Mulla oli viime yö aika karmea! Olin jostain saanut jonkun vatsavaivan, eli siis ripulihan se oli. JUMPPASIN silti.. oli pakko. Joskus en saa unta, jos en jumppaa. Tai sitten jumppaamattomuudesta seuraa Läski Olo! Se on mun nimitys niille päiville, kun tuntuu kuin olisin pelkkää jättimäistä tissiä, mahaa, ja persusta koko nainen. Jumppa ei SINÄNSÄ sattunut, tai tuntunut pahalta, paitsi jotkut selkälihasliikkeet oli aika ikäviä, kun niissähän masu on lattiaa vasten.. ;) Ja sitten yksi tai kaksi vatsalihassarjaa tuntuivat vähän epämukavilta.
Jostain syystä muuten kaali sekoittaa mun vatsan aika tehokkaasti! Siis jos syön kaalia raakana. Mutta juuri niinhän se on hyvää! Ehkä tuo vatsajuttu johtui sitten kaalista? Onneksi se on jo ohi!
Sukliksen jumppasysteemi on sellainen laajennettu versio eräästä jumppavideosta! Se oli pohjana, ja siitä sitten lähdin kehittelemään ihan omaa jumppaani. Lisäsin selkälihasliikkeitä, sitten sellaista reipasta askellusta, jalkalihasliikkeitä, vatsasarjan ja peppulihaksia. Oikeastaan vähän kaikkea lisäsin, paitsi käsivarsiliikkeitä. Niitä mun mielestä jumpassa on kyllin.
Yhdessä vaiheessa pystyin luopumaan jumpasta ja harrastamaan muuta liikuntaa. Mutta nyt on taas jostain syystä [kun ei ole lääkitystä??!!??] jumppa päällä. Toisaalta se on todella hyväkin juttu, että jumppaan - JOULU lähestyy! On pakko kurittaa lihaa nyt, että sitten jouluna saa nauttia. En oikein osaa sanoa tunnenko 'ylpeyttä' orjallisesta jumppaamisesta, vai onko se ahdistusta. Ehkä siinä on molempia? Kyllä taitaa enemmän sittenkin olla ahdistusta.
Yhtenä päivänä katsoin peiliin ja reiteni näyttivät oikeasti JOULUKINKUILTA! Kahden puolen, kaksi kinkkua. Yököttävää. Mutta tämä olo menee ohi, kunhan ensin on mua vähän aikaa kiusannut. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömissysteemit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömissysteemit. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. joulukuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Tahdoton
Huomasin yhtenä päivänä, että kaikista eroistamme huolimatta miehessä ja minussa on yksi yhteinen piirre: kumpikaan emme aina selkeästi tiedä mitä tahdomme. Miehellä se ilmenee ehkä selkeämmin - mun tapauksessa kyse on piirteestä, joka on ollut itseltänikin salassa. Mies ei esim. aina oikein osaa edes sanoa mistä leivonnaisesta hän tykkäisi MÄSSYssä. Mun tapauksessa kyse on eräänlaisesta AJAUTUMISESTA erilaisiin asioihin. Leivonnaisen valinta ei ole mun kohdallani ongelma, mutta se ei tarkoita ettei ongelmaa olisi!
Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.
Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.
Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.
Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?
Pakkopuhelupullaa
Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.
Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.
Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.
Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?
Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.
Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.
Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)
Korkein kalorein
Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.
Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.
On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(
Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.
Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.
Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.
Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?
Pakkopuhelupullaa
Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.
Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.
Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.
Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?
Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.
Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.
Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)
Korkein kalorein
Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.
Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.
On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Voihan verikosto!
Mulla olikin radio päällä pitkästä aikaa! Oikeastaan se oli siksi, kun mies halusi ihan noin ex tempporee-e kokeilla toimiiko radio vielä! No, se sitten jäi paasaamaan päälle ja olipas aika omituista juttua pataanien elämästä. Ilmeisesti siellä on vieläkin verikosto vallassa. Eli jos sinun perheestäsi joku tapetaan, niin sinun - tai jonkun miespuolisen sukulaisen/jälkeläisen - on kostettava tappamalla murhaajan perheestä joku! Tämä kosto voi sitten ulottua ihan sukupolvien taa, eli kostovelvoite on myös lapsenlapsilla! Huh!
Oli siinä muutakin. :( Aika surullista juttua siitä, kuinka pataanivauvojen napanuora katkaistaan ihan millä tahansa vähän terävällä työkalulla ja siksi moni vauvoista kuolee jäykkäkouristukseen! Sitten ne sottaavat .. ääh, lehmänpaskalla vauvan silmien ympärystät, etteivät kärpäset niihin menisi. Mun mielestä tosin kärpäsiä yleensä houkuttelee sonta, eikä karkoita, mutta enhän mä toisaalta elä siinä kulttuurissa enkä ole kärpäs- tai sontaexpertti. Ehkä se sontajuttu silmissä auttaa? Tai sitten ei! Sitä samaa sontaa myös laitetaan sitten lapsen napanuorantynkään.
Yökkelis. En muuta sano. Mutta varmasti tuollaisessa elämäntavassa on paljon yhteisöllisyyttä, vaikken sitä noin muuten ihannoikaan. En ainakaan verikostoa ja lantajuttuja! :( Joku pataaninainen oli ottanut venäläisiä sotilaita Afganistanin sodan aikana kattonsa alle, eikä sitten suostunut luovuttamaan näitä solttuja aamulla tulleille telottajille! Koska heitä suojasi pyhä vieraanvaraisuuden laki. Nainen oli sanonut heimolaisilleen, että vain minun kuolleen ruumiini yli, ja niin olivat venäläiset pelastuneet.
Tällaista sitä tuli kuunneltua silmät pyöreinä. On vaan maailmassa paljon kaikkea erilaista.. Kai itse saan olla kiitollinen, kun mun napanuora muinoin katkaistiin puhtaasti, eikä silmäni saaneet sontarinkuloita ympärilleen! Mikä lie meidät sitten elämään sijoittaa, sattuma vai kohtalo, mikä lie..
Suun kautta
Olen nyt syönyt joka päivä omenan! Se on tehnyt mulle kyllä hyvää. Honey crunch-omput ovat suosikkejani! Eikä se tosiaan tuota kalorikuviotakaan kaada.
Seuraavaa MÄSSYä vain odottelen. Mies ehdotti, että sen voisi pitää 'jo' 5.2.! Hänen raukan taitaa tehdä mieli kotona leivottua. ;) Saas nyt nähdä! Aluksi kyllä aioin odottaa ihan helmikuun loppuun. Mutta samapa tuo kai on, itselläni ei nyt TÄLLÄ hetkellä ole kauheaa syömisahdistusta - tällä viikolla on kyllä sellaisiakin päiviä ollut! :( Onneksi nyt on jotenkin vähän rauhallisempi vaihe menossa. Jos tyyni vaihe jatkuu, niin sitten herkkuilun voi toki pitää. Katsotaan nyt skitsahdanko täysin vaikkapa maanantaina! Onhan se mahdollista.
Pitäisi kai joskus MÄSSYssä kirjata ylös kalorit! Koska kuten edellisen postauksen kommenttiosastolla sanoin, mua tavallaan hämää se kun en tiedä tarkkaan mitä mätän sisääni herkkuiluissa. Arkikuviot taas tiedän pilkun ja desimaalin tarkkuudella. ;) Siinä on ristiriitaa! Tavallaan jos saisin VARMUUDEN siitä, että en mätä herkkuilussa 10 000 kilokaloria sisääni viikonlopun aikana, niin ehkä se vapauttaisi mut arkena syömään vähän runsaammin!
