Mulla oli viime yö aika karmea! Olin jostain saanut jonkun vatsavaivan, eli siis ripulihan se oli. JUMPPASIN silti.. oli pakko. Joskus en saa unta, jos en jumppaa. Tai sitten jumppaamattomuudesta seuraa Läski Olo! Se on mun nimitys niille päiville, kun tuntuu kuin olisin pelkkää jättimäistä tissiä, mahaa, ja persusta koko nainen. Jumppa ei SINÄNSÄ sattunut, tai tuntunut pahalta, paitsi jotkut selkälihasliikkeet oli aika ikäviä, kun niissähän masu on lattiaa vasten.. ;) Ja sitten yksi tai kaksi vatsalihassarjaa tuntuivat vähän epämukavilta.
Jostain syystä muuten kaali sekoittaa mun vatsan aika tehokkaasti! Siis jos syön kaalia raakana. Mutta juuri niinhän se on hyvää! Ehkä tuo vatsajuttu johtui sitten kaalista? Onneksi se on jo ohi!
Sukliksen jumppasysteemi on sellainen laajennettu versio eräästä jumppavideosta! Se oli pohjana, ja siitä sitten lähdin kehittelemään ihan omaa jumppaani. Lisäsin selkälihasliikkeitä, sitten sellaista reipasta askellusta, jalkalihasliikkeitä, vatsasarjan ja peppulihaksia. Oikeastaan vähän kaikkea lisäsin, paitsi käsivarsiliikkeitä. Niitä mun mielestä jumpassa on kyllin.
Yhdessä vaiheessa pystyin luopumaan jumpasta ja harrastamaan muuta liikuntaa. Mutta nyt on taas jostain syystä [kun ei ole lääkitystä??!!??] jumppa päällä. Toisaalta se on todella hyväkin juttu, että jumppaan - JOULU lähestyy! On pakko kurittaa lihaa nyt, että sitten jouluna saa nauttia. En oikein osaa sanoa tunnenko 'ylpeyttä' orjallisesta jumppaamisesta, vai onko se ahdistusta. Ehkä siinä on molempia? Kyllä taitaa enemmän sittenkin olla ahdistusta.
Yhtenä päivänä katsoin peiliin ja reiteni näyttivät oikeasti JOULUKINKUILTA! Kahden puolen, kaksi kinkkua. Yököttävää. Mutta tämä olo menee ohi, kunhan ensin on mua vähän aikaa kiusannut. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumppa. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. joulukuuta 2011
perjantai 16. syyskuuta 2011
Kunnianhimoton
Hakuaika siihen lähihoitajakoulutukseen umpeutui eilen. En ole kuullut mitään heistä siellä - en varmasti siis ole päässyt! :( Tuli mieleeni aivan älytön murhe: täytinkö sen hakemuskaavakkeen oikein?? Mulle tuli kauhea ajatus, että jos sähläsin siinä jotain, lähetin sen vajaana tai jotain? Nyt en mitenkään voi sitä tietää.
Olen yrittänyt olla ajattelematta koko koulutusta ja hakua, mutta se on ollut vaikeaa. Oikeastaan en ole onnistunut sulkemaan sitä pois ajatuksistani ollenkaan. Pari kertaa olen ahminut kohtauksenomaisesti - olen ollut niin hermostunut ja epävarma. Pelissä on niin paljon.
Sitten yhtäkkiä tajusin jotain, ja halusin LYÖDÄ itseäni! Suklis Paksupää! Voisinhan hakeutua siihen koulutukseen jotain muuta kautta! Tuo nyt haussa ollut koulutushan oli sellainen työvoimapoliittinen.. Mutta järjestetäänhän tuota koulutusta muutenkin, 'normaalisti' ihan? Tai ehkä jopa oppisopimuksella. Silti: tuossa työvoimapoliittisessa jutussa on [kai?] se etu, ettei tarvitse maksaa sitä 50+ euron maksua soveltuvuuskokeessa käymisestä. Ihmettelen sitäkin, kuinka hyvin niukalla toimeentulolla olevilla ihmisillä olisi automaattisesti varaa maksaa yli 50 e tuosta vain.
