tag:blogger.com,1999:blog-19622825589173694342012-01-20T13:58:14.906+02:00suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.comBlogger5381100tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-14771641925465495542012-01-20T11:24:00.002+02:002012-01-20T13:58:14.912+02:00Juttelin Äetmuorin kanssa presidentinvaalista. Olin varma, että Soinia äänestää meidän Muori, kun on kovaksi persuksi yltynyt. Mutta <strong>EI!!</strong> Ja arvata sopii miksi ei?? Koska Soini on .... ta-daa. <strong>L Ä S K I</strong> ja näyttää sellaisena ihan karjankasvattajalta. Tämä siis suoraa sitaattia Muorilta. Voi hepuliskepulis ja ällitälli sentään!<br /><br />Mä en voi <strong>TAJUTA,</strong> kuinka joku voi äänestää tai jättää äänestämättä ihmistä sen <strong>painon </strong>vuoksi! Onko mikään ihme, että mun suvussa kaikki naiset on painoskitsoja, kun meidän 'matriarkka' on oikeasti tässä suhteessa noin pimeä! No ei siinä mitään - hieno juttu tietysti, ettei Muori äänestä Soinia, mutta se <strong>syy</strong> on vain niin älytön. Melkein tuskastuin siitäkin, kun hän otti ihan itsestään selvänä sen, ettei 'kukaan' tietysti voi äänestää Haavistoa, koska hän on homoseksuaali. Hahaa, itse taas juuri ajattelin äänestää Haavistoa! Ensin mietin Arhinmäkeä, mutta hänen vasemmistolaisuutensa ei taida olla ihan samoilla linjoilla Sukliksen kommunismin kanssa, joten Arhinmäki ei sitten saa mun ääntä. Haavisto saa, koska vaikuttaa olevan sympaattinen ja tunteva ihminen ja tietää paljon. Lisäksi olen tykännyt hänen tyylistään noissa väittelyissä, hän ei ole sellainen <strong>JYRÄ</strong>, niin kuin voisi muutamasta muusta ehdokkaasta todeta! Minä en voi vähempää välittää onko presidentti homo, bi tai hetsku, kunhan on ihminen, jolla on sydän ja pää paikallaan!<br /><br />Miksi muuten 'karjankasvattaja' olisi automaattisesti epäedustava? Miksi lihava ihminen ei voisi olla politiikan areenalla uskottava? Suomessahan tosin naispoliitikkojen kilojen kertymiset ja katoamiset uutisoidaan suorastaan uskonnollisella hartaudella, niin ettei kai meidän Muori ole ainoa kummajainen tässä suhteessa..<br /><br />Sitten olen kuullut sanottavan, että mitä Haavisto presidenttinä tekisi, kun tulisi vaikka avec-kutsu ameriikkalaisten Valkoiseen taloon. Menisikö hän sinne 'homorakastajan' kanssa? Minä en tajua mikä ongelma tässäkin on. <strong>TOTTAKAI </strong>Haavisto ottaisi sinne mukaan elämänkumppaninsa! Amerikkalaisten tekisi ihan hyvääkin päästä homofobiastaan, koska heillä se tuntuu ajoittain olevan aika pahana.<br /><br />Itselläni on presidentinvaalin suhteen nyt turnajaiskestävyys koetuksella. Enää en oikein jaksa katsella näitä viimeisiä tenttejäkään, kun olen tainnut saada yliannostuksen.. ;) Olen kuitenkin sen jo päättänyt, että Pekka Haavisto saa näissä vaaleissa ääneni. Hän ei ole täydellinen [hän ei ole kommunisti, eikä muutenkaan oikeastaan vasemmistolainen kovin kaksisesti], mutta hän on paras mahdollinen noista ehdokkaista.<br /><br /><br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kyseessä on kyborgi!</span></strong><br /><br />Telkku on viime aikoina hemmotellut meitä 'wanhuksia' näyttämällä<strong> ROBOCOP-</strong>elokuvat. Nyt viime yönä tuli viimeinen, eli kolmososa. Yritin tihrustaa sitä näyttelijää, että onko se sama kuin kahdessa ekassa - minusta näytti<strong> ettei</strong> ollut! Ehkä tuon kolmosen juoni oli hiukan [!] kömpelömpi kuin ne kaksi aiempaa, mutta oli se silti aika.. järkyttävää...<br /><br />Robocop on siis sellainen poliisi, josta otettiin hänen kuoltuaan jotain osia [aivot kai, naama] ja sitten tehtiin runko metallista. Eli kyseessä on kyborgi! Tietysti siinä on sitten joku tietokonekin yms. Nämä leffat oli kovaa kamaa joskus 20 vuotta sitten. Nyt ne ovat paikoin tökeröitä, mutta camp-hengessä katselen.<br /><br />Kai ne jotenkin ovat muhun vaikuttaneet, koska olen nähnyt niistä jopa unia. :( Viime yönäkin näin taas yhden. Ei robo siinä ollut [onneksi], mutta elin jossain tulevaisuuden aika ankeassa kaupungissa, joka muistutti noiden elokuvien kaupunkia. jota markkinavoimat hallinnoi ja tyrannisoi.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">10 tuntia.. :)</span></strong><br /><br />.. ja koittaa <strong>MÄSSYJÄINEN!</strong> Hiiiiii<em>-ooooooo</em>! Minä se ostin kauppasta Pandan valkosuklaakonvehtirasian! Se on aika pieni boksi, 145 grammaa, ja kaikki konvehdit ovat tosiaan valkosukulaatia. Minusta ajatus on mainio, saas nähdä miten toteutus on onnistunut. ;) Näinköhän täytyy oikeasti muuttaa mieltä Panda-firmasta, jota aina ennen olen haukkunut suorastaan raivoisasti?<br /><br />Leivonnatkin alkaa olla jo valmiina, jääkaapissa tekeytyypi juustokakku ja kohta leivon miehelle muffinsseja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-1477164192546549554?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-46992500238503949832011-12-23T08:35:00.003+02:002011-12-23T09:10:48.311+02:00Olen viime aikoina ollut aika mietteliäs. Yhdessä blogissa käsiteltiin koulukiusaamista ja oman käden oikeutta, eli siis sitä, kun kiusattu tai kiusatun vanhempi antaa kiusaajalle<strong> turpasaunan.</strong> Olin kommenttiosastolla ja sanoin, ettei mun mielestä ole hyvä asia ratkaista asiaa noin. Ensinnäkään se ei <strong>OPETA </strong>kiusaajalle mitään - paitsi siis ehkä sen, että kiusaajan oma toimintatapa [vahvempi saa tehdä heikolle mitä vaan] on ihan oikea ja toimiva. Sitten lisäsin vielä, että se kiusaajakin on monessa tapauksessa vielä lapsi itsekin. Siinä joku tietysti alkoi sanoa, että tuo mun ajattelutapa on seurausta 'hyysäyskulttuurista' jne.. ja ettei kiusaajan <strong>TARVITSE</strong> oppia mitään.<br /><br />Joskus surettaa kun Suomessa kuvitellaan kaiken pahan johtuvan jostain ihmeen punikkien 'hyysäyspolitiikasta'. Kuitenkin aloin miettiä esim. vanhempieni lapsuutta, jolloin kansakoulunopet oli vielä kovia oikeistolaisia yms.. puututtiinko silloin kiusaamiseen? <strong>Ei todellakaan!</strong> Itse asiassa ennen peruskoulua ja tätä 'kommunistien hyysäyspolitiikkaa' koulukiusattu oli täysin <strong>lainsuojaton!</strong> Siihen saatte luottaa. Vielä minunkin lapsuudessa oli opettajilla sellainen asenne, että 'antaa lasten itse selvittää omat asiansa'. Ei ollut mitään kiva koulu-hankkeita, ei mitään kiusattujen tuki ry:tä.. Eli kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin alkaa kaihoilla johonkin rautaa rajalle-aikaan takaisin. Nykyinen pehmeä ja koulukiusaamisen tuomitseva + siihen puuttuva politiikka on juuri sen inhotun 'vasemmistolaisen hyysäyskäytännön' ansiota!<br /><br />Mun mielestä on jotenkin kauhean.. armotonta se suhtautuminen kiusaajaan. Itse tuomitsen koulukiusauksen <strong>EHDOTTOMASTI,</strong> mutta ei se silti tarkoita sitä, että kiusannutta lasta saa vetää lättyyn miten sattuu, hutkia ilman tutkimista. Asiat ei aina ole mustavalkoisia. Joskus kiusaaja on myös kiusattu, ja kiusattu voi olla kiusaaja. Ja oli miten oli, niin lapsille<strong> ON</strong> opetettava kuinka elämässä ristiriidat ratkaistaan oikein. Oikein ei ole alkaa väkivaltaan, vaan selvittää asiat tarkasti ja rauhassa, pyytää ja saada anteeksi, aloittaa uudestaan. Mä ainakin uskon, että lapset ei ole mitään elinkautisvankeja - he kyllä pystyvät <strong>OPPIMAAN </strong>vielä jotain. Joku vankiloiden vakionaama ehkä ei pysty, mutta totta ihmeessä <strong>lapsi</strong> pystyy!<br /><br />Asiasta toiseen, tosin hiukan edelliseen liittyvään: huvittavaa kuinka jotkut ihmiset nyt näkevät peruskoulun ja hyvinvointivaltion vihollisinaan. Itse on ehkä tultu köyhistä/keskituloisista perheistä, on opiskeltu yliopistotutkinnot tämän systeemin turvin - ja nyt sitten ollaan puremassa sitä kättä joka ruokki. Kaikkein pahimpia tässä suhteessa tuntuvat olevan jotkut miehet, joilla on tutkinto teknillistieteelliseltä alalta! Kuvitteleeko nämä herrat oikeasti, että olisivat päässeet opiskelemaan ilman suomalaista ilmaista koulutusta? Perusdipari ei välttämättä [omista luuloistaan huolimatta] ole ihan niin lahjakas, että saisi täyden stipendin opintojaan varten kovinkaan helposti. Kannattaa vähän myös katsoa mitä maksaa yliopistotutkinnon suorittaminen maissa, joissa se ei ole ilmaista. Amerikassakin vanhemmat alkavat säästää lapsen syntymästä lähtien vain saadakseen hänet korkeakoulutetuksi, eikä <strong>sekään</strong> silti tahdo riittää! Ei, jos vanhemmilla ei ole riittävän hyväpalkkaisia töitä, joista saa säästöön kyllin. Köyhyys ja huonopalkkaiset työt periytyvät siellä paljon todennäköisemmin kuin täällä. Miksi tahtoisimme samaa Suomeen? <br /><br />Tämä vasemmistolainen hyysäyspolitiikka on hyödyttänyt perheeseen ja tuloihin katsomatta meitä <strong>KAIKKIA</strong> suomalaisia. Minä ainakin toivon että jatkossakin meillä on ilmainen koulutus. Ja toivon että meillä säilyy sellainen koulu, jossa <strong>JOKAISEN</strong> fyysistä koskemattomuutta kunnioitetaan - myös kiusaajan.<br /><br />Oikein tuntuu pahalta se <strong>verenhimoinen</strong> suhtautuminen, joka joillain nettipersoonilla on koulukiusaamiseen. Kun sitä ajattelee niin ei tunnu nämä kouluampumisetkaan kovin ihmeellisiltä. Puhumattakaan vuodesta 1918. Se asenne, että tappaminen on toki väärin - <strong>PAITSI</strong> silloin, kun tapetaan niitä 'väärin' ajattelevia ja toimivia saa mut kyllä repimään hiuksiani. Se on niin tasan vuotta 1918. Kunnon ihmiset muuttuivat ihan pedoiksi. Sitten muutaman kuukauden päästä räpytellään silmiä kuin unesta heränneenä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. :( Ei opi ihminen....<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Sukliksen joulupuuhat</span></strong><br /><br />Siivosin talon. Olihan se taas semmoinen savotta. Ylimääräiseksi hommaksi siivosin tuon meidän 'aulan' [hahaa!] kaapin. Oli se syönyt aika paljon sellaista tavaraa, jota en edes muistanut meidän omistavan. :( Vähän aikaa sitten mies kyseli vaateharjaa. Minä sanoin, että ei meillä kai nyt ole sellaista, tai en ole ainakaan nähnyt.. -No, tuolta kaapin uumenista löytyi <strong>kolme</strong> (!) erilaista vaateharjaa! Ärsytti kyllä hiukkasen. Nyt kaappi on siisti, ja laitoin käsilaukkunikin sellaiseen isoon muovilaatikkoon, jossa ne ovat kaikki samassa paikassa. Hansikkaat, pipot ja kaulaliinat on nekin pistetty omiin laatikoihinsa. Hommassa ei oikeastaan edes mennyt kauan, eli siinä mielessä vaikea tajuta miksi olen sitä lykännyt!<br /><br />Tänään onkin sitten luvassa leivontaa! :) Teen kermaliköörijuustokakun.. nams.. ja sitten maustekakun! Piparkakkuja ja muita meillä ei leivota, kun meitä on vain kaksi ja emme ole mitään piparkakun suurkuluttajia. Pullaa leivon sitten illalla myös, ihan korvapuusteja ja rahkapullaa! Sukulaatia on kertynyt niin paljon, että jopa <strong>SUKLAAHIRVIÖTÄ</strong> hirvittää! Appivanhemmat antoivat meille sellaisen Fazerin 600 gramman sukulaatirasian kaikkien näiden muiden lisäksi, mitä olemme hommanneet. Taitaa olla turnajaiskestävyys koetuksella tänä jouluna.. Hiiiii<em>ii</em>i-iiiiiii!!! [=Sukliksen intohihkaisu]<br /><br />Olen jumpannut ahkerasti ihan tähän päivään asti.. sillä ostan itselleni oikeuden herkkuiluun. Kauppassa pitää vielä tänään käydä, koska hedelmiä tahdon tänne myös, viinirypälettä ja klementiiniä! Tarvitsen myös punaista maitoa siihen pullan leivontaan. Mutta muuten kaikki ostot on tehty.. Ihanaa, kun ei tarvitse mennä kauppaan piiiiiiii-iitkän listan kanssa hikoilemaan miljoonan muun ihmon joukkoon! Lidlissäkin ennätin eilen jo käydä, niin ei tarvitse surra jäätelön puutetta.. ;) Tänään sielläkin olisi varmaan jo kauhea jono, paljon ihmisiä joulupaniikissa.<br /><br />Kotona tuoksuu nyt hyasintti. Kohta sen tuoksu peittyy maustekakun huumaavaan joulutuoksuun...<br /><br />Zuklis toivottelee kaikille <strong><span style="color:#cc0000;">HYVÄÄ JOULUA</span></strong>, tai mitä juhlaa nyt sitten itse kukin viettää! :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4699250023850394983?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-75835251983974951042011-12-14T22:39:00.003+02:002011-12-14T23:07:45.409+02:00Aloitin taas aivolääkkeet. 1. pillerin otin sunnuntaina. Heti muuten huomaa eron ainakin seksihaluissa.. :) Ne alkoivat taas uhkaavasti kukoistaa, kun olin ilman lääkettä. Nyt olen taas 'turta', ja melkein on parempi niin. En oikeastaan kaipaa mitään järisyttäviä orgasmeja. Ne kuuluvat toiseen aikaan ja toiselle Zuklikselle!<br /><br />Lääkityksen ekat päivät tarkoittavat minulle aina sellaista lievää kuvotuksen/pahanolon tunnetta, ajoittaista huimausta, ruokahaluttomuutta, levottomuutta. Tiedän että sitä sanotaan täyden tehon alkavan vasta parin viikon kuluttua, mutta kummallista kyllä 'läski-sitä-ja-läski-tätä' -skitsoamiseni ovat loppuneet kuin seinään. Se <strong>EI </strong>voi olla plasebo-vaikutusta! Ihanaa, kun olo on siinä suhteessa edes <strong>vähän</strong> helpottunut. En olisi enää pitkään jaksanut sitä pakkomiellettä.<br /><br />Veloenan <a href="http://veloenisch.blogspot.com/2011/12/muottiviivasto-ja-kirjeilya.html">parisuhdekertomukset</a> saivat minut tajuamaan, kuinka pihalla itse olen joskus näissä ruumiinkuva-asioissa. Mietin, että jos mies ihastuisi toiseen naiseen, niin kuinka reagoisin.<strong> Ensimmäinen</strong> ajatukseni oli, että tärkeintä olisi tietää tuon naisen paino/ulkonäkö/vaatekoko! :( Kyllä tässä <strong>jotain</strong> pielessä on. Mietin, että jos mies ihastuisi itseäni laihempaan naiseen, niin alkaisin varmasti <strong>TAPPODIEETIN</strong> siinä paikassa. Ihan varmasti! Jos taas se nainen olisi pyöreämpi.. <strong>Sitä</strong> en tajuaisi luultavasti ollenkaan? Se olisi omituista, luonnotonta. Suklis-ystävänne kun on vakuuttunut siitä, että mies kuin mies tahtoo laihan naisen ja sillä sipuli. Vaikka väittäisivät muutakin.<br /><br />Olemmekohan me naiset vähän urautuneita? Eräs sukulaisnainen oli tosi tyrmistynyt, kun hänen miehellään oli suhde <strong>VANHEMPAAN</strong> naiseen. Hän ei oikein käsittänyt sitä. Kun yleensä se käsitys on, että mies haluaa aina itseään [reilusti] nuoremman naisen. En tiedä mitä se nainen mietti enemmän, sitä että miehellä oli ylipäätään suhde, vai sitä että se oli vanhempaan naiseen. Mulle paino tai vartalon muoto on ihan sama juttu kuin tuolle sukulaisnaiselle oli ikä.<br /><br />Pystyisikö mies ihastumaan <strong>rintavaan</strong> naiseen? -Se voisi itse asiassa olla luultavaakin. Meillä mies on aina ihaillut uhkeaa povea - en sitten tajua miksi hän on<strong> mun</strong> kanssa. ;) Mutta niin vaan hän ihastelee D+-kupin kaunottaria. Kerran näin, kun autolla ajoimme, että miehen pää oikein kääntyi kun sellainen suuririntainen nainen pyöräili ohi! Kääntyi, vaikka nainen ei ollut hoikka. Ou-to-a. Vaikka kaipa suurin osa miehistä on sellaisia - tykkäävät suurista rinnoista.<br /><br />Nyt joku ajattelee, että onpa Suklis <strong>pinnallinen</strong>, kun miettii ihastumista vain <strong>ulkonäköasiana</strong>. Mutta juttu nyt vain <strong>ON</strong> niin, että ensimmäiseksi ihmisessä huomaamme sen ulkonäön. Sen perusteella lähestymme, tai emme lähesty! Persoonallisuudesta ei paljon ole apua, jos ei pääse edes siihen lähestymisvaiheeseen. Persoonaan tutustutaan vasta, kun ulkonäkö on antanut kimmokkeen lähestymiselle. Kyllä väitän, että meidän päässämme raksuttaa koko ajan, ja ihmisen tavattuamme mietimme ehkä tiedostamatta, että <strong>kyllä</strong>... tai <strong>ei.</strong><br /><br />En muuten ole hamstrannut herkkujakaan nyt! <strong>Se </strong>nyt ainakin on hyvä juttu. Alkoi jo ärsyttää se oma norkoilu kauppojen herkkuosastoilla. Siellä kyllä saan aikani kulumaan. Yhden aika tyhmän jutun tein kyllä - tilasin postimyynnistä talvitakin! :( Se vain <strong>TAPAHTUI.</strong> Takki on musta villakangastakki, ja perustelin ostosta sillä, että mustaa villakangastakkia tarvitaan <strong>aina</strong>. Se on niin <strong>perusjuttu</strong> talvipukeutumisessa. Olihan siinä tietty <strong>ALE</strong>, eli takkeliini maksoi 40 e, mutta 40 e on <strong>SEKIN</strong> iso raha, ja nyt tunnen syyllisyyttä.<br /><br />Olen vain niin kyllästynyt metsästämään takkeja kirppareilta, koska nyt viime aikoina en ole siellä törmännyt mihinkään nättiin. Yksi takki oli kyllä, mutta se oli kokoa 44, enkä <strong>MITENKÄÄN</strong> voinut kompromissata niin paljon. Kyllä joskus kompromissaan kokonumeron tai pari, jos on pakko, mutta liika on liikaa. Esim. nyt tuo postimyynnin takki on kokoa 40. En varmaan voi enää<strong> ikinä</strong> käyttää mitään sen pienempää, tai siltä ainakin tuntuu. Mulla nyt vain <strong>ON</strong> niin pitkät kädet, tai leveät hartiat [hui!], että hihat ei noissa pienemmissä koissa riitä. Yritetty on. Kerran ostin tangolta <strong>sovittamatta</strong> [hullu Suklis!] 36:n numeron takin, ja vaikka se muuten oli nätti, niin hihat olivat.. ihan.. liian.. lyhyet! Käytän sitä takkia kyllä, mutta yritän julkisuudessa välttää sitä, että se hihaongelma näkyisi. Eli en liikuta käsiä paljonkaan. Näyttää varmaan tyhmältä sellainen puu-ukkona liikkuminen ja toimiminen. ;) Miehellä on muuten ihan sama ongelma kuin mulla, eli hihapulma! Kai me sitten kumpikin olemme hartevia pitkäkäsiä! :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7583525198397495104?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-47319901062886969642011-12-09T23:03:00.003+02:002011-12-09T23:33:55.612+02:00Mietinpä vaan kuinka paljon mukavammat on ainakin mun mielestä <strong>ISOT</strong> alkkarit, eivätkä mitkään stringit. Sanotaan nyt tässä heti, että makuja on monia, ja ihan kiva jos joku niistä stringeleistä pitää, mutta <strong>Suklis </strong>ei siihen heimoon kuulu. ;)<br /><br />Mulla onkin nyt isojen alushousujen määrä noussut.. pikku hiljaa! :) Lidlistä löysin kerran oikein <strong>mummokalsarit</strong>.. huokeaan hintaan! Ja sitten mulla on yhdet, joista tulee mieleen melkein 50-luku. Sellaiset keimailevan korkeavyötäröiset ja alaslaskeutuvat pökät. Olen varmaan ihan totaalisen sekaisin päästäni, kun minusta isot alushousut <strong>VOIVAT</strong> joskus olla jopa seksikkäät, mutta toki eri tavalla kuin minimaalisen pienet pitsihärpäkkeet.<br /><br />Muutenkin olen vähän sellainen <strong>alkkarikapinallinen.</strong> ;) Kun makailin ympäriinsä, niin huomasin ettei monellekaan miehelle merkinnyt kovin paljon se, millaisia, tai minkä hintaisia, alusvaatteita naisella oli, kunhan nyt olivat puhtaat ja kunhan niiden alta löytyi se, mitä nyt naisen alusvaatteiden alta pitää löytyä. Toki joskus - useinkin - sitä tahtoo käyttää nättejä alusvaatteita <strong>itsensä</strong> vuoksi, mutta se onkin jo ihan toinen tarina, ja sellaista harrastan <strong>minäkin</strong>. Se vaan, että mulle ne nätit alusvaatteet ovat isompia kuin kai suurimmalle osalle muita.<br /><br />Rintsikoiden suhteen elin pitkään kaarituetonta kautta, mutta nyt olen ottanut kaarituellisiakin varovasti takaisin valikoimaan. Kun tuntuu aika toivottomalta yrittää aina etsiä hyviä, toimivia, kaarituettomia liivejä.<br /><br />Niin, olihan tämä taas sellainen uutisvälähdys tämäkin. :)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Lääkkeettömän elämän haittoja:</span></strong><br /><br />1. En pysty katsomaan Täydellisiä naisia. Se sarja <strong>MASENTAA</strong> jostain syystä aivan mahdottomasti - melkein niin, että pelottaa. Ennen ei ollut niin.Tiedän tämän kuulostavan oudolta. En osaa sanoa syytä.<br />2. Usko lähihoitajakouluun pääsemisestä heikkenee, koko ajan on sellainen olo, että ei ne mua ainakaan sinne sitten syksyllä ota, turha on hakea, en varmaan sovellu yms.<br />3. Pikkuasiat kasvavat suuriksi: näin taannoin kauppassa sitä optikkoa, joka mulle myi lasit. Ja sitten myöhemmin hommasin toiset lasit SpecSaversilta. Nyt olin nuo varalasit päässä ja mietin, että onkohan se optikko loukkaantunut tai vihainen, kun en käytä <strong>heidän </strong>liikeensä laseja. Ihan kuin hän edes muistaisi mitkä rillit mulle myi!!<br />4. Nukkumistilanne on aika huono.<br />5. Harrastan herkkuhamstrausta. :(<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4731990106288696964?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-82819493976253192972011-12-08T23:36:00.004+02:002011-12-08T23:54:27.159+02:00Mulla oli viime yö aika karmea! Olin jostain saanut jonkun vatsavaivan, eli siis ripulihan se oli. <strong>JUMPPASIN</strong> silti.. oli pakko. Joskus en saa unta, jos en jumppaa. Tai sitten jumppaamattomuudesta seuraa Läski Olo! Se on mun nimitys niille päiville, kun tuntuu kuin olisin pelkkää jättimäistä tissiä, mahaa, ja persusta koko nainen. Jumppa ei <strong>SINÄNSÄ</strong> sattunut, tai tuntunut pahalta, paitsi jotkut selkälihasliikkeet oli aika ikäviä, kun niissähän masu on lattiaa vasten.. ;) Ja sitten yksi tai kaksi vatsalihassarjaa tuntuivat vähän epämukavilta.<br /><br />Jostain syystä muuten <strong>kaali </strong>sekoittaa mun vatsan aika tehokkaasti! Siis jos syön kaalia raakana. Mutta juuri niinhän se on hyvää! Ehkä tuo vatsajuttu johtui sitten kaalista? Onneksi se on jo ohi!<br /><br />Sukliksen jumppasysteemi on sellainen laajennettu versio eräästä jumppavideosta! Se oli <strong>pohjana,</strong> ja siitä sitten lähdin kehittelemään ihan omaa jumppaani. Lisäsin selkälihasliikkeitä, sitten sellaista reipasta askellusta, jalkalihasliikkeitä, vatsasarjan ja peppulihaksia. Oikeastaan vähän kaikkea lisäsin, paitsi käsivarsiliikkeitä. Niitä mun mielestä jumpassa on kyllin.<br /><br />Yhdessä vaiheessa pystyin luopumaan jumpasta ja harrastamaan muuta liikuntaa. Mutta nyt on taas jostain syystä [kun ei ole lääkitystä??!!??] jumppa päällä. Toisaalta se on todella hyväkin juttu, että jumppaan - <strong>JOULU</strong> lähestyy! On pakko kurittaa lihaa nyt, että sitten jouluna saa nauttia. En oikein osaa sanoa tunnenko 'ylpeyttä' orjallisesta jumppaamisesta, vai onko se ahdistusta. Ehkä siinä on molempia? Kyllä taitaa enemmän sittenkin olla ahdistusta.<br /><br />Yhtenä päivänä katsoin peiliin ja reiteni näyttivät oikeasti <strong>JOULUKINKUILTA!</strong> Kahden puolen, kaksi kinkkua. Yököttävää. Mutta tämä olo menee ohi, kunhan ensin on mua vähän aikaa kiusannut. :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-8281949397625319297?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-75878824757145707542011-12-07T01:40:00.002+02:002011-12-07T02:03:51.294+02:00Kun olen kovasti kritisoinut tätä sotahurmosta, joka Suomessa liittyy itsepäisyyspäivään, niin nyt tarjoan omia ehdotuksia <strong>uudeksi </strong>tavaksi viettää itsenäisyys- tai itsepäisyyspäivää.. :)<br /><br />1. Sotajutut pois telkusta. Tilalle kertomuksia vaikka Suomen historiasta ennen sotaa. Ja sitten jälleenrakennuksesta!! <strong>SE </strong>nimittäin oli sankaritarina se.. kun Suomi jälleenrakennettiin! Tai jos sotaa käsitellään [kyllä mä sen suon tavallaan noille tosi vanhoille, että heidän nuoruusaika on esillä], niin keskitytään vaikka <strong>kotirintaman</strong> taisteluun! Ja voisi olla dokumentteja suomalaisista taiteilijoista kautta aikain!!<br />2. Sankaruuden uudelleen määritys! Sankari on se, joka <strong>RAKASTAA,</strong> on oikeudenmukainen [ei riistävä, ahne materialisti, lastenhakkaaja sotajankkaaja], ja antaa lasten olla lapsia. Pitää telkussa ja muuallakin näyttää mitä on olla <strong>sankari,</strong> eli siis mitä on <strong>rakastaminen.</strong><br />3. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle voisi kutsua <strong>vähemmän</strong> väkeä, mutta <strong>erilaista</strong> väkeä kuin nyt. Voisi esim. kutsua vapaaehtoistyössä kunnostautuneita ihmisiä, vammaisia, työttömiä, omaishoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Niitä, joiden arki on kaukana luksuksesta. <strong>Nytkin </strong>kutsutaan, mutta<strong> suurin</strong> osa kutsutuista on kuitenkin näitä maan mahtavia. Kansanedustajien kutsut voisi laittaa niin, että jokainen edustaja pääsisi sinne <strong>KERRAN </strong>kansanedustajakautensa aikana.<br />4. Itsenäisyyspäivän vastaanoton suhteen voisi järjestää sellaisen kilpailun, eli kellä on paras ja huokein tai ekologisimmin tehty puku! Sitten voisi kritisoida niitä, jotka käyttävät siihen miljoona euroa.<br />5. Vastaanotolla ihmiset voisi vapaaehtoisuuteen perustuen lahjoittaa rahaa vaikka köyhien hyväksi. Voisi olla vaikka sellainen vapaaehtoinen maksullinen kutsu, eli siis maksa jos jaksat, vaikka 50 euroa kutsusta. Näin rikkaat voisivat sen maksaa ja köyhät sitten taas ei, jos/kun ei ole varaa.<br />6. Linnan juhlien tarjoilussa voisi hyödyntää vaikka kakkubloggareitten [niiden, jotka on työttöminä tai kotiäiteinä yms.] osaamista. Ei aina tarvitse kalliiiseen konditoriaan mennä ja herkkuja hankkia. <br /><br />Tämmöistä ajattelin minä, kun nyt vuorokausi vaihtunut on ja seuraava Juhlapäivä on vuoden kuluttua. ;)<br /><br />Mietin muuten miksi Halonen ei koskaan käytä kunnon punaista pukua Linnassa? :( Nytkin oli se vihreä.. Eikö hän voisi pukunsa värillä tuoda esiin aatemaailmaansa? Tai ehkä hän ei enää niin samaistu vasemmistolaisuuteen. :(<br /><br />Hih, jos nyt materialismiin langetaan, niin sanonpa vaan että Jenni Vartiainen oli <strong>EHDOTON.</strong> Upea oranssi luomus. Mikä kumma siinä on kun Suomessa se on aina sinistä ja mustaa, mustaa ja sinistä.. :( On maailmassa muitakin värejä! Anna Abreu oli yhtenä vuonna ihan <strong>kuningatar</strong> keltaisessa! Ihana väri! Vähemmän masentava kuin nämä surupuvunnäköiset luomukset.<br /><br />Voisi muutenkin ilostuttaa itsenäisyyspäivää, tuoda siihen <strong>karnevaalihenkeä,</strong> kun se kuitenkin osuu tähän pikkujouluaikaan muutenkin!<br /><br />Se siitä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kosmetiikka- taikkas hygieniasuositus - kerrankin!</span></strong><br /><br />Mä en pahemmin mekkaloi siitä mitä kosmetiikkaa tai hygie<em>ee</em>eniatuotteita käytän.. Mutta <strong>nyt </strong>tulee suositus. Se ei oikeastaan ole 'kosmetiikkaa', vaan pikemminkin hygieniaa.. eli siis: hajustamaton Pirkka-dödö. Toimii kuin taika. Se, että <strong>MÄ </strong>yleensä viitsin blogiin laittaa jonkun dödön nimeltä mainiten, jo kertoo millaisesta tuotteesta on kyse. En tietenkään osaa luvata, että se <strong>KAIKILLA </strong>toimii.. mutta <strong>mulla </strong>ainakin. Ei petä. Vaikkei ole kallis.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7587882475714570754?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-31061812637085636252011-12-03T22:53:00.004+02:002011-12-03T23:35:08.183+02:00Elämä ilman aivolääkkeitä ei ole helppoa. Toisaalta voi miettiä, onko se vain ei-helppoa, vai suorastaan sietämättömän vaikeaa. Joskus sitä kallistuu tuohon jälkimmäiseen. Mun on <strong>MIELETTÖMÄN</strong> hankalaa lähteä kotoa, kun olen nyt ilman lääkettä. On kaikkia kummallisia pelkoja. Lähinnä sellaisia ajatuksia, että näytän oudolta, käyttäydyn oudosti, ja mitä minä liikkeelle lähden - ihan kuin en 'ansaitsisi' sitä. Myös omaa menneisyyttään pohtii tosi eri tavalla ilman lääkkeitä kuin lääkkeillä. On jotenkin niin armoton.. ja taipuvainen masentumaan tai surullistumaan, kun miettii joitakin juttuja, jotka tavallaan eivät ole noin vahvojen reaktioiden arvoisia.<br /><br />Huomaan jännittäväni ihmisten joukkoon menemistä yllättävän paljon. <strong>KUKAAN</strong> ei varmaan pitäisi Zuk-Zuk-Zuklista ujona, koska osaan [se on <strong>taito</strong>, opeteltu taito] jutella iloisesti ja pirteästi.. kuin ei mulla olisi huolta huomisesta.. mutta totuus on, että ihmisten seurassa pelkään ja olo on vauhko.<br /><br />-Mistä muuten tulee sekin tunne, että <strong>MINUN </strong>yksin on kannateltava ihmissuhdetta? Jos joku ihminen, ystävä tai sukulainen, ei ole yhteydessä minuun, niin alan heti tuntea valtavaa syyllisyyttä ja otan yhteyttä. En näköjään pysty ajattelemaan ihmissuhdetta <strong>KAKSISUUNTAISENA</strong> tienä, tilana, josta kummallakin on joku vastuu. Ihmissuhdehan on tavallaan kuin <strong>lapsi</strong>, jolla on kaksi vanhempaa. Kumpikin on vastuussa siitä lapsesta. Ei voi olla niin, että vain toinen kantaa vastuun.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Äetmuori kertoo, eli sodasta ja sankaruudesta</span></strong><br /><br />Juttelin Muorin kanssa puhelimessa, hän muisteloi Vaaria, eli siis omaa isäänsä. Jostain syystä meille tuli puheeksi telkun ohjelma Isien sota, jossa sotasukupolven lapset kertovat aika järkyttäviä elämänkohtaloitaan. Isukit kun saattoivat olla 'sankareita' rintamalla [tai sitten eivät, täytyy kai muistaa että sielläkin oli suurin osa<strong> IHAN</strong> tavallisia ihmisiä, ei mitään toimintaelokuvatähtiä, ja ehkä sankaruus oli juuri sitä tavallisuutta..?], mutta kotiin palasi usein särkynyt mies, joka raivosi rikkonaisuuttaan kännissä, näki painajaisia, hajotti koko perheen elämän sen oman sotakokemuksensa vuoksi. Kai motto olisi voinut olla, että jos minä kärsin, niin sitten saa koko maailma kärsiä, oma perhe myös [ja etenkin]. Upeaa. Voin vaan sanoa, ettei se käsitys suomalaisesta valittamattomana ja 'kovan' sisukkaana kestäjänä ainakaan pidä paikkaansa!<br /><br />Muori muisteli, että hän ei ollut varmaan kuin 10-vuotias, kun hänen isänsä kännissä tuli kotiin ja laittoi Äetmuorille sillivoileivän - ihan kuin <strong>Muori </strong>olisi ollut se seuraavan aamun krapulainen, eikä Vaari itse! - ja joskus kolmen aikaan yöllä alkoi jutella kuinka vaikeaa ja kamalaa oli sodassa ja ryssät sitä ja ryssät tätä. Muori siis joutui lapsena luopumaan yöunistaan ja kuuntelemaan tuurijuopon vuodatuksia. Muori ei tänä päivänäkään tunne siitä - tai ainakaan <strong>MYÖNNÄ</strong> - mitään suuttumusta, mutta <strong>MUA </strong>alkoi raivostuttaa kyllä. Jos Vaari olisi elossa, niin saattaisin sanoa hälle pari sanaa, vaikken periaatteessa riitelystä tykkääkään. Hänelle varmaan olisi uusi kokemus se, ettei joku pidäkään häntä 'reiluna miehenä' ja aivan mahtavana isänä. Vaan eipä se tietenkään enää mitään auttaisi, Vaarin pöllyttäminen siis, koska Muori on lapsuutensa elänyt eikä sitä enää saa takaisin. Tehty mikä tehty! Silti.. sanonpa vaan, että oli kyllä tavattoman itsekäs mies, tuo mun ihannoitu Vaarini. Moni voi olla <strong>aikuisiän </strong>suhteissa itsekäs, mutta viedä lapselta lapsuus - se on jo ihan toinen juttu, ihan toinen itsekkyyden taso. Olisi nyt vain mennyt nukkumaan päänsä selväksi, niin kuin me muut 'ei-sankaritkin' joudutaan tekemään känniemme jälkeen. Uskomaton pokka, herättää joku lapsi kuuntelemaan sitä whinetystä. <br /><br />Tavallaan en yhtään ihmettele sitä, että niin moni kiihkeä stallari oli sotaveteraanin lapsi. Varmaan heitä <strong>kyllästytti </strong>se sodan jatkuva jauhaminen. Ei siinä mitään, sanon sen, jos ihminen <strong>haluaa </strong>jauhaa sodasta - ehkä joku jopa <strong>tarvitsee </strong>sitä puhumisen purkautumista - mutta ei sitä nyt <strong>LAPSEN</strong> kanssa pidä tehdä! Se on paitsi väärin, myös .. noloa. Olen vähän jutskaillut esim. kirjallisuuspiirin naisten kanssa, jotka ovat suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Heidän isänsä puhuivat sodasta, mutta lähinnä <strong>veteraanikavereidensa </strong>kanssa! <strong>Perheen</strong> piirissä siitä eivät jotkut puhuneet ollenkaan! Yksi Pirkko sanoi isänsä kuulemma joskus sunnuntaiaamuisin lukkiutuneen työhuoneeseensa jonkun veteraanikaverinsa kanssa, ja siellä sitten tupakkaa poltettiin ja puhuttiin. Huom, ei muuten ryypiskelty kuitenkaan.<br /><br />Näitä asioita kai miettii taas siksikin, kun itsenäisyyspäivä lähestyy. Mahtaako monikaan tajuta <strong>mitä </strong>sota on, mitä se tekee ihan syyttömille ihmisille, esim. lapsille? Yksi syy minkä takia minä vasemmistolaisena kannatan Natoa [siitä muuten monen kulmat nousee, hehe, hassua] on se, etten tahtoisi meidän <strong>SUOMALAISTEN</strong> enää koskaan joutuvan sotimaan, enkä tahdo meidän <strong>SUOMALAISTEN</strong> lasten joutuvan elämään kuten Muori! Niin, eikös tavallaan <strong>Suklis</strong> ole isänmaallisin kaikista, koska mietin meidän kansamme etua? :) Joku voisi sanoa, ettei kommunisti ole isänmaallinen, eikä Nato-kannattajakaan, mutta mä näen asian toisin. Mun mielestä meillä suomalaisilla <strong>on</strong> taipumusta väkivaltaan, ja siksikin olisi hyvä jos aseellisesta puolustuksesta huolehtisivat vaikka Nato-ihmiset, ammattilaiset, joilla on sellainen viileän professionaali suhde näihin juttuihin.<br /><br />Suomalaisilla miehillä monesti menee överiksi, sitten kun ne tunteet pääsee ulos.. sitten päädytäänkin jollekin <strong>amokille!</strong> Olisi parempi, jos aseenkanto-oikeutta ei ollenkaan olisi, paitsi poliiseilla ja sotilailla [ja ne sotilaat siis voisivat olla ulkomaisia]. Se nyt ainakin on ihan hullua, että Suomessa <strong>alaikäinen</strong> voi saada aseenkantoluvan!! Mihin joku 16-vuotias sellaista tarvitsee, koulusurmiin vai? Hölmöä aseistaa teinejä. Pois aseet <strong>AINAKIN</strong> sellaisilta, sanon mä. Ihan turhaa on minusta vedota urheiluammuntaharrastukseen, mun mielestä nimittäin teini voi sitä harrastaa ilman omaa asettakin. Jos muka on pakko..<br /><br />Mies on aika paljonkin eri kannalla mun kanssa näissä asioissa. Siis mitä tulee ammuntaan, asevelvollisuuteen [mies kannattaa sitä, mä en], Natoon, yms. Joskus meillä on näistä väittely, mutta onneksi se ei haittaa suhdetta. Vaarista kuitenkin olemme samaa mieltä siinä suhteessa, ettei omia kakkaisia kokemuksiaan pidä kaataa lapsen niskaan. Sellaista ei <strong>sankari</strong> tekisi. ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3106181263708563625?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-24059880238893082752011-11-30T23:47:00.004+02:002011-12-01T00:27:57.935+02:00Olen nyt viimeisen kuukauden ajan katsellut Täydellisiä naisia, kun mulla on se 1. kausi DVDinä. Täykkärit [hahaa, inhottava lyhennys!] on sellainen sarja, joka petraa aika kovasti alun jälkeen. Minusta ne ihan ensimmäiset osat eivät olleet kovin hyviä.. mutta sitten lähtee paranemaan.<br /><br />Osittain sellaista aivojumppaa on, kun ei oikein osaa pistää tuota sarjaa mihinkään kategoriaan. Se ei ole kauhusarja, se ei ole rikossarja, se ei ole saippuaooppera... eikä se ole puhtaasti hassu tai synkistelevä.. Itselleni tulee mieleen aika hajanaisia assosiaatioita Mullan alla-sarjasta [paikoitellen makaaberit aiheet/huumori] ja Stepfordin naiset-elokuvasta [ei kannata kysyä miksi, en kuitenkaan osaisi tarkalleen sitä selittää]. Sinkkuelämää tulee mieleen siksi, että sarjan naiset asuvat olosuhteissa, joihin kai aika monet Nykin varakkaan miehen naivat naiset päätyvät.<br /><br />Miksikö mulla on mennyt <strong>kuukausi </strong>sarjan 1. kauden katsomiseen? Kai siksi, koska siinä on <strong>MUN </strong>kannalta kuitenkin vähemmän houkuttimia-koukuttimia kuin esim. Sinkkuelämässä. Sinkkuelämässä on se ihana,<strong> ihana</strong> muoti, joka saa katsomaan sitä sarjaa aina uudestaan ja uudestaan. Täydellisissä ei oikein herkutella muodin kanssa samassa suhteessa, kun naiset ovat pääasiassa kotirouvia ja pukeutuminenkin on sitten vähän sen mukaista. Ehkä sekin vieraannuttaa hiukan Täykkäreistä, kun siinä ei varsinaisesti ole ketään tietoisesti lapsetonta naista. [Se lapsia haluamatonkin lisääntyy lopulta.] Tavallaan sarjan lapsenkasvatusongelmat ovat ihan hauskaa katsottavaa, mutta välillä sitten taas turhaannun täysin ja oikein <strong>INHOAN</strong> niitä sen sarjan lapsia, tai lähinnä Lynetten poikia, ihmishirviöitä.<br /><br />Nyt viime aikoina olen katsonut telkkua - tai DVD-levyjä - vähän enemmän kuin ennen. Olen tosi paljon tykännyt ykkösen brittijutuista: Ben oli todella mahtava minisarja, ja sitten se Totuus Alisonista on myös ihan omaa luokkaansa. Tuosta Ben-sarjasta ainakin opin sen, että oikeuslaitoksen on oltava niin valtavan, kauhean, täysin tasapuolinen ja objektiivinen, että enpä itse tahtoisi olla tuomarina..! Tai minään lautamiehenä. Väärä tuomio nimittäin pilaa ihmisen elämän<strong> täysin!</strong> Totuus Alisonista taas on sellainen nuori-tyttö-katoaa/murhataan juttu, jollaisia varmaan kaikki luulee nähneensä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tuossa sen tekee kiehtovaksi se ajankuva: 60-luvulla tapahtunutta selvittämätöntä rikosta tarkataan nykyajasta käsin, takautumina.<br /><br />Olin yksi päivä ajamassa kaarallani kohti kauppaa, oli jo pimeää, kello yli neljän.. Ja näin nuoren vaalean tytön kävelevän tätä meidän tietä pitkin. Silloin se tuli mieleen: kuinka <strong>kauhean </strong>helppoa ihmisen on oikeasti satuttaa toista! Jos olisin ollut hullu mies, niin olisin voinut pysäyttää auton ja kiskaista tytön sinne todella helposti! Suurin osa suomalaisista on nimittäin sellaisia, että jos auto hiljentää ja pysäyttää kohdalla, ja ajaja avaa oven tai ikkunan, niin ohikulkija vaistomaisesti menee luo - luulee, että tuossa autoilija tahtoo kysyä tietä tai jotain.. Kauheaa miten jonkun ihmisen oikku saattaa päätyä toisen kuolemaan! :( Ei sitä mielellään ajattele.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">"Tahdon varakkaan miehen"</span></strong><br /><br />Tuli mieleen Täydellisistä naisista ja muustakin, että noin sanoi eräs ystäväni vähän aikaa sitten. Hänellä on <strong>tilanne</strong>: 2 lasta ja mies, mutta nyt on suhteessa ollut kriisiä.. mies ei ole oikein puhelias.. ystäväni on <strong>LÄHTÖKUOPISSA</strong>.. haku päällä, niin sanotusti.. Hän on sanonut: "Jos joku nyt tästä mut pyyhkäisee jaloiltani, niin lähden hänen mukaansa.." Ja sitten tuli siis tuo varakas mies-sitaatti.<br /><br />Tämä ystäväni nimittäin kai tahtoisi samaan jamaan kuin minä, eli <strong>KOTONA</strong> olemaan! :( Hän tahtoo eroon työstään. Joskus tunnen siitä <strong>mieletöntä </strong>syyllisyyttä: olenko osannut tarpeeksi vahvasti tuoda esiin, kuinka ankeaa koen elämän olevan ilman työtä? Tai kuinka <strong>ihmisarvoton </strong>olo siitä joskus tulee? <strong>TOIVON</strong> oikein todella, etten vaan <strong>minä</strong> ole ollut motivoimassa noita sanoja. :( No ei siksi - <strong>ME</strong> emme ole varakkaita, mies ja minä siis, vaan aika paljostakin saa olla luopumassa, kun ei ole töitä. En sitäkään tiedä tajuaako tuo ystäväni, ettei Suomessa oikein ole sellaista kotirouvainstituutiota mikä jossain Keski-Euroopassa taas on.. Tarkoitan nyt sitä, että moni kotona oleva nainen siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapset - mutta miehen mielestä naiseen ei silti saisi kulua penniäkään rahaa. Ei ole niin kuin jossain Saksassa tai Amerikassa, missä mies työntää tukun seteleitä pikkuvaimon käsiin, että menes kosmetologille tai kampaajalle.. ;) Tai ei ratkuta luottokorttilaskuista.<br /><br />Väittäisin mun mieheni olevan todella hyvin sinut sen asian kanssa, ettei mulla ole töitä. <strong>MINULLE </strong>se taitaa olla kovempi pala.. :( Mutta ei hänkään silti ole mikään suuri poikkeus tässä raha-asiassa. Ja vaikkei hän valittaisikaan, jos ostan UFFilta uuden mekon, niin jo se <strong>tietoisuus</strong> kun pitää viedä pankkikorttikuitti kotiin.. se on ihan kuin eläisi vanhempiensa kanssa. :(<br /><br />Tiedän yhden jos toisenkin parisuhteen, jossa nainen on esimerkiksi <strong>yrittänyt</strong> olla hoitovapaalla, mutta homma on mennyt ihan mahdottomaksi aikaa myöten! Jotkut miehet vihjailevat 'ai.. sinä jäät sitten tänne nukkumaan kun minä menen töihin..' He eivät jollain tavalla ymmärrä sitä, että lasten kasvattaminen ja hoitokin käy työstä. Ei siitä muuten kodin ulkopuoliset ihmiset saisi palkkaa! Jos se olisi puhdasta hauskanpitoa, niin lastenhoitajathan <strong>MAKSAISIVAT </strong>siitä ilosta, kun saavat lasten kanssa temuta. ;)<br /><br />Tuo varakasta miestä tahtova ystäväni <strong>ei</strong> ole köyhä, hänellä on valmistumisesta asti ollut työ, mutta ei alaa vastaava. Hänen miehensä [joka pian saa monoa, jos merkit paikkaansa pitää] on myös töissä. Mutta tämä mies ei tule varakkaasta perheestä. Hänen isänsä kuoli jokin aika sitten, eikä jättänyt mitään 'peruja'! Yhteiskunnan piti hänet haudata, koska hän oli alkoholisti ja oli juonut kaikki rahansa.<br /><br />Olenkohan liian helposti syyllistyvä, kun tunnen syyllisyyttä tuosta ystävän tilanteesta..? Ehkä hän ei tahdo muuttaa elämäänsä minun takiaan, vaan <strong>ITSENSÄ</strong>. :) Niin, sekin mahdollisuus on.. mä vaan aina katson asiaa siltä kantilta, että olenko <strong>itse</strong> siihen vaikuttanut. Ja varmasti tämä ystäväni tietää tilanteeni ja sen, ettei kotona oleminen ole herkkua.. koska olen sen niin suoraan sanonut.. joka kerta tavatessa.. :) Silti, vaikka kuinka itselleen vakuuttelee, niin tuntee syyllisyyttä, koska onnettomuus lähestyy. Ja kun eihän sitä oikeasti voi tietää, tahtooko varakas mieskään välttämättä 'elättää' naisystävää/vaimoa ja tämän lapsia. Siitä ei voi olla <strong>VARMA. :( </strong><br /><br />On vaikea sanoa toisen parisuhteesta oikeastaan yhtään mitään, koska vain ne ihmiset siitä tietävät jotka siinä ovat! <strong>MUTTA.</strong>. silti.. Jos olisin tuo ystäväni, niin <strong>en</strong> jättäisi tuota miestäni. On se totta, että tavallisen palkansaajan elämä ei ole sellaista shampanja-arkea.. mutta vaikka tuo mies on vaitelias, niin on hän silti tosi omistautunut isä ja rakastaa ystävääni. Vaikka hän ei kylläkään puhele paljon - pitäisiköhän mennä pariterapiaan? Pidän ystävääni <strong>YSTÄVÄNÄ</strong>, tosiystävänä, mutta en silti rohkene mennä sanomaan hänelle, että antaisi miehelle vielä yhden mahdollisuuden. Olen <strong>tosi </strong>arka sanomaan mitään tällaista, mutta sitten syyllistyn - yllätys yllätys - siitäkin, kun <strong>EN</strong> sano.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2405988023889308275?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-29821196421643885022011-11-25T00:44:00.005+02:002011-11-25T01:28:49.945+02:00Äetmuori sanoi tuon vähän niin kuin joku toinen voisi sanoa, että se oli narkkari tai rapajuoppo. Muorille nimittäin ihminen ei ole ihminen, jos ei sillä ole yo-tutkintoa - sen olen kai jo tehnyt selväksi täällä. No, tuo hitsaaja, josta meillä oli puhetta oli Siukkuni 1. avomies, A.K. En tiedä oikein <strong>MITEN</strong> hän tuli puheeksi Muorin kanssa puhelimessa, jostain vaan se tuli.<br /><br />En vain voi kuin repiä hiuksiani kun vieläkin kuulee näitä 'Se on joku keittäjä vaan/se on joku pahainen lähihoitsu/se on joku rakennusmies'-juttuja. Näin puhuvilla ei ole <strong>aavistustakaan</strong> siitä mitä on työelämä tänä päivänä. <strong>Jokainen</strong> vakityössä oleva - ammattiin katsomatta - on onnekas! Muorin puheetkin voi selittää se, että hän on ollut eläkkeellä jo - ohhoh, niin kuinka kauan taas? 5-kymppisenä hän jäi, vaikken tiedä <strong>KUINKA</strong> hän sai sen järjestymään, hän itse sanoo että löysi jonkun porsaanreiän.. Hassua muuten miten maahanmuuttaja, joka ei työllisty on 'loinen', mutta suomalainen eläkkeelle livahtava terve ihminen ei tietenkään ole. Ei taida olla kyse siitä, ettei systeemiä saisi väärinkäyttää, vaan kyse on siitä <strong>kuka</strong> sitä saa väärinkäyttää. ;)<br /><br />Siukun avomies oli minusta, siis näin <strong>pikkusiskon</strong> kannalta, ihan kiva. Me tulimme kyllä juttuun hyvin, vaikka A. olikin 'vain' hitsaaja. ;) A. antoi mulle konvehteja joululahjaksi ja antoi mun maistaa kossu-limppari -yhdistelmää ja ajoi autolla lujaa ihan mun mieliksi. :) Siukun ja A:n suhde päättyi, kun A. <strong>kaksi</strong> kertaa läimäytti Siukkua. 