Otsikko tarkottaa sitä, että meidän taloudessa äänestetään sekä Haavistoa [minä], että Niinistöä [mies]! Eli nyt kun paljon puhuttu kahdesta Suomesta, jonka edustajat äänestävät eri ehdokkaita, niin meilläpä on sellainen kaksois-Suomi ihan kotioloissa, hehee! :)
Mutta oikeastaan en oikein jaksa uskoa tuohon 'kahden Suomen' juttuun! Kun kumpaakin ehdokasta nimittäin äänestetään niin laajoista piireistä tulevalla joukolla. Miehen työpaikallakin [jossa siis on samansuuruista palkkaa + samaa elintasoa nauttivat ihmiset] äänestetään MOLEMPIA. Sitten tiedän paljon pienituloisia, jotka äänestää Niinistöä.
Itse asiassa muuten tästä vaalista on tullut ihan pirtsakka - ainakin ihmiset on kiinnostuneita - mutta se KIIHKOILU ärsyttää. :( Itse en osaa nähdä esim. mun miestä jonain pahuuden ruumiillistumana, vaikka se Niinistöä äänestääkin - vaikka siis on demari aatemaailmaltaan! Ei asiat ole niin yksinkertaisia, että jos äänestän henkilöä X niin olen hyvis, ja jos ääni menee Z:lle, niin olen pahis! Toivoisin ihmisten muistavan tämän. En itsekään 'inhoa' Niinistöä, enkä pidä sitä onnettomuutena jos hän voittaa. Kumpikin ehdokas on ihan hyvä ja fiksu! Tuntuu typerältä riidellä tämmöisistä.. Koska elämme demokratiassa, niin siihen KANSAN valintaan on tyydyttävä, ja puolet äänestäjistä nyt on tahtoneet sen sun vastustamasi ehdokkaan toiselle kierrokselle.. Äänestääkö kansa siis 'väärin', vai? ;)
No ei sillä.. TOIVON Haaviston voittavan, koska mun mielestä hänellä on tärkeitä pointteja, esim. ihmisoikeuksien aktiivinen kannatus.. inhottaa, kun suomalaiset talousmiehet ei yhtään painosta esim. Kiinaa, tai Venäjää, kunnioittamaan vähemmistöjä ja ylläpitämään ihmisoikeuksia! Se mua jurppii.. Pumpataan vaan rahaa sellaisiin maihin, jotka p-kat nakkaa ihmisistä. :( On se kumma! Ei ole Venäjälläkään puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa.. silti vaan ei sitä oteta esiin tarpeeksi! Uskon, että Haavisto ottaisi! Emme me voi välittää vain itsestämme, sen verran voimme tehdä MAAILMAN hyväksi, että puhumme ihmisoikeuksista, kun ne on meillä paremmin kunnossa kuin monessa muussa maassa! JOS miettisin VAIN Suomea, niin mistäs sitä tietää - saattaisin itsekin äänestää Niinistöä! Mutta Haavisto ajattelee maailmanlaajuisemmin!
Mies on joskus mua irvinyt, että mä äänestän Haavistoa koska hän ON homoseksuaali. ;) Hän ajattelee, että tahdon vähän kiusata.. eli pakottaa ihmisiä suvaitsevaisuuteen.. ;) Mutta se ei ole totta! Minä taas kiusaan miestä, että hän äänestää Niinistöä, koska Niinistö EI ole homo.. Mutta se piikki menee kyllä harhaan, koska mies ei ole ainakaan mikään homokammoinen - ONNEKSI. Itse asiassa tosi moni on hänen työpaikallaan [jossa siis suurin osa on insinöörejä, teknikoita ym. miesvaltaisia aloja edustavia] on sanonut, että ei tässä vaalissa olla valitsemassa itselle mitään elämänkumppania, vaan presidenttiä. Suomalainen mies on mainettaan fiksumpi ja parempi. Sen vaan sanon. Kun inhottaa joskus, kun miehiä vielä lyödään sillä, että ovat homokammoja.. eivät ainakaan nuoremmat enää ole!
Olen katsellut muutaman vaaliväittelyn, mutta nyt en enää katso.. ;) Koska olen kuitenkin jo äänestänyt ennakkoon, niin se tuntuu vähän turhalta. Ja aika paljon samaa niissä jankataan. Kai se on väistämätöntä sekin.
Harmittaa tosiaan sellainen loanheitto ja ihmisten poliittisten vakaumusten mollaaminen.. Miksi me suomalaiset olemme sellaisia? Karppauksenkin kanssa moni on mennyt sellaiseksi 'olet meidän puolella tai meitä vastaan'-juttuun. Onko se joku erityinen piirre suomalaisessa kansanluonteessa, kun ei kai tuo karppauksaan muualla ole saanut semmoista uskonnon asemaa kuin Suomessa? :( Sama tympeä ilmiö pressanvaalissa, hoh hoijaa..
Sunnuntaina, klo 00:01..
.. alkaa MÄSSÄYS! Minä se lankesin hiukan, kun oltiin Isossa Kaupungissa.. Kävimme elokuvissa katsomassa 'Varaston' - sitä muuten voi suositella, oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä elokuvatus - ja sitten siinä oli matkan varrella pari ihanaa karkkikauppaa. ;) Löysin vähän suklaahamstrattavaa, Rovellin konvehteja! Ja oli siellä muitakin.. Ostin.. ja mies osti itselleen pikkukarkkeja. Niissä namikaupoissa - kävimme siis kahdessa - on tosi ihanat, suuret ja erilaiset valikoimat. Ei aina sitä ikuista kändiking-laareilua! Nyt sitten kelpaa odotella mässäystä.
Noita Rovellin konvehteja myytiin Tarjoustalossa - TaaTaa sukliskielellä ;) - isossa pussissa ennen joulua! Mutta niissä pussissa oli monia erilaisia makuja.. en tykännyt kovin niistä ihan kaikista, joten nyt oli kiva kun pystyin eri laareista itse valkkaamaan tahtomani maut. Ensin mies ei meinannut ostaa mitään, mutta sortui sitten ostamaan kaupassa numero 2! :) Olisi se vaan melkoista asua Isossa Kaupungissa, kun siellä on kaikki niin käden ulottuvilla. Mutta en usko, että sinne enää muutamme. :( Mies ei viihdy kerrostalossa.
Hih, huomenissa menen kauppaan - perjantaina siis - ja ostan kaikkia leivontatarpeita! Meinaan kinuskikaakun tehdä ja sitten punttaan taas pullaakin. Tulee muutama laskiaispullero, ja sitten perinteisiä korvabuusteja ja rahkapullia. En jaksa odottaa..! :)
Kuulumisia kylmästä
Mies on muuten SAIKULLA nyt! Hän on flunssassa! Mulla on ollut kovasti hommaa.. olen siivonnut talon taas, ja sitten olen lisäksi tehnyt ne hommat, jotka hän normaalisti tekee. Eli olen rahjustanut tuolla kylmässä hakemassa puuta sisälle puuvarastosta. Ärsytti kun huomasin, että mies on alkanut pitää jopa sitä puuvarastoakin jonain romuvarastona! Ei hänelle ole se riittänyt, että autotalli on jo ihan KATASTROFI [ei sinne paljon sekaan mahdu, ei edes pienehkö ihminen kuten Suklis-ystävänne!], vaan sama linja kohta kai jatkuu siellä vajan puolella. Eli puuvarastoon oli ängetty jotain hänen autonrenkaitaan! Kyllä tympi. Ei ole kivaa, kun ne kaikkein kätevimmin käsillä olevat puut on jemmattu hiton renkaiden ALLE! :( Kaiva niitä sitten siellä tulipalopakkasessa. Huh..
Siellä autotallissa kävin viimeksi pari päivää sitten kauhistumassa sen tilaa. :( Kävin, kun siellä on jotain videoitakin jemmattuna - sellaisia joita emme niin paljon katso - ja ajattelin kurkata jos siellä sittenkin olisi jotain katsottavaa, kun oli tylsä yö. Olipa tosi 'hauskaa' kun en edes pystynyt paikallistamaan missä ne laatikot on! Ja koko ajan sai varoa ja kävellä kummissa asennoissa, kun rojua on niin paljon. Mies on ihan mahdoton hamsteri, sen vaan sanon. Mun suklaahamstraus on paha juttu, mutta ainakin ne sukulaatit sieltä katoaa.. eikä jää vuosikausiksi roikkumaan ja kaikkien tielle. Miehen ON SIIVOTTAVA se autotalli, siitä ei nyt mihinkään pääse. Viimeistään kesällä, semmoisen ultimaatumin ajattelin pistää. Tai sitten minä teen sen, ja se tarkoittaa paljon jätesäkkejä ja reissuja kaikkiin kierrätys- ja lahjoitus- ja hyväntekeväisyyskohteisiin. Sekä KAATOPAIKALLE.. ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mässyodotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mässyodotus. Näytä kaikki tekstit
torstai 2. helmikuuta 2012
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Siihen aikaan kun Mummo käärmeen nylki
Minun Mummoni [Isukin äiti, siis] oli tosi monitaitoinen ihminen. Muistelin juuri tässä yhtenä päivänä, miten kätevä ja osaava hän oli. Hän hoiti kukkia, kasviksia ja yrttejä, kasvatti sodan aikana itse pellavaa ja kutoi omasta pellavasta itse liinavaatteita. Hän virkkasi pitsiä, mutta osasi myös käyttää vasaraa ja nauloja.. Mummo teki minulle kerran tikapuut, joilla pääsin Möksällä puuhun, kun kukaan muu aikuinen ei siihen hommaan joutanut.
Mummo ravusti, kalasti katiskoilla, ja onki. Hän myös perkasi kalat. Kesäisin oli saunan takana iso satsi kimaltelevia suomuja. Suomut kimmelsivät kivasti, mutta eivät haisseet hyvältä. Ilmarakoilla (?) me lapset joskus saimme leikkiä. Se oli kuin pieni, valkoinen ilmapallo. Oletan sen siis olleen ilmarakko, koska se oli valkoinen, tyhjä [ilmalla täytetty] pallonen kalan sisuksista.
Mummo tappoi käärmeitä ja ainakin kerran hän myös nylki kyyn! Puhuimme tästä Muorin kanssa puhelimessa viimeksi, Muori taivasteli Mummoa, jonka tekemisiä ei ole koskaan oikein arvostanut. Mummo kuitenkin oli alkujaan maalaisnainen, eikä oikein säikkynyt mitään kalanperkuita tai käärmeen nylkemisiä. Kyllä hän sen nahkan otti, mutta en tiedä MITÄ hän sillä teki. Ja minua harmittaa, etten tiedä. Kuinka se voikin nyt mieltä kiusata!
Mummo oli kyllä mun lapsuuteni sankari. :) Onnellisimmat ajat olivat oikeastaan isovanhempien kanssa. Mummo etenkin jollain tapaa tajusi lapsia, ymmärsi ja antoi aikaa. Se tuntui valtavan hienolta.
Miksi ajattelen Mummoa nyt? No, ensinnäkin ajattelen häntä aika usein. Ja sitten toinen juttu on tuo lähihoitajaopintoihin pyrkiminen. Olen yrittänyt miettiä kuolleen ihmisen näkemistä ja kokemista, ja Mummo on ainoa jonka olen nähnyt vilahdukselta kuolleena. Mummon hautajaisissa kun oli vanhaan tapaan avoin arkku siinä ennen hautausmenojen alkamista! En nähnyt siitä paljon, mutta sen vain, että Mummo oli.. keltainen. :( Ihmettelin, kuinka hän ollenkaan saattoi sellainen olla. Ja sitten se, että iho oli vahamainen. Kuin joku ulkolaisen omenan kylki. Suu tuntui menneen 'kasaan', sisäänpäin. Ihan kuin Mummolla ei olisi ollut hampaita.
Mulle vainajan käsittely on ollut ajatuksena aina aika kauhea. Oikeastaan se on JÄRJETÖN pelko. Koska en usko mihinkään 'sieluun' kristillisessä mielessä, niin en myöskään usko kummituksiin. Kuollut ihminen ja kuollut eläin ovat sama juttu. Kuolleita nisäkkäitä. Kuolleen laittaminen arkkuun ja hänen pesunsa ovat viimeisiä palveluksia kerran eläneelle ihmiselle. Siinä kunnioitetaan sen ihmisen arvoa ja elämää, ja sillä teolla lohdutetaan + autetaan omaisia. Näin olen nyt yrittänyt ajatella. Ja olen yrittänyt mielikuvitella itseäni kuolleen kanssa.. miltä se tuntuisi..
Siukku sai pahat painajaiset Mummosta, siis hänen näkemisestään kuolleena. Äetmuori oli tosi huolissaan - Siukun onneksi painajaiset sitten loppuivat, koska Muori oli jo kärräämässä Siukkuparkaa lekuriin. ;) Se on hullua, että minä EN nähnyt painajaisia, vaikka olin n. 5 vuotta Siukkua nuorempi, teini-ikäni alussa. Olen aina ajatellut että minä olen se hysteerinen fobiatyttö ja siksi tuntuu kummalta, että Siukku sai painajaiset ja minä sen kun porskutin. Kuitenkin olimme kumpainenkin Mummolle läheisiä.
Avoimesta arkusta Äetmuori ratkutti pitkään.. joskus vieläkin, kun isovanhemmat tulevat puheeksi! Hänestä se avoin arkku oli viimeinen todiste siitä, että Ukko [ja Mummo] olivat... MAALAISIA! Gasp! :) Juntteja, siis. Mitä pahaa maalaisuudessa sitten on, sitä en oikein koskaan tajunnut, enkä muuten tajua vieläkään.
Ukin hautajaisissa ei ollut avointa arkkua, mutta niistä hautajaisista päättivätkin hänen poikansa, elikkä Isukki ja T-setä. Ukki myös tuhkattiin.. Mummo haudattiin ihan vanhaan tapaan tuhkaamattomana. Samaan hautaan he silti sitten pääsivät, tuhkattu ja tuhkaamaton.
Sukliksen kieli laulaa ja salat tulevat julki!
Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoinkin jo Veloenalle, että EN sitten pystynyt pitämään tuota lähihoitajakoulutukseen hakemistani salassa mieheltä. Perjantaina tuli sitten möläytettyä se. Olin ihan oikeasti päättänyt, että en kerro... en, ennen kuin saisin tiedon EDES valintakokeeseen pääsystä! Mutta en pystynyt.. :)
Mies oli vähän sillä lailla, puisteli päätään ja hymyili vinosti, hän sanoi vain, että onpa kahjoa. Hän ei sanonut sitä ilkeästi tai rumasti, vaan jotenkin huvittuneesti. Hän on sen sanonut joskus, että ei usko mun olevan sopiva hoitoalalle. Joskus se aiheuttaa minussakin epävarmuutta, koska hän on niin varma asiastaan. Entä jos en sovikaan? :( Kai se sitten valintakokeessa selviää.
Hullua miten ei oikein voi ajatella muuta kuin 10.10. Silloin päättyy se haku .. ja sitten kai 10 päivää myöhemmin on valintakokeet. Eli varmaan joskus 10-20.10. tiedän olenko päässyt vai en. En tahdo alkaa nostaa toiveita korkealle, koska olen jo nähnyt sen kuinka paljon hakijoita noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin on. Ja paljon sellaisia ihmisiä, joiden tarve kouluttautumiseen + työpaikkaan on varmasti 'kipeämpi' kuin minulla. :( Jos ajatellaan esim. jotain työtöntä yksinhuoltajaa.. Kai noissa pääsemisissäkin katsotaan tilannetta vähän kokonaisvaltaisesti, eli kenellä oikeasti on tarvetta koulutukseen.
Jos en kuule mitään siitä koulutuksesta, niin sitten soitan tähän kunnan omaan palvelutaloon ja kysyn oppisopparimahdollisuudesta. Ensin on kuitenkin saatava tietää kuinka tuossa haussa käy, niin etten tarjoudu sinne 'turhaan' ja sitten vedä sanojani takaisin!
Luin muuten taas yhden uuden hoitoalaa käsittelevän kirjan! Ja tätä voisi suositella kaikille lähärin työstä haaveilevalle, tai muutenkin hoitoalan ihmisille! Kirjan nimi on Olen ammatiltani lähihoitaja. Siinä lähihoitajat kertovat itse työstään! Lisänä on kuviakin. Paljon erilaisia ihmisiä siinä kirjassa onkin, eli siis eri aloilla työskenteleviä, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista [yksi maahanmuuttajakin] kotoisin olevia lähihoitajia. Ainakin minuun teki vaikutuksen haastateltujen kypsyys ja fiksuus. Jos joku vielä pitää lähihoitajia joinain pudokkaina, tyhmyreinä jotka ei ole muualle päässeet, niin kannattaa lukea tuo kirja!
Minä en muuten tiennytkään, että lähärikin VOI työskennellä arvostetusti esim. Englannissa! Joku sanoi keskustelupalstoilla, ettei enkuissa lähäri pääse muuhun kuin kouluttamattomien sairaala-apulaisten kastiin. Mutta tuossa kirjassa sanottiin, että SuPerin ponnistelujen ansiosta lähärin on mahdollista työskennellä enkuissa nimikkeellä registered nurse, second level. Kyllä ammattiliitot oikeasti tekee arvokasta työtä, siis muutenkin kuin vain palkkaneuvotteluissa.
Ei siksi että itse haaveilisin enkuissa asumisesta, mutta onhan se hyvä tietää että tutkintoa sielläkin jonkin verran arvostetaan. Kun tuntui hullulta, että 2-3 vuoden opiskelusta ei jäisi käteen MITÄÄN..
Odotuskannalla muutenkin..
MÄSSYYN on 5 kokonaista vuorokautta. ;) Kyllä mun nyt pitää itsellein mässy sallia, koska olen niin ahdistunut ja tarvitsen lohtua! Minä sitten leivon pullaa, korvapuusteja ja muutamia rahkapulleroita. Varmaan teen kinuskijuustokaakunkin! Ostin sellaista Pirkan italialaista jäätelöä.. Stracciatellaa! Sitä en ole ennen maistanut. No, mun näkemyksen mukaan tuo vaikea sana on ihan turha, koska kyseessä taitaa olla vaniljajätski höystettynä sukulaatikastikkeella ja sukulaatirouheella. ;) Mutta kai se sitten on hienompaa, kun jätskin nimi on sellainen, että saa kielensä solmuun sitä solkatessa!
Mummo ravusti, kalasti katiskoilla, ja onki. Hän myös perkasi kalat. Kesäisin oli saunan takana iso satsi kimaltelevia suomuja. Suomut kimmelsivät kivasti, mutta eivät haisseet hyvältä. Ilmarakoilla (?) me lapset joskus saimme leikkiä. Se oli kuin pieni, valkoinen ilmapallo. Oletan sen siis olleen ilmarakko, koska se oli valkoinen, tyhjä [ilmalla täytetty] pallonen kalan sisuksista.
Mummo tappoi käärmeitä ja ainakin kerran hän myös nylki kyyn! Puhuimme tästä Muorin kanssa puhelimessa viimeksi, Muori taivasteli Mummoa, jonka tekemisiä ei ole koskaan oikein arvostanut. Mummo kuitenkin oli alkujaan maalaisnainen, eikä oikein säikkynyt mitään kalanperkuita tai käärmeen nylkemisiä. Kyllä hän sen nahkan otti, mutta en tiedä MITÄ hän sillä teki. Ja minua harmittaa, etten tiedä. Kuinka se voikin nyt mieltä kiusata!
Mummo oli kyllä mun lapsuuteni sankari. :) Onnellisimmat ajat olivat oikeastaan isovanhempien kanssa. Mummo etenkin jollain tapaa tajusi lapsia, ymmärsi ja antoi aikaa. Se tuntui valtavan hienolta.
Miksi ajattelen Mummoa nyt? No, ensinnäkin ajattelen häntä aika usein. Ja sitten toinen juttu on tuo lähihoitajaopintoihin pyrkiminen. Olen yrittänyt miettiä kuolleen ihmisen näkemistä ja kokemista, ja Mummo on ainoa jonka olen nähnyt vilahdukselta kuolleena. Mummon hautajaisissa kun oli vanhaan tapaan avoin arkku siinä ennen hautausmenojen alkamista! En nähnyt siitä paljon, mutta sen vain, että Mummo oli.. keltainen. :( Ihmettelin, kuinka hän ollenkaan saattoi sellainen olla. Ja sitten se, että iho oli vahamainen. Kuin joku ulkolaisen omenan kylki. Suu tuntui menneen 'kasaan', sisäänpäin. Ihan kuin Mummolla ei olisi ollut hampaita.
Mulle vainajan käsittely on ollut ajatuksena aina aika kauhea. Oikeastaan se on JÄRJETÖN pelko. Koska en usko mihinkään 'sieluun' kristillisessä mielessä, niin en myöskään usko kummituksiin. Kuollut ihminen ja kuollut eläin ovat sama juttu. Kuolleita nisäkkäitä. Kuolleen laittaminen arkkuun ja hänen pesunsa ovat viimeisiä palveluksia kerran eläneelle ihmiselle. Siinä kunnioitetaan sen ihmisen arvoa ja elämää, ja sillä teolla lohdutetaan + autetaan omaisia. Näin olen nyt yrittänyt ajatella. Ja olen yrittänyt mielikuvitella itseäni kuolleen kanssa.. miltä se tuntuisi..
Siukku sai pahat painajaiset Mummosta, siis hänen näkemisestään kuolleena. Äetmuori oli tosi huolissaan - Siukun onneksi painajaiset sitten loppuivat, koska Muori oli jo kärräämässä Siukkuparkaa lekuriin. ;) Se on hullua, että minä EN nähnyt painajaisia, vaikka olin n. 5 vuotta Siukkua nuorempi, teini-ikäni alussa. Olen aina ajatellut että minä olen se hysteerinen fobiatyttö ja siksi tuntuu kummalta, että Siukku sai painajaiset ja minä sen kun porskutin. Kuitenkin olimme kumpainenkin Mummolle läheisiä.
Avoimesta arkusta Äetmuori ratkutti pitkään.. joskus vieläkin, kun isovanhemmat tulevat puheeksi! Hänestä se avoin arkku oli viimeinen todiste siitä, että Ukko [ja Mummo] olivat... MAALAISIA! Gasp! :) Juntteja, siis. Mitä pahaa maalaisuudessa sitten on, sitä en oikein koskaan tajunnut, enkä muuten tajua vieläkään.
Ukin hautajaisissa ei ollut avointa arkkua, mutta niistä hautajaisista päättivätkin hänen poikansa, elikkä Isukki ja T-setä. Ukki myös tuhkattiin.. Mummo haudattiin ihan vanhaan tapaan tuhkaamattomana. Samaan hautaan he silti sitten pääsivät, tuhkattu ja tuhkaamaton.
Sukliksen kieli laulaa ja salat tulevat julki!
Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoinkin jo Veloenalle, että EN sitten pystynyt pitämään tuota lähihoitajakoulutukseen hakemistani salassa mieheltä. Perjantaina tuli sitten möläytettyä se. Olin ihan oikeasti päättänyt, että en kerro... en, ennen kuin saisin tiedon EDES valintakokeeseen pääsystä! Mutta en pystynyt.. :)
Mies oli vähän sillä lailla, puisteli päätään ja hymyili vinosti, hän sanoi vain, että onpa kahjoa. Hän ei sanonut sitä ilkeästi tai rumasti, vaan jotenkin huvittuneesti. Hän on sen sanonut joskus, että ei usko mun olevan sopiva hoitoalalle. Joskus se aiheuttaa minussakin epävarmuutta, koska hän on niin varma asiastaan. Entä jos en sovikaan? :( Kai se sitten valintakokeessa selviää.
