Kaksi Suomea, yksi osoite?

Otsikko tarkottaa sitä, että meidän taloudessa äänestetään sekä Haavistoa [minä], että Niinistöä [mies]! Eli nyt kun paljon puhuttu kahdesta Suomesta, jonka edustajat äänestävät eri ehdokkaita, niin meilläpä on sellainen kaksois-Suomi ihan kotioloissa, hehee! :)

Mutta oikeastaan en oikein jaksa uskoa tuohon 'kahden Suomen' juttuun! Kun kumpaakin ehdokasta nimittäin äänestetään niin laajoista piireistä tulevalla joukolla. Miehen työpaikallakin [jossa siis on samansuuruista palkkaa + samaa elintasoa nauttivat ihmiset] äänestetään MOLEMPIA. Sitten tiedän paljon pienituloisia, jotka äänestää Niinistöä.

Itse asiassa muuten tästä vaalista on tullut ihan pirtsakka - ainakin ihmiset on kiinnostuneita - mutta se KIIHKOILU ärsyttää. :( Itse en osaa nähdä esim. mun miestä jonain pahuuden ruumiillistumana, vaikka se Niinistöä äänestääkin - vaikka siis on demari aatemaailmaltaan! Ei asiat ole niin yksinkertaisia, että jos äänestän henkilöä X niin olen hyvis, ja jos ääni menee Z:lle, niin olen pahis! Toivoisin ihmisten muistavan tämän. En itsekään 'inhoa' Niinistöä, enkä pidä sitä onnettomuutena jos hän voittaa. Kumpikin ehdokas on ihan hyvä ja fiksu! Tuntuu typerältä riidellä tämmöisistä.. Koska elämme demokratiassa, niin siihen KANSAN valintaan on tyydyttävä, ja puolet äänestäjistä nyt on tahtoneet sen sun vastustamasi ehdokkaan toiselle kierrokselle.. Äänestääkö kansa siis 'väärin', vai? ;)

No ei sillä.. TOIVON Haaviston voittavan, koska mun mielestä hänellä on tärkeitä pointteja, esim. ihmisoikeuksien aktiivinen kannatus.. inhottaa, kun suomalaiset talousmiehet ei yhtään painosta esim. Kiinaa, tai Venäjää, kunnioittamaan vähemmistöjä ja ylläpitämään ihmisoikeuksia! Se mua jurppii.. Pumpataan vaan rahaa sellaisiin maihin, jotka p-kat nakkaa ihmisistä. :( On se kumma! Ei ole Venäjälläkään puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa.. silti vaan ei sitä oteta esiin tarpeeksi! Uskon, että Haavisto ottaisi! Emme me voi välittää vain itsestämme, sen verran voimme tehdä MAAILMAN hyväksi, että puhumme ihmisoikeuksista, kun ne on meillä paremmin kunnossa kuin monessa muussa maassa! JOS miettisin VAIN Suomea, niin mistäs sitä tietää - saattaisin itsekin äänestää Niinistöä! Mutta Haavisto ajattelee maailmanlaajuisemmin!

Mies on joskus mua irvinyt, että mä äänestän Haavistoa koska hän ON homoseksuaali. ;) Hän ajattelee, että tahdon vähän kiusata.. eli pakottaa ihmisiä suvaitsevaisuuteen.. ;) Mutta se ei ole totta! Minä taas kiusaan miestä, että hän äänestää Niinistöä, koska Niinistö EI ole homo.. Mutta se piikki menee kyllä harhaan, koska mies ei ole ainakaan mikään homokammoinen - ONNEKSI. Itse asiassa tosi moni on hänen työpaikallaan [jossa siis suurin osa on insinöörejä, teknikoita ym. miesvaltaisia aloja edustavia] on sanonut, että ei tässä vaalissa olla valitsemassa itselle mitään elämänkumppania, vaan presidenttiä. Suomalainen mies on mainettaan fiksumpi ja parempi. Sen vaan sanon. Kun inhottaa joskus, kun miehiä vielä lyödään sillä, että ovat homokammoja.. eivät ainakaan nuoremmat enää ole!

Olen katsellut muutaman vaaliväittelyn, mutta nyt en enää katso.. ;) Koska olen kuitenkin jo äänestänyt ennakkoon, niin se tuntuu vähän turhalta. Ja aika paljon samaa niissä jankataan. Kai se on väistämätöntä sekin.

Harmittaa tosiaan sellainen loanheitto ja ihmisten poliittisten vakaumusten mollaaminen.. Miksi me suomalaiset olemme sellaisia? Karppauksenkin kanssa moni on mennyt sellaiseksi 'olet meidän puolella tai meitä vastaan'-juttuun. Onko se joku erityinen piirre suomalaisessa kansanluonteessa, kun ei kai tuo karppauksaan muualla ole saanut semmoista uskonnon asemaa kuin Suomessa? :( Sama tympeä ilmiö pressanvaalissa, hoh hoijaa..

Sunnuntaina, klo 00:01..

.. alkaa MÄSSÄYS! Minä se lankesin hiukan, kun oltiin Isossa Kaupungissa.. Kävimme elokuvissa katsomassa 'Varaston' - sitä muuten voi suositella, oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä elokuvatus - ja sitten siinä oli matkan varrella pari ihanaa karkkikauppaa. ;) Löysin vähän suklaahamstrattavaa, Rovellin konvehteja! Ja oli siellä muitakin.. Ostin.. ja mies osti itselleen pikkukarkkeja. Niissä namikaupoissa - kävimme siis kahdessa - on tosi ihanat, suuret ja erilaiset valikoimat. Ei aina sitä ikuista kändiking-laareilua! Nyt sitten kelpaa odotella mässäystä.

Noita Rovellin konvehteja myytiin Tarjoustalossa - TaaTaa sukliskielellä ;) - isossa pussissa ennen joulua! Mutta niissä pussissa oli monia erilaisia makuja.. en tykännyt kovin niistä ihan kaikista, joten nyt oli kiva kun pystyin eri laareista itse valkkaamaan tahtomani maut. Ensin mies ei meinannut ostaa mitään, mutta sortui sitten ostamaan kaupassa numero 2! :) Olisi se vaan melkoista asua Isossa Kaupungissa, kun siellä on kaikki niin käden ulottuvilla. Mutta en usko, että sinne enää muutamme. :( Mies ei viihdy kerrostalossa.

Hih, huomenissa menen kauppaan - perjantaina siis - ja ostan kaikkia leivontatarpeita! Meinaan kinuskikaakun tehdä ja sitten punttaan taas pullaakin. Tulee muutama laskiaispullero, ja sitten perinteisiä korvabuusteja ja rahkapullia. En jaksa odottaa..! :)

Kuulumisia kylmästä

Mies on muuten SAIKULLA nyt! Hän on flunssassa! Mulla on ollut kovasti hommaa.. olen siivonnut talon taas, ja sitten olen lisäksi tehnyt ne hommat, jotka hän normaalisti tekee. Eli olen rahjustanut tuolla kylmässä hakemassa puuta sisälle puuvarastosta. Ärsytti kun huomasin, että mies on alkanut pitää jopa sitä puuvarastoakin jonain romuvarastona! Ei hänelle ole se riittänyt, että autotalli on jo ihan KATASTROFI [ei sinne paljon sekaan mahdu, ei edes pienehkö ihminen kuten Suklis-ystävänne!], vaan sama linja kohta kai jatkuu siellä vajan puolella. Eli puuvarastoon oli ängetty jotain hänen autonrenkaitaan! Kyllä tympi. Ei ole kivaa, kun ne kaikkein kätevimmin käsillä olevat puut on jemmattu hiton renkaiden ALLE! :( Kaiva niitä sitten siellä tulipalopakkasessa. Huh..

Siellä autotallissa kävin viimeksi pari päivää sitten kauhistumassa sen tilaa. :( Kävin, kun siellä on jotain videoitakin jemmattuna - sellaisia joita emme niin paljon katso - ja ajattelin kurkata jos siellä sittenkin olisi jotain katsottavaa, kun oli tylsä yö. Olipa tosi 'hauskaa' kun en edes pystynyt paikallistamaan missä ne laatikot on! Ja koko ajan sai varoa ja kävellä kummissa asennoissa, kun rojua on niin paljon. Mies on ihan mahdoton hamsteri, sen vaan sanon. Mun suklaahamstraus on paha juttu, mutta ainakin ne sukulaatit sieltä katoaa.. eikä jää vuosikausiksi roikkumaan ja kaikkien tielle. Miehen ON SIIVOTTAVA se autotalli, siitä ei nyt mihinkään pääse. Viimeistään kesällä, semmoisen ultimaatumin ajattelin pistää. Tai sitten minä teen sen, ja se tarkoittaa paljon jätesäkkejä ja reissuja kaikkiin kierrätys- ja lahjoitus- ja hyväntekeväisyyskohteisiin. Sekä KAATOPAIKALLE.. ;)

Paheen polulla, mutta iloisesti!

Hah haa, pidänpäs muuten viikonloppuna sittenkin MÄSSYN! :) Ensin ajattelin odottaa pääsiäistä, mutta sitten mies vähän vihjaisi, että olisi kiva jos leipoisin jotain taas - joten ei kun toimeen. ;) Siitä sain hyvän syyn. Oikeastaan en tajua MIKSI olin yhdessä vaiheessa niin jyrkästi sanoutumassa irti mässäilystä. Ettei sitä muka voisi itselleen sallia moneen viikkoon.. jne.. Aika tylsää elämää! Nyt on taas aika mukavat tunnelmat: leivon sitä suklaakääretorttua appelsiinitäytteellä ja luultavasti syön laivalta tuotuja sukulaateja! Ja onhan mulla kaappien kätköissä vielä muitakin suklaita. Sen tosin olen huomannut, että keksejä en ole oikeastaan hamstrannut - ne ovat kovin vähissä. Tänään ostin kauppasta pumpernikkeleitä, ne kun ovat mun suosikkeja ja voivat maistua viikonloppuna. Huomenna [tai siis tänään, eletäänhän jo perjantaita] pitää mennä silti vielä kauppaan, ostaa Omar-karkkeja ja leivonta-aineita. Kevään korvalla Keväällä mieli täyttyy uusista suunnitelmista, näin on myös SUKLIKSEN laita! Mietin sitä, että pitäisikö sittenkin vielä kerran (!) hakeutua työkkäriin? :( Tietysti mulla on se huono kokemukseni, mutta olen ajatellut, että jos vielä kerran.. Soitin sinne vähän aikaa sitten - kun kysyin niistä omaehtoisen opiskelun rahoitusmahdollisuuksista - ja siellä oli aika positiivisen kuuloinen mies, jonka puheille ehkä uskaltaisin. En tiedä miksi kaikki NAISET työkkärissä tuntuvat olevan varsinaisia riivinrautoja ja todella inhottavia. :( En voi sitä käsittää. Yleensä aina periaatteesta tahdon uskoa omasta sukupuolesta hyvää, miksi vain se niin harvoin kannattaa? Opiskeluhaavekin elää yhä! Melko varmasti haen tässä yhteishaussa. Haen, ja JOS pääsen kouluun, niin mietin rahoitusvaihtoehtoja sitten. Työkkäri ainakin sanoi, että vasta sitten kun/jos koulupaikan saa, niin tulee ajankohtaiseksi se heidän antamansa rahoitus. Jos taas en pysty rahoittamaan niitä, niin sitten kai täytyy jättää opintohaave sikseen. Tietysti mietin myös MUITA kouluttautumisvaihtoehtoja kuin sitä terveysalaa. En vain tiedä olisiko musta joksikin palkanlaskijaksi [=miehen kauhuvisio mua varten], koska en ole kaksinen matemaatikko. :( Mies sanoi, että palkanlaskennassa pitäisi olla matikkapäätä. Kyllä mä yksinkertaisimmat toimitukset klaaraan, mutta esim. lukiomatikassa meni monet asiat nk. 'yli hilseen'.... Vaa-vaa-vaalit! Harmittaa kun jäi tänään vaalitentti telkusta näkemättä! Kuulin sitten uutisista, että Soini oli HUUTANUT siellä! :) Ehkä nyt persujen kupla puhkeaa ja ihmiset näkee, etteivät ne ole muuta kuin rähjääjiä. Muutenkin mulla on alkanut olla sittenkin sellainen toiveikas olo. Olen alkanut ajatella, että kai moni gallupeissa voi sanoa äänestävänsä vaikka Aku Ankkaa, mutta kun tulee vaalipäivä niin saamme nähdä miten käy! Osa ihmisistä jää takuulla kotiin. Ja sitten kun ajattelevat, että persut kumminkin voittavat, väliäkö sillä annanko minä niille ääneni vai en - siinä on juuri meidän ei-persujen toivo! :) Eli oikeastaan kaikki on nyt kiinni meistä! Me juuri voimme torpata perussuomalaisen Suomen synnyn! Voimme tallata käärmeen munan ennen kuin siitä tulee käärme! Tuo tosin oli vähän värikkäästi sanottu, mutta totuutta siinä on mukana. Tietysti täytyy yrittää ymmärtää kaikenlaisia poliittisia näkemyksiä! Minusta vain tuntuu, ettei persuilla ole mitään konkreettista tarjolla ja heidän äänestämisensä olisi virhe.

Perussuomalaisten Suomi?

Suklis on viime aikoina ollut huolestunut, erittäin huolestunut, tästä perussuomalaisten yhä kasvavasta kannatuksesta. Kuulin autoradiosta, että hurjan moni haluaisi persut jo HALLITUKSEEN!!! Tulee joskus ihan sellainen olo, kuin olisin tullut tänne maapallolle jostain Saturnuksesta. Tarkoitan nyt sitä, että en tajua, ei tiedä, missä välissä tämä persujen massiivikannatus on syntynyt ja mitä sen takana on. :( Tuntuu kuin olisin ihan irti tästä todellisuudesta. En ole huomannut mitään! Tuntuu kuin Suomi muuttuisi ihan tässä ja nyt, minä vain olen siitä kehityksestä [?] ulkona.

Tavallaan olen pettynyt siihen, ettei moni vasemmistolaisestikaan ajatteleva oikein reagoi tähän! Miksi ei? Eikö nyt pitäisi tehdä jotain, jotain vastakampanjointia? Mutta tuntuu kuin kaikki olisivat nostaneet kätensä pystyyn persujen edessä. :( Näin kuvan Timo Soinista ja siinä hän näytti jotenkin maaniselta. :( Se oli lehtikuva.

Olen kuitenkin uskollinen aikaisemmalle päätökselleni enkä tahdo suuttua politiikasta. Nyt vain kai on tällainen aika. Mutta mistä tämä muutos kertoo? Miksi suomalaiselle köyhälle ei kelpaa sosialismi ja kommunismi? Miksi pitää vetää niin huimasti oikealle?

Kuuntelin tuossa torstaina eduskunnan kyselytuntiakin ja tunsin sellaisen valtavan epätoivon.. juuri näistä köyhien perheiden lapsilisistä. Samalla vaivaa ja ällistyttää poliitikkojen röyhkeys. Ja sitten se, että lyövät rumpua jos jotain tukea on korotettu 30 centtiä..

Ehkä mun pitäisi puhua enemmän ihmisten kanssa politiikasta. Ehkä sitten pysyisin kärryillä näissä muutoksissa. Olin kirjallisuuspiirissä taas tällä viikolla ja siellä oli lyhyt sananvaihto luokkayhteiskunnasta. Hassua miten jotkut ihmiset kuvittelevat, että Helsingissä on luokkayhteiskunta, mutta sitten simsalabim sitä EI ole maalla. ;) Näin siellä jotkut järkeilivät. Minä muuten en aloittanut sitä keskustelua, se nousi siitä käsitteillä olevasta romaanista, jossa tavallaan oli jännite rikas-köyhä. Eli romaani siis kuvasi rikkaiden perheiden elämää katsottuna näiden rikkaita palvelevien silmillä.

Enkä oikein ole varma siitäkään käsitänkö luokkayhteiskunnan ihan samalla tavalla kuin tuossa piirissä ihmiset sen ymmärtävät. Se on mun mielestä enemmän kuin vain sitä, että joku syntyy rikkaaseen perheeseen. Kysehän on KONTAKTEISTA ja verkostoista myös, ei vain omaisuudesta. Oletteko esim. koskaan kuulleet jostain CEO:n pojasta tai tyttärestä, jolle ei järjestyisi kesätyöpaikkaa tai harjoittelijanpaikkaa jossain yrityksessä? Enkä puhu siivoushommista. Jonkun tietämättömän mielestä taas vaikka opettaja voi olla 'yläluokkaa' [hahahaa, puhun siis Muorin tavalla ajattelevista ihmisistä nyt], mutta opettajalla ei ole niitä 'verkostoja', jotka takaisivat hänen lapselleen paikan auringossa. Mutta joidenkin suurten yritysten hallintoneuvostojen tyypeillä on. Periaatteessa nykyisin akateemisuus ei mitenkään tee 'herraksi', eikä takaa sitä että siitä sukupolvi sukupolvelta noustaisiin säätykierron rappusia. Noille kirjallisuuspiirin ihmisille koulutus on vielä kova sana ja tae Jostakin. No, onhan se tietysti kiva että se vielä jossain herättää kunnioitusta ja suoranaista kateuttakin.

Pitäisi varmaan puhua persuista tuolla k-piirissä! Ottaa esille, kysyä mitä ihmiset siitä ilmiöstä ajattelevat. Eihän mun tarvitse paasata omia käsityksiäni, vaan kysellä muiden mietteitä. Niin se on parempikin, koska enhän mä kuitenkaan voi käännyttää ihmisiä.. enkä tahdokaan..

Suklis syö!

Minä se söin tällä viikolla kerran aamupuuronkin! Ja joka ilta olen syönyt omenan ja juonut Options-kaakaota kupillisen. Sanoisin että aika hyvin menee, olen onnistunut siis vähän lisäämään päivittäisiä kaloreita. :)

Seuraava mässäys onkin sitten 5.-6.2. Mies on pyytänyt, että tekisin kääretortun! :) Kai sitten teen, sellaisen unelmatorttumukaelman, eli suklaakääriksen jossa on täytteenä appelsiinimarmeladia, kermavaahtoa ym. Se on mun bravuuri. ;) Täytyy varmaan raukka-paralle tehdä muffinsejakin. Ja joulusuklaita on yhä kaapit pullollaan, joten suklaahirviö pääsee taas toteuttamaan hirviöyttään.

Äetmuorin tarinoimaa

Äetmuori aina kertoo puhelimessa kiintoisia juttuja elämästä siellä vanhalla kotseudullani. Nyt hän kertoi miehestä, joka pesee hampaat vain silloin, jos on 'menossa' jonnekin, eli vaikkapa juhlaan! Kyseessä on Muorin naapuri. Muori oli tavannut tämän miehen kadulla ja mies oli kertonut tulleensa juuri hammaslääkäristä. Hampilääkäri oli kuulemma päivitellyt hampaiden huonoa tilaa ja mies oli kertonut pesupolitiikastaan. Lekuri ei ollut siihen mitään sanonut, mutta katsonut pitkillä kyllä! Mies ei aio muuttaa tapojaan, sanoo olevansa liian vanha oppimaan [hän on n. 60 v.] Muori ihmetteli mulle, että tällainen mies on löytänyt itselleen fiksun - Muorin kielellä siis varakkaanoloisen - naisystävän.

Jotkut vanhemmat naiset on kertoneet, ettei ole helppoa löytää 'hyvää' miestä joskus 5-6-kymppisenä. Miehiä on siihen mennessä kuollut enemmän kuin naisia ja kaikki hyvät ovat varattuja. Ja sitten vapaiden ikämiesten piirissä elää tietysti toive NUORESTA naisystävästä. Viisi-kuusikymppinen mies ei katso pariutumisaikeissa välttämättä sitä viehättävää 50-vuotiasta naista, vaan jahtaa kolmekymppisiä. Tyhmää.

Kai tuollainen hammaspeikkokin sitten jollekin kelpaa. Mulle ei kelpaisi. Sukliksella on muutama ehdoton EI mitä tulee miehiin. Yksi niistä on huono hygienia, johon lasken myös hampaiden pesemättömyyden.

Mun lapsuudessa muuten syyllistettiin kouluhammaslääkärissä aika tehokkaasti ne lapset, joilla oli reikiä. Mä olin yksi niistä. Aina olen pessyt hampaani jne. mutta siihen aikaan ei taidettu tietää/välittää siitä että hampaiden reikiintyminen ei johdu PELKÄSTÄÄN pesemättömyydestä. Myös Siukulla ja Äetmuorilla, ahkerilla pesijöillä, on reikiä. Meillä kaikilla on muuten kauniiksi kehuttu, valkoinen hammasluu. Mutta sitten esim. mies on kertonut joskus lapsena pinnanneensa hampipesusta oikein KUNNOLLA. :) Ei hän enää tee niin, mutta lapsena kai teki.. eikä hänellä ollut koskaan reikiä. Ekat reiät mies sai vasta aikuisena, eikä hänellä vieläkään ole kai kuin 2 paikkaa. Heidän suvussaan hammasluu ei ole niin valkeaa kuin meillä, mutta koko heidän perheensä on hammasmielessä kovin terve. Ei ole anopillakaan kai kuin 1-2 paikkaa ja sama juttu appiukolla.

Muistan joskus lapsena ihmetelleeni sitä, kun erästä Satua aina meillä koulussa ja hammaslääkärissä kiitettiin ja kehuttiin, kun ei hänellä ollut reikiä. Se Satu oli varmaan koulun laiskin tyttö pesemään hampaitaan.

Silti, hampien pesu on TÄRKEÄ juttu, ei nyt ainoastaan rei'iltä säästymiseksi vaan HYGIENIAN vuoksi. Hyh, kun kuvittelee miten semmoinen hengitys haisee, joka ei pese...!

Muorilla aina on noita tarinoita ihmisistä. Kerran hän kertoi miehestä, joka siellä hänen lähellään asuu. Mies on tuurijuoppo, juo aina joskus hurjia pätkiä ja sitten taas saattaa olla pitkään ihan ilman wiinaa. No, sitten kerran tämä mies oli pitkän juoppoilun seurauksena saanut asuntonsa siihen kuntoon, ettei ollut saanut sitä itse puhtaaksi! Ei kai ollut kaupan tolut enää tehonneet. Niin sinne oli kunnan puolesta mennyt siivooja, joka joillain myrkyillä sitten sai esim. vessan taas jotenkin ihmismäiseen kuntoon.

Maa-maa-masennus

Mulla olikin suhteellisen pitkä päivitystauko! Olen ollut vähän alamaissa taas vaihteeksi. Se on kai tämä vuoden pimein aikakin kun sen tekee. Tuntuu joskus kuin päivää olisi niin vähän, ja kylmyys tunkee luihin ja ytimiin. Ei paljon tee mieli ulkoilemaankaan. Sitä vaan litkii teetä ja on.

On 9 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Mietin sitä leivontaa, pitäisiköhän kaiken sukulaatin vastapainoksi tehdä joku RAIKAS juustokakku, vaikka joku sitruunainen hyydytetty..? New York cheesecake on mielestäni liian kiinteä ja raskas, siksi joku hyydytetty vaahtoinen olisi kiva. Mutta saa nyt nähdä! Mieli tekisi kyllä..

Mammutit, mammutit, napajäällä..

Olimme miehen kanssa Mammuttimarkkinoilla Citymarketissa. Miehellä on nyt vapaata ja niin hän vaan lähti mua kyytimään.. mikä on HYVÄ, koska menimme siis miehen autolla ja hän hoiti parkkeeraamisen. Ison Kaupungin Cittarin parkkipaikat on oikein mun pelkoni kohde.. Pari kertaa olen raapaissut sellaista tyhmää parkkihallin pylvästä autonromullani! Ne paikat vain ovat niin ahtaita. :( Tai sitten mä olen surkea parkkeeraaja.

Mammutti oli mulle oikeastaan vain mahdollisuus bongailla suklaita. Ostin kuitenkin vain yhden jutun, eli Maraboun Caramel & Crisp-levyn. Meidän paikallisesta Koosta se on loppu. Eikä ihme, niin hyväähän se on.. Ei tuolla Mammutissa oikein ollut mitään haluamisen/ostamisen arvoista. Tarkoitan nyt, että monet tarjouksessa olevat jutut siellä olivat aika hyödyttömiä mun kannalta. Tai muuten vain ei huvittanut, en tuntenut mitään himoa ostaa. Taisinkin kyllä olla ainoa. ;)

Koko päivän olin toivottoman hajamielinen. Mun piti katsoa Van Houtenin leivontasuklaata Cittarista ja unohdin sen. Mun piti katsoa yksiä ihan tiettyjä keksejä sieltä - ja unohdin. Lopulta päädyin ottamaan leivontasuklaaksi Fazerin Premiumia, siinä on 70% kaakaota. Niin tummaa en ole vielä koskaan käyttänyt leivonnassa.. enkä ole maistanutkaan sellaisia kuin muutaman kerran. Muistaakseni Maraboun joku 70 prosenttinen on ollut oikein hyvääkin. Saa nähdä mitä tuo Fazun sitten on ja kuinka se sopii mun sukulaatikakkuun. Luulisi sen olevan hyvää, kun kuitenkin suklaan tummuus 'laimenee' yhdistettynä muutamaan kermavaahtodesiin ja rahkapurkkiin.

Haimme Alkosta pikkupullon konjakkia, joten nyt on sekin tehty. Kaikki valmiina leivontaa varten.

Varpaat, osa 2

Mieheltä muuten poistetaan aamusta VARPAANKYNSI! Se on vaivannut pitkään, ollut puolittain irti. [Juu, suoraan herkullisesta suklaakakusta varvasvaivoihin, hehe!] Hänellä on aika kahdeksalta työterveysasemalla.

Ihme juttu, miehellekin sanoin tuosta varvasasiasta jo kuukausia sitten.. mutta ei, hänen täytyi saada sitä lääkärille menoa 'kypsytellä'..

Joskus tuntuu haikealta kun miehellä on tuo työterveysasemansa. Siellä ei lekurit ole koskaan myöhässä, oikeasti.. ja pääsee halutessaan aina samalle, eikä lääkärit vaihdu lennossa. Tavallaan ei ole mikään ihme, että työssäkäyvien ja meidän työttömien lorttien välillä on kovia terveyseroja jälkimmäisten tappioksi. Tosin poikkeuksiakin on: mulla esim. on ihanteellinen verenpaine [ihme, kun kumminkin mässyssä vedän aina salmiakkia ja sen pitäisi sitä nostaa] ja kolesteroliarvot kohdillaan. Miehellä taas on verenpaines koholla ja samoin tuo kole. Joskus se huolestuttaa mua.. :( Mutta sitten pitää taas ryhdistäytyä ja ajatella ettei mies todellakaan ole AINOA jolla sama juttu on. Eivät kaikki ole sellaisia terveyshysteerikkoja kuin minä [paitsi siis mässyissä, silloin lentää mulla terveysopit nurkkaan ja olen eläin].

Koukut ja vasarat

Katselin viime yönä netistä tietoa varvasongelmista. Olen aina luullut olevani ainutlaatuisen outo, kun mulla on 'nimettömät' varpaat merkillisen näköiset. Ne ovat ikään kuin taittuneet. Eli siis keskimmäisestä nivelestä ne ovat taittuneet melkein kuin yrittäisin tarrautua niillä kiinni maahan kuin apina. ;) Ne ovat kuin pysyvästi koukussa.

No netti tarjosi avun! On olemassa koukku- ja vasaravarpaita. Syy näihin on korkeakorkoiset, liian ahtaat tai liian kapeakärkiset kengät. Bingo! Mun nuoruusikä sattui siihen, kun oli muodissa ne aivan älyttömät, typerän kapeakärkiset kengät. Ja tietysti sellaiset piti ostaa.. monet! Ja kun kärki kapeni niin rajusti, niin tuntui että olisi pitänyt ostaa kokonumero 40 että jalka olisi mahtunut mukavasti siihen 'ei kapeaan' kengän osaan! Enkä tietenkään ostanut, koska kaikkihan me tiedämme ettei 40 ole 'naisen' kengännumero [tämä oli sitten sarkasmia]. Nyt on sitten jalat - tai varpaat - pilalla. On olemassa jotain silikonisia varpaanoikaisijoita, mutta enpä tiedä auttaisiko sellainen. Jos ostan ja sitten ei toimikaan, niin taas menee rahaa hukkaan. Ehkä mun koukkuvarpaat ovat olleet asennossaan jo liian pitkään? Pitäisi kai kysyä tästä asiasta joltain.. lääkäriin ei huvita mennä, jotenkin varvasongelma ei tunnu sen 'arvoiselta'.. Tietäisivätköhän apteekissa jotain? Taidan huomenna mennä sinne kysymään, kun kumminkin sinne pitää mennä.. on salmiakkikin taas vähissä ja MÄSSY lähestyy. ;)

Mies kerran sanoi varpuleistani, että niistä tulee mieleen kiinalaisten naisten 'liljoiksi' sidotut jalat. :(

Mikään kenkämuoti ei minusta nyt ole tyhmempi kuin juuri tuo piikkikärkinen.. toivottavasti se EI tule koskaan takaisin! Tai vaikka tulisi, niin sitten vaan tyytyisin olemaan epämuodikas. Never again.

Oi endo!

Kuukautiset alkoivat sunnuntaina. Nyt aamusta piti oikein ottaa lämpötyyny esiin vaatekomeron kätköstä, niin oli kovat kivut alavatsassa. Endo se siellä oireilee.. Sitten otin kaksi Burana 400 mg kapselia ja johan tepsi. Silti vaan on turvonnut olo.. :(

Paluu

Mies palasi sieltä Möksältä. Ja tuomisinaan oli KAKSI sellaista Runebergin makeistukun suklaakonvehtipussia. ;) Niistä oli juttua aiemmin... pyysin miestä tuomaan sellaisen pussin, kun niitä en ole muualla nähnyt kuin juuri siinä Forssan autokeitaalla. Se on perinteinen pysähdyspaikka möksämatkalla. Oli kiva yllätys saada tuplamäärä namisuklaatia! Hih!

Lei-vonta

Mässäykseen on enää 3 kokonaista vuorokautta. Nythän on syksy ja syksyllä maistuu taas vähän raskaammat herkkut. Mulla on yksi sellainen suklainen juustokakkuohje, jota haluaisin kokeilla. Korvaisin vain nuo ohjeessa olleet keksit dominoilla. Meillä on dominoita nyt kaappi täynnä. Miehen vanhemmat oli meillä jokin aika sitten vieraisilla ja he toivat yhden paketin. Lisäksi on sellaisia Domino-kesäpaketista jääneitä vaniljaisia, 'perinteisiä' dominopötköjä. Olisi hyvä saada ne pois, ettei mene hukkaan.. Ja tuon kakun pohjaan ne sopisivat!

Viskiä en taida ostaa mutta mietin josko Alkossa olisi pikkupullo KONJAKKIA. Se voisi sopia viskin asemasta tuohon kaakkuun. Tai jos ei muu auta, niin sitten mantelilikööri. Pulgaaarian jogurtin ajattelin korvata Valion maustetulla rahkauutuudella, eli Tiramisu-rahkalla. Voisi sitten riittää 4 liivatelehteä viiden asemasta..

Fazerin reseptisivulla oli kanssa aika lupaavanoloinen suklaajuustokakun ohje, mutta siihen tuli kaikkea valkuaistenvaahdotustakin ym.. Tuo Valion ohje on simppelimpi - valmistuu nopeammin mikä taas on etu, koska mulla on luvassa myös PULLAN leivontaa..! Tarkemmin sanottuna korvapuustein!

Suklaahyllyissä näkyy syksy!

Viime mässäilyssä oli kuin olisi kuollut ja päässyt suklaataivaaseen! Maraboun Sensation Caramel & Crisp se sellaisen vaikutelman aiheutti! Voi LUOJA, että oli hyvää suklaata! Jos maailmassa saisi olla vain yksi suklaa, niin tuo olisi se.. minun valintani! Maistakaas, varsinkin jos tykkäätte maitosuklaan, kreemin, toffeen ja krispin sekoituksesta.

Täytyy seuraavaksi maistaa sitä sisartuotettakin, Cookies & Creamia. Heti seuraavassa herkkuilussa sen teen! Tosin tuota toffeenamiakin on ostettava lisää, koska uskomatonta mutta totta, mä söin koko levyn sitä! Tietysti tuo oli aika pieni levy, mutta silti. Yleensä sukulaatilevyt mulla säilyvät avattuina kuukausitolkulla, kunnes vähä vähältä mä ne nakerran. Mutta nyt vaan oli niin hyvää herkkua, että KAIKKI meni. ;) Meillä muuten mies ei tykännyt tuosta mun suosikistani. Hän ei tykkää toffeesta muutenkaan.

Fazerkin kai tuo joulun lähestyessä markkinoille taas uuden geishavariaation: sellaisia geishakonvehteja, jotka ovat hiukan pallomaisia ja joissa on enemmän täytettä. Ja kai eri täytettäkin kuin perinteisessä geishassa. Kyseessä ovat siis konvehdit, ei levy tai patukka. Toivottavasti ne ovat hyviä, Fazerin levyuutuus cashew-pähkinärouhe nimittäin ainakin oli pet-ty-mys! Mies piti siitä, mutta mun mielestä se oli ihan turha ja kuivakka tuote.

7 kokonaista vuorokautta ..

.. herkkuiluun ja ajattelin TEMPAISTA leivonnassa. Esterhazyn kermatorttu! Tietysti vain jos tuntuu että on rahaa pistää n. 20 euroa sauternes-pullolliseen. :( Marsalaviinikään ei kovin paljon halvempaa ole. Tummaa rommia mulla onneksi löytyy kaapista. Katrin kakut-blogin tekijä tosi kiltisti ja viitseliäästi neuvoi mua vielä sähköpostilla kaakunteossa! Kiitos hänelle siitä. Toivottavasti mun kakkuni onnistuu edes puoliksi niin hyvin kuin tuossa blogissa. :) Tekisi mieli kokeilla jotain tuommoista vaativampaa kakkua. Kun juustokakut hallitsen jo riittävän hyvin, vaikkei ne varmaankaan jonkun kakkutaitajan mielestä ole erityisen kauniita. Mutta se maku, se maku!

Mietin voisikohan sen sauternesin tai marsalan lopun pakastaa? Kerran kokeilin punaviinin pakastamista ja se.. huh, ei ollut kovin hyvä idea! Viinin rakenne meni ihan hassuksi, tuli jotain kummaa sakkaa sinne lasin pohjalle [jossa siis oli sitten sulatettua viiniä]. Mutta ehkä sen sakan - jos sitä tulisi noita makeita viiniä pakastaessakin - voisi sihdata pois, jos tuotetta sitten leivontaan käyttää? Saas nähdä!

Kuin kurssikirjasta suoraan

- on ollut mun käytös aivolääkkeitten lopettamisen jälkeen. :( Jatkuva tunne olen läski-olen läski-olen läski, sosiaalinen eristäytyneisyys.. melkein välttelen kontakteja.. pakkomielteet.. univaikeudet.. Hoh hoijaa, oli taas tosi älykäs veto lopettaa ne, mutta tehty mikä tehty.

Tilkkutäkki

Tässä mun syömishommelissa on yksi paha puoli: herkkuilen kuitenkin niin harvoin, että siinä välillä ehtii tulla monenlaisia löytöjä ja ajatuksia siitä, mitä seuraavassa herkkuilussa pitäisi kokeilla! Esimerkiksi Lidlissä myytävissä Schogetten-suklaalevyissä olen nyt huomannut olevan myös kookos- ja kreemitäytteiset vaihtoehdot. Niitä tietysti pitäisi kokeilla, mutta jos 'hyvin' käy, niin unohdan koko jutun ennen herkkuhetkeä! :( On niin paljon mielessä aina kaikkea.. ;)

Tämä on sellainen TILKKUTÄKKI-postaus, joten siirryn seuraavaan asiaan. Olen tässä vähän sovitellut vaatteita. Toinen juttu, jossa olen ihmeen unohtavainen joskus on vaatteet. Saatan tykätä jostakin mekosta tosi paljon, mutta se vain 'unohtuu' vaatekomeron nurkkaan ja sitten taas ilahdun ja harmistun kun löydän sen ja tajuan, että tätä olisi voinut käyttää silloin ja tällöin ja tuossa ja tässä tilanteessa! Nyt sama juttu on ollut mulla yksien vaatteiden kanssa, jotka Äetmuori antoi mulle n. vuosi sitten. Muori sai ne alkujaan joltain tutultaan, joka ei raaskinut heittää kalliita vaatteita pois, kun oli lihonut niistä ulos. Tämä Muorin tuttu naapuri oli joskus bongannut mut Muorin luona ja sanoi, että se sun tyttäresihän on samaa kokoa kuin hän ennen, joten jos häntä sitten kiinnostaisi. Ja koska mä olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja siksi myös ikuinen köyhimys, niin sain ne vaatteet. :) Nyt juuri sovitin niitä tänä yönä.

Ne on ihan kivoja.. siinä on yksi pusero ja hame [kuuluvat yhteen, ikään kuin setti] ja sitten yksi kokomekko. Mutta en oikein tiedä.. :( Ne on vähän turhan rimssuisia ja koristeltuja (?) mun makuun.. Ne eivät siis tarkalleen ottaen ole ihan sellaisia, mitä itse valitsisin päälle. En tiedä pidänkö ne vai laitanko johonkin keräykseen.

Kolmas tilkkutäkin tilkku liittyy tosi kummaan juttuun, josta en pidä ja jonka en toivo toistuvan. Eilen ja toissapäivänä taisin oikeasti saada jonkinlaiset HARHANÄYT. En ole varma onko vika silmissäni - pitääkö siis mennä silmälekuriin, yöks - vai aivoissa, vai missä. Eilen olin näkevinäni n. 5-10 cm pitkän 'madon' tai tuhatjalkaisen vilistävän lattialla. Säikähdin, mutta tarkemmalla katsomalla siinä ei tietenkään ollut mitään!! Toissapäivänä olin näkevinäni n. rotan kokoisen elukan juosevan pitkin makuuhuoneen SEINÄÄ. Silloin melkein kiljaisin miehen paikalle, mutta onneksi n. sekunnin aikana tajusin, ettei se VOI olla rotta. :) Eikä siinä tietysti mitään ollut.

Koska olen muuten psyykkisesti ihan OK, niin nuo jutut huolestuttavat. Kumpikin tapahtui siivoamisen yhteydessä. Mietin olenko niin p-kassa fyysisessä kunnossa, että rasitus [=siivoaminen kuumalla säällä] saa mut heikoksi ja näkemään hulluja? Vielä kamalampi vaihtoehto on tosiaan se, että silmissä on jotain vikaa. :( Tai aivoissa. En tarkoita mielenterveysvikaa aivoissa, vaan jotain pahempaa, vaikka jotain kasvainta, tai aivoverisuonen pullistumaa.

En uskalla netistä katsoa, mitä tuollaiset 'näyt' saattavat tarkoittaa, terveysmielessä siis. Millaisiin sairauksiin ne yhdistetään. Pelkään, että jos onkin joku todella paha sairaus, josta nuo ovat oire. Mies sanoi - vähän vitsinä ja vähän vakavissaan - että ehkä sun ei olisi kannattanut lopettaa sitä lääkitystä. Haha, vitsi vitsi, koskaan aiemmin ei psyykelääkityksen lopettamisesta ole tullut mitään harhoja.

Täytyy miettiä pitäisikö mennä lääkärille. Ei kyllä huvittaisi yhtään.. Toisaalta se häpyhuulipatti leikataan nyt 2.8., pitäisikö samassa yhteydessä ottaa puheeksi tuo näkyjen näkeminen? Heh, ehkä 'pääsen' samaan syssyyn jollekin suljetulle osastolle sitten.. :(

Inhottaa melkein nähdä kirjoitettuna tuo harhanäky-sattumus. Koska lukijalle se tietysti vaikuttaa siltä, että nyt on Suklis täysin tärähtänyt ja hulluksi tullut. Mutta kun en ole! EN!

5 kokonaista vuorokautta herkkuiluun.. :)

Niin ja se Schogetten-kokeilu PITÄÄ muistaa seuraavassa herkkuilussa! Leivontakuviot alkaa olla aika selvät: sitä suklaakahvikakkua ja kaveriksi joku raikas marjainen juustokakku. Porkkanakaakkua tekisi mieli, mutta taidan jättää sen syksymmäksi.

Suklis vastaa huutonsa

Vähän hassua, tein tässä pari hankintaa Huuto.netistä. Ostin siis 2 pokkaria, sellaista kevyttä kesälukemista. Huvittaa vaan sen toisen myyjän asenne. :) Kun olin huutoni tehnyt, niin tuli sinänsä ihan asiallinen sähköposti tilitietoineen, mutta voi jee, kun se olisikin siihen jäänyt. Tilitiedon jälkeen tuli noin kilometrin mittainen tekstiosuus koskien sitä millaista palautetta tämä henkilö haluaa kaupoista saada ja miten hän vastaa [=kostaa], jos palaute on vääränlaista tai sitä ei tule. :) Jos olisin vaikka 5 vuotta nuorempi, niin olisin saattanut oikeasti ärtyä tuosta asenteesta, mutta nyt oikeasti vain huvitti ja ihmetytti.

Miksi ihmeessä ihmiset tekee kauppaa Huuto.netissä [tai yhtään missään muuallakaan] jos kaikki kokemukset on olleet huonoja ja ihan tuntemattomiin ihmisiin suhtaudutaan vaan mahdollisina pilahuutajina ja huijareina.

Ehkä juuri tuollaisten ihmisten takia en itse ole vielä myynyt mitään huuto.netissä. Järki sanoo että jos siellä kerran on hankalia myyjiä, niin melko varmasti sieltä löytyy myös hankalia ja kaikesta ongelman tekeviä ostajia. Vaikka olen KÖYHIMYS ja sellaiseksi varmaan jäänkin, niin tuntuu se harmistus ja vaiva ja huoli mitä noista kaupoista saa aika suurelta hinnalta voittoon nähden. Juu, voisin varmaan saada muutaman euron myymällä vanhoja vaatteitani, mutta en tiedä tahdonko lähteä siihen mukaan. Vai toiminko jatkossakin kuin joku hyvä haltiatar vieden vaatteet suosiolla UFFin tai Pelastusarmeijan keräyskoriin nettoamatta itse siitä mitään. Ei tule rahaa, mutta ei myöskään tule huolta tai pahaa mieltä. Kuulostaa ihan järkevältä?

Siivoan, vaikka henki menisi

Nyt olen päättänyt, että mun on pakko siivota täällä, olipa lämpötila ulkona ja sisällä vaikka 40. Kodin likaantuminen ei kuitenkaan kysy lämpötilaa.. :( Olen päättänyt nyt tehdä ihan yksi huone kerrallaan, pieniä tiloja kerrallaan, korkeintaan 2 huonetta yhtenä päivänä, jos voimat riittää. Säätiedotus lupaa tietysti sellaista 'kivaa' siivoussäätä, eli +30 jne., mutta jos otan rauhallisesti niin kai sen kestää.

Siivous on syytä tehdä, sillä on enää..

7 kokonaista vuorokautta herkkuilujuhlaan!

Mietin tuossa, että jos leipoisin pakkaseen vierasvaraksi Sortavalan rouvien kahvikakkua. Pitäisi varmaan korvata ohjeen hasselpähkinärouhe mantelirouheella, koska mies ei tykkää hasselista. Ja mun suuhun maistuu myös paremmin tuommoinen mantelirouhe. Tuo kakku voisi olla oikea napakymppi nyt leivottavaksi, koska tuon tyyppistä suklaatikakkua voi hyvin syödä vaniljajätskin kanssa, ja se maistuu hyvältä myös jääkaappikylmänä. Ohjeesta päätellen tuo on aika runsas ja täyteläinen kaakku.. Nams.

Lisää p-kaa niskaan puhelimessa!

Huh, juuri viime postauksessa ruikutin Äetmuorin kanssa olleesta keljusta puhelinpiinasta, mutta nyt seuraa LISÄÄ samaa sarjaa! -Nyt kuulemma onkin MUN syyni, kun Siukuntyttö A. pitää valkoiseksi värjättyä Mike Monroe-fledaa ja revittelee miten sattuu. No, miten se voisi olla mun syyni, kun näen A:ta kerran vuodessa, n0in 2-3 tunnin ajan ja aina hänen perheensä seurassa? -Sellaiseen ajatushyppäykseen kykeneekin vain Äetmuori! Mä kuulemma en sano tarpeeksi napakasti, että en hyväksy A:n tukkaa, että se on mielestäni ruma, ja että A:n elämäntavat + ystävät ovat huonoja.

Eli mun siis pitäisi kasvattaa siskoni lapset, kun hän ja hänen miehensä 'ovat niin kamalan kiireisiä töissä'. Jälleen sellainen ajatuksellinen gasellinloikka, joka sujuu VAIN Äetmuorilta. Mun pitäisi lisäksi tehdä tämä kasvatustyö netissä, online. Koska Siukku ei ennätä olla netissä ja blaa blaa blaa.

Olin loukkaantunut - en taaskaan näyttänyt sitä Muorille, vaan yritin rauhallisesti selittää jotain siitä, että on vanhempien vastuu, oikeus ja päätös kuinka lapsensa kasvattavat. Siukku + H. ovat antaneet A:lle rahat kampaamokäynteihin, joilla letti on värjätty ja käsitelty - joten heidän täytyy edes jollakin tasolla hyväksyä sellainen tyyli. Alaikäinen joka ei tienaa, kohtaa melkoisia vaikeuksia jos haluaa muuttaa ulkomuotoaan tukkaa värjäämällä tai meikkaamalla. Kaikki sellainen nimittäin kysyy rahaa - ja sitä taas saa vain vanhemmilta.

Muori oli kyllä ihan HULLU taas kerran tänään, en tajua mistä hän saa niitä fantastisia ideoitaan. Yksi oli sekin, että minä olen 'puhunut' A:lle jotenkin ja vaikuttanut siihen, että A. on mitä on! Siis excuse me, A:ta ja perhettä tavatessa olemme lähinnä puhuneet joukolla niitänäitä, mulla ei todellakaan ole niin läheiset välit Siukkuni perheeseen, että kokisin voivani sanoa Siukuntytölle yhtään mitään!

Muori ei tajua mitä on olla teini. Eikö ole hyvä, että teinillä on vaikka vain yksi aikuinen, johon olla yhteydessä vaikka sitten sähköpostilla, joku sellainen aikuinen, joka ei ole sodassa hänen kanssaan?

Katsoin kellosta kuinka kauan puhelu kesti: 50 minuuttia. Huh. Joudumme oikeasti maksamaan siitä, että Muori purkaa pahaa oloaan muhun. Kunpa hän voisi joskus haukkua mut lyhyemmässä ajassa. Varsinkin näin siivotessa tuntuu 50 minuuttia kovin pitkältä ajalta, sen kun voisi käyttää rakentavamminkin vaikkapa pesemällä vessan lattian.

Mies kommentoi jupakkaa: 'sun äitisi mielestä sulle saa ilmeisesti sanoa ihan mitä vaan.' Niinpä.

Olen niin monta, monta kertaa halunnut ehdottaa varovasti Muorille, että kävisi jossain psykiatrilla. Ihan vaikka vain mielenkiinnosta, kertomassa elämästään ja katsomassa miten käy. Mutta sitä en uskalla IKINÄ hänelle ehdottaa. Olen jo sanonutkin, että hänen mielestään psyykkarit ja lääkitykset ovat vain totaalisia häviäjiä varten. Hän ei tule ajatelleeksi, että totaaliseksi häviäjäksi [niin inhottava kuin tuo termi onkin] pääsee kyllä muutenkin kuin vain lääkkeitä käyttämällä.

Yksi kokonainen vuorokausi..! :)

Ja sitten muuten herkkuillaan! Leivontasuunnitelmat ovat ihan auki. Harkitsen kinuskikakkua kuitenkin. Se tulee aika helposti ja on hyvää. Mutta on toki muitakin herkullisia vaihtoehtoja. Mietin suklaajuustokakkua - mutta en ole varma.. -Onhan tässä vielä aikaa pohtia!

Siivous vaati aika paljon itsekuria tänään. Ulkona oli tosi kaunis päivä ja olisin vain halunnut paistatella auringossa. Vaan ei kun ei!

Päässä pyörivät jo mässyostokset, niitä perjantaina mä teen. :)

Minimies

Minulla ei ole oikein mitään kokemusta lyhyistä miehistä. En syty niistä, en ole koskaan syttynyt. Onhan se tavallaan hassua, kun itsellä on pituutta vain pari hassua centtiä yli 160, mutta näin se nyt vain on. Minimies ei ole minun mies!

Mietin tätä kun katson Sinkkuelämän 6. kauden jaksoja. Siinähän Carriellä on suhde Minimieheen, alias Alexandr Petrovskyyn. Kuinkahan paljon minimies mahtoi painaa? A.P:a esittänyt tyyppi oli ex-balettitanssija Baryshnikov, joten voi olla että mies oli 60-kiloinen rääpäle. Oi voi. En tarkoita tätä millään pahalla, kai mulla on oikeus mielipiteeseeni. Tiedän että on sellaisia MIEHIÄ, jotka haluavat esim. pitkän blondin, eikä MUA loukkaa se, vaikka itse olen kaukana pitkästä blondista. :)

Kummallista, Sinkkuelämän naisnelikko on olevinaan kauhean vapaamielinen ja roisi puheissaan, mutta YKSIKÄÄN daameista ei kommentoinut kertaakaan sitä seikkaa, että Carrie deittasi kääpiötä. Pippelin lyhyydestä on helpompi puhua kuin miehen...??

Inhottava tunnustus: joskus kääpiömiehen nähdessäni mietin, että pystyisinköhän voittamaan moisen tappelussa. :( Tämä on omituinen ajatus, koska olen oikeasti ERITTÄIN väkivallaton ihminen ja suhtaudun kaikkeen fyysiseen satuttamiseen kielteisesti. En tiedä miksi sitten mietin tällaista, jos sattuu lyhyt mies vastaan.

Bye bye, porkkana!

EN leivo porkkanakakkua perjantaina. En yksinkertaisesti uskalla ottaa sitä riskiä, sen verran mauttomia/puisia on nykyiset ulkomaiset porkkat. Täytyy varmaan siirtyä suunnitelma B:hen. Ei tehdä joku marjapiirakka tms.

Hih, ja muuten enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuiluun! :) Pitäisi varmaan torstain kunniaksi käydä kauppasta leivontatarpeita. Punaista maitoa ainakin ja hiivaa.. ja sitten ainekset muuhun leivontaan.. Valkosuklaatakin pitäisi ostaa, sitäkin tulen tarvitsemaan. Pitäisi varmaan tuoreita mansikoita ostaa litra, vaikka ne ovatkin kauhean kalliita. :(

Onnellisena vain omassa maailmassa

Katsoin juuri Sinkkuelämää-elokuvan, siis sen 'ykkösen'! Se on mulla DVD-versiona kotona. Ihme kyllä, elokuva EI toiselta katsomalta ollut ihan niin kökkö kuin mitä ensikatsomalta. Silti se .. no, herätti kysymyksiä. Esim: MIKSI piinata lapsettomia [=tahattomasti] pareja antamalla Charlotten tulla raskaaksi 'luonnollisesti', koska niin 'monta kertaa käy' [tilastoja, kiitos??] adoptiolapsen jälkeen? Jos oikein muistan, niin tämän lyylin munasoluista YKSIKÄÄN ei hedelmöittynyt (!) yhdessä hedelmöityshoitojenvaiheessa..

Ja sitten se, kuinka Carrie ei, muka 4-kymppisenä, tajua ettei KUULU Bigin maailmaan. Siis siihen hienostokaupunginosien ja konservatiivisen (muoti)maun maailmaan. Aina telkkusarjassa hän oli ihan väärässä paikassa yritettyään sopeutua siihen! 4-kymppiset yleensä ovat fiksumpia, ei millään pahalla.. Oikeasti, jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että vain omassa, itselle rakkaassa maailmassa, voi olla onnellinen!

En osaa kuvitella itse eläväni sellaista elämää, jossa olisi VIERAS olo. :( Jossa olisi vain kuokkavieraan asemassa, parhaimmillaankin..

Mua ja miestä ainakin yhdistää [jossain määrin] vasemmistolainen maailmankatsomus. Tietysti mä olen enemmän vasemmalla kuin mies - PALJONKIN.. :) Itse asiassa joskus epäilen tuota miehen demarivasemmistolaisuutta.. :( Mutta silti, olisi aika mahdoton kuvitella itseään jonkun perussuomalaisen vaimona! :) Tätäkin tässä tarkoitan. Big on konservatiivi, Carrie liberaali. Leffassa hän [C. ] on hyvää vauhtia muuttumassa Bigin ex-vaimon [Natashan] reinkarnaatioksi. Onnea vaan sillä tiellä..

4 kokonaista vuorokautta - -

- - ja herkkuilen! :) Äh, porkkanakakun leipomisen tielle onkin tullut.. ESTE! Nimittäin nyt tarjolla olevat ulkomaiset porkkanat eivät ole makunsa puolesta kotimaisten veroisia. :( Onkohan tämä leivonnalle ongelma..?

Sananen Sinkkuelämästä

Olen katsellut Sinkkuelämää-telkkusarjaa. Mullahan on ne kaikki kaudet DVD:llä. Nyt olen kolmoskauden jaksoissa. Katsellessa sitä oikein suree Sinkkuelämän elokuvarappiota. Mitä pitemmälle sarja etenee, sen selvemmäksi se MINUN mielestäni käy, että Carrien on päästävä - ja hän pääsikin - eroon Kihosta. Hih, miehen lempinimestä tulee mieleen.. KIHOMATO! :) Niin.. ihmettelen sellaisia pakonomaisia happy endejä. Tai siis sitä onnellisen lopun määritelmää: naisen on saatava mies, johon hänellä on ollut pakkomielteinen suhde. Ja jossa häntä on kohdeltu huonosti. Ihan kuin pakkomielle olisi aina hyväksi ihmiselle, tai pakkomielteen toteutuminen olisi onnen synonyymi!

Mietin Aidania. Jos multa olisi kysytty, niin paljon realistisempi olisi ollut se vaihtoehto, että C. olisi lyönyt hynttyyt pysyvästi yhteen Aidanin kanssa. Jos siis Carrie olisi oppinut yhtään mitään kokemuksistaan! Vaan ei. No..

Kun katselen Sinkkistä, niin jopa tulvivat mieleen muistot 90-luvusta. :) Olen itsekin tainnut olla carrie oman aikani. Mutta opin, ainakin jotain.

Hassua muuten kuinka ihminen muuttuu! Silloin 90-luvulla fanitin tyylillisesti Carrieta.. nyt osa niistä vaatteista näyttää ihan oikeasti naurettavilta ja itse asiassa fanitan yllättävän paljon Mirandaa. Siis henkilöhahmona, persoonana! M. on jalat maassa-ihminen. Ja jotenkin se liitto Steven kanssa on - no, sellaista voisi kuvitella tapahtuvan.

On muuten mielenkiintoista kuinka Samanthan hahmo muuttui sarjan alusta loppua kohti. Alussa Samanthalla oikeasti oli vielä tunteita, joita mies voi loukata. Sitten yhdessä vaiheessa Samantha muuttui melkein parodiaksi itsestään, se ei enää oikeastaan ollut kovin realistista.

Sinkkuelämää oli oikeasti hyvä sarja, sellaista ei varmaan enää tule toista. Kaikki yritelmät [Cashmere mafia, Lipstick jungle] ovat jääneet kalpeiksi kopioiksi, niistä puuttuu Se Jokin!

