Oksennusta kurkussa

Nyt tässä herkkuilussa kävi pitkästä aikaa sellainen kielteinen juttu. Heräsin sunnuntaiaamuna ja tuntui kuin olisi kurkku ja suun pohja ollut... yrjössä.. :( Mutta kuitenkaan EN ollut oksentanut tyynylle tms.. joten se oli vain siellä kurkussa. Joku lukija kerran minulle vihjaisi, että se voisi olla merkki refluksitaudista, mutta enpä tiedä - ehkä [kun se kerran aina vain mässäillessä tulee, jos tulee] se on vain seurausta.. ahneudesta. :( Joka tapauksessa se oli aika kurja ilmiö.

Maistoin kahta ihanaa uutta suklaaherkkua, Maraboun Cookies & Cream-levyä. Se oli MELKEIN yhtä hyvää kuin Caramel & Crip, mutta sanoisin silti että karamellikrispi on niin ihmeen ihanaa, ettei sitä kai oikeastaan voi ylittää.. Pidin siitä, että tuossa kuukies-levyssä oli tummaa suklaakastiketta maitosuklaan sisällä! Voi luoja, aika hieno keksintö! Ja se kreemi, se kreemi.. Kuukies saa kouluarvosanan 9.

Sitten seuraa moussesuositus: Pirkan suklaamousse, sitä kannattaa kokeilla jos pitää tummasta suklaasta ja täyteläisestä moussesta! Se on aivan pistämätöntä ja saa kaikki aiemmin maistamani suklaamousset tuntumaan jotenkin.. aneemisilta.. Paketissa oli kaksi pientä sievää moussepurkkia, á 90 grammaa! Hih, noloa tunnustaa mutta mun piti ostaa niitä kaksi.. eli yhteensä vedin 4 tuollaista pikkuista moussea, ihan yksin. ;) On ne vain niin hyviä. Annan kouluarvosanalla täyden kympin ja plussan päälle vielä.

Tuplan vohvelisuklaauutuuttakin tuli maistettua. Olihan se hyvää, vähän tuli mieleen Kismet. Vohvelisuklaana oikein hyvää, koulussa se olisi kahdeksan ja puoli.

Tänään

Kävin kauppasta ruoka-aineet tälle päivälle. Enkä hamstrannut.. tuntuu kuin vielä olisin ihan tiltissä siitä viime viikonlopusta, eli ei oikein edes tehnyt mieli notkua makeishyllyllä vanhaan malliin. :( Ärsyynnyin vähän kassajonossa, kun eräs ihminen ilmeisesti kuvitteli sen luottokorttikuitin allekirjoituksen olevan joku kaunokirjoituksen maailmanmestaruuskisa.. eli siinä kassalla piti tuhertaa kaikki kolme nimeään hiiiiiitaasti ja mahdollisimman kauniilla käsialalla vielä, hoh hoh. Itse tyydyn vetäisemään lähinnä nimikirjaimeni niihin kuitteihin.

Oli tänään sellainen aika huono fiilis kauppassa muutenkin. On kuin - no, koin jotenkin olevani 'liikaa' siellä.. olevani tiellä. Ihmisten tiellä siis. Ostin appiukolle synttärikortinkin, hänellä on syntymäpäivä lokakuun alussa. Mä olen jo tottunut siihen, että jos en muista tällaisia juttuja, niin mies ei sitä myöskään tee. ;) Kuinkahan moni aikuisen miespuolisen suomalaisen äiti tai isä saa synttärikortin vain siksi että MINIÄ muistaa sen laittaa..? Aika kauheaa oikeastaan ajatella. Suomalaiset tytöt ja pojat kasvatetaan vieläkin todella eri tavalla. Tyttöjen kohdalla korostetaan sosiaalisten suhteiden hoitamisen tärkeyttä ja ihmisten huomioon ottamista. Poikien kohdalla taas - no jaa, en tiedä MITÄ siinä sitten korostetaan, mutta ei ainakaan toisten huomioimista tai muistamista. Luin vähän aikaa sitten yhden tosi koskettavan kirjan, omaelämänkerran jossa yksi [suomalainen] tyttö kertoi äitinsä kuolleen kun hän oli aika pieni. Isä ei koskaan järjestänyt tälle tytölle mitään syntymäpäiväiloa, ei leiponut tai ostanut kakkua tms. Hän ei yksinkertaisesti tullut edes ajatelleeksi sellaista. Oikein sydäntä särki sitä lukea eikä tuo tapahtunut joskus 50-luvulla, vaan 80-luvulla! Että silleen.

Siivoten ja sotkien

Suklis on taas siivonnut ihan vimmassa. Onneksi sentään jaksan, oli nimittäin aika huono päivä eilen. Oksensin! Ja EI, ei se johtunut mässäämisestä, koska en ole mässännyt, en tietenkään, kun se hetki koittaa vasta 1 kokonaisen vuorokauden kuluttua. En suoraan sanottuna tiedä miksi puhalsin ryynit, niin nyt vain KÄVI! :(

Oli aika kamalaa.. Yhtäkkiä vain ruoan jälkeen [ruoka oli lihamureketta, josta yleensä tykkään tosi paljon] tuli kauhea hiki ja oli pakko päästä vessaan ja KLURT! Voih! Heti tuli siis ruoka ylös. En koko sinä päivänä pystynyt enkä uskaltanut syödä mitään, ajattelin että se tulee taas! Oli muutenkin kauhean heikko ja voimaton olo.

Äh, siis tämä sattui tiistaina! Nythän eletään jo torstaita, joten eilinen oli keskiviikko! Pitää muistaa aina tämä kun kirjottaa. Onneksi nyt enää ei ole ollut mitään ongelmia ja ruoka menee alas normaalisti. Mies alkoi ajatella, että olisiko kasviksissa ollut jotain, olisiko ne esim. olleet vähän huonosti pestyjä tai jotain. Onhan se tietysti mahdollista. Tai jos marjoissa on ollut jotain.. ketunpissaa.. ;)

Pesin vessan tietysti oksun jälkeen, mutta silti on jotenkin sellainen OLO kuin se olisi likainen! Ja kuin olisi pakko vaihtaa ainakin wc-raikastin. Sottapytty!

Mies alkuun luuli, että mulla on oikein vatsatauti ja vältteli vähän suukontaktia. :) Mutta nyt uskaltaa jo juoda samasta lasistakin, hih! :)

Jo synkistelin tiistaina, ajattelin että herkkuilu ja kaikki menee pilalle, mutta onneksi se oli vain sellainen lyhyt kohtaus! Kai se sitten on niin, että kerran puoleen vuoteen Suklis ottaa kaukopuhelun Norjaan. Edellinen kerta oli itsenäisyyspäivänä ja kai sitten kesällä oli pakko kokea se myös. Huh!

Oksensin

Heitin sitten yrjöt, tai laatat, tai tuli oksu. Valitkoon kukin sopivan sanan. Eräs virstanpylväs on siis saavutettu. :( Syy: ahmin liikaa. Jaksoin kaikki prinsessakakut, mokkapalat, suklaat, korvapuustit. Sitten kello 18 oli ruokaa, mies laittoi lasagnea. Se on minun herkku, mutta nyt oli maha liian täynnä. Söin ihan pikkupikkuruisen palasen. Sitten masu tuntui niin täydeltä, kuin KIVELTÄ.. sanoin, että menen pitkälleen sänkyyn. Meninkin.

Makailin siellä hetken, sitten tuli jano. Menin keittiöön ja näin sen lopun lasagnen siinä vuoassa jäähtymässä. Se oli liikaa. Menin vessaan, otin WC-raikastimen pois ja LAATTASIN. Sieltä tuli melkein sulamatonta lasagnea. Muuta ei.. Ääni oli melkoista kurlutusta ja karjumista ja rykimistä. :( Ei kovin naisellista. ;(

No se loppui sitten siihen. Purin purkkaa, harjasin hampit ja takaisin sänkyyn potemaan pahaa oloa. Heikotti, jäsenet tärisi, oli kylmä. Mies toi kiltisti mulle vesilasin ja laittoi sen yöpöydälle Ilona-lehden päälle [ettei puiseen yöpöytään tulisi lasinrengasjälkeä]. Nukuin, lueskelin kirjaa, mietiskelin kaikkea.

En halua elää näin. Oksentaminen noin täydellä masulla voi olla vaarallistakin. Yksi bulimikko kuoli siihen. Kuoli pytylle. Taisi olla sydän, joka petti. En muista repesikö mahalaukku. Ruumiinavauksessa kuitenkin mahassa oli ällistyttävän suuri määrä kaikkea, sitä ei melkein uskottu fyysisesti mahdolliseksi. 19-vuotias hento vaalea tyttö. Näin kuvia netissä, vaikkei sellaisia fotoja mielellään katsele. Taisi olla amerikkalainen.

En halua elää näin, miksi siis elän näin. Miksi satutan itseäni syömisillä? Miksi MÄSSYkään ei ole minulle ilo vaan siihen liittyy aina se pelon tunne. Että meneekö överiksi vai ei. Ja nyt meni. EN siis oksentanut mielihalusta, EN työntänyt sormia kurkkuun, vaan se vain TULI, sitä ei voinut estää. Kauhea olo.

Mies sanoi että on huolissaan minusta, terveydentilastani siis. Mua masentaa itsenäisyyspäivän viettäminen tuolla lailla. Kun olisi voitu katsoa yhdessä vaikka Linnan juhlaa.. ja sitten minä teen noin.. Yrjöän ja sitten makaan makkarissa yksikseni. Ja kun miesparka vielä hyvää ruokaa teki.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä. Syödä vähemmän..? ;)