Rahattomuuden konkretiaa

.. on tuskanhiki! Nimittäin yksi seuraus TYÖTTÖMÄNÄ LORTTINA olosta on se, ettei ole varaa ostaa parempaa/uudempaa autoa. Mun kaarahan on vm. -88 tai -86 [en muista kumpi, jompi kumpi se nyt kumminkin ON] ja voi että se on kehno. Nyt talvisin varsinkin tuskanhikeä pukkaa aina liikkeelle kun pitää lähteä! Koska ei tiedä lähteekö romurauta liikkeelle vai ei! On jo [taas] käynyt sellaista, että auto ei starttaa.. :( Sitten pahimmassa tapauksessa mun täytyy tärisevin käsin näpytellä hammaslekurin/kampaajan/ym. numero ja sanoa että ikävä kyllä en pääsekään tulemaan, kun ei auto lähde!

Kyllä aina ihmisiä kehotetaan suosimaan julkista liikennettä mutta harva viitsii puhua siitä kuinka vaikeaa se oikeasti on täällä syvällä maaseudulla. Ei täällä voi vain mennä bussipysäkille ja ajatella, että no 10 minuutin päästä tulee takuulla bussi. :( Ei todellakaan VOI niin elää! Minä en ennen ollut elänyt maalla, joten kuvittelin muutaman ihmisen liioittelevan kun ne sanoi, että te tarvitsette kaksi autoa. Ajattelin, että varmasti EMME. Mutta niin vain kävi. Minä siis sain pitää tuon meidän ruosterassin ja mies hankki itselleen uudemman [ei sekään mikään uusi ole, 90-luvun puolivälin tietämän auto] ja se on OIKEIN, koska hän kuitenkin joutuu ajamaan kymmeniä kilsoja joka päivä, kun taas mun liikkumiset on sattumanvaraisia.

Kerran oikein aloin laskeskella kuinka usein yleisesti ottaen nostan kytkintä [tai YRITÄN ainakin, hehe]. Yleensä lähden autolla kotoa 2 x viikossa. Maanantaina ja lauantaina. Siinä se sitten on, muun ajan olen kotona. ;)

Silti joskus tuon ruosteraudan kanssa on tosi hankala olo, kun itse hermostun hirveästi jos joudun viime tingassa peruuttamaan menoja. :( Se ei ole kivaa.. vastapuoltakin semmoinen turhauttaa.

No ei kai tuo oikeasti ole mikään maailmaa kaatava puute, että auto on vähän oikkuileva. Onneksi on kuitenkin ruokaa pöydässä (ja ajoittain suklaatiakin hehehe) ja katto pään päällä ja vaatetta. Ja autokin suuren osan ajasta pelaa. Kesät on helpompia sen kanssa.

2 kokonaista vuorokautta - -

- - ii-haaa-naa, kaivattu hetki lähestyy! :) En ole ennättänyt/viitsinyt kauppaan.. :( Maanantaina olisi kai pitänyt käydä, se on vähän kuin perinne, maanantainen kauppareissu. Mutta en mennyt, kun auto oli taas sillä tuulella! Mies teki ostokset.. onneksi..

Ehkä pitää perjantaina ottaa uusi yritys! Joka tapauksessa pian on käytävä, koska herkkuilu vaatii kai hiukan varastojen kartuttamista...

Reseptejä selaillessa

Tein löydön á la Maken Ruokaa ja leivontaa blogista: kinuskijuustokakku! Alkoi jo mielessä into herätä: tässäkö ensi viikonlopun MÄSSYleivonnaiseni? Siis yksi niistä. Minun MÄSSYihini kuuluu useimmiten ainakin kaksi eri leivonnaista. Miestä varten teen aina jotain ja sitten jotain semmoista, mikä on itsestäni tosihyvää. Meillä miehen kanssa leivonnaismaut ovat vähän erilaiset. Mies suosii marja- ja hedelmäpiiraita ja sitten toisaalta myös tiikerikakku, mustikkamuffinssit, mokkapalat ja banaanimuffinssit maistuvat. Minä pidän äklömakeasta ja olen hulluna rahkaan, tuorejuustoon, kermaan..

Tässä on vain yksi ongelma. Kun nyt olen taas vaihteeksi ihastunut Blå bandin valkosuklaa-nougat-mousseen, niin onko tuo kinuskikakku sitten vähän liian samanlainen maultaan? Moussessa ei ole kinuskia, mutta siinä on kieltämättä jotenkin kinuskinen maku. Minun täytyy harkita tätä. Toinen oiva kakkuvaihtoehto olisi Karamellin blogista löydetty rommi-rusinajuustokakku.

Tykkään MÄSSYssä myös leipoa talonpojanleipiä. Ne ovatkin pikkuleipäsuosikkini numero yksi. Tulevat helposti ja ovat syntisen hyviä. Niitä teen varmaan tässä tulevassa mahantäyttöjuhlassakin.

Tänään oli jotenkin ankea olo kun istuin yksin 100 gramman lohipalasen ja perunan kera ruokapöydässä. Teki niin, niin mieli jotain.. jotain enemmän, iso satsi vaikka Mäkkäriltä.. tai jotain! Mutta eihän sitä voi. Maalla asumisessa on toisaalta se hyvä puoli, että ei ole yksinkertaisesti mahdollista lähteä lohduttamaan itseään Mäkkärille. Lähimpään Mäksyyn on nimittäin se 20 kilometriä ja rapiat päälle. Täytyy olla melkoinen hampparihimo, jos aikoo ajaa sellaisen matkan ihan ilman muuta asiaa..

Rahaton

Joskus harmittaa olla työtön lortti. Minähän en saa mitään työttömyyskorvausta enkä työmarkkinatukea - katsovat miehen tienaavan tarpeeksi meille molemmille. Ei siinä mitään, mutta tuntuu välillä vaikealta aina kaikkeen pyytää rahaa mieheltä. Nytkin tekisi mieli ostaa Confetin nettikaupasta yksi juttu. Maksaapi 20+ euroa. Ja siitä on tietty neuvoteltava miehen kanssa. Aikeissa olisi ostaa säädettävä irtopohjavuoka, josta saa sovellettua 18-30 sentin halkaisijan kakkuja. Minulla on kaksi irtopohjavuokaa, mutta ne ovat molemmat todella suuria. Ei oikein huvita leipoa täysikokoisia "perhekakkuja" kahta ihmistä varten. Ja olen kyllästynyt tunaamaan sinänsä ihan erinomaisten Bruno-kertakäyttöpahvivuokien kanssa. Ne ovat halkaisijaltaan 17 cm, joten aika kätevästi niihin saa tehtyä puolikasannoksen erilaisista juustokakuista. Mutta irtopohjaominaisuus puuttuu.