1. kerran hän antoi anteeksi, toista ei. Mikä on minusta ihan okei ja näin pitää ollakin. Itse en ehkä antaisi anteeksi sitä ensimmäistäkään! Mietin joskus olisiko Muori ollut niin kovasti yllyttämässä Siukkua jättämään A:n, jos hän olisi hitsaajan asemasta ollut vaikka menestyvä juristi, poliitikko, tai ekonomi? Kas siinäpä kysymys! Ehkä läimäytyskään ei satu niin paljon, jos sen antaa 'sivistynyt' ja ennen muuta <strong>varakas</strong> käsi. Ehkä se on silloin <strong>kultainen korvapuusti! </strong><br /><br />Mutta se siitä puhelinkeskustelusta, olihan taas aikamoista juttuhuttua.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">23 tuntia ja koittaa... MÄSSY! :)</span></strong><br /><br />On tätä taas odotettukin! Mutta jotenkin näin lääkkeitten loputtua tämä <strong>mässyasia </strong>on muuttunut <strong>helpommaksi.</strong> En koe läheskään sellaista himoa - siis <strong>syömishimoa</strong> - mutta <strong>ostohaluja </strong>sitten taas on. :( Ne ovat kuitenkin helpommin kontrolloitavissa, joten siinä mielessä lääkkeettömänä on hyvä olla. Ostohalut nitistää ihan vain sekin, kun sattuu asumaan täällä 'korvessa', ja lähimpään kauppaan on melkein 10 kilometriä. Jos taas haluaa oikein kunnon kauppaan [mässyttäjän ostosparatiisiin], niin pitää olla valmis huruttelemaan autossaan se 20 km Pikkukaupunkiin.<br /><br />Jumppaamisesta on taas tullut aika paljon pahentunut pakkomielle. :( Siinä huomaan selkeän huonontumisen: lääkkeitten kanssa en ollut näin 'hullu'. Olen lisännyt vakiojumppaan kaikkia ylimääräisiä sarjoja, ja nyt se kestää to<em>oo</em>oode<em>e</em>eeellaa<em>a</em>a kauan.. :(<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Välitystoimintaa </span></strong><br /><br />Olen muuten huomannut lääkkeettömänä <strong>VÄLITTÄVÄNI</strong> asioista ihan toisin kuin lääkkeillä. Ihan vertailussa on helppo huomata, että kiivastun useammin ilman lääkettä - mutta usein se on ihan aiheesta. Esimerkiksi tänään suutuin lukiessani metsästyskoiran kuolemasta jossain Pohjois-Karjalan suunnalla - sen olivat sudet syöneet. Suutuin siitä, että ihmiset itkivät sen koiransa perään, ja pitivät sitä 'perheenjäsenenä' laitettuaan sen ensin <strong>itse </strong>vaaralle alttiiksi.. En tiedä kuka pistäisi <strong>oikeasti</strong> perheenjäsenen [vaikkapa lapsen, jota nyt kai tunnetusti perheenjäsenen nimellä kutsutaan] tunnetusti susien vallitsemalla alueella jänisjahtiin..? Siellä alueella oli koiria jo raadeltu niin monta! Eli taitaa olla reilumpaa sanoa, että nämä ihmiset nyt vain olivat valmiita ottamaan sen riskin, ettei koira tule takaisin hengissä, <strong>eikä</strong> se koira ollut perheenjäsen, vaan metsästysapu. Luultavasti sama porukka hankkii uuden koiran ja sille käy ihan samoin kuin entiselle. Jotkut ihmiset eivät vaan koskaan opi.<br /><br />Suutahdin myös kun luin erään blogikirjoituksen raiskauksesta. <strong>Kirjoitus</strong> oli hyvä, minua vain suututti se, kun jotkut ihmiset [nettikeskusteluissa, oikeuslaitoksessa, yms. joka puolella] väheksyvät raiskausta ja ainakin rivien välistä tuntuvat pitävän sitä aina naisen syynä, tai sitten jonain naisen juonena. Lääkkeillä ollessani ajattelen aina, että torvia nyt on joka lähtöön, eikä niistä pidä välittää, mutta lääkkeettömässä todellisuudessa ei aina jaksa olla niin joviaali. ;) Sen verran olen kyllä oppinut, että tietoisesti vältän lukemasta sellaisten ihmisten blogeja, joissa esimerkiksi esiintyy näitä raiskausta vähätteleviä ja uhria syyllistäviä + naista halventavia asenteita. Elämä on liian lyhyt siihen, että tietoisesti itseään ärsyttelisi.. Ja muuten, sanon saman tässä nyt myös: <strong><span style="color:#ff0000;">JOS mun kirjoitukset ärsyttävät, loukkaavat, tai tuntuvat pahalta, niin suosittelen lopettamaan niiden lukemisen! </span></strong>Se ei edes loukkaa/suututa mua, ei ollenkaan, koska omalta kohdalta olen tuon ratkaisun tehnyt myös.. Ihan oman mielenrauhan vuoksi! Tiedän senkin, että varmaan jollekin poliittisesti ihan eri kannalla olevalle voi olla ärsyttävää lukea mun poliittisia postauksia. Koska olen kuitenkin kommunisti, enkä aio muuksi muuttua.<br /><br />Mun on vaikea ymmärtää miestä, joka ei kunnioita toisen oikeutta sanoa ei. Sitten sekin ihmetyttää, että jos joku hullu nainen on joskus valheellisesti syyttänyt miestä raiskauksesta, niin sitten <strong>sillä </strong>perusteella pitäisi <strong>kaikki </strong>raiskausilmoituksen tehneet pistää johonkin kolmannen asteen kuulusteluun ja heitä pitäisi automaattisesti pitää joinain rikollisina! Ihan kuin ei muissa rikoksissa ihmiset tekisi myös perättömiä ilmiantoja. Joku ilmoittaa varkaudesta, vaikka itse onkin tehnyt vakuutuspetoksen, joku syyttää toista pahoinpitelystä, solvauksesta, kotirauhan häirinnästä - vaikkei olisi perustetta. Silti ei kai kukaan sano, että jatkossa varkaudesta tai muusta rikoksesta ilmoittavia pitäisi kohdella automaattisesti valehtelijoina ja juonittelijoina?<br /><br />Jotkut sanovat, että jos nainen menee hutikassa miehen asunnolle ja mies raiskaa, niin se nainen oli tyhmä + ymmärsi antaa ja siksi [!] miestä ei pitäisi rangaista niin kovin. No, <strong>MUN</strong> mielestä sellaiset tyypit, jotka kulkevat lompsa farkun takataskussa [sellaisia miehiä yhä on..] ovat aikamoisia taunoja, mutta jos heidän lompsansa varastetaan, niin en silti alkaisi heille tästä tyhmyydestä saarnata, saati että ehdottaisin varkaalle pienempää rangaistusta siksi, kun rikoksen uhri oli sellainen tahvo! Kummallisen eri tavalla raiskaukseen suhtaudutaan kuin muihin rikoksiin.. Taitaa siinä edelleen uhri olla suurin syyllinen.<br /><br />Mun mielestä juttu on niin, että jos toinen osapuoli sanoo ei, niin silloin Sitä ei pistetä Sinne. Väkisin ei panna, ja sillä selvä. Ja jos taas harrastellaan väkisinmakuuta ja siitä tulee seurauksia, niin vika on silloin tasan ja vain omassa itsessä.<br /><br />Kaikkein järkyttävin oli yksi mies, jonka tunsin joskus vuosia sitten. Hänestä naisella ei enää esileikkitilanteessa ollut oikeutta sanoa, että vaatii kondomin käyttöä! Hänestä [yliopistotutkinto, yliopistovirka - ei tosin suomalaisessa yliopistossa] naisen olisi kai pitänyt sitten jo 1. treffeillä sanoa, että en muuten tee mitään ilman kondomia. Jos nainen meni miehen asunnolle ja siellä aletaan suudella, hyväillä tms, niin sitten miehellä pitää olla oikeus olla naisen kanssa ilman kumia, vaikka nainen haraisi vastaan. Upeaa, todella upeaa. On varmaan ihan turha sanoa, että en <strong>tosiaankaan</strong> maannut tämän miehen kanssa, vaikka en siihen aikaan mikään siveydensipuli ollutkaan, ja olisin ilman näitä älyttömiä juttuja saattanut hänen kanssaan lempiäkin.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kohti kunniaa!</span></strong><br /><br />Mutta nytpä on tosiaan aika juoda vielä kuppi teetä, sitten nukkumaan, ja aamusta alan leipoa! Teen piparkakkumuffinsseja, ja sitten sellaisen oman ideoimani suklaakakkupohjalla lepäävän appelsiinijuustokakun. Voin joskus laittaa siitä reseptin tänne! Olen tehnyt sitä kerran aiemminkin, ja oli hyvää. Pohja muistuttaa aika paljon Sortavalan rouvien kahvikakkua, ja täyte on taas vähän semmoinen oma juttuni. ;)<br /><br />Lidlistä on haettu jäätelöitä ja muutenkin on taas kaappit täynnä herkkuja hyviä! Nams! :) Hihii, tämä olkoon Sukliksen <strong>pikkujoulu!</strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2982119642164388502?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-81550696254053543622011-11-19T20:46:00.003+02:002011-11-19T21:30:04.805+02:00Alkaa taas ihmisillä 'joulumieli' nousta, näköjään.. Olin tänään kauppakeskuksessa, käväisin Tiimarissa ja muissakin paikoissa, ja jo oli niin nyrpeän näköistä väkeä liikkellä että. :) Korostetun äänekkäitä huokauksia kassajonossa, jos joku ei paina juuri sillä <strong>SEKUNNILLA</strong> niitä korttilaitteen namiskoita.. Kai sitten jää se aivoleikkaus tekemättä tai syöpälääke keksimättä, jos joutuu kaupassa olemaan minuutin kauemmin kuin suunnitteli.<br /><br />Vaikka symppaankin ihmisiä heidän kiireissään ja muissa, niin eikö <strong>OMA</strong> olo jo muutu pahaksi, jos kokee koko maailman ja kaikki ihmiset vain haitaksi ja hidasteeksi itselleen? Mä itse teen joskus niin, että <strong>jos </strong>hermostun vaikka kauppajonossa, niin alan mielessäni hyrehtiä jotain laulua. Se voi olla jokin ihan tyhmä juttu, joka autoradiossa pauhaa, vaikkapa se Samuli Edelmanin 'ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet'.. ja sitten äkkiä ahdistus on poissa! En tietenkään <strong>ääneen</strong> sitä hoilota, sillä lailla <strong>mielessäni </strong>vain.. Ääneen laulamalla voisi jonossa ahdistua jo joku muukin kuin minä.. hehe.. <br /><br />Ihan kuin olisin blogannut tästä aiheesta vuosi tai kaksi sitten - ihan sama juttu nimittäin, tämä aika vuodesta [joulun alus-alusaika siis] ja sama ilmiö samassa kauppakeskuksessa? Ei muutu maailma.<br /><br />Lapsettoman elämä ei ainakaan tunnu yhtään hassummalta joulun lähestyessä: kun on nähnyt <em>x</em> kertaa kolmi-nelivuotiaan tanttarallan kirkuvan viimeisimmän lelu-uutuuden perään ['Kimi-serkkukin <strong>SAAAAA-AAAAAA</strong> sen!!'], niin sitä huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse huolehtia oikeastaan muista kuin miehen lahjoista. Kummityttö A:lle olen jo parina vuonna hommannut jonkun pienen [30 e] lahjakortin esim. H&amp;M-liikkeeseen - tai Seppälään - ja Äetmuorille ostan aina kalenterin, koska hän ei muuta suostu ottamaan vastaan. Miehelle osaan ostaa aika hyvin pyjamaa, alushousua tai kirjoja, eikä hän onneksi roiku käsipuolessa kiinni, eikä harrasta kirkumistakaan. <br /><br />Oikeastaan nuo lasten haluamiset saavat mut aina jotenkin <strong>mietteliääksi </strong>kauppassa. Itse olin kuulemma pienenä sellainen 'helppo' lapsi; mulle oli tärkeää se, että oli <strong>paketteja.</strong> Viis sitten siitä oliko joulupaperiin kääritty vaikka piirustuspaperilehtiö, ja toiseen pakettiin puuvärikynät ja kolmanteen teroitin. Mä en niinkään kuulemma osannut [?] haluta jotain tiettyjä leluja.. muutenkin olin aika <strong>rajoittunut </strong>lelujen suhteen lapsena! En tykännyt nukeista ollenkaan, mutta pehmoeläimet olivat kivoja. K-mummi teki niitä joskus mulle, ja ne olivat aina jostain syystä ne rakkaimmat.. Jostain syystä en vain tullut ajatelleeksi, että niitä kauppan pehmoelukoita olisi voinut toivoa <strong>JOULUKSI. </strong><br /><br />Mietin vaan sitä, että <strong>kannattaako </strong>ostoskeskuksista tehdä sellaisia paikkoja perheen yhteiseen ajankäyttöön? Nyt varmaan kuulostan 70-lukulaiselta 'vasemmistotantalta' moralisointeineen, mutta <strong>OIKEASTI</strong>, kannattaa miettiä! Tiedän, että se on houkutteleva vaihtoehto. Kauppakeskukseen meno on ilmaista ja helppoa, sinne ei tarvita mitään pääsylippuja. Joulun aikaan siellä on pukki ja jotain ilotulituksia ja muita ohjelmaa sekä viihdytystä - mutta niin siellä on melkein läpi vuoden joku juttu aina menossa. Sitä vaan kannattaisi miettiä, että onko hyvä opettaa lapsille, että ostelu [kyllä sieltä nimittäin aina <strong>jotain</strong> ostetuksi tulee] on paras ja ainoa tapa viettää aikaa.. Siinäkin on taas aika räikeä ero mun omaan lapsuuteen: mun mielestä ostoksilla oli <strong>TYLSÄÄ</strong>, ja jossain kaupassa notkuminen oli ehkä tympein tapa viettää aikaa. Mieluummin sitä leikki kavereitten kanssa. Ostokset oli jotain sellaista, johon äidit pakottivat lapset ja isät aina aika ajoin osallistumaan.<br /><br />En sano että mun lapsuus olisi tässä suhteessa ollut mikään <strong>ihannelapsuus</strong>, ehkä nykyajassa on sitten se hyvä puoli, että lapset oppivat fiksuiksi kuluttajiksi? [Vai oppivatko, sittenkään..?] Yksi tuttuni teki perheensä kanssa sellaisen <strong>kauppakeskuslakon!</strong> Heitä oli alkanut hirvittää, kun sinne tuli mentyä joka viikonloppu, ja sitten tietty tuli myös syötyä siellä jossain ravintolassa tai hampurilaispaikassa, kun sellainen on aina niin kätevästi siinä kauppojen kyljessä. Lopputulos oli valtava rahanmeno! Ja sitten se, että lapset tottuivat siihen menoon ja alkoivat oikein mankua sinne kauppikseen jatkuvasti.<br /><br />No, en mä tosiaan sitä tahdo moralisoida.. <strong>TIEDÄN,</strong> että nykyisin vanhemmilla on rankkaa! Jos kauppakeskus <strong>ONNELLISTUTTAA,</strong> niin siitä vaan.. :) Mutta jos se saa aikaan jotain epäterveitä ilmiöitä perheen lapsi- ja aikuisväestössä, niin sitten varmaan kannattaa rajoittaa. Itselläni tulee joskus sellaisia outoja oireita, jos olen käynyt kaupoilla liian usein.. Minua nimittäin saattaa alkaa <strong>itkettää </strong>siellä! Ei kiire, ei tungos, vaan se.. en osaa oikein selittää - mua ahdistaa se, että rahaa menee. Ja että sitä tarvitaan kaikkeen. Jos käyn hillitysti ja harvemmin kauppoissa, niin sitten tuota itketysilmiötä ei tule! Ja korostan sitä, että en siis itke ääneen.. se on vain itkettävä tunne!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-8155069625405354362?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-50600274732576644352011-11-15T23:15:00.002+02:002011-11-15T23:29:58.119+02:00Lainasin kirjastosta sellaisen kirjan.. Sara Almin ja Hannah McDevittin "Kuuluisat vintagemekot". Siinä on kaavoja mukana, ja mekkoja on moneen lähtöön: on <strong>Se</strong> [!] Marilynin mekko Kesäleskestä, ja sitten Audrey Hepburnin mekko Tiffanystä. Ja paljon, paljon muuta! Ihan Madonnaan asti!<br /><br />Näyttää ensikatsomalta aika kivalta kirjalta, siinä ei ainakaan oleteta, että ihminen on joku ompelijanero. Mutta vielä en ole vilkaissut sitä kaavaliitettä - voi mieli tästä vielä mustua, hehe.. Se vähän<strong> EPÄILYTTÄÄ</strong>, kun melkein jokainen mekko [Jackie Kennedyä myöten] luonnehditaan helpoksi! Ei <strong>VOI</strong> olla! Ei vain voi. Mun määritelmä helposta mekosta olisi: 1. ei hihoja 2. ei vuorta 3. ei muotolaskoksia. Kyllä näissä helpoiksi määritellyissä mekoissa oli vähän tätä kaikkea. Hmh, saa nähdä. Olisi toisaalta tosi kiva kokeilla taitojaan, mutta pelkään jutun päätyvän katastrofiin, niin kuin aina ennenkin on tapahtunut mun alkaessa ommella. Mutta jos <strong>TÄMÄ</strong> kerta olisi erilainen..? :)<br /><br />Minulla oli yläasteella käsityö valinnaisena aineena. Ei oikeastaan siksi, että olisin kauheasti tykännyt ommella, vaan kai se johtui niiden tuntien <strong>ilmapiiristä.</strong> Oli vapaampaa, sai jutellakin, opettaja oli kiva ja lämmin ihminen. Ja sitten tietysti sekin, kun paras kaveri oli siellä myös. En voi väittää että olisin oppinut paljonkaan vaatteiden teosta. Kai siinä aika paljon tuli turvauduttua opettajan apuun. Sitten jotkut työt jäivät keskenkin, esimerkiksi nyt yksi villapaita.<br /><br />Jostakin historian hämärästä, tai geenien perukoilta, on mulle kehittynyt sellainen arvostus 'itse tekemistä' kohtaan! Kauppasta ja kirppikseltä saa vaatetta <strong>helposti, </strong>mutta joskus vain tuntuu kuin pitäisi osata itsekin tehdä. Tai on sellainen <strong>HALU</strong> oppia käden taitoja. Koulussa ei oikeastaan rohkaistunut paljonkaan kokeilemaan ja yrittämään uutta. Olen kuullut joiltakin ihmisiltä, että heillä meni koulun takia kaikki liikuntahalut joskus jopa vuosikymmeniksi! Koska ne liikuntatunnit olivat traumaattisia. Mulla käsityötunneista on tosiaan hyvät muistot, mutta silti on jäänyt <strong>epävarmuus</strong> sisälle. Toisaalta jotkut ihmiset ovat sanoneet, että kuka vain oppii tekemään ainakin yksinkertaisia asuja, jos vain opettelee.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-5060027473257664435?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-69065893265138860642011-11-14T23:34:00.004+02:002011-11-15T00:09:16.391+02:00Olin tuossa laivareissulla erään ystäväni kanssa. Siinä oli tilanteena se, että porukassa olin siis minä, sitten se ystäväni, ja ystäväni 2 hyvää ystävää, joista kumpaakaan en ollut koskaan tavannut. Meillä oli ihan kivaa, vaikka tavallaan koinkin sellaista <strong>pientä</strong> ulkopuolisuuden tunnetta. Se pohjautui siihen, koska en juo paljonkaan tätä nykyä - varsinkin lääkkeitten lopetuksen jälkeen on kuin olisi mennyt juomisesta 'maku' ja <strong>HYVÄ</strong> niin.. ja sitten toinen syy ulkopuolisuuteen oli ehkä sekin, että en ole kovin kovaääninen tai 'riehakas', vaikka omasta mielestäni osaan silti pitää hauskaa.<br /><br />Tuolla reissulla tuli sitten puhetta ihmissuhteista, miessuhteista. Siellä yksi oli juuri naimisiin mennyt, toinen oli vakaasti harkitsemassa avioeroa ja kolmannen avoliitto rakoili. Sitten neljäs olin mä, suht' tyytyväisesti pitkäaikaisaviossa. Minua tavallaan häiritsi hiukan se, kun tuo ystäväni levitti kaikki mun juttuni [vuosia sitten koetut, tehdyt, <strong>HÄNELLE</strong> ja <strong>vain hänelle</strong> luottamuksella uskotut] näiden muiden ihmeteltäväksi. En tajua <strong>miksi</strong> hän teki niin - ehkä hän oli aika humalassa, varmasti olikin, mutta tarkoitan siis, ettei <strong>MINUSSA</strong> voinut olla ainakaan se syy, koska itse en mitenkään rääpinyt hänen menneisyyttään.<br /><br />Tuntui vain ikävältä, kun en ollenkaan tuntenut niitä kahta muuta, ja sitten tuollaiset aikoinaan hyvinkin yksityiset ja arat jutut tuli julki. Ja kai sekin vähän loukkasi, että ne otettiin esiin ikään kuin 'viihteeksi', kevyen jutustelun ja sellaisen kohteeksi.<br /><br />Tavallaan kummallista kuinka erilaisia me ihmiset tässä suhteessa olemme. On varmasti sellaisia, jotka kehittävät tosi-tosi nopeasti luottamukselliset välit äsken tapaamiinsa ihmisiin, mutta <strong>MINÄ </strong>en oikeastaan ole sellainen. Pystyn tuntemaan lämpöä, ystävällisyyttä, empatiaa.. mutta <strong>luottamuksen </strong>synty vie ainakin mulla paljon pitemmän aikaa.<br /><br />Oikeastaan olen aika harvoin antanut mitään <strong>neuvokkeja</strong> nuoremmille täällä blogissa.. Hehe, nyt voisin oikeastaan aloittaa! Ja se on tässä: on parempi olla puhumatta kuin puhua. Jollekin ihmiselle uskomaasi asiaa et saa takaisin, ja se ihminen voi harkintansa mukaan tuoda sen sinulle mahdollisesti kipeän asian koko maailman ihmeteltäväksi. Kannattaa siis miettiä <strong>TARKKAAN</strong>, ennen kuin uskoutuu ystävälle!!! Ja sen mietinnän jälkeenkin taitaisi olla parasta jättää se tekemättä. Kaikki tällaiset uskotut jutut, salaisuudet, koetut vaikeudet.. ne on hiukan kuin <strong>YDINJÄTE.</strong> Ne pysyvät radioaktiivisina ja haitallisina <strong>pitkään</strong>. Kysymys onkin siitä, että säilyykö sinun <strong>ystävyytesi</strong> tähän uskottuusi yhtä kauan? Ymmärrättekö luottamuksellisuuden samalla tavalla?<br /><br />Olin silti aika <em>cool,</em> vaikka noin nyt kävi, en siis mitenkään osoittanut sitä käytökselläni, että olin tavallaan aika loukkaantunut ja järkyttynytkin/yllättynyt siitä koko jutusta. Vähän jäi paha maku suuhun, ja se on kurjaa.<br /><br />En oikein tiedä noista risteilyistäkään.. Joskus tuntuu kuin päätarkoitus niissä olisi juoda pää mahdollisimman täyteen. Enkä tiedä sitäkään <strong>SOVINKO</strong> minä oikeasti siihen seuraan. Tuntuu joskus painostavalta, jos oma hiljaisuus [kuten sanottu, olen kyllä ihan iloinen ja hymyävä, mutta en huuda, hihku enkä melskaa, kun en oikein <strong>osaa</strong> tai koe sitä <strong>luontevaksi</strong>] aiheuttaa sellaisia kommentteja, että eikös sulla ole hauskaa tms.<br /><br />Mulla on elämässäni sellaisena toistuvana teemana joutuminen tilanteisiin, joista en pidä. Ja se johtuu kyvyttömyydestä sanoa <strong>EI</strong>. Nyt olen kuitenkin <strong>PÄÄTTÄNYT..</strong> vakaasti, huom! että en taida enää lähteä reissuun, koska oikeasti en nauti kuitenkaan siitä <strong>niin </strong>paljon, että se kannattaisi. Mun ei todellakaan pitäisi yrittää miellyttää muita ihmisiä niin paljon, että hukkaan itseni!<br /><br />Harmi vaan, että en uskalla/kehtaa sanoa ihmisille koskaan suoraan, että en <strong>PIDÄ </strong>jostain jutusta, tai ettei se ole minua varten. Jos sanon, etten pääse, niin keksin aina jonkun muka aiemman menon tyyliin 'voi että, juuri nyt ei käy, kun lupasimme sinä viikonloppuna mennä miehen veljen luona käymään..' ja niin poispäin.<br /><br />Toisaalta olen huomannut senkin, että monille ihmisille se, jos sanot ettet pidä jostain, on melkein kuin <strong>aggressiota.</strong> Ihan kuin niin sanomalla jotenkin [muka] arvostelisi niitä ihmisiä, jotka siitä nauttivat! Minusta se on ihan hullua. Itse voin tässä kertoa, etten pidä hevimusiikista, eikä se ole mitään arvostelua niitä ihmisiä kohtaan, jotka pitää. Mun makuun nyt vaan sattuu sopimaan paremmin vaikka joku Pink kuin Iron Maiden.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässykeksintö!</span></strong><br /><br />Minä se olen varsinainen mässäilyn Pelle Peloton! Keksijä suuri ja luova! Nyt huomasin yhden jutun: Lidlin vaniljajäätelö - sellainen Bourbon-vaniljajuttu, litran paketti - on <strong>VALTAVAN </strong>hyvää, herkullista, täyteläistä ja <strong>vaniljaista..</strong> Ja sitten kun sen yhdistää makunsa mukaan kinuskikastikkeeseen, kermavaahtoon, suklaamuruihin - niin siinäpä on sitten oiva oman maun mukainen jäde, joka ei pettymystä tuota! Tästä lähtien taidan <strong>AINA</strong> tehdä niin, että ostan litran tuota Lidlin unelmaherkkua ja sitten <strong>tuunaan</strong> sitä tarpeen mukaan. ;) Tein miehelle jätskiannoksen siitä, suklaakastikkeesta, suklaakakunpalasta ja suklaamuruista ja hän tykkäsi <strong>PALJON!</strong> Itse tosiaan olin kinuskilinjalla.. Nams..<br /><br />Toin laivaltakin herkkuja. Ostin sellaisen Camille Blochin suklaamousselevyn - <a href="http://www.camillebloch.ch/en/chocolate/mousse/mousse_chocolat_lait_extra">se</a> tuli syötyä jo poistulomatkalla - ja Mozartin kuulia ja Milkan keksi-suklaalevyn. CB oli ihana yllätys! Kaduttaa kun en ostanut useampia sellaisia! Varmaan ovat maissa paljon hintavampia, kun eivät laivallakaan olleet mitenkään halpoja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6906589326513886064?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-61681210893535994692011-11-09T22:14:00.003+02:002011-11-09T23:00:42.268+02:00Ostin tänään Iltalehden ja Ilonan. Yleensä Ilona on aika höttöä, mutta nyt siinä oli kolmekin artikkelia/haastattelua, jotka <strong>KOLAHTIVAT</strong>. Itse asiassa kolahtivat niin täysillä, että vedet kohosi silmiin. Ja <strong>EI</strong>, tämä <strong>ei </strong>ole kielikuva, ihan oikeasti - niin kävi...<br /><br />Siinä oli juttu n. 30-vuotiaasta media-alan ammattilaisesta, joka on hakenut vuoden sisään kai yli <strong>300</strong> työpaikkaa - turhaan. Sitten oli sellainen 'naiset, jotka elävät miehen liksalla'-juttu 'kotirouvista' yms. Ja kolmas oli juttu dominoivista äideistä, jotka puuttuu liian paljon aikuisten lasten elämään. Oli kuin tuo lehti olisi suunniteltu juuri mua varten!<br /><br />Ensinnäkin muhun teki <strong>valtaisan </strong>vaikutuksen tämän media-alan ihmisen halu kehittää itseään, opiskella, opiskella kansanopistossa, hakea järjestelmällisesti työtä.. Oikeasti: kyllä tuossa joku työnantaja häviää <strong>PALJON</strong>, kun ei ole palkannut tuollaista tarmonpesää! Samalla alkoi itkettää - se kokemus on vain niin tuttu. Se <strong>näkymättömyyden</strong> kokemus, jonka työttömyys tuottaa. Olet 'ihan ulkona': muilla on työpäivänsä, työyhteisönsä, työterveyshuoltonsa, työelämänsä. Itsellä sitä ei ole. Työssäkäyvät eivät välttämättä tule ajatelleeksi kuinka paljosta paitsi työtön jää. Jotkut tajuavat siinä vaiheessa, kun jäävät eläkkeelle! Monella sosiaalinen elämä kutistuu valtavan vähäiseksi eläköityessä. Ei vain ole tultu ajateltua kuinka suuri osa siitä sosiaalisesta kontaktista sittenkin tulee töistä! Mies on joskus säälitellyt hänen työpaikaltaan eläköityneitä, jotka ovat usein ihan eksyksissä tullessaan sinne käymään. Joillakin on suuria vaikeuksia sopeutua eläkkeellä oloon. Sitten menee vielä se arvostus, jonka saa työssäkäyvä ihminen, jolla on <strong>TOIMI </strong>tai virka tai no joku 'asema' tai homma.<br /><br />Se nuori nainen tuossa Ilonassa sanoi niin hyvin, että työttömyys on kuin jatkuva pieni päänsärky. Ja sitten sekin, se varma luulo.. 'Kyllä <strong>SUOMESSA</strong> töitä riittää!' 'Jos ei saa työtä, niin se on oma syy, ei taida silloin olla työhalujakaan..' Joopa joo, tutut on asenteet..<br /><br /><strong>Kiitos</strong> Ilona-lehdelle siitä, että edes yhden kerran <strong>ME </strong>saimme jotain näkyvyyttä, että me saimme kasvot..<br /><br />Se 'kotirouvana miehen liksalla'-juttu puolestaan sai mut hurjan surulliseksi. Siinä kun yksi nimimerkki kertoi, ettei ikinä hyväksyisi mieheltään sitä, että mies lojuisi kotona hänen palkallaan. Joten <strong>sillä</strong> perusteella tämä nainen sanoi, ettei hyväksy sellaista naisilta. Hän siis ottaa <strong>oman</strong> arvonsa [kotona ei saa loisia toisen rahoilla] ja ulottaa sen oman maailmansa ulkopuolelle, koskemaan <strong>KAIKKIA </strong>niitä, jotka syystä tai toisesta ovat tässä tilanteessa. Mietin sitäkin kuinka erilaiset sanavalinnat luovat mielikuvia. Osa 'kotirouvista' voi varmaan olla näitä 'kadehdittavia' [!] miljuneerskiä.. Mutta [iso] osa on sellaisia kuin minä. Jos puhuisin itsestäni kotirouvana, niin varmaan aika moni alkaisi kuvitella jotain tyhmiä elitistiunelmia. Mutta kun sanon olevani työtön ja eläväni avioliitossa työssäkäyvän kanssa niin kas - kukaan ei enää kadehdikaan. <br /><br />Ihmettelen sitä miten vahvoja tunteita joissakin ihmisissä herättää se, jos joku toinen elää eri tavalla kuin itse. Vaikkapa sitten niin, että on kotirouva tai koti-isä. Tulee mieleen ajatus, että onko siinäkin sitten kyse perisuomalaisesta kateudesta? Jos on, niin johan pomppasi. Kadehtijoiden kannattaisi oikeasti kokeilla tätä elämää vaikka vuoden, parin ajan. Kun on 1-2 kuukautta saanut nauttia pitkään nukutuista aamuista, niin alkaakin yhtäkkiä tajuta, mistä on kyse kun ei ole työtä. Tai sitten sen tajuaa siinä vaiheessa, kun tapaa vanhan lukiokaverin, U. Raohjuksen, joka kysyy että mitäs töitä sinä teet. Ja kun sanot, ettet mitään.. ;) Kyllä se totta vie on hieno hetki ihmisen elämässä. Ihan <strong>kadehtimisen</strong> arvoinen. Se vaivaantuneisuus, nolostus ['hehe, no niin no, hei, ei kaikkien tietenkään tarvitse olla työelämässä, jep joo, ihan kiva tuollainen rento elämä..'] tai sitten se suoranainen paheksunta ja ällistely ['mä en tajua miten sä voit olla kotona, miten ihmeessä sä saat päiväsi kulumaan, mä en <em>kestäisi </em>vaan sellaista <em>olemista</em>..'] Ja muuten, nämä molemmat sitaatit olivat sitten ihan elävästä elämästä, kummatkin kommentit olen kuullut.<br /><br />Se kolmas juttu dominoivista äideistä oli kuin suoraan mun pään sisältä. Tosin siinä ne haastatellut naiset olivat lapsellisia, ja mulla <strong>ei</strong> ole lapsia joita Äetmuori käyttäisi pelinappulana tässä pomotuspelissään. Säälin joskus Siukkua, koska hänellä on tämä kuvio Äetmuorin kanssa. Äetmuori osaa mielestään kasvattaa lapsia paljon paremmin kuin Siukku. Jotenkin tuo äiti-juttu ei kuitenkaan saanut mun poskia palamaan tai kyynelkanavia aktivoitumaan. Voi olla, että olen omassa äitisuhteessani päätynyt jonkinlaiseen tasapainoon. Tasapaino tosiaan on sitä, että en odota <strong>MITÄÄN</strong> häneltä. En myötätuntoa, en ymmärrystä, en tukea, en yhtään mitään. Kun ei odota mitään, niin ei myöskään pety. Biologisen sattuman kautta mä synnyin hänen tyttärekseen, mutta jos meidän välillämme ei olisi tätä velvoittavaa [?] biologista sidettä, niin en usko että viitsisin olla tekemisissä hänen kanssaan ollenkaan. -Hyvä kuitenkin, että tuossa Ilonassa huomattiin ja kuvattiin tätä ongelmaa!<br /><br />Iltalehteä lukiessani teki mieli hirnua katkeraa naurua. Kun vanhustenhoitoon haluavista ihmisistä on niin <strong>kauhea </strong>pula. Ai on vai? Itsekin olen hakenut sen ala koulutuksiin, enkä ole päässyt. No, kunhan kuluu vielä 20 vuotta, niin varmaan meidän päättäjät saavat agendansa läpi. Otetaan vanhustenhoitoon epätoivoisia pakolaisia ja maahanmuuttajia. Ajetaan ammattiliitot alas, eikä ainakaan rohkaista näitä maahanmuuttajia sellaisiin liittymään. Niin saadaan sitten halpaa, hyväksikäytettävää työvoimaa tekemään työtä, jonka määrä <strong>OIKEASTI </strong>tulee kasvamaan ihan valtavasti muutaman vuosikymmenen sisään. Sitä voi olla vaikea tajuta mikä pommi meillä täällä tikittää, siis hoivanpuutepommi. Suuret ikäluokat ei ole suuria ilman syytä - niihin kuuluvia ihmisiä on niin paljon, ettei sitä tahdo tajutakaan. Ja he ikääntyvät koko ajan! Joka päivä!<br /><br />Korostan vaan sitä, ettei mulla ole mitään sitä <strong>VASTAAN</strong> jos maahanmuuttaja tulee tekemään hoivatyötä! Mutta sen pitäisi olla <strong>HÄNEN </strong>valintansa, eikä painostuksesta syntynyt pakkoratkaisu. Ja jonkun olisi opastettava heitä tähän työväestön järjestäytymiseen, eli ammattiliittoihin. Suomalainen yhteiskunta on nykyisin niin kyyninen ja kapitalistinen, että varmaan ihan ilman mitään ongelmia sumuttaisivat ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä oikeuksistaan! Tähän on tultu! Ja silti ei kun vaan oikeistolaistutaan lisää! On tämä kumma juttu, en aina oikein käsitä tätä kuviota.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6168121089353599469?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-36625414913509731712011-11-03T17:08:00.004+02:002011-11-03T17:39:26.592+02:00Lopetin aivolääkkeitten ottamisen. 29.10. oli 1. päivä ilman serotoniinisössöjä. Päätös oli äkkinäinen ja niin oli lopetuskin. Olen joskus netissä vaihtanut mielipiteitä/kokemuksia näistä SSRI-lääkkeistä [jotka tietysti ovat omalla tavallaan tosi fantastinen keksintö] ja .. no, en ilmeisesti ole ainoa, jolla ne aiheuttavat myös <strong>epäsuotuisaa</strong> käytöstä. Mulla omituisin niihin liittyvä juttu on <strong>alkohimo</strong>. Jokainen mut tunteva tietää, että alkon kanssa olen aika varovainen ja niukasti käyttelen. Siksi onkin niin omituista, kun koko ajan oli himo juosta Alkoon.. ja mikä pahinta: yksi tai kaksi viinilasillista muuttuivat todella helposti kolmeksi tai neljäksi. <strong>TIEDÄN,</strong> että kaikesta huolimatta olin toki kaukana jostain riskikäytöstä tai <strong>suurkulutuksesta,</strong> mutta en silti pitänyt siitä ihmisestä, joka olin...<br /><br />Siispä lopetus. :) Mies kiipeili melkein seinille, sanoi, että mä <strong>tarvitsen </strong>niitä lääkkeitä + pitäisi puhua lekurille ennen lopetusta. Ja tavallaan se on totta. Toki musta tulee ilman aivolääkitystä sosiaalisesti paljon arempi, vähän erakko, ehkä aika pessimistinenkin. Mutta mieluummin sekin kuin <strong>juomari. </strong><br /><br /><strong>Impulssikontrolli </strong>on toinen juttu, joka siis tavallaan liittyy tuohon juomiseen ja SSRI-lääkitykseen. Nimittäin lääkityksen kanssa se lakkaa olemasta melkein kokonaan.. Mun tapauksessa.. Ja se <strong>ei </strong>ole hyvä juttu.<br /><br />Aion nyt yrittää edes jonkin aikaa olla ilman lääkitystä. Tietysti jos menen erakkoudessa ja arkuudessa äärimmäisyyksiin, niin voinhan aina aloittaa uudestaan. Mutta en vain ole varma siitä, ovatko SSRI-lääkkeet oikeita ihmiselle joka..<br />- 'kärsii' suurista mielialanvaihteluista<br />- on tavallaan keskittymiskyvytön<br />- on joskus vaarallisen impulsiivinen<br />- ei varsinaisessa mielessä ole 'masentunut' [tyyliin peseytymiset jää väliin jne.]<br />- on välillä uskomattoman, melkein liian aktiivinen ja vilkas, välillä taas passiivinen kilpikonna<br />- kärsii unettomuudesta<br />- on syömishäiriöinen sybariitti<br />- ei oikein omaa selkeää minäkuvaa [en siis aina oikein tiedä/tunne itseäni, joskus kuvittelen itselleni kaikenlaisia ihan vastakkaisiakin ominaisuuksia, koska en <strong>TIEDÄ </strong>oikeastaan kuka olen]<br />- ei oikein tiedä mikä voisi olla elämäntavoite<br />- kärsii jonkinlaisesta numerosokeudesta [yksinkertaisetkin laskutoimitukset on vaikeita]<br />- on joskus hiukan epäluuloinen/paranoidi. [Ei pahalla tavalla, mutta vain niin, että en uskalla esim. lääkärillä aina olla rehellinen juttujeni suhteen, koska pelkään niiden tulevan Paperehini ja että sitten joskus niitä käytetään mua vastaan.]<br />- haluaa epätoivoisesti läheistensä hyväksyntää ja on riippuvainen siitä, vaikka inhoaa tilannetta<br />- on taipuvainen pakkomielteisiin<br />- on ihmisarka<br /><br />On oikeastaan aika kummallista yrittää kuvailla itseään ranskalaisin viivoin. Viivojen väliin jää niin paljon.. En oikein tiedä missä suhteessa elämäni on <strong>PAREMPAA</strong> lääkkeiden kanssa. Ihmisarkuuteen ne auttavat.. ja unettomuuteen.. Mutta <strong>pahentavat</strong> taipumista impulsiiviseen hulluiluun. Joskus se voi olla jopa vaarallista. Syömishäiriöön ne eivät auta <strong>YHTÄÄN,</strong> se on muuten saletti. Melkein pahentavat. Eli suo siellä ja vetelä täällä. Käytä tai älä käytä, lirissä olet kuitenkin.<br /><br />Joskus mietin voiko mua edes millään mittarilla luokitella ihmiseksi, jonka <strong>pitäisi</strong> käyttää juuri <strong>masennuslääkkeitä.</strong> Mies on vihjaillut että saattaisin olla <strong>bipolaari,</strong> eli <strong>Piippolan vaari</strong>, kuten me sanotaan leikkisästi. Mutta en tiedä. Piippolan vaarit ovat mun lukiotietojeni mukaan sellaisia, jotka harrastavat uhkapelejä. Pelaavat vaikka kaikki rahansa pois. Ja minä taas olen raha-asioissa <strong>tosi </strong>varovainen!<br /><br />Kyllästyttää miettiä jotain 'diagnoosia' itselleen. Mitä se sitä paitsi mua <strong>auttaisi,</strong> vaikka joku valkotakki sanoisi, että juu Suklis sinulla on BÖPR-häiriö ja taipumusta trallalaakäyttäytymiseen. Entä sitten?? Mitä sen jälkeen?? Elelisin täällä kotona miettien, että olen BÖPRSFP-örkki ja trallallaa. Tuskinpa vaan siitä <strong>paranisin.</strong><br /><br />Mulla on nyt ollut maanantaista lähtien 'vieroitusoireet' lääkkeistä, eli sellaisia tunteita päässä. Kuin jokin <strong>jysähtäisi</strong> siellä. Se <strong>ei </strong>ole päänsärkyä, vaan ihan omanlaisensa tunne jonka saa kun lopettaa lääkkeet äkkirysäyksellä [mitä ei tietysti saisi tehdä, mutta turha on väistämätöntä lykätäkään]. Toivottavasti se oire menee ohi, se on aina niin tympeä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Vaatepettymys<br /><br /></span></strong>Ostin tuossa <strong>juhlamekon</strong>, kun on tiedossa muutaman kaverin kanssa 'pikkujoulu'. Ostin postimyynnistä, vaikka jo aikoja sitten päätin etten <strong>IKINÄ</strong> osta postista, koska niissä on usein sellaisia isoja eroja kuvan ja todellisuuden välillä. No eikös sitten käynyt niin, että tuokin 'kullankimaltava' mekko on oikeasti <strong>ruskea..</strong> :) Ja paljon enemmän pronssi kuin siinä kuvassa. Eikä se kimmelöikään. Ja <strong>LYHYT </strong>se on myös - minä vielä olen arka polvien esittelijä, koska ne ovat niin yököttävän patit. Ostin kokoa 38/40, koska uskoin sen olevan <strong>vähän </strong>pitempi kuin pienemmät koot.. Nyt hirvittää ajatella, jos olisin ostanut pienemmän - kuinka lyhyt helma <strong>siinä </strong>olisi ollut!!! Lyhyydestä huolimatta aion sitä mekkoani käyttää pikkujouluriehassa, koska se kuitenkin maksoi sen 30 e [25 e mekko, plus sitten kuljetuskulut]. Onneksi se väri kumminkin sopii mulle.. vaikka ei olekaan <strong>yhtään</strong> sellainen kuin kuvastossa. Tuntuu vaan kuin kaupoissa olisi tarjolla vain mustaa ja punaista, siksi epätoivoissani tilasin postimyynnistä! Inhoan sitä ajatusta, että juhlamekon <strong>pitäisi </strong>nyt olla musta tai punainen, kun tulee joulu.. Kuka senkin on määrännyt?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3662541491350973171?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-91423499201001316782011-10-30T19:42:00.003+02:002011-10-30T20:03:24.328+02:00Luen sitä Ben Malisen Elämää kahlitseva häpeä-kirjaa ja löydän siitä aina vain uutta ja itseeni sopivaa. Yksi juttu kolahti erityisesti, nimittäin omaan mielikuvitusmaailmaan pakeneminen, johon voi kotonaan tavalla tai toisella kaltoinkohdeltu lapsi ryhtyä. Kaltoinkohtelua on siis muukin kuin suoranainen <strong>fyysinen </strong>pahoinpitely! Sekin on yksi helmi tässä Malisen kirjassa. Siis se oivallus, ettei koti ole automaattisesti 'hyvä', jos siellä ei hakata.<br /><br />Mulla oli lapsena ja vielä teini-iässäkin sellainen <strong>mielikuvitusmaailma.</strong> En ole ajatellut sitä pitkään aikaan nyt, mutta tuo kirja toi sen mieleen. Tuntuu jotenkin vähän häpeälliseltä tai nololta muistella sitä, koska se oli - niin, 'lapsellista'? Mutta mitäs muuta lapset ja nuoret ovat kuin lapsellisia. :)<br /><br />Mulla tuo mielikuvitusmaailma meni aika pitkälle ja monimutkaisiin, yksityiskohtaisiin kuvitelmiin. Vielä joskus yläasteella kuvittelin olevani prinsessa [en mikään kruunupäinen muotinukke, vaan lähinnä prinsessa siinä mielessä, että mulla oli valtaa <strong>oman</strong> elämäni suhteen] jossain sellaisessa maassa, jossa oli paljon vuoria ja vähän ihmisiä. Vuorilla kasvoi havupuita. Sitten siellä virtaili jokia. Oikeastaan se kai ensivaikutelmalta muistutti jotain menneen ajan maata, koska mitään tehtaita ei ollut.<br /><br />Kävelin koulumatkat, tai sitten pyöräilin. Reittini vei sellaisen leipomon ohi, josta aina aamuisin leivän sulotuoksut levisivät ilmoille! Silloin kuvittelin, että olin siinä omassa maassani kävelyllä, ja ohitin maalaismökin jossa joku nainen silloin leipoi. Koska olin prinsessa [!], niin saatoin astua sinne sisään ja pyytää leipäpalaa, ja minut tunnettiin ja minuun suhtauduttiin positiivisesti, koska en sekaantunut ihmisten asioihin - muuten siis kuin pyytämällä sitä tuoretta leipää - enkä <strong>vainonnut</strong> heitä.<br /><br />Se prinsessa-juttu varmasti kaipaa lisää selitystä. Mähän olen tasavaltalainen, olen <strong>aina </strong>ollut. Tuntuu järjettömältä ajatella perinnöllistä asemaa.. Mutta siis se mun prinsessuuteni oli jotain ihan muuta, tosiaan sellaista valtaa <strong>OMAN</strong> elämän suhteen, oman itsen - vapautta. En käynyt koulua, vaan siinä fantasiassani mulla oli kotiopettaja a la Bronten sisarukset. :)<br /><br />Tuo maailma tuntui valtavan todelliselta, oikein <strong>odotin</strong> aamuja ja koulumatkoja, että taas pääsin kuvittelemaan itseni siihen maahan.<br /><br />Mitähän ne vuoretkin siinä <strong>SYMBOLOIVAT</strong>, ehkä jotain sellaista turvaa, maan/valtion rajoja, luonnollisia rajoja, vaikeasti ylitettäviä jos joku tahtoisi tulla sinne ja tuhota idyllin..? Omaa todellisuutta, irrallaan kaikesta muusta. Suojaa.<br /><br />En koskaan ole kertonut tästä kenellekään.<br /><br />Kuvaavaa kai on sekin, ettei mulla ollut <strong>PERHETTÄ </strong>tuossa omassa maassani. :) Oli vain minä, ja sitten kotiopettaja. En kuvitellut itselleni isää, äitiä, siskoja ja veljiä. Tietty meidän lemmikkikoira oli siinä maassa mukana, ja sen kanssa kiertelin vuoristopolkuja. En osannut kuvitella kavereitani siihen maahan, vaikka mulla ystäviä olikin. He olisivat kai olleet liian 'todellisia'..<br /><br />Malisen kirjassa muuten sanottiin sitäkin, että kotonaan häpäisty/häpeämään saatu lapsi saattaa 'paeta' niinkin, että hakee liittolaisen taikka ystävän perheen lemmikistä. Ah niin tuttua...<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Haaveet horjuu, kenties kaatuu</span></strong><br /><br />Siinä lähihoitajahommassa tuli takapakkia. :( Soittelin perusturvayhtymäämme, ja siellä on <strong>JONO</strong> lähihoitajaksi oppisopimuksella haluavista ihmisistä.. Jonon hännille pääsin sitten minäkin, mutta mulla ei ole kokemusta hoitoalalta, joten.. no, en tiedä miten hännille sitten jouduin, varmaan olen se viimeinen hätävara joka pääsee koulutukseen, jos kukaan muu ei tahdo. Yhteystiedot nyt kuitenkin jätin sinne. Masensi.<br /><br />Sain sitten kirjeen siitä, <strong>etten </strong>päässyt siihen työvoimapoliittiseenkaan lähihoitajakoulutukseen, siis siihen toiseen johon hain. Toisesta ei tullut mitään kirjettä, ilmeisesti ne vain kirjoittavat jos on hyväksytty sinne. <strong>KURJAA.</strong><br /><br />Taidan vielä sitten syksyllä yrittää ihan lähihoitajakouluun. Mutta siihen on pitkä aika.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-9142349920100131678?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-39598266556752788872011-10-16T15:29:00.003+03:002011-10-16T16:00:30.832+03:00Olin kirjastossa ja lainasin sen 'Monster'-elokuvan, sen, jossa Charlize Theron esittää suomalaissukuista sarjamurhaaja Aileen Wuornosta! Kun se elokuva oli kunnolla päässyt alkuun, jähmettyi Suklis oikein telkkuruudun eteen.. se oli todella hyvä.. Kuulostaa lattealta sanoa näin, en vain löydä oikein muitakaan sanoja.<br /><br />Olen aikaisemmin joskus täällä kirjoittanut elämästä kaupungin vuokra-asunnossa ja mitä se opetti. Siis siitä, että kun tarpeeksi elämä potkii päähän, niin <strong>jokainen</strong> romahtaa. Romahtamiskynnys voi olla yksilöllinen: toiselle 'riittää' yrityksen meneminen konkkaan, toiselle tarvitaan vielä päälle esim. lapsen itsemurha ja avioero. Mutta olennaista on, että 'kunnon' ihmiset ovat itse asiassa hyvin vähän erilaisia kuin 'kunnottomat sosiaalipummit ja slummiasukit'. Ero on niin pieni, että se on suorastaan <strong>PELOTTAVA</strong>. Joskus tuntuu kuin kyseessä olisi suorastaan onnenpeli. Sattuma.<br /><br />Tuossa elokuvassa <strong>ei </strong>mässäillä murhilla. Siinä kerrotaan sellaisen naisen tarina, joka on joutunut huoraamaan 13-vuotiaasta lähtien ja jolla ei<strong> oikeasti</strong> ole mahdollisuuksia. Amerikkalainen yhteiskunta on tietysti vielä kovempi kuin suomalainen, mutta luulisi tällaisen leffan herättävän meidät suomalaisetkin huomaamaan kuinka tärkeä asia on <strong>hyvinvointivaltio,</strong> siis <strong>OIKEASTI</strong> hyvinvointivaltio, ja se että ihmisillä - <strong>kaikilla </strong>- on mahdollisuus työhön, toimeentuloon, ruokaan, ja asumiseen.<br /><br />En tietenkään puolustele murhaamista, päinvastoin. Tuli vain niin <strong>avuton</strong> olo.. Murhat olivat väärin, mutta väärin on sekin, että muutamalla dollarilla 'huoran' ostanut mies kuvittelee olevansa oikeutettu hakkaamaan, nöyryyttämään ja tappamaan ostoksensa. Ensimmäinen murha oli ainakin selkeästi itsepuolustusta - se oli joko/tai-tilanne. Ne muut taas.. Wuornos vaikutti vauhkolta, jotenkin Charlize Theron onnistui välittämään sen epätoivoisen vauhkouden, pelon, inhon, vihan... Ei ihme, että hän Oscarin sai. Se tuli ansaitusti.<br /><br />Lopussa minua melkein itketti.<br /><br />En <strong>VOI</strong> hyväksyä sitä joidenkin ihmisten tapaa <strong>luokitella</strong> ihminen. Jos olet alkoholisti, olet <strong>aina</strong> se alkkis, toivoton luuseri. Jos asut kaupungin vuokratalossa, olet arvoton slummi-ihminen alwaysforever.. Jos olet huorannut, niin olet <strong>aina </strong>huora, kerran huora aina huora. Minusta <strong>kaikille</strong> pitäisi antaa toinen mahdollisuus, ja kolmas tai neljäskin! Ihminen on sitä mikä hän on <strong>tänään,</strong> ei sitä mitä oli <strong>eilen!</strong> Mikä siinä on, että itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset ovat niin kitsaita tässä suhteessa, niin haluttomia antamaan anteeksi ja antamaan uuden mahdollisuuden! Vaikka eikös Biibelissäkin sanota, että 70 kertaa 7...?<br /><br />Tuntui hirveältä kun se Aileen haki töitä ja yritti olla vilpitön ja rehellinen.. Yhdessä paikassa häntä pilkattiin, kun hän kuvitteli 'röyhkeästi' voivansa tulla sihteeriksi. Onhan se nyt ihan mahdoton ajatus! Toisessa paikassa ihmiset valpastui, kun kuulivat hänen prostituutiosta jääneen kiinni. Sellaiselle 'rikollistaustaiselle' [!] kun on töitä tarjolla vain hyvin rajoitetusti.<br /><br />Mitä <strong>ihmettä </strong>ihminen voi tehdä, jos häneen suhtaudutaan noin? Miksi hyväosaisilla on vahva tarve nöyryyttää ja pompottaa epätoivoisia ja köyhiä? Saako siitä oikeasti niin hyvät kiksit, onko ihan pakko? :(<br /><br />Minussa leffa herätti taas sen pienen pippurisen poliitikonkin henkiin. :) Oikeasti: epätoivoisiin tilanteisiin joutuneita ihmisiä pitäisi <strong>AUTTAA</strong>, ei tuomita. Ihminen on arvokas, ja ansaitsee tulla hyvin kohdelluksi, vaikka hän olisikin köyhä ja kouluttamaton. Miksi ihmisarvon pitäisi olla kiinni tutkinnoista, palkasta, omaisuuden määrästä? Kuinka joku <strong>KEHTAA</strong> kuvitella, että näin olisi? Usein vaaditaan kovia kokemuksia, ennen kuin ihminen herää.. ennen kuin hän huomaa, että olemme <strong>KAIKKI </strong>vain yhden askeleen päässä siitä halveksitusta ihmisjoukosta, jota sanotaan vähäosaisiksi..<br /><br />En usko katsovani uudelleen tuota elokuvaa. Se yksi katsomiskokemus oli niin voimakas. En tahdo pilata sitä toisella katsomiskerralla. Palautan leffan kirjastoon ja toivon jonkun pumpulissa kasvaneen lainaavan sen. :)<br /><br />Lainasin kirjastosta sellaisenkin kirjan kuin Elämää kahlitseva häpeä. Kirjoittaja on Ben Malinen. Onpa erikoinen nimi, Ben. :) Ei Suklis sellaiseen ole ennen törmännyt. Kirja oli monin paikoin kuin suoraan mun elämästäni. Onpa ainakin lohdullista, ettei tässä ihan yksin olla häpeämään kasvatettuja.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Hirviömäinen hamsteri</span></strong><br /><br />Olen <strong>taas </strong>hamstrannut. Vaikka kuvittelin jo sen vaiheen olevan ohi. No, ei näköjään ole. Joulu on nimittäin taas! Kaupoissa joulusuklaahyllyt ovat täyttyneet kaikilla herkuilla hyvillä, ja eilen Suklis-ystävänne osti laatikollisen Brunbergin tryffeleitä! Sitten näin siellä Prismelissä lisäksi pienen hyllyn, jossa oli jenkkilän tuotteita. Oli Butterfinger ja BabyRuth-suklaapatukoita. Ostin semmoiset mulle ja miehelle. Maistan sitten MÄSSYssä, johon on muuten <strong>5 </strong>kokonaista vuorokautta! :) Ostin sellaisia peanutbuttercupsejakin. Yhden paketin, siinä on 3 kuppia. Mulla tosin on sellainen näkemys, että nuo herkut ei välttämättä ole mun makuun. Yleensä jenkeillä on kumma tapa sotkea suolaisia ja rasvaisia makuja makeaan, enkä ole oikein sitä ymmärtänyt koskaan. En tykkää Snickersistäkään, ja amerikkalaiset taitavat olla sellaista snickersmäistä herkuttelijakansaa. Mutta ostin, että saan sitten <strong>arvioida</strong> ne tuotteet.<br /><br />Keskiviikkona tuli taas notkuttua Ison Kaupungin Stokkalla ja siellähän oli sellainen herkkukioski. :( Ostelin irtokonvehteja. Ikävä kyllä näin kävi.<br /><br />Lidlissäkin alkaa jo olla joulusukulaatit esillä! Jotenkin tuntuu hullulta, kun on vasta lokakuun puoliväli. Mutta ainakin me suklaanystävät iloitsemme.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Koulutuspohdintaa</span></strong><br /><br />Soitan huomenna yhdelle ihmiselle, joka meidän perusturvayhtymässämme [mikä sana!] vastaa oppisopimuskoulutuksista. Soitan, että olisiko mun mahdollista päästä oppisopimuksella lähihoitajaopintoihin joko omaan kuntaan tai naapurustoon. Siitä työvoimapoliittisesta koulutuksesta ei ole vielä kuulunut mitään, enkä oikein jaksa uskoa tulevani valituksi, kun kerran niitä hakijoita on yli 70 ja otetaan 20.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3959826655675278887?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-26564552020657804972011-10-07T19:33:00.002+03:002011-10-07T19:55:51.204+03:00Sen verran on hakijoita siihen vanhustenhoitoon ja sairaanhoitoon keskittyvässä lähihoitajakoulutuksessa, johon viimeksi hain. Enpä <strong>tietenkään </strong>malttanut olla kysymättä asiaa työkkäristä, kun sinne pakon edessä soitin. Ai miten niin pakon?? No, kun olin yrittämässä työnhaun uusimista netin kautta, niin eikös se mol.fi alkanut <strong>JUMITTAA</strong> oikein kunnolla. Tai ehkä se oli minun koneeni, en ole varma? Paniikissa kellon lähestyessä puolta neljää sitten soitin hätähuutomaisen puhelun työkkärin väelle, että jatkavat mun hakua.. muutenhan en ole kelvollinen noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin, jos en ole työttömän statuksella! Onneksi siellä setä sitten auttoi vähän! :) -Hih, tarkoittaakohan tämänpäiväinen, ettei mun ainakaan kannata hakea sellaisiin tietokoneiden korjaamista ja ohjelmointia opettaviin koulutuksiin? ;)<br /><br />Niin, 70+ hakijaa ja 20 otetaan lähihoitajaopintoihin. Onpa taas 'todennäköistä' tulla valituksi. Työkkärin setä kuitenkin suositteli sitäkin, että yrittäisin itse siis sellaista omaehtoista opiskelua. Hakisin siis ihan <strong>koulun </strong>kautta lähäriopintoihin - <strong>ei </strong>työvoimapoliittisella koulutuksella - ja sitten saisin mitä todennköisimmin niihin työmarkkinatuen, koska ne katsotaan [hyvin] työllistäväksi koulutukseksi. Voisi olla suurempi todennäköisyys päästä opintoihin kiinni sitä kautta. Oppisopimusopiskelijana olisin mitä todennäköisimmin palkkatukikelpoinen, sitäkin setä lupaili. Hurjan paljon kaikkea tiedettävää tuista ja erilaisia termejä. :( Palkkatukikelpoinen, omaehtoinen opiskelu.. :( En tiennyt näistä <strong>MITÄÄN </strong>vielä vähän aikaa sitten. En tiedä niistä paljon vieläkään.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">"Ämmä!"</span></strong><br /><br />Äetmuorihan se tänään soitteli, juuri kun olin saanut koottua suklaakakkupohjaisen appelsiinijuustokakun. Olin nuollut lusikasta maistiaiseksi sitä appetäytettä, mutta jo muuttui maku happamaksi, kun Muori soitti. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään <strong>kunnon</strong> asiaa, soitti vain jotain Möksästä ja sen ikkunoista. Hassua kuinka Muori pitää miestä ja minua jonain yleissiivoojina, joiden täytyisi korjata esimerkiksi Siukun, Siukun miehen ja lasten jälkiä. Tämä pätee tosiaan vain yksipuolisesti.<br /><br />Muorilla on toinenkin aika hassu - tai oikeastaan nolo - tapa. Jostain syystä kaikki 'virallisemmat' naispuoliset tahot ovat hänelle <strong>ÄMMIÄ</strong>. Hän joutuu käymään sellaisen diabeteksen hoidossa tukevan sairaanhoitajan luona, niin tämä hoitaja on 'diabetes-ämmä'. Kun sosiaaliviraston joku nainen oli ollut pakolaisia auttamassa, niin se on 'sossun ämmä''. En tajua miksi Muori sanoo aina noin. Olen itse nähnyt tuon Muorin diabetes-hoitajan, koska näimme hänet kerran kauppassa, kun olimme Muorin luona käymässä. Muori sitten nyhjäisi mua ja kuiskasi, että 'tuo on sitten se diabetes-ämmä!' Vastaavasti sairaalan röntgenhoitaja oli röntgenämmä, silloin kun Muori joskus muinoin sai käteensä murtuman.<br /><br />Minusta tuo d-hoitaja ei näyttänyt ollenkaan <strong>ÄMMÄLTÄ </strong>- tosin on vähän vaikea tietää <strong>millainen</strong> ihminen sitten näyttäisi ämmältä?? Ei kukaan kai?<br /><br />Jos minusta tulisi joskus lähihoitaja, niin olisinkohan minä sitten 'lähihoitajaämmä'? Muori aina viittasi K-Mummin palvelutalon hoitajiin sillä tavalla! En tajua sitäkään, koska K-Mummi itse tuntui olevan suht' tyytyväinen, eikä hänellä ollut mitään kähinöitä henkilökunnan kanssa.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Lee-lee-leivoskellen, haa-haa-hamstraillen..</span></strong><br /><br />Tosiaan, on juustokakku hyytymässä.. Illalla punttaan pullaa, korvapuusteja ja rahkapullia! Olin tänään kaupoillakin, ja enkös taas langennut hamstraamaan! Oli sellainen aika uutuuden oloinen Ritter Sport-sukulaatilevy.. siinä on täytteenä jotain vaniljaa ja keksiä. Olihan se sitten 'pakko' ostaa. Mies toi mulle vähän aikaa sitten sellaisia Sorinin valkosuklaapalleroita, joita en ole vielä koskaan maistanut, ja Tarjoustalosta löysin sellaisia hasselpähkinäcremellä täytettyjä konvehteja. ;) Joten kyllä mulla nyt kaikkea on! Laitan sitten seuraavaan postaukseen vaikka <strong>ARVOSTELUN</strong> näistä uusista herkkuista! :)<br /><br />Mässäys muuten alkaa noin 4 tunnin kuluttua! Hooooo<em>oo-ii</em>iiiiii!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2656455202065780497?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-35110241729009524962011-10-02T01:05:00.003+03:002011-10-02T01:40:06.549+03:00Minun Mummoni [Isukin äiti, siis] oli tosi monitaitoinen ihminen. Muistelin juuri tässä yhtenä päivänä, miten kätevä ja osaava hän oli. Hän hoiti kukkia, kasviksia ja yrttejä, kasvatti sodan aikana itse pellavaa ja kutoi omasta pellavasta itse liinavaatteita. Hän virkkasi pitsiä, mutta osasi myös käyttää vasaraa ja nauloja.. Mummo teki minulle kerran tikapuut, joilla pääsin Möksällä puuhun, kun kukaan muu aikuinen ei siihen hommaan joutanut.<br /><br />Mummo ravusti, kalasti katiskoilla, ja onki. Hän myös perkasi kalat. Kesäisin oli saunan takana iso satsi kimaltelevia suomuja. Suomut kimmelsivät kivasti, mutta eivät haisseet hyvältä. Ilmarakoilla (?) me lapset joskus saimme leikkiä. Se oli kuin pieni, valkoinen ilmapallo. <strong>Oletan</strong> sen siis olleen ilmarakko, koska se oli valkoinen, tyhjä [ilmalla täytetty] pallonen kalan sisuksista.<br /><br />Mummo tappoi käärmeitä ja ainakin kerran hän myös <strong>nylki </strong>kyyn! Puhuimme tästä Muorin kanssa puhelimessa viimeksi, Muori taivasteli Mummoa, jonka tekemisiä ei ole koskaan oikein arvostanut. Mummo kuitenkin oli alkujaan maalaisnainen, eikä oikein säikkynyt mitään kalanperkuita tai käärmeen nylkemisiä. Kyllä hän sen nahkan otti, mutta en tiedä <strong>MITÄ</strong> hän sillä teki. Ja minua harmittaa, etten tiedä. Kuinka se voikin nyt mieltä kiusata!<br /><br />Mummo oli kyllä mun lapsuuteni sankari. :) Onnellisimmat ajat olivat oikeastaan isovanhempien kanssa. Mummo etenkin jollain tapaa tajusi lapsia, ymmärsi ja antoi aikaa. Se tuntui valtavan hienolta.<br /><br />Miksi ajattelen Mummoa nyt? No, ensinnäkin ajattelen häntä aika usein. Ja sitten toinen juttu on tuo lähihoitajaopintoihin pyrkiminen. Olen yrittänyt miettiä kuolleen ihmisen näkemistä ja kokemista, ja Mummo on ainoa jonka olen nähnyt vilahdukselta kuolleena. Mummon hautajaisissa kun oli vanhaan tapaan avoin arkku siinä ennen hautausmenojen alkamista! En nähnyt siitä paljon, mutta sen vain, että Mummo oli.. keltainen. :( Ihmettelin, kuinka hän ollenkaan saattoi sellainen olla. Ja sitten se, että iho oli <strong>vahamainen.</strong> Kuin joku ulkolaisen omenan kylki. Suu tuntui menneen 'kasaan', sisäänpäin. Ihan kuin Mummolla ei olisi ollut <strong>hampaita.</strong><br /><br />Mulle vainajan käsittely on ollut ajatuksena aina aika kauhea. Oikeastaan se on <strong>JÄRJETÖN </strong>pelko. Koska en usko mihinkään 'sieluun' kristillisessä mielessä, niin en myöskään usko kummituksiin. Kuollut ihminen ja kuollut eläin ovat sama juttu. Kuolleita nisäkkäitä. Kuolleen laittaminen arkkuun ja hänen pesunsa ovat viimeisiä palveluksia kerran eläneelle ihmiselle. Siinä kunnioitetaan sen ihmisen arvoa ja elämää, ja sillä teolla lohdutetaan + autetaan omaisia. Näin olen nyt yrittänyt ajatella. Ja olen yrittänyt mielikuvitella itseäni kuolleen kanssa.. miltä se tuntuisi..<br /><br />Siukku sai pahat painajaiset Mummosta, siis hänen näkemisestään kuolleena. Äetmuori oli tosi huolissaan - Siukun onneksi painajaiset sitten loppuivat, koska Muori oli jo kärräämässä Siukkuparkaa lekuriin. ;) Se on <strong>hullua</strong>, että minä <strong>EN </strong>nähnyt painajaisia, vaikka olin n. 5 vuotta Siukkua nuorempi, teini-ikäni alussa. Olen aina ajatellut että <strong>minä </strong>olen se hysteerinen fobiatyttö ja siksi tuntuu kummalta, että Siukku sai painajaiset ja minä sen kun porskutin. Kuitenkin olimme kumpainenkin Mummolle läheisiä.<br /><br />Avoimesta arkusta Äetmuori ratkutti pitkään.. joskus vieläkin, kun isovanhemmat tulevat puheeksi! Hänestä se avoin arkku oli viimeinen todiste siitä, että Ukko [ja Mummo] olivat... <strong>MAALAISIA</strong>! <em>Gasp!</em> :) Juntteja, siis. Mitä pahaa maalaisuudessa sitten on, sitä en oikein koskaan tajunnut, enkä muuten tajua vieläkään.<br /><br />Ukin hautajaisissa ei ollut avointa arkkua, mutta niistä hautajaisista päättivätkin hänen poikansa, elikkä Isukki ja T-setä. Ukki myös tuhkattiin.. Mummo haudattiin ihan vanhaan tapaan tuhkaamattomana. Samaan hautaan he silti sitten pääsivät, tuhkattu ja tuhkaamaton.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Sukliksen kieli laulaa ja salat tulevat julki!</span></strong><br /><br />Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoinkin jo Veloenalle, että <strong>EN</strong> sitten <strong>pystynyt</strong> pitämään tuota lähihoitajakoulutukseen hakemistani salassa mieheltä. Perjantaina tuli sitten möläytettyä se. Olin ihan oikeasti päättänyt, että en kerro... en, ennen kuin saisin tiedon <strong>EDES</strong> valintakokeeseen pääsystä! Mutta en pystynyt.. :)<br /><br />Mies oli vähän sillä lailla, puisteli päätään ja hymyili vinosti, hän sanoi vain, että onpa kahjoa. Hän <strong>ei </strong>sanonut sitä ilkeästi tai rumasti, vaan jotenkin huvittuneesti. Hän on sen sanonut joskus, että ei usko mun olevan sopiva hoitoalalle. Joskus se aiheuttaa minussakin epävarmuutta, koska hän on niin varma asiastaan. Entä jos en sovikaan? :( Kai se sitten valintakokeessa selviää.<br /><br />Hullua miten ei oikein voi ajatella muuta kuin 10.10. Silloin päättyy se haku .. ja sitten kai 10 päivää myöhemmin on valintakokeet. Eli varmaan joskus 10-20.10. tiedän olenko päässyt vai en. En tahdo alkaa nostaa toiveita korkealle, koska olen jo nähnyt sen kuinka paljon hakijoita noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin on. Ja paljon sellaisia ihmisiä, joiden tarve kouluttautumiseen + työpaikkaan on varmasti 'kipeämpi' kuin minulla. :( Jos ajatellaan esim. jotain työtöntä yksinhuoltajaa.. Kai noissa pääsemisissäkin katsotaan tilannetta vähän <strong>kokonaisvaltaisesti,</strong> eli kenellä oikeasti on tarvetta koulutukseen.<br /><br />Jos en kuule mitään siitä koulutuksesta, niin sitten soitan tähän kunnan omaan palvelutaloon ja kysyn oppisopparimahdollisuudesta. Ensin on kuitenkin saatava tietää kuinka tuossa haussa käy, niin etten tarjoudu sinne 'turhaan' ja sitten vedä sanojani takaisin!<br /><br />Luin muuten taas yhden uuden hoitoalaa käsittelevän kirjan! Ja tätä voisi suositella kaikille lähärin työstä haaveilevalle, tai muutenkin hoitoalan ihmisille! Kirjan nimi on Olen ammatiltani lähihoitaja. Siinä lähihoitajat kertovat itse työstään! Lisänä on kuviakin. Paljon erilaisia ihmisiä siinä kirjassa onkin, eli siis eri aloilla työskenteleviä, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista [yksi maahanmuuttajakin] kotoisin olevia lähihoitajia. Ainakin minuun teki vaikutuksen haastateltujen kypsyys ja fiksuus. Jos joku vielä pitää lähihoitajia joinain pudokkaina, tyhmyreinä jotka ei ole muualle päässeet, niin kannattaa lukea tuo kirja!<br /><br />Minä en muuten tiennytkään, että lähärikin <strong>VOI </strong>työskennellä arvostetusti esim. Englannissa! Joku sanoi keskustelupalstoilla, ettei enkuissa lähäri pääse muuhun kuin kouluttamattomien sairaala-apulaisten kastiin. Mutta tuossa kirjassa sanottiin, että SuPerin ponnistelujen ansiosta lähärin on mahdollista työskennellä enkuissa nimikkeellä <em>registered nurse, second level.</em> Kyllä ammattiliitot oikeasti tekee arvokasta työtä, siis muutenkin kuin vain palkkaneuvotteluissa.<br /><br />Ei siksi että <strong>itse</strong> haaveilisin enkuissa asumisesta, mutta onhan se hyvä tietää että tutkintoa sielläkin jonkin verran arvostetaan. Kun tuntui hullulta, että 2-3 vuoden opiskelusta ei jäisi käteen <strong>MITÄÄN.. </strong><br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Odotuskannalla muutenkin..</span></strong><br /><br /><strong>MÄSSYYN</strong> on <strong>5 </strong>kokonaista vuorokautta. ;) Kyllä mun nyt <strong>pitää </strong>itsellein mässy sallia, koska olen niin ahdistunut ja tarvitsen lohtua! Minä sitten leivon pullaa, korvapuusteja ja muutamia rahkapulleroita. Varmaan teen kinuskijuustokaakunkin! Ostin sellaista Pirkan italialaista <a href="http://www.pirkka.fi/tuotteet/61720-pirkka-stracciatella-italialainen-jaatelo-1l">jäätelöä</a>.. Stracciatellaa! Sitä en ole ennen maistanut. No, <strong>mun</strong> näkemyksen mukaan tuo vaikea sana on ihan turha, koska kyseessä taitaa olla vaniljajätski höystettynä sukulaatikastikkeella ja sukulaatirouheella. ;) Mutta kai se sitten on hienompaa, kun jätskin nimi on sellainen, että saa kielensä solmuun sitä solkatessa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3511024172900952496?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-10835620990152469572011-09-28T22:26:00.002+03:002011-09-28T23:00:19.226+03:00Hain tänään taas yhteen lähihoitajakoulutukseen. Sekin on työvoimapoliittinen. Vähän kyllä arveluttaa, kun siinä on erikoistumisalana hoiva ja sairaanhoito, enkä itse oikein ole varma tykkäisinkö sairaalatyöstä. Mutta toisaalta uskon sillä koulutuksella saavan paikan myös palvelutalosta tms. Kuulemma on niin, että lähihoitajia tarvitaan ja suuntautumisvaihtoehto ei ole niin tärkeä sitten loppupeleissä, paitsi nyt varmaan lapsi- ja nuorisopuolella. Ja lapsiala taas ei mua kiinnosta <strong>yhtään. </strong><br /><br />Tällä viikolla on tultu oltua luurissa kiinni ja soiteltua oppisopimustoimistoon ja sitten soitin sille alkoholistiklinikalle. Mietin, että jos oppisopimukseen sinne menisi, mutta eivät he kuulemma ota - heillä ei ole ollenkaan lähärin hommia siellä, joten ei ole mahdollisuutta niitä tietenkään sitten opiskellakaan. :( Harmitti. Se oli sellainen avohuoltoklinikka. Mutta ei täällä kai oikein ole mitään varsinaista 'suljettua' sairaalamaista klinikkaa, tai sitten multa on mennyt ohi semmoisen olemassaolo.<br /><br />Huomenna taidan vielä soittaa tuohon oman kunnan palvelutaloon, että ottaisivatko <strong>HE </strong>oppisopimusopiskelijan. Olen vitkastellut naurettavasti sinne soittamista, koska jotenkin se on mulle ollut se <strong>isoin</strong> toive.. ja pelkään, että jos sanovat ei, niin sitten masennun kyllä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kirjalla päähän!</span></strong><br /><br />Olen yrittänyt <strong>LUKEA</strong> lähihoitajan ammatista. Sen <a href="https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&amp;itemcode=9789511209911">Kuka vierelles jää</a>-jutun olen tietysti lukenut jo aikaa sitten. Vähän aikaa sitten luin myös sellaisen romaanin.. <a href="http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&amp;component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&amp;recID=8212">Katoamisten kirja </a>oli se nimeltään. Siinä sellainen nuori tyttö teki sijaisuutta vanhainkodissa, eli ei ollut pätevä hoitaja, mutta kumminkin siellä töissä. Tämä tyttö oli lesbo ja ihastui työkaveriinsa. Oikeastaan siinä kirjassa ei mitenkään kattavasti kuvattu hoitotyötä.. se oli vain taustana tapahtumille! Mutta vähän oli kuitenkin. :)<br /><br />Jokin aika sitten luin ex-sairaanhoitajan kirjoittaman <a href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Er%C3%A4%C3%A4n+sairaanhoitajan+tunnustuksia/HS20080505SI1KU01rlk">Rankka kutsumus</a>. :( Se pistää jäitä hattuun hoitoalaa harkitseville. Mutta jotenkin olen kai niin naiivi tai tyhmä tai jotain, että minä en suostu ajattelemaan <strong>KAIKKIEN</strong> hoitoalalla olevien kärsivän.. Kai <strong>joku</strong> edes on siellä tyytyväinen, koska jos ihan mahdotonta olisi, niin ei kai kukaan siihen kouluttautuisi ja alalla pysyisi?<br /><br />Miehelle en muuten ole vielä kertonut hakemisestani. Kerron sitten,<strong> JOS</strong> pääsen valintakokeeseen + haastatteluun. Eikä se ole mitenkään sanottua, että pääsen: aloituspaikkoja on 20. Tällä kertaa en edes viitsinyt työkkärin ihmiseltä puhelimessa kysyä hakijoiden määrää. Sellainen on liian masentavaa!<br /><br />Lankesin tänään mässyttelemään [mutta vain lyhyesti], koska minua on nyt ahdistanut valtavasti tämä koko härdelli. Reagoin aina paineisiin mässäämällä. Tällä kertaa otin korvapuusteja pakastimesta - siinä meni viimeiset puustit, täytyy taas parin viikon päästä leipoa niitä lisää!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-1083562099015246957?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-2546247305219803372011-09-23T14:46:00.007+03:002011-09-23T15:31:49.029+03:00Vieläkään ei ole siitä lähihoitajakoulutuksesta kuulunut mitään. :( Taitaa olla parasta hyväksyä ettei tällä[kään] kertaa tärpännyt. <strong>MUTTA!</strong> En aio alistua.. Olen miettinyt, että jos soittaisin maanantaina Pikku Kaupungin oppisopimustoimistoon ja kysyisin sieltä, että kuinka toimisi lähihoitajaksi opiskelu <strong>oppisopimuksella.</strong> Nyt ei tietenkään sitten olisi kyse hammaspuolesta, vaan uskoisin että <strong>JOS</strong> (!) mahdollisuuksia on, niin pitäisi varmaan hakeutua sairaanhoidon, vanhustenhoidon, tai päihde- ja mielenterveyspuolen töihin. Näistä 2 viimeistä tuntuu ehkä itselle parhailta vaihtoehdoilta.<br /><br />Viime yönä Suklis-ystävänne valvoi myöhään ja murehti! Näin sellaisen nettisivun, jossa oli lähihoitajakoulutuksen tavoitteita ja ne vaikuttivat kovin.. yleviltä ja vaativilta tavoitteilta!! :( Ja sitten on kauhunpaikka: matematiikkaa ja kai jopa fysiikkaa.. huonompi homma.. olen molemmissa todellinen nolla. Netissä näin lähihoitajan matematiikan kirjan, sen nimi on "Helmitaulu". Hah, yritetään kai luoda helposti lähestyttävä, kesy ja rohkaiseva vaikutelma.. niin kuin että tässä ihan vain yhteenlaskua ja vähennyslaskua vähän harjoitetaan.. <strong>TOTUUS</strong> on kuitenkin toinen, ihan takuulla!<br /><br />Lukion jälkeen en ole oikeastaan muuta laskenut kuin plus- ja miinuslaskuja, ja kerto- ja jakolaskuja. En ole tarvinnut kertaakaan lakin saamisen jälkeen mitään hiton integraaleja, derivaattoja, liii-iiiimeksiä tai muitakaan sanahirviöitä. Jaa, olisinkos joskus jotain prosenttilaskua väkerrellyt..? -Hassua ajatella, että oikeastaan arkielämässä todellakin riittää se vanha kansakoulun opettama neljän laskutavan matikka. ;) Miksiköhän muuten kouluissa matikka viedään ihan tajuttoman teoreettiselle/korkealle tasolle, vaikka suurelle osalle riittäisi hyvä <strong>arkimatikka?</strong> Käytännön matikka, sellainen joka ei jättäisi mieleen traumaa ja pelkoa <strong>kaikkia</strong> laskutoimituksia kohtaan! Jo yläasteella menee matikka monelta [no, ainakin Suklikselta] yli hilseen.. Tulee vain paha mieli, kun ei tajua jotain <strong>sadannen</strong> asteen yhtälöitä..<br /><br />Minä osaan ratkaista yhtälön, jossa on yksi x. Esimerkiksi näin: 5 + x = 8. Silloin x on 3. Mutta en osaa niitä potenssilaskuinakaan...! Vain tuolla lailla ihan yksinkertaisesti! Vaikutankohan ihan <strong>tahvolta</strong>, kun en tuon parempaa matikkaa hallitse. :)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Outo teoria?<br /><br /></span></strong>Miksiköhän minusta tuntuu siltä kuin hyvin koulutetut vanhemmat olisivat suvaitsevampia lastensa elämäntapavalinnoille, vaikka ne poikkeaisivat kovasti vanhempien omasta elämästä? Tiedän yhdenkin tapauksen, jonka molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä, hän itse on lähinnä <strong>duunari.</strong> Vanhemmat eivät paheksuneet <strong>yhtään,</strong> vaikka lapsi ei hakeutunut yliopistoon. Sitten olen kuullut yhdestä lääkäristä, joka vaihtoi alaa... <strong>PUUSEPÄKSI! </strong><br /><br />Mietin joskus mahtaako koulutuksen [yli]arvostaminen olla Suomessa aika paljon sellaista alemman keskiluokan tms. touhua? Omat vanhempani - tai ainakin Äetmuori - arvostivat koulutusta yli kaiken. Muistan Äetmuorin <strong>hysteerisen </strong>pelon siitä, että Siukku tai minä oltaisiin heilasteltu sellaisten poikien kanssa, joilla ei ole..<em> gasp!..</em> ylioppilaslakkia!! No, turha oli Muorin pelko, taitaa <strong>kaikilla </strong>lakki olla nykyisin. <strong>Työpaikkaa </strong>vain ei välttämättä ole, vaikka olisi millainen lakki ja takki ja makki.. Outo oli Muorin murhe kun ajattelee, ettei Isukkikaan ollut yl'oppilas. Isukki jätti lukion kesken n. 17-vuotiaana. Tai eihän silloin lukiosta puhuttu, vaan oppikoulusta. Ehkä Muori hämärästi halusi meille 'jotain parempaa' ja se parempi oli tietysti koulutus ja hyvin koulutettu mies.<br /><br />Sellaisille ihmisille koulutusasiat ovat aika <strong>hierarkkisia.</strong> Ei saa 'vajota alaspäin' koulutussäädyssä. 'Säädyssä', hah.. :) Jos on suorittanut esimerkiksi AMK-tutkinnon, niin silloin koulutason tutkinto on alaspäin vajoamista. Jos on suorittanut akateemisen loppututkinnon, niin silloin AMK on sitä vajoamista, ja koulutasolle meno on suunnilleen <strong>mielenhäiriöön</strong> verrattavissa oleva juttu. Yksi asia josta tykkään <strong>OMASSA </strong>ikäpolvessani on se sellainen <strong>joustavuus</strong>.. ihmiset liikkuu suvereenisti koulutusviidakoissa ja ihmisellä voi suunnilleen olla tarjoilijan tutkinto <strong>ja </strong>filosofian tohtorin tutkinto [sivuhuomautus: työllistyminen taitaa sujua paremmin niillä tarjoilijan papereilla].<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Muorista puhuakseni..<br /><br /></span></strong>Joku taisi joskus kommenttiosastossa kysyä kuinka on Äitisuhteen laita nyt. Olen harventanut soitteluita.. ja mikä tärkeintä: olen laskenut odotukseni <strong>TODELLA</strong> alas! Kun ei odota <strong>mitään,</strong> niin ei myöskään <strong>pety</strong>. Tässä se viisaus ja mielenrauhan lähde! Tarkoitan tässä nyt, että ei pidä odottaa mitään <strong>hyvää! </strong>Olen nyt <strong>vihdoin </strong>kai sopeutunut siihen, että syystä tai toisesta hän on niin katkera ja tyytymätön ihminen, ettei hän oikein osaa muuta kuin levittää sitä ympäristöönsä. Mutta kun lähtee liikkeelle siitä, että hän on sellainen, eikä muutu, niin silloin ei myöskään kauheasti haittaa ne hänen kommenttinsa.<br /><br />Muori pyysi tässä vähän aikaa sitten <strong>valokuvia</strong> meistä, miehestä ja minusta. Ensin ajattelin liikuttuneena, että onpas herttaista. Mutta sitten, tämän uuden valaistumiseni suoman ymmärryksen kautta, tajusin hänen tahtovan niitä jotta pääsee haukkumaan minun ulkonäköni ja mahdollisesti kotimme sisustuksen. Saattepa nähdä. Kerron toki täällä blogissa, jos olen väärässä ja sitten anteeksi pyydän tätä postausta. ;) Mutta tiedän jo, etten ole väärässä. En tässä asiassa. ;) Oikeastaan odotan melkein huvittuneenakin, että mitä hän sitten keksii sanottavaa. Jotain negatiivista se tietysti on, mutta <strong>MIKÄ</strong> tällä kertaa on sitten pielessä. Onko meillä hirveät tapetit olohuoneessa ['niin räikeät! hilupilttuu!'], ovatko hiukseni rumasti ['liian lyhyet, laittamattomat!'], onko meikkini sopimaton ['eihän sitä edes huomaa, etkö enää meikkaa <strong>OLLENKAAN?</strong>'], ovatko rintani liian isot, liian pienet, seisonko rumasti, istunko hölmön näköisesti.. ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-254624730521980337?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-66444248495447405292011-09-16T21:40:00.002+03:002011-09-16T22:17:22.505+03:00Hakuaika siihen lähihoitajakoulutukseen umpeutui eilen. En ole kuullut mitään heistä siellä - en varmasti siis ole päässyt! :( Tuli mieleeni aivan älytön murhe: täytinkö sen hakemuskaavakkeen oikein?? Mulle tuli kauhea ajatus, että jos <strong>sähläsin </strong>siinä jotain, lähetin sen vajaana tai jotain? Nyt en mitenkään voi sitä tietää.<br /><br />Olen yrittänyt olla ajattelematta koko koulutusta ja hakua, mutta se on ollut vaikeaa. Oikeastaan en ole onnistunut sulkemaan sitä pois ajatuksistani <strong>ollenkaan. </strong>Pari kertaa olen ahminut <strong>kohtauksenomaisesti</strong> - olen ollut niin hermostunut ja epävarma. Pelissä on niin paljon.<br /><br />Sitten yhtäkkiä tajusin jotain, ja halusin <strong>LYÖDÄ</strong> itseäni! Suklis Paksupää! Voisinhan hakeutua siihen koulutukseen jotain <strong>muuta</strong> kautta! Tuo nyt haussa ollut koulutushan oli sellainen työvoimapoliittinen.. Mutta järjestetäänhän tuota koulutusta muutenkin, 'normaalisti' ihan? Tai ehkä jopa oppisopimuksella. Silti: tuossa työvoimapoliittisessa jutussa on [kai?] se etu, ettei tarvitse maksaa sitä 50+ euron maksua soveltuvuuskokeessa käymisestä. Ihmettelen sitäkin, kuinka hyvin niukalla toimeentulolla olevilla ihmisillä olisi <strong>automaattisesti</strong> varaa maksaa yli 50 e tuosta vain.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Ammateista, niiden arvostuksesta [ja sen puutteesta]</span></strong><br /><br />Yksi aika hämmentävä juttu johon olen törmännyt hoitoalaa harkitessani on se, että ihmiset oikeasti pitävät hoitoalan ihmisiä <strong>TYHMINÄ</strong>. Pieni palkka, työnkuvana 'hoivaamista', naisvaltainen ala = luusereiden juttu, tyhmien juttu, maahanmuuttajien ja muun säälittävän sakin juttu. Hoitotyössähän ei aivoja tarvita, täytyy vaan auttaa ihmiset vessanpytylle. Se ennakkoluulo elää tosi vahvana ja ihmettelen sitä kovasti. Minusta hoitoala on aina vaatinut sellaista <strong>TUNNEÄLYÄ</strong> tavattoman paljonkin. Voisihan robottikin kai auttaa jonkun vessalle - ei se ole olennaista - mutta että pystyy auttamaan ihmisiä saamatta heitä nolostumaan, että pystyy auttamaan ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkääksi ja itsensä arvokkaiksi.. se ei voi olla ihan maailman helpoin työ.. Koska se vaatii <strong>SYDÄNTÄ.</strong><br /><br />Muutenkin joskus ihmettelen onko ihmisille <strong>oikeasti </strong>valtavan tärkeää saada olla sellaisessa työssä, jonka tekijöillä on 'älykkään' maine. Mitä lisäarvoa sellainen hommaan tuo? Statusta? Jos ajattelee, että omaa ammattia/työpaikkaa ei tarvitsisi kertoa kenellekään, niin haittaisiko silloin enää se, että tekee 'tyhmän' työtä? :)<br /><br />Minä en ole kai koskaan ollut kauhean 'urasuuntautunut'. Minua ei haittaisi olla samassa työpaikassa vaikka koko työelämäajan, jos se paikka olisi kiva ja ihmiset mukavia. En ole koskaan osannut ajatella niin, että valmistunpa tästä opettajaksi - ja se on vain <strong>välipysäkki </strong>matkalla rehtoriksi, koulutoimen johtajaksi, opetusministeriön virkamieheksi, opetusneuvokseksi.... jne. jne. Minulle se opettajuus olisi kaikki, ensimmäinen ja viimeinen maali - jos siis se olisi paikkana kiva ja viihtyisin, ei olisi työpaikkakiusausta tms. Onkohan sellainen <strong>TURVALLISUUSHAKUISUUTTA? </strong><br /><br />Miksi ihmeessä nykyisin kunnianhimo on hyveistä ensimmäinen? Ei siitä ole kovin pitkään kun sellaista katsottiin kieroon. En tarkoita että nykyisinkin pitäisi katsoa kieroon, mutta sitä tarkoitan ettei tämä nykyinen kunnianhimon ihannointi ole välttämättä <strong>ainoa</strong> oikea suhtautumistapa.. Saa melkein hävetä itseään, jos ei tahdo Edetä Yhteiskunnassa. Jos tahtookin vain Elää Yhteiskunnassa? Jos tyytyykin siihen?<br /><br />Sekin on outo ajatus, että <strong>KÄSILLÄ</strong> työtä tekevät olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä kuin toimistotyöläiset! Jos sitä ajattelee, niin onhan lääkärinkin ['korkean statuksen' ammatti jos mikä] työ hyvin pitkälti käsityötä. Kirurgi leikkaa, kädet veren ja liman peitossa. Tai tekee jonkun peräaukon tähystyksen.. hahaa.. :) Ihan samalla tavalla saa kätensä sontaan kuin toimenpiteessä avustava, <em>lowest of the low</em> hoitsu. Vastuu on toki suurempi, totta, ja toimenkuva laajempi, mutta kun oikein mennään siihen mitä viivan alle jää, niin likaiset kädethän ne siinä, käsityöläinen työssään.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Jumpparaportti</span></strong><br /><br />Olen keväästä alkaen lisännyt liikuntaa paljonkin ohjelmaani. Perinteiseen jumppaani olen lisännyt rutkasti reisilihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä ja vatsalihaksia. Osittain olen tehnyt sen tuon hoitoala-haaveen vuoksi, koska en usko että siellä olisi plussaa, jos ihminen on <strong>lihakseton.</strong> Mutta on liikunta toki rentouttavaakin. Tekee hyvää kurittaa reisiä. <strong>Inhoan</strong> reisiäni, tahtoisin repiä niistä kaiken naisellisen pois. Tahtoisin että reiteni olisivat kuin miehellä on. Hänellä on sellaiset tyypilliset miehen reidet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6644424849544740529?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-8711302879542115642011-09-12T16:30:00.002+03:002011-09-12T16:44:10.164+03:00Onkohan minulla jotenkin <strong>JÄTTIMÄINEN</strong> pää? Mietin vaan, kun moni hiuspanta vähän ahdistaa, tai aiheuttaa jopa päähän särkyä! Tänäänkin käytin hiuspantaa ja oli yhdessä vaiheessa pakko vaihtaa sen asentoa.. päätä jomotti! Voikohan tuollainen panta blokata <strong>verenkierron?</strong> Hih, ei veri nouse päähän.. :) Ei se tietenkään <strong>aivoihin</strong> menevää verta tuki, mutta pintaverenkierron voi kai hyvinkin. Pannoista en kuitenkaan luovu, on ne sen verran käteviä ja helppoja. Särkeköön pää sitten vaan.. Tai pitää varmaan seuraavan kerran pantaostoksilla etsiä myyjä käsiin ja pyytää jotain jättipäille tarkoitettuja pantoja. :)<br /><br />Viikonlopun mässäys meni ihan hyvin. Mutta.. sunnuntaiaamuna oli vatsani <strong>kauhean</strong> kipeä! Tarkoitan nyt sitä, että minua <strong>oksetti.</strong> Jännä juttu, koska yleensä jos mässäyksessä oksettaa, niin se oksutunne tulee aikalailla <strong>HETI</strong> mässäämisen jälkeen. Sunnuntaiaamuna olin ollut pitkään syömättä mitään - silti, oli paha olo.. Onneksi <strong>EN</strong> oksentanut, mutta ei se kovin kaukana ollut. Saattaa olla että söin jotain sopimatonta. Tai sitten vatsani on vain niin pieni, ettei se kestä sellaisia rajuja sessioita. Hah hah, 'pieni', joo....<br /><br />Ehkä nyt tuli vietettyä <strong>hulvaton</strong> mässy koska jännitän niitä lähihoitajahaastatteluun liittyviä juttuja. Siis: <strong>PÄÄSENKÖ</strong> edes haastatteluun? Minähän reagoin moniin tuollaisiin juttuihin syömällä..<br /><br />Olen kuitenkin nyt päättänyt <strong>lopettaa </strong>sen vatvomisen, että pääsenkö haastatteluun/koulutukseen. Yritän olla kokonaan ajattelematta sitä! Hakemus on sisällä, kutsu haastatukseen joko tulee tai ei - en minä sille enää tässä vaiheessa mitään mahda. Sitten koittaa se vaikein osa itseni rauhoittelua: pitää yrittää keksiä myös hyviä puolia siitä jos <strong>EN </strong>pääse haastatteluun enkä koulutukseen. Yritän nimittäin <strong>aina</strong> keksiä asioista myös hyviä puolia, vaikka kuinka synkältä näyttäisi. Hyvä puoli pääsemättömyydessä voisi olla se, että mies ainakin olisi tyytyväinen, tai ei ainakaan pettyisi. Hänestä minä en nimittäin oikein sopisi tuolle alalle. Tiedän tuon kuulostavan aika kauhealta, ihan kuin mies ei tukisi mua. Hän kyllä tukee, mutta meillä on aika erilaiset näkemykset mulle sopivasta työstä. Mies kerran sanoi, ettei hän oikein osaa kuvitella mitään mulle oikein sopivaa työtä. <strong>Sekin </strong>voi kuulostaa pahalta, muttei hän sanonut sitä loukkaamismielessä! Ehkä mä vaan olen vähän vääränmallinen palikka jokaiseen yhteiskunnan reikään. Mutta katsotaan.. saa nähdä miten käy! :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-871130287954211564?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-1787210758780607072011-09-09T14:05:00.002+03:002011-09-09T14:33:47.359+03:00Menin sinne työkkäriin keskustelemaan siitä hoitoalan opinnosta - siis että pääsisin työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen! No, pelkäsin suotta ihmisten nuivaa asennetta: siellä oli ihan eri naamat kuin viime käynnilläni. Myös työksyn ihmiset taitavat elää pätkätöiden kurimuksessa. Kerran siellä eräs työvoimaneuvoja sanoikin mulle, ettei hänelle enää ole työtä työkkärissä kuin pariksi kuukaudeksi. Että silleen.<br /><br />No. Siis se nainen siellä oli ihan ystävällinen, mutta tulihan paukku. :( Koulutukseen, johon otetaan <strong>30</strong> - joista myöhemmin karsitaan vielä <strong>12</strong> pois - on .. yli <strong>110 HAKIJAA!</strong> Ja hakuaikaa oli vielä reilusti jäljellä minun hakiessani.. :( Tiesin tietysti sen, että näihin juttuihin on hakijoita.. mutta ajattelin, että olisi ollut ehkä 60.. ei <strong>ainakaan</strong> yli 100! Voihan... <strong>SONTA</strong>.. en paremmin sano..!<br /><br />No työksystä sitten menin kirjastoon. Lainasin Elämisen sietämätön keveys -dvd:n ja itkeä piiskutin dekkarihyllyjen luona. En mitenkään <strong>ääneen </strong>parkunut, mutta piiskutin ja puhisin. Silmämeikit valui. Tuskan aiheutti juuri tuo <strong>epätoivo..</strong> siis noin monta hakijaa! Mitä <strong>IHMEEN</strong> mahdollisuuksia mulla on päästä?? Lisäksi siinä toivottiin aiempaa kokemusta hoitoalalta. Mitä mulla siis ei <strong>tietenkään</strong> ole..<br /><br />Saattaa haave hautautua karun todellisuuden alle.<br /><br />Kirjoitin kuitenkin hakemuksen tuohon koulutukseen, mutta en usko pääseväni <strong>EDES</strong> haastateltavaksi. :( Tuntuu todella masentavalta. Mies sanoi, että ehkä näin on paras. Hän ei oikein usko että sopisin hoitoalalle. <strong>Itse</strong> uskon, että olisin siihen sopiva, koska mun mielestä on oikeasti hienoa pystyä <strong>auttamaan</strong> muita + tehdä jotain <strong><em>H Y Ö D Y L L I S T Ä</em></strong> ja <strong>merkityksellistä.</strong> Tiedän potevani ruumiskammoa, mutta koulutushan voisi poistaa sen. Ja oikeastaan se koulutuksen kesto on lyhyt ja harjoittelujaksot 'vaikeissa' paikoissa [=ruumiit ym.] ovat kai aika lyhyitä. Ja onhan siellä muitakin opiskelijoita, joiden kanssa voi tehdä asioita.<br /><br />No samapa tuo, taidan pohtia näitä turhaan.. Kirjoitin kuitenkin mielestäni <strong>hyvän</strong> hakemuksen, huimat perustelut.. Hyvä että riitti tila, mikä niille oli annettu.. ;) Vaan taitaa olla turhaa.. Varaudun pettymykseen. Sitten <strong><em>J O S</em></strong> [iso jos] kutsu haastatteluun käy, niin se on sitä suurempi iloinen yllätys. En uskalla toivoa... tahdon toivoa...? Olen sekaisin! :)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Vastuu painaa harteilla</span></strong><br /><br />Kun viimeksi kävimme appivanhempien luona, niin appi jutteli vähän mun kanssa kahdestaan. Hän sanoi ihmettelevänsä kun mies on niin vähän tekemisissä veljensä kanssa! He oikeastaan tapaavat aina siellä miehen vanhempien luona. Eivät kauheasti soittele toisilleen. Ei heillä siis ole <strong>RIITAA,</strong> mutta kumpikin on vaan aika kiireinen töissä ja sitten on harrastukset [miehen veljellä niitä on paljon ja mun miehelläkin enemmän kuin mulla], joten yhteydenpito on aika niukkaa.<br /><br />No.. appi siis sanoi tuon.. ja <strong>minä</strong> tietysti heti syyllistymään! :( Kun en ole onnistunut miestä saamaan aktiivisemmaksi sosiaalisessa mielessä! Tavallaan sitten suutuin itselleni. <strong>Onko</strong> se mun vastuulla kuinka mies pitää yhteyttä veljeensä?? Olisi nimittäin ihan hullua jos joku kuvittelisi sen olevan miehen<strong> </strong>vastuulla miten mä pidän yhteyttä Siukkuun! Joskus mua vaivaa se kulttuuri, jossa olen kasvanut ja jossa mies on kasvanut... siis se, että <strong>VAIMO</strong> on hurjan monessa suhteessa 'vastuussa' miehestään. Pitää muistaa omien sukulaisten lisäksi miehen sukulaisten synttärit ja juhlapäivät, tai muuten heitä ei ikinä muistettaisi kortein tms. Ja sitten kai myös se sosiaalinen elämä on vaimon vastuulla..?? <strong>VAI ONKO??</strong><br /><br />Pelkään tietyssä mielessä 'puuttua' rajuin ottein miehen elämäntapaan. Jos kauheasti [=jatkuvasti] alkaisin jankuttaa, että tavataan sun veljeäsi, niin hän saattaisi heittäytyä jukuripääksi, alkaa pitää mua outona ja vastustaa ajatusta ihan periaatteesta. Vai pitäisikö mun? Olen tahtonut tietyssä mielessä antaa miehelle vapauden hoitaa omaa sosiaalista elämää, koska <strong>ÄETMUORI</strong> oli juuri sellainen hurjan<strong> sekaantuva</strong> vaimo.. eikä se todellakaan tehnyt hyvää <strong>hänen</strong> avioliitolleen.<br /><br /><strong>Syyttääköhän </strong>appi mua siitä, kun hänen poikansa eivät tapaa useammin toisiaan? :( Se olisi kurja ajatus. Minä aidosti pidän appivanhemmistani ja miehen veljestäkin. Olisi kauheaa jos he ajattelisivat, että esim. minä estäisin 'poikia' tapaamasta? :( Enhän oikeastaan tapaa omaakaan Siukkuani kuin n. kerran vuoteen?<br /><br />Appivanhemmat ovat itse tosi sosiaalisia ja heillä on aina kaikkia menoja, joka viikonloppu tapaavat ihmisiä. Joskus mietin että mahtavatko he käsittää miten erilainen mies on verrattuna heihin. Mies on tavallaan vähän 'nörtihtävä', en tarkoita pahalla siis. Hän ei vain ole kovin seurallinen. Ehkä se vaikuttaa kun hän oli nuorena ujo - en tiedä.<br /><br />Olen joskus ehdottanut hänelle myös sellaista, että hän voisi pitää 'poikien illan' ja kutsua muutaman ystävän meille. Minä voisin mennä vaikka Isoon Kaupunkiin leffaan tms., ja pubiin, että saisivat olla rauhassa. <strong>VAAN EI.</strong><br /><br />Pitäisikö tarmokkaammin yrittää yhteen yhyttää miestä + veljeään? Vai antaa olla? Mitä ihmettä se appikin tarkoitti..? :( Syyllisyys painaa...<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklaahirviö always-forever!</span></strong><br /><br />Kävipä muuten hassusti kun tuli huonoja uutisia siitä koulutuksesta.. massiivisesta hakijamäärästä.. Heti sen jälkeen - siis sen kirjastoparun tapahduttua - menin sitten Isoon Kaupunkiin ja kävin kahdessa herkkukaupassa! Ostin <strong>LOHTUSUKLAAT</strong> itselleni. Oli kaikkia ihania irtokonvehteja, ja sitten paperiin käärittyjä. Löysin yhdestä kauppasta jopa wienernougat-konvehteja..! Siis irtokappaleittain. Tietysti ostin. Ja Sorinia!<br /><br />Mässy alkaa kello <strong>00:00</strong>. Siihen ei ole enää pitkää aikaa ja voi kuinka tarvitsenkaan sitä. Lohduksi! Voin sitten mussutella ja miettiä olemattoman ohuita mahdollisuuksia päästä 'lähäri'koulutukseen ja appiukon sanomisia. ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-178721075878060707?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-45102566593999944972011-09-04T13:15:00.003+03:002011-09-04T13:45:35.546+03:00Meillä oli miehen kanssa taas vähän väittelyä. Tällä kerralla <strong>MANNERHEIMISTÄ!</strong> Hassua, ettemme ole koskaan aikaisemmin keskustelleet tästä aiheesta! [Vaikka toisaalta miksi olisimme? Pitääkö suomalaisessa parisuhteessa käydä keskustelu Mannerheimistä ennen sitoutumista?] <br /> <br />Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun minä aloin ihmetellä suomalaista 'patsaskulttuuria'. Minusta se on aika ankeaa ja yksiulotteista! Manneristahan on patsas Hesassa ja kai jossain muualla [Lahdessa?], ja ne ovat kai samanlaisia. Eli siis Marski hepan selässä. Sitten on näitä valtiomies ym. patsaita, joissa ukko istuu jollain tuolilla ja tähyää ylväästi kansan yli.. <br /> <br />Niin, sanoin miehelle, että minusta Marskin patsaat ovat <strong>masentavia.</strong> Minä en 'vihaa' Mannerheimia kuten moni vasemman laidan ihminen kai tekee, mutta en myöskään koe häntä itselleni mitenkään läheiseksi 'suurmieheksi'. Itse asiassa sama juttu on <strong>KAIKKIEN</strong> presidenttien kohdalla! Minua häiritsee se, että Mannerheim kuvataan ratsailla, heppa kauniisti koottuna, ryhti hyvänä. Siinä kuvassa on tyyneys, rauha, ylevyys. Mutta se myös kutistaa sen <strong>ihmisen </strong>siitä idolista kokonaan pois! <br /> <br />Miksi Marskia ei voisi kuvata vaikkapa esiliina päällä ruoanlaitossa. Hän oli kai gourmet-ihminen. Minulla on kirjahyllyssä isoäidin peruja Mannerheimin siskon tekemä keittokirjakin, jossa Mannerilla oli kai sormensa pelissä! Se on muuten melkoinen ahmatin keittokirja se. Tyyliin ota kilo jauhoja.. jne.. ;) Vieläkin jotkut ruoat Suomessa - ravintoloissa siis - on nimetty Marsalkan mukaan! Joten - miksi ei essu? Mies ensin nauroi - ei, <strong>HIRNUI</strong> - ajatukselle, mutta sitten alkoi jotenkin <strong>ärsyyntyä.</strong> Meillähän mies äänestää demareita, ja meillä on mielipide-eroja sodasta, asevelvollisuudesta ja yleensä näistä 'miesten' asioista. No, hänestä ajatus Marskista essussa - tai vaikka ravintolapöydän ääressä herkuttelemassa, se oli toinen patsasideani - on jotenkin <strong>häpeällinen</strong> tai nolo. Minä en oikeasti tajua <strong>MIKSI?</strong> Miksi se on naurettavaa? Miksi on naurettavaa nauttia hyvästä ruoasta? <strong>MULLE </strong>Mannerheim on paljon humaanimpi ja kiinnostavampi ihminen <strong>herkkusuuna</strong> kuin jonain <strong>sotapäällikkönä!</strong> Parempi ihmiskunnan kannalta olisi jos suurempi osa ihmisistä omistautuisi herkkuilulle kuin tappamiselle. <br /> <br />Sitten meillä oli erimielisyys Mannerheimistä siinäkin mielessä, että minusta hän oli tavallaan vähän <strong>elitisti.</strong> Keisaripiireissä liikkunut, joka ei oikein tiennyt <strong>kansasta</strong> mitään. Mies taas koki, että Mannerheim tavallaan<strong> lunasti</strong> suomalaisuutensa sitten talvi- ja jatkosodassa. <br /> <br />No, eipä tämä nyt ollut niin <strong>vakava </strong>mielipide-ero, lähinnä kummastuttava vain. Mua ärsyttää se, että valtiomiehistä tehdään <strong>KIVIPÄITÄ </strong>[tämä on sukliskieltä ja tarkoittaa sellaisia patsaspönöttäjiä kuin nyt meillä nähdään] ja <strong>IHMINEN </strong>tislataan siitä seoksesta pois! Hitto vie, että pitää mies kuvata yhteenliimautuneena hevosensa kanssa! Patsastekijät ovat tehneet Mannerheimistäkin Kivipään, ei hän ole<strong> aito</strong> ihminen niissä möhkäleissä. Ehkä Marskin voisi kuvata niinkin, että häntä riuhtoisi kahteen eri suuntaan kotka [Venäjän symbo<em>oo</em>oli] ja leijona [se on Suomen symbooo<em>o</em>oli!]. <strong>Sekin</strong> olisi parempi kuin se hevosjuttu, ratsastajapatsas. Tai sitten hevonen voisi symboloida Suomen <strong>kansaa</strong> ja sen pitäisi <strong>VIKUROIDA!</strong> Tai kulkea kaula pitkällä, lonnien laiskasti. Tai sitten se hevonen voisi olla pieni, pullea ja sitkeä. Kuten shetlanninponi! <br /> <br /><strong><span style="font-size:130%;">Lankeamus</span></strong> <br /> <br />Viime yönä <strong>ahmin.</strong> Vaikka ei siis vielä ole <strong>MÄSSY</strong>, ei vasta kuin viikon päästä. Mutta on sanottava, ettei se ollut 'paha' lankeamus. Lähinnä jogurttia ja semmoista. Mutta tietenkään mulla ei ollut 'lupa' siihen, joten siinä mielessä se oli paha. Oikeastaan me molemmat miehen kanssa syöpöttelimme, koska tulimme leffasta ja meillä oli hyvä mieli. No, se siitä, nyt olen tunnustanut. ;) <br /> <br /><strong><span style="font-size:130%;">Maailman paras suklaakeksi</span></strong> <br /> <br />Muuten, viime mässystä opittua. Maailman paras suklaakeksi on varmaan <a href="http://www.pepperidgefarm.com/productlanding.aspx?catid=715">Pepperidge Farmin </a>sellaiset suklaakeksit.. isot, sitkaan mehukkaat, SUKLAISET..! Tuossa <a href="http://www.stretchingabuckblog.com/2010/04/coupon-round-up-pepperidge-farm-cookies-hormel-lunch-meat-seventh-generation-more.html">sivulla</a> niistä on kuva, ne ovat pikkukuvassa <strong>vasemmalla,</strong> ruskeita keksejä... No, <strong>nyt </strong>tiedän ainakin miksi amerikkalaiset ovat kai maailman lihavin kansa. :( Olisin kai itsekin, jos pääsisin jatkuvalla syötöllä käsiksi näihin keksuihin. ;) On nimittäin suussasulavaa.. saa suomalaiset keksit vaikuttamaan <strong>ANEEMISILTA </strong>ja kuivilta kuin Saharan autiomaa! Pieni haitta tosin oli hinta. Maksoivat Lahden Prismassa yli 4 euroa, eikä paketti ollut iso. Hassua oli nähdä niitä Lahdessa, koska joskus niitä on ollut Stockmannilla, kun on amerikkalaisten herkkujen kausi. Mutta muualla ei! Ihme juttu, etten ole koskaan nähnyt niitä <strong>meidän </strong>suunnan Prismelissä, vaikka sentään käyn siellä joka viikko. :( Pitäisikö ehdottaa henkilökunnalle? <br /> <br />Huh, olin melkein helpottunut niiden keksujen loppumisesta.. :) Ne olivat <strong>LIIAN</strong> hyviä! Mies ei tykännyt niistä, kai ne oli liian rasvaisia/suklaisia hälle. Heh, no kaikkia ei voi miellyttää. <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4510256659399994497?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-9722640571167498232011-08-17T23:04:00.003+03:002011-08-17T23:38:03.508+03:00Olen saanut selvyyden möksäkammooni. Minähän inhoan möksäkäyntejä: tingin aina mieheltä, että ollaan vain 5 päivää kun hän tahtoisi viikon, tai ollaan vain 2 päivää, kun hän haluaisi olla 4. Luulin aina sen johtuvan <strong>VAIN</strong> möksän surkeista oloista, kummista pikku öttiäisistä, joita kerran tuli sänkyyn [oliko ne linnuissa olevia kirppuja tai jotain, en tiedä vieläkään], möksän likaisuudesta ja mukavuuksien puutteesta. No, mies kuitenkin nyt kesällä meni ja osti <strong>ASUNTOVAUNUN!</strong> Ja <strong>nyt </strong>huomaan, että ei sinne synnynseudulle Savoon meno ole yhtään sen helpompaa vaunun kanssa kuin möksälle mennen. Eli kyseessä on sellainen asia, joka menee syvemmälle kuin mukavuuksien puutteeseen.. <br /> <br />Kai mun täytyy myöntää olevani niin <strong>LAPSELLINEN</strong> ihminen, että ahdistun aivan tolkuttomasti Äetmuorin tapaamisesta. Tekee oikein pahaa myöntää, mutta näin se vain on. Se on se pohjimmainen juttu. Joku voisi sanoa, että etkös tuota aiemmin tiennyt. Vastaan rehellisesti, että <strong>EI</strong>, en tiennyt kuinka <strong>kaikenvoittava</strong> tuo ahdistukseni on. <br /> <br />Meistä ei tule mitään 'karavaanareita' kumminkaan, koska mies hankki sen vanhan vaunun oikeastaan metsästysreissujaan varten! Siis yöpymisiä ajatellen.. Se oli se varsinainen syy. Mutta mies-parka kai myös järkeili, että vaunun kera saisi mut helpommin houkutelluksi möksälle. <br /> <br />Olen muutenkin tänä kesänä huomannut, että suhteeni Muoriin on <strong>tosi </strong>outo, tarkoitan siis että se on aivan <strong>kohtuuttoman</strong> ahdistavaa mulle. Olen aina uskonut, että inhoan pitkiä automatkoja, enkä niistä tavallaan pidäkään.. mutta huomaahan sen eron tosi selvästi, kun menemme miehen vanhempien luo! Silloin olen kyllä ihan hymyilevä, rento ja innokaskin, eikä matka ahdista. Eli olen kai <strong>naamioinut </strong>haluttomuutta Muorin tapaamiseen sen autoiluinhoni taakse. Voi mua, kun itsellenikin olen valehdellut. :( <br /> <br />Nyt en vain tiedä kuinka tästä tilanteesta pääsisi pois. Kuinka voisin olla ahdistumatta niin paljon. Joskus olen miettinyt, että entäs jos sanoisin sen ihan <strong>suoraan </strong>Muorille. Siis sen, että ahdistun. Mutta en <strong>VOI</strong>. Tiedän 100% varmuudella, että se loukkaisi häntä kauheasti + hän ei ymmärtäisi + alkaisi leikkiä marttyyriä = Suklis joutuisi taas pyytelemään anteeksi 'omaa perusteetonta hulluuttaan'. <br /> <br />Äh. <br /> <br />Ei tähän oikein muutakaan voi sanoa! <br /> <br />Mulle syksy, kevät ja talvi ovat ne ihanimmat vuodenajat ja syykin on selvä: ei tarvitse mennä sinne Muorilaan... <br /> <br /><strong><span style="font-size:130%;">Vapaaehtoisesti lapsettomia ei ole?</span></strong> <br /> <br />Ruotsin kruunupää Vickan <a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/daniel-raskaudesta-olemme-onnekkaita/art-1288408051792.html">saa vauvan</a>! :) Minusta se on ihana uutinen, koska he ovat toivoneet vauvaa.. tai siis julkisuudessa sanoneet tahtovansa lapsen! Heheh ja oikeastaan kuuluu kruunupään <strong>TOIMENKUVAAN</strong> lisääntyä! <br /> <br />Siitä tuli mieleen muutama keskustelu jonka näin vapaaehtoisesti lapsettomien palstalla Elleissä. En mä noilla palstoilla pahemmin käy, kai siksi kun en suhtaudu asiaan mitenkään kauhean <strong>'kiihkeästi'</strong> saati analyyttisesti.. mutta nyt kävin kuitenkin. Siellä pohdittiin sitäkin, kun eräs tunnetusti [kiihkeästi] vapaaehtoisesti lapseton <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Minttu_Hapuli">Minttu 'Birdy' Hapuli </a>sai lapsen n. 40-vuotiaana. Jotkut ovat jopa epäilleet, ettei vapaaehtoisesti lapsettomia edes <strong>ole.</strong> Ne kaikki viimeisetkin kuulemmas kääntävät takin ja pyöräyttävät penskat viimeistään vähän ennen menopaussia. ;) <br /> <br />Tavallaan minäkin vähän mietin tuota bloggaajaa<a href="http://www.uta.fi/~tlmihap/tarina.html">,</a> joka siis lisääntyi. Mietin sitä että miksi oman ratkaisun puolesta pitää olla niin julmetun puolustuskannalla? Luin tuota <a href="http://www.uta.fi/~tlmihap/tarina.html">Siiveniskuja blogia </a>aika pitkäänkin ja se lapsettomuusratkaisu tuntui todella kunnolla perustellulta ja mietityltä. Siinä oli jopa aika kärjekästäkin mammaklaanin kritiikkiä ja sellaista vastenmieltä perhe-elämää kohtaan. Sitten kun blogisti sai lapsen, niin <strong>sen </strong>hän kuittasi vain toteamalla, että universumia kauniimpi lapsi on syntynyt ja perhe voi hyvin. Ja ettei tarvitse ottaa yhteyttä, jos aikoo vaan haukkua tai uhkailla (!). Tavallaan tuli vähän - kummallisella tavalla - <strong>petetty</strong> olo, vaikka <strong>tiedän </strong>senkin, ettei kukaan meistä voi 'vaatia' toiselta nettikirjoittajalta mitään. Yhtä hyvinhän joku voisi vaikka olla pettynyt siitä, etten mä bloggaa joka päivä [hehe en kyllä usko sellaisia ihmisiä olevan]. Mutta silti. Ihmettelen sitä <strong>helppoutta</strong>, jolla joku itselle niin tärkeä ja olennainen osa persoonaa unohtuu tai unohdetaan. Jotenkin kai olisi toivonut jotain selitystä, ajatuskimaraa, pohdintaa..<strong> mielenkiinnon</strong> vuoksi! Mutta sitä ei ollut. Muistelen tuon blogistin itse joskus sanoneen, että lapsettomuusratkaisua saa selitellä kyllästymiseen asti, mutta lapsen hankkiminen on niin itsestään selvä juttu, ettei sitä tarvitse perustella. Häntä se sapetti suuresti. Nyt hän teki itse juuri niin. <br /> <br />Ehkä me ihmiset olemme <strong>epäjohdonmukaisia </strong>alusta loppuun? Tarkoittaakohan tuo, että <strong>mullekin </strong>voisi esim. <strong>kommunismi </strong>olla jotain ohimenevää? Että jonain päivänä musta tulee joku kiltti kokoomuslainen..?? Tai... <strong>PERSU??</strong> Mutta en usko, että niin voisi käydä. Jotenkin <strong>silti </strong>pelottaa, tuntuu pahalta. Koska jos oikeasti hylkäisin itselleni tärkeän aatteen, niin en voisi enää uskoa olevani minä. <br /> <br />Nyt joku sanoo, että lapsiasiaa ei voi verrata politiikkaan. Mutta mun mielestä <strong>VOI!</strong> Voi silloin, kun asia on analysoitu niin tarkoin, että se on osa <strong>maailmankuvaa.</strong> Jollekin lapsellisuus tai lapsettomuus voi oikeasti olla <strong>ideologinen </strong>valinta [esim. jotkut todella ympäristötietoiset vihreät voi kokea lapsettomuuden poliittiseksi valinnaksi ympäristön hyväksi]. Joku kiihkeä kristitty kokee, että lapsellisuus on <strong>PAKKO</strong>, koska <strong>jumala </strong>on määrännyt sen! <br /> <br />Onneksi pidän tätä blogia. Jos alan ihmeellisesti <strong>MUUTTUA </strong>maailmankatsomukselta, niin kai sitten päivitän tänne. Joku voi sitten mulle sanoa, että pistähän jarrua vähän, alkaa juttu mennä levottomaksi. Itse asiassa vähän jo onkin.. mietin tänään <strong>1. kertaa</strong> kokoomuslaisen äänestämistä! Totta se on! Mutta sen tekisin vain <strong>kriisitilanteessa</strong>, eli jos pressanvaaleissa Soini ja Niinistö olisi vastakkain ja Soinilla olisi kovat kannatusprosentit. <strong>SILLOIN</strong> voisi olla pakko äänestää Saukkoa. Koska toinen vaihtoehto on vielä pahempi! Tai en tiedä onko se <strong>silloinkaan </strong>oikeutettua? Pitäisikö vain äänestää tyhjää? Auttaisiko se? <br /> <br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässyraportti:</span></strong> <br /> <br />Seuraavaan on <strong>8 </strong>kokonaista vuorokautta aikaa.. Tai oikeastaan 9, koska ihan vielä ei ole torstai, mutta kohtahan on, kun puolen tunnin päästä vuorokausi vaihtuu. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-972264057116749823?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-65395617802851926232011-06-18T15:35:00.004+03:002011-06-18T16:11:23.856+03:00On vähän yli 8 tuntia aikaa.. <strong>MÄSSYYN!</strong> Ja uskokoon kuka haluaa: tämä on eka 'tyypillinen' mässyttelyni sitten toukokuun alun!<br /><br />Taisi joku kommenttiosastolla joskus ehdottaa, että kokeilisin karkkipäivää kerran viikossa. Ensin ajattelin sen olevan liian vähän mulle.. ;) Että <strong>tarvitsen</strong> sen 2 päivää.. Mutta itse asiassa intouduin kokeilemaan sitä - ja se <strong>toimi!</strong> Pidin siis sellaisen 'karkkihetken' kerran viikossa, että sallin itselleni yhden 'kohtauksen' [kohtauksella tarkoitan yhtäjaksoista n. tunnin mittaista syömishulluttelua] aina tähän asti. Huomasin sen riittävän myös! Pahinta on aina ollut se namin <strong>HIMO</strong> - nyt huomasin, että sen tyydyttämiseen riittää oikeasti vain sellainen yksi 'kohtaus', eikä enempää tarvittu.<br /><br />Nyt on perinteisen mässäyksen aika pitkästä aikaa. Tarkoitus on vertailla oloja minimässyn ja tämän tällaisen perinteisen jälkeen. Jos olen kovin maassa henkisesti tai fyysisesti tämän jälkeen, niin sitten se on viimeistään merkki siitä, että karkkipäivä/karkkihetki kerran viikossa olisi nykyistä kannattavampi tapa toimia. Katsotaan!<br /><br />Mutta nyt on aika <strong>KEHAISTA</strong> GB Glacen Tip Top-tuuttia! Siinä on maistuvaista ja täyteläistä vaniljajäätelöä ja sellainen kaakao'sydän'. Minusta kaakaotäyte oli lähinnä pehmeän, ilmavan oloista Dubbelnougattia, mutta mistäs mä mitään tiedän. Jos sanotaan, että kaakaotäyte, niin kaakaotäyte se on! Oikeasti, tässä on taas paras tuutti aikoihin. Ilmeisesti siinä tuutin kuorrutesuklaassa on jotain riisisuklaatakin.. siitä luin vasta nyt! Luulin aiemmin niiden olevan jotain popcorn-palasia! Kuva tuutista on <a href="http://www.ruokapirkka.fi/ruokapirkka/62886/index.php?pgnumb=34">tällä sivulla </a>alimpana oikealla! Suklis antaa sille kouluarvosanan 9. Kymppi jää saamatta juuri noiden riisimurojen takia. :)<br /><br />Olen muitakin uutuusjäätelöitä maistellut. Corneton Enigma [sukulaatijäätelöä kinuskitäytteellä] <strong>ei </strong>vakuuttanut. Sukujäde oli ihan liian - mautonta, tavanomaista, luonteetonta! Sen Enigman kuvaus löytyy muuten tuolta aiemmin linkatulta sivulta, alimpana vasemmalla. No, ekä joku muu tykkää siitä. :) Enigma saa arvosana 6.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Maailma mallillaan</span></strong><br /><br />Olin kipeänä vähän aikaa sitten. Oli kovin kipeä kurkku - ei voinut puhua eikä nauttia ruoastakaan. Hakeuduin arvauskeskukseen ja voi <strong>ITKU</strong> sitä menoa! Mulle kirjoitettiin lähete nielunäytteeseen. Sitten kun se olisi otettu, niin sitten <strong>JOSSAIN VAIHEESSA</strong> olisi saanut... hoitaja-ajan! Kuuntelin sitä juttua äimänkäkenä. Hoitajan aikaa olisi sitten <strong>ehkä</strong> seurannut [taas <strong>jossakin vaiheessa</strong>] lääkärinaika.<strong> JOS</strong> tuo mun tila olisi ollut vaikka antibiootteja vaativaa, niin lääkkeen saamiseen olisi siis saattanut kulua todella pitkä aika!<br /><br />Mietin vaan, että <strong>tätäkö </strong>tämä hyvinvointiyhteiskunta on? Tätäkö ilmaiset terveyspalvelut? Lähdin terveyskeskuksesta, <strong>en</strong> mennyt nielunäytteeseen enkä jäänyt odottelemaan hoitajan aikaa [olisin varmaan saanut sen joskus ruskan aikaan]. Painuin kotiin ja paranin <strong>ONNEKSI</strong> itsekseen. Mietin vaan, että entä jos <strong>EN </strong>olisi parantunut itsekseni..?<br /><br />Huvittaa ja raivostuttaa vuoron perään, kun kaikkialla voihkitaan köyhien olevan huonommassa kunnossa ja rapautuvan terveydeltään rikkaita nopeampaan. Sanotaan hienovaraisesti (!) rivien välistä, että köyhä on niin tyhmä, masentunut, kouluttamaton [hahaa!] ja päihdeongelmissa, ettei hän jaksa tai osaa pitää huolta terveydestään, tai kommunikoida älykkään + sivistyneen lääkärin kanssa samalla tasolla.<em><strong> </strong>Ai niinkö vai?</em> Voisiko yksi syy köyhien matalampaan elinikään ja sairastelevuuteen olla se, kun hoitoa <strong>ei saa?</strong> Voisivatko arvoisat tutkijat ajatella tällaista ällistyttävää vaihtoehtoa?<br /><br />Taitaa nykyisin terveys olla <strong>tuurista</strong> kiinni. Itse kuntoilen, en ole liikapaino, syön kevyesti ja kasvispainotteisesti. Tämä kyllä pitää mut arkisin kaukana lääkäreistä, mutta sitten <strong>KUN </strong>tulee joku virusperäinen juttu tms. niin voimaton siihen on ihminen, vaikka <strong>asuisi </strong>kuntosalilla! Sitten alkaa se merkitä <strong>pääseekö</strong> hoitoon vai ei. Ja missä vaiheessa. Ehtiikö yleiskunto mennä huonoksi, ehtiikö tulla jotain muita oireita.<br /><br />Nyt aloittavaan hallitukseen en muuten toivoani pistäisi olojen parantajana. Kadun sitäkin, että äänestin Vasemmistoliittoa enkä mitään <strong>OIKEAA</strong> vasemmistopuoluetta - tarkoitan siis <strong>KOMMUNISTISTA</strong>. Olisi pitänyt vain äänestää. Vasemmistoliiton vasemmistolaisuus taitaa olla pelkkä muodollisuus. Oikeistoliitto, sanon minä! :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6539561780285192623?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-60682254458614959982011-06-17T00:17:00.003+03:002011-06-17T00:42:24.398+03:00Melkein kuukausi on kulunut edellisestä kirjoituksesta! Mihin viikot ovat vierineet? Enpäs tiedä muista, taitaa maa odotella <strong>HALLITUKSEN</strong> syntyä, mulla on taas alkanut melkoinen kuntoiluvimma ja se näkyy kai myös päivitystahdissa.<br /><br />En tiedä onko kuntoiluvimma nyt hyvä vai paha asia. Hyvä siksi, kun kuntoilua yleisesti ottaen ihannoidaan + pidetään terveellisenä. Paha siksi, että se lisää yleensä myös syömis- ja vartalopakkomielteitäni. Näin on laita myös nyt. :(<br /><br />Helleviikosta nautin.. Rötkötin lepotuolissa pihalla 40 minuuttia ja sain jo siitä hurjat rusketusrajat! Suklis päivettyy helposti, eikä pala kovinkaan herkästi, tämän voin kertoa tässä ja nyt! Aloin miettiä yläasteaikoja: silloin ainakin olin <strong>tosi </strong>päivettynyt.. päätellen niistä harvoista valokuvista, joita siltä ajalta on.<br /><br />Meidän perhe ei pahemmin harrastanut valokuvausta. Meistä lapsista, Siukusta ja musta, on kyllä kuvia kun olemme vauvoja ja ihan taaperoita. Sitten, yhtäkkiä, ne loppuvat. Joskus se on surullista. Ja ihmettelen<strong> syytä</strong> siihen. Meidän perhealbumi on nyt mulla [Muori yhtäkkiä yllättäen vain antoi sen mulle] ja siellä on kyllä paljon Isukin otoksia esim. möksältä. Niissä näkyy jonkinlainen kömpelö ja koskettavakin luonnonkauneuden ihastelu. [Hehe, valokuviinhan ei tule <strong>ITIKAT</strong> mukaan.. onneksi.. muuten olisi nekin möksäkuvat aika <strong>KAUHEITA!</strong>] Kuvia on myös sukulaisten harvoista juhlista. Ja isovanhemmista. Mutta ei meistä sellaisina yli 5-vuotiaina. Sitten kuvia meistä on enemmän, kun olemme tulleet 10+ ikään, jossa <strong>kaverit</strong> jo osasivat käyttää kameroita ja kuvata.<br /><br />Mietin joskus mahtoiko Muorin pettymys minuun [meihin?] näkyä myös tällä tavalla? Ettei halua jättää jälkeensä kosketeltavia muistoja, mitään konkreettista? Tiedän että mun ulkonäkö ei aina ollut Muorille mieleen. Nyt kun katson isän äidin lapsuuskuvia ja omia lapsuuskuvia, on niissä suorastaan <strong>järkyttävä </strong>yhdennäköisyys. Jos vain pukisi mut joihinkin sotaa edeltäviin vaatteisiin, tai vaihtoehtoisesti olisi pukenut Mummon 80-luvun kuteisiin, niin olisimme voineet olla sama tyttö. Mummo oli nätti nainen, mutta Muori ei hänestä niin perustanut - itse asiassa en usko hänen <strong>ollenkaan</strong> pitäneen siitä, että näytin Mummolta, hänen anopiltaan. Siukulle ja mulle tuli sittenkin se isän suvun kasvojen muoto, ihan nenää myöten, se mahtoi olla melkoinen pettymys.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Möksästä tulikin mieleeni..</span></strong><br /><br />Aloin muuten <strong>MÖKSÄKAPINAN!</strong> :) Me olimme siellä nyt toukokuun lopussa. Meidän oli tarkoitus olla 2 yötä, mutta minä yksinkertaisesti romahdin jotenkin - tai räjähdin, vaikken huutanut. Sanoin miehelle, että tämä oli tässä, joko mennään hotelliin tai sitten lähdetään pois. Yhtään yötä en enää halua olla.. näin tämä nyt vain on! Ja niin vaan auton kokka kohti kotia jo seuraavana päivänä.<br /><br />Eikä kyseessä ole mikään hemmotellun kaupunkilaismimmin oikku. Oikeasti: olen herkistynyt itikoiden pistoille niin, että niistä saadut paukamat ovat <strong>VALTAVIA </strong>ja kipeitä. Mieskin säikähti kerran niitä esitellessäni ja ehdotti jo lääkäriin menoa. Mua ei <strong>HUVITA</strong> syödä jotain pillereitä koko kesää [ja olla väsynyt], vaan mieluummin vältän runsasitikkaisia seutuja. Möksä on yksi niistä.<br /><br />Ei millään pahalla, mutta en vain <strong>VIIHDY</strong> keskellä ei mitään ilman sähköä ja juoksevaa vettä. En tajua <strong>miksi </strong>mun täytyisi jatkaa elämääni vielä joku 40 vuotta ja teeskennellä, että pidän siitä. Alistua vain johonkin, jota inhoan?<br /><br />Mies ei mitenkään suuttunut.. kai hän tavallaan ymmärtääkin mua.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kettu pihassa</span></strong><br /><br />Meidän pihamaallamme oli eilen <strong>kettu!</strong> Se on yksi kiva puoli maalla asumisessa: täällä näkee paljon sellaisia eläimiä, joihin ei muuten törmäisi. Kettu pyöri tuossa autokatoksen tienoilla. :) Minä olin silloin puutarhakeinussa. Olin ollut sen verran hiljaa, ettei se kai minua säikähtänyt. Jotenkin - en osaa tarkemmin selittää - me jaoimme katseen ja yhteyden. Kettu katseli mua, minä sitä - kumpikaan ei kiirehtinyt siitä pois. Sitten kun naapurin ovi kävi ja kuului puhetta sekä naurua, <strong>sitten</strong> lähti kettukin. Vahvistaa varmaan sitä näkemystä, että <em>talk is cheap</em>. ;) Oikeasti, miksi aina pitäisi olla heiluttamassa huuliaan, kun voi kommunikoida silmin ja katsein, liikkein ja elein?<br /><br />Joskus eläinten silmissä tuntuu olevan paljon viisautta. Joku joskus ilkkui mua kun sanoin näin, se tyyppi sanoi että <strong>PROJISOIN</strong> jotenkin - siis <strong>TAHDON</strong> nähdä niissä viisautta, minusta niissä <strong>pitää </strong>olla viisautta, joten sitten näen sen mitä <strong>haluan </strong>nähdä. :( Se ei ollut mukavasti sanottu.. Joistakin totuuksistaan sitä tahtoo pitää kiinni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6068225445861495998?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-77456684817083968132011-05-20T00:41:00.002+03:002011-05-20T01:04:17.531+03:00Sain aikaiseksi sellaisen akuuttiajan varauksen tuon minun verestävän suuni vuoksi! Oli aika vaikeaa, koska täällä ajanvaraajat eivät helposti 'anna' aikoja. He panttaavat niitä. Tosin se saamani aika oli 'vain' suuhygienistillä: meidän kunnassa on kai nyt sellainen tapa, että ensin tilanteen tsekkaa se hygienisti ja sitten jos on akuuttihoidon tarve, niin hampilääkäriin. No, se mun verisuisuus<strong> EI</strong> ainakaan ole ientulehdusta! :) Hih hei ja hurraa, hyvästi karmeanmakuinen Corsodyl! Hygienisti itse asiassa veikkasi sen olevan jonkin sortin <strong>ALLERGINEN</strong> reaktio esim. tomaattiin tai paprikaan tms. Näille kuulemma voi ihminen herkistyä ihan aikuisiällä.<br /><br />Olen tosi helpottunut, koska pelkäsin sitä ientulehdusta. Olen lisäksi aina <strong>PUHUNUT </strong>siitä ientulehduksena! Esim. miehelle sanonut, että 'nyt on taas se ientulehdus..' Hah. Vähän tyhmä olo. :( Lisäksi se hygienisti sanoi, että mun on lakattava harjaamasta hampaita niin voimallisesti. Se aiheuttaa vihlontaa kun poskihampaiden sellaiset hammaskaulat tms. paljastuvat!<br /><br />Siitä lähtien kun Siukku joutui juurihoitoon [hän joutui siihen <strong>JO</strong> 25-vuotiaana!] olen myös <strong>sairaalloisesti </strong>pelännyt, että 'juuris' on vielä minunkin kohtalona! Olen aika kumma näiden sairauksien kanssa. Jos joku kertoo, että hänellä on joku tauti, niin kohta olen vakuuttunut, että mulla on se myös! :( Varsinkin jos joku <strong>lähisukulainen</strong> kertoo taudistaan. Ajattelen, että Siukku ja mä ollaan geneettisesti melko samat, samojen vanhempien lapset, joten varmaan saan sen minkä hänkin! Mutta itse asiassa mulla ei ole koskaan ollut juurihoitoa [onneksi!] ja vaikuttaahan siihen joutumiseen <strong>muutkin</strong> asiat kuin vain <strong>GEENIT!</strong> Esim. juuri se kuinka hampeista pitää huolta! Ei ole sanottua että Siukku tikuttaisi ja lankaisi hampaita kuten minä, enhän mä asu heidän kylppärissään katsomassa kuinka hän hampaitaan huoltaa!<br /><br />Hullua aina pelätä sitä 'juurista' yli kaiken! Mä en pelkää <strong>KIPUA</strong>, mutta mun mielestä se juurihoito on <strong>ajatuksena</strong> aika kauhea. Siis kun hammashan <strong>kuolee</strong> siinä.. juuriin pistetään jotain hiton betonia! :( Ei kiva. Mutta kuten sanottu, onneksi en ole nyt joutumassa siihen.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Pollyannan pilkkaajat ja naaraskatkeruus</span></strong><br /><br />Luen Pollyannaa. Siis sitä Pollyannaa, jossa P. on Bostonissa Ruth-tädin luona, jolta on kadonnut sisarenpoika. Pollyannasta usein puhutaan tosi negatiivisesti. Pollyannalla tarkoitetaan sievistelevää tekopirteää tyttöä, joka hurskastellen koettaa aina löytää asioista hyvää. 'Ai, ydinpommi räjähti - no ainakin saamme nyt kunnon talvet, kun tulee ydintalvi..' Tämä voisi olla hyvä karrikoitu esimerkki! Mutta oikeasti jos miettii asioita, niin Pollyannan elämänasenne <strong>ON </strong>oikea! Itse voi paremmin kun yrittää edes nähdä ne valoiset puolet! Niitä yleensä on, melkein kaikissa tilanteissa.<br /><br />Mietin muutenkin tyttökirjoja, tyttökulttuuria ja naiskulttuuria. <strong>KETKÄ</strong> ovat ne, jotka halveksivat Pollyannaa, jotka ilkkuvat naistenlehtiä? Eivät ne ole <strong>miehiä </strong>- harvat miehet nyt ovat edes avanneet Pollyannaa tai muita tyttökirjoja.. Kyllä ne olemme me <strong>naiset</strong> itse. Miksi naisissa [ainakin joissain] on <strong>valtava </strong>vihamielisyys omaa sukupuolta kohtaan? Miksi naistenlehdet on muka yhtään tyhmempiä kuin miehille tarkoitetut? Miksi naisten kirjat [tai tyttöjen] on tyhmiä ja pilkattavia, mutta poikien ja miesten kirjat ei? Kysyn vaan?<br /><br />Varmaan kaikki tietävätkin sen tyypin, sen naistyypin, jonka mielestä <strong>KAIKKI </strong>naiset [miinus hän itse] ovat tyhmiä kanoja ja miehet on niiii<em>-i</em>in viisaita ja ihania.. Yritys kalastella pisteitä omaa sukupuolta mollaamalla toimii ainakin joidenkin neanderthalimiesten parissa. Mutta onhan se nyt vaan aika<strong> läpinäkyvää</strong>, eikö? ;) Pahin juttu on se, jos tällainen nainen saa pojan tai kaksi. Luoja armahda sitä tyttöä, joka joskus tällaisen pojan nai.. Voin muuten sanoa että saa kaupan päälle <strong>hirviöanopin</strong>. Hyvin usein tällaisen naisen pojat muuten päätyvät tuntemaan vetoa enemmän naisellisiin naisiin.. ehkä vastareaktiona äidilleen? Ja äidille tällaiset naiselliset naiset ovat inhottavia kanoja, luonnon erehdys. :(<br /><br />Mun mielestä sinänsä naistenlehdissä ei ole pahaa. Mulle tulee nyt MeNaiset, se on sellainen juttu jonka sain <strong>LAHJANA</strong>.. en siis <strong>itse</strong> tilannut [no ei mulla olisi varaakaan, hehe] ja olen yllättynyt siitä miten se lehti on muuttunut jostain esim. 80-luvun lopusta! Nytkin viime lehdessä oli lesbopari kannessa ja sitten oli aika hauska ilkkuminen Gustav Hägglundin läski-ei-kuulu-naisellisuuteen -kommentista. ;) Ja yksi aika hauska juttu oli noista paituleista, joita äidit kai saa aina äitienpäivälahjoiksi. :) MN ei ole enää ollenkaan sellainen suppusuinen rouvaslehti niin kuin se oli ennen. Muotijutuissakin on aina joitain kukkarolle sopivia vaihtoehtoja, eikä kaikki ole vain sitä järkyn kallista.<br /><br />Miksi muuten on pahempi asia tykätä katsoa nättejä muotikuvia kuin tykätä katsoa kuvia joistain autoista ja moottoripyöristä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7745668481708396813?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-40869258896828259222011-05-15T01:37:00.002+03:002011-05-15T02:00:34.013+03:00Heti aluksi täytyy muuten kiittää kommentoijia edellisessä postauksessa! Tuntui kuin melkein olisin haukkonut henkeäni - mutta siitä myöhemmin! Nyt itse asiaan, eli <strong>pohjakosketukseen </strong>[jos se sellainen oli]. Koen nimittäin olevani <strong>velkaa</strong> ihmisille sen, etten postaa otsikolla, jolla ei ole mitään tekemistä itse postauksen sisällön kanssa. Sellainen olisi.. outoa?<br /><br />No niin. Menin siis Suomi24-palveluun keskustelupalstalle ruikuttamaan yhtä mua vaivannutta terveysongelmaa! :( Juuh, tiedetään - tämän alemmas ei juuri voi enää päästä, vaikka porautuisi sitten maan ytimeen asti. Kuitenkin.. Mulla on suussa sellainen ongelma, joka toistuu noin muutaman kerran [?] vuodessa. Eli siis suun alaosassa [alahampaiden ja ienten alapuolella] on sellainen verinen ja punoittava alue. <strong>Ikenet </strong>sinänsä ei näytä pahoilta ja siksi olen miettinyt voiko se olla ientulehdus? Ongelma-alue on siis ienten <strong>alapuolella</strong>. Joskus se kattaa koko poskihampaiden alueen! Tai siis sen alueen siellä <strong>'pohjalla',</strong> posken ja hampaiden välissä. Tästä alennuin ruikuttamaan suoli24:ssä, mutten oikeastaan saanut mitään ongelmaa selittävää vastausta. :( Miehellä on myös tämä sama vaiva joskus. Se häviää n. 2-3 päivässä jos käyttää Corsodyl-suuvettä hampaidenpesun yhteydessä. Ilman Corsoa sen paraneminen voi viedä n. viikon.<br /><br />Ja ihan vaan jos joku miettii: <strong>KYLLÄ,</strong> harjaan hampaat päivittäin. <strong>KYLLÄ,</strong> käyn säännöllisesti [1 x vuosi] hampilääkärissä ja <strong>EI,</strong> en tupakoi. Olen alkanut miettiä, että voisiko tämä ilmiö olla joku <strong>puutostauti??</strong> Minulla kun ei ole mitään herpeksiä eikä muitakaan - eikä miehelläkään. Inhoan Corson käyttöä. Se maistuu niin pahalta, ettei sitä voi ihminen edes kuvitella, ennen kuin <strong>JOUTUU</strong> sen käyttäjäksi. Se tappaa bakteerit suusta.<br /><br />Mietin vaan, että jos joku tietää ratkaisun, niin sopii sanoa. :) Ja jos joku sanoo, että mikset mene hammaslääkäriin, niin sen verran totean, että meidän kunnassa akuuttiaikojen saaminen on aika vaikeaa ja sitten kun ajan saa, niin ongelma on jo historiaa. Siksi siis suoleen menin sitä valittamaan.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Salattu tieto?</span></strong><br /><br />Viime postausta kommentoivat ihmiset olivat kohtuuttoman kilttejä, kiitos heille siitä!! Mulle oli ihan <strong>OUTO</strong> ajatus se, että joku voisi oikeasti ajatella miehen <strong>toivovan</strong> mun kotonaoloa, etten saisi työtä + riippumattomuutta, jolloin 'saattaisin' harkita uudestaan liittoamme! Tarkoitan sen ajatuksen outoudella sitä, että mun on vaikea nähdä kuinka joku haluaisi pitää kiinni <strong>MINUSTA</strong> niin paljon. Koska en kai näe itseäni sen arvoiseksi? Mutta tuo uusi ja tuore näkökulma tietysti ansaitsee tarkastelun myös - vaikka se vaikuttaa ensiajattelulta järkyttävältä oudolta ja <strong>HULLULTA!!</strong> En ole tottunut ajattelemaan itsestäni niin. Enkä myöskään pitämään itseäni herttaisena ihmisenä tms.. Pelkään itse politikoivani liikaa.<strong> </strong>Se 'vaiva' tosin on vähän vähentynyt eduskuntavaalien jälkeen! Mieskin huomasi, etten enää paasaa politiikkaa niin paljon kuin ennen. Jollain tavalla tuo persujen vaalivoitto vei musta ponnen..! Tuntuu kuin en enää tuntisi ihmisiä enkä tajuaisi mitään. Mutta nyt olen jo vähän ennalleni palautunut ja olen taas puhunut täällä kotona yhteiskunnallisistakin asioista!! Politiikkapaasto ei kauaa jatkunut! :)<br /><br />Edelleenkin aion hakea siinä syksyn haussa! Siis terveydenhoitoalaa! Tiedän, että haave voi kaatua valintakokeeseen [ne laskut!], mutta aion yrittää ainakin! Eikä se palkanlaskijaksi päätyminenkään enää niin pahalta tunnu. Kunhan olisi vain <strong>jotain.</strong> Mutta siinäkin on tietysti se matematiikka kummittelemassa!<br /><br />Mietin sitä, kun mies sanoi ettei oikein osaa kuvitella mulle sopivaa alaa.. Hän <strong>EI </strong>siis sanonut sitä <strong>ilkeyttään</strong> [tunnistan kyllä ilkeilyn], vaan varmaan se oli ihan vilpitöntä. Miksi aina ajattelen, että jollain toisella [Äetmuorilla, miehellä tms.] olisi joku gnosis.. joku salattu <strong>tosi</strong> tieto minusta, jota itselläni ei ole? Koska kun mies sanoi tuon, niin mietin.. apua!! En voi hakea.. mietin, että jotenkin hän tuntee mut paremmin kuin minä itse? :(<br /><br />Ehkä se johtuu lapsuudesta - <strong>sekin?</strong> Kun lapsena - ja lapsuuden jälkeenkin - Muori aina antoi/antaa ymmärtää, että <strong>hän </strong>tietää mua paremmin mikä mulle on hyväksi? Tuntui kuin joku ulkopuolella tietäisi aina mua paremmin. Se voi jatkua nyt, kun olen aikuinen ja avioliitossa. On myös pelottava ajatus alkaa ajatella, että <strong>MINÄ </strong>voisin tietää parhaiten itse omalta kohdalta..? Voinko, oikeasti..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4086925889682825922?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-60667557061617812492011-05-05T00:11:00.002+03:002011-05-05T00:33:53.115+03:00Minulle kävi todella nolo juttu sen hoitoalan hakemukseni kanssa. Tämä nolotus on sitten tavallaan masentanut aika paljon - en ensin tiennyt kirjoittaako edes siitä mitään, koska koko juttu saa Sukliksen vaikuttamaan suunnilleen imbesilliltä. :(<br /><br />No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis <strong>ihan </strong>väärässä haussa - <strong>tietysti,</strong> mun tuurilla.<br /><br />Nolotti ihan <strong>mielettömästi.</strong> Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu <strong>KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ</strong> miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..<br /><br />Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea <strong>syksyllä</strong> - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute <strong>SAATTAA</strong> olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.<br /><br />Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on <strong>KESÄ</strong>, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.<br /><br />Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita <strong>heidän</strong> kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes <strong>YRITTÄÄ</strong> mitään.<br /><br />Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta <strong>tässä</strong> suhteessa - tässä <strong>ainoassa </strong>suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [<strong>MIKSEI</strong> muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään <strong>pahaa </strong>tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli <strong>siinä</strong> mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässy ja mielialat</span></strong><br /><br />Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua <strong>LIHAVAKSI.</strong> Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, <strong>sieluni </strong>taitaa olla läski. Kroppani <strong>ei,</strong> mutta se onkin pelkkä valepuku.<br /><br />Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)<br /><br />En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( <strong>TIEDÄN</strong>, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes<strong> jotain</strong> kuitenkin.<br /><br />Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6066755706161781249?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-35234646872099786452011-04-20T00:39:00.002+03:002011-04-20T00:55:27.642+03:00Jytkypuolue sai jytkyvoittonsa jytkyvaaleissa. Täytyy myöntää, että vaali-iltana tuli hoettua suorastaan eivoiollatottaa, uudestaan ja uudestaan. :( <strong>TIESIN</strong> gallupeista, mutta ajattelin, ettei kuitenkaan persujen voitto voisi olla näin suuri. Se oli. :( Mun ehdokas ei päässyt läpi.. Taivuin järjen äänen edessä ja äänestin Vasemmistoliittoa, vaikka se ei olekaan <strong>OIKEA</strong> kommunistinen puolue. Olisi varmaan pitänyt äänestää vieläkin vasemmalle, mutta aloin järkeillä, ettei ne kuitenkaan pääse läpi. :( Tyhmää järkeillä niin. Pitäisi aina äänestää kuten <strong>sydän</strong> sanoo!<br /><br />Ensin tosiaan olin kuin puulla päähän lyöty, pettynyt ja vihainenkin. :( Mutta nyt olen ajatellut, että <strong>TÄTÄ</strong> juuri on demokratia. :( Tätä tulosta on kunnioitettava. Olisi sekin aika hullua vaihtaa <strong>kansaa</strong>, jos se äänestää 'väärin'? ;)<br /><br />Niin keljuna juttuna kuin tätä pidänkin, niin mä muuten <strong>EN</strong> lähde kuitenkaan ihan tuomiopäivää julistamaan! Kokoomuksella ja keskustalla on yhteensä huimasti enemmän ääniä kuin persuilla. Eduskunnan isot puolueet edelleenkin yhdessä voivat lyödä persut, jos ne ehdottavat jotain hullua. Joten ihan turha nyt seinille kiivetä..<br /><br />Vaali-iltana telkkarissa pylväät kasvoivat, nousivat, kohosivat, täyttivät ruudun. Suklis tuijotti sitä voimatta asialle mitään. <em>Story of my life</em>.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Sukututkijan murheet</span></strong><br /><br />Kun olen halunnut saada jotain muuta mietittävää kuin nuo vaalit, niin olenpa taas innostunut <strong>SUKUTUTKIMUKSESTA</strong>! :) Se vaan harmittaa, kun esim. Muorilta ei voi oikein kysyä mitään. Tai jos kysyy, niin pitää olla extra varovainen.<br /><br />Minua harmittaa sekin, kun en ole satavarma siitä miten paljon kouluja äidinpuoleiset isovanhempani ovat käyneet! Kyse on siis<strong> ÄITINI</strong> vanhemmista, enkä heistä tiedä.. Syy: kun en <strong>VOI </strong>kysyä Äetmuorilta. Hän ottaa tuollaisen viattomankin kyselyn jotain <strong>kritiikkinä </strong>vanhempiaan kohtaan. Kai minä nyt hitto vie tiedän, ettei heillä mitään tohtorinhattuja ollut, mutta kiinnostaisi tietää ovatko he kansa- tai keskikoulun käyneitä? Tässähän ne vaihtoehdot oli, koska sen tiedän ettei kumpikaan ollut ylioppilas.<br /><br />Muorilla on <strong>kummallinen </strong>tapa suhtautua näihin asioihin. Tietysti hän saattaisi mulle kertoa, mutta sitten saisin kuunnella pitkän saarnan tyyliin 'ei heillä ollut niitä mahdollisuuksia opiskella kuin teillä nykyajan ihmisillä..' Juu, ei varmaan ollut, mutta totta on sekin etteivät K-Mummi ja Vaari olleet mitään lukijatyyppejä muutenkaan!<br /><br />Muori on nyt ollut intoa piukassa persujen voiton vuoksi, hän kun äänesti niitä. Ehkä vaali-ilossa uskaltaisin kysyä, hyvän mielen tunnelmissa hän voisi ehkä kertoakin? Ellei sitten suuttuisi lopullisesti.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Hakemusskitsoilua</span></strong><br /><br />Se yhteishakuun osallistumiseni poiki sellaisen selvityspyynnön siitä syystä, miksi haen harkinnanvaraisessa haussa. Huomenna on <strong>pakko</strong> pistää se postiin, koska torstai on viimeinen palautuspäivä. Olen lykännyt sitä tavallaan aika tyhmästä syystä. Minusta nimittäin tuntuu todella vaikealta <strong>KIRJOITTAA </strong>opiskelujeni ja työttömyyteni surkeasta historiasta edes muutamin sanoin. <strong>INHOAN</strong> sanoa millainen koulutus mulla on, se saa mut <strong>oksentamaan</strong>. Se kuulostaa niin p-kantärkeältä ja hyödyttömältä [mitä kumpaakin se myös <strong>ON</strong>]. Mutta kai on pakko.<br /><br />En silti tiedä miten mun hakuprosessin käy! Jos harkinnanvaraisessa haussa meinaa päästä koulutuksiin, niin on pärjättävä pääsykokeessa TODELLA hyvin, paremmin kuin muut. Ja hoitoalan pääsykokeisiin kuuluu niitä matemaattis-loogisia tehtäviäkin, joissa olen s u r k e a ...!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">3 kokonaista vuorokautta!!!!</span></strong><br /><br /><strong>HIII-IIIIIIIII!</strong> Suuri juhlahetki koittaa vain <strong>kolmen </strong>kokonaisen vuorokauden kuluttua! Olen ostanut pääsiäismunia varastoon. Myös sellaisia ihan ihan pieniä, jotka yleensä jurppivat minua, kun niissä on se foliokääre surkean pikkuruisen herkun peittona. Saa sormet tehdä paljon työtä pikku palkan eteen! :) Ostin niitä sellaisia Sorinin minimunia, niitä löysin Vapaa Valinnasta! Ihme juttu tavallaan, miten Vapaa Valinnasta maalta voi löytää juttuja, joita ei isoissa kaupunkikaupoissakaan välttämättä ole.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3523464687209978645?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-87011094429136700132011-04-01T00:17:00.002+03:002011-04-01T00:34:12.384+03:00Hah haa, pidänpäs muuten viikonloppuna sittenkin <strong>MÄSSYN!</strong> :) Ensin ajattelin odottaa pääsiäistä, mutta sitten mies vähän vihjaisi, että olisi kiva jos leipoisin jotain taas - joten ei kun toimeen. ;) Siitä sain hyvän syyn. Oikeastaan en tajua <strong>MIKSI </strong>olin yhdessä vaiheessa niin jyrkästi sanoutumassa irti mässäilystä. Ettei sitä muka voisi itselleen sallia moneen viikkoon.. jne.. Aika tylsää elämää! Nyt on taas aika mukavat tunnelmat: leivon sitä suklaakääretorttua appelsiinitäytteellä ja luultavasti syön laivalta tuotuja sukulaateja! Ja onhan mulla kaappien kätköissä vielä muitakin suklaita. Sen tosin olen huomannut, että keksejä en ole oikeastaan hamstrannut - ne ovat kovin vähissä. Tänään ostin kauppasta pumpernikkeleitä, ne kun ovat mun suosikkeja ja voivat maistua viikonloppuna. Huomenna [tai siis tänään, eletäänhän jo perjantaita] pitää mennä silti vielä kauppaan, ostaa Omar-karkkeja ja leivonta-aineita. <strong><span style="font-size:130%;">Kevään korvalla</span></strong> Keväällä mieli täyttyy uusista suunnitelmista, näin on myös <strong>SUKLIKSEN</strong> laita! Mietin sitä, että pitäisikö sittenkin vielä kerran (!) hakeutua työkkäriin? :( Tietysti mulla on se huono kokemukseni, mutta olen ajatellut, että jos vielä <strong>kerran..</strong> Soitin sinne vähän aikaa sitten - kun kysyin niistä omaehtoisen opiskelun rahoitusmahdollisuuksista - ja siellä oli aika positiivisen kuuloinen <strong>mies,</strong> jonka puheille ehkä uskaltaisin. En tiedä miksi kaikki <strong>NAISET</strong> työkkärissä tuntuvat olevan varsinaisia riivinrautoja ja todella inhottavia. :( En voi sitä käsittää. Yleensä aina periaatteesta tahdon uskoa omasta sukupuolesta hyvää, miksi vain se niin harvoin kannattaa? Opiskeluhaavekin elää yhä! Melko varmasti haen tässä yhteishaussa. Haen, ja <strong>JOS</strong> pääsen kouluun, niin mietin rahoitusvaihtoehtoja <strong>sitten</strong>. Työkkäri ainakin sanoi, että vasta sitten kun/jos koulupaikan saa, niin tulee ajankohtaiseksi se heidän antamansa rahoitus. Jos taas en pysty rahoittamaan niitä, niin sitten kai täytyy jättää opintohaave sikseen. Tietysti mietin myös <strong>MUITA</strong> kouluttautumisvaihtoehtoja kuin sitä terveysalaa. En vain tiedä olisiko musta joksikin palkanlaskijaksi [=miehen kauhuvisio mua varten], koska en ole kaksinen matemaatikko. :( Mies sanoi, että palkanlaskennassa pitäisi olla matikkapäätä. Kyllä mä yksinkertaisimmat toimitukset klaaraan, mutta esim. lukiomatikassa meni monet asiat nk. 