Alkaa taas ihmisillä 'joulumieli' nousta, näköjään.. Olin tänään kauppakeskuksessa, käväisin Tiimarissa ja muissakin paikoissa, ja jo oli niin nyrpeän näköistä väkeä liikkellä että. :) Korostetun äänekkäitä huokauksia kassajonossa, jos joku ei paina juuri sillä SEKUNNILLA niitä korttilaitteen namiskoita.. Kai sitten jää se aivoleikkaus tekemättä tai syöpälääke keksimättä, jos joutuu kaupassa olemaan minuutin kauemmin kuin suunnitteli.
Vaikka symppaankin ihmisiä heidän kiireissään ja muissa, niin eikö OMA olo jo muutu pahaksi, jos kokee koko maailman ja kaikki ihmiset vain haitaksi ja hidasteeksi itselleen? Mä itse teen joskus niin, että jos hermostun vaikka kauppajonossa, niin alan mielessäni hyrehtiä jotain laulua. Se voi olla jokin ihan tyhmä juttu, joka autoradiossa pauhaa, vaikkapa se Samuli Edelmanin 'ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet'.. ja sitten äkkiä ahdistus on poissa! En tietenkään ääneen sitä hoilota, sillä lailla mielessäni vain.. Ääneen laulamalla voisi jonossa ahdistua jo joku muukin kuin minä.. hehe..
Ihan kuin olisin blogannut tästä aiheesta vuosi tai kaksi sitten - ihan sama juttu nimittäin, tämä aika vuodesta [joulun alus-alusaika siis] ja sama ilmiö samassa kauppakeskuksessa? Ei muutu maailma.
Lapsettoman elämä ei ainakaan tunnu yhtään hassummalta joulun lähestyessä: kun on nähnyt x kertaa kolmi-nelivuotiaan tanttarallan kirkuvan viimeisimmän lelu-uutuuden perään ['Kimi-serkkukin SAAAAA-AAAAAA sen!!'], niin sitä huokaisee helpotuksesta kun ei tarvitse huolehtia oikeastaan muista kuin miehen lahjoista. Kummityttö A:lle olen jo parina vuonna hommannut jonkun pienen [30 e] lahjakortin esim. H&M-liikkeeseen - tai Seppälään - ja Äetmuorille ostan aina kalenterin, koska hän ei muuta suostu ottamaan vastaan. Miehelle osaan ostaa aika hyvin pyjamaa, alushousua tai kirjoja, eikä hän onneksi roiku käsipuolessa kiinni, eikä harrasta kirkumistakaan.
Oikeastaan nuo lasten haluamiset saavat mut aina jotenkin mietteliääksi kauppassa. Itse olin kuulemma pienenä sellainen 'helppo' lapsi; mulle oli tärkeää se, että oli paketteja. Viis sitten siitä oliko joulupaperiin kääritty vaikka piirustuspaperilehtiö, ja toiseen pakettiin puuvärikynät ja kolmanteen teroitin. Mä en niinkään kuulemma osannut [?] haluta jotain tiettyjä leluja.. muutenkin olin aika rajoittunut lelujen suhteen lapsena! En tykännyt nukeista ollenkaan, mutta pehmoeläimet olivat kivoja. K-mummi teki niitä joskus mulle, ja ne olivat aina jostain syystä ne rakkaimmat.. Jostain syystä en vain tullut ajatelleeksi, että niitä kauppan pehmoelukoita olisi voinut toivoa JOULUKSI.
Mietin vaan sitä, että kannattaako ostoskeskuksista tehdä sellaisia paikkoja perheen yhteiseen ajankäyttöön? Nyt varmaan kuulostan 70-lukulaiselta 'vasemmistotantalta' moralisointeineen, mutta OIKEASTI, kannattaa miettiä! Tiedän, että se on houkutteleva vaihtoehto. Kauppakeskukseen meno on ilmaista ja helppoa, sinne ei tarvita mitään pääsylippuja. Joulun aikaan siellä on pukki ja jotain ilotulituksia ja muita ohjelmaa sekä viihdytystä - mutta niin siellä on melkein läpi vuoden joku juttu aina menossa. Sitä vaan kannattaisi miettiä, että onko hyvä opettaa lapsille, että ostelu [kyllä sieltä nimittäin aina jotain ostetuksi tulee] on paras ja ainoa tapa viettää aikaa.. Siinäkin on taas aika räikeä ero mun omaan lapsuuteen: mun mielestä ostoksilla oli TYLSÄÄ, ja jossain kaupassa notkuminen oli ehkä tympein tapa viettää aikaa. Mieluummin sitä leikki kavereitten kanssa. Ostokset oli jotain sellaista, johon äidit pakottivat lapset ja isät aina aika ajoin osallistumaan.
En sano että mun lapsuus olisi tässä suhteessa ollut mikään ihannelapsuus, ehkä nykyajassa on sitten se hyvä puoli, että lapset oppivat fiksuiksi kuluttajiksi? [Vai oppivatko, sittenkään..?] Yksi tuttuni teki perheensä kanssa sellaisen kauppakeskuslakon! Heitä oli alkanut hirvittää, kun sinne tuli mentyä joka viikonloppu, ja sitten tietty tuli myös syötyä siellä jossain ravintolassa tai hampurilaispaikassa, kun sellainen on aina niin kätevästi siinä kauppojen kyljessä. Lopputulos oli valtava rahanmeno! Ja sitten se, että lapset tottuivat siihen menoon ja alkoivat oikein mankua sinne kauppikseen jatkuvasti.
No, en mä tosiaan sitä tahdo moralisoida.. TIEDÄN, että nykyisin vanhemmilla on rankkaa! Jos kauppakeskus ONNELLISTUTTAA, niin siitä vaan.. :) Mutta jos se saa aikaan jotain epäterveitä ilmiöitä perheen lapsi- ja aikuisväestössä, niin sitten varmaan kannattaa rajoittaa. Itselläni tulee joskus sellaisia outoja oireita, jos olen käynyt kaupoilla liian usein.. Minua nimittäin saattaa alkaa itkettää siellä! Ei kiire, ei tungos, vaan se.. en osaa oikein selittää - mua ahdistaa se, että rahaa menee. Ja että sitä tarvitaan kaikkeen. Jos käyn hillitysti ja harvemmin kauppoissa, niin sitten tuota itketysilmiötä ei tule! Ja korostan sitä, että en siis itke ääneen.. se on vain itkettävä tunne!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulunodotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulunodotus. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. marraskuuta 2011
torstai 25. marraskuuta 2010
Pidätelty itku!
Olin maanantaina kauppassa. Ostin ainekset päivän ruokaan [kuten tavallista] ja sitten näinkin siellä K-kaupassa Pirkan uutuussuklaan! Creme brulee-suklaalevy, tuollaiset noin 150 grammaa herkkutavaraa! Joten OSTIN!
Sitten kauppajonossa mua alkoi oikeasti itkettää. :( Itkettää se oma hamstraukseni! Kun mietin vaan miten paljon kaikkea meillä kaapeissa on. Oli ihan viittä vaille etten parkunut siellä kaupassa. :( Onneksi en nähnyt ketään tuttuja, koska en olisi voinut puhua heille mitään. Kaikki energia ja voima meni sen itkun pidättelemiseen. Mutta samalla aikaa se oli myös jotenkin - en tiedä miten - en siis tiedä että jos olisin joutunut puhumaan, niin olisiko esiin tullut itku vai.. NAURU?? Tämä siinä kummaa oli! :(
No, joka tapauksessa ei ollut kivaa hamstrata. Mun on nyt oikeasti se lopetettava. Selittelen itselleni, että joulu tulee.. Juu, tuleehan se, mutta totuus on edelleen se, että jopa joulunakin on Sukliksella vain yksi vatsa, jonka tilavuus ei ole rajaton. Joten pitäisi hillitä.. Tietysti tämä tilanne helpottaa heti joulun jälkeen, kun kauppojen runsaat sukulaativalikoimat normalisoituu, mutta se ei lohduta mua nyt!
Käskytin miehenkin mässyäni varten ostelemaan kaikkea! Meillähän on se tapa, että minä käyn maanantakina kauppasta maanantaita varten tarvitut ruoka-aineet ja mies sitten samana päivänä käy kauempana, Pikku Kaupungin jättimarketissa, mistä ostaa koko loppuviikon ruoat. Niin, tosiaan, pistin miehen ostamaan itselleni esim. mustikkarahkaa, kun sitä AINA herkkuilussa syön. Itse asiassa en tiedä mitä tapahtuisi jos en saisi sitä!! Silloin herkkuilun rutiini rikkoutuisi ja voisi vaikka - no, en tiedä, SUKLIKSEN maailma kaatua? ;)
Nykyisessä hamstrauksessani harmittaa sekin, kun pitkästä aikaa taas salailen sitä mieheltä.
Mutta se siitä! :)
Aviollista rehellisyyttä a la Suklis
Kerroin muuten miehellekin K-Mummin lastenkotitaustasta, eli siis siitä että Äetmuorin äiti oli tosiaan lastenkodissa jonkin aikaa n. 5-vuotiaana. Yksi juttu jota oikeasti arvostan miehessä on se, ettei hän KOSKAAN käytä näitä sukutarinoita ym. mua vastaan. Eikä hän myöskään kukkoile omalla 'ongelmattomalla' taustallaan. Ei mieskään ole mikään aadelismies, mutta kuitenkin heillä on aina eletty sellaista kunnollista + hiljaisen menestyksekästä elämää, johon ei ole kuuluneet avioerot, rajut perheriidat, sukuriidat perinnöistä ja lastenkodit ja kaupunkien vuokratalot. ;) Mä olen siis tavallani sellainen slummien prinsessa, jos vertaa mieheen. ;)
Kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin miehen oikeasti säälivän mua tiettyjen juttujen vuoksi. Lähinnä siis Äetmuorin taipumusten ym. Hän on aina ystävällinen Äetmuorille, mutta hän on myös sanonut että Ä. on tehnyt mulle - lapsuuteni kautta - paljon pahaa. Joskus kun on ollut myrskyisempää on mies ehdottanut/'uhannut' että kertoo Muorille näistä mun syömishommeleista ja muista ja se on mulle aina kauhistava ajatus. Salaisuuden paljastuminen. Silloin kun sain sen syömishäiriödiagnoosin niin silloin oli se Hetki lähellä. Onneksi ei kuitenkaan tullut. Minä en pelkää rehellisyyttä sinänsä, mutta tuntuu kuin en jaksaisi - oikeasti jaksaisi - alkaa asioita selvitellä Muorin kanssa. On olo kuin olisin aerobicannut 4 tuntia ja joku pyytäisi, että biccaa vielä 4 lisää. Kun ei .. pysty!! Voiko sielun lihakset olla väsyneitä, paahtaa maitohapoilla..??
Joo-joo-joulu!
Mietin vielä tuota joulua. Pitäisiköhän ostaa GLÖGIÄ jouluksi? En oikeastaan syttynyt glögille ennen kuin joskus 5 vuotta sitten. Mietin vaan, että kannattaisiko.
Sitten kauppajonossa mua alkoi oikeasti itkettää. :( Itkettää se oma hamstraukseni! Kun mietin vaan miten paljon kaikkea meillä kaapeissa on. Oli ihan viittä vaille etten parkunut siellä kaupassa. :( Onneksi en nähnyt ketään tuttuja, koska en olisi voinut puhua heille mitään. Kaikki energia ja voima meni sen itkun pidättelemiseen. Mutta samalla aikaa se oli myös jotenkin - en tiedä miten - en siis tiedä että jos olisin joutunut puhumaan, niin olisiko esiin tullut itku vai.. NAURU?? Tämä siinä kummaa oli! :(
No, joka tapauksessa ei ollut kivaa hamstrata. Mun on nyt oikeasti se lopetettava. Selittelen itselleni, että joulu tulee.. Juu, tuleehan se, mutta totuus on edelleen se, että jopa joulunakin on Sukliksella vain yksi vatsa, jonka tilavuus ei ole rajaton. Joten pitäisi hillitä.. Tietysti tämä tilanne helpottaa heti joulun jälkeen, kun kauppojen runsaat sukulaativalikoimat normalisoituu, mutta se ei lohduta mua nyt!
Käskytin miehenkin mässyäni varten ostelemaan kaikkea! Meillähän on se tapa, että minä käyn maanantakina kauppasta maanantaita varten tarvitut ruoka-aineet ja mies sitten samana päivänä käy kauempana, Pikku Kaupungin jättimarketissa, mistä ostaa koko loppuviikon ruoat. Niin, tosiaan, pistin miehen ostamaan itselleni esim. mustikkarahkaa, kun sitä AINA herkkuilussa syön. Itse asiassa en tiedä mitä tapahtuisi jos en saisi sitä!! Silloin herkkuilun rutiini rikkoutuisi ja voisi vaikka - no, en tiedä, SUKLIKSEN maailma kaatua? ;)
Nykyisessä hamstrauksessani harmittaa sekin, kun pitkästä aikaa taas salailen sitä mieheltä.
Mutta se siitä! :)
Aviollista rehellisyyttä a la Suklis
Kerroin muuten miehellekin K-Mummin lastenkotitaustasta, eli siis siitä että Äetmuorin äiti oli tosiaan lastenkodissa jonkin aikaa n. 5-vuotiaana. Yksi juttu jota oikeasti arvostan miehessä on se, ettei hän KOSKAAN käytä näitä sukutarinoita ym. mua vastaan. Eikä hän myöskään kukkoile omalla 'ongelmattomalla' taustallaan. Ei mieskään ole mikään aadelismies, mutta kuitenkin heillä on aina eletty sellaista kunnollista + hiljaisen menestyksekästä elämää, johon ei ole kuuluneet avioerot, rajut perheriidat, sukuriidat perinnöistä ja lastenkodit ja kaupunkien vuokratalot. ;) Mä olen siis tavallani sellainen slummien prinsessa, jos vertaa mieheen. ;)
Kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin miehen oikeasti säälivän mua tiettyjen juttujen vuoksi. Lähinnä siis Äetmuorin taipumusten ym. Hän on aina ystävällinen Äetmuorille, mutta hän on myös sanonut että Ä. on tehnyt mulle - lapsuuteni kautta - paljon pahaa. Joskus kun on ollut myrskyisempää on mies ehdottanut/'uhannut' että kertoo Muorille näistä mun syömishommeleista ja muista ja se on mulle aina kauhistava ajatus. Salaisuuden paljastuminen. Silloin kun sain sen syömishäiriödiagnoosin niin silloin oli se Hetki lähellä. Onneksi ei kuitenkaan tullut. Minä en pelkää rehellisyyttä sinänsä, mutta tuntuu kuin en jaksaisi - oikeasti jaksaisi - alkaa asioita selvitellä Muorin kanssa. On olo kuin olisin aerobicannut 4 tuntia ja joku pyytäisi, että biccaa vielä 4 lisää. Kun ei .. pysty!! Voiko sielun lihakset olla väsyneitä, paahtaa maitohapoilla..??
Joo-joo-joulu!
Mietin vielä tuota joulua. Pitäisiköhän ostaa GLÖGIÄ jouluksi? En oikeastaan syttynyt glögille ennen kuin joskus 5 vuotta sitten. Mietin vaan, että kannattaisiko.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
0 kokonaista vuorokautta -
- JOULUUN! :) Ja sittenpä aukeaakin Sukliksen suu, eikä sulkeudu lainkaan! Tai no joo, mitä nyt nielaistakseen! :) Toivottavasti ei tule jouluoksennus, mutta eipä se kai nyt..?
Olen siivonnut taas aikas ahkeraan. Mutta pitää vielä tuo vessaosasto hoitaa! Ja sitten on pyykkiä laitettava kuivauskaappiin.. Vielä nyt 23. päivä pyykkikone jylmää meillä aika ahkerasti!
Mietin pitäisikö käydä kauppasta joku KAKKU vielä, esim. Prinsessa tai sitten vaikka joku tiramisu..? Muuten voi olla kolme mässypäivää aika vaikeat, jos ei ole kaakkua. Tietysti leivon, mutta se nyt ei paljon tunnu missään, aina sen oman leivonnaisen syö ja jotain muutakin pitää olla vatsan täytteeksi!
P*seeseen ammuttu karhu!
Kuukautiset ovat varmaan tulossa, kun olen taas kuin peppuun ammuttu karhu! Hermostun kauppassa. En näytä sitä muille asiakkaille, mutta sisimmässä kuohuu! Ja ahdistuu.. se ihmispaljous! Viime kuukautinen oli 7. päivä marraskuuta, silloin siis ne alkoivat. Nyt sen jälkeen ei ole ollut. Mullahan ei oikein KIERTO toimi ilman primolutteja, mutta en ole nyt jaksanut uusia sitä reseptiä. Mulla on joku keltarauhashormonipuute kai!
Suklis toivottaa kaikille HYVÄN JOULUN, syökäähän hyvin ja heittäkää kohtuus romukoppaan! Ottakaa mallia minusta, makeisahmatista! Kyllä se on nyt oikein isänmaallinen velvollisuuskin [velvollisuus = VELVO hirviökielellä!] pitää esim. Fazer pystyssä!
P.S.: Ajoin autollani kauppaan nyt tiistakina, vaikken siis olisi saanut. ;) Hahhaa! ;) Mies oli tosi tuskastunut kun tunnustin sen .. mutta järkeilin juttua hänelle, että olisihan mun silloinkin pakko ajaa, jos vaikka saisin jonkun sairaskohtauksen ja mun pitäisi päästä lääkäriin! Tai jos naapuri juoksisi tänne hädissään, että kyyti on saatava sairaskohtauksen vuoksi, niin silloinkin mun olisi PAKKO ajaa, joten oikeastaan voin hyvin ajaa, vaikkei mitään sairauskohtauksia olisikaan. En nyt enää aio - kerta riitti, pelotti hitosti että kytät tulisi ja sattumalta pysäyttäisi.. pistotarkastus! Takalasini on niin kakkainen, etten näe siitä edes LÄPI, ja sekin pelotti! Siinä ei toimi se.. no, pesuaineruisku! Joten se on ihan ravassa. :(
Olen siivonnut taas aikas ahkeraan. Mutta pitää vielä tuo vessaosasto hoitaa! Ja sitten on pyykkiä laitettava kuivauskaappiin.. Vielä nyt 23. päivä pyykkikone jylmää meillä aika ahkerasti!
Mietin pitäisikö käydä kauppasta joku KAKKU vielä, esim. Prinsessa tai sitten vaikka joku tiramisu..? Muuten voi olla kolme mässypäivää aika vaikeat, jos ei ole kaakkua. Tietysti leivon, mutta se nyt ei paljon tunnu missään, aina sen oman leivonnaisen syö ja jotain muutakin pitää olla vatsan täytteeksi!
P*seeseen ammuttu karhu!
Kuukautiset ovat varmaan tulossa, kun olen taas kuin peppuun ammuttu karhu! Hermostun kauppassa. En näytä sitä muille asiakkaille, mutta sisimmässä kuohuu! Ja ahdistuu.. se ihmispaljous! Viime kuukautinen oli 7. päivä marraskuuta, silloin siis ne alkoivat. Nyt sen jälkeen ei ole ollut. Mullahan ei oikein KIERTO toimi ilman primolutteja, mutta en ole nyt jaksanut uusia sitä reseptiä. Mulla on joku keltarauhashormonipuute kai!
Suklis toivottaa kaikille HYVÄN JOULUN, syökäähän hyvin ja heittäkää kohtuus romukoppaan! Ottakaa mallia minusta, makeisahmatista! Kyllä se on nyt oikein isänmaallinen velvollisuuskin [velvollisuus = VELVO hirviökielellä!] pitää esim. Fazer pystyssä!
P.S.: Ajoin autollani kauppaan nyt tiistakina, vaikken siis olisi saanut. ;) Hahhaa! ;) Mies oli tosi tuskastunut kun tunnustin sen .. mutta järkeilin juttua hänelle, että olisihan mun silloinkin pakko ajaa, jos vaikka saisin jonkun sairaskohtauksen ja mun pitäisi päästä lääkäriin! Tai jos naapuri juoksisi tänne hädissään, että kyyti on saatava sairaskohtauksen vuoksi, niin silloinkin mun olisi PAKKO ajaa, joten oikeastaan voin hyvin ajaa, vaikkei mitään sairauskohtauksia olisikaan. En nyt enää aio - kerta riitti, pelotti hitosti että kytät tulisi ja sattumalta pysäyttäisi.. pistotarkastus! Takalasini on niin kakkainen, etten näe siitä edes LÄPI, ja sekin pelotti! Siinä ei toimi se.. no, pesuaineruisku! Joten se on ihan ravassa. :(
tiistai 22. joulukuuta 2009
Lakia joskus uhmaan..
Niin lauloi Pelle Miljoona joskus! Minä en ole vielä lakia uhmannut, mutta tuo autokielto on aika kova juttu.. ja saa kiusauksen heräämään! Niin, siis nyt on niin, etten enää saa [SAISI] ajaa! Koska emme ole korjanneet sitä vikaa ajoissa. Viime postauksessa oli siitä juttua.. Nyt mietin että haittaisiko se, jos ajaisin ihan vain LYHYEN matkan, vaikka tuonne oman kunnan keskustaan? Eiköhän kuitenkin ole niin, että PITKÄ matka olisi tuomittavampi??
Hassua miten sitä voi olla automaattisesti vaikka sitä mieltä, että lain rikkominen on väärin. Mutta sitten kun omalle kohdalle tulee joku tuollainen JUTTU, niin mielipide voi muuttua. ;) No, mä en muutenkaan ole AINA ollut sitä mieltä. että lakia olisi noudatettava kirjaimellisesti. Onhan esim. monet kansalaistottelemattomuus ja mielenosoitusjutut useinkin siinä rajoilla ja joskus menee ylikin. Mutta jos ne tuovat jonkun pointin esille, niin on se minusta silloin oikein, vaikka lain silmissä ei olisikaan. Onko tämä nyt sekavaa?
Hurauttaisinko vaan ja 'unohtaisin' sen, etten saisi? Kas siinäpäs on Sukliksen jouluinen pulma!
Mies on vannottanut, etten lähtisi.. hän pelkää sairaalloisesti sitä että tuommoisesta 'jäisi kiinni' sattumalta ja se sitten olisi noloa. Olen sanonut tavallaan, että en lähde.. Mutta en toisaalta ole miehelle sanonut muuta kuin 'en lähde'. En ole sanonut, etten AJA! Olen luvannut etten lähde, en ole luvannut, etten aja! Hih.. No, saas nähdä nyt..
Joulusuklaat koossa!
Sain lahjaksi Wienernougat-rasian, joten nyt sitten ei tarvitse ostaa toista rasiaa.. Kun mulla siis on kaapissa sellainen W-rasia, jossa on 1/2 jäljellä! Mietin tosi paljon, että riittääkö ne jouluksi - nyt ei tarvitse miettiä, kun tuli tuo lahjarasia! Toinen lahjarasia oli Budapestejä.. hmm, ei niin hyvä juttu! :( Sitten Wienernougattien lisäksi mulla on Mozartkuulia, geishakonvehteja ja piparkakkusuklaatilevy. Siinä on reilusti jouluksi ja jää joulun jälkeiseenkin MÄSSYyn!
Olen melkoinen pikkuleipähirmu! Mietin että varmaan teen itse torpparinleipiä tuossa aatonaattona. Ne tulee helposti ja on tosi hyviä! Pipareita en ala leipoa, koska meillä niitä menee niin vähän. Kauppasta ostimme niitä viimeksi ihan riittävästi. Aatonaaton leivontaan kuuluu myös maustekakku ja kookoskakku, ne on siis kahvikakkuja.
Ja lopuksi: enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi..
- - ja koittaa ahminnan aika .. Niin ja joulunkin. ;)
Hassua miten sitä voi olla automaattisesti vaikka sitä mieltä, että lain rikkominen on väärin. Mutta sitten kun omalle kohdalle tulee joku tuollainen JUTTU, niin mielipide voi muuttua. ;) No, mä en muutenkaan ole AINA ollut sitä mieltä. että lakia olisi noudatettava kirjaimellisesti. Onhan esim. monet kansalaistottelemattomuus ja mielenosoitusjutut useinkin siinä rajoilla ja joskus menee ylikin. Mutta jos ne tuovat jonkun pointin esille, niin on se minusta silloin oikein, vaikka lain silmissä ei olisikaan. Onko tämä nyt sekavaa?
Hurauttaisinko vaan ja 'unohtaisin' sen, etten saisi? Kas siinäpäs on Sukliksen jouluinen pulma!
Mies on vannottanut, etten lähtisi.. hän pelkää sairaalloisesti sitä että tuommoisesta 'jäisi kiinni' sattumalta ja se sitten olisi noloa. Olen sanonut tavallaan, että en lähde.. Mutta en toisaalta ole miehelle sanonut muuta kuin 'en lähde'. En ole sanonut, etten AJA! Olen luvannut etten lähde, en ole luvannut, etten aja! Hih.. No, saas nähdä nyt..
Joulusuklaat koossa!
Sain lahjaksi Wienernougat-rasian, joten nyt sitten ei tarvitse ostaa toista rasiaa.. Kun mulla siis on kaapissa sellainen W-rasia, jossa on 1/2 jäljellä! Mietin tosi paljon, että riittääkö ne jouluksi - nyt ei tarvitse miettiä, kun tuli tuo lahjarasia! Toinen lahjarasia oli Budapestejä.. hmm, ei niin hyvä juttu! :( Sitten Wienernougattien lisäksi mulla on Mozartkuulia, geishakonvehteja ja piparkakkusuklaatilevy. Siinä on reilusti jouluksi ja jää joulun jälkeiseenkin MÄSSYyn!
Olen melkoinen pikkuleipähirmu! Mietin että varmaan teen itse torpparinleipiä tuossa aatonaattona. Ne tulee helposti ja on tosi hyviä! Pipareita en ala leipoa, koska meillä niitä menee niin vähän. Kauppasta ostimme niitä viimeksi ihan riittävästi. Aatonaaton leivontaan kuuluu myös maustekakku ja kookoskakku, ne on siis kahvikakkuja.
Ja lopuksi: enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi..
- - ja koittaa ahminnan aika .. Niin ja joulunkin. ;)
lauantai 19. joulukuuta 2009
Nainen on naiselle susi?
Mietin miksi niin paljon on ristiriitoja äitien ja tyttärien, miniöitten ja anoppien yms. välillä? Yksi isän täti aina muisteli omaa isoäitiään, miten kauhean kova ja julma hän oli suvun TYTÖILLE. Poikia suosi.. Olen tavallaan tätäkin 'sukutietoa' noukkinut silloin kun aloin miettiä miksi minun sukuni on sellainen kuin on. Nyt on tietty kyse ISÄN puolen suvusta, mutta eipä se tilanne tosissaan ole parempi ollut äidinkään suvussa. K-mummi [Äetmuorin äiti] arvosti + vietti enemmän aikaa poikansa poikalasten kanssa kuin meidän tyttöjen. K-mummi suhtautui myös toisin poikapuolisiin lapsenlapsiinsa kuin meihin tyttöihin. Meihin kohdistui aika paljon ulkonäkö ym. vaatimuksia. Ja oli muutakin ikävää.
Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.
Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?
Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.
Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.
Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)
4 kokonaista vuorokautta -
JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.
Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.
Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?
Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.
Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.
Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)
4 kokonaista vuorokautta -
JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Suklis katsoo elokuvan
Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan, Aviator, Lentäjä, siinä on Leo diCaprio pääosassa. Se kertoo Howard Hughesista, joka oli ilmailualan pioneeri ja sitten vielä aika sekaisin päästään. Tarkoitan nyt, että hänellä oli sellaisia eristyneisyyden kausia [vähän kuin mulla, muuten..], pakkoneurooseja puhtaudesta ja turvallisuudesta yms. :( Hänellä oli kai ollut ylisuojeleva äitikin, tai niin siinä vähän vihjaistiin. Vaikka elokuva oli ihan mielenkiintoinenkin PAIKOITELLEN, niin osittain myös väsähdin, piti katsoa se useampana päivänä! Niin teemme miehen kanssa usein. Meillä on telkku keittiössä niin, että voimme mulkata elokuvia syödessämme. TIEDÄN että se on paha tapa, mutta miksi niin ei voisi arkisin tehdä?? Emme me juhla-aikaan niin tee! Tuo Aviator vei meiltä aika monta päivää. Yleensä sellaiset tosi mielenkiintoiset elokuvat katsotaan 1-3 päivässä.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
"Lyö takaisin!"
Näin unen, jossa en oikein ollut oma itseni. Tärisin raivosta ja syydin vihaisia sanoja ihmisille. Se on epäsuklismaista se. Olin ilkeä unessa ja oikein nautin siitä. Tai oikeastaan en ollut ILKEÄ, olin RAIVOISSANI. Äetmuorille, kaikille työttömyyttäni nälviville, siinä unessa jotenkin vain olin kuin susi, ärisin ja puolustin itseäni.
Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!
En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.
Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.
Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.
Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.
Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.
Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.
No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)
Ennen oli kaikki paremmin?
Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!
10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.
En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.
Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!
En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.
Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.
Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.
Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.
Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.
Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.
No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)
Ennen oli kaikki paremmin?
Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!
10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.
En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.
torstai 10. joulukuuta 2009
Joulun henki
Viimeksi mua harmitti pakkolahjominen. Se pakko tehdä MATERIAN avulla joulua. Eikö joulu voisi syntyä ihan vaan hyvästä ruoasta ja yhdessä olosta?
Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.
Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)
Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.
Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.
Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!
Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.
Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)
Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.
Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.
Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!
tiistai 23. joulukuuta 2008
Aatonaatto!
Kello on pian 16. Olen saanut kukat ostettua ja kävin apteekissa. Muuta ei tänä päivänä tarvinnut tehdäkään kauppamaailmassa. Nyt oikeastaan pitäisi 1) imuroida 2) tehdä dippi sipseille - ei kovin jouluista kai mutta minulla pitää olla sipsi ja dippi joulunakin 3) paistaa jauheliha + keittää riisit pasteijatäytettä varten, pasteijat teen aikaisin aattoaamuna, mutta täyte on hyvä olla valmiina. 4) Maustekakku ja 5) baileyskakku. Uskon tekeväni b:n tuossa n. kello kuuden maissa illalla. Ehtii hyytyä puoleen yöhön mennessä. Maustari pyörähtää valmiiksi joskus klo 23. Niin että saan sitä lämpimänä sitten kun vuorokausi vaihtuupi. ;)
Kalkkunarulla marinoituu jo, on marinoitunut puolesta päivästä lähtien ja sitten huomenna 12 aikaan alan paistaa sitä.
Olen siis jotakin tehnyt, silti jostain syystä on vähän LAISKA olo. Kuin en olisi tehnyt tarpeeksi.
Joulun syömismietteitä
Ei ole sellaista pakkomielteenomaista tarvetta AHTAA. Ainakaan vielä sitä ei ole tullut. Mutta onhan tässä toki iltaa.. :( On se vaan niin hullua, kuinka joskus viikko tai 3 päivää ennen H-hetkeä tuntuu kuin voisi suunnilleen syödä vaikka pihalta pieniä kiviä, mutta sitten kun hetki on näin lähellä kuin nyt, niin jotenkin 'lässähtää'.. Ehkä se on vain hyvä juttu. Ottaen nyt huomioon sen miten meillä itsenäisyyspäivää vietettiin.. pyttyä halaillen..
On positiivisempi olo siis kuin mitä oli silloin 6.12. Mutta toki kaikki on vielä ihan "auki" eikä sitä tiedä mitä hulluuksia saan päähäni.
"Herttainen" joulukirje piristää!
Tänään vähän masensi sellainen juttu, kun tuli joulutervehdys sukulaiselta, jossa vihjailtiin, että 'te varmaan olette joulun siellä Äetmuorin luona'.. Vaikka olin itse joulukirjeessäni sanonut, että olemme kotona. Inhottaa se, kun ulkopuoliset alkavat syyllistää siihen malliin, että kyllä pitäisi olla vanhempien kanssa jouluna. Jotenkin se on ihan HULLUA, koska yhtä laillahan miehellä on vanhemmat - eikö meidän sitten samalla logiikalla pitäisi olla heidän kanssaan??
Juu viestinä vaan lisääntymistä suunnitteleville: älkää hyvät ihmiset ainakaan sen vuoksi lasta laittako, että saatte sitten 30 vuoden kuluttua automaattista jouluseuraa. ;) Voi lapsonen olla siinä vaiheessa nimittäin vaikka Australiassa... tai voi olla etteivät välinne ole kunnossa. Minusta olisi K A M M O T T A V A A olla joulua Äetmuorin kanssa. Ensinnäkin hänellä on tapana kiireessä riidellä ihmisten kanssa - aina jouluisin meillä oli kauheat tappelut, kun olin lapsi. Siksi toisekseen Äetmuori asuu aika pienessä kaksiossa: siellähän oltaisiin kuin sillit purkissa jossain siskonpetissä maattaisiin lattialla ja Äetmuori muuten pitää aina kaikki ikkunat auki talvellakin, kun pitää olla 'raikasta'. Ja kolmanneksi: minua ei saa syömään kirveelläkään Äetmuorin silmän alla. Jokainen suupala varmaan takertuisi kurkkuun, koska olen oppinut aika tehokkaasti häpeämään syömistä ruumiillisena toimintona Äetmuorin edessä. Ja silti siis joidenkin arvostelevien ulkopuolisten mielestä, tilannettamme yhtään tuntematta, meidän pitäisi velvollisuudesta mennä Äetmuorin luo syömään sian peffaa. Voi .. [sensuroitua kiroilua]..!
Minulla yleensä nuo ahmimistaipumukset liittyvät sellaisiin hetkiin, kun koen että mua arvostellaan ja olen riittämätön. Siinä mielessä tuo sukulaisen piruileva joulutervehdys ei tullut yhtään hyvään aikaan. Mutta aion nyt yrittää taistella sitä impulssia vastaan, että syöksyisin ahmimaan vain siksi koska oloni on syyllinen.
Onkohan miten yleistä se, että jotkut ihmiset laittavat toisilleen kortin tai joulukirjeen vain köhöm, kettuilumielessä..? Jotenkin tosi surullista, että ihmisen täytyy oikein kirjeitsekin levittää omaa pahaa oloaan. Sääliksi käy lähiympäristöä. Tuon sukulaisen joulukirje oli muutenkin täynnä todella ankeita uutisia, ei siis vain sen Äetmuoria koskevan vihjailun osalta. Kyllä siinä oli vuodatusta kuinka tuo ja tämäkin kaveri tai tuttava on kuollut, joutunut sairaalaan, kaatunut kotonaan, jne. jne. Tosi 'kivaa' luettavaa näin joulun alla.
Mutta nyt imuroimaan! Kuvittelen hierovani sen tyhmän sukulaisen naamaa lattiaan samalla kun imuroin ämyröin. ;) Jos se vähän toisi VOIMAA suoritukseen. ;)
Kalkkunarulla marinoituu jo, on marinoitunut puolesta päivästä lähtien ja sitten huomenna 12 aikaan alan paistaa sitä.
Olen siis jotakin tehnyt, silti jostain syystä on vähän LAISKA olo. Kuin en olisi tehnyt tarpeeksi.
Joulun syömismietteitä
Ei ole sellaista pakkomielteenomaista tarvetta AHTAA. Ainakaan vielä sitä ei ole tullut. Mutta onhan tässä toki iltaa.. :( On se vaan niin hullua, kuinka joskus viikko tai 3 päivää ennen H-hetkeä tuntuu kuin voisi suunnilleen syödä vaikka pihalta pieniä kiviä, mutta sitten kun hetki on näin lähellä kuin nyt, niin jotenkin 'lässähtää'.. Ehkä se on vain hyvä juttu. Ottaen nyt huomioon sen miten meillä itsenäisyyspäivää vietettiin.. pyttyä halaillen..
On positiivisempi olo siis kuin mitä oli silloin 6.12. Mutta toki kaikki on vielä ihan "auki" eikä sitä tiedä mitä hulluuksia saan päähäni.
"Herttainen" joulukirje piristää!
Tänään vähän masensi sellainen juttu, kun tuli joulutervehdys sukulaiselta, jossa vihjailtiin, että 'te varmaan olette joulun siellä Äetmuorin luona'.. Vaikka olin itse joulukirjeessäni sanonut, että olemme kotona. Inhottaa se, kun ulkopuoliset alkavat syyllistää siihen malliin, että kyllä pitäisi olla vanhempien kanssa jouluna. Jotenkin se on ihan HULLUA, koska yhtä laillahan miehellä on vanhemmat - eikö meidän sitten samalla logiikalla pitäisi olla heidän kanssaan??
Juu viestinä vaan lisääntymistä suunnitteleville: älkää hyvät ihmiset ainakaan sen vuoksi lasta laittako, että saatte sitten 30 vuoden kuluttua automaattista jouluseuraa. ;) Voi lapsonen olla siinä vaiheessa nimittäin vaikka Australiassa... tai voi olla etteivät välinne ole kunnossa. Minusta olisi K A M M O T T A V A A olla joulua Äetmuorin kanssa. Ensinnäkin hänellä on tapana kiireessä riidellä ihmisten kanssa - aina jouluisin meillä oli kauheat tappelut, kun olin lapsi. Siksi toisekseen Äetmuori asuu aika pienessä kaksiossa: siellähän oltaisiin kuin sillit purkissa jossain siskonpetissä maattaisiin lattialla ja Äetmuori muuten pitää aina kaikki ikkunat auki talvellakin, kun pitää olla 'raikasta'. Ja kolmanneksi: minua ei saa syömään kirveelläkään Äetmuorin silmän alla. Jokainen suupala varmaan takertuisi kurkkuun, koska olen oppinut aika tehokkaasti häpeämään syömistä ruumiillisena toimintona Äetmuorin edessä. Ja silti siis joidenkin arvostelevien ulkopuolisten mielestä, tilannettamme yhtään tuntematta, meidän pitäisi velvollisuudesta mennä Äetmuorin luo syömään sian peffaa. Voi .. [sensuroitua kiroilua]..!
Minulla yleensä nuo ahmimistaipumukset liittyvät sellaisiin hetkiin, kun koen että mua arvostellaan ja olen riittämätön. Siinä mielessä tuo sukulaisen piruileva joulutervehdys ei tullut yhtään hyvään aikaan. Mutta aion nyt yrittää taistella sitä impulssia vastaan, että syöksyisin ahmimaan vain siksi koska oloni on syyllinen.
Onkohan miten yleistä se, että jotkut ihmiset laittavat toisilleen kortin tai joulukirjeen vain köhöm, kettuilumielessä..? Jotenkin tosi surullista, että ihmisen täytyy oikein kirjeitsekin levittää omaa pahaa oloaan. Sääliksi käy lähiympäristöä. Tuon sukulaisen joulukirje oli muutenkin täynnä todella ankeita uutisia, ei siis vain sen Äetmuoria koskevan vihjailun osalta. Kyllä siinä oli vuodatusta kuinka tuo ja tämäkin kaveri tai tuttava on kuollut, joutunut sairaalaan, kaatunut kotonaan, jne. jne. Tosi 'kivaa' luettavaa näin joulun alla.
Mutta nyt imuroimaan! Kuvittelen hierovani sen tyhmän sukulaisen naamaa lattiaan samalla kun imuroin ämyröin. ;) Jos se vähän toisi VOIMAA suoritukseen. ;)
maanantai 22. joulukuuta 2008
Vuorokausi vaihtui..
Kuvitelkaas: enää YKSI kokonainen vuorokausi jouluun! Nimittäin olemme maanantain jo rikki rikkoneet, olemme puoli tuntia eläneet maanantaita. Enää siis vain tiistai kokonaisena vuorokautena ja sitten onkin jo aatto! Huimaavaa, ihanaa!
Kirjoittelin tuossa juuri kauppalappua [kauppelislappelista] miehelle. Kun pitää kuitenkin jouluksi semmoisia tuoretavaroita ostaa, eli kermaa ja sen sellaista. Ja hillosipulia.. sellaisia painavia säilykkeitä, joiden kantamisessa mies on haka!
Katsoin juuri keittiön kaappiin: voi ETTÄ siellä on paljon kaikkea. :( Tursuaa koko kaappi! Ja ikävä kyllä paljon kaikkea huonoa myös, mitä ei sitten tule syödyksi, Pandan rasia ja ne Budapestit. Kuinka monessa kodissa lieneekään tilanne ihan sama.
Suosi suomalaista..?
Minä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat tukea kotimaista. Eli minulle on tärkeää se, että suomalaiset saisivat pitää työnsä ja yritän aina kun mahdollista ostaa kotimaista. Mutta en siis ihan aina. Yksi tämmöinen poikkeus ovat jotkut suklaat. Kotimaiset ovat hyviä, esim. Fazerin Piparkakkusuklaa yms., mutta keskieurooppalaiseen suklaaseen tutustuttuani tajusin, ettei kotimainen aina ole sitä parasta ja laadukkainta. Vielä joskus 80-luvulla saatettiin sinisilmäisesti sanoa, että meillä suomalaisilla on maailman paras suklaa. Nykyisin sellaisen sanojalle lähinnä naurettaisiin.
Yksi juttu, jossa huomasi laadun ja sekundan eron, oli eräs Nestlén suklaarasia, jonka yhtenä ainoana jouluna olen saanut suklaahetkiäni sulostuttamaan. Siinä nimittäin oli tasan samanlainen konvehti kuin on Fazerin Wienernougat, mutta voi POJAT, olihan niissä eroa kuin yössä ja päivässä! Se Nestlén konvehti tavallaan 'pilasi' wienernougatin multa - vaikka se yhä on yksi suosikkisuomalaissuklaistani, w. siis - koska maistettuani Nestlén versiota tajusin kuinka halvan ja teollisen makuinen on Fazerin w. Oikein rasvainen ja huokea.. Nestléllä sama konvehti oli - ihana! Siinä ei rasvaisuus maistunut niin paljon kuin Fazerilla ja muutenkin kokonaisuus oli laadukkaampi. Ilmavampi jotenkin. En osaa määritellä!
Lapsuusmakuja
Lapsena oli joku sellainen Fazerin suklaarasia, jossa oli muutama wienernougat ja me lapset melkein tappelimme niistä aina. ;) Juuri niistä wienernougateista, ei muista. Laskettiin tosi tarkkaan, että sinä saat yhden ja minä saan yhden. :) K-mummin luona [=äidin äiti] joskus saimme tällaista suklaarasiaa.. Rasia avattiin ja söimme siitä, minä ja Siukku. K-mummin luona oli aina herkkuja ja suklaata, joulun pyhinä vaan ero oli siinä, että suklaat oli konvehtia, kun ne muulloin olivat patukoita ja levyjä. K-mummi aina antoi meille talouspaperia, että varoisimme huonekaluja kun söimme ja kyllä me varoimmekin.
Nykyisin ei kuulemma isovanhemmat USKALLA enää tehdä näin - antaa muksuille talkkua tai muuta 'suojapaperia' - koska pelkäävät sairaasti lastensa loukkaantuvan, jos heidän tenavansa ei saa sotkea Mummolassa ihan miten vaan. Uskomattoman TY-PE-RÄÄ!!!! Ei taida isovanhemmilla enää olla muita 'oikeuksia' kuin lahjoa ja rahoittaa lapsenlapsen elämää. Jos vähän yrittää kieltää tai odottaa että Mummolassa eletään Mummolan säännöin, niin taitaapi tulla 'tapaamiskieltoa' tenavaan...
Meillä lapsuuskodissa oli myös aika paljon sellaisia pähkinöitä ja muita tarjolla jouluherkuiksi. Pähkinät olivat isoja, niissä oli kuoret ja ne piti raksauttaa auki ennen syömistä. Meillä oli jopa semmoiset ihan erikseen siihen tarkoitukseen suunnatut "sakset". Nykyisin ei kodeissa oikeastaan enää näe sellaista pähkinäkulhoa jouluisin. On niin paljon muita herkkuja. Ja oikeastaan hyvä että ei sellaista kulhoa enää ole, ei ne pähkinät olleet kovin hyviä. Meillä oli myös rusinoita tarjolla jouluna.
Pähkinät ja rusinat maistui ainakin Isukin vanhemmille, kun he joskus meillä olivat aattoiltana tai sitten tapanina. Isukin vanhemmat ei koskaan oppineet tykkäämään äklömakeasta. Isukin isä söi vähät suklaansakin pelkkänä Taloussuklaana, kun piti maitosuklaatia liian makeana. Ja heidän luonaan sai Wilhelmiina-keksejä, jos jotain makeaa oli. Tai pumppernikkeliä! Olen joskus miettinyt että pitää varmaan ostaa Wilhelmiinoja, jos niistä irtoaisi jotain lapsuusmuistoja lisää. ;) Vaikken koskaan niihin mitenkään hulluna ollut lapsena. Pumppernikkeleitä syön vieläkin - ne on ihania.
Kirjoittelin tuossa juuri kauppalappua [kauppelislappelista] miehelle. Kun pitää kuitenkin jouluksi semmoisia tuoretavaroita ostaa, eli kermaa ja sen sellaista. Ja hillosipulia.. sellaisia painavia säilykkeitä, joiden kantamisessa mies on haka!
Katsoin juuri keittiön kaappiin: voi ETTÄ siellä on paljon kaikkea. :( Tursuaa koko kaappi! Ja ikävä kyllä paljon kaikkea huonoa myös, mitä ei sitten tule syödyksi, Pandan rasia ja ne Budapestit. Kuinka monessa kodissa lieneekään tilanne ihan sama.
Suosi suomalaista..?
Minä olen aina ollut niitä ihmisiä jotka haluavat tukea kotimaista. Eli minulle on tärkeää se, että suomalaiset saisivat pitää työnsä ja yritän aina kun mahdollista ostaa kotimaista. Mutta en siis ihan aina. Yksi tämmöinen poikkeus ovat jotkut suklaat. Kotimaiset ovat hyviä, esim. Fazerin Piparkakkusuklaa yms., mutta keskieurooppalaiseen suklaaseen tutustuttuani tajusin, ettei kotimainen aina ole sitä parasta ja laadukkainta. Vielä joskus 80-luvulla saatettiin sinisilmäisesti sanoa, että meillä suomalaisilla on maailman paras suklaa. Nykyisin sellaisen sanojalle lähinnä naurettaisiin.
Yksi juttu, jossa huomasi laadun ja sekundan eron, oli eräs Nestlén suklaarasia, jonka yhtenä ainoana jouluna olen saanut suklaahetkiäni sulostuttamaan. Siinä nimittäin oli tasan samanlainen konvehti kuin on Fazerin Wienernougat, mutta voi POJAT, olihan niissä eroa kuin yössä ja päivässä! Se Nestlén konvehti tavallaan 'pilasi' wienernougatin multa - vaikka se yhä on yksi suosikkisuomalaissuklaistani, w. siis - koska maistettuani Nestlén versiota tajusin kuinka halvan ja teollisen makuinen on Fazerin w. Oikein rasvainen ja huokea.. Nestléllä sama konvehti oli - ihana! Siinä ei rasvaisuus maistunut niin paljon kuin Fazerilla ja muutenkin kokonaisuus oli laadukkaampi. Ilmavampi jotenkin. En osaa määritellä!
Lapsuusmakuja
Lapsena oli joku sellainen Fazerin suklaarasia, jossa oli muutama wienernougat ja me lapset melkein tappelimme niistä aina. ;) Juuri niistä wienernougateista, ei muista. Laskettiin tosi tarkkaan, että sinä saat yhden ja minä saan yhden. :) K-mummin luona [=äidin äiti] joskus saimme tällaista suklaarasiaa.. Rasia avattiin ja söimme siitä, minä ja Siukku. K-mummin luona oli aina herkkuja ja suklaata, joulun pyhinä vaan ero oli siinä, että suklaat oli konvehtia, kun ne muulloin olivat patukoita ja levyjä. K-mummi aina antoi meille talouspaperia, että varoisimme huonekaluja kun söimme ja kyllä me varoimmekin.
Nykyisin ei kuulemma isovanhemmat USKALLA enää tehdä näin - antaa muksuille talkkua tai muuta 'suojapaperia' - koska pelkäävät sairaasti lastensa loukkaantuvan, jos heidän tenavansa ei saa sotkea Mummolassa ihan miten vaan. Uskomattoman TY-PE-RÄÄ!!!! Ei taida isovanhemmilla enää olla muita 'oikeuksia' kuin lahjoa ja rahoittaa lapsenlapsen elämää. Jos vähän yrittää kieltää tai odottaa että Mummolassa eletään Mummolan säännöin, niin taitaapi tulla 'tapaamiskieltoa' tenavaan...
Meillä lapsuuskodissa oli myös aika paljon sellaisia pähkinöitä ja muita tarjolla jouluherkuiksi. Pähkinät olivat isoja, niissä oli kuoret ja ne piti raksauttaa auki ennen syömistä. Meillä oli jopa semmoiset ihan erikseen siihen tarkoitukseen suunnatut "sakset". Nykyisin ei kodeissa oikeastaan enää näe sellaista pähkinäkulhoa jouluisin. On niin paljon muita herkkuja. Ja oikeastaan hyvä että ei sellaista kulhoa enää ole, ei ne pähkinät olleet kovin hyviä. Meillä oli myös rusinoita tarjolla jouluna.
Pähkinät ja rusinat maistui ainakin Isukin vanhemmille, kun he joskus meillä olivat aattoiltana tai sitten tapanina. Isukin vanhemmat ei koskaan oppineet tykkäämään äklömakeasta. Isukin isä söi vähät suklaansakin pelkkänä Taloussuklaana, kun piti maitosuklaatia liian makeana. Ja heidän luonaan sai Wilhelmiina-keksejä, jos jotain makeaa oli. Tai pumppernikkeliä! Olen joskus miettinyt että pitää varmaan ostaa Wilhelmiinoja, jos niistä irtoaisi jotain lapsuusmuistoja lisää. ;) Vaikken koskaan niihin mitenkään hulluna ollut lapsena. Pumppernikkeleitä syön vieläkin - ne on ihania.
tiistai 16. joulukuuta 2008
Kiitos kavereideni vanhemmille, kiitos koululle!
Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuussoiton! Kai se on liian vähän, Äetmuori aina muistaa mainita kuinka Siukku soittaa joka päivä, mutta Siukku soittaakin työpuhelimesta, eli ei joudu itse laskua maksamaan ja muutenkin Siukun taloudessa on kaksi ansiotyössä olevaa. Minulla ei ole varaa kauheasti olla puhelimessa, koska pyrin säästämään suunnilleen siinä missä voin.
No joka tapauksessa, siinä soitellessa taas tuli mieleen kuinka paljosta saan olla kiitollinen kavereideni vanhemmille ja suomalaiselle koululaitokselle. Miettikääs te jotka koulua haukutte, että monelle lapselle kouluruokailu on muuten AINOA kerta päivässä, kun lapsi saa lämmintä ruokaa, salaatin ja leivän! Kodeissa yleensä vielä minun nuoruudessa laitettiin ruokaa, mutta meillä oltiin vähän "edistyksellisiä" tässä suhteessa, eli Äetmuori ei kokannut. Ruokaa edusti Saarioisten pitsa. Kuvitelkaas millaista olisi ollut elämä, jos ei olisi ollut edes sitä kouluruokaa.
Ja toinen juttu tosiaan nuo kavereideni perheet. Meillä oli tapana yhdessä vaiheessa erään Helin kanssa viettää viikonloppuja joskus niin, että hän oli meillä ja sitten minä olin heillä. Hänelle vierailut meille olivat melkoista eksotiikkaa ja vähän kuin lomahetkiä, kun sai niin paljon kaikkea roskaruokaa kuin vaan jaksoi vetää. Minulle vierailut Helin luo olivat aivan ihania, koska siellä koko perhe söi yhdessä ja ruoka oli kotiruokaa. Ja kerran viikossa leivottiin pikkupullia! Minä en saanut mitään tällaista kotonani koskaan.
Jossain tutkimuksessa oli haastateltu lapsia, että mitä lapset haluavat oikeasti. Olikin tulos ollut yllätys: ehdottomasti suurin osa lapsista EI halua pikaruokia eikä pakastepitsoja, vaan kotiruokaa! Makaronilaatikkoa! Ja sitä, että vanhemmat olisi kotona heidän kanssaan, mieluiten molemmat. Nämä tuntuvat niin pieniltä toiveilta, mutta taitavat monelle olla ihan liikaa pyydetty. Minä olin juuri tällainen lapsi joka olisi tahtonut vain sitä, että olisi ollut kotiruokaa niin kuin kavereillakin ja että olisi ollut molemmat vanhemmat.
Nykyisin aina puhun perheen puolesta sillon kun voin, vaikka se saa mut vaikuttamaan varmaan joltain kiihkokeskustalaiselta maalaisjuntilta.. ;) Puhun perheen puolesta, koska silloin puhun myös lapsen puolesta. Ja lapsen puolesta on tärkeää puhua, koska juuri se lapsen etu unohtuu ensimmäisenä kun aikuiset metsästävät omaa onneaan tai elävät todeksi jotain omaa suurta unelmaansa. Lapsi on heikoin, joten lapsi häviää siinä pelissä AINA. Lisäksi lapsi on helppo uhri, koska lapsi ei protestoi vaan päinvastoin on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen, ansaitsivat he sen tai eivät. Jos teet esim. aikuiselle työtoverillesi vääryyttä, niin palaute seuraa kyllä, saat olla varma. Siksipä et teekään. Mutta omaa lasta saa laiminlyödä aika paljon, ennen kuin yhteiskunta pakosta siihen puuttuu. Useimmiten ei puutu, jos vaan jotkut elämän reunaehdot on kunnossa, eli lasta ei hakata, lasta ei raiskata.
Eron merkit ilmassa
Miksi tämä vuodatus lapsen puolesta nyt? No ensinnäkin jutustelu Äetmuorin kanssa toi taas mieleen lapsuuden ja ne asiat, joita käsittelemään olin ihan liian nuori. Ja sitten sekin vaikuttaa, että uumoilen meidän erään 'perheystävämme' [alkujaan miehen työkaveri, jonka perheeseen olemme sitten myös tutustuneet] ehkä eroavan tässä jossain välissä. Syy ei ole sen kummempi kuin että perhe-elämä haittaa tämän herran ja hidalgon harrastustoimintaa. Onhan siinä sivussa niitä muita naisia ollut, siitä taitaa tietää koko maailma - en tiedä tietääkö miehen vaimo. Niin läheisiä emme ole. Tällä pariskunnalla on lapsia, kaksi tyttöä, 8 v. ja 6 v. Käy vain niin tavattoman sääliksi, että taas taitaa yksi perhe hajota. Ja kun syy ei ole alkoholismi/pahoinpitely/mielisairaus/huumeet.. vaan ihan vaan se, kun ei mies viitsi oikein elää perhe-elämää. Arki ei ole jännittävää.
Mistäkö tiedän eron tulevan? No siitä, että on 'lämmittelyvaihe' päällä. Kas kun olen sen verran tätä elämää elänyt, että tunnistan jo eroamista aikovan systeemit. Muutama kuukausi tai noin vuoden verran ennen eroa alkavat ne puheet, ympäristön lämmittely erouutista varten. Ne puheet, kuinka puoliso ei osaa kommunikoida [tässä tapauksessa tämä mies moittii vaimoaan työkavereille, että vaimo ei sano suoraan mitä haluaa blaa blaa, on se niin kamalaa jne.], kuinka puoliso ja puolison suku ovat ihan pimeitä [tässä tapauksessa vaimon vanhemmat ja sisarukset ovat ihan hulluja, kun niillä on erilaiset tavat kuin miehellä on, on se ihme ja kumma - että maailmassa oikeasti ON erilaisia ihmisiä kuin hän!]. Lystikkäintä on se, että tässäkin tapauksessa pariskunta on ollut naimisissa yli 10 vuotta, avoliitossa pari kolme vuotta ennen sitä, joten luulisi että tuo vaimon 'huono kommunikaatio' on ollut huomattavissa jo aika pitkään...? Kummasti se on vain alkanut ärsyttää juuri nyt..
Katsotaanpa vaan, niin perhe S. on hajonnut jouluun 2009 mennessä. Ja muuten TOIVON olevani väärässä, oikeasti, mutta en usko olevani. Merkit on ilmassa. No mikäs siinä, tervemenoa sitten vaan sinkkumarkkinoille --> uusperhehelvettiin --> uuteen eroon --> sinkkumarkkinoille jne. jne. kunnes kynästä on lyijy loppunut ja jälkeläisiä eri naisten kanssa kuin meren mutaa.
Tekisi mieli vetää ympäri korvia niitä idiootteja, jotka järkeilevät, että hei mun lapsi on JO 10-vuotias, se ei enää tarvitse isää .. voin siis hyvin erota ja alkaa metsästää parikymppisiä böönia, kyllä se isin iso tyttö sen jo tajuaa. Hei paukapäät, 10-vuotias on LAPSI!!! Lapsi! 12-vuotias on lapsi ja 14-vuotias on lapsi. He voivat näyttää naisilta ja miehiltä teini-iässä, mutta juuri tuossa vaiheessa he tarvitsevat vanhempia kipeästi, vaikkeivat sitä osaa aina näyttää.
7 kokonaista vuorokautta MÄSS - äh, jouluaattoon! ;)
Niin se aika kuluu, että on enää 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon. Nyt alkaa taas se sama hassu piirre, että mietin onko kylliksi se, kun leivon maustekakun [en tee pipareita, koska meillä menee niitä niin vähän, ettei se kannata] ja baileyskakun jouluksi. Pitää nyt vaan yrittää pitää mielessä, että se oikeasti on vain se 3 päivää minulla.. eli mitenkään massiivisia valmisteluja ei kannata alkaa tehdä, koska en jaksa - maha ei vedä. Ja joulu on niin paljon muutakin kuin vain mässäämistä. Tätä tahdon pitää nyt mielessäni, tahdon muistaa itsenäisyyspäivän (yrjö)opetuksen!
Sellaista en tajua, että minun pitäisi jonkun "perinteen" vuoksi alkaa kokata tai leipoa jotain sellaista, mistä emme kumpikaan pidä. Lapsuuden joulut olivat tällaisia "perinnejouluja", eli kaikki perinneruoat oli - vaikkei arkena muuten kokattu ollenkaan - vaikka niistä ei olisi kukaan pitänyt.
Tiedän kyllä että joidenkin mielestä meidän joulu on varmasti kauhean karu. Mutta meille se on rakas juuri sellaisena kuin on!
No joka tapauksessa, siinä soitellessa taas tuli mieleen kuinka paljosta saan olla kiitollinen kavereideni vanhemmille ja suomalaiselle koululaitokselle. Miettikääs te jotka koulua haukutte, että monelle lapselle kouluruokailu on muuten AINOA kerta päivässä, kun lapsi saa lämmintä ruokaa, salaatin ja leivän! Kodeissa yleensä vielä minun nuoruudessa laitettiin ruokaa, mutta meillä oltiin vähän "edistyksellisiä" tässä suhteessa, eli Äetmuori ei kokannut. Ruokaa edusti Saarioisten pitsa. Kuvitelkaas millaista olisi ollut elämä, jos ei olisi ollut edes sitä kouluruokaa.
Ja toinen juttu tosiaan nuo kavereideni perheet. Meillä oli tapana yhdessä vaiheessa erään Helin kanssa viettää viikonloppuja joskus niin, että hän oli meillä ja sitten minä olin heillä. Hänelle vierailut meille olivat melkoista eksotiikkaa ja vähän kuin lomahetkiä, kun sai niin paljon kaikkea roskaruokaa kuin vaan jaksoi vetää. Minulle vierailut Helin luo olivat aivan ihania, koska siellä koko perhe söi yhdessä ja ruoka oli kotiruokaa. Ja kerran viikossa leivottiin pikkupullia! Minä en saanut mitään tällaista kotonani koskaan.
Jossain tutkimuksessa oli haastateltu lapsia, että mitä lapset haluavat oikeasti. Olikin tulos ollut yllätys: ehdottomasti suurin osa lapsista EI halua pikaruokia eikä pakastepitsoja, vaan kotiruokaa! Makaronilaatikkoa! Ja sitä, että vanhemmat olisi kotona heidän kanssaan, mieluiten molemmat. Nämä tuntuvat niin pieniltä toiveilta, mutta taitavat monelle olla ihan liikaa pyydetty. Minä olin juuri tällainen lapsi joka olisi tahtonut vain sitä, että olisi ollut kotiruokaa niin kuin kavereillakin ja että olisi ollut molemmat vanhemmat.
Nykyisin aina puhun perheen puolesta sillon kun voin, vaikka se saa mut vaikuttamaan varmaan joltain kiihkokeskustalaiselta maalaisjuntilta.. ;) Puhun perheen puolesta, koska silloin puhun myös lapsen puolesta. Ja lapsen puolesta on tärkeää puhua, koska juuri se lapsen etu unohtuu ensimmäisenä kun aikuiset metsästävät omaa onneaan tai elävät todeksi jotain omaa suurta unelmaansa. Lapsi on heikoin, joten lapsi häviää siinä pelissä AINA. Lisäksi lapsi on helppo uhri, koska lapsi ei protestoi vaan päinvastoin on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen, ansaitsivat he sen tai eivät. Jos teet esim. aikuiselle työtoverillesi vääryyttä, niin palaute seuraa kyllä, saat olla varma. Siksipä et teekään. Mutta omaa lasta saa laiminlyödä aika paljon, ennen kuin yhteiskunta pakosta siihen puuttuu. Useimmiten ei puutu, jos vaan jotkut elämän reunaehdot on kunnossa, eli lasta ei hakata, lasta ei raiskata.
Eron merkit ilmassa
Miksi tämä vuodatus lapsen puolesta nyt? No ensinnäkin jutustelu Äetmuorin kanssa toi taas mieleen lapsuuden ja ne asiat, joita käsittelemään olin ihan liian nuori. Ja sitten sekin vaikuttaa, että uumoilen meidän erään 'perheystävämme' [alkujaan miehen työkaveri, jonka perheeseen olemme sitten myös tutustuneet] ehkä eroavan tässä jossain välissä. Syy ei ole sen kummempi kuin että perhe-elämä haittaa tämän herran ja hidalgon harrastustoimintaa. Onhan siinä sivussa niitä muita naisia ollut, siitä taitaa tietää koko maailma - en tiedä tietääkö miehen vaimo. Niin läheisiä emme ole. Tällä pariskunnalla on lapsia, kaksi tyttöä, 8 v. ja 6 v. Käy vain niin tavattoman sääliksi, että taas taitaa yksi perhe hajota. Ja kun syy ei ole alkoholismi/pahoinpitely/mielisairaus/huumeet.. vaan ihan vaan se, kun ei mies viitsi oikein elää perhe-elämää. Arki ei ole jännittävää.
Mistäkö tiedän eron tulevan? No siitä, että on 'lämmittelyvaihe' päällä. Kas kun olen sen verran tätä elämää elänyt, että tunnistan jo eroamista aikovan systeemit. Muutama kuukausi tai noin vuoden verran ennen eroa alkavat ne puheet, ympäristön lämmittely erouutista varten. Ne puheet, kuinka puoliso ei osaa kommunikoida [tässä tapauksessa tämä mies moittii vaimoaan työkavereille, että vaimo ei sano suoraan mitä haluaa blaa blaa, on se niin kamalaa jne.], kuinka puoliso ja puolison suku ovat ihan pimeitä [tässä tapauksessa vaimon vanhemmat ja sisarukset ovat ihan hulluja, kun niillä on erilaiset tavat kuin miehellä on, on se ihme ja kumma - että maailmassa oikeasti ON erilaisia ihmisiä kuin hän!]. Lystikkäintä on se, että tässäkin tapauksessa pariskunta on ollut naimisissa yli 10 vuotta, avoliitossa pari kolme vuotta ennen sitä, joten luulisi että tuo vaimon 'huono kommunikaatio' on ollut huomattavissa jo aika pitkään...? Kummasti se on vain alkanut ärsyttää juuri nyt..
Katsotaanpa vaan, niin perhe S. on hajonnut jouluun 2009 mennessä. Ja muuten TOIVON olevani väärässä, oikeasti, mutta en usko olevani. Merkit on ilmassa. No mikäs siinä, tervemenoa sitten vaan sinkkumarkkinoille --> uusperhehelvettiin --> uuteen eroon --> sinkkumarkkinoille jne. jne. kunnes kynästä on lyijy loppunut ja jälkeläisiä eri naisten kanssa kuin meren mutaa.
Tekisi mieli vetää ympäri korvia niitä idiootteja, jotka järkeilevät, että hei mun lapsi on JO 10-vuotias, se ei enää tarvitse isää .. voin siis hyvin erota ja alkaa metsästää parikymppisiä böönia, kyllä se isin iso tyttö sen jo tajuaa. Hei paukapäät, 10-vuotias on LAPSI!!! Lapsi! 12-vuotias on lapsi ja 14-vuotias on lapsi. He voivat näyttää naisilta ja miehiltä teini-iässä, mutta juuri tuossa vaiheessa he tarvitsevat vanhempia kipeästi, vaikkeivat sitä osaa aina näyttää.
7 kokonaista vuorokautta MÄSS - äh, jouluaattoon! ;)
Niin se aika kuluu, että on enää 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon. Nyt alkaa taas se sama hassu piirre, että mietin onko kylliksi se, kun leivon maustekakun [en tee pipareita, koska meillä menee niitä niin vähän, ettei se kannata] ja baileyskakun jouluksi. Pitää nyt vaan yrittää pitää mielessä, että se oikeasti on vain se 3 päivää minulla.. eli mitenkään massiivisia valmisteluja ei kannata alkaa tehdä, koska en jaksa - maha ei vedä. Ja joulu on niin paljon muutakin kuin vain mässäämistä. Tätä tahdon pitää nyt mielessäni, tahdon muistaa itsenäisyyspäivän (yrjö)opetuksen!
Sellaista en tajua, että minun pitäisi jonkun "perinteen" vuoksi alkaa kokata tai leipoa jotain sellaista, mistä emme kumpikaan pidä. Lapsuuden joulut olivat tällaisia "perinnejouluja", eli kaikki perinneruoat oli - vaikkei arkena muuten kokattu ollenkaan - vaikka niistä ei olisi kukaan pitänyt.
Tiedän kyllä että joidenkin mielestä meidän joulu on varmasti kauhean karu. Mutta meille se on rakas juuri sellaisena kuin on!
maanantai 15. joulukuuta 2008
Herrasväen hulluus
Minä en ole pelkästään suklaahirviö, ettäs sen tiedätte. On pari muutakin juttua, jotka saavat minut hirviöimään. Yksi sellainen on herrasväen pikkuleivät! Ihanimpia ne ovat anopin leipomina, hän on oikea herrasväenleipämestari! Jos anopin leivonnaisia ei saa, niin sitten Laitilan tai Auran pikkuleivän h-väenleivät ovat parhaita.
Oikeastaan aika kumma että olen monta ohjetta nähnyt herrasväenleivistä. Joihinkin niistä tulee munaa, joihinkin ei. Olen joskus miettinyt että leipoisin niitä itse, aina on jäänyt vain. Talonpojanleipiä teen itse, mutta ne ovatkin helppoja - ei tarvitse kaulia taikinaa. Ja se muna siinä herrasväenleipätaikinassa mietityttää. Olen kuullut että muna tekee niistä kovia. Ja että ilman tulisi pehmeämpiä. Laitilan jutuissa ei mainita munaa valmistusaineissa. Ja ne ovat sellaisia mukavan pehmoisia. Auralla samoin - pehmeää sen olla pitää.
Pidän ihan hulluna noista pikkuleivistä, mutta jo valmistusohjeita katsoessa tajuaa ettei niitä kannattaisi oikein syödä. Melkein pelkkää rasvaa ja sokeria. Tuossa linkissä oli muuten ainakin taas munaton herrasväen leipien ohje. Yhdessä ohjeessa joka mulla on, niin taikinaan tulee pelkkä munan keltuainen.
Himot vähenevät..
Nyt on taas sellainen aika, että edellisestä.. riemun hetkestä, ahminnasta, on sen verran aikaa että intohimo herkutella alkaa laantua. Alkaa sopeutua siihen, että ei voi. Ihan hyvä juttu. Mun varsinkin pitäisi malttaa olla lietsomatta sitä himoa. Joskus se himo siitä kasvaa kun menee syömättömänä kauppaan ja näkee kaikki jouluisat herkut siellä.
Oikeastaan nyt on sujunut joulun odotus ihan hyvin. On ollut melkein joka illalle sellaista puuhastelua joko joulukortin tai lahjan parissa. Se vie ajatukset muualle, ei mieti niin paljon sitä ahmintaa.
Nykylasten nysväjoulu
Kyllä siitä oli miehen kanssa puhetta eilen, että tavallaan säälimme nykyajan lapsia, joilla on kaikkea niin kauhean paljon. Kun miettii niiden viikkorahoja: CD:n tai DVD:n voi ostaa ihan milloin vain. Miltä silloin tuntuu saada joululahjaksi CD tai DVD? Ei miltään! Näin niitä joulun massiivisia odotuksia juuri luodaan. Jos olisi arkielämä vaatimattomampaa, niin jouluksikin riittäisivät yksinkertaisemmat ja halvemmat lahjat. Ei olisi vanhemmilla tuskaa, että milläs nyt maksetaan tammikuun luottokorttilaskut ja muut vipit. On se sama juttu myös ruoan kanssa. Kun arkisin jo on ihan mielettömät menyyt ja herkut, niin miltä joulu siinä enää tuntuu? Kansaneläkkeellä kitkuttava mummiparka laittaa jonkun suklaalevyn lapselle, jonka arkipäivään kuuluvat hienoimmat belgialaiset konvehdit.. luulettekos että se lapsi sitä levyä arvostaa?
Sekin on surku, ettei monissa kodeissa edes jouluna tule RAUHAA taloon. Kilkatus, kännykät, pleikkarit, tietsikat, telkkarit - kaikki jatkaa sitä huutoa mitä normaalistikin arkisin on. Ei puhettakaan siitä että soisi joku kaunis, rauhallinen jouluisa musiikki ja ihmiset olisivat rauhallisesti vaikka kirjaa lukien tai Afrikan tähteä pelaten. Ei! Kun se sähköinen meno ja meteli pitää vaan jatkua.. Minusta vähän tuntuu että joulu tulee kyllä ja jouluna kulutetaan, mutta JUHLA siitä on kaukana. Juhlastahan on vedettävissä sellainen adjektiivi kuin juhlava. Kannattaa miettiä sitäkin, mitä on juhlava. Kyllä minusta juhlavuuteen kuuluu myös semmoinen tietty vakavuuskin, arvokkuus, se että joutuu vähän itseään hillitsemään.. Kuunnelkaas vaikka joulurauhan julistus, mitä siinä sanotaan!
Aina sanotaan että joulu on lasten juhla, mutta pitää kai lastenkin juhlan olla aikuisten ohjauksessa ja aikuiset kuitenkin päättävät niistä elementeistä, joista se lasten juhla koostuu tai ei koostu. Ei meidän pidä kaikessa seurata lasten oikkuja ja tahtoa, koska eivät he aina itse tiedä omaa parastansa.
Oikeastaan aika kumma että olen monta ohjetta nähnyt herrasväenleivistä. Joihinkin niistä tulee munaa, joihinkin ei. Olen joskus miettinyt että leipoisin niitä itse, aina on jäänyt vain. Talonpojanleipiä teen itse, mutta ne ovatkin helppoja - ei tarvitse kaulia taikinaa. Ja se muna siinä herrasväenleipätaikinassa mietityttää. Olen kuullut että muna tekee niistä kovia. Ja että ilman tulisi pehmeämpiä. Laitilan jutuissa ei mainita munaa valmistusaineissa. Ja ne ovat sellaisia mukavan pehmoisia. Auralla samoin - pehmeää sen olla pitää.
Pidän ihan hulluna noista pikkuleivistä, mutta jo valmistusohjeita katsoessa tajuaa ettei niitä kannattaisi oikein syödä. Melkein pelkkää rasvaa ja sokeria. Tuossa linkissä oli muuten ainakin taas munaton herrasväen leipien ohje. Yhdessä ohjeessa joka mulla on, niin taikinaan tulee pelkkä munan keltuainen.
Himot vähenevät..
Nyt on taas sellainen aika, että edellisestä.. riemun hetkestä, ahminnasta, on sen verran aikaa että intohimo herkutella alkaa laantua. Alkaa sopeutua siihen, että ei voi. Ihan hyvä juttu. Mun varsinkin pitäisi malttaa olla lietsomatta sitä himoa. Joskus se himo siitä kasvaa kun menee syömättömänä kauppaan ja näkee kaikki jouluisat herkut siellä.
Oikeastaan nyt on sujunut joulun odotus ihan hyvin. On ollut melkein joka illalle sellaista puuhastelua joko joulukortin tai lahjan parissa. Se vie ajatukset muualle, ei mieti niin paljon sitä ahmintaa.
Nykylasten nysväjoulu
Kyllä siitä oli miehen kanssa puhetta eilen, että tavallaan säälimme nykyajan lapsia, joilla on kaikkea niin kauhean paljon. Kun miettii niiden viikkorahoja: CD:n tai DVD:n voi ostaa ihan milloin vain. Miltä silloin tuntuu saada joululahjaksi CD tai DVD? Ei miltään! Näin niitä joulun massiivisia odotuksia juuri luodaan. Jos olisi arkielämä vaatimattomampaa, niin jouluksikin riittäisivät yksinkertaisemmat ja halvemmat lahjat. Ei olisi vanhemmilla tuskaa, että milläs nyt maksetaan tammikuun luottokorttilaskut ja muut vipit. On se sama juttu myös ruoan kanssa. Kun arkisin jo on ihan mielettömät menyyt ja herkut, niin miltä joulu siinä enää tuntuu? Kansaneläkkeellä kitkuttava mummiparka laittaa jonkun suklaalevyn lapselle, jonka arkipäivään kuuluvat hienoimmat belgialaiset konvehdit.. luulettekos että se lapsi sitä levyä arvostaa?
Sekin on surku, ettei monissa kodeissa edes jouluna tule RAUHAA taloon. Kilkatus, kännykät, pleikkarit, tietsikat, telkkarit - kaikki jatkaa sitä huutoa mitä normaalistikin arkisin on. Ei puhettakaan siitä että soisi joku kaunis, rauhallinen jouluisa musiikki ja ihmiset olisivat rauhallisesti vaikka kirjaa lukien tai Afrikan tähteä pelaten. Ei! Kun se sähköinen meno ja meteli pitää vaan jatkua.. Minusta vähän tuntuu että joulu tulee kyllä ja jouluna kulutetaan, mutta JUHLA siitä on kaukana. Juhlastahan on vedettävissä sellainen adjektiivi kuin juhlava. Kannattaa miettiä sitäkin, mitä on juhlava. Kyllä minusta juhlavuuteen kuuluu myös semmoinen tietty vakavuuskin, arvokkuus, se että joutuu vähän itseään hillitsemään.. Kuunnelkaas vaikka joulurauhan julistus, mitä siinä sanotaan!
Aina sanotaan että joulu on lasten juhla, mutta pitää kai lastenkin juhlan olla aikuisten ohjauksessa ja aikuiset kuitenkin päättävät niistä elementeistä, joista se lasten juhla koostuu tai ei koostu. Ei meidän pidä kaikessa seurata lasten oikkuja ja tahtoa, koska eivät he aina itse tiedä omaa parastansa.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Enää kaksi viikkoa jouluun!
Niin, 14 vuorokautta jouluun. Jouluaattoon. EI MÄSSYyn. Minun jouluni olkoon tänä vuonna erilainen. Siihen saa kuulua herkut, mutta överiksi en aio vetää. Rajansa kaikella. Jouluisin sallin itselleni herkkuja 3 päivän ajan: aatto, päivä, tapani. Se on jo perinne, että silloin on 3 päivää. Hirvittää jo vähän, kun kaikkia herkkuja on niin paljon. Mutta mieluummin vaikka säästelen niitä pääsiäiseen asti kuin OKSENNAN. Näin olen miettinyt omassa pikku päässäni. Ehkä tästä alkaa uusi elämä?
Suupieleni halkeilevat inhottavalla tavalla. Ei siinä auta mikään kosteusvoide, ei edes vaseliini! Inhottaa kun aina on suupielissä sellaista lihasnestettä (?), kosteaa, ja vertakin. Onneksi sitä ei huomaa meikin alta. ;) Mutta ilman meikkiä on joskus vähän raju olo. Voi se johtua tästä talvivuodenajasta.
Oksusta tuli mieleen, että kun olimme lapsia niin Siukkuni oksensi! Tapahtui pääsiäisenä. Siukku oli syönyt aivan tolkuttomasti suklaatia ja sitten menimme koko perheen voimin autoajelulle isän lapsuuspaikkakunnalle. Tie oli pitkä ja mutkainen ja Siukku alkoi valitella pahaa oloa. Isukki vaan hoki että odota hetki, odota hetki, ihan pian pysähdytään. Lopputulos hannaamisesta oli se että Siukku oksensi Isukin niskaan ja auton penkeille. Toki ykää päätyi myös ulos, niin että siinä mielessä vanhemmat varmaan voi kokea jotain onnistumisen iloa. ;)
Juttelin eilen Siukun kanssa puhelimessa. Tällä kertaa hän ei ottanut mitenkään itseensä kun kyselin Siukuntyttö A:n [=kummityttö] joululahjasta. Joskus on ottanut. Siukku sanoi että heillä on molemmilla lapsilla suklaajoulukalenterit. Ymmärrän sen että ne lapsia kiehtoo, vaikka itse ihmettelen mitä ideaa niissä on. Se suklaakipinä on joka luukussa niin pieni, että samalla vaivalla tulee hyvin toimeen vaikka ilmankin! Vaikka enhän minä tiedä millaisia suklaatikalentereja on tarjolla nykylapsille, voihan ne olla menneet paljon paremmiksi minun nuoruudestani. Voihan se olla että niissä on nyt oikein levylliset suklaatia.. :)
Suupieleni halkeilevat inhottavalla tavalla. Ei siinä auta mikään kosteusvoide, ei edes vaseliini! Inhottaa kun aina on suupielissä sellaista lihasnestettä (?), kosteaa, ja vertakin. Onneksi sitä ei huomaa meikin alta. ;) Mutta ilman meikkiä on joskus vähän raju olo. Voi se johtua tästä talvivuodenajasta.
Oksusta tuli mieleen, että kun olimme lapsia niin Siukkuni oksensi! Tapahtui pääsiäisenä. Siukku oli syönyt aivan tolkuttomasti suklaatia ja sitten menimme koko perheen voimin autoajelulle isän lapsuuspaikkakunnalle. Tie oli pitkä ja mutkainen ja Siukku alkoi valitella pahaa oloa. Isukki vaan hoki että odota hetki, odota hetki, ihan pian pysähdytään. Lopputulos hannaamisesta oli se että Siukku oksensi Isukin niskaan ja auton penkeille. Toki ykää päätyi myös ulos, niin että siinä mielessä vanhemmat varmaan voi kokea jotain onnistumisen iloa. ;)
Juttelin eilen Siukun kanssa puhelimessa. Tällä kertaa hän ei ottanut mitenkään itseensä kun kyselin Siukuntyttö A:n [=kummityttö] joululahjasta. Joskus on ottanut. Siukku sanoi että heillä on molemmilla lapsilla suklaajoulukalenterit. Ymmärrän sen että ne lapsia kiehtoo, vaikka itse ihmettelen mitä ideaa niissä on. Se suklaakipinä on joka luukussa niin pieni, että samalla vaivalla tulee hyvin toimeen vaikka ilmankin! Vaikka enhän minä tiedä millaisia suklaatikalentereja on tarjolla nykylapsille, voihan ne olla menneet paljon paremmiksi minun nuoruudestani. Voihan se olla että niissä on nyt oikein levylliset suklaatia.. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)