Suklishan ei painoaan pudota, vaan lähinnä pyrkii pitämään sen [suunnilleen] samana! En punnitse itseäni, koska olen tullut siihen tulokseen, ettei tulos IKINÄ miellyttäisi minua. Ihan sama, onko se 60 kg, 50 kg vai 48 kg. Ei ikinä tarpeeksi vähän.. ;) No, siis: kuten sanottu, en punnitse.. ja olen muutenkin hitaasti pääsemässä eroon SYÖMISHÄIRIÖN kahleista! Tarkoittaa sitä, etten enää pakonomaisesti noudata rutiinejani.
Mutta se vinkki, tässä se tulee! Lopettakaa se Pepsi-Maxin kiskominen! Itse asiassa: lopettakaa lähes kaikkien hiilihappoisten virvoitusjuomien juominen, jos nyt ei lasketa matalahiilihappoisia kivennäisvesiä kohtuudella nautittuna! Tässä se viisasten kivi. No more no less.
Olen itse kokeillut kerran Atkinssin ruokavaliota. Se oli ihan pähkähullua, mutta pääsin ainakin eroon Pepsi-max -riippuvuudesta. MUTTA join silloin muita aspartaami yms. juomia!!
Nyt olen sitten kokeillut elämää ihan ilman näitä keinotekoisesti makeutettuja juomia, ja tuntuu.. ihanalta!
1. Ei vaivaa närästys!
2. Ei vaivaa turvotus! [Kertokaapa, ihmiset, mitä iloa on vaikka mahtuisit pienimpiin vaatteisiin, jos masu on turvokkeessa ja se tuntuu ja NÄKYY...]
3. Yölevottomuus on vähentynyt, uni parantunut.
4. Makeanhimo on kadonnut.
Kumma juttu tuo neloskohta, kuinka se voikaan olla niin.. mutta se vaan on! Aina näitä kevytlimuja mainostetaan painonpudottajan parhaina kavereina, mutta se on oikeasti aika.. roskaa..
Uskokaa pois.
torstai 13. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Hurraa häpykarvoille!
Suklis-ystävänne luki 'Naisena olemisen taito' nimisen kirjan, kirjoittajansa on Caitlin Moran. Minusta se oli ihan mielenkiintoinen, muutama juttu nousi esille oikein selvästi. Yksi oli häpykarva-kysymys. Mä kun olen 30+ ihminen, niin mulla on vielä muistikuvia siitä, kuinka jossain postimyyntikataloooo-ookeissa saattoi olla alusvaatemalleja [naisia siis] pitsialkkareissa, ja pitsin läpi kuulsi tumma kolmio. Se oli siis häpykarvoitusta. Mutta nyt et sellaista näe. Se mikä silloin oli luonnollista ja jota tiesi odottaa, on nyt ihan jotain muuta! Ällöttävää!
Mulla itselläni sheivaamisvälit tuppaa näin talvella venymään viikkoon. Iho ei tykkää ajelusta talvella. Ei se aina tykkää siitä kesälläkään. Ajan kainalot, sääret, ja siistin mirrin. Siistimisellä tarkoitan sitä, että ajelen BIKINIRAJAT, eli ne rajat, jotka muuten näkyisi, jos olisi päällä bikinihousut. Ja sitten ajelen myös emättimen läheltä karvat lyhyiksi tai pois, miten nyt sattuu. EN harrasta mitään brassivahauksia..
Mun mielestä tuon Moranin kirjan yksi iso anti oli se, että se antaisi naisten lopettaa brassivahaukset. Ne kerrat kun minulla on ollut ihan posliini on olleet sellaisia, että mies on ajellut Sen.. Usein siihen sitten liittyy seksijuttu siihen päätteeksi. ;) Itse en ole koskaan ajellut 100% pois. En ole edes varma pystyisinkö siihen yksin ja tihrustellen jonkun peilin kautta, että lähtikö kaikki..
Tuo karvakysymys on todellakin aikaan sidottu juttu! Vähän leukani loksahti, kun tuossa kirjassa joku kauneusalan yrittäjä kertoi kohtaavansa tosi usein 12-13-vuotiaita (!!!) tyttöjä, jotka pyytää brassivahausta! Voi... [sensuroitu]!
Oikeastaan tuo kirja haastaa jokaisen naisen miettimään miksi ajelee, mitä ajelee, ja MITÄ VARTEN.
Toinen hyvä pointti on isojen alkkareiden puolustus. ;) Mitä vanhemmaksi itse tulen niin sen vähemmän vetoa tunnen joihinkin stringeihin yms. Mun mielestä ne eivät ole alushousuja siinä mielessä missä alushousu pitäisi olla. Itse uskallan nykyisin piitata omasta mukavuudestani enemmän kuin siitä, että JOS sattuisin harrastamaan kiihkeää improvisoitua seksiä ex tempporeee, niin miehellä olisi sitten namia nähtävää. I just could not care less.. ;)
Tavallaan on aika erikoista kuinka naiselta nykyisin vaaditaan yhä enemmän groomingia, laittautumista. Jos ennen piisasi kainaloiden ja säärten ajo, niin nyt pitää ajaa pimpsloora. Jos ennen piisasi meikkaus ja kynsien lakkaus, niin nykyisin pitää olla manikyyri ja rakennekynnet. Mun mielestä vaan siinä ei ole mitään HAUSKAA! :( Itsestä on kiva pitää huolta, mutta kohtuudella! En oikeasti jaksaisi istua tuntikausia jossain kauneussalongissa. :(
Mä en tuossa häpyasiassa mene yhtä pitkälle kuin Moran, koska kuten sanottu mä siistin kuitenkin... enkä jätä totaalisen naturelliin tilaan.. Mutta taas voin sanoa että mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän stressaan sitä miltä mun häppärit nyt sattuu näyttämään uimahallissa. Laittakaa silmät kiinni, jos ette kestä naista, joka ei harrasta brassivahauksia!
Oli tuossa kirjassa paljon muutakin kivaa.. ajankuvaa.. sellaista, mihin 30-40-vuotias voi kyllä samaistua omien muistojen kautta. Vaikka siis tapahtumat ja jutut sijoittuvat Englantiin! Aika surullisen tuttua oli sekin, että kai meidät naiset monesti kasvatetaan odottamaan ihmissuhdetta.. ja sitten me olemme valmiita siihen väärien ihmisten kanssa, vain koska ihmissuhde pitää olla, meiltä odotetaan [vaaditaan..?] sitä.