'yli hilseen'.... <strong><span style="font-size:130%;">Vaa-vaa-vaalit!</span></strong> Harmittaa kun jäi tänään vaalitentti telkusta näkemättä! Kuulin sitten uutisista, että Soini oli <strong>HUUTANUT </strong>siellä! :) Ehkä nyt persujen kupla puhkeaa ja ihmiset näkee, etteivät ne ole muuta kuin rähjääjiä. Muutenkin mulla on alkanut olla sittenkin sellainen <strong>toiveikas</strong> olo. Olen alkanut ajatella, että kai moni <strong>gallupeissa </strong>voi sanoa äänestävänsä vaikka Aku Ankkaa, mutta kun tulee vaalipäivä niin saamme nähdä miten käy! Osa ihmisistä jää takuulla kotiin. Ja sitten kun ajattelevat, että persut kumminkin voittavat, väliäkö sillä annanko minä niille ääneni vai en - <strong>siinä </strong>on juuri meidän ei-persujen toivo! :) Eli oikeastaan kaikki on nyt kiinni <strong>meistä!</strong> Me juuri voimme torpata perussuomalaisen Suomen synnyn! Voimme tallata käärmeen munan ennen kuin siitä tulee käärme! Tuo tosin oli vähän värikkäästi sanottu, mutta totuutta siinä on mukana. Tietysti täytyy yrittää ymmärtää kaikenlaisia poliittisia näkemyksiä! Minusta vain tuntuu, ettei persuilla ole mitään konkreettista tarjolla ja heidän äänestämisensä olisi virhe.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-8701109442913670013?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-56845986839060777012011-03-30T22:42:00.004+03:002011-03-30T23:13:33.212+03:00.. pikku kaarnapurrellaan! Taikka oikeasti se oli <strong>suuri </strong>Ruotsin laiva! Mutta merillä siis oltiin, vaikkei sitä paljon huomannut. Mun täytyy sanoa, että uskon tuon risteilyn olleen kohdallani viimeinen pitkään aikaan. Mietiskelin, valvoskelin yöllä hytissä ja tulin siihen tulokseen, että ruotsinlaivailussa on minun kannaltani enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Muutamia huonoja puolia mainitakseni: 1. en pidä siitä, ettei oikeastaan 'risteillä', vaan laiva voisi hyvin lillua vaikka satamassa sen 24 h 2. en pidä siitä, että koko toiminta rakentuu juomisen varaan 3. en pidä siitä, että koko paikka on täynnä kännisiä ihmisiä 4. ahdistun ahtaista hyteistä + suihkuista 5. ahdistun joutuessani jakamaan pienen tilan aika tuntemattomien kanssa sittenkin 6. ahdistun hyttien vaikeasta löydettävyydestä - siellä aina saa harhailla, eikä sittenkään löydä.. 7. ei ole mukavaa kävellä kilometrikaupalla edestakaisin laivan käytäviä. Nyt tällä reissulla kävi myös jotain sellaista, jota en itse ole koskaan aiemmin todistanut. Yksi ihminen seurueestamme [meitä oli siis 4] oli aivan 'naamat' jo terminaaliin tullessa. Sitten hänellä oli joku mies jo vähän kuin valmiiksi katsottuna ja he tapasivat terminaalissa. Menimme syömään siihen tosi kalliiseen ravintolaan silloin illalla ja tämä tyttö [tai nainen, hän on 31] hermostui <strong>hirvittävästi </strong>palvelun hitauteen. Itse en niinkään hermostunut, kun olin <strong>VARAUTUNUT</strong> siihen, että a la cartessa takuulla kestää paljon aikaa. No, joka tapauksessa tämä ihminen alkoi käyttäytyä todella törkeästi siellä ravintolassa. :( Sättiä tarjoilijaa ja antaa kritiikkiä. Kritiikissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta hänellä se kritiikki piti sisällään luvattoman paljon vittua, persettä ja saatanaa. Tarjoilijakin lopulta poltti proppunsa ja sanoi tekevänsä vain parhaansa, ja ettei <strong>hän </strong>voi sille mitään että keittiössä on vain pari kokkia tekemässä ruokia kaikille näille ravintolavieraille. Näin, että hän oli aika kestokykynsä päässä, silmät räpyttelivät ja huulet värisi. Inhottava tilanne. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. En tiedä <strong>MITÄ</strong> tuollaisessa tilanteessa pitää tehdä. Me kaikki muut 3 olimme aika vaitonaisina. On vaikea alkaa 'läksyttää' aikuista ihmistä [sitä 'ravintolakriitikkoa'] hänen sanomisistaan, mutta myötätunto oli tarjoilijan puolella. Tämä meidän seuralainen hermostui siksi, kun hänellä oli kiire tapaamaan sitä laivaromanssiaan. Sen ymmärtää, mutta toisaalta luulisi jokaisen tietävän ettei monen ruokalajin ateriaa syödä hetkessä. Kun lähdimme sieltä ravintolasta niin livahdin tarjoilijan luo, sanoin anteeksi ja annoin vähän juomarahaa. Se ei <strong>takuulla</strong> korvaa sitä, että hän sai kuunnella sellaista ripitystä tältä yhdeltä meidän kaverilta, mutta en siihen hätään keksinyt muutakaan. :( Tuntui pahalta ja se paha tunne jatkui. Juttelin H:n kanssa laivareissuista kun olimme hytissä kahdestaan hetken aikaa. Hän sanoi harkinneensa tosi pitkään lähtemistä, koska tulee alkoholisti-isän terrorisoimasta perheestä, jossa isä aina lähti Ruotsin laivalle kännäämään ja lapsen piti tulla mukaan - monesti pieni lapsi sai kannatella isän hyttiin ja se kokemus on kuulemma jättänyt jälkensä. Itselläni ei ole mitään juomista vastaan ja onpa Suklis ottanut elämässään maljan jos parikin, mutta yhdessä vaiheessa yöllä siellä yökerhossa koin kummallisen <strong>PANIIKIN.</strong> Olin juonut aperitiivin ruoan kanssa + lasin punaviiniä ja sen jälkeen siirtynyt jääveteen. Äkkiä <strong>KAIKKI </strong>ne ihmiset siellä yökerhossa näyttivät olevan aivan sekaisin, kuin zombeja tai jotain - ei ollenkaan ihmisiä. Niin tolkuttomassa kunnossa: nukkuvia ihmisiä, nuokkuvia ihmisiä, ihmisiä silmät seisoen päässä, ihmisiä karjumassa ja horjumassa. Ajattelin, että entäs jos nyt tulisi merihätä? Kuinka moni noista ihmisistä pääsisi edes <strong>ULOS </strong>laivasta? [Kuinka moni edes tajuaisi merihädän olevan päällä??] Ei kovinkaan moni. Ja muutenkin kun katsoi sitä käytöstä niin voi vain ihmetellä, ettei laivoilla oikeasti satu juttuja enemmän kuin sattuu. Tarkoitan nyt sitä, että ihmiset ovat humalassa ja osa ärtyneitä, humalan vaiheet vaihtelevat, ihmiset ovat kireitä ja tunteet tulevat pintaan.. Äkkiä voisi tapahtua melkein mitä vaan. Ja koko laivalla on vain yksi sairaanhoitaja! Täytyy sanoa, että en oikeasti usko enää lähteväni reissuun. Mun mielestä ei ole mukavaa olla merillä olematta merillä. Ehkä joskus voisi tehdä jonkun päiväristeilyn Maarianhaminaan, jos siellä voisi pitää picnickin ja vaikka kävellä tai pyöräillä. Mutta nämä 24 h:n risteilyt saa kyllä nyt jäädä. Mietin vaan että <strong>MITÄ</strong> sanon syyksi ensi vuonna, kun sitä kuitenkin ehdotetaan mulle. :( En tahtoisi missään nimessä loukata ketään tai saada kenenkään kiinnostuksen aiheita kuulostamaan tyhmiltä tai vaarallisilta tai.. no, jotain? :( Ihmiset ovat tosi herkkiä. Oikeastaan jo se, että sanot 'minä en erityisemmin pidä asiasta x' sisältää monen mielestä kritiikkiä asiaa x kohtaan. Vaikka oikeasti asia ei ole niin - ei ainakaan mun kohdalla! Ei <strong>MUA</strong> se haittaa, että joku haluaa juoda laivalla peffat olalle, itse asiassa se on ihan reipasta toimintaa ja jos se rentouttaa, niin antaa mennä vaan. Mutten <strong>ITSE</strong> nauti siitä. Tuolla reissulla kävi taas sekin juttu, että alkoholia tyrkytettiin, enkä oikein pidä siitä. Minä nyt vain en <strong>TAHDO</strong> krapulaa seuraavaksi aamuksi, varsinkin kun on aikomuksena mennä meriaamiaiselle. Päässäni kaikaa Äetmuorin ääni. 'No, voithan olla ilonpilaaja ja ryppyotsa, ei sinua kukaan varmaan pian enää minnekään pyydäkään..' Vaiennan päässäni soivan Muoriradion ja tyydyn olemaan sitä mitä olen, Suklis vain, toimenkuvana ilonpilaaminen ja ryppyotsaisuus. <strong><span style="font-size:130%;">Kändiiiii!!!!!</span></strong> Kun kerran laivalla olin, niin pitihän käydä katsomassa suklaatarjonta! Löysin ihanaa Milkan toffee-pähkinäsuklaata! Levyllinen tätä tavaraa, jossa on siis maitosuklaan sisällä jumalaista toffeeta ja kokonaisia pähkinöitä..! Nams! Ja ostin Fazerin Wienernougat-rasian, sellaisen vain laivalta saatavan kompaktin kokoisen! Se tosin ei ollut mitenkään merkittävästi halvempi kuin maissa. Milkaa ei oikein saa mistään, siinä mielessä se oli hyvä hankinta. Ostin miehellekin kaikkea namia, sellaisia salmiakkielukoita ja pari viinikumikarkkipussia. Ja viinejä toin 3 pulloa, kaikki punaista. Mies oikein laittoi mulle <strong>LAPUN,</strong> että osaan ostaa oikeaa. ;) Tarvitsin kyllä myyjän apua niiden juttujen löytämisessä - vähän noloa, mutta minkäs teet kun nainen on sokea kuin <strong>LEPAKKO. </strong><strong></strong>Miehen kanssa herkuteltiin mun tulopäivänä sitten kaikilla näillä herkkuilla. :) Vaikkei pitänytkään olla mitään mässyä, eikä tavallaan ollutkaan, koska se jäi niin vähäiseksi se herkkuilu. En vain <strong>VOINUT </strong>vastustaa Milkaa..! Ei ole paljon enää siitä levystä jäljellä - vähemmän kuin puolet. ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-5684598683906077701?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-90626416620561885972011-03-22T14:59:00.002+02:002011-03-22T15:14:56.940+02:00Mun vanha romurauta on nyt sitten myyty jobbarille ja sieltä samasta paikasta katsoimme mulle 'uuden'. Mikään 'uusi' ei se uusikaan ole, en muista ihan tarkkaan sen vuosimallia, mutta taitaa olla -96. Vai oliko se -94? Uusi on kuitenkin paremmassa kunnossa [l. luotettavampi] kuin se wanha ajokki! Piti vaan ajaa miehen kanssa vanha romurauta Hyvinkäälle (!) asti ja sieltä sitten saimme sen uuden.<br /><br />Mä en koskaan ole ollut sellainen ihminen, että juoksisin uusien autojen perässä. En usko että tekisin niin, vaikka olisin miljonääri. Minulle autot vain eivät <strong>MERKITSE</strong> juuri mitään. :( Siis sen lisäksi, että ne ovat <strong>kulkuvälineitä,</strong> joiden tärkein homma on toimia niin, että ihminen pääsee paikasta a paikkaan b.<br /><br />Mies oikeasti oli tuon minun autonvaihtoni takana. Hänestä autovanhukseni oli tullut jo tiensä päähän ja kieltämättä katsastuksissa alkoi olla jo vähän tukalaa. ;) Hih, nyt muuten sitten sain tietää, että vanha autoni oli <strong>23 </strong>vuotta vanha! Melkein museokamaa. Vähän epäilin sille jobbarille, että saako hän sen myydyksi, mutta hän oli oikein optimistinen. Kumma kaveri. Sanoimme ihan rehellisesti siinä olevat viat. Ei tee mieli alkaa petkuttaa mitään pieniä ihmisiä, tuokin automyyjä on sellaisen aika pienen autopaikan omistava, ei siis mikään suuri yhtiö. Mies sanoi, että isompi autopaikka olisi nauranut meidät ulos sen mun kaaran kanssa. Voihan se tietysti olla. :(<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Aivolääkkeiden analysointia</span></strong><br /><br />Elämä aivolääkkeiden kanssa rullaa paremmin kuin ilman niitä. Se vaan, että olen käsistäni vähän kömpelömpi kuin ilman niitä. Ensimmäisten lääkepäivien aikana kädet ihan tärisivät ja päätä särki. Nyt ei enää tärisytä, mutta pari kertaa olen jo leikannut veitsellä käteen, en vain ole niin sujuvasorminen, vaan vähän tupelo.<br /><br />Tietysti sitä on joutunut kysymään itseltään, että <strong>miksi </strong>en voi elää ilman lääkettä. Aivolääkkeillä elämässä on sellainen <strong>riittämättömyyden</strong> tuntu.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Pääsiäistä odotellessa..</span></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong><br />Seuraava MÄSSY saattaa olla niinkin kaukana kuin <strong>PÄÄSIÄISENÄ!</strong> On vain jotenkin ollut virta pois näissä mässyasioissa. Mässäyksessä on niin kova <strong>TYÖ </strong>oikeastaan. Täytyy laatia ostoslistoja ja leivontalistoja, ja vähän tuntuu kuin olisin tällä hetkellä väsähtänyt. Mutta pääsiäisenäpä pidetäänkin sitten kaikkien aikojen ahminta. <strong>Kolme</strong> päivää, perinteisten kahden asemasta! Hiiii-iiih, Suklis se on yhä voimissaan!<br /><br />Voi kyllä olla että siihen mässyyn liittyy myös ahdistusta Suomen politiikan vuoksi. Äärioikeisto [=persut!] on kai oikeasti saamassa sen vaalivoittonsa..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-9062641662056188597?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-75045143435377639892011-03-09T23:38:00.003+02:002011-03-10T00:10:28.033+02:00Mitä on elää ilman naista kolmekymppisenä? Siihenpä vastaa Timo Hännikäinen kirjallaan "Ilman". Luin sen ja <strong>tavallaan</strong> symppasin tätä nuorta miestä. Siksi, koska hän kärsi asiasta, jota pitää ongelmana ja periaatteessa mun mielestäni kaikkia kärsiviä kohtaan pitää osoittaa myötätuntoa.<br /><br />Minä en muuten osaa neuvoa kenellekään kuinka päästä parisuhteeseen. Mun mielestä se on aina ollut tavallaan maailman <strong>luonnollisin</strong> asia. Ihmiset kohtaavat ja joku kiinnostus ja keskinäinen viehtymys sitten saavat jatkamaan suhdetta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan koe näin. Onhan toisaalta mulle itselleni <strong>TYÖNHAKU</strong> aika mahdottomuus, ja joillekin ihmisille taas se sujuu kuin tyhjää vaan. Ongelmansa kullakin!<br /><br />Mun mielestä kielteistä oli Hännikäiseltä löytyvä halveksunta sekä omaa että naisten sukupuolta kohtaan. Ei se välttämättä ainakaan helpota suhteeseen pääsyä! Osaan myös kuvitella ettemme me naiset tykkää siitä, että meidät vuoroin korotetaan jumalaiselle jalustalle ja sitten taas seuraavana hetkenä pidetään typerinä hanhina. Ihminen jonka kuva toisesta sukupuolesta heittelee noin paljon taitaa olla kumppaniehdokkaalle aikamoinen arvoitus.<br /><br />Mä muuten en erityisemmin pidä siitä, että joku halveksii omaa [tai toista!] sukupuolta. On naisia, jotka pitää toisia naisia ihan kanoina ja joutavina - antaen tietty ymmärtää, että he <strong>ITSE</strong> ovat kaiken kanamaisuuden ja joutavuuden yläpuolella, eräänlaisia <strong>ylinaisia </strong>siis. Ja sitten on miehiä, jotka pitää toisia miehiä raakoina barbaareina ja katkerina sitten miettii miksi <strong>HE </strong>eivät kelpaa naisille, he kun eivät [omasta mielestään] ole raakoja ja barbaarisia. Ei vain vaivauduta miettimään sitä, että a) ovatko toiset miehet <strong>oikeasti</strong> raakoja ja barbaareja ja b) ovatko omat viat välttämättä parempia kuin se muissa miehissä näkyvä raakuus ja barbaarisuus?<br /><br />Mun mielestä puolen ihmiskunnan leimaaminen kertoo aika syvästä <strong>IHMISVIHASTA.</strong> Ihmisvihaajan tie parisuhteeseen käy ohdakkeiseksi. Niin se vain on, että katkeruus ei toimi minään lemmenjuomana. :(<br /><br />En muuten tajua Hännikäisen - enkä muutaman nettimiehen - valitusta siitä, että tutustuakseen naiseen + luodakseen suhteen on 'teeskenneltävä' kiinnostusta naiseen. Mikä tässä on se ongelma? Jos kiinnostusta ei oikeasti tunne, niin miksi sitä <strong>MUKA</strong> pitää teeskennellä. En tajua. Jos ei kiinnosta jutella nätisti toiselle osapuolelle, niin täytyy kai sitten vaihtaa juttukumppania kunnes löytyy se, josta oikeasti on kiinnostunut.<br /><br />Jotenkin olen itse ihan eri raiteilla koko ihmissuhdejutussa, eli ei kai edes pitäisi yrittää kommentoida juttuja, jotka mun mielestä ovat ihan kuin toiselta planeetalta. Täytyy vain toivoa, että kaikki yksinäiset löytävät kumppanin.. ja niin <strong>käy</strong> kyllä sitten kun katkeruus on laimentunut ja ihminen pystyy <strong>aidosti</strong> olemaan kiinnostunut toisesta.<br /><br />Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi yrittää ammattiauttajankin apua? Kai niitä on terapiamuotoja joka lähtöön? Saattaisi hyvinkin auttaa!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis pinnaa puhelupiinasta! :)</span></strong><br /><br />Olen muuten noudattanut kommenttiosastolla olevia kehotuksia jättää joskus 'velvollisuuspuhelu' Muorille soittamatta! :) Olen nyt kokeillut, että kaatuuko maa.. eipä ole kaatunut.. Ja ihme ja kumma: Muori soitti kerran tänne meillepäin! Yleensä hän ei koskaan tee sitä. No nyt teki. Ei oikeastaan sen isompia puhuttu, hän vaan kertoi että telkussa on joku kiintoisa dokkari. Kai hän vähän halusi kokeilla kepillä jäätä, että mikä on mun mielentila.<br /><br />Eipä ole mielentila huono eikä hyvä - en vaan oikeasti ole jaksanut sitä puhelimessa pompotusta nyt kun meillä on se <strong>remonttivaiva </strong>ja muu päällä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Työkkäri vs. Suklis - uusi ottelu!</span></strong><br /><br />Täytyy huomenna soittaa TE-toimistoon! :( Inhottaa alkaa taas asioida heidän kanssaan, koska kokemukseni ovat 'vähän' huonoja, mutta mun on <strong>pakko </strong>rohkaista mieleni. <strong>Saattaa </strong>olla, ettei se mun suunnittelema koulutus oikein onnistu. Voi olla, ettei tulisi mitään opintotukea tai vastaavaa ja ilman rahoitusta olisi aika vaikea alkaa opiskella toisella puolella Suomea. :( On vähän kurja olo, mutta mun täytyy varmistaa tuo TE-toimistosta, ennen kuin ihan vaivun suohon. :) Kelan neuvojatyttö sanoi puhelimessa, että <strong>saisin</strong> sellaisen omaehtoisen opiskelun tuen, mutta kun katsoin nettisivulta niin tajusin, ettei se <strong>välttämättä </strong>koske <strong>aikuisopintoina</strong> suoritettavia opintoja, vaan opiskelun olisi oltava täysipäiväistä.<br /><br />Mutta huomenna selviää lisää. Mies sanoi kerran, että jos menet TEn kanssa juttelemaan näistä niin päädyt koulutukseen.. <strong>palkanlaskijaksi </strong>tms..! Ensin se hirvitti ihan ajatuksenakin, mutta nyt alan suhtautua siihenkin eri tavalla. Jos tuo hoitoalan juttuni ei onnistu, niin kai sitten alan suunnilleen mihin vaan koulutukseen, josta olisi työllistymisen kannalta hyötyä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässysuunnitelmat - </span></strong><br /><br />- ovat <strong>ihan</strong> auki! En tiedä milloin seuraavan pidän. Nyt pidän taas kerran Pepsi Max-paastoa. :( Jotenkin hullua, kuinka mulla aina on <strong>JOKU</strong> elintarvike, joka herättää mussa kauhun. Suola on usein sellainen ollut ja nyt on Pepsi. Kun tarpeeksi mielessään pyörittelee kaikkia terveyshaittoja, niin sitten iskee <strong>KRIISI</strong> päälle ja on aloitettava ankara kuuri ilman syöpää aiheuttavaa/hulluksi tekevää/verenpainetta nostavaa/hautaan saattavaa elintarvike x:ää. :(<br /><br />Näin muuten K-kauppassa <strong>JÄTTIMÄISEN</strong> Kinder-munan! Siis ihan kuin tavallinen kinder, mutta paljon isompi. Hintakin oli huima, taisi olla melkein 8 euroa! Huh. Sellainen olisi aika hieno pääsiäiseksi, mutta voi olla etten tuon hinnan vuoksi siihen lähde!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7504514343537763989?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-21493459168142207792011-02-25T23:13:00.002+02:002011-02-25T23:54:30.323+02:00Huomasin yhtenä päivänä, että kaikista eroistamme huolimatta miehessä ja minussa on yksi yhteinen piirre: kumpikaan emme aina selkeästi tiedä mitä tahdomme. Miehellä se ilmenee ehkä selkeämmin - mun tapauksessa kyse on piirteestä, joka on ollut itseltänikin salassa. Mies ei esim. aina oikein osaa edes sanoa mistä leivonnaisesta hän tykkäisi MÄSSYssä. Mun tapauksessa kyse on eräänlaisesta <strong>AJAUTUMISESTA</strong> erilaisiin asioihin. Leivonnaisen valinta ei ole mun kohdallani ongelma, mutta se ei tarkoita ettei ongelmaa olisi!<br /><br />Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.<br /><br /><strong>Sitä</strong> asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia <strong>tulevaisuuden</strong> suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.<br /><br />Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan <strong>TYTÖILLE</strong> olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia <strong>joustavaksi,</strong> että <strong>sitä</strong> ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.<br /><br />Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan <strong>OMAA ITSEÄ</strong> koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Pakkopuhelupullaa</span></strong><br /><br />Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä <strong>VIMMA</strong> hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.<br /><br />Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa <strong>kaikkea </strong>tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se <strong>ei </strong>korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.<br /><br />Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska <strong>HÄNELLÄ </strong>se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja <strong>heti </strong>sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.<br /><br />Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?<br /><br />Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.<br /><br />Tämä liittyy kai jotenkin <a href="http://lupiini.blogspot.com/2011/02/ajatuksia-kotiaitiydesta-ja.html">Lupiinin kommenttiosaston </a>keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. <strong>NYT</strong> tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska <strong>Muori </strong>oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.<br /><br />Olen muuten huomannut <strong>Siukussa</strong> ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta <strong>tuosta</strong> ainakin olemme vapaita.. ;)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Korkein kalorein</span></strong><br /><br />Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.<br /><br />Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten <strong>AHDISTUN</strong> [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.<br /><br />On kuitenkin <strong>valtava </strong>edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2149345916814220779?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-86794225415714763302011-02-21T22:47:00.002+02:002011-02-21T23:07:47.701+02:00Meillä on <strong>viemärikriisi.</strong> Sanon vaan, että luojan kiitos meillä on kaksi vessaa! Taloa ostaessa ajattelin, että jopas on tyhmää: kyllä yhden veskin pitäisi kahdella ihmiselle riittää. Niin räknäili alati optimistinen Suklis. <strong>Onneksi</strong> tässä talossa on 2! Muuten voisi tulla aika tiukat paikat.. siirtyä tekemään tarpeet <strong>ämpäriin </strong>tai kehitellä joku retkivessa remontin ajaksi..<br /><br />Meillä nimittäin viime viikolla laukesi yläkerran vessa. Laukeamisella tarkoitan sitä, ettei se enää vetänyt.. ollenkaan.. :( Alkuun koetettiin kaikki hyvät ja vähemmän hyvät kotikonstit. Mies riehui karhupumpun ja rassin kanssa saamatta muuta aikaan kuin itselleen oikein kunnon hien. Vessa oli ja pysyi tukkeessa.<br /><br />Sitten mies kaatoi sinne muutaman ämpärillisen kuumaa vettä. Joskus se on auttanut. Hetken aikaa tuntui, että hei, taisi auttaa nytkin! Eli toisin sanoen vessa veti - mutta hitaasti. Olimme voitonriemuisia, kunnes mies meni jotain tekemään autotalliin ja huomasi <strong>KAUHUNÄYN!</strong> Vesi - jonka oletimme sujahtaneen sievästi putkesta läpi - olikin virrannut komiasti talon rakenteisiin ja autotallin katto ja seinä olivat tiplutetut!<br /><br />Nyt tässä on sitten käynyt kosteusmittaajaa ja remontintekijää monenlaista. <strong>ONNEKSI</strong> vakuutusyhtiö on jo alustavasti sanonut, että korvaavat. Mutta omavastuu tässä on silti ja pankin kanssa on neuvoteltu pienestä lisälainasta. Varsinkin kun kai ne korjaukset pitää ensin maksaa ja sitten vakuutusyhtiö ne korvaa.<br /><br />Ensin näytti siltä että täytyy repiä lattiat auki varmaan kolmesta huoneesta, mutta kosteusmittaaja sanoi vahingon olevan 'vain' yläkerran vessassa, seinässä, autotallin seinässä ja katossa. Mies alkoi tietysti intoilla, että jos rempataan niin tehdään sitten kunnolla ja hommataan yläkerran vessaan lattialämmitys. Mun mielestä on yks ja hailee [Äetmuorin lempisanontaa käyttääksein] onko veskissä lattia lämmin vai ei, koska en <strong>itse</strong> ainakaan asustele siellä ja sen lyhyen aikaa kärsii jalat vähän viileämpääkin lämpötilaa. Mutta tietty jos hän ehdottomasti tahtoo, niin sitten.<br /><br />Oli muuten aika kurjaa alkuun [siis kun tämä tilanne kylppärissä alkoi], kun mies tavallaan syytti siitä <strong>MUA</strong>. Eli että olisin mättänyt Jotain (?) veskiin.. jotain sellaista, mitä sinne ei saisi laittaa. En tiedä tarkkaan mitä mies kuvitteli mun sinne viskoneen, luuliko terveyssiteitä sieltä löytyvän vai mitä, ainakin hiuksista vihjaili jotain. Mä nyt en vaan voi sille mitään, että karvoja putoaa päästä. Kyllä osa niistä viemäriinkin joutuu. Mutta sen vaan sanoin ja sanon, etten ole viskellyt ainakaan siteitä vessaan! En koskaan!<br /><br />Omituista että se vakuutusyhtiön <strong>MIES</strong> oli muuten sanonut heti ensimmäiseksi miehelle, että ei kai vain<strong> 'NAISVÄKI'</strong> ole heittänyt sinne jotain! Aika uskomatonta. Varmaan ei olisi sanonut sitä, jos olisin <strong>mä</strong> ollut puhelimessa. Miksi naisia aina epäillään?<br /><br />Mies lisäksi joskus syyttää mua siitä, että käytän liikaa paperia! Omasta mielestäni en käytä liikaa, vaan normaalisti. Tosin se taitaa olla määrittelykysymys mikä on liikaa ja mikä normaalisti. Tiedän tietty sen, että hän itse käyttää vähemmän kuin mä. Mutta ei se silti tee minusta <strong>suurkuluttajaa. </strong><br /><br />Pahinta oli kun tänne tuli viemärinavausfirma <strong>kahtena</strong> (!) päivänä. Toisella kertaa heillä oli sellainen kameratähystin.. Mies sanoi, että sittenpä nähdään mikä sen tukoksen on saanut aikaan! Ja kun mun mielestä se kamerasysteemi oli aika karskia ja rumaa, niin sitten hän sanoi, että jos sun tuntosi on puhdas niin miksi se kamera haittaa.. :(<br /><br />Vaan selvisipä ainakin se, ettei tukos ole <strong>meidän</strong> syytä! Siellä on jotain <strong>SAOSTUMAA</strong>, jotain sellaista - en tiedä oikein mitä - melkein laastimaista tavaraa. Kalkkia ehkä, tai jotain muuta vastaavaa. Ainakin mun maine sitten puhdistui. ;)<br /><br />Viime viikonlopun mässäys tuli siis vietettyä vähän masentuneissa tunnelmissa. Mutta nyt jo vähän kirkastuu. Lattia on revitty auki ja kuivausjutut ovat paikoillaan, viikon päästä sitten tulevat katsomaan päästäänkö remontissa eteenpäin.<br /><br />Leivoin sellaisen <a href="http://www.valio.fi/portal/page/portal/Valio/Keittokirja/Hakutulos/Ruokaohje?p_tunnus=1807">suklaakakun,</a> johon tulee konjakkia [ohjeessa oli viskiä, mutta mitäs mä ohjeista] ja tummaa suklaatia. Itse en oikeastaan kauheasti pitänyt siitä. Sitä jäi yli - piti heittää pois tänään. En tiedä mikä siinä mätti. Ohje näköjään käski laittaa 5 liivatelehteä - mä laitoin 4, tai oikeastaan en sitäkään, kun jätin osan liivateliemestä käyttämättä. Hyvin kakku silti hyytyi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-8679422541571476330?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-45008795471788193862011-02-15T22:27:00.006+02:002011-02-15T23:10:40.166+02:00Suklis siivoaa jälleen. Imuri heiluu kädessä, ja sitten taas moppi. Olen ollut kauhean hajamielinen nyt viime päivät - on niin paljon ajateltavaa.<br /><br />Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:<br /><br />- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko <strong>kaikki </strong>läheisyys väliaikaista ja jos on, niin <strong>kuinka</strong> sen saa säilymään?<br /><br />- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se <strong>VÄISTÄMÄTÖNTÄ?</strong><br /><br />- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen <strong>onnettomuudesta</strong> enemmän kuin vaikka omasta <strong>menestyksestä?</strong><br /><br />- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?<br /><br />Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että <strong>tietääkö</strong> tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että <strong>kyllä tietää</strong>. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen <strong>PITÄISI</strong> tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.<br /><br />Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää<strong> saa</strong> nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja <strong>aina</strong> kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes<strong> tahdo</strong> nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että <strong>sivutuotteena</strong> sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)<br /><br />Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( <strong>EN </strong>ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän <strong>surulliselta</strong> - kerran oikeasti <strong>LÄHEISET</strong> ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(<br /><br /><strong>Mitä</strong> meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se <strong>VIRTSANPYLVÄS</strong> [hehe] kun täyttää 30?<br /><br />Tiedän <strong>itsekin</strong> muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä<strong> OLEN</strong> muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada <strong>AMMATTI.</strong> Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin <strong>uraohjukseksi </strong>- olenhan puhunut <strong>hoitoalasta</strong> - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi <strong>pätevyys. </strong><br /><br />Mietin menettävätkö <strong>kaikki </strong>ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan <strong>niin</strong> vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä <strong>on </strong>ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Tiedotus:</span></strong><br /><br />Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan <strong>HAMSTRANNUT</strong>, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä <strong>TÖRKEÄ</strong> kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska<strong> JOS</strong> siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan <strong>läskiä </strong>Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.<br /><br />En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän <strong>suklaajuustokakkua,</strong> koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4500879547178819386?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-69753746816529016452011-02-09T14:17:00.003+02:002011-02-09T14:56:49.801+02:00Eilen oli aika kauhea päivä. Olen nyt iloinnut aika paljon, kun olen tuntunut saavan syömiseen edes hiukan järkeä ja päivittäisiä kalorimääriä hiissattua edes vähän ylemmäs. Mutta eilen, eilen..!!!<br /><br /><br /><br />Mulla on nyt pieni ongelma, pieni ja <strong>TYHMÄ, </strong>oikea todellinen <strong>Sukliksen </strong>ongelma siis. Ongelma, josta kukaan muu ei tekisi ongelmaa. No tässä se tulee! -Olin noin reilu vuosi sitten laivareissulla [24 h], miniristeilyllä, erään ystäväni ja hänen ystäviensä kanssa. Meillä oli ihan mukavaa. Nyt sitten tämä sama ystävä pyysi mua taas ja <strong>suostuin. </strong><br /><br /><strong></strong><br /><br />Meitä oli viimeksi hytissä 3. Nyt on 3 samaa kuin viimeksi [kaverini S, H. ja mä] ja sitten yksi neljäs. Nyt sitten koin paniikin, kun ystäväni ehdotti että mennään päivällä syömään yhdessä. Mulle se sopi, mutta sitten tämä 4. sanoi hoitavansa kaiken itse, varaavansa pöydän jostain ravintolasta ym.. Jotenkin aluksi oli kuitenkin idea se, että mietittäisiin + päätettäisiin se syömisasia <strong>yhdessä </strong>siellä laivalla.<br /><br /><br /><br />Nyt mua huolestuttaa - nähtyäni sen 4. ihmisen kirjoittaman sähköpostin meille Facebookissa - että päädymme siihen laivan <strong>takuulla</strong> kalleimpaan gourmet-ravintolaan. :( Hän nimittäin sanoi olevansa vähän 'ravintolakriitikko' harrastuksekseen ja senhän yleensä tietää, että sellaiset ihmiset ei halua käydä tavallisissa ruokapaikoissa. :(<br /><br /><br /><br />Jotenkin ahdistuin tuosta ihan mielettömästi. Olen katsonut sen gourmet-ruokalistan ja <strong>OIKEASTI,</strong> siihen syömiseen saa menemään aika pitkän pennin, varsinkin jos sitten on meininkinä ottaa alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat, koko höskä ja viini tietysti myös. Mä <strong>tiedän </strong>ettei suurin osa ihmisistä <strong>TAJUA </strong>tätä huoltani, mutta sellaiset tajuavat, joilla oikeasti ei <strong>OLE</strong> rahaa. Ei yhtään! <strong>0</strong> euroa kuussa!<br /><br /><br /><br />No niin siis stressaannuin ja kun stressaannun/ahdistun, niin silloin saatan reagoida syömällä. <strong>SÖIN </strong>eilen suunnilleen <strong>kaiken</strong> mitä kaapeista löytyi! Siis aivan<strong> uskomatonta</strong>. Söin lautasellisen korma-kanaa ja riisiä [pakastimesta], sämpylää, valmisruoan [yöks!] ja suklaata ynnä muuta. Sitten menin nukkumaan ja kun heräsin niin oli suu ja nielu .. <strong>OKSENNUSTA</strong>... aika täynnä. :( Se oli aika kauheaa, koska jouduin yskiskelemään saadakseni ilmatiet auki ja hengittääkseni taas normaalisti. Nyt mietin että entäs jos olisin <strong>kuollut</strong> siihen. :( Jos olisin oikeasti vaikka <strong>tukehtunut </strong>siihen ykään. Voi mikä loppu! :( Voi mikä hännätön häpeä! Olisi varmaan ollut miehelle 'kiva' selittää kaikille, että mihin se Suklis, terveenoloinen ihminen, tuosta vain kuoli.<br /><br /><br /><br />Tavallaan mua kaduttaa se, että lähdin nyt tuohon laivareissu-hommaan mukaan. Juuri sen rahan menon vuoksi. Tämä 4. ihminen on meistä se, jolla on <strong>oikeasti</strong> iso palkka ja kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset ei useinkaan tule ajatelleeksi, ettei kaikilla muilla ole samaa etua kuin heillä. Toisaalta en tahtoisi alkaa sekoilla siinä mitään, tyyliin ehdottaa jotain muuta kuin sitä gourmet-ravintolaa, koska en tahdo olla 'ilonpilaaja'. Tiedän sen merkitsevän aika paljon mun S-kaverille, että menisimme kaikki 4 <strong>yhdessä</strong> syömään.<br /><br /><br /><br />Niin, mä muuten olen ainoa meistä jolla ei ole töitä.<br /><br /><br /><br />Tässä on yksi sellainen työttömyyden murhe, jota ei kai kovinkaan moni ihminen tule ajatelleeksi. Se eristää. Ei yksinkertaisesti ole <strong>varaa </strong>samoihin rientoihin kuin työssäkäyvillä. Sitten siitä ei tahdo <strong>puhua,</strong> koska ei halua estää toisia nauttimasta siitä, että heillä <strong>ON</strong> rahaa. Tai saada heille syyllistä oloa.<br /><br /><br /><br />Mä en muutenkaan taida oikein olla gourmet-ihminen. En nauti yhtään siitä, että ravintolassa tuodaan eteen joku 10 grammaan siivu veristä lihaa aseteltuna tähden muotoon ja se on sitten niin kauhean henkevää ja hienoa. En tiedä olisinko sellainen ihminen vaikka mulla olisi kaikki maailman raha - tuskinpa vaan.<br /><br /><br /><br />Kummallisista asioista sitä saakin kunnon sätkyt aikaiseksi. No, <strong>tänään</strong> on kuitenkin ollut parempi päivä, olen paastonnut [rangaistus siitä eilisestä] ja olo on tasapainoisempi. Silti kuitenkin ajattelen, että tulevaisuutta koskien pitää varmaan jossain vaiheessa joskus avautua joko sille S-ystävälleni tai sitten laajemminkin ja olla rehellinen sen suhteen, että valitettavasti en voi ihan kaikessa elää samoin kuin he.<br /><br /><br /><br />Tavallaan tietysti kurjaa jos ei edes <strong>kerran vuodessa</strong> olisi varaa tuollaiseen miniristeilyyn.<br /><br /><br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Poliittinen kommentaari </span></strong><br /><br /><br /><br />Onneksi en sentään ole <strong>leipäjonoissa.</strong> Kuuntelin eilen [yrjön maku suussa - se johtui sekä siitä aamuisesta syömisriehasta että poliitikkojen epärehellisyydestä] eduskunnan välikysymystä ja voi <strong>herranjumala </strong>niitä paksuja juttuja...! Vai että ei Suomessa tuloerot ole kasvaneet. No eihän ne, ei mitenkään. Yksi edustaja otti esiin senkin, että Björn 'Suurpääoma' Wahlroos maksaa enää n. 30% veroa, kun vielä joskus pari vuosikymmentä sitten maksoi yli 50%. Mutta mitäs tuosta. Oikeistolaistumisellahan ei ole mitään vaikutusta tähän. Ja kannattaa muuten katsoa <strong>KEITÄ</strong> B.W. tukee - keitä ehdokkaita siis + mistä puolueista - <strong>rahallisesti.</strong> Ja ketkä ovat vallankahvassa. Se joka maksaa saa omannäköistään politiikkaa.<br /><br /><br /><br />Ja kun en tiedä tästäkään, että onko työllistämisen tukeminen [halvemman työvoiman takaaminen työnantajille] se Tapa tehdä uusia työpaikkoja. Koska <strong>mun </strong>silmiin näyttää siltä, että työnantajat käyttävät aika härskisti hyödykseen <strong>KAIKKI </strong>työelämään tehdyt joustot.. mutta <strong>EIVÄT </strong>niin, että palkkaisivat uusia, pysyviä ihmisiä! Esimerkiksi tuo työelämävalmennus mahdollistaa paikoin sen, että yritys saa <strong>ILMAISEKSI</strong> itselleen työntekijän, joka painaa 8 tuntia päivässä työttömyyskorvauksella. Ja sitten siitä ihmisestä pääsee viimeistään 3 kk:n kuluttua eroon. Ei se ihminen työllisty, mutta yrityksellä tulee hommat hoidettua ilmaiseksi. Näin tässä taas vähän aikaa sitten yhden tällaisen 'haetaan työelämävalmennettavaa'-ilmoituksen joka oli suorastaan käsittämätön röyhkeydessään. 8 h/päivä, ja työtehtäviä mun käsivartta pitempi lista. Ja sitten tietysti se 'emme palkkaa valmennettavaa jakson päätyttyä'. Työkkärit ovat kai <strong>yrittäneet </strong>valvoa tätä käytäntöä, mutta <strong>aina</strong> näitä väärinkäytöksiä silti ilmenee. Jotenkin siis <strong>EN</strong> usko, että työelämän joustot ainakaan automaattisesti toisivat niitä uusia pysyviä työpaikkoja, vaan luultavasti niitä käytetään niin, että firmat voivat parantaa tulostaan maksamatta työvoimakustannuksia. Sanoa sopii onko Suklis tässä kovinkaan väärässä!<br /><br /><br /><br />Katainenkin paasasi siitä että yhteistä kakkua pitää kasvattaa. Ja että työ on parasta sosiaaliturvaa. Onhan se - mutta kun niitä töitä ei <strong>OLE! </strong>Ja työnantajan markkinat jylläävät. Eikö silloin ole aika härskiä antaa sellainen kuva, että ihmiset laiskuuttaan tai tyhmyyttään eivät vain <strong>VIITSI</strong> käydä töissä? Nykyisin työttöminä on niin paljon erilaisia ihmisiä aina peruskoulun keskeyttäneestä tohtorinhatulliseen, niin että jotenkin tuntuisi oudolta jos he kaikki olisivat vaan laiskoja ja <strong><em>t y h m i ä ...</em></strong> Tai ettei koko elämänsä ajan esim. levyseppähitsaajana olleella nelikymppisellä miehellä olisi työhaluja! Jos tulee kenkää irtisanomisten seurauksena, niin muuttuuko tuo ikänsä töitä painanut ihminen sillä sekunnilla <strong>laiskaksi</strong>, kun ei välttämättä saa uutta työpaikkaa? Yrityksethän ei mitenkään hingu 40+-ihmisiä palkkalistoilleen.<br /><br /><br /><br />Urpilainen sai mut muuten melkein <strong>kyyneliin! :(</strong> Ei liikutuksesta vaan <strong>suuttumuksesta</strong>. Voi että! Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan jne. jne., mutta ei hän osannut kylläkään pelata tätä tilannetta vasemmiston eduksi. Ei <strong>ollenkaan! </strong>Uskottavuus nollan luokkaa. :( Heinäluoma oli parempi. Muutenkin nyt tuntuu kuin vasemmisto olisi hampaaton. Siksi kai persut nousevat. Ei kai sille enää mitään voi, saavat ne sen vaalivoittonsa. Mutta seuraavissa vaaleissa sitten häviävät kun kansa näkee, ettei se Soinin Suomi ole yhtään nykyistä parempi!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6975374681652901645?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-1426934424503625092011-02-07T12:13:00.003+02:002011-02-07T12:29:50.984+02:00Olin ½ vuotta peruskouluajastani samassa koulussa siskoni kanssa. Hän siis oli 9. luokalla ja mä 4. Ala-asteella ja yläasteella oli yhteisiä tiloja - jumppasali ja ruokala yms. - mutta noin muuten ne rakennukset olivat sellaisella lasiovella eristettyjä. Välitunneilla sitten siinä samalla pihalla kyllä oltiin.<br /><br />Muistan että se oli vähän ennen pääsiäistä. Me olimme askarrelleet koulussa sellaiset kipsilinnut, jotka piti kultamaalilla maalata. Ne piti saada pääsiäiseksi valmiiksi [miksi?? miten ne tiput muka liittyi Pääsiäisen Sanomaan??] ja koska se ei näyttänyt onnistuvan niin opettaja keksi että jäädään koulun jälkeen maalaamaan ne.<br /><br />Äetmuori on aina ollut kova huolehtimaan. Hän aina vaati, että pitää ilmoittaa missä me olemme ja sellaista.. No, mä tietysti hermostuin kauheasti tuosta opettajan ideasta, koska ajattelin että Muori on sitten<br />a) soittamassa poliisille mun kadonneen [ei muuten olisi ollenkaan mahdoton visio]<br />b) tulemassa kouluun mua etsimään<br />c) soittelemassa kavereiden vanhemmille tms. noloa.<br /><br />Sitten välkällä menin Siukun luo ja sanoin hänelle tuosta jutusta. Hyppelin hänen ja hänen kaverinsa ympärillä - no hei, olin 10 - ja sanoin, että Siukun <strong>ON MUISTETTAVA</strong> sanoa tästä Muorille.<br /><br />Muori haukkui mut sitten illalla, sanoi Siukun kertoneen mun olleen hysteerinen [!] koulussa - se hyppely? - ja vaikuttaneen ihan <strong>hullulta. </strong><br /><br />Se jotenkin loukkasi. Siksihän mä siitä Siukulle kerroin, kun oikeasti <strong>pelkäsin</strong> että mikä Muorin reaktio on, jos en ole kotona normaalisti. Häneltä nimittäin saattoi odottaa <strong>ihan mitä vaan. </strong>Me olimme juuri vasta muuttaneet silloin paikkakuntaa ja Muori oli kotona purkamassa muuttolaatikoita ja hermot kireällä.<br /><br />Ehkä Siukkua harmitti, kun 10-vuotias pikkusisko tuli häiritsemään välituntijuttelua kaverin kanssa. Ehkä hyvinkin. On siinä eroa, olla 10-vuotias ja olla 15-vuotias.<br /><br />Silti tuo juttu on jäänyt mieleeni sellaisena epäoikeudenmukaisuutena, jollaisia lapsuudessa oli <strong>MONTA.</strong> Nyt huomaan että jo lapsena tavallaan 'varjelin' Muorin mielentilaa menemästä myrskyyn - jos mahdollista. Elämä oli aikamoista nuorallatanssia. Piti myös tavallaan olla ikäistään vanhempi, ei saanut unohtua leikkeihin. Se olisi ollut 'itsekästä'.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässyraportti</span></strong><br /><br />Vietin tuossa <strong>MÄSSYN</strong> viikonloppuna! :) Mutta kas - se 0li erilaista. Itse asiassa en juurikaan puurtanut sukulaatin parissa, vaan söin ihan sämpylää ja leivonnaisia. Toki söin <strong>PALJON -</strong> varmaan normaali ihminen sitä oikein ällistyisi - mutta en niin massiivisesti kuin ennen. Se on varmasti auttanut, kun arjessa olen lisännyt kaloreita. Ei ole sellaista <strong><em> p a k o n o m a i s t a</em></strong> tarvetta ahtaa.<br /><br />Nyt en tiedä milloin sitten seuraavan kerran. :) Sitten joskus - kun tulee tarve saada jotain hyvää kunnolla - mutta siihen voi mennä aikaa.<br /><br />Tällä hetkellä mulla on arkea synkistävä dilemma: syödäkö aamiaiseksi kaurapuuroa jota rakastan, vai kieltäytyäkö siitä liian suolan pelossa? Tässä se probleemi on. Puuro on ihanaa, se täyttää ja siitä tulee kylläinen olo, mutta se suola, se suola.. :( <strong>Tiedän</strong> laittavani sitä liikaa ja se <strong>huolestuttaa </strong>mua. Mutta en <strong>PYSTY</strong> syömään puuroa vähäsuolaisesti tai ilman suolaa. Se on mahdottomuus. :( Se maistuu silloin kauhealta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-142693442450362509?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-6474058450521081052011-01-30T12:15:00.003+02:002011-01-30T15:21:36.724+02:00Mikähän siinä muuten on, kun joissain kauppakeskuksissa <strong>VESSA </strong>on tajuttoman huonosti merkitty, tai siis<strong> opasteet</strong> ovat hyvin puutteelliset? Tai niitä ei <strong>ole? </strong><br /><strong></strong><br />Eilen olin miehen kanssa Isossa Kaupungissa, kävimme Citymarketissa. Siinäkin on kokonainen kauppakeskus Citymarketin kanssa samassa yhteydessä. On suutaria, on kukkakauppaa, Tiimaria, ravintolaa, kultasepänliike ja vaatekauppoja. Vaan arvata sopii näkyykö missään vessaa! No ei! Sain kyllä olla aikamoisesti jalat ristissä, ennen kuin vessa sitten löytyi - mutta ilman opasteita! Tavallaan kummallista tuollainen. Tietysti itse vessan <strong>OVESSA</strong> oli wc:n merkki, mutta mitään muuta opastavaa sinne ei ollut..<br /><br />Näinpäs Cittarissa sellaisen joulujäänteen, <strong>ministollenin!</strong> Stollen on kai saksalainen juttu, en ole varma siitä <strong>MITÄ </strong>se oikeastaan on: pullaa vai kahvikakkua, mutta jotain kuitenkin vastaavaa. Ministollenissa oli vain 200 grammaa syötävää. Mietin hetken sen ostamista, mutta en ostanut. Kaikesta päätellen herkkuiluun tulee taas niin paljon kaikkea, ettei viitsi 'hamsteroida' enää mitään stolleneita.<br /><br />Harmitti kun en voinut sieltä Cittarista ostaa Ben &amp; Jerry-pikkupurkkeja! Meidän kun piti vielä ennättää apteekkiin, niin sulaneethan ne olisivat jos olisivat joutuneet autossa olemaan apteekkireissun + matkan tänne maalle. Yli <strong>tunnin</strong> siis! Mutta lähetän miehen Cittariin ensi viikolla, saa hakea sitten mulle. Mähän olen aika kriittinen kuluttaja mitä tulee B&amp;J-jäätelöön. Mielestäni ne ovat ylihinnoiteltuja, mutta siitä suklaajäätelöstä pidän [brownie-taikinaa ja sukulaatijädeä] ja cookie dough'ista + totally nutsista myös. <strong>Pikku </strong>purkeissa! Isoa en jaksa, ja tuo jäätelö on pahamaineisen <strong>kovaa..</strong> ei oikein inspiroi ottaa isosta paketista pientä määrää kuppiin. Pitäisi varmaan olla joku <strong>KAIRA,</strong> jolla sitä jäätelöä työstäisi. ;)<br /><br />Tietysti sitä voisi itse toteuttaa <strong>oman </strong>B&amp;J-henkisen jäätelöherkun aika helposti. Tekisi vain pikkuleipätaikinan ja sitten pyörittelisi sen palloiksi ja mättäisi jotain vaniljajätskiä joukkoon! Tai hyödyntäisi kaupan pakastealtaan valmistaikinoita, jos laiskottaisi. Ehkä pitäisi joskus kokeilla.<br /><br />Olimme muuten Taa-Taassakin [= tarjoustalo sukliksenkielellä] ja hommasimme mulle oloasun ja muutamat pikkarit + rintsikatkin. Ja pussin lehmäkarkkeja, siis kermatoffeita. Niistä tykkään ja niitä ei ole ollut herkkuilussa nyt vähään aikaan. Mies osti vyön.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-647405845052108105?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-65946245796494830252011-01-29T10:49:00.002+02:002011-01-29T11:09:47.135+02:00Suklis on viime aikoina ollut huolestunut, erittäin huolestunut, tästä perussuomalaisten yhä kasvavasta kannatuksesta. Kuulin autoradiosta, että hurjan moni haluaisi persut jo <strong>HALLITUKSEEN!!!</strong> Tulee joskus ihan sellainen olo, kuin olisin tullut tänne maapallolle jostain <strong>Saturnuksesta.</strong> Tarkoitan nyt sitä, että en <strong>tajua</strong>, ei tiedä, missä välissä tämä persujen massiivikannatus on syntynyt ja mitä sen takana on. :( Tuntuu kuin olisin ihan irti tästä todellisuudesta. En ole huomannut mitään! Tuntuu kuin Suomi muuttuisi ihan tässä ja nyt, minä vain olen siitä kehityksestä [?] ulkona.<br /><br />Tavallaan olen pettynyt siihen, ettei moni vasemmistolaisestikaan ajatteleva oikein reagoi tähän! Miksi ei? Eikö nyt pitäisi tehdä jotain, jotain vastakampanjointia? Mutta tuntuu kuin <strong>kaikki </strong>olisivat nostaneet kätensä pystyyn persujen edessä. :( Näin kuvan Timo Soinista ja siinä hän näytti jotenkin <strong>maaniselta.</strong> :( Se oli lehtikuva.<br /><br />Olen kuitenkin uskollinen aikaisemmalle päätökselleni enkä tahdo suuttua politiikasta. Nyt vain kai on tällainen aika. Mutta mistä tämä muutos kertoo? Miksi suomalaiselle köyhälle ei kelpaa sosialismi ja kommunismi? Miksi pitää vetää niin huimasti oikealle?<br /><br />Kuuntelin tuossa torstaina eduskunnan kyselytuntiakin ja tunsin sellaisen <strong>valtavan </strong>epätoivon.. juuri näistä köyhien perheiden lapsilisistä. Samalla vaivaa ja ällistyttää poliitikkojen röyhkeys. Ja sitten se, että lyövät rumpua jos jotain tukea on korotettu 30 centtiä..<br /><br />Ehkä mun pitäisi puhua enemmän ihmisten kanssa politiikasta. Ehkä sitten pysyisin kärryillä näissä muutoksissa. Olin kirjallisuuspiirissä taas tällä viikolla ja siellä oli lyhyt sananvaihto <strong>luokkayhteiskunnasta.</strong> Hassua miten jotkut ihmiset kuvittelevat, että <strong>Helsingissä </strong>on luokkayhteiskunta, mutta sitten simsalabim sitä <strong>EI </strong>ole maalla. ;) Näin siellä jotkut järkeilivät. Minä muuten <strong>en </strong>aloittanut sitä keskustelua, se nousi siitä käsitteillä olevasta romaanista, jossa tavallaan oli jännite rikas-köyhä. Eli romaani siis kuvasi rikkaiden perheiden elämää katsottuna näiden rikkaita palvelevien silmillä.<br /><br />Enkä oikein ole varma siitäkään käsitänkö luokkayhteiskunnan ihan samalla tavalla kuin tuossa piirissä ihmiset sen ymmärtävät. Se on mun mielestä <strong>enemmän</strong> kuin vain sitä, että joku syntyy rikkaaseen perheeseen. Kysehän on <strong>KONTAKTEISTA</strong> ja <strong>verkostoista</strong> myös, ei vain omaisuudesta. Oletteko esim. koskaan kuulleet jostain CEO:n pojasta tai tyttärestä, jolle <strong>ei </strong>järjestyisi kesätyöpaikkaa tai harjoittelijanpaikkaa jossain yrityksessä? Enkä puhu siivoushommista. Jonkun tietämättömän mielestä taas vaikka opettaja voi olla 'yläluokkaa' [hahahaa, puhun siis Muorin tavalla ajattelevista ihmisistä nyt], mutta opettajalla ei ole niitä 'verkostoja', jotka takaisivat hänen lapselleen paikan auringossa. Mutta joidenkin suurten yritysten hallintoneuvostojen tyypeillä <strong>on.</strong> Periaatteessa nykyisin akateemisuus ei mitenkään tee 'herraksi', eikä takaa sitä että siitä sukupolvi sukupolvelta noustaisiin säätykierron rappusia. Noille kirjallisuuspiirin ihmisille koulutus on vielä kova sana ja tae Jostakin. No, onhan se tietysti kiva että se vielä <strong>jossain </strong>herättää kunnioitusta ja suoranaista kateuttakin.<br /><br />Pitäisi varmaan puhua persuista tuolla k-piirissä! Ottaa esille, kysyä mitä ihmiset siitä ilmiöstä ajattelevat. Eihän mun tarvitse paasata <strong>omia </strong>käsityksiäni, vaan kysellä muiden mietteitä. Niin se on parempikin, koska enhän mä kuitenkaan voi käännyttää ihmisiä.. enkä tahdokaan..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis syö!</span></strong><br /><br />Minä se söin tällä viikolla kerran aamupuuronkin! Ja joka ilta olen syönyt omenan ja juonut Options-kaakaota kupillisen. Sanoisin että aika hyvin menee, olen onnistunut siis vähän lisäämään päivittäisiä kaloreita. :)<br /><br />Seuraava mässäys onkin sitten 5.-6.2. Mies on pyytänyt, että tekisin <strong>kääretortun!</strong> :) Kai sitten teen, sellaisen unelmatorttumukaelman, eli suklaakääriksen jossa on täytteenä appelsiinimarmeladia, kermavaahtoa ym. Se on mun bravuuri. ;) Täytyy varmaan raukka-paralle tehdä muffinsejakin. Ja joulusuklaita on yhä kaapit pullollaan, joten suklaahirviö pääsee taas toteuttamaan hirviöyttään.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6594624579649483025?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-42836928441423910692011-01-23T13:48:00.002+02:002011-01-23T14:07:10.536+02:00Mulla olikin radio päällä pitkästä aikaa! Oikeastaan se oli siksi, kun mies halusi ihan noin ex temppore<em>e-e</em> kokeilla toimiiko radio vielä! No, se sitten jäi paasaamaan päälle ja olipas aika omituista juttua pataanien elämästä. Ilmeisesti siellä on vieläkin <strong>verikosto </strong>vallassa. Eli jos sinun perheestäsi joku tapetaan, niin sinun - tai jonkun miespuolisen sukulaisen/jälkeläisen - on kostettava tappamalla murhaajan perheestä joku! Tämä kosto voi sitten ulottua ihan sukupolvien taa, eli kostovelvoite on myös lapsenlapsilla! Huh!<br /><br />Oli siinä muutakin. :( Aika surullista juttua siitä, kuinka pataanivauvojen napanuora katkaistaan ihan millä tahansa vähän terävällä työkalulla ja siksi moni vauvoista kuolee <strong>jäykkäkouristukseen!</strong> Sitten ne sottaavat .. ääh, lehmänpaskalla vauvan silmien ympärystät, etteivät kärpäset niihin menisi. Mun mielestä tosin kärpäsiä yleensä <strong>houkuttelee</strong> sonta, eikä <strong>karkoita,</strong> mutta enhän mä toisaalta elä siinä kulttuurissa enkä ole kärpäs- tai sontaexpertti. Ehkä se sontajuttu silmissä auttaa? Tai sitten ei! Sitä samaa sontaa myös laitetaan sitten lapsen napanuorantynkään.<br /><br />Yökkelis. En muuta sano. Mutta varmasti tuollaisessa elämäntavassa on paljon <strong>yhteisöllisyyttä, </strong>vaikken sitä noin muuten ihannoikaan. En ainakaan verikostoa ja lantajuttuja! :( Joku pataaninainen oli ottanut venäläisiä sotilaita Afganistanin sodan aikana kattonsa alle, eikä sitten suostunut luovuttamaan näitä solttuja aamulla tulleille telottajille! Koska heitä suojasi pyhä vieraanvaraisuuden laki. Nainen oli sanonut heimolaisilleen, että vain minun kuolleen ruumiini yli, ja niin olivat venäläiset pelastuneet.<br /><br />Tällaista sitä tuli kuunneltua silmät pyöreinä. On vaan maailmassa paljon kaikkea erilaista.. Kai itse saan olla kiitollinen, kun mun napanuora muinoin katkaistiin <strong>puhtaasti</strong>, eikä silmäni saaneet sontarinkuloita ympärilleen! Mikä lie meidät sitten elämään sijoittaa, sattuma vai kohtalo, mikä lie..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suun kautta</span></strong><br /><br />Olen nyt syönyt joka päivä omenan! Se on tehnyt mulle kyllä hyvää. Honey crunch-omput ovat suosikkejani! Eikä se tosiaan tuota kalorikuviotakaan kaada.<br /><br />Seuraavaa MÄSSYä vain odottelen. Mies ehdotti, että sen voisi pitää 'jo' 5.2.! Hänen raukan taitaa tehdä mieli kotona leivottua. ;) Saas nyt nähdä! Aluksi kyllä aioin odottaa ihan helmikuun loppuun. Mutta samapa tuo kai on, itselläni ei nyt <strong>TÄLLÄ</strong> hetkellä ole kauheaa syömisahdistusta - tällä viikolla on kyllä sellaisiakin päiviä ollut! :( Onneksi nyt on jotenkin vähän rauhallisempi vaihe menossa. <strong>Jos </strong>tyyni vaihe jatkuu, niin sitten herkkuilun voi toki pitää. Katsotaan nyt skitsahdanko täysin vaikkapa maanantaina! Onhan se mahdollista.<br /><br />Pitäisi kai joskus MÄSSYssä kirjata ylös kalorit! Koska kuten edellisen postauksen kommenttiosastolla sanoin, mua tavallaan <strong>hämää </strong>se kun en tiedä tarkkaan mitä mätän sisääni herkkuiluissa. Arkikuviot taas tiedän pilkun ja desimaalin tarkkuudella. ;) Siinä on ristiriitaa! Tavallaan jos saisin <strong>VARMUUDEN</strong> siitä, että en mätä herkkuilussa 10 000 kilokaloria sisääni viikonlopun aikana, niin ehkä se vapauttaisi mut arkena syömään vähän runsaammin!<br /><br />Mietin pitäisikö seuraavassa herkkuilussa laskea noin suunnilleen nämä kaloriat. Ja pystyisikö siihen..? Eihän se ole aina helppoa ynnäillä kotileivonnaisten kaloripitoisuuksia.<br /><br />[Mainittakoon muuten tässä, että harkitsen vähän aivolääkkeiden aloittamista taas. Kun tuntuu joskus kuin elämä - ja syömiskuvio etenkin - huononisi ilman lääkitystä. Mutta tämä vasta <strong>harkinnan </strong>asteella on! Toisaalta harmittaa oma 'riippuvuus' aivolääkkeistä! Inhottaa, kun aina vain uudestaan sorrun käyttämään niitä. Kuitenkin monissa kulttuureissa ja monissa tapauksissa ihmiset selviävät kyllä ilman sellaista kemiallista apua!]<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4283692844142391069?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-68330814119499391452011-01-19T01:34:00.002+02:002011-01-19T02:06:13.655+02:00.. ja tulokseksi tänään tuli 776. Mutta uskon sen <strong>oikeasti </strong>olevan samaa luokkaa kuin eilen, eli varmaankin yli 800. En pahemmin luota noihin kalorilaskureihin sittenkään. Minulla on sellaista vaistomaista <strong>KALORITAJUA</strong> nimittäin.. itse asiassa en välttämättä edes tarvitsisi mitään 'apuvälineitä', mutta käytänpä nyt vain suuntaa antavina..<br /><br />Nykyiseen ruokavalioon muuten kuuluu<strong> KASVISTEN</strong> määrän rankka vähentäminen! Suurin osa ihmisistä varmaan sanoisi sitä tyhmäksi, kun aina paasataan siitä, että kasveja pitää syödä puoli kiloa päivässä jne.. No, minä söin, ennen. Mutta onhan niin, ettei ihmiselle ole kunniaksi olla kuin joku laiduntava eläin! En tällä tarkoita sitä kasvisten <strong>syöntiä </strong>sinänsä, vaan vain tuota <strong>määrää!</strong> Minä olen syönyt niitä liikaa.<br /><br />Mies kysyi tänään, että <strong>miksi </strong>olen alkanut vouhkaten uuden vuoden uudistus- ja terveyskuurin. Oikeastaan on vaikea sanoa tarkkaa syytä. Ehkä minäkin kaipaan jotain 'uudistusta' ruokavalioon, jotain uutta <strong>haastetta!</strong> Kaikkialla ympärillä tuntuu kuin koko maailma tohisisi ja uudistaisi itseään..<br /><br />Nyt on sitä paitsi jotenkin <strong>aikaansaapa</strong> olo! Tai sellainen vaihe vuodesta, että <strong>JOTAIN</strong> on 'pakko' tehdä! Olen muuten taas selaillut kaikkia koulutussivujakin. Ilmeisesti joissain amk:eissa ym. <strong>voi </strong>aikuisopiskella 'harkinnanvaraisesti' myös työkokemusta omaamaton aikuinen. Eli siis sellainen työtön lortti kuten minä. Nyt mietin, että pitäisiköhän kevään haussa hakea..?? Ongelma tietty on siinä, että tällaisia 'harkinnanvaraisia' opiskelupaikkoja ei ole <strong>lähelläkään</strong> tätä mun asuinkuntaa/maakuntaa. :( Mutta aika paljonhan aikuisopintojen kanssa kai ollaan valmiita sumplimaan.. eli on kaikkea monimuoto-opetusta + etäopiskelua ym. Serkkuni on nyt sellaisessa koulutuksessa. Hän asuu Espoossa, mutta opiskelee Lahdessa.<br /><br />Jos lukisi sosiaali- tai terveysalaa, niin ainakin voisi olla melkoinen varmuus edes <strong>pätkätöistä</strong>. Plus Suklis on pohjimmiltaan <strong>hyväntahtoinen</strong> ihminen [jopa suurpääoman edustajia kohtaan, hehe] ja haluaa auttaa sikäli kun <strong>VOI.</strong> Tietysti nyt joku voisi sanoa, että hae <strong>itse </strong>apua tuohon syömishommaasi, mutta oikeastaan kaikki ongelmat on mahdollista pistää tärkeysjärjestykseen. Tiedän etten ole hyvä syömätouhuissa, syön väärin jne., mutta on maailmassa kuitenkin paljon vakavampiakin ongelmia.<br /><br />Äh, tämä vaan tällaisena ajatuksena! :( Jotenkin olen vaan alkanut tajuta sen, että tätä vauhtia + tällä koulutuksella en <strong>.. IKINÄ..</strong> tule työllistymään. Jos joku sanoo muuta, niin ei tiedä tilannetta..<strong> Mistään</strong> ei tule mitään simsalabim-työpaikkaa ihmiselle, joka on ollut näin pitkään 'syrjässä'. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on joko työelämävalmennus [sitähän tuli kokeiltua, eikä kokemus oikein innosta uusimaan ..] tai uudelleen kouluttautuminen. Lähihoitajilla, ensihoitajilla, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä töitä riittää.. Kuulin autoradiosta tässä yhtenä päivänä, että 70- ja 80-luvuilla syntyneistä ihan <strong>huima</strong> määrä uudelleen kouluttautuu ainakin kerran. Jotkut jopa useammin työuran aikana.<br /><br />Turha kai tätä on vatkata. :( Kai sinne amkkiinkin on joka alalle hakijoita ja tuskinpa mä kuitenkaan sellaiseen pääsisin. <strong>Edes</strong> jonnekin jumalanseläntakaiseen koulutusohjelmaan. Hassua muuten että niitä 'harkinnanvaraisia' koulutuksia olisi ihan mun synnyin- ja kasvinseudullani. Hehehe.. Suklis Returns? ;) Saa nähdä viitsinkö edes hakea, sittenkään. En oikein osaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mutta se on edes ihana <strong>unelma. </strong><br /><br />Maailma on todellakin muuttunut mun nuoruudesta! Nykyisin kaikenlainen opiskelu tuntuu maksavan ihan kauheasti. Oikeasti, vielä 90-luvulla oli aivan erilaista. Näin nyyhkii köyhä vanhus. ;)<br /><br />Joskus tekisi mieli oikein <strong>kirota</strong> omaa nuoruutta ja tyhmyyttä! Tietysti osa siitä koulutushössötyksestä [<strong>ISO</strong> osa!] johtui kotikasvatuksestakin. Kun meillä oli ihan kauhun ajatus se, että olisi mennyt esim. peruskoulusta suoraan opiskelemaan perus- tai sairaanhoitajaksi! E-hei, ylioppilaaksi oli luettava vaikka väkisin. Eikä senkään jälkeen mikä ala vaan kelvannut! Tavallaan on todella tympeää kun vanhemmat siirtävät omia traumojaan ja alemmuuskompleksejaan lapsiinsa.<br /><br />Mietin miten itse suhtautuisin jos olisin äiti, jonka lapsi <strong>ei </strong>tahdo käydä sitä valkolakki-yliopisto-kortistonkunkku -kuviota läpi. Enpä usko että ainakaan hermostuisin isommin. Meillä suvussa Siukku on tainnut nielaista Äetmuorin koulutuspropagandan ihan täysin. Siukuntyttö A. on lukion ekalla nyt ja koulu takkuaa <strong>PAHASTI</strong>. Mutta siitä viis, kunhan se valkolakki tulee. Mitä siitä että hyvällä peruskoulutodistuksella voisi hakea ja päästä opiskelemaan jotain ihan kunnon alaa, kun taas kehnolla lukion todistuksella voit pyyhkiä vaikka sen peffaksi kutsutun ruumiinosan..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Pärjäämättömät pohjoiseen, eliitti etelään!</span></strong><br /><br />Mietin vähän tuota mun opiskeluhaavetta. Tavallaan se tuo mieleen ajatuksen että Suomi on <strong>alueellisesti<em>kin</em></strong> kai jakautumassa häviäjiin ja voittajiin. Pohjoiseen + itään pääsee opiskelemaan vähän 'kehnompikin' aines, kun taas etelä ja länsi jätetään voittajille. Näillä seuduilla ei ole tarvis madaltaa rimaa, kun kansakunnan nuorison ja aikuiston <strong>aivoeliitti</strong> on täällä ja täällä tahtoo pysyä.<br /><br />Mua ei oikeastaan haittaisi asua vaikka<strong> HORNAN TUUTISSA</strong>, jos vain siellä tuutterossa olisi [mielekkäitä] töitä!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6833081411949939145?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-26984563904684921612011-01-18T00:52:00.002+02:002011-01-18T01:19:01.745+02:00Söin tänään 807 kilokalorin edestä ruokaa. Tarkoitus oli mättää <strong>paljon </strong>enemmän - ainakin tuollaiset 1000 - mutta en <strong>pystynyt.</strong> Sisällä on joku <strong>valtava </strong>esto, jota en ainakaan <strong>vielä</strong> ole voinut voittaa. Mutta toki tuo 807 on suunta kohti <strong>PAREMPAA!</strong> Nimittäin siihen kuului nyt ensimmäistä kertaa <strong>iltapala:</strong> appelsiini ja kupillinen Options-kaakaota [n. 40 kcal]. En ole vuosiin syönyt 'arkena' iltapalaa! Mässyssä toki syödään non-stop..<br /><br />Pitää edetä pienin askelin. Ei heti kannata masentua, vaikka ei onnistuisikaan syömään 'oikein'. Huomenna voi jo olla parempi päivä, tai sitten ylihuomenna! :)<br /><br />Seuraava mässy taitaa antaa odottaa itseään n. <strong>kuukauden </strong>verran! :( Olen näin päättänyt - muuten en pysty oikeuttamaan näitä iltapaloja yms. aterioita! Olen alustavasti miettinyt 19.2. <strong>tai</strong> 26.2. Hahaa, sitten pistetäänkin elämä risaseksi! :) Joulusukulaateja on kaappit pullollaan ja niille täytyisi nyt <strong>TEHDÄ </strong>jotain [=syödä pupeltaa ne pois maailmaa pilaamasta]!<br /><br />Pepsi-lakko on pitänyt <strong>todella</strong> hyvin! Tänään ensimmäistä kertaa maistoin taas tuota himoamaani mustaa myrkkyä ja ihme ja kumma - se ei maistunut kovinkaan hyvältä tai himottavalta! Tässä todellinen ilouutinen.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Viikonlopun kauhunäky</span></strong><br /><br />Olin viikonloppuna miehen kanssa Ison Kaupungin Cittarissa. Mies etsi itselleen toppapukua [päätyi sitten lopulta löytämään sopivan Prismasta, eli C-reissu oli vähän 'turha'] ja siksipä siellä olimme. Näin jäätelöpuolella <strong>valtavan </strong>lihavan naisen. :( En osaa arvioida painoaan kovin tarkasti, mutta veikkaisin sen olleen yli 150 kiloa, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. :(<br /><br />Voi olla, että päätökseni lykätä mässyä n. kuukaudella on osittain seurausta tuosta näystä. Mullahan nyt on sellainen uskomus, että jos syön omenan tai banaanin [gasp, <em>banaanin!!</em>] niin kohta olen <strong>itse</strong> sellainen kuin se jätskihyllyn nainen.<br /><br />Yleensä ottaen kauhean lihavien ihmisten näkeminen nostattaa Suklis-parassa kovan paniikin ja pelon. Koska onhan tosiasia, että eivät kaikki lihavat [kai?] syö kauheita <strong>määriä.</strong> Itse asiassa ne voivat syödä määrällisesti aika vähänkin, mutta syötävät ovat energiapitoisia. Näin olen järkeillyt! Eli siinä mielessä superlihavuus vaanii meitä kaikkia. :( Nurkan takana!<br /><br />Mietin vieläkin sitä naista. Hänellä oli valtavan suuri musta nahkatakki päällä. En tiedä mistä oli ostanut, koska tavallisissa kauppoissa ei ole niin suuria kokoja. Mutta onhan tietysti <strong>erikoisliikkeitä,</strong> kai. Tai internet! Lisäksi nainen oli päätynyt outoon hiustyyliin, ihan säkkärää puolipitkää kiharaa koko tukka. Ei kovin imarteleva tyyli pyöreille kasvoille, ainakaan mun mielestä. Mutta en 'arvostele' tai kritisoi, kunhan huomioin vaan. Ei kai munkaan kuontaloni ole paras mahdollinen, itsehän en sitä juuri edes leikkauta mihinkään 'muotoon', enkä kihartele. :) Suoraa ja sileää! Itse asiassa <strong>mun</strong> varmaan kannattaisi kiharrella, tai jotain.<br /><br />Miehen painohysteria sen kun kasvaa vaan! Nyt oli työpaikalla käynyt eräs tyyppi suosittelemassa miehelle sellaista TyKy [=työkyky] juttua, jossa oltaisiin jossain <strong>terveyskylpylän</strong> tapaisessa paikassa! Mies oli saanut siitä aika negatiivisen kuvan - terveysfasismia - ja aikoo sanoa ei kiitos. Kuitenkin hän stressaa painostaan ja nyt pitäisi sitten jotain 'kotikonstia' koittaa, että se saataisiin laskemaan vaikka vain n. 5 kiloa. Sen ei <strong>sinänsä </strong>pitäisi olla mikään ongelma, koska miehen kokoisesta 5 kg lähtee helposti. Mutta ongelma ovat iltapäivät, kahvitunnit töissä, kun siellä on kahvio ja sukulaatipatukoita ja niitä hän usein sitten ottaa. :( Niistä kertyy kaloriaa, varsinkin kun ottaa niitä isompia. :( Toisaalta ymmärrän todella hyvin kyllä miestä: ihminen kaipaa ja <strong>TARVITSEE </strong>piristystä ja lohtua varsinkin jos on raskas työ! Eikä työn tarvitse olla fyysistä ollakseen raskasta!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis lukee, vaan ei kauan</span></strong><br /><br />Lainasin kirjastosta Candace Bushnellin Carrien nuoruusvuodet. En ole pitänyt siitä oikeastaan lainkaan! Siinä ei vaan ole samaa <strong>säihkettä</strong> kuin Sinkkuelämä-kirjassa tai sarjassa. :( Taitaa lukeminen loppua kesken kirjan. Kai Carrie on kiinnostavimmillaan omassa ympäristössään Manhattanilla kauniiden ja tyylikkäiden parissa. Tuo esikaupunkinuoruus ei oikein ole sitä samaa ja muutenkaan minusta tuon uuden kirjan Carrie ei ole edes kaiku siitä perinteisestä Bradshawsta. Mutta tämä nyt on vaan mun mielipide! :) Joku toinen voi tietty kirjasta pitääkin..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2698456390468492161?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-11863070489293856032011-01-13T00:35:00.003+02:002011-01-13T01:14:48.717+02:00Oli taas viikottainen velvollisuuspuhelu Äetmuorille! Inhoan itseäni aina kun ajattelen rumasti ihmisistä, mutta voi ihme hän osaa olla <strong>i k ä v y s t y t t ä v ä..!</strong> Muorin elämää hallitsee kaikenlainen terveyteen ja tauteihin liittyvien uutisten seuraaminen ja aika usein myös niiden väärinkäsittäminen.<br /><br />Tänään aiheena oli influenssan vuoksi sairaalahoitoon joutuneet ['kun eivät ole viitsineet ottaa rokotetta!] ja tietysti possuflunssa.. ja sitten nuo muuttuneet D-vitamiinisuositukset. Minua tympii eniten se, että vaikka <strong>SANON</strong> Muorille ottavani 2 D-vitalla höystettyä kalkkipurutablettia päivässä, niin hän silti jankuttaa sitä 'asiaansa' eli D-vitamiinin merkitystä. Joskus tekisi mieli huutaa väliin, että <strong>OTAN</strong> sitä s-tanan D-vitskua, piste ja loppu! Vaan niin kuin aina päädyn myöntelemään laimeasti..<br /><br />Oikeastaan on mielenkiintoista kuinka jotkut ihmiset suhtautuvat näihin terveyden ja hyvinvoinnin yms. laitosten suosituksiin. Jos esimerkiksi maanantaina tulee tieto, että jonkun vitamiinin tai aineen saantia on syytä lisätä, niin jotkut ovat siltä sekunnilta paniikissa ja säntäämässä apteekkiin sitä hakemaan. Ja pelkäävät suunnilleen kynsiään purren, että mitä nyt tapahtuu kun tätä ei ole <strong>aiemmin </strong>tiedetty! Sitten parin vuoden päästä tuo suositus voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa.. eivätkä ihmiset yhtään mieti tätäkään, vaan ei kun orjallisesti heti noudattamaan uutta suositusta.<br /><br />Muoria myös ketuttavat sellaiset ihmiset kuin minä, jotka eivät ota esim. kausi-influenssarokotusta. En ole nähnyt siihen tarvetta, koska niin vähän liikun kuitenkaan tuolla 'maailmalla' kotini ulkopuolella. Ja jos sairastun, niin itsepä kipuni kärsin. Muoria varmaan harmittaa kun hän ei <strong>VOI</strong> vaatia multa jotain paperia, jossa todistaisin käyneeni piikillä.. ;) Minähän aina sanon, että joo, rokotettu on.. tätä voi tietysti halveksia ja sanoa, että miksi et vain <strong>sano</strong> ettet tahdo tai koe tarvetta? Juu, no, meidän Muorin kanssa se vain ei<strong> PÄDE</strong>. Hän ihan yksinkertaisesti kieltäytyy hyväksymästä omistaan poikkeavia toimintatapoja. Ja jankuttaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi - tai uskoo saaneensa sen läpi. Tätä tosi tuhoisaa käytösmallia hän on noudattanut koko elämänsä ajan. Mä en ainakaan jaksa enkä viitsi alkaa 'kouluttaa' sellaista ihmistä paremmille tavoille. Hän on nyt saanut sen mitä on tilannut: kaksi aikuista tytärtä, joista kumpikin puhuu omista asioistaan hänelle todella vähän ja senkin valheellisesti. Nimittäin Siukkuni tekee sitä myös.. ;)<br /><br />Äetmuorille ei riitä se, että sovitaan olevamme eri mieltä. Hän ei lepää ennen kuin käännyttää vastapelurin omalle kannalleen. Ja jos siihen ei suostu, niin saa ihan suoraan kuulla olevansa tyhmä ihminen. Kai se on hänen puoleltaan jotain ihan tajutonta kontrollin tarvetta - enpä tiedä..<br /><br />Ärsyttävä vajaa tunti taas tosiaan tuli vietettyä, eipä siitä sen enempää.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Atkins-aika lähestyy loppuaan..</span></strong><br /><br />Periaatteessa vointini on ollut ihan OK, mutta ajoittain [esimerkiksi viime yönä ennen pesulle menoa] on iskenyt<strong> valtava</strong> lihasheikkous, voimattomuus vailla vertaa! Hyvä kun on jaksanut tukkansa pestä, käsissä ei vain tunnu olevan voimaa. Mutta tämä kaikki kuulunee asiaan ja joka tapauksessa olen <strong>ANSAINNUT</strong> sen, koska olen <strong>palvonut </strong>sokeria! Silti on ihan kiva sekin, jos pian pääsen normaaliin ruokavalioon ja erityisesti saan haukata hedelmää! :)<br /><br />Olen kyllä erään kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että liikunta tai urheilu on aika mahdotonta tällä ruokavaliolla ainakin <strong>MULLE.</strong> Kovin kevyttä on liikkumiseni ollut, mutta turvotus ainakin on laskenut kivasti.<br /><br />Jatkossa aion olla <strong>hiilihydraattitietoisempi,</strong> vaikka en Atkinsin mukaan.<br /><br />Tuossa eilen - vai toissapäivänäkö - tuli Kympin uutisissa taas sellainen dieettitiedotus, eli hiilihydraattien karsijoita vähän varoiteltiin. ;) Periaatteessa mä uskon niin, että terve ihminen selviää hetken aikaa poikkeavillakin ruokavalioilla ihan hyvin. Mutta kuukausikaupalla jos jatkaa, niin voihan sillä seurauksia olla. Mun mielestä hiilareita tärkeämpiä karsittavia olisi melkein huonot, pitkälle tuotetut sokerit. <strong>JOS</strong> siis jotain arkiravinnosta haluaa kitkeä..<br /><br />Joku taisi jo luulla MÄSSYn olevan mun kohdalla historiaa. ;) Enpä vain taida uskoa niinkään käyvän! Varmasti niitä tulee pidettyä, mutta [toivottavasti] harvemmin ja maltillisemmin. Maltillisella tarkoitan sitä että en tahdo<br />1. yrjötä mässyssä - niin on käynyt kerran<br />2. 'sammua' mässyilyn jälkeen - näin on käynyt usein, tulee uni....<br />3. tuhlata kaikkia rahoja herkkuihin<br />Jotenkin siinä täytyisi säilyä <strong>aktiivisuus</strong> ja sellainen maltti, ettei tule kuvottavaa tai inhottavaa oloa. Kohtuuttomuudelta saattaisi suojata tosiaan se, kun arkena syö hedelmää yms. joka kuitenkin on 'makeaa' ja maistuu hyvältä..<br /><br />En usko koskaan olevani sellainen ihminen, jolle herkuttelu = yksi korvapuusti. Se ei vaan ole.. <strong>MINUA</strong>. :) Joku tarvitsee enemmän namppia tullakseen nautinnolliseen tilaan, jollekin riittää vähemmän.<br /><br />Pelkään paljon sitä, että jos nyt alan pitää ruokapäivää niin sitten <strong>taas </strong>joku päivä alan 'karsia turhia kaloreita'. :( Masentaa kun muistan, että näin kävi <strong>aiemminkin.</strong> :( Mulla on joku kumma taipumus toimia näin, kun ruoka-ruoka ei kuitenkaan muodosta mitään kiusausta, eikä mulle tule helposti nälän tunnettakaan. Niin sitä sitten luulee, että helpostihan voi karsaista aamupalan ja lounaan pois ja kuka muka tarvitsee iltapalaa.. Pian onkin taas ruokapäivis tyhjää täynnä! Toivotaan kuitenkin parasta.<br /><br />Nyt jo tunnustan vähän 'lipsuneeni', eli <strong>EN</strong> olekaan kaikkina päivinä viitsinyt/jaksanut syödä 3 x päivässä! :( :( Mutta ainakin <strong>2</strong> ateriaa olen joka päivä syönyt ja onhan sekin todella hyvä. Ei vain aina huvita laittaa ruokaa ja mättää sitä kitaansa. Olen ajatellut, ettei se nyt näin atkinssilla haittaa [siis se, jos syökin vain 2 x päivässä eikä 3-4], kun kuitenkin ruoka on runsasenergistä ja vahvaa, lihaa ja munia ja kalaa. Voinhan sitten kun siirryn takaisin normaaliin pitää kiinni siitä säännöstä, että 3 x päivässä syön..!<br /><br />Muori muuten puhelimessa ehti livauttaa ilkeän kommentin naapurimiehestä, joka kaikesta päätellen sairastaa BED:tä [eli siis ahmimishäiriötä]. On se kumma että jotkut ihmiset eivät oikeasti tajua, että syömishäiriö on mielen sairaus ihan siinä missä joku muukin. Masennuksesta aika moni on tietoinen - tosin Muori ei sitäkään tunnusta tai ymmärrä - mutta viimeistään BED:n kohdalla useimpien ymmärryskyky tilttaa. Mua melkein itketti kun kuulin Muorin kertovan sen miehen kujeista, koska oli ihan selvää että hän on <strong>S A I R A S</strong> joka tarvitsisi apua eikä pilkkaamista + tuomitsemista. Esimerkiksi se mies oli ostanut 2 kinkkua jouluksi ja yhden tammialesta. Syö aika pakonomaisesti, ei häntä kadullakaan näe ilman eväitä! Ja paino on sen mukainen, eli hän on näitä superlihavia.. :(<br /><br />Samaistun aika hyvin myös ahmatteihin, vaikka oma syömishäiriöni sisältääkin piirteitä anoreksiasta ja bulimiasta. Mulle kuitenkin BED-ihmiset ovat <strong>sukulaissieluja..</strong> tavallaan tuo naapuriston mies joka ahmi sitä kinkkua, hän on kuin <strong>minä..</strong> mä ilman syöpöttelyt katkaisevia normaaleja/terveyshulluja kausia. :( Meitä erottaa se, että hänen sairautensa laatu on <strong>näkyvää </strong>- kropastaan näkee, että missä ongelma on - kun taas mä onnistun pitämään omat juttuni omana tietonani.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-1186307048929385603?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-2612735393722284722011-01-10T01:37:00.002+02:002011-01-10T01:57:56.407+02:00No ensinnäkin tein järisyttävän havainnon! Ta-daa, täältä tulee: voin sataprosenttisen paljon paremmin, kun syön <strong>USEIN</strong> [eli siis 3 x vrk]! Sitä eroa on vaikea edes tajuta, ellei ole elänyt mun elämää vaikkapa viiden vuoden verran nyt. Ensinnäkin vuorokausirytmini on parantunut huikeasti. Ei enää aamuyölle asti kestäviä teenkittausorgioita ja palelemisia! Ei enää väistämätöntä uuvahdusta sen päivän ainoan aterian jälkeen, jonka jälkeen sitten herätään päiväunilta tukkoisina ja makeanhimoisina. Unensaantiongelmat ovat myös parantuneet.. Mielialat ovat tasaantuneet [eli ei enää sitä pelottavaa mustaa raivoa, jota koin ennen joulua yms.] ja se jos mikä on <strong><em>I H A N A A ! ! !</em></strong><br /><br />En sano että olisi ollut helppoa elää näitä päiviä. :( Pari kolme ekaa päivää melkein <strong>ITKIN</strong> miehellekin sitä, että en <strong>VOI</strong> syödä 3 x päivässä, se on <strong>liikaa</strong>, se on väärin, takuulla lihon blaa blaa.. Mutta - ja tässä tulee taas pointti - koska se kuuluu Atkinsin ruokavalioon, niin söin kolme kertaa päivässä. Eli noudatin valitsemani ruokavalion ohjeita aika orjallisesti. Niin teen aina.<br /><br />Sitten .. tapahtui jotain positiivista taas! Atkins johdatti mut <a href="http://www.fineli.fi/">www.fineli.fi</a> -sivustolle. Ja siellä ovat paitsi ruokien hiilihydraatit <strong>MYÖS</strong> niiden sisältämät kalorit. Ja voi jösses, meikätyttö on laskenut.. 'lievästi' yläkanttiin suunnilleen <strong>kaiken </strong>mahdollisen kalorimäärät! :( Tämä ei ole kivaa, vaikka se voi kuulostaa hassulta. :( Vuosia sitten <strong>tiesin</strong> oikeasti näitä kalorimääriä, mutta jossain vaiheessa aloin <strong>käsittämättömällä </strong>tavalla hiissata niitä ylöspäin omassa päässäni. Tiedän, kuulostaa sairaalta ja käsittämättömältä, mutta näin tein. Jostain syystä.<br /><br />En ole vuosiin edes tajunnut, kuinka paljon esim. 1000 kaloriin mahtuu hyvää syötävää! Kun tämä kaksi viikkoa Atkins-kokeilua loppuu [olen muuten saanut jopa Pepsi Max-riippuvuuden kuriin - en ole juonut edes lasillistakaan tuota juomaa, 0, ei mitään!], niin oikeasti,<strong> OIKEASTI,</strong> uskon että mulla on mahdollisuus saada syöminen terveellisemmälle pohjalle pitämällä ruokapäiväkirjaa [jossa näen kalorit ja <strong>NÄEN</strong>, että niitä <strong>ei</strong> ole 10 000...] ja syömällä edes jossain määrin järkevän kalorimäärän päivässä, jaettuna useampaan syömiskertaan!<br /><br />Muuten kropasta on lähtenyt senttejä [mittanauha on kaverini], mutta sehän oli odotettavissakin ja se on nestettä. Luultavasti jatkossakin tulen välttelemään ainakin huonoja hiilareita, vaikka esim. hedelmät olen ajatellut ottaa takaisin ruokavalioon - ekaan kertaan moneen vuoteen! :) Mässyssä olen toki aina sallinut itselleni klementiiniä yms, mutta arkisin <strong>EN KOSKAAN.. </strong>mutta nyt ajattelin! :) Ja kalorimäärien puitteissa uskon voivani sallia ehkä jopa <strong>2 </strong>hedeä päivässä, tyyliin omena ja appelsiini!!! :) :)<br /><br />Tuntuu kuin olisi elo yhtä juhlaa.<br /><br />Tuo ketoosin kokeminen vähän lässähti! Mies nimittäin sanoi, että kyllä sun henkesi on joskus ennenkin tuolta tuoksunut, eli olen kai sitten joskus syömishullutteluissani vetänyt ketoosit päälle ihan ilman atkissejakin.<br /><br />Muuten en ole huomannut, että se olisi 'parempaa kuin seksi' - eli olo on suhteellisen normaali. Eli <strong>SIINÄ </strong>mielessä pettymys..<br /><br />Kummasti ovat naminhimot kuitenkin kadonneet, kun pistää sokrun katkolle vaikkapa vain reiluksi viikoksi.<br /><br />Tähän asti voin siis sanoa, että tämä on <strong><em>k a n n a t t a n u t</em></strong> ....! Lähinnä kai siksi koska olen oppinut uutta, olen - kiitos ankaran ja tarkan ruokavalion - joutunut vähän kuin 'pakon edessä' murkinoimaan useammin kuin kerran päivässä! Luojan kiitos että niin kävi, muuten .. en osaa edes ajatellakaan. :(<br /><br />Olen satavarma siitäkin, että kun syön enemmän kaloria arkisin/normaalisti, niin sellaisiin massiivimässyihin ei ole edes tarvetta, vaan ne normalisoituvat tai ainakin muuttuvat vähemmän hulluiksi ihan itsestään. Mutta käykös näin, sen näyttää <strong>AIKA! :)</strong><br /><strong></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;">Autoiluruikutusta</span></strong><br /><strong></strong><br />Nyt kun tulee etelässäkin lunta aika raskaasti, niin eikös mun autonromuni usein juutu tuohon mäkeen.. en <strong>SAA </strong>sitä ajettua ylös pihalle, koska renkaat vaan ruopii tyhjää siinä mäessä. Ja kun peruutan ja yritän uudelleen, niin usein käy vaan entistä hullummin, kaara menee outoon asentoon tai sitten juuttuu samoihin kaapimiskuoppiin!<br /><br />Aina tähän asti olen hävennyt sitä ja pitänyt sitä <strong>omana</strong> syynä - Suklis on surkea kuski! - mutta mies sitten ihan ohimennen tuossa möläytti, että ei se ole edes ihme, kun ei ole nelivetoa ja kun renkaat eivät ole tuollaiseen ajoon hyvät! Oli sitten pitänyt tämä omana tietonaan, ei kertonut mulle! Grrh, ja niin kun mä olen nolostellut ja ollut kurjana sen auton takia.<br /><br />No, viimeksi kun ruostekasa jäi mäkeen, niin siihenpä sen jätin odottamaan miehen kotiintuloa. Eikä tuntunut edes pahalta. ;)<br /><strong></strong><br /><strong></strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-261273539372228472?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-49367817602195843462011-01-03T00:50:00.002+02:002011-01-03T01:25:08.515+02:00Niin, nyt on 2. päivä 'elämäntaparemonttia' meneillä. Joidenkin mielestä Atkins-ruokavalio on tietenkin kaukana remontista, vaan pikemminkin huononnus. ;) Itselläni tämä kokeilu on juuri tällainen Atkins, koska 1. tahdon kokeilla vähähiilihydraattisempaa ravintoa ja 2. tahdon kokea <strong>KETOOSIN!!</strong> Ja Atkinsissa keho ajetaan siihen ketoosiin, koska 2 ensimmäistä viikkoa ovat hyvin rajoittavat..<br /><br />Miksi siis Atkins, jos tarkoitus ei ole laihtua? Juu, ei ole tavoitteena pudottaa painoa, vaan poistaa sokeririippuvuus. Siitä kärsin, oikeasti. Ja tosiaan tarkoitus on kokea se <strong>KETOOSI!</strong> Atkins itse on sanonut, että 'ketoosi on parempaa kuin seksi'. Mullahan on niin, että esim. mässyissä olen etsinyt 'kiksejä' - ja niitä saa, kun ahtaa ensin paastonneena [mun mässyjähän edeltää aina päivän täyspaasto] itsensä ähkyyn sokerista, rasvasta yms. - joten ehkä ketoosin kautta saan 'terveellisempiä' kiksejä?<br /><br />Painotan siis edelleen sitä, että kahden viikon jälkeen en aio jatkaa tällä rankalla systeemillä [joka laihduttaa] vaan siirtyä toivottavasti vähän <strong>hillitympään </strong>vähähiilihydraattisuuteen. :) Se voi olla sitten vaikka Antti Heikkilän tyyli tai Atkinsin 'pysyvä' vhh-tyyli [jossa ei siis pyritä laihtumaan vaan <strong>ylläpitämään</strong> paino.]<br /><br />Lisätavoite on katkaista ärsyttävä riippuvuus Pepsi Maxiin! Sen mustan myrkyn juominen ja hampaiden jatkuva uittaminen siinä ovat tulleet <strong>niin </strong>tärkeiksi mulle. :( Siinä on jotain etovaa! Atkinssissa ei saa juoda Pepsi Maxia [kofeiinin takia kai], joten nyt on mulla pakolliset pari viikkoa, joiden aikana toivottavasti katkaisen pepsi-kierteen.<br /><br />Mies kammosi, että nyt olen taas menossa huonompaan suuntaan ja <strong>dieettaamassa..</strong> mutta ymmärsi sentään, kun selitin! Tänä iltana, 2. päivän iltana siis, alkoi hengitys tuoksahtaa hiukan siltä, miltä pitää - eli ei kovin hyvältä! Hih, veskissä olen käynyt pikku asialla, mutta iso asia .. ei todellakaan ole enää isoa asiaa. :)<br /><br />Muuten on sanottava, että olo on yllättävän hyvä. Olen syönyt kumpanakin päivänä 3 kertaa päivässä ja se on mulle aivan uskomaton juttu! Niin monta vuotta olen syönyt vain kerran päivässä! On melkein kummallista sekin, kun ruokien jälkeen ei väsytä! Aiemmin <strong>AINA</strong> ruoan jälkeen oli pakko mennä nokosille, väsähdin ihan täysin ja melkein 'sammuin'! Aiempaa ruokavaliotani voisi kai kuvailla runsashiilihydraattiseksi.<br /><br />Mä muuten sanon tässä ja nyt, että <strong>EN </strong>ole mikään<strong> kiihkoilija</strong> vhh-Atkins -linjalla. En myöskään ole kiihkoilija sitä vastaan. Itse otan tämän ihan <strong><span style="color:#ff0000;">kokeiluna.</span></strong> Jos olo jossain vaiheessa 'romahtaa', niin siihen loppuu kokeilukin. Eikä minulla ole mitään <strong>tarvetta</strong> puolustaa tai mollata mitään ruokavaliota. Sanon tämän blogissakin, koska olen nyt netissä törmännyt aikamoisiin 'kansanvalistajiin', joilla jokaisella on se oma totuus.. Jotkut saarnaavat melkein kuin ammatikseen Atkinsia vastaan, toiset vannovat Montignacin nimeen ja kolmas kehuu kasvisruokavalion olevan se onnen ovi.<br /><br />Nykyisin itse ajattelen niin, että ihmiset todellakin <strong>ON </strong>yksilöitä. Yhdelle voi sopia sellainen, mikä toiselle tekisi sairaudet ja pahan olon. Esimerkiksi moni valittaa Atkinsissa parin ekan päivän olevan kamalia: huimaa, on päänsärky, vetämätön olo. Mulla ainoa kielteinen oire on tähän asti ollut viime yönä ollut lievä päänsärky. Muuten olen ollut tosi aktiivinen, ollut pihalla ja oikein omaksi ällistyksekseni on ne päivätorkut jääneet! Uni ei vain tule! Tuntuu kuin olisi <strong>virtaa..</strong><br /><br />Mutta sitä en osaa sanoa onko tämä <strong>PITKÄAIKAISTA</strong>, tämä positiivinen juttu. Ja tietenkään <strong>en </strong>jatka, jos kävisi niin että <strong>lihon!!</strong> Yksi ihminen netissä sanoi lihoneensa atkinsilla, ja se ei käy. :) Tosin en tiedä seurasiko hän ruokavaliota tarkasti.<br /><br />Johonkin ruokavalioon 'höyrähtäneet' osaavat joskus olla ärsyttäviä. :( Esim. miehen yksi työkaveri on nähnyt valon ja syö Montignac-oppien mukaan. Ei siinä mitään, hyvä juttu ihmiselle itselleen, mutta kun hän kuulemma <strong>SAARNAA</strong> siitä kaikille muillekin + selittää niitä oppeja kiinnosti se ihmisiä tai ei. ;) On kai kahvi- ja ruokatunnit aikamoisia <strong>luentoja</strong> nykyisin, hehe. Itse en ainakaan aio ryhtyä tämmöiseksi.. Varsinkin kun olen tavallaan luonnostaan epäluuloinen 'ruokavalioita' kohtaan. Itse olen kai tähän asti syönyt <strong>kaloreita </strong>tarkkaillen ja minusta se on ollut yllättävän hyvä tyyli. Koska silloin ei tarvitse luopua mistään <strong>yksittäisestä</strong> elintarvikkeesta tai ravinnon lajista. Atkinshan on juuri tällainen paljon poissulkeva ja siksi olen tavallaan aika realistinen tämän ohjelman keston suhteen.<br /><br />Olen koekaniini, oman itseni koekani! Testaan miten elimistö reagoi.. Ja <strong>jos</strong> menee metsään niin tiedotan siitäkin. Nyt vielä on <strong>kaikki </strong>vaihtoehdot avoimia, joko tämä voi toimia tai sitten ei. 2 viikkoa olkoon koeaika.<br /><br />Miestäkin hiukan kiinnostaa vähentää hiilihydraatteja ruokavaliosta, mutta hän tyytyy siihen että luopuu iltateellä nautitusta pullasta/piirakasta. Olen siis aina laittanut miehelle sellaisen herkkulautasen illalla.. karkkia, pullaa tms. Hän pitää siitä, mutta nyt on kauhistunut käytyään <strong>VAAKASSA. </strong>Vaaka oli näyttänyt 106 kiloa.<br /><br />Tavallaan on ärsyttävää, että mies [joka kai luokiteltaisiin lievästi ylipainoiseksi BMI:n mukaan] pystyy kuitenkin herkkuilemaan kohtuudella - siis määrän suhteen - arkisin. :( Ei hänellä ole sitä pakonomaista tarvetta mättää.. ja se taas on mun ongelma, vaikka itse taas kuulun painomielessä normaalien kastiin!<br /><br />Mies oli muuten tänään käymässä vanhempiensa luona. Minä <strong>en </strong>mennyt, vaikka olisin mielelläni kyllä.. mutta kun olen sellainen 'perfektionisti', että jos alan jonkun ruokavalion, niin sitten noudatan sitä viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Joten ei vierailua anoppilaan: siellä olisi taas ollut ruokaa ja sitten olisi atkins-kokeilut vesittyneet! No, appivanhemmat laittoivat miehen mukana 2 sukulaatirasiaa.. Suklaahirviö minussa ilahtui, tuore atkinssaaja taas kiristeli hampaita. ;) No, säilyyhän ne toisaalta. Saimme Pandan juhlapöydän [miehelle suurempi ilo kuin mulle, hehe] ja sitten sellaisen Fazerin Geishakonvehtirasian. Anoppi oli laittanut itse tekemiään pikkuleipiäkin mukaan ja arvata sopii, että ärsytti laittaa ne pakastimeen. ;) Mutta niin vain piti tehdä. Nyt on nimittäin Atkinsin Aika ja Ketoosin Kausi!!<br /><br />Onkohan ketoosissa olo oikeasti sellaista kuin olisi pilvessä? Toivoa sopii.<br /><br />Tjaah, Suklis onkin saanut herkutella <strong>fetalla</strong> ihan kiitettävästi. Löysin kivan fetan, jossa sadassa grammassa on hiilareita alle 0,1. Hehe, maistunut on. ;) Jotenkin hullua syödä ihan päinvastoin kuin ennen. Mutta huomaan sen, että tässä ruokavaliossa vähemmästä tulee täysi olo..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">x kokonaista vuorokautta herkkuihin..?</span></strong><br /><br />Nyt en osaa sanoa milloin on seuraava mässinki. Ketoosi on ainakin ennen koettava ja tutkittava vhh-ruokavalion edut ja haitat. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin kyllä se tässä taas jossain vaiheessa tulee. Tavallaan olisi hienoa jos siihen mennessä sellainen pahin sokeririippuvuus olisi saatu pois. Niin että voisin edes <strong>YRITTÄÄ</strong> herkkuilla kohtuudella. :( Siis niin, ettei mulle tule moraalista krapulaa jäljestäpäin, tai etten ole ihan sairaalloisessa ähkyssä. Onnistuisikohan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4936781760219584346?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-21827007350318513812011-01-01T01:01:00.003+02:002011-01-01T01:15:17.492+02:00Pitkän harkinnan jälkeen kirjoittelen täällä taas. Mulla on ollut aika raskas joulunalusaika. Paljon mielialavaihteluita, masennusta, ja - <strong>MUSTAA RAIVOA.</strong> Mustalla raivolla tarkoitan sitä sellaista <strong>valtavaa</strong> kiukkua, joka vetää ihan mustaksi silmissä. :( Ei kovin suklismaista, mä kun olen normaalisti lempeä kuin kyyhkynen. ;) Nyt ennen joulua olin ihan raivon vallassa, jostain syystä, <strong>KAIKKI</strong> otti päähän.. Kerran esim. sorruin paiskaamaan yhden kirjan - josta oikeasti <strong>pidän </strong>- niin kovaa vasten seinää kuin mahdollista. Jyskis ja pam! Joulunalusrauhaa a la Suklis.<br /><br />Niin - ennen joulua itkeskelin ja olin oikeasti ihan vuoristoradan kyydissä.. joten päätin: tästä <strong>ON</strong> tultava loppu. Kyse ei ole enää painonhallinnasta - <strong>siihen</strong> pystyn - vaan siitä, että tämä mässy-askeesi -systeemi pistää <strong>pääni </strong>sekaisin. En <strong>voi </strong>jatkaa sitä enää tällaisenaan, tai päädyn oikeasti häpäisemään itseni jossain kauppajonossa esim. itkemällä. :(<br /><br />Mun ruokavalinnoilla <strong>ON</strong> vaikutusta siihen, miten elän, miten koen itseni ja maailman ja miten reagoin paineeseen tai arkeen. Kauhea määrä rasvaa ja sokeria parin viikon välein ja sitten väliaikoina rankka paasto - se taitaa olla pahaksi mielenterveydelle(kin).<br /><br />Nyt sitten päätin, että <strong>yritän</strong> elää <strong>toistaiseksi</strong> ehkä pitkäänkin ilman mässyjä. Eli kohtuullistan elämääni, syön arkena enemmän ja paremmin, mutta en tietenkään mässää. Muuten paino nousisi. Tarkoitan vain, että olisi hyvä varmaan pitää vähintään kuukauden, ehkä kahdenkin mässytön kausi. Henkisesti tunnun olevan niin hajalla, etten kestä niitä enää. Tarvitsen lepojakson.. toipumista..<br /><br />Mässyostoksetkaan ei enää ilahduta, vaan tunnen <strong>valtavaa</strong> paniikkia ja pahaa oloa ostellessani. Ja kuten olen kai sanonut, joskus melkein purskahdan <strong>itkuun</strong> - se on kaikki niin hullua..<br /><br />Olen suunnitellut itselleni uuden ruokajärjestyksen ja<strong> YRITÄN</strong> noudattaa sitä. Ainahan voi palata entiseen, jos muu ei auta, mutta oman henkisen hyvinvoinnin takia on nyt pakko yrittää.. Uudessa järjestyksessä on rutkasti enemmän proteiinia ja aterioita. Kun tähän astihan olen syönyt vain kerran päivässä. Siksi kai aamut, aamupäivät ja vastaavasti illat on kuluneet melkein kuin horteessa joskus. Nyt ajattelin syödä <strong>3 </strong>kertaa päivässä, kokeillaan mitä tulee elämästä ihan aamupalan kanssa. ;)<br /><br />Musta oikeasti tuntuu kuin suhteeni ruokaan - ja <strong>HERKKUIHIN</strong> - olisi samanlainen kuin alkoholistin suhde viinaan. Itse asiassa uskon, että jos tietyt tekijät olisi vähän toiset, niin voisin hyvin olla joko alkoholisti tai narkkari. Mulla on käynyt hyvä lykky siinä, että olen säästynyt niiltä kohtaloilta.<br /><br />Ehkä tästä ei tule mitään, ehkä parin viikon päästä olen taas mässymouruamassa, mutta tahdon <strong><em>Y R I T T Ä Ä ...!</em></strong> Mitä muutakaan me ihmiset oikeastaan voimme? Uusi komento alkaa joko huomenna, tai siis 1.1., tai 3.1. Se vähän riippuu menenkö miehen kanssa appivanhempien luo sundena. Jos menen, niin sitten täytyy kai jättää aloitus maanantaihin, kun appivanhempien luona kumminkin on pöytä koreana.. :( Mutta saattaa olla etten mene, on ollut vähän erakkomainen olo viime aikoina. :( On kuin en voisi jostain syystä taas kohdata ihmisiä. Tympeää.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Jouluraportti!</span></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong><br />Niin, tuli taas possuiltua suklaatin parissa, mutta aika <strong>kohtuudella</strong> sittenkin. Jos nyt voi kohtuudesta puhua kun on Hirviöstä kyse. ;) Siis, ei ainakaan tullut oksetusta tai pahaa oloa.. Typerät herkkuiluni ovat tavallaan tehneet mut vaan niin nirsoksi ja vaateliaaksi, ei sukulaatikaan kohta enää 'tunnu' miltään, kun sitä on saanut niin paljon.. :( No, itsepä olen itselleni senkin vahingon tehnyt. Jos söisin sukulaatia harvemmin, niin antaisin sille arvoa <strong>ENEMMÄN</strong><br /><strong></strong><br /><strong> </strong><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2182700735031851381?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-58199969829041519192010-12-16T00:21:00.002+02:002010-12-16T00:48:45.598+02:00Suomessa jokin aika sitten tehtiin sellainen päätös, että koulutuksesta tai työstä <a href="http://iltalehti.fi/uutiset/2010120712826899_uu.shtml">kieltäytyvää</a> nuorta voidaan rokottaa viemällä 40% tuesta pois. Tuon asian yksityiskohdat on multa peitossa, mutta tosiaan jos oikein muistan, niin puhutaan jopa 40% leikkauksesta. :( Ja se on <strong>PALJON,</strong> jos ihminen elää tukien varassa!<br /><br />Mulle tuo päätös ja se <strong>VÄHÄINEN</strong>, mitätön, keskustelu joka siitä seurasi, oli varsinainen isku vyön alle. Se veti hiljaiseksi. Itse en tietenkään ole alle 25 v, enkä koskaan ole keskeyttänyt opintietä - mutta silti. Mitä kummaa tuollakin nyt voitetaan? Varsinkin kun ajattelee mikä saa ihmisen lopettamaan vaikkapa opinnot. Aika usein taustalla voi olla mielenterveydellinen syy.<br /><br />En enää tiedä <strong>KUKA</strong> tässä maassa pitää niiden <strong>kaikkein</strong> heikoimpien puolta! Joskus on sellainen kauhea tunne, ettei <strong>kukaan </strong>sitä tee! Olen kommunisti, ja jotenkin tuntuu hirveältä kun tajuaa, ettei vasemmistoa tavallaan <strong>OLE </strong>tässä meidän maassamme! <strong>Jos </strong>olisi, niin luulisi sen tekevän <strong>jotain</strong> - radikaaliakin - tuollaisten juttujen jälkeen?? En tarkoita väkivaltaa, koska vastustan sitä <strong>kaikissa</strong> muodoissa, väkivalta saa mut sairaaksi, mutta kai sitä voisi jotain Gandhin passiivisen vastarinnan tapaista koettaa? Missä massamielenosoitukset, miksi edelleenkin hallitus nauttii luottamusta????<br /><br />Välikysymyksistäkin on tullut sellaista teatteria, opposition irtopinnojen keräilyä, niissä ei oikeasti ole sitä mahdollisuutta että hallitus ei voisi jatkaa! Ja se pitäisi olla!<br /><br />Keskustapuolue saa mut aika ymmälle. En tiedä siitä paljon, sen vaan että esim. miehen vanhemmat kannattavat sitä. Mutta ihmettelen sen politiikkaa, Kiviniemen johtaman hallituksen politiikkaa. Ja vihreitä mietin myös, niilläkin [Osmo Soininvaaralla ainakin] on ollut näppinsä pelissä näissä kurjien kurjistamiskampanjoissa!<br /><br />Kesti pitkään ennen kuin edes <strong>HALUSIN </strong>kirjoittaa tästä. :( Mun mielestä Suomessa on nyt meneillään sellainen, että köyhiltä ei vain leikata ja leikata, vaan köyhien koko <strong>olemassaolo</strong> alkaa olla uhattuna. Miksi,<strong> MIKSI</strong> poliittisesti aktiivit tahot ei tee mitään? :( Pitääkö mun, Sukliksen, sittenkin alkaa.. <strong><em>j o t a i n ..??<br /><br /></em></strong>Olen itsestäni tosi epävarma, politiikassa siis. :( Monta kertaa miehen kanssa on näistä jutuista keskusteltu [ja väitelty] ja joskus mies nauttii varmaan, kun esittää mulle sellaisia kysymyksiä esim. talouspolitiikasta, joihin en voi/osaa vastata. En ole koskaan väittänyt olevani mikään <strong>ekonomisti</strong>, mutta kai mulla sentään sydän on paikallaan? :(<br /><br />Tuntuu uskomattomalta tämä <strong>härskiys.</strong> Katsoin sen eduskunnan kyselytunnin, jossa tuota juttua käsiteltiin. Paula Risikko oli uskomattoman holhoava ja alentuva selittäessään kaikkia tuon siunauksellisia puolia ja puhui siitä miten sossun työntekijät miettivät 'kuinka saavat juuri tämä ihmisen elämän raiteilleen' tms..! Ihan kuin köyhä tai opinnot lopettanut olisi joku kuolaava tyhmä idiootti, jonka viisaat Viranomaiset sitten hoitavat taas jengoilleen! Ja ihmiset kuunteli sitä puhetta.. reagoimatta!<br /><br />Mulla on sellainen vahva tunne, että Suomi oikeasti tarvitsee <strong>UUDEN</strong> vasemmistopuolueen, kommunistisen!! Muuten ei tästä tule mitään. Mitä tapahtuu <strong>seuraavaksi??</strong> Keneltä viedään <strong>seuraavaksi?</strong> Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti on paljon ihmisiä, jotka ei saa sairaalahoitoa - tai siis joutuu jonottamaan sitä niin, että kuolee siihen jonotukseen - tai joilta vain leikataan.. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin suurtyöttömyys ei ole <strong>IHMISTEN</strong> vika, siis kansalaisten!! Eli on julmaa rankaista syyttömiä siitä, mitä he eivät ole saaneet aikaan. Viedään <strong>poliitikoilta</strong> seuraavaksi, mitäs siitä sanotte? Pienennetään niiden kansanedustaja-pajarien palkkoja vaikka <strong>50%.</strong> Silti jää niin paljon jäljelle, että sillä tulee hyvin toimeen! Vaan ei niin tapahdu, he ovat Koskemattomia..<br /><br />Joskus kyllä mietin myös nk. tavallisia kansalaisia. Joillakin ihmisillä on kauhea tarve sanoa ensin, että työttömät säälittävät ja on se kauheaa olla työtön varmaankin. Mutta <strong>SITTEN</strong> he sanovat, että tietty on näitä <strong>tahallaan</strong> loisivia, jotka eivät muuta ansaitsisi kuin potkun p-seelle. Joillakin ihmisillä on myös sellainen pakonomainen tarve varmistua siitä, ettei vaan työttömyystuki menisi 'lorvijoille'. Joskus jotkut työssäkäyvät tuntuvat melkein kadehtivan työttömän vapaa-aikaakin. Niin - kateellinen voi nimittäin näköjään olla <strong>KAIKESTA</strong>, ihan mistä vaan, voi kadehtia surkeissa taloudellisissa oloissa elävältä sitä <strong>ainoaa </strong>asiaa, jota tällä kurjimuksella luultavasti on enemmän kuin sulla - eli siis sitä 'vapaa-aikaa'. Kumma kun ei nämä työssäkäyvät aristokraatit vain tule kysyneeksi, että <strong>mihin </strong>huoleton työtön [!] sen vapaa-aikansa käyttää! Luulevat kai työttömän siemailevan shampanjaa jossain 5 tähden ravintolassa! Ei! Minäpä kerron kuinka se kuluu! Kotona kaappeja siivoten. Kävellen ulkona, jos sää sallii. Tietokonetta räpläten. Yksin. Harrastuksiin ei ole <strong>VARAA</strong>. Ei ole varaa matkustella. Ei aina ole varaa edes liikkua autolla [joka monessa tapauksessa täyttää jo museokaaran tuntomerkit].<br /><br />Joskus mua inhottaa ihmisten tyhmä ja <strong>turha </strong>kateus! Vähän niin kuin <strong>MINÄ</strong> alkaisin kadehtia rullatuolissa loppuikänsä istunutta, että sun ei tarvitse koskaan kävellä ja rasittaa jalkojasi, kun taas <strong>MUN </strong>täytyy, voi nyyh! En <strong>kehtaisi</strong> sanoa rullatuoli-ihmiselle noin, mutta <strong>työttömälle </strong>ihmiset kehtaavat sanoa mitä vain tyhmää! Osa tietysti johtuu tietämättömyydestä. Tulkaa ja tutustukaa kuinka me työttömät päivämme vietämme, kuinka 'nautimme' vapaa-ajastamme. Ja katsokaa sitten vaihtaisitteko osia meidän kanssa. Jos vaihdatte, niin hyvä vaan, tarjoudun heti ekana ottamaan sellaisen tyypin työpaikan itselleni!<br /><br />Kaikessa kai on kateuden siemen.. sen <strong>mahdollisuus..</strong> Kateuden siemenestä kasvaa ruma kasvi. Ei siinä mitään, ei kateus tapa sen kohdetta, mutta kadehtijan <strong>oman </strong>elämän se voi myrkyttää. Se kannattaa muistaa.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">7! 7!</span></strong><br /><br />On 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Se ilahduttaa mua, Suklista. On ollut kova makeanhimo.. Se tulee usein näin kylmällä! On kuin talvisin kroppa huutaisi jotain makeaa, energiapitoista ym. Nyt etenkin on ollut näin tulipalopakkaset.. se pahentaa tilannetta.<br /><br />Muori sai mut tänään kiinni siitä, että nukuin myöhään. Hän nimittäin soitti, kun olin - varmaan taas niillä kaikkien työssäkäyvien kadehtimilla - päiväunilla. Sanonpa tässä nyt vaan sen, että mulle unihäiriöt ovat itse asiassa olleet osa elämääni <strong>AINA,</strong> myös nuorempana, joten ihan turha tässä tulla sanomaan, että<strong> TYÖTÖN LORTTI</strong> se päivisinkin nukkuu. Itse asiassa unen määrä mulla vuorokaudessa on pienempi kuin miehen, olemme sen yhdessä havainneet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-5819996982904151919?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-3159205776557572342010-12-14T00:06:00.002+02:002010-12-14T00:37:05.921+02:00Äetmuori aina kertoo puhelimessa kiintoisia juttuja elämästä siellä vanhalla kotseudullani. Nyt hän kertoi miehestä, joka pesee hampaat vain silloin, jos on 'menossa' jonnekin, eli vaikkapa <strong>juhlaan!</strong> Kyseessä on Muorin naapuri. Muori oli tavannut tämän miehen kadulla ja mies oli kertonut tulleensa juuri hammaslääkäristä. Hampilääkäri oli kuulemma päivitellyt hampaiden huonoa tilaa ja mies oli kertonut pesupolitiikastaan. Lekuri ei ollut siihen mitään sanonut, mutta katsonut pitkillä kyllä! Mies ei aio muuttaa tapojaan, sanoo olevansa liian vanha oppimaan [hän on n. 60 v.] Muori ihmetteli mulle, että tällainen mies on löytänyt itselleen fiksun - Muorin kielellä siis varakkaanoloisen - naisystävän.<br /><br />Jotkut vanhemmat naiset on kertoneet, ettei ole helppoa löytää 'hyvää' miestä joskus 5-6-kymppisenä. Miehiä on siihen mennessä kuollut enemmän kuin naisia ja kaikki hyvät ovat varattuja. Ja sitten vapaiden ikämiesten piirissä elää tietysti toive <strong>NUORESTA</strong> naisystävästä. Viisi-kuusikymppinen mies ei katso pariutumisaikeissa välttämättä sitä viehättävää 50-vuotiasta naista, vaan jahtaa kolmekymppisiä. Tyhmää.<br /><br />Kai tuollainen hammaspeikkokin sitten jollekin kelpaa. Mulle ei kelpaisi. Sukliksella on muutama ehdoton <strong>EI</strong> mitä tulee miehiin. Yksi niistä on <strong>huono hygienia</strong>, johon lasken myös hampaiden pesemättömyyden.<br /><br />Mun lapsuudessa muuten syyllistettiin kouluhammaslääkärissä aika tehokkaasti ne lapset, joilla oli reikiä. Mä olin yksi niistä. Aina olen pessyt hampaani jne. mutta siihen aikaan ei taidettu tietää/välittää siitä että hampaiden reikiintyminen ei johdu <strong>PELKÄSTÄÄN</strong> pesemättömyydestä. Myös Siukulla ja Äetmuorilla, ahkerilla pesijöillä, on reikiä. Meillä kaikilla on muuten kauniiksi kehuttu, valkoinen hammasluu. Mutta sitten esim. mies on kertonut joskus lapsena pinnanneensa hampipesusta oikein <strong>KUNNOLLA</strong>. :) Ei hän <strong>enää </strong>tee niin, mutta lapsena kai teki.. eikä hänellä ollut koskaan reikiä. Ekat reiät mies sai vasta aikuisena, eikä hänellä vieläkään ole kai kuin 2 paikkaa. Heidän suvussaan hammasluu ei ole niin valkeaa kuin meillä, mutta koko heidän perheensä on hammasmielessä kovin terve. Ei ole anopillakaan kai kuin 1-2 paikkaa ja sama juttu appiukolla.<br /><br />Muistan joskus lapsena ihmetelleeni sitä, kun erästä Satua aina meillä koulussa ja hammaslääkärissä kiitettiin ja kehuttiin, kun ei hänellä ollut reikiä. Se Satu oli varmaan koulun laiskin tyttö pesemään hampaitaan.<br /><br />Silti, hampien pesu on <strong>TÄRKEÄ</strong> juttu, ei nyt ainoastaan rei'iltä säästymiseksi vaan <strong>HYGIENIAN </strong>vuoksi. Hyh, kun kuvittelee miten semmoinen hengitys haisee, joka ei pese...!<br /><br />Muorilla aina on noita tarinoita ihmisistä. Kerran hän kertoi miehestä, joka siellä hänen lähellään asuu. Mies on tuurijuoppo, juo aina joskus hurjia pätkiä ja sitten taas saattaa olla pitkään ihan ilman wiinaa. No, sitten kerran tämä mies oli pitkän juoppoilun seurauksena saanut asuntonsa siihen kuntoon, ettei ollut saanut sitä itse puhtaaksi! Ei kai ollut kaupan tolut enää tehonneet. Niin sinne oli kunnan puolesta mennyt siivooja, joka joillain myrkyillä sitten sai esim. vessan taas jotenkin ihmismäiseen kuntoon.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Maa-maa-masennus</span></strong><br /><br />Mulla olikin suhteellisen pitkä päivitystauko! Olen ollut vähän alamaissa taas vaihteeksi. Se on kai tämä vuoden pimein aikakin kun sen tekee. Tuntuu joskus kuin päivää olisi niin <strong>vähän</strong>, ja kylmyys tunkee luihin ja ytimiin. Ei paljon tee mieli ulkoilemaankaan. Sitä vaan litkii teetä ja on.<br /><br />On 9 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Mietin sitä leivontaa, pitäisiköhän kaiken sukulaatin vastapainoksi tehdä joku <strong>RAIKAS</strong> juustokakku, vaikka joku sitruunainen hyydytetty..? New York cheesecake on mielestäni liian kiinteä ja raskas, siksi joku hyydytetty vaahtoinen olisi kiva. Mutta saa nyt nähdä! Mieli tekisi kyllä..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-315920577655757234?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-30462916339592332022010-12-07T01:21:00.003+02:002010-12-07T01:50:32.122+02:00Joulun laatikkoperinne alkoi jo itsenäisyyspäivänä, kun Jim-kanava näytti aika <strong>karsean </strong>dokkarin naisesta, joka oli ollut 'orja' miehelle. Mies [hullu psykopaatti] oli kidnapannut naisen, sitten kai kuukausitolkulla pitänyt sitä<strong> laatikossa</strong>.. kauheissa oloissa.. ja rääkännyt.. Lopulta naisen - tai <strong>tytön,</strong> oikeammin - tahto oli murtunut ja hän oli uskonut miehen valeet, että jossain oli Yhtiö [paljon samaa ajavia miehiä] jotka tappaisivat hänet + perheensä jos hän ei olisi kunnolla. :( Voi kamala. Oikein inhotti katsoa, silti katsoin - miksi? Töllö sattui olemaan päällä ja olin yksinäinen, joten..<br /><br />Se oli tosiaan hirveää. Se tyttö oli paitsi sellaisessa ruumisarkkumaisessa (!) laatikossa, niin myös vangittuna tämän miehen ja hänen <strong>VAIMONSA</strong> vesisängyn alle rakennetussa laatikossa. Vaimo tiesi kaiken!! Laatikkoja siellä ja täällä. :( Sitten tyyppi sai lopulta <strong>104</strong> vuoden vankeustuomion! Mutta kai se jo voi ehdonalaiseen hakea 2020-luvulla.. mikä tarkoittaa, että on aika vanha ukkeli jo, koska tämä rikos tapahtui kai n. 80-luvun alussa.<br /><br />Minä en aina oikein ymmärrä sellaisia orja-Masteri-fantasioita. Nimittäin <strong>todellinen </strong>masokismi on <strong>hyvin </strong>harvinainen piirre ihmisessä, sellaista <strong>vapaaehtoisuuteen </strong>perustuvaa 'aitoa' orjahommaa ei <strong>SAA</strong> aikaiseksi. Itselläni on joskus ollut seksipartnereita, jotka on tunteneet vetoa bondageen ja dominointiin.. yleensä se on tarkoittanut <strong>Sukliksen</strong> joutumista rääkätyksi.. eikä todellakaan voi sanoa että se mua sytyttäisi. Sitten taas puhtaana roolileikkinä voisi kysyä, että mitä ideaa tässä on?? <strong>Aito</strong> sadisti ei ikinä tyydy 'pelkkään' roolileikkiin, eikä aidolle sadistille ole olemassa mitään turvasanoja!<br /><br />Niin sopii tosiaan kokeilla näitä juttuja, kai se tosiaan <strong>ON</strong> niin että kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran. ;) Mutta moni fantasia kuolee siihen, kun sitä yrittää.<br /><br />Sukliksen nänneille on tiputettu kuumaa steariinia, ei se ole pahinta mitä tapahtua voi, mutta ei nyt niin kivaakaan.<br /><br />Kai taidan seksuaalisessa mielessä olla sittenkin turhauttavan tavallinen. ;)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kapinaa!</span></strong><br /><br />Mietin miksi en <strong>MUKA </strong>voisi leipoa kinuskikakkuani jouluksi, jos juuri se on himoni kohde?? Miksi muka pitäisi olla jotain super-hyperjuhlavaa - josta en itsekään tiedä mitä se on - jotta täyttyisi jotkut Kriteerit? Ja pah!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Toimistosotaa</span></strong><br /><br />Nyt kun on ollut itsenäisyyspäivä ja sotia muisteltu, niin sopii varmaan teemaan sotainen aihe! Miehellä on ollut joku <strong>TOIMISTOSOTA</strong> erään hesalaisen tyypin kanssa. :( Tämä Jussi [se hesalainen] on ollut jotenkin määräilevä ja mestaroinut jotain ja sitten täällä meidän päässä ei ole siitä tykätty. Jotenkin se miehen sähköpostisota tuon Jussin kanssa on sekin taas vähän <strong>masentanut </strong>mua.. se on stressannut miestä, koska hän välttää viimeiseen asti 'riitelyä' ... mutta <strong>mulle</strong> se on taas muistutus jostain jota en itse koskaan saa: eli siis työelämän ristiriidoista ja erimielisyyksistä. :( Itse en koskaan joudu/pääse siihen asemaan, että joku kirjoittaisi <strong>mulle </strong>ja vaatisi multa jotain, johon en voi suostua tai mihin 'mun pääni' [eli siis konttori tms.] voi suostua.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis ja Independence Day</span></strong><br /><br />Niin, tosiaan on ollut itsenäisyyspäivä.. Joskus mietin miksi meillä <strong>AINA </strong>sotaa muistellaan kauheasti. :( Ymmärsin sen vielä joskus 90-luvulla, mutta nyt fakta on se että suurin osa sotaikäpolvesta on jo vainajalassa. :( Miksi siis koko ajan on vain sitä sotaa..? <strong>Suon </strong>tietysti sen vanhoille ihmisille, ei kai mua haittaisi vaikka siihen asti kuin viimeinen veteraani elää niin tätä olisi!! Suon sen, mutta en <strong>sotahulluista </strong>syistä vaan siksi koska <strong>SÄÄLIN </strong>heitä niin mielettömästi! Ihan samoin muuten säälin venäläisiä sotilaita ja saksalaisia sotilaita! Koska he olivat nuoria ja joutuivat näkemään + kohtaamaan asioita, joita <strong>KENENKÄÄN </strong>ei pitäisi. :( Kun katson noita vanhoja sotakuvia, niin 2-kymppiset miehet näyttää nelikymppisiltä.. Se on jotenkin <strong>kauheaa</strong>, se haaskattu elämä, jota noissa meidänkin torjuntavoitoissa (?) saatiin?<br /><br />Joskus tosin ihmettelen sitä <strong>miksi </strong>emme voi sanoa, että hävisimme sodissa..? Kuitenkin rauhanehdot sanelee voittaja, eikö niin? Ja me emme niitä sanelleet. Miksi on 'häpeä' hävitä, jos kuitenkin toiminta liittyy tappamiseen? Eikö ole enemmän kunniakasta hävitä?<br /><br />No, tietysti kunnioitan valtavasti sitä uhrausta yms.. enkä tahdo saarnata tai sanoa, että <strong>MUN</strong> tapa ajatella olisi se oikea. Molemmat pappani olivat sodassa, Vaari ja Ukki siis. Vaari vielä haavoittui pahasti, oli sotainvalidi. Silti en osaa syyttää venäläisiä siitä, koska eihän hekään <strong>HINKUNEET </strong>sotaa, vaan menivät sinne mihin käskettiin.. Ja jos et mennyt, niin sitten kuolit omien luodeista!<br /><br />Suklis on kommunisti, mutta<strong> ei</strong> hyväksy Neuvostoliiton suurvaltapyrkimyksiä tai hyökkäyksiä Suomeen. Suurvalloilla olisi asia tai kaksi opittavana pienten valtioiden elämästä, nimittäin se, että miten eletään uhoamatta joka suuntaan. Sitä Suomi on kuitenkin tehnyt aina. Itse asiassa jotkut <strong>STALLARIT </strong>ällöttävät mua.. se tapa, jolla he siunaavat aggressiivisen suurvallan hyökkäyssodat ja valloituspyrkimyset! Ja <strong>OMIVAT</strong> kommunismin!! Kun on kyse kommunismista, niin melkein olisi parasta jos stalinistit olisivat <strong>hiljaa</strong>, koska he on tuottaneet tälle asialle enemmän haittaa kuin ketkään muut.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3046291633959233202?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-25372431809898132572010-12-04T00:46:00.005+02:002010-12-04T01:17:53.574+02:00Ei mennyt romurauta sitten katsastuksesta läpi. Ei kai se ole ihme kun on -88 vuosimallia auto, <strong>jos</strong> oikein muistan. Oli ollut pohjassa reikä ja siitä sitten joutuu auto hitsaukseen. Harmittavaahan se tietysti on, kun mies sitten tavallaan turhaan sen käytti konttorilla.. mutta ei kai hän tiennyt siitä reiästä!<br /><br />Mutta muuten on Sukliksen Valtakunnassa kaikki ihan kohdallaan. 'Joulupaastoa' pidän herkkuiluista, seuraava on tosiaan <strong>JOULUAATTONA,</strong> jolloin onkin spesiaaliherkkuilu: Sukliksen joulu koostuu <strong>kolmesta</strong> (3) mässypäivästä! Aatto, päivä ja tapani ovat siis niitä, kun annan mennä. Iloisesti ja mistään välittämättä! Sen mahdollistaa tämä, että jätän joulukuun mässyvapaaksi jouluun asti.<br /><br />Mietin aika kiivaasti mitä leipoa. Sen pitäisi olla jotain vähän tavallista juhlavampaa, mutta hyvää. Tässä se ongelma on. Tiedän paljon tosi hyviä juustokakkureseptejä ym., mutta koska niitä on normimässyissä syöty, niin eikö ne silloin tuntuisi liian <strong>tavanomaisilta</strong> jouluna?<br /><br />Mullehan joulu on ensisijaisesti sellainen keskitalven juhla, kun valo voittaa pimeyden. Niin sitä on oikeastaan aina vietetty pohjoisessa. Vuoden pimein aika kääntyy valon lisääntymiseen. Kohti kevättä käydään pienin askelin..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis kohtaa LIERIÖN! </span></strong><br /><br />Kaupoissa kun käy niin kokee tuskaa ja nautintoa: sukulaateja on niin paljon tarjolla, että se on ihan käsittämätöntä! On vähän erilaista suklaamarkkinoilla kuin mitä minun lapsuudessani nähtiin.. Olin TaaTaassa [=Tarjoustalo sukliskielellä] tässä äskettäin ja näin siellä ihan uudenlaisia Kathy'sin suklaarasioita. Sellaisia <strong>LIERIÖITÄ!</strong> Ja niissä sitten oli konvehteja. Eihän <strong>lieriö </strong>toki ole yhtä juhlava kuin sellainen perinteisen mallinen rasia, mutta siitä viis. Se on vaihtelua! Mutta en sitten ostanut, koska<br />1. mulla on jo joulusukulaatit ostettuna!<br />2. Kathy's ei ole oikeastaan vakuuttanut mua viime aikoina laadullaan..<br />No, ehkä joku muu täällä nyt saa vinkin ja menee TaaTaahan. Kyllä kai ne Kathysit periaatteessa on <strong>kannattavia..</strong> Oliko siinä lieriössä peräti kilo vai mitä..? En muista nyt, mutta isompi satsi se oli kuin muut rasiat yleensä. Ja silti maksoi vain n. 10 euroa.<br /><br />Olen pakonomainen tunnustaja [niin kuin kaikki tämän blogin lukijat tietävät] mutta en<strong>,</strong> ihan yksinkertaisesti <strong>EN </strong>.. aio kertoa täällä kuinka paljon rahaa hassasin joulusukulaateihin. :( Mulle tuli oikeasti paha mieli siitä.. Mutta sen ostohommelin ymmärtää, koska menetin jotenkin hermoni Isossa Kaupungissa, siellä Stokkan sukulaatipisteessä! Siellä oli niin paljon ihmisiä, sellainen tungos! Ja ihan <strong>hullu </strong>juttu: suklaarasioille oli oma paketointipisteensä!! Eli siis jotkut onnettomat ihmiset oikeasti jonotti saadakseen <strong>suklaarasian</strong> paketoitua joululahjapaperiin! Mullehan tämä on ihan mysteeri, koska mielestäni ei - anteeksi vain - ole mitään sen huonompaa joululahjaa kuin suklaa!<br /><br />Joku voisi tietysti oudoksua tätä, mutta niin se vain on! Mulle suklaa on jouluna <strong>peruselintarvike</strong>. En mä ainakaan ilahtuisi siitäkään, jos saisin rosollia joululahjaksi! Tai uuniperunan, porkkanan, tai lipeäkalaa!!! Tai kalkkunaa! Nuohan ovat <strong>elintarvikkeita,</strong> syömisiä - mun mielestä <strong>lahja </strong>on jotain ihan muuta. Varsinkin jouluna moni itse asiassa manailee sitä, kun tulee suklaata ovista ja ikkunoista. ;) Jopa mä, Suklaahirviö, kuulun tähän koulukuntaan. Harmittaa joskus kun tiedän, ihan <strong>satavarmasti </strong>tiedän, saavani esimerkiksi Pandan Juhlapöydän kohvehdit, vaikka mun mielestä se alkaa jo olla <strong>piruilua</strong> ostaa tuo rasia jouluviemisiksi. Koska se on niin tavanomainen ja tarjolla vuoden jokaisena 365 päivänä siellä lähimarketissa! Se että joku antaa <strong>jouluna </strong>sen, osoittaa mun mielestä niin paljon mielikuvituksen puutetta että se on joko liikuttavaa, säälittävää, tai totaalisen ärsyttävää.<br /><br />No tietysti <strong>ajatus </strong>on aina kaikkein tärkein.. ;) Mutta enpä voi sanoa Pandan ostajilla olevan kovin paljon sitäkään lajia aivokopassaan. -Anteeksi vaan, tulipa oltua ilkeä. ;) Mutta kai koko maailma jo tietää pandainhoni ja fazervihani. Jälkimmäinen sukulaatifirma on ainakin p-kalistallani nyt ihan pysyvästi näiden Geisha Harmony-rahastusten jälkeen.<br /><br />Niin, jos joku nyt oikeasti tuntee uteliaisuuden piston joulusukulaatiostoista, niin sanon vain yhden asian: Lindt, 500 grammaa. Se kertonee kaiken, kertoo karun koruttomalla tavalla mun suklaaostosten surullisen todellisuuden.. Eikä se siihen jäänyt. Mozartkuulat, da-dam-da-daa, Wienernougat, lallallaa, Geishakonvehdit..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2537243180989813257?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-28226342175587588602010-11-30T00:21:00.003+02:002010-11-30T00:56:27.559+02:00Sukliksen auton katsastus lähestyy! Romurauta joutuu syyniin <strong>huomenna!</strong> Mies meinaa sen viedä, no onnea matkaan vaan hälle: oli aika tuskaa saada vankkureita liikkeelle taas tänäänkin. Oikeastaan nyt oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin tänä syksynä. Kun on pakkasta yli 10 astetta, niin sitten saakin oikein pitkään ja hartaasti yritellä autoa liikkeelle.<br /><br />Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain <strong>LETKUA</strong> ja jokin<strong> liitin</strong> [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin <strong>reikiintynyt</strong>, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..<br /><br />-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi <strong>HOLTITTOMIEN</strong> ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Mässytilinpäätös</span></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong><br />Leivoin <strong>mokkapaloja</strong> mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä<strong> liikaa</strong> lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen<strong> kuvotusta</strong>, jos syön <strong>paljon </strong>lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kodinhoitajan murheet</span></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong><br />On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua <strong>oikeasti</strong> ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun <strong>tiedän</strong> mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä <strong>ON...!</strong><br /><br />Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on<strong> TUHLAUSTA</strong>, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös <strong>periaatekysymys. </strong><br /><br />Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Makuarvio:</span></strong><br /><br /><a href="http://pirkka.fi/ruoka/pirkka_tuotteet/pirkka_tuotehaku/?action=product&amp;productId=6410405092205">Pirkan creme brulee-suklaalevy </a>oli jumalainen makukokemus, ihana,<strong> parasta</strong> creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-2822634217558758860?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-70895073237902158512010-11-26T02:18:00.003+02:002010-11-26T02:39:20.184+02:00Olin taas siinä kotikunnan kirjallisuuspiirissä. Se on tosiaan osa sitä 'Sosiaalistetaan Suklis'-projektiani. No nyt sitten siellä oli 1 ihminen enemmän kuin viimeksi. Keskustelu rönsyili ja koin pienen, mutta aika epämiellyttävän yllätyksen. Ihmiset siellä oli oikeasti sitä mieltä että<br />1. Suomeen ei tarvita pakolaisia/maahanmuuttajia<br />2. Suomeen ei saisi rakentaa moskeijoita<br />3. Kaikki muualta muuttaneet ovat kieroja, eivät tahdo maksaa veroja ja rötöstelevät. Myös ravintola-alan yrittäjät, jotka siis mun käsityksen mukaan on aina olleet parhaiten siedettyjä ulkomaalaisia Suomessa!<br /><br />En nyt tiedä pitäisinkö itseäni pelkurina [pidän!] kun en sanonut olevani eri mieltä. Vetäydyin vain vähän, muutuin hiljaisemmaksi ja ehkä vähän jäykemmäksi, näinhän Suklis osoittaa erimielisyyttä. Hämmästyin vain vähän, se oli kurja yllätys. Muuten nuo ihmiset ovat kyllä ihan kivoja ja avuliaita. Yksi tarjoutui oikein viemään mut kotiin, kun autonromuni ei meinannut startata - onneksi se sen sitten kuitenkin teki, mutta näin pakkasella vaan se vaatii <strong>AIKAA!</strong> Eli siis he ovat avuliaita ja ystävällisiä - <strong>minulle</strong> ja muille <strong>suomalaisille.</strong> Yksi sanoikin oikein täydellisellä varmuudella ettei 'suomalaista voi ymmärtää kuin toinen suomalainen'. En siinä viitsinyt sitten alkaa kertoa omista muinaisista ulkomaalaisista ystävistäni [enkä ainakaan rakastajista, hehe, siitä olisi ihmiset varmaan saaneet sätkyn ja Suklis huoranmaineen kaupan päälle].<br /><br />Tuo <strong>muslimiallergia</strong> on muuten aika jännä ilmiö Suomessa. En tarkoita että hyväksyisin muslimien <strong>ylilyönnit</strong>, terroriteot ym., mutta on jotenkin mieletöntä niputtaa n. miljardi ihmistä - niin paljon muslimeja kai on - yhteen ja samaan. Kun ajattelee jo Suomea, kuinka monenlaisia erilaisia ihmisiä on tässä viiden miljoonan populassa - ja sitten mietit <strong>MILJARDIA.</strong> Jossa muuten oikeasti on enemmän nollia kuin miljoonassa..! :) Kyllä siihen porukkaan mahtuu monenlaista menijää.<br /><br />No ehkä olin tyhmä kun hämmästyin ja petyin. Äetmuori ajattelee nimittäin ihan samalla tavalla ja aika moni muu ihminen myös! Ehkä pitää alkaa asennoitua niin, että ulkomaalaismyönteisyys on harvinaisempi ilmiö kuin kielteisyys? Mussa on sittenkin paljon jäljellä vielä sitä Ison Kaupungin tyttöä, opiskelijasuklista, jonka ympärillä ihmiset ajattelivat ihan eri tavoin kuin ne ihmiset, joiden kanssa nyt olen tekemisissä.<br /><br />Kai olisi sittenkin ollut hölmöä alkaa kinata, väitellä tai todistella. Ihmisiä ei nimittäin muuteta niin. Ja en enää oikein edes jaksa uskoa että minä voisin 'muuttaa' mitään tai ketään. Eikö siinäkin ole joku pieni <strong>omahyväisyys</strong>, se yritys 'muuttaa' joku ihminen ajattelemaan niin kuin minä -- jonka ajattelu siis on niin ylivertaista, että muiden pitää siihen kääntyä?<br /><br />Tuosta moskeijasta. Miksi sellaista ei voisi tehdä, jos siitä on <strong>lohtua</strong> niille ihmisille? Ja se tarjoaa jotain mielekästä [heidän mielestään siis] tekemistä. Olisiko parempi ettei ihmisillä olisi moskeijaa ja kaikki se energia ja tarkoituksen etsiminen kanavoituisi jotenkin <strong>kielteisellä</strong> tavalla? Niin, moskeijan kohdalla sanoin <strong>VAROVASTI</strong> oman kantani, eli että mun mielestä siinä ei ole pahaa jos sellainen on ja siellä puhutaan ja toimitaan <strong>maltillisesti.</strong> Muttei se mielipide oikein vastakaikua herättänyt. ;)<br /><br />Onneksi en kuitenkaan suuttunut tai sillä lailla joutunut kauhean kuohuksiin. Sekin on hyvä.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Katsastus sen kun lähenee!</span></strong><br /><br />Autonromu pitäisi katsastuttaa tähän kuun loppuun mennessä! Mies vaan ei ole oikein tehnyt auton hyväksi mitään. Sitten häntä harmittaa jos auto ei mene läpi ja tulee kulunkia, kun pitää uudelleen käydä siellä konttorilla. On siinä sellaisia vikoja. Takajarrut <strong>VINKUVAT</strong> kuin porsas teuraspukilla! Ja sitten on edelleen se, ettei tuulilasinpesunestettä tule. Se on <strong>paha</strong> puute.<br /><br />Nyt viimeiset pari päivää on olleet aika kauheita autoilun kannalta. Olen saanut yrittää ja yrittää sitä käynnistelyä! Autonromu vaan ei tahdo lähteä. Mies pisti siihen jotain Masinolia [?] tankkiin viime tankkuun yhteydessä ja kai se on auttanut. Kyllä kaara on lähtenyt liikkeelle, mutta aikaa se vie ja multa menee <strong>hermot!</strong> Jos autotalli ei olisi niin täynnä [miehen] romuja, niin voisi kaaran edes ajaa sinne, sitten se paremmin lähtisi, mutta eihän autotalliin mahdu yhtään <strong>MITÄÄN</strong> enää, joten se on kyllä pois laskuista.<br /><br />Tänään ärryin kun näin autoni lattialla<strong> C-KASETIN!</strong> Hitto, monet ei varmaan edes enää <strong>tiedä</strong> mikä sellainen on. Siellä se oli, kasetillinen Chris de Burghia. Voi tsiisus. Kai on aika selvää etten oikein harrasta auton siivoilua. ;) Kotia siivoan, autoa en. Sitten lattialla seilasi myös sellainen jäätelötuutin käärepaperi! Sekin jätski on syöty joskus kauan, kauan sitten. Parasta olisi kuitenkin korjata se jädepaperi ja c-kassu pois ennen katsastukseen menoa. Ettei katsamiehen ennakkoluulot siitä herää tai vahvistu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7089507323790215851?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-68483741495293303292010-11-25T00:50:00.002+02:002010-11-25T01:09:59.693+02:00Olin maanantaina kauppassa. Ostin ainekset päivän ruokaan [kuten tavallista] ja sitten näinkin siellä K-kaupassa Pirkan uutuussuklaan! Creme brulee-suklaalevy, tuollaiset noin 150 grammaa herkkutavaraa! Joten <strong>OSTIN! </strong><br /><br />Sitten kauppajonossa mua alkoi oikeasti<strong> itkettää. :(</strong> Itkettää se oma hamstraukseni! Kun mietin vaan miten paljon kaikkea meillä kaapeissa on. Oli ihan viittä vaille etten parkunut siellä kaupassa. :( Onneksi en nähnyt ketään tuttuja, koska en olisi <strong>voinut </strong>puhua heille mitään. Kaikki energia ja voima meni sen itkun pidättelemiseen. Mutta samalla aikaa se oli myös jotenkin - en tiedä miten - en siis tiedä että jos olisin joutunut puhumaan, niin olisiko esiin tullut itku vai.. <strong>NAURU??</strong> Tämä siinä kummaa oli! :(<br /><br />No, joka tapauksessa <strong>ei </strong>ollut kivaa hamstrata. Mun on nyt oikeasti se lopetettava. Selittelen itselleni, että joulu tulee.. Juu, tuleehan se, mutta totuus on edelleen se, että jopa joulunakin on Sukliksella vain yksi vatsa, jonka tilavuus ei ole rajaton. Joten pitäisi hillitä.. Tietysti tämä tilanne helpottaa heti joulun jälkeen, kun kauppojen runsaat sukulaativalikoimat normalisoituu, mutta se ei lohduta mua nyt!<br /><br />Käskytin miehenkin mässyäni varten ostelemaan kaikkea! Meillähän on se tapa, että minä käyn maanantakina kauppasta maanantaita varten tarvitut ruoka-aineet ja mies sitten samana päivänä käy kauempana, Pikku Kaupungin jättimarketissa, mistä ostaa koko loppuviikon ruoat. Niin, tosiaan, pistin miehen ostamaan itselleni esim. mustikkarahkaa, kun sitä <strong>AINA </strong>herkkuilussa syön. Itse asiassa en tiedä <strong>mitä </strong>tapahtuisi jos en saisi sitä!! Silloin herkkuilun rutiini rikkoutuisi ja voisi vaikka - no, en tiedä, <strong>SUKLIKSEN</strong> maailma kaatua? ;)<br /><br />Nykyisessä hamstrauksessani harmittaa sekin, kun pitkästä aikaa taas salailen sitä mieheltä.<br /><br />Mutta se siitä! :)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Aviollista rehellisyyttä a la Suklis</span></strong><br /><br />Kerroin muuten miehellekin K-Mummin lastenkotitaustasta, eli siis siitä että Äetmuorin äiti oli tosiaan lastenkodissa jonkin aikaa n. 5-vuotiaana. Yksi juttu jota oikeasti arvostan miehessä on se, ettei hän <strong>KOSKAAN </strong>käytä näitä sukutarinoita ym. mua <strong>vastaan.</strong> Eikä hän myöskään kukkoile omalla 'ongelmattomalla' taustallaan. Ei mieskään ole mikään aadelismies, mutta kuitenkin heillä on aina eletty sellaista kunnollista + hiljaisen menestyksekästä elämää, johon <strong>ei </strong>ole kuuluneet avioerot, rajut perheriidat, sukuriidat perinnöistä ja lastenkodit ja kaupunkien vuokratalot. ;) Mä olen siis tavallani sellainen slummien prinsessa, jos vertaa mieheen. ;)<br /><br />Kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin miehen oikeasti <strong>säälivän</strong> mua tiettyjen juttujen vuoksi. Lähinnä siis Äetmuorin taipumusten ym. Hän on aina ystävällinen Äetmuorille, mutta hän on myös sanonut että Ä. on tehnyt mulle - lapsuuteni kautta - paljon pahaa. Joskus kun on ollut myrskyisempää on mies ehdottanut/'uhannut' että kertoo Muorille näistä mun syömishommeleista ja muista ja se on mulle aina kauhistava ajatus. <strong>Salaisuuden</strong> paljastuminen. Silloin kun sain sen syömishäiriödiagnoosin niin silloin oli se Hetki lähellä. Onneksi ei kuitenkaan tullut. Minä en pelkää rehellisyyttä<strong> sinänsä</strong>, mutta tuntuu kuin en jaksaisi - oikeasti<strong> jaksaisi</strong> - alkaa asioita selvitellä Muorin kanssa. On olo kuin olisin aerobicannut 4 tuntia ja joku pyytäisi, että biccaa vielä <strong>4 lisää</strong>. Kun ei .. <strong>pysty!! </strong>Voiko<strong> sielun lihakset</strong> olla väsyneitä, paahtaa maitohapoilla..??<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Joo-joo-joulu!</span></strong><br /><br />Mietin vielä tuota joulua. Pitäisiköhän ostaa <strong>GLÖGIÄ</strong> jouluksi? En oikeastaan syttynyt glögille ennen kuin joskus 5 vuotta sitten. Mietin vaan, että kannattaisiko.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-6848374149529330329?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-32229821917419543582010-11-21T21:12:00.003+02:002010-11-21T21:59:50.509+02:00<a href="http://sipseja.blogspot.com/">Perunalastu </a>kommentissaan kysyi miten minusta pitkäaikaistyöttömiä pitäisi auttaa. No, minäpäs heti innostuin postaamaan asiasta, koska olenhan jonkinlainen <strong>ASIANTUNTIJA </strong>minäkin. ;)<br /><br />Mun mielestä heti aluksi olisi päättävien tahojen aika päättää se, mitä oikeastaan halutaan tehdä. Halutaanko työttömiä <strong>OIKEASTI </strong>auttaa saamaan töitä, vaan yritetäänkö heitä nöyryyttää, rankaista tai siivota jonnekin näkymättömiin. Tämä nimittäin ei aina tunnu olevan ollenkaan selvää. Jos tarkoitus on tuo jälkimmäinen, eli nöyryyttäminen, niin tuodaan ihmeessä takaisin jalkapuut, joihin työttömät voidaan laittaa 'kunnon ihmisten' syljettäväksi. Se tulee nimittäin paljon halvemmaksi kuin kiertoteiden käyttö.<br /><br />Mutta jos siis tarkoitus olisi työllistää ja auttaa, niin sitten pitäisi huomioida muutama juttu. Ensinnäkin: pitkään työttömänä ollella voi oikeasti olla valtavia vaikeuksia <strong>olla</strong> toisten ihmisten seurassa esim. 8 tuntia päivässä. Joillekin <strong>se</strong> jo voi muodostua sellaiseksi esteeksi, johon tietyt työllistämisohjelmat kaatuvat. Lukekaapa työpaikkailmoituksia. Joissakin on tästä työelämävalmennuksesta: firma saattaa etsiä työelämävalmennettavaa, jonka pitää olla valmis tekemään heti 8 tunnin päivää. Itse valmennushan on siinä suhteessa säännöiltään joustava, että olisi mahdollista tehdä 4-8 tunnin päiviä, eikä edes viiden työpäivän viikkoa, muistaakseni. Monet yritykset eivät kuitenkaan tätä tahdo, koska he haluavat - anteeksi vaan - puristaa kaiken irti valmennettavasta, joka on tavallaan altavastaajana ja epätoivoisessa tilanteessa. Mutta kuten sanottu, pitkään työttömänä ollut ihminen voi kokea sen ihan <strong>mahdottomana</strong>, olla ihmisten parissa sen 8 h, kun on voinut 10 vuotta viettää vain omassa seurassaan. Pitäisi kai tällaisissa ohjelmissa edes <strong>VÄHÄN </strong>miettiä myös sen työllistettävän kannalta tätä tilannetta, eikö totta? Työllistettävä ei kuitenkaan oikein ole sellaisessa asemassa, että voisi 'sanella' työaikansa, vaan usein pitää suostua siihen, mitä firma on valmis tarjoamaan [eli se 8 h/5 päivän viikko].<br /><br />Mun mielestä nykyisin puuttuu joku <strong>välimallin ratkaisu</strong> työttömien auttamisessa. Ovat nämä ohjelmat <strong>TODELLA</strong> syrjäytyneille, jossa työtön pääsee johonkin työpajaan ja hänellä on koko ajan joku aikuinen 'tukihenkilö' mukana.. Näissä tapauksissa monesti työtön on jo niin ongelmainen, ettei välttämättä edes käy pesulla enää ja tuo tukihenkilö sitten tukee näissä ajen tilanteissa. Sitten toisaalta on näitä 'tulet valmennettavaksi, teet 8 h:n päivän'-juttuja. Mitä jää siinä välissä oleville ihmisille? Eli meille, jotka kyllä peseydymme ja pystymme toimimaan ihmisten kanssa, mutta emme välttämättä kuitenkaan sitä 40 tuntia viikossa heti kylmiltään?