Tyttökirjoissa oli muuten myös yksi aika tärkeä arvo, jonka opin: ei pidä halveksia ihmistä esim. köyhyyden vuoksi. "Pikku naisissa" Meg saa opetuksen antaessaan rikkaiden 'ystävien' tällätä itsensä huippuhienoksi ja omaksuessaan heidän teennäiset keikistelynsä. Perheystävä näkee Megin ja osoittaa paheksuntansa. Meg teki tekonsa, koska häpesi köyhyyttään ja huonompia vaatteitaan rikkaiden ystävien rinnalla. Mutta hän oppi, eikä enää yrittänyt olla muuta kuin oli.
Näin minäkin ajattelen. Minusta on tärkeämpää mitä ihminen sisällisessä mielessä on, kuin mitä on yllä. Mutta silti, en voi sille mitään että esim. Äetmuoria olen saanut usein hävetä. Minä en tajua mitä hänelle on tapahtunut. Olen nähnyt nuoruuskuvia hänestä, niissä hän on tyylikäs ja huoliteltukin. Nyt on ihan toisin. Minua joskus nolottaa viedä miestä käymään Äetmuorin luona, koska aika usein hän esiintyy karmeissa harmaissa, resuissa collegehousuissa, jotka oikeasti ovat .. en osaa oikein sanoin kuvata. :( Hän ei yhtään välitä, että sinne on menossa ihmisiä. Jotenkin vielä tajuaisin sen, ettei hän välitä miltä näyttää omien lasten silmissä, mutta vävypojat luulisi olevan eri asia. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin jos ITSE olisin äiti, niin tuskin edes aikuisten lasteni edessä esiintyisin ihan niin! Vaikka Äetmuori siis pukeutuu noin, risaan neuleeseen ja niihin collegehousuihin, niin SILTI hän katsoo asiaksi arvostella Siukun ja mun vaatteet kuin paraskin muotitoimittaja. Se on ihan täysin hullua!
Joskus häpesin Isukkiakin siinä mielessä. Hän tosin ei ollut niin hunningolla kuin Muori, mutta lähinnä se vapaa-ajan tyyli oli jäänyt päälle.
Miehen vanhemmat on aina siisteissä vaatteissa. Kyllä sille osaa antaa arvoa. Tietysti miehen vanhemmat on varakkaampiakin kuin Äetmuori, mutta se ei ole pointti. Siukkuni on suunnilleen saman kokoinen kuin Muori ja TIEDÄN hänen antaneen Muorille paljonkin hyvää vaatetta, suoria housuja, puseroita, neuleita. Mutta hän ei käytä niitä.
Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat vanhetessaan muuttuneet ihan tunnistamattomiksi. Olen joskus ollut todistamassa sitä kun joku ihminen näkee Muorin esim. 20 vuoden tauon jälkeen. Ne ihmiset ovat aina jotenkin hämillään tai tyrmistyneen oloisia ja tiedän heidän jälkeenpäin sanovan Muorin vanhentuneen huonosti tai muuttuneen ihan toiseksi. Muistan vielä omasta lapsuudesta, kyllä hän oli silloin tarkka vaatteistaan vielä. Nyt hän on lyönyt ihan kokonaan läskiksi. Jos se ero hämmästyttää mua, niin jollekin vieraalle se voi olla täysi shokki, kun ei ole näkemässä pikku hiljaista muutosta, vaan oikein kunnon rysäyksen.
En oikeastaan tiedä mistä tuo johtuu, Muorin homssantuminen, erinäisiä selityksiä olen miettinyt. Mullahan on ollut jo pitempään sellainen tunne, että hän juo joskus aika reippaastikin. En voi 'todistaa' sitä mitenkään, se on tunne. Elänkin liian kaukana voidakseni varmuudella sanoa. Mutta ne mielialojen vaihtelut, sellainen omanlainen sekavuus joskus puhelimessa. Ja oluen haju, jonka sattumalta haistoin Muorin ympärillä ennen kummitätini hautajaisia. Kai hänellä on ollut jo aika pitkäänkin tapana ottaa ryyppy jos jännittää tai edessä on jotain suurta. Nyt ihan muutama vuosi sitten vasta sain tietää, että hän oli nautiskellut jonkun verran konjakkia ennen mun häitäni.
Vanhemman, "isoäitimallin" naisen ryyppääminen taitaa Suomessa olla se suurin tabu. Muorihan ON isoäiti, vaikkei pahemmin piittaa lapsenlapsista. Olen sitäkin miettinyt, että johtuuko se tuosta juomisesta - jos siis olen oikeassa ja hän juo. Kun elämässä on alkoholi, niin ei silloin varmaan jaksa pitää lapsenlapsiakaan kovin ihmeellisinä.
Ja K Y L L Ä - tiedoksi uteliaille, totta hemmetissä tunnen syyllisyyttä ja huolta. Mietin onko se minun syyni, jos Muori vaikka oikeasti joisi. [Ja uskon että juo, se on intuitiivinen tunne, mutta koska en tiedä varmasti niin puhutaan nyt uskon pohjalta.] Mietin pitäisikö minun kysellä hänen elämästään tässä suhteessa - mutta tiedän senkin, että 1. hän loukkaantuisi verisesti ja 2. kieltäisi kaiken, jos utelisin.
Minun teini-ikääni jo sävyttivät Muorin olutpullot, jotka hän näppärästi piilotteli ystävieni katseilta keittiön kaappeihin. Nyt kun mietin aikuisen järjellä nuoruuttani, niin ei olisi ihme vaikka Muori olisi ollut melkein koko teini-ikäni pienessä pöhnässä koko ajan. Sen verran sitä olutta nimittäin kului.
Olen tajuttoman kiitollinen miehelle, ettei hän koskaan ole sanonut mitään - en tiedä onko hän huomannut, epäileekö jotain - joskus mies voi olla tosi tosi tarkkanäköinen.. No joka tapauksessa, olen tosi kiitollinen siitä ettei hän ole mitenkään puheissaan tuonut esiin tätä, siis Muorin järkyttävää pukeutumista ja [mahdollista] juomista. :( Minä en hänelle suuttuisi vaikka hän toisikin sen esiin, mutta olisin kyllä tosi kiusaantunut tavallaan. Kai. Ja joskus mietin, voi mikä sika olenkaan, että tavallaan mies olisi kyllä voinut löytää vaimon jostain paljon 'paremmasta' perheestä. Ainakin normaalimmasta.
Tunnen siitäkin syyllisyyttä, että olen hävennyt vanhempiani. Kun tiedän ettei niin SAISI tuntea, ei KOSKAAN. Se on oikein Biibelissäkin kai sanottu, kunnioita vanhempiasi. Joskus vaan on vaikea kunnioittaa, pystyy oikeastaan vain antamaan sen kunnioituksen ulkonaisen muodon. Mun kohdalla se on sitä, etten sano Muorille suoraan hänen vaatteidensa karmeudesta, etten sano suoraan sitä että mulla oli omasta mielestäni monessa suhteessa vaikea lapsuus ja nuoruus. Olen niistä hiljaa, niin toteutuu se kunnioituksen ulkoinen muoto. Enempään en pysty.
En mä tosiaan sano että mun äitini pitäisi olla muotinukke. Mutta olisiko muka liikaa vaadittu edes ehjät vaatteet? Jos ei mun vuokseni, niin edes miehen. Yksi juttu mitä yhdessä vanhemmassa naissukulaisessani ihailen on se, että hän on 7-kymppisenäkin NAINEN. Sellainen täysverinen nainen, eli yhä tavallaan haluaa viehättää silmää ja onnistuu siinä. Ei hän missään miljonäärivaatteissa kulje, mutta hänellä on usein siistit housut ja joku ihana paitapusero ja jippona joku tosi hieno koru, ei mikään aito vaan ihan pukukoru, rihkamaa. Mutta se luo sellaisen naisellisen vaikutelman. Ja hän laittaa hiuksensa, ei kulje tukka hapsottaen. Semmoinen minäkin tahtoisin olla, tuo sukulaisnaiseni on sellainen idolini.
Nyt viime aikoina mulla on ollut joku tarve olla lähellä vanhempia naispuolisia sukulaisia, ja anoppia ja miehen naispuolisia tätejä yms. Kai jotenkin etsin heistä roolimallia tulevalle. Koska Muorista en voi mallia ottaa, en halua. Mulle aina sellaisten siistien, onnellisten ja pirteiden vanhempien naisten näkeminen on valtava helpotus ja ilo [kuulostan varmaan ihan hullulta!], koska siitä näen, että sekin voi olla tulevaisuus, semmoistakin voi olla luvassa. Ettei tulevaisuuden ole pakko olla pelkkää taantumista ja rapistumista, katkeroitumista, ryyppäämistä ja holtitonta elämää.
Kai se on niin, että jotkut ihmiset kestää työttömyyttä huonommin kuin toiset. Muorilta kai meni viimeinenkin syy järkevään elämään siinä vaiheessa kun hän alkoi varhaiseläkkeelle. Hän meni sille viisikymppisenä. Siitä lähtien se onkin ollut pelkkää alamäkeä. Kaikillehan ei käy niin, ei jos on harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita. Ne kyllä on olennaisia. On semmoisiakin ihmisiä, jotka on jääneet esim. työkyvyttömyyseläkkeille nelikymppisinä, mutta he ovat onnellisia ja elämässä on sisältöä, kun on harrastuksia. Niin tärkeää se on. Muorin mielestä harrastukset ovat vähän typeriä, hän puhuu niistä niin kuin ne olisi jotain, mitä lapsilla saa olla. Aikuiset harrastajat ovat lähinnä vitsi. Itse olen ihan toista mieltä tästäKIN.
No niin nyt olen tunnustanut olevani suuri porsas, häpeäväni omaa äitiäni. Nyt varmaan mut sitten saa kivittää pinnallisena bimbona. Mutta toisaalta tämä blogin pito on mulle ollut tavattoman valaisevaa. Kun olen kirjoittanut asiat, niin olen jotenkin nähnyt ne myös selvemmin.
2 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!
... HIIIIIIIIIIIIIIII! [Sukliksen intokarjaisu!] Nyt.. nyt siis enää 2 kokonaista vuorokautta.. ja sitten onkin edessä valtavan hienot hetket! Mun pitää varmaan mennä Isoon Kaupunkiin asti, mieli tekee jotenkin .. palkita itseni jollain erikoisemmalla suklaatilla. City-Marketissa on Lindtiä ja se on aina hyvä valinta. Mutta - ehkä jotain muuta sittenkin? Sen tulemme näkemään. Menen Isoon Kaupunkiin viimeistään perjantaina. Pienessä Kaupungissa pitää käydä ennen sitä, siellä nimittäin on Lidl. Kyllä tässä nyt saa hosua ja heilua!
Ja nyt muuten painun kuntopyöräilemään taas! :) Kalorit kuluu, Suklis läähättää yössä! Siivouskin on edistynyt tosi hyvin, ihan aikataulussa ollaan. Huomenna on melkoinen puserrus edessä, kun pitää makuuhuone siivota. Minä imuroitsen patjat, tyynyt, peitot ja kaikki.. aina.. ja sängyn pohjat.. ja pesen joka paikan. On siinä työtä, mutta on se palkitsevaakin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYhimo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYhimo. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
torstai 20. marraskuuta 2008
Yöilmiö
Tekee mieli ostaa Jacquotin tryffeleitä. Ihan hullua, koska tiedän, etten pysty niitä koskaan syömään urakalla. Ne ovat niin täyteläisiä, että yksi tai kaksi riittää. Näin vain K-kaupassa sellaisia.. piparkakun makuisia tryffeleitä.. ja aloin haaveilla. ;) Linkitän tuolle sulkaayhdistyksen sivulle, jossa itselleni tutut jacquotit on arvosteltu. Niitä piparinmakuisia en siis ole maistanut, vaan ihan noita tavallisia. Ja näistä tavallisista pidin! Niitä sai aikoinaan Euroihme-nimisestä kaupasta. Nykyisin Euroihmettä ei enää ole tuossa meidän lähimmässä isossa kauppakeskuksessamme. :( Kurjaa!
Tuntuu mahdollisimman kurjalta että taas suunnittelen hamstrausta, vaikka mun pitäisi tietää paremmin! Toinen vaihtoehto on ostaa Pandan Juhlapöytä. Tiedetään, hullu olen, kaiken sen vaahtoamisen jälkeen mitä olen kyseisestä sontarasi -- oho, anteeksi, SUKLAArasiasta sanonut. Mutta siinä on pari hyvää konvehtia. Ja mies tykkää taas niistä semmoisista.. mitä ananastäytteisiä yms. niitä nyt onkaan.. Ja Arkipöytä on edes halpa. :( Mutta voi hemmetti kun kuitenkin on se Milkan lila rasia, jonka aion nyt seuraavassa MÄSSYssä vetää! Rajansa kai konvehtienkin sietokyvyllä. Odotan kyllä Milkan maistamista innolla.
Katsotaan nyt jos pystysin hiukan hillitsemään tätä menoa. Ehkä tämä ostosvimma on nyt vain tällainen yöilmiö. Aamulla voi olla toinen ääni kellossa.
Mitä tänään syötäisiin?
No tänään minä, suklaahirviö, olen syönyt ihan perunaa ja sitten sellaista kastiketta, jossa on oikeastaan pelkkää tomaattimurskaa ja kasvislientä ja sipulia + muita kasviksia. Hih, vähäkalorinen vaihtoehto! Mies söi tavalliseen tapaansa omatekemäänsä liharuokaa. Mies on alkanut mun myötä oppia syömään kalaa silloin tällöin, mutta kokonaan kasviruoasta hän EI pidä, enkä toisaalta koe että mulla olisi oikeus pakottaa..
2 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!
Kärsisinköhän vähemmän MÄSSYmasennuksesta, jos vain ihan yksinkertaisesti löisin leivontasuunnitelmat kerralla lukkoon ja sitten en miettisi ja muuttelisi niitä MÄSSYn lähestyessä? On niin kurjaa kun koko aika päässä pyörii leivonnat. Se on stressaavaakin.
Tänään puhuin taas miehen kanssa siitä, että en uskalla päästää ihmisiä [ystäväkandeja] lähelleni. Koska se tietäisi, ystävyyssuhteen syvetessä, sitä että he väistämättä törmäisivät joihinkin 'outouksiini', esim. MÄSSY voisi tulla julkiseksi ja muutkin.. ahdistukset yms.
Siivouspakkomielle
Olen siivonnutkin, minun täytyy aina se tehdä siinä tietyssä tutussa järjestyksessä. Tein vähän perussiivouksesta poikkeavaakin, pyyhin meidän ovikellon ja sitten sähkökatkaisijoita. Tulipas muuten musta liina, hyh hyh! Kannattaa tosiaankin ihmisten joskus pyyhkiä ovia, ovenripoja, valokatkaisijoita.. Jos niitä ei koskaan pyyhi, niin ne mustuvat ja joka tapauksessa se on aika epähygieenistäkin.. kun ei tiedä miten flunssaisilla käsillä niihin on koskettu. Paljon bakteereja!
En tajua miten joku voi elää esim. kuukausikaupalla siivoamatta. Luulisi olevan kurjaa potkia pölylampaita pois jaloista ja saada sukanpohjat mustiksi omassa kodissa. Mutta jotkut eivät välitä elinympäristön viihtyisyydestä. Minä välitän siitä tosi paljon. Koetan aina että kaikki olisi kaunista ja paikallaan, koska itse kärsin epäjärjestyksestä. Mies on kyllä varsinainen sottapytty, jos ei minua olisi niin hän ei varmaan siivoaisi kuin kerran vuoteen. Anoppi on tosi ihana ihminen, mutta ikävä kyllä hänkin on hiukan passannut poikansa pilalle. :( Käy esim. siivoamassa miehen veljen kotona - tai siis kävi silloin kun mies oli sinkku vielä n. vuosi sitten - ja miehen veli on muuten vuoden vanhempi kuin minä! Se on jotenkin hullua. Minusta miehen veljen olisi pitänyt kiittää äitiään kauniisti tarjouksesta, mutta siivota koti itse. Ei voi olla oikein, että kohta kuusikymppinen, polvivaivoista [leikattukin on!] kärsivä nainen joutuu siivoamaan ison, vahvan kolmekymppisen pojan kodin! Anoppi on sillä lailla tosi KILTTI.. hänelle jotenkin on luonnollista aina palvella muita. Se on hieno ominaisuus mutta on siinä vaaransakin.
SKP
Kävin SKP:n nettisivuilla. Ei taida sekään puolue olla mua varten: puhuvat vain kaikkien maiden työtätekevien liittymisestä yhteen. Entäs me työttömät lortit sitten? :(
Tuntuu mahdollisimman kurjalta että taas suunnittelen hamstrausta, vaikka mun pitäisi tietää paremmin! Toinen vaihtoehto on ostaa Pandan Juhlapöytä. Tiedetään, hullu olen, kaiken sen vaahtoamisen jälkeen mitä olen kyseisestä sontarasi -- oho, anteeksi, SUKLAArasiasta sanonut. Mutta siinä on pari hyvää konvehtia. Ja mies tykkää taas niistä semmoisista.. mitä ananastäytteisiä yms. niitä nyt onkaan.. Ja Arkipöytä on edes halpa. :( Mutta voi hemmetti kun kuitenkin on se Milkan lila rasia, jonka aion nyt seuraavassa MÄSSYssä vetää! Rajansa kai konvehtienkin sietokyvyllä. Odotan kyllä Milkan maistamista innolla.
Katsotaan nyt jos pystysin hiukan hillitsemään tätä menoa. Ehkä tämä ostosvimma on nyt vain tällainen yöilmiö. Aamulla voi olla toinen ääni kellossa.
Mitä tänään syötäisiin?
No tänään minä, suklaahirviö, olen syönyt ihan perunaa ja sitten sellaista kastiketta, jossa on oikeastaan pelkkää tomaattimurskaa ja kasvislientä ja sipulia + muita kasviksia. Hih, vähäkalorinen vaihtoehto! Mies söi tavalliseen tapaansa omatekemäänsä liharuokaa. Mies on alkanut mun myötä oppia syömään kalaa silloin tällöin, mutta kokonaan kasviruoasta hän EI pidä, enkä toisaalta koe että mulla olisi oikeus pakottaa..
2 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!
Kärsisinköhän vähemmän MÄSSYmasennuksesta, jos vain ihan yksinkertaisesti löisin leivontasuunnitelmat kerralla lukkoon ja sitten en miettisi ja muuttelisi niitä MÄSSYn lähestyessä? On niin kurjaa kun koko aika päässä pyörii leivonnat. Se on stressaavaakin.
Tänään puhuin taas miehen kanssa siitä, että en uskalla päästää ihmisiä [ystäväkandeja] lähelleni. Koska se tietäisi, ystävyyssuhteen syvetessä, sitä että he väistämättä törmäisivät joihinkin 'outouksiini', esim. MÄSSY voisi tulla julkiseksi ja muutkin.. ahdistukset yms.
Siivouspakkomielle
Olen siivonnutkin, minun täytyy aina se tehdä siinä tietyssä tutussa järjestyksessä. Tein vähän perussiivouksesta poikkeavaakin, pyyhin meidän ovikellon ja sitten sähkökatkaisijoita. Tulipas muuten musta liina, hyh hyh! Kannattaa tosiaankin ihmisten joskus pyyhkiä ovia, ovenripoja, valokatkaisijoita.. Jos niitä ei koskaan pyyhi, niin ne mustuvat ja joka tapauksessa se on aika epähygieenistäkin.. kun ei tiedä miten flunssaisilla käsillä niihin on koskettu. Paljon bakteereja!