On hauska leikitellä sillä ajatuksella, millainen Carrien ja Bigin avioliitto OIKEASTI olisi. Siinä tulisi luultavasti toistumaan sama kaava kuin seurustelusuhteessa. Ja Bighän tunnetusti oli jo 2 kertaa eronnut naidessaan Carrien, joten miksipä hän ei voisi jättää vaimoa numero kolme siinä missä vaimot numero yksi ja kaksi? JA vaihtaa nuorempaan, jälleen kerran..

Itse asiassa on muuten sääli, että yksi henkilöhahmo EI ole tehnyt mitään ilmestymistä Sinkkuelämässä sitten alkuaikain.. Nimittäin Mr. Bigin ex-vaimo Natasha! Olisipas mielenkiintoista nähdä kuinka sarjan tekijät sijoittaisivat hänet, millaisen tulevaisuuden he kuvittelisivat hänelle.

En ole vielä käynyt katsomassa tuota Sinkkis II-elokuvaa.. melko varmasti menen kyllä.. Mutta epäröin, kun sarjan muistot on niin hyvät. Ja 1-elokuva oli karjuva pettymys. Paitsi tietysti ne hääpukusovitukset, nams! :)

Sukliksen leivontasuunnitelmat hahmottuvat

Meille on perjantaina tulossa vieraita! Leivon porkkanakakun, vieraita varten siis, oma MÄSSYnihän alkaa sitten 00:00 pe-la -välisenä yönä! Leivon siis sitä porkkista.. ja sen lisäksi itselleni & miehelle jotain omaa herkkua mässäilyyn. Ja porkkis säilyy hyvin, joten jos sitä jää, niin sitäkin voi sitten herkkuilussa 'hyödyntää'. :)

Pitäisi varmaan tehdä kesän ekojen mansikoiden kunniaksi.. mansikkakakkua seuraavassa herkkuilussa! :) Olisikohan se hyvä ajatus?

Nyt on muuten ENÄÄ 5 kokonaista päivää herkkuiluun!

Heti, eikä hetken päästä!

Olen aika kärsimätön ihminen! Kun saan jonkun hyvän idean [ainakin omasta mielestäni hyvän, siis!] niin sitten pitäisi heti kaiken tapahtua. Nytkin kun olen ottanut yhteyttä Yhdistykseen [sellaiseen, jossa siis ajetaan mulle tärkeitä asioita ja josta toivon löytäväni hengenheimolaisia] niin tsekkaan sähköpostia usein.. toivon kuulevani heistä.. Ja petyn tyhmästi, kun en kuule. Kuitenkin olen nyt vasta viikonloppuna laittanut sähkistä, joten ei kai ole kovin realistista odottaa heti vastausta! Moni ihminenhän ei viikonloppuisin edes tarkasta sähköpostia. Joillakin ihmisillä on kai sellainen elämä, että siihen kuuluu muutakin kuin sähköpostin pakonomaista tarkastamista ja netissä roikkumista. ;) Hih!

Joku kerran ehdotti mulle, että Suklis, sun pitäisi liittyä SUKLAAYHDISTYKSEEN. Muuten varmaan saattaisin liittyäkin, mutta on siinä ne ongelmansa. Kun asuu maalla, niin kaikki toiminta tapahtuu aina kaupungeissa. Ja sinne on sitä ajamista. Ja sitten on se, että suklaan suhteen koen tavallaan 'menettäneeni maineeni', eli en ainakaan 'Suklaahirviönä' VOISI osallistua mihinkään herkkuyhdistyksien toimintaan. Ajattelisin vain sitä, että nyt kaikki tietää kuka olen, ja kaikki miettii että ai tuo on se hullu, joka ei blogissaankaan muuta mieti kuin syöpöttelyä. :( Olisi varmaan sellainen olo kuin olisi eläimenä eläintarhassa. No, onneksi on kaikkia muita yhdistyksiä, poliittisia ja semmoisia, niihin voi liittyä, eikä kenenkään tarvitse tietää mun hirviötaustastani. :)

Kommunistina joskus on vaikeaa, koska jotkut liittävät mielikuvissaan kommunisteihin sellaisen ASKEETTISUUDEN ihanteen! Eli siis pitäisi kai vaan jotain kaurapuuroa syödä. En usko että joku oikein puolueaktiivi välttämättä hyväksyisi mun elämäntyyliä. Se on kai liian 'riistävä' tämä mun tyyli, kun en pahemmin piittaa siitä mistä suklaatini on kotoisin ja jäätelörintamallakin lipsun. Harva kommunisti kai on mitenkään 'herkkusuu'. :( Ja nekin jotka on, ei varmasti myönnä. Siinä on jotain noloa. Voiko ihminen syödä ja nauttia syömisestä ja SILTI olla vakavasti otettava?

4 kokonaista vuorokautta - -

- - ja AHDAN taas! :) Lääh, slurps, mieliteot on taas olleet kovia tänä viikonloppuna.. Olen miettinyt leivontaa, kuinkahan olisi mokkapalat? Mies tykkää niistä eikä ole saanut niitä aikoihin. Mutta en ole varma vielä!

SEN olen päättänyt, että nyt tällä alkavalla viikolla teen uuden reissun Citymarkettiin tuonne Isoon Kaupunkiin! Taas sama rutiini kuin viimeksi, eli kylmäkalleja styroksiseen kylmälaukkuun ja ei kun ostoksille! :) Olenkohan vähän hullu? Kuivakakku pitäisi leipaista myös, koska tänä viikonloppuna meni viimeiset palat pakastimessa ollutta tiikerikakkua.. Mies ne söi!

Nyt tosin ei oikein tee mieli mitään.. Katsoin juuri Hiljaisen todistajan ykköseltä ja se oli aika karsea. Siinä kaivettiin 6 viikon ikäisen vauvan ruumis ylös ja hänelle tehtiin uusi ruumiinavaus. Ruumis oli ollut haudattuna kuukauden. :( Tuli vähän ällöttävä olo, kun oli mädäntynyt. Ja kun kyseessä oli vauva. Se vauva oli kuollut kirurgin tekemään virheeseen. Oli leikattu ja sitten kirurgi oli ottanut muutaman drinksun ennen leikkausta.. ja siksi ei ollutkaan kovin havaintokykyinen. Tuollaiset jutut ovat todellisessa elämässä varmaan todella hirveitä. En tiedä pystyvätkö vauvojen vanhemmat antamaan anteeksi tuollaisille lääkäreille? Vaikka toisaalta olisi sekin kauheaa, jos mies vaikka leikattaisiin ja kuolisi siihen jonkun juopon virheen takia. :( Mies on aikuinen, mutta todella rakas silti. Varmaan potkisin ja purisin..!

Vinkutellen

Harvinaista herkkua: Suklis läträä viinin kanssa täällä. Jos sitä voi läträämiseksi sanoa, kun yhden valkkarilasillisen juo. :) Mutta kuitenkin! Me työttömät lortithan tunnetusti voimme huidella kaasussa ihan milloin vaan, kun ei ole aikaista AAMUHERÄTYSTÄ!

Mistä tulikin mieleeni! Olen pikku hiljaa psyykannut itseäni siihen mielentilaan, että uskallan käydä tuolta kylän keskustasta kysymässä töitä. TIEDÄN, etten saa, tiedän ettei täällä oikein OLE työpaikkoja, mutta ajattelin ainakin kysyä. Inhoan torjutuksi tulemista - mullahan on oikein 'ammattilaisen' mielipide siitä että kestän torjuntaa tosi huonosti - mutta sitten on tunto puhdas kun on yrittänyt. Minä ajattelin kysyä, että jos edes osa-aikaista.. Jossain kauppassa.. tms.. Vaikka siis täällä ei nyt ole mitään avoimia työpaikkoja ilmoitettuna.

Inhoan vain sitä kun tämä maailma nykyisin on niin kova [=Sukliksen vakiovalitus] ja Suomi on amerikkalaistumassa. Mitäkö tarkoitan amerikkalaistumisella? Sitä, että pitää olla kauhean rento ja valkohammashymy ja ulospäinsuuntautunut. Jännittäjät ja ujot älkööt vaivautuko! Tämä ilmenee esim. työpaikkahaastatteluissa.

Yksi ystävä juuri vähän aikaa sitten avautui tosi kipeästä kokemuksestaan, joka kyllä oli jo pari vuotta vanha. Hän oli päässyt 'tutun kauppaa' työpaikkahaastatteluun erääseen askartelutarvikekauppaan. Hän oli kovasti halunnut sitä paikkaa ja siksi jännitti sitä haastattelua ja antoi itsestään hermostuneen vaikutelman, vaikka OIKEASTI tämä ihminen ON todella rento, osaa jutella vieraidenkin kanssa ym..! Hän vain ei osaa tuoda sitä esiin haastattelussa, kun toivoo paikkaa niin kovin ja pelkää, ettei saa! No, se kauppan pitäjä/haastattelija oli tutulle oikein ihmetellyt, että olipa hermostunut 'tyttö' ja ettei sellaista voi ottaa asiakaspalveluun. :( Oli oikein ihmetellyt ja pyöritellyt sitä 'hermostumista', mikä tietty sitten nolotti tätä kaveriani, kun tuttunsa kautta siitä kuuli! Se siitä! Ei tullut työpaikkaa, tuli paha mieli!

Niin, kai minä sitten olen samanlainen. :( Pelkään sellaisia kilpailu- tai itsenmyymistilanteita ja siksi epäonnistun niissä. Usein vielä päädyn yrittämään ulkonäön saralla jotain kummallista, saada hiukset esim. asettumaan ihan supersileästi ja sitten päädynkin näyttämään oudolta. :(

Miksi työnantajat ei suostu tajuamaan, että se haastattelutilanne on vaikea? Ja että ihminen ei välttämättä ole parhaimmillaan juuri silloin?

No sellaista se on, armotonta elämää..

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) En olekaan leivonnasta vielä mitään päättänyt! Ehkä pitäisi tehdä joku rahkapiirakka tai juustokakku, koska rahkanhimoni se on vain ennallaan. :) Tavallaan mun tekisi mieleni käydä Lidlissä ja ostaa sellainen uusi Schogetten-levy, joka haukuttiin suklaayhdistyksen arvosteluissa: siinä on marsipaanitäyte. Tietysti voi olla että se marsi onkin hirveän makuista, mutta YLEENSÄ olen kyllä marsin fani! Melkein kaikki marsipaaninen menee.. ja nopsasti.. Tietyssä mielessä voisin hyvin shopata tuon Schogetten, koska en ole nyt hamstrannut mitään!

Mihin loppuu ystävyys?

Harva asia elämässä on niin surullinen kuin hyvien ystävysten etääntyminen toisistaan. Joskus se voi olla helpotus - joskus ihmiset oikeasti 'kasvavat erilleen', elämäntapojen välillä on niin suuret erot ja kaikki, ihan kaikki on muuttunut - mutta on niitä oikeasti haikeitakin eroja. Aina siihen ei liity tietoista päätöstä ottaa etäisyyttä, vaan niin vain KÄY. Uusi työ, uusi parisuhde, lapsi - ne vievät mennessään. Ja äkkiä vain huomaa, ettei enää tunnekaan ihmistä, jolle ennen puhui IHAN kaiken.

Ystävyys voi kuihtua kuin huonekasvi - pikkuhiljaa. Ensin terveiden ja tuuheiden vihreiden lehtien joukossa on vain pari ruskeaa ja ne nyppii pois ja unohtaa koko jutun. Mutta pian koko kasvi on yhtä ruskeaa rapisevaa lehteä ja sitä miettii missä vaiheessa tämä oikein tapahtui.

Itselleni raja hyvän ystävän ja pelkän kaverin välillä kulkee jotenkin näin: ystävän kanssa TIETÄÄ, ettei häntä häiritse puhelulla, sitä ei skitsoa tyyliin 'olenkohan vaivaksi jos soitan/meilaan..' Mutta kaverin kanssa sitä liikkuu vieraalla maaperällä. Ei tiedä kuinka paljon voi olla yhteydessä, odottaako kaveri muistamista syntymäpäivänä vai vihaako postilaatikkoon tulevia kortteja. Ystävän kanssa tämän tietää. Ystävän kanssa olo ei ole niin tietoinen itsestä, vaan sitä vain ON. On mitä on.

Sitten joskus käy niin, että ennen hyvä ystävä muuttuu pikku hiljaa, suhde muuttuu kaveruudeksi ja silloin siitä katoaa se täysi luonnollisuus. Sitä alkaa miettiä, skitsota.. ja pahimmassa tapauksessa suhde kuihtuu siihen. Lopputulos: joulukorttivälit.

Itselläni on eräs sellainen ystävä, joka on liukunut hiljaa kaverikategoriaan ja taitaa pikkuhiljaa olla päätymässä joulukorttiosastoon. Joskus on hassua saada häneltä joulukortti. Siinä on aina hänen, hänen kahden lapsensa ja miehensä nimet. Ei muuta. Ei, vaikka kortissa olisi tilaa pistää joku lyhyt lause vielä kaveriksi. Itse laitan aina jonkun pienen 'peeässän', jonkun kuulumisen tai ajatuksen. Vaikka en tiedä kiinnostaako häntä oikeastaan mun elämäni.

Sellaista elämä on, MUUTOSTA! :) Harva asia samana pysyy.. Joidenkin sitä toivoisi pysyvän ja joidenkin tahtoisi muuttuvan. Ystävyydessä ja rakkaudessa on jotain aika mystistä. On vaikea sanoa MIKÄ se liima on, joka pitää ihmiset yhdessä. Joku sanaton sympatia - samaistuminen, mikä lie. Ja miksi se sitten loppuu.

Joskus tuntuu pelottavalta kun ajattelee rakkautta. Esimerkiksi mun syyni rakastua mieheen olivat varmaan aika pinnalliset sittenkin. Onneksi suhde siitä syveni, mutta alkuun fyysinen viehätys näytteli aikas suurta osaa! Molemmin puolin! :( Onneksi se ei jäänyt siihen.. silti, joskus mietin, että jos olisimme olleet toisen näköisiä, niin emme olisi nyt yhdessä! Jos mies ei olisi tuntenut fyysistä vetoa muhun, niin hän ei olisi tullut mulle juttelemaan + pyytämään treffeille. Ja jos mies ei olisi viehättänyt mua, niin olisin sanonut ei kiitos treffeille! Millaista elämä olisi nyt sitten?

Siivoillen!

Suklis siivoaa taas! Aika h-vetillistä hommaa, meidän 'muovipussissa' [muovipussi = tämä talo, niin on eristetty ja ilmanvaihto on kehno] on ilmankosteus aivan järkyttävä ja tuossa äskettäin oli sisälämpötila +28 C. Siivoa siinä sitten! Mutta pakkohan se on.

Tänään taas jurppi parikin asiaa. Mies on jättänyt sellaisen snapsipullon työpöydälleen. En tajua miksi, koska snapsia hän ottaa aniharvoin, eikä tietenkään koskaan työkkärissä. Se pullo on tietysti aika jännän näköinen, ja se voi olla syy. Silti harmitti, kun aina saa siirrellä kamoja tieltä imuroidessa.. :( Ihmettelen miksi sen pullon pitää pököttää pöydällä, eikö sitä voisi laittaa kaappiin ginin ym. seuraksi? No, taidanpa muuten itse sulloa sen kaappiin ennen kuin menen nukkumaan. Mun siivousurakka joka tapauksessa olisi paljon helpompi, jos en joutuisi niin paljon korjailemaan miehen jälkiä, siis jos hän ei aina jättäisi kaikkea niin levälleen.

Onneksi mies on töissä kun siivoan, varmaan muuten tulisi sanottua turhan kipakasti pariinkin kertaan. :( Oloni on joskus ärtynyt kun siivoan, siinä on työtä ja varsinkin nyt se on aika hikistä hommaa.

1 kokonainen vuorokausi - -

- - herkkuiluun! :) Hih, aloinkin harkita KINUSKIKAKUN leipaisemista.. pitäisiköhän? Se on ainakin takuuhyvää. Mutta en tiedä vielä varmasti.. täytyy nyt katsoa!

Paavi ja vainajat

Tässä mun mielestä on kaksi tällä hetkellä ärsyttävintä kirkon juttua. Paavi ja 'ehkäistä ei saa'-politiikkansa ja sitten ihan suomalaisten kirkkojen vainajainkohtelupolitiikka. Tarkoitan tietysti HAUTAUSTA, sen kalleutta ja siitä seuraavia vaivoja.

Luin Lupiinista tympeän jutun toisia arvostelevasta naapurista. Kuinka pitää olla marjapensaat hoidettuina ja jäkä jäkä. Nyt sitten sain tietää muualta, että kuulemma HAUTOJENKIN kanssa on tätä samaa...! Luin jokin aika sitten eräästä toisesta blogista hautausmaavierailusta: joku tuima tätönen oli tullut ojentamaan tätä kertojaa siitä, kun ei ole omaisen hauta riittävän hyvin hoidettu. Riittävän hyvä ei sitten tarkoita vain siistiä, vaan kun pitää olla kukkasta ja ruohoa ja sitä ja tätä! Yhtään ei tämä tätönen miettinyt, josko tällä kirjoittajalla on mahdollisesti pitkä matka haudalle [joillakin saattaa olla satoja kilometrejä, vrt. Siukku, mä ja Isukin hauta], jotkut saattavat olla fyysisesti niin huonossa kunnossa, etteivät pysty kitkemään ja laittamaan, ja jotkut - no, joitakin ei nyt vain KIINNOSTA kähjätä haudalla joka viikko?

Mun mielestä tälle suomalaiselle hautausmaahommalle pitäisi tehdä jotain pikaisesti! Muutenkin nykyisin tuntuu jotenkin niin tyhjältä se, että ruumiit tuhkataan [kuten Isukki] ja SITTEN kuitenkin on hautakivet ja se hauta hoidettavana. Tulen tosi surulliseksi, jos joku lukija ottaa tämän niin, että en olisi rakastanut Isukkia.. koska rakastin ja rakastan! Mutta en silti tajua sen mustan kiven tarkoitusta siellä hautausmaalla. Sen alla ei ole Isukki, ei missään mielessä: DNA tuhoutuu palaessa.

Olen itse vannottanut miestä, että jos sattuisin heittämään lusikan nurkkaan, niin hänen on valittava MAHDOLLISIMMAN halpa arkku. Eikä mitään peijaisia mulle, kiitos!! Inhottaa se, että omaisia rahastetaan törkeästi surussaan! Ja sitten sekin että arkku ja muu on pakollista.. Ja sekin, että vielä hautapaikka maksaa ja siitä on sen iänkaikkinen vaiva, en tajua!! Mun mielestä muistolehdot ovat oikeastaan aika hyvä ajatus.

Suhtaudun nykyisin tosi kielteisesti seurakuntiin. Kunnioitan ihmisiä jotka uskovat ja jotka saa seurakunnista voimaa, mutta mun mielestä ne ovat melkoisia rahastajia. Tietysti ne tekevät paljon hyvääkin, esim. vanhoille ihmisille on kaikkea aktiviteettia ja lapsille. Mutta onhan se hullua, että vaikka ihmiset kuuluisi kirkkoon ja maksaisi veroa KOKO ELÄMÄNSÄ, niin hautapaikka sitten silti on törkeän kallis.

Paavi taas onnistuu multa saamaan verenpaineet koholle, kun mietin niitä kaikkia kehitysmaalaisia, jotka synnyttää 10 lasta ja katsoo kuinka 5 niistä kuolee nälkään tai puhtaan veden puutteeseen tai HIV:hen yms. Ja ei, ei kondomia saa käyttää! Se on oikeasti melkein kuin rikos ihmisyyttä vastaan. Ja muutenkin. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että maapallon väkiluku voisi hyvin olla ½ nykyisestä, eikä totisesti tulisi ihmisistä pulaa! Meidän on PAKKO lopettaa tämä tolkuton lisääntyminen, tai muuten ei kunnian kukko laula!

Miten joku voi uskoa sellaiseen ukkojumalaan, joka käskee synnyttämään, synnyttämään ja synnyttämään, vaikka maapallon resurssit ei mitenkään riitä? Jotkut sanoo, ovat laskeneet, että maapallo PYSTYISI elättämään niin ja niin paljon ihmisiä, jos resurssit jaettaisiin tasaisesti. Mutta onko se mitään elämää, että sinnitellään äärirajoilla..? Mä sanon, että syntyvyyden säännöstely on kaiken aa ja oo.

Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että pallolla on nykyisin 7 .. miljardia.. ihmistä! Voi saakeli, en muuta sano. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Vai oliko se sittenkin lisääntykää ja TUHOTKAA maa?

Tässä tilanteessa paavia ei voi vapauttaa vastuusta, koska hänellä on suuri vaikutusvalta monessa köyhässä maassa! Jos minä olisin hän, niin en voisi nukkua öisin, niin pahoin kyllä tuntuisi sydämessä tuo juttu.. siis se, että kannustan ihmisiä hulluuteen.

Lahjaongelma

On taas se aika vuodesta, kun Kummityttö A:n synttäri lähestyy ja mä olen aivan clueless. Hän sai tässä viime viikolla SKOOTTERIN vanhemmiltaan, ihan tuosta vaan. Minä en yksinkertaisesti tiedä, mitä minä voin ostaa hänelle. Mitä sellaista voin antaa, mikä tuntuisi? Kummityttö A:lle en VOI ostaa lahjaksi kirjaa vaikkapa antikvariaatista. 1. Hän ei lue kirjoja ja 2. Antikvariaatista ostettuja lahjoja ei arvosteta heillä. Olen aika monta kirjaa hälle ostanut [kirjakaupasta] mutta tässä vähän aikaa sitten hän teki aika suorin sanoin selväksi, että hän ei tykkää lukea. Päätin silloin, että kirjoja ei enää. Mikä on sinänsä harmi, olin tavallaan ajatellut Anne Frankin päiväkirjaa - itse rakastin sitä kirjaa n. 12-16 vuotiaana yli kaiken ja se oli koskettava..

Viime jouluna ostin sellaisen kosmetiikkaboksin Sokokselta. Siinä oli minihuulipunia, minikynsilakkoja yms. Se mikä tekee lahjan ostamisen erityisen vaikeaksi on se, kun niitä ei KOSKAAN kommentoida mitenkään. Niistä ei muuten myöskään kiitetä, ei millään tavalla. Eli mä olen tavallaan tosi pimennossa sen suhteen, että osaanko ollenkaan ostaa mitään sopivaa. Vaatetta en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on Valtiosalaisuus.