<br /><br />Varmaa on sekin, että niin kauan työvoimatoimistoja vältellään, kun niissä joka ikinen aulassa työskentelevä tätönen voi ja saa kohdella ihmisiä kuin saastaa. Ja kun toimistoja vältellään, niin tietysti silläkin herkät ihmiset pelaa päättäjien pussiin: työttömien <strong>todellinen</strong> lukumäärä ei tahdo selvitä. Nykyiset tilastot eivät esimerkiksi <strong>mua </strong>noteeraa ollenkaan. Ja se on tietysti oma syyni, kun en käy toimistossa. Mutta senkin tiedän, ettei mun tilannetta <strong>AUTA</strong> se, että joku tantta kohtelee niin kuin siellä joskus on kohdelluksi tullut.<br /><br />Mun mielestä poliittisilla päättäjillä on todellisuudentaju hukassa. Urpilainenkin puhuu yli 100 000 työpaikan luomisesta, mutta <strong>mistä</strong> niitä luodaan ja ovatko ne pysyviä? Julkinen sektori ei ainakaan 90-luvun laman jälkeen ole elpynyt eikä elvy. Yksityisellä puolellakin esiintyy pyrkimystä vähentää henkilöstöä aina kun vain voidaan. Nokia maksaa kolmi-nelikymppisille ihmisille, jos nämä lähtevät. Eli mä sanoisin, että tässä on nyt <strong>valtava</strong> ristiriita puheiden ja tekojen välillä koko tässä yhteiskunnassa. Ja on jotain, mitä ei tahdota oikein sanoa ääneen.<br /><br />Mietin usein näitä työvoimatoimiston tätösiä. Johtuuko se heidän iästään - nämä hankalat tapaukset ovat usein sellaisia n. viisi-kuusikymppisiä - etteivät ne <strong>tajua </strong>työttömyyden koskettavan nykyisin kaikenlaisia ihmisiä. Sellaista stereotyyppistä 'työttömän' arkkityyppiä ei oikeastaan edes ole enää. <br /><br />Lisäksi on sanottava se, että vaikka <strong>haluja </strong>olisi aikuiskoulutukseen, niin siinäkin tietyille työttömille [=mä] tulee seinä vastaan. :( Olen kuullut, että päästäkseen tiettyihin aikuiskoulutuksiin mukaan pitää olla .. no mitäpä muuta kuin<strong> 2 vuoden työkokemus</strong> takana!! Ja jos ei sitä ole, niin et myöskään pääse koulutukseen.<br /><br />Eli kai tavallaan tässä kritisoin näitä jäykkiä sääntöjä - ja jos säännöt ei jäykkiä ole, niin <strong>käytännöt</strong> ovat - jotka rajoittavat työttömien mahdollisuuksia päästä edes johonkin uuteen suuntaan elämässään.<br /><br />Lisäksi en tajua tätä suomalaista työkulttuuria. Potkitaan väkeä pois ja teetetään työt aina vain vähemmällä henkilöstöllä. Sitten henkilöstö reagoi sairaslomin ja pahoivoinnin kautta. Ja kortistossa väki lisääntyy. Jotenkin pitäisi uudistaa tätä <strong>ajattelua,</strong> kiinnittää huomiota myös ihmisten jaksamiseen [vanha laulu!] ja hyvinvointiin. Jos se sitten tarkoittaa ettei irtisanota ihmisiä, niin sitten ei irtisanottaisi. Osakkeenomistajatko siitä suuttuu? No, tehdään vähän vähemmän voittoa sitten. Se taas tietysti vaatisi sellaisesta <strong>ahneuden</strong> kulttuurista luopumista, mikä ei kai enää oikein ole mahdollista. :( Vai olisiko..? Gandhikos se oli joka sanoi että maailma riittää kyllä ihmisten tarpeisiin, vaan ei hänen ahneuteensa.<br /><br />Mun mielestä yksi syy Suomen menestymiseen on ollut se, että koulutus on annettu kaikille perheen varallisuuteen katsomatta. Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että työttömissäkin <strong>ON</strong> aina sellaista <strong>nukkuvaa potentiaalia</strong>. Koskaan ei tiedä, kuka työllistetty tms. voi olla mahtava voimavara yritykselle. Joku voi olla niin sosiaalinen, että saa kaikki viihtymään, toisesta voi löytyä vaikka millainen innovaattori.. Mutta ne ihmiset pitäisi <strong>PÄÄSTÄÄ</strong> työpaikoille ensin. Ehkä tarvittaisiin jotain uudenlaista työllistämisohjelmaa, joustavampaa, nopeampaa, vähemmän rajoitteita sisältävää? Mitä tiukemmin me seulotaan ihmiset ['tuo ei kelpaa mihinkään, tuo ehkä, tuota voidaan harkita'] niin sen todennäköisemmin paukautetaan ovi kiinni myös sellaisten naamojen edestä, jotka kannattaisi ottaa mukaan laivaan. ;)<br /><br />Sellainen syyllistämis-haukkumis-nöyryytys -politiikka ei ainakaan auta. Itse olen tosi kyllästynyt siihen, ettei <strong>ÄÄNEEN</strong> voi sanoa esim. tätä, että itselleni on melkoisen mahdotonta olla 8 h/vrk ihmisten seurassa, kun olen aika erakoksi päässyt. Kun sen sanoo, niin eikös joku [Äetmuori, tai hänen hengenheimolaisensa ja niitä on <strong>PALJON</strong>] totea, että sellaista se elämä vaan on, pitää <strong>jaksaa</strong>, ja onpas se<strong> laiskurin</strong> tekosyy, ettei <strong>muka</strong> voi olla ihmisten kanssa. Eli toista - työtöntä - ei edes kuunnella, eikä hänen kokemusmaailmaansa oteta tosissaan. Keskustele siinä sitten. Ja sitten kaivetaan esiin <strong>talvisota</strong> ja kuinka miehet siellä blaa blaa ja pälä pälä ja jatkosota ja jälleenrakennus. :( Juu, olivat ne vanhat sankareita, mitä nyt ryyppäsivät ja hakkasivat lapsiaan siinä sankartöiden ohella, mutta mitäs tuosta, pikkujuttu..<br /><br />Milloinkohan Suomessa alkaa olla sallittua olla <strong>ihminen?</strong> Ei mikään juoksuhautasotakone, vaan ihminen vaan heikkouksineen ja omine omituisuuksineen? Ei varmaan koskaan.<br /><br />Itse olen kyllä miettinyt, että mulle alkaisi olla viimeiset ajat [tiedän ettei tämä tavallaan ole totta, kouluttautuvathan viisikymppisetkin uudestaan] esimerkiksi kouluttautua uudestaan johonkin ammattiin, josta voisi töitä irrota. Tavallaan motivaatiotakin olisi. Olen miettinyt jotain todella tyhmää, oppilaitoksiin soittamista väärällä nimellä ihan vain <strong>TIEDUSTELUN</strong> vuoksi, eli onko se oikeasti niin mahdotonta päästä aikuiskoulutukseen, jos ei ole sitä kahden vuoden työkokemusta. :( Mutta vähän uskoisin tässä suhteessa monen olevan aika joustamaton. Sekin vielä Suomessa on jännää, se käsittämätön <em>by the book</em>-mentaliteetti. Kuinka <strong>kaikesta</strong> pitää olla joku byrokraatin luoma Ohjeistus tai Määräys tai Sääntö. Ja niistä ei sitten luovuta, ei millään.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kaapit täyttyy.. </span></strong><br /><br />Mikähän <strong>KUMMA</strong> nyt on, kun tuntuu kuin kaappit olisi <strong>taas</strong> täynnä sukulaatia? No, se on sanottava että eihän niitä koskaan tule<strong> pois</strong> heitettyä, yleensä kaikki menee.. ;) Mutta <strong>silti,</strong> keittiömme kaapisto on kauhea! On keksipakettia, on sitä ja tätä ja tuota. Kuulin kauhu-uutisen jokin aika sitten: suklaan hinta voi moninkertaistua joskus..!!! Siihen loppuisi mun herkkuilut. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3222982191741954358?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-39747071278497453742010-11-19T00:22:00.002+02:002010-11-19T00:38:18.602+02:00Olin tänään kaupoilla ja hamstrailin. :( Vähän harmittaa, mutta pakkohan mun on joskus toteuttaa <strong>hamsteriuttani.</strong> Joskus menee huonommin ja joskus paremmin. Tämä joulunalusaika kauppojen tiukuvine suklaarasiahyllyineen on vähän liikaa Suklikselle!<br /><br />Löysin Vapaavalinnasta [=maaseudun ihmisten eksoottinen ostosparatiisi] sellaisia appelsiini-crisp-suklaakonvehteja. Ostin niitä oikeastaan miehelle ja hän tykkäsikin niistä. Sitten ostin semmoisen pussin, joka näytti vähän <strong>tutulta </strong>- sellaisia myydään Forssan autokeitaalla, eli oliskohan se <a href="http://www.runeberginmakeistukku.fi/">Runebergin makeistukku </a>asialla taas..? Siinä oli tutunnäköisiä konvehteja, sellaisia olen ennenkin maistellut. Nalle Puh-kuvioinen hunajasuklaakonvehti ja joku Disneyn prinsessahahmolla kuvioitu, vaaleanpunainen konvehti myös - tuttua, tuttua! Ostin mä kyllä <strong>tarpeellistakin:</strong> menin siihen putiikkiin alkujaan ostamaan pipoa ja hanskoja ja löysinkin tarvitsemani. Tietty sitten <strong>KOTONA</strong> vasta huomasin toisen hanskaparini olevan <strong>lasten </strong>hansikaspari. :( Äh. Onneksi toinen sentään oli naisten, kuten pitikin. Ja onneksi mulla on pikkuruiset kädet.. ;)<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kaatuuko kapitalismi?</span></strong><br /><br />Mietin tuota Irlanti-asiaa, sen tarvitsemia <strong>JÄTTITUKIA.</strong> Jotenkin vain tuli mieleen, että ehkä nyt kapitalismi vetää viime henkäyksiään? Koska se kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Rikas [?] Eurooppakaan ei saa enää laivaansa pysymään pinnalla..!<br /><br />Politiikasta tuli mieleen: soitin velvollisuuspuhelun Äetmuorille. Hänen juttunsa oli taas sitä tavallista.. eli kuinka työttömät pitäisi 'pistää töihin' esim. vanhusten hoitoon, eli vaihtamaan geriatrikkojen vaippoja ja työntämään vanhuksia ulkona rullatuolissa. Voi .. jehna tuota meidän muoria, kuinka syvällisesti hän asiat miettii! Ensinnäkin sellainen työttömyyskorvauksella tehtävä työ on ainakin mun kirjoissa lähinnä<strong> ORJATYÖTÄ</strong>. Ja sellaista ei [kai??] Suomessa harjoiteta? Siksi toisekseen tuleekohan nuo persut [Muori kertoi Soinin hekumoineen tuollaisella ajatuksella..] ajatelleeksi mitä ihmeen hyötyä tai iloa on vanhuksille tai työn tekijöille tuollaisesta pakkopullasta? <br /><br />Mä en tajua sitä miksi työtöntä pitäisi vielä lisää <strong>RANKAISTA</strong> hänen tilanteestaan? Eikö se enää riitä, että elintaso on mitä on. Pitääkö vielä pistää johonkin 'työhön' ilman palkkaa, jotta 'motivoidaan' laiskaa oikein ja asetetaan ihmisten sylkykupiksi??<br /><br />Varmasti osa työttömistä tekisi tuollaista työtä mielellään ja ilman mitään ongelmia. Mutta osa, ne mielenterveysongelmaiset [varmaan persujen mielestä nämä on vaan laiskoja lintsareita?], päihdeongelmaiset ja muut kärsisivät siitä, se kävisi heille mahdottomaksi. Ja sitä mukaa myös vanhuksille..<br /><br />Taitaa moni persuajattelija myös unohtaa sen, että moni työtön tekee<strong> jo</strong> vapaaehtoistyötä.. No, ehkei se 'riitä'? Työttömän pitää ostaa oikeutensa olla olemassa aina uudestaan ja uudestaan, aina kalliimmasta hinnasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-3974707127849745374?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-74252537724364076902010-11-15T23:42:00.004+02:002010-11-16T00:31:06.253+02:00Multahan on kuolleet isä ja molemmat isoisät. Miehellä on oma isänsä vielä hengissä, onneksi, vaikka onkin joutunut käymään läpi ohitusleikkauksen. Niin, mietin vain sitä kuinka <strong>LUONTEVA</strong> suhde miehellä on isäänsä. Hän <strong>ei </strong>nimittäin soittanut isälleen isänpäivänä. Joku voisi tietysti ajatella, että onpas kelvoton poika, mutta mun mielestä se kertoo heidän suhteensa pakottomuudesta ja luontevuudesta. Siinä on <strong>luottamusta</strong>: tietää, että voi soittaa silloin kun siltä tuntuu, ei silloin kun on 'pakko'. Mieskin oli metsästämässä koko päivän, joten siksikään ei roikkunut puhelimenluurissa ja vanhempansa tietävät ja hyväksyvät sen.<br /><br />Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.<br /><br />Luin Veloenan <a href="http://veloenisch.blogspot.com/2010/11/salaisuuksia.html">kirjoituksen </a>suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..<br /><br />Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin <strong>JUTELLA</strong>. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan <strong>käsittämätön </strong>ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..<br /><br />Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli <strong>LASTEN</strong> osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain <strong>kieroutunutta</strong>. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!<br /><br />Mietin joskus jos olisimme olleet <strong>POIKIA,</strong> olisiko Muori <strong>silloinkin</strong> pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan<strong> älytön</strong>: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.<br /><br />Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin <strong>aikuisen</strong> hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.<br /><br />Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei <strong>vieläkään </strong>näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle <strong>PITÄÄ </strong>kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? <strong>Mistä </strong>tyytymätön, <strong>mistä </strong>pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?<br /><br />No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse <strong>tavallaan</strong> uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään <strong>rangaistukseksi,</strong> vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis <strong>IHMINEN..</strong> kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka <strong>talitinttinä.</strong> :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!<br /><br />Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä <strong>homokohua</strong>, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa <strong>KIRKOLTA</strong> suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin<strong> hullu.</strong> Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta <strong>onhan </strong>sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.<br /><br />Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko <strong>ole </strong>paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki <strong>MUU </strong>hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( <strong>Mä </strong>en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin <strong>KUMMITUSJUTTUJA.</strong> :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.<br /><br />Tahdon siis sanoa, että <strong>kunnioitan </strong>kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia <strong>HETI </strong>vaan vaikka hetken päästä?<br /><br /><span style="font-size:130%;"><strong>Mässyraportti: yli äyräiden!<br /><br /></strong></span>No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]<br /><br />Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan <strong>LEIPÄÄ!</strong> Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt <strong>pettymyksen.</strong> Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.<br /><br />Geisha Harmony-levy on sitten <strong>VAROITUKSEN </strong>arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.<br /><br />Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli <strong>KAHVIN </strong>makuista! Huh! :( Yäks, varsin <strong>vahvan </strong>kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.<br /><br />Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten <strong>viimeinen</strong> ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7425253772436407690?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-44114185167335367932010-11-11T00:20:00.003+02:002010-11-11T00:58:04.064+02:00Kommunistina en voi muuta kuin <strong>kauhistua </strong>näitä nykyisiä mielipidemittauksia, joissa perussuomalaiset on niin kovassa nousussa. Hipovat jo Keskustan kannatuslukuja! Kauhistun, mutta <strong>ihmetyksen</strong> tunne on myös suuri. Mitä ihmettä persuilla on tarjottavana sellaista, joka saa tavallisen kadunmiehen näin heräämään? Mun nähdäkseni ne vain lietsovat muukalaisvihaa.<br /><br />Persut on puolueena aina ollut se<strong> AINOA</strong>, jota mun on vaikea hyväksyä. :( Kaikki RKP:t ym. menee kyllä, voin ymmärtää - niillä kuitenkin on asiallinen ohjelma ja muutenkin, Kokkarit ja RKP kuitenkin on tavallaan aika laajojen ryhmien puolueita. Mutta persut! Populismia, joutavien asioiden kanssa kiihkoilua.. ja niin kirjava, <strong>OMITUINEN </strong>kansanedustajalauma! Joku Veltto Virtanen siellä ja sitten se, joka oli Homoillassakin - Oinonen [?], jonka mielipiteet <strong>oikeasti</strong> kammottavat. :(<br /><br />Millainen olisi Suomi, jos perussuomalaisista vaikka tulisi suurin puolue? Millaista Suomea he ajavat? Minun on sanottava etten tiedä. Kai sitten erottaisiin EU:sta, hah hah. Sehän käykin ihan vaan sormia napsauttamalla. Kumma juttu muuten, että niin EU-kriittinen ihminen kuin Soini ei kuitenkaan yhtään paheksu sitä, että nettoaa sellaista palkkaa EU-parlamentissa. ;) <strong>Raha </strong>kelpaa, vaikka instanssi on vähän kelju. Mutta näinhän se menee..<br /><br />Persut varmaan järjestäisivät niin, ettei Suomeen tulisi enää yhtä ainutta maahanmuuttajaa. ;) Ei edes Nokialle töihin johonkin huippuvirkaan. Olisi Elopkin saanut jäädä kanukkimaahansa, täällä ei sellaista siilipäätä kaivata! Pistetään vaikka <strong>Oinonen </strong>Nokian johtoon. Häädetään Nokiasta kaikki homot ja nekin, jotka sellaiselta <strong>NÄYTTÄVÄT.</strong> Kun eihän sitä koskaan tiedä! Missä tahansa saattaa piileskellä taipumustaan salaileva, kavala <strong>HOMO. </strong><br /><br />Anteeksi nyt vaan, olen hiukan kuohuksissani! Mun kuitenkin pitäisi kai <strong>yrittää</strong> ymmärtää.. Olen nimittäin tehnyt periaatepäätöksen, että <strong>en </strong>suutu tai kiihdy politiikasta. Asiat voi riidellä, mutta meidän ihmisten ei tarvitse. Oikeastaan on niin, että persutkin vain kai reagoivat johonkin sellaiseen puutteeseen, jonka he havaitsevat.. jonka he tahtovat muuttaa. Mutta asian ydin kai onkin sitten se, että onko juuri se puute sellainen, että sen parantaminen parantaisi tätä <strong>KOKO</strong> yhteiskuntaa, meidän kaikkien elämää..?<br /><br />Mun täytyy sanoa, että en usko Suomen tulevan toimeen ilman maahanmuuttajia! Heidän joukostaan muuten löytyy usein myös ne kaikkein iloisimmat, kohteliaimmat ja ahkerimmat 'paskaduunien' [huomaa sitaatit!!] tekijät, jotka tiedän. Esimerkiksi meillä on Pikku Kaupungissa yhdessä tosi isossa kauppakeskuksessa maahanmuuttajia siivoajina. He ovat aina ne samat, ei siellä naamat vaihdu, ja tosi auttavaisia ja kohteliaita ovat. Eivät kulje naama happamana. Ihailen kovasti heitä, koska ei ole helppoa tehdä fyysisesti raskasta ja yksitoikkoista työtä <strong>JA </strong>säilyttää hyvää tuulta! Tiedänhän mä sen itsekin, kun olen itse kuin p-seeseen ammuttu karhu aina siivouspäivinä. ;) Ja mulla sentään on siivottavana vain oma koti.<br /><br />Minä tosiaankin käytin sanaa paskaduuni sitaateissa. Koska en usko sellaisiin.. Mutta en usko myöskään siihen että 'kyllä töitä aina on, jos ei vain ole liian nirso'. Itse olen nimittäin elävä esimerkki siitä, että <strong>EI </strong>näin ole. Olen hakenut myös näitä 'vähemmän fiinejä' töitä, mutta en <strong>saa</strong> niitä. Miksi saisinkaan, kun työmarkkinoilla on paljon mua nuorempia, joilla on alalta työkokemusta ja mahdollisesti koulutustakin.<br /><br />Nykyisin ei enää mihinkään työhön noin vain <strong>MENNÄ</strong>. Se onkin sellainen juttu, jota joidenkin suurten ikäluokkien edustajien on vaikea - tai mahdoton - tajuta. He itse kun työllistyivät kansakoulupohjalta. Nyt on kortistossa jopa tohtoreita.<br /><br />Höh. Tavallaan jo nyt vähän nolottaa tuo persu-vuodatukseni. :( Tekisi mieli melkein poistaa se.. näin blogissahan se kävisi helposti, tuosta vaan. Mutta annan sen olla. Vaikka vain todisteena siitä ettei mulla vielä ole sellaista mielenrauhaa ja kypsyyttä kuin toivoisin. :( Myös eläinrääkkäys ja lasten pahoinpitelyt kiivastuttavat mut ihan uskomattomaan raivoon. Vaikkei se auta ja raivosta tulee lopulta itselle vain paha olo, eikä maailma takuulla siitä ole parantunut tipan tippaa.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Siivonki-raportti</span></strong><br /><br />Sain taas siivottua! Hah, taitaa pyykkikone vedellä viimeisiä. Kun tuossa laitoin pyykkeliä pyörimään, niin siitä irtosi sellainen lokerikko, johon tulee esim. huuhteluaine! Nyt en sitten voinut laittaa huuhteluainetta, vaan piti pestä ilman. Täytyy pyytää miestä katsomaan sitä huomenissa. Sain sen ihme lokerikon paikalleen kyllä, tai siis tungettua jotenkin luullulle paikalleen, mutta ei se ole niin siinä. että sitä käyttää voisi.<br /><br />Miehen pitää myös aamusta katsoa mun romurautani tuulilasia. Kun ei siitä <strong>oikeasti</strong> näy läpi!! Ja kun se ei toimi se tuulilasinpesunesteen suihkuttaja, niin aikamoisessa lirissä olen. Varsinkin näin rapakelillä. Hirvittää sekin, että jos vaikka kytät sattuisivat rutiinipidättämään ihmisiä tai tekemään jotain autonkunto-tarkastuksia. Kylläpä sitten selviäisi tuokin pikku ongelma. :(<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-4411418516733536793?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-70355130554966765242010-11-09T01:37:00.008+02:002010-11-09T01:56:28.700+02:00Olin tänään kaupoilla. Kävin sekä K:ssa että S-marketissa. Ja mitäs löysinkään K-kaupasta: <strong>TERVAJÄÄTELÖÄ!</strong> Sekin on Pirkka-uutuus. Ostin sitä, kun mies vähän aikaa sitten uhosi, että sellainenhan voisi olla hyvää - hän näki mainoksen siitä jollain nettisivulla. No, ei kun tuumasta toimeen ja ostamaan. Ostin tämän litran paketin ja saapa nähdä voiko mies sitä <strong>oikeasti</strong> syödä! :) Minusta pelkkä ajatuskin tervalla maustetusta jäätelöstä on.. kamala! Kaikkea ne keksivät.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Köyhimykselläkin on tunteet<br /><br /></span></strong>Miehestä tulikin mieleeni! Minä vähän loukkaannuin yhdestä jutusta viime viikolla. Sain nimittäin sakot <strong>ylinopeudesta!</strong> Kytillä oli ollut <strong>tutka</strong> päällä ja ne saivat minut kiinni kunnan keskusta/taajama-mikälie alueella, jossa sitten mulla oli ylinopeus. No ei siitä sen enempää, tietysti otti päähän.. <strong><em>r a s k a a s t i..</em></strong> koska homma meni päiväsakoille ja vaikka sainkin minimisumman - koska siis olen <strong>tuloton</strong> - niin silti rapsahti 115 euroa siitä kauppareissusta. :(<br /><br />No, sitten soitin miehelle töihin ja kerroin hälle. Mies jakaa työhuoneen yhden toisen kaverin kanssa ja tietysti he kuulevat kaikki toistensa jutut. Mua vain vähän vaivasi, kun mies sanoi siinä kovaan ääneen, että ajattele jos se olisi ollut hän ajamassa, kuinka paljon sitten olisi tullut maksamaan ja että 'sulla ei onneksi ole <strong>TULOJA</strong>..' :(<br /><br />Tiedän miehen kaverin tietävän tämän mun tilanteen, siis sen ettei mulla ole töitä, mutta en silti tiedä haluanko asiasta puhuttavan noin .. avoimesti. :( Miehen työpaikalla ihmiset tai heidän puolisot eivät tajua eivätkä<strong> HYVÄKSY</strong> työttömyyttä. <strong>Tiedän</strong> sen, sen verran on mies kertonut mulle heidän keskusteluistaan. Ja tiedän senkin, että tämä meidän tilanne [mies töissä, mä en] on puhuttanut ihmisiä. Yksi miehen työkaveri aina vinoilee mulle siitä jos olemme samassa illanvietossa.. :( Ainakin jos hän on ottanut muutaman. Se on aina tämä sama <strong>Harri,</strong> en tajua miksi hänelle jotenkin mä olen kova pala. Ei hän edes ole läheinen ystävä miehen kanssa, silti kuitenkin täytyy aina mua vainota.<br /><br />Niin, jotenkin kai olisi kivempi jos mies ei kauheasti hehkuttaisi mun tilanteesta työkavereilleen. Olen jopa sitä mieltä, että vaikka saisin töitä [hehe, ei kovinkaan todennäköistä] niin ei <strong>siitäkään </strong>tarvitse olla pää auki maailmalle. Eli olen tavallaan 'tasapuolinen': en tahdo onnettomuuttani <strong>enkä </strong>onneani julistettavan tuolla..<br /><br />Jotenkin jäi vain vähän paha mieli tuosta. En tiedä edes onko tuo paha mieli 'oikeutettua' vai olenko <strong>taas </strong>vain yliherkkä hullu kuten tavallista.<br /><br />Työttömyys on mulle tavallaan arka pala. Oikeastaan en kärsi siitä silloin kun ajattelen vain itseäni, meitä, tätä arkielämää - tietysti joskus on tyhjän tuntuista, mutta noin<strong> pääsääntöisesti</strong> olen tullut sinuiksi asian kanssa. Silloin se kirpaisee, kun ajattelen ihmisten tyytymättömyyttä ja mahdollista halveksuntaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7035513055496676524?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-58575070312920762982010-11-07T00:29:00.003+02:002010-11-07T00:50:42.755+02:00Löysin K-kauppelista nyt ekan kerran sitä Geisha-uutuuslevyä, jonka piti kai tulla markkinoille vuodenvaihteessa. Eli siis sellaisella pehmeällä mantelitäytteellä varustetusta, 112 gramman sukulaatilevystä on kyse. Ostin, vaikka hinta [likemmäs <strong>3 </strong>euroa!] arvelutti ja <strong>vahvasti!</strong> Toivottavasti se on sen hinnan arvoista. Nykyisin arvioin nameja myös niin, että kuinka toimii hinta-laatu -suhde! Siinä onkin yksi syy miksi en ole hulluna Ben &amp; Jerry-jäätelöihin. Mun mielestä ne yksinkertaisesti on <strong>ylihintaisia </strong>makuunsa ja muuhun nähden.<br /><br />En koe tuota Geisha-ostosta hamstraukseksi, koska levy on pieni ja todennäköisesti vedän sen seuraavassa herkkuilussa. Tai siis <strong>varmasti.</strong> Jätän sen perinteisen Marabou Caramel &amp; Crisp-levynkäisen sitten ostamatta. Eli hamterina jos häärinkin, niin teen sen <strong>HALLITUSTI</strong>. Se on eri asia kuin ostella ihan mitä sattuu!<br /><br />Viikonlopun jäätelöksi löysin myös uutuutta, eli Pirkan italialaista Panna cotta-jäätelöä. Hassu juttu muuten, ettei Pirkan tuotesivuilla näyttänyt [vielä?] olevan tuosta tuotteesta mitään! Tai sitten en vaan löytänyt sitä, hain jotenkin väärin. Se vaikuttaa <strong>tosi </strong>lupaavalta, sellainen kotipakkaus se on, eli olisko siinä n. litra syötävää, siltä se ainakin näytti.<br /><br />Pirkka-tuotteet on muutenkin viime aikoina vakuuttaneet mua laadukkuudellaan! Ja monet Rainbow-tuotteet on muuten myös todella hyviä. Suotta aina sanotaan, että kallein on parasta. Ei se aina kutiaan pidä!<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Suklis harrastaa + hakeutuu ihmisten pariin</span></strong><br /><strong><span style="font-size:130%;"></span></strong><br />Tämähän on mulla ollut vähän kuin pitkäaikaisena projektina. Olen mukana yhdessä Yhdistyksessä, tosin nyt <strong>viimeksi </strong>en mennyt kokoukseen, mutta olen nyt kesän ja syksyn aikana käynyt kaikissa muissa! :) Ihan vaan siksi, koska mun mielestä on tärkeää mennä Ihmisten Pariin, kun muuten erakoidun ja muutun entistä kummallisemmaksi. :( Olen myös huomannut, että vaikka itsensä piiskaaminen liikkeelle onkin joskus vaiva, niin se <strong>KANNATTAA</strong> lopulta! Yhdistys-illan jälkeenkin on pirteä olo pitkään.<br /><br />Sitten toinen Suklis Ihmisten Pariin-projektini on sellainen hassumpi.. Nimittäin meillä kotikunnan kirjastossa on <strong>KIRJALLISUUSPIIRI</strong>. Olen ollut siellä nyt kerran. Sinne luetaan aina joku kirja, se on romaani tai novellikokoelma, ja sitten siitä keskustellaan. Meillähän siinä piirissä on tosi vähän osallistujia ja mä olen nuorin. Aika uskomatonta, mutta totta se on. Ja kaikki, ihan jokainen siellä, on nainen. Vakiosallistujia on kai n. 5 mä mukaanluettuna. Olen ollut siellä vasta kerran, mutta kai nyt sitten menen jatkossakin.<br /><br />Tuossa kirjapiirissä on ihan sama motiivi kuin Yhdistystoiminnassakin. On oltava sosiaalinen, vaikka sitten <strong>väkisin.</strong> Aluksi mietin [sairaalloisesti] että en voi mennä kirjapiiriin. Ajattelin olevani lihavin siellä. Minullahan aina tuo ulkonäkö määrittelee, olenko ansainnut mennä ihmisten pariin. Pelkään niin kovin olevani typerä ja lihava, se lukitsee mut kotiin - se tunne.<br /><br />Mies tietää kirjapiiristä ja Yhdistyksestä, hän tsemppaa mua aika vahvasti olemaan niissä mukana. Äetmuorille en ole kertonut näistä, hän ei kuitenkaan tajuaisi kumpaakaan. En ole myöskään näistä yhdistys-kirjapiiri -touhuista kauheasti kertonut ystäville tai Facebookissa. Ne ovat sellaisia <strong>mun </strong>juttuja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-5857507031292076298?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-77652303789252666522010-11-04T00:08:00.003+02:002010-11-04T00:32:49.246+02:00Lainasin kirjastosta Ruusun aika-telkkusarjan. Kaikki kolme DVD:tä! Olen nyt katsellut yhden ja noin puolet toisesta kai. Olen siinä kohdassa, kun perheen isoäiti Senni tekee kuolemaa. Oikeastaan <em>tehdä kuolemaa</em> on aika hassu sanonta. <strong>Miten </strong>kuolema tehdään? Vai tekeekö sen <strong>joku</strong> ihmisen elimistössä, ihmistä varten? Yksilöllistä työtä!<br /><br />Mies ei piittaa Ruusun ajasta, mutta itse tykkään siitä. Tietysti vähän naurattavat ne n. 90-luvun alun vaatteet ja autot ja muut kujeet. Hehe, siinä maailmassa mun romurautanikin olisi vielä ihan seurapiirikelpoinen kaara. ;) Tosin ei se <strong>silloinkaan</strong> enää <strong>uusi </strong>olisi ollut, mutta sopisi muuten vähän paremmin siihen aikaan kuin <strong>tähän! </strong><br /><br />Yön tunnit on menneet aika hyvin tuon Ruusun ajan kanssa. Juon teetä ja katselen. Välillä pyykkikone jylmää taustalla. Kai se on jotain pakoa todellisuudesta sekin.<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Pestäänpä suu saippualla!<br /><br /></span></strong>Kaverini perheessä on vähän huolia. Perheen 6-vuotiaalla pojalla on joku <strong>toinen uhmaikä</strong> menossa. :( Käyttää aika karmeaa kieltä, huutaa vittua ja lisäksi kuulemma kastelee säännöllisesti sänkynsä yöllä. Nyt heillä on sellainen <strong>LAITE,</strong> joka herättää heti kun vähänkin kosteutta ilmenee. Sitten myös vanhemmat heräävät ja vievät pojan vessaan. Heillä on myös sellainen kuminen patjanalus, joka suojelee patjaa vahingolta. Lakanoita tietysti ei voi suojata.<br /><br />Ikävän tuosta 6-vuotiaan jutusta tekee sekin, että perheen 2+-vuotias poika huutaa kaiken isoveljen sanoman perässä! Ei hän tietysti<strong> ymmärrä</strong> mitä ovat vittu ja paska, mutta huutaa ne silti, koska <strong>matkii.</strong> Se on aika tyypillistä lapsille.<br /><br />Kaverini on miehensä kanssa yrittänyt ratkaista ongelman pesemällä tämän 6-vuotiaan suuta saippualla! <strong>Vielä</strong> se ei ainakaan ole auttanut. Mun on oikeastaan aika vaikea sanoa noihin ongelmiin mitään kovinkaan nerokasta, kun itsellä ei ole lapsia. <strong>Periaatteessa</strong> tajuan hyvin sen, että kaveria huolestuttaa: oli kyse kielenkäytöstä tai jostain muusta, niin jos ei saa otetta 6-vuotiaaseen niin miten sen voi saada esim. 14-vuotiaaseen?<br /><br />Jotkut tuomitsevat ankarasti <strong>kaiken </strong>fyysisen kurituksen, <strong>tavallaan</strong> myös mä.. En silti olisi leimaamassa juuri tuota kaveriani huonoksi äidiksi tai hänen miestään huonoksi isäksi. Varmaan heillä on tosi avuton olo, tavallaan. Niin kuitenkin heitä itseään kasvatettiin [suu pestiin saippulla siis, jos tuli rumaa kieltä] ja myös luunapit ja tukkapöllö olivat arkea. Mä en usko, että he itse kovin usein luunappi-linjalle lähtevät lasten kanssa, mutta <strong>joskus</strong> on sellainen käynyt.<br /><br />On vaikeaa kun ei osaa <strong>selvästi </strong>nähdä mikä on oikein ja mikä väärin. Vielä vaikeampaa on kun oikeasti tuntuu kuin jokainen tapaus olisi <strong>YKSILÖLLINEN</strong>.. jotkut lapset uskovat helpommin kai mitä vanhempi sanoo? Jotkut taas eivät.. Mun mielestä ehkä kannattaisi rangaista niin, että eväisi pahoista tavoista jotain hauskuuksia, esim. ei uimahallireissua jos suu ei siistiydy, ei karkkipäivää tms. Ehkä se auttaisi?<br /><br />Tietysti omalla tavallaan arvostan sitä <strong>luottamusta</strong>, että mulle kerrotaan tästä. Siksikin on vaikea alkaa tuomita, vaikka olisi fyysistäkin kasvatusta tuossa. Silti, se tuntuu tietysti itsestä <strong>hyvin</strong> vieraalta. Mulle ylipäätään on ollut yllätys viime aikoina huomata, kuinka <strong>TAVALLISTA</strong> Suomessa sittenkin on fyysinen kuritus - yhä. Tämä asia saa mut hämmentymään: tiedän että <strong>joku</strong> kannanotto mun pitäisi edes omassa mielessäni ottaa.. ja olen ottanutkin.. eli <strong>en </strong>hyväksy luunappia, tukkapöllöä tai muutakaan 'fyysistä', mutta joku ymmärrys silti asuu sydämessä myös vanhempia kohtaan. :( On tämä surkeaa!<br /><br />Kaverini kertoi yökastelun olevan semmoinen juttu, että se saattaa kulkea <strong>suvuittain</strong>. Eli että jossain suvussa vain on sellaista. Olisiko se sitten <strong>geneettistä?</strong> Mä en taaskaan tiedä, mutta kaverini varmaan tietää paremmin, kun on kuitenkin neuvolat ja niissä saa opastusta.<br /><br />Kerroin yhdessä harrastuspiirissä tuosta 6-vuotiaan saippualla suun pesusta. Kerroin kevyesti, <strong>nimiä ja yksityiskohtia mainitsematta</strong>. Silloinpa sitten selvisi, että monet muutkin ovat näin toimineet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7765230378925266652?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-75204758632602874952010-11-01T22:20:00.002+02:002010-11-01T23:08:29.253+02:00Herkkuilut on taas herkkuiltu! :) Ja täytyypä sanoa, että <strong>jotain</strong> positiivista sentään tapahtui. Mulla oli tuossa lauantai-iltana sitten sellainen olo, että tunsin itseni <strong>TYHJÄKSI</strong> - tahdoin taas ahtaa, vetää itseni tilttiin. Vaan <strong>en </strong>tehnyt sitä! Tunsin, että vähän vielä lisää herkkuja ja sitten olisi vatsa <strong>kivuliaan</strong> täysi. Joten jätin sikseen, menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. <strong>Sitten</strong> vasta söin taas!<br /><br />Nyt voisi joku ajatella, että mitäs tuossa nyt on niin hienoa. Mutta mut tuntevat ihmiset tietävät, että se on <strong>parannusta..</strong> Etten siis ahda vain ihan vailla järkeä ja vastoin omaa hyvinvointia. Itse asiassa herkkuilut voisivat olla - ehkä - hyvä aika opetella myös kohtuullisuutta. Tuntuu kuin sitä olisi nyt ollut <strong>vähän</strong> ilmassa viime aikoina. Edistysaskel on pieni, mutta askel kumminkin!<br /><br />Sekin on hyvä, etten hamstraa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hyvää kautta jatkuu. ;)<br /><br />Toisaalta tuo äskeinen toteamukseni oli taas niin tyypillistä, mun lapsuuskodissa harrastettua pessimismiä - ehkä ei pitäisi ajatella niin ollenkaan? Vaan iloita siitä, että nyt <strong>MÄSSY </strong>meni näin hyvin, en ollut kipeänä enkä tarvinnut Rennietäkään. <strong>Miksi </strong>siitä ei saisi iloita?<br /><br />Joskus omia sanomisiaan ja ajatuksiaan saa oikein <strong>vahtia.</strong> Hyvin helposti sieltä tulee se wanhan kansan inhottava, piukean omahyväinen 'saa nähdä miten kauan tuota kestää'-ajattelumalli läpi. Wanha kansahan joskus oli kaikkea muuta kuin rohkaisevaa sanonnoissaan. 'Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta' ja 'naisen nauru navan alta'. Tuota räkänokkajuttua muuten minä kuulin muutamankin kerran lapsena, koska nauroin paljon ja kai joidenkin mielestä ilman hyvää syytä. Mikähän se hyvä syy naurulle olisi sitten ollut?<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Kissanvihaajat kauppassa</span></strong><br /><br />Olin tänään kauppareissulla tuossa kunnan keskustassa. Kun piti ostaa ainekset lihamurekkeeseen! Niin: eli <strong>en </strong>siis ostellut mitään herkkuja, jos joku sitä luuli. ;) Mua alkoi taas ärsyttää, siellä oli paikallinen juorukerho koolla siinä lihatuotteiden tiskillä. Yksi pariskunta ja yksi mies, keskustelunaiheena joku heidän naapuri, jolla on 4 kissaa. Ilmeisesti tuo kisujen lukumäärä on jotenkin <strong>kuohuttava </strong>näiden ihmisten mielestä. Lisäksi tuo kisujen omistaja on 'Omituinen' jo siksikin, kun ei hänellä ole lapsia eikä lapsenlapsia - kyseessä on siis vanha nainen.<br /><br />Ihmettelen vähän miksi joillekin ihmisille<strong> lemmikit</strong>, kissat ja koirat, on joku kumma raivonlähde! Ihan oikeasti, niitä haukutaan ja niiden omistajia pidetään kehnoina hulluina ihmisinä, joille eläin on <strong>LAPSEN</strong> [Pyhän Vekaran] korvike. Hah hah, sanon minä! Jollekin ihmiselle on tosi outoa se, jos toinen tulee paremmin juttuun eläinten kuin ihmisten kanssa.<br /><br />Suomessa on muuten vieläkin joku arkaainen ja idealisoitu perinteinen perhenäkemys voimissaan! Perhe = isä, äiti ja kaksi lasta. Siksi kai esim. homoperheitä vierotaan, koska siinä jo on <strong>aikuisten</strong> kohdalla paha puute. Onkin kaksi samaa sukupuolta olevaa! Sellainen Ei Käy. Pitää olla mies ja nainen! Vaikka mies löisi naiselta nenän verille joka lauantaiehtoo saunan jälkeen, niin silti vain on oltava! Ja vaikka lapset ei saisi mitään huomiota.. silti vain pitää olla heteropari niitä pitämässä, koska muuten on Outoa.<br /><br />Sitten ei oikeastaan puhuta mitään sellaisten vanhusten yksinäisyydestä, jotka on velvollisuutensa tehneet, kasvattaneet ison lapsiparven ja ovat moninkertaisia isovanhempia. Yksinpä ovat silti laitoksessa.<br /><br />Kaiken kaikkiaan en nyt tiedä onko joku 'kissamummo' sen onnettomampi.. Jos hän saa iloa neljästä kissasta ja ne hoitaa hyvin ja elää onnellisena.. Mikä siihen on kukaan oikeastaan sanomaan mitään? Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla?<br /><br />Jotkut lemmikinvihaajat sanovat, että miksi eläimiä kohdellaan niin hyvin, kun niin monet <strong>ihmiset</strong> ovat vailla kotia/ruokaa tms. No, en nyt näe useinkaan että he<strong> ITSE</strong> rientäisivät auttamaan kärsiviä lähimmäisiä.. Paranisiko maailma sitten siitä, että eläimille<strong> EI</strong> enää osoitettaisi rakkautta? Että niille oltaisiin julmia tai niitä laiminlyötäisiin? Miten kärsivät ihmiset <strong>SIITÄ</strong> hyötyisivät?<br /><br />No niin, näiden tyyppien ajattelu on mulle ihan kuin joltain vieraalta planeetalta, joten se siitä..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">Romuraudan ongelmia</span></strong><br /><br />Mulla onkin nyt <strong>AUTO-ONGELMA!</strong> Taas kerran! Nytpä lähestyy <strong>katsastus</strong> ja mulla ei tule sitä tuulilasinpesunestettä ollenkaan tuulilasille! :( Arvata sopii onko lasi vähän kökköisän näköinen näillä keleillä. :( Ja puhtaaksi en saa kun ei tule sitä pesuainetta. Mies sanoi että se vika on pakko korjata ennen katsastusta, koska katsastusmies sanoo siitä ihan varmasti, kuulemma!<br /><br />Muutenkin taas huomaa, että alkaa olla talvi. Romurautaa saa <strong>houkutella</strong> käymään.. Ei se enää useinkaan lähde niin vaivatta liikkeelle kuin kesällä. Pelkään aina liikkeelle lähtiessä, ettei se lähdekään! Ja että jos mulla on sovittu meno niin sen vuoksi joudun sen perumaan viime tingassa. Ärsyttävää!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-7520475863260287495?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-18687379079474512612010-10-29T01:31:00.003+03:002010-10-29T01:52:24.420+03:00Minä en olekaan päivittänyt - olen ollut jostain syystä <strong>poikkeuksellisen</strong> alamaissa, melkein oikein kunnolla masentunut! Suklis Surusilmä, Suklis Surun Tytär kyntää Alakulon merta kuin mikäkin ikäloppu purtilo Itämerta..<br /><br />Nyt joku miettisi tietysti <strong>MIKSI.</strong> Vaikea on sanoa selkeää yksittäistä syytä pahalle ololle, joskus näitä vain tulee.. Tuntuu silloin niin toivottomalta kaikki. Osittain kai tämä rahatilannekin tympii. Kun ei sitä ole ja joskus on kauhean vaikeaa olla niin riippuvainen puolisosta. :( Vaikeaa henkisesti siis.<br /><br />Muutenkaan en ole ollut oikein tyytyväinen itseeni. Tahtoisin olla toisenlainen, vahva ja kaunis ja pärjäävä. Masennus tulee, kun ei voi <strong>tahtomisella</strong> muuttua. On vain oltava oma itsensä.<br /><br />Sitten on nyt lokakuussa tullut paljon masentavia uutisia. Ei <strong>suoranaisesti </strong>meidän sukuun, mutta esim. erään ystäväni appiukko <strong>tapettiin</strong>. :( Hän oli alkoholisti ja pahoin velkaantunut. Lankoni paras ystävä teki itsemurhan ja samoin eräs miehen metsästysseurakaveri! Että sellainen lokakuu!<br /><br />Mutta ei se mitään, nyt se on ohi. ;) Koittaa <strong>MÄSSY</strong> taas, siihen on enää n. 22 tuntia..! Olen ostellut jopa sitä varten juttuja, joten <strong>NIIN</strong> masentunut en ole ollut.. :) Ja sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on..<br /><br /><strong><span style="font-size:130%;">.. Sukusalaisuus</span></strong><br /><br />K-Mummi - Äetmuorin äiti siis - vietti lapsuudessaan ainakin vuoden <strong>lastenkodissa!</strong> Ja tässä on se iso paukku: en tiennyt, en <strong>koko</strong> sinä aikana kun K-Mummi eli!! Ja itse asiassa <strong>ÄETMUORIKAAN</strong> ei tiennyt! Hän kuuli sen serkultaan. K-Mummin äitihän erosi miehestään. Se oli silloin 1900-luvun alkuaikoina harvinaista ja heillä, äidillä ja 3:lla lapsella, oli sitten kovat ajat taloudellisesti. Niin K-Mummin äiti ratkaisi tilanteen .... seilaamalla yksin <strong>Amerikkaan!</strong> 'Tienaamaan', näin oli meininki. Ja perhe hajosi tai hajotettiin. Kaksi lapsista, ihan pieni vauva, eli isotätini M, pääsi sukulaisperheeseen. Niin myös n. 10-vuotias poika, isoenoni H. Mutta keskimmäinen lapsi, eli K-Mummi, joutui lastenkotiin. :( Siellä hän sai elellä kunnes äitinsä palasi Amerikasta ja säästettyä rahaa mukanaan. Niillä hän sitten perusti kampaamon, joka toi elannon hänelle ja lapsille.<br /><br />Kummia <strong>salailijoita</strong> ovat kaikki Äetmuorin puolen sukulaiset, tai siis tämä <strong>meidän </strong>sukuhaaramme! K-Mummi ei <strong>koskaan</strong> puhunut lapsuudestaan ja Äetmuori on aina joutunut turvautumaan serkkuihinsa ja tätiin + enoon, jos on halunnut jotain tietää. K-Mummi ei edes kyselyihin mitenkään vastannut. Osaan kuvitella, että lastenkotiin joutuminen on varmaan ollut jollekin n. 5-vuotiaalle [sen ikäinen K-Mummi silloin oli] <strong>järkyttävä </strong>kokemus.<br /><br />En oikein tiedä ihailisinko vai paheksuisinko K-Mummin äidin! Tavallaan se on sankarillista lähteä noin, se on itsenäistä - tuona aikana varsinkin - ja urheaa. Mutta sitten taas tuo, että noin jättää lapsensa.. :( H-isoeno sanoi ainakin ajan 'sukulaisissa' olleen aika <strong>karmeaa</strong>. Isotäti ei muista siitä mitään, koska hän taas oli vauva.<br /><br />Mä en oikein tiedä mitä ajatella ihmisistä, jotka ei tahdo kertoa lapsuudestaan tai jotka sen salaa jälkeläisiltään. Tietysti heillä on siihen <strong>OIKEUS,</strong> mutta minä en usko että asioista vaikeneminen on aina se paras tapa toimia! Salatessa ei oikein anna muille edes avaimia itsensä ymmärtämiseen.<br /><br />Ja tässä asiassa olen minä valitettavasti Äetmuorin tytär ja K-Mummin tyttärentytär. :( Itsekin salailen, ja <strong>PALJON,</strong> salaan mässyongelmat [syömishäiriön] ja monta muutakin asiaa. Kummasti tietyt toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1962282558917369434-1868737907947451261?l=suklaahirvio.blogspot.com' alt='' /></div>suklaahirviöhttp://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1962282558917369434.post-9155125708707179162010-10-19T23:12:00.003+03:002010-10-19T23:47:34.433+03:00Otsikko viittaa puhelinkeskusteluun Äetmuorin kanssa, siihen pakolliseen jokaviikkoiseen siis. Mua jotenkin masensi taas se, kun hän alkoi 'muistella' mun lapsuutta ja nuoruutta.. Ja kun se muistelu on <strong>vain</strong> sitä kuinka kauhean vaikea ja omituinen mä olin. Ja kuinka <strong>kauhean </strong>raskasta hänellä oli se perhe-elämä. Tuli taas vähän sellainen olo, että anteeksi vain kun synnyin. Ei siinä muuta oikeastaan voinut sanoa, kuin että olen kauhean pahoillani - tietysti - että hänellä oli rankkaa ja vaikeaa ja että minä olin 'hankala'.<br /><br />Oikeasti: en <strong>TAJUA</strong>, en <strong>KÄSITÄ</strong> miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia! Ja kyllä, sanon <strong>hankkia</strong>, vaikka jotkut sitä paheksuvat [päässäni kimajaa hurskastelijain kuoro 'lapsia ei <em>hankita</em>, niitä <em>saadaan!</em>'], koska Muori nimenomaan teki Isukin kanssa<strong> tietoisen päätöksen</strong> kahdesta lapsesta.. Hän on sen mulle kertonut! Kumpikaan meistä ei ollut vahinko, ei Siukku enkä minä. Siksi on vaikea tajuta miksi hän kokee tarpeelliseksi korostaa sitä omaa marttyyriyttään niin vahvasti