Olin tuossa laivareissulla erään ystäväni kanssa. Siinä oli tilanteena se, että porukassa olin siis minä, sitten se ystäväni, ja ystäväni 2 hyvää ystävää, joista kumpaakaan en ollut koskaan tavannut. Meillä oli ihan kivaa, vaikka tavallaan koinkin sellaista pientä ulkopuolisuuden tunnetta. Se pohjautui siihen, koska en juo paljonkaan tätä nykyä - varsinkin lääkkeitten lopetuksen jälkeen on kuin olisi mennyt juomisesta 'maku' ja HYVÄ niin.. ja sitten toinen syy ulkopuolisuuteen oli ehkä sekin, että en ole kovin kovaääninen tai 'riehakas', vaikka omasta mielestäni osaan silti pitää hauskaa.
Tuolla reissulla tuli sitten puhetta ihmissuhteista, miessuhteista. Siellä yksi oli juuri naimisiin mennyt, toinen oli vakaasti harkitsemassa avioeroa ja kolmannen avoliitto rakoili. Sitten neljäs olin mä, suht' tyytyväisesti pitkäaikaisaviossa. Minua tavallaan häiritsi hiukan se, kun tuo ystäväni levitti kaikki mun juttuni [vuosia sitten koetut, tehdyt, HÄNELLE ja vain hänelle luottamuksella uskotut] näiden muiden ihmeteltäväksi. En tajua miksi hän teki niin - ehkä hän oli aika humalassa, varmasti olikin, mutta tarkoitan siis, ettei MINUSSA voinut olla ainakaan se syy, koska itse en mitenkään rääpinyt hänen menneisyyttään.
Tuntui vain ikävältä, kun en ollenkaan tuntenut niitä kahta muuta, ja sitten tuollaiset aikoinaan hyvinkin yksityiset ja arat jutut tuli julki. Ja kai sekin vähän loukkasi, että ne otettiin esiin ikään kuin 'viihteeksi', kevyen jutustelun ja sellaisen kohteeksi.
Tavallaan kummallista kuinka erilaisia me ihmiset tässä suhteessa olemme. On varmasti sellaisia, jotka kehittävät tosi-tosi nopeasti luottamukselliset välit äsken tapaamiinsa ihmisiin, mutta MINÄ en oikeastaan ole sellainen. Pystyn tuntemaan lämpöä, ystävällisyyttä, empatiaa.. mutta luottamuksen synty vie ainakin mulla paljon pitemmän aikaa.
Oikeastaan olen aika harvoin antanut mitään neuvokkeja nuoremmille täällä blogissa.. Hehe, nyt voisin oikeastaan aloittaa! Ja se on tässä: on parempi olla puhumatta kuin puhua. Jollekin ihmiselle uskomaasi asiaa et saa takaisin, ja se ihminen voi harkintansa mukaan tuoda sen sinulle mahdollisesti kipeän asian koko maailman ihmeteltäväksi. Kannattaa siis miettiä TARKKAAN, ennen kuin uskoutuu ystävälle!!! Ja sen mietinnän jälkeenkin taitaisi olla parasta jättää se tekemättä. Kaikki tällaiset uskotut jutut, salaisuudet, koetut vaikeudet.. ne on hiukan kuin YDINJÄTE. Ne pysyvät radioaktiivisina ja haitallisina pitkään. Kysymys onkin siitä, että säilyykö sinun ystävyytesi tähän uskottuusi yhtä kauan? Ymmärrättekö luottamuksellisuuden samalla tavalla?
Olin silti aika cool, vaikka noin nyt kävi, en siis mitenkään osoittanut sitä käytökselläni, että olin tavallaan aika loukkaantunut ja järkyttynytkin/yllättynyt siitä koko jutusta. Vähän jäi paha maku suuhun, ja se on kurjaa.
En oikein tiedä noista risteilyistäkään.. Joskus tuntuu kuin päätarkoitus niissä olisi juoda pää mahdollisimman täyteen. Enkä tiedä sitäkään SOVINKO minä oikeasti siihen seuraan. Tuntuu joskus painostavalta, jos oma hiljaisuus [kuten sanottu, olen kyllä ihan iloinen ja hymyävä, mutta en huuda, hihku enkä melskaa, kun en oikein osaa tai koe sitä luontevaksi] aiheuttaa sellaisia kommentteja, että eikös sulla ole hauskaa tms.
Mulla on elämässäni sellaisena toistuvana teemana joutuminen tilanteisiin, joista en pidä. Ja se johtuu kyvyttömyydestä sanoa EI. Nyt olen kuitenkin PÄÄTTÄNYT.. vakaasti, huom! että en taida enää lähteä reissuun, koska oikeasti en nauti kuitenkaan siitä niin paljon, että se kannattaisi. Mun ei todellakaan pitäisi yrittää miellyttää muita ihmisiä niin paljon, että hukkaan itseni!
Harmi vaan, että en uskalla/kehtaa sanoa ihmisille koskaan suoraan, että en PIDÄ jostain jutusta, tai ettei se ole minua varten. Jos sanon, etten pääse, niin keksin aina jonkun muka aiemman menon tyyliin 'voi että, juuri nyt ei käy, kun lupasimme sinä viikonloppuna mennä miehen veljen luona käymään..' ja niin poispäin.
Toisaalta olen huomannut senkin, että monille ihmisille se, jos sanot ettet pidä jostain, on melkein kuin aggressiota. Ihan kuin niin sanomalla jotenkin [muka] arvostelisi niitä ihmisiä, jotka siitä nauttivat! Minusta se on ihan hullua. Itse voin tässä kertoa, etten pidä hevimusiikista, eikä se ole mitään arvostelua niitä ihmisiä kohtaan, jotka pitää. Mun makuun nyt vaan sattuu sopimaan paremmin vaikka joku Pink kuin Iron Maiden.
Mässykeksintö!
Minä se olen varsinainen mässäilyn Pelle Peloton! Keksijä suuri ja luova! Nyt huomasin yhden jutun: Lidlin vaniljajäätelö - sellainen Bourbon-vaniljajuttu, litran paketti - on VALTAVAN hyvää, herkullista, täyteläistä ja vaniljaista.. Ja sitten kun sen yhdistää makunsa mukaan kinuskikastikkeeseen, kermavaahtoon, suklaamuruihin - niin siinäpä on sitten oiva oman maun mukainen jäde, joka ei pettymystä tuota! Tästä lähtien taidan AINA tehdä niin, että ostan litran tuota Lidlin unelmaherkkua ja sitten tuunaan sitä tarpeen mukaan. ;) Tein miehelle jätskiannoksen siitä, suklaakastikkeesta, suklaakakunpalasta ja suklaamuruista ja hän tykkäsi PALJON! Itse tosiaan olin kinuskilinjalla.. Nams..
Toin laivaltakin herkkuja. Ostin sellaisen Camille Blochin suklaamousselevyn - se tuli syötyä jo poistulomatkalla - ja Mozartin kuulia ja Milkan keksi-suklaalevyn. CB oli ihana yllätys! Kaduttaa kun en ostanut useampia sellaisia! Varmaan ovat maissa paljon hintavampia, kun eivät laivallakaan olleet mitenkään halpoja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYraportti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYraportti. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. marraskuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
Iso pää, pienempi vatsa
Onkohan minulla jotenkin JÄTTIMÄINEN pää? Mietin vaan, kun moni hiuspanta vähän ahdistaa, tai aiheuttaa jopa päähän särkyä! Tänäänkin käytin hiuspantaa ja oli yhdessä vaiheessa pakko vaihtaa sen asentoa.. päätä jomotti! Voikohan tuollainen panta blokata verenkierron? Hih, ei veri nouse päähän.. :) Ei se tietenkään aivoihin menevää verta tuki, mutta pintaverenkierron voi kai hyvinkin. Pannoista en kuitenkaan luovu, on ne sen verran käteviä ja helppoja. Särkeköön pää sitten vaan.. Tai pitää varmaan seuraavan kerran pantaostoksilla etsiä myyjä käsiin ja pyytää jotain jättipäille tarkoitettuja pantoja. :)
Viikonlopun mässäys meni ihan hyvin. Mutta.. sunnuntaiaamuna oli vatsani kauhean kipeä! Tarkoitan nyt sitä, että minua oksetti. Jännä juttu, koska yleensä jos mässäyksessä oksettaa, niin se oksutunne tulee aikalailla HETI mässäämisen jälkeen. Sunnuntaiaamuna olin ollut pitkään syömättä mitään - silti, oli paha olo.. Onneksi EN oksentanut, mutta ei se kovin kaukana ollut. Saattaa olla että söin jotain sopimatonta. Tai sitten vatsani on vain niin pieni, ettei se kestä sellaisia rajuja sessioita. Hah hah, 'pieni', joo....
Ehkä nyt tuli vietettyä hulvaton mässy koska jännitän niitä lähihoitajahaastatteluun liittyviä juttuja. Siis: PÄÄSENKÖ edes haastatteluun? Minähän reagoin moniin tuollaisiin juttuihin syömällä..
Olen kuitenkin nyt päättänyt lopettaa sen vatvomisen, että pääsenkö haastatteluun/koulutukseen. Yritän olla kokonaan ajattelematta sitä! Hakemus on sisällä, kutsu haastatukseen joko tulee tai ei - en minä sille enää tässä vaiheessa mitään mahda. Sitten koittaa se vaikein osa itseni rauhoittelua: pitää yrittää keksiä myös hyviä puolia siitä jos EN pääse haastatteluun enkä koulutukseen. Yritän nimittäin aina keksiä asioista myös hyviä puolia, vaikka kuinka synkältä näyttäisi. Hyvä puoli pääsemättömyydessä voisi olla se, että mies ainakin olisi tyytyväinen, tai ei ainakaan pettyisi. Hänestä minä en nimittäin oikein sopisi tuolle alalle. Tiedän tuon kuulostavan aika kauhealta, ihan kuin mies ei tukisi mua. Hän kyllä tukee, mutta meillä on aika erilaiset näkemykset mulle sopivasta työstä. Mies kerran sanoi, ettei hän oikein osaa kuvitella mitään mulle oikein sopivaa työtä. Sekin voi kuulostaa pahalta, muttei hän sanonut sitä loukkaamismielessä! Ehkä mä vaan olen vähän vääränmallinen palikka jokaiseen yhteiskunnan reikään. Mutta katsotaan.. saa nähdä miten käy! :)
Viikonlopun mässäys meni ihan hyvin. Mutta.. sunnuntaiaamuna oli vatsani kauhean kipeä! Tarkoitan nyt sitä, että minua oksetti. Jännä juttu, koska yleensä jos mässäyksessä oksettaa, niin se oksutunne tulee aikalailla HETI mässäämisen jälkeen. Sunnuntaiaamuna olin ollut pitkään syömättä mitään - silti, oli paha olo.. Onneksi EN oksentanut, mutta ei se kovin kaukana ollut. Saattaa olla että söin jotain sopimatonta. Tai sitten vatsani on vain niin pieni, ettei se kestä sellaisia rajuja sessioita. Hah hah, 'pieni', joo....
Ehkä nyt tuli vietettyä hulvaton mässy koska jännitän niitä lähihoitajahaastatteluun liittyviä juttuja. Siis: PÄÄSENKÖ edes haastatteluun? Minähän reagoin moniin tuollaisiin juttuihin syömällä..
Olen kuitenkin nyt päättänyt lopettaa sen vatvomisen, että pääsenkö haastatteluun/koulutukseen. Yritän olla kokonaan ajattelematta sitä! Hakemus on sisällä, kutsu haastatukseen joko tulee tai ei - en minä sille enää tässä vaiheessa mitään mahda. Sitten koittaa se vaikein osa itseni rauhoittelua: pitää yrittää keksiä myös hyviä puolia siitä jos EN pääse haastatteluun enkä koulutukseen. Yritän nimittäin aina keksiä asioista myös hyviä puolia, vaikka kuinka synkältä näyttäisi. Hyvä puoli pääsemättömyydessä voisi olla se, että mies ainakin olisi tyytyväinen, tai ei ainakaan pettyisi. Hänestä minä en nimittäin oikein sopisi tuolle alalle. Tiedän tuon kuulostavan aika kauhealta, ihan kuin mies ei tukisi mua. Hän kyllä tukee, mutta meillä on aika erilaiset näkemykset mulle sopivasta työstä. Mies kerran sanoi, ettei hän oikein osaa kuvitella mitään mulle oikein sopivaa työtä. Sekin voi kuulostaa pahalta, muttei hän sanonut sitä loukkaamismielessä! Ehkä mä vaan olen vähän vääränmallinen palikka jokaiseen yhteiskunnan reikään. Mutta katsotaan.. saa nähdä miten käy! :)
maanantai 7. helmikuuta 2011
Masentava muisto: kultamaalattu tipu
Olin ½ vuotta peruskouluajastani samassa koulussa siskoni kanssa. Hän siis oli 9. luokalla ja mä 4. Ala-asteella ja yläasteella oli yhteisiä tiloja - jumppasali ja ruokala yms. - mutta noin muuten ne rakennukset olivat sellaisella lasiovella eristettyjä. Välitunneilla sitten siinä samalla pihalla kyllä oltiin.
Muistan että se oli vähän ennen pääsiäistä. Me olimme askarrelleet koulussa sellaiset kipsilinnut, jotka piti kultamaalilla maalata. Ne piti saada pääsiäiseksi valmiiksi [miksi?? miten ne tiput muka liittyi Pääsiäisen Sanomaan??] ja koska se ei näyttänyt onnistuvan niin opettaja keksi että jäädään koulun jälkeen maalaamaan ne.
Äetmuori on aina ollut kova huolehtimaan. Hän aina vaati, että pitää ilmoittaa missä me olemme ja sellaista.. No, mä tietysti hermostuin kauheasti tuosta opettajan ideasta, koska ajattelin että Muori on sitten
a) soittamassa poliisille mun kadonneen [ei muuten olisi ollenkaan mahdoton visio]
b) tulemassa kouluun mua etsimään
c) soittelemassa kavereiden vanhemmille tms. noloa.
Sitten välkällä menin Siukun luo ja sanoin hänelle tuosta jutusta. Hyppelin hänen ja hänen kaverinsa ympärillä - no hei, olin 10 - ja sanoin, että Siukun ON MUISTETTAVA sanoa tästä Muorille.
Muori haukkui mut sitten illalla, sanoi Siukun kertoneen mun olleen hysteerinen [!] koulussa - se hyppely? - ja vaikuttaneen ihan hullulta.
Se jotenkin loukkasi. Siksihän mä siitä Siukulle kerroin, kun oikeasti pelkäsin että mikä Muorin reaktio on, jos en ole kotona normaalisti. Häneltä nimittäin saattoi odottaa ihan mitä vaan. Me olimme juuri vasta muuttaneet silloin paikkakuntaa ja Muori oli kotona purkamassa muuttolaatikoita ja hermot kireällä.
Ehkä Siukkua harmitti, kun 10-vuotias pikkusisko tuli häiritsemään välituntijuttelua kaverin kanssa. Ehkä hyvinkin. On siinä eroa, olla 10-vuotias ja olla 15-vuotias.
Silti tuo juttu on jäänyt mieleeni sellaisena epäoikeudenmukaisuutena, jollaisia lapsuudessa oli MONTA. Nyt huomaan että jo lapsena tavallaan 'varjelin' Muorin mielentilaa menemästä myrskyyn - jos mahdollista. Elämä oli aikamoista nuorallatanssia. Piti myös tavallaan olla ikäistään vanhempi, ei saanut unohtua leikkeihin. Se olisi ollut 'itsekästä'.
Mässyraportti
Vietin tuossa MÄSSYN viikonloppuna! :) Mutta kas - se 0li erilaista. Itse asiassa en juurikaan puurtanut sukulaatin parissa, vaan söin ihan sämpylää ja leivonnaisia. Toki söin PALJON - varmaan normaali ihminen sitä oikein ällistyisi - mutta en niin massiivisesti kuin ennen. Se on varmasti auttanut, kun arjessa olen lisännyt kaloreita. Ei ole sellaista p a k o n o m a i s t a tarvetta ahtaa.
Nyt en tiedä milloin sitten seuraavan kerran. :) Sitten joskus - kun tulee tarve saada jotain hyvää kunnolla - mutta siihen voi mennä aikaa.
Tällä hetkellä mulla on arkea synkistävä dilemma: syödäkö aamiaiseksi kaurapuuroa jota rakastan, vai kieltäytyäkö siitä liian suolan pelossa? Tässä se probleemi on. Puuro on ihanaa, se täyttää ja siitä tulee kylläinen olo, mutta se suola, se suola.. :( Tiedän laittavani sitä liikaa ja se huolestuttaa mua. Mutta en PYSTY syömään puuroa vähäsuolaisesti tai ilman suolaa. Se on mahdottomuus. :( Se maistuu silloin kauhealta.
Muistan että se oli vähän ennen pääsiäistä. Me olimme askarrelleet koulussa sellaiset kipsilinnut, jotka piti kultamaalilla maalata. Ne piti saada pääsiäiseksi valmiiksi [miksi?? miten ne tiput muka liittyi Pääsiäisen Sanomaan??] ja koska se ei näyttänyt onnistuvan niin opettaja keksi että jäädään koulun jälkeen maalaamaan ne.
Äetmuori on aina ollut kova huolehtimaan. Hän aina vaati, että pitää ilmoittaa missä me olemme ja sellaista.. No, mä tietysti hermostuin kauheasti tuosta opettajan ideasta, koska ajattelin että Muori on sitten
a) soittamassa poliisille mun kadonneen [ei muuten olisi ollenkaan mahdoton visio]
b) tulemassa kouluun mua etsimään
c) soittelemassa kavereiden vanhemmille tms. noloa.
Sitten välkällä menin Siukun luo ja sanoin hänelle tuosta jutusta. Hyppelin hänen ja hänen kaverinsa ympärillä - no hei, olin 10 - ja sanoin, että Siukun ON MUISTETTAVA sanoa tästä Muorille.
Muori haukkui mut sitten illalla, sanoi Siukun kertoneen mun olleen hysteerinen [!] koulussa - se hyppely? - ja vaikuttaneen ihan hullulta.
Se jotenkin loukkasi. Siksihän mä siitä Siukulle kerroin, kun oikeasti pelkäsin että mikä Muorin reaktio on, jos en ole kotona normaalisti. Häneltä nimittäin saattoi odottaa ihan mitä vaan. Me olimme juuri vasta muuttaneet silloin paikkakuntaa ja Muori oli kotona purkamassa muuttolaatikoita ja hermot kireällä.
Ehkä Siukkua harmitti, kun 10-vuotias pikkusisko tuli häiritsemään välituntijuttelua kaverin kanssa. Ehkä hyvinkin. On siinä eroa, olla 10-vuotias ja olla 15-vuotias.
Silti tuo juttu on jäänyt mieleeni sellaisena epäoikeudenmukaisuutena, jollaisia lapsuudessa oli MONTA. Nyt huomaan että jo lapsena tavallaan 'varjelin' Muorin mielentilaa menemästä myrskyyn - jos mahdollista. Elämä oli aikamoista nuorallatanssia. Piti myös tavallaan olla ikäistään vanhempi, ei saanut unohtua leikkeihin. Se olisi ollut 'itsekästä'.