Hullua miten ei oikein voi ajatella muuta kuin 10.10. Silloin päättyy se haku .. ja sitten kai 10 päivää myöhemmin on valintakokeet. Eli varmaan joskus 10-20.10. tiedän olenko päässyt vai en. En tahdo alkaa nostaa toiveita korkealle, koska olen jo nähnyt sen kuinka paljon hakijoita noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin on. Ja paljon sellaisia ihmisiä, joiden tarve kouluttautumiseen + työpaikkaan on varmasti 'kipeämpi' kuin minulla. :( Jos ajatellaan esim. jotain työtöntä yksinhuoltajaa.. Kai noissa pääsemisissäkin katsotaan tilannetta vähän kokonaisvaltaisesti, eli kenellä oikeasti on tarvetta koulutukseen.
Jos en kuule mitään siitä koulutuksesta, niin sitten soitan tähän kunnan omaan palvelutaloon ja kysyn oppisopparimahdollisuudesta. Ensin on kuitenkin saatava tietää kuinka tuossa haussa käy, niin etten tarjoudu sinne 'turhaan' ja sitten vedä sanojani takaisin!
Luin muuten taas yhden uuden hoitoalaa käsittelevän kirjan! Ja tätä voisi suositella kaikille lähärin työstä haaveilevalle, tai muutenkin hoitoalan ihmisille! Kirjan nimi on Olen ammatiltani lähihoitaja. Siinä lähihoitajat kertovat itse työstään! Lisänä on kuviakin. Paljon erilaisia ihmisiä siinä kirjassa onkin, eli siis eri aloilla työskenteleviä, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista [yksi maahanmuuttajakin] kotoisin olevia lähihoitajia. Ainakin minuun teki vaikutuksen haastateltujen kypsyys ja fiksuus. Jos joku vielä pitää lähihoitajia joinain pudokkaina, tyhmyreinä jotka ei ole muualle päässeet, niin kannattaa lukea tuo kirja!
Minä en muuten tiennytkään, että lähärikin VOI työskennellä arvostetusti esim. Englannissa! Joku sanoi keskustelupalstoilla, ettei enkuissa lähäri pääse muuhun kuin kouluttamattomien sairaala-apulaisten kastiin. Mutta tuossa kirjassa sanottiin, että SuPerin ponnistelujen ansiosta lähärin on mahdollista työskennellä enkuissa nimikkeellä registered nurse, second level. Kyllä ammattiliitot oikeasti tekee arvokasta työtä, siis muutenkin kuin vain palkkaneuvotteluissa.
Ei siksi että itse haaveilisin enkuissa asumisesta, mutta onhan se hyvä tietää että tutkintoa sielläkin jonkin verran arvostetaan. Kun tuntui hullulta, että 2-3 vuoden opiskelusta ei jäisi käteen MITÄÄN..
Odotuskannalla muutenkin..
MÄSSYYN on 5 kokonaista vuorokautta. ;) Kyllä mun nyt pitää itsellein mässy sallia, koska olen niin ahdistunut ja tarvitsen lohtua! Minä sitten leivon pullaa, korvapuusteja ja muutamia rahkapulleroita. Varmaan teen kinuskijuustokaakunkin! Ostin sellaista Pirkan italialaista jäätelöä.. Stracciatellaa! Sitä en ole ennen maistanut. No, mun näkemyksen mukaan tuo vaikea sana on ihan turha, koska kyseessä taitaa olla vaniljajätski höystettynä sukulaatikastikkeella ja sukulaatirouheella. ;) Mutta kai se sitten on hienompaa, kun jätskin nimi on sellainen, että saa kielensä solmuun sitä solkatessa!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Uutta ja vanhaa
On vähän yli 8 tuntia aikaa.. MÄSSYYN! Ja uskokoon kuka haluaa: tämä on eka 'tyypillinen' mässyttelyni sitten toukokuun alun!
Taisi joku kommenttiosastolla joskus ehdottaa, että kokeilisin karkkipäivää kerran viikossa. Ensin ajattelin sen olevan liian vähän mulle.. ;) Että tarvitsen sen 2 päivää.. Mutta itse asiassa intouduin kokeilemaan sitä - ja se toimi! Pidin siis sellaisen 'karkkihetken' kerran viikossa, että sallin itselleni yhden 'kohtauksen' [kohtauksella tarkoitan yhtäjaksoista n. tunnin mittaista syömishulluttelua] aina tähän asti. Huomasin sen riittävän myös! Pahinta on aina ollut se namin HIMO - nyt huomasin, että sen tyydyttämiseen riittää oikeasti vain sellainen yksi 'kohtaus', eikä enempää tarvittu.
Nyt on perinteisen mässäyksen aika pitkästä aikaa. Tarkoitus on vertailla oloja minimässyn ja tämän tällaisen perinteisen jälkeen. Jos olen kovin maassa henkisesti tai fyysisesti tämän jälkeen, niin sitten se on viimeistään merkki siitä, että karkkipäivä/karkkihetki kerran viikossa olisi nykyistä kannattavampi tapa toimia. Katsotaan!
Mutta nyt on aika KEHAISTA GB Glacen Tip Top-tuuttia! Siinä on maistuvaista ja täyteläistä vaniljajäätelöä ja sellainen kaakao'sydän'. Minusta kaakaotäyte oli lähinnä pehmeän, ilmavan oloista Dubbelnougattia, mutta mistäs mä mitään tiedän. Jos sanotaan, että kaakaotäyte, niin kaakaotäyte se on! Oikeasti, tässä on taas paras tuutti aikoihin. Ilmeisesti siinä tuutin kuorrutesuklaassa on jotain riisisuklaatakin.. siitä luin vasta nyt! Luulin aiemmin niiden olevan jotain popcorn-palasia! Kuva tuutista on tällä sivulla alimpana oikealla! Suklis antaa sille kouluarvosanan 9. Kymppi jää saamatta juuri noiden riisimurojen takia. :)
Olen muitakin uutuusjäätelöitä maistellut. Corneton Enigma [sukulaatijäätelöä kinuskitäytteellä] ei vakuuttanut. Sukujäde oli ihan liian - mautonta, tavanomaista, luonteetonta! Sen Enigman kuvaus löytyy muuten tuolta aiemmin linkatulta sivulta, alimpana vasemmalla. No, ekä joku muu tykkää siitä. :) Enigma saa arvosana 6.
Maailma mallillaan
Olin kipeänä vähän aikaa sitten. Oli kovin kipeä kurkku - ei voinut puhua eikä nauttia ruoastakaan. Hakeuduin arvauskeskukseen ja voi ITKU sitä menoa! Mulle kirjoitettiin lähete nielunäytteeseen. Sitten kun se olisi otettu, niin sitten JOSSAIN VAIHEESSA olisi saanut... hoitaja-ajan! Kuuntelin sitä juttua äimänkäkenä. Hoitajan aikaa olisi sitten ehkä seurannut [taas jossakin vaiheessa] lääkärinaika. JOS tuo mun tila olisi ollut vaikka antibiootteja vaativaa, niin lääkkeen saamiseen olisi siis saattanut kulua todella pitkä aika!
Mietin vaan, että tätäkö tämä hyvinvointiyhteiskunta on? Tätäkö ilmaiset terveyspalvelut? Lähdin terveyskeskuksesta, en mennyt nielunäytteeseen enkä jäänyt odottelemaan hoitajan aikaa [olisin varmaan saanut sen joskus ruskan aikaan]. Painuin kotiin ja paranin ONNEKSI itsekseen. Mietin vaan, että entä jos EN olisi parantunut itsekseni..?
Huvittaa ja raivostuttaa vuoron perään, kun kaikkialla voihkitaan köyhien olevan huonommassa kunnossa ja rapautuvan terveydeltään rikkaita nopeampaan. Sanotaan hienovaraisesti (!) rivien välistä, että köyhä on niin tyhmä, masentunut, kouluttamaton [hahaa!] ja päihdeongelmissa, ettei hän jaksa tai osaa pitää huolta terveydestään, tai kommunikoida älykkään + sivistyneen lääkärin kanssa samalla tasolla. Ai niinkö vai? Voisiko yksi syy köyhien matalampaan elinikään ja sairastelevuuteen olla se, kun hoitoa ei saa? Voisivatko arvoisat tutkijat ajatella tällaista ällistyttävää vaihtoehtoa?
Taitaa nykyisin terveys olla tuurista kiinni. Itse kuntoilen, en ole liikapaino, syön kevyesti ja kasvispainotteisesti. Tämä kyllä pitää mut arkisin kaukana lääkäreistä, mutta sitten KUN tulee joku virusperäinen juttu tms. niin voimaton siihen on ihminen, vaikka asuisi kuntosalilla! Sitten alkaa se merkitä pääseekö hoitoon vai ei. Ja missä vaiheessa. Ehtiikö yleiskunto mennä huonoksi, ehtiikö tulla jotain muita oireita.
Nyt aloittavaan hallitukseen en muuten toivoani pistäisi olojen parantajana. Kadun sitäkin, että äänestin Vasemmistoliittoa enkä mitään OIKEAA vasemmistopuoluetta - tarkoitan siis KOMMUNISTISTA. Olisi pitänyt vain äänestää. Vasemmistoliiton vasemmistolaisuus taitaa olla pelkkä muodollisuus. Oikeistoliitto, sanon minä! :)
Taisi joku kommenttiosastolla joskus ehdottaa, että kokeilisin karkkipäivää kerran viikossa. Ensin ajattelin sen olevan liian vähän mulle.. ;) Että tarvitsen sen 2 päivää.. Mutta itse asiassa intouduin kokeilemaan sitä - ja se toimi! Pidin siis sellaisen 'karkkihetken' kerran viikossa, että sallin itselleni yhden 'kohtauksen' [kohtauksella tarkoitan yhtäjaksoista n. tunnin mittaista syömishulluttelua] aina tähän asti. Huomasin sen riittävän myös! Pahinta on aina ollut se namin HIMO - nyt huomasin, että sen tyydyttämiseen riittää oikeasti vain sellainen yksi 'kohtaus', eikä enempää tarvittu.
Nyt on perinteisen mässäyksen aika pitkästä aikaa. Tarkoitus on vertailla oloja minimässyn ja tämän tällaisen perinteisen jälkeen. Jos olen kovin maassa henkisesti tai fyysisesti tämän jälkeen, niin sitten se on viimeistään merkki siitä, että karkkipäivä/karkkihetki kerran viikossa olisi nykyistä kannattavampi tapa toimia. Katsotaan!
Mutta nyt on aika KEHAISTA GB Glacen Tip Top-tuuttia! Siinä on maistuvaista ja täyteläistä vaniljajäätelöä ja sellainen kaakao'sydän'. Minusta kaakaotäyte oli lähinnä pehmeän, ilmavan oloista Dubbelnougattia, mutta mistäs mä mitään tiedän. Jos sanotaan, että kaakaotäyte, niin kaakaotäyte se on! Oikeasti, tässä on taas paras tuutti aikoihin. Ilmeisesti siinä tuutin kuorrutesuklaassa on jotain riisisuklaatakin.. siitä luin vasta nyt! Luulin aiemmin niiden olevan jotain popcorn-palasia! Kuva tuutista on tällä sivulla alimpana oikealla! Suklis antaa sille kouluarvosanan 9. Kymppi jää saamatta juuri noiden riisimurojen takia. :)
Olen muitakin uutuusjäätelöitä maistellut. Corneton Enigma [sukulaatijäätelöä kinuskitäytteellä] ei vakuuttanut. Sukujäde oli ihan liian - mautonta, tavanomaista, luonteetonta! Sen Enigman kuvaus löytyy muuten tuolta aiemmin linkatulta sivulta, alimpana vasemmalla. No, ekä joku muu tykkää siitä. :) Enigma saa arvosana 6.
Maailma mallillaan
Olin kipeänä vähän aikaa sitten. Oli kovin kipeä kurkku - ei voinut puhua eikä nauttia ruoastakaan. Hakeuduin arvauskeskukseen ja voi ITKU sitä menoa! Mulle kirjoitettiin lähete nielunäytteeseen. Sitten kun se olisi otettu, niin sitten JOSSAIN VAIHEESSA olisi saanut... hoitaja-ajan! Kuuntelin sitä juttua äimänkäkenä. Hoitajan aikaa olisi sitten ehkä seurannut [taas jossakin vaiheessa] lääkärinaika. JOS tuo mun tila olisi ollut vaikka antibiootteja vaativaa, niin lääkkeen saamiseen olisi siis saattanut kulua todella pitkä aika!
Mietin vaan, että tätäkö tämä hyvinvointiyhteiskunta on? Tätäkö ilmaiset terveyspalvelut? Lähdin terveyskeskuksesta, en mennyt nielunäytteeseen enkä jäänyt odottelemaan hoitajan aikaa [olisin varmaan saanut sen joskus ruskan aikaan]. Painuin kotiin ja paranin ONNEKSI itsekseen. Mietin vaan, että entä jos EN olisi parantunut itsekseni..?
Huvittaa ja raivostuttaa vuoron perään, kun kaikkialla voihkitaan köyhien olevan huonommassa kunnossa ja rapautuvan terveydeltään rikkaita nopeampaan. Sanotaan hienovaraisesti (!) rivien välistä, että köyhä on niin tyhmä, masentunut, kouluttamaton [hahaa!] ja päihdeongelmissa, ettei hän jaksa tai osaa pitää huolta terveydestään, tai kommunikoida älykkään + sivistyneen lääkärin kanssa samalla tasolla. Ai niinkö vai? Voisiko yksi syy köyhien matalampaan elinikään ja sairastelevuuteen olla se, kun hoitoa ei saa? Voisivatko arvoisat tutkijat ajatella tällaista ällistyttävää vaihtoehtoa?
Taitaa nykyisin terveys olla tuurista kiinni. Itse kuntoilen, en ole liikapaino, syön kevyesti ja kasvispainotteisesti. Tämä kyllä pitää mut arkisin kaukana lääkäreistä, mutta sitten KUN tulee joku virusperäinen juttu tms. niin voimaton siihen on ihminen, vaikka asuisi kuntosalilla! Sitten alkaa se merkitä pääseekö hoitoon vai ei. Ja missä vaiheessa. Ehtiikö yleiskunto mennä huonoksi, ehtiikö tulla jotain muita oireita.
Nyt aloittavaan hallitukseen en muuten toivoani pistäisi olojen parantajana. Kadun sitäkin, että äänestin Vasemmistoliittoa enkä mitään OIKEAA vasemmistopuoluetta - tarkoitan siis KOMMUNISTISTA. Olisi pitänyt vain äänestää. Vasemmistoliiton vasemmistolaisuus taitaa olla pelkkä muodollisuus. Oikeistoliitto, sanon minä! :)
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Kasvavat pylväät
Jytkypuolue sai jytkyvoittonsa jytkyvaaleissa. Täytyy myöntää, että vaali-iltana tuli hoettua suorastaan eivoiollatottaa, uudestaan ja uudestaan. :( TIESIN gallupeista, mutta ajattelin, ettei kuitenkaan persujen voitto voisi olla näin suuri. Se oli. :( Mun ehdokas ei päässyt läpi.. Taivuin järjen äänen edessä ja äänestin Vasemmistoliittoa, vaikka se ei olekaan OIKEA kommunistinen puolue. Olisi varmaan pitänyt äänestää vieläkin vasemmalle, mutta aloin järkeillä, ettei ne kuitenkaan pääse läpi. :( Tyhmää järkeillä niin. Pitäisi aina äänestää kuten sydän sanoo!
Ensin tosiaan olin kuin puulla päähän lyöty, pettynyt ja vihainenkin. :( Mutta nyt olen ajatellut, että TÄTÄ juuri on demokratia. :( Tätä tulosta on kunnioitettava. Olisi sekin aika hullua vaihtaa kansaa, jos se äänestää 'väärin'? ;)
Niin keljuna juttuna kuin tätä pidänkin, niin mä muuten EN lähde kuitenkaan ihan tuomiopäivää julistamaan! Kokoomuksella ja keskustalla on yhteensä huimasti enemmän ääniä kuin persuilla. Eduskunnan isot puolueet edelleenkin yhdessä voivat lyödä persut, jos ne ehdottavat jotain hullua. Joten ihan turha nyt seinille kiivetä..
Vaali-iltana telkkarissa pylväät kasvoivat, nousivat, kohosivat, täyttivät ruudun. Suklis tuijotti sitä voimatta asialle mitään. Story of my life.
Sukututkijan murheet
Kun olen halunnut saada jotain muuta mietittävää kuin nuo vaalit, niin olenpa taas innostunut SUKUTUTKIMUKSESTA! :) Se vaan harmittaa, kun esim. Muorilta ei voi oikein kysyä mitään. Tai jos kysyy, niin pitää olla extra varovainen.
Minua harmittaa sekin, kun en ole satavarma siitä miten paljon kouluja äidinpuoleiset isovanhempani ovat käyneet! Kyse on siis ÄITINI vanhemmista, enkä heistä tiedä.. Syy: kun en VOI kysyä Äetmuorilta. Hän ottaa tuollaisen viattomankin kyselyn jotain kritiikkinä vanhempiaan kohtaan. Kai minä nyt hitto vie tiedän, ettei heillä mitään tohtorinhattuja ollut, mutta kiinnostaisi tietää ovatko he kansa- tai keskikoulun käyneitä? Tässähän ne vaihtoehdot oli, koska sen tiedän ettei kumpikaan ollut ylioppilas.
Muorilla on kummallinen tapa suhtautua näihin asioihin. Tietysti hän saattaisi mulle kertoa, mutta sitten saisin kuunnella pitkän saarnan tyyliin 'ei heillä ollut niitä mahdollisuuksia opiskella kuin teillä nykyajan ihmisillä..' Juu, ei varmaan ollut, mutta totta on sekin etteivät K-Mummi ja Vaari olleet mitään lukijatyyppejä muutenkaan!
Muori on nyt ollut intoa piukassa persujen voiton vuoksi, hän kun äänesti niitä. Ehkä vaali-ilossa uskaltaisin kysyä, hyvän mielen tunnelmissa hän voisi ehkä kertoakin? Ellei sitten suuttuisi lopullisesti.
Hakemusskitsoilua
Se yhteishakuun osallistumiseni poiki sellaisen selvityspyynnön siitä syystä, miksi haen harkinnanvaraisessa haussa. Huomenna on pakko pistää se postiin, koska torstai on viimeinen palautuspäivä. Olen lykännyt sitä tavallaan aika tyhmästä syystä. Minusta nimittäin tuntuu todella vaikealta KIRJOITTAA opiskelujeni ja työttömyyteni surkeasta historiasta edes muutamin sanoin. INHOAN sanoa millainen koulutus mulla on, se saa mut oksentamaan. Se kuulostaa niin p-kantärkeältä ja hyödyttömältä [mitä kumpaakin se myös ON]. Mutta kai on pakko.
En silti tiedä miten mun hakuprosessin käy! Jos harkinnanvaraisessa haussa meinaa päästä koulutuksiin, niin on pärjättävä pääsykokeessa TODELLA hyvin, paremmin kuin muut. Ja hoitoalan pääsykokeisiin kuuluu niitä matemaattis-loogisia tehtäviäkin, joissa olen s u r k e a ...!
3 kokonaista vuorokautta!!!!
HIII-IIIIIIIII! Suuri juhlahetki koittaa vain kolmen kokonaisen vuorokauden kuluttua! Olen ostanut pääsiäismunia varastoon. Myös sellaisia ihan ihan pieniä, jotka yleensä jurppivat minua, kun niissä on se foliokääre surkean pikkuruisen herkun peittona. Saa sormet tehdä paljon työtä pikku palkan eteen! :) Ostin niitä sellaisia Sorinin minimunia, niitä löysin Vapaa Valinnasta! Ihme juttu tavallaan, miten Vapaa Valinnasta maalta voi löytää juttuja, joita ei isoissa kaupunkikaupoissakaan välttämättä ole.
Ensin tosiaan olin kuin puulla päähän lyöty, pettynyt ja vihainenkin. :( Mutta nyt olen ajatellut, että TÄTÄ juuri on demokratia. :( Tätä tulosta on kunnioitettava. Olisi sekin aika hullua vaihtaa kansaa, jos se äänestää 'väärin'? ;)
Niin keljuna juttuna kuin tätä pidänkin, niin mä muuten EN lähde kuitenkaan ihan tuomiopäivää julistamaan! Kokoomuksella ja keskustalla on yhteensä huimasti enemmän ääniä kuin persuilla. Eduskunnan isot puolueet edelleenkin yhdessä voivat lyödä persut, jos ne ehdottavat jotain hullua. Joten ihan turha nyt seinille kiivetä..
Vaali-iltana telkkarissa pylväät kasvoivat, nousivat, kohosivat, täyttivät ruudun. Suklis tuijotti sitä voimatta asialle mitään. Story of my life.
Sukututkijan murheet
Kun olen halunnut saada jotain muuta mietittävää kuin nuo vaalit, niin olenpa taas innostunut SUKUTUTKIMUKSESTA! :) Se vaan harmittaa, kun esim. Muorilta ei voi oikein kysyä mitään. Tai jos kysyy, niin pitää olla extra varovainen.
Minua harmittaa sekin, kun en ole satavarma siitä miten paljon kouluja äidinpuoleiset isovanhempani ovat käyneet! Kyse on siis ÄITINI vanhemmista, enkä heistä tiedä.. Syy: kun en VOI kysyä Äetmuorilta. Hän ottaa tuollaisen viattomankin kyselyn jotain kritiikkinä vanhempiaan kohtaan. Kai minä nyt hitto vie tiedän, ettei heillä mitään tohtorinhattuja ollut, mutta kiinnostaisi tietää ovatko he kansa- tai keskikoulun käyneitä? Tässähän ne vaihtoehdot oli, koska sen tiedän ettei kumpikaan ollut ylioppilas.
Muorilla on kummallinen tapa suhtautua näihin asioihin. Tietysti hän saattaisi mulle kertoa, mutta sitten saisin kuunnella pitkän saarnan tyyliin 'ei heillä ollut niitä mahdollisuuksia opiskella kuin teillä nykyajan ihmisillä..' Juu, ei varmaan ollut, mutta totta on sekin etteivät K-Mummi ja Vaari olleet mitään lukijatyyppejä muutenkaan!
Muori on nyt ollut intoa piukassa persujen voiton vuoksi, hän kun äänesti niitä. Ehkä vaali-ilossa uskaltaisin kysyä, hyvän mielen tunnelmissa hän voisi ehkä kertoakin? Ellei sitten suuttuisi lopullisesti.
Hakemusskitsoilua
Se yhteishakuun osallistumiseni poiki sellaisen selvityspyynnön siitä syystä, miksi haen harkinnanvaraisessa haussa. Huomenna on pakko pistää se postiin, koska torstai on viimeinen palautuspäivä. Olen lykännyt sitä tavallaan aika tyhmästä syystä. Minusta nimittäin tuntuu todella vaikealta KIRJOITTAA opiskelujeni ja työttömyyteni surkeasta historiasta edes muutamin sanoin. INHOAN sanoa millainen koulutus mulla on, se saa mut oksentamaan. Se kuulostaa niin p-kantärkeältä ja hyödyttömältä [mitä kumpaakin se myös ON]. Mutta kai on pakko.
En silti tiedä miten mun hakuprosessin käy! Jos harkinnanvaraisessa haussa meinaa päästä koulutuksiin, niin on pärjättävä pääsykokeessa TODELLA hyvin, paremmin kuin muut. Ja hoitoalan pääsykokeisiin kuuluu niitä matemaattis-loogisia tehtäviäkin, joissa olen s u r k e a ...!
3 kokonaista vuorokautta!!!!
HIII-IIIIIIIII! Suuri juhlahetki koittaa vain kolmen kokonaisen vuorokauden kuluttua! Olen ostanut pääsiäismunia varastoon. Myös sellaisia ihan ihan pieniä, jotka yleensä jurppivat minua, kun niissä on se foliokääre surkean pikkuruisen herkun peittona. Saa sormet tehdä paljon työtä pikku palkan eteen! :) Ostin niitä sellaisia Sorinin minimunia, niitä löysin Vapaa Valinnasta! Ihme juttu tavallaan, miten Vapaa Valinnasta maalta voi löytää juttuja, joita ei isoissa kaupunkikaupoissakaan välttämättä ole.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Siivoten
Suklis siivoaa jälleen. Imuri heiluu kädessä, ja sitten taas moppi. Olen ollut kauhean hajamielinen nyt viime päivät - on niin paljon ajateltavaa.
Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:
- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko kaikki läheisyys väliaikaista ja jos on, niin kuinka sen saa säilymään?
- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se VÄISTÄMÄTÖNTÄ?
- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen onnettomuudesta enemmän kuin vaikka omasta menestyksestä?
- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?
Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että tietääkö tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että kyllä tietää. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen PITÄISI tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.
Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää saa nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja aina kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes tahdo nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että sivutuotteena sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)
Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( EN ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän surulliselta - kerran oikeasti LÄHEISET ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(
Mitä meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se VIRTSANPYLVÄS [hehe] kun täyttää 30?
Tiedän itsekin muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä OLEN muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada AMMATTI. Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin uraohjukseksi - olenhan puhunut hoitoalasta - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi pätevyys.
Mietin menettävätkö kaikki ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan niin vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä on ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.
Tiedotus:
Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan HAMSTRANNUT, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä TÖRKEÄ kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska JOS siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan läskiä Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.
En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän suklaajuustokakkua, koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.
Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:
- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko kaikki läheisyys väliaikaista ja jos on, niin kuinka sen saa säilymään?
- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se VÄISTÄMÄTÖNTÄ?
- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen onnettomuudesta enemmän kuin vaikka omasta menestyksestä?
- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?
Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että tietääkö tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että kyllä tietää. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen PITÄISI tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.
Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää saa nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja aina kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes tahdo nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että sivutuotteena sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)
Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( EN ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän surulliselta - kerran oikeasti LÄHEISET ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(
Mitä meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se VIRTSANPYLVÄS [hehe] kun täyttää 30?
Tiedän itsekin muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä OLEN muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada AMMATTI. Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin uraohjukseksi - olenhan puhunut hoitoalasta - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi pätevyys.
Mietin menettävätkö kaikki ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan niin vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä on ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.
Tiedotus:
Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan HAMSTRANNUT, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä TÖRKEÄ kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska JOS siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan läskiä Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.
En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän suklaajuustokakkua, koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.
torstai 16. joulukuuta 2010
Kaikessa kateuden siemen
Suomessa jokin aika sitten tehtiin sellainen päätös, että koulutuksesta tai työstä kieltäytyvää nuorta voidaan rokottaa viemällä 40% tuesta pois. Tuon asian yksityiskohdat on multa peitossa, mutta tosiaan jos oikein muistan, niin puhutaan jopa 40% leikkauksesta. :( Ja se on PALJON, jos ihminen elää tukien varassa!
Mulle tuo päätös ja se VÄHÄINEN, mitätön, keskustelu joka siitä seurasi, oli varsinainen isku vyön alle. Se veti hiljaiseksi. Itse en tietenkään ole alle 25 v, enkä koskaan ole keskeyttänyt opintietä - mutta silti. Mitä kummaa tuollakin nyt voitetaan? Varsinkin kun ajattelee mikä saa ihmisen lopettamaan vaikkapa opinnot. Aika usein taustalla voi olla mielenterveydellinen syy.
En enää tiedä KUKA tässä maassa pitää niiden kaikkein heikoimpien puolta! Joskus on sellainen kauhea tunne, ettei kukaan sitä tee! Olen kommunisti, ja jotenkin tuntuu hirveältä kun tajuaa, ettei vasemmistoa tavallaan OLE tässä meidän maassamme! Jos olisi, niin luulisi sen tekevän jotain - radikaaliakin - tuollaisten juttujen jälkeen?? En tarkoita väkivaltaa, koska vastustan sitä kaikissa muodoissa, väkivalta saa mut sairaaksi, mutta kai sitä voisi jotain Gandhin passiivisen vastarinnan tapaista koettaa? Missä massamielenosoitukset, miksi edelleenkin hallitus nauttii luottamusta????
Välikysymyksistäkin on tullut sellaista teatteria, opposition irtopinnojen keräilyä, niissä ei oikeasti ole sitä mahdollisuutta että hallitus ei voisi jatkaa! Ja se pitäisi olla!
Keskustapuolue saa mut aika ymmälle. En tiedä siitä paljon, sen vaan että esim. miehen vanhemmat kannattavat sitä. Mutta ihmettelen sen politiikkaa, Kiviniemen johtaman hallituksen politiikkaa. Ja vihreitä mietin myös, niilläkin [Osmo Soininvaaralla ainakin] on ollut näppinsä pelissä näissä kurjien kurjistamiskampanjoissa!
Kesti pitkään ennen kuin edes HALUSIN kirjoittaa tästä. :( Mun mielestä Suomessa on nyt meneillään sellainen, että köyhiltä ei vain leikata ja leikata, vaan köyhien koko olemassaolo alkaa olla uhattuna. Miksi, MIKSI poliittisesti aktiivit tahot ei tee mitään? :( Pitääkö mun, Sukliksen, sittenkin alkaa.. j o t a i n ..??
Olen itsestäni tosi epävarma, politiikassa siis. :( Monta kertaa miehen kanssa on näistä jutuista keskusteltu [ja väitelty] ja joskus mies nauttii varmaan, kun esittää mulle sellaisia kysymyksiä esim. talouspolitiikasta, joihin en voi/osaa vastata. En ole koskaan väittänyt olevani mikään ekonomisti, mutta kai mulla sentään sydän on paikallaan? :(
Tuntuu uskomattomalta tämä härskiys. Katsoin sen eduskunnan kyselytunnin, jossa tuota juttua käsiteltiin. Paula Risikko oli uskomattoman holhoava ja alentuva selittäessään kaikkia tuon siunauksellisia puolia ja puhui siitä miten sossun työntekijät miettivät 'kuinka saavat juuri tämä ihmisen elämän raiteilleen' tms..! Ihan kuin köyhä tai opinnot lopettanut olisi joku kuolaava tyhmä idiootti, jonka viisaat Viranomaiset sitten hoitavat taas jengoilleen! Ja ihmiset kuunteli sitä puhetta.. reagoimatta!
Mulla on sellainen vahva tunne, että Suomi oikeasti tarvitsee UUDEN vasemmistopuolueen, kommunistisen!! Muuten ei tästä tule mitään. Mitä tapahtuu seuraavaksi?? Keneltä viedään seuraavaksi? Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti on paljon ihmisiä, jotka ei saa sairaalahoitoa - tai siis joutuu jonottamaan sitä niin, että kuolee siihen jonotukseen - tai joilta vain leikataan.. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin suurtyöttömyys ei ole IHMISTEN vika, siis kansalaisten!! Eli on julmaa rankaista syyttömiä siitä, mitä he eivät ole saaneet aikaan. Viedään poliitikoilta seuraavaksi, mitäs siitä sanotte? Pienennetään niiden kansanedustaja-pajarien palkkoja vaikka 50%. Silti jää niin paljon jäljelle, että sillä tulee hyvin toimeen! Vaan ei niin tapahdu, he ovat Koskemattomia..
Joskus kyllä mietin myös nk. tavallisia kansalaisia. Joillakin ihmisillä on kauhea tarve sanoa ensin, että työttömät säälittävät ja on se kauheaa olla työtön varmaankin. Mutta SITTEN he sanovat, että tietty on näitä tahallaan loisivia, jotka eivät muuta ansaitsisi kuin potkun p-seelle. Joillakin ihmisillä on myös sellainen pakonomainen tarve varmistua siitä, ettei vaan työttömyystuki menisi 'lorvijoille'. Joskus jotkut työssäkäyvät tuntuvat melkein kadehtivan työttömän vapaa-aikaakin. Niin - kateellinen voi nimittäin näköjään olla KAIKESTA, ihan mistä vaan, voi kadehtia surkeissa taloudellisissa oloissa elävältä sitä ainoaa asiaa, jota tällä kurjimuksella luultavasti on enemmän kuin sulla - eli siis sitä 'vapaa-aikaa'. Kumma kun ei nämä työssäkäyvät aristokraatit vain tule kysyneeksi, että mihin huoleton työtön [!] sen vapaa-aikansa käyttää! Luulevat kai työttömän siemailevan shampanjaa jossain 5 tähden ravintolassa! Ei! Minäpä kerron kuinka se kuluu! Kotona kaappeja siivoten. Kävellen ulkona, jos sää sallii. Tietokonetta räpläten. Yksin. Harrastuksiin ei ole VARAA. Ei ole varaa matkustella. Ei aina ole varaa edes liikkua autolla [joka monessa tapauksessa täyttää jo museokaaran tuntomerkit].
Joskus mua inhottaa ihmisten tyhmä ja turha kateus! Vähän niin kuin MINÄ alkaisin kadehtia rullatuolissa loppuikänsä istunutta, että sun ei tarvitse koskaan kävellä ja rasittaa jalkojasi, kun taas MUN täytyy, voi nyyh! En kehtaisi sanoa rullatuoli-ihmiselle noin, mutta työttömälle ihmiset kehtaavat sanoa mitä vain tyhmää! Osa tietysti johtuu tietämättömyydestä. Tulkaa ja tutustukaa kuinka me työttömät päivämme vietämme, kuinka 'nautimme' vapaa-ajastamme. Ja katsokaa sitten vaihtaisitteko osia meidän kanssa. Jos vaihdatte, niin hyvä vaan, tarjoudun heti ekana ottamaan sellaisen tyypin työpaikan itselleni!
Kaikessa kai on kateuden siemen.. sen mahdollisuus.. Kateuden siemenestä kasvaa ruma kasvi. Ei siinä mitään, ei kateus tapa sen kohdetta, mutta kadehtijan oman elämän se voi myrkyttää. Se kannattaa muistaa.
7! 7!
On 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Se ilahduttaa mua, Suklista. On ollut kova makeanhimo.. Se tulee usein näin kylmällä! On kuin talvisin kroppa huutaisi jotain makeaa, energiapitoista ym. Nyt etenkin on ollut näin tulipalopakkaset.. se pahentaa tilannetta.
Muori sai mut tänään kiinni siitä, että nukuin myöhään. Hän nimittäin soitti, kun olin - varmaan taas niillä kaikkien työssäkäyvien kadehtimilla - päiväunilla. Sanonpa tässä nyt vaan sen, että mulle unihäiriöt ovat itse asiassa olleet osa elämääni AINA, myös nuorempana, joten ihan turha tässä tulla sanomaan, että TYÖTÖN LORTTI se päivisinkin nukkuu. Itse asiassa unen määrä mulla vuorokaudessa on pienempi kuin miehen, olemme sen yhdessä havainneet.
Mulle tuo päätös ja se VÄHÄINEN, mitätön, keskustelu joka siitä seurasi, oli varsinainen isku vyön alle. Se veti hiljaiseksi. Itse en tietenkään ole alle 25 v, enkä koskaan ole keskeyttänyt opintietä - mutta silti. Mitä kummaa tuollakin nyt voitetaan? Varsinkin kun ajattelee mikä saa ihmisen lopettamaan vaikkapa opinnot. Aika usein taustalla voi olla mielenterveydellinen syy.
En enää tiedä KUKA tässä maassa pitää niiden kaikkein heikoimpien puolta! Joskus on sellainen kauhea tunne, ettei kukaan sitä tee! Olen kommunisti, ja jotenkin tuntuu hirveältä kun tajuaa, ettei vasemmistoa tavallaan OLE tässä meidän maassamme! Jos olisi, niin luulisi sen tekevän jotain - radikaaliakin - tuollaisten juttujen jälkeen?? En tarkoita väkivaltaa, koska vastustan sitä kaikissa muodoissa, väkivalta saa mut sairaaksi, mutta kai sitä voisi jotain Gandhin passiivisen vastarinnan tapaista koettaa? Missä massamielenosoitukset, miksi edelleenkin hallitus nauttii luottamusta????
Välikysymyksistäkin on tullut sellaista teatteria, opposition irtopinnojen keräilyä, niissä ei oikeasti ole sitä mahdollisuutta että hallitus ei voisi jatkaa! Ja se pitäisi olla!
Keskustapuolue saa mut aika ymmälle. En tiedä siitä paljon, sen vaan että esim. miehen vanhemmat kannattavat sitä. Mutta ihmettelen sen politiikkaa, Kiviniemen johtaman hallituksen politiikkaa. Ja vihreitä mietin myös, niilläkin [Osmo Soininvaaralla ainakin] on ollut näppinsä pelissä näissä kurjien kurjistamiskampanjoissa!
Kesti pitkään ennen kuin edes HALUSIN kirjoittaa tästä. :( Mun mielestä Suomessa on nyt meneillään sellainen, että köyhiltä ei vain leikata ja leikata, vaan köyhien koko olemassaolo alkaa olla uhattuna. Miksi, MIKSI poliittisesti aktiivit tahot ei tee mitään? :( Pitääkö mun, Sukliksen, sittenkin alkaa.. j o t a i n ..??
Olen itsestäni tosi epävarma, politiikassa siis. :( Monta kertaa miehen kanssa on näistä jutuista keskusteltu [ja väitelty] ja joskus mies nauttii varmaan, kun esittää mulle sellaisia kysymyksiä esim. talouspolitiikasta, joihin en voi/osaa vastata. En ole koskaan väittänyt olevani mikään ekonomisti, mutta kai mulla sentään sydän on paikallaan? :(
Tuntuu uskomattomalta tämä härskiys. Katsoin sen eduskunnan kyselytunnin, jossa tuota juttua käsiteltiin. Paula Risikko oli uskomattoman holhoava ja alentuva selittäessään kaikkia tuon siunauksellisia puolia ja puhui siitä miten sossun työntekijät miettivät 'kuinka saavat juuri tämä ihmisen elämän raiteilleen' tms..! Ihan kuin köyhä tai opinnot lopettanut olisi joku kuolaava tyhmä idiootti, jonka viisaat Viranomaiset sitten hoitavat taas jengoilleen! Ja ihmiset kuunteli sitä puhetta.. reagoimatta!
Mulla on sellainen vahva tunne, että Suomi oikeasti tarvitsee UUDEN vasemmistopuolueen, kommunistisen!! Muuten ei tästä tule mitään. Mitä tapahtuu seuraavaksi?? Keneltä viedään seuraavaksi? Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti on paljon ihmisiä, jotka ei saa sairaalahoitoa - tai siis joutuu jonottamaan sitä niin, että kuolee siihen jonotukseen - tai joilta vain leikataan.. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin suurtyöttömyys ei ole IHMISTEN vika, siis kansalaisten!! Eli on julmaa rankaista syyttömiä siitä, mitä he eivät ole saaneet aikaan. Viedään poliitikoilta seuraavaksi, mitäs siitä sanotte? Pienennetään niiden kansanedustaja-pajarien palkkoja vaikka 50%. Silti jää niin paljon jäljelle, että sillä tulee hyvin toimeen! Vaan ei niin tapahdu, he ovat Koskemattomia..
Joskus kyllä mietin myös nk. tavallisia kansalaisia. Joillakin ihmisillä on kauhea tarve sanoa ensin, että työttömät säälittävät ja on se kauheaa olla työtön varmaankin. Mutta SITTEN he sanovat, että tietty on näitä tahallaan loisivia, jotka eivät muuta ansaitsisi kuin potkun p-seelle. Joillakin ihmisillä on myös sellainen pakonomainen tarve varmistua siitä, ettei vaan työttömyystuki menisi 'lorvijoille'. Joskus jotkut työssäkäyvät tuntuvat melkein kadehtivan työttömän vapaa-aikaakin. Niin - kateellinen voi nimittäin näköjään olla KAIKESTA, ihan mistä vaan, voi kadehtia surkeissa taloudellisissa oloissa elävältä sitä ainoaa asiaa, jota tällä kurjimuksella luultavasti on enemmän kuin sulla - eli siis sitä 'vapaa-aikaa'. Kumma kun ei nämä työssäkäyvät aristokraatit vain tule kysyneeksi, että mihin huoleton työtön [!] sen vapaa-aikansa käyttää! Luulevat kai työttömän siemailevan shampanjaa jossain 5 tähden ravintolassa! Ei! Minäpä kerron kuinka se kuluu! Kotona kaappeja siivoten. Kävellen ulkona, jos sää sallii. Tietokonetta räpläten. Yksin. Harrastuksiin ei ole VARAA. Ei ole varaa matkustella. Ei aina ole varaa edes liikkua autolla [joka monessa tapauksessa täyttää jo museokaaran tuntomerkit].
Joskus mua inhottaa ihmisten tyhmä ja turha kateus! Vähän niin kuin MINÄ alkaisin kadehtia rullatuolissa loppuikänsä istunutta, että sun ei tarvitse koskaan kävellä ja rasittaa jalkojasi, kun taas MUN täytyy, voi nyyh! En kehtaisi sanoa rullatuoli-ihmiselle noin, mutta työttömälle ihmiset kehtaavat sanoa mitä vain tyhmää! Osa tietysti johtuu tietämättömyydestä. Tulkaa ja tutustukaa kuinka me työttömät päivämme vietämme, kuinka 'nautimme' vapaa-ajastamme. Ja katsokaa sitten vaihtaisitteko osia meidän kanssa. Jos vaihdatte, niin hyvä vaan, tarjoudun heti ekana ottamaan sellaisen tyypin työpaikan itselleni!
Kaikessa kai on kateuden siemen.. sen mahdollisuus.. Kateuden siemenestä kasvaa ruma kasvi. Ei siinä mitään, ei kateus tapa sen kohdetta, mutta kadehtijan oman elämän se voi myrkyttää. Se kannattaa muistaa.
7! 7!
On 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Se ilahduttaa mua, Suklista. On ollut kova makeanhimo.. Se tulee usein näin kylmällä! On kuin talvisin kroppa huutaisi jotain makeaa, energiapitoista ym. Nyt etenkin on ollut näin tulipalopakkaset.. se pahentaa tilannetta.
Muori sai mut tänään kiinni siitä, että nukuin myöhään. Hän nimittäin soitti, kun olin - varmaan taas niillä kaikkien työssäkäyvien kadehtimilla - päiväunilla. Sanonpa tässä nyt vaan sen, että mulle unihäiriöt ovat itse asiassa olleet osa elämääni AINA, myös nuorempana, joten ihan turha tässä tulla sanomaan, että TYÖTÖN LORTTI se päivisinkin nukkuu. Itse asiassa unen määrä mulla vuorokaudessa on pienempi kuin miehen, olemme sen yhdessä havainneet.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Muu-muu-muisto
Viimeksi kirjoitin siitä kuinka muistot ovat aina sidoksissa muistajaan.. siis ne ovat subjektiivisia! Ne eivät välttämättä ole se 'oikein' totuus asiasta, vaan yhden ihmisen näkemys..
No nyt sitten MUISTIN erään asian lapsuudesta. Olen joskus nähnyt lasten itkevän julkisella paikalla ihan ilman näkyvää syytä. Tarkoitan ihan 'isoja' lapsia, en vauvoja, vaan leikki-ikäisiä. Silloin joskus laiskasti ihmettelee, että mitä ne nyt noin. Mutta muistan lapsuudesta yhden sellaisen jutun, kun itse olin tuollainen syyttä parkuva.
Olimme Linnanmäellä. Mä en muuten päässyt Lintsille kuin 1-2 kertaa koko lapsuuteni aikana. Melko todennäköisesti niitä kertoja oli vain 1 - yhdestä Muorikin aina puhuu kun puhuu meidän Lintsikokemuksista - mutta koska tämä muisto on niin erilainen kuin muut siihen reissuun liittyvät, niin pistän tuohon sen varauksen, että kyseessä SAATTOI olla eri reissu. Tai sitten sama! Lasten tunteethan vaihtuu niin nopeasti.
Olin n. 4 v. Huvipuistossa näin jonkun vempaimen, joka kai vei ihmiset aika ylös ja pyöritti heitä hitaasti siellä ylhäällä. Ja kun katsoin sitä laitetta, niin jotenkin mua alkoi kauheasti pelottaa. :( Näytti kuin se kori siellä ylhäällä olisikin ollut naama! Jonkun kauhean naama.. naama joka venyi ja irvisteli. Ihan kuin se olisi ollut elävä se laite! Tai kuollut-elävä samaan aikaan. Ja sitten pärähdinkin itkemään ja itkin ihan hysteerisesti. Muistan sen vieläkin. Isukki oli siinä vieressäni seisomassa ja varmaan muutkin lähellä, mutta eivät he tajunneet pelkoani enkä tainnut osata sitä siinä iässä selittääkään sanallisesti. Mua vain pelotti se laite. ;) Vaikkei mua siis oltu edes siihen laittamassa, sehän oli kai isommille suunniteltu.
Tässäkin muistossa on omat ongelmansa.. Eli että muistikuvissani kyseessä oleva härveli oli tosiaan semmoinen huvivempain. Mutta teoriassa on mahdollista, ettei se ollut huvivempain vaan joku sellainen tyhmä torni, jonka katolla kieppuu mainos. Sellaisiahan on! Sitten on tosiaan se ongelma, että tuo kauhumuisto on ihan erilainen kuin muut muistoni matkasta. Muuten se oli mun mielestä kiva reissu - jos se siis oikeasti oli sama - ja muistan vieläkin jonkun lastenjunan [huvipuistolaitteen siis] joka kiersi pikku radallaan vähän maan yläpuolella. Ja se oli sitten hauskaa Sukliksen mielestä, olla sen kyydissä.
Huomasin joskus jo ala-asteella, että tuo Lintsimuistoni alkoi sekoittua siskoni aapisessa olevaan tarinaan ja kuvaan.
Mutta näin MINÄ sen muistan, tuommoisen omituisen itkupilleilykohtauksen! Varmaan aikuisilla oli pähkittävää, että mitä se nyt itkee oikein, kun ei mihinkään satu tai ole mitään hätää.
Mä muutenkin joskus lapsena pelkäsin vähän ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi kerran näin Möksän rannassa kuolleen ravun! Se oli sininen. Tai ainakin muistan sen olleen sen värinen ja pelkäsin tosi paljon. Tajusin sen kuolleeksi, mutta silti tuli iso, ISO itku.. Hih, taisin olla kummajainen.
Tällaista se on, nämä mun muistot ovat tosiaan mun muistojani. Voi olla ettei Muori edes muistaisi tuota Lintsin itkukohtaustani, jos siitä puhuisin. Voi olla että Siukku muistaisi, tai sitten ei. Joka tapauksessa siitä on turha vetää hernettä nenään mitä kukin muistaa ja miten.
5 kokonaista vuorokautta - -
- - hirviöksi alkamiseen! Olinpas ruokaostoksilla lauantain kunniaksi. Sitten sain päähäni mennä Vapaavalintaan. Näin siellä Nestlén jotain toffeesuklaatia.. Kolmen pötkön paketti, maksoi n. 1 ½ euroa. Mietin oikeasti ostamista, mutta jätin sikseen. Kun täytyy olla realisti.. en mä VOI enkä jaksa kumminkaan kaikkea sukulaatia mitä maailmassa on.
Vaparissa näin muuten 1. kerran sellaisen Geisha Harmony-sukulaatirasian. Tai oikeastaanhan se on sellainen pahvinen 'pussukka', jossa on paperikääreisiä konvehteja. Joopa-joo, taas sellainen 4-5 euron pläjäys.. Kauppaan ne jäivät.
No nyt sitten MUISTIN erään asian lapsuudesta. Olen joskus nähnyt lasten itkevän julkisella paikalla ihan ilman näkyvää syytä. Tarkoitan ihan 'isoja' lapsia, en vauvoja, vaan leikki-ikäisiä. Silloin joskus laiskasti ihmettelee, että mitä ne nyt noin. Mutta muistan lapsuudesta yhden sellaisen jutun, kun itse olin tuollainen syyttä parkuva.
Olimme Linnanmäellä. Mä en muuten päässyt Lintsille kuin 1-2 kertaa koko lapsuuteni aikana. Melko todennäköisesti niitä kertoja oli vain 1 - yhdestä Muorikin aina puhuu kun puhuu meidän Lintsikokemuksista - mutta koska tämä muisto on niin erilainen kuin muut siihen reissuun liittyvät, niin pistän tuohon sen varauksen, että kyseessä SAATTOI olla eri reissu. Tai sitten sama! Lasten tunteethan vaihtuu niin nopeasti.
Olin n. 4 v. Huvipuistossa näin jonkun vempaimen, joka kai vei ihmiset aika ylös ja pyöritti heitä hitaasti siellä ylhäällä. Ja kun katsoin sitä laitetta, niin jotenkin mua alkoi kauheasti pelottaa. :( Näytti kuin se kori siellä ylhäällä olisikin ollut naama! Jonkun kauhean naama.. naama joka venyi ja irvisteli. Ihan kuin se olisi ollut elävä se laite! Tai kuollut-elävä samaan aikaan. Ja sitten pärähdinkin itkemään ja itkin ihan hysteerisesti. Muistan sen vieläkin. Isukki oli siinä vieressäni seisomassa ja varmaan muutkin lähellä, mutta eivät he tajunneet pelkoani enkä tainnut osata sitä siinä iässä selittääkään sanallisesti. Mua vain pelotti se laite. ;) Vaikkei mua siis oltu edes siihen laittamassa, sehän oli kai isommille suunniteltu.
Tässäkin muistossa on omat ongelmansa.. Eli että muistikuvissani kyseessä oleva härveli oli tosiaan semmoinen huvivempain. Mutta teoriassa on mahdollista, ettei se ollut huvivempain vaan joku sellainen tyhmä torni, jonka katolla kieppuu mainos. Sellaisiahan on! Sitten on tosiaan se ongelma, että tuo kauhumuisto on ihan erilainen kuin muut muistoni matkasta. Muuten se oli mun mielestä kiva reissu - jos se siis oikeasti oli sama - ja muistan vieläkin jonkun lastenjunan [huvipuistolaitteen siis] joka kiersi pikku radallaan vähän maan yläpuolella. Ja se oli sitten hauskaa Sukliksen mielestä, olla sen kyydissä.
Huomasin joskus jo ala-asteella, että tuo Lintsimuistoni alkoi sekoittua siskoni aapisessa olevaan tarinaan ja kuvaan.
Mutta näin MINÄ sen muistan, tuommoisen omituisen itkupilleilykohtauksen! Varmaan aikuisilla oli pähkittävää, että mitä se nyt itkee oikein, kun ei mihinkään satu tai ole mitään hätää.
Mä muutenkin joskus lapsena pelkäsin vähän ihmeellisiä asioita. Esimerkiksi kerran näin Möksän rannassa kuolleen ravun! Se oli sininen. Tai ainakin muistan sen olleen sen värinen ja pelkäsin tosi paljon. Tajusin sen kuolleeksi, mutta silti tuli iso, ISO itku.. Hih, taisin olla kummajainen.
Tällaista se on, nämä mun muistot ovat tosiaan mun muistojani. Voi olla ettei Muori edes muistaisi tuota Lintsin itkukohtaustani, jos siitä puhuisin. Voi olla että Siukku muistaisi, tai sitten ei. Joka tapauksessa siitä on turha vetää hernettä nenään mitä kukin muistaa ja miten.
5 kokonaista vuorokautta - -
- - hirviöksi alkamiseen! Olinpas ruokaostoksilla lauantain kunniaksi. Sitten sain päähäni mennä Vapaavalintaan. Näin siellä Nestlén jotain toffeesuklaatia.. Kolmen pötkön paketti, maksoi n. 1 ½ euroa. Mietin oikeasti ostamista, mutta jätin sikseen. Kun täytyy olla realisti.. en mä VOI enkä jaksa kumminkaan kaikkea sukulaatia mitä maailmassa on.
Vaparissa näin muuten 1. kerran sellaisen Geisha Harmony-sukulaatirasian. Tai oikeastaanhan se on sellainen pahvinen 'pussukka', jossa on paperikääreisiä konvehteja. Joopa-joo, taas sellainen 4-5 euron pläjäys.. Kauppaan ne jäivät.
lauantai 9. lokakuuta 2010
"Hyvä muisti"
Äetmuorin kanssa on taas puhuttu puhelimessa. Voi ihme, en jaksa tajuta sitä kuinka hän voi olla niin väärässä itsensä [ja muiden] suhteen ja vielä koko ajan! Nyt viimeksi tämän toteamuksen herätti mussa tämä, kun Muori alkoi kehuskella, kuinka 'hyvä muisti' hänellä on. Ei vain kaukomuisti - lapsuuden juttuja koskeva - vaan myös lähimuisti! Joopa-joo..
No mä menin suorastaan mykäksi, koska totuushan on, ettei Muori muista yhtään mitään. Viimeksi kun puhelinnumeroni vaihtui jokunen vuosi sitten, niin se annettiin hänelle muistilapulla kerran ja kaksi kertaa puhelimessa. Ja arvata sopii muistiko hän numeron edes vaihtuneen! Oli valtavan tuohtunut, kun ei saanut mua vanhasta numerosta kiinni! Ja kun miehen kanssa sanoimme, että se numero on ainakin kerran annettu hänelle käteen muistilapulla ja asiasta on pariin otteeseen puhelimessa puhuttu, niin Muori siihen: 'Ei ole koskaan puhuttu, en ole koskaan saanut numeroa..' Seee-elvä. Kun tuolle linjalle lähtee, niin siihen ei VOI sanoa enää juuri yhtään mitään. Menee joutavaksi juupas-eipäs -kinailuksi.
Tämä puhelinnumerojuttu on vain yksi esimerkki. Muori muistaa hurjan huonosti mitä hänen kanssaan on puhuttu. Siksi on tosi ärsyttävää puhua jostain asiasta, josta on useampaan otteeseen aiemmin ollut puhetta ja hän ottaa taas tuon loukkaantuneen 'minulle ei ole kerrottu mitään'-asenteen. Lisäksi Muori ei muista sitäkään mitä hän ITSE on puhunut, vaan joko kieltää jyrkästi sanoneensa jotain todella loukkaavia asioita - joilla on saattanut muuten olla useampi kuin yksi kuulija - tai sitten vain höpöttää samoja juttuja moneen kertaan. En oikein kehtaa sanoa hänelle, että olet nämä puhunut jo kymmeneen kertaan.. :( Parempihan se on, että hän kertoo jotain vanhoja juttuja 'uusina', jos vain aihe on neutraali eikä hän sitten pääse kiihtymään tai rakentamaan riitaa.
Yksi juttu jota Muori - eikä kai kaikki muutkaan ihmiset - ei tajua on muistojen subjektiivisuus. Hänestä on jotenkin LOUKKAAVAA [melkein käyttäisin tätä ilmausta] että esim. hänen nuorempi veljensä muistaa jotkut asiat heidän lapsuudestaan eri tavalla kuin hän. Muori ei ota huomioon, että J-eno on häntä muutaman vuoden nuorempi ja eri ikävaiheissa olevat lapset voivat muistaa eri lailla. Ja varmaan jos Siukku ja minä verrattaisiin lapsuusmuistoja, niin olisi paljon sellaista jonka muistamme eri tavoin, tai sitten Siukku muistaa ja mä en. Siukku on sentään viitisen vuotta mua vanhempi.
Mun mielestä on aina ollut jotenkin turhaa riidellä muistoista, vetää köyttä ja juupas-eipästellä siitä kuka on 'oikeassa' ja kuka 'väärässä'. Olen sen ennenkin sanonut tässä blogissa, että mua ei loukkaa muistojen erilaisuus tai sitten se, että joku muistaa jotain mitä minä en ja päinvastoin. Pikemminkin se on vaan mielenkiintoista: kuinka eri tavoin me ihmiset pistämme asioita mieleen ja mitkä asiat kenenkin mieleen tarttuvat!
Sukututkimusta on muuten todella rasittavaa tehdä, jos suvussa on joku tällainen perimätietoa ehdottoman oikeana pitävä ja omien muistojensa ehdotonta oikeellisuutta vaaliva.. :( Sen olen tullut huomaamaan, mä kun olen vähän sukututkimusta harrastellut. Sain huomata, että meillä varsinkin Muorin puolen suvussa on paljon epätarkkuutta sukumme vaiheista. Ja sitten on sitä kai aika yleistä, eli on vähän yritetty selittää ne ihmiset 'yläkanttiin'.. Muori ja hänen äitinsä jakavat saman vähän sellaiseen hienosteluun taipuvaisen luonteen ja heille on ollut kova pala se, ettei heidän sukunsa ole riittävän fiiniä. Mun mielestä Muorin ja hänen äitinsä taipumus tarinointiin on sinänsä ihan viatonta, ei kai sillä nyt kauhean paljon konkreettista väliä ole mitä jostain 100 vuotta sitten eläneistä meikäläisistä sanotaan.. tavallaan se on liikuttavaakin.. mutta ärsyttävää silloin, kun oikeasti haluaisi TIETÄÄ jotain ja sitten kun on saanut tietää ja se [epämiellyttävä] tieto täytyisi jakaa..
Muori ei nimittäin epäröi sanoa, että jopa kirkonkirjat ja valtion rekisterit ovat väärässä. :) Ja hän yksin oikeassa! Se on aivan uskomatonta. Yksi sukuhaaramme oli käsityöläisinä tuolla menetetyssä Karjalassa. Muori kehitti siitä tarinan, että nämä ihmiset olisivat oikeasti olleet 'vähän parempaa väkeä' ja asuneet PIETARISSA! Ja että vallankumouksen aikana he olisivat livahtaneet Suomen puolelle! Ommelleet jotain koruja vaatteiden saumaan et seteraa! Kun oikeasti tosiaan he olivat jo sukupolvien ajan asuneet Karjalassa ja ei heidän tarvinnut minnekään paeta vallankumousta.
Monessa suvussa on perimätietoa ja joskus se pitää paikkansa ja joskus ei. Hyvä sukututkija aloittaa perimätiedosta ja haastattelee suvun elossa olevaa vanhempaa polvea. Nauhuri on hyvä apuväline ja muistiinpanovihko myös. Näin voi antaa ihmisten vapaasti kertoa perimätietonsa, eikä sitä pidä siinä tilanteessa lähteä miettimään kuinka paikkaansa pitävää se on. Siitä pääsee monesti eteenpäin, saa tietää esim. isovanhempien vanhempien asuinpaikat, josta sitten pääsee arkistoihin käsiksi itse. Silloin monesti alkaa vastaan tulla niitä yllätyksiä. Joskus ne ovat aika vaatimattomia: joku vanha muistelija muistaa isovanhempien vanhempien perheessä olleen 8 lasta, mutta niitä olikin 10. Ja sitten saattaa paljastua ottolapsia tms. tai aviottomia. Tai sitten paljastuu, että oikeastaan koko suvun tarina on ihan tyhjään rakennettu, niin kuin meillä.
Muori luki joskus mun lapsuudessa ja nuoruudessa sellaista dekkaria kuin Kuolema sukupuussa. Se oli ihan meillä omana kirjana, eli kai se sitten oli Muorin mielestä hyvä. Kun luin sen itse niin silloin mulla alkoi raksuttaa! Siinä juuri oli sellainen perhe, joka oli 'parempaa väkeä' ja tulivat Pietarista vallankumousta pakoon Suomeen. :) Se dekkari on muuten oikeasti hyvä munkin mielestäni ja siinä myös korostuu se, kuinka vähän oikeastaan tiedämme.. kuinka suvuilla voi olla salaisuuksia.
Kai se vaan on niin, että joillekin ihmisille 'hyvä tarina' on tärkeämpi kuin totuudellisuus. Sitten jotkut mieluummin myös jatkossa elävät tarinan maailmaa mieluummin kuin todellisuuden. Tarkoitan tällä sitä, että sukututkimuksessa törmää tähän mullekin tuttuun ilmiöön, ettei uuden tiedon jakajaan suhtauduta positiivisesti vaan pikemminkin loukkaannutaan ja suututaan, vaikka kuinka hienotunteisesti yrittäisit perimätiedosta poikkevan tiedon antaa. Joillekin loistava tarina on parempi kuin 'ruma' (!) todellisuus. Vaikken nyt tiedä mitä rumaa muka on tehdastyöläisissä ja käsityöläisissä ja maanviljelijöissä..
Mutta se nyt näistä! Ihmettelen vaan kuinka hulluja ihmiset joskus päästävät suustaan. Siis tätä 'hyvää muistia' nyt tässä tarkoitan.
Onhan toki mullakin omat hulluuteni, painoon ja syömiseen liittyvät! :) Mutta ne ovatkin mun yksityisiä juttuja.
Suklaatirintamalla tapahtuu
Luin Suklaayhdistyksestä, että on tulossa joku Geisha Harmony 112 gramman levy.. kai ensi vuoden puolella! Jaahah, itse olen yrittänyt löytää niitä Geisha Harmony konvehteja kauppoista, vaan en ole vielä nähnyt! Tänään muuten näin ekan kerran Prismassa vähän JOULUISIA suklaita. Oli marsipaania ja sellaisia rasioitakin, joita normaalisti ei näe. Sitten kun ajelin romuraudalla kotiin, niin jo postilaatikossa oli NetAnttilan joulukuvasto. ;) Joulu on taas joulu on taas.. lallallaa.. Vaikka lokakuun alkua eletäänkin!
Olin tänäänkin liikkeellä, nimittäin! Ostin miehelle irtokonvehteja. Sellaisia perinteisiä, joista hän tykkää, eli dacapo-konvehtia, dumlea, fazerminttiä ja juliaa. Niitä myytiin Citymarketissa.
6 kokonaista vuorokautta..
.. ja arvatkaas kuka muuttuu hirviöksi! No minähän se! Mietin tässä, että jos tekisin pitkästä aikaa mansikka-valkosuklaajuustokakun. Sitä ei nyt ole ollut varmaan muutamaan kuukauteen.
No mä menin suorastaan mykäksi, koska totuushan on, ettei Muori muista yhtään mitään. Viimeksi kun puhelinnumeroni vaihtui jokunen vuosi sitten, niin se annettiin hänelle muistilapulla kerran ja kaksi kertaa puhelimessa. Ja arvata sopii muistiko hän numeron edes vaihtuneen! Oli valtavan tuohtunut, kun ei saanut mua vanhasta numerosta kiinni! Ja kun miehen kanssa sanoimme, että se numero on ainakin kerran annettu hänelle käteen muistilapulla ja asiasta on pariin otteeseen puhelimessa puhuttu, niin Muori siihen: 'Ei ole koskaan puhuttu, en ole koskaan saanut numeroa..' Seee-elvä. Kun tuolle linjalle lähtee, niin siihen ei VOI sanoa enää juuri yhtään mitään. Menee joutavaksi juupas-eipäs -kinailuksi.
Tämä puhelinnumerojuttu on vain yksi esimerkki. Muori muistaa hurjan huonosti mitä hänen kanssaan on puhuttu. Siksi on tosi ärsyttävää puhua jostain asiasta, josta on useampaan otteeseen aiemmin ollut puhetta ja hän ottaa taas tuon loukkaantuneen 'minulle ei ole kerrottu mitään'-asenteen. Lisäksi Muori ei muista sitäkään mitä hän ITSE on puhunut, vaan joko kieltää jyrkästi sanoneensa jotain todella loukkaavia asioita - joilla on saattanut muuten olla useampi kuin yksi kuulija - tai sitten vain höpöttää samoja juttuja moneen kertaan. En oikein kehtaa sanoa hänelle, että olet nämä puhunut jo kymmeneen kertaan.. :( Parempihan se on, että hän kertoo jotain vanhoja juttuja 'uusina', jos vain aihe on neutraali eikä hän sitten pääse kiihtymään tai rakentamaan riitaa.
Yksi juttu jota Muori - eikä kai kaikki muutkaan ihmiset - ei tajua on muistojen subjektiivisuus. Hänestä on jotenkin LOUKKAAVAA [melkein käyttäisin tätä ilmausta] että esim. hänen nuorempi veljensä muistaa jotkut asiat heidän lapsuudestaan eri tavalla kuin hän. Muori ei ota huomioon, että J-eno on häntä muutaman vuoden nuorempi ja eri ikävaiheissa olevat lapset voivat muistaa eri lailla. Ja varmaan jos Siukku ja minä verrattaisiin lapsuusmuistoja, niin olisi paljon sellaista jonka muistamme eri tavoin, tai sitten Siukku muistaa ja mä en. Siukku on sentään viitisen vuotta mua vanhempi.
Mun mielestä on aina ollut jotenkin turhaa riidellä muistoista, vetää köyttä ja juupas-eipästellä siitä kuka on 'oikeassa' ja kuka 'väärässä'. Olen sen ennenkin sanonut tässä blogissa, että mua ei loukkaa muistojen erilaisuus tai sitten se, että joku muistaa jotain mitä minä en ja päinvastoin. Pikemminkin se on vaan mielenkiintoista: kuinka eri tavoin me ihmiset pistämme asioita mieleen ja mitkä asiat kenenkin mieleen tarttuvat!
Sukututkimusta on muuten todella rasittavaa tehdä, jos suvussa on joku tällainen perimätietoa ehdottoman oikeana pitävä ja omien muistojensa ehdotonta oikeellisuutta vaaliva.. :( Sen olen tullut huomaamaan, mä kun olen vähän sukututkimusta harrastellut. Sain huomata, että meillä varsinkin Muorin puolen suvussa on paljon epätarkkuutta sukumme vaiheista. Ja sitten on sitä kai aika yleistä, eli on vähän yritetty selittää ne ihmiset 'yläkanttiin'.. Muori ja hänen äitinsä jakavat saman vähän sellaiseen hienosteluun taipuvaisen luonteen ja heille on ollut kova pala se, ettei heidän sukunsa ole riittävän fiiniä. Mun mielestä Muorin ja hänen äitinsä taipumus tarinointiin on sinänsä ihan viatonta, ei kai sillä nyt kauhean paljon konkreettista väliä ole mitä jostain 100 vuotta sitten eläneistä meikäläisistä sanotaan.. tavallaan se on liikuttavaakin.. mutta ärsyttävää silloin, kun oikeasti haluaisi TIETÄÄ jotain ja sitten kun on saanut tietää ja se [epämiellyttävä] tieto täytyisi jakaa..
Muori ei nimittäin epäröi sanoa, että jopa kirkonkirjat ja valtion rekisterit ovat väärässä. :) Ja hän yksin oikeassa! Se on aivan uskomatonta. Yksi sukuhaaramme oli käsityöläisinä tuolla menetetyssä Karjalassa. Muori kehitti siitä tarinan, että nämä ihmiset olisivat oikeasti olleet 'vähän parempaa väkeä' ja asuneet PIETARISSA! Ja että vallankumouksen aikana he olisivat livahtaneet Suomen puolelle! Ommelleet jotain koruja vaatteiden saumaan et seteraa! Kun oikeasti tosiaan he olivat jo sukupolvien ajan asuneet Karjalassa ja ei heidän tarvinnut minnekään paeta vallankumousta.
Monessa suvussa on perimätietoa ja joskus se pitää paikkansa ja joskus ei. Hyvä sukututkija aloittaa perimätiedosta ja haastattelee suvun elossa olevaa vanhempaa polvea. Nauhuri on hyvä apuväline ja muistiinpanovihko myös. Näin voi antaa ihmisten vapaasti kertoa perimätietonsa, eikä sitä pidä siinä tilanteessa lähteä miettimään kuinka paikkaansa pitävää se on. Siitä pääsee monesti eteenpäin, saa tietää esim. isovanhempien vanhempien asuinpaikat, josta sitten pääsee arkistoihin käsiksi itse. Silloin monesti alkaa vastaan tulla niitä yllätyksiä. Joskus ne ovat aika vaatimattomia: joku vanha muistelija muistaa isovanhempien vanhempien perheessä olleen 8 lasta, mutta niitä olikin 10. Ja sitten saattaa paljastua ottolapsia tms. tai aviottomia. Tai sitten paljastuu, että oikeastaan koko suvun tarina on ihan tyhjään rakennettu, niin kuin meillä.
Muori luki joskus mun lapsuudessa ja nuoruudessa sellaista dekkaria kuin Kuolema sukupuussa. Se oli ihan meillä omana kirjana, eli kai se sitten oli Muorin mielestä hyvä. Kun luin sen itse niin silloin mulla alkoi raksuttaa! Siinä juuri oli sellainen perhe, joka oli 'parempaa väkeä' ja tulivat Pietarista vallankumousta pakoon Suomeen. :) Se dekkari on muuten oikeasti hyvä munkin mielestäni ja siinä myös korostuu se, kuinka vähän oikeastaan tiedämme.. kuinka suvuilla voi olla salaisuuksia.
Kai se vaan on niin, että joillekin ihmisille 'hyvä tarina' on tärkeämpi kuin totuudellisuus. Sitten jotkut mieluummin myös jatkossa elävät tarinan maailmaa mieluummin kuin todellisuuden. Tarkoitan tällä sitä, että sukututkimuksessa törmää tähän mullekin tuttuun ilmiöön, ettei uuden tiedon jakajaan suhtauduta positiivisesti vaan pikemminkin loukkaannutaan ja suututaan, vaikka kuinka hienotunteisesti yrittäisit perimätiedosta poikkevan tiedon antaa. Joillekin loistava tarina on parempi kuin 'ruma' (!) todellisuus. Vaikken nyt tiedä mitä rumaa muka on tehdastyöläisissä ja käsityöläisissä ja maanviljelijöissä..
Mutta se nyt näistä! Ihmettelen vaan kuinka hulluja ihmiset joskus päästävät suustaan. Siis tätä 'hyvää muistia' nyt tässä tarkoitan.
Onhan toki mullakin omat hulluuteni, painoon ja syömiseen liittyvät! :) Mutta ne ovatkin mun yksityisiä juttuja.
Suklaatirintamalla tapahtuu
Luin Suklaayhdistyksestä, että on tulossa joku Geisha Harmony 112 gramman levy.. kai ensi vuoden puolella! Jaahah, itse olen yrittänyt löytää niitä Geisha Harmony konvehteja kauppoista, vaan en ole vielä nähnyt! Tänään muuten näin ekan kerran Prismassa vähän JOULUISIA suklaita. Oli marsipaania ja sellaisia rasioitakin, joita normaalisti ei näe. Sitten kun ajelin romuraudalla kotiin, niin jo postilaatikossa oli NetAnttilan joulukuvasto. ;) Joulu on taas joulu on taas.. lallallaa.. Vaikka lokakuun alkua eletäänkin!
Olin tänäänkin liikkeellä, nimittäin! Ostin miehelle irtokonvehteja. Sellaisia perinteisiä, joista hän tykkää, eli dacapo-konvehtia, dumlea, fazerminttiä ja juliaa. Niitä myytiin Citymarketissa.
6 kokonaista vuorokautta..
.. ja arvatkaas kuka muuttuu hirviöksi! No minähän se! Mietin tässä, että jos tekisin pitkästä aikaa mansikka-valkosuklaajuustokakun. Sitä ei nyt ole ollut varmaan muutamaan kuukauteen.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Maa-maa-mammutti!
Isossa Kaupungissa on Mammuttimarkkinat! Sehän on siis K-kauppojen juttu, eli mun kohdalla tietää reissua K-Citymarkettiin. Suklis ottaa taas vanhan rakkaan romurautansa alleen ja hurauttaa 2 x 40 kilometriä. Hei hulinaa!
Mammuttimarkkinoille meno on kai korvausta siitä, kun mies kumminkin lähtee viikonlopuksi sinne Möksälle. K-Citymarketissa on jotain turvallista: se valikoimien runsaus, se kaiken paljous.
Saattaa tietysti olla, että tulee AHDISTUS ja en sitten pääsekään lähtemään minnekään. Joskus sellaisiakin hetkiä on. Silloin koen olevani valtavan lihava [kuin mammutti ikään] tai muuten vain niin masentunut ja 'raskas', ettei kotoa lähteminen onnistukaan.
Soitin Äetmuorille tänään ja kysyin tahtooko hän että mies tulee käymään hänen luonaan. Muorilla on aina tapana keksiä kaikkea pientä tekemistä 'vävypojille', jotain aina heidän pitää tehdä kun mennään Muorin luo. Ja sitten Muori on tyytyväinen. Nyt siellä on ollut eräs lipaston ovi vähän rikki ja miehen piti korjata sitä. No, Muori kuitenkin sanoi - heti kuultuaan etten mä aio tulla - että ei tarvitse miehen tulla sinne, hänellä on kuulemma naapurissa joku joka osaa tosi hyvin kaikki sellaiset.. Mun oli tavallaan aika vaikea kertoa miehelle, ettei mun äitini tahdo häntä käymään luonaan.. :( Hiukan loukkaantuneelta mies tuntui ja sanoi, että ei tietysti mene jos häntä ei haluta. Yritin jotenkin sumplia sitä siinä.. selitellä.. koska haluan suojella miehen tunteita.
Olen kovasti pyrkinyt rehellisyyteen miehen kanssa, mutta sitä en aio sanoa rehellisyyden nimissä, ettei hän ja Siukun mies oikeastaan merkitse Muorille yhtään mitään. Siukun miehestä hän puhuu AINA mulle kauhean kielteisesti, suorastaan halveksivasti. Ja varmaan puhuu mun miehestä samalla tavalla Siukulle. Niin että.
Pistin muuten miehelle matkalle mukaan sellaisen MUISTILAPUN, jossa on tiedot Runebergin makeistukun konvehtipussista.. Pussissa on Witors-konvehteja ja ainakin Forssan Autokeidas niitä myy/on myynyt! :) Kun mies siis ajaa siitä ohi ja siinä kumminkin pysähtyy, niin saa sitten.. ostaa.. 'osallistua' mun herkkuiluhulluuteeni.
Mammuttimarkkinoille meno on kai korvausta siitä, kun mies kumminkin lähtee viikonlopuksi sinne Möksälle. K-Citymarketissa on jotain turvallista: se valikoimien runsaus, se kaiken paljous.
Saattaa tietysti olla, että tulee AHDISTUS ja en sitten pääsekään lähtemään minnekään. Joskus sellaisiakin hetkiä on. Silloin koen olevani valtavan lihava [kuin mammutti ikään] tai muuten vain niin masentunut ja 'raskas', ettei kotoa lähteminen onnistukaan.
Soitin Äetmuorille tänään ja kysyin tahtooko hän että mies tulee käymään hänen luonaan. Muorilla on aina tapana keksiä kaikkea pientä tekemistä 'vävypojille', jotain aina heidän pitää tehdä kun mennään Muorin luo. Ja sitten Muori on tyytyväinen. Nyt siellä on ollut eräs lipaston ovi vähän rikki ja miehen piti korjata sitä. No, Muori kuitenkin sanoi - heti kuultuaan etten mä aio tulla - että ei tarvitse miehen tulla sinne, hänellä on kuulemma naapurissa joku joka osaa tosi hyvin kaikki sellaiset.. Mun oli tavallaan aika vaikea kertoa miehelle, ettei mun äitini tahdo häntä käymään luonaan.. :( Hiukan loukkaantuneelta mies tuntui ja sanoi, että ei tietysti mene jos häntä ei haluta. Yritin jotenkin sumplia sitä siinä.. selitellä.. koska haluan suojella miehen tunteita.
Olen kovasti pyrkinyt rehellisyyteen miehen kanssa, mutta sitä en aio sanoa rehellisyyden nimissä, ettei hän ja Siukun mies oikeastaan merkitse Muorille yhtään mitään. Siukun miehestä hän puhuu AINA mulle kauhean kielteisesti, suorastaan halveksivasti. Ja varmaan puhuu mun miehestä samalla tavalla Siukulle. Niin että.
Pistin muuten miehelle matkalle mukaan sellaisen MUISTILAPUN, jossa on tiedot Runebergin makeistukun konvehtipussista.. Pussissa on Witors-konvehteja ja ainakin Forssan Autokeidas niitä myy/on myynyt! :) Kun mies siis ajaa siitä ohi ja siinä kumminkin pysähtyy, niin saa sitten.. ostaa.. 'osallistua' mun herkkuiluhulluuteeni.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Ostan, mutten osta
Olen aikas ylpeä itsestäni. ;) Ainakin vähän. En ostanut nimittäin nyt sellaisia AIVAN turhia herkkuja, kuten joskus on käynyt. Kävin kauppassa, mutta ostin ruoka-aineita perjantaille ja sitten oikeastaan ainoa mässäykseen liittyvä ostos oli pakastepiiras ja pakastelihapasteijat! Minusta se on aika hyvin. Yleensä olen ihan hulluna ostelemassa kaikkea.. :(
Minut on saanut kuriin vilkaisu keittiön kaappiin! Voi että! Joskus hävettää kun miettii, että maailmassa niin moni näkee nälkää ja mä sitten jemmailen kaikkia nameja ja herkuttelen niillä kuin joku ruhtinas. Joskus tuntuu kuin en tajuaisi, OIKEASTI tajuaisi, vatsani vetävyyttä. Ja sitten sekin, ettei aikuisen makumaailma ole sama kuin teinin. Kyllä sitä makeanhimoisena nuorena tuli joskus vedettyä vaikka kokonainen suklaarasia, mutta nyt en enää pysty siihen.
Joka tapauksessa on hienoa pystyä edes hiukan hillitsemään itseään! Kyllä se on voitto, vaikka pieni olisikin.
Omar-pussin ostin, mutta omarit olikin ihan loppu ja niillä tykkään herkutella. Eli se ei ollut turha osto. ;)
Hih, enää 22 ½ tuntia herkkuiluun! Nyt sitten paastotaan tämä perjantai.
Hassua kuinka joskus olen ihan vainohullu kauppoissa. Kun viimeksi ostin jätskiä ja suklaatia [varastoon!] kauppasta, niin minusta tuntui kuin eräs asiakas olisi katsonut kieroon mua ja ostoksiani. Sellainen mies, jonka ostoskorissa oli banaaneja ja viinirypäleitä. Mutta voihan se olla että kuvittelen. Lääkkeitten lopettamisen jälkeen en muuta mietikään, kuin että koko maailma kyylää ja vahtii Suklista + pitää Suklista läskinä. Mistä mä oikeastaan varmuudella senkään voin tietää mikä sitä rypälemiestä jurppi. Ehkä se ei edes katsonut ostoksiani, vaan mietti omiaan.
Minut on saanut kuriin vilkaisu keittiön kaappiin! Voi että! Joskus hävettää kun miettii, että maailmassa niin moni näkee nälkää ja mä sitten jemmailen kaikkia nameja ja herkuttelen niillä kuin joku ruhtinas. Joskus tuntuu kuin en tajuaisi, OIKEASTI tajuaisi, vatsani vetävyyttä. Ja sitten sekin, ettei aikuisen makumaailma ole sama kuin teinin. Kyllä sitä makeanhimoisena nuorena tuli joskus vedettyä vaikka kokonainen suklaarasia, mutta nyt en enää pysty siihen.
Joka tapauksessa on hienoa pystyä edes hiukan hillitsemään itseään! Kyllä se on voitto, vaikka pieni olisikin.
Omar-pussin ostin, mutta omarit olikin ihan loppu ja niillä tykkään herkutella. Eli se ei ollut turha osto. ;)
Hih, enää 22 ½ tuntia herkkuiluun! Nyt sitten paastotaan tämä perjantai.
Hassua kuinka joskus olen ihan vainohullu kauppoissa. Kun viimeksi ostin jätskiä ja suklaatia [varastoon!] kauppasta, niin minusta tuntui kuin eräs asiakas olisi katsonut kieroon mua ja ostoksiani. Sellainen mies, jonka ostoskorissa oli banaaneja ja viinirypäleitä. Mutta voihan se olla että kuvittelen. Lääkkeitten lopettamisen jälkeen en muuta mietikään, kuin että koko maailma kyylää ja vahtii Suklista + pitää Suklista läskinä. Mistä mä oikeastaan varmuudella senkään voin tietää mikä sitä rypälemiestä jurppi. Ehkä se ei edes katsonut ostoksiani, vaan mietti omiaan.
torstai 16. syyskuuta 2010
Parantumaton patti?
Häpyhuulipatti ei ole ihan niin nopsaan parantunut kuin olisin toivonut. Hiukan tuntuu kuin siitä olisi vielä [niistä tikeistä siis] tullut pari veripisaraa. En tiedä onko tämä totta vai luulottelua, niin pienestä veritiplusta alushousuissa oli kyse. En edes ole varma oliko se verta. Hoh hoijaa.. No, joka tapauksessa on se alue vielä aika 'arka'. :( Esimerkiksi seksiä ei viitsi ajatellakaan - oikeasti! - ja alapesussakin on saanut olla aika varovainen. Olisinpa nyt jo pian 'sieltäkin' normaali, oma itseni! Ei jaksaisi aina varoa.. Silloin joogaa kokeillessakin se haittasi. Kun vaihdoin asennosta toiseen, niin pikkuhousut hankasivat ja se sitten hiukan teki kipeää. Mutta lääkäriin en nyt enää mene sen vuoksi, EN! :)
Äetmuorin kanssa puhelimessa, osa ääretön
Oli taas viikottaisen velvollisuuspuhelun aika! Ihme kuinka Muori voi aina loukkaantua niin kummallisista asioista. Joskus häntä tuntuu ärsyttävän suunnattomasti se, kun en muista jotain juttua esim. varhaislapsuudestani. Nyt en muistanut Isukin jotain työkaveria ja työkaverin perhettä. Tapasimme heitä ehkä pari, kolme kertaa kun olin n. 0-5-vuotias. Ja nyt sitten minuun ollaan tyytymättömiä.. 'Kuinka et edes Virtasen Kalea [nimi muutettu] muista! Ja niin kuin sinä tykkäsit niiden villakoirasta ja koko perheestä'. :( Juu, voi olla että tykkäsin, mutta en usko olevani ainoa tuon ikäinen lapsi, joka on unohtanut pari kertaa tapaamansa perheen..
Kyse ei ole niinkään siitä, että Muorista olisin HUONOMUISTINEN.. koska muistan taas erään toisen samaan aikaan kuvioissa olleen tuttavaperheen. Kyse on siitä, etten 'suostu' muistamaan asioita, joita Muori pitää tärkeinä. Häntä loukkaa se, että joku elämys, ihminen tai asia on mennyt mun ohi.. ja ollut taas hänelle kauhean tärkeä. Minä en käsitä kuinka siitä voi suuttua! Meillä on miehen kanssa jo niin pitkä historia, että jotkut jutut jo meidän historiassa ovat sellaisia että ne toinen muistaa ja toinen ei.. Ei se mua ärsytä ainakaan, huvittaa joskus, joskus taas kiehtoo se kuinka erilaiset asiat me ihmiset painamme mieleemme.
Äetmuori nyt kuitenkin piti pitkät jutut tuosta 'Virtasen Kalesta' ja kuinka hän kuoli tässä muutama vuosi sitten. Silloin kun Isukki vielä asui meidän kanssa, niin näitä tuttavaperheitä meillä oli. Vähän, mutta oli kuitenkin. Silti sanoisin että meillä elettiin aika kokoonkäpertynyttä elämää. Esimerkiksi Muorilla oli ja on aika suuria vaikeuksia hyväksyä ihmisiä ja nauttia oikeasti heidän seurastaan. Hän saattaa olla seurassa hilpeä, mutta jälkeenpäin muistan aina kuinka hän ruoti tuttavapariskuntien elämää, käytöstä ja mielipiteitä. Isukki sai olla kiitollisena yleisönä..
Minä nyt en vaan tajua miksi en muista sitä Virtasen Kalea, ei vaan tule yhtään mieleen mitään!
1 kokonainen vuorokausi ..
.. herkkuiluun. :) Olen ollut viime aikoina aika alamaissa, siksi kai ajatuskin herkkuilusta nyt piristää. Ei se ole mitään syysmasennusta, koska syksy on oikeasti hyvää aikaa mulle. Harrastukset alkavat ja muutenkin on pirteä ja jaksava olo. Mutta nyt vain on ollut vähän surumielinen olo. Mietin perheitä, sitä kuinka hirveän heppoisin perustein ihmiset perheytyivät ja kai jotkut perheytyvät yhä. Sitten sanotaan näsäviisaina, että muuten ei ihmisiä olisi, jos ei uskallettaisi [!] laittaa lapsia maailmaan. Juu, kyllähän se siltä vankasti näyttää, että maapalloa uhkaa IHMISKATO, eihän meitä ole kuin tuollaiset 6-7 miljardia kai. Ja lisää tulee.
No, herkkuilu on kuitenkin kiva asia. :) Menen iltapäivällä kauppaan ja ostan muutamia juttuja. Sämpylää pitää ostaa [tykkään ahtaa leipää mässyissä, koska muuten se on minulla 'kielletty'] ja meetwurstia. Ja sitten sellaisia ristikkosipsejä. :) Leivontaankin tarvitsen aineksia, ainakin kermaa tarvitaan ja sen sellaista, perusjuttua! Hih, en malta enää odottaa! Harmittaa vaan.. mies on menossa Lidliin töiden jälkeen ja en KEHTAA pyytää häntä tsekkaamaan makeishyllyä.. että josko siellä olisi jotain mulle.. :( Nyt vain jotenkin tuntuu, etten tahdo sitä pyytää, vaikka mies ei mua tuomitsekaan ahtamisen vuoksi.
Äetmuorin kanssa puhelimessa, osa ääretön
Oli taas viikottaisen velvollisuuspuhelun aika! Ihme kuinka Muori voi aina loukkaantua niin kummallisista asioista. Joskus häntä tuntuu ärsyttävän suunnattomasti se, kun en muista jotain juttua esim. varhaislapsuudestani. Nyt en muistanut Isukin jotain työkaveria ja työkaverin perhettä. Tapasimme heitä ehkä pari, kolme kertaa kun olin n. 0-5-vuotias. Ja nyt sitten minuun ollaan tyytymättömiä.. 'Kuinka et edes Virtasen Kalea [nimi muutettu] muista! Ja niin kuin sinä tykkäsit niiden villakoirasta ja koko perheestä'. :( Juu, voi olla että tykkäsin, mutta en usko olevani ainoa tuon ikäinen lapsi, joka on unohtanut pari kertaa tapaamansa perheen..
Kyse ei ole niinkään siitä, että Muorista olisin HUONOMUISTINEN.. koska muistan taas erään toisen samaan aikaan kuvioissa olleen tuttavaperheen. Kyse on siitä, etten 'suostu' muistamaan asioita, joita Muori pitää tärkeinä. Häntä loukkaa se, että joku elämys, ihminen tai asia on mennyt mun ohi.. ja ollut taas hänelle kauhean tärkeä. Minä en käsitä kuinka siitä voi suuttua! Meillä on miehen kanssa jo niin pitkä historia, että jotkut jutut jo meidän historiassa ovat sellaisia että ne toinen muistaa ja toinen ei.. Ei se mua ärsytä ainakaan, huvittaa joskus, joskus taas kiehtoo se kuinka erilaiset asiat me ihmiset painamme mieleemme.
Äetmuori nyt kuitenkin piti pitkät jutut tuosta 'Virtasen Kalesta' ja kuinka hän kuoli tässä muutama vuosi sitten. Silloin kun Isukki vielä asui meidän kanssa, niin näitä tuttavaperheitä meillä oli. Vähän, mutta oli kuitenkin. Silti sanoisin että meillä elettiin aika kokoonkäpertynyttä elämää. Esimerkiksi Muorilla oli ja on aika suuria vaikeuksia hyväksyä ihmisiä ja nauttia oikeasti heidän seurastaan. Hän saattaa olla seurassa hilpeä, mutta jälkeenpäin muistan aina kuinka hän ruoti tuttavapariskuntien elämää, käytöstä ja mielipiteitä. Isukki sai olla kiitollisena yleisönä..
Minä nyt en vaan tajua miksi en muista sitä Virtasen Kalea, ei vaan tule yhtään mieleen mitään!
1 kokonainen vuorokausi ..
.. herkkuiluun. :) Olen ollut viime aikoina aika alamaissa, siksi kai ajatuskin herkkuilusta nyt piristää. Ei se ole mitään syysmasennusta, koska syksy on oikeasti hyvää aikaa mulle. Harrastukset alkavat ja muutenkin on pirteä ja jaksava olo. Mutta nyt vain on ollut vähän surumielinen olo. Mietin perheitä, sitä kuinka hirveän heppoisin perustein ihmiset perheytyivät ja kai jotkut perheytyvät yhä. Sitten sanotaan näsäviisaina, että muuten ei ihmisiä olisi, jos ei uskallettaisi [!] laittaa lapsia maailmaan. Juu, kyllähän se siltä vankasti näyttää, että maapalloa uhkaa IHMISKATO, eihän meitä ole kuin tuollaiset 6-7 miljardia kai. Ja lisää tulee.
No, herkkuilu on kuitenkin kiva asia. :) Menen iltapäivällä kauppaan ja ostan muutamia juttuja. Sämpylää pitää ostaa [tykkään ahtaa leipää mässyissä, koska muuten se on minulla 'kielletty'] ja meetwurstia. Ja sitten sellaisia ristikkosipsejä. :) Leivontaankin tarvitsen aineksia, ainakin kermaa tarvitaan ja sen sellaista, perusjuttua! Hih, en malta enää odottaa! Harmittaa vaan.. mies on menossa Lidliin töiden jälkeen ja en KEHTAA pyytää häntä tsekkaamaan makeishyllyä.. että josko siellä olisi jotain mulle.. :( Nyt vain jotenkin tuntuu, etten tahdo sitä pyytää, vaikka mies ei mua tuomitsekaan ahtamisen vuoksi.
lauantai 11. syyskuuta 2010
Äiti tietää parhaiten!
Olin taas viikottaisessa puhelinpiinassa Äetmuorin kanssa. Olen alkanut ymmärtää miksi hänen jäljiltään ihmissuhteet ovat kuin joku viime sotien runneltu taistelukenttä: besserwissereistä ei oikein kukaan tykkää, eikä varsinkaan neuvoskelevista sellaisista.
Joskus lapsena surin sitä, että mun tutuista perheistä omani oli ainoa, jossa äiti ja isä ei eläneet yhdessä. Surin ja ihmettelin - nyt minusta olisi ollut tosi outoa, jos Isukin ja Äetmuorin liitto olisi kestänyt. Kyllä pitkäkestoinen ihmissuhde vaatii ihmiseltä jonkin verran hienotunteisuutta ja - en oikein tiedä miksi sitä sanoisi - ajattelua?
Muorin eräs naapuri on nyt hankkinut koiran ja siinä taas näkee hyvin kuinka hän toimii. Hän on alkanut oikein urakalla katsella telkkurista tulevia Isännän ja koiran käytöskoulu ym. ohjelmia.. ja sitten hän neuvoo naapuriaan kuinka koiran saisi kuriin paremmin. Puheista päätellen se naapurinnaisen koira ei edes ole mikään pahatapainen karvaturri, vaan suht normaali eläväinen.
Tämä vaan on niin taas tyypillistä Äetmuoria. Hänellä on joku kumma PAKKO neuvoa kaikkia ihmisiä, esiintyä joka asiassa kuin tietäisi paremmin. En tajua mistä se piirre oikein tulee. Hän ei ollenkaan käsitä sitä, että jotkut [monet!] kokevat sellaisen neuvomisen nokan pistämisenä toisen asioihin.
Ehkä juuri Äetmuorin takia itselläni on tosi korkea kynnys neuvoa ketään. Odotan mieluummin, että multa KYSYTÄÄN neuvoa, ennen kuin alan jaella niitä. Ja neuvoakin voi tietysti niin monella tavalla, voi ehdottaa, että 'ehkä kannattaisi kokeilla' - sävy tuollaisessa on niin toinen kuin 'ja nythän sinä typerys muuten teet näin'-neuvomisessa. Muori käskyttää ihmisiä ja ei hänelle riitä se, että toinen kuuntelee neuvot, koska ne eivät oikeastaan OLE neuvoja vaan KÄSKYJÄ, jotka on toteutettava. Jos et niin tee, niin Muori loukkaantuu ja lujaa.
Häneltä puuttuu melkein täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita toisen silmin. Siksi kai hän yllättyy aina niin kovin, jos joku ihminen ottaa etäisyyttä tai loukkaantuu hänen touhuistaan. Esim. tuossa koiratilanteessakaan hän ei mieti sitä, että hänen naapurinsa [oikeastaan ainoa Muorin hyväksi ystäväksi luettava nainen] näkee kotonaan myös niitä koirankasvatusohjelmia, on hänelläkin telkkuri! Joten hän voi ihan itse katsoa JOS kokee sen tarpeelliseksi.. Ja sitten Muori ei tule ajatelleeksi, että naiselle se koira saattaa olla tosi rakas kumppani ja siksi voi tuntua loukkaukselta, jos sitä kauheasti arvostellaan varsinkin ilman syytä.
Jotenkin on surullista nähdä oman äitinsä sähläävän ja ehkä tuhoavan harvat hyvät ihmissuhteensa. Välit lapsiinsa hän on jo onnistunut saamaan aika pinnallisiksi, kai me Siukun kanssa molemmat olemme todella valikoivia puheissamme.. :( Kun on tarpeeksi monta kertaa neuvottu, opetettu ja läksytetty kuin pahainen pikkuvekara, niin sitä oppii pitämään varansa.
6 kokonaista vuorokautta - -
- - ja Suklis käy sukliksentyöhön! :) Eli siis herkkuilemaan. Kaikenlaista suunnitelmaa on hamstrauksen suhteen.. pitäisi sitä Maraboun Cookies & Cream-suklaalevyä kokeilla, joten se pitäisi ensin OSTAA.. Olen tainnut vähän kyllästyä Pirkan pakastettuun tiramisu-jälkkäriin, joten sitä en otakaan seuraavaan mässäykseen. Kai syksyn tullessa sitä ei enää niin syty pakastetuista jutuista. ;)
Se mua kyllä häiritsee, kun ei mikään jäätelöfirma tee PIPARKAKKUJÄÄTELÖÄ! :( Minusta se kuulostaa ihanalta, mutta olen kai sitten yksin tässä himossa, kun ei semmoista tuotetta markkinoilla ole. Ainon Kanelikierre pääsi aikoinaan aika lähelle - ainakin siinä oli piparinmakua kanelin verran - mutta sitä ei kai enää tehdä. En ainakaan ole missään nähnyt.
Joskus lapsena surin sitä, että mun tutuista perheistä omani oli ainoa, jossa äiti ja isä ei eläneet yhdessä. Surin ja ihmettelin - nyt minusta olisi ollut tosi outoa, jos Isukin ja Äetmuorin liitto olisi kestänyt. Kyllä pitkäkestoinen ihmissuhde vaatii ihmiseltä jonkin verran hienotunteisuutta ja - en oikein tiedä miksi sitä sanoisi - ajattelua?
Muorin eräs naapuri on nyt hankkinut koiran ja siinä taas näkee hyvin kuinka hän toimii. Hän on alkanut oikein urakalla katsella telkkurista tulevia Isännän ja koiran käytöskoulu ym. ohjelmia.. ja sitten hän neuvoo naapuriaan kuinka koiran saisi kuriin paremmin. Puheista päätellen se naapurinnaisen koira ei edes ole mikään pahatapainen karvaturri, vaan suht normaali eläväinen.
Tämä vaan on niin taas tyypillistä Äetmuoria. Hänellä on joku kumma PAKKO neuvoa kaikkia ihmisiä, esiintyä joka asiassa kuin tietäisi paremmin. En tajua mistä se piirre oikein tulee. Hän ei ollenkaan käsitä sitä, että jotkut [monet!] kokevat sellaisen neuvomisen nokan pistämisenä toisen asioihin.