Moran ei ainakaan pelkää julistautua feministiksi. Oikeastaan on aika kumma, että Suomessa ei kai oikein enää edes ole julkifeministejä. Täällä se aate on kai kuollut.. vähän niin kuin vasemmistolaisuuskin.
Mulla itselläni sheivaamisvälit tuppaa näin talvella venymään viikkoon. Iho ei tykkää ajelusta talvella. Ei se aina tykkää siitä kesälläkään. Ajan kainalot, sääret, ja siistin mirrin. Siistimisellä tarkoitan sitä, että ajelen BIKINIRAJAT, eli ne rajat, jotka muuten näkyisi, jos olisi päällä bikinihousut. Ja sitten ajelen myös emättimen läheltä karvat lyhyiksi tai pois, miten nyt sattuu. EN harrasta mitään brassivahauksia..
Mun mielestä tuon Moranin kirjan yksi iso anti oli se, että se antaisi naisten lopettaa brassivahaukset. Ne kerrat kun minulla on ollut ihan posliini on olleet sellaisia, että mies on ajellut Sen.. Usein siihen sitten liittyy seksijuttu siihen päätteeksi. ;) Itse en ole koskaan ajellut 100% pois. En ole edes varma pystyisinkö siihen yksin ja tihrustellen jonkun peilin kautta, että lähtikö kaikki..
Tuo karvakysymys on todellakin aikaan sidottu juttu! Vähän leukani loksahti, kun tuossa kirjassa joku kauneusalan yrittäjä kertoi kohtaavansa tosi usein 12-13-vuotiaita (!!!) tyttöjä, jotka pyytää brassivahausta! Voi... [sensuroitu]!
Oikeastaan tuo kirja haastaa jokaisen naisen miettimään miksi ajelee, mitä ajelee, ja MITÄ VARTEN.
Toinen hyvä pointti on isojen alkkareiden puolustus. ;) Mitä vanhemmaksi itse tulen niin sen vähemmän vetoa tunnen joihinkin stringeihin yms. Mun mielestä ne eivät ole alushousuja siinä mielessä missä alushousu pitäisi olla. Itse uskallan nykyisin piitata omasta mukavuudestani enemmän kuin siitä, että JOS sattuisin harrastamaan kiihkeää improvisoitua seksiä ex tempporeee, niin miehellä olisi sitten namia nähtävää. I just could not care less.. ;)
Tavallaan on aika erikoista kuinka naiselta nykyisin vaaditaan yhä enemmän groomingia, laittautumista. Jos ennen piisasi kainaloiden ja säärten ajo, niin nyt pitää ajaa pimpsloora. Jos ennen piisasi meikkaus ja kynsien lakkaus, niin nykyisin pitää olla manikyyri ja rakennekynnet. Mun mielestä vaan siinä ei ole mitään HAUSKAA! :( Itsestä on kiva pitää huolta, mutta kohtuudella! En oikeasti jaksaisi istua tuntikausia jossain kauneussalongissa. :(
Mä en tuossa häpyasiassa mene yhtä pitkälle kuin Moran, koska kuten sanottu mä siistin kuitenkin... enkä jätä totaalisen naturelliin tilaan.. Mutta taas voin sanoa että mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän stressaan sitä miltä mun häppärit nyt sattuu näyttämään uimahallissa. Laittakaa silmät kiinni, jos ette kestä naista, joka ei harrasta brassivahauksia!
Oli tuossa kirjassa paljon muutakin kivaa.. ajankuvaa.. sellaista, mihin 30-40-vuotias voi kyllä samaistua omien muistojen kautta. Vaikka siis tapahtumat ja jutut sijoittuvat Englantiin! Aika surullisen tuttua oli sekin, että kai meidät naiset monesti kasvatetaan odottamaan ihmissuhdetta.. ja sitten me olemme valmiita siihen väärien ihmisten kanssa, vain koska ihmissuhde pitää olla, meiltä odotetaan [vaaditaan..?] sitä.
Moran ei ainakaan pelkää julistautua feministiksi. Oikeastaan on aika kumma, että Suomessa ei kai oikein enää edes ole julkifeministejä. Täällä se aate on kai kuollut.. vähän niin kuin vasemmistolaisuuskin.
torstai 8. marraskuuta 2012
Hälöviiiin, ja mitä se kertoo meistä
On taas ollut kaikenlaista Halloween [eli hälöviin näin suomalaisittain] ilmiötä ilmassa. Facebookissa kaverit kertovat kuvin lastensa haltsujuhlista ja mitä kaikkia hirviöitä siellä on ollut. Ja mitä kaikkia ällö'herkkuja'. En voi sille mitään, mutta mua OKSETTAA. Yököttävät myös sellaiset walking dead-telkkusarjat, mistä niitä nyt on yhtäkkiä siinnytkin kuin sieniä sateella..? :(
Jotkut sanovat, että se on ilonpilaajien ja hapannaamojen hommia valittaa halloveenistä. 'Eikö lapset muka saa kerrankin pitää hauskaa' sanoi yksikin mun tuttu.. -Ai KERRANKIN? Hyvä sanavalinta. Ihan kuin muuten ei olisi jo leikki-ikäisillä lapsilla suunnilleen joka viikko jonkun päiväkotikaverin synttäreitä, nimppareita tai mitä kaikkea.. Juuh, varsinaisessa synkässä alhossa elävät suomalaislapset..
Mun mielestä nyt vain koko Hälöviin on niin.. NEGATIIVINEN juttu ainakin siinä muodossa missä siihen olen täällä meillä törmännyt! :( Yksi tutun tuttu oli muovannut tosi realistisen näköisiä katkaistuja sormia pikkulasten syötäväksi. Hyi he-vetti, en muuta sano..! Mun mielestä ne ei ole yhtään kivoja, ja jos mulla olisi lapsi, niin en takuulla päästäisi sellaisiin juhliin, joissa tarjottavat on tuollaisia!
Itse olin tosi herkkä lapsi/nuori, ja muistan nähneeni pahoja painajaisia kun näin vahingossa telkusta Michael Jacksonin Thriller-videon. Onko lapsissa oikeasti enää herkkiä lapsia, vai onko väkivaltaviihde jo muuten koulinut ne ihan turtaan olotilaan? Kai sitten olen liian herkkä (???), mutta itse en voisi syödä joitain noista tarjotuista juhlaruoista, voisi jopa tulla OKSU! Ja mä olen sentään aikuinen. Mitä selviytymisen mahdollisuuksia on nykyisin herkällä lapsella? Nauretaanko sellaista herkkyyttä, vai löytyykö ymmärrystä?
