Tilkkutäkki

Tässä mun syömishommelissa on yksi paha puoli: herkkuilen kuitenkin niin harvoin, että siinä välillä ehtii tulla monenlaisia löytöjä ja ajatuksia siitä, mitä seuraavassa herkkuilussa pitäisi kokeilla! Esimerkiksi Lidlissä myytävissä Schogetten-suklaalevyissä olen nyt huomannut olevan myös kookos- ja kreemitäytteiset vaihtoehdot. Niitä tietysti pitäisi kokeilla, mutta jos 'hyvin' käy, niin unohdan koko jutun ennen herkkuhetkeä! :( On niin paljon mielessä aina kaikkea.. ;)

Tämä on sellainen TILKKUTÄKKI-postaus, joten siirryn seuraavaan asiaan. Olen tässä vähän sovitellut vaatteita. Toinen juttu, jossa olen ihmeen unohtavainen joskus on vaatteet. Saatan tykätä jostakin mekosta tosi paljon, mutta se vain 'unohtuu' vaatekomeron nurkkaan ja sitten taas ilahdun ja harmistun kun löydän sen ja tajuan, että tätä olisi voinut käyttää silloin ja tällöin ja tuossa ja tässä tilanteessa! Nyt sama juttu on ollut mulla yksien vaatteiden kanssa, jotka Äetmuori antoi mulle n. vuosi sitten. Muori sai ne alkujaan joltain tutultaan, joka ei raaskinut heittää kalliita vaatteita pois, kun oli lihonut niistä ulos. Tämä Muorin tuttu naapuri oli joskus bongannut mut Muorin luona ja sanoi, että se sun tyttäresihän on samaa kokoa kuin hän ennen, joten jos häntä sitten kiinnostaisi. Ja koska mä olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja siksi myös ikuinen köyhimys, niin sain ne vaatteet. :) Nyt juuri sovitin niitä tänä yönä.

Ne on ihan kivoja.. siinä on yksi pusero ja hame [kuuluvat yhteen, ikään kuin setti] ja sitten yksi kokomekko. Mutta en oikein tiedä.. :( Ne on vähän turhan rimssuisia ja koristeltuja (?) mun makuun.. Ne eivät siis tarkalleen ottaen ole ihan sellaisia, mitä itse valitsisin päälle. En tiedä pidänkö ne vai laitanko johonkin keräykseen.

Kolmas tilkkutäkin tilkku liittyy tosi kummaan juttuun, josta en pidä ja jonka en toivo toistuvan. Eilen ja toissapäivänä taisin oikeasti saada jonkinlaiset HARHANÄYT. En ole varma onko vika silmissäni - pitääkö siis mennä silmälekuriin, yöks - vai aivoissa, vai missä. Eilen olin näkevinäni n. 5-10 cm pitkän 'madon' tai tuhatjalkaisen vilistävän lattialla. Säikähdin, mutta tarkemmalla katsomalla siinä ei tietenkään ollut mitään!! Toissapäivänä olin näkevinäni n. rotan kokoisen elukan juosevan pitkin makuuhuoneen SEINÄÄ. Silloin melkein kiljaisin miehen paikalle, mutta onneksi n. sekunnin aikana tajusin, ettei se VOI olla rotta. :) Eikä siinä tietysti mitään ollut.

Koska olen muuten psyykkisesti ihan OK, niin nuo jutut huolestuttavat. Kumpikin tapahtui siivoamisen yhteydessä. Mietin olenko niin p-kassa fyysisessä kunnossa, että rasitus [=siivoaminen kuumalla säällä] saa mut heikoksi ja näkemään hulluja? Vielä kamalampi vaihtoehto on tosiaan se, että silmissä on jotain vikaa. :( Tai aivoissa. En tarkoita mielenterveysvikaa aivoissa, vaan jotain pahempaa, vaikka jotain kasvainta, tai aivoverisuonen pullistumaa.

En uskalla netistä katsoa, mitä tuollaiset 'näyt' saattavat tarkoittaa, terveysmielessä siis. Millaisiin sairauksiin ne yhdistetään. Pelkään, että jos onkin joku todella paha sairaus, josta nuo ovat oire. Mies sanoi - vähän vitsinä ja vähän vakavissaan - että ehkä sun ei olisi kannattanut lopettaa sitä lääkitystä. Haha, vitsi vitsi, koskaan aiemmin ei psyykelääkityksen lopettamisesta ole tullut mitään harhoja.

Täytyy miettiä pitäisikö mennä lääkärille. Ei kyllä huvittaisi yhtään.. Toisaalta se häpyhuulipatti leikataan nyt 2.8., pitäisikö samassa yhteydessä ottaa puheeksi tuo näkyjen näkeminen? Heh, ehkä 'pääsen' samaan syssyyn jollekin suljetulle osastolle sitten.. :(

Inhottaa melkein nähdä kirjoitettuna tuo harhanäky-sattumus. Koska lukijalle se tietysti vaikuttaa siltä, että nyt on Suklis täysin tärähtänyt ja hulluksi tullut. Mutta kun en ole! EN!

5 kokonaista vuorokautta herkkuiluun.. :)

Niin ja se Schogetten-kokeilu PITÄÄ muistaa seuraavassa herkkuilussa! Leivontakuviot alkaa olla aika selvät: sitä suklaakahvikakkua ja kaveriksi joku raikas marjainen juustokakku. Porkkanakaakkua tekisi mieli, mutta taidan jättää sen syksymmäksi.

Pitkähiuksiset pimut versus lyhyttukkaiset lyylit

Mietin taas hiusten pituutta, lyhyiden ja pitkien hiusten välittämää messagea. Moni todella ylipainoinen nainen kuvittelee pitkän tukan 'korvaavan' liiat kilot. Mun kokemuksen mukaan miehille naisessa on tärkeintä VARTALO. Edes kasvot eivät ole niin tärkeät. Itselläni oli kerran yksi tuttu tyttö, n. 175 cm mallimittainen tytsi, jonka kasvot olivat suoraan sanottuna melko rumat. Mutta hänellä riitti miehiä, koska useimmat ihastuivat juuri siihen vartaloon. Ihan samalla tavalla tiesin yhden toisen samanmittaisen tytön, jolla muuten oli TODELLA lyhyt tukka.. mutta miehet [joiden väitetään aina jumaloivan pitkää tukkaa] olivat suunnilleen joka puolelta piirittämässä tätä Piaa.

Oikeastaan sellaiset äidit ja kirjat ja lehdet, jotka neuvovat miesseuraa tahtovia naisia käyttämään lyhyttä hametta, kasvattamaan pitkän tukan ja lakkaamaan kynnet vampinpunaisella ym. ovat aika tyhmiä ja.. väärässä! Voi ihan hyvin olla, että kysyttäessä mies sanoo tykkäävänsä pitkästä tukasta [mitä pitempi sen parempi!], mutta tuo mieltymys on laadultaan niin mietoa, ettei se vaikuta juurikaan miehen kumppanivalintaan. Lyhyt hame ja tissit näyttävä paita saattavat olla hyvä look at me-vaatevalinta esim. yhden illan seuraa kalastaessa, mutta siihen se jää.

Minusta oikeasti tuntuu että miehet ja naiset katsovat ihmisiä eri tavalla. Nainen voi ajatella, että siinäpä on naisella upea tukka, ja sitten voi oikein juuttua siihen yksityiskohtaan. Tai voi ihastella toisen naisen käsilaukkua ja ajatella sitä. Mutta mies katsoo kai kokonaisuutta enemmän kuin osasia. Nätti tukka voi olla kiva yksityiskohta, mutta pelastaako se kokonaisuutta..??

Mua Äetmuori aina ämppäsi käyttämään lyhyttä hametta, koska hänen mielestään sääreni olivat niin hyvät. Voi olla että olivat, mutta pitääkö kaikki aina lyödä esiin ja tarjolle niin, ettei asiasta vahingossakaan jää pienintäkään epäilystä? Itsestäni on nykyisin tullut melkoinen housunainen, eli tykkään housuasuista arkena ja juhlassa. Minua yksinkertaisesti ei enää HUVITA useinkaan pukea ylle ohuenohuita sukkia ja mekkoa tai hametta. Ehkä se johtuu nuoruudesta, nuoruustraumoista, kun aina piti teininä olla lyhyt hame. Ehkä siitä samasta syystä pidän nykyisin myös pitkistä hameista, maksipituisista, joiden alle voi livauttaa vaikka ne inhotut ja parjatut ja vainotut [ja siitä huolimatta MYYDYT!] polvisukat. ;)

Sitten sellainenkin juttu: nykyisin I N H O A N sellaista 'kohteliaisuutta', että oletpa seksikäs. Inhoan sitä sanaa, seksikäs. Siitä tulee mieleen sperma ja hiki ja hetkuvat tissit ja märät lakanat. Joskus 17-vuotiaana se oli tietysti ihan eri juttu. Nykyisin kai siksikin osittain tykkään pukeutua 'alakanttiin' [en siis retkusti tai huolimattomasti, vaan alakanttiin 'seksikkyysmielessä'], koska en tahdo kuulla sitä. Ei kiinnosta. Kaikkein typerintä se on silloin, kun mies heittää sen sulle kun päälläsi on supersäädyllinen villatakki ja löysät housut. Tulee vaan mieleen, että onko mielikuvitus niin köyhä, ettei muunlaista 'kivaa' asiaa osaa sanoa.. Kuitenkin tässä kielessämme on aika paljonkin adjektiiveja. Kannattaisi joskus käyttää muutakin kuin vain yhtä tai kahta!

No mä nyt vaan taas mietin kaikkea, nämä on omia mielipiteitäni eikä kai mitään totuuksia.. Me naiset suhtaudutaan vaatteisiin niin vakavasti, kuvittelemme että juuri joku merkkihame tekee meistä maagisesti jotenkin vastustamattomia. Miehet taas katsovat sitä ihmistä vaatteiden alla, eivätkä juuri piittaa jostain kuosista tai kuvioista tai muotiväreistä.

Joku voisi nyt olettaa että mun message on se, että ajattelen vain mitä miehet mistäkin pitää.. mutta itse asiassa ajattelen päinvastoin! Jos nainen viihtyy housussa paremmin kuin hameessa, niin antaa mennä. Ja tukka poikki vaan, jos ei innosta pitkä. Ihmiset joko pitää sinusta, tai sitten ei, eikä tällaisilla valinnoilla oikeastaan ole sen kanssa paljonkaan tekemistä.

Lei-lei-leivontaa..

Suunnittelen seuraavaa leivontaa! Mietin kääretorttua, vaikka tein sitä aika äskettäin. Mutta sellainen unelmatorttu appelsiinitäytteellä vain ON hyvää, joten miksi ei? Mutta mun täytyy sitä vielä miettiä. Pullaa ei tarvitse vielä leipoa, kun sitä on pakastimessa yksi pussi jäljellä.

Enää 4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :)

Rasvapatti!

Häpyhuulen 'kasvain' on tosissaan rasvapatti.. vaaraton/hyvälaatuinen, sanoi lääkäri! Huh helpotusta.. Se leikataan pois, mutta nyt vaan keskustelevat sitten siitä leikkaako gyne vai ihan tavallinen yleislääkäri. Tuo tämänpäiväinen valkotakki oli tosi nuori, varmasti vasta opiskelija tai kandi tai mikälie ja hän sanoi, että hänen pitää kysyä siitä asiasta joltain.. Lääkäri sanoi aika hyvin senkin, että 'tuohan on sellaista aluetta, minne kukaan ei halua arpia'. No niinpä! :)

Ensi viikolla sitten saan tietää siitä enemmän, siitä tulevasta pikku leikkuusta.

Ihmettelen vaan, että MISTÄ tuollaisia patteja tulee! Lääkäri muuten sanoi sitä ihan rasvapatiksi, eli ei rasvakasvaimeksi. Kai se sama asia kuitenkin on! En silti tiedä miksi juuri MULLA on ollut sellainen vyötäröalueella ja nyt sitten tämä alapääjuttu..! :( Joillakin ihmisillä ei koskaan ole sellaista, ei yhtäkään! Olen todellakin hygieeninen ja puhdas ihminen, eli ei ainakaan voi johtua siitä että olisin saastainen tai jotain.. :( Miksi, miksi siis??

Alkaa vähän pelottaa, että jos tuollaisia alkaa nyt tupsahdella muhun aina parin vuoden välein, niin pianhan olen ihan yhtä tilkkutäkkiä koko ihminen, ihan rikki leikelty ja arpinen! Frankensteinin morsian! Miksi ei voida kehittää jotain lääkettä, joka estäisi noiden tulon?? Lekuri sanoi sitäkin, että se saattaa olla vähän tulehtunut, se mun patti. Yökkis.

Tehtiin gynekologinen tutkimuskin ja otettiin papa.

Muotihullu!

Olen nyt pitkästä aikaa oikein innostunut ajatukseen vaateostoksista! Tekisi mieli oikein kierrellä kirppiksiä kaikessa rauhassa ja tölvistellä vaatekaupoissa. :) Olenhan jo kertonutkin mun UFF-hankinnoista [jättisuuret housut + sitten nettikaupasta ne 2 laukkua] ja sitten ostin H&M:ltä pari teepaitaa ja Seppälästä kanssa.

Olen nyt jo jonkin aikaa ollut niin lamassa, ettei edes vaatekauppa ole innostanut mua. Se oli tämä talvi, sen pituus ja kylmyys! Mutta nyt valo lisääntyy, Suklis vilkastuu! :) Tahtoisin vielä jonkun nätin pitkähihaisen tunikan [pitkähkön!] ja sitten leggingsit ja ballerinakengät. Mustat kävelykengät olisi myös todella tarpeen, olen siitäkin kai jo ruikuttanut, mutta se vaatii useamman kirpparikierroksen. Joskus kenkiäkin löytää hyvin kirppareilta. Jotkut sanovat, että ei pitäisi ostaa kenkiä kirppareilta, kun ne ovat jonkun toisen jalkaan muovautuneet. Niille kaikkitietäville mä sanon, että joo ihan kiva. Mutta mulla nyt vaan ON tämä työttömän lortin budjetti, joten jos saan valita 8 euron kirpparikenkien ja 40 euron kenkäkauppakenkien välillä, niin tässä nykyisessä tilanteessa otan ne kahdeksan euron popot, varsinkin jos ovat nätit ja mukavat jaloissa. Ett' silleen!

Tänään tuli Cellbesin kuvasto ja vähän ihmettelin niitäkin hintoja. 20-30 e tunikasta. Ei oikein innosta ostamaan, menen mieluummin kirppikselle ja saan sieltä halvemmalla JA jää vielä postikulutkin pois! :)

Hih.. mietin sellaista, että pitäsköhän lauantaina jättää kevään viimeinen jumppa väliin ja mennä siksi aikaa oikein antaumuksella kiertelemään kirppiksiä ja vaatekauppoja. ;) Mies on menossa käymään yhteen harrastusporukkansa kokoukseen, joten hyvin voisin mennä. ;) Niin, ajattelin tosiaan EHKÄ salata sen mieheltä.. että omistaisin koko päivän vaatteiden kuolaamiselle. Mies ei tuomitse sitä, mutta hän aina päivittelee sitä kuinka VOIN saada kulumaan esim. 4 tuntia ihan helposti vaateostoilla. Sitten joskus hän hiukan ilkkuu noita mun kirppishommia. :( Vaikka en tajua miksi!

Paksusuolen tähystys!

Jos joku on siinä ollut, niin kokemuksia otetaan kiitollisuudella vastaan! Meillä mies tosiaan joutuu siihen.. :( Kurja juttu! Hän on joutunut lääkäriin vaivan vuoksi, joka monen mielestä kai olisi nolo. Nimittäin kipu ja verenvuoto ulostaessa. Hänellä on ollut joku haavauma.. Ei pukamia, oli lääkäri sanonut sormella koetettuaan! Mies ei kyllä ollut mitenkään ilahtunut näistä tutkimuksista.

Edellisellä kerralla hänellä oli sama vaiva joskus varmaan 20 vuotta sitten, nuorena. Hän on mulle siitä kertonut. Silloin se kesti vain lyhyen aikaa, nyt oli koko elokuu sitä vaivaa! :( Siksi sitten hän hakeutuikin lääkäriin. Alkuun sai lääkkeeksi peräpuikkoja, jotain rasvaa ja laksatiivia. Nyt sitten, kun se ei mennyt ohi, on edessä tämä.. tähystys!

Joku HULLU lääkäri oli kai sanonut jossain, että tuo tähystys pitäisi oikeastaan tehdä kaikille tietyn iän ylittäneille! Dream on! Itse en ainakaan mene, ellei ole ihan pakko!

Mies sai sellaisen ohjelappusen.. tuota tutkimusta koskien. Siinä saa esilääkityksen.. Jotain rauhottavaa kai!

Itse olen ollut kovin huolissani, inhottaa kun toiseen sattuu!

Miksiköhän joillakin on tuollaisia vaivoja ja sitten esim. minä en ole koskaan niistä kärsinyt. [Onneksi!]

Eräs ystäväni oli ollut gynekologisessa rutiinitutkimuksessa ja se lääkäri oli kai ihan yhtäkkiä tehnyt 'tunnustelun' peräaukon kautta. Yöks! Ystävä oli ollut ihan häpsingissä, olisi kai siitä nyt voinut edes sanoa..

No, nyt kun olen purkanut tän huoleni pois mieltä painamasta, niin onkin jo aika siirtyä muihin aiheisiin. Ettei joku ala luulla, että Suklis vaan jostain oksennus- ja kakkajutuista kirjoittelee. ;) Mutta vakavasti puhuttuna - sanoin tästä miehellekin - oikeastaan on VÄÄRIN suhtautua häpeillen ja noloillen noihinkaan juttuihin! Me kuitenkin asumme tässä ruumissa tämän elämän, eikä mikään sen toiminnassa ole noloa tai pahaa! Asioista pitää pystyä puhumaan! Mitä sekään auttaa, että niitä yksin hautoo! Itsellä on ollut oikein kuin kivi rinnan päällä, kun jotenkin olen ollut huolestunut.. vaikka miehestä tullut veri on onneksi ollut kirkasta - sitten menee huonosti, jos se on mustanruskeaa ja tulee syvältä.

Vaateostoshimo

Jostain syystä tekee mieli ostaa harmaita vaatteita! On se kanssa kumma, kun olen useaan kertaan todennut, että useimmat harmaat vaatteet EI näytä hyvältä mun päällä!! Se on kyse ihon väristä, hiuksista. Minä olen semmoinen oliivi-ihoinen, sellainen helposti ruskettuva, keltaiseen taittuva tyyppi. Joku punapää [vaalea, ohut, punaiseen taipuva iho] voi näyttää hyvältä harmaassa, mutta en mä niinkään. Miksi sitten tekee mieli ostaa? Suklis taitaa ollakin hulluuteen taipuvainen! :( Tyhmää ostaa jotain kaappiin, kun ei tule käytettyä..

Olen muutenkin päättänyt hyväksyä senkin, että olen housuihminen. Turha mun on mitään mekkoja tai sellaisia ostaa, kun kesää lukuunottamatta kuljen muut vuodenajat aina housuissa. Mulla on kylmänarat nivelet, erityisesti polvet. Ne ei kestä yhtään vilua.

Nyt vielä kun pääsisin harmaiden vaatteiden ostoshimosta eroon, niin olisin oikein tyytyväinen järkevyyteeni. :)

8 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluun! Näin se aika kuluu. Sitten seuraavaa mässäilyä seuraavana viikonloppuna on tulossa yksi ystäväpariskunta käymään. Mietin jo nyt mitä leipoa, jotain sellaista mistä he ja mies pitävät. Mutta minä en. ;) Koska silloinhan ei ole herkkuiluun lupaa. :)

Homon pelko

Mies on tosi suvaitsevainen ihminen, siis mitä tulee seksuaalisiin vähemmistöihin. Niin olen itsekin! Mutta aika hassu juttu kävi silti!

Olimme noihin miehen serkun häihin menossa ja mies kävi vaateostoksilla. Minä näin siellä ihanan solmion ja sanoin, että ostetaan tuo sulle. Yleensä mies on aika innokas seuraamaan mun neuvoa, mutta nyt nousi tie pystyyn! "Ei osteta" sanoi mies. Minä sitten vähän ihmettelin kun kauppasta ulos tulimme, että mikäs tuli. Kuulemma se vaaleanpunainen solmio on 'hinttimäinen'! Hih! Jotenkin mua huvitti.. mies aina sanoo ettei häntä se haittaa kuka kenenkin kanssa makaa ja jos on kaksi suostuvaa aikuista niin siitä vaan. ;) Mutta kuitenkin - hinttimäinen hän ei tahdo olla. Sitten aloin vähän miettiä. Miehellä on kauheasti tosi TYLSÄN värisiä vaatteita! On harmaata, mustaa, hiekanväriä. Ja lompakko ja salkku on mustat. Minä sitten kysyin vähän siitä.. niin mies sanoi että esim. pinkki lompakko olisi HINTTIMÄINEN sekin! :) Ha-haa!

Oikeastaan on hyvä tietää nyt, ettei hän pidä pastellista. Etten sitten vaikka osta jotain sellaista pastellivaatetta lahjaksi! Olen nähnyt aika nättejä neuleita, sellaisia joissa on vaaleanpunaista ja harmaata - ne ovat miesten neuleita siis - ja olen miettinyt sellaisen ostamista joskus.. mutta nyt en osta, jos ei hän pidä.. :( Tavallaan kyllä säälittää ja suututtaa, johan semmoisesta värivalikoimasta [ankeasta siis!] tulee DEPRESSIO!

Onkohan suurimmalla osalla miehistä joku homokammo sittenkin? Vaikkei heillä olisi mitään homoja vastaan. Mieskin nuorena oli tavallaan kaveri, tai siis ainakin tuttu, yhden homon kanssa eikä pitänyt sitä minään. Se oli jonkun hänen serkkunsa kautta.

Sukliksen värimaailma

Itse pyrin ainakin käyttämään värejä! Kirkkaan keltainen ei sovi mulle, vaikka pidän sen katsomisesta. Siksi en siis osta sitä vaatekaupassa. Tumma, vahva violetti sopii mulle, mutta vaalea sinikellon liila taas ei! :( Mulla on silti yksi semmoinen poolopaita. ;) Kun käytän sitä, niin tiedän etten näytä hyvältä, mutta rakastan vain sitä väriä niin!

En osaisi olla pelkästään mustassa tai harmaassa! :( Tarvitsen joskus jotain oikein hattaramaisen pehmeää pastellia. Tulee pehmoinen olo, kuin sisällä olisi pumpulia.

Yhdessä vaiheessa suosin kirkkaan punaista. Nyt en oikeastaan enää, se vaatisi aika vahvan huulipunan ja en mielellään enää käytä ihan kirkkaan punaista puulihunaa, huulipunaa. ;) Kirkkaan punaisessa tuli vamppiolo. Se oli viettelysvaatetusta.

Sinistä en viitsi usein käyttää - paitsi pastellia, baby blue'a. :) Laivastonsinisen olen jättänyt melkein kokonaan pois, se on niin sovinnollinen ja konservatiivinen väri, jotenkin.. Ja kai osittain siksikin vieron sitä, kun Muori yhteen aikaan aina tuputti mulle kaikkea navy blue'a. :(

Vihreästä suosin metsänvihreää, pullonvihreää ja sitten mintunvihreää. Oliivinvihreässä näytän tosi hyvältä - mulla on semmoinen toppatakkikin - mutta en niin paljon viihdy siinä.

Ruskea on yksi suosikkivärini nykyisin. Mutta montaa sellaista vaatetta mulla ei silti ole - olisiko niitä vähän vaikea löytää? Kirppareilta siis..

Harmaa - joo miksi ei, helmenharmaana, heleänä. Ei lyijynharmaana ja raskaana. Eikä usein.

Luonnonvalkea on kiva myös, mutta sitäkään ei usein viitsi käyttää. Se on kuin olisi kaikki värit huuhdottu pois. Hiottu seinä odottamassa persoonallisuutta, uusia värejä itseensä. Odotuskannalla olemista.

Kun käyttää jotain tiettyä väriä, niin se vahvistaa ainakin mulla jotain tiettyä piirrettä persoonallisuudessa. Mustassa ja harmaassa olen asialinjalla. Vaaleanpunaisessa romantikko, pehmeä - haavoitettavakin. Vihreässä tuntuu kuin luonto tulisi suoraan sisään, astuisi persoonan raameista sisään sydämeen. Ruskeassa olo on reipas ja käytännöllinen.

Mulla on ystävä, joka käyttää surutta niitäkin värejä, jotka hälle ei sovi. Hän tekee niin, koska pitää niistä väreistä ja jollain hullulla tavalla ne .. SOPIVAT hänelle, vaikkeivat sovi hänelle yhtään? :) Paradoksaaaaaaalista! Hänellä on se oma tunnistettava tyylinsä..

Mässäilyn strategiaa

Ajattelinkin keskittyä ihan tietoisesti ajattelemaan sitä Lindtin suklaarasiaa [kts. edellinen postaus], niin en ehkä sitten muuten vatkaa näitä tulevia mässysuunnitelmia.. parempi pitää mieli kiinni yhdessä kohteessa vain.

Mietin pitäisikö leipoa tuota Mimmi Mutikaisen blogissa ollutta ja monessa blogissa jo kiertänyttä rahkispiirakkaa seuraavaksi? Ananasversiona.

"Etupylly"

Seksituuli jatkaa puhaltamistaan tässä blogissa. Nyt pohdin miksi meillä ei oikeastaan mun lapsuudessa ollut mitään sanaa naisen sukuelimille. Kun lapsena joskus sai kehotuksen pestä, niin se tehtiin kiertoilmaisulla: "pese sieltä kanssa.." ja sitten tosiaan käytettiin sellaista hassua sanaa kuin ