Hain siihen syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen! Kyseessä EI ole työvoimapoliittinen koulutus [niihin on tosi vaikea päästä.. hakijoita voi olla 300 ja avoimia paikkoja 18, joten se kertoo kaiken], vaan se on ihan se varsinainen koulu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että hainko sittenkin 'väärin', tai hullusti! Olen alkanut epäillä, että jos mun sittenkin olisi pitänyt hakea jossain erillishaussa tms.. Koska olen näin VANHA ja mulla on muukin tutkinto kuin se, mitä yleensä käytetään tuossa haussa. :( Pitää varmaan soittaa sinne ja kysyä! Ongelma vaan on se, etten tiedä mihin soittaa. Hain haenyt.fi:n kautta, nettihakemuksella, enkä ole varma pitäisikö soittaa jotenkin .. sinne kouluun suoraan, johon hain, vai sitten tuon nettipalvelimen johonkin puhelinnumeroon, jos sellainen edes on. Inhottaisi ajatella, että haku menisi pieleen vain, koska hain päiväopiskelijaksi [nuorten joukkoon, hehe], enkä aikuispuolelle! -Mun aiemman tutkinnonhan voisi laskea samanlaiseksi VAMMAKSI tai erityistaipumukseksi kuin vaikka lukihäiriö, tai ADHD..:) Saisiko siitä jotain hyvityspisteitä..?
Mua kiinnostavat hoito ja kuntoutus. Toinen kiva juttu on vanhustyö! Mutta saa nyt nähdä. Ensin täytyy selvittää, että sössinkö aitosuklismaiseen tyyliin koko haun. Muutenkin se koko nettihaku oli KUMMA: jostain syystä mun oli vaikea saada sitä hakemusta täytettyä, se kone ei vain totellut, tai vika oli varmaan siinä sivussa [tai sitten se oli mussa]. No, joka tapauksessa olisi hienoa voida auttaa ja tukea ihmisiä! Semmoinen on haluni.
Ja jos sitten tuo koulutushomma menee etelään, niin sitten kai alan oikeasti mennä mukaan johonkin mun arvoja ajavaan kansalaistoimintaan tai poliittiseen juttuun. Ainakaan en aio jäädä suremaan sitä, ettei tärpännyt. Pelkään valintakoetta ja sen matemaattista osiota. :( Mä olen aivan uskomattoman kehno matikassa. Jossain keskustelupalstoilla on sellainen yhteenlasku, joka tekemällä pitää todistaa, ettei ole roskapostaaja. No, minä onnistun joskus tupeksimaan senkin, vaikkei siinä ole muuta kuin vaikka 13 + 14, johon pitää osata vastata. :( Keljuttaa mokoma osaamattomuus. Mulla on varmaan joku numerosokeus. Lähäreiden pitää nykyisin laskea jonkin verran lääkelaskuja, ja se tässä arveluttaa.
Lisäksi on se hankaluus, että mies on aika vahvasti mun lähäri-suunnitelmia vastaan. Hänen mielestä minä en sovellu sille alalle. Ajattelin että nyt haen.. ja JOS läpäisen valintakokeen [jos pääsen siihen siis], niin sitten kerron miehelle ja jutellaan päätänkö ottaa opiskelupaikan vastaan! Mulla on sellainen tunne, että jos läpäisisin valintakokeen, niin hänen asenteensa saattaisi muuttua! Sittenhän olisi ainakin jotain merkkiä siitä, että jotkut katsovat mut soveltuvaksi!
Syömishäiriöpohdintaa
Viimeksi kommenttiosastolla oli pohdintaa siitä, että mun pitäisi saada hoitosuhde johonkin. Olen miettinyt, että jos .. JOS.. yrittäisin terv. keskuksen kautta uudestaan? Mutta se viimeinen kerta oli niin masentava ja tylyttävä, että se on vaikea mennä sinne uudestaan. Suoraan sanottuna se lekuri oli todella epäuskoisen oloinen ja mulle tuli olo, kuin ruikuttaisin tyhjää. [Ehkä ruikutankin?] Tietysti verrattuna miehen kahteen serkkuun on mulla asiat hyvin! Toinen heistä kävi kirjaimellisesti kuoleman porteilla anoreksiansa kanssa. Hän oli sairaalahoidossa ja todella, todella pahana.. :( Sitten hän 'toipui' - vain sairastuakseen uudelleen ollessaan RASKAANA! Vauva syntyi aika rutkasti alipainoisena. :( Kieltämättä se vähän teki pessimistisen olon. Joskus mietin toipuuko kukaan oikeasti, kokonaan.
Jos pitäisi määritellä asteikolla 0-10 kuinka sairaaksi koen itseni [0 on normaalitila, jossa siis ei ole mitään s-häiriötä ja 10 on se, missä mieheni serkku oli anorektikkona], niin sanoisin 2. Mulla on kuitenkin kaikki veriarvot kohdillaan, verenpaine samoin, ja hyvä lihaskunto. Paino on normaali. Eli en ainakaan ole missään fyysisessä vaarassa. Myönnän kyllä heti ensimmäisenä, että pahempiakin aikoja on ollut. Sellaisia noin nelosen aikoja. Aikoja, kun olen oikeasti ollut aliravittu ja ylirasitettu [fyysisesti siis].
Tällä hetkellä liikun 1 ½ - 2 h/päivä, n. 4-5 kertaa viikossa. Mun mielestä se ei ole kohtuuttoman paljon. Silläkin saralla on huonompia aikoja ollut.
Ehkä tämä blogi tavallaan hämää siinä mielessä, koska tämä oikeasti ON kuvauksen mukaan sellainen mässyblogi, keskittyen siihen kapeaan kaistaleeseen vain. Mutta onhan mun elämässä tietysti muutakin. Tykkään lukea [romaaneja, naistenlehtiä, joskus dekkareita - jos eivät ole kovin verisiä, sekä yhteiskunnallisia juttuja], katsoa leffoja, ulkoilla, askarrella, ja kuvataiteilla. Tahtoisin oppia käsitöitä, ja ehkä alan jonkun kurssin siltä tiimoin työväenopistossa. Jos tämän blogin laajentaisi jotenkin koskemaan mun KOKO elämää, niin ehkä asioista saisi valoisemmankin kuvan. Eli en siis aamulla heti ensimmäiseksi ala miettiä, että aaaah saisipa MÄSSÄTÄ.. saisipa... :) Niitä ajatuksia tulee silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän.
Jotenkin olo on valoisampi kuin vaikka tasan vuosi sitten. En osaa selittää syytä siihen. Veikkaisin, että lisätystä liikunnasta [aiemmin liikuin vain n. tunnin päivässä] on ollut apua. Muutenkin tavoittelen nykyisin kai sellaista tervettä lookkia enemmän kuin nälkäkurki-imagoa. ;) Se nyt ainakin on positiivista. Jumpatessa oikeassa valaistuksessa näen sikspäkin piirtyvän tuolla vatsanahan alla. ;) Onneksi se piirtyy sillä lailla 'naisellisesti' vähän vain, eli en ole mikään muskelimasa sentään. Liikuntaa varmaan pitää jatkaa, koska JOS pääsen siihen lähäri-valintakokeeseen, niin uskon heidän tahtovan sinne hyväkuntoisen ja treenatun oloisia tyyppejä. Siinä haussa varmaan sorsitaan esim. lihavia, TÄSTÄ olen varma. :( Kurjaa tietysti, koska ovathan jotkut lihavat kai todella hyvässä kunnossa. Näin kerran sellaisen telkkariohjelman, jossa oli amerikkalainen, tosi iso [pyöreä, massiivisen ylipainoinen] nainen aerobic-ohjaajana!
Suklis leipoo!
Nyt onkin ollut leivontaperjantai! Tekaisin helpon ja herkullisen ananasaurinkoisen! Tuota ohjetta voi muuten oikeasti suositella. Täytteessä aina sovellan, eli pistän creme fraichea.. yleensä yhden purkin sitä liki 30% rasvaisuudella, ja vajaa pari purkkia sitten sellaista 12% creme fraichea. Sitten jos joku haluaisi tosi kevyen tuosta, niin tekisi sen tietysti pelkällä 12% tuotteella. Tykkään siitäkin, kun täytteessä maistuu ihanainen, raikas ananas! :) Itse annan tuon leivonnaisen olla uunissa ainakin ½ tuntia, eli vähän pitempään kuin ohjeessa. Se muuten oikeasti ON parhaimmillaan PIIITKÄÄÄN jäähdytysajan jälkeen. Mun mielestä voisi suorastaan tehdä sen tarjoamista edeltävänä päivänä, koska vasta oikein pitkän jäähdyttelyn jälkeen se leikkautuu kivasti. Samana päivänä pohja voi olla vähän mössöistä, eli ei tule niin nättejä paloja. Täytteen sokrumäärää ei muuten ainakaan kannata lisätä! Siitä tulee oikein hyvä tuolla määrällä, ehkä jopa vähemmällä. Vaniljasokrua laitan aina lusikallisen enemmän, koska rakastan vaniljan makua [ja tuoksua myös, mun yksi suosikkituoksuistani on Body Shopin vaniljaparfyymiöljy!].
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömishäiriö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömishäiriö. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. maaliskuuta 2012
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Takapakkia
Eilen oli aika kauhea päivä. Olen nyt iloinnut aika paljon, kun olen tuntunut saavan syömiseen edes hiukan järkeä ja päivittäisiä kalorimääriä hiissattua edes vähän ylemmäs. Mutta eilen, eilen..!!!
Mulla on nyt pieni ongelma, pieni ja TYHMÄ, oikea todellinen Sukliksen ongelma siis. Ongelma, josta kukaan muu ei tekisi ongelmaa. No tässä se tulee! -Olin noin reilu vuosi sitten laivareissulla [24 h], miniristeilyllä, erään ystäväni ja hänen ystäviensä kanssa. Meillä oli ihan mukavaa. Nyt sitten tämä sama ystävä pyysi mua taas ja suostuin.
Meitä oli viimeksi hytissä 3. Nyt on 3 samaa kuin viimeksi [kaverini S, H. ja mä] ja sitten yksi neljäs. Nyt sitten koin paniikin, kun ystäväni ehdotti että mennään päivällä syömään yhdessä. Mulle se sopi, mutta sitten tämä 4. sanoi hoitavansa kaiken itse, varaavansa pöydän jostain ravintolasta ym.. Jotenkin aluksi oli kuitenkin idea se, että mietittäisiin + päätettäisiin se syömisasia yhdessä siellä laivalla.
Nyt mua huolestuttaa - nähtyäni sen 4. ihmisen kirjoittaman sähköpostin meille Facebookissa - että päädymme siihen laivan takuulla kalleimpaan gourmet-ravintolaan. :( Hän nimittäin sanoi olevansa vähän 'ravintolakriitikko' harrastuksekseen ja senhän yleensä tietää, että sellaiset ihmiset ei halua käydä tavallisissa ruokapaikoissa. :(
Jotenkin ahdistuin tuosta ihan mielettömästi. Olen katsonut sen gourmet-ruokalistan ja OIKEASTI, siihen syömiseen saa menemään aika pitkän pennin, varsinkin jos sitten on meininkinä ottaa alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat, koko höskä ja viini tietysti myös. Mä tiedän ettei suurin osa ihmisistä TAJUA tätä huoltani, mutta sellaiset tajuavat, joilla oikeasti ei OLE rahaa. Ei yhtään! 0 euroa kuussa!
No niin siis stressaannuin ja kun stressaannun/ahdistun, niin silloin saatan reagoida syömällä. SÖIN eilen suunnilleen kaiken mitä kaapeista löytyi! Siis aivan uskomatonta. Söin lautasellisen korma-kanaa ja riisiä [pakastimesta], sämpylää, valmisruoan [yöks!] ja suklaata ynnä muuta. Sitten menin nukkumaan ja kun heräsin niin oli suu ja nielu .. OKSENNUSTA... aika täynnä. :( Se oli aika kauheaa, koska jouduin yskiskelemään saadakseni ilmatiet auki ja hengittääkseni taas normaalisti. Nyt mietin että entäs jos olisin kuollut siihen. :( Jos olisin oikeasti vaikka tukehtunut siihen ykään. Voi mikä loppu! :( Voi mikä hännätön häpeä! Olisi varmaan ollut miehelle 'kiva' selittää kaikille, että mihin se Suklis, terveenoloinen ihminen, tuosta vain kuoli.
Tavallaan mua kaduttaa se, että lähdin nyt tuohon laivareissu-hommaan mukaan. Juuri sen rahan menon vuoksi. Tämä 4. ihminen on meistä se, jolla on oikeasti iso palkka ja kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset ei useinkaan tule ajatelleeksi, ettei kaikilla muilla ole samaa etua kuin heillä. Toisaalta en tahtoisi alkaa sekoilla siinä mitään, tyyliin ehdottaa jotain muuta kuin sitä gourmet-ravintolaa, koska en tahdo olla 'ilonpilaaja'. Tiedän sen merkitsevän aika paljon mun S-kaverille, että menisimme kaikki 4 yhdessä syömään.
Niin, mä muuten olen ainoa meistä jolla ei ole töitä.
Tässä on yksi sellainen työttömyyden murhe, jota ei kai kovinkaan moni ihminen tule ajatelleeksi. Se eristää. Ei yksinkertaisesti ole varaa samoihin rientoihin kuin työssäkäyvillä. Sitten siitä ei tahdo puhua, koska ei halua estää toisia nauttimasta siitä, että heillä ON rahaa. Tai saada heille syyllistä oloa.
Mä en muutenkaan taida oikein olla gourmet-ihminen. En nauti yhtään siitä, että ravintolassa tuodaan eteen joku 10 grammaan siivu veristä lihaa aseteltuna tähden muotoon ja se on sitten niin kauhean henkevää ja hienoa. En tiedä olisinko sellainen ihminen vaikka mulla olisi kaikki maailman raha - tuskinpa vaan.
Kummallisista asioista sitä saakin kunnon sätkyt aikaiseksi. No, tänään on kuitenkin ollut parempi päivä, olen paastonnut [rangaistus siitä eilisestä] ja olo on tasapainoisempi. Silti kuitenkin ajattelen, että tulevaisuutta koskien pitää varmaan jossain vaiheessa joskus avautua joko sille S-ystävälleni tai sitten laajemminkin ja olla rehellinen sen suhteen, että valitettavasti en voi ihan kaikessa elää samoin kuin he.
Tavallaan tietysti kurjaa jos ei edes kerran vuodessa olisi varaa tuollaiseen miniristeilyyn.
Poliittinen kommentaari
Onneksi en sentään ole leipäjonoissa. Kuuntelin eilen [yrjön maku suussa - se johtui sekä siitä aamuisesta syömisriehasta että poliitikkojen epärehellisyydestä] eduskunnan välikysymystä ja voi herranjumala niitä paksuja juttuja...! Vai että ei Suomessa tuloerot ole kasvaneet. No eihän ne, ei mitenkään. Yksi edustaja otti esiin senkin, että Björn 'Suurpääoma' Wahlroos maksaa enää n. 30% veroa, kun vielä joskus pari vuosikymmentä sitten maksoi yli 50%. Mutta mitäs tuosta. Oikeistolaistumisellahan ei ole mitään vaikutusta tähän. Ja kannattaa muuten katsoa KEITÄ B.W. tukee - keitä ehdokkaita siis + mistä puolueista - rahallisesti. Ja ketkä ovat vallankahvassa. Se joka maksaa saa omannäköistään politiikkaa.
Ja kun en tiedä tästäkään, että onko työllistämisen tukeminen [halvemman työvoiman takaaminen työnantajille] se Tapa tehdä uusia työpaikkoja. Koska mun silmiin näyttää siltä, että työnantajat käyttävät aika härskisti hyödykseen KAIKKI työelämään tehdyt joustot.. mutta EIVÄT niin, että palkkaisivat uusia, pysyviä ihmisiä! Esimerkiksi tuo työelämävalmennus mahdollistaa paikoin sen, että yritys saa ILMAISEKSI itselleen työntekijän, joka painaa 8 tuntia päivässä työttömyyskorvauksella. Ja sitten siitä ihmisestä pääsee viimeistään 3 kk:n kuluttua eroon. Ei se ihminen työllisty, mutta yrityksellä tulee hommat hoidettua ilmaiseksi. Näin tässä taas vähän aikaa sitten yhden tällaisen 'haetaan työelämävalmennettavaa'-ilmoituksen joka oli suorastaan käsittämätön röyhkeydessään. 8 h/päivä, ja työtehtäviä mun käsivartta pitempi lista. Ja sitten tietysti se 'emme palkkaa valmennettavaa jakson päätyttyä'. Työkkärit ovat kai yrittäneet valvoa tätä käytäntöä, mutta aina näitä väärinkäytöksiä silti ilmenee. Jotenkin siis EN usko, että työelämän joustot ainakaan automaattisesti toisivat niitä uusia pysyviä työpaikkoja, vaan luultavasti niitä käytetään niin, että firmat voivat parantaa tulostaan maksamatta työvoimakustannuksia. Sanoa sopii onko Suklis tässä kovinkaan väärässä!
Katainenkin paasasi siitä että yhteistä kakkua pitää kasvattaa. Ja että työ on parasta sosiaaliturvaa. Onhan se - mutta kun niitä töitä ei OLE! Ja työnantajan markkinat jylläävät. Eikö silloin ole aika härskiä antaa sellainen kuva, että ihmiset laiskuuttaan tai tyhmyyttään eivät vain VIITSI käydä töissä? Nykyisin työttöminä on niin paljon erilaisia ihmisiä aina peruskoulun keskeyttäneestä tohtorinhatulliseen, niin että jotenkin tuntuisi oudolta jos he kaikki olisivat vaan laiskoja ja t y h m i ä ... Tai ettei koko elämänsä ajan esim. levyseppähitsaajana olleella nelikymppisellä miehellä olisi työhaluja! Jos tulee kenkää irtisanomisten seurauksena, niin muuttuuko tuo ikänsä töitä painanut ihminen sillä sekunnilla laiskaksi, kun ei välttämättä saa uutta työpaikkaa? Yrityksethän ei mitenkään hingu 40+-ihmisiä palkkalistoilleen.
Urpilainen sai mut muuten melkein kyyneliin! :( Ei liikutuksesta vaan suuttumuksesta. Voi että! Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan jne. jne., mutta ei hän osannut kylläkään pelata tätä tilannetta vasemmiston eduksi. Ei ollenkaan! Uskottavuus nollan luokkaa. :( Heinäluoma oli parempi. Muutenkin nyt tuntuu kuin vasemmisto olisi hampaaton. Siksi kai persut nousevat. Ei kai sille enää mitään voi, saavat ne sen vaalivoittonsa. Mutta seuraavissa vaaleissa sitten häviävät kun kansa näkee, ettei se Soinin Suomi ole yhtään nykyistä parempi!
Mulla on nyt pieni ongelma, pieni ja TYHMÄ, oikea todellinen Sukliksen ongelma siis. Ongelma, josta kukaan muu ei tekisi ongelmaa. No tässä se tulee! -Olin noin reilu vuosi sitten laivareissulla [24 h], miniristeilyllä, erään ystäväni ja hänen ystäviensä kanssa. Meillä oli ihan mukavaa. Nyt sitten tämä sama ystävä pyysi mua taas ja suostuin.
Meitä oli viimeksi hytissä 3. Nyt on 3 samaa kuin viimeksi [kaverini S, H. ja mä] ja sitten yksi neljäs. Nyt sitten koin paniikin, kun ystäväni ehdotti että mennään päivällä syömään yhdessä. Mulle se sopi, mutta sitten tämä 4. sanoi hoitavansa kaiken itse, varaavansa pöydän jostain ravintolasta ym.. Jotenkin aluksi oli kuitenkin idea se, että mietittäisiin + päätettäisiin se syömisasia yhdessä siellä laivalla.
Nyt mua huolestuttaa - nähtyäni sen 4. ihmisen kirjoittaman sähköpostin meille Facebookissa - että päädymme siihen laivan takuulla kalleimpaan gourmet-ravintolaan. :( Hän nimittäin sanoi olevansa vähän 'ravintolakriitikko' harrastuksekseen ja senhän yleensä tietää, että sellaiset ihmiset ei halua käydä tavallisissa ruokapaikoissa. :(
Jotenkin ahdistuin tuosta ihan mielettömästi. Olen katsonut sen gourmet-ruokalistan ja OIKEASTI, siihen syömiseen saa menemään aika pitkän pennin, varsinkin jos sitten on meininkinä ottaa alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat, koko höskä ja viini tietysti myös. Mä tiedän ettei suurin osa ihmisistä TAJUA tätä huoltani, mutta sellaiset tajuavat, joilla oikeasti ei OLE rahaa. Ei yhtään! 0 euroa kuussa!
No niin siis stressaannuin ja kun stressaannun/ahdistun, niin silloin saatan reagoida syömällä. SÖIN eilen suunnilleen kaiken mitä kaapeista löytyi! Siis aivan uskomatonta. Söin lautasellisen korma-kanaa ja riisiä [pakastimesta], sämpylää, valmisruoan [yöks!] ja suklaata ynnä muuta. Sitten menin nukkumaan ja kun heräsin niin oli suu ja nielu .. OKSENNUSTA... aika täynnä. :( Se oli aika kauheaa, koska jouduin yskiskelemään saadakseni ilmatiet auki ja hengittääkseni taas normaalisti. Nyt mietin että entäs jos olisin kuollut siihen. :( Jos olisin oikeasti vaikka tukehtunut siihen ykään. Voi mikä loppu! :( Voi mikä hännätön häpeä! Olisi varmaan ollut miehelle 'kiva' selittää kaikille, että mihin se Suklis, terveenoloinen ihminen, tuosta vain kuoli.
Tavallaan mua kaduttaa se, että lähdin nyt tuohon laivareissu-hommaan mukaan. Juuri sen rahan menon vuoksi. Tämä 4. ihminen on meistä se, jolla on oikeasti iso palkka ja kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset ei useinkaan tule ajatelleeksi, ettei kaikilla muilla ole samaa etua kuin heillä. Toisaalta en tahtoisi alkaa sekoilla siinä mitään, tyyliin ehdottaa jotain muuta kuin sitä gourmet-ravintolaa, koska en tahdo olla 'ilonpilaaja'. Tiedän sen merkitsevän aika paljon mun S-kaverille, että menisimme kaikki 4 yhdessä syömään.
Niin, mä muuten olen ainoa meistä jolla ei ole töitä.
Tässä on yksi sellainen työttömyyden murhe, jota ei kai kovinkaan moni ihminen tule ajatelleeksi. Se eristää. Ei yksinkertaisesti ole varaa samoihin rientoihin kuin työssäkäyvillä. Sitten siitä ei tahdo puhua, koska ei halua estää toisia nauttimasta siitä, että heillä ON rahaa. Tai saada heille syyllistä oloa.