Mässyraportti
Vietin tuossa MÄSSYN viikonloppuna! :) Mutta kas - se 0li erilaista. Itse asiassa en juurikaan puurtanut sukulaatin parissa, vaan söin ihan sämpylää ja leivonnaisia. Toki söin PALJON - varmaan normaali ihminen sitä oikein ällistyisi - mutta en niin massiivisesti kuin ennen. Se on varmasti auttanut, kun arjessa olen lisännyt kaloreita. Ei ole sellaista p a k o n o m a i s t a tarvetta ahtaa.
Nyt en tiedä milloin sitten seuraavan kerran. :) Sitten joskus - kun tulee tarve saada jotain hyvää kunnolla - mutta siihen voi mennä aikaa.
Tällä hetkellä mulla on arkea synkistävä dilemma: syödäkö aamiaiseksi kaurapuuroa jota rakastan, vai kieltäytyäkö siitä liian suolan pelossa? Tässä se probleemi on. Puuro on ihanaa, se täyttää ja siitä tulee kylläinen olo, mutta se suola, se suola.. :( Tiedän laittavani sitä liikaa ja se huolestuttaa mua. Mutta en PYSTY syömään puuroa vähäsuolaisesti tai ilman suolaa. Se on mahdottomuus. :( Se maistuu silloin kauhealta.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Romuraudan totuuden hetki
Sukliksen auton katsastus lähestyy! Romurauta joutuu syyniin huomenna! Mies meinaa sen viedä, no onnea matkaan vaan hälle: oli aika tuskaa saada vankkureita liikkeelle taas tänäänkin. Oikeastaan nyt oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin tänä syksynä. Kun on pakkasta yli 10 astetta, niin sitten saakin oikein pitkään ja hartaasti yritellä autoa liikkeelle.
Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain LETKUA ja jokin liitin [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin reikiintynyt, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..
-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi HOLTITTOMIEN ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]
Mässytilinpäätös
Leivoin mokkapaloja mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä liikaa lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen kuvotusta, jos syön paljon lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!
Kodinhoitajan murheet
On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua oikeasti ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun tiedän mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä ON...!
Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on TUHLAUSTA, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös periaatekysymys.
Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.
Makuarvio:
Pirkan creme brulee-suklaalevy oli jumalainen makukokemus, ihana, parasta creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.
Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain LETKUA ja jokin liitin [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin reikiintynyt, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..
-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi HOLTITTOMIEN ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]
Mässytilinpäätös
Leivoin mokkapaloja mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä liikaa lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen kuvotusta, jos syön paljon lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!
Kodinhoitajan murheet
On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua oikeasti ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun tiedän mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä ON...!
Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on TUHLAUSTA, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös periaatekysymys.
Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.
Makuarvio:
Pirkan creme brulee-suklaalevy oli jumalainen makukokemus, ihana, parasta creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Päivät
Multahan on kuolleet isä ja molemmat isoisät. Miehellä on oma isänsä vielä hengissä, onneksi, vaikka onkin joutunut käymään läpi ohitusleikkauksen. Niin, mietin vain sitä kuinka LUONTEVA suhde miehellä on isäänsä. Hän ei nimittäin soittanut isälleen isänpäivänä. Joku voisi tietysti ajatella, että onpas kelvoton poika, mutta mun mielestä se kertoo heidän suhteensa pakottomuudesta ja luontevuudesta. Siinä on luottamusta: tietää, että voi soittaa silloin kun siltä tuntuu, ei silloin kun on 'pakko'. Mieskin oli metsästämässä koko päivän, joten siksikään ei roikkunut puhelimenluurissa ja vanhempansa tietävät ja hyväksyvät sen.
Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.
Luin Veloenan kirjoituksen suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..
Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin JUTELLA. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan käsittämätön ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..
Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli LASTEN osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain kieroutunutta. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!
Mietin joskus jos olisimme olleet POIKIA, olisiko Muori silloinkin pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan älytön: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.
Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin aikuisen hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.
Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei vieläkään näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle PITÄÄ kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? Mistä tyytymätön, mistä pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?
No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse tavallaan uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään rangaistukseksi, vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis IHMINEN.. kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka talitinttinä. :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!
Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä homokohua, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa KIRKOLTA suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin hullu. Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta onhan sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.
Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko ole paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki MUU hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( Mä en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin KUMMITUSJUTTUJA. :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.
Tahdon siis sanoa, että kunnioitan kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia HETI vaan vaikka hetken päästä?
Mässyraportti: yli äyräiden!
No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]
Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan LEIPÄÄ! Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt pettymyksen. Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.
Geisha Harmony-levy on sitten VAROITUKSEN arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.
Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli KAHVIN makuista! Huh! :( Yäks, varsin vahvan kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.
Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten viimeinen ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)
Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.
Luin Veloenan kirjoituksen suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..
Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin JUTELLA. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan käsittämätön ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..
Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli LASTEN osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain kieroutunutta. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!
Mietin joskus jos olisimme olleet POIKIA, olisiko Muori silloinkin pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan älytön: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.
Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin aikuisen hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.
Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei vieläkään näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle PITÄÄ kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? Mistä tyytymätön, mistä pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?
No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse tavallaan uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään rangaistukseksi, vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis IHMINEN.. kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka talitinttinä. :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!
Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä homokohua, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa KIRKOLTA suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin hullu. Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta onhan sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.
Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko ole paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki MUU hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( Mä en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin KUMMITUSJUTTUJA. :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.
Tahdon siis sanoa, että kunnioitan kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia HETI vaan vaikka hetken päästä?
Mässyraportti: yli äyräiden!
No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]
Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan LEIPÄÄ! Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt pettymyksen. Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.
Geisha Harmony-levy on sitten VAROITUKSEN arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.
Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli KAHVIN makuista! Huh! :( Yäks, varsin vahvan kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.
Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten viimeinen ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)
maanantai 1. marraskuuta 2010
Pienin askelin
Herkkuilut on taas herkkuiltu! :) Ja täytyypä sanoa, että jotain positiivista sentään tapahtui. Mulla oli tuossa lauantai-iltana sitten sellainen olo, että tunsin itseni TYHJÄKSI - tahdoin taas ahtaa, vetää itseni tilttiin. Vaan en tehnyt sitä! Tunsin, että vähän vielä lisää herkkuja ja sitten olisi vatsa kivuliaan täysi. Joten jätin sikseen, menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Sitten vasta söin taas!
Nyt voisi joku ajatella, että mitäs tuossa nyt on niin hienoa. Mutta mut tuntevat ihmiset tietävät, että se on parannusta.. Etten siis ahda vain ihan vailla järkeä ja vastoin omaa hyvinvointia. Itse asiassa herkkuilut voisivat olla - ehkä - hyvä aika opetella myös kohtuullisuutta. Tuntuu kuin sitä olisi nyt ollut vähän ilmassa viime aikoina. Edistysaskel on pieni, mutta askel kumminkin!
Sekin on hyvä, etten hamstraa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hyvää kautta jatkuu. ;)
Toisaalta tuo äskeinen toteamukseni oli taas niin tyypillistä, mun lapsuuskodissa harrastettua pessimismiä - ehkä ei pitäisi ajatella niin ollenkaan? Vaan iloita siitä, että nyt MÄSSY meni näin hyvin, en ollut kipeänä enkä tarvinnut Rennietäkään. Miksi siitä ei saisi iloita?
Joskus omia sanomisiaan ja ajatuksiaan saa oikein vahtia. Hyvin helposti sieltä tulee se wanhan kansan inhottava, piukean omahyväinen 'saa nähdä miten kauan tuota kestää'-ajattelumalli läpi. Wanha kansahan joskus oli kaikkea muuta kuin rohkaisevaa sanonnoissaan. 'Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta' ja 'naisen nauru navan alta'. Tuota räkänokkajuttua muuten minä kuulin muutamankin kerran lapsena, koska nauroin paljon ja kai joidenkin mielestä ilman hyvää syytä. Mikähän se hyvä syy naurulle olisi sitten ollut?
Kissanvihaajat kauppassa
Olin tänään kauppareissulla tuossa kunnan keskustassa. Kun piti ostaa ainekset lihamurekkeeseen! Niin: eli en siis ostellut mitään herkkuja, jos joku sitä luuli. ;) Mua alkoi taas ärsyttää, siellä oli paikallinen juorukerho koolla siinä lihatuotteiden tiskillä. Yksi pariskunta ja yksi mies, keskustelunaiheena joku heidän naapuri, jolla on 4 kissaa. Ilmeisesti tuo kisujen lukumäärä on jotenkin kuohuttava näiden ihmisten mielestä. Lisäksi tuo kisujen omistaja on 'Omituinen' jo siksikin, kun ei hänellä ole lapsia eikä lapsenlapsia - kyseessä on siis vanha nainen.
Ihmettelen vähän miksi joillekin ihmisille lemmikit, kissat ja koirat, on joku kumma raivonlähde! Ihan oikeasti, niitä haukutaan ja niiden omistajia pidetään kehnoina hulluina ihmisinä, joille eläin on LAPSEN [Pyhän Vekaran] korvike. Hah hah, sanon minä! Jollekin ihmiselle on tosi outoa se, jos toinen tulee paremmin juttuun eläinten kuin ihmisten kanssa.
Suomessa on muuten vieläkin joku arkaainen ja idealisoitu perinteinen perhenäkemys voimissaan! Perhe = isä, äiti ja kaksi lasta. Siksi kai esim. homoperheitä vierotaan, koska siinä jo on aikuisten kohdalla paha puute. Onkin kaksi samaa sukupuolta olevaa! Sellainen Ei Käy. Pitää olla mies ja nainen! Vaikka mies löisi naiselta nenän verille joka lauantaiehtoo saunan jälkeen, niin silti vain on oltava! Ja vaikka lapset ei saisi mitään huomiota.. silti vain pitää olla heteropari niitä pitämässä, koska muuten on Outoa.
Sitten ei oikeastaan puhuta mitään sellaisten vanhusten yksinäisyydestä, jotka on velvollisuutensa tehneet, kasvattaneet ison lapsiparven ja ovat moninkertaisia isovanhempia. Yksinpä ovat silti laitoksessa.
Kaiken kaikkiaan en nyt tiedä onko joku 'kissamummo' sen onnettomampi.. Jos hän saa iloa neljästä kissasta ja ne hoitaa hyvin ja elää onnellisena.. Mikä siihen on kukaan oikeastaan sanomaan mitään? Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla?
Jotkut lemmikinvihaajat sanovat, että miksi eläimiä kohdellaan niin hyvin, kun niin monet ihmiset ovat vailla kotia/ruokaa tms. No, en nyt näe useinkaan että he ITSE rientäisivät auttamaan kärsiviä lähimmäisiä.. Paranisiko maailma sitten siitä, että eläimille EI enää osoitettaisi rakkautta? Että niille oltaisiin julmia tai niitä laiminlyötäisiin? Miten kärsivät ihmiset SIITÄ hyötyisivät?
No niin, näiden tyyppien ajattelu on mulle ihan kuin joltain vieraalta planeetalta, joten se siitä..
Romuraudan ongelmia
Mulla onkin nyt AUTO-ONGELMA! Taas kerran! Nytpä lähestyy katsastus ja mulla ei tule sitä tuulilasinpesunestettä ollenkaan tuulilasille! :( Arvata sopii onko lasi vähän kökköisän näköinen näillä keleillä. :( Ja puhtaaksi en saa kun ei tule sitä pesuainetta. Mies sanoi että se vika on pakko korjata ennen katsastusta, koska katsastusmies sanoo siitä ihan varmasti, kuulemma!
Muutenkin taas huomaa, että alkaa olla talvi. Romurautaa saa houkutella käymään.. Ei se enää useinkaan lähde niin vaivatta liikkeelle kuin kesällä. Pelkään aina liikkeelle lähtiessä, ettei se lähdekään! Ja että jos mulla on sovittu meno niin sen vuoksi joudun sen perumaan viime tingassa. Ärsyttävää!
Nyt voisi joku ajatella, että mitäs tuossa nyt on niin hienoa. Mutta mut tuntevat ihmiset tietävät, että se on parannusta.. Etten siis ahda vain ihan vailla järkeä ja vastoin omaa hyvinvointia. Itse asiassa herkkuilut voisivat olla - ehkä - hyvä aika opetella myös kohtuullisuutta. Tuntuu kuin sitä olisi nyt ollut vähän ilmassa viime aikoina. Edistysaskel on pieni, mutta askel kumminkin!
Sekin on hyvä, etten hamstraa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hyvää kautta jatkuu. ;)
Toisaalta tuo äskeinen toteamukseni oli taas niin tyypillistä, mun lapsuuskodissa harrastettua pessimismiä - ehkä ei pitäisi ajatella niin ollenkaan? Vaan iloita siitä, että nyt MÄSSY meni näin hyvin, en ollut kipeänä enkä tarvinnut Rennietäkään. Miksi siitä ei saisi iloita?
Joskus omia sanomisiaan ja ajatuksiaan saa oikein vahtia. Hyvin helposti sieltä tulee se wanhan kansan inhottava, piukean omahyväinen 'saa nähdä miten kauan tuota kestää'-ajattelumalli läpi. Wanha kansahan joskus oli kaikkea muuta kuin rohkaisevaa sanonnoissaan. 'Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta' ja 'naisen nauru navan alta'. Tuota räkänokkajuttua muuten minä kuulin muutamankin kerran lapsena, koska nauroin paljon ja kai joidenkin mielestä ilman hyvää syytä. Mikähän se hyvä syy naurulle olisi sitten ollut?
Kissanvihaajat kauppassa
Olin tänään kauppareissulla tuossa kunnan keskustassa. Kun piti ostaa ainekset lihamurekkeeseen! Niin: eli en siis ostellut mitään herkkuja, jos joku sitä luuli. ;) Mua alkoi taas ärsyttää, siellä oli paikallinen juorukerho koolla siinä lihatuotteiden tiskillä. Yksi pariskunta ja yksi mies, keskustelunaiheena joku heidän naapuri, jolla on 4 kissaa. Ilmeisesti tuo kisujen lukumäärä on jotenkin kuohuttava näiden ihmisten mielestä. Lisäksi tuo kisujen omistaja on 'Omituinen' jo siksikin, kun ei hänellä ole lapsia eikä lapsenlapsia - kyseessä on siis vanha nainen.
Ihmettelen vähän miksi joillekin ihmisille lemmikit, kissat ja koirat, on joku kumma raivonlähde! Ihan oikeasti, niitä haukutaan ja niiden omistajia pidetään kehnoina hulluina ihmisinä, joille eläin on LAPSEN [Pyhän Vekaran] korvike. Hah hah, sanon minä! Jollekin ihmiselle on tosi outoa se, jos toinen tulee paremmin juttuun eläinten kuin ihmisten kanssa.
Suomessa on muuten vieläkin joku arkaainen ja idealisoitu perinteinen perhenäkemys voimissaan! Perhe = isä, äiti ja kaksi lasta. Siksi kai esim. homoperheitä vierotaan, koska siinä jo on aikuisten kohdalla paha puute. Onkin kaksi samaa sukupuolta olevaa! Sellainen Ei Käy. Pitää olla mies ja nainen! Vaikka mies löisi naiselta nenän verille joka lauantaiehtoo saunan jälkeen, niin silti vain on oltava! Ja vaikka lapset ei saisi mitään huomiota.. silti vain pitää olla heteropari niitä pitämässä, koska muuten on Outoa.
Sitten ei oikeastaan puhuta mitään sellaisten vanhusten yksinäisyydestä, jotka on velvollisuutensa tehneet, kasvattaneet ison lapsiparven ja ovat moninkertaisia isovanhempia. Yksinpä ovat silti laitoksessa.
Kaiken kaikkiaan en nyt tiedä onko joku 'kissamummo' sen onnettomampi.. Jos hän saa iloa neljästä kissasta ja ne hoitaa hyvin ja elää onnellisena.. Mikä siihen on kukaan oikeastaan sanomaan mitään? Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla?
Jotkut lemmikinvihaajat sanovat, että miksi eläimiä kohdellaan niin hyvin, kun niin monet ihmiset ovat vailla kotia/ruokaa tms. No, en nyt näe useinkaan että he ITSE rientäisivät auttamaan kärsiviä lähimmäisiä.. Paranisiko maailma sitten siitä, että eläimille EI enää osoitettaisi rakkautta? Että niille oltaisiin julmia tai niitä laiminlyötäisiin? Miten kärsivät ihmiset SIITÄ hyötyisivät?
No niin, näiden tyyppien ajattelu on mulle ihan kuin joltain vieraalta planeetalta, joten se siitä..
Romuraudan ongelmia
Mulla onkin nyt AUTO-ONGELMA! Taas kerran! Nytpä lähestyy katsastus ja mulla ei tule sitä tuulilasinpesunestettä ollenkaan tuulilasille! :( Arvata sopii onko lasi vähän kökköisän näköinen näillä keleillä. :( Ja puhtaaksi en saa kun ei tule sitä pesuainetta. Mies sanoi että se vika on pakko korjata ennen katsastusta, koska katsastusmies sanoo siitä ihan varmasti, kuulemma!
Muutenkin taas huomaa, että alkaa olla talvi. Romurautaa saa houkutella käymään.. Ei se enää useinkaan lähde niin vaivatta liikkeelle kuin kesällä. Pelkään aina liikkeelle lähtiessä, ettei se lähdekään! Ja että jos mulla on sovittu meno niin sen vuoksi joudun sen perumaan viime tingassa. Ärsyttävää!
tiistai 19. lokakuuta 2010
Anteeksi, että olen olemassa
Otsikko viittaa puhelinkeskusteluun Äetmuorin kanssa, siihen pakolliseen jokaviikkoiseen siis. Mua jotenkin masensi taas se, kun hän alkoi 'muistella' mun lapsuutta ja nuoruutta.. Ja kun se muistelu on vain sitä kuinka kauhean vaikea ja omituinen mä olin. Ja kuinka kauhean raskasta hänellä oli se perhe-elämä. Tuli taas vähän sellainen olo, että anteeksi vain kun synnyin. Ei siinä muuta oikeastaan voinut sanoa, kuin että olen kauhean pahoillani - tietysti - että hänellä oli rankkaa ja vaikeaa ja että minä olin 'hankala'.
Oikeasti: en TAJUA, en KÄSITÄ miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia! Ja kyllä, sanon hankkia, vaikka jotkut sitä paheksuvat [päässäni kimajaa hurskastelijain kuoro 'lapsia ei hankita, niitä saadaan!'], koska Muori nimenomaan teki Isukin kanssa tietoisen päätöksen kahdesta lapsesta.. Hän on sen mulle kertonut! Kumpikaan meistä ei ollut vahinko, ei Siukku enkä minä. Siksi on vaikea tajuta miksi hän kokee tarpeelliseksi korostaa sitä omaa marttyyriyttään niin vahvasti.
Hassua ajatella, kun mies kumminkin OLI muuten 'vahinkolapsi', hänen äitinsä [anoppi siis] oli juuri 19 täyttänyt kun mies syntyi. Ja silti, siitä huolimatta, ei miehen äiti koskaan miehelle vänkytä siitä kuinka vaikeaa heidän - anopin ja apen siis - elämän on täytynyt olla.. ja olikin, koska he olivat ihan nuori pari ja joutuivat aloittamaan elämän hyvin pienestä. Hellahuoneesta siis. Siihen verrattuna mun vanhemmilla oli aika ylelliset oltavat. Sentään kaksio silloin kun Siukku syntyi ja heti mun synnyttyä muutettiin kolmioon, omistussellaiseen. Ja kodinkoneita! Kun taas miehen vanhemmat eli kaksiossa kahden lapsen kanssa - vuokralla - siihen asti kun mies oli 5, sitten he muuttivatkin takaisin maalle sinne kotiseudulleen. Sielläkään ei elämä alkuun mitään herkkua ollut, talo oli semmoinen puulämmitteinen, vanha - miehen isän lapsuudenkoti jo. Ulkovessa ja se kaikki muu hurskas kurjuus. ;)
Anoppiin verrattuna Muori onkin kyllä todella laiska ihminen, sorry vain jos sanon tämän rumasti. En muista hänen koskaan arkisin, eikä pyhäisinkään, leiponeen mitään - anoppi taas leipoi työpäivän jälkeen perheen hiivaleivät itse ja viikonloppuna pullaa. Olen sen aiemminkin sanonut, ettei meillä kumpikaan vanhemmista, ei Isukki eikä Äetmuori, oikeastaan NAUTTINUT perhe-elämästä. Meillä ei oikeasti edes eletty mitään perhe-elämää siinä mielessä, että oltaisiin tehty asioita yhdessä.
Joskus kadehdin mieheltä hänen lapsuuttaan, vaikka se oli taloudellisesti aluksi ankeampaa kuin omani. Mutta ei vaan ollut kauan, kyllä sitten miehen äiti jo 2-3-kymppisenä oli pistämässä omaa yritystään pystyyn ja heilläkin elintaso parani huimasti viimeistään siinä vaiheessa kun mies pääsi teini-ikään.
Yksi todella hävettävä lapsuusmuistoni on siitä, [olen saattanut siitä aiemmin kertoakin] kun olin yhden ystäväni luona käymässä ja siellä oli tuoretta pullaa. AHMIN sitä, oikeasti, ei paljon tee mieli muistella määriä.. Se, että joku oikeasti sai kotonaan itse tehtyä pullaa tuntui ihmeelliseltä.. Ja se maku oli niin paljon parempaa kuin mitä ne kaupan pitkot pystyivät tarjoamaan, mitä meillä Muori harrasteli ja harrastaa yhä.
Meillä oikeastaan aina elettiin sellaisen MINIMIN mukaan. Minimiselviytymistaso täytettiin. Eli ruoka saattoi olla - ja oli - jotain tosi tosi epäterveellistä ja siihen aikaan harvinaista, niitä eineksiä ja valmisruokia mitä tarjolla siihen aikaan oli. Sain sitten niitä lämmitellä itse uunissa. Meillä ei ollut mikroa. Töitten jälkeen Muori meni usein vain sänkyyn pitkäkseen lukemaan jotain roskaromaania, jotain nettamuskettia tai harlekiinia. Niitä meillä oli hyllyt täynnä aina. Yhdessä muutossa sitten ne kaikki joutuivat jonnekin - en tiedä minne, myytiinkö divariin tai heittikö Isukki ne kiukuspäissään pois.
Tietysti Muorin omaa kokemusta pitää kunnioittaa. Hän koki elämänsä raskaana, hyvä on, hänellä on oikeus siihen. Mutta oliko se sittenkään niin paljon raskaampaa kuin muiden naisten, siihen aikaan? Varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei Muori toisaalta pahemmin rasitellut itseään esim. ravinnonvalmistamismielessä.
Muorin mielestä tietysti mulla oli mahtava lapsuus, kun sain itse syödä mitä [roskaa] vain tahdoin.. oli siis se 'vapaus'. Mutta oli aika ankeita joskus ne jokapäiväiset ateriat, joku Saarioisten roiskeläppä siinä nenän edessä. Yksin keittiönpöydän ääressä. Muiden kodit tuntuivat siihen verrattuna ihan ufoilta: joka päivä oli nätisti katettu lautaset, oli leipää ja salaattia tarjolla. Meillä ei KOSKAAN ollut salaattia, koska Muori ei jaksanut eikä viitsinyt sitä pilkkoa, eikä erityisemmin pitänytkään vihanneksista. Aina joskus hän sai huonon omantunnon puuskan ja pakotti syömään porkkanan.
Että sellaista. Kyllä joskus toivoisin kun olen jo 4. elämäni vuosikymmenellä, että mun lapsuudesta tai nuoruudesta löytyisi jotain muutakin muisteltavaa kuin mun kamaluuteni ja omituisuuteni ja elämän raskaus. Vaan ei kai niin sitten ole.
Tekisi mieli alkaa antaa neuvoja koululaitokselle. Että kertokaa nuorille lasten myötä tulevan paljon lisää kotitöitä ja että lapsista olisi joskus kivaa tehdä jotain yhdessä vanhempien kanssa. Jos tämä tällainen ei kiinnosta, niin sitten kannattaa varmaan pysytellä e-pillereillä vaan, tai mennä sterilisaatioon. Sitä en nimittäin tajua, että joku tietoisesti hankkii lapset ja sitten narisee, kun tulee paljon pyykkiä, pitää laittaa ruokaa, lapsilla on uhma- ja murrosiät.. Koska se juuri on LAPSIPERHEEN ELÄMÄÄ ja jos ei kiinnosta, niin sen voi jättää toisille. Ihmiset ei tältä pallolta ihan heti ole loppumassa, nimittäin..
Mässyraportti!
Viimeisin mässy menikin aika ruokapainotteiseksi. ;) Eli en syönyt suklaatia kuin ihan vähän, eikös olekin outoa. Oikein hämmästytti sen määrän vähyys, nyt kun tietoisesti sitä tarkkailin. Mutta ruoka sen sijaan kiinnosti.. Kävimme miehen kanssa Mäkkärilläkin. Minä se söin BicMac-aterian, namskis! :)
Ne isoäidin piparileivät eivät sen sijaan olleet kauhean hyviä. Meistä ei kumpikaan oikein pitänyt niistä. Mutta tulipa kokeiltua sellaistakin pikkuleipäreseptiä. Ehkä niistä olisi tullut parempia, jos olisi vaalean siirapin sijasta käyttänyt tummaa. Mutta kun ohje sanoi, että vaaleaa siiraa, niin käytin sitten sitä. Ja mun mielestä se oli siksikin vähän pielessä..
Oikeasti: en TAJUA, en KÄSITÄ miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia! Ja kyllä, sanon hankkia, vaikka jotkut sitä paheksuvat [päässäni kimajaa hurskastelijain kuoro 'lapsia ei hankita, niitä saadaan!'], koska Muori nimenomaan teki Isukin kanssa tietoisen päätöksen kahdesta lapsesta.. Hän on sen mulle kertonut! Kumpikaan meistä ei ollut vahinko, ei Siukku enkä minä. Siksi on vaikea tajuta miksi hän kokee tarpeelliseksi korostaa sitä omaa marttyyriyttään niin vahvasti.
Hassua ajatella, kun mies kumminkin OLI muuten 'vahinkolapsi', hänen äitinsä [anoppi siis] oli juuri 19 täyttänyt kun mies syntyi. Ja silti, siitä huolimatta, ei miehen äiti koskaan miehelle vänkytä siitä kuinka vaikeaa heidän - anopin ja apen siis - elämän on täytynyt olla.. ja olikin, koska he olivat ihan nuori pari ja joutuivat aloittamaan elämän hyvin pienestä. Hellahuoneesta siis. Siihen verrattuna mun vanhemmilla oli aika ylelliset oltavat. Sentään kaksio silloin kun Siukku syntyi ja heti mun synnyttyä muutettiin kolmioon, omistussellaiseen. Ja kodinkoneita! Kun taas miehen vanhemmat eli kaksiossa kahden lapsen kanssa - vuokralla - siihen asti kun mies oli 5, sitten he muuttivatkin takaisin maalle sinne kotiseudulleen. Sielläkään ei elämä alkuun mitään herkkua ollut, talo oli semmoinen puulämmitteinen, vanha - miehen isän lapsuudenkoti jo. Ulkovessa ja se kaikki muu hurskas kurjuus. ;)
Anoppiin verrattuna Muori onkin kyllä todella laiska ihminen, sorry vain jos sanon tämän rumasti. En muista hänen koskaan arkisin, eikä pyhäisinkään, leiponeen mitään - anoppi taas leipoi työpäivän jälkeen perheen hiivaleivät itse ja viikonloppuna pullaa. Olen sen aiemminkin sanonut, ettei meillä kumpikaan vanhemmista, ei Isukki eikä Äetmuori, oikeastaan NAUTTINUT perhe-elämästä. Meillä ei oikeasti edes eletty mitään perhe-elämää siinä mielessä, että oltaisiin tehty asioita yhdessä.
Joskus kadehdin mieheltä hänen lapsuuttaan, vaikka se oli taloudellisesti aluksi ankeampaa kuin omani. Mutta ei vaan ollut kauan, kyllä sitten miehen äiti jo 2-3-kymppisenä oli pistämässä omaa yritystään pystyyn ja heilläkin elintaso parani huimasti viimeistään siinä vaiheessa kun mies pääsi teini-ikään.
Yksi todella hävettävä lapsuusmuistoni on siitä, [olen saattanut siitä aiemmin kertoakin] kun olin yhden ystäväni luona käymässä ja siellä oli tuoretta pullaa. AHMIN sitä, oikeasti, ei paljon tee mieli muistella määriä.. Se, että joku oikeasti sai kotonaan itse tehtyä pullaa tuntui ihmeelliseltä.. Ja se maku oli niin paljon parempaa kuin mitä ne kaupan pitkot pystyivät tarjoamaan, mitä meillä Muori harrasteli ja harrastaa yhä.
Meillä oikeastaan aina elettiin sellaisen MINIMIN mukaan. Minimiselviytymistaso täytettiin. Eli ruoka saattoi olla - ja oli - jotain tosi tosi epäterveellistä ja siihen aikaan harvinaista, niitä eineksiä ja valmisruokia mitä tarjolla siihen aikaan oli. Sain sitten niitä lämmitellä itse uunissa. Meillä ei ollut mikroa. Töitten jälkeen Muori meni usein vain sänkyyn pitkäkseen lukemaan jotain roskaromaania, jotain nettamuskettia tai harlekiinia. Niitä meillä oli hyllyt täynnä aina. Yhdessä muutossa sitten ne kaikki joutuivat jonnekin - en tiedä minne, myytiinkö divariin tai heittikö Isukki ne kiukuspäissään pois.
Tietysti Muorin omaa kokemusta pitää kunnioittaa. Hän koki elämänsä raskaana, hyvä on, hänellä on oikeus siihen. Mutta oliko se sittenkään niin paljon raskaampaa kuin muiden naisten, siihen aikaan? Varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei Muori toisaalta pahemmin rasitellut itseään esim. ravinnonvalmistamismielessä.
Muorin mielestä tietysti mulla oli mahtava lapsuus, kun sain itse syödä mitä [roskaa] vain tahdoin.. oli siis se 'vapaus'. Mutta oli aika ankeita joskus ne jokapäiväiset ateriat, joku Saarioisten roiskeläppä siinä nenän edessä. Yksin keittiönpöydän ääressä. Muiden kodit tuntuivat siihen verrattuna ihan ufoilta: joka päivä oli nätisti katettu lautaset, oli leipää ja salaattia tarjolla. Meillä ei KOSKAAN ollut salaattia, koska Muori ei jaksanut eikä viitsinyt sitä pilkkoa, eikä erityisemmin pitänytkään vihanneksista. Aina joskus hän sai huonon omantunnon puuskan ja pakotti syömään porkkanan.
Että sellaista. Kyllä joskus toivoisin kun olen jo 4. elämäni vuosikymmenellä, että mun lapsuudesta tai nuoruudesta löytyisi jotain muutakin muisteltavaa kuin mun kamaluuteni ja omituisuuteni ja elämän raskaus. Vaan ei kai niin sitten ole.
Tekisi mieli alkaa antaa neuvoja koululaitokselle. Että kertokaa nuorille lasten myötä tulevan paljon lisää kotitöitä ja että lapsista olisi joskus kivaa tehdä jotain yhdessä vanhempien kanssa. Jos tämä tällainen ei kiinnosta, niin sitten kannattaa varmaan pysytellä e-pillereillä vaan, tai mennä sterilisaatioon. Sitä en nimittäin tajua, että joku tietoisesti hankkii lapset ja sitten narisee, kun tulee paljon pyykkiä, pitää laittaa ruokaa, lapsilla on uhma- ja murrosiät.. Koska se juuri on LAPSIPERHEEN ELÄMÄÄ ja jos ei kiinnosta, niin sen voi jättää toisille. Ihmiset ei tältä pallolta ihan heti ole loppumassa, nimittäin..
Mässyraportti!
Viimeisin mässy menikin aika ruokapainotteiseksi. ;) Eli en syönyt suklaatia kuin ihan vähän, eikös olekin outoa. Oikein hämmästytti sen määrän vähyys, nyt kun tietoisesti sitä tarkkailin. Mutta ruoka sen sijaan kiinnosti.. Kävimme miehen kanssa Mäkkärilläkin. Minä se söin BicMac-aterian, namskis! :)
Ne isoäidin piparileivät eivät sen sijaan olleet kauhean hyviä. Meistä ei kumpikaan oikein pitänyt niistä. Mutta tulipa kokeiltua sellaistakin pikkuleipäreseptiä. Ehkä niistä olisi tullut parempia, jos olisi vaalean siirapin sijasta käyttänyt tummaa. Mutta kun ohje sanoi, että vaaleaa siiraa, niin käytin sitten sitä. Ja mun mielestä se oli siksikin vähän pielessä..
maanantai 20. syyskuuta 2010
Oksennusta kurkussa
Nyt tässä herkkuilussa kävi pitkästä aikaa sellainen kielteinen juttu. Heräsin sunnuntaiaamuna ja tuntui kuin olisi kurkku ja suun pohja ollut... yrjössä.. :( Mutta kuitenkaan EN ollut oksentanut tyynylle tms.. joten se oli vain siellä kurkussa. Joku lukija kerran minulle vihjaisi, että se voisi olla merkki refluksitaudista, mutta enpä tiedä - ehkä [kun se kerran aina vain mässäillessä tulee, jos tulee] se on vain seurausta.. ahneudesta. :( Joka tapauksessa se oli aika kurja ilmiö.
Maistoin kahta ihanaa uutta suklaaherkkua, Maraboun Cookies & Cream-levyä. Se oli MELKEIN yhtä hyvää kuin Caramel & Crip, mutta sanoisin silti että karamellikrispi on niin ihmeen ihanaa, ettei sitä kai oikeastaan voi ylittää.. Pidin siitä, että tuossa kuukies-levyssä oli tummaa suklaakastiketta maitosuklaan sisällä! Voi luoja, aika hieno keksintö! Ja se kreemi, se kreemi.. Kuukies saa kouluarvosanan 9.
Sitten seuraa moussesuositus: Pirkan suklaamousse, sitä kannattaa kokeilla jos pitää tummasta suklaasta ja täyteläisestä moussesta! Se on aivan pistämätöntä ja saa kaikki aiemmin maistamani suklaamousset tuntumaan jotenkin.. aneemisilta.. Paketissa oli kaksi pientä sievää moussepurkkia, á 90 grammaa! Hih, noloa tunnustaa mutta mun piti ostaa niitä kaksi.. eli yhteensä vedin 4 tuollaista pikkuista moussea, ihan yksin. ;) On ne vain niin hyviä. Annan kouluarvosanalla täyden kympin ja plussan päälle vielä.
Tuplan vohvelisuklaauutuuttakin tuli maistettua. Olihan se hyvää, vähän tuli mieleen Kismet. Vohvelisuklaana oikein hyvää, koulussa se olisi kahdeksan ja puoli.
Tänään
Kävin kauppasta ruoka-aineet tälle päivälle. Enkä hamstrannut.. tuntuu kuin vielä olisin ihan tiltissä siitä viime viikonlopusta, eli ei oikein edes tehnyt mieli notkua makeishyllyllä vanhaan malliin. :( Ärsyynnyin vähän kassajonossa, kun eräs ihminen ilmeisesti kuvitteli sen luottokorttikuitin allekirjoituksen olevan joku kaunokirjoituksen maailmanmestaruuskisa.. eli siinä kassalla piti tuhertaa kaikki kolme nimeään hiiiiiitaasti ja mahdollisimman kauniilla käsialalla vielä, hoh hoh. Itse tyydyn vetäisemään lähinnä nimikirjaimeni niihin kuitteihin.
Oli tänään sellainen aika huono fiilis kauppassa muutenkin. On kuin - no, koin jotenkin olevani 'liikaa' siellä.. olevani tiellä. Ihmisten tiellä siis. Ostin appiukolle synttärikortinkin, hänellä on syntymäpäivä lokakuun alussa. Mä olen jo tottunut siihen, että jos en muista tällaisia juttuja, niin mies ei sitä myöskään tee. ;) Kuinkahan moni aikuisen miespuolisen suomalaisen äiti tai isä saa synttärikortin vain siksi että MINIÄ muistaa sen laittaa..? Aika kauheaa oikeastaan ajatella. Suomalaiset tytöt ja pojat kasvatetaan vieläkin todella eri tavalla. Tyttöjen kohdalla korostetaan sosiaalisten suhteiden hoitamisen tärkeyttä ja ihmisten huomioon ottamista. Poikien kohdalla taas - no jaa, en tiedä MITÄ siinä sitten korostetaan, mutta ei ainakaan toisten huomioimista tai muistamista. Luin vähän aikaa sitten yhden tosi koskettavan kirjan, omaelämänkerran jossa yksi [suomalainen] tyttö kertoi äitinsä kuolleen kun hän oli aika pieni. Isä ei koskaan järjestänyt tälle tytölle mitään syntymäpäiväiloa, ei leiponut tai ostanut kakkua tms. Hän ei yksinkertaisesti tullut edes ajatelleeksi sellaista. Oikein sydäntä särki sitä lukea eikä tuo tapahtunut joskus 50-luvulla, vaan 80-luvulla! Että silleen.
Maistoin kahta ihanaa uutta suklaaherkkua, Maraboun Cookies & Cream-levyä. Se oli MELKEIN yhtä hyvää kuin Caramel & Crip, mutta sanoisin silti että karamellikrispi on niin ihmeen ihanaa, ettei sitä kai oikeastaan voi ylittää.. Pidin siitä, että tuossa kuukies-levyssä oli tummaa suklaakastiketta maitosuklaan sisällä! Voi luoja, aika hieno keksintö! Ja se kreemi, se kreemi.. Kuukies saa kouluarvosanan 9.
Sitten seuraa moussesuositus: Pirkan suklaamousse, sitä kannattaa kokeilla jos pitää tummasta suklaasta ja täyteläisestä moussesta! Se on aivan pistämätöntä ja saa kaikki aiemmin maistamani suklaamousset tuntumaan jotenkin.. aneemisilta.. Paketissa oli kaksi pientä sievää moussepurkkia, á 90 grammaa! Hih, noloa tunnustaa mutta mun piti ostaa niitä kaksi.. eli yhteensä vedin 4 tuollaista pikkuista moussea, ihan yksin. ;) On ne vain niin hyviä. Annan kouluarvosanalla täyden kympin ja plussan päälle vielä.
Tuplan vohvelisuklaauutuuttakin tuli maistettua. Olihan se hyvää, vähän tuli mieleen Kismet. Vohvelisuklaana oikein hyvää, koulussa se olisi kahdeksan ja puoli.