En tajua miten joku voi elää esim. kuukausikaupalla siivoamatta. Luulisi olevan kurjaa potkia pölylampaita pois jaloista ja saada sukanpohjat mustiksi omassa kodissa. Mutta jotkut eivät välitä elinympäristön viihtyisyydestä. Minä välitän siitä tosi paljon. Koetan aina että kaikki olisi kaunista ja paikallaan, koska itse kärsin epäjärjestyksestä. Mies on kyllä varsinainen sottapytty, jos ei minua olisi niin hän ei varmaan siivoaisi kuin kerran vuoteen. Anoppi on tosi ihana ihminen, mutta ikävä kyllä hänkin on hiukan passannut poikansa pilalle. :( Käy esim. siivoamassa miehen veljen kotona - tai siis kävi silloin kun mies oli sinkku vielä n. vuosi sitten - ja miehen veli on muuten vuoden vanhempi kuin minä! Se on jotenkin hullua. Minusta miehen veljen olisi pitänyt kiittää äitiään kauniisti tarjouksesta, mutta siivota koti itse. Ei voi olla oikein, että kohta kuusikymppinen, polvivaivoista [leikattukin on!] kärsivä nainen joutuu siivoamaan ison, vahvan kolmekymppisen pojan kodin! Anoppi on sillä lailla tosi KILTTI.. hänelle jotenkin on luonnollista aina palvella muita. Se on hieno ominaisuus mutta on siinä vaaransakin.
SKP
Kävin SKP:n nettisivuilla. Ei taida sekään puolue olla mua varten: puhuvat vain kaikkien maiden työtätekevien liittymisestä yhteen. Entäs me työttömät lortit sitten? :(
lauantai 1. marraskuuta 2008
Läskin raivo Prismassa
Viimeksi kun oli MÄSSY, niin sinä lauantaina olin Prismelissä ostoksilla. Oli jonoa ja tunkua. Sitten joku sellainen tosi iso ja lihava mies [pitkä ja tosi-tosi ylipainoinen] sanoi minulle: 'oliko ihan pakko tunkea siihen eteen', kun jouduin liikahtamaan kassajonossa eteenpäin. Minun takaa kun tuli nimittäin painetta, etten oikein muutakaan voinut. Samaan aikaan sen läskin miehen vaimo [myös tosi iso] mutisi jotain sellaisella mankuvalla äänellä kuin joku kiukkuinen 3-vuotias. En saanut selvää, mitä se naaras toimitti, mutta ei varmaankaan kiitellyt mua ainakaan. ;)
Minä ihmettelen ihmisiä jotka eivät tajua, että ruuhka-aikaan kaupoissa valitettavasti on muitakin ihmisiä kuin he. Kun nämä ihmiset vielä sen tajuaisivat, että harva siellä kaupassa on TAHALLAAN + ilkeyttään heidän tiellään! Ihmisten tunku voi johtua siitä, että ei
- satu näkemään, että joku nyt jostakin liikkeestä kärsii kauheasti
- ei voi muuta kuin olla jonkun tiellä, kun tilaa ei OLE
- muuten vain tahattomasti sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.
Kuvitteleeko joku oikeasti kauppojen muiden asiakkaiden olevan sillä mielellä liikkeessä, että 'wow, kokeilenpa kuinka monta ihmistä voin tyrkätä, kuinka monen tielle voin mennä, kuinka monen voin suututtaa?' Eiköhän ole niin, että me kaikki kyllä yritämme parhaamme, ettemme olisi vaivaksi muille. Kun vaivaa sattuu, niin useimmiten se on tahatonta. Anteeksi vaan, että olemme olemassa.
Minua joskus pelottaa tämä kun ihmisillä tuntuu olevan kauhean lyhyt pinna. Sinä samana päivänä ihmiset mulkoilivat tosi pahasti yhtä äitiä pikkulapsen kanssa, kun lapselta putosi tutti siis siinä kassajonossa, eikä äitiparka ihan heti välittömästi sitä löytänyt. On kamalaa juu! Kyllä elämä loppuu siihen että joutuu peräti minuutin kauemmin olemaan kassajonossa. Mitä kaikkea sillä minuutilla voisikaan tehdä, keksiä vaikka parannuskeinon HIV:iin, eikös juu?
Sitten aina ihmetellään ampumavälikohtausta ja muuta.. taitavat sattua siksi kun ihmisillä on aina tuli hännän alla nykyisin. Oma kiire on tärkeää, tipi-tipi tärkeää, kaiken pitää käydä niin kuin ei maailmassa muita olisi kuin minä ja minun tarpeeni. Muut ihmiset ovat vihollisia ja tiellä olevia esteitä ja heille saa sanoa mitä vaan. Eihän kukaan muu tunne mitään, ei loukkaannu eikä saa pahaa mieltä, eihän?
Minua tuon läskin miehen hommailu Prismelissä vähän ihmetytti. Yleensä sanotaan että lihavat on lepposia, mutta ei se muuten pidä paikkaansa. Minusta moni lihava voi olla ärtyisämpi ja lyhytpinnaisempi kuin normaali, koska massaa on enemmän, sitä hikoaa ja väsyy. Ja kostaa sen sitten muille.
Etenkin nyt kun alkaa jo joulumarkkinointi kaupoissa, niin sinne ei pitäisi lähteä sillä mielellä, että voi h-vetti, taas sinne inhottavien ihmisten joukkoon pitää mennä. Miettikää, että ne muut asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kuin te. Ja ihan samalla lailla kuin te ette tahallanne ole muiden tiellä, niin eivät ole ne kaupan muut asiakkaat tahallaan teidän tiellä. Yritetään sietää toisiamme.
Minä muuten en sanonut mitään siihen läsön kommenttiin. Olisi kai siitäkin voinut jonkun riidan alkaa ja saada kiivaat sanat vaihdetuksi, mutta minusta aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin uhmaikäinen lapsi. Ja miten muutenkaan aikuiset voisi vaatia nuorilta ja lapsilta viksua käytöstä, jos itse uhmailevat ja riitelevät, eli ovat HUONO ESIMERKKI? Kyllä lapset ja nuoret katsovat meitä aikuisia, kuinka hoidamme asiamme jne. Ja ottavat mallia.
Heheh ja en toisaalta uskaltaisi sanoa jollekin 140+ kiloiselle miehelle, että pidä suusi. :) Sellainen Lilleri-Lalleri jos lähtisi raivossaan vyörymään tai vaikka istua jysähtäisi mun päälle, niin se olisi tämän suklaahirviön loppu. :) Kun kumminkin olen aika pieni nainen.
Sain kyllä pahan mielen, että siinä mielessä varmaan läsö voi kokea viettäneensä onnistuneen lauantain. Tuollaiset pienetkin ilkeät sanat voivat jäädä pitkäksi aikaa jonkun herkän ihmisen mieleen ja itse ainakin olen tosi herkkä. Murehdin sitä, että olen ollut jonkun tiellä ja murehdin sitä, että joku ihminen katsoo jonkun aivan pienenkin asian oikeuttavan hänet sanomaan pahasti.
Luin vasta tuoreesta Iltalehdestä, ettei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ole koskaan ilkeä muille. Ei ole tarvetta mennä vinoilemaan kaupoissa ja kaupungilla muille, kun oma elämä on sellaista, että siihen on tyytyväinen. Kyllä minullakin joskus on tosi pahoja ajatuksia kun olen liikkeellä... mutta en koskaan avaa suutani ja paukkaa niitä ilmoille. Siinä minun kohdallani kulkee se raja.
Netissä joskus törmää myös ihmisiin, joilla taitaa olla joku krooninen PMS päällä [vaikka olisivatkin miehiä, hehe, eikös olekin hassua.. hormonimyrskyilijöitä!] tai muuten vain jotain ongelmia, jotka täytyy sitten purkaa hyökkäämällä suoraan jonkun henkilön tai nimimerkin kimppuun. Eipä voi taas kuin sanoa, että sääliksi käy teitä ja elämäänne. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, vaikka johonkin amerikkalaistyyliseen anger management-juttuun? En tosin ole vähään aikaan tällaisiin reppanoihin törmännyt, kun en ole harrastellut keskusteluakaan.
Kuukautiset
Olen biologian vanki, sain kivikautiset kuukautiset, kuten jokainen nainen kerran kuukauteen. Tavallaan aika hassu juttu ettei minulla ole kovia kuukautiskipuja. Monella endoilijalla on, mutta ei kaikilla. Endohan voi olla täysin oireetonkin. Minulla on kipuja kierron keskivaiheilla ja sitten loppuvaiheilla, mutta kuukautiskipuja on tuskin lainkaan, tai sitten hyvin pieniä.
Viime yönä..
Viime yönä oli sellainen olo, että tahdon ahtaa, tunkea jotain ruokaa tai namia kitaani ja on PAKKO, pakko saada jotain. Mutta en seurannut sitä mielijohdetta. Olen oppinut, että se halu menee ohi! Pitää vain jaksaa odotella. Tunnissakin se voi mennä ohi ja sen unohtaa. Eli ei kannata heti sännätä namikaapille. :) Yleensä sekin auttaa minulla, kun alan tehdä jotain käsilläni tuon halun tullessa. Kirjoitan päiväkirjaa tai piirrän jotain, kirjoitan kortin ystävälle. Nyt viime yönä turvauduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitten sen halun unohti.. En tiedä mistä se johtui tällä kertaa. Mies herkutteli suklaatilla viime yönä ja kai minua jotenkin harmitti, kun en itse voinut.
Mies alkoi napostaa siitä Palace-rasiasta, jonka haukuin taannoin. Se on Lidlistä ostamani suklaatirasia, jonka nameista en yhtään pitänyt. Hämmästyksekseni mies tykkää.. ainakin osasta! No hyvä niin, ei tarvitse sentään roskiin heittää sitä rasiaa.
Toinen itseäni auttava juttu on mässäyshalun tullessa tutkia netistä vaikka jotain kuninkaallisista kertovaa sivustoa. Minä seuraan kuninkaallisten elämää, siis eurooppalaisten lähinnä. Ja joidenkin mallien ja julkkujen. Sitten vielä kun katsoo kuinka hoikkia he ovat, niin sitä tajuaa itsekin pysyä kurissa.
P.S...
Jos se Prisman Iso Poika sattuu vaikka tämän jotain kautta näkemään, niin ei muistella pahalla, eihän? Pelkään tulla kauppaan, jos vaikka olet siellä ja tallaat päälleni vihoissasi. Annan sinulle sellaisen neuvon, että ota selvää ostosten kotiinkuljetus palvelusta. Sinulle ei kaupassa käyminen sovi, koska et osaa olla ihmisten joukossa ja olet luultavasti epäsosiaalinen ihminen. Sama koskee vaimoasikin, ikävä kyllä. Ehkä teidän käy myös hiukan kateeksi nähdä terveitä, onnellisia ja normaaleja ihmisiä. Sille en minä mahda mitään, parantakaa elämäänne jos osaatte.
Minä ihmettelen ihmisiä jotka eivät tajua, että ruuhka-aikaan kaupoissa valitettavasti on muitakin ihmisiä kuin he. Kun nämä ihmiset vielä sen tajuaisivat, että harva siellä kaupassa on TAHALLAAN + ilkeyttään heidän tiellään! Ihmisten tunku voi johtua siitä, että ei
- satu näkemään, että joku nyt jostakin liikkeestä kärsii kauheasti
- ei voi muuta kuin olla jonkun tiellä, kun tilaa ei OLE
- muuten vain tahattomasti sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.
Kuvitteleeko joku oikeasti kauppojen muiden asiakkaiden olevan sillä mielellä liikkeessä, että 'wow, kokeilenpa kuinka monta ihmistä voin tyrkätä, kuinka monen tielle voin mennä, kuinka monen voin suututtaa?' Eiköhän ole niin, että me kaikki kyllä yritämme parhaamme, ettemme olisi vaivaksi muille. Kun vaivaa sattuu, niin useimmiten se on tahatonta. Anteeksi vaan, että olemme olemassa.
Minua joskus pelottaa tämä kun ihmisillä tuntuu olevan kauhean lyhyt pinna. Sinä samana päivänä ihmiset mulkoilivat tosi pahasti yhtä äitiä pikkulapsen kanssa, kun lapselta putosi tutti siis siinä kassajonossa, eikä äitiparka ihan heti välittömästi sitä löytänyt. On kamalaa juu! Kyllä elämä loppuu siihen että joutuu peräti minuutin kauemmin olemaan kassajonossa. Mitä kaikkea sillä minuutilla voisikaan tehdä, keksiä vaikka parannuskeinon HIV:iin, eikös juu?
Sitten aina ihmetellään ampumavälikohtausta ja muuta.. taitavat sattua siksi kun ihmisillä on aina tuli hännän alla nykyisin. Oma kiire on tärkeää, tipi-tipi tärkeää, kaiken pitää käydä niin kuin ei maailmassa muita olisi kuin minä ja minun tarpeeni. Muut ihmiset ovat vihollisia ja tiellä olevia esteitä ja heille saa sanoa mitä vaan. Eihän kukaan muu tunne mitään, ei loukkaannu eikä saa pahaa mieltä, eihän?
Minua tuon läskin miehen hommailu Prismelissä vähän ihmetytti. Yleensä sanotaan että lihavat on lepposia, mutta ei se muuten pidä paikkaansa. Minusta moni lihava voi olla ärtyisämpi ja lyhytpinnaisempi kuin normaali, koska massaa on enemmän, sitä hikoaa ja väsyy. Ja kostaa sen sitten muille.
Etenkin nyt kun alkaa jo joulumarkkinointi kaupoissa, niin sinne ei pitäisi lähteä sillä mielellä, että voi h-vetti, taas sinne inhottavien ihmisten joukkoon pitää mennä. Miettikää, että ne muut asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kuin te. Ja ihan samalla lailla kuin te ette tahallanne ole muiden tiellä, niin eivät ole ne kaupan muut asiakkaat tahallaan teidän tiellä. Yritetään sietää toisiamme.
Minä muuten en sanonut mitään siihen läsön kommenttiin. Olisi kai siitäkin voinut jonkun riidan alkaa ja saada kiivaat sanat vaihdetuksi, mutta minusta aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin uhmaikäinen lapsi. Ja miten muutenkaan aikuiset voisi vaatia nuorilta ja lapsilta viksua käytöstä, jos itse uhmailevat ja riitelevät, eli ovat HUONO ESIMERKKI? Kyllä lapset ja nuoret katsovat meitä aikuisia, kuinka hoidamme asiamme jne. Ja ottavat mallia.
Heheh ja en toisaalta uskaltaisi sanoa jollekin 140+ kiloiselle miehelle, että pidä suusi. :) Sellainen Lilleri-Lalleri jos lähtisi raivossaan vyörymään tai vaikka istua jysähtäisi mun päälle, niin se olisi tämän suklaahirviön loppu. :) Kun kumminkin olen aika pieni nainen.
Sain kyllä pahan mielen, että siinä mielessä varmaan läsö voi kokea viettäneensä onnistuneen lauantain. Tuollaiset pienetkin ilkeät sanat voivat jäädä pitkäksi aikaa jonkun herkän ihmisen mieleen ja itse ainakin olen tosi herkkä. Murehdin sitä, että olen ollut jonkun tiellä ja murehdin sitä, että joku ihminen katsoo jonkun aivan pienenkin asian oikeuttavan hänet sanomaan pahasti.
Luin vasta tuoreesta Iltalehdestä, ettei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ole koskaan ilkeä muille. Ei ole tarvetta mennä vinoilemaan kaupoissa ja kaupungilla muille, kun oma elämä on sellaista, että siihen on tyytyväinen. Kyllä minullakin joskus on tosi pahoja ajatuksia kun olen liikkeellä... mutta en koskaan avaa suutani ja paukkaa niitä ilmoille. Siinä minun kohdallani kulkee se raja.
Netissä joskus törmää myös ihmisiin, joilla taitaa olla joku krooninen PMS päällä [vaikka olisivatkin miehiä, hehe, eikös olekin hassua.. hormonimyrskyilijöitä!] tai muuten vain jotain ongelmia, jotka täytyy sitten purkaa hyökkäämällä suoraan jonkun henkilön tai nimimerkin kimppuun. Eipä voi taas kuin sanoa, että sääliksi käy teitä ja elämäänne. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, vaikka johonkin amerikkalaistyyliseen anger management-juttuun? En tosin ole vähään aikaan tällaisiin reppanoihin törmännyt, kun en ole harrastellut keskusteluakaan.
Kuukautiset
Olen biologian vanki, sain kivikautiset kuukautiset, kuten jokainen nainen kerran kuukauteen. Tavallaan aika hassu juttu ettei minulla ole kovia kuukautiskipuja. Monella endoilijalla on, mutta ei kaikilla. Endohan voi olla täysin oireetonkin. Minulla on kipuja kierron keskivaiheilla ja sitten loppuvaiheilla, mutta kuukautiskipuja on tuskin lainkaan, tai sitten hyvin pieniä.
Viime yönä..
Viime yönä oli sellainen olo, että tahdon ahtaa, tunkea jotain ruokaa tai namia kitaani ja on PAKKO, pakko saada jotain. Mutta en seurannut sitä mielijohdetta. Olen oppinut, että se halu menee ohi! Pitää vain jaksaa odotella. Tunnissakin se voi mennä ohi ja sen unohtaa. Eli ei kannata heti sännätä namikaapille. :) Yleensä sekin auttaa minulla, kun alan tehdä jotain käsilläni tuon halun tullessa. Kirjoitan päiväkirjaa tai piirrän jotain, kirjoitan kortin ystävälle. Nyt viime yönä turvauduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitten sen halun unohti.. En tiedä mistä se johtui tällä kertaa. Mies herkutteli suklaatilla viime yönä ja kai minua jotenkin harmitti, kun en itse voinut.
Mies alkoi napostaa siitä Palace-rasiasta, jonka haukuin taannoin. Se on Lidlistä ostamani suklaatirasia, jonka nameista en yhtään pitänyt. Hämmästyksekseni mies tykkää.. ainakin osasta! No hyvä niin, ei tarvitse sentään roskiin heittää sitä rasiaa.
Toinen itseäni auttava juttu on mässäyshalun tullessa tutkia netistä vaikka jotain kuninkaallisista kertovaa sivustoa. Minä seuraan kuninkaallisten elämää, siis eurooppalaisten lähinnä. Ja joidenkin mallien ja julkkujen. Sitten vielä kun katsoo kuinka hoikkia he ovat, niin sitä tajuaa itsekin pysyä kurissa.
P.S...
Jos se Prisman Iso Poika sattuu vaikka tämän jotain kautta näkemään, niin ei muistella pahalla, eihän? Pelkään tulla kauppaan, jos vaikka olet siellä ja tallaat päälleni vihoissasi. Annan sinulle sellaisen neuvon, että ota selvää ostosten kotiinkuljetus palvelusta. Sinulle ei kaupassa käyminen sovi, koska et osaa olla ihmisten joukossa ja olet luultavasti epäsosiaalinen ihminen. Sama koskee vaimoasikin, ikävä kyllä. Ehkä teidän käy myös hiukan kateeksi nähdä terveitä, onnellisia ja normaaleja ihmisiä. Sille en minä mahda mitään, parantakaa elämäänne jos osaatte.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)