Ehkä juuri Äetmuorin takia itselläni on tosi korkea kynnys neuvoa ketään. Odotan mieluummin, että multa KYSYTÄÄN neuvoa, ennen kuin alan jaella niitä. Ja neuvoakin voi tietysti niin monella tavalla, voi ehdottaa, että 'ehkä kannattaisi kokeilla' - sävy tuollaisessa on niin toinen kuin 'ja nythän sinä typerys muuten teet näin'-neuvomisessa. Muori käskyttää ihmisiä ja ei hänelle riitä se, että toinen kuuntelee neuvot, koska ne eivät oikeastaan OLE neuvoja vaan KÄSKYJÄ, jotka on toteutettava. Jos et niin tee, niin Muori loukkaantuu ja lujaa.
Häneltä puuttuu melkein täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita toisen silmin. Siksi kai hän yllättyy aina niin kovin, jos joku ihminen ottaa etäisyyttä tai loukkaantuu hänen touhuistaan. Esim. tuossa koiratilanteessakaan hän ei mieti sitä, että hänen naapurinsa [oikeastaan ainoa Muorin hyväksi ystäväksi luettava nainen] näkee kotonaan myös niitä koirankasvatusohjelmia, on hänelläkin telkkuri! Joten hän voi ihan itse katsoa JOS kokee sen tarpeelliseksi.. Ja sitten Muori ei tule ajatelleeksi, että naiselle se koira saattaa olla tosi rakas kumppani ja siksi voi tuntua loukkaukselta, jos sitä kauheasti arvostellaan varsinkin ilman syytä.
Jotenkin on surullista nähdä oman äitinsä sähläävän ja ehkä tuhoavan harvat hyvät ihmissuhteensa. Välit lapsiinsa hän on jo onnistunut saamaan aika pinnallisiksi, kai me Siukun kanssa molemmat olemme todella valikoivia puheissamme.. :( Kun on tarpeeksi monta kertaa neuvottu, opetettu ja läksytetty kuin pahainen pikkuvekara, niin sitä oppii pitämään varansa.
6 kokonaista vuorokautta - -
- - ja Suklis käy sukliksentyöhön! :) Eli siis herkkuilemaan. Kaikenlaista suunnitelmaa on hamstrauksen suhteen.. pitäisi sitä Maraboun Cookies & Cream-suklaalevyä kokeilla, joten se pitäisi ensin OSTAA.. Olen tainnut vähän kyllästyä Pirkan pakastettuun tiramisu-jälkkäriin, joten sitä en otakaan seuraavaan mässäykseen. Kai syksyn tullessa sitä ei enää niin syty pakastetuista jutuista. ;)
Se mua kyllä häiritsee, kun ei mikään jäätelöfirma tee PIPARKAKKUJÄÄTELÖÄ! :( Minusta se kuulostaa ihanalta, mutta olen kai sitten yksin tässä himossa, kun ei semmoista tuotetta markkinoilla ole. Ainon Kanelikierre pääsi aikoinaan aika lähelle - ainakin siinä oli piparinmakua kanelin verran - mutta sitä ei kai enää tehdä. En ainakaan ole missään nähnyt.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Suklaahyllyissä näkyy syksy!
Viime mässäilyssä oli kuin olisi kuollut ja päässyt suklaataivaaseen! Maraboun Sensation Caramel & Crisp se sellaisen vaikutelman aiheutti! Voi LUOJA, että oli hyvää suklaata! Jos maailmassa saisi olla vain yksi suklaa, niin tuo olisi se.. minun valintani! Maistakaas, varsinkin jos tykkäätte maitosuklaan, kreemin, toffeen ja krispin sekoituksesta.
Täytyy seuraavaksi maistaa sitä sisartuotettakin, Cookies & Creamia. Heti seuraavassa herkkuilussa sen teen! Tosin tuota toffeenamiakin on ostettava lisää, koska uskomatonta mutta totta, mä söin koko levyn sitä! Tietysti tuo oli aika pieni levy, mutta silti. Yleensä sukulaatilevyt mulla säilyvät avattuina kuukausitolkulla, kunnes vähä vähältä mä ne nakerran. Mutta nyt vaan oli niin hyvää herkkua, että KAIKKI meni. ;) Meillä muuten mies ei tykännyt tuosta mun suosikistani. Hän ei tykkää toffeesta muutenkaan.
Fazerkin kai tuo joulun lähestyessä markkinoille taas uuden geishavariaation: sellaisia geishakonvehteja, jotka ovat hiukan pallomaisia ja joissa on enemmän täytettä. Ja kai eri täytettäkin kuin perinteisessä geishassa. Kyseessä ovat siis konvehdit, ei levy tai patukka. Toivottavasti ne ovat hyviä, Fazerin levyuutuus cashew-pähkinärouhe nimittäin ainakin oli pet-ty-mys! Mies piti siitä, mutta mun mielestä se oli ihan turha ja kuivakka tuote.
7 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun ja ajattelin TEMPAISTA leivonnassa. Esterhazyn kermatorttu! Tietysti vain jos tuntuu että on rahaa pistää n. 20 euroa sauternes-pullolliseen. :( Marsalaviinikään ei kovin paljon halvempaa ole. Tummaa rommia mulla onneksi löytyy kaapista. Katrin kakut-blogin tekijä tosi kiltisti ja viitseliäästi neuvoi mua vielä sähköpostilla kaakunteossa! Kiitos hänelle siitä. Toivottavasti mun kakkuni onnistuu edes puoliksi niin hyvin kuin tuossa blogissa. :) Tekisi mieli kokeilla jotain tuommoista vaativampaa kakkua. Kun juustokakut hallitsen jo riittävän hyvin, vaikkei ne varmaankaan jonkun kakkutaitajan mielestä ole erityisen kauniita. Mutta se maku, se maku!
Mietin voisikohan sen sauternesin tai marsalan lopun pakastaa? Kerran kokeilin punaviinin pakastamista ja se.. huh, ei ollut kovin hyvä idea! Viinin rakenne meni ihan hassuksi, tuli jotain kummaa sakkaa sinne lasin pohjalle [jossa siis oli sitten sulatettua viiniä]. Mutta ehkä sen sakan - jos sitä tulisi noita makeita viiniä pakastaessakin - voisi sihdata pois, jos tuotetta sitten leivontaan käyttää? Saas nähdä!
Kuin kurssikirjasta suoraan
- on ollut mun käytös aivolääkkeitten lopettamisen jälkeen. :( Jatkuva tunne olen läski-olen läski-olen läski, sosiaalinen eristäytyneisyys.. melkein välttelen kontakteja.. pakkomielteet.. univaikeudet.. Hoh hoijaa, oli taas tosi älykäs veto lopettaa ne, mutta tehty mikä tehty.
Täytyy seuraavaksi maistaa sitä sisartuotettakin, Cookies & Creamia. Heti seuraavassa herkkuilussa sen teen! Tosin tuota toffeenamiakin on ostettava lisää, koska uskomatonta mutta totta, mä söin koko levyn sitä! Tietysti tuo oli aika pieni levy, mutta silti. Yleensä sukulaatilevyt mulla säilyvät avattuina kuukausitolkulla, kunnes vähä vähältä mä ne nakerran. Mutta nyt vaan oli niin hyvää herkkua, että KAIKKI meni. ;) Meillä muuten mies ei tykännyt tuosta mun suosikistani. Hän ei tykkää toffeesta muutenkaan.
Fazerkin kai tuo joulun lähestyessä markkinoille taas uuden geishavariaation: sellaisia geishakonvehteja, jotka ovat hiukan pallomaisia ja joissa on enemmän täytettä. Ja kai eri täytettäkin kuin perinteisessä geishassa. Kyseessä ovat siis konvehdit, ei levy tai patukka. Toivottavasti ne ovat hyviä, Fazerin levyuutuus cashew-pähkinärouhe nimittäin ainakin oli pet-ty-mys! Mies piti siitä, mutta mun mielestä se oli ihan turha ja kuivakka tuote.
7 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun ja ajattelin TEMPAISTA leivonnassa. Esterhazyn kermatorttu! Tietysti vain jos tuntuu että on rahaa pistää n. 20 euroa sauternes-pullolliseen. :( Marsalaviinikään ei kovin paljon halvempaa ole. Tummaa rommia mulla onneksi löytyy kaapista. Katrin kakut-blogin tekijä tosi kiltisti ja viitseliäästi neuvoi mua vielä sähköpostilla kaakunteossa! Kiitos hänelle siitä. Toivottavasti mun kakkuni onnistuu edes puoliksi niin hyvin kuin tuossa blogissa. :) Tekisi mieli kokeilla jotain tuommoista vaativampaa kakkua. Kun juustokakut hallitsen jo riittävän hyvin, vaikkei ne varmaankaan jonkun kakkutaitajan mielestä ole erityisen kauniita. Mutta se maku, se maku!
Mietin voisikohan sen sauternesin tai marsalan lopun pakastaa? Kerran kokeilin punaviinin pakastamista ja se.. huh, ei ollut kovin hyvä idea! Viinin rakenne meni ihan hassuksi, tuli jotain kummaa sakkaa sinne lasin pohjalle [jossa siis oli sitten sulatettua viiniä]. Mutta ehkä sen sakan - jos sitä tulisi noita makeita viiniä pakastaessakin - voisi sihdata pois, jos tuotetta sitten leivontaan käyttää? Saas nähdä!
Kuin kurssikirjasta suoraan
- on ollut mun käytös aivolääkkeitten lopettamisen jälkeen. :( Jatkuva tunne olen läski-olen läski-olen läski, sosiaalinen eristäytyneisyys.. melkein välttelen kontakteja.. pakkomielteet.. univaikeudet.. Hoh hoijaa, oli taas tosi älykäs veto lopettaa ne, mutta tehty mikä tehty.
torstai 26. elokuuta 2010
Hamsteri hamstraa taas!
Minäpä se kävinkin sellaisessa huoltoasemamyymälässä [ne ovat nykyisin paikoitellen tosi isoja ja näyttäviä, oikeastaan kuin ostosparatiiseja] ja ostin pussin suklaatinameja! Witors lukee konvehtien käärepaperissa ja voivathan ne niitä witorseja kai ollakin. 'Suklaataivas' on kokoelman nimi.. Runebergin makeistukku on näistä makeisista vastuussa. 300 gramman paketin on tämä makeisfirma rykäissyt meidän automatkustajien iloksi.. Forssan autokeitaalta ainakin näitä saa! En vaan [vielä] tiedä suosittelisinko, kun en ole maistanut - mässäykseen on vielä 8 kokonaista vuorokautta.
Joskus ennen olen tämän firman samantyyppisiä tuotteita maistellut [terkkuja taas F:n autokeitaalta!] ja ollut ihan tyytyväinen. Tässä pussukassa silmä erottaa 4 erilaista konvehtityyppiä. Tai siis, viisi eriväristä käärepaperia...! Vähän pelkään, että nämä ovat KAIKKI sellaisia hasselpähkinä-vilja-täytteisiä.. :( Ei siinä mitään, hyvää herkkua sellainen on, mutta aika yksipuolista.
Suklis lukee
Yksi kirja pisti lainastossa silmään! Karen McBriden 'Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä'. Oikeastaan lainasin tuon kirjan ihan sen PÄÄOTSIKON takia - se sopi silloisiin tunnelmiini aika hyvin - ja sitten tuo alaotsikko oli oiva ylläri. Niin, niin, sopivaa.. :(
Sain kyllä paljon tästä kirjasta. Mun on vaikea kuvitella Äetmuoria 'narsistiksi', mutta se johtuu siitä että 'narsistilla' on mun ymmärryksessä ollut vaan ihan tietynlainen merkitys. Mutta kun luin kirjaa, niin kovin tutuilta vaikuttivat sen naisten kokemukset siitä, kuinka oma minä ja omat tunteet on piilotettava ja vedettävä vain jotain täydellisen onnellisen lapsen/perheen roolia - koska ÄITI niin haluaa. :(
Mulle 'narsisti' on merkinnyt jotain nuorta kaunista ihmistä, joka on jollain lailla rakastunut omaan kuvaansa. Mutta eihän narsismin tosiaan tarvitse aina olla ULKONAISTA, se voi olla myös tietyn perhekuvion palvomista ja kiillottamista.
Yksi juttu joka tuon kirjan lukemisen jälkeen tuli mieleen on se, että Äetmuori oikeasti taitaa olla S A I R A S ihminen. Ja ihan niin kuin flunssaiset ja muut sairaat, myös tällä tavalla sydämessä tai mielessä sairaat levittävät omaa tautiaan ympärilleen. Ja ehkä ympäristön ihmisten kannattaisi oikeasti tajuta näiden muiden sairaus ja suojata itsensä. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin mene vaikka nuolemaan flunssaisen ihmisen räkää....? Miksi sitten pitäisi hengessä sairaan ihmisen sairaus päästää omaan systeemiinsä?
Joskus ennen olen tämän firman samantyyppisiä tuotteita maistellut [terkkuja taas F:n autokeitaalta!] ja ollut ihan tyytyväinen. Tässä pussukassa silmä erottaa 4 erilaista konvehtityyppiä. Tai siis, viisi eriväristä käärepaperia...! Vähän pelkään, että nämä ovat KAIKKI sellaisia hasselpähkinä-vilja-täytteisiä.. :( Ei siinä mitään, hyvää herkkua sellainen on, mutta aika yksipuolista.
Suklis lukee
Yksi kirja pisti lainastossa silmään! Karen McBriden 'Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä'. Oikeastaan lainasin tuon kirjan ihan sen PÄÄOTSIKON takia - se sopi silloisiin tunnelmiini aika hyvin - ja sitten tuo alaotsikko oli oiva ylläri. Niin, niin, sopivaa.. :(
Sain kyllä paljon tästä kirjasta. Mun on vaikea kuvitella Äetmuoria 'narsistiksi', mutta se johtuu siitä että 'narsistilla' on mun ymmärryksessä ollut vaan ihan tietynlainen merkitys. Mutta kun luin kirjaa, niin kovin tutuilta vaikuttivat sen naisten kokemukset siitä, kuinka oma minä ja omat tunteet on piilotettava ja vedettävä vain jotain täydellisen onnellisen lapsen/perheen roolia - koska ÄITI niin haluaa. :(
Mulle 'narsisti' on merkinnyt jotain nuorta kaunista ihmistä, joka on jollain lailla rakastunut omaan kuvaansa. Mutta eihän narsismin tosiaan tarvitse aina olla ULKONAISTA, se voi olla myös tietyn perhekuvion palvomista ja kiillottamista.
Yksi juttu joka tuon kirjan lukemisen jälkeen tuli mieleen on se, että Äetmuori oikeasti taitaa olla S A I R A S ihminen. Ja ihan niin kuin flunssaiset ja muut sairaat, myös tällä tavalla sydämessä tai mielessä sairaat levittävät omaa tautiaan ympärilleen. Ja ehkä ympäristön ihmisten kannattaisi oikeasti tajuta näiden muiden sairaus ja suojata itsensä. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin mene vaikka nuolemaan flunssaisen ihmisen räkää....? Miksi sitten pitäisi hengessä sairaan ihmisen sairaus päästää omaan systeemiinsä?
perjantai 13. elokuuta 2010
Siivousraivo
Olen taas siivonnut hiki päässä! Nyt on koti vessainsiivoa vaille valmis, tässä saa jo huokaista helpotuksesta ja juoda kupin teetä.
Yksi harmittava piirre itsessäni on tämä, etten osaa siivota buddhalaisen tyynesti! Yleensä ottaen olen joko tylsistyneen robottimaisessa tilassa, tai sitten ihan suoraan sanottuna vihainen! Kuin p-seeseen ammuttu karhu! Tavallaan on kurjaa miehen lomailut ja mun samanaikaiset siivoilut, koska nartunluonto voi siinä hyvin purkautua.. viattomaan kohteeseen! :(
Tällä siivonkikerralla päädyin olemaan aika rauhallinen, mutta vähän piti 'naputtaa' tuosta, kun mies usein pitää eteisen hattuhyllyä jonain tavaran yleisenä säilytystilana. Siellä oli nytkin vaikka mitä! Semmoinen roinan kerääminen vain vaikeuttaa mun työtä, kun joudun nostelemaan kamaa ja imuroimaan alta ja sitten pinoamaan ne takaisin! Joten sanoin asiasta, ja onneksi mies vei ne roinat autotalliin, tai jonnekin tuonne alakertaan.
Vaikken olekaan mikään Äetmuorin paras ja suurin ymmärtäjä, niin mietin vain miten vihainen HÄNEN on täytynyt joskus olla, kahden lapsen äidin, kun tulivat Isukin kanssa töistä samalla autolla. Ja Isukki oikaisi sohvalle, kun Äetmuori tarttui imuriin [koira oli pöllyttänyt jauhopussin sisällöt pitkin keittiötä], tai kattiloihin alkaakseen ruoanlaiton. Kuinkahan monessa suurten ikäluokkien perheissä elämä oli juuri tuota? Äiti teki kaiken ja säilönnät päälle. Säilöi marjat ja säilöi katkeruuden, etikkaisen ja kirvelevän maun. Se mun mielestä on nykyisin ihan käsittämätöntä, että vanhemmat KUMPIKIN oli palkkatyössä, mutta Äetmuori teki kaiken kotona. Mukaanlukien kasvatti meidät lapset ja hoiti. Isukkihan ei edes muistanut Siukun ja mun syntymäpäiviä ja oli aina soittamassa Muorille silloin kun niitä jostain syystä häneltä kysyttiin! Oikeastaan ei tarvitse kysyä mistä on katkerat akat tehty. Jatkuvasta itsensä uhraamisesta, liian vähästä vapaa-ajasta, väkisin väännetystä marttyyrin osasta. Josta ei kiitosta herunut. 'Parhaimmassa' tapauksessa kävi tosiaan niin kuin Muorille: eli saat kaiken muun hyvän lisäksi vielä tietää miehesi heiluvan toisten naisten kanssa...
No, se siitä! Kyllä me olemme melkoinen suku, näitä katkeria akkoja piisaa ja sitten on paljon juoppoja. Oikeastaan Suomessa on muuten aika paljon juoppoja. Mun lapsuudessa tuntui kuin vähän jokaisen isälle olisi joskus maistunut paremmin kuin hyvin.
Tuleekohan minustakin katkera akka? En pidä sitä siinä mielessä todennäköisenä, kun kuitenkin mulla ON vapaa-aikaa paljon ja en joudu 'uhrautumaan' yhtä paljon kuin Muori. Tietty oma ajattelutapakin vaikuttaa, pitää vaan yrittää nähdä se lasi [en tarkoita snapsilasia!] puolitäytenä.
22 tuntia -
- ja taas olen porsaana kaukalon äärellä! JOS olen. Jostain syystä nimittäin maaruni on kummallisen kipeä. :( Olenkohan juonut liikaa teetä?
Muuten nyt muistaessani pitääkin kertoa hauskoista kekseistä, jotka löysin Tarjoustalosta! Cremio taisi olla niiden nimi, pitäisi varmaan suurennuslasilla käydä se pussi läpi niin näkisin valmistusmaan. Jotenkin vaikutti Italialta? Tai joltain eteläisen Euroopan maalta nyt kuitenkin. Hauskoja keksuja, on sellaisia joissa tavallisen keksin sisällä on suklainen täyte, sitten on myös kaakaokeksejä joissa on sama täyte. Ostin noita tavallisia.. ja olen nyt syöttänyt niitä miehelle iltateellä ja hän on tykännyt ainakin! Tarjoustalosta voi joskus tehdä löytöjä.
Yksi harmittava piirre itsessäni on tämä, etten osaa siivota buddhalaisen tyynesti! Yleensä ottaen olen joko tylsistyneen robottimaisessa tilassa, tai sitten ihan suoraan sanottuna vihainen! Kuin p-seeseen ammuttu karhu! Tavallaan on kurjaa miehen lomailut ja mun samanaikaiset siivoilut, koska nartunluonto voi siinä hyvin purkautua.. viattomaan kohteeseen! :(
Tällä siivonkikerralla päädyin olemaan aika rauhallinen, mutta vähän piti 'naputtaa' tuosta, kun mies usein pitää eteisen hattuhyllyä jonain tavaran yleisenä säilytystilana. Siellä oli nytkin vaikka mitä! Semmoinen roinan kerääminen vain vaikeuttaa mun työtä, kun joudun nostelemaan kamaa ja imuroimaan alta ja sitten pinoamaan ne takaisin! Joten sanoin asiasta, ja onneksi mies vei ne roinat autotalliin, tai jonnekin tuonne alakertaan.
Vaikken olekaan mikään Äetmuorin paras ja suurin ymmärtäjä, niin mietin vain miten vihainen HÄNEN on täytynyt joskus olla, kahden lapsen äidin, kun tulivat Isukin kanssa töistä samalla autolla. Ja Isukki oikaisi sohvalle, kun Äetmuori tarttui imuriin [koira oli pöllyttänyt jauhopussin sisällöt pitkin keittiötä], tai kattiloihin alkaakseen ruoanlaiton. Kuinkahan monessa suurten ikäluokkien perheissä elämä oli juuri tuota? Äiti teki kaiken ja säilönnät päälle. Säilöi marjat ja säilöi katkeruuden, etikkaisen ja kirvelevän maun. Se mun mielestä on nykyisin ihan käsittämätöntä, että vanhemmat KUMPIKIN oli palkkatyössä, mutta Äetmuori teki kaiken kotona. Mukaanlukien kasvatti meidät lapset ja hoiti. Isukkihan ei edes muistanut Siukun ja mun syntymäpäiviä ja oli aina soittamassa Muorille silloin kun niitä jostain syystä häneltä kysyttiin! Oikeastaan ei tarvitse kysyä mistä on katkerat akat tehty. Jatkuvasta itsensä uhraamisesta, liian vähästä vapaa-ajasta, väkisin väännetystä marttyyrin osasta. Josta ei kiitosta herunut. 'Parhaimmassa' tapauksessa kävi tosiaan niin kuin Muorille: eli saat kaiken muun hyvän lisäksi vielä tietää miehesi heiluvan toisten naisten kanssa...
No, se siitä! Kyllä me olemme melkoinen suku, näitä katkeria akkoja piisaa ja sitten on paljon juoppoja. Oikeastaan Suomessa on muuten aika paljon juoppoja. Mun lapsuudessa tuntui kuin vähän jokaisen isälle olisi joskus maistunut paremmin kuin hyvin.
Tuleekohan minustakin katkera akka? En pidä sitä siinä mielessä todennäköisenä, kun kuitenkin mulla ON vapaa-aikaa paljon ja en joudu 'uhrautumaan' yhtä paljon kuin Muori. Tietty oma ajattelutapakin vaikuttaa, pitää vaan yrittää nähdä se lasi [en tarkoita snapsilasia!] puolitäytenä.
22 tuntia -
- ja taas olen porsaana kaukalon äärellä! JOS olen. Jostain syystä nimittäin maaruni on kummallisen kipeä. :( Olenkohan juonut liikaa teetä?
Muuten nyt muistaessani pitääkin kertoa hauskoista kekseistä, jotka löysin Tarjoustalosta! Cremio taisi olla niiden nimi, pitäisi varmaan suurennuslasilla käydä se pussi läpi niin näkisin valmistusmaan. Jotenkin vaikutti Italialta? Tai joltain eteläisen Euroopan maalta nyt kuitenkin. Hauskoja keksuja, on sellaisia joissa tavallisen keksin sisällä on suklainen täyte, sitten on myös kaakaokeksejä joissa on sama täyte. Ostin noita tavallisia.. ja olen nyt syöttänyt niitä miehelle iltateellä ja hän on tykännyt ainakin! Tarjoustalosta voi joskus tehdä löytöjä.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Kommunisti hämmentyy ja vaikenee..?
Aina kun olen 100% varma siitä, että on TOIMITTAVA jotenkin yhteiskunnan hullun menon pysäyttämiseksi, niin sitten taas 'kanssakomuni' sanovat tai tekevät jotain, joka saa mut empimään.
No yksikin esimerkki! Yksi tuttuni [kommunisti kuten minäkin] sanoi Naamakirjassa jotain aika tympeää. Jotain sellaista, 'ahmaise ananas, hotkaise pyy, porvari loppusi lähestyy'. Vaikka tuo on kai jostain vanhasta laulusta (?) tms., ja voi kai olla joku vitsikin, niin silti.. minä en pidä siitä, että ihmisten 'lopusta' vitsaillaan tai sillä uhkaillaan. Vaikka olisi kuinka porvari.
Ja mistä lähtien ananas on ollut herrojen herkku? Oli se kai sitä joskus 100 vuotta sitten, mutta NYT esim. mä pidän ananaksesta. :( Olenko sen takia porvari ja pitäisikö mun loppuni lähestyä? :(
Taitaa se mun loppu muutenkin kyllä lähestyä, hehe, ehkä jonkun mässäyksen seurauksena.. johon ei kuulu ananas. ;)
Tuo .. sellainen 'vastustajaan' kohdistuva viha ja väkivallan uhka juuri mua vieroittavat jostain vahvasti kommunistisista ihmisistä. :( Mikä taas on sääli sinänsä, koska talouselämän suhteen mielipiteemme ovat samat. Ja arvojen muutenkin. Eli emme hyväksy rasismia tai seksuaalivähemmistöjen vainoa ja kristinuskon tuputusta.
Missä oikeasti on sellainen buddhalainen rauhantahto, jonka yhdistäisi vasemmistolaiseen aatemaailmaan..? :( Ei sellaista kai ole. Saan kai loppuikäni olla kaikkien outolintu. Porvarit pitää pahana, koska oikeasti kannatan suuryritysten sosialisointia.. ja sitten taas kommunisteille en ole tarpeeksi aggressiivinen?
Kommunisti minussa on nyt hiljaa hetken verran. Ja lataa akkujaan ja sitten taas mennään! Kommunistin viitta vaihtuu nyt maailmantuskaan. Tässä on kauhea uutinen. Me ihmiset olemme ihan kuilun partaalla. Tulevat 100 vuotta eivät tule olemaan kivoja. Ja sen JÄLKEEN pitää tehdä - no, ratkaisuja? Jos .. siis JOS.. lajimme mielii säilyä, niin avaruuteen on mentävä. Ikävä juttu.
Jotkut sanovat, että aina on povattu maailmanloppua eikä se koskaan ole tullut. Juu, loistava perustelu sille, ettei se KOSKAAN voi tulla! Ensinnäkin väestö kasvaa sitä vauhtia, että hirvittää. Lisäksi ruoantuotannossa tulee olemaan vakavia ongelmia. Ilmasto muuttuu odotettua nopeammin. No, en kadehdi niitä, jotka ovat täällä vielä 100 vuoden kuluttua, onneksi en itse ole!
Tietysti tätä taustaa vasten oma työttömän lortin [ikuinen] asema tuntuu aika pieneltä murheelta. Ainakin mulla on ruokaa - ja suklaatia - ja katto pääni päällä. Tulevaisuudessa nämä pienet asiat voivat nousta arvoon arvaamattomaan.. Ja kuka jaksaa miettiä onko duunia vai ei, kun maailma marssii tuhoa kohti.
2 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuiluun! Maailma VOI tuhoutua, en ehkä koskaan löydä omaa poliittista paikkaani kartalla, mutta tämä asia ainakin on varma: pian herkkuillaan! Kun vielä voidaan!
Leivontaa olen mä miettinyt sukliksenaivoissani. Ehkä kinuskikakku?
Ja siivoan muuten taas tuttuun malliin. ;)
No yksikin esimerkki! Yksi tuttuni [kommunisti kuten minäkin] sanoi Naamakirjassa jotain aika tympeää. Jotain sellaista, 'ahmaise ananas, hotkaise pyy, porvari loppusi lähestyy'. Vaikka tuo on kai jostain vanhasta laulusta (?) tms., ja voi kai olla joku vitsikin, niin silti.. minä en pidä siitä, että ihmisten 'lopusta' vitsaillaan tai sillä uhkaillaan. Vaikka olisi kuinka porvari.
Ja mistä lähtien ananas on ollut herrojen herkku? Oli se kai sitä joskus 100 vuotta sitten, mutta NYT esim. mä pidän ananaksesta. :( Olenko sen takia porvari ja pitäisikö mun loppuni lähestyä? :(
Taitaa se mun loppu muutenkin kyllä lähestyä, hehe, ehkä jonkun mässäyksen seurauksena.. johon ei kuulu ananas. ;)
Tuo .. sellainen 'vastustajaan' kohdistuva viha ja väkivallan uhka juuri mua vieroittavat jostain vahvasti kommunistisista ihmisistä. :( Mikä taas on sääli sinänsä, koska talouselämän suhteen mielipiteemme ovat samat. Ja arvojen muutenkin. Eli emme hyväksy rasismia tai seksuaalivähemmistöjen vainoa ja kristinuskon tuputusta.
Missä oikeasti on sellainen buddhalainen rauhantahto, jonka yhdistäisi vasemmistolaiseen aatemaailmaan..? :( Ei sellaista kai ole. Saan kai loppuikäni olla kaikkien outolintu. Porvarit pitää pahana, koska oikeasti kannatan suuryritysten sosialisointia.. ja sitten taas kommunisteille en ole tarpeeksi aggressiivinen?
Kommunisti minussa on nyt hiljaa hetken verran. Ja lataa akkujaan ja sitten taas mennään! Kommunistin viitta vaihtuu nyt maailmantuskaan. Tässä on kauhea uutinen. Me ihmiset olemme ihan kuilun partaalla. Tulevat 100 vuotta eivät tule olemaan kivoja. Ja sen JÄLKEEN pitää tehdä - no, ratkaisuja? Jos .. siis JOS.. lajimme mielii säilyä, niin avaruuteen on mentävä. Ikävä juttu.
Jotkut sanovat, että aina on povattu maailmanloppua eikä se koskaan ole tullut. Juu, loistava perustelu sille, ettei se KOSKAAN voi tulla! Ensinnäkin väestö kasvaa sitä vauhtia, että hirvittää. Lisäksi ruoantuotannossa tulee olemaan vakavia ongelmia. Ilmasto muuttuu odotettua nopeammin. No, en kadehdi niitä, jotka ovat täällä vielä 100 vuoden kuluttua, onneksi en itse ole!
Tietysti tätä taustaa vasten oma työttömän lortin [ikuinen] asema tuntuu aika pieneltä murheelta. Ainakin mulla on ruokaa - ja suklaatia - ja katto pääni päällä. Tulevaisuudessa nämä pienet asiat voivat nousta arvoon arvaamattomaan.. Ja kuka jaksaa miettiä onko duunia vai ei, kun maailma marssii tuhoa kohti.
2 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuiluun! Maailma VOI tuhoutua, en ehkä koskaan löydä omaa poliittista paikkaani kartalla, mutta tämä asia ainakin on varma: pian herkkuillaan! Kun vielä voidaan!
Leivontaa olen mä miettinyt sukliksenaivoissani. Ehkä kinuskikakku?
Ja siivoan muuten taas tuttuun malliin. ;)
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Elämän "lahjasta"
Nyt sitten jatkoa edelliselle postaukselle. EN ole mitenkään erityisen kiitollinen siitä, että 'sain' syntyä. Saako ihminen ylipäätään syntyä vai JOUTUUKO hän syntymään, kas siinäpä kysymys. Vanhemmilla oli minun syntyessä yksi lapsi, Siukku, ja jos multa kysytään niin heidän olisi itsensä vuoksi kannattanut jättää lisääntyminen siihen. Se tarkoittaisi mun osalta sitä etten mä olisi syntynyt, bu-huu. :) En osaa pitää sitä mitenkään kauhean suurena menetyksenä, jos en olisi tullut tälle pallolle. Elämässäni on ollut kivoja hetkiä ja hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta en osaa pitää olemattomuutta, olemassaolemattomuutta siis, minään isona murheena.
Olen kiitollinen siitä, ettei minua hakattu, pidetty nälässä tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, siis silloin kun olin pieni ja avuton. Syntymästä en osaa olla kiitollinen, vaikka mulle on kerrottu että syntymäni kesti pitkään, melkein vuorokauden. Ei kai olisi Suklis tahtonut tulla pahaan maailmaan. ;) Muori synnytti mua kauemmin kuin esikoistaan, ikävä juttu. :( Kuitenkin hän oli 29 mun syntyessäni, joten katson sen ikäisen kyllä tienneen jo vähän mihin ryhtyy tai ei ryhdy. En minä ollut jossain sfääreissä kirkumassa, että nyt hankkiutukaa raskaiksi ja synnyttäkää mut tänne. Ei olemassa olematon ihminen pakota ketään mihinkään. Syntymän tahtovat aina vain vanhemmat, ei multa kukaan mitään kysynyt. ;)
Että sellaista, siihen loppuvat mun pohdinnat aiheesta ainakin toistaiseksi. ;) Varmaan niihin taas palaan, kun ainahan nämä jutut joskus esiin nousevat.
Puhe-elimessä
Soittelin Äetmuorille tänään, hänellä on makuuhuoneessaan vesivahinko. Joku putki siellä makuuhuoneen komeron seinän takana oli mennyt rikki ja Muori saanut makkarin lattian alle oikean lammen! Sitä ei mitenkään näkynyt ulospäin, ulospäin näkyi vain semmoinen 10 x 10 cm kostea läikkä komeron seinässä! Siitä sitten putkimiehet yms. lähti selvittelemään asioita lisää. Oikeastaan koko homma alkoi siitä kun Muorin alakerran naapuri oli saanut vettä kämppäänsä. Sen veden lähde oli siis Muorin asunnossa hajonnut putki. Onneksi taloyhtiön vakuutus korvaa tuon. Nyt on Muorin makkarin lattia revitty auki ja sitä kuivatellaan.. kai noin kuukauden verran.
0 kokonaista vuorokautta.. :)
Hih! Enää 22 ½ TUNTIA herkkuiluun! Vähän vaan harmittaa kun olen joutunut mättämään suklaateja sinne jääkaappiin. :( Leivonta hiukan pelottaa, että jos näännyn leipomusteni ääreen kun on näin kuuma. :( Mutta sitähän ei etukäteen voi tietää ja muutenkin, voin kai yrittää vaan ottaa rauhallisesti.
Olen kiitollinen siitä, ettei minua hakattu, pidetty nälässä tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, siis silloin kun olin pieni ja avuton. Syntymästä en osaa olla kiitollinen, vaikka mulle on kerrottu että syntymäni kesti pitkään, melkein vuorokauden. Ei kai olisi Suklis tahtonut tulla pahaan maailmaan. ;) Muori synnytti mua kauemmin kuin esikoistaan, ikävä juttu. :( Kuitenkin hän oli 29 mun syntyessäni, joten katson sen ikäisen kyllä tienneen jo vähän mihin ryhtyy tai ei ryhdy. En minä ollut jossain sfääreissä kirkumassa, että nyt hankkiutukaa raskaiksi ja synnyttäkää mut tänne. Ei olemassa olematon ihminen pakota ketään mihinkään. Syntymän tahtovat aina vain vanhemmat, ei multa kukaan mitään kysynyt. ;)
Että sellaista, siihen loppuvat mun pohdinnat aiheesta ainakin toistaiseksi. ;) Varmaan niihin taas palaan, kun ainahan nämä jutut joskus esiin nousevat.
Puhe-elimessä
Soittelin Äetmuorille tänään, hänellä on makuuhuoneessaan vesivahinko. Joku putki siellä makuuhuoneen komeron seinän takana oli mennyt rikki ja Muori saanut makkarin lattian alle oikean lammen! Sitä ei mitenkään näkynyt ulospäin, ulospäin näkyi vain semmoinen 10 x 10 cm kostea läikkä komeron seinässä! Siitä sitten putkimiehet yms. lähti selvittelemään asioita lisää. Oikeastaan koko homma alkoi siitä kun Muorin alakerran naapuri oli saanut vettä kämppäänsä. Sen veden lähde oli siis Muorin asunnossa hajonnut putki. Onneksi taloyhtiön vakuutus korvaa tuon. Nyt on Muorin makkarin lattia revitty auki ja sitä kuivatellaan.. kai noin kuukauden verran.
0 kokonaista vuorokautta.. :)
Hih! Enää 22 ½ TUNTIA herkkuiluun! Vähän vaan harmittaa kun olen joutunut mättämään suklaateja sinne jääkaappiin. :( Leivonta hiukan pelottaa, että jos näännyn leipomusteni ääreen kun on näin kuuma. :( Mutta sitähän ei etukäteen voi tietää ja muutenkin, voin kai yrittää vaan ottaa rauhallisesti.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Paras tapa viettää kaunis kesäpäivä..
.. ei ole rakastelu nurmikolla, eikä shampanjan ja mansikoiden nauttiminen puistossa, siihen ei kuulu drinkki terassilla, jäätelötötterö kesäkadulla, eikä ainakaan sauna ja järvimaisema. Paras tapa viettää kuumaa kesäpäivää on.. tietysti...-SIIVOUS! :) Hiki roiskuu, silmissä pimenee, koti puhdistuu. Viis siitä, vaikka ulkona linnut laulaa ja luonto viheriöi. Suklis siivoaa, raahaa imuria kuin kivirekeä, heiluttaa moppia apinanraivossa. Vessatauolla sitä huomaa, että alkkarit ovat muuttuneet hempeän vaaleanvioletistä synkän tummiksi ainakin niiltä alueilta, mistä ihminen nyt hikoaa. :( Toppikin on litimärkä! Meillä on taas täällä sisällä melkein 30 astetta lämmintä, siivoa siinä sitten.
Yleensä nämä kesäkuukausien siivongit ovat aika kauheita. Joskus on niiden päätteeksi ollut pakko mennä tuonne pihalle seisomaan, viillyttelemään [ja ravitsemaan itikoita mun verellä]. Oli kyllä varsinainen väläys tämän talon rakentajalta pistää tänne musta katto ja sitten vielä eristää kämppä kunnolla niin, että on kuin muovipussissa asuisi. Lopputulos: sekä kuumuutta että kosteutta riittää enemmän kuin omiksi tarpeksi.
Olen monta kertaa ajatellut tätä talonostoprojektiamme silloin miljoona vuotta sitten. Kai se on niin, että ekaa taloa ostaessa on altis virheisiin! Koska se on ihan kuin minkä tahansa muun asian tekeminen EKAA kertaa! Sitä ei tule ajatelleeksi KAIKKEA ostotilanteessa. Niin kuin nyt esim. sitä, että kuinka katon väri ym. vaikuttaa lämpö/kylmyystilanteeseen.
Meillä oli ostotilanteessa vähän vaikeat paikat. Käytimme suurta [Suurinta??] kiinteistönvälitysfirmaa, joka mainoksissa ainakin dominoipi vahvasti asuntokauppaa. Meillä oli käytössä 2 välittäjää ja TOINEN heistä, sellainen vaalea n. viisikymppinen nainen, tuntui olevan melkoinen hoputtaja. Hänellä oli tapana kertoa tarinoita 'feikkiostajista' [l. ihmiset, jotka vain käyvät näytöissä + ajeluttavat itseään välittäjän autossa aina uusia kohteita katsomaan, vaikkei ole aikomustakaan ostaa], joiden kohdalla 'palvelu' sitten lopulta loppui. Vaikka ne tarinat ei varmastikaan olleet suunnattuja meitä vastaan - taisimme käydä katsomassa vain kourallista taloja, oikeasti - niin silti niistä tuli hiukan sellainen olo, että nyt ON OSTETTAVA + osoitettava, ettei ME ainakaan kiusata työn raskaan raatajia teeskentelemällä ostoaikeita. No, ei se tietysti sen välittäjän syy ollut, että ostetettiin tämä. Tämä oli - ja ON - edelleenkin kai se kompromisseista kaikkein paras. Jossa on siis niitä asioita, joita me miehen kanssa molemmat tahdottiin. Mutta sitten on paljon sellaistakin, mitä ei tahdottu ja mitä ei tultu ajatelleeksi [eristys, katto, ym.].
Se mua joskus sapettaa, kun KAIKKI ok-talot on suunniteltu lapsiperheitä ajatellen. Niissä on kaikissa se niin kutsuttu haistapaska-huone: sellainen muutaman neliön koppi, niitä on sitten 2 tai 3: kaksi lapsille, yksi vanhemmille! Kuitenkin todella moni liitto päättyy eroon lasten ollessa pieniä ja perheet hajoaa. Ja muutenkin, mitäs sitten kun ne muksut kasvaa isoiksi? Mun mielestä joku sellainen loft [?]-tyyppinen asumisen malli on kätevin. Tai joku sellainen, joka antaa mahdollisuuden käyttää sitä tilaa tahdotulla tavalla. Oli se sitten lastenhuoneiden laittamista tai vaikka iso työhuone, vaatehuone ym..
Kräääh! Viis nyt näistä, tärkeintä on että olen saanut siivottua! Vessat on vielä pestävä, sen teen yleensä aina ennen nukkumaanmenoa. Sitten myös laitan pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Aamulla sitten ne pääsevät kuivauskaappeliin.
0 kokonaista vuorokautta -
- h e r k k u i l u u n ! Tarkalleen sanottuna 23 ½ tuntia! :) Hih, kinuskikakku taitaa syntyä, sellaista tekee nyt leipurin mieli! Ja Frödingen prinsessakaakun ostan, pitkästä aikaa! Kauppalappun olen jo kirjoittanut huomista, tai oikeastaan jo tätä päivää varten. Kun nyt kuitenkin ON jo ollut perjantai kohta ½ tunnin ajan.
Mies on viime aikoina herkkuillut MARENGEILLA! Siinä suhteessa meidän maut eivät natsaa. Minä en marengeista välitä. Prismelissä kuitenkin myivät sellaisia pusseja, joissa on keltaisia sitruunamareja, valkoisia vaniljamareja ja vaaleanpunaisia mansikkamareja, ja ostimme sitten sellaisen pussukan miehelle. Aika hauska idea kuitenkin, kun on pussissa kolme nättiväristä eri marenkityyppiä.
Yleensä nämä kesäkuukausien siivongit ovat aika kauheita. Joskus on niiden päätteeksi ollut pakko mennä tuonne pihalle seisomaan, viillyttelemään [ja ravitsemaan itikoita mun verellä]. Oli kyllä varsinainen väläys tämän talon rakentajalta pistää tänne musta katto ja sitten vielä eristää kämppä kunnolla niin, että on kuin muovipussissa asuisi. Lopputulos: sekä kuumuutta että kosteutta riittää enemmän kuin omiksi tarpeksi.
Olen monta kertaa ajatellut tätä talonostoprojektiamme silloin miljoona vuotta sitten. Kai se on niin, että ekaa taloa ostaessa on altis virheisiin! Koska se on ihan kuin minkä tahansa muun asian tekeminen EKAA kertaa! Sitä ei tule ajatelleeksi KAIKKEA ostotilanteessa. Niin kuin nyt esim. sitä, että kuinka katon väri ym. vaikuttaa lämpö/kylmyystilanteeseen.
Meillä oli ostotilanteessa vähän vaikeat paikat. Käytimme suurta [Suurinta??] kiinteistönvälitysfirmaa, joka mainoksissa ainakin dominoipi vahvasti asuntokauppaa. Meillä oli käytössä 2 välittäjää ja TOINEN heistä, sellainen vaalea n. viisikymppinen nainen, tuntui olevan melkoinen hoputtaja. Hänellä oli tapana kertoa tarinoita 'feikkiostajista' [l. ihmiset, jotka vain käyvät näytöissä + ajeluttavat itseään välittäjän autossa aina uusia kohteita katsomaan, vaikkei ole aikomustakaan ostaa], joiden kohdalla 'palvelu' sitten lopulta loppui. Vaikka ne tarinat ei varmastikaan olleet suunnattuja meitä vastaan - taisimme käydä katsomassa vain kourallista taloja, oikeasti - niin silti niistä tuli hiukan sellainen olo, että nyt ON OSTETTAVA + osoitettava, ettei ME ainakaan kiusata työn raskaan raatajia teeskentelemällä ostoaikeita. No, ei se tietysti sen välittäjän syy ollut, että ostetettiin tämä. Tämä oli - ja ON - edelleenkin kai se kompromisseista kaikkein paras. Jossa on siis niitä asioita, joita me miehen kanssa molemmat tahdottiin. Mutta sitten on paljon sellaistakin, mitä ei tahdottu ja mitä ei tultu ajatelleeksi [eristys, katto, ym.].
Se mua joskus sapettaa, kun KAIKKI ok-talot on suunniteltu lapsiperheitä ajatellen. Niissä on kaikissa se niin kutsuttu haistapaska-huone: sellainen muutaman neliön koppi, niitä on sitten 2 tai 3: kaksi lapsille, yksi vanhemmille! Kuitenkin todella moni liitto päättyy eroon lasten ollessa pieniä ja perheet hajoaa. Ja muutenkin, mitäs sitten kun ne muksut kasvaa isoiksi? Mun mielestä joku sellainen loft [?]-tyyppinen asumisen malli on kätevin. Tai joku sellainen, joka antaa mahdollisuuden käyttää sitä tilaa tahdotulla tavalla. Oli se sitten lastenhuoneiden laittamista tai vaikka iso työhuone, vaatehuone ym..
Kräääh! Viis nyt näistä, tärkeintä on että olen saanut siivottua! Vessat on vielä pestävä, sen teen yleensä aina ennen nukkumaanmenoa. Sitten myös laitan pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Aamulla sitten ne pääsevät kuivauskaappeliin.
0 kokonaista vuorokautta -
- h e r k k u i l u u n ! Tarkalleen sanottuna 23 ½ tuntia! :) Hih, kinuskikakku taitaa syntyä, sellaista tekee nyt leipurin mieli! Ja Frödingen prinsessakaakun ostan, pitkästä aikaa! Kauppalappun olen jo kirjoittanut huomista, tai oikeastaan jo tätä päivää varten. Kun nyt kuitenkin ON jo ollut perjantai kohta ½ tunnin ajan.
Mies on viime aikoina herkkuillut MARENGEILLA! Siinä suhteessa meidän maut eivät natsaa. Minä en marengeista välitä. Prismelissä kuitenkin myivät sellaisia pusseja, joissa on keltaisia sitruunamareja, valkoisia vaniljamareja ja vaaleanpunaisia mansikkamareja, ja ostimme sitten sellaisen pussukan miehelle. Aika hauska idea kuitenkin, kun on pussissa kolme nättiväristä eri marenkityyppiä.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Tunnelman pilaaja
Tänään minulla onkin ollut vatsa sekaisin! Se on todella inhottavaa! Olin tuolla kunnan keskustassa, päällä kevyt kesämekko [seksikäs ja sievä punainen viettelys] ja tunnelma oli katossa. Onhan kesä, on ostokset - mässyyn varautumiset siis - ja kaikki on ihanaa. Sitten tapahtui - vatsassa väänsi ja käänsi. Tulikin aika nopea lähtö sieltä ostoksilta kotiin! Onneksi kuitenkin ehdin hamstrata syöpöttelyä varten yhden Dreamy Caramel-geishapatukan ja pari Pirkan Daniela-jäätelösandwichiä. Tunnelma 'vähän' läsähti masuoikuttelun takia!
Vatsa sekaisin tarkoittaa siis tässä tapauksessa ripulia. Syytä voin vain arvailla! Saattaa olla, että se johtui vanhentuneesta broilerista, jota söin pakastimesta tuossa eilen. Pakastimen ylähyllylle oli jäänyt aika pitkäksi aikaa sellainen kananpojan rintafilepihvi ja söin sen tietämättä kuinka kauan se on pakastimessa ollut. Eikä se tosiaan ole mikään sellainen paikka, jossa tavara IKUISESTI säilyy, muistan lukeneeni joitain suosituksia pakastetun ruoan käytön suhteen. Tämä oli sellainen jo uunissa kypsennetty ja sitten pakastettu juttu. En osaa oikein muutakaan 'syyllistä' keksiä tähän hätään, koska syömäni kasvikset ainakin olivat puhtaita - pesen ne aina - ja muutahan en sitten toisaalta edes syönyt koko päivänä. Vai olisiko sittenkin joku kasvis jäänyt kunnolla pesemättä..?
Olen muuten joskus miettinyt mitähän mahtaisi tapahtua, jos ihmiset söisivät niitä jäätyneitä MAMMUTTEJA, joita silloin tällöin löytyy jostain.. napajäästä? Hih, jo varmaan tulisi mahatauti, jos joku otus on tuhansia vuosia lojunut luonnonpakastimessa. :) Ja onhan joku jäätynyt muinaisihminenkin säilynyt aika hyvässä kuosissa. Siitä vaan kannibaalien grillijuhla pystyyn! Kuinkahan mahtaisi osallistujien käydä!
Hieman äidillistä rohkaisua ja kannustusta
Mies sai työssään sellaisen palkinnon. Taatusti ansaitun, sen vaan sanon, hän kun puurtaa hommaa kuin työjuhta. No, minä sitten erehdyin kertomaan siitä Äetmuorille kerran puhelimessa. Kun hän aina haluaa 'tietää kaiken' ja inhoaa sitä, jos kuulee joltain kolmannelta tällaisen asian.
No siinä taas saimme, sekä mies että minä! Onneksi vaan mies ei ollut kuulemassa anopin 'onnitteluja', vaan vain minä. Inhottavaa se oli silti. Äetmuorin ensimmäinen reaktio tuohon palkintoon oli valehtelematta tämä: 'mistä hyvästä se tuli?' Muorin mielestä kun miehen hommat ovat yhtätyhjänkanssa. Sitten yhä vain parani. Äetmuori alkoi udella, että koska mies oikein 'ylennetään' ja koska tulee joku hienompi titteli. Olen varmasti 100 kertaa selittänyt hänelle miehen työpaikan organisaatiota, mutta sekös menisi perille. Muorille vain tittelit ja arvot merkitsevät jotain. Mies voisi tienata vaikka vaivaiset viisi euroa kuussa, jos vain titteli olisi jotain 'hienoa' Muorin ymmärryksen mukaan.
Kerran hän oli ihan tohkeissaan siitä, kun joku siellä hänen naapurustossaan on titteliltään 'toimitusjohtaja'. Muori ymmärtää sen, että tj on 'jotain hienoa'. Kyseinen mies joskus itsekin naureskelee tittelilleen, koska hänellä on pieni vaatimaton kahden hengen yritys [hän ja vaimo] ja se tj on vähän niinkuin huumorimielelläkin käyntikortissa.
Totuus on, että mies ei ehkä koskaan tule 'ylenemään' ja 'etenemään urallaan' siihen malliin kuin Muori toivoisi. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että hän toimii jo asiantuntijatehtävässä, johon hän pyrki ja jossa hän + työpaikka tahtovat hänen pysyvänkin.
Ihmettelen kuinka Muorilla on VARAA - MUN äitinä, työttömän lortin äitinä - mollata miestä ja hänen työtään. Ja varsinkin kun ajattelee hänen omaa koulutustaan + työpaikkojaan. Muori on aina ollut aivan käsittämättömän kunnianhimoinen - mun ja Siukun puolesta! Ja meidän miestemme! Siukun mieskin on Äetmuorin mielestä melkoinen luuseri, koska ei edes yritä rehtoriksi pyrkiä vaan pysyy 'vain' aineenopettajana. Ihan hullua! Siukun mies H. on harvinaisen tyytyväinen juuri siinä asemassa jossa hän on - hän ei TAHDO rehtoriksi, hän on sen sanonut monta kertaa - mutta Muorin mielestä se on todistus H:n kehnoudesta.
Siukuntyttö A., kummityttöni siis, on viime vuoden aikana järjestänyt itselleen aika järkyttävät teinitukat.. :) Valkoiseksi värjätty, II-IIISO pörröpää.. Ja siihen sopivat vaatteet + meikit. Ja Muori ihmettelee, miksi Siukun perhe ei käy häntä katsomassa! Eiväthän ne raukat uskalla, koska Muori tulee silmille heti, jos joku vain tekee jotain hänen pirtaansa sopimatonta. Hän kyllä antaisi A:n kuulla kunniansa.. Pari vuotta sitten A. värjäsi tukkansa ruskeaksi ja koko sen ajan kun Siukun perhe oli Äetmuorin luona, niin Muori vain huiski A:aa pois silmistään ja sanoi 'hyi, ruma, mene pois'.
Ihme ettei Muori itse tajua sitä millaisena muut hänet kokevat. Omasta mielestään hän on tietysti aivan super, koska 'sanoo asiat rehellisesti' [= loukkaa ihmisiä välittämättä vähääkään heidän tunteistaan] ja 'näyttää tunteensa' [=raivoaa hallitsemattomasti].
3 kokonaista vuorokautta...
.. ja taas herkkuillaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa ostaa Frödingen Prinsessakakun. Muistelen sitten sitä syömällä Victorian ja Danielin häitä! :) Yritän olla ajattelematta Äetmuoria ja hänen ainanegatiivista asennettaan, tai se masentaa mua liikaa.
Noinkohan piankin tulee uusi kuninkaallinen vauva Ruotsin kuninkaanlinnaan? :) No, mikäs on tullessa, kun on armeija lastenhoitajia ja varhaiskasvattajia huolehtimassa tenavasta. Kun tulee itku tai likainen vaippa, niin ei kun komennat jotain pienipalkkaista hoitaman homman. Ja kavereiden kanssa iltamenot jatkunevat ennallaan, kun on aina lastenvahti käden ulottuvilla!
Vatsa sekaisin tarkoittaa siis tässä tapauksessa ripulia. Syytä voin vain arvailla! Saattaa olla, että se johtui vanhentuneesta broilerista, jota söin pakastimesta tuossa eilen. Pakastimen ylähyllylle oli jäänyt aika pitkäksi aikaa sellainen kananpojan rintafilepihvi ja söin sen tietämättä kuinka kauan se on pakastimessa ollut. Eikä se tosiaan ole mikään sellainen paikka, jossa tavara IKUISESTI säilyy, muistan lukeneeni joitain suosituksia pakastetun ruoan käytön suhteen. Tämä oli sellainen jo uunissa kypsennetty ja sitten pakastettu juttu. En osaa oikein muutakaan 'syyllistä' keksiä tähän hätään, koska syömäni kasvikset ainakin olivat puhtaita - pesen ne aina - ja muutahan en sitten toisaalta edes syönyt koko päivänä. Vai olisiko sittenkin joku kasvis jäänyt kunnolla pesemättä..?
Olen muuten joskus miettinyt mitähän mahtaisi tapahtua, jos ihmiset söisivät niitä jäätyneitä MAMMUTTEJA, joita silloin tällöin löytyy jostain.. napajäästä? Hih, jo varmaan tulisi mahatauti, jos joku otus on tuhansia vuosia lojunut luonnonpakastimessa. :) Ja onhan joku jäätynyt muinaisihminenkin säilynyt aika hyvässä kuosissa. Siitä vaan kannibaalien grillijuhla pystyyn! Kuinkahan mahtaisi osallistujien käydä!
Hieman äidillistä rohkaisua ja kannustusta
Mies sai työssään sellaisen palkinnon. Taatusti ansaitun, sen vaan sanon, hän kun puurtaa hommaa kuin työjuhta. No, minä sitten erehdyin kertomaan siitä Äetmuorille kerran puhelimessa. Kun hän aina haluaa 'tietää kaiken' ja inhoaa sitä, jos kuulee joltain kolmannelta tällaisen asian.
No siinä taas saimme, sekä mies että minä! Onneksi vaan mies ei ollut kuulemassa anopin 'onnitteluja', vaan vain minä. Inhottavaa se oli silti. Äetmuorin ensimmäinen reaktio tuohon palkintoon oli valehtelematta tämä: 'mistä hyvästä se tuli?' Muorin mielestä kun miehen hommat ovat yhtätyhjänkanssa. Sitten yhä vain parani. Äetmuori alkoi udella, että koska mies oikein 'ylennetään' ja koska tulee joku hienompi titteli. Olen varmasti 100 kertaa selittänyt hänelle miehen työpaikan organisaatiota, mutta sekös menisi perille. Muorille vain tittelit ja arvot merkitsevät jotain. Mies voisi tienata vaikka vaivaiset viisi euroa kuussa, jos vain titteli olisi jotain 'hienoa' Muorin ymmärryksen mukaan.
Kerran hän oli ihan tohkeissaan siitä, kun joku siellä hänen naapurustossaan on titteliltään 'toimitusjohtaja'. Muori ymmärtää sen, että tj on 'jotain hienoa'. Kyseinen mies joskus itsekin naureskelee tittelilleen, koska hänellä on pieni vaatimaton kahden hengen yritys [hän ja vaimo] ja se tj on vähän niinkuin huumorimielelläkin käyntikortissa.
Totuus on, että mies ei ehkä koskaan tule 'ylenemään' ja 'etenemään urallaan' siihen malliin kuin Muori toivoisi. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että hän toimii jo asiantuntijatehtävässä, johon hän pyrki ja jossa hän + työpaikka tahtovat hänen pysyvänkin.
Ihmettelen kuinka Muorilla on VARAA - MUN äitinä, työttömän lortin äitinä - mollata miestä ja hänen työtään. Ja varsinkin kun ajattelee hänen omaa koulutustaan + työpaikkojaan. Muori on aina ollut aivan käsittämättömän kunnianhimoinen - mun ja Siukun puolesta! Ja meidän miestemme! Siukun mieskin on Äetmuorin mielestä melkoinen luuseri, koska ei edes yritä rehtoriksi pyrkiä vaan pysyy 'vain' aineenopettajana. Ihan hullua! Siukun mies H. on harvinaisen tyytyväinen juuri siinä asemassa jossa hän on - hän ei TAHDO rehtoriksi, hän on sen sanonut monta kertaa - mutta Muorin mielestä se on todistus H:n kehnoudesta.
Siukuntyttö A., kummityttöni siis, on viime vuoden aikana järjestänyt itselleen aika järkyttävät teinitukat.. :) Valkoiseksi värjätty, II-IIISO pörröpää.. Ja siihen sopivat vaatteet + meikit. Ja Muori ihmettelee, miksi Siukun perhe ei käy häntä katsomassa! Eiväthän ne raukat uskalla, koska Muori tulee silmille heti, jos joku vain tekee jotain hänen pirtaansa sopimatonta. Hän kyllä antaisi A:n kuulla kunniansa.. Pari vuotta sitten A. värjäsi tukkansa ruskeaksi ja koko sen ajan kun Siukun perhe oli Äetmuorin luona, niin Muori vain huiski A:aa pois silmistään ja sanoi 'hyi, ruma, mene pois'.
Ihme ettei Muori itse tajua sitä millaisena muut hänet kokevat. Omasta mielestään hän on tietysti aivan super, koska 'sanoo asiat rehellisesti' [= loukkaa ihmisiä välittämättä vähääkään heidän tunteistaan] ja 'näyttää tunteensa' [=raivoaa hallitsemattomasti].
3 kokonaista vuorokautta...
.. ja taas herkkuillaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa ostaa Frödingen Prinsessakakun. Muistelen sitten sitä syömällä Victorian ja Danielin häitä! :) Yritän olla ajattelematta Äetmuoria ja hänen ainanegatiivista asennettaan, tai se masentaa mua liikaa.
Noinkohan piankin tulee uusi kuninkaallinen vauva Ruotsin kuninkaanlinnaan? :) No, mikäs on tullessa, kun on armeija lastenhoitajia ja varhaiskasvattajia huolehtimassa tenavasta. Kun tulee itku tai likainen vaippa, niin ei kun komennat jotain pienipalkkaista hoitaman homman. Ja kavereiden kanssa iltamenot jatkunevat ennallaan, kun on aina lastenvahti käden ulottuvilla!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Muiden merkitys
Yksi huono juttu [ikuisessa] työttömyydessä on se, että ei voi peilata itseään muihin. Itsensä näkeminen muiden silmin - sitä ei tapahdu, kun elämässä ei OLE muita. Satunnaisia tapaamisia ystävien kanssa ei lasketa, koska ne eivät ole PÄIVITTÄISTÄ kontaktia toisiin ihmisiin. Minulla ei tietyssä mielessä ole mitään käsitystä siitä, millaisena muut näkevät mut. Usein KUVITTELEN tietäväni mitä muut ajattelevat [että olen hullu, outo], mutta en voi tietää varmasti. En saa jokapäiväistä palautetta itsestäni. Sitä saa työssäkäyvä, ja vielä aika puolueettomilta ihmisiltä, kun työkaverit eivät ole perhettä tai sydänystäviä.
Mies tavallaan arvostaa mua. Hänen mielestään olen sitä ja tätä kaunista + hyvää. Mutta hän myös sanoo, että olen hänen mielestään hiukan tasapainoton. Tarkoittaen nyt tätä syömishommailua ja muuta, eli ei millään vaarallisella tavalla hullu ympäristölleni. Ehkä on hyväkin, että en ole työelämässä. Ehkä sielläkin ihmiset pitäisivät mua tasapainottomana.
Ihminen, joka ei ole jatkuvassa kontaktissa muihin, menettää pian kykynsä olla muiden keskellä. Se on taito sekin, ja se voi ruostua. Mulle on varmaan [=takuulla] käynyt niin. Väsyn kovasti jos olen isojen ihmisjoukkojen keskellä PITKÄÄN. Tai jossain sukujuhlassa tms. pitkään. Avainsana on tuo pitkään. Lyhyen ajan jaksan olla.
Häpeän hirveästi kun tajuan, että J O S koskaan työllistyisin, niin saattaisin tarvita... jotain pitkäaikaistyöttömien KUNTOUTUSPROJEKTIA!! Kaikilla varmaan on mielikuva näistä kuntoutujista. Luin kerran sellaisesta projektista ja se oli kieltämättä aika rajua tekstiä. Kuinka ihmiset niissä tarvitsevat tukihenkilöä jopa henkilökohtaisesta hygieniasta muistuttamiseen ym..!! Niin, varmaan kaikki mieltää nyt minutkin jonain haisunäätänä. Vaan kun en ole. Olen vain kasvanut aika ihmisaraksi ja en tiedä pystyisinkö ihan helposti olemaan 8 h muiden keskellä. SIKSI kai tarvitsisin kuntoutusta - mutta en kehtaa lähestyä ketään asian tiimoilta - olen siis ikuinen työtön lortti. Äh!
On tavallaan aika kovaa, kun on kasvanut ja elää sellaisten konstailemattomien [Muorin lempisana!] no-nonsense -ihmisten keskellä. Muori ei tajuaisi mitään kuntoutusprojekteja, vaan pitäisi niitä luusereiden hommina. En muuten jaksa uskoa miehenkään vanhempien kauhean paljon paremmin niitä tajuavan, tosin varmasti enemmän kuin Muori - heillä on laajempi kokemuspohja tästä elämästä + ihmisten erilaisista vaikeuksista, joten siinä mielessä ovat ymmärtäväisempiä. Mutta silti.
Mies meni katsastuskonttoriin -
- - ja kaaransa tuli hylätyksi, kuten mies arvelikin vähän. Mutta hyvä uutinen on kuulemma se, että noteerattuja vikoja - korjattavia vikoja - on vähemmän kuin mitä mies oletti. Eikä kuulemma tarvitse alkaa hitsata autoa. Sitäkin on joskus tehty.
Minun romurautani karjaisi taas oikein komeasti, kun kauppan pihalta lähdin! :( Piti käydä kauppassa TAAS, koska olin unohtanut ostaa lohta, laitoin sitä ruoaksi tänään. Inhoan sitä kun auto karjaisee kun yritän sitä käynnistää, ihmiset aina säpsähtävät sitä kirskunaa ja sitten minua nolottaa. Jotkut jopa nauravat sille äänelle, no ei kai heitä syyttääkään voi!
9 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun! Mitähän sitten leipoisi? Viime mässyssä selittelin miehelle, että kaikki ylenpalttinen leivonta oli 'Vickanin ja Danielin häiden kunniaksi' [HAH, HAH!], mutta mies tuntee mut jo niin hyvin, että häntä huvitti. :) Kyllähän katsoin niitä häitä paljonkin - ja mieskin katsoi, aina siihen asti kun V & D lähtivät sille veneajelulle! Tai mikä soutuvene se nyt oli.
Yllättävää että mieskin katsoi, vaikka hän yhdessä vaiheessa melkein PILKKASI häitä! :( Se oli meillä erimielisyys, minä kun odotin niitä kovasti ja olin melkein hääkuumeessa. Mutta säälin tuoretta avioparia, kun häät olivat koko kansan tapahtuma. :( Varmasti kauhean stressaavaa viettää häitä koko ajan kameroiden ja toimittajien keskellä. Kun muutenkin häät voivat stressata, vaikkei ihminen olisi mikään julkimo.
Pidin Vickanin puvusta.. Mutta SULHASESTA pidin vielä enemmän! Tietysti säälinkin häntä, koska tästä eteenpäin hän on koko elämänsä ajan toimittajien ja paparrazzien laillista riistaa. Vaikka pari eroaisi, niin Danny tulee aina olemaan 'se mies, joka oli naimisissa prinsessan kanssa'. Se on iso päätös, tuollaiseen elämään alkaminen, kun on vasta vähän yli 30. Elettävänä on kai noin 60 vuotta julkisuuden valokeilassa! Sellaisinakin päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.. No, D. oli kuitenkin hurjan komea ja aidosti 'prinssillinen'! Tykkään tuollaisista 'tuhkimotarinoista', mun mielestä olisi jotenkin ällöttävää jos V. olisi mennyt naimisiin jonkun Wanhan Rahan tai siniverisen kanssa!
Alkoi oikein harmittaa kun en ostanut Tiimarista itselleni leikki-tiaaraa! :) Näin sellaisia joillakin ihmisillä telkussa, esim. eräs ruotsinopettaja oli kai kotonaan järjestänyt 'varjojuhlat' ja siellä oli ollut naisilla ja tytöillä sellaiset.. ja Frödingen prinsessakakkua tarjolla! :)
Mies tavallaan arvostaa mua. Hänen mielestään olen sitä ja tätä kaunista + hyvää. Mutta hän myös sanoo, että olen hänen mielestään hiukan tasapainoton. Tarkoittaen nyt tätä syömishommailua ja muuta, eli ei millään vaarallisella tavalla hullu ympäristölleni. Ehkä on hyväkin, että en ole työelämässä. Ehkä sielläkin ihmiset pitäisivät mua tasapainottomana.
Ihminen, joka ei ole jatkuvassa kontaktissa muihin, menettää pian kykynsä olla muiden keskellä. Se on taito sekin, ja se voi ruostua. Mulle on varmaan [=takuulla] käynyt niin. Väsyn kovasti jos olen isojen ihmisjoukkojen keskellä PITKÄÄN. Tai jossain sukujuhlassa tms. pitkään. Avainsana on tuo pitkään. Lyhyen ajan jaksan olla.
Häpeän hirveästi kun tajuan, että J O S koskaan työllistyisin, niin saattaisin tarvita... jotain pitkäaikaistyöttömien KUNTOUTUSPROJEKTIA!! Kaikilla varmaan on mielikuva näistä kuntoutujista. Luin kerran sellaisesta projektista ja se oli kieltämättä aika rajua tekstiä. Kuinka ihmiset niissä tarvitsevat tukihenkilöä jopa henkilökohtaisesta hygieniasta muistuttamiseen ym..!! Niin, varmaan kaikki mieltää nyt minutkin jonain haisunäätänä. Vaan kun en ole. Olen vain kasvanut aika ihmisaraksi ja en tiedä pystyisinkö ihan helposti olemaan 8 h muiden keskellä. SIKSI kai tarvitsisin kuntoutusta - mutta en kehtaa lähestyä ketään asian tiimoilta - olen siis ikuinen työtön lortti. Äh!
On tavallaan aika kovaa, kun on kasvanut ja elää sellaisten konstailemattomien [Muorin lempisana!] no-nonsense -ihmisten keskellä. Muori ei tajuaisi mitään kuntoutusprojekteja, vaan pitäisi niitä luusereiden hommina. En muuten jaksa uskoa miehenkään vanhempien kauhean paljon paremmin niitä tajuavan, tosin varmasti enemmän kuin Muori - heillä on laajempi kokemuspohja tästä elämästä + ihmisten erilaisista vaikeuksista, joten siinä mielessä ovat ymmärtäväisempiä. Mutta silti.
Mies meni katsastuskonttoriin -
- - ja kaaransa tuli hylätyksi, kuten mies arvelikin vähän. Mutta hyvä uutinen on kuulemma se, että noteerattuja vikoja - korjattavia vikoja - on vähemmän kuin mitä mies oletti. Eikä kuulemma tarvitse alkaa hitsata autoa. Sitäkin on joskus tehty.
Minun romurautani karjaisi taas oikein komeasti, kun kauppan pihalta lähdin! :( Piti käydä kauppassa TAAS, koska olin unohtanut ostaa lohta, laitoin sitä ruoaksi tänään. Inhoan sitä kun auto karjaisee kun yritän sitä käynnistää, ihmiset aina säpsähtävät sitä kirskunaa ja sitten minua nolottaa. Jotkut jopa nauravat sille äänelle, no ei kai heitä syyttääkään voi!
9 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun! Mitähän sitten leipoisi? Viime mässyssä selittelin miehelle, että kaikki ylenpalttinen leivonta oli 'Vickanin ja Danielin häiden kunniaksi' [HAH, HAH!], mutta mies tuntee mut jo niin hyvin, että häntä huvitti. :) Kyllähän katsoin niitä häitä paljonkin - ja mieskin katsoi, aina siihen asti kun V & D lähtivät sille veneajelulle! Tai mikä soutuvene se nyt oli.
Yllättävää että mieskin katsoi, vaikka hän yhdessä vaiheessa melkein PILKKASI häitä! :( Se oli meillä erimielisyys, minä kun odotin niitä kovasti ja olin melkein hääkuumeessa. Mutta säälin tuoretta avioparia, kun häät olivat koko kansan tapahtuma. :( Varmasti kauhean stressaavaa viettää häitä koko ajan kameroiden ja toimittajien keskellä. Kun muutenkin häät voivat stressata, vaikkei ihminen olisi mikään julkimo.
Pidin Vickanin puvusta.. Mutta SULHASESTA pidin vielä enemmän! Tietysti säälinkin häntä, koska tästä eteenpäin hän on koko elämänsä ajan toimittajien ja paparrazzien laillista riistaa. Vaikka pari eroaisi, niin Danny tulee aina olemaan 'se mies, joka oli naimisissa prinsessan kanssa'. Se on iso päätös, tuollaiseen elämään alkaminen, kun on vasta vähän yli 30. Elettävänä on kai noin 60 vuotta julkisuuden valokeilassa! Sellaisinakin päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.. No, D. oli kuitenkin hurjan komea ja aidosti 'prinssillinen'! Tykkään tuollaisista 'tuhkimotarinoista', mun mielestä olisi jotenkin ällöttävää jos V. olisi mennyt naimisiin jonkun Wanhan Rahan tai siniverisen kanssa!
Alkoi oikein harmittaa kun en ostanut Tiimarista itselleni leikki-tiaaraa! :) Näin sellaisia joillakin ihmisillä telkussa, esim. eräs ruotsinopettaja oli kai kotonaan järjestänyt 'varjojuhlat' ja siellä oli ollut naisilla ja tytöillä sellaiset.. ja Frödingen prinsessakakkua tarjolla! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)