Alkaa taas ihmisillä 'joulumieli' nousta, näköjään.. Olin tänään kauppakeskuksessa, käväisin Tiimarissa ja muissakin paikoissa, ja jo oli niin nyrpeän näköistä väkeä liikkellä että. :) Korostetun äänekkäitä huokauksia kassajonossa, jos joku ei paina juuri sillä SEKUNNILLA niitä korttilaitteen namiskoita.. Kai sitten jää se aivoleikkaus tekemättä tai syöpälääke keksimättä, jos joutuu kaupassa olemaan minuutin kauemmin kuin suunnitteli.
Vaikka symppaankin ihmisiä heidän kiireissään ja muissa, niin eikö OMA olo jo muutu pahaksi, jos kokee koko maailman ja kaikki ihmiset vain haitaksi ja hidasteeksi itselleen? Mä itse teen joskus niin, että jos hermostun vaikka kauppajonossa, niin alan mielessäni hyrehtiä jotain laulua. Se voi olla jokin ihan tyhmä juttu, joka autoradiossa pauhaa, vaikkapa se Samuli Edelmanin 'ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet'.. ja sitten äkkiä ahdistus on poissa! En tietenkään ääneen sitä hoilota, sillä lailla mielessäni vain.. Ääneen laulamalla voisi jonossa ahdistua jo joku muukin kuin minä.. hehe..
Ihan kuin olisin blogannut tästä aiheesta vuosi tai kaksi sitten - ihan sama juttu nimittäin, tämä aika vuodesta [joulun alus-alusaika siis] ja sama ilmiö samassa kauppakeskuksessa? Ei muutu maailma.
Lapsettoman elämä ei ainakaan tunnu yhtään hassummalta joulun lähestyessä: kun on nähnyt x kertaa kolmi-nelivuotiaan tanttarallan kirkuvan viimeisimmän lelu-uutuuden perään ['Kimi-serkkukin SAAAAA-AAAAAA sen!!'], niin sitä huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse huolehtia oikeastaan muista kuin miehen lahjoista. Kummityttö A:lle olen jo parina vuonna hommannut jonkun pienen [30 e] lahjakortin esim. H&M-liikkeeseen - tai Seppälään - ja Äetmuorille ostan aina kalenterin, koska hän ei muuta suostu ottamaan vastaan. Miehelle osaan ostaa aika hyvin pyjamaa, alushousua tai kirjoja, eikä hän onneksi roiku käsipuolessa kiinni, eikä harrasta kirkumistakaan.
Oikeastaan nuo lasten haluamiset saavat mut aina jotenkin mietteliääksi kauppassa. Itse olin kuulemma pienenä sellainen 'helppo' lapsi; mulle oli tärkeää se, että oli paketteja. Viis sitten siitä oliko joulupaperiin kääritty vaikka piirustuspaperilehtiö, ja toiseen pakettiin puuvärikynät ja kolmanteen teroitin. Mä en niinkään kuulemma osannut [?] haluta jotain tiettyjä leluja.. muutenkin olin aika rajoittunut lelujen suhteen lapsena! En tykännyt nukeista ollenkaan, mutta pehmoeläimet olivat kivoja. K-mummi teki niitä joskus mulle, ja ne olivat aina jostain syystä ne rakkaimmat.. Jostain syystä en vain tullut ajatelleeksi, että niitä kauppan pehmoelukoita olisi voinut toivoa JOULUKSI.
Mietin vaan sitä, että kannattaako ostoskeskuksista tehdä sellaisia paikkoja perheen yhteiseen ajankäyttöön? Nyt varmaan kuulostan 70-lukulaiselta 'vasemmistotantalta' moralisointeineen, mutta OIKEASTI, kannattaa miettiä! Tiedän, että se on houkutteleva vaihtoehto. Kauppakeskukseen meno on ilmaista ja helppoa, sinne ei tarvita mitään pääsylippuja. Joulun aikaan siellä on pukki ja jotain ilotulituksia ja muita ohjelmaa sekä viihdytystä - mutta niin siellä on melkein läpi vuoden joku juttu aina menossa. Sitä vaan kannattaisi miettiä, että onko hyvä opettaa lapsille, että ostelu [kyllä sieltä nimittäin aina jotain ostetuksi tulee] on paras ja ainoa tapa viettää aikaa.. Siinäkin on taas aika räikeä ero mun omaan lapsuuteen: mun mielestä ostoksilla oli TYLSÄÄ, ja jossain kaupassa notkuminen oli ehkä tympein tapa viettää aikaa. Mieluummin sitä leikki kavereitten kanssa. Ostokset oli jotain sellaista, johon äidit pakottivat lapset ja isät aina aika ajoin osallistumaan.
En sano että mun lapsuus olisi tässä suhteessa ollut mikään ihannelapsuus, ehkä nykyajassa on sitten se hyvä puoli, että lapset oppivat fiksuiksi kuluttajiksi? [Vai oppivatko, sittenkään..?] Yksi tuttuni teki perheensä kanssa sellaisen kauppakeskuslakon! Heitä oli alkanut hirvittää, kun sinne tuli mentyä joka viikonloppu, ja sitten tietty tuli myös syötyä siellä jossain ravintolassa tai hampurilaispaikassa, kun sellainen on aina niin kätevästi siinä kauppojen kyljessä. Lopputulos oli valtava rahanmeno! Ja sitten se, että lapset tottuivat siihen menoon ja alkoivat oikein mankua sinne kauppikseen jatkuvasti.
No, en mä tosiaan sitä tahdo moralisoida.. TIEDÄN, että nykyisin vanhemmilla on rankkaa! Jos kauppakeskus ONNELLISTUTTAA, niin siitä vaan.. :) Mutta jos se saa aikaan jotain epäterveitä ilmiöitä perheen lapsi- ja aikuisväestössä, niin sitten varmaan kannattaa rajoittaa. Itselläni tulee joskus sellaisia outoja oireita, jos olen käynyt kaupoilla liian usein.. Minua nimittäin saattaa alkaa itkettää siellä! Ei kiire, ei tungos, vaan se.. en osaa oikein selittää - mua ahdistaa se, että rahaa menee. Ja että sitä tarvitaan kaikkeen. Jos käyn hillitysti ja harvemmin kauppoissa, niin sitten tuota itketysilmiötä ei tule! Ja korostan sitä, että en siis itke ääneen.. se on vain itkettävä tunne!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumuistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulumuistot. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. marraskuuta 2011
perjantai 11. joulukuuta 2009
Kaksi kotia
Miehen kotona ei koskaan lapset saaneet 'omaa' suklaarasiaa, levyä tms. jouluna. Avattiin yksi rasia olohuoneessa ja siitä kaikki kävivät 'aina välillä' napsimassa. Kun kuulin tuosta, niin olin vähän ällistynyt. HARRASTELIJAMAISTA! :) Meillä kotona lapset saivat omat suklaarasiat. Oli varmaan joku yhteinenkin, josta kaikki otti, mutta oli meillä omatkin. Ja hyvä niin, koska kumpikin meistä oli suklaahiiri. :) Niin Siukku kuin minä. Siukku tosin vähemmässä määrin, mutta oli kumminkin.
Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.
Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.
Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.
Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.
Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.
Voi että miten TYHMIÄ juttuja!
No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.
Löytö!
Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)
12 kokonaista vuorokautta -
- jouluherkkuiluun!
Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.
Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.
Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.
Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.
Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.
Voi että miten TYHMIÄ juttuja!
No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.
Löytö!
Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)
12 kokonaista vuorokautta -
- jouluherkkuiluun!
maanantai 22. joulukuuta 2008
Vuorokausi vaihtui..
Kuvitelkaas: enää YKSI kokonainen vuorokausi jouluun! Nimittäin olemme maanantain jo rikki rikkoneet, olemme puoli tuntia eläneet maanantaita. Enää siis vain tiistai kokonaisena vuorokautena ja sitten onkin jo aatto! Huimaavaa, ihanaa!
Kirjoittelin tuossa juuri kauppalappua [kauppelislappelista] miehelle. Kun pitää kuitenkin jouluksi semmoisia tuoretavaroita ostaa, eli kermaa ja sen sellaista. Ja hillosipulia.. sellaisia painavia säilykkeitä, joiden kantamisessa mies on haka!
Katsoin juuri keittiön kaappiin: voi ETTÄ siellä on paljon kaikkea. :( Tursuaa koko kaappi! Ja ikävä kyllä paljon kaikkea huonoa myös, mitä ei sitten tule syödyksi, Pandan rasia ja ne Budapestit. Kuinka monessa kodissa lieneekään tilanne ihan sama.
Suosi suomalaista..?
Minä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat tukea kotimaista. Eli minulle on tärkeää se, että suomalaiset saisivat pitää työnsä ja yritän aina kun mahdollista ostaa kotimaista. Mutta en siis ihan aina. Yksi tämmöinen poikkeus ovat jotkut suklaat. Kotimaiset ovat hyviä, esim. Fazerin Piparkakkusuklaa yms., mutta keskieurooppalaiseen suklaaseen tutustuttuani tajusin, ettei kotimainen aina ole sitä parasta ja laadukkainta. Vielä joskus 80-luvulla saatettiin sinisilmäisesti sanoa, että meillä suomalaisilla on maailman paras suklaa. Nykyisin sellaisen sanojalle lähinnä naurettaisiin.
Yksi juttu, jossa huomasi laadun ja sekundan eron, oli eräs Nestlén suklaarasia, jonka yhtenä ainoana jouluna olen saanut suklaahetkiäni sulostuttamaan. Siinä nimittäin oli tasan samanlainen konvehti kuin on Fazerin Wienernougat, mutta voi POJAT, olihan niissä eroa kuin yössä ja päivässä! Se Nestlén konvehti tavallaan 'pilasi' wienernougatin multa - vaikka se yhä on yksi suosikkisuomalaissuklaistani, w. siis - koska maistettuani Nestlén versiota tajusin kuinka halvan ja teollisen makuinen on Fazerin w. Oikein rasvainen ja huokea.. Nestléllä sama konvehti oli - ihana! Siinä ei rasvaisuus maistunut niin paljon kuin Fazerilla ja muutenkin kokonaisuus oli laadukkaampi. Ilmavampi jotenkin. En osaa määritellä!
Lapsuusmakuja
Lapsena oli joku sellainen Fazerin suklaarasia, jossa oli muutama wienernougat ja me lapset melkein tappelimme niistä aina. ;) Juuri niistä wienernougateista, ei muista. Laskettiin tosi tarkkaan, että sinä saat yhden ja minä saan yhden. :) K-mummin luona [=äidin äiti] joskus saimme tällaista suklaarasiaa.. Rasia avattiin ja söimme siitä, minä ja Siukku. K-mummin luona oli aina herkkuja ja suklaata, joulun pyhinä vaan ero oli siinä, että suklaat oli konvehtia, kun ne muulloin olivat patukoita ja levyjä. K-mummi aina antoi meille talouspaperia, että varoisimme huonekaluja kun söimme ja kyllä me varoimmekin.
Nykyisin ei kuulemma isovanhemmat USKALLA enää tehdä näin - antaa muksuille talkkua tai muuta 'suojapaperia' - koska pelkäävät sairaasti lastensa loukkaantuvan, jos heidän tenavansa ei saa sotkea Mummolassa ihan miten vaan. Uskomattoman TY-PE-RÄÄ!!!! Ei taida isovanhemmilla enää olla muita 'oikeuksia' kuin lahjoa ja rahoittaa lapsenlapsen elämää. Jos vähän yrittää kieltää tai odottaa että Mummolassa eletään Mummolan säännöin, niin taitaapi tulla 'tapaamiskieltoa' tenavaan...
Meillä lapsuuskodissa oli myös aika paljon sellaisia pähkinöitä ja muita tarjolla jouluherkuiksi. Pähkinät olivat isoja, niissä oli kuoret ja ne piti raksauttaa auki ennen syömistä. Meillä oli jopa semmoiset ihan erikseen siihen tarkoitukseen suunnatut "sakset". Nykyisin ei kodeissa oikeastaan enää näe sellaista pähkinäkulhoa jouluisin. On niin paljon muita herkkuja. Ja oikeastaan hyvä että ei sellaista kulhoa enää ole, ei ne pähkinät olleet kovin hyviä. Meillä oli myös rusinoita tarjolla jouluna.
Pähkinät ja rusinat maistui ainakin Isukin vanhemmille, kun he joskus meillä olivat aattoiltana tai sitten tapanina. Isukin vanhemmat ei koskaan oppineet tykkäämään äklömakeasta. Isukin isä söi vähät suklaansakin pelkkänä Taloussuklaana, kun piti maitosuklaatia liian makeana. Ja heidän luonaan sai Wilhelmiina-keksejä, jos jotain makeaa oli. Tai pumppernikkeliä! Olen joskus miettinyt että pitää varmaan ostaa Wilhelmiinoja, jos niistä irtoaisi jotain lapsuusmuistoja lisää. ;) Vaikken koskaan niihin mitenkään hulluna ollut lapsena. Pumppernikkeleitä syön vieläkin - ne on ihania.
Kirjoittelin tuossa juuri kauppalappua [kauppelislappelista] miehelle. Kun pitää kuitenkin jouluksi semmoisia tuoretavaroita ostaa, eli kermaa ja sen sellaista. Ja hillosipulia.. sellaisia painavia säilykkeitä, joiden kantamisessa mies on haka!
Katsoin juuri keittiön kaappiin: voi ETTÄ siellä on paljon kaikkea. :( Tursuaa koko kaappi! Ja ikävä kyllä paljon kaikkea huonoa myös, mitä ei sitten tule syödyksi, Pandan rasia ja ne Budapestit. Kuinka monessa kodissa lieneekään tilanne ihan sama.
Suosi suomalaista..?
Minä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat tukea kotimaista. Eli minulle on tärkeää se, että suomalaiset saisivat pitää työnsä ja yritän aina kun mahdollista ostaa kotimaista. Mutta en siis ihan aina. Yksi tämmöinen poikkeus ovat jotkut suklaat. Kotimaiset ovat hyviä, esim. Fazerin Piparkakkusuklaa yms., mutta keskieurooppalaiseen suklaaseen tutustuttuani tajusin, ettei kotimainen aina ole sitä parasta ja laadukkainta. Vielä joskus 80-luvulla saatettiin sinisilmäisesti sanoa, että meillä suomalaisilla on maailman paras suklaa. Nykyisin sellaisen sanojalle lähinnä naurettaisiin.
Yksi juttu, jossa huomasi laadun ja sekundan eron, oli eräs Nestlén suklaarasia, jonka yhtenä ainoana jouluna olen saanut suklaahetkiäni sulostuttamaan. Siinä nimittäin oli tasan samanlainen konvehti kuin on Fazerin Wienernougat, mutta voi POJAT, olihan niissä eroa kuin yössä ja päivässä! Se Nestlén konvehti tavallaan 'pilasi' wienernougatin multa - vaikka se yhä on yksi suosikkisuomalaissuklaistani, w. siis - koska maistettuani Nestlén versiota tajusin kuinka halvan ja teollisen makuinen on Fazerin w. Oikein rasvainen ja huokea.. Nestléllä sama konvehti oli - ihana! Siinä ei rasvaisuus maistunut niin paljon kuin Fazerilla ja muutenkin kokonaisuus oli laadukkaampi. Ilmavampi jotenkin. En osaa määritellä!
Lapsuusmakuja
Lapsena oli joku sellainen Fazerin suklaarasia, jossa oli muutama wienernougat ja me lapset melkein tappelimme niistä aina. ;) Juuri niistä wienernougateista, ei muista. Laskettiin tosi tarkkaan, että sinä saat yhden ja minä saan yhden. :) K-mummin luona [=äidin äiti] joskus saimme tällaista suklaarasiaa.. Rasia avattiin ja söimme siitä, minä ja Siukku. K-mummin luona oli aina herkkuja ja suklaata, joulun pyhinä vaan ero oli siinä, että suklaat oli konvehtia, kun ne muulloin olivat patukoita ja levyjä. K-mummi aina antoi meille talouspaperia, että varoisimme huonekaluja kun söimme ja kyllä me varoimmekin.
Nykyisin ei kuulemma isovanhemmat USKALLA enää tehdä näin - antaa muksuille talkkua tai muuta 'suojapaperia' - koska pelkäävät sairaasti lastensa loukkaantuvan, jos heidän tenavansa ei saa sotkea Mummolassa ihan miten vaan. Uskomattoman TY-PE-RÄÄ!!!! Ei taida isovanhemmilla enää olla muita 'oikeuksia' kuin lahjoa ja rahoittaa lapsenlapsen elämää. Jos vähän yrittää kieltää tai odottaa että Mummolassa eletään Mummolan säännöin, niin taitaapi tulla 'tapaamiskieltoa' tenavaan...
Meillä lapsuuskodissa oli myös aika paljon sellaisia pähkinöitä ja muita tarjolla jouluherkuiksi. Pähkinät olivat isoja, niissä oli kuoret ja ne piti raksauttaa auki ennen syömistä. Meillä oli jopa semmoiset ihan erikseen siihen tarkoitukseen suunnatut "sakset". Nykyisin ei kodeissa oikeastaan enää näe sellaista pähkinäkulhoa jouluisin. On niin paljon muita herkkuja. Ja oikeastaan hyvä että ei sellaista kulhoa enää ole, ei ne pähkinät olleet kovin hyviä. Meillä oli myös rusinoita tarjolla jouluna.
Pähkinät ja rusinat maistui ainakin Isukin vanhemmille, kun he joskus meillä olivat aattoiltana tai sitten tapanina. Isukin vanhemmat ei koskaan oppineet tykkäämään äklömakeasta. Isukin isä söi vähät suklaansakin pelkkänä Taloussuklaana, kun piti maitosuklaatia liian makeana. Ja heidän luonaan sai Wilhelmiina-keksejä, jos jotain makeaa oli. Tai pumppernikkeliä! Olen joskus miettinyt että pitää varmaan ostaa Wilhelmiinoja, jos niistä irtoaisi jotain lapsuusmuistoja lisää. ;) Vaikken koskaan niihin mitenkään hulluna ollut lapsena. Pumppernikkeleitä syön vieläkin - ne on ihania.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)