Mä en muutenkaan taida oikein olla gourmet-ihminen. En nauti yhtään siitä, että ravintolassa tuodaan eteen joku 10 grammaan siivu veristä lihaa aseteltuna tähden muotoon ja se on sitten niin kauhean henkevää ja hienoa. En tiedä olisinko sellainen ihminen vaikka mulla olisi kaikki maailman raha - tuskinpa vaan.
Kummallisista asioista sitä saakin kunnon sätkyt aikaiseksi. No, tänään on kuitenkin ollut parempi päivä, olen paastonnut [rangaistus siitä eilisestä] ja olo on tasapainoisempi. Silti kuitenkin ajattelen, että tulevaisuutta koskien pitää varmaan jossain vaiheessa joskus avautua joko sille S-ystävälleni tai sitten laajemminkin ja olla rehellinen sen suhteen, että valitettavasti en voi ihan kaikessa elää samoin kuin he.
Tavallaan tietysti kurjaa jos ei edes kerran vuodessa olisi varaa tuollaiseen miniristeilyyn.
Poliittinen kommentaari
Onneksi en sentään ole leipäjonoissa. Kuuntelin eilen [yrjön maku suussa - se johtui sekä siitä aamuisesta syömisriehasta että poliitikkojen epärehellisyydestä] eduskunnan välikysymystä ja voi herranjumala niitä paksuja juttuja...! Vai että ei Suomessa tuloerot ole kasvaneet. No eihän ne, ei mitenkään. Yksi edustaja otti esiin senkin, että Björn 'Suurpääoma' Wahlroos maksaa enää n. 30% veroa, kun vielä joskus pari vuosikymmentä sitten maksoi yli 50%. Mutta mitäs tuosta. Oikeistolaistumisellahan ei ole mitään vaikutusta tähän. Ja kannattaa muuten katsoa KEITÄ B.W. tukee - keitä ehdokkaita siis + mistä puolueista - rahallisesti. Ja ketkä ovat vallankahvassa. Se joka maksaa saa omannäköistään politiikkaa.
Ja kun en tiedä tästäkään, että onko työllistämisen tukeminen [halvemman työvoiman takaaminen työnantajille] se Tapa tehdä uusia työpaikkoja. Koska mun silmiin näyttää siltä, että työnantajat käyttävät aika härskisti hyödykseen KAIKKI työelämään tehdyt joustot.. mutta EIVÄT niin, että palkkaisivat uusia, pysyviä ihmisiä! Esimerkiksi tuo työelämävalmennus mahdollistaa paikoin sen, että yritys saa ILMAISEKSI itselleen työntekijän, joka painaa 8 tuntia päivässä työttömyyskorvauksella. Ja sitten siitä ihmisestä pääsee viimeistään 3 kk:n kuluttua eroon. Ei se ihminen työllisty, mutta yrityksellä tulee hommat hoidettua ilmaiseksi. Näin tässä taas vähän aikaa sitten yhden tällaisen 'haetaan työelämävalmennettavaa'-ilmoituksen joka oli suorastaan käsittämätön röyhkeydessään. 8 h/päivä, ja työtehtäviä mun käsivartta pitempi lista. Ja sitten tietysti se 'emme palkkaa valmennettavaa jakson päätyttyä'. Työkkärit ovat kai yrittäneet valvoa tätä käytäntöä, mutta aina näitä väärinkäytöksiä silti ilmenee. Jotenkin siis EN usko, että työelämän joustot ainakaan automaattisesti toisivat niitä uusia pysyviä työpaikkoja, vaan luultavasti niitä käytetään niin, että firmat voivat parantaa tulostaan maksamatta työvoimakustannuksia. Sanoa sopii onko Suklis tässä kovinkaan väärässä!
Katainenkin paasasi siitä että yhteistä kakkua pitää kasvattaa. Ja että työ on parasta sosiaaliturvaa. Onhan se - mutta kun niitä töitä ei OLE! Ja työnantajan markkinat jylläävät. Eikö silloin ole aika härskiä antaa sellainen kuva, että ihmiset laiskuuttaan tai tyhmyyttään eivät vain VIITSI käydä töissä? Nykyisin työttöminä on niin paljon erilaisia ihmisiä aina peruskoulun keskeyttäneestä tohtorinhatulliseen, niin että jotenkin tuntuisi oudolta jos he kaikki olisivat vaan laiskoja ja t y h m i ä ... Tai ettei koko elämänsä ajan esim. levyseppähitsaajana olleella nelikymppisellä miehellä olisi työhaluja! Jos tulee kenkää irtisanomisten seurauksena, niin muuttuuko tuo ikänsä töitä painanut ihminen sillä sekunnilla laiskaksi, kun ei välttämättä saa uutta työpaikkaa? Yrityksethän ei mitenkään hingu 40+-ihmisiä palkkalistoilleen.
Urpilainen sai mut muuten melkein kyyneliin! :( Ei liikutuksesta vaan suuttumuksesta. Voi että! Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan jne. jne., mutta ei hän osannut kylläkään pelata tätä tilannetta vasemmiston eduksi. Ei ollenkaan! Uskottavuus nollan luokkaa. :( Heinäluoma oli parempi. Muutenkin nyt tuntuu kuin vasemmisto olisi hampaaton. Siksi kai persut nousevat. Ei kai sille enää mitään voi, saavat ne sen vaalivoittonsa. Mutta seuraavissa vaaleissa sitten häviävät kun kansa näkee, ettei se Soinin Suomi ole yhtään nykyistä parempi!
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Juoruilusta ja kierosta kommunikaatiosta
Mässäilystä on vasta pari päivää ja jo nyt odotan uutta. :) Ihmettelen tätä, ihmettelen oman toipumiseni nopeutta. Yhdessä vaiheessa viime herkkuilua ajattelin, että ei ikinä enää. No, niin varmaan ajattelee jokainen juoppokin krapulassaan.. Mutta se menee ohi. Vatsa toipuu, mieli unohtaa.
Yksi juttu jota oikeasti inhoan tässä syömissysteemissäni [mässyjen ja askeettisen elämän vaihtelussa siis] on se mihinkään johtamattomuus. Herkkuilet, podet jotain vatsavaivoja - ja parin viikon päästä taas. Se ei JOHDA mihinkään. Kaikki vain toistuu.
Ja taas voi sanoa, että näin varmaan juoppokin selvinä hetkinään ajattelee.
Mitä vanhemmaksi elän sen selvemmät yhtäläisyydet mun mielestä ovat esim. joillakin syömishäiriöillä ja päihderiippuvuuksilla! Olisi mielenkiintoista selvittää suvuittain näiden esiintymisiä. Omassa suvussani ainakin on päihdeongelmaisuutta [miesten osalta] ja syömishäiriöitä [Äetmuori ja hänen äitinsä].
Luin netistä että syömishäiriöisten perheissä ovat yleisiä vuorovaikutushäiriöt. Sitä ei mitenkään sen kummemmin selitelty tai yksilöity - olen yrittänyt itse ottaa selvää sanan merkityksestä. Kieltämättä kuulostaa tutulta.
Meillä perheessä on aina kommunikoitu 'kierosti', vai voisiko siis sanoa että ei ole kommunikoitu ollenkaan. Siukku sanoo jotain musta Äetmuorille ja vannottaa 'et sitten sano Suklikselle, että olen sanonut näin..' Ja sitten Muori pettää ensin Siukun luottamuksen kertomalla mitä Siukku on musta puhunut JA sitten vannottaa MUA: 'et sitten kerro Siukullesi, että minä kerroin.' Lopputulos: olen vihainen Äetmuorille [joutavien juttujen levittelystä] ja pettynyt Siukkuun ja ylipäätään tulee aina vain mahdottomammaksi ajatus luottaa kumpaankaan.
Kun tajusin kuinka vahingoittavaa JUORUILU oikeastaan on, niin silloin itse lopetin kaiken sellaiseksi vähimmässäkään määrin ymmärrettävän. Tarkoittaa sitä, että en kerta kaikkiaan puhu Muorin kanssa esim. Siukusta, koska luultavasti Muori vääntelisi sanojani ja toistaisi ne Siukulle - ja taas olisi yksi lisäsyy kaikkinaiseen epäluottamukseen.
Muori haluaa yli kaiken olla ihmisten USKOTTU. Hän jotenkin melkein kuin 'imee voimaa' ihmisten salaisuuksista ja aina väittää, että kaikki hänelle uskoutuvat. Hän ei kuitenkaan osaa olla luottamuksen arvoinen.. pahempi juttu!
Ymmärrän tavallaan aika hyvin nyt Isukkini menettelytapoja. Hän lähinnä hymähteli tai nyökkäili Muorin jutuille. Ihmettelin nuorempana että miksi hän ei sanonut mitään.. no tietenkään ei sanonut, koska ei halunnut sanomisiaan jäljestä päin vääristeltävän tai hoettavan ympäri maailmaa! No, Muoria se tosin ei haitannut ja hän usein myös keksi kaikenlaista, mitä Isukki muka joskus olisi sanonut.. Kerran kysyin suoraan Isukilta oliko hän sanonut asian X, koska se tuntui niin epäluonteenomaiselta hänelle.. Eikä tietystikään ollut puhunut mitään sellaista..
Olen itse päättänyt astua 1. askeleen kohti rehellisyyttä tässä meidän kieroutuneessa kolminpelissä [Siukku-Äetmuori-minä]. Jatkossa jos Muori jotain sanoo Siukun musta sanoneen - jotain kielteistä siis - niin ajattelin ottaa suoraan ja ystävällisesti yhteyttä Siukkuun ja selvittää asian hänen kanssaan. Uskon että se on mahdollista tehdä ilman riitaa. Tai kävi miten kävi, niin näin nyt olen päättänyt, koska minusta tämä nykymeno on lapsellista ja typerää.
Kouluajoilta muistan yhden tytön, joka pelaili kummallisia pelejä. Mä tunnistin ne - ehkä oman perhekokemukseni kautta - mutta kaikki eivät kylläkään. Hänen suosikkihuviaan oli ystävyyssuhteiden tuhoaminen. Kertoi aina A:lle ystävä B:n muka sanoneen jotain.. ja jotenkin hän aina sai ihmiset uskomaan juttujaan.. ja sitten A ja B riitautuivat. :( Kai se tyttö sai siitä jotain vallantunnetta - pystyi repimään ihmissuhteita hajalle. Kouluissakin kasvaa siellä täällä pikku psykopaatinalkuja..
Ummetus
Sellaista on nyt minulla. :( Harmittaa, mutta toisaalta voi olla että se menee ohi parissa päivässä.
Yksi juttu jota oikeasti inhoan tässä syömissysteemissäni [mässyjen ja askeettisen elämän vaihtelussa siis] on se mihinkään johtamattomuus. Herkkuilet, podet jotain vatsavaivoja - ja parin viikon päästä taas. Se ei JOHDA mihinkään. Kaikki vain toistuu.
Ja taas voi sanoa, että näin varmaan juoppokin selvinä hetkinään ajattelee.
Mitä vanhemmaksi elän sen selvemmät yhtäläisyydet mun mielestä ovat esim. joillakin syömishäiriöillä ja päihderiippuvuuksilla! Olisi mielenkiintoista selvittää suvuittain näiden esiintymisiä. Omassa suvussani ainakin on päihdeongelmaisuutta [miesten osalta] ja syömishäiriöitä [Äetmuori ja hänen äitinsä].
Luin netistä että syömishäiriöisten perheissä ovat yleisiä vuorovaikutushäiriöt. Sitä ei mitenkään sen kummemmin selitelty tai yksilöity - olen yrittänyt itse ottaa selvää sanan merkityksestä. Kieltämättä kuulostaa tutulta.
Meillä perheessä on aina kommunikoitu 'kierosti', vai voisiko siis sanoa että ei ole kommunikoitu ollenkaan. Siukku sanoo jotain musta Äetmuorille ja vannottaa 'et sitten sano Suklikselle, että olen sanonut näin..' Ja sitten Muori pettää ensin Siukun luottamuksen kertomalla mitä Siukku on musta puhunut JA sitten vannottaa MUA: 'et sitten kerro Siukullesi, että minä kerroin.' Lopputulos: olen vihainen Äetmuorille [joutavien juttujen levittelystä] ja pettynyt Siukkuun ja ylipäätään tulee aina vain mahdottomammaksi ajatus luottaa kumpaankaan.
Kun tajusin kuinka vahingoittavaa JUORUILU oikeastaan on, niin silloin itse lopetin kaiken sellaiseksi vähimmässäkään määrin ymmärrettävän. Tarkoittaa sitä, että en kerta kaikkiaan puhu Muorin kanssa esim. Siukusta, koska luultavasti Muori vääntelisi sanojani ja toistaisi ne Siukulle - ja taas olisi yksi lisäsyy kaikkinaiseen epäluottamukseen.
Muori haluaa yli kaiken olla ihmisten USKOTTU. Hän jotenkin melkein kuin 'imee voimaa' ihmisten salaisuuksista ja aina väittää, että kaikki hänelle uskoutuvat. Hän ei kuitenkaan osaa olla luottamuksen arvoinen.. pahempi juttu!
Ymmärrän tavallaan aika hyvin nyt Isukkini menettelytapoja. Hän lähinnä hymähteli tai nyökkäili Muorin jutuille. Ihmettelin nuorempana että miksi hän ei sanonut mitään.. no tietenkään ei sanonut, koska ei halunnut sanomisiaan jäljestä päin vääristeltävän tai hoettavan ympäri maailmaa! No, Muoria se tosin ei haitannut ja hän usein myös keksi kaikenlaista, mitä Isukki muka joskus olisi sanonut.. Kerran kysyin suoraan Isukilta oliko hän sanonut asian X, koska se tuntui niin epäluonteenomaiselta hänelle.. Eikä tietystikään ollut puhunut mitään sellaista..
Olen itse päättänyt astua 1. askeleen kohti rehellisyyttä tässä meidän kieroutuneessa kolminpelissä [Siukku-Äetmuori-minä]. Jatkossa jos Muori jotain sanoo Siukun musta sanoneen - jotain kielteistä siis - niin ajattelin ottaa suoraan ja ystävällisesti yhteyttä Siukkuun ja selvittää asian hänen kanssaan. Uskon että se on mahdollista tehdä ilman riitaa. Tai kävi miten kävi, niin näin nyt olen päättänyt, koska minusta tämä nykymeno on lapsellista ja typerää.
Kouluajoilta muistan yhden tytön, joka pelaili kummallisia pelejä. Mä tunnistin ne - ehkä oman perhekokemukseni kautta - mutta kaikki eivät kylläkään. Hänen suosikkihuviaan oli ystävyyssuhteiden tuhoaminen. Kertoi aina A:lle ystävä B:n muka sanoneen jotain.. ja jotenkin hän aina sai ihmiset uskomaan juttujaan.. ja sitten A ja B riitautuivat. :( Kai se tyttö sai siitä jotain vallantunnetta - pystyi repimään ihmissuhteita hajalle. Kouluissakin kasvaa siellä täällä pikku psykopaatinalkuja..
Ummetus
Sellaista on nyt minulla. :( Harmittaa, mutta toisaalta voi olla että se menee ohi parissa päivässä.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Pelle Hermanni
Lauantaina oli sosiaalinen meno. En sitten ostanut mitään uutta puseroa, vaikka aioin.. kun ei autolla päässyt mihinkään edelleenkään, enkä viitsinyt lauantaina enää lähteä miehen autolla minnekään. Kun se on niin hankala ajaa, en koskaan muista kaikkia namiskoita mitä siinä on.. ja sitten se on suurempi kuin omani, joten sen parkkaaminenkin on .. vänkelää. :( Ajattelin että menen sitten yhdessä aiemmin ostamassani kiiltävässä paitapuserossa. Pidän siitä oikeastaan aika paljon! Mulla oli joku sellainen ihme muisto, että se olisi ollut jotenkin 'likaisen' värinen, mutta ei se sellainen ollut! Mulla on joskus kaikkia tällaisia..
No, olimme siis miehen työkavereitten kanssa ja näimme stand up-koomikon esityksen yms. Oli ihan kivaa, koska ei tarvinnut paljon puhua [oli siis se stand up koomikko joka hoiti puhumisen ja sitten oli jopa yhtye, joka soitti tanssimusiikkia]. Mutta mulla oli LIHAVA olo koko illan! :( Se SE häiritsi. Se sai mut nauttimaan viintä enemmän kuin normaalisti [en silti ollut humalassa], että olisin saanut itsevarmuutta kohdata ne ihmiset. Lisäksi aina kun minulla on LIHAVA olo, niin silloin myös alan esittää pelleä, tai onko tämä nyt liian vahvasti sanottu, kun kuitenkin olen aika hiljainen tyyppi. No mutta tarkoitan siis pellen esittämisellä sitä, että nauran sellaisillekin vitseille, jotka ei oikeastaan ole hauskoja, yritän olla mahdollisimman joustava ja 'helppo' seuralainen kaikille, eli hymyän koko ajan ja yritän olla kiltti kaikilla. KOSKA minulla on lihava olo ja ajattelen että ainoa tapa jolla inhottavaa läskiä voi sietää on se että se on edes kiva.
Mies kuunteli näitä mun juttuja tänä aamuna ja sanoi, että 'olet aivan sekaisin, ihan hullu'. Hän ei voi käsittää tätä tunnetta. Hän sitä ihmetteli kun ei lääkkeetkään auta tähän hommaan. Minä sanoin, ettei lääke tätä tunnetta ota POIS, mutta ilman lääkettä se vain on 100 x pahempaa. Ilman lääkettä en olisi luultavasti edes uskaltanut tuohon tilanteeseen lähteä ollenkaan. Olisin jäänyt kotiin jollain tekosyyllä. Vain koska olen mielestäni läski. Läski kääpiö. Jättitissi. VIHAAN rintojani, joskus haaveilen niiden irti leikkaamisesta. Rinnat ovat ällöttävät maitosäkit, nisäkäsnaaraan saastapussit.
Ohhoh, anteeksi vain, menee aika vihamieliseksi. Minä nyt vaan en oikeastaan tykkää naisen vartalosta silloin kun se on omani. Tahtoisin kuolettaa siinä kaiken naisen.
5 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Se on kivaa, koska sitä voi tehdä yksin. Leivon varmaan laskiaispulliakin, koska itse tekemällä ne ovat huokeampia kuin kaupan monen euron pläjäykset. Olemme me niitä kauppan pulliakin ostaneet kyllä, esim. viime mässyssä oli ja kai sitä edellisessäkin. Runebergejä en ole syönyt, koska mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä ostettavaksi, ne on sellaisia vähän köyhiä.
Ostimme eilen kauppasta mässyjäätelöt valmiiksi, Rainbown Karamelli-jäätelöpaketin [tosi hyvää!] ja sitten otin kermatoffee-Classicpuikkoja ja Totally Brown-puikon.
No, olimme siis miehen työkavereitten kanssa ja näimme stand up-koomikon esityksen yms. Oli ihan kivaa, koska ei tarvinnut paljon puhua [oli siis se stand up koomikko joka hoiti puhumisen ja sitten oli jopa yhtye, joka soitti tanssimusiikkia]. Mutta mulla oli LIHAVA olo koko illan! :( Se SE häiritsi. Se sai mut nauttimaan viintä enemmän kuin normaalisti [en silti ollut humalassa], että olisin saanut itsevarmuutta kohdata ne ihmiset. Lisäksi aina kun minulla on LIHAVA olo, niin silloin myös alan esittää pelleä, tai onko tämä nyt liian vahvasti sanottu, kun kuitenkin olen aika hiljainen tyyppi. No mutta tarkoitan siis pellen esittämisellä sitä, että nauran sellaisillekin vitseille, jotka ei oikeastaan ole hauskoja, yritän olla mahdollisimman joustava ja 'helppo' seuralainen kaikille, eli hymyän koko ajan ja yritän olla kiltti kaikilla. KOSKA minulla on lihava olo ja ajattelen että ainoa tapa jolla inhottavaa läskiä voi sietää on se että se on edes kiva.
Mies kuunteli näitä mun juttuja tänä aamuna ja sanoi, että 'olet aivan sekaisin, ihan hullu'. Hän ei voi käsittää tätä tunnetta. Hän sitä ihmetteli kun ei lääkkeetkään auta tähän hommaan. Minä sanoin, ettei lääke tätä tunnetta ota POIS, mutta ilman lääkettä se vain on 100 x pahempaa. Ilman lääkettä en olisi luultavasti edes uskaltanut tuohon tilanteeseen lähteä ollenkaan. Olisin jäänyt kotiin jollain tekosyyllä. Vain koska olen mielestäni läski. Läski kääpiö. Jättitissi. VIHAAN rintojani, joskus haaveilen niiden irti leikkaamisesta. Rinnat ovat ällöttävät maitosäkit, nisäkäsnaaraan saastapussit.
Ohhoh, anteeksi vain, menee aika vihamieliseksi. Minä nyt vaan en oikeastaan tykkää naisen vartalosta silloin kun se on omani. Tahtoisin kuolettaa siinä kaiken naisen.
5 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Se on kivaa, koska sitä voi tehdä yksin. Leivon varmaan laskiaispulliakin, koska itse tekemällä ne ovat huokeampia kuin kaupan monen euron pläjäykset. Olemme me niitä kauppan pulliakin ostaneet kyllä, esim. viime mässyssä oli ja kai sitä edellisessäkin. Runebergejä en ole syönyt, koska mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä ostettavaksi, ne on sellaisia vähän köyhiä.
Ostimme eilen kauppasta mässyjäätelöt valmiiksi, Rainbown Karamelli-jäätelöpaketin [tosi hyvää!] ja sitten otin kermatoffee-Classicpuikkoja ja Totally Brown-puikon.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Hyviä päätöksiä
Päätin soittaa aamusta lääkärille sen alapäässä olevan pahkuran vuoksi. Päätin myös vähentää raivoamistani täällä blogissa, tarkoitan nyt tuota edelliskertaista mäkätystä miehen kotityölaiskuudesta. Kyllä hän on niissä viitsimätön, mutta on mullakin omat ISOT vikani! Teen kotihommia kyllä, painan töitä kuin härkä, mutta sitten taas mussa on muuta.. Esimerkiksi olen kärsimättömämpi ja ailahtelevampi kuin mies. Joskus myös minä olen viitannut kintaalla niille asioille, jotka MIEHESTÄ on tärkeitä. En aina jaksa/viitsi innostua kun hän alkaa neuvoa mulle miten käyttää esim. uutta digiboksin kaukosäädintä, en jaksa innostua kaikista laitehankinnoista ym. Joskus myös sorrun siihen pahimpaan, eli kysyn.. 'mitä tuo maksoi..'. :( [Sanotaan tässä ja nyt että se on suunnilleen p a h i n t a mitä voit sanoa jostain hankinnasta riemuitsevalle ihmolle!] Eli että osaan mäkin hankala olla, siis sen lisäksi että olen työtön lortti ja muutenkin kummallinen.
Niin että se siitä, ei enää kotityömarmatusta ainakaan vähään aikaan! :) Sain siivon tehtyä.. aloitin aikasin aamusta, koska heräsin todella aikaisin. Tuntui sitten turhalta enää vetää sikeitä, kun mielessä jo tavallaan ahdistivat tekemättömät työt. Eli ei muuta kuin ylös, tukka nutturalle ja puunaamaan! On kivaa kun on taas siistiä. Mä vain tarvitsen sellaista siistiä ja viihtyisää ympäristöä. Osaan olla joskus aika 'boheemi', mutta en niin boheemi, että voisin elää ihan sottaisessa paikassa.
Vielä pitää kehua miestä siitäkin, että hän kestää mun 'herkkuilujani'! Kuinka moni mies oikeastaan tekisi niin?? On olemassa ihmistyyppi, joka voisi jopa tehdä ultimaatumit: joko menet lääkäriin tuon takia, tai tulee ero. Mies ei onneksi koskaan pakota mua, kai hän tietää että mussa on aimo annos sellaista nuorta hevosta, joka liian tiukkoihin suitsiotteisiin reagoi korskahtamalla ja nousemalla takajaloilleen. [Joskus tosin tuntuu kuin mä korskahtaisin ja nousisin takajaloilleni silloinkin, kun kuolaimia käytellään hellästi, hehe!]
Ja sekin vielä, että moni mies on omalla tavallaan romantikko. Kuinka moni mies haluaa nähdä rakastettunsa AHMIMASSA kuin eläin..? Hamstraamassa nameja? Ostelemassa tolkuttomia määriä kaikkea nannaa? Aika moni mies voisi saada suuren inhon naista kohtaan, joka tekee niin. Vähän sama kuin .. no, anteeksi vaan.. vääntäisi kakat lattialle miehen katsellessa. :( Sama vaikutus: romantiikan tuho. Moni mies haluaa kuvitella naisensa elävän kuin joku keiju, pelkällä ilomielellä vaan. Tai että jos naisessa onkin lihallisuutta, niin sen pitää olla 'järkevää'. Kyllä nainen voi pihvin syödä, mutta ajatus jotain rekkamiesten ateroita vetävästä ahmatista voisi jo olla liikaa. Tai näin ainakin ajattelen. Onneksi mies on mies, eli ei pienistä säikähdä! En osaa kuvitella paljastavani tätä puolta itsestäni kenellekään toiselle miehelle! Joutua kohtaamaan se huvittuneisuuden, epäuskon, hämmennyksen ja vastenmielisyyden pyörre... :(
Puhelinlangat laulaa!
Soitin Äetmuorille. Äetmuori kovasti jaksaa ihmetellä ikäisiään 6-kymppisiä naisia, jotka vieläkin raukat kuvittelevat voivansa löytää rakkauden ja jopa ETSIVÄT sitä. Muistan Muorin tosin olleen samalla kannalla jo 4-kymppisenä. Silloinkin ihminen oli hänestä liian vanha lempimään. Lempi kuuluu nuorille, teineille ja 20+-ihmisille. Ja avioliittoja saa olla vain yksi.
Onneksi tuo on ainakin aihe, josta ei tule riitaa. Riittää kun myöntelee! Siinä mielessä hyvä puhelu tämä, vaikka kestikin 45 minuuttia, mikä on LIIKAA! :(
1 kokonainen vuorokausi ja hirviön hetki koittaa!
Ihan pian siis taas mässäillään! Pitäisi muistaa ostaa jugurttia, syön sitä aina herkkuilussa, kun muuten en sitä saa ollenkaan. Ja sitten mandariinia ja viinirypälettä! Kiivikin voisi olla hyvää. Leivonta-aineita kanssa pitää hakea kauppasta, ei voi mitään! Ja voisipa tarkastella suklaarasiavalikoimia, että olisiko jossain jotain joulujämiä vielä jäljellä.
Stokkalla on tietysti aina hyvät konvehtivalikoimat, mutta en jaksa ajatella nyt ajavani 40 km x 2 vain sukulaatin vuoksi! Sen verran täytyy olla järki päässä.. Hehe, ajankin siis 'vain' 20 km x 2, eli Pikkukaupunkiin!
Niin että se siitä, ei enää kotityömarmatusta ainakaan vähään aikaan! :) Sain siivon tehtyä.. aloitin aikasin aamusta, koska heräsin todella aikaisin. Tuntui sitten turhalta enää vetää sikeitä, kun mielessä jo tavallaan ahdistivat tekemättömät työt. Eli ei muuta kuin ylös, tukka nutturalle ja puunaamaan! On kivaa kun on taas siistiä. Mä vain tarvitsen sellaista siistiä ja viihtyisää ympäristöä. Osaan olla joskus aika 'boheemi', mutta en niin boheemi, että voisin elää ihan sottaisessa paikassa.
Vielä pitää kehua miestä siitäkin, että hän kestää mun 'herkkuilujani'! Kuinka moni mies oikeastaan tekisi niin?? On olemassa ihmistyyppi, joka voisi jopa tehdä ultimaatumit: joko menet lääkäriin tuon takia, tai tulee ero. Mies ei onneksi koskaan pakota mua, kai hän tietää että mussa on aimo annos sellaista nuorta hevosta, joka liian tiukkoihin suitsiotteisiin reagoi korskahtamalla ja nousemalla takajaloilleen. [Joskus tosin tuntuu kuin mä korskahtaisin ja nousisin takajaloilleni silloinkin, kun kuolaimia käytellään hellästi, hehe!]
Ja sekin vielä, että moni mies on omalla tavallaan romantikko. Kuinka moni mies haluaa nähdä rakastettunsa AHMIMASSA kuin eläin..? Hamstraamassa nameja? Ostelemassa tolkuttomia määriä kaikkea nannaa? Aika moni mies voisi saada suuren inhon naista kohtaan, joka tekee niin. Vähän sama kuin .. no, anteeksi vaan.. vääntäisi kakat lattialle miehen katsellessa. :( Sama vaikutus: romantiikan tuho. Moni mies haluaa kuvitella naisensa elävän kuin joku keiju, pelkällä ilomielellä vaan. Tai että jos naisessa onkin lihallisuutta, niin sen pitää olla 'järkevää'. Kyllä nainen voi pihvin syödä, mutta ajatus jotain rekkamiesten ateroita vetävästä ahmatista voisi jo olla liikaa. Tai näin ainakin ajattelen. Onneksi mies on mies, eli ei pienistä säikähdä! En osaa kuvitella paljastavani tätä puolta itsestäni kenellekään toiselle miehelle! Joutua kohtaamaan se huvittuneisuuden, epäuskon, hämmennyksen ja vastenmielisyyden pyörre... :(
Puhelinlangat laulaa!
Soitin Äetmuorille. Äetmuori kovasti jaksaa ihmetellä ikäisiään 6-kymppisiä naisia, jotka vieläkin raukat kuvittelevat voivansa löytää rakkauden ja jopa ETSIVÄT sitä. Muistan Muorin tosin olleen samalla kannalla jo 4-kymppisenä. Silloinkin ihminen oli hänestä liian vanha lempimään. Lempi kuuluu nuorille, teineille ja 20+-ihmisille. Ja avioliittoja saa olla vain yksi.
Onneksi tuo on ainakin aihe, josta ei tule riitaa. Riittää kun myöntelee! Siinä mielessä hyvä puhelu tämä, vaikka kestikin 45 minuuttia, mikä on LIIKAA! :(
1 kokonainen vuorokausi ja hirviön hetki koittaa!
Ihan pian siis taas mässäillään! Pitäisi muistaa ostaa jugurttia, syön sitä aina herkkuilussa, kun muuten en sitä saa ollenkaan. Ja sitten mandariinia ja viinirypälettä! Kiivikin voisi olla hyvää. Leivonta-aineita kanssa pitää hakea kauppasta, ei voi mitään! Ja voisipa tarkastella suklaarasiavalikoimia, että olisiko jossain jotain joulujämiä vielä jäljellä.
Stokkalla on tietysti aina hyvät konvehtivalikoimat, mutta en jaksa ajatella nyt ajavani 40 km x 2 vain sukulaatin vuoksi! Sen verran täytyy olla järki päässä.. Hehe, ajankin siis 'vain' 20 km x 2, eli Pikkukaupunkiin!
perjantai 19. kesäkuuta 2009
"Etupylly"
Seksituuli jatkaa puhaltamistaan tässä blogissa. Nyt pohdin miksi meillä ei oikeastaan mun lapsuudessa ollut mitään sanaa naisen sukuelimille. Kun lapsena joskus sai kehotuksen pestä, niin se tehtiin kiertoilmaisulla: "pese sieltä kanssa.." ja sitten tosiaan käytettiin sellaista hassua sanaa kuin ETUPYLLY!
Minä en oikeastaan tiedä miksi pimppaa pitäisi sanoa. Kai sillä on joku aikuisille disainattu sana? Joku, joka ei ole tolkuttoman rivo. Kai se sitten saa pimppa olla edelleenkin mun mielestä. Meillä kotona jos olisin sanonut pimppi tai pimppa, niin sitä olisi pidetty rumana. Vagina tai emätin taas tarkoittaa sitä sisäosaa. Pissareikä olisi superkorni ilmaus sekin! Miehillä on tässäKIN suhteessa helpompaa, on kikkelit, pippelit, kalut, hepit. On valinnanvaraa. Ja sitten ne rivot ja ronskit kanssa.
JuhannusMÄSSY lähestyy, tunteja laskee Suklis!
No semmoisia juhannusmaisia mietteitä tänään. ;) Suklis on kuitenkin paastonnut kiltisti, mitään en ole tänään syönyt. ;) Kun on valmistauduttava Mässyn Yöhön! Siihen on enää vähän reilut 9 tuntia aikaa. Laukkasin kauppaan tänään ja olihan yllätys kun siellä EI ollut kauhea ryysis. Oltiin ihan varmoja miehen kanssa, että sinne muuten jumitumme. Muttei liikenne ollut raskasta. Tai sitten kaikki oli menossa eri suuntaan kuin me.
Miksiköhän muuten kaikki skitsoaa kauheasti juhannuksesta ja muista 'pakollisista' juhlapäivistä? 'Mitäs tehdään juhannuksena, minnes mennään?', semmoista murehtii vähän joka toinen. Ihanko oikeasti on PAKKO 'mennä' jonnekin kun MUUTKIN menee? Juuri silloin kun tiet on täynnä populaa ja sääkään ei helli. Mutta kai se on sitten pakollista. Tai muuten on 'outo'.
Itse en ole enää aikoihin jaksanut innostua oikein noista pakollisista (?) kuvioista. Vappu on kiva juhla työväenaatteen vuoksi, mutta kun sitä ei enää oikein kukaan muista! :( Siitä on tullut sellaista ördaamista ja ihan vaan 'pelkkää' juhlimista ilman aatteita! Ja ihan sama on juhannuksen kanssa, useimmille sekin on syy juoda pää täyteen.
Jostain syystä ahdistun aivan tolkuttomasti jos mun pitäisi lähteä ajamaan jonnekin ihme paikkaan kauheassa ruuhkassa. Kerran olimme miehen kanssa menossa mun kotoseudulle niin, että joku rekkajono hidasti kulun tosi etanavauhdiksi ja olin kyllä hätää kärsimässä! Ei ole kiva kun on muutenkin pitkä matka, niin vielä sitten jumittaa jossain jonossa. En haluaisi oikein mitään juhlia niin, että sitä edeltäisi tuommoinen autosuma. Voisi juhlamieli mennä..
Hassua muuten autoillessa, kun ajamme miehen kaarassa niin joskus yritän automaattisesti pistää syöksyvyön kiinni hänen lukkoonsa. :) Kun olen niin tottunut oman romurautani systeemiin, ettei se kuskinpuoleinen vyölukko toimi. Mies oikein tänäänkin sanoi, että mitäs hamuilet, kun oli käteni jo tunkemassa vyötä hänen lukkoonsa. :)
Mies tekee huomion!
Tänään muuten mies sanoi, että ei ole eka kerta kun äitini läheisyys [siis maantieteellinen läheisyys, silloin kun olemme siellä hänen seuduillaan käymässä] saa minut ostamaan ihan hölmön kokoisia, liian suuria vaatteita! Viimeksi siellä ollessanihan pistin rahat semmoisiin numeron 42 shortseihin. Mies vaan muistutti mieleen, että viime kesänä tein ihan saman tempun, ostin jotkut sitä kokonumeroa olevat HOUSUT.. kun siis oltiin siellä Muorin läheisyydessä. Ilmeisesti hän saa mut skitsahtamaan totaalisesti mitä tulee vartaloon ja kokoon.
Muori valitti viimeksi nähdessämme, että olen muka liian laiha! [Uskomatonta tuubaa, koska EN TODELLAKAAN ole liian laiha!! En!! Olen normaali, ihan oikeasti.] Ei ole 'naisellisuutta' ollenkaan. Naisellisuus = isot tissit. Tämä tissiasia on inhottava!! Kerran eräs mies antoi mulle loistavan neuvon, että kuinka saavuttaa D-kuppi: 'söisit enemmän!' Jotkut ihmiset ei käsitä että sitä voi syödä kuin teuraaksi menevä sika, mutta silti ei tisut kasva! Peppu sen sijaan voi levetä! :)
Yhdelle ystävälleni tuli niin paha rintakompleksi, että hän alkoi suunnitella SILIKONEJA! Siis ihan 'tavallinen' nainen, ei mikään isorikas, ajatteli pistää säästönsä silikoniin, kun ei rintavarustus ollut kyllin uhkea B-kuppisena!! Yritin tosi hienotunteisesti sanoa, että hänellä on kaunis vartalo ja mitään ei ole liikaa tai liian vähän, mutta kyllä se vain häntä vaivasi, rintojen koko siis. Hän ei kuitenkaan hankkinut niitä silikoneja, leikkausten hinnat hirvittivät liikaa. ONNEKSI.
Toisaalta suuririntainen nuori tyttö voi kuulla kummaa vinoilua omistaan! 'Tissit kuin vanhalla mummolla' sanoi kerran yksi exäni sellaisesta tytöstä, jolla oli suuret rinnat. Ja kun ne olivat luonnolliset suuret rinnat, niin ei ne tietenkään ihan suoraan taivaisiin osoittaneet! Eli ei kelvannut. Muutenkin tuo exä oli vähän ihme tyyppi. Hänen parhaalla ystävällään oli huomattavan ylipainoinen tyttöystävä Satu ja eipä kyllä oltu varmaan yhtään sellaista iltaa yhdessä, ettei hän olisi jossain vaiheessa alkanut mulle kauhistella sitä, kuinka lihava tuo Satu oli ja kuinka hänen kaverinsa on sellaisen naisen kanssa. Joskus hän vielä hyräili sitä höhlää laulua 'Sopivasti lihava' jopa tämän Sadun kuuluvilla!! :( Ei siksi että tuo Satu olisi kauheasti piitannut, hän oli aika kipakka luonne ja pystyi kyllä pitämään aika hyvin puolensa.
Pian pullaa mä punttaan..
Voi pullataikinaa varten on jo huoneenlämmössä pehmenemässä. Laskeskelin, että klo 20 mennessä pitäisi olla taikin [taiki = taikina hirviökielellä] valmiina ja nousemassa. Sitten pysyn aikataulussa, eli voin kello 00:00 AHTAA, tai siis pikemminkin herkkuilla kohtuudella, koska en enää oikein PYSTY mihinkään suursuorituksiin. :(
Minä en oikeastaan tiedä miksi pimppaa pitäisi sanoa. Kai sillä on joku aikuisille disainattu sana? Joku, joka ei ole tolkuttoman rivo. Kai se sitten saa pimppa olla edelleenkin mun mielestä. Meillä kotona jos olisin sanonut pimppi tai pimppa, niin sitä olisi pidetty rumana. Vagina tai emätin taas tarkoittaa sitä sisäosaa. Pissareikä olisi superkorni ilmaus sekin! Miehillä on tässäKIN suhteessa helpompaa, on kikkelit, pippelit, kalut, hepit. On valinnanvaraa. Ja sitten ne rivot ja ronskit kanssa.
JuhannusMÄSSY lähestyy, tunteja laskee Suklis!
No semmoisia juhannusmaisia mietteitä tänään. ;) Suklis on kuitenkin paastonnut kiltisti, mitään en ole tänään syönyt. ;) Kun on valmistauduttava Mässyn Yöhön! Siihen on enää vähän reilut 9 tuntia aikaa. Laukkasin kauppaan tänään ja olihan yllätys kun siellä EI ollut kauhea ryysis. Oltiin ihan varmoja miehen kanssa, että sinne muuten jumitumme. Muttei liikenne ollut raskasta. Tai sitten kaikki oli menossa eri suuntaan kuin me.
Miksiköhän muuten kaikki skitsoaa kauheasti juhannuksesta ja muista 'pakollisista' juhlapäivistä? 'Mitäs tehdään juhannuksena, minnes mennään?', semmoista murehtii vähän joka toinen. Ihanko oikeasti on PAKKO 'mennä' jonnekin kun MUUTKIN menee? Juuri silloin kun tiet on täynnä populaa ja sääkään ei helli. Mutta kai se on sitten pakollista. Tai muuten on 'outo'.
Itse en ole enää aikoihin jaksanut innostua oikein noista pakollisista (?) kuvioista. Vappu on kiva juhla työväenaatteen vuoksi, mutta kun sitä ei enää oikein kukaan muista! :( Siitä on tullut sellaista ördaamista ja ihan vaan 'pelkkää' juhlimista ilman aatteita! Ja ihan sama on juhannuksen kanssa, useimmille sekin on syy juoda pää täyteen.
Jostain syystä ahdistun aivan tolkuttomasti jos mun pitäisi lähteä ajamaan jonnekin ihme paikkaan kauheassa ruuhkassa. Kerran olimme miehen kanssa menossa mun kotoseudulle niin, että joku rekkajono hidasti kulun tosi etanavauhdiksi ja olin kyllä hätää kärsimässä! Ei ole kiva kun on muutenkin pitkä matka, niin vielä sitten jumittaa jossain jonossa. En haluaisi oikein mitään juhlia niin, että sitä edeltäisi tuommoinen autosuma. Voisi juhlamieli mennä..
Hassua muuten autoillessa, kun ajamme miehen kaarassa niin joskus yritän automaattisesti pistää syöksyvyön kiinni hänen lukkoonsa. :) Kun olen niin tottunut oman romurautani systeemiin, ettei se kuskinpuoleinen vyölukko toimi. Mies oikein tänäänkin sanoi, että mitäs hamuilet, kun oli käteni jo tunkemassa vyötä hänen lukkoonsa. :)
Mies tekee huomion!
Tänään muuten mies sanoi, että ei ole eka kerta kun äitini läheisyys [siis maantieteellinen läheisyys, silloin kun olemme siellä hänen seuduillaan käymässä] saa minut ostamaan ihan hölmön kokoisia, liian suuria vaatteita! Viimeksi siellä ollessanihan pistin rahat semmoisiin numeron 42 shortseihin. Mies vaan muistutti mieleen, että viime kesänä tein ihan saman tempun, ostin jotkut sitä kokonumeroa olevat HOUSUT.. kun siis oltiin siellä Muorin läheisyydessä. Ilmeisesti hän saa mut skitsahtamaan totaalisesti mitä tulee vartaloon ja kokoon.
Muori valitti viimeksi nähdessämme, että olen muka liian laiha! [Uskomatonta tuubaa, koska EN TODELLAKAAN ole liian laiha!! En!! Olen normaali, ihan oikeasti.] Ei ole 'naisellisuutta' ollenkaan. Naisellisuus = isot tissit. Tämä tissiasia on inhottava!! Kerran eräs mies antoi mulle loistavan neuvon, että kuinka saavuttaa D-kuppi: 'söisit enemmän!' Jotkut ihmiset ei käsitä että sitä voi syödä kuin teuraaksi menevä sika, mutta silti ei tisut kasva! Peppu sen sijaan voi levetä! :)
Yhdelle ystävälleni tuli niin paha rintakompleksi, että hän alkoi suunnitella SILIKONEJA! Siis ihan 'tavallinen' nainen, ei mikään isorikas, ajatteli pistää säästönsä silikoniin, kun ei rintavarustus ollut kyllin uhkea B-kuppisena!! Yritin tosi hienotunteisesti sanoa, että hänellä on kaunis vartalo ja mitään ei ole liikaa tai liian vähän, mutta kyllä se vain häntä vaivasi, rintojen koko siis. Hän ei kuitenkaan hankkinut niitä silikoneja, leikkausten hinnat hirvittivät liikaa. ONNEKSI.
Toisaalta suuririntainen nuori tyttö voi kuulla kummaa vinoilua omistaan! 'Tissit kuin vanhalla mummolla' sanoi kerran yksi exäni sellaisesta tytöstä, jolla oli suuret rinnat. Ja kun ne olivat luonnolliset suuret rinnat, niin ei ne tietenkään ihan suoraan taivaisiin osoittaneet! Eli ei kelvannut. Muutenkin tuo exä oli vähän ihme tyyppi. Hänen parhaalla ystävällään oli huomattavan ylipainoinen tyttöystävä Satu ja eipä kyllä oltu varmaan yhtään sellaista iltaa yhdessä, ettei hän olisi jossain vaiheessa alkanut mulle kauhistella sitä, kuinka lihava tuo Satu oli ja kuinka hänen kaverinsa on sellaisen naisen kanssa. Joskus hän vielä hyräili sitä höhlää laulua 'Sopivasti lihava' jopa tämän Sadun kuuluvilla!! :( Ei siksi että tuo Satu olisi kauheasti piitannut, hän oli aika kipakka luonne ja pystyi kyllä pitämään aika hyvin puolensa.
Pian pullaa mä punttaan..
Voi pullataikinaa varten on jo huoneenlämmössä pehmenemässä. Laskeskelin, että klo 20 mennessä pitäisi olla taikin [taiki = taikina hirviökielellä] valmiina ja nousemassa. Sitten pysyn aikataulussa, eli voin kello 00:00 AHTAA, tai siis pikemminkin herkkuilla kohtuudella, koska en enää oikein PYSTY mihinkään suursuorituksiin. :(
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Sopuisa sunnuntai
Oikeastaan on ihan hullua, että tulen paremmin appivanhempien kanssa toimeen kuin oman äitini. Taidan olla ainoa tuntemani ihminen, joka voi sanoa niin. Minusta appivanhemmat on mukavia siksi, että he ovat rauhallisia ja JÄRKEVIÄ. Tarkoitan nyt sitä että he ottavat asiat asioina. Heillä on elämässä paljon muutakin kuin aikuisten lastensa vahtaamista, joten heillä säilyy suhteellisuudentaju asioissa. Eivät siis prässää mua mun työttömän lortin-statuksesta, eivätkä muuten ole edes puhuneet lapsettomuudestamme.
Mä alan itse kyllä olla jo aika sinut lapsettomuus-asian kanssa. Se oli kyllä mielettömän vaikea juttu silloin joskus n. 2000-2005 kun tuntui kuin kaikki ympärillä olisi lisääntyneet. Oikeastaan nyt muistelen sitä aikaa kuin jotain kummaa unta! En nimittäin ole koskaan ollut mikään huippuäidillinen nainen joten siinä mielessä on kumma että koin hedelmöittymisen 'pakkoa'. En osaa sanoa olisinko edes ollut kovin onnellinen äitinä. Ehkä en. Äitiys on aluksi ainakin niin fyysistä puuhaa, huoltoa ja hoivaamista, ettei se oikein ole ehkä ihan 'mun juttuni'. Ja sitten se kaikki muu, 'pakko' leikittää lasta ulkona, värjötellä jossain hiekkalaatikolla, neuvolakäynnit, ruokavaliot, vaateostot kenkäostot harrastukset - koko se hössötys. Ja luultavasti tuloksena vain aikuinen, joka vuorostaan saattaisi suhtautua muhun niin kuin mä Äetmuoriin. Ja muuttaa jonnekin Australiaan niin kuin yksi luokkakaverini.. käy kotona ehkä kerran viidessä vuodessa ja sitten viikossa reissaa läpi kaikki sukulaiset, jokainen saa noin päivän verran nauttia tämän aussiutuneen seurasta.
Kai siinä lisääntymishommelissa oli isolta osalta kyse toisten ihmisten odotusten täyttämisestä. Olin paniikissa kun en pystynyt täyttämään odotuksia eli olemaan isomahainen. Naisestahan se aina näkyy, onko lapsi tulossa vai ei. Vaikka 'syy' lapsettomuuteen olisi miehessä. Meillähän se on sitä kun miehellä ei ole liikkuvia ja normaaleja siittiöitä. Ja sitten on tietty mun endoni, vaikkei se nyt 'putkia' ole kiinni muurannut.
Kadehdin tavallaan ihmisiä joilla on niin paljon VOIMAA, etteivät he koskaan mieti toisten ihmisten miellyttämistä sillä lailla sairaalloisella tavalla kuten minä. Mulla on aina ollut se, että viis itsestäni.. kunhan muut ovat tyytyväisiä. Siksi kai olen paljon näissä syömishommeleissakin sekoillut. Haluan tarjota maailmalle täydellisen kropan. Normaalin. Kauniin. Ja siihen ei kuulu ylipaino. Jos olisin vahvempi ihminen niin saattaisin myös olla fyysisesti painavampi. Enkä olisi niin skitsonnut tuosta lisääntymisestä silloin.
Oikeastaan on pelottavaa mitä ryhmäpaine voi ihmiselle tehdä! Siitähän kaikki natsismit ja muutkin lähti. :( Ihmiset pelkäsi olla erilaisia. On inhottavaa huomata oma laumasieluisuus! Sen voi huomata myös ei-poliittisissa asioissa, lisääntymisessä, syömisessä.
Laitoimme tänään appivanhemmille sunnuntaipäivällistä ja sitten jälksyksi oli sitä mun omenapiirakkaani vaniljakastin kanssa. Ja mun leipomia korvapuusteja pakkasesta, keksejä, suklaanameja yms. Yritän aina laittaa heille runsaan pöydän koska he kuitenkin tulevat kulttuurista, jossa se on osittain välittämisen merkki. Äetmuori ei koskaan tarjoa meille oikeastaan mitään, kun menemme käymään. Appivanhemmat taas aina laittaa "notkuvat pöydät" ja anoppi varsinkin harrastaa kynttilöitä ja kauniita pöytäliinoja yms. Näin kun on vanhempi niin semmoiselle antaa arvoa. Toisaalta en pystyisi syömäänkään Äetmuorin lähettyvillä, että sikäli ei haittaa vaikkei hän mitään tarjoakaan.
5 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin! ;) Minä se vaan olen aina entiseni. Mietin MÄSSYä.. mutta vaikka kirjoitan näin, niin sisäinen oloni on ihan eri kuin ennen niitä Citaloprameja. :( Saas nähdä, voi tulla aika hillitty MÄSSY! Se villi halu ahmia on poissa. Minne lie mennyt, vaatekomeroon piiloon. Ei oikein enää ajatukset lähde sille kehälle, jossa ne normaalisti askaroi. Siis leivonta-mässyostot-suklaat-vanukkaat-karkit-leivonta. Nyt tulee mietittyä muutakin.
Tietysti haaveilen hiukan joistain ihanista suklaista, mutta en aio tuhlata rahoja semmoisiin törkeän kalliisiin. On kai sekin joku edistysaskel. Yhdessä vaiheessa (2005-2006) olin niin hullu että oikeasti saatoin ostella suklaita monella kympillä.
Jäätelöä on kumminkin saatava herkkuhetkessä. Vaikka kuinka olisi talvi!
Mä alan itse kyllä olla jo aika sinut lapsettomuus-asian kanssa. Se oli kyllä mielettömän vaikea juttu silloin joskus n. 2000-2005 kun tuntui kuin kaikki ympärillä olisi lisääntyneet. Oikeastaan nyt muistelen sitä aikaa kuin jotain kummaa unta! En nimittäin ole koskaan ollut mikään huippuäidillinen nainen joten siinä mielessä on kumma että koin hedelmöittymisen 'pakkoa'. En osaa sanoa olisinko edes ollut kovin onnellinen äitinä. Ehkä en. Äitiys on aluksi ainakin niin fyysistä puuhaa, huoltoa ja hoivaamista, ettei se oikein ole ehkä ihan 'mun juttuni'. Ja sitten se kaikki muu, 'pakko' leikittää lasta ulkona, värjötellä jossain hiekkalaatikolla, neuvolakäynnit, ruokavaliot, vaateostot kenkäostot harrastukset - koko se hössötys. Ja luultavasti tuloksena vain aikuinen, joka vuorostaan saattaisi suhtautua muhun niin kuin mä Äetmuoriin. Ja muuttaa jonnekin Australiaan niin kuin yksi luokkakaverini.. käy kotona ehkä kerran viidessä vuodessa ja sitten viikossa reissaa läpi kaikki sukulaiset, jokainen saa noin päivän verran nauttia tämän aussiutuneen seurasta.
Kai siinä lisääntymishommelissa oli isolta osalta kyse toisten ihmisten odotusten täyttämisestä. Olin paniikissa kun en pystynyt täyttämään odotuksia eli olemaan isomahainen. Naisestahan se aina näkyy, onko lapsi tulossa vai ei. Vaikka 'syy' lapsettomuuteen olisi miehessä. Meillähän se on sitä kun miehellä ei ole liikkuvia ja normaaleja siittiöitä. Ja sitten on tietty mun endoni, vaikkei se nyt 'putkia' ole kiinni muurannut.
Kadehdin tavallaan ihmisiä joilla on niin paljon VOIMAA, etteivät he koskaan mieti toisten ihmisten miellyttämistä sillä lailla sairaalloisella tavalla kuten minä. Mulla on aina ollut se, että viis itsestäni.. kunhan muut ovat tyytyväisiä. Siksi kai olen paljon näissä syömishommeleissakin sekoillut. Haluan tarjota maailmalle täydellisen kropan. Normaalin. Kauniin. Ja siihen ei kuulu ylipaino. Jos olisin vahvempi ihminen niin saattaisin myös olla fyysisesti painavampi. Enkä olisi niin skitsonnut tuosta lisääntymisestä silloin.
Oikeastaan on pelottavaa mitä ryhmäpaine voi ihmiselle tehdä! Siitähän kaikki natsismit ja muutkin lähti. :( Ihmiset pelkäsi olla erilaisia. On inhottavaa huomata oma laumasieluisuus! Sen voi huomata myös ei-poliittisissa asioissa, lisääntymisessä, syömisessä.
Laitoimme tänään appivanhemmille sunnuntaipäivällistä ja sitten jälksyksi oli sitä mun omenapiirakkaani vaniljakastin kanssa. Ja mun leipomia korvapuusteja pakkasesta, keksejä, suklaanameja yms. Yritän aina laittaa heille runsaan pöydän koska he kuitenkin tulevat kulttuurista, jossa se on osittain välittämisen merkki. Äetmuori ei koskaan tarjoa meille oikeastaan mitään, kun menemme käymään. Appivanhemmat taas aina laittaa "notkuvat pöydät" ja anoppi varsinkin harrastaa kynttilöitä ja kauniita pöytäliinoja yms. Näin kun on vanhempi niin semmoiselle antaa arvoa. Toisaalta en pystyisi syömäänkään Äetmuorin lähettyvillä, että sikäli ei haittaa vaikkei hän mitään tarjoakaan.
5 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin! ;) Minä se vaan olen aina entiseni. Mietin MÄSSYä.. mutta vaikka kirjoitan näin, niin sisäinen oloni on ihan eri kuin ennen niitä Citaloprameja. :( Saas nähdä, voi tulla aika hillitty MÄSSY! Se villi halu ahmia on poissa. Minne lie mennyt, vaatekomeroon piiloon. Ei oikein enää ajatukset lähde sille kehälle, jossa ne normaalisti askaroi. Siis leivonta-mässyostot-suklaat-vanukkaat-karkit-leivonta. Nyt tulee mietittyä muutakin.
Tietysti haaveilen hiukan joistain ihanista suklaista, mutta en aio tuhlata rahoja semmoisiin törkeän kalliisiin. On kai sekin joku edistysaskel. Yhdessä vaiheessa (2005-2006) olin niin hullu että oikeasti saatoin ostella suklaita monella kympillä.
Jäätelöä on kumminkin saatava herkkuhetkessä. Vaikka kuinka olisi talvi!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Bongattu: Mignon-konvehti!
Ostaa en silti aio! Näin näitä Mignon-konvehteja Prismassa tänään, mutta johan oli tuotteella hintaa! 6-7 euroa (en muista tarkkaa hintaa!) pienestä, muistaakseni 150 gramman rasiasta. Itse asiassa mun tarkkailuni mukaan halvimmalla Mignon-fani pääsee ostamalla neljän munan rasian. Siinä on kilohinta edullisin! Ainakin näin näytti olevan Prismelissä.
Tavallaan harmi että heti kun ihanaista mignoa tulee muussakin muodossa kuin munan, niin on hinta aivan tähtitieteellinen. :( Semmoinen surettaa suklaatinystävän sydäntä. Itse olen pitkään kaihonnut migno-levyä tai konvehtia, patukkaa.. jotain!
Mignon syönnin tapoja on varmaan yhtä monta kuin on syöjää! Yksi miehen työkaveri kertoi viipaloivansa suklaamunan veitsellä ohuiksi siivuiksi ja sitten herkuttelemaan vaan! Minä teen nykyisin myös niin! Aina oppii jotain uutta muilta suklaatin faneilta. Lapsena haukkasin vaan mignoa ihan suoraan ja rehellisesti. :) Oli se herkkua niinkin.
Näin muuten Prismelissä jotain semmoisia "Isännän muna" ja "Emännän muna" pääsiäismunia. Mies sanoi niiden olevan jotain Extreme Duudsonien juttuja! Taitavat olla vähän 'aikuisempaan makuun' ne munat.. tai ainakin niiden sisältä löytyvät yllärit?
Eli pääsiäisherkut ovat saapumassa kauppoihin. Noinkohan Lidlissäkin jo jotain oisi..? ;)
Sukliksen viikonloppuarkea
Tänään soittivat appivanhemmat: ovat tulossa huomenna käymään! Taas huomasin tyypillisen SYÖMISHOMMELIN oireen. Pidän heistä oikeasti ja minusta on kiva heitä nähdä, mutta hetken ajan tunsin suuttumusta, koska vieraiden tulo tarkoittaa arjen rikkoutumista ja Systeemin vaarantumista! Toki olen kehitellyt paljon tapoja, että vahinko minimoituu. ;) Syön 'vierasruokaa' tosi vähän ja suurin osa siitä on salaattia. Ja muutenkin kehittelen kaikkea, extra-kuntoilua yms. Ja leivon, kuinkas muuten, vierastarjottavaksi omenapiirakkaa.. jota siis itse inhoan. ;) Eipä muodostu siitä minkäänlaista kiusausta mulle ja mies + appivanhemmat taas pitää siitä yli kaiken. Kaikki voittavat.
Yksi juttu jonka olen huomannut aiemmista SSRI-lääkekokemuksista [semmonen SSRI on myös tuo nyt aloittamani Citalopram] ja se on etteivät ne auta minun syömishommailuihini. Mutta se siitä, kohti huomista! Tästä on aikaa puhua sitten lekurille kun on seuraava sessio.
6 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta siihen kuuluu koko tämän lukaalin siivous taas kerran! Siinä työtä riittää! Minä varsinkin teen aina tosi huolellista työtä, koska inhoan pölyä. Saan aina melkein kohtauksen jos huomaan pölyä lattialla..! Se jotenkin raivostuttaa. Tietysti sitä ei voi kokonaan välttää, koska esim. hiuksia irtoaa ja vaatteista tulee tekstiilipölyä! Ilmankos hosun siivousten väliajat aika ahkeraan imurin kanssa.
Täytyy katsoa jos ehtisin Lidliin bongaamaan pääsiäisherkkuja ensi viikolla. Vai pitääkö tyytyä tavanomaiseen, eli suklaapatukoihin ja semmoisiin.
Tavallaan harmi että heti kun ihanaista mignoa tulee muussakin muodossa kuin munan, niin on hinta aivan tähtitieteellinen. :( Semmoinen surettaa suklaatinystävän sydäntä. Itse olen pitkään kaihonnut migno-levyä tai konvehtia, patukkaa.. jotain!
Mignon syönnin tapoja on varmaan yhtä monta kuin on syöjää! Yksi miehen työkaveri kertoi viipaloivansa suklaamunan veitsellä ohuiksi siivuiksi ja sitten herkuttelemaan vaan! Minä teen nykyisin myös niin! Aina oppii jotain uutta muilta suklaatin faneilta. Lapsena haukkasin vaan mignoa ihan suoraan ja rehellisesti. :) Oli se herkkua niinkin.
Näin muuten Prismelissä jotain semmoisia "Isännän muna" ja "Emännän muna" pääsiäismunia. Mies sanoi niiden olevan jotain Extreme Duudsonien juttuja! Taitavat olla vähän 'aikuisempaan makuun' ne munat.. tai ainakin niiden sisältä löytyvät yllärit?
Eli pääsiäisherkut ovat saapumassa kauppoihin. Noinkohan Lidlissäkin jo jotain oisi..? ;)
Sukliksen viikonloppuarkea
Tänään soittivat appivanhemmat: ovat tulossa huomenna käymään! Taas huomasin tyypillisen SYÖMISHOMMELIN oireen. Pidän heistä oikeasti ja minusta on kiva heitä nähdä, mutta hetken ajan tunsin suuttumusta, koska vieraiden tulo tarkoittaa arjen rikkoutumista ja Systeemin vaarantumista! Toki olen kehitellyt paljon tapoja, että vahinko minimoituu. ;) Syön 'vierasruokaa' tosi vähän ja suurin osa siitä on salaattia. Ja muutenkin kehittelen kaikkea, extra-kuntoilua yms. Ja leivon, kuinkas muuten, vierastarjottavaksi omenapiirakkaa.. jota siis itse inhoan. ;) Eipä muodostu siitä minkäänlaista kiusausta mulle ja mies + appivanhemmat taas pitää siitä yli kaiken. Kaikki voittavat.
Yksi juttu jonka olen huomannut aiemmista SSRI-lääkekokemuksista [semmonen SSRI on myös tuo nyt aloittamani Citalopram] ja se on etteivät ne auta minun syömishommailuihini. Mutta se siitä, kohti huomista! Tästä on aikaa puhua sitten lekurille kun on seuraava sessio.
6 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta siihen kuuluu koko tämän lukaalin siivous taas kerran! Siinä työtä riittää! Minä varsinkin teen aina tosi huolellista työtä, koska inhoan pölyä. Saan aina melkein kohtauksen jos huomaan pölyä lattialla..! Se jotenkin raivostuttaa. Tietysti sitä ei voi kokonaan välttää, koska esim. hiuksia irtoaa ja vaatteista tulee tekstiilipölyä! Ilmankos hosun siivousten väliajat aika ahkeraan imurin kanssa.
Täytyy katsoa jos ehtisin Lidliin bongaamaan pääsiäisherkkuja ensi viikolla. Vai pitääkö tyytyä tavanomaiseen, eli suklaapatukoihin ja semmoisiin.
torstai 29. tammikuuta 2009
Kääretorttua, kääretorttua..
Katson kristallipallooni ja seuraavan herkkuilun leivonnainen voi hyvin olla kääretorttu. Tein kääristä yhteen aikaan useinkin, nyt en ole vähään aikaan tehnyt. Teen useimmiten unelmatorttupohjan ja täytän sen appelsiinimarmeladin, vaniljavanukkaan ja kermavaahdon sekoituksella. Meillä kumpikin pitää siitä leivonnaisesta paljon, sekä mies että minä. Helpommalla tosin pääsisi jos vain miksaisi vaikka sen marmeladin appetuorejuustoon. Saattaa olla että teen niin seuraavassa MÄSSY- oho, siis herkkuilussa, koska minulla on silloin tavallista lyhyempi herkkuilu. :( Ei ole täyttä kahta vuorokautta.
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Oksensin
Heitin sitten yrjöt, tai laatat, tai tuli oksu. Valitkoon kukin sopivan sanan. Eräs virstanpylväs on siis saavutettu. :( Syy: ahmin liikaa. Jaksoin kaikki prinsessakakut, mokkapalat, suklaat, korvapuustit. Sitten kello 18 oli ruokaa, mies laittoi lasagnea. Se on minun herkku, mutta nyt oli maha liian täynnä. Söin ihan pikkupikkuruisen palasen. Sitten masu tuntui niin täydeltä, kuin KIVELTÄ.. sanoin, että menen pitkälleen sänkyyn. Meninkin.
Makailin siellä hetken, sitten tuli jano. Menin keittiöön ja näin sen lopun lasagnen siinä vuoassa jäähtymässä. Se oli liikaa. Menin vessaan, otin WC-raikastimen pois ja LAATTASIN. Sieltä tuli melkein sulamatonta lasagnea. Muuta ei.. Ääni oli melkoista kurlutusta ja karjumista ja rykimistä. :( Ei kovin naisellista. ;(
No se loppui sitten siihen. Purin purkkaa, harjasin hampit ja takaisin sänkyyn potemaan pahaa oloa. Heikotti, jäsenet tärisi, oli kylmä. Mies toi kiltisti mulle vesilasin ja laittoi sen yöpöydälle Ilona-lehden päälle [ettei puiseen yöpöytään tulisi lasinrengasjälkeä]. Nukuin, lueskelin kirjaa, mietiskelin kaikkea.
En halua elää näin. Oksentaminen noin täydellä masulla voi olla vaarallistakin. Yksi bulimikko kuoli siihen. Kuoli pytylle. Taisi olla sydän, joka petti. En muista repesikö mahalaukku. Ruumiinavauksessa kuitenkin mahassa oli ällistyttävän suuri määrä kaikkea, sitä ei melkein uskottu fyysisesti mahdolliseksi. 19-vuotias hento vaalea tyttö. Näin kuvia netissä, vaikkei sellaisia fotoja mielellään katsele. Taisi olla amerikkalainen.
En halua elää näin, miksi siis elän näin. Miksi satutan itseäni syömisillä? Miksi MÄSSYkään ei ole minulle ilo vaan siihen liittyy aina se pelon tunne. Että meneekö överiksi vai ei. Ja nyt meni. EN siis oksentanut mielihalusta, EN työntänyt sormia kurkkuun, vaan se vain TULI, sitä ei voinut estää. Kauhea olo.
Mies sanoi että on huolissaan minusta, terveydentilastani siis. Mua masentaa itsenäisyyspäivän viettäminen tuolla lailla. Kun olisi voitu katsoa yhdessä vaikka Linnan juhlaa.. ja sitten minä teen noin.. Yrjöän ja sitten makaan makkarissa yksikseni. Ja kun miesparka vielä hyvää ruokaa teki.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä. Syödä vähemmän..? ;)
Makailin siellä hetken, sitten tuli jano. Menin keittiöön ja näin sen lopun lasagnen siinä vuoassa jäähtymässä. Se oli liikaa. Menin vessaan, otin WC-raikastimen pois ja LAATTASIN. Sieltä tuli melkein sulamatonta lasagnea. Muuta ei.. Ääni oli melkoista kurlutusta ja karjumista ja rykimistä. :( Ei kovin naisellista. ;(
No se loppui sitten siihen. Purin purkkaa, harjasin hampit ja takaisin sänkyyn potemaan pahaa oloa. Heikotti, jäsenet tärisi, oli kylmä. Mies toi kiltisti mulle vesilasin ja laittoi sen yöpöydälle Ilona-lehden päälle [ettei puiseen yöpöytään tulisi lasinrengasjälkeä]. Nukuin, lueskelin kirjaa, mietiskelin kaikkea.
En halua elää näin. Oksentaminen noin täydellä masulla voi olla vaarallistakin. Yksi bulimikko kuoli siihen. Kuoli pytylle. Taisi olla sydän, joka petti. En muista repesikö mahalaukku. Ruumiinavauksessa kuitenkin mahassa oli ällistyttävän suuri määrä kaikkea, sitä ei melkein uskottu fyysisesti mahdolliseksi. 19-vuotias hento vaalea tyttö. Näin kuvia netissä, vaikkei sellaisia fotoja mielellään katsele. Taisi olla amerikkalainen.
En halua elää näin, miksi siis elän näin. Miksi satutan itseäni syömisillä? Miksi MÄSSYkään ei ole minulle ilo vaan siihen liittyy aina se pelon tunne. Että meneekö överiksi vai ei. Ja nyt meni. EN siis oksentanut mielihalusta, EN työntänyt sormia kurkkuun, vaan se vain TULI, sitä ei voinut estää. Kauhea olo.
Mies sanoi että on huolissaan minusta, terveydentilastani siis. Mua masentaa itsenäisyyspäivän viettäminen tuolla lailla. Kun olisi voitu katsoa yhdessä vaikka Linnan juhlaa.. ja sitten minä teen noin.. Yrjöän ja sitten makaan makkarissa yksikseni. Ja kun miesparka vielä hyvää ruokaa teki.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä. Syödä vähemmän..? ;)
torstai 27. marraskuuta 2008
"Paha" ja peräruiske
8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! I-päiväMÄSSYYN! Kun päiviä on jäljellä 8, niin silloin yleensä toivoni nousee, että vielä kaikki järjestyy. Kun päiviä on yli 10, niin se vasta on huono juttu. Silloin masentaa!
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Seevee
Puhuttiin miehen kanssa sitten asioita halki aamutuimaan. Olin pirteä kuin peippo, menin petiin aamukuudelta ja miehen herä [=herätys] oli 6:30. Olin siis ihan valveilla kun hän heräsi. Mies sitten alkoi jutella ja sanoi lukeneensa syömishäiriöistä kertovaa kirjaa "Olen juuri syönyt. Läheiselläni on syömishäiriö" ja sanoi minun käytökseni olevan kuin suoraan siitä kirjasta.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)