tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post7910723376267003571..comments2022-12-08T10:54:22.697+02:00Comments on Suklaahirviön mässymaailma: Uusi mannersuklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-10359742411191247882012-03-24T08:09:50.473+02:002012-03-24T08:09:50.473+02:00Täällä yksi pitkäaikainen lukijasi myös vilkuttele...Täällä yksi pitkäaikainen lukijasi myös vilkuttelee. Myös minulle on käynyt sähköpostin kanssa noin. Työpaikan vastaus oli mennyt roskapostiin enkä ollut sitä sieltä huomannut. Noloa.<br /><br />Tottakai sinun kannattaa ottaa yhteyttä työnantajaan! Soita ja pyydä, että pääsisit käymään. <br /><br />Olen itsekin juttujasi lukiessani miettinyt samanlaisia asioita kuin Gata. Allekirjoitan kaiken, mitä hän kirjoittaa. Mehän tosiaan näemme ja tiedämme vain sen, mitä tänne kirjoitat. Sinä ilmaiset itseäsi hyvin ja tekstejäsi on ilo lukea. Odotan aina päivityksiäsi, pidän kirjoitustyylistäsi.<br /><br />Hyvin kirjoitetuista teksteistäsi välittyvä asia on kuitenkin surullinen, minulle lukijana tulee varsin vakava kuva syömisongelmista, pohdinnoista tulevaisuudesta ja ongelmistasi äitisi suhteen. Elämässäsi on varmasti paljon muutakin, joka tänne ei näy, mutta tämän blogisi perusteella olen saanut sellaisen vaikutelman, että nämä samat asiat ovat täyttäneet elämäsi jo neljän vuoden ajan. Mitään suuria muutoksia ei ole vuosien aikana tapahtunut. <br /><br />Mitä sinä itse haluat omalta elämältäsi? Millaisena näet oman elämäsi esim. viiden vuoden kuluttua? Millainen sinä Suklis silloin olet ja millaista elämäsi on? <br /><br />En tiedä, millaisia lukijakommentteja haluaisit saada. Pidin itse lyhyen aikaa blogia ja kirjoitit sinne sellaisen lauseen, joka auttoi minua eteenpäin. Kiitos siitä, Suklis. Aina välillä sinua kommenteissa rohkaistaan muutokseen. En todellakaan tiedä, haluatko edes mitään rohkaisua lukijoiltasi? <br /><br />Tämän viimeisen kirjoituksesi jälkeen hämmästyin sitä, miten paljon äitisi tuntuu edelleen vaikuttavan elämääsi ja ajatuksiisi. Kirjoituksistasi tulee minulle sellainen mielikuva, että annat äitisi määritellä itseäsi. <br /><br />Käytät minun mielestäni varsin paljon energiaasi äitisi ja hänen ajatustensa miettimiseen. Nehän ovat vain ja ainoastaan <b>hänen ajatuksiaan</b>, ja se on eri asia kuin sinun todellisuutesi tai se, mitä sinä todella olet.<br /><br />Samoin teksteistäsi välittyy mielestäni tunne siitä, että haet hyväksyntää myös mieheltäsi. Sinähän sinne koulutukseen menet Suklis: Sinä Suklis istut siellä koulunpenkillä ja sinä teet lähihoitajan työtä (tai jotain muuta, mihin koulutukseen päätätkään hakeutua). Siksi sinun omat ajatuksesi koulutuksesta ja työstä ovat kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät!<br /><br />Suklis, saatko tukea ystäviltäsi? Puhutko heidän kanssaan avoimesti näistä asioistasi, vai salaatko heiltä esim. nämä syömisongelmasi? Onko sinulla harrastuksia?<br /><br />Se on minusta todella ilahduttavaa, että olet hakenut opiskelemaan! Ja erityisen iloinen olen siitä, että mietit tulevaisuuttasi.<br /><br />Olet vielä nuori, ja sinulla on paljon ihanaa edessäsi, jos vain uskallat! Muutos on sinun käsissäsi, mutta apuakin kannattaa hakea, jos tuntuu, että et jaksa yksin.Perunalastuhttps://www.blogger.com/profile/01313518852391462130noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-54793034877848385982012-03-24T07:59:10.097+02:002012-03-24T07:59:10.097+02:00Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.Perunalastuhttps://www.blogger.com/profile/01313518852391462130noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-72291569819891063912012-03-23T23:35:11.180+02:002012-03-23T23:35:11.180+02:00Kiitos pitkästä kommentista..! Olen tosiaan aika m...Kiitos pitkästä kommentista..! Olen tosiaan aika monta vuotta kirjoitellut! Aika on kulunut huomaamatta. :) <br /><br />Kyllä mulla tosiaan on tutkinto, aikaisempi siis, mutta se on HYÖDYTÖN. Ja olen aikuisessa iässä, 3-kymppinen! Siinä olet oikeassa.<br /><br />Juttelin tänään miehen kanssa mun tulevain vuosien suunnitelmista! Niitä kun on 3. Jonkun niistä toivoisin toteutuvan. Eli 1. lähäriopinnot [jotka alkaisi ensi syksyllä, JOS siis olen kirjoittanut sen hakemuksen oikein ja JOS pääsen sisään] ja 2. läskipäisten vanhojen opintojen täydennys.. sitä voisin periaatteessa aloitella jo, ihan 'varmuuden vuoksi' nyt keväällä/kesällä, jos lähärijuttu menee mönkään.. ja 3. työllistyminen jotain kautta, johonkin - tarkoittaa että jatkan kyllä hakemuksien kirjoittamista mua kiinnostaviin juttuihin.<br /><br />Kaiken kaikkiaan näkisin, että tässä sopassa [koulutus, työllistyminen] tulee joku ratkaisu puoleen tai toiseen tässä kevään aikana.<br /><br />Mä en varsinaisesti kaipaa (?) lukijoilta sitä, että he kauhistelisi Äetmuoria. Kai siitä kirjoittaminen on vaan joku tarve purkaa itseään, vähän kuin päiväkirjan pitäminen. Kun olen pohtinut tätä IDIOTIA-kysymystä, niin olen sen tehnyt ihan siltäkin kannalta, että VOIHAN Äetmuorikin periaatteessa OLLA oikeassa mua koskien. Eli pakkohan on mun ollut ajatella sitäkin vaihtoehtoa, että olen jollakin tasolla .. hmm.. rajoittunut.. :( Lähinnä sellaista tulee mieleen kun sattuu sellaisia järkyttäviä sähköposti-mokia sun muita.<br /><br />Niin, tuohon kysymykseen, että mitä pitäisi tehdä, että elämä olisi 3-4 vuoden kuluttua hyvää sanoisin.. että tärkein juttu mun kannalta olisi tosiaan saada pätevyys työllistävältä alalta ja/tai työpaikka. Uskoisin että aika moni ongelma ratkeaisi ihan siinä, kun voisin kokea itseni HYÖDYLLISEKSI. Saisin siitä kovasti itseluottamusta. Itseluottamus ja pätevyys voisivat antaa sellaisen kokemuksen, että olen hyvä ja kelvollinen, vaikka en paastoaisi tai muuten pyrkisi täydellisyyteen ulkokuoren kanssa. Mutta nämä vaan mun ajatuksia. <br /><br />Tietysti joskus mietin tätä blogiakin, että onko sen pitäminen terveellistä. Se on ollut tavallaan terapoivaa mulle, mutta vanhojahan toki tulee toistettua. Ehkä en bloggaisikaan, jos mulla olisi muuta tekemistä, vaikka nyt opiskelu. <br /><br />Tämä aika nyt mitä elän, on kuitenkin ollut hyvää.. tarkoitan, että onnellisempaa kaiken kaikkiaan, tasapainoisempaa. Parempaa kuin vaikka vuosi sitten. Se ei välttämättä blogista välity, mutta omassa elämässä sen tuntee. Blogissa pitäisi varmaan olla aika taitavainen kirjoittaja, että saisi oman elämän oikein todella hyvin aukeamaan muille!suklaahirviöhttps://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-19996289344212499802012-03-23T19:47:20.594+02:002012-03-23T19:47:20.594+02:00Suklis, olet blogannut vuodesta 2008 ja miten itse...Suklis, olet blogannut vuodesta 2008 ja miten itse tämän käsitän, melko samoista aiheista: syömisongelmista ("mässyt", kuten itse niitä kutsut, ovat jatkuneet suurin piirtein samanmoisina vuosien ajan), vaikeasta suhteesta äitiisi, työttömyydestä, masennuksesta ja sen edestakaisin sahaavasta lääkityksestä (toisinaan syöt lääkkeitä, toisinaan taas et) ja omasta huonommuuden tunteestasi suhteessa melkeinpä mihin vaan. Olet useaan otteeseen maininnut omaavasi jonkin tutkinnon, mutta se ilmeisesti ei ole sellainen, johon haluaisit/voisit työllistyä. Nyrhän toki olet haeskellutkin uutta suuntaa koulutusvaihtoehdoilla.