Odottamisen vaikeudesta

Nyt on 2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun. Mässäystä on tässä vaiheessa vaikea odottaa! Yleensä sitä on helppoa odottaa se viimeinen vuorokausi. Oikeastaan mitä lähemmäs se tulee tunneissa, niin sen helpompi on. Kun siihen on tunti, niin tuntuu kuin voisi ihan yhtä hyvin olla pitämättä koko MÄSSYn! Mutta nyt siis on vaikea hetki!

Tekisi mieli mennä kaapille ja vain SYÖDÄ.. ahmia! Se halu pitää hillitä.

Siivonki on muuten valmis, vessat vaan pesen kohta! Mulla onkin kädessä sellainen "kynsitikku", ja siksi siivous on hankalaa. Pesuaineet kirvelee sitä kohtaa eikä se siksi pääse hyvin paranemaan. Vessoissa mulla ei koskaan mene kauan, ehkä puoli tuntia vain.

Outo ajatus

Kuinka ihmiset JAKSAA rakastua? Onko outoa pohtia sellaista? Musta vaan tuntuu että itse olen ihan liian väsynyt rakastumaan. Ei siksi että olisin yrittänyt.. en ole.. :) Mutta vaikka siis näkyvissä olisi joku aivan uskomaton sydäntenmurskaaja, niin en jaksaisi! Kai siksikin kun tiedän jo miten siinä käy!

Vaihtoehto 1: Juttu kestää aikansa, eroaminen on aina kova prosessi, harvoin se onnistuu ilman ongelmia. Jää vain halju muisto!

Vaihtoehto 2: Juttu kehittyy vakituiseksi parisuhteeksi ja sitten se tarkoittaa sitä, että taas saa mopata ja imuroida. Asunto muuttuu, homma on sitä samaa!

Onko tämä kyynisyyttä? Sitten joskus tuntuu, etten jaksaisi alkaa viehättää toista ihmistä. Tai etten jaksaisi olla toisesta ihmisestä kiinnostunut NIIN intensiivisellä tavalla. En jaksaisi enää tottua johonkin vieraaseen, alkaa totuttaa itseäni toisen tapoihin, antaa hänen tottua muhun.

Tämä ei tarkoita sitä ettenkö hurraisi ja eläisi mukana toisten rakastuessa - koen siitä valtavaa onnea ja joskus oikein äidyn romanttiseksi, kuvittelen kuinka ihmiset tapaavat ja kävelevät käsikkäin. Se AJATUS riittää mulle, ajatus joistain muista onnellisina ja rakastuneina. En kaipaa sitä itse.

Jos nyt olisin sinkku, niin uskoisin ettei mulla olisi välttämättä kärsivällisyyttä pitkäkestoiseen suhteeseen - ehkä ei suhteeseen lainkaan. Silloin nuorempana jaksoi antaa toisen hioa omia särmiä ja itse hioa toisen. Vanhemmiten ainakin se on mulle vaikeaa. Sitä on itsepäisempi omien tottumustensa kanssa.

En jaksa jakaa elämän salaisuuksia kenenkään vieraan kanssa. Siis sitä, että MÄSSÄÄN, pidän mässyjä, yms. Ja se pettymys herra X:n silmissä, kun näkisi että unelmien prinsessa ahmii kuin porsas syöttökaukalolla..! Hoh hoi, se herra X:n, kuvitteellisen miehen, pettymyskin tympäisee.

Koen äkkiä tajuavani Äetmuoria, joka ei ole alkanut uutta suhdetta sitten hänen ja Isukin eron.