Ammateista, niiden arvostuksesta [ja sen puutteesta]
Yksi aika hämmentävä juttu johon olen törmännyt hoitoalaa harkitessani on se, että ihmiset oikeasti pitävät hoitoalan ihmisiä TYHMINÄ. Pieni palkka, työnkuvana 'hoivaamista', naisvaltainen ala = luusereiden juttu, tyhmien juttu, maahanmuuttajien ja muun säälittävän sakin juttu. Hoitotyössähän ei aivoja tarvita, täytyy vaan auttaa ihmiset vessanpytylle. Se ennakkoluulo elää tosi vahvana ja ihmettelen sitä kovasti. Minusta hoitoala on aina vaatinut sellaista TUNNEÄLYÄ tavattoman paljonkin. Voisihan robottikin kai auttaa jonkun vessalle - ei se ole olennaista - mutta että pystyy auttamaan ihmisiä saamatta heitä nolostumaan, että pystyy auttamaan ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkääksi ja itsensä arvokkaiksi.. se ei voi olla ihan maailman helpoin työ.. Koska se vaatii SYDÄNTÄ.
Muutenkin joskus ihmettelen onko ihmisille oikeasti valtavan tärkeää saada olla sellaisessa työssä, jonka tekijöillä on 'älykkään' maine. Mitä lisäarvoa sellainen hommaan tuo? Statusta? Jos ajattelee, että omaa ammattia/työpaikkaa ei tarvitsisi kertoa kenellekään, niin haittaisiko silloin enää se, että tekee 'tyhmän' työtä? :)
Minä en ole kai koskaan ollut kauhean 'urasuuntautunut'. Minua ei haittaisi olla samassa työpaikassa vaikka koko työelämäajan, jos se paikka olisi kiva ja ihmiset mukavia. En ole koskaan osannut ajatella niin, että valmistunpa tästä opettajaksi - ja se on vain välipysäkki matkalla rehtoriksi, koulutoimen johtajaksi, opetusministeriön virkamieheksi, opetusneuvokseksi.... jne. jne. Minulle se opettajuus olisi kaikki, ensimmäinen ja viimeinen maali - jos siis se olisi paikkana kiva ja viihtyisin, ei olisi työpaikkakiusausta tms. Onkohan sellainen TURVALLISUUSHAKUISUUTTA?
Miksi ihmeessä nykyisin kunnianhimo on hyveistä ensimmäinen? Ei siitä ole kovin pitkään kun sellaista katsottiin kieroon. En tarkoita että nykyisinkin pitäisi katsoa kieroon, mutta sitä tarkoitan ettei tämä nykyinen kunnianhimon ihannointi ole välttämättä ainoa oikea suhtautumistapa.. Saa melkein hävetä itseään, jos ei tahdo Edetä Yhteiskunnassa. Jos tahtookin vain Elää Yhteiskunnassa? Jos tyytyykin siihen?
Sekin on outo ajatus, että KÄSILLÄ työtä tekevät olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä kuin toimistotyöläiset! Jos sitä ajattelee, niin onhan lääkärinkin ['korkean statuksen' ammatti jos mikä] työ hyvin pitkälti käsityötä. Kirurgi leikkaa, kädet veren ja liman peitossa. Tai tekee jonkun peräaukon tähystyksen.. hahaa.. :) Ihan samalla tavalla saa kätensä sontaan kuin toimenpiteessä avustava, lowest of the low hoitsu. Vastuu on toki suurempi, totta, ja toimenkuva laajempi, mutta kun oikein mennään siihen mitä viivan alle jää, niin likaiset kädethän ne siinä, käsityöläinen työssään.
Jumpparaportti
Olen keväästä alkaen lisännyt liikuntaa paljonkin ohjelmaani. Perinteiseen jumppaani olen lisännyt rutkasti reisilihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä ja vatsalihaksia. Osittain olen tehnyt sen tuon hoitoala-haaveen vuoksi, koska en usko että siellä olisi plussaa, jos ihminen on lihakseton. Mutta on liikunta toki rentouttavaakin. Tekee hyvää kurittaa reisiä. Inhoan reisiäni, tahtoisin repiä niistä kaiken naisellisen pois. Tahtoisin että reiteni olisivat kuin miehellä on. Hänellä on sellaiset tyypilliset miehen reidet.
Olen yrittänyt olla ajattelematta koko koulutusta ja hakua, mutta se on ollut vaikeaa. Oikeastaan en ole onnistunut sulkemaan sitä pois ajatuksistani ollenkaan. Pari kertaa olen ahminut kohtauksenomaisesti - olen ollut niin hermostunut ja epävarma. Pelissä on niin paljon.
Sitten yhtäkkiä tajusin jotain, ja halusin LYÖDÄ itseäni! Suklis Paksupää! Voisinhan hakeutua siihen koulutukseen jotain muuta kautta! Tuo nyt haussa ollut koulutushan oli sellainen työvoimapoliittinen.. Mutta järjestetäänhän tuota koulutusta muutenkin, 'normaalisti' ihan? Tai ehkä jopa oppisopimuksella. Silti: tuossa työvoimapoliittisessa jutussa on [kai?] se etu, ettei tarvitse maksaa sitä 50+ euron maksua soveltuvuuskokeessa käymisestä. Ihmettelen sitäkin, kuinka hyvin niukalla toimeentulolla olevilla ihmisillä olisi automaattisesti varaa maksaa yli 50 e tuosta vain.
Ammateista, niiden arvostuksesta [ja sen puutteesta]
Yksi aika hämmentävä juttu johon olen törmännyt hoitoalaa harkitessani on se, että ihmiset oikeasti pitävät hoitoalan ihmisiä TYHMINÄ. Pieni palkka, työnkuvana 'hoivaamista', naisvaltainen ala = luusereiden juttu, tyhmien juttu, maahanmuuttajien ja muun säälittävän sakin juttu. Hoitotyössähän ei aivoja tarvita, täytyy vaan auttaa ihmiset vessanpytylle. Se ennakkoluulo elää tosi vahvana ja ihmettelen sitä kovasti. Minusta hoitoala on aina vaatinut sellaista TUNNEÄLYÄ tavattoman paljonkin. Voisihan robottikin kai auttaa jonkun vessalle - ei se ole olennaista - mutta että pystyy auttamaan ihmisiä saamatta heitä nolostumaan, että pystyy auttamaan ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkääksi ja itsensä arvokkaiksi.. se ei voi olla ihan maailman helpoin työ.. Koska se vaatii SYDÄNTÄ.
Muutenkin joskus ihmettelen onko ihmisille oikeasti valtavan tärkeää saada olla sellaisessa työssä, jonka tekijöillä on 'älykkään' maine. Mitä lisäarvoa sellainen hommaan tuo? Statusta? Jos ajattelee, että omaa ammattia/työpaikkaa ei tarvitsisi kertoa kenellekään, niin haittaisiko silloin enää se, että tekee 'tyhmän' työtä? :)
Minä en ole kai koskaan ollut kauhean 'urasuuntautunut'. Minua ei haittaisi olla samassa työpaikassa vaikka koko työelämäajan, jos se paikka olisi kiva ja ihmiset mukavia. En ole koskaan osannut ajatella niin, että valmistunpa tästä opettajaksi - ja se on vain välipysäkki matkalla rehtoriksi, koulutoimen johtajaksi, opetusministeriön virkamieheksi, opetusneuvokseksi.... jne. jne. Minulle se opettajuus olisi kaikki, ensimmäinen ja viimeinen maali - jos siis se olisi paikkana kiva ja viihtyisin, ei olisi työpaikkakiusausta tms. Onkohan sellainen TURVALLISUUSHAKUISUUTTA?
Miksi ihmeessä nykyisin kunnianhimo on hyveistä ensimmäinen? Ei siitä ole kovin pitkään kun sellaista katsottiin kieroon. En tarkoita että nykyisinkin pitäisi katsoa kieroon, mutta sitä tarkoitan ettei tämä nykyinen kunnianhimon ihannointi ole välttämättä ainoa oikea suhtautumistapa.. Saa melkein hävetä itseään, jos ei tahdo Edetä Yhteiskunnassa. Jos tahtookin vain Elää Yhteiskunnassa? Jos tyytyykin siihen?
Sekin on outo ajatus, että KÄSILLÄ työtä tekevät olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä kuin toimistotyöläiset! Jos sitä ajattelee, niin onhan lääkärinkin ['korkean statuksen' ammatti jos mikä] työ hyvin pitkälti käsityötä. Kirurgi leikkaa, kädet veren ja liman peitossa. Tai tekee jonkun peräaukon tähystyksen.. hahaa.. :) Ihan samalla tavalla saa kätensä sontaan kuin toimenpiteessä avustava, lowest of the low hoitsu. Vastuu on toki suurempi, totta, ja toimenkuva laajempi, mutta kun oikein mennään siihen mitä viivan alle jää, niin likaiset kädethän ne siinä, käsityöläinen työssään.
Jumpparaportti
Olen keväästä alkaen lisännyt liikuntaa paljonkin ohjelmaani. Perinteiseen jumppaani olen lisännyt rutkasti reisilihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä ja vatsalihaksia. Osittain olen tehnyt sen tuon hoitoala-haaveen vuoksi, koska en usko että siellä olisi plussaa, jos ihminen on lihakseton. Mutta on liikunta toki rentouttavaakin. Tekee hyvää kurittaa reisiä. Inhoan reisiäni, tahtoisin repiä niistä kaiken naisellisen pois. Tahtoisin että reiteni olisivat kuin miehellä on. Hänellä on sellaiset tyypilliset miehen reidet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)