Toinen aika kielteinen juttu alkaa olla se kumma suhtautuminen ujouteen, joka nykyisin vallitsee. Siis mun sukupolvessa, jolla nyt on lapsia. Ihan kuin ujous olisi joku VAMMA. Tai ujo ei ole yhtä 'arvokas' ihminen kuin rohkea ja sanavalmis. Ujosta kai katsotaan, ettei tuo tule ikinä 'taistelemaan' tietään tikkaiden huipulle, sinne missä isot taalat on.. :(
Itse pelkäsin vielä 13-vuotiaanakin kovasti kaikkia kummituksia. Yksi tuon ajan nöyryyttävimmistä jutuistani on se, kun lähdin ratsastusleiriltä kesken pois. Keksin kaikkia selityksiä ['siellä oli niin kylmä öisin/ikävöin kotiin' yms.] mutta OIKEA syy - jota ei vieläkään esim. Äetmuori ja Siukku tiedä - oli se, että leiri järjestettiin aika tunnetussa kummitusmiljööööö-ssä. Öisin kaikki leiriläiset halusi lähteä 'kummitusjahtiin' ja ryhmäpaineessa menin mukaan, mutta olin suoraan sanottuna ihan KAUHUISSANI koko jutusta!!! Jep, ei varmaan Suklis-parasta olisi oikein suosituksi lapseksi 2010-luvulla.. kun jo silloin muinoin oli ihan pissa sukassa jossain maaseudun kesäyössä.. :) Mietin pitkään sen jälkeen, että noinko joku leirikaveri olisi arvannut poistumisen oikean syyn, mutta eivät onneksi tainneet tajuta! Hehee, viekas Suklis!
No, ei kai mua edes H-ween ärsytä, jos vain ne puvut ja herkut on .. no, KOHTUULLISIA. Ettei sellaisia inhottavan todentuntuisia. :( Pukeutuminen - naamiaiset - on mun mielestä kuitenkin periaatteessa ihan okei, mutta joku raja siinäkin..?
Jotkut sanovat, että se on ilonpilaajien ja hapannaamojen hommia valittaa halloveenistä. 'Eikö lapset muka saa kerrankin pitää hauskaa' sanoi yksikin mun tuttu.. -Ai KERRANKIN? Hyvä sanavalinta. Ihan kuin muuten ei olisi jo leikki-ikäisillä lapsilla suunnilleen joka viikko jonkun päiväkotikaverin synttäreitä, nimppareita tai mitä kaikkea.. Juuh, varsinaisessa synkässä alhossa elävät suomalaislapset..
Mun mielestä nyt vain koko Hälöviin on niin.. NEGATIIVINEN juttu ainakin siinä muodossa missä siihen olen täällä meillä törmännyt! :( Yksi tutun tuttu oli muovannut tosi realistisen näköisiä katkaistuja sormia pikkulasten syötäväksi. Hyi he-vetti, en muuta sano..! Mun mielestä ne ei ole yhtään kivoja, ja jos mulla olisi lapsi, niin en takuulla päästäisi sellaisiin juhliin, joissa tarjottavat on tuollaisia!
Itse olin tosi herkkä lapsi/nuori, ja muistan nähneeni pahoja painajaisia kun näin vahingossa telkusta Michael Jacksonin Thriller-videon. Onko lapsissa oikeasti enää herkkiä lapsia, vai onko väkivaltaviihde jo muuten koulinut ne ihan turtaan olotilaan? Kai sitten olen liian herkkä (???), mutta itse en voisi syödä joitain noista tarjotuista juhlaruoista, voisi jopa tulla OKSU! Ja mä olen sentään aikuinen. Mitä selviytymisen mahdollisuuksia on nykyisin herkällä lapsella? Nauretaanko sellaista herkkyyttä, vai löytyykö ymmärrystä?
Toinen aika kielteinen juttu alkaa olla se kumma suhtautuminen ujouteen, joka nykyisin vallitsee. Siis mun sukupolvessa, jolla nyt on lapsia. Ihan kuin ujous olisi joku VAMMA. Tai ujo ei ole yhtä 'arvokas' ihminen kuin rohkea ja sanavalmis. Ujosta kai katsotaan, ettei tuo tule ikinä 'taistelemaan' tietään tikkaiden huipulle, sinne missä isot taalat on.. :(
Itse pelkäsin vielä 13-vuotiaanakin kovasti kaikkia kummituksia. Yksi tuon ajan nöyryyttävimmistä jutuistani on se, kun lähdin ratsastusleiriltä kesken pois. Keksin kaikkia selityksiä ['siellä oli niin kylmä öisin/ikävöin kotiin' yms.] mutta OIKEA syy - jota ei vieläkään esim. Äetmuori ja Siukku tiedä - oli se, että leiri järjestettiin aika tunnetussa kummitusmiljööööö-ssä. Öisin kaikki leiriläiset halusi lähteä 'kummitusjahtiin' ja ryhmäpaineessa menin mukaan, mutta olin suoraan sanottuna ihan KAUHUISSANI koko jutusta!!! Jep, ei varmaan Suklis-parasta olisi oikein suosituksi lapseksi 2010-luvulla.. kun jo silloin muinoin oli ihan pissa sukassa jossain maaseudun kesäyössä.. :) Mietin pitkään sen jälkeen, että noinko joku leirikaveri olisi arvannut poistumisen oikean syyn, mutta eivät onneksi tainneet tajuta! Hehee, viekas Suklis!
No, ei kai mua edes H-ween ärsytä, jos vain ne puvut ja herkut on .. no, KOHTUULLISIA. Ettei sellaisia inhottavan todentuntuisia. :( Pukeutuminen - naamiaiset - on mun mielestä kuitenkin periaatteessa ihan okei, mutta joku raja siinäkin..?
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Viinin viemää
Hassu juttu, nyt muutaman viikon ajan olen juonut viiniä n. kerran viikossa! Minä en ole koskaan ollut kauhean innostunut alkoholista, näin siis AIKUISENA [teinisekoilut eivät kuulu tähän], mutta nyt olen.. jostain syystä! Outoa kyllä SYÖMISASIAT sen sijaan menevät paremmin kuin ennen. Olen joskus jopa sallinut itselleni herkkuja muulloinkin kuin 'sallittuna' aikana. :) Olen pyrkinyt rikkomaan sen pakkomielteisen rytmin, joka mulla on ollut syömisessä - ts. tajuttoman ankaraa ruokavaliota pari viikkoa, sitten viikonloppu, jolloin vedetään kaikkea mahdollista.
No mutta - siis se viini. Teininä join paljon, katsoipa asiaa miltä kantilta hyvänsä. Kuvioon kuuluivat lärvätsalot niin perjantaina kuin lauantainakin, ja usein jotain pientä (?) myös keskiviikkona. :( Tarkoitan tosiaan, että perjantaisin ja lauantaisin join itseni oikein kunnolla humalaan. Keskiviikko oli sitten pakostakin vähän rauhallisempi päivä. Mutta alkkkohoo-ooolia kului silloinkin. Siihen nähden ei pari viinilasillista tietysti tunnu missään, vaikka sitä vinkuttelua harrastaisi kerran viikossa. Mutta silti mietin - miksi?
Pyrinkö vinkuttelulla samaan tunteeseen kuin mitä syömissessiosta saa, eli rauhalliseen ja tyydytettyyn oloon?
Olisipa kiva tietää!
Mun ääneni meneekin nyt Vasemmistoliiton ehdokkaalle! Ei tässä oikein muu auta! Periaatteessa en pidä vasemmistoliittolaisia ollenkaan vasemmistolaisina, mutta meillä oikeasti on nyt se tilanne, että pitää valita huonoista ehdokkaista vähiten huonoin. :( Mies aikoo äänestää erästä demaria, jonka tavallaan tunteekin. Mutta se tapaus ei TODELLAKAAN ole yhtään vasemmalla....! :( Mutta en silti aio marmattaa miehelle tuosta, koska Suomessa jokainen saa äänestää kuin haluaa. Mietin vaan mitä tapahtuu, jos koko maassa kaikki alkavat äänestää demareita, koska kuvittelevat demarien olevan köyhien asialla!!! :(
Näin pari yötä sitten tosi todentuntuisen unen! Siinä oli syksy, niin kuin on nyt, ja olin aloittamassa 7. luokkaa koulussa. Eli tuore yläastelainen siis! No, kai se todenmukaisuus siitä teki niin kauhean.. siitä unesta. Kuljin musiikkiluokan ohi [unessa siis] ja katselin luokkakavereita, jotka olivat siinä samassa käytävässä. Ja jollain oudolla tavalla 'tiesin' että olen elänyt toisinkin - että olen ollut aikuinen - mutta sitten vaan piti alistua, eli tällaista tämä elämä on, nyt olen taas seiskalla.. :( KAR-ME-AA! Oikeasti!
No mutta - siis se viini. Teininä join paljon, katsoipa asiaa miltä kantilta hyvänsä. Kuvioon kuuluivat lärvätsalot niin perjantaina kuin lauantainakin, ja usein jotain pientä (?) myös keskiviikkona. :( Tarkoitan tosiaan, että perjantaisin ja lauantaisin join itseni oikein kunnolla humalaan. Keskiviikko oli sitten pakostakin vähän rauhallisempi päivä. Mutta alkkkohoo-ooolia kului silloinkin. Siihen nähden ei pari viinilasillista tietysti tunnu missään, vaikka sitä vinkuttelua harrastaisi kerran viikossa. Mutta silti mietin - miksi?
Pyrinkö vinkuttelulla samaan tunteeseen kuin mitä syömissessiosta saa, eli rauhalliseen ja tyydytettyyn oloon?
Olisipa kiva tietää!
Kuntavaalit
Mun ääneni meneekin nyt Vasemmistoliiton ehdokkaalle! Ei tässä oikein muu auta! Periaatteessa en pidä vasemmistoliittolaisia ollenkaan vasemmistolaisina, mutta meillä oikeasti on nyt se tilanne, että pitää valita huonoista ehdokkaista vähiten huonoin. :( Mies aikoo äänestää erästä demaria, jonka tavallaan tunteekin. Mutta se tapaus ei TODELLAKAAN ole yhtään vasemmalla....! :( Mutta en silti aio marmattaa miehelle tuosta, koska Suomessa jokainen saa äänestää kuin haluaa. Mietin vaan mitä tapahtuu, jos koko maassa kaikki alkavat äänestää demareita, koska kuvittelevat demarien olevan köyhien asialla!!! :(
Kauhea uni
Näin pari yötä sitten tosi todentuntuisen unen! Siinä oli syksy, niin kuin on nyt, ja olin aloittamassa 7. luokkaa koulussa. Eli tuore yläastelainen siis! No, kai se todenmukaisuus siitä teki niin kauhean.. siitä unesta. Kuljin musiikkiluokan ohi [unessa siis] ja katselin luokkakavereita, jotka olivat siinä samassa käytävässä. Ja jollain oudolla tavalla 'tiesin' että olen elänyt toisinkin - että olen ollut aikuinen - mutta sitten vaan piti alistua, eli tällaista tämä elämä on, nyt olen taas seiskalla.. :( KAR-ME-AA! Oikeasti!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Tamponipelko!
En tiedä miksi nyt on koko ajan sellainen pelko, että jäikö se tamponi sisään.. :( [Kts. viime postaus!] Kuten sanoin, niin mies 'luotasi' alapäätäni sormin ja lisäksi harrastimme kyllä seksiäkin sen laivareissun jälkeen. Mutta mua huolestuttaa [irrationaalisesti?] tämä juttu! Että entäpä jos sitä tampaxia ei vain tuntenut sormilla, jos se oli liian syvällä, ja jos seksikin onnistui siksi, että se vaan on juuttunut niin syvälle?
Inhottavaa stressata tällaista! Mies sanoi, että mene lääkäriin jos se oikeasti sua huolestuttaa. Helppoahan HÄNEN on sanoa, kun ei itse koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen! :( Pelkään leimautuvani hulluksi, jos menen valittamaan sitä asiaa.. varsinkin tuohon kotikunnan terveyskeskukseen olisi aika tuskaa mennä [kun siellä kaikki tavallaan tuntee/tietää mut, ja joudun jatkossakin siellä asioimaan], mutta ei oikein ole varaa yksityiseen gynekoloooo-oogiinkaan. :(
Tämä hulluuteni johtuu varmaan sellaisesta jutusta, että KERRAN mulle kävi niin, että gynekologi onki emättimestä sinne jääneen tampaxin. Se oli tosi nolo kokemus. Onneksi ei tullut mitään toksista shokkisyndroomaa tms.
On kyllä viimeinen kerta kun mollaan terveyssiteitä, taidan jatkossa käyttää vaan niitä.. :( Tai niin sanon NYT, mutta se päätös ei välttämättä pidä!
Inhottavaa stressata tällaista! Mies sanoi, että mene lääkäriin jos se oikeasti sua huolestuttaa. Helppoahan HÄNEN on sanoa, kun ei itse koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen! :( Pelkään leimautuvani hulluksi, jos menen valittamaan sitä asiaa.. varsinkin tuohon kotikunnan terveyskeskukseen olisi aika tuskaa mennä [kun siellä kaikki tavallaan tuntee/tietää mut, ja joudun jatkossakin siellä asioimaan], mutta ei oikein ole varaa yksityiseen gynekoloooo-oogiinkaan. :(
Tämä hulluuteni johtuu varmaan sellaisesta jutusta, että KERRAN mulle kävi niin, että gynekologi onki emättimestä sinne jääneen tampaxin. Se oli tosi nolo kokemus. Onneksi ei tullut mitään toksista shokkisyndroomaa tms.
On kyllä viimeinen kerta kun mollaan terveyssiteitä, taidan jatkossa käyttää vaan niitä.. :( Tai niin sanon NYT, mutta se päätös ei välttämättä pidä!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Kuka käski mennä alasti nukkumaan
Mulle niin kävi, nimittäin Ruotsin laivalla! Lähdin sinne 'tyttöjen risteilylle' kolmen muun naisen kanssa. Olen ennenkin ollut heidän kanssaan samoissa merkeissä! Viimeksi en juonut mitään alkoholipitoista illalla, mutta nyt sitten olikin ihan päinvastainen kuvio, eli tuli juotua suorastaan LIIKAA! :( Ei mitenkään niin, että olisin nolannut itseni jossain [=yrjönnyt, soperrellut, huutanut, itkenyt, riehunut], mutta kyllä sen vaan itse tietää, milloin on juonut enemmän kuin pitäisi! Tulee oltua avomielinen ja joskus tosi pinnallinenkin. Siis puheissa, eli tulee kälätettyä sellaista, mitä ei normaalisti viitsisi, esim. tyhmiä meikkijuttuja, hiusjuttuja, turinoita existä ja sen semmoista.. tyhmää..
Ongelma tuolla laivalla on se, että koko kuvio rakentuu vain kahden asian varaan, ja ne asiat on juominen ja seksi. Jos kumpaakaan ei oikein tahdo tehdä, niin sitten pyöritellään peukkuja lähinnä. No, minä siis join. Sitten n. klo 2 yöllä ajattelin käväistä hytissä hakemassa jotain, ja kun pääsin sinne niin alkoikin nukuttaa! Menin suihkuun [en koskaan jätä sitä väliin] ja pesin hampit ja sitten .. huomasin unohtaneeni yövaatteet kotiin! Ei pyjamaa, ei yöppää.. Reipas nainen kääriytyi pyyhkeeseen ja kömpi peiton alle. Sitten kaksi muuta hyttiytyi klo neljän aikaan ja yhdellä meni kuuteen asti, kun oli 'syvälliset jutut' jonkun 23-vuotiaan poijjaan kanssa.
Oli tosi 'nerokasta' nukkua kosteassa pyyhkeessä suoraan ilmastointivempeleen alla, nimittäin nyt mulla on FLUNSSA päällä. Ja vakaa päätös jättää laivareissut sikseen. Vaikka tietty ne houkuttavat, kun tax freesta voi ostaa sellaisia juttuja, joita maissa ei ole, tai ovat ainakin vaikeasti saatavilla. Ostin taas Camille Blochin suklaalevyjä 2 kpl, ja Milkaa.. ;) NAMS! Ja sellaisen keksi-tryffeli -sukulaatirasian. Nappasin mukaan semmoisen purnukankin, jossa oli mini-oreoita. Söimme ne miehen kanssa kotona täällä, ja täytyy sanoa että mulle ne oli pettymys. Hämmensi sekin, kun oreot oli tehty Epsanjassa.. olen aina luullut, että ne on amerikkalaisia kuukeja, joten miten hitossa ne olisi Espaniassa tehty?? Omituista. :( No, joka tapauksessa ne minikuukit olivat kuivia ja mun mielestä dominot on suoraan sanottuna PALJON parempia! Hyvä että tuli testattua kuitenkin, niin en enää mieti päätä puhki, että mimmoisia ne on nuo ameriiii-iikan domskut!
Laivalla mulla oli kuukautiset päällä ja hetken ajan skitsosin sitäkin, että jätinkö viimeisen tampaxin 'sinne'! Pistin miehen tarkastamaan asian kotona, vähän ikävä juttu. Tuo tampax-sekoilu muuten EI liity mulla juomiseen, vaan joskus muutenkin saatan olla muistamaton, että otinko sen pois vai en! Yleensä hermoilen ihan turhaan, niin kuin nytkin.
Tukka on nyt sitten lyhyempi kuin aikoihin! Elikkä mulla on lyhyt polkka ja pieni, vinoon leikattu otsiskin! Olen kuullut paljon hyvää tästä tyylistä, mutta mies on vähän murissut siitä! Se on kumma kuinka jotkut miehet eivät yhtään katso vaikkapa naisen kasvojen muotoa, kun haaveilevat vaan niistä pitkistä hiuksista. Mä olen aina aristellut vähän otsaani, koska se on leveä. Kun otsista ei ole, niin tavallaan se leveys korostuu! Kun se on puoliksi peitossa, niin jotenkin olo on sopusuhtaisempi. Muutenkin olen ollut tosi tyytyväinen tähän pituuteen, kun harmitti se TAKKUUNTUVA harja! Monen mielestä se ei varmaan edes ollut mikään kauhean pitkä, mutta mä vain huomasin olevani tosi itsetietoinen sen kanssa, ja koko ajan murehdin sitä kun se oli sähköinen/pörröinen/takkuuntuva/ohut/veltto jne. jne. Saa nähdä pidänkö tämän nykyisen tyylin, vai pitääkö sitten antaa periksi miehelle ja kasvattaa taas sellainen puolet pitempi.. sen olen päättänyt, että pitkää tukkaa en enää ala katsella itselläni, eli maksimissaan saa ulottua solisluille tukkanen. Maksimissaan.
Miehellä on 2 asiaa, joissa hän oikeastaan on KONTROLLIN haluinen: yksi on hiukset ja toinen on parffyyyyyymi. Hän nyrpistää kaikille muille parffyille paitsi yhdelle! Ja sitä hän ostaa mulle vaikka se on kauhean kallistakin! Itse olisin ihan tyytyväinen body shopin vaniljantuoksuun, koska se on jotenkin niin.. lohduttava ja lempeä! Mutta tykkään kyllä paljon tuosta miehen suosikkiparffystäkin, joten ei se mua haittaa vaikka sitä käytänkin.
Ongelma tuolla laivalla on se, että koko kuvio rakentuu vain kahden asian varaan, ja ne asiat on juominen ja seksi. Jos kumpaakaan ei oikein tahdo tehdä, niin sitten pyöritellään peukkuja lähinnä. No, minä siis join. Sitten n. klo 2 yöllä ajattelin käväistä hytissä hakemassa jotain, ja kun pääsin sinne niin alkoikin nukuttaa! Menin suihkuun [en koskaan jätä sitä väliin] ja pesin hampit ja sitten .. huomasin unohtaneeni yövaatteet kotiin! Ei pyjamaa, ei yöppää.. Reipas nainen kääriytyi pyyhkeeseen ja kömpi peiton alle. Sitten kaksi muuta hyttiytyi klo neljän aikaan ja yhdellä meni kuuteen asti, kun oli 'syvälliset jutut' jonkun 23-vuotiaan poijjaan kanssa.
Oli tosi 'nerokasta' nukkua kosteassa pyyhkeessä suoraan ilmastointivempeleen alla, nimittäin nyt mulla on FLUNSSA päällä. Ja vakaa päätös jättää laivareissut sikseen. Vaikka tietty ne houkuttavat, kun tax freesta voi ostaa sellaisia juttuja, joita maissa ei ole, tai ovat ainakin vaikeasti saatavilla. Ostin taas Camille Blochin suklaalevyjä 2 kpl, ja Milkaa.. ;) NAMS! Ja sellaisen keksi-tryffeli -sukulaatirasian. Nappasin mukaan semmoisen purnukankin, jossa oli mini-oreoita. Söimme ne miehen kanssa kotona täällä, ja täytyy sanoa että mulle ne oli pettymys. Hämmensi sekin, kun oreot oli tehty Epsanjassa.. olen aina luullut, että ne on amerikkalaisia kuukeja, joten miten hitossa ne olisi Espaniassa tehty?? Omituista. :( No, joka tapauksessa ne minikuukit olivat kuivia ja mun mielestä dominot on suoraan sanottuna PALJON parempia! Hyvä että tuli testattua kuitenkin, niin en enää mieti päätä puhki, että mimmoisia ne on nuo ameriiii-iikan domskut!
Laivalla mulla oli kuukautiset päällä ja hetken ajan skitsosin sitäkin, että jätinkö viimeisen tampaxin 'sinne'! Pistin miehen tarkastamaan asian kotona, vähän ikävä juttu. Tuo tampax-sekoilu muuten EI liity mulla juomiseen, vaan joskus muutenkin saatan olla muistamaton, että otinko sen pois vai en! Yleensä hermoilen ihan turhaan, niin kuin nytkin.
Nips, naps, uusi minä!
Tukka on nyt sitten lyhyempi kuin aikoihin! Elikkä mulla on lyhyt polkka ja pieni, vinoon leikattu otsiskin! Olen kuullut paljon hyvää tästä tyylistä, mutta mies on vähän murissut siitä! Se on kumma kuinka jotkut miehet eivät yhtään katso vaikkapa naisen kasvojen muotoa, kun haaveilevat vaan niistä pitkistä hiuksista. Mä olen aina aristellut vähän otsaani, koska se on leveä. Kun otsista ei ole, niin tavallaan se leveys korostuu! Kun se on puoliksi peitossa, niin jotenkin olo on sopusuhtaisempi. Muutenkin olen ollut tosi tyytyväinen tähän pituuteen, kun harmitti se TAKKUUNTUVA harja! Monen mielestä se ei varmaan edes ollut mikään kauhean pitkä, mutta mä vain huomasin olevani tosi itsetietoinen sen kanssa, ja koko ajan murehdin sitä kun se oli sähköinen/pörröinen/takkuuntuva/ohut/veltto jne. jne. Saa nähdä pidänkö tämän nykyisen tyylin, vai pitääkö sitten antaa periksi miehelle ja kasvattaa taas sellainen puolet pitempi.. sen olen päättänyt, että pitkää tukkaa en enää ala katsella itselläni, eli maksimissaan saa ulottua solisluille tukkanen. Maksimissaan.
Miehellä on 2 asiaa, joissa hän oikeastaan on KONTROLLIN haluinen: yksi on hiukset ja toinen on parffyyyyyymi. Hän nyrpistää kaikille muille parffyille paitsi yhdelle! Ja sitä hän ostaa mulle vaikka se on kauhean kallistakin! Itse olisin ihan tyytyväinen body shopin vaniljantuoksuun, koska se on jotenkin niin.. lohduttava ja lempeä! Mutta tykkään kyllä paljon tuosta miehen suosikkiparffystäkin, joten ei se mua haittaa vaikka sitä käytänkin.
torstai 13. syyskuuta 2012
Suklis leipoo kumikakkua
Jo onkin aika kulunut viime päivityksestä! Varmaan maailma jo luulee, että Suklis on ahminut itsensä vihdoinkin hengiltä. ;) Vaan eipäs ole niin! Syömisrintamalla kaikki menee kohtuullisen hyvin. Muutama viikko sitten leivoin tiramisuisen juustokakun Kinuskikissan ohjeella. Olen kinuskikissan fani, hänen kakkunsa ovat aina niin hyvännäköisiä ja varmasti maukkaita. ;) Mutta tuo kakkunen ei ihan onnistunutkaan, tai ONNISTUI se, mutta liivatteen runsas määrä [6 kpl] teki siitä ihan KUMIMAISEN! Huh! Olen huomannut, että mitä vähemmän liivatetta, niin sen enemmän tykkään. Liivate ei sinänsä maistu juuri miltään kaakkusessa, mutta kun sitä on rutkasti, niin on kuin pureskelisi jotain joogamattoa.. ;)
Tein sitten uudestaan tuon kakun, mutta korvasin keksit tavallisella sokrukakkupohjalla ja vähensin liivatteen määrän puoleen. Ja namia oli! Tietysti se vähän levisi kun leikkasin, mutta ei paljon/häiritsevästi! Suosittelisin siis muillekin liivatteen määrän vähennystä. Mulla on aina tapana tehdä kakku uudestaan niin monta kertaa, että saan sen hiottua täydelliseksi. En useinkaan tee niin, että sählätyn jutun jälkeen jättäisin vaan silleen.. mulla on periaatteeni.. ;)
Yritin jonkun aikaa kasvattaa tukkaani, mutta ei se toimi! Idolinani oli Carla Bruni, mutta let's face it: Carlalla ei ole tätä tyypillistä suomettaren tukkaa, eli aika hentoa, lasimaista, huonosti käsiteltävää! :( Nyt menenkin kampaajaan taas ensi viikolla ja pätkäisen n. polkkapituuteen. Joskus inhoan sitä, kun jotkut miehet marmattaa, että kuinka suomalaiset naiset ei pidä pitkää tukkaa jäkä-jäkä.. Myönnän nolona, että MUNKIN kasvatuspäätös oli osittain tätä.. :( Jotain halua antaa myöten sille miesten pitkätukkafaniudelle. Mun mieskin kuuluu nimittäin siihen pitempi on parempi-koulukuntaan. On joskus tosi toivotonta, kun yrität selittää, että kai tukan malliin nyt VÄHÄN pitäisi vaikuttaa esim. kasvojen muoto ja hiusten laatu...? Ja se, missä mallissa nainen itse tuntee olonsa mukavaksi??? Olen joskus kuullut sanottavan, että mies haluaa naisensa pysyvän sellaisena kuin hän oli tavatessa. Eli 5-kymppinenkin daami vaan pitäköön kiinni seitsemäntoistakesäisen lookista? :( Omistavatko miehet naisensa kokonaan, tai ainakin ne karvat päässä?
Mun yhdellä ystävällä on huikean pitkä tukka, melkein vyötärölle. Se on tavallaan hienoa, mutta hänelläkin on sama hiuslaatu kuin useimmilla meistä, joten se tukka ei näytä kovin paksulta [itse asiassa se näyttää tosi ohuelta], eikä kovin hyväkuntoiseltakaan. Ymmärrän tuon ystäväni tyylin, koska se on se, missä hänen on mukava olla ja hän kokee sen omakseen! Mutta mä en koe! Enkä allekirjoita sitä, että pitkä tukka olisi AINA nuorekkaampi. Ei ihmiset nyt ihan niin uunoja ole, että häikäistyvät joistain karvoista niin, etteivät huomaa naaman ryppyjä.. :) Ja samapa tuo! Kai sitä nyt on oikeus aikuisena pätkäistä tukkansa vaikka millin siiliksi, jos mieli tekee!
Jos mies ei omistakaan mun tukkaa, niin viimeistään Äetmuori kuvittelee niin tekevänsä. ;) Hän väkättää aina, jos leikkaan tukan alle hartiamitan! Ihme juttu! Pitäisi aina näyttää samalta kuin lapsena. Ja nyt kun itse katson lapsuuskuvia, niin huomaan että jo silloin olisi suoraan sanottuna ollut parempi pitää vähän lyhyempää mallia. Tarkoitan siis, että se olisi voinut mielestäni sopia mun naamaan paremmin. Äetmuorin uusin vihan kohde on tosin siskontyttö A! Hän elää nyt sitä vaihetta, että värjää tukkaa [kaksiväriseksi, on punaista alla ja valkeaa päällä] ja muutenkin elää 'rock'-aikaa. ;) Äetmuori pursuaa myrkkyä puheluissaan A:ta kohtaan ja kehottaa mua haukkumaan A:n hiukset Facebookissa. Outo juttu sekin. Olen yrittänyt sanoa, että ei ole hyvä juttu nöyryyttää ihmistä haukkumalla hänet kavereidensa edessä. Sillä ei TAKUULLA saa aikaan haluamaansa..! Saa vain aikaan pahan mielen sille haukuttavalle ja mahdollisesti välien kylmenemisen. Mutta Muori ei tajua tätä. Hän on aina kommentoimassa ihmisen ulkonäön, pyysi ihmo kommenttia tai ei! Ja ne eivät koskaan ole sellaisia 'minun mielestäni' kommentteja, vaan absoluuttisia totuuksia tyyliin 'tuo on kauhea', 'hirveen ruma', 'en pysty edes katsomaan sinua'.. Miksei ihmiset oikeasti tajua, että makuasioista ei VOI kiistellä? Ei niissä ole mustaa ja valkoista, oikeaa tai väärää! Enkä tajua Muorin A-vihamielisyyttä [hän haukkuu A:a nykyään joka puhelussa - mä muuten en mene siihen mukaan], kun hän kuitenkin on sen tytön isoäiti!
Luin Rosa Meriläisen kirjan Nainen punainen ja PETYIN! :( Mulle ei yhtään tullut sellaista oloa, että tässä olisi oikeasti eletty vuotta 18.. sellainen olo tulee, kun lukee oikein hyvää historiallista kirjaa! Koko ajan oli sellainen olo, että tässä ulkopuolinen kuvaa juttuja vuodesta 2012 käsin! Ja oikeastaan koko kirja oli vaan sitä murteella leikittelyä [se kuvasi hämäläistä naista] ja sillä pyrittiin sitten tekemään koko juttu autenttiseksi! Mun mielestä Rosa Meriläinen olisi voinut enemmän niin kuin tuoda esiin niitä luokkasodan TAUSTOJA, vaikka sen Helmin menneisyyttä.. että mikä sai hänet lähtemään mukaan, naissotilaaksi. Muutenkin vähän kumma kirja, kun ei se Helmi edes sotinut sitten. Mun mielestä tuo ei antanut kovin hyvää tai täyteläistä kuvaa naisista vuonna -18.
Muutenkaan en oikein ehkä sen aihepiirin [naissotiluus] takia kauheasti pitänyt koko kirjasta alun alkaen. Mulla on aina ollut sellainen sympatia VÄKIVALLATTOMUUTTA kohtaan, enkä osaa [vaikka kommunisti olenkin] kauheasti innostua sotajutuista. :(
Aika pinnallinen kirja kuitenkin.. mietin olisiko sitä julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi ollut Meriläinen? ;)
Lainasin kirjastosta myös suuren muumikirjan ja luin sitten sitä sen jälkeen kun olin saanut tuon meriläisen loppuun! Kuka lohduttaisi nyytiä on aivan ihana! :) Suositan muumeja kaikille.. arjen ahdistukseen..
Tein sitten uudestaan tuon kakun, mutta korvasin keksit tavallisella sokrukakkupohjalla ja vähensin liivatteen määrän puoleen. Ja namia oli! Tietysti se vähän levisi kun leikkasin, mutta ei paljon/häiritsevästi! Suosittelisin siis muillekin liivatteen määrän vähennystä. Mulla on aina tapana tehdä kakku uudestaan niin monta kertaa, että saan sen hiottua täydelliseksi. En useinkaan tee niin, että sählätyn jutun jälkeen jättäisin vaan silleen.. mulla on periaatteeni.. ;)
Ja sakset laulavat!
Yritin jonkun aikaa kasvattaa tukkaani, mutta ei se toimi! Idolinani oli Carla Bruni, mutta let's face it: Carlalla ei ole tätä tyypillistä suomettaren tukkaa, eli aika hentoa, lasimaista, huonosti käsiteltävää! :( Nyt menenkin kampaajaan taas ensi viikolla ja pätkäisen n. polkkapituuteen. Joskus inhoan sitä, kun jotkut miehet marmattaa, että kuinka suomalaiset naiset ei pidä pitkää tukkaa jäkä-jäkä.. Myönnän nolona, että MUNKIN kasvatuspäätös oli osittain tätä.. :( Jotain halua antaa myöten sille miesten pitkätukkafaniudelle. Mun mieskin kuuluu nimittäin siihen pitempi on parempi-koulukuntaan. On joskus tosi toivotonta, kun yrität selittää, että kai tukan malliin nyt VÄHÄN pitäisi vaikuttaa esim. kasvojen muoto ja hiusten laatu...? Ja se, missä mallissa nainen itse tuntee olonsa mukavaksi??? Olen joskus kuullut sanottavan, että mies haluaa naisensa pysyvän sellaisena kuin hän oli tavatessa. Eli 5-kymppinenkin daami vaan pitäköön kiinni seitsemäntoistakesäisen lookista? :( Omistavatko miehet naisensa kokonaan, tai ainakin ne karvat päässä?
Mun yhdellä ystävällä on huikean pitkä tukka, melkein vyötärölle. Se on tavallaan hienoa, mutta hänelläkin on sama hiuslaatu kuin useimmilla meistä, joten se tukka ei näytä kovin paksulta [itse asiassa se näyttää tosi ohuelta], eikä kovin hyväkuntoiseltakaan. Ymmärrän tuon ystäväni tyylin, koska se on se, missä hänen on mukava olla ja hän kokee sen omakseen! Mutta mä en koe! Enkä allekirjoita sitä, että pitkä tukka olisi AINA nuorekkaampi. Ei ihmiset nyt ihan niin uunoja ole, että häikäistyvät joistain karvoista niin, etteivät huomaa naaman ryppyjä.. :) Ja samapa tuo! Kai sitä nyt on oikeus aikuisena pätkäistä tukkansa vaikka millin siiliksi, jos mieli tekee!
Jos mies ei omistakaan mun tukkaa, niin viimeistään Äetmuori kuvittelee niin tekevänsä. ;) Hän väkättää aina, jos leikkaan tukan alle hartiamitan! Ihme juttu! Pitäisi aina näyttää samalta kuin lapsena. Ja nyt kun itse katson lapsuuskuvia, niin huomaan että jo silloin olisi suoraan sanottuna ollut parempi pitää vähän lyhyempää mallia. Tarkoitan siis, että se olisi voinut mielestäni sopia mun naamaan paremmin. Äetmuorin uusin vihan kohde on tosin siskontyttö A! Hän elää nyt sitä vaihetta, että värjää tukkaa [kaksiväriseksi, on punaista alla ja valkeaa päällä] ja muutenkin elää 'rock'-aikaa. ;) Äetmuori pursuaa myrkkyä puheluissaan A:ta kohtaan ja kehottaa mua haukkumaan A:n hiukset Facebookissa. Outo juttu sekin. Olen yrittänyt sanoa, että ei ole hyvä juttu nöyryyttää ihmistä haukkumalla hänet kavereidensa edessä. Sillä ei TAKUULLA saa aikaan haluamaansa..! Saa vain aikaan pahan mielen sille haukuttavalle ja mahdollisesti välien kylmenemisen. Mutta Muori ei tajua tätä. Hän on aina kommentoimassa ihmisen ulkonäön, pyysi ihmo kommenttia tai ei! Ja ne eivät koskaan ole sellaisia 'minun mielestäni' kommentteja, vaan absoluuttisia totuuksia tyyliin 'tuo on kauhea', 'hirveen ruma', 'en pysty edes katsomaan sinua'.. Miksei ihmiset oikeasti tajua, että makuasioista ei VOI kiistellä? Ei niissä ole mustaa ja valkoista, oikeaa tai väärää! Enkä tajua Muorin A-vihamielisyyttä [hän haukkuu A:a nykyään joka puhelussa - mä muuten en mene siihen mukaan], kun hän kuitenkin on sen tytön isoäiti!
Suklis lukee!
Luin Rosa Meriläisen kirjan Nainen punainen ja PETYIN! :( Mulle ei yhtään tullut sellaista oloa, että tässä olisi oikeasti eletty vuotta 18.. sellainen olo tulee, kun lukee oikein hyvää historiallista kirjaa! Koko ajan oli sellainen olo, että tässä ulkopuolinen kuvaa juttuja vuodesta 2012 käsin! Ja oikeastaan koko kirja oli vaan sitä murteella leikittelyä [se kuvasi hämäläistä naista] ja sillä pyrittiin sitten tekemään koko juttu autenttiseksi! Mun mielestä Rosa Meriläinen olisi voinut enemmän niin kuin tuoda esiin niitä luokkasodan TAUSTOJA, vaikka sen Helmin menneisyyttä.. että mikä sai hänet lähtemään mukaan, naissotilaaksi. Muutenkin vähän kumma kirja, kun ei se Helmi edes sotinut sitten. Mun mielestä tuo ei antanut kovin hyvää tai täyteläistä kuvaa naisista vuonna -18.
Muutenkaan en oikein ehkä sen aihepiirin [naissotiluus] takia kauheasti pitänyt koko kirjasta alun alkaen. Mulla on aina ollut sellainen sympatia VÄKIVALLATTOMUUTTA kohtaan, enkä osaa [vaikka kommunisti olenkin] kauheasti innostua sotajutuista. :(
Aika pinnallinen kirja kuitenkin.. mietin olisiko sitä julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi ollut Meriläinen? ;)
Lainasin kirjastosta myös suuren muumikirjan ja luin sitten sitä sen jälkeen kun olin saanut tuon meriläisen loppuun! Kuka lohduttaisi nyytiä on aivan ihana! :) Suositan muumeja kaikille.. arjen ahdistukseen..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)