<br /><br />Olet käsittääkseni jo hyvin pitkälle aikuisen ikään ehtinyt, vaikka kirjoitusasusi on lapsenomainen hassuin sanoineen. Myös tapasi kohdata itsesi ja maailma vaikuttaa ikäistäsi nuoremmalta. Ehkä se on vain tyylilajijuttu ja ymmärrän sinut väärin (täytyy muistaa, että netin välityksellä näitä sattuu), mutta toisinaan lukijanasi saan kuvan, että olet jossakin henkisen aikuisuuden kynnyksellä vasta, äitisi mielipiteestä riippuvaisena tai tuodessasi esille voimattomuutesi suhteessa omaan elämääsi.<br /><br />Mietin, että ehkä haluaisit täältä meiltä lukijoiltasi vahvistuksen kokemaasi vääryyteen. Ikään kuin haluaisit, että sanoisimme sinulle, että äitisi on todella oikeasti kummallinen tai että nämä ja nämä oireesi vaatisivat psyk. hoitoa. Aika ajoin sellaisia kommentteja saatkin, mutta sitten kumminkin tietyllä tapaa torjut ne kiertäen myötäillen pois sellaisesta valokeilasta, että jotain tarttis tehdä. <br /><br />Ainakin minulle annat kuvan elämästä, johon olet laajalti tyytymätön. On selvää, että lapsuutesi on kuvauksesi perusteella ollut perin traumatisoiva ja persoonaa hajottava, joten kärsimyksellesi ja reagoinneillesi on olemassa täysi oikeutus.<br /><br />Aikuisena sitä voi vuosia haikailla eheän menneen perään, asettaa toiveita vanhempiensa suhteen (josko ne joskus muuttuisivat ja rakastaisivat minua, kuten olen aina toivonut!), tuntea kipua ja särkyä kaikkea kohtaan ja jumiutua elämään, josta ei tunnu olevan ulospääsyä, koska on niin rikki tehdäkseen itselleen oikein. On valitettava fakta, että niidenkin ihmisten, jotka eivät ole saaneet eheää lapsuutta, on jonakin päivänä kasvettava aikuisiksi ja irtauduttava vanhemmistaan. Kun lapsuudessa on niin rikkirepivää vanhemmuutta kuin sinulla, joutuu tekemään itse hurjan työn, jotta löytää itselleen ehjän aikuisuuden. Yhtä kaikki, se ei tule kenenkään eteen sillä, että ei uskalla muutokseen. Menneisyyttä ja muita ei voi muuttaa, nykyisyyttä ja itseä voi. <br /><br />Takanasi on 3-4 vuotta blogin kirjoittamista näistä vaikeista, minuakin koskettavista aiheista. Aikuisena voit tehdä valintoja. Et ole enää teini-ikäinen, et lapsi, vaan AIKUINEN NAINEN, joka voi päättää oman elämänsä suunnasta ja lähteä pyristelemään kohti tervettä, hyvää arkea. Se vaatii uskallusta astua eteenpäin. Aina en tosin ole varma, HALUATKO muuttua, haluatko, että mikään on todella eri tavalla. Joskus tuntuu, että nykyisyys - vaikkakin monesti sinulle inhottavana esiintyvä - on turvallisempi kuin se, että yrittäisi parantua. Jos yrittää, tulee pelko epäonnistumisesta. Sellaisella ihmisellä, jolla menneisyys on lytännyt persoonan jo alkumetreillä alimpaan rakoon, on tuollainen ajatus kauhistuttava.<br /><br />Kysymykseni kuuluukin tämän pitkällisen sepustuksen jälkeen seuraavanlaisena:<br /><br />Mitä sinun Suklis pitäisi tehdä toisin, että elämäsi olisi tyydyttävämpää 3-4 vuoden päästä? <br /><br />Voi olla, että kommenttini on liian henkilökohtainen ja saatan olla täysin väärässäkin. Kuten sanottua, nämä ovat minun ajatuksiani sinun kirjoituksistasi lukijana, ulkopuolisena.Gatahttps://www.blogger.com/profile/07261274333584200016noreply@blogger.com