Pride-hyökkäys

Kauhistunpa minäkin tuota Pride-paraatiin tehtyä pippurisumutehyökkäystä. Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Oliko kyseessä ilkivalta, halu noin vaan hyökätä 'jonkun' kulkueen kimppuun, vai oliko kyseessä HOMOFOBINEN ratkaisu? Se kai selviää vasta kun syylliset voivat kertoa motiivinsa. Inhottaa ajatella, mutta olen aika varma siitä, että se oli homofobiaa. :(

Kuumuus saa minut kiukustumaan vähän herkemmin kuin viileä sää. Tietysti sekin voi vaikuttaa, että mulla on nyt kuukautiset. Viime viikko ainakin meni äkäillessä. Olen varsinainen saatana silloin, kun on PMS päällä. Hassua kun itsekin aina tajuaa, että jaahas - kuukautiset tulossa, siihen malliin taas kaikki mättää..

Olen yrittänyt kovasti ymmärtää ihmisiä heidän lähtökodistaan käsin. Esim. joku homovihaaja voi olla saanut sellaisen kasvatuksen, että siitä on vaikea päästä eroon. Ja perussuomalainen voi olla katkeroitunut, kun on menettänyt työnsä.. silloin tietysti ajattelee kaikkien 'ulkomaisten' ihmisten vaan olevan syyllisiä siihen kun työpaikkaa ei ole.. jos on lapsesta pitäen opetettu epäluuloon ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka todellisuudessa työn menettämiseen voi ollakin joku ihan muu syy. Vaikkapa se, että osakkeenomistajat ja suurliikemiehet ovat AHNEITA, tekevät voittoa ja suurvoittoja sanomalla ihmisiä irti. Kuitenkaan persun viha ei kohdistu näihin tyyppeihin, vaan usein suojattomiin ja syyttömiin: maahamuuttajiin siis!

Joskus tuntuu toivottomalta ja tuntuu ettei ihmiset koskaan opi, miksi ei voisi ajatella, että elä ja anna toisten elää? Miksi homoja pitäisi läksyttää tai maahanmuuttajia vihata? Miksi pitää lietsoa sukupuolten välistä sotaa, miksi riidellä politiikasta? Eikö vain voisi yrittää elää rauhassa, yritettäisiin suvaita toisiamme? :(

Yritän ahdistavat uutiset käsitellä vähitellen. pikku hiljaa. Luen ehkä vain otsikon - sitten jätän sen hautumaan. Ensisuuttumuksen mentyä ohi uskaltaudun sitten esim. lehtien nettiversioita lukemaan myös sen leipätekstin. Sen, mitä on otsikon alla.

Onko tämäkin pelkuruutta, mene ja tiedä!

Mitähän nuo homofoobikot muuten haluaisivat muuttaa..? Tarkoitan nyt sitä, että yrittävätkö he esim. tuolla hyökkäyksellä viestiä, että KAIKKIEN pitäisi valita eri sukupuolta oleva kumppani? Vaikka se tarkoittaisi sitä, että ihmiset olisivat ONNETTOMIA yhdessä?? Vai yrittävätkö he sanoa, että jos ei eri sukupuolta oleva kumppani kiinnosta, niin sitten olisi oltava sinkku? Vaikka se tarkoittaisi yksinäisyyttä ja surullista elämää ainakin joillekin, jotka eivät nauti sinkkuudesta? -Noh, en käsitä, sanoinhan jo.. Voin vain arvailla tuollaisten ihmisten motiiveja ja tavoitteita.

Suklis jumittuu

Olen jumittunut katsomaan Sinkkuelämää. Joskus keskityn vain vaatteisiin, muistan jaksojen tapahtumat siksi hyvin.

Mässäilyraporttia:

Eipä ainakaan tullut oksu! :) Mutta vähän huono olo oli mulla sunnuntaina. Oli tosi kuuma päivä ja menimme miehen kanssa ravintolaan syömään. Ihan 'vain' Rossoon, sinne minne me pienet ihmiset menemme, kun meitä lähempänä ei juuri muita rafloja ole. :) Söin valkosipulibroileria ja annos oli hyvä, mutta oli PAKKO jättää muutama perunanpala, olin nimittäin niin ähkyssä, että se jo tuntui! Mies söi pekonipastaa. Kinastelimme sitten siitä, että kumman annos oli isompi/täyttävämpi. Mun mielestä omani oli ja siksi sitä jätinkin, mutta mies ei suostunut sitä uskomaan.

Maistoin Nestlén Classic maitosuklaa-pähkinäkrokantti jädepuikon. Se oli hyvä, mutta mun mielestä KOVIN pieni! Ja sitten: kuorrutus, pähkinäkrokantilla reilusti höystettyä maitosuklaata, oli hyvä, mutta itse vaniljajäätelö oli mautonta.. Mun mielestä vaniljajäätelön on oltava sellaista, että se todella maistuu vaniljaiselta.. Ylellisesti ja tunnistettavasti. Jos pitäisi kouluarvosana antaa, niin antaisin kai 8. Arvosanaa nostaa se maukas, rapsakka kuorrutus! :)

Homon pelko

Mies on tosi suvaitsevainen ihminen, siis mitä tulee seksuaalisiin vähemmistöihin. Niin olen itsekin! Mutta aika hassu juttu kävi silti!

Olimme noihin miehen serkun häihin menossa ja mies kävi vaateostoksilla. Minä näin siellä ihanan solmion ja sanoin, että ostetaan tuo sulle. Yleensä mies on aika innokas seuraamaan mun neuvoa, mutta nyt nousi tie pystyyn! "Ei osteta" sanoi mies. Minä sitten vähän ihmettelin kun kauppasta ulos tulimme, että mikäs tuli. Kuulemma se vaaleanpunainen solmio on 'hinttimäinen'! Hih! Jotenkin mua huvitti.. mies aina sanoo ettei häntä se haittaa kuka kenenkin kanssa makaa ja jos on kaksi suostuvaa aikuista niin siitä vaan. ;) Mutta kuitenkin - hinttimäinen hän ei tahdo olla. Sitten aloin vähän miettiä. Miehellä on kauheasti tosi TYLSÄN värisiä vaatteita! On harmaata, mustaa, hiekanväriä. Ja lompakko ja salkku on mustat. Minä sitten kysyin vähän siitä.. niin mies sanoi että esim. pinkki lompakko olisi HINTTIMÄINEN sekin! :) Ha-haa!

Oikeastaan on hyvä tietää nyt, ettei hän pidä pastellista. Etten sitten vaikka osta jotain sellaista pastellivaatetta lahjaksi! Olen nähnyt aika nättejä neuleita, sellaisia joissa on vaaleanpunaista ja harmaata - ne ovat miesten neuleita siis - ja olen miettinyt sellaisen ostamista joskus.. mutta nyt en osta, jos ei hän pidä.. :( Tavallaan kyllä säälittää ja suututtaa, johan semmoisesta värivalikoimasta [ankeasta siis!] tulee DEPRESSIO!

Onkohan suurimmalla osalla miehistä joku homokammo sittenkin? Vaikkei heillä olisi mitään homoja vastaan. Mieskin nuorena oli tavallaan kaveri, tai siis ainakin tuttu, yhden homon kanssa eikä pitänyt sitä minään. Se oli jonkun hänen serkkunsa kautta.

Sukliksen värimaailma

Itse pyrin ainakin käyttämään värejä! Kirkkaan keltainen ei sovi mulle, vaikka pidän sen katsomisesta. Siksi en siis osta sitä vaatekaupassa. Tumma, vahva violetti sopii mulle, mutta vaalea sinikellon liila taas ei! :( Mulla on silti yksi semmoinen poolopaita. ;) Kun käytän sitä, niin tiedän etten näytä hyvältä, mutta rakastan vain sitä väriä niin!

En osaisi olla pelkästään mustassa tai harmaassa! :( Tarvitsen joskus jotain oikein hattaramaisen pehmeää pastellia. Tulee pehmoinen olo, kuin sisällä olisi pumpulia.

Yhdessä vaiheessa suosin kirkkaan punaista. Nyt en oikeastaan enää, se vaatisi aika vahvan huulipunan ja en mielellään enää käytä ihan kirkkaan punaista puulihunaa, huulipunaa. ;) Kirkkaan punaisessa tuli vamppiolo. Se oli viettelysvaatetusta.

Sinistä en viitsi usein käyttää - paitsi pastellia, baby blue'a. :) Laivastonsinisen olen jättänyt melkein kokonaan pois, se on niin sovinnollinen ja konservatiivinen väri, jotenkin.. Ja kai osittain siksikin vieron sitä, kun Muori yhteen aikaan aina tuputti mulle kaikkea navy blue'a. :(

Vihreästä suosin metsänvihreää, pullonvihreää ja sitten mintunvihreää. Oliivinvihreässä näytän tosi hyvältä - mulla on semmoinen toppatakkikin - mutta en niin paljon viihdy siinä.

Ruskea on yksi suosikkivärini nykyisin. Mutta montaa sellaista vaatetta mulla ei silti ole - olisiko niitä vähän vaikea löytää? Kirppareilta siis..

Harmaa - joo miksi ei, helmenharmaana, heleänä. Ei lyijynharmaana ja raskaana. Eikä usein.

Luonnonvalkea on kiva myös, mutta sitäkään ei usein viitsi käyttää. Se on kuin olisi kaikki värit huuhdottu pois. Hiottu seinä odottamassa persoonallisuutta, uusia värejä itseensä. Odotuskannalla olemista.

Kun käyttää jotain tiettyä väriä, niin se vahvistaa ainakin mulla jotain tiettyä piirrettä persoonallisuudessa. Mustassa ja harmaassa olen asialinjalla. Vaaleanpunaisessa romantikko, pehmeä - haavoitettavakin. Vihreässä tuntuu kuin luonto tulisi suoraan sisään, astuisi persoonan raameista sisään sydämeen. Ruskeassa olo on reipas ja käytännöllinen.

Mulla on ystävä, joka käyttää surutta niitäkin värejä, jotka hälle ei sovi. Hän tekee niin, koska pitää niistä väreistä ja jollain hullulla tavalla ne .. SOPIVAT hänelle, vaikkeivat sovi hänelle yhtään? :) Paradoksaaaaaaalista! Hänellä on se oma tunnistettava tyylinsä..

Mässäilyn strategiaa

Ajattelinkin keskittyä ihan tietoisesti ajattelemaan sitä Lindtin suklaarasiaa [kts. edellinen postaus], niin en ehkä sitten muuten vatkaa näitä tulevia mässysuunnitelmia.. parempi pitää mieli kiinni yhdessä kohteessa vain.

Mietin pitäisikö leipoa tuota Mimmi Mutikaisen blogissa ollutta ja monessa blogissa jo kiertänyttä rahkispiirakkaa seuraavaksi? Ananasversiona.

"Homo!"

Minulla on suvussa useampi homoseksuaali. Isosetäni oli ja sitten muutama serkku on myös. Lapsuudessani näitä homouteen liittyviä asioita ja homoseksuaalisia sukulaisia salailtiin ja piiloteltiin. Lapsen ei sopinut heitä edes tavata. Esimerkiksi homoseksuaali isosetäni eli melkoisen eristynyttä elämää Helsingissä. Hänellä oli vakituinen elämänkumppani kyllä, mutta varmaan oli raskasta kun sukulaiset eivät oikein halunneet nähdä.

Meillä suvussa aikuiset saattoivat sanoa suoraan, että homous on vain tapa, josta on mahdollista päästä eroon, kunhan vain 'päättää', ettei enää 'homoile'. Isosedälle se sanottiin suoraan, sanojina oma sisko ja siskon mies. Isosetä eli kuitenkin Suomessa koko elämänsä, vaikka ilmapiiri oli takuulla aika ahdistava ja yksinäisyys myös. Hän kuoli 90-luvulla. Homoseksuaaliset serkut muuttivat sen sijaan Ruotsiin, koska siellä ilmapiiri oli vielä pari vuosikymmentä sitten suvaitsevaisempi kuin Suomessa.

Tuo postauksen otsikko tulkoon siitä mihin sävyyn meillä aina puhuttiin esim. isosedän ja serkkujen homoudesta. Ensinnäkään ei koskaan puhuttu homoseksuaaleista vaan HOMOISTA. Ja kyllä siinä aina oli huutomerkki perässä, sen oikein kuuli. "Kyllä se Veikko oli omituinen mies ja kaiken lisäksi HOMO!" Veikko oli siis sen isosetäni nimi.

Äetmuori tunsi aina jonkinlaista ylpeyttä siitä, ettei hänen suvussaan ollut HOMOJA. Kommunisteja oli kyllä, mutta heistä vaiettiin ja heistä en paljon tiennytkään ennen kuin aikuisena. Äetmuoria jotenkin hävetti se, että hänellä oli niin punaisia sukulaisia, että antoivat tyttären nimeksikin Vappu, koska Vappu oli työläisten juhla. Äetmuorilla oli aina joku kilpa menossa, hän tykkäsi vertailla omaa sukuaan ja Isukin sukua ja yleensä aina päätyi siihen, että hänen suku oli parempi. Hän jotenkin halveksi sitä, että Isukin vanhemmat olivat maataloista kotoisin ja heillä oli juuret syvällä maanviljelyskulttuurissa, oikein vuosisatojen mittaiset juuret. Äetmuorin mielestä oli jotenkin "hienompaa", kun hänen sukulaisensa olivat (pikku)kaupunkilaisia. Oli parempi olla kampaaja tai merimies kuin vaan maajussi. Pitkään en tuon vuoksi edes ollut kovin kiinnostunut Isukin suvusta, ennen kuin sitten aikuisena opin ajattelemaan itse ja mua oikeasti kiinnostaa Isukin suvun vaiheet ja olen antanut sille arvoa, että he sentään juurtuivat jonnekin. Äetmuoria jotenkin ärsyttää se, että olen aikuisena kysellyt paljon hänen "punaisista" sukulaisistaan. Muorin mielestä heidät voisi unohtaa kokonaan, he ovat nolo juttu hänen mielestään.

MÄSSY ohi..

.. ja seuraavaan on pitkä aika. Ainakin mun, Sukliksen, mittapuulla! :) 12.4. vasta on Se Hetki. Oikeasti ei harmita. Joskus MÄSSYt ovat nimittäin myös rasite, ainaiset shoppailut niitä varten ja kaiken hamstraaminen ja koko se hääräys. :(

Oli muuten työ ja tuska tässä viimeisessä MÄSSYssä säästellä niitä Maraboun kreemipääsiäismunia seuraavaan herkkuhetkeen. Söin niitä nyt kaksi ja olisi varmaan mennyt koko paketti (4 kpl), jos en olisi pakottanut itseäni säästämään. Mignoneitakin on jäljellä enää 2.