Mietin jotain korua, nyt kun hän kuitenkin pääsi yläasteelta. Mutta en tiedä.

Itse tehtyä lahjaa en IKINÄ uskaltaisi antaa A:lle, hän ei arvosta sellaisia yhtään.

Myönnän olevani sellainen paskiainen, että olen oikein laskenut vuosia A:n 18-vuotispäivään [olen päättänyt, että sitten en enää osta lahjoja], koska vuosi vuodelta vain käy vaikeammaksi tämä lahjanosto. Eikä aina ole rahaakaan pistää kauheasti johonkin tällaiseen. Joku sanoo, että anna rahaa.. No, se joku ei ehkä tiedä kuinka runsaasti A. saa rahaa vanhemmiltaan ihan arkisinkin. Jos meinaisi antaa rahalahjan, niin sen pitäisi olla VÄHINTÄÄN 50 tai 100 euroa, ja ymmärrettävistä syistä mulla ei oikein ole sellaiseen varaa.

Mä en tajua miksi vanhemmat valitsevat köyhän kummin [mä], ottaisivat sitten sellaisen rikkaan, joka voisi ostaa kaikkea. Kai he ajattelivat silloin mua valitessaan [olin 22], että pääsen hyvään työhön jne. jne.. Heh, no toisin kävi. ;)

6 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluihin! Mietin josko kehittelisin ihan OMAN juustokakun tällä kertaa.. Hedelmäsosetta, flora vispiä, valkosuklaata.. ja pohjaksi jotain suklaakeksejä ja voita..? Kiille mehusta tai hedelmäsoseesta..? Saas nyt nähdä!

Veitsen alle elokuussa!

Häpyhuulipatti leikataan sitten elokuussa, elokuun alussa! Siihen asti pitää odotella. Siitä tuli kirje mulle tuossa pari päivää sitten.. No, pääasia tietysti, että asia ETENEE, vaikka sitten hitaastikin. Vähän vaan harmittaa sellaiseen isoon opetussairaalaan, erikoislekurille meno.. Ehkä olisi ollut parempi, jos se vain olisi leikattu terveyskeskuksessa? MIKSI siinä muka 'pitää' olla erikoislekuri, en tajua?? No, ei kai auta kuin luottaa itseä viisaampien päätöksiin, hehe.

Oli taas sellaisia esitäytettäviä esitietolomakkeita oikein kirje pullollaan! Kaikkea mahdollista ne kyselee.

Lei-lei-leivontaa..!

Lupasin sitten miehelle tehdä Baileyskaakun! Ostin sitä varten jo mascarponejuuston viime kauppareissulla. Sen lisäksi teen korvapuusteja. Olen ollut tosi mietteliäänä, että teenkö [kuten tavallista] myös rahkapullia, mutta nytpä en taida tehdä. Olen huomannut, etten kuitenkaan pidä niistä niin paljon kuin ihanista, fariinisokeria tihkuvista korvapuusteista.

0 kokonaista vuorokautta - -

- - enää! ;) Olen todella ylpeä itsestäni, että en ole ainakaan MITÄÄN suklaata ostellut kotiin. Jäätelöhamstraukseen tosiaan syyllistyin ja se ei ole kiva. :( Mutta onhan sekin jotain, ettei kaikkea hamstraa, vaan 'vain' jotakin! Pitää ajatella positiivisesti! Lääh, slurps, noin 23 tuntia ja 45 minuuttia H-hetkeen! ;)

Rasvan hurmaa!

Mies katsoi sen Ben&Jerry-jäätelöpuikon [Peanut Butter Cookie Dough - mainitsin sen edellisessä postauksessa] ravintosisältöä ja huh-hah-hei, rasvaa on huikeat 25%! :) Yksi juttu mistä pidän amerikkalaisissa on se HÄPEÄMÄTTÖMYYS, jolla he ruoassa ja namissa uskaltavat ilotella rasvalla.. ja kaloreilla.. Kieltämättä se myös näkyy katukuvassa, mutta semmoista se on! :) Kaikkea ei voi saada!

Muistan kun olin USA:ssa, että mua hämmästytti tavallaan se hyvin painavien ihmisten määrä katukuvassa. Ja kuinka isoja vaatteita sitä tehdäänkään. Nyt en enää niin sitä mieti, koska olen huomannut, että ihan n. 10 [?] vuoden sisään on Suomessa yleistynyt kovasti oikein raskaan sarjan lihavuus. Sitä ei nähnyt mun lapsuudessa, oikeasti!

USA:ssa myös söin sellaisia miljoonan kalorin browniei'ta! Silloin vähän ihmettelinkin kyllä sitä kalorimäärää, koska mun mielestä se EI ollut suhteessa brownieiden herkullisuuteen. Tuntui kuin ne vain olisi mätetty täyteen suklaata.. Tai sitten voita. Samanlaisen tai ehkä jopa paremman makuelämyksen olisi varmaan saanut myös vähemmillä kaloreilla.

Mies kiitteli tuota B&J-irtojäätelöpuikkoa maistuvaksi JA koska se oli yksittäispakattu pieneen pahvirasiaan. Meillä on tuossa paikallisessa kaupassa [K-kaupassa!] sellainen miinuspuoli, että siellä tavalliseen suomalaiseen tapaan pakatut jätskipuikot ja tuutit ovat usein melkoista mössöä. :( Sama juttu ei muuten tapahdu naapurin S-marketissa, joten vika on kyllä siinä K:ssa, joko henkilökunta tai toimittaja tms. tekee jotain, että jäätelönautinnot tulee murskaisina kuluttajan käsiin! :( Hyi, hävetkööt! Tietenkään yksittäispakkaaminen ja massiivipakkaaminen noin muutenkaan ei ole ekologista, mutta B&J-jäätelön kotisivuilta ainakin luin, että he pyrkivät mahdollisimman ekologiseen lopputulokseen. Lisäksi raaka-aineet yms. ovat reilun kaupan ja ilmeisesti yhtiö myös tukee syrjäytyneiden työllistymistä ja muutakin sosiaalista projektia. Hih, JOS asuisimme USA:ssa, niin ehkäpä mun 'ura' voisi urjeta B&J:n brownienpaistajana? ;)

Olisi muuten sivumennen sanottuna hienoa jos suomalaisetkin firmat tahtoisivat tehdä 'hyviä' tekoja ja auttaa pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä työllistymään. Minusta joskus on ikävää se, kun sellaista kulttuuria ei oikeastaan meillä ole. En todellakaan ihannoi amerikkalaista yhteiskuntaa, mutta B&J-suhteessa heillä siellä on ehkä paremmin kuin meillä.

2 kokonaista vuorokautta - -

- mässäilyyn! Nytpäs mä sitten luin, että jotkut ruokatehtaat menee lakkoon! Toivottavasti se ei kauheasti vaikeuta mun mässinkejä. Se ainakin on harmi, jos leipä loppuu kauppoista. Jotkut leipomothan menevät lakkoon myös. Leipä on numero yksi mässytarpeiden joukossa. Jos ei muu auta, niin tietty leivon ITSE vaikka sämpylöitä, mutta ei huvittaisi nyt, kun kuitenkin on sitä pullan tekoa luvassa! Menee raskaaksi [ja uuni paahtaa kämpän kuumaksi] jos kaikkea joutuu leipomaan.

Mualainen

Mähän olen alkujaan Savon tyttöjä.. voin muuten kertoa, että olin 18 [!!!] päästessäni ekaa kertaa hampurilaisbaariin! :) Tai saattoi olla, että olin 17, mutta jos näin oli, niin se oli ihan siinä loppuvaiheessa .. eli olin täyttämässä 18. Sellaisia paikkoja ei ihan yksinkertaisesti OLLUT siinä tuppukylässä, jossa kasvoin. ;) Sitten semmoinen tuli, kun olin tosiaan 17-18.. Se ei edes ollut mikään Mäkkäri, vaan ihan sellainen jonkun pystyyn pistämä paikka, jossa nyt sai jotain hampurilaisen tyyppistä muonaa. Hih!

Muistelin vaan tätä kun nyt vapun aikaan tuli mieleen esim. se 1. opiskelijavappu. 1. vuonna opiskellessa tuli käytyä usein McDonaldilla ja Carrollississa ihan vain siksi, kun kerrankin PÄÄSI sellaisiin paikkoihin.

Hassua muuten miten pizzainto on huvennut ihan täysin! Nyt tuntuu tyhmältä se kuinka usein piti nuorna päästä pizzalle. Semmoinen kuiva ohut lätty, jäähtyy hetkessä.. what's the big deal? Nykyisin JOS jotain pizzaa tilaisin ravintelissa, niin PANNUpizzaa ehkä. Esim. Rossossa oli hyvä pannaripizza, mutta sen hyvyyttä sääteli suuresti se kulloinkin vuorossa oleva kokki! Joskus kokki kitsailee täytteiden kanssa ja silloin on kuin jotain kuivaa leipää purisit! Melkein riskittömin vaihtoehto on luopua pizzasta kokonaan ja niinhän mä olenkin tehnyt. Kotona joskus teen itse pizzaa, siitä tulee lukioajat mieleen kun pizza kuului vähän joka bileisiin. Ja sitten se on hyvää purtavaa jääkaappikylmänäkin, kun on MÄSSY. Siksi joskus teen sitä ruoaksi miehelle [ja mässyruoaksi itselleni] kun herkkuilut lähestyy.

Nuoret ne käy vaan viisaammiks..

Tai sitten eivät, mutta JOTENKIN mulla vaan on sellainen olo, että nykyisin nuoret ei enää koe sellaista painetta/tarvetta/intoa ördata kuin mun savolaisessa nuoruudessani. Mun aikaan alkoholi oli aika 'kova juttu' ja sitä kaikki sitten maisteli. Tai ainakin jos halusit olla jotenkin 'in', niin maistelit. Itsekin sain halutun ja suositun maineen siksi, koska en tosiaankaan sylkenyt lasiin [en toisaalta usein 'sikaillutkaan' ainakaan ihan törkeästi] ja olin ilomieli juomari.

Joskus 15-vuotiaana paine lärvätä oli aika suuri. Tuntui, että kaikki muut sitä tekee. Itseni säästi pahimmilta tosi-tosi-nuorena kokeiluilta se, kun ridasin. Tallilla meni aikaa ja siellä oli kivoja kavereita.

Pizzat, purilaiset ja muut..

.. on mielessä siksi, kun nyt on taas jotenkin herkkuhimo! :) Onneksi seuraavaan herkkuiluun on enää 4 kokonaista vuorokautta! :) Leivonnasta en ole vielä päättänyt mitään. Pitäis varmaan tehdä juustokakkua, sellaista liivatteella kylmässä hyytyvää, koska kumminkin leivon pullaa, enkä tahdo uunia pitää päällä koko aika. Täällä meillä lämpötila muutenkin nousee jo näin alkukeväästä aika korkealle. :( Ei siitä mun suklaatkaan pidä. Sitten jos vielä uuni paahtaa täysillä pullat ja jotkut MUUT uunia vaativat leivonnaiset, niin ei herranjesta sitä kestä.