Mietin pitäisikö seuraavassa herkkuilussa laskea noin suunnilleen nämä kaloriat. Ja pystyisikö siihen..? Eihän se ole aina helppoa ynnäillä kotileivonnaisten kaloripitoisuuksia.
[Mainittakoon muuten tässä, että harkitsen vähän aivolääkkeiden aloittamista taas. Kun tuntuu joskus kuin elämä - ja syömiskuvio etenkin - huononisi ilman lääkitystä. Mutta tämä vasta harkinnan asteella on! Toisaalta harmittaa oma 'riippuvuus' aivolääkkeistä! Inhottaa, kun aina vain uudestaan sorrun käyttämään niitä. Kuitenkin monissa kulttuureissa ja monissa tapauksissa ihmiset selviävät kyllä ilman sellaista kemiallista apua!]
Oli siinä muutakin. :( Aika surullista juttua siitä, kuinka pataanivauvojen napanuora katkaistaan ihan millä tahansa vähän terävällä työkalulla ja siksi moni vauvoista kuolee jäykkäkouristukseen! Sitten ne sottaavat .. ääh, lehmänpaskalla vauvan silmien ympärystät, etteivät kärpäset niihin menisi. Mun mielestä tosin kärpäsiä yleensä houkuttelee sonta, eikä karkoita, mutta enhän mä toisaalta elä siinä kulttuurissa enkä ole kärpäs- tai sontaexpertti. Ehkä se sontajuttu silmissä auttaa? Tai sitten ei! Sitä samaa sontaa myös laitetaan sitten lapsen napanuorantynkään.
Yökkelis. En muuta sano. Mutta varmasti tuollaisessa elämäntavassa on paljon yhteisöllisyyttä, vaikken sitä noin muuten ihannoikaan. En ainakaan verikostoa ja lantajuttuja! :( Joku pataaninainen oli ottanut venäläisiä sotilaita Afganistanin sodan aikana kattonsa alle, eikä sitten suostunut luovuttamaan näitä solttuja aamulla tulleille telottajille! Koska heitä suojasi pyhä vieraanvaraisuuden laki. Nainen oli sanonut heimolaisilleen, että vain minun kuolleen ruumiini yli, ja niin olivat venäläiset pelastuneet.
Tällaista sitä tuli kuunneltua silmät pyöreinä. On vaan maailmassa paljon kaikkea erilaista.. Kai itse saan olla kiitollinen, kun mun napanuora muinoin katkaistiin puhtaasti, eikä silmäni saaneet sontarinkuloita ympärilleen! Mikä lie meidät sitten elämään sijoittaa, sattuma vai kohtalo, mikä lie..
Suun kautta
Olen nyt syönyt joka päivä omenan! Se on tehnyt mulle kyllä hyvää. Honey crunch-omput ovat suosikkejani! Eikä se tosiaan tuota kalorikuviotakaan kaada.
Seuraavaa MÄSSYä vain odottelen. Mies ehdotti, että sen voisi pitää 'jo' 5.2.! Hänen raukan taitaa tehdä mieli kotona leivottua. ;) Saas nyt nähdä! Aluksi kyllä aioin odottaa ihan helmikuun loppuun. Mutta samapa tuo kai on, itselläni ei nyt TÄLLÄ hetkellä ole kauheaa syömisahdistusta - tällä viikolla on kyllä sellaisiakin päiviä ollut! :( Onneksi nyt on jotenkin vähän rauhallisempi vaihe menossa. Jos tyyni vaihe jatkuu, niin sitten herkkuilun voi toki pitää. Katsotaan nyt skitsahdanko täysin vaikkapa maanantaina! Onhan se mahdollista.
Pitäisi kai joskus MÄSSYssä kirjata ylös kalorit! Koska kuten edellisen postauksen kommenttiosastolla sanoin, mua tavallaan hämää se kun en tiedä tarkkaan mitä mätän sisääni herkkuiluissa. Arkikuviot taas tiedän pilkun ja desimaalin tarkkuudella. ;) Siinä on ristiriitaa! Tavallaan jos saisin VARMUUDEN siitä, että en mätä herkkuilussa 10 000 kilokaloria sisääni viikonlopun aikana, niin ehkä se vapauttaisi mut arkena syömään vähän runsaammin!
Mietin pitäisikö seuraavassa herkkuilussa laskea noin suunnilleen nämä kaloriat. Ja pystyisikö siihen..? Eihän se ole aina helppoa ynnäillä kotileivonnaisten kaloripitoisuuksia.
[Mainittakoon muuten tässä, että harkitsen vähän aivolääkkeiden aloittamista taas. Kun tuntuu joskus kuin elämä - ja syömiskuvio etenkin - huononisi ilman lääkitystä. Mutta tämä vasta harkinnan asteella on! Toisaalta harmittaa oma 'riippuvuus' aivolääkkeistä! Inhottaa, kun aina vain uudestaan sorrun käyttämään niitä. Kuitenkin monissa kulttuureissa ja monissa tapauksissa ihmiset selviävät kyllä ilman sellaista kemiallista apua!]
tiistai 18. tammikuuta 2011
807 - eli pahat tavat istuvat tiukassa
Söin tänään 807 kilokalorin edestä ruokaa. Tarkoitus oli mättää paljon enemmän - ainakin tuollaiset 1000 - mutta en pystynyt. Sisällä on joku valtava esto, jota en ainakaan vielä ole voinut voittaa. Mutta toki tuo 807 on suunta kohti PAREMPAA! Nimittäin siihen kuului nyt ensimmäistä kertaa iltapala: appelsiini ja kupillinen Options-kaakaota [n. 40 kcal]. En ole vuosiin syönyt 'arkena' iltapalaa! Mässyssä toki syödään non-stop..
Pitää edetä pienin askelin. Ei heti kannata masentua, vaikka ei onnistuisikaan syömään 'oikein'. Huomenna voi jo olla parempi päivä, tai sitten ylihuomenna! :)
Seuraava mässy taitaa antaa odottaa itseään n. kuukauden verran! :( Olen näin päättänyt - muuten en pysty oikeuttamaan näitä iltapaloja yms. aterioita! Olen alustavasti miettinyt 19.2. tai 26.2. Hahaa, sitten pistetäänkin elämä risaseksi! :) Joulusukulaateja on kaappit pullollaan ja niille täytyisi nyt TEHDÄ jotain [=syödä pupeltaa ne pois maailmaa pilaamasta]!
Pepsi-lakko on pitänyt todella hyvin! Tänään ensimmäistä kertaa maistoin taas tuota himoamaani mustaa myrkkyä ja ihme ja kumma - se ei maistunut kovinkaan hyvältä tai himottavalta! Tässä todellinen ilouutinen.
Viikonlopun kauhunäky
Olin viikonloppuna miehen kanssa Ison Kaupungin Cittarissa. Mies etsi itselleen toppapukua [päätyi sitten lopulta löytämään sopivan Prismasta, eli C-reissu oli vähän 'turha'] ja siksipä siellä olimme. Näin jäätelöpuolella valtavan lihavan naisen. :( En osaa arvioida painoaan kovin tarkasti, mutta veikkaisin sen olleen yli 150 kiloa, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. :(
Voi olla, että päätökseni lykätä mässyä n. kuukaudella on osittain seurausta tuosta näystä. Mullahan nyt on sellainen uskomus, että jos syön omenan tai banaanin [gasp, banaanin!!] niin kohta olen itse sellainen kuin se jätskihyllyn nainen.
Yleensä ottaen kauhean lihavien ihmisten näkeminen nostattaa Suklis-parassa kovan paniikin ja pelon. Koska onhan tosiasia, että eivät kaikki lihavat [kai?] syö kauheita määriä. Itse asiassa ne voivat syödä määrällisesti aika vähänkin, mutta syötävät ovat energiapitoisia. Näin olen järkeillyt! Eli siinä mielessä superlihavuus vaanii meitä kaikkia. :( Nurkan takana!
Mietin vieläkin sitä naista. Hänellä oli valtavan suuri musta nahkatakki päällä. En tiedä mistä oli ostanut, koska tavallisissa kauppoissa ei ole niin suuria kokoja. Mutta onhan tietysti erikoisliikkeitä, kai. Tai internet! Lisäksi nainen oli päätynyt outoon hiustyyliin, ihan säkkärää puolipitkää kiharaa koko tukka. Ei kovin imarteleva tyyli pyöreille kasvoille, ainakaan mun mielestä. Mutta en 'arvostele' tai kritisoi, kunhan huomioin vaan. Ei kai munkaan kuontaloni ole paras mahdollinen, itsehän en sitä juuri edes leikkauta mihinkään 'muotoon', enkä kihartele. :) Suoraa ja sileää! Itse asiassa mun varmaan kannattaisi kiharrella, tai jotain.
Miehen painohysteria sen kun kasvaa vaan! Nyt oli työpaikalla käynyt eräs tyyppi suosittelemassa miehelle sellaista TyKy [=työkyky] juttua, jossa oltaisiin jossain terveyskylpylän tapaisessa paikassa! Mies oli saanut siitä aika negatiivisen kuvan - terveysfasismia - ja aikoo sanoa ei kiitos. Kuitenkin hän stressaa painostaan ja nyt pitäisi sitten jotain 'kotikonstia' koittaa, että se saataisiin laskemaan vaikka vain n. 5 kiloa. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään ongelma, koska miehen kokoisesta 5 kg lähtee helposti. Mutta ongelma ovat iltapäivät, kahvitunnit töissä, kun siellä on kahvio ja sukulaatipatukoita ja niitä hän usein sitten ottaa. :( Niistä kertyy kaloriaa, varsinkin kun ottaa niitä isompia. :( Toisaalta ymmärrän todella hyvin kyllä miestä: ihminen kaipaa ja TARVITSEE piristystä ja lohtua varsinkin jos on raskas työ! Eikä työn tarvitse olla fyysistä ollakseen raskasta!
Suklis lukee, vaan ei kauan
Lainasin kirjastosta Candace Bushnellin Carrien nuoruusvuodet. En ole pitänyt siitä oikeastaan lainkaan! Siinä ei vaan ole samaa säihkettä kuin Sinkkuelämä-kirjassa tai sarjassa. :( Taitaa lukeminen loppua kesken kirjan. Kai Carrie on kiinnostavimmillaan omassa ympäristössään Manhattanilla kauniiden ja tyylikkäiden parissa. Tuo esikaupunkinuoruus ei oikein ole sitä samaa ja muutenkaan minusta tuon uuden kirjan Carrie ei ole edes kaiku siitä perinteisestä Bradshawsta. Mutta tämä nyt on vaan mun mielipide! :) Joku toinen voi tietty kirjasta pitääkin..
Pitää edetä pienin askelin. Ei heti kannata masentua, vaikka ei onnistuisikaan syömään 'oikein'. Huomenna voi jo olla parempi päivä, tai sitten ylihuomenna! :)
Seuraava mässy taitaa antaa odottaa itseään n. kuukauden verran! :( Olen näin päättänyt - muuten en pysty oikeuttamaan näitä iltapaloja yms. aterioita! Olen alustavasti miettinyt 19.2. tai 26.2. Hahaa, sitten pistetäänkin elämä risaseksi! :) Joulusukulaateja on kaappit pullollaan ja niille täytyisi nyt TEHDÄ jotain [=syödä pupeltaa ne pois maailmaa pilaamasta]!
Pepsi-lakko on pitänyt todella hyvin! Tänään ensimmäistä kertaa maistoin taas tuota himoamaani mustaa myrkkyä ja ihme ja kumma - se ei maistunut kovinkaan hyvältä tai himottavalta! Tässä todellinen ilouutinen.
Viikonlopun kauhunäky
Olin viikonloppuna miehen kanssa Ison Kaupungin Cittarissa. Mies etsi itselleen toppapukua [päätyi sitten lopulta löytämään sopivan Prismasta, eli C-reissu oli vähän 'turha'] ja siksipä siellä olimme. Näin jäätelöpuolella valtavan lihavan naisen. :( En osaa arvioida painoaan kovin tarkasti, mutta veikkaisin sen olleen yli 150 kiloa, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. :(
Voi olla, että päätökseni lykätä mässyä n. kuukaudella on osittain seurausta tuosta näystä. Mullahan nyt on sellainen uskomus, että jos syön omenan tai banaanin [gasp, banaanin!!] niin kohta olen itse sellainen kuin se jätskihyllyn nainen.
Yleensä ottaen kauhean lihavien ihmisten näkeminen nostattaa Suklis-parassa kovan paniikin ja pelon. Koska onhan tosiasia, että eivät kaikki lihavat [kai?] syö kauheita määriä. Itse asiassa ne voivat syödä määrällisesti aika vähänkin, mutta syötävät ovat energiapitoisia. Näin olen järkeillyt! Eli siinä mielessä superlihavuus vaanii meitä kaikkia. :( Nurkan takana!
Mietin vieläkin sitä naista. Hänellä oli valtavan suuri musta nahkatakki päällä. En tiedä mistä oli ostanut, koska tavallisissa kauppoissa ei ole niin suuria kokoja. Mutta onhan tietysti erikoisliikkeitä, kai. Tai internet! Lisäksi nainen oli päätynyt outoon hiustyyliin, ihan säkkärää puolipitkää kiharaa koko tukka. Ei kovin imarteleva tyyli pyöreille kasvoille, ainakaan mun mielestä. Mutta en 'arvostele' tai kritisoi, kunhan huomioin vaan. Ei kai munkaan kuontaloni ole paras mahdollinen, itsehän en sitä juuri edes leikkauta mihinkään 'muotoon', enkä kihartele. :) Suoraa ja sileää! Itse asiassa mun varmaan kannattaisi kiharrella, tai jotain.
Miehen painohysteria sen kun kasvaa vaan! Nyt oli työpaikalla käynyt eräs tyyppi suosittelemassa miehelle sellaista TyKy [=työkyky] juttua, jossa oltaisiin jossain terveyskylpylän tapaisessa paikassa! Mies oli saanut siitä aika negatiivisen kuvan - terveysfasismia - ja aikoo sanoa ei kiitos. Kuitenkin hän stressaa painostaan ja nyt pitäisi sitten jotain 'kotikonstia' koittaa, että se saataisiin laskemaan vaikka vain n. 5 kiloa. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään ongelma, koska miehen kokoisesta 5 kg lähtee helposti. Mutta ongelma ovat iltapäivät, kahvitunnit töissä, kun siellä on kahvio ja sukulaatipatukoita ja niitä hän usein sitten ottaa. :( Niistä kertyy kaloriaa, varsinkin kun ottaa niitä isompia. :( Toisaalta ymmärrän todella hyvin kyllä miestä: ihminen kaipaa ja TARVITSEE piristystä ja lohtua varsinkin jos on raskas työ! Eikä työn tarvitse olla fyysistä ollakseen raskasta!
Suklis lukee, vaan ei kauan
Lainasin kirjastosta Candace Bushnellin Carrien nuoruusvuodet. En ole pitänyt siitä oikeastaan lainkaan! Siinä ei vaan ole samaa säihkettä kuin Sinkkuelämä-kirjassa tai sarjassa. :( Taitaa lukeminen loppua kesken kirjan. Kai Carrie on kiinnostavimmillaan omassa ympäristössään Manhattanilla kauniiden ja tyylikkäiden parissa. Tuo esikaupunkinuoruus ei oikein ole sitä samaa ja muutenkaan minusta tuon uuden kirjan Carrie ei ole edes kaiku siitä perinteisestä Bradshawsta. Mutta tämä nyt on vaan mun mielipide! :) Joku toinen voi tietty kirjasta pitääkin..
torstai 24. kesäkuuta 2010
Syömähaluton
Miksi kaikkiin sosiaalisiin tapahtumiin liitetään väkisinkin syöminen? Miksi pitää aina syödä jotain? Tarkoitan nyt, että monet kokoukset ym. tapaamiset keskittyvät syömisen ympärille. Minusta se on inhottavaa. En voi edes laskea niitä kertoja, kun olen juuri TÄMÄN vuoksi joutunut jättämään väliin jotain kiinnostavaa tai tärkeää. Siis koska en voi [ja en saa] syödä ihmisten nähden. En voi poiketa omasta rutiinistani.
Inhottaa, kuinka ihmiset noin vain ehdottavat, että tavataan jäätelön merkeissä tms. Miksi ei yhtä hyvin voisi vain tavata? Ilman mitään mässäämisiä?
On käsittämätöntä, jos muka olen AINOA joka ajattelee näin! Jäätelön tai kakun syöminen ulkona on kallista ja lisäksi se ei sovi mun syömissysteemiin - siinä kaksi hyvää syytä jättää kaikki sellaiset väliin. Inhoan sitä, kun jotkut alkavat joskus ihmetellä, jos en syö. Joudun keksimään naurettavia tekosyitä.
Maailmaa ei ole suunniteltu tällaisia mun kaltaisia ihmisiä varten, meitä joilla on SYÖMISSYSTEEMIT.
-Pitäisi varmaan alkaa sanoa, että olen allerginen.. KAIKELLE! Maidolle, munalle, viljalle, riisille, lihalle, kalalle.. :) Hehehe..!
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkujerkkuiluun! Ajatukset käväisevät leivonnassa, eivät tosin viihdy siinä kauan. On vielä niin aikaista. Enkä nyt äkkiseltään osaa sanoa mitä himoitsisin niin paljon..? Kai se tästä vielä selkiää, jotain aina alkaa tehdä mieli kun aika kuluu ja mässäys lähestyy.
Lidlistä tekisi mieli hakea toinen sellainen marsipaanisuklaalevy, Schogetten-merkkinen. Se nimittäin oli oikeasti hyvää.
Seuraava mässinki sattuu muuten samaan aikaan Amerikan itsenäisyyspäivän kanssa! Pitäisiköhän leipoa rysäyttää sen seitsemät herkut.. ja sanoa miehelle, että Amerikan takiahan tässä häärätään ylimääräistä. Ei taitaisi mies uskoa..! :)
Inhottaa, kuinka ihmiset noin vain ehdottavat, että tavataan jäätelön merkeissä tms. Miksi ei yhtä hyvin voisi vain tavata? Ilman mitään mässäämisiä?
On käsittämätöntä, jos muka olen AINOA joka ajattelee näin! Jäätelön tai kakun syöminen ulkona on kallista ja lisäksi se ei sovi mun syömissysteemiin - siinä kaksi hyvää syytä jättää kaikki sellaiset väliin. Inhoan sitä, kun jotkut alkavat joskus ihmetellä, jos en syö. Joudun keksimään naurettavia tekosyitä.
Maailmaa ei ole suunniteltu tällaisia mun kaltaisia ihmisiä varten, meitä joilla on SYÖMISSYSTEEMIT.
-Pitäisi varmaan alkaa sanoa, että olen allerginen.. KAIKELLE! Maidolle, munalle, viljalle, riisille, lihalle, kalalle.. :) Hehehe..!
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkujerkkuiluun! Ajatukset käväisevät leivonnassa, eivät tosin viihdy siinä kauan. On vielä niin aikaista. Enkä nyt äkkiseltään osaa sanoa mitä himoitsisin niin paljon..? Kai se tästä vielä selkiää, jotain aina alkaa tehdä mieli kun aika kuluu ja mässäys lähestyy.
Lidlistä tekisi mieli hakea toinen sellainen marsipaanisuklaalevy, Schogetten-merkkinen. Se nimittäin oli oikeasti hyvää.
Seuraava mässinki sattuu muuten samaan aikaan Amerikan itsenäisyyspäivän kanssa! Pitäisiköhän leipoa rysäyttää sen seitsemät herkut.. ja sanoa miehelle, että Amerikan takiahan tässä häärätään ylimääräistä. Ei taitaisi mies uskoa..! :)
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Bongattu: Mignon-konvehti!
Ostaa en silti aio! Näin näitä Mignon-konvehteja Prismassa tänään, mutta johan oli tuotteella hintaa! 6-7 euroa (en muista tarkkaa hintaa!) pienestä, muistaakseni 150 gramman rasiasta. Itse asiassa mun tarkkailuni mukaan halvimmalla Mignon-fani pääsee ostamalla neljän munan rasian. Siinä on kilohinta edullisin! Ainakin näin näytti olevan Prismelissä.
Tavallaan harmi että heti kun ihanaista mignoa tulee muussakin muodossa kuin munan, niin on hinta aivan tähtitieteellinen. :( Semmoinen surettaa suklaatinystävän sydäntä. Itse olen pitkään kaihonnut migno-levyä tai konvehtia, patukkaa.. jotain!
Mignon syönnin tapoja on varmaan yhtä monta kuin on syöjää! Yksi miehen työkaveri kertoi viipaloivansa suklaamunan veitsellä ohuiksi siivuiksi ja sitten herkuttelemaan vaan! Minä teen nykyisin myös niin! Aina oppii jotain uutta muilta suklaatin faneilta. Lapsena haukkasin vaan mignoa ihan suoraan ja rehellisesti. :) Oli se herkkua niinkin.
Näin muuten Prismelissä jotain semmoisia "Isännän muna" ja "Emännän muna" pääsiäismunia. Mies sanoi niiden olevan jotain Extreme Duudsonien juttuja! Taitavat olla vähän 'aikuisempaan makuun' ne munat.. tai ainakin niiden sisältä löytyvät yllärit?