Tänään
Kävin kauppasta ruoka-aineet tälle päivälle. Enkä hamstrannut.. tuntuu kuin vielä olisin ihan tiltissä siitä viime viikonlopusta, eli ei oikein edes tehnyt mieli notkua makeishyllyllä vanhaan malliin. :( Ärsyynnyin vähän kassajonossa, kun eräs ihminen ilmeisesti kuvitteli sen luottokorttikuitin allekirjoituksen olevan joku kaunokirjoituksen maailmanmestaruuskisa.. eli siinä kassalla piti tuhertaa kaikki kolme nimeään hiiiiiitaasti ja mahdollisimman kauniilla käsialalla vielä, hoh hoh. Itse tyydyn vetäisemään lähinnä nimikirjaimeni niihin kuitteihin.
Oli tänään sellainen aika huono fiilis kauppassa muutenkin. On kuin - no, koin jotenkin olevani 'liikaa' siellä.. olevani tiellä. Ihmisten tiellä siis. Ostin appiukolle synttärikortinkin, hänellä on syntymäpäivä lokakuun alussa. Mä olen jo tottunut siihen, että jos en muista tällaisia juttuja, niin mies ei sitä myöskään tee. ;) Kuinkahan moni aikuisen miespuolisen suomalaisen äiti tai isä saa synttärikortin vain siksi että MINIÄ muistaa sen laittaa..? Aika kauheaa oikeastaan ajatella. Suomalaiset tytöt ja pojat kasvatetaan vieläkin todella eri tavalla. Tyttöjen kohdalla korostetaan sosiaalisten suhteiden hoitamisen tärkeyttä ja ihmisten huomioon ottamista. Poikien kohdalla taas - no jaa, en tiedä MITÄ siinä sitten korostetaan, mutta ei ainakaan toisten huomioimista tai muistamista. Luin vähän aikaa sitten yhden tosi koskettavan kirjan, omaelämänkerran jossa yksi [suomalainen] tyttö kertoi äitinsä kuolleen kun hän oli aika pieni. Isä ei koskaan järjestänyt tälle tytölle mitään syntymäpäiväiloa, ei leiponut tai ostanut kakkua tms. Hän ei yksinkertaisesti tullut edes ajatelleeksi sellaista. Oikein sydäntä särki sitä lukea eikä tuo tapahtunut joskus 50-luvulla, vaan 80-luvulla! Että silleen.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Vieroitusoireissa
Nyt on taas herkkuilut herkkuiltu! Ja seuraa arvostelu. Maistoin tosiaan sitä Maraboun Chocolicious Crisp-It-patukan.. enkä tykännyt! Krispi siinä oli kovaa.. jotenkin palaneen makuista? Aivan liian kovaa ja suurta, ei ollut oikein mun makuuni. Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan vitosen. Muuten olisi nelkku, mutta Maran maitosuklaati nyt maistui tässä kohtaa ihan namilta. :) Toinen maistamani uutuus oli Rainbown Delizione. Kuten pelkäsinkin, oli kyseessä köyhän miehen toblerone. :( Toblesta tekee namin se, että sukulaati siinä on aika vaaleaa. Delissä se oli aika tummaa maitosuklaatia.. muuten ihan kuin toble! :( Ei, ei, ja vielä kerran ei! Kouluarvosanalla annan kutosen. Menee kastiin 'ihan ookoo, mutta en osta toiste'.
Kuten aina on nytkin herkkuilun päätyttyä vähän vieroitusoireet päällä. Itse asiassa olen viime aikoina miettinyt sitä, että on syömishäiriöllä ja esim. alkoholismilla JOTAIN yhteistä. Vaikken nyt tarkoita sanoa että syömishommeli olisi rinnastettavissa vaikkapa narkomaniaan, niin en yhtään ihmettelisi, jos kaikilla kohtuuttomuuksia suosivilla pahoilla tavoilla olisi joku yhteinen nimittäjä.. :( Tai meillä ihmisillä, jotka niin teemme, ehkä meillä on joku yhteinen tapa suhteessa elämään...? Varmaankin näin on.
Suku-uutisia
Äetmuori äskettäin sen vain puhelimessa möläytti: suvussamme on taas yksi alkoholisti enemmän kuin mitä tiesinkään. ;) Äidin isän veli.. hän joi työpaikkansa ja avioliittonsa ja oli ihan toivoton tapaus. Joskus vähän masentaa se, kun suvussa on molemmilla puolilla oikeastaan vain RYYPISKELIJÖITÄ. Hah hah, ja sitten ainakin yksi kaappisyöppö, eli mä. ;) Kumma ettei Muori aiemmin puhunut tuosta isänsä veljestä, sedästään siis, yleensä Muori kyllä tarinoi suvustaan. Ainakin silloin kun tarinat on jotenkin edullisia sille mielikuvalle, jota hän tahtoo suvusta ylläpitää.
Jos mun sukulaisilla ei olisi ollut sellaista alkoholivillitystä, niin noinkohan ne olisivat olleet syömishäiriöisiä? Mietin vaan! Itsestäni ei alkoholistia saa, koska olen liian.. no, kuinkas tuon sanoisi - tykkään liikaa hyvistä mauista, vihaan päänsärkyä, krappista ja oksentelua. Niitä ei juoppo oikein voi välttää. Enkä muutenkaan kestä ajatusta esim. krapularyypystä.. :( Tai sellaisesta monta päivää kestävästä juomisesta, uh. :(
Olen miettinyt paljon sukuni eroa miehen sukuun verrattuna. Siinä ainoa alkoholisti oli miehen isän isoisä. :) Myöskään mässääjiä ei heillä ole. Siis saattaa olla himppusen ylipainoisia rouvia yms., mutta kukaan ei ole sellainen salasyöppö tai sellainen, joka olisi lihonut 'sairaalloisella' mässäilyllä. Sanotaan nyt vaan, että he tykkää kahvin kanssa syödä viinerin ja pullan, jos kiloja on, niin ne on tulleet NÄISTÄ jutuista, eikä jostain ... sairaalloisesta.
Kun vertaan sukujemme henkistä puolta, niin on siinäkin eroa. Joskus mietin että noinkohan tuo henkinen puoli on sitten se joka on määrittänyt esim. meikäläiset juopoiksi ja miehen sukulaiset raittiiksi? Miehen suvussa ei olla yhtään niin ehdottomia kuin meillä. Muori on aina pätkäisemässä välejä poikki siihen tai tuohon ihmiseen. Sitten sellaisia siltoja on mielettömän vaikea rakentaa uudestaan, jotka kerran on tuhkaksi polttanut. Kun taas miehen isä kerran sanoi, että pitäisi aina miettiä t o d e l l a tarkasti, ennen kuin alkaa kokonaan katkoa välejä ihmisiin. Mieluummin sitä vaikka pitää joulukorttivälit ja välttää sitä semmoista kauhean tuhoavaa, kaiken repivää riitaa, jonka aikana sanottuja asioita on TOSI vaikea antaa anteeksi + unohtaa. Mun mielestä se on viisas periaate, tuo. Miksi kaikkea inhottavaa pitää mennä toitottamaan ihmisistä julki, eikö vaan voisi tyytyä siihen että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ei heidän kanssaan tarvitse olla sydänystäviä, mutta ei verivihollisiakaan..??
Meillä, mun suvussa siis, myöskään ei oikein luoteta kehenkään. Kukaan suvussa ei usko toisesta hyvää tai sellaista, että toinen ei tilaisuuden tullen puukottaisi selkään. Se on aika erilaista kuin miehen porukoissa..
Meillä myös Äetmuori on näkyvästi pettynyt siihen, millaisia Siukusta ja musta tuli, mutta miehen suvussa ei vanhemmat ehkä ota niin tosissaan sitä jos lapset on vähän 'outoja'.
En mitenkään ihannoi miehen sukua, koska on heissäkin vikansa. Niin kuin kaikissa! Niiden vikojen kanssa vain on helpompi tulla toimeen kuin oman poppooni vikojen. ;) No niin siis sanotaan se, että miehen sukulaiset ovat usein aika.. tylsiä. :) Ja ennalta-arvattavia. Heistä tietää aina mitä he sanovat. Sieltä suunnasta ei mitään yllättävää tule. He ovat hitaita ja raskassoutuisia. Ja sitten joskus heillä on suuria vaikeuksia näyttää tunteitaan. Kyllä he näyttävät, mutta kovin arasti ja varovaisesti. Eivätkä he voi puhua vaikkapa sellaisesta asiasta kuin rakkaus. En usko että olen koskaan kuullut appiukkoni sanovan että rakastaa vaimoaan.. vaikka TIEDÄN, että hän niin tekee. :) Ja sama anopista.. ei hän oikein osaa sanoa julkisesti rakastavansa lapsiaan tai miestään.. mutta tietty teot puhuvat puolestaan. ;) Tavallaan tuo sanomattomuus VOI olla 'vika', mutta toisaalta itse olen nykyisin sitä mieltä, että teot ne oikeastaan vasta kertovat rakkaudesta. Jos koko ajan loukkaa ja prässää lastaan tai puolisoa, niin on ihan turha voihkia jostain elämää suuremmasta rakkaudesta.
Kuten aina on nytkin herkkuilun päätyttyä vähän vieroitusoireet päällä. Itse asiassa olen viime aikoina miettinyt sitä, että on syömishäiriöllä ja esim. alkoholismilla JOTAIN yhteistä. Vaikken nyt tarkoita sanoa että syömishommeli olisi rinnastettavissa vaikkapa narkomaniaan, niin en yhtään ihmettelisi, jos kaikilla kohtuuttomuuksia suosivilla pahoilla tavoilla olisi joku yhteinen nimittäjä.. :( Tai meillä ihmisillä, jotka niin teemme, ehkä meillä on joku yhteinen tapa suhteessa elämään...? Varmaankin näin on.
Suku-uutisia
Äetmuori äskettäin sen vain puhelimessa möläytti: suvussamme on taas yksi alkoholisti enemmän kuin mitä tiesinkään. ;) Äidin isän veli.. hän joi työpaikkansa ja avioliittonsa ja oli ihan toivoton tapaus. Joskus vähän masentaa se, kun suvussa on molemmilla puolilla oikeastaan vain RYYPISKELIJÖITÄ. Hah hah, ja sitten ainakin yksi kaappisyöppö, eli mä. ;) Kumma ettei Muori aiemmin puhunut tuosta isänsä veljestä, sedästään siis, yleensä Muori kyllä tarinoi suvustaan. Ainakin silloin kun tarinat on jotenkin edullisia sille mielikuvalle, jota hän tahtoo suvusta ylläpitää.
Jos mun sukulaisilla ei olisi ollut sellaista alkoholivillitystä, niin noinkohan ne olisivat olleet syömishäiriöisiä? Mietin vaan! Itsestäni ei alkoholistia saa, koska olen liian.. no, kuinkas tuon sanoisi - tykkään liikaa hyvistä mauista, vihaan päänsärkyä, krappista ja oksentelua. Niitä ei juoppo oikein voi välttää. Enkä muutenkaan kestä ajatusta esim. krapularyypystä.. :( Tai sellaisesta monta päivää kestävästä juomisesta, uh. :(
Olen miettinyt paljon sukuni eroa miehen sukuun verrattuna. Siinä ainoa alkoholisti oli miehen isän isoisä. :) Myöskään mässääjiä ei heillä ole. Siis saattaa olla himppusen ylipainoisia rouvia yms., mutta kukaan ei ole sellainen salasyöppö tai sellainen, joka olisi lihonut 'sairaalloisella' mässäilyllä. Sanotaan nyt vaan, että he tykkää kahvin kanssa syödä viinerin ja pullan, jos kiloja on, niin ne on tulleet NÄISTÄ jutuista, eikä jostain ... sairaalloisesta.
Kun vertaan sukujemme henkistä puolta, niin on siinäkin eroa. Joskus mietin että noinkohan tuo henkinen puoli on sitten se joka on määrittänyt esim. meikäläiset juopoiksi ja miehen sukulaiset raittiiksi? Miehen suvussa ei olla yhtään niin ehdottomia kuin meillä. Muori on aina pätkäisemässä välejä poikki siihen tai tuohon ihmiseen. Sitten sellaisia siltoja on mielettömän vaikea rakentaa uudestaan, jotka kerran on tuhkaksi polttanut. Kun taas miehen isä kerran sanoi, että pitäisi aina miettiä t o d e l l a tarkasti, ennen kuin alkaa kokonaan katkoa välejä ihmisiin. Mieluummin sitä vaikka pitää joulukorttivälit ja välttää sitä semmoista kauhean tuhoavaa, kaiken repivää riitaa, jonka aikana sanottuja asioita on TOSI vaikea antaa anteeksi + unohtaa. Mun mielestä se on viisas periaate, tuo. Miksi kaikkea inhottavaa pitää mennä toitottamaan ihmisistä julki, eikö vaan voisi tyytyä siihen että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ei heidän kanssaan tarvitse olla sydänystäviä, mutta ei verivihollisiakaan..??
Meillä, mun suvussa siis, myöskään ei oikein luoteta kehenkään. Kukaan suvussa ei usko toisesta hyvää tai sellaista, että toinen ei tilaisuuden tullen puukottaisi selkään. Se on aika erilaista kuin miehen porukoissa..
Meillä myös Äetmuori on näkyvästi pettynyt siihen, millaisia Siukusta ja musta tuli, mutta miehen suvussa ei vanhemmat ehkä ota niin tosissaan sitä jos lapset on vähän 'outoja'.
En mitenkään ihannoi miehen sukua, koska on heissäkin vikansa. Niin kuin kaikissa! Niiden vikojen kanssa vain on helpompi tulla toimeen kuin oman poppooni vikojen. ;) No niin siis sanotaan se, että miehen sukulaiset ovat usein aika.. tylsiä. :) Ja ennalta-arvattavia. Heistä tietää aina mitä he sanovat. Sieltä suunnasta ei mitään yllättävää tule. He ovat hitaita ja raskassoutuisia. Ja sitten joskus heillä on suuria vaikeuksia näyttää tunteitaan. Kyllä he näyttävät, mutta kovin arasti ja varovaisesti. Eivätkä he voi puhua vaikkapa sellaisesta asiasta kuin rakkaus. En usko että olen koskaan kuullut appiukkoni sanovan että rakastaa vaimoaan.. vaikka TIEDÄN, että hän niin tekee. :) Ja sama anopista.. ei hän oikein osaa sanoa julkisesti rakastavansa lapsiaan tai miestään.. mutta tietty teot puhuvat puolestaan. ;) Tavallaan tuo sanomattomuus VOI olla 'vika', mutta toisaalta itse olen nykyisin sitä mieltä, että teot ne oikeastaan vasta kertovat rakkaudesta. Jos koko ajan loukkaa ja prässää lastaan tai puolisoa, niin on ihan turha voihkia jostain elämää suuremmasta rakkaudesta.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Pride-hyökkäys
Kauhistunpa minäkin tuota Pride-paraatiin tehtyä pippurisumutehyökkäystä. Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Oliko kyseessä ilkivalta, halu noin vaan hyökätä 'jonkun' kulkueen kimppuun, vai oliko kyseessä HOMOFOBINEN ratkaisu? Se kai selviää vasta kun syylliset voivat kertoa motiivinsa. Inhottaa ajatella, mutta olen aika varma siitä, että se oli homofobiaa. :(
Kuumuus saa minut kiukustumaan vähän herkemmin kuin viileä sää. Tietysti sekin voi vaikuttaa, että mulla on nyt kuukautiset. Viime viikko ainakin meni äkäillessä. Olen varsinainen saatana silloin, kun on PMS päällä. Hassua kun itsekin aina tajuaa, että jaahas - kuukautiset tulossa, siihen malliin taas kaikki mättää..
Olen yrittänyt kovasti ymmärtää ihmisiä heidän lähtökodistaan käsin. Esim. joku homovihaaja voi olla saanut sellaisen kasvatuksen, että siitä on vaikea päästä eroon. Ja perussuomalainen voi olla katkeroitunut, kun on menettänyt työnsä.. silloin tietysti ajattelee kaikkien 'ulkomaisten' ihmisten vaan olevan syyllisiä siihen kun työpaikkaa ei ole.. jos on lapsesta pitäen opetettu epäluuloon ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka todellisuudessa työn menettämiseen voi ollakin joku ihan muu syy. Vaikkapa se, että osakkeenomistajat ja suurliikemiehet ovat AHNEITA, tekevät voittoa ja suurvoittoja sanomalla ihmisiä irti. Kuitenkaan persun viha ei kohdistu näihin tyyppeihin, vaan usein suojattomiin ja syyttömiin: maahamuuttajiin siis!
Joskus tuntuu toivottomalta ja tuntuu ettei ihmiset koskaan opi, miksi ei voisi ajatella, että elä ja anna toisten elää? Miksi homoja pitäisi läksyttää tai maahanmuuttajia vihata? Miksi pitää lietsoa sukupuolten välistä sotaa, miksi riidellä politiikasta? Eikö vain voisi yrittää elää rauhassa, yritettäisiin suvaita toisiamme? :(
Yritän ahdistavat uutiset käsitellä vähitellen. pikku hiljaa. Luen ehkä vain otsikon - sitten jätän sen hautumaan. Ensisuuttumuksen mentyä ohi uskaltaudun sitten esim. lehtien nettiversioita lukemaan myös sen leipätekstin. Sen, mitä on otsikon alla.
Onko tämäkin pelkuruutta, mene ja tiedä!
Mitähän nuo homofoobikot muuten haluaisivat muuttaa..? Tarkoitan nyt sitä, että yrittävätkö he esim. tuolla hyökkäyksellä viestiä, että KAIKKIEN pitäisi valita eri sukupuolta oleva kumppani? Vaikka se tarkoittaisi sitä, että ihmiset olisivat ONNETTOMIA yhdessä?? Vai yrittävätkö he sanoa, että jos ei eri sukupuolta oleva kumppani kiinnosta, niin sitten olisi oltava sinkku? Vaikka se tarkoittaisi yksinäisyyttä ja surullista elämää ainakin joillekin, jotka eivät nauti sinkkuudesta? -Noh, en käsitä, sanoinhan jo.. Voin vain arvailla tuollaisten ihmisten motiiveja ja tavoitteita.
Suklis jumittuu
Olen jumittunut katsomaan Sinkkuelämää. Joskus keskityn vain vaatteisiin, muistan jaksojen tapahtumat siksi hyvin.
Mässäilyraporttia:
Eipä ainakaan tullut oksu! :) Mutta vähän huono olo oli mulla sunnuntaina. Oli tosi kuuma päivä ja menimme miehen kanssa ravintolaan syömään. Ihan 'vain' Rossoon, sinne minne me pienet ihmiset menemme, kun meitä lähempänä ei juuri muita rafloja ole. :) Söin valkosipulibroileria ja annos oli hyvä, mutta oli PAKKO jättää muutama perunanpala, olin nimittäin niin ähkyssä, että se jo tuntui! Mies söi pekonipastaa. Kinastelimme sitten siitä, että kumman annos oli isompi/täyttävämpi. Mun mielestä omani oli ja siksi sitä jätinkin, mutta mies ei suostunut sitä uskomaan.
Maistoin Nestlén Classic maitosuklaa-pähkinäkrokantti jädepuikon. Se oli hyvä, mutta mun mielestä KOVIN pieni! Ja sitten: kuorrutus, pähkinäkrokantilla reilusti höystettyä maitosuklaata, oli hyvä, mutta itse vaniljajäätelö oli mautonta.. Mun mielestä vaniljajäätelön on oltava sellaista, että se todella maistuu vaniljaiselta.. Ylellisesti ja tunnistettavasti. Jos pitäisi kouluarvosana antaa, niin antaisin kai 8. Arvosanaa nostaa se maukas, rapsakka kuorrutus! :)
Kuumuus saa minut kiukustumaan vähän herkemmin kuin viileä sää. Tietysti sekin voi vaikuttaa, että mulla on nyt kuukautiset. Viime viikko ainakin meni äkäillessä. Olen varsinainen saatana silloin, kun on PMS päällä. Hassua kun itsekin aina tajuaa, että jaahas - kuukautiset tulossa, siihen malliin taas kaikki mättää..
Olen yrittänyt kovasti ymmärtää ihmisiä heidän lähtökodistaan käsin. Esim. joku homovihaaja voi olla saanut sellaisen kasvatuksen, että siitä on vaikea päästä eroon. Ja perussuomalainen voi olla katkeroitunut, kun on menettänyt työnsä.. silloin tietysti ajattelee kaikkien 'ulkomaisten' ihmisten vaan olevan syyllisiä siihen kun työpaikkaa ei ole.. jos on lapsesta pitäen opetettu epäluuloon ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka todellisuudessa työn menettämiseen voi ollakin joku ihan muu syy. Vaikkapa se, että osakkeenomistajat ja suurliikemiehet ovat AHNEITA, tekevät voittoa ja suurvoittoja sanomalla ihmisiä irti. Kuitenkaan persun viha ei kohdistu näihin tyyppeihin, vaan usein suojattomiin ja syyttömiin: maahamuuttajiin siis!
Joskus tuntuu toivottomalta ja tuntuu ettei ihmiset koskaan opi, miksi ei voisi ajatella, että elä ja anna toisten elää? Miksi homoja pitäisi läksyttää tai maahanmuuttajia vihata? Miksi pitää lietsoa sukupuolten välistä sotaa, miksi riidellä politiikasta? Eikö vain voisi yrittää elää rauhassa, yritettäisiin suvaita toisiamme? :(
Yritän ahdistavat uutiset käsitellä vähitellen. pikku hiljaa. Luen ehkä vain otsikon - sitten jätän sen hautumaan. Ensisuuttumuksen mentyä ohi uskaltaudun sitten esim. lehtien nettiversioita lukemaan myös sen leipätekstin. Sen, mitä on otsikon alla.
Onko tämäkin pelkuruutta, mene ja tiedä!
Mitähän nuo homofoobikot muuten haluaisivat muuttaa..? Tarkoitan nyt sitä, että yrittävätkö he esim. tuolla hyökkäyksellä viestiä, että KAIKKIEN pitäisi valita eri sukupuolta oleva kumppani? Vaikka se tarkoittaisi sitä, että ihmiset olisivat ONNETTOMIA yhdessä?? Vai yrittävätkö he sanoa, että jos ei eri sukupuolta oleva kumppani kiinnosta, niin sitten olisi oltava sinkku? Vaikka se tarkoittaisi yksinäisyyttä ja surullista elämää ainakin joillekin, jotka eivät nauti sinkkuudesta? -Noh, en käsitä, sanoinhan jo.. Voin vain arvailla tuollaisten ihmisten motiiveja ja tavoitteita.
Suklis jumittuu
Olen jumittunut katsomaan Sinkkuelämää. Joskus keskityn vain vaatteisiin, muistan jaksojen tapahtumat siksi hyvin.
Mässäilyraporttia:
Eipä ainakaan tullut oksu! :) Mutta vähän huono olo oli mulla sunnuntaina. Oli tosi kuuma päivä ja menimme miehen kanssa ravintolaan syömään. Ihan 'vain' Rossoon, sinne minne me pienet ihmiset menemme, kun meitä lähempänä ei juuri muita rafloja ole. :) Söin valkosipulibroileria ja annos oli hyvä, mutta oli PAKKO jättää muutama perunanpala, olin nimittäin niin ähkyssä, että se jo tuntui! Mies söi pekonipastaa. Kinastelimme sitten siitä, että kumman annos oli isompi/täyttävämpi. Mun mielestä omani oli ja siksi sitä jätinkin, mutta mies ei suostunut sitä uskomaan.
Maistoin Nestlén Classic maitosuklaa-pähkinäkrokantti jädepuikon. Se oli hyvä, mutta mun mielestä KOVIN pieni! Ja sitten: kuorrutus, pähkinäkrokantilla reilusti höystettyä maitosuklaata, oli hyvä, mutta itse vaniljajäätelö oli mautonta.. Mun mielestä vaniljajäätelön on oltava sellaista, että se todella maistuu vaniljaiselta.. Ylellisesti ja tunnistettavasti. Jos pitäisi kouluarvosana antaa, niin antaisin kai 8. Arvosanaa nostaa se maukas, rapsakka kuorrutus! :)
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kouluarvosanoja
Nyt on taas nuorisolla koulut päättyneet. Jotkut tahtoisivat Suomeen lyhyen kesäloman, mutta minusta on aina ollut hieno juttu, että meillä on PITKÄ kesäloma! Eikä se ole tainnut haitata suomalaislasten oppimista yhtään...! En käsitä miksi meidän kesäloma pitäisi lyhentää esim. yhteen kuukauteen. Lapsen ja nuoren mielen kehitykselle on tärkeää olla kunnolla vapaalla. Sehän voi lisätä luovuuttakin!
Nuorisokulttuuri on muuttunut aika jännällä tavalla sitten mun nuoruuden. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Kummityttö A. juuri kertoi [hällä loppui peruskoulu nyt], että heidän kevätjuhlassa ysiluokkalaiset olivat parkuneet sitä, kun nyt joutuu kavereista eroon. A:kin oli. No sitten minä säälittelin ja sanoin, että ainahan voitte pitää luokkakokouksia. A. vaan totesi, että ei hän oikeastaan tule ollenkaan ikävöimään luokkaansa, paria tyyppiä vain! -Niin, siis tuo itkeskely, jota A. [ja monet luokkakaverinsa] tuntuvat harrastavan hyvinkin usein... Se on erottava tekijä mun nuoruudesta. KUKAAN nimittäin ei minun aikanani ysiluokalta päästessä parkunut.. :) Ei yksikään! Melkein koko luokka jatkoi suoraan samalla miehityksellä T:n lukioon.. vain kolme ihmistä [mä, S. ja D.) menimme toiseen lukioon. Eli mulla kai se olisi ollut suurin aihe parkua, tai S:llä tai D:llä, koska meille se merkitsi ihan vieraisiin oloihin menoa. Mutta sitä ei vaan pitänyt minään - sitä ajatteli, että se kuuluu tähän elämänvaiheeseen.
A. & kumppanit muutenkin tuntuvat suosivan vähän sellaista terapiajargonia puheessaan - se oli meille ihan vierasta. Esim. meillä saattoi ystävyksillä olla riita ja sopiminen - A. puhuu 'ihmissuhteen selvittämisestä'. IHMISSUHTEEN! :) Meillä saattoi joku seurustella tai 'kulkea' jonkun pojan kanssa - A:n kaverit puhuvat 'parisuhteessa' olosta. :)
Tavallaan on tietysti hyvä, että ihmiset näyttävät tunteensa.. itse en ole aina siihen pystynyt! Mutta.. mietin vaan, että näyttävätkö nämä tunteensa.. vai NÄYTTELEVÄTKÖ niitä? Siinä on aika iso ero, nimittäin.. Tuntuu joskus kuin A kumppaneineen oikein nauttisi sellaisesta tunteissa vellomisesta, niiden suurentelusta ja keinotekoisesti luomisesta. Kai se on tätä tämän päivän tositeevee-kulttuuria.. Kaikkihan noissa BB-ohjelmissa, Supermalli haussa, Idolsissa ym. vetistelevät, juonittelevat, ja sitten vuoroin taas kiroavat ja ovat niin kovista.. Kai se suodattuu katsojiin, varsinkin nuoriin. Ja sitten he alkavat ajatella, että elämässä KUULUU koko ajan olla jotain draamaa päällä, parkumista tai rakkaudenpurkausta, vihaa potenssiin kymmenen ja tykkäämistä potenssiin sata.
No se siitä.. Toivottavasti A. saa elämässään kuitenkin toteuttaa itseään, VALITA elämänsä suunnan itse. Miksi meidän suvussa vaan on niin paljon pomottavia vanhempia, en tajua. :(
Suklaat arvostelussa..
Maistoin sitä Lidlistä löytyvää Schogetten marzipan-levyä! Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan .. YSIN! :) Pidin tästä tuotteesta. On kivaa, kun suklaapalat ovat valmiiksi irti toisistaan - säästyy laiskalta taittamisen vaiva. Tumma suklaa sopi minusta hyvin tämän aika löysähkön marsipaanitäytteen kanssa. Muuten olisin antanut kympin, mutta mielestäni tuo täyte oli ehkä hitusen liian löysää. Mukava löytö kuitenkin tämä tuote ja mun, marsipaanifanin, ehdotonta herkuttelumateriaalia!
Sitten se Fazerin Geisha Dreamy Caramel oli myös todella hyvä elämys! Yllätyin oikein, kun yleensä olen saanut pettyä näissä 'tuunataan uusiksi vanha tuote'-suklaissa. Tuo Dreamy Caramel oli makeampaa kuin perinteinen geisha, muttei kuitenkaan imelää. Mun mielestä tämä oli onnistunut uusi versio. Ostan varmasti uudestaan.. ja arvosana voi olla vaikka täysi 10! :) Kuitenkaan tämä ei tarkoita vanhan geishan hylkäämistä! Molemmat ovat hyviä.
Suklis ostaa suuveden!
Ostin tuossa pari päivää sitten LISTERINE suuveden! Sellaisen violetin.. 'total care'-jutun, jonka pitäisi suunnilleen pitää hampaat valkoisina, pitää hammaskivi poissa, pitää karies kaukana, siivota koti, haravoida lehdet, kunnostaa kesämökin katto jne..! Eli siis kyseessä on suoranainen ihme-eliksiiri seitsemän euron hinnalla.
Ostin sitä.. ja kokeilin! HUH, on tymäkkä maku! Varmasti toimiva liemi, mutta en yksinkertaisesti voi käyttää sitä joka hampiharjauksen yhteydessä! Se maku on niin väkevä, että se alkaa.. etoa! Mies kokeili sitä myös tänä iltana ja oli myös, että huh huh.. Kai tuollaisia silti pitäisi yrittää aina käyttää, tuokin Listerine tutkitusti [?] auttaa, jos sitä 2 x päivässä käyttää. Mutta mulle yksikin kerta päivässä on liikaa! Taidan käyttää sitä vain silloin tällöin.
Mässytunnustus:
Yhdessä vaiheessa oli vähän huono olo! Etova siis! EN kuitenkaan oksentanut.. mutta olo oli silti huono. Veikkaan että se johtui runsaasta jäätelön syömisestä. Maistoin sitä Carte D'Or Texas Pecan-jäätelöä.. söin sitä paketillisen! :( Ja hassu juttu on, että en edes pitänyt siitä.. ei se ollut sellainen kunnon kinuskijäätelö kuin toivoin! Pähkinää kyllä oli.. No, taisi olla liikaa syödä paketillinen, vaikken kerralla sitä koko paksua mättänytkään sisuksiini.
Nuorisokulttuuri on muuttunut aika jännällä tavalla sitten mun nuoruuden. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Kummityttö A. juuri kertoi [hällä loppui peruskoulu nyt], että heidän kevätjuhlassa ysiluokkalaiset olivat parkuneet sitä, kun nyt joutuu kavereista eroon. A:kin oli. No sitten minä säälittelin ja sanoin, että ainahan voitte pitää luokkakokouksia. A. vaan totesi, että ei hän oikeastaan tule ollenkaan ikävöimään luokkaansa, paria tyyppiä vain! -Niin, siis tuo itkeskely, jota A. [ja monet luokkakaverinsa] tuntuvat harrastavan hyvinkin usein... Se on erottava tekijä mun nuoruudesta. KUKAAN nimittäin ei minun aikanani ysiluokalta päästessä parkunut.. :) Ei yksikään! Melkein koko luokka jatkoi suoraan samalla miehityksellä T:n lukioon.. vain kolme ihmistä [mä, S. ja D.) menimme toiseen lukioon. Eli mulla kai se olisi ollut suurin aihe parkua, tai S:llä tai D:llä, koska meille se merkitsi ihan vieraisiin oloihin menoa. Mutta sitä ei vaan pitänyt minään - sitä ajatteli, että se kuuluu tähän elämänvaiheeseen.
A. & kumppanit muutenkin tuntuvat suosivan vähän sellaista terapiajargonia puheessaan - se oli meille ihan vierasta. Esim. meillä saattoi ystävyksillä olla riita ja sopiminen - A. puhuu 'ihmissuhteen selvittämisestä'. IHMISSUHTEEN! :) Meillä saattoi joku seurustella tai 'kulkea' jonkun pojan kanssa - A:n kaverit puhuvat 'parisuhteessa' olosta. :)
Tavallaan on tietysti hyvä, että ihmiset näyttävät tunteensa.. itse en ole aina siihen pystynyt! Mutta.. mietin vaan, että näyttävätkö nämä tunteensa.. vai NÄYTTELEVÄTKÖ niitä? Siinä on aika iso ero, nimittäin.. Tuntuu joskus kuin A kumppaneineen oikein nauttisi sellaisesta tunteissa vellomisesta, niiden suurentelusta ja keinotekoisesti luomisesta. Kai se on tätä tämän päivän tositeevee-kulttuuria.. Kaikkihan noissa BB-ohjelmissa, Supermalli haussa, Idolsissa ym. vetistelevät, juonittelevat, ja sitten vuoroin taas kiroavat ja ovat niin kovista.. Kai se suodattuu katsojiin, varsinkin nuoriin. Ja sitten he alkavat ajatella, että elämässä KUULUU koko ajan olla jotain draamaa päällä, parkumista tai rakkaudenpurkausta, vihaa potenssiin kymmenen ja tykkäämistä potenssiin sata.
No se siitä.. Toivottavasti A. saa elämässään kuitenkin toteuttaa itseään, VALITA elämänsä suunnan itse. Miksi meidän suvussa vaan on niin paljon pomottavia vanhempia, en tajua. :(
Suklaat arvostelussa..
Maistoin sitä Lidlistä löytyvää Schogetten marzipan-levyä! Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan .. YSIN! :) Pidin tästä tuotteesta. On kivaa, kun suklaapalat ovat valmiiksi irti toisistaan - säästyy laiskalta taittamisen vaiva. Tumma suklaa sopi minusta hyvin tämän aika löysähkön marsipaanitäytteen kanssa. Muuten olisin antanut kympin, mutta mielestäni tuo täyte oli ehkä hitusen liian löysää. Mukava löytö kuitenkin tämä tuote ja mun, marsipaanifanin, ehdotonta herkuttelumateriaalia!
Sitten se Fazerin Geisha Dreamy Caramel oli myös todella hyvä elämys! Yllätyin oikein, kun yleensä olen saanut pettyä näissä 'tuunataan uusiksi vanha tuote'-suklaissa. Tuo Dreamy Caramel oli makeampaa kuin perinteinen geisha, muttei kuitenkaan imelää. Mun mielestä tämä oli onnistunut uusi versio. Ostan varmasti uudestaan.. ja arvosana voi olla vaikka täysi 10! :) Kuitenkaan tämä ei tarkoita vanhan geishan hylkäämistä! Molemmat ovat hyviä.
Suklis ostaa suuveden!
Ostin tuossa pari päivää sitten LISTERINE suuveden! Sellaisen violetin.. 'total care'-jutun, jonka pitäisi suunnilleen pitää hampaat valkoisina, pitää hammaskivi poissa, pitää karies kaukana, siivota koti, haravoida lehdet, kunnostaa kesämökin katto jne..! Eli siis kyseessä on suoranainen ihme-eliksiiri seitsemän euron hinnalla.
Ostin sitä.. ja kokeilin! HUH, on tymäkkä maku! Varmasti toimiva liemi, mutta en yksinkertaisesti voi käyttää sitä joka hampiharjauksen yhteydessä! Se maku on niin väkevä, että se alkaa.. etoa! Mies kokeili sitä myös tänä iltana ja oli myös, että huh huh.. Kai tuollaisia silti pitäisi yrittää aina käyttää, tuokin Listerine tutkitusti [?] auttaa, jos sitä 2 x päivässä käyttää. Mutta mulle yksikin kerta päivässä on liikaa! Taidan käyttää sitä vain silloin tällöin.
Mässytunnustus:
Yhdessä vaiheessa oli vähän huono olo! Etova siis! EN kuitenkaan oksentanut.. mutta olo oli silti huono. Veikkaan että se johtui runsaasta jäätelön syömisestä. Maistoin sitä Carte D'Or Texas Pecan-jäätelöä.. söin sitä paketillisen! :( Ja hassu juttu on, että en edes pitänyt siitä.. ei se ollut sellainen kunnon kinuskijäätelö kuin toivoin! Pähkinää kyllä oli.. No, taisi olla liikaa syödä paketillinen, vaikken kerralla sitä koko paksua mättänytkään sisuksiini.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Peilit pirstoiksi?!
Nyt on taas huono vaihe menossa. En kestä peilejä, omaa peilikuvaa. Näytän omasta mielestäni LÄSKILTÄ, inhottavalta maitoa tuottavalta palkintoutarelehmältä.
Mies on sanonut, että etkö itse huomaa kuinka nuo tunteet tulevat AINA joko ihan juuri ennen mässyä, sen aikana tai heti sen jälkeen. Onhan se kai niin, silloin ne tulevat.
Peilin välttely saa joskus outoja aikaan. Tänäänkin huomasin kauppassa olevani tosi hassun näköinen, kun olin vaan sutinut tukan pannan taakse miten sattuu, kun niin olin peiliä vältellyt.. :) Hullu näky, ihan kuin töyhtöhyyppä ruokaostoksilla!
Pitäisi kai tehdä VAMPYYRIT ja hakata peilit pirstoiksi, missä vaan niitä sitten näkeekin! :) Hih! Siksiköhän vampyt ei kestä peilejä - näkeeköhän ne niistä inhottavan, veren turvottaman ahneen ITIKAN, läskin hyttysen?
Möksän välttelyä
On taas se aika vuodesta, kun 'pitäisi' raahautua möksälle itikansyötiksi. :( Vaan kun ei huvita, ei yhtään! Mitä tässä nyt tekisi. Jos jätän menemättä, niin Äetmuori pettyy kun emme tule siellä käymään. Jos menen, niin itse ahdistun/kärsin. Onko menemättä jättäminen ITSEKKYYTTÄ?
Mies vähän vihjaili, että ensi viikonloppunahan voisi olla hyvä aika möksähtää. Mutta mä en tahdo! Mies oli itsekseen möksällä vasta vähän aikaa sitten ja näyttää kai pahalta, jos hän taas menisi sinne yksin, tai jos emme menisi ollenkaan.
Iloitseeko joku oikeasti kesämökistä?? Kertokaas! Mun mielestä koko juttu on hullutusta. Kun miettii sitä kuinka paljon bentsiiniä siihen menee kun ajaa 400 km. Ihan mahdottomasti!! Se ei ole ekologista. Ja lisäksi jollain kesäkuumalla säällä n. 5 tuntia autossa [ilmastoimattomassa!] käy aika hyvin kidutuksesta.
Joku tietty sanoisi, että möksä on kiva, jos se on 100 tai siitä vähäisemmän kilometrimäärän takana. AI NIINKÖ? Silti siellä pitää siivota, silti siellä on hiirenp-kat odottamassa talven jäljiltä.. Tietysti jos se on ihan kuin toinen koti kaikin mukavuuksin ja muutenkin 'talomainen', niin sitten ei [välttämättä] ole hiirenp-kaa, mutta siivota pitää silti.. ja muutenkin, mitä JÄRKEÄ on sitten taas omistaa 2 kotia???
Koko kesämökkeily on kyllä ihan toisenlaisia ihmisiä varten kuin mua! Siirtolapuutarhahomman koen jotenkin mielekkäämpänä.. JOS siis olisin sellainen ihminen, joka tykkää viljelystä.. Mutta kun en mä onneton pidä siitä! Siirtolapuutarhamökit nyt ainakin on pieniä, niissä ei ole paljon kunnostamista tai siivoamista! Eikä niihin kerry romua sellaisia määriä kuin johonkin mökkiin!
Äetmuori sekaantuu kaikkeen möksässä ja sen hoidossa, hän on täynnä 'hyviä neuvoja'. En tajua miksi hän välittää, hän itse ei koskaan viihtynyt möksällä eikä omista siitä mitään. Silti hän sekaantuu, neuvoo, opastaa, utelee. Se tympii!
Kyllä kesämökkikiima on ihan sitä, kun tietyn sukupolven ihmiset Suomessa olivat vielä niin kiinni 'maassa', että kaupungistuminen oli heille vaikeaa! He halusivat istua kahdella tuolilla, eli asua kaupungissa [kun oli pakko työn vuoksi] ja sitten pitää omaa pientä maapaikkaa. Mutta nyt eivät ihmiset enää ole sellaisia! On syntynyt 1 tai 2 kaupunkilaista sukupolvea. Tai sitten sellaisia maaseutuihmisiä kuin minä, joille maaseutu on asuinpaikka enemmän kuin elämäntapa. Eihän mulla ole viljelyn kanssa mitään tekemistä vaikka maalla asunkin. Miksi mun pitäisi ajaa 400 km x 2 nauttiakseni 'maaseudun rauhasta' kun mä asun täällä jo?
Jäätelöarvio!
Viime mässäilyssä maistoin Ben & Jerry Baked Alaska-jäätelöä. Se on vaniljajäätelöä jollain vaahtokarkki'kastikkeella' ja seassa valkosuklaatijääkarhuja. :) Söötti idea! Kouluarvosanalla annan 8. Varmasti parasta vaniljajäätelöä mitä olen saanut vähään aikaan. Mutta.. mutta: mä en vain normaalisti tahdo syödä pelkkää vaniljajäätelöä.. en edes tuollaista herkullista, joka melkein menisi valkosuklaajäätelöstä paremminkin..
Jos söisin vaniljajäätelöä urakalla ja jos se olisi mun juttu, niin sitten ostaisin jatkossa tuota jäätelöä, sen verran hyvää se oli. Mutta näin Sukliksena sanon, että myönteinen kokemus saattoi jäädä tähän yhteen kertaan. Cookie dough ja B&J:n suklaabrownieilla höystetty suklaatijäätelö pysyvät suosikkeinani.
Mä muuten en huomannut että missä niitä vaahtokarkkeja oikein oli tuossa jäätelössä. Sähkövalossa silmä ei ainakaan näyttänyt niitä.. kai ne siellä sitten joukossa oli.. :) Herkullisen makeaa ja täyteläistä jädeä, vinkiksi vaan vaniljanystäville! Uskoisin aika monen ihmisen tykkäävän tästä esim. tuoreiden marjojen kanssa - mansikoiden?
Muutenkin mässinki meni ihan kivasti, en ole hamstraillut ja siitä olen iloinen.
Mies on sanonut, että etkö itse huomaa kuinka nuo tunteet tulevat AINA joko ihan juuri ennen mässyä, sen aikana tai heti sen jälkeen. Onhan se kai niin, silloin ne tulevat.
Peilin välttely saa joskus outoja aikaan. Tänäänkin huomasin kauppassa olevani tosi hassun näköinen, kun olin vaan sutinut tukan pannan taakse miten sattuu, kun niin olin peiliä vältellyt.. :) Hullu näky, ihan kuin töyhtöhyyppä ruokaostoksilla!
Pitäisi kai tehdä VAMPYYRIT ja hakata peilit pirstoiksi, missä vaan niitä sitten näkeekin! :) Hih! Siksiköhän vampyt ei kestä peilejä - näkeeköhän ne niistä inhottavan, veren turvottaman ahneen ITIKAN, läskin hyttysen?
Möksän välttelyä
On taas se aika vuodesta, kun 'pitäisi' raahautua möksälle itikansyötiksi. :( Vaan kun ei huvita, ei yhtään! Mitä tässä nyt tekisi. Jos jätän menemättä, niin Äetmuori pettyy kun emme tule siellä käymään. Jos menen, niin itse ahdistun/kärsin. Onko menemättä jättäminen ITSEKKYYTTÄ?
Mies vähän vihjaili, että ensi viikonloppunahan voisi olla hyvä aika möksähtää. Mutta mä en tahdo! Mies oli itsekseen möksällä vasta vähän aikaa sitten ja näyttää kai pahalta, jos hän taas menisi sinne yksin, tai jos emme menisi ollenkaan.
Iloitseeko joku oikeasti kesämökistä?? Kertokaas! Mun mielestä koko juttu on hullutusta. Kun miettii sitä kuinka paljon bentsiiniä siihen menee kun ajaa 400 km. Ihan mahdottomasti!! Se ei ole ekologista. Ja lisäksi jollain kesäkuumalla säällä n. 5 tuntia autossa [ilmastoimattomassa!] käy aika hyvin kidutuksesta.
Joku tietty sanoisi, että möksä on kiva, jos se on 100 tai siitä vähäisemmän kilometrimäärän takana. AI NIINKÖ? Silti siellä pitää siivota, silti siellä on hiirenp-kat odottamassa talven jäljiltä.. Tietysti jos se on ihan kuin toinen koti kaikin mukavuuksin ja muutenkin 'talomainen', niin sitten ei [välttämättä] ole hiirenp-kaa, mutta siivota pitää silti.. ja muutenkin, mitä JÄRKEÄ on sitten taas omistaa 2 kotia???
Koko kesämökkeily on kyllä ihan toisenlaisia ihmisiä varten kuin mua! Siirtolapuutarhahomman koen jotenkin mielekkäämpänä.. JOS siis olisin sellainen ihminen, joka tykkää viljelystä.. Mutta kun en mä onneton pidä siitä! Siirtolapuutarhamökit nyt ainakin on pieniä, niissä ei ole paljon kunnostamista tai siivoamista! Eikä niihin kerry romua sellaisia määriä kuin johonkin mökkiin!
Äetmuori sekaantuu kaikkeen möksässä ja sen hoidossa, hän on täynnä 'hyviä neuvoja'. En tajua miksi hän välittää, hän itse ei koskaan viihtynyt möksällä eikä omista siitä mitään. Silti hän sekaantuu, neuvoo, opastaa, utelee. Se tympii!
Kyllä kesämökkikiima on ihan sitä, kun tietyn sukupolven ihmiset Suomessa olivat vielä niin kiinni 'maassa', että kaupungistuminen oli heille vaikeaa! He halusivat istua kahdella tuolilla, eli asua kaupungissa [kun oli pakko työn vuoksi] ja sitten pitää omaa pientä maapaikkaa. Mutta nyt eivät ihmiset enää ole sellaisia! On syntynyt 1 tai 2 kaupunkilaista sukupolvea. Tai sitten sellaisia maaseutuihmisiä kuin minä, joille maaseutu on asuinpaikka enemmän kuin elämäntapa. Eihän mulla ole viljelyn kanssa mitään tekemistä vaikka maalla asunkin. Miksi mun pitäisi ajaa 400 km x 2 nauttiakseni 'maaseudun rauhasta' kun mä asun täällä jo?
Jäätelöarvio!
Viime mässäilyssä maistoin Ben & Jerry Baked Alaska-jäätelöä. Se on vaniljajäätelöä jollain vaahtokarkki'kastikkeella' ja seassa valkosuklaatijääkarhuja. :) Söötti idea! Kouluarvosanalla annan 8. Varmasti parasta vaniljajäätelöä mitä olen saanut vähään aikaan. Mutta.. mutta: mä en vain normaalisti tahdo syödä pelkkää vaniljajäätelöä.. en edes tuollaista herkullista, joka melkein menisi valkosuklaajäätelöstä paremminkin..
Jos söisin vaniljajäätelöä urakalla ja jos se olisi mun juttu, niin sitten ostaisin jatkossa tuota jäätelöä, sen verran hyvää se oli. Mutta näin Sukliksena sanon, että myönteinen kokemus saattoi jäädä tähän yhteen kertaan. Cookie dough ja B&J:n suklaabrownieilla höystetty suklaatijäätelö pysyvät suosikkeinani.
Mä muuten en huomannut että missä niitä vaahtokarkkeja oikein oli tuossa jäätelössä. Sähkövalossa silmä ei ainakaan näyttänyt niitä.. kai ne siellä sitten joukossa oli.. :) Herkullisen makeaa ja täyteläistä jädeä, vinkiksi vaan vaniljanystäville! Uskoisin aika monen ihmisen tykkäävän tästä esim. tuoreiden marjojen kanssa - mansikoiden?
Muutenkin mässinki meni ihan kivasti, en ole hamstraillut ja siitä olen iloinen.
torstai 11. helmikuuta 2010
Paikallaan
Varmaan luulitte Sukliksen KUOLLEEN viime viikon mässäyksessä? :) Vaan eipä käynyt niin! Enkä myöskään oksentanut, vaikka olo oli tosissaan aika huono ennen sen alkamista! Huono olo johtui kuukautisista.. Niin se on! Mulla usein kk:sten 1. päivä saattaa olla vähän kuvottava.
Upea idea lääkärille menosta [häpyhuulipatin takia] on kariutunut toistaiseksi. Eikä se johdu lääkärikammosta tms.. vaan siitä, ettei autoni edelleenkään liiku yhtikäs mihinkään! Harmittelen kun en ole tajunnut laskea näitä päiviä, kun se on nyt ollut 'telakalla'. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi olin liikkeellä.. -Paitsi että VOINPAS sanoa tarkasti sen päivän kun tämä alkoi! Kun mun piti peruuttaa yksi aika sen vuoksi kun ei auto kulkenut! Kyseessä oli siis perjantai 29.1. Eli auto on jumittanut nyt 13 päivää!
Sitten on vielä sellainenkin huoli, että mun oikeasti olisi p a k k o päästä joko liikkeelle ennen viikonloppua, tai sitten laittaa mies jotenkin asioille.. koska aivolääkkeeni alkavat olla lopussa! Ja sellainen kevyempi pakkokin on, kun on menoa tulossa [sosiaalinen tilanne, juhlava] ja tarttisin kovasti jonkun juhlavamman puseron, paitapuseron, juhlatopin tms.! No tuo lääkeasia nyt on 1. huoli kuitenkin..! Huoli nro. 2 on se lekurikäynti ja 3. on se puseronlöytämispakko.
Mies lupasi taas aamusta koettaa sen auton kanssa jotain, kun hän on nyt jotain osia siihen vaihdellut. Mutta voi olla että kuulemma se bentsiini siellä sisällä on saattanut kostua, kun on ollut vajaa tankki pitkään käyttämättömänä. En tajua mitä teemme jos noin on. Pitääkö vanha löpö sitten valuttaa pois vai?? :( Vai pitääkö auto saada johonkin 'kuivamaan'? Tosi 'kiva' jos pitää, koska meidän autotalli on ROMUVARASTO [kiitos miehen, hehe], eikä sinne oikeasti mahdu autoa. Ei kai niitä rojuja voi pihalle lumeen heittää.. vaikka mieli joskus tekisi! :( Ärrrr..!
Raportoin!
Mässinki meni oikeastaan ihan hyvin. Ei tullut kertaakaan todella ähky olo. Olen nyt viime aikoina päättänyt, että yritän aina entistä enemmän keskittyä positiivisiin asioihin, yritän nähdä itsessäni jotain kehitystä. Nyt voisi sanoa, että sen ainakin olen oppinut, etten mässingin lähetessä loppuaan ala ahtaa aivan sairaasti! Ennen tein niin! Ihan kuin olisin panikoinut: tämä loppuu pian, nyt äkkiä maaru täyteen..! Siitä tuli monesti kehno olo. Minusta tuokin edistysaskel on ihan hieno, vaikka onkin PIENI. Alan ihan kuin tajuta, että 2 viikkoa kuluvat kyllä ja sitten taas.. eli ei ole mikään pakko vetää kuin ruokaa tai herkkua ei enää koskaan saisi. :)
Uni
Näin unta jossa raivosin Äetmuorille ja tunsin oloni tosi hyväksi, vahvaksi. Ja tajusin siinä unessakin, että TÄTÄ muuten en pyydä anteeksi enkä kadu! Tunsin lievää syyllisyyttä kun heräsin unesta, mutta outoa kyllä tunsin myös riemua.. ja oloni vahvaksi. Miksi?? Toivottavasti se ei ole merkki loputtomasta sikamaisuudestani. Kun en kuitenkaan usko tosielämässä ihmisille raivoamisen auttavan paljonkaan.
Upea idea lääkärille menosta [häpyhuulipatin takia] on kariutunut toistaiseksi. Eikä se johdu lääkärikammosta tms.. vaan siitä, ettei autoni edelleenkään liiku yhtikäs mihinkään! Harmittelen kun en ole tajunnut laskea näitä päiviä, kun se on nyt ollut 'telakalla'. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi olin liikkeellä.. -Paitsi että VOINPAS sanoa tarkasti sen päivän kun tämä alkoi! Kun mun piti peruuttaa yksi aika sen vuoksi kun ei auto kulkenut! Kyseessä oli siis perjantai 29.1. Eli auto on jumittanut nyt 13 päivää!
Sitten on vielä sellainenkin huoli, että mun oikeasti olisi p a k k o päästä joko liikkeelle ennen viikonloppua, tai sitten laittaa mies jotenkin asioille.. koska aivolääkkeeni alkavat olla lopussa! Ja sellainen kevyempi pakkokin on, kun on menoa tulossa [sosiaalinen tilanne, juhlava] ja tarttisin kovasti jonkun juhlavamman puseron, paitapuseron, juhlatopin tms.! No tuo lääkeasia nyt on 1. huoli kuitenkin..! Huoli nro. 2 on se lekurikäynti ja 3. on se puseronlöytämispakko.
Mies lupasi taas aamusta koettaa sen auton kanssa jotain, kun hän on nyt jotain osia siihen vaihdellut. Mutta voi olla että kuulemma se bentsiini siellä sisällä on saattanut kostua, kun on ollut vajaa tankki pitkään käyttämättömänä. En tajua mitä teemme jos noin on. Pitääkö vanha löpö sitten valuttaa pois vai?? :( Vai pitääkö auto saada johonkin 'kuivamaan'? Tosi 'kiva' jos pitää, koska meidän autotalli on ROMUVARASTO [kiitos miehen, hehe], eikä sinne oikeasti mahdu autoa. Ei kai niitä rojuja voi pihalle lumeen heittää.. vaikka mieli joskus tekisi! :( Ärrrr..!
Raportoin!
Mässinki meni oikeastaan ihan hyvin. Ei tullut kertaakaan todella ähky olo. Olen nyt viime aikoina päättänyt, että yritän aina entistä enemmän keskittyä positiivisiin asioihin, yritän nähdä itsessäni jotain kehitystä. Nyt voisi sanoa, että sen ainakin olen oppinut, etten mässingin lähetessä loppuaan ala ahtaa aivan sairaasti! Ennen tein niin! Ihan kuin olisin panikoinut: tämä loppuu pian, nyt äkkiä maaru täyteen..! Siitä tuli monesti kehno olo. Minusta tuokin edistysaskel on ihan hieno, vaikka onkin PIENI. Alan ihan kuin tajuta, että 2 viikkoa kuluvat kyllä ja sitten taas.. eli ei ole mikään pakko vetää kuin ruokaa tai herkkua ei enää koskaan saisi. :)
Uni
Näin unta jossa raivosin Äetmuorille ja tunsin oloni tosi hyväksi, vahvaksi. Ja tajusin siinä unessakin, että TÄTÄ muuten en pyydä anteeksi enkä kadu! Tunsin lievää syyllisyyttä kun heräsin unesta, mutta outoa kyllä tunsin myös riemua.. ja oloni vahvaksi. Miksi?? Toivottavasti se ei ole merkki loputtomasta sikamaisuudestani. Kun en kuitenkaan usko tosielämässä ihmisille raivoamisen auttavan paljonkaan.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Mää-mää-mässäillen..
Mässäilyt on taas mässätty! En oksentanut, enkä muutakaan tylsää! Söin hirmu määrän viinirypäleitä, oikeastaan koko sen tertun, jonka ostin. :) Söin ompunkin ja tietty leikkasin sormeeni järkyttävän palkeenkielen veitsellä. Oli nimittäin niin hinku päästä syömään. Avasin Pandan Juhlapöydän - täytyy kai lakata haukkumasta sitä niin kovin sanoin, on siinä NYT kaikkea ihan hyvääkin. Esim. punssifudge-konvehti maistui mun suuhun IHANASTI marsipaaniselta..! Vaikkei se kai sellainen marsipaanijuttu virallisesti ollut. Ihana maku. Ja muutenkin siinä oli kaikkea hyvää. Joskus maku-uudistukset kannattavat, joskus taas [Maraboun Aladdin ja Paradis] ne vain huonontaa!
Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Äetmuori pääni sisällä
Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']
Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.
Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.
Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.
Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.
Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.
Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Äetmuori pääni sisällä
Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']
Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.
Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.
Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.
Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.
Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Risuja
Nyt saa Ben & Jerry-jäätelö runsaasti risuja Suklikselta! Olen jo aiemminkin pitänyt sitä yliarvostettuna, ylihypetettynä jenkkijankkina, mutta nyt olen jo suorastaan suuttunut!
Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!
Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.
Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?
B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..
Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..
[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]
Mässyraportti
Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.
Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(
Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!
Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.
Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)
Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!
Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.
Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?
B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..
Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..
[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]
Mässyraportti
Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.
Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(
Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!
Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.
Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)
tiistai 27. lokakuuta 2009
Minuun mahtuu maailma!
On mässätty mässäykset! Nyt mietin kulunutta aikaa.. On se ihme, kuinka paljon muhun mahtuu! En viitsi alkaa tässä kaikkea luetella, mutta PALJON olen vetänyt.. Ilman oksetuksen tunteita, se nyt ainakin on plussaa! :) Ilmeisesti olen yhä enemmän kallistumassa ruokapainotteiseen mässäykseen, liiasta sukulaatistahan se yleensä on kai paha olo tullut. Sämpylä + karjalanpiirakat ei houkuttele oksua esiin niin tehokkaasti!
Leivoin sellaisen New York-cheesecaken! MeNaisten ohje oli mainio, tosin itse lisäsin siihen ROIMASTI sokeria + vaniljasokeria lisää! Jos olisin laittanut sen alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, niin jo olisi jäänyt happamaksi koko juttu, enkä olisi pystynyt sitä syömään!
Tässä tulee kumma juttu siitä leivonnaisesta! Täyte oli TAVATTOMAN simppeli: pelkkää Philadephia-tuorejuustoa, kananmunaa, sokeria. Ja kuitenkin tuloksena oli aivan yhtä fantastinen makuelämys, kuin mitä ennen sain kun tein sellaista tosi monimutkaista juustokakkua, johon kuului keltuaisten ja valkuaisten erottelua, valkujen vatkaamista kovaksi yms. yms.! Siinä mielessä tosi hämmentävä kokemus. Alan kai pian olla kuten muutkin Philadelphiaan höyrähtäneet - ylistän vaan sitä ja sanon sen tekevän ihmeitä! Mutta niin vain ON! Laitan tähän sen käyttämäni ohjeen, tosin se on vähän mukailtuna, koska se sokerin määrä oli niin naurettavan vähäinen. Laittakaa vähemmän, jos tykkäätte happamasta!
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (laitoin 150 g, tein tän 20 cm:n vuokaan! Ja käytin kaurakeksejä!)
50 g voita (laitoin 25 g)
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin melkein 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse tosi paljon reilummin, ehkä 2-3)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!!)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sen mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Siinäpä se oli! Hyvää oli herkullinen kakku, kaikki meni ihan parissa päivässä. ;) Mun mielestä tuo pohja oli parempi kuin siinä monimutkaisessa juustiksessa oleva muropohja. Se muropohja oli todella KOVAA.. tuo keksipohjainen oli pehmeää. Mutta en uskaltaisi tehdä tätä kakkua ilman sitä vuoan pohjalle leikattua, pohjan kokoista leivinpaperipyörylää! En vain usko, että se pohja lähtisi siististi pois.. varmaan menisi rikki ja tulisi ruma kaakku!
Suklis on siis syönyt, ahminut ja herkkuillut! On käyty grillillä ja Hesellä! :) Illalla join vielä kupin kaakautakin, kun teki mieli!
Kai tämä syöminen voi olla jotain kontaktin tarvetta muuhun maailmaankin. Kun elän niin eristyksessä! Jos syömällä koetan sovittaa maailman itseeni, tulla yhdeksi maailman kanssa. Etten olisi erillinen. Haluan olla osallinen, yhteydessä. Enpä tiedä, mutta tuollaista olen joskus mietiskellyt!
Sitten makuarvio! Maistoin noita Fazerin Blueberrypie-konvehteja. Tai siis maistoin yhden.. se riitti! Jo on tosi ylikalliita papanoita! Jos ajattelee että sen pussukan hinta oli sama kuin Wienernougat-rasian.. noin suunnilleen kai.. ja kuitenkin siinä oli paljon vähemmän. Enkä ymmärtänyt mistä tässä olisi pitänyt olla niin otettu. Fazun maitosuklaatia, vaalea (valkoinen), kiinteä täyte, lievä mustikanmaku. Mielestäni paljon keskitasoa matalampi namipläjäys. Mies meillä tykkäsi näistä, onneksi! Ettei jää kalliit sukulaatit syömättä. Silti vaan ihmettelen vähän näitä Fazerin exclusive-nordic gourmet sun muita juttuja! Kun ei niissä ole muuta ekslusiivista kuin HINTA! En oikein tiedä kenelle noita pluuperipai-juttuja suosittelisi? Koska aidosti hedelmäisten ja marjaisten suklaaherkkujen ystäville marmeladitäytteiset jutut voivat olla parhaita. Tuossa ei oikein ollut sitä täytekonvehdin makeutta eikä hedelmä-marjatäytteen raikkautta. Kumma tuote. Mutta jotkut tietty tästä tykkäävät.
Leivoin sellaisen New York-cheesecaken! MeNaisten ohje oli mainio, tosin itse lisäsin siihen ROIMASTI sokeria + vaniljasokeria lisää! Jos olisin laittanut sen alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, niin jo olisi jäänyt happamaksi koko juttu, enkä olisi pystynyt sitä syömään!
Tässä tulee kumma juttu siitä leivonnaisesta! Täyte oli TAVATTOMAN simppeli: pelkkää Philadephia-tuorejuustoa, kananmunaa, sokeria. Ja kuitenkin tuloksena oli aivan yhtä fantastinen makuelämys, kuin mitä ennen sain kun tein sellaista tosi monimutkaista juustokakkua, johon kuului keltuaisten ja valkuaisten erottelua, valkujen vatkaamista kovaksi yms. yms.! Siinä mielessä tosi hämmentävä kokemus. Alan kai pian olla kuten muutkin Philadelphiaan höyrähtäneet - ylistän vaan sitä ja sanon sen tekevän ihmeitä! Mutta niin vain ON! Laitan tähän sen käyttämäni ohjeen, tosin se on vähän mukailtuna, koska se sokerin määrä oli niin naurettavan vähäinen. Laittakaa vähemmän, jos tykkäätte happamasta!
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (laitoin 150 g, tein tän 20 cm:n vuokaan! Ja käytin kaurakeksejä!)
50 g voita (laitoin 25 g)
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin melkein 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse tosi paljon reilummin, ehkä 2-3)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!!)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sen mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Siinäpä se oli! Hyvää oli herkullinen kakku, kaikki meni ihan parissa päivässä. ;) Mun mielestä tuo pohja oli parempi kuin siinä monimutkaisessa juustiksessa oleva muropohja. Se muropohja oli todella KOVAA.. tuo keksipohjainen oli pehmeää. Mutta en uskaltaisi tehdä tätä kakkua ilman sitä vuoan pohjalle leikattua, pohjan kokoista leivinpaperipyörylää! En vain usko, että se pohja lähtisi siististi pois.. varmaan menisi rikki ja tulisi ruma kaakku!
Suklis on siis syönyt, ahminut ja herkkuillut! On käyty grillillä ja Hesellä! :) Illalla join vielä kupin kaakautakin, kun teki mieli!
Kai tämä syöminen voi olla jotain kontaktin tarvetta muuhun maailmaankin. Kun elän niin eristyksessä! Jos syömällä koetan sovittaa maailman itseeni, tulla yhdeksi maailman kanssa. Etten olisi erillinen. Haluan olla osallinen, yhteydessä. Enpä tiedä, mutta tuollaista olen joskus mietiskellyt!
Sitten makuarvio! Maistoin noita Fazerin Blueberrypie-konvehteja. Tai siis maistoin yhden.. se riitti! Jo on tosi ylikalliita papanoita! Jos ajattelee että sen pussukan hinta oli sama kuin Wienernougat-rasian.. noin suunnilleen kai.. ja kuitenkin siinä oli paljon vähemmän. Enkä ymmärtänyt mistä tässä olisi pitänyt olla niin otettu. Fazun maitosuklaatia, vaalea (valkoinen), kiinteä täyte, lievä mustikanmaku. Mielestäni paljon keskitasoa matalampi namipläjäys. Mies meillä tykkäsi näistä, onneksi! Ettei jää kalliit sukulaatit syömättä. Silti vaan ihmettelen vähän näitä Fazerin exclusive-nordic gourmet sun muita juttuja! Kun ei niissä ole muuta ekslusiivista kuin HINTA! En oikein tiedä kenelle noita pluuperipai-juttuja suosittelisi? Koska aidosti hedelmäisten ja marjaisten suklaaherkkujen ystäville marmeladitäytteiset jutut voivat olla parhaita. Tuossa ei oikein ollut sitä täytekonvehdin makeutta eikä hedelmä-marjatäytteen raikkautta. Kumma tuote. Mutta jotkut tietty tästä tykkäävät.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Oksetuksia
Herkuttelu tuli herkuteltua. En oksentanut, mutta läheltä piti! Eka oksetus tuli lauantaina, MÄSSYn ekana päivänä. En tajua miksi semmoinen olo tuli.. en ollut syönyt mitenkään kauheasti. Ja sitten menimme Mäkille. Otin ihan sen tyypillisen annokseni ja voi itku, oksettava olo tuli! :( Niin vahva se oksetus oli, että mietin [kun olimme lähteneet syöttölästä ja istuimme autossa] että jos oksu tulee, niin se tulkoon sitten mun takille. Kun ajattelin etten KESTÄ näin julkisella paikalla miehen pysäyttävän autoaan ja minua laattaamassa tien poskeen! :( Mies kyllä sanoi, että jos oksu tulee, hän pysäyttää ja voin mennä tien varteen. Mutta ei sitä nöyryytystä kestäisi! Varmaan ihmiset ajattelisivat että tuo on niin KÄNNISSÄ tai kankkusessa, että puklailee siksi! Kauheaa sekin olisi, jos joku tuttu vaikka sattumalta näkisi sen..! :( Alkaisi juttu kiertää. 'Se on paitsi TYÖTÖN LORTTI myös oksenteleva JUOPPO..'
Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!
Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.
Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.
Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä
Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.
Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.
Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!
Jemmari
Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!
Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!
Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.
Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.
Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä
Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.
Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.
Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!
Jemmari
Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!
maanantai 14. syyskuuta 2009
Irti julmurin kahleista
Tuon niminen oli eräs typerä lehtinen, jonka luin ihan nuorena! Siinä oli tarina julmasta kannakselaisesta kartanonisännästä [venäläisestä], joka yritti kaikin konstein saada yhtä suomalaista maalaistyttöä.. seksiorjakseen!! Mutta tietysti tuli komea kreivi, joka rakastui tyttöön ja sitten NE päätyivät yhteen!
No, irti kahleista kumminkin! Oli julmuri kuka tai mikä hyvänsä. Mietin vaan tuota kun olen tänään taas puhunut Äetmuorin kanssa puhelimessa. Joskus hän todella ärsyttää mua, enkä voi sille mitään.. vaikka salaan sen, niin itseä se jää ahdistamaan pitkäksi aikaa.
Tänään homman nimi oli tällaista: Siukku oli kai soittanut Muorille ja kysellyt HÄNELTÄ, että voiko hän tulla meille yhdeksi yöksi kuun lopussa. Mua alkoi ärsyttää se, että tässä pitää käyttää MUORIA jonain välikätenä - miksi Siukku ei voi kysyä multa suoraan? En tajua. No, sanoin että kyllä se varmaan käy, jos emme vaan ole möksällä silloin. Siihen viikkoon nimittäin sattuu miehen loma ja meidän perinteinen viimeinen möksäkäyntimme.
TIETYSTI Muorin piti siihen tavalliseen tapaansa aloittaa se "sehän on vain yksi yö.. kai siskosi saa tulla teidän lattiallenne yhdeksi yöksi.." Tuo on Muorin vakiotaktiikka. Yrittää saada ihmiset puolustuskannalle, syyllistymään, suostumaan tuosta vaan. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään sitä vastaan että Siukku tulee, JOS siis olemme kotona silloin! Eikö tämä nyt ole ihan itsestään selvä asia?? Miehen lomaa ei ainakaan voi siirtää, kun se on aiemmin jo sovittu ja lukkoon lyöty.
Tuon puhelun jälkeen mulla oli taas oikein kunnon päänsärky. Vielä joskus alle 2-kymppisenä en nähnyt Muorin puheiden läpi, mutta nyt näen, näen sen taktiikan ja se OKSETTAA mua. Ensinnäkin hän on aina työntämässä nenänsä joka ainoaan asiaan, kuului se hänelle tai ei [useimmiten ei]. Ja sitten aina ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen. Jos esim. nyt käy niin, että se pahanonnen päivä on juuri sellainen, kun olemme möksällä, niin sitten Muori ja Siukku taas saavat keskenään puhua, että ei se Suklis tykkää että sinne tullaan.. Vielä joskus alle 2-kymppisenä olisin varmaan alkanut vakuutella, että älkää VAAN kuvitelko, että ei oltaisi tervetulleita.. Nyt en enää jaksa. Jos aikuiset ihmiset ei tajua tällaista perusasiaa, niin olkoot tajuamatta.
En edes aio Siukulta kysyä koko asiasta. Puhukoon meille, jos puhuttavaa on. Muorin välityksellä en ala kenenkään yöpymisiä tai yöpymättä jättämisiä järjestellä.
Nyt ei Suklis ole edes bloggaamaan ehtinyt.. koska olen LUKENUT.. äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa! Mulle suositteli eräs bloggari semmoista kuin Anja Laurilan kirjoittamaa Äiti ja tytär, vallan ja rakkauden kehissä. Luin sen.. Aluksi se ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta sitten siinä oli yhden naisen kokemus, joka olisi voinut olla suoraan meidän perheestä! Eli sellainen äiti, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, on vain 'omistautunut' lapsille.. ja sitä kautta käyttänyt valtaansa heihin. Olipas hullua, ihan oikeasti olisi voinut olla mun kirjoittamani se juttu!
Mässyraportti
Mässyilyt on taas mässyilty! Kumma juttu, en sen ihan 1. herkkuannoksen jälkeen syönytkään yhtään suklaata! Ei vain tehnyt mieli. Jäätelö kyllä maittoi. Snickers-jäätelöpatukasta en kyllä tykännyt.. eikä mieskään.. molemmista se oli liian pähkinäinen! Snickers ei suklaapatukkanakaan ole mun suursuosikki!
No, irti kahleista kumminkin! Oli julmuri kuka tai mikä hyvänsä. Mietin vaan tuota kun olen tänään taas puhunut Äetmuorin kanssa puhelimessa. Joskus hän todella ärsyttää mua, enkä voi sille mitään.. vaikka salaan sen, niin itseä se jää ahdistamaan pitkäksi aikaa.
Tänään homman nimi oli tällaista: Siukku oli kai soittanut Muorille ja kysellyt HÄNELTÄ, että voiko hän tulla meille yhdeksi yöksi kuun lopussa. Mua alkoi ärsyttää se, että tässä pitää käyttää MUORIA jonain välikätenä - miksi Siukku ei voi kysyä multa suoraan? En tajua. No, sanoin että kyllä se varmaan käy, jos emme vaan ole möksällä silloin. Siihen viikkoon nimittäin sattuu miehen loma ja meidän perinteinen viimeinen möksäkäyntimme.
TIETYSTI Muorin piti siihen tavalliseen tapaansa aloittaa se "sehän on vain yksi yö.. kai siskosi saa tulla teidän lattiallenne yhdeksi yöksi.." Tuo on Muorin vakiotaktiikka. Yrittää saada ihmiset puolustuskannalle, syyllistymään, suostumaan tuosta vaan. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään sitä vastaan että Siukku tulee, JOS siis olemme kotona silloin! Eikö tämä nyt ole ihan itsestään selvä asia?? Miehen lomaa ei ainakaan voi siirtää, kun se on aiemmin jo sovittu ja lukkoon lyöty.
Tuon puhelun jälkeen mulla oli taas oikein kunnon päänsärky. Vielä joskus alle 2-kymppisenä en nähnyt Muorin puheiden läpi, mutta nyt näen, näen sen taktiikan ja se OKSETTAA mua. Ensinnäkin hän on aina työntämässä nenänsä joka ainoaan asiaan, kuului se hänelle tai ei [useimmiten ei]. Ja sitten aina ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen. Jos esim. nyt käy niin, että se pahanonnen päivä on juuri sellainen, kun olemme möksällä, niin sitten Muori ja Siukku taas saavat keskenään puhua, että ei se Suklis tykkää että sinne tullaan.. Vielä joskus alle 2-kymppisenä olisin varmaan alkanut vakuutella, että älkää VAAN kuvitelko, että ei oltaisi tervetulleita.. Nyt en enää jaksa. Jos aikuiset ihmiset ei tajua tällaista perusasiaa, niin olkoot tajuamatta.
En edes aio Siukulta kysyä koko asiasta. Puhukoon meille, jos puhuttavaa on. Muorin välityksellä en ala kenenkään yöpymisiä tai yöpymättä jättämisiä järjestellä.
Nyt ei Suklis ole edes bloggaamaan ehtinyt.. koska olen LUKENUT.. äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa! Mulle suositteli eräs bloggari semmoista kuin Anja Laurilan kirjoittamaa Äiti ja tytär, vallan ja rakkauden kehissä. Luin sen.. Aluksi se ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta sitten siinä oli yhden naisen kokemus, joka olisi voinut olla suoraan meidän perheestä! Eli sellainen äiti, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, on vain 'omistautunut' lapsille.. ja sitä kautta käyttänyt valtaansa heihin. Olipas hullua, ihan oikeasti olisi voinut olla mun kirjoittamani se juttu!
Mässyraportti
Mässyilyt on taas mässyilty! Kumma juttu, en sen ihan 1. herkkuannoksen jälkeen syönytkään yhtään suklaata! Ei vain tehnyt mieli. Jäätelö kyllä maittoi. Snickers-jäätelöpatukasta en kyllä tykännyt.. eikä mieskään.. molemmista se oli liian pähkinäinen! Snickers ei suklaapatukkanakaan ole mun suursuosikki!
maanantai 31. elokuuta 2009
Leivinjauhetta
Elossa ollaan, ja herkkuilut on herkkuiltu! Eikä muuten kertaakaan tullut yliähky olo. Kohtuuähkyä kyllä esiintyi, se on eri asia! Oikeasti! Kohtuuähky on täysi olo, mutta siihen ei liity oksetusta tai kipua ollenkaan. Näin mä sen määrittelisin!
Mulle kävikin hassu juttu leivonnan kanssa. Eli tein siis sitä mansikka-valkosuklaajuustokakkua. No, sitten siihen piti lisätä vaniljasokeria siihen täytteeseen. Mun vaniljasokeri on sellaisessa kellanruskeassa purkissa ja samoin muuten myös leivinjauhe. Jostain syystä oli jättänyt leivinjauheen maustekaapin alahyllylle (normaalisti se on mulla aina ylhäällä ja vaniljasokeri siinä alhaalla) ja sitten ajatuksissani mätin siihen täytteeseen LEIVINJAUHETTA vaniljasokrun asemasta! :) Onneksi huomasin sen, ennen kuin olin ehtinyt paljoa laittaa.. No, ei muuta kuin leivinjauhe pikapikaa tutulle paikalleen ylähyllylle ja vaniljasokeria kakkuun. Huh!! Onneksi se ei maistunut siinä mitenkään..! Kaikkea sitä voi ihmiselle käydä.
Maistelut:
Ostin sellaisen Dumle-suklaanappirullan. Minusta se oli hyvää, vaikka kai aika kallista. Eihän siinä rullassa ollut sataakaan grammaa, mutta hinta oli silti 1 euro. Minusta tuo suklaati oli hyvää.. ja täyte oli onneksi sellaista PAKSUN valuvaa, eli EI sitkeää EIKÄ sellaista ihan lirularuvaluvaa. Jotain tuosta mausta tuli mieleen, joku vastaava suklaa - olisiko Center?? Vaikea sanoa, mutta jotain tuon makuista olen joskus aiemmin saanut, tuli ihan tuttu olo.
Ostanko toiste? Varmaankin. Minusta nimittäin tuo nappimuoto oli kätevä! Dove-suklaa on normaalisti suosikkini, mutta siinä ne palat on hassun isoja ja pitkiä, joten se toffee/kinuski siellä sisällä oikeasti VALUU, kun se on löysää tavaraa. Mutta makunsa puolesta Dove on ehkä hitusen parempi - Dumle oli aika rakeista jotenkin? Kouluarvosanalla 4-10 antaisin tuolle 8.
Maistoimme miehen kanssa sellaista toistakin suklaata, ostimme Tarjoustalosta Americana-merkkisen suklaalevyn [niitä olisi saanut 6 kpl 2 eurolla, mutta otimme nyt vain yhden] banaanitäytteellä. Se oli.. kauheaa!!! :( Kumpikaan meistä ei pitänyt, ei edes mies, joka normaalisti on ihan himona banaanisuklaajuttuihin! Hurjan, mahdottoman imelää!! Valmistusmaa oli Unkari, tekisi mieli siitä sanoa jotain, ei taida Itä-Eurooppa vielä tehdä suklaita sopivia läntiseen makuun? Se suklaa oli melko tavallista tummaa kamaa, sellaista vähän halvan oloista mutta periaatteessa OK. Täyte siinä eniten tökki. Sellaista aika löysää ja tosiaan, kyllä oli kauhian imelätä! Pitää viskata loppu roskikseen, emme me voi sitä syödä. Eli jos näette niitä Americana-suklaalevyjä niin en neuvo ostamaan! EHKÄ joku lapsi saattaisi tykätä niistä, ehkä, lapsethan saattaa joskus tykätä ihan kauhean makeasta? Kouluarvosanalla 4-10 annan.. 4! Enkä osta toiste!
Lidlissä näin sellaisen tarjouksen: osta 4 isoa Fazerin suklaatilevyä, niin saat kampanjatarjouksena yhden OMENACRISP-Fazerlevyn kaupan päälle! Tavallaan se olisi vähän houkuttanut, kun omppucrisp ei ole mikään vakiomaku Fazerilla, vaan vain tällainen rajoitetun ajan tms. tuote. Mutta en sitten sortunut siihen, koska olisi ihan älytöntä ostaa 4 kallista levyä, joista ei pidä, vain saadakseen yhden tuommoisen erikoisuuden. Ehkä se omenacrisp on jonain päivänä vakiomaku, who knows.
Catfight päättynyt, onneksi
Se yksi nainen, joka siis kirjoitti mulle ihan oudon vihamielisen sähköpostiviestin, on nyt sitten pyytänyt sitä anteeksi ja selittänyt, että hän ei oikein tiennyt mikä häneen meni, hän oli vain mustasukkainen tms. Olemme nyt kirjoitelleet muutaman kerran. On ihan hyvä, että se juttu selvisi, jotenkin se nimittäin vaivasi mua, kun en ole tottunut siihen, että ilman syytä saan semmoista vihamieltä..
Tavallaan ymmärränkin häntä, sitä naista siis. Mutta itse olisin TOSI varovainen noiden "yhteisöjen" ihmisten kanssa. :( Kun aika moni mies/nainen on sellainen, että eivät ne tyydy kirjoittelemaan/tapailemaan vain yhtä.. vaan kun on mahdollisuus selailla profiileja, niin ne etsivät aina Jotain Parempaa. Ja tuokin tyyppi - siis se mies, johon tämä mulle vihapostannut on ihastunut - paljastui UKKOMIEHEKSI [tietysti] loppujen lopuksi! Ja mies pitää peliään kai aika monien nettiyhteisön naisten kanssa. :( Ei kylläkään MUN kanssani, tietenkään, en tunne koko tyyppiä, mutta näin se nainen mulle kertoi. En ole kovin yllättynyt.
Olen aika usein törmännyt tähän, että ihmiset valittaa, kun nettirakas ei poistakaan omaa profiilia jostain deittipalvelimesta tms.. vaikka siis on suhde menossa jo in real life. Sitten aina selitellään, että 'unohdettiin' poistaa se.. ;) Hih. No, uskokoon kuka haluaa.
Kyllä mä uskon, että netistä VOI löytää kumppalin. Olin kesällä yksissä semmoisissa häissäkin, jossa vihittiin netissä tutustunut pari. Ihan varmasti voi onnensa löytää, mutta sitten on näitä, jotka tavallaan käyttää hyväkseen sitä, kun netissä on mahdollisuus "huijata", eli olla vain tietty aika tavattavissa.. eikä jollekin satojen kilometrien päässä olevalle tule mieleenkään, että se kaveri voikin olla 90% ajastaan perheellinen mies ja sitten 1/2 tuntia päivässä meilailla "sinkkuna" kun aika sallii. ;)
Tavallaan tuollainen on aika lapsellista, joskin siis tosi yleistä. Kai ihmisillä on semmoinen arjensietokyky tosi huono. Ensin mennään naimisiin, hankitaan perhe.. No, sitten se alkaa ahdistaa: harrastukset menee, puoliso on aina väsynyt ja kiukkuinen, paljon muuta ei keskustella kuin tiian korvatulehduksista ja mikin ihottumasta. Sitten sitä toinen tai kumpikin kyllästyy - elämä ei ollutkaan semmoista kuin sen PITI olla - ja nettiin mars, profiilia vääntämään jonnekin deittipalveluun. Miksi jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu tajuamaan sitä, ettei heistä OLE parisuhteeseen tai perhe-elämään? Jos itse tuntee itsensä, että koko aika pitää olla jotain jännitystä tms.. niin miksi pitää kerta toisensa jälkeen vaan mennä naimisiin, laittaa lapset ja sitten hylätä koko kuvio? En tajua. Kyllä mä pysyisin sinkkuna vaan, sitten saisi harrastaa mitä vain ja miten paljon vain, eikä tulisi kulunkia, kun pitää ruokkoa maksaa lapsista tms. Miehen työkavereissakin on sellaisia, ovat saattaneet olla 2-3 kertaa aviossa ja JOKA naisen kanssa omakotitalo plus lapset. ;) Kuinka ne ollenkaan tulevat toimeen elatusmaksujensa kanssa, en tajua. Kun kuten kaikki tiedämme, ne elatusmaksuthan lasketaan BRUTTOtulojen perusteella..
Mulle kävikin hassu juttu leivonnan kanssa. Eli tein siis sitä mansikka-valkosuklaajuustokakkua. No, sitten siihen piti lisätä vaniljasokeria siihen täytteeseen. Mun vaniljasokeri on sellaisessa kellanruskeassa purkissa ja samoin muuten myös leivinjauhe. Jostain syystä oli jättänyt leivinjauheen maustekaapin alahyllylle (normaalisti se on mulla aina ylhäällä ja vaniljasokeri siinä alhaalla) ja sitten ajatuksissani mätin siihen täytteeseen LEIVINJAUHETTA vaniljasokrun asemasta! :) Onneksi huomasin sen, ennen kuin olin ehtinyt paljoa laittaa.. No, ei muuta kuin leivinjauhe pikapikaa tutulle paikalleen ylähyllylle ja vaniljasokeria kakkuun. Huh!! Onneksi se ei maistunut siinä mitenkään..! Kaikkea sitä voi ihmiselle käydä.
Maistelut:
Ostin sellaisen Dumle-suklaanappirullan. Minusta se oli hyvää, vaikka kai aika kallista. Eihän siinä rullassa ollut sataakaan grammaa, mutta hinta oli silti 1 euro. Minusta tuo suklaati oli hyvää.. ja täyte oli onneksi sellaista PAKSUN valuvaa, eli EI sitkeää EIKÄ sellaista ihan lirularuvaluvaa. Jotain tuosta mausta tuli mieleen, joku vastaava suklaa - olisiko Center?? Vaikea sanoa, mutta jotain tuon makuista olen joskus aiemmin saanut, tuli ihan tuttu olo.
Ostanko toiste? Varmaankin. Minusta nimittäin tuo nappimuoto oli kätevä! Dove-suklaa on normaalisti suosikkini, mutta siinä ne palat on hassun isoja ja pitkiä, joten se toffee/kinuski siellä sisällä oikeasti VALUU, kun se on löysää tavaraa. Mutta makunsa puolesta Dove on ehkä hitusen parempi - Dumle oli aika rakeista jotenkin? Kouluarvosanalla 4-10 antaisin tuolle 8.
Maistoimme miehen kanssa sellaista toistakin suklaata, ostimme Tarjoustalosta Americana-merkkisen suklaalevyn [niitä olisi saanut 6 kpl 2 eurolla, mutta otimme nyt vain yhden] banaanitäytteellä. Se oli.. kauheaa!!! :( Kumpikaan meistä ei pitänyt, ei edes mies, joka normaalisti on ihan himona banaanisuklaajuttuihin! Hurjan, mahdottoman imelää!! Valmistusmaa oli Unkari, tekisi mieli siitä sanoa jotain, ei taida Itä-Eurooppa vielä tehdä suklaita sopivia läntiseen makuun? Se suklaa oli melko tavallista tummaa kamaa, sellaista vähän halvan oloista mutta periaatteessa OK. Täyte siinä eniten tökki. Sellaista aika löysää ja tosiaan, kyllä oli kauhian imelätä! Pitää viskata loppu roskikseen, emme me voi sitä syödä. Eli jos näette niitä Americana-suklaalevyjä niin en neuvo ostamaan! EHKÄ joku lapsi saattaisi tykätä niistä, ehkä, lapsethan saattaa joskus tykätä ihan kauhean makeasta? Kouluarvosanalla 4-10 annan.. 4! Enkä osta toiste!
Lidlissä näin sellaisen tarjouksen: osta 4 isoa Fazerin suklaatilevyä, niin saat kampanjatarjouksena yhden OMENACRISP-Fazerlevyn kaupan päälle! Tavallaan se olisi vähän houkuttanut, kun omppucrisp ei ole mikään vakiomaku Fazerilla, vaan vain tällainen rajoitetun ajan tms. tuote. Mutta en sitten sortunut siihen, koska olisi ihan älytöntä ostaa 4 kallista levyä, joista ei pidä, vain saadakseen yhden tuommoisen erikoisuuden. Ehkä se omenacrisp on jonain päivänä vakiomaku, who knows.
Catfight päättynyt, onneksi
Se yksi nainen, joka siis kirjoitti mulle ihan oudon vihamielisen sähköpostiviestin, on nyt sitten pyytänyt sitä anteeksi ja selittänyt, että hän ei oikein tiennyt mikä häneen meni, hän oli vain mustasukkainen tms. Olemme nyt kirjoitelleet muutaman kerran. On ihan hyvä, että se juttu selvisi, jotenkin se nimittäin vaivasi mua, kun en ole tottunut siihen, että ilman syytä saan semmoista vihamieltä..
Tavallaan ymmärränkin häntä, sitä naista siis. Mutta itse olisin TOSI varovainen noiden "yhteisöjen" ihmisten kanssa. :( Kun aika moni mies/nainen on sellainen, että eivät ne tyydy kirjoittelemaan/tapailemaan vain yhtä.. vaan kun on mahdollisuus selailla profiileja, niin ne etsivät aina Jotain Parempaa. Ja tuokin tyyppi - siis se mies, johon tämä mulle vihapostannut on ihastunut - paljastui UKKOMIEHEKSI [tietysti] loppujen lopuksi! Ja mies pitää peliään kai aika monien nettiyhteisön naisten kanssa. :( Ei kylläkään MUN kanssani, tietenkään, en tunne koko tyyppiä, mutta näin se nainen mulle kertoi. En ole kovin yllättynyt.
Olen aika usein törmännyt tähän, että ihmiset valittaa, kun nettirakas ei poistakaan omaa profiilia jostain deittipalvelimesta tms.. vaikka siis on suhde menossa jo in real life. Sitten aina selitellään, että 'unohdettiin' poistaa se.. ;) Hih. No, uskokoon kuka haluaa.
Kyllä mä uskon, että netistä VOI löytää kumppalin. Olin kesällä yksissä semmoisissa häissäkin, jossa vihittiin netissä tutustunut pari. Ihan varmasti voi onnensa löytää, mutta sitten on näitä, jotka tavallaan käyttää hyväkseen sitä, kun netissä on mahdollisuus "huijata", eli olla vain tietty aika tavattavissa.. eikä jollekin satojen kilometrien päässä olevalle tule mieleenkään, että se kaveri voikin olla 90% ajastaan perheellinen mies ja sitten 1/2 tuntia päivässä meilailla "sinkkuna" kun aika sallii. ;)
Tavallaan tuollainen on aika lapsellista, joskin siis tosi yleistä. Kai ihmisillä on semmoinen arjensietokyky tosi huono. Ensin mennään naimisiin, hankitaan perhe.. No, sitten se alkaa ahdistaa: harrastukset menee, puoliso on aina väsynyt ja kiukkuinen, paljon muuta ei keskustella kuin tiian korvatulehduksista ja mikin ihottumasta. Sitten sitä toinen tai kumpikin kyllästyy - elämä ei ollutkaan semmoista kuin sen PITI olla - ja nettiin mars, profiilia vääntämään jonnekin deittipalveluun. Miksi jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu tajuamaan sitä, ettei heistä OLE parisuhteeseen tai perhe-elämään? Jos itse tuntee itsensä, että koko aika pitää olla jotain jännitystä tms.. niin miksi pitää kerta toisensa jälkeen vaan mennä naimisiin, laittaa lapset ja sitten hylätä koko kuvio? En tajua. Kyllä mä pysyisin sinkkuna vaan, sitten saisi harrastaa mitä vain ja miten paljon vain, eikä tulisi kulunkia, kun pitää ruokkoa maksaa lapsista tms. Miehen työkavereissakin on sellaisia, ovat saattaneet olla 2-3 kertaa aviossa ja JOKA naisen kanssa omakotitalo plus lapset. ;) Kuinka ne ollenkaan tulevat toimeen elatusmaksujensa kanssa, en tajua. Kun kuten kaikki tiedämme, ne elatusmaksuthan lasketaan BRUTTOtulojen perusteella..
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Miltä maailma maistuu
Maailmani on tiramisunmakuinen! Se tiramisukakku, josta viime postauksessa hermoilin, onnistui tosi hyvin! Maku on passeli. Melkein kuitenkin tekisin kuten chocomum ja laittaisin sen täytteen kaksinkertaisena. :) Kakku on hyvää, mutten silti tiedä teenkö sitä uudestaan. On niin paljon kaikkea kokeiltavaa, leivottavaa ja vanhat suosikit siihen vielä päälle!
Mies osti mulle jätskiautolta sellaisia tiramisujäätelöitäkin! Niitäkin on mennyt muutama. ;) Hän ei itse pidä tiramisun mausta, mutta ne olivatkin mua varten. Yritän säästää puolet niistä [eli kolme kappaletta] seuraavaan herkkuiluun.
Maistoin sellaisen Totally Hazel-jäätelöpuikon, mutta en niin pitänyt siitä. Maistui kyllä ihan pähkinäiselle, melkein tuli mieleen joku pähkinäinen suklaakonvehti, mutta jotenkin se oli hyvin imelää ja raskasta.. jollain tavalla! Kouluarvosanalla sanoisin.. 7.
On 'vähän' ähky olo! :(
Katsoin hetken ajan sitä kakkosen elokuvaa, 'Saaren vangit', mutta lopetin katsomisen siinä kohtaa kun nainen tunki sen puukottamansa miehen kottikärryihin (!) ja lykki sen veneelle - kai oli tarkoituksena joku suuri vesillelasku ja purjehdus takaisin sivistyksen pariin. Se nainen siellä saarella oli vähän kuin minä möksällä: ei osaa tehdä mitään, ei ole kovin innostunut eräelämästä, mutta tekee kun on PAKKO!
Miksiköhän muuten melkein kaikki viihde on niin ahdistavaa? Onko se lapsellinen kysymys? Mutta oikeasti, kun miettii tellusarjoja ja telluelokuvia, elokuvia yleensä, tietsikkapelejä yms. niin kaikkihan niistä melkein pohjautuvat väkivaltaan ja tappamiseen. :( Onko oikeastaan mikään ihme jos ihmisillä on mielenterveysongelmia ja muita, kun kaikki valveillaoloaika on murhailua ja sotapeliä ja rikoksia.
Yhteiskuntateoriaa
Tavallaan on kyllä aika nerokasta sallia köyhälle itsensä syöminen ähkyyn tai keskikaljoittelu. Täydellä vatsalla [=ähkyssä] ei kovinkaan kommunisti lähde vallankumousta tekemään. Tiedän sen ITSE! :( On kovin sovinnollinen olo! :) Ja keskikalja ja urheilu [telkusta] pitävät loput rauhallisina.
Kai monelle vieläkin köyhyys on sitä, ettei ole varaa ruokaan. Että on nälkiintynyt. Niin se tietysti tavallaan onkin, mutta Suomessa on silti alkanut olla järkyttävä ero kaikkein köyhimpien [vaikka olisikin varaa mässätä] ja rikkaimpien välillä. Koska rikkaus on määritelty uudestaan niin, ettei enää riitä kartano ja komea reki vaan pitää olla monia koteja, loistoautoja [monikko!] ja kaukomaanlomia, niin eikö köyhyyskin pitäisi määritellä uudestaan? Päästää ihmiset siitä syyllisyydestä, että pelkäävät leimautuvansa köyhyydestä valittaessaan 'tyhjän ruikuttajiksi' jos kuitenkin on varaa syödä.
Mies osti mulle jätskiautolta sellaisia tiramisujäätelöitäkin! Niitäkin on mennyt muutama. ;) Hän ei itse pidä tiramisun mausta, mutta ne olivatkin mua varten. Yritän säästää puolet niistä [eli kolme kappaletta] seuraavaan herkkuiluun.
Maistoin sellaisen Totally Hazel-jäätelöpuikon, mutta en niin pitänyt siitä. Maistui kyllä ihan pähkinäiselle, melkein tuli mieleen joku pähkinäinen suklaakonvehti, mutta jotenkin se oli hyvin imelää ja raskasta.. jollain tavalla! Kouluarvosanalla sanoisin.. 7.
On 'vähän' ähky olo! :(
Katsoin hetken ajan sitä kakkosen elokuvaa, 'Saaren vangit', mutta lopetin katsomisen siinä kohtaa kun nainen tunki sen puukottamansa miehen kottikärryihin (!) ja lykki sen veneelle - kai oli tarkoituksena joku suuri vesillelasku ja purjehdus takaisin sivistyksen pariin. Se nainen siellä saarella oli vähän kuin minä möksällä: ei osaa tehdä mitään, ei ole kovin innostunut eräelämästä, mutta tekee kun on PAKKO!
Miksiköhän muuten melkein kaikki viihde on niin ahdistavaa? Onko se lapsellinen kysymys? Mutta oikeasti, kun miettii tellusarjoja ja telluelokuvia, elokuvia yleensä, tietsikkapelejä yms. niin kaikkihan niistä melkein pohjautuvat väkivaltaan ja tappamiseen. :( Onko oikeastaan mikään ihme jos ihmisillä on mielenterveysongelmia ja muita, kun kaikki valveillaoloaika on murhailua ja sotapeliä ja rikoksia.
Yhteiskuntateoriaa
Tavallaan on kyllä aika nerokasta sallia köyhälle itsensä syöminen ähkyyn tai keskikaljoittelu. Täydellä vatsalla [=ähkyssä] ei kovinkaan kommunisti lähde vallankumousta tekemään. Tiedän sen ITSE! :( On kovin sovinnollinen olo! :) Ja keskikalja ja urheilu [telkusta] pitävät loput rauhallisina.
Kai monelle vieläkin köyhyys on sitä, ettei ole varaa ruokaan. Että on nälkiintynyt. Niin se tietysti tavallaan onkin, mutta Suomessa on silti alkanut olla järkyttävä ero kaikkein köyhimpien [vaikka olisikin varaa mässätä] ja rikkaimpien välillä. Koska rikkaus on määritelty uudestaan niin, ettei enää riitä kartano ja komea reki vaan pitää olla monia koteja, loistoautoja [monikko!] ja kaukomaanlomia, niin eikö köyhyyskin pitäisi määritellä uudestaan? Päästää ihmiset siitä syyllisyydestä, että pelkäävät leimautuvansa köyhyydestä valittaessaan 'tyhjän ruikuttajiksi' jos kuitenkin on varaa syödä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)