Eli pääsiäisherkut ovat saapumassa kauppoihin. Noinkohan Lidlissäkin jo jotain oisi..? ;)
Sukliksen viikonloppuarkea
Tänään soittivat appivanhemmat: ovat tulossa huomenna käymään! Taas huomasin tyypillisen SYÖMISHOMMELIN oireen. Pidän heistä oikeasti ja minusta on kiva heitä nähdä, mutta hetken ajan tunsin suuttumusta, koska vieraiden tulo tarkoittaa arjen rikkoutumista ja Systeemin vaarantumista! Toki olen kehitellyt paljon tapoja, että vahinko minimoituu. ;) Syön 'vierasruokaa' tosi vähän ja suurin osa siitä on salaattia. Ja muutenkin kehittelen kaikkea, extra-kuntoilua yms. Ja leivon, kuinkas muuten, vierastarjottavaksi omenapiirakkaa.. jota siis itse inhoan. ;) Eipä muodostu siitä minkäänlaista kiusausta mulle ja mies + appivanhemmat taas pitää siitä yli kaiken. Kaikki voittavat.
Yksi juttu jonka olen huomannut aiemmista SSRI-lääkekokemuksista [semmonen SSRI on myös tuo nyt aloittamani Citalopram] ja se on etteivät ne auta minun syömishommailuihini. Mutta se siitä, kohti huomista! Tästä on aikaa puhua sitten lekurille kun on seuraava sessio.
6 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta siihen kuuluu koko tämän lukaalin siivous taas kerran! Siinä työtä riittää! Minä varsinkin teen aina tosi huolellista työtä, koska inhoan pölyä. Saan aina melkein kohtauksen jos huomaan pölyä lattialla..! Se jotenkin raivostuttaa. Tietysti sitä ei voi kokonaan välttää, koska esim. hiuksia irtoaa ja vaatteista tulee tekstiilipölyä! Ilmankos hosun siivousten väliajat aika ahkeraan imurin kanssa.
Täytyy katsoa jos ehtisin Lidliin bongaamaan pääsiäisherkkuja ensi viikolla. Vai pitääkö tyytyä tavanomaiseen, eli suklaapatukoihin ja semmoisiin.
Tavallaan harmi että heti kun ihanaista mignoa tulee muussakin muodossa kuin munan, niin on hinta aivan tähtitieteellinen. :( Semmoinen surettaa suklaatinystävän sydäntä. Itse olen pitkään kaihonnut migno-levyä tai konvehtia, patukkaa.. jotain!
Mignon syönnin tapoja on varmaan yhtä monta kuin on syöjää! Yksi miehen työkaveri kertoi viipaloivansa suklaamunan veitsellä ohuiksi siivuiksi ja sitten herkuttelemaan vaan! Minä teen nykyisin myös niin! Aina oppii jotain uutta muilta suklaatin faneilta. Lapsena haukkasin vaan mignoa ihan suoraan ja rehellisesti. :) Oli se herkkua niinkin.
Näin muuten Prismelissä jotain semmoisia "Isännän muna" ja "Emännän muna" pääsiäismunia. Mies sanoi niiden olevan jotain Extreme Duudsonien juttuja! Taitavat olla vähän 'aikuisempaan makuun' ne munat.. tai ainakin niiden sisältä löytyvät yllärit?
Eli pääsiäisherkut ovat saapumassa kauppoihin. Noinkohan Lidlissäkin jo jotain oisi..? ;)
Sukliksen viikonloppuarkea
Tänään soittivat appivanhemmat: ovat tulossa huomenna käymään! Taas huomasin tyypillisen SYÖMISHOMMELIN oireen. Pidän heistä oikeasti ja minusta on kiva heitä nähdä, mutta hetken ajan tunsin suuttumusta, koska vieraiden tulo tarkoittaa arjen rikkoutumista ja Systeemin vaarantumista! Toki olen kehitellyt paljon tapoja, että vahinko minimoituu. ;) Syön 'vierasruokaa' tosi vähän ja suurin osa siitä on salaattia. Ja muutenkin kehittelen kaikkea, extra-kuntoilua yms. Ja leivon, kuinkas muuten, vierastarjottavaksi omenapiirakkaa.. jota siis itse inhoan. ;) Eipä muodostu siitä minkäänlaista kiusausta mulle ja mies + appivanhemmat taas pitää siitä yli kaiken. Kaikki voittavat.
Yksi juttu jonka olen huomannut aiemmista SSRI-lääkekokemuksista [semmonen SSRI on myös tuo nyt aloittamani Citalopram] ja se on etteivät ne auta minun syömishommailuihini. Mutta se siitä, kohti huomista! Tästä on aikaa puhua sitten lekurille kun on seuraava sessio.
6 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta siihen kuuluu koko tämän lukaalin siivous taas kerran! Siinä työtä riittää! Minä varsinkin teen aina tosi huolellista työtä, koska inhoan pölyä. Saan aina melkein kohtauksen jos huomaan pölyä lattialla..! Se jotenkin raivostuttaa. Tietysti sitä ei voi kokonaan välttää, koska esim. hiuksia irtoaa ja vaatteista tulee tekstiilipölyä! Ilmankos hosun siivousten väliajat aika ahkeraan imurin kanssa.
Täytyy katsoa jos ehtisin Lidliin bongaamaan pääsiäisherkkuja ensi viikolla. Vai pitääkö tyytyä tavanomaiseen, eli suklaapatukoihin ja semmoisiin.
torstai 29. tammikuuta 2009
Kääretorttua, kääretorttua..
Katson kristallipallooni ja seuraavan herkkuilun leivonnainen voi hyvin olla kääretorttu. Tein kääristä yhteen aikaan useinkin, nyt en ole vähään aikaan tehnyt. Teen useimmiten unelmatorttupohjan ja täytän sen appelsiinimarmeladin, vaniljavanukkaan ja kermavaahdon sekoituksella. Meillä kumpikin pitää siitä leivonnaisesta paljon, sekä mies että minä. Helpommalla tosin pääsisi jos vain miksaisi vaikka sen marmeladin appetuorejuustoon. Saattaa olla että teen niin seuraavassa MÄSSY- oho, siis herkkuilussa, koska minulla on silloin tavallista lyhyempi herkkuilu. :( Ei ole täyttä kahta vuorokautta.
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
maanantai 5. tammikuuta 2009
Mieli Teko
Olen huomannut sellaista, että mulla se pahin syömishimo on aina YÖLLÄ n. klo 21-23. Sitten se menee oikeastaan ohi, se mieliteko. Monesti valvon yön, koska siis olen työtön lortti ja viime aikoina olen mennyt nukkumaan n. klo 8 aamulla. ;)
Tänään laitoin miehelle iltateen ja "join" Jyväshyvän kaurakeksipussista niitä viimoisia murusia, joita siellä oli. Sen enempää en VOI itselleni sallia. Murusista saa vähän keksinmakua, mutta en oikeastaan tiedä onko tilanne sen jälkeen parempi vain huonompi, mitä himoon tulee siis.
Kuitenkin tiedän järjen tasolla, että mun on ehdottomasti parasta pitää juuri tätä ruokajärjestystä, eli siis että on herkuttelut n. kerran kahdessa viikossa. Koska jos alkaisin useammin herkutella, niin vaikka en jostain syystä lihoisikaan [mitä en muuten usko, takuulla tulisin palloksi!] niin ongelmana olisi se että useammin herkutellessa herkkuja en enää arvostaisi niin paljon kuin nyt. Ja sekin olisi kurja. Kaikkihan me ollaan eletty teinivuodet, jolloin namiskuukkelia tuli vedettyä joskus JOKA PÄIVÄ. Ja silloin ei tosiaan mikään maistunut niin makealta ja hyvältä. Oli liikaa herkuttelua. Tarvitaan arjen ja juhlan vaihtelu..!
Huomenna, huomenna..
Huomenna pitää taas soittaa Äetmuorille se viikon velvollisuuspuhelu. :( Nyt olen viime aikoina ollut vähän vaikeassa tilanteessa, että MISTÄ hälle oikeastaan puhuisin. Yhteen aikaan kuvittelin valinneeni sellaisen negatiivisia tunteita herättämättömän tavan puhua esim. mun ja miehen harrastuksista. Esim. kesällä saatoin sanoa, että mies sai ison kalan kalastissa ollessaan ja niin edespäin. Ja että mulla oli ollut hauskaa tanssitunnilla, vaikka lihakset olikin olleet kipeinä sen jälkeen.
Nyt olen tuostakin vähän luopunut, siis noiden harrastusjuttujen kertomisesta, koska Äetmuorilla on aika ikävä tapa jotenkin 'mollata' meidän puuhia. Esim. jos kerron miehen kalastista, niin viimeistään seuraavan kerran puhelimessa ollessamme muori kertoo halveksivaan sävyyn jotain kuinka tyhmiä kalastavat ihmiset on ja kuinka hölmö harrastus se on jne. Ei hän suoraan välttämättä sano, että mies on tyhmä, mutta sanotaan nyt näin että pointti tulee selväksi. Ja sama mun harrastusten kanssa. Jos puhun vaikka siitä, kuinka oli vähän lihakset kipeinä tanssitreenin jälkeen, niin muori alkaa sitten kertoa kuinka tyhmiä on ihmiset jotka 'repivät' itseään ja kuinka naurettavaa oikeastaan on tanssia, ellei siis ole joku 4-vuotias satubalettitanssija.
Ei kai tuo nyt sinänsä niin vakava juttu ole, että Äetmuori noin tekee, mutta siitä tulee joskus tavattoman masentunut olo. Tuntuu kuin ei me oikein osattaisi tehdä mitään oikein tässä elämässä. Äetmuorilla on mahdottomat odotukset, meidän pitäisi varmaan olla opetusministereitä ja jonkun suuryrityksen hallituksen puheenjohtajia, että kelpaisi. Paitsi että olen miettinyt, ettei sekään luultavasti Äetmuoria rauhoittaisi. AINA olisi kumminkin jotain, jonka teemme väärin. Serkkuni meni naimisiin sellaisen Mr. Big Shotin kanssa. Serkku on vaalea, pitkä ja hoikka - mallityyppiä siis ja hesalainen. Äetmuori usein kertoo ihastelevasti serkun miehen rahoista ja kuinka heillä on kaksikerroksinen omakotitalo Espoossa jne. jne. Mutta Äetmuori unohtaa sujuvasti että suuri osa sen K:n [=serkun mies!] rahoista on .. ta-daa-- perittyjä. ;) Eli eikös se sitten tarkoita Äetmuorin ja Isukin omaa 'epäonnistumista', kun eivät ole meille Siukun kanssa järkänneet muuta perittävää kuin velat? ;)
Nyt olen ajatellut että jos K. olisi Äetmuorin vävypoika, niin ennemmin tai myöhemmin hän keksisi K:ssakin paljon, paljon vikoja. ;( Ja vihjailisi niistä sitten tyttärelleen.
Viimeksi Äetmuori oikein ylpeästi sanoi, että hän ei muista Siukun miehen H:n syntymäpäivää eikä hän muista minun miehen syntymäpäivää. Hän muistaa vain tyttärensä ja sitten Siukun lapset. Monta kertaa tulen miettineeksi että olisiko Äetmuorista mukavaa, jos miehen vanhemmat kohtelisi mua samalla tavalla kuin hän miestä. Vinoilisivat miehelle mun harrastuksista ja sanoisivat idiootiksi, eivät koskaan pistäisi korttia mun syntymäpäivänä tms..
Kyllä sen voin tajuta, että joku unohtaa toisten merkkipäivät ihan siksi jos elämä on niin hektistä. Mutta sitä en tajua, että tahallaan ollaan muistamatta. Ihan pelkkää mielenosoituksellisuutta, ähäkutti, enpäs muista. Koska sillon kun olimme 'nuori pari' niin Äetmuori kyllä muisti, laittoi kortin miehelle. Mutta ei enää vuosiin. Koska niin kuin olen sanonut, jollain tavalla - en tajua miksi - Äetmuori on pettynyt sekä Siukun mieheen että mun mieheen. En tajua mitä syytä hänellä on tuntea niin, kun vävyt kumminkin aina muistavat anoppia ja tekevät hänelle palveluksia. Olen joskus leikkinyt ajatuksella että kysyisin Äetmuorilta suoraan, että mitä hänellä oikein on H:ta ja miestäni vastaan? Mutta sitten Äetmuori tietysti sanoisi että "voi hyvä tavaton, ei mitään tietysti, kuinkas sinä nyt tuollaista.." Niin hän sanoo aina, jos joku ihminen oikeasti tarttuu hänen vihjauksiinsa ja vinoiluihinsa. Tiedän Äetmuorin niin hyvin ja kaikki ne pelit, joita hän pelailee. Jos siis niihin lähtee mukaan.
Sukututkimus, taas!
Sukututkimuksessa on joskus hämäävää nimien eri kirjoitusasut. Viime postissa kerroin siitä Isukin äidin äidin äidistä, jolla oli avioton lapsi. Lapsi muuten oli poika, Johannes. Tavallaan kiinnostaisi tietää mitä tälle pikkuiselle Johannekselle kävi sitten kun Maria Stina meni naimisiin isän äidin äidin isän kanssa. Saiko hän olla perheessä vai pistettiinkö kasvatiksi jonnekin. Koska mitenkään kauhean vanha hän ei ollut, muutaman vuoden ikäinen, leikki-ikäinen.
No niin siis tämä Maria Stina on kirkonkirjoissa sekä tuolla nimellä että Maja Stina nimellä. Samasta ihmisestä kuitenkin on kyse. Sitten joskus Matts saattaa olla Matti ja Mathias Matias. Onneksi Hiski on tosi fiksu noissa hauissa, se ei pahemmin hämäänny noista ruåtsalaisista tai suomalaisista kirjoitusasuista!
Äetmuorin äidin isä muuten teki itsemurhan. Jos oisin ilkeä niin sanoisin että eipä ole ihme, jos suvun naiset on olleet yhtä pahansisuisia silloin wanhaan aikaan. ;) No joka tapauksessa.. äidin äiti ei koskaan puhunut tuosta isästään, koska kai hän häpesi. Se isä oli vähän viinaanmenevä.
Tänään laitoin miehelle iltateen ja "join" Jyväshyvän kaurakeksipussista niitä viimoisia murusia, joita siellä oli. Sen enempää en VOI itselleni sallia. Murusista saa vähän keksinmakua, mutta en oikeastaan tiedä onko tilanne sen jälkeen parempi vain huonompi, mitä himoon tulee siis.
Kuitenkin tiedän järjen tasolla, että mun on ehdottomasti parasta pitää juuri tätä ruokajärjestystä, eli siis että on herkuttelut n. kerran kahdessa viikossa. Koska jos alkaisin useammin herkutella, niin vaikka en jostain syystä lihoisikaan [mitä en muuten usko, takuulla tulisin palloksi!] niin ongelmana olisi se että useammin herkutellessa herkkuja en enää arvostaisi niin paljon kuin nyt. Ja sekin olisi kurja. Kaikkihan me ollaan eletty teinivuodet, jolloin namiskuukkelia tuli vedettyä joskus JOKA PÄIVÄ. Ja silloin ei tosiaan mikään maistunut niin makealta ja hyvältä. Oli liikaa herkuttelua. Tarvitaan arjen ja juhlan vaihtelu..!
Huomenna, huomenna..
Huomenna pitää taas soittaa Äetmuorille se viikon velvollisuuspuhelu. :( Nyt olen viime aikoina ollut vähän vaikeassa tilanteessa, että MISTÄ hälle oikeastaan puhuisin. Yhteen aikaan kuvittelin valinneeni sellaisen negatiivisia tunteita herättämättömän tavan puhua esim. mun ja miehen harrastuksista. Esim. kesällä saatoin sanoa, että mies sai ison kalan kalastissa ollessaan ja niin edespäin. Ja että mulla oli ollut hauskaa tanssitunnilla, vaikka lihakset olikin olleet kipeinä sen jälkeen.
Nyt olen tuostakin vähän luopunut, siis noiden harrastusjuttujen kertomisesta, koska Äetmuorilla on aika ikävä tapa jotenkin 'mollata' meidän puuhia. Esim. jos kerron miehen kalastista, niin viimeistään seuraavan kerran puhelimessa ollessamme muori kertoo halveksivaan sävyyn jotain kuinka tyhmiä kalastavat ihmiset on ja kuinka hölmö harrastus se on jne. Ei hän suoraan välttämättä sano, että mies on tyhmä, mutta sanotaan nyt näin että pointti tulee selväksi. Ja sama mun harrastusten kanssa. Jos puhun vaikka siitä, kuinka oli vähän lihakset kipeinä tanssitreenin jälkeen, niin muori alkaa sitten kertoa kuinka tyhmiä on ihmiset jotka 'repivät' itseään ja kuinka naurettavaa oikeastaan on tanssia, ellei siis ole joku 4-vuotias satubalettitanssija.
Ei kai tuo nyt sinänsä niin vakava juttu ole, että Äetmuori noin tekee, mutta siitä tulee joskus tavattoman masentunut olo. Tuntuu kuin ei me oikein osattaisi tehdä mitään oikein tässä elämässä. Äetmuorilla on mahdottomat odotukset, meidän pitäisi varmaan olla opetusministereitä ja jonkun suuryrityksen hallituksen puheenjohtajia, että kelpaisi. Paitsi että olen miettinyt, ettei sekään luultavasti Äetmuoria rauhoittaisi. AINA olisi kumminkin jotain, jonka teemme väärin. Serkkuni meni naimisiin sellaisen Mr. Big Shotin kanssa. Serkku on vaalea, pitkä ja hoikka - mallityyppiä siis ja hesalainen. Äetmuori usein kertoo ihastelevasti serkun miehen rahoista ja kuinka heillä on kaksikerroksinen omakotitalo Espoossa jne. jne. Mutta Äetmuori unohtaa sujuvasti että suuri osa sen K:n [=serkun mies!] rahoista on .. ta-daa-- perittyjä. ;) Eli eikös se sitten tarkoita Äetmuorin ja Isukin omaa 'epäonnistumista', kun eivät ole meille Siukun kanssa järkänneet muuta perittävää kuin velat? ;)
Nyt olen ajatellut että jos K. olisi Äetmuorin vävypoika, niin ennemmin tai myöhemmin hän keksisi K:ssakin paljon, paljon vikoja. ;( Ja vihjailisi niistä sitten tyttärelleen.
Viimeksi Äetmuori oikein ylpeästi sanoi, että hän ei muista Siukun miehen H:n syntymäpäivää eikä hän muista minun miehen syntymäpäivää. Hän muistaa vain tyttärensä ja sitten Siukun lapset. Monta kertaa tulen miettineeksi että olisiko Äetmuorista mukavaa, jos miehen vanhemmat kohtelisi mua samalla tavalla kuin hän miestä. Vinoilisivat miehelle mun harrastuksista ja sanoisivat idiootiksi, eivät koskaan pistäisi korttia mun syntymäpäivänä tms..
Kyllä sen voin tajuta, että joku unohtaa toisten merkkipäivät ihan siksi jos elämä on niin hektistä. Mutta sitä en tajua, että tahallaan ollaan muistamatta. Ihan pelkkää mielenosoituksellisuutta, ähäkutti, enpäs muista. Koska sillon kun olimme 'nuori pari' niin Äetmuori kyllä muisti, laittoi kortin miehelle. Mutta ei enää vuosiin. Koska niin kuin olen sanonut, jollain tavalla - en tajua miksi - Äetmuori on pettynyt sekä Siukun mieheen että mun mieheen. En tajua mitä syytä hänellä on tuntea niin, kun vävyt kumminkin aina muistavat anoppia ja tekevät hänelle palveluksia. Olen joskus leikkinyt ajatuksella että kysyisin Äetmuorilta suoraan, että mitä hänellä oikein on H:ta ja miestäni vastaan? Mutta sitten Äetmuori tietysti sanoisi että "voi hyvä tavaton, ei mitään tietysti, kuinkas sinä nyt tuollaista.." Niin hän sanoo aina, jos joku ihminen oikeasti tarttuu hänen vihjauksiinsa ja vinoiluihinsa. Tiedän Äetmuorin niin hyvin ja kaikki ne pelit, joita hän pelailee. Jos siis niihin lähtee mukaan.
Sukututkimus, taas!
Sukututkimuksessa on joskus hämäävää nimien eri kirjoitusasut. Viime postissa kerroin siitä Isukin äidin äidin äidistä, jolla oli avioton lapsi. Lapsi muuten oli poika, Johannes. Tavallaan kiinnostaisi tietää mitä tälle pikkuiselle Johannekselle kävi sitten kun Maria Stina meni naimisiin isän äidin äidin isän kanssa. Saiko hän olla perheessä vai pistettiinkö kasvatiksi jonnekin. Koska mitenkään kauhean vanha hän ei ollut, muutaman vuoden ikäinen, leikki-ikäinen.
No niin siis tämä Maria Stina on kirkonkirjoissa sekä tuolla nimellä että Maja Stina nimellä. Samasta ihmisestä kuitenkin on kyse. Sitten joskus Matts saattaa olla Matti ja Mathias Matias. Onneksi Hiski on tosi fiksu noissa hauissa, se ei pahemmin hämäänny noista ruåtsalaisista tai suomalaisista kirjoitusasuista!
Äetmuorin äidin isä muuten teki itsemurhan. Jos oisin ilkeä niin sanoisin että eipä ole ihme, jos suvun naiset on olleet yhtä pahansisuisia silloin wanhaan aikaan. ;) No joka tapauksessa.. äidin äiti ei koskaan puhunut tuosta isästään, koska kai hän häpesi. Se isä oli vähän viinaanmenevä.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Seevee
Puhuttiin miehen kanssa sitten asioita halki aamutuimaan. Olin pirteä kuin peippo, menin petiin aamukuudelta ja miehen herä [=herätys] oli 6:30. Olin siis ihan valveilla kun hän heräsi. Mies sitten alkoi jutella ja sanoi lukeneensa syömishäiriöistä kertovaa kirjaa "Olen juuri syönyt. Läheiselläni on syömishäiriö" ja sanoi minun käytökseni olevan kuin suoraan siitä kirjasta.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Piparkakun himo
Oulun suklaayhdistyskin on jo ennättänyt arvioida Fazerin uuden piparkakkusuklaan. Nyt jostakin syystä minulla tekee kovasti mieli kyseistä suklaatia, vaikka aluksi ajattelin etten edes maista. Fazerin erikoislevyissä on se huono piirre, että ne ovat niin s-kelin suuria. Mikä kumma siinä on, että pitää olla tiiliskiven verran suklaata? Sekö sen juhlavaksi tekee? Makukin voi olla ihan hyvä, mutta levyn suuri koko pilaa KAIKEN. Jättimäisiä bulkkipalasia, liian paksuja suuhun.. En siis tiedä onko tuo Fazun uusin piparisuklaa tällainen, mutta kaupassa vilkaisun perusteella näyttäisi olevan.. Se perinteinen Joulusuklaa-levy taitaa olla samaa kastia. Palaset paksuja kuin maailma.
Taas lasketaan päiviä: 10 kokonaista vuorokautta.. MÄSSYYN!!!! Ainakin seuraavan MÄSSYn leivonta on selvä: Baileyskakkua, koska mies pitää siitä tosi paljon eikä ole nyt vähään aikaan saanut. Mies oikein sillä lailla vihjaisi.. söi sitä mangokakkua ja sanoi, että onhan tämäkin ihan hyvää, mutta se Baileys.. :) Täytyy siis varmaankin tehdä hänelle mieliksi. On se niin hullua: Baileyskakkua ei edes tarvitsisi tehdä mihinkään minivuokaan, vaan se menee kyllä kaikki vaikka tekisin isonkin kakun. Kahteen pekkaan!
Sain juuri eilen tietää Iloleipureilla olevan 15 cm:n halkaisijan irtopohjavuoasta. Iloleipurien tuotteita myyvät muun muassa Prismat. Innostuin valtavasti ja nyt en malta pysyä paikoillani, heti pitäisi päästä Prismeliin ostamaan. Kaikkea sitä oppii kun lukee leivontablogeja ja niiden kommenttiosastoja. Vuoka kulkee virallisesti lasten vuoan nimellä, mutta kaipa siitä aikuinenkin voi herkun itselleen väkästää.
Kontrollia
Nyt on jo 3. päivä ilman aamupalaa. Yleensä teen niin, että 2 päivää MÄSSYn jälkeen olen ilman aamaria. Nyt olen jaksanut olla 3, hyvä minä. Aamupalattomuus on rangaistus MÄSSYstä, rangaistus ja hinta! Sitten aina se viimeinen lauantai ennen MÄSSYä ollaan kokonaan syömättä, täyspaastoten. Sekin on hinta MÄSSYstä. Jos en luovu aamareista ja ole syömättä silloin lauantaina, niin sitten minulla ei myöskään ole oikeutta herkutella.
En suosittele omia syömissysteemejäni kenellekään, mutta toisaalta jotain kohtuutta peräänkuuluttaisin kyllä. Olin tässä kylällä maanantaina ja ihan järkytyin kun näin muutaman lapsen kaupassa, kuinka lihavia lapset nykyisin ovat. Pitävätkö vanhemmat heille joka päivä karkkipäivää? Se ei ole lasten syy, vaan vanhempien. Ihmettelen vanhempia, että haluavatko he kenties lapsista tulevan koulukiusattuja painon vuoksi?
Nykyisin suklaalevyt ja kaikki ovat valtavan isoja. Oli sellainenkin aika kun 100 gramman levy oli se, mitä oli. Nyt taitaa 200 grammaa olla normaali koko. Jotenkin järkkyä nähdä jonkun tosi painavan vekaran purevan sellaista levyä kuin näkkileipää. Minä en edes tajua noiden jättilevyjen ideaa. Tuntuu ihan turhalta ostaa sellainen, koska makuun kuin makuun kyllästyy kuitenkin ja xxx grammaa samanmakuista suklaata alkaa tympiä takuuvarmasti.
Vinkki Fazerille ja muille suklaafirmoille: ettekö voisi tehdä esim. 200 gramman levyä, jossa olisi vaikkapa neljää eri makua samassa levyssä? Pari riviä keksisuklaata, pari riviä omarsuklaata, jne. Mutta taitaa mennä liian vaikeaksi? Eletään vaan niin kuin ennenkin, miksipä mitään muuttamaan.
Taas lasketaan päiviä: 10 kokonaista vuorokautta.. MÄSSYYN!!!! Ainakin seuraavan MÄSSYn leivonta on selvä: Baileyskakkua, koska mies pitää siitä tosi paljon eikä ole nyt vähään aikaan saanut. Mies oikein sillä lailla vihjaisi.. söi sitä mangokakkua ja sanoi, että onhan tämäkin ihan hyvää, mutta se Baileys.. :) Täytyy siis varmaankin tehdä hänelle mieliksi. On se niin hullua: Baileyskakkua ei edes tarvitsisi tehdä mihinkään minivuokaan, vaan se menee kyllä kaikki vaikka tekisin isonkin kakun. Kahteen pekkaan!
Sain juuri eilen tietää Iloleipureilla olevan 15 cm:n halkaisijan irtopohjavuoasta. Iloleipurien tuotteita myyvät muun muassa Prismat. Innostuin valtavasti ja nyt en malta pysyä paikoillani, heti pitäisi päästä Prismeliin ostamaan. Kaikkea sitä oppii kun lukee leivontablogeja ja niiden kommenttiosastoja. Vuoka kulkee virallisesti lasten vuoan nimellä, mutta kaipa siitä aikuinenkin voi herkun itselleen väkästää.
Kontrollia
Nyt on jo 3. päivä ilman aamupalaa. Yleensä teen niin, että 2 päivää MÄSSYn jälkeen olen ilman aamaria. Nyt olen jaksanut olla 3, hyvä minä. Aamupalattomuus on rangaistus MÄSSYstä, rangaistus ja hinta! Sitten aina se viimeinen lauantai ennen MÄSSYä ollaan kokonaan syömättä, täyspaastoten. Sekin on hinta MÄSSYstä. Jos en luovu aamareista ja ole syömättä silloin lauantaina, niin sitten minulla ei myöskään ole oikeutta herkutella.
En suosittele omia syömissysteemejäni kenellekään, mutta toisaalta jotain kohtuutta peräänkuuluttaisin kyllä. Olin tässä kylällä maanantaina ja ihan järkytyin kun näin muutaman lapsen kaupassa, kuinka lihavia lapset nykyisin ovat. Pitävätkö vanhemmat heille joka päivä karkkipäivää? Se ei ole lasten syy, vaan vanhempien. Ihmettelen vanhempia, että haluavatko he kenties lapsista tulevan koulukiusattuja painon vuoksi?
Nykyisin suklaalevyt ja kaikki ovat valtavan isoja. Oli sellainenkin aika kun 100 gramman levy oli se, mitä oli. Nyt taitaa 200 grammaa olla normaali koko. Jotenkin järkkyä nähdä jonkun tosi painavan vekaran purevan sellaista levyä kuin näkkileipää. Minä en edes tajua noiden jättilevyjen ideaa. Tuntuu ihan turhalta ostaa sellainen, koska makuun kuin makuun kyllästyy kuitenkin ja xxx grammaa samanmakuista suklaata alkaa tympiä takuuvarmasti.
Vinkki Fazerille ja muille suklaafirmoille: ettekö voisi tehdä esim. 200 gramman levyä, jossa olisi vaikkapa neljää eri makua samassa levyssä? Pari riviä keksisuklaata, pari riviä omarsuklaata, jne. Mutta taitaa mennä liian vaikeaksi? Eletään vaan niin kuin ennenkin, miksipä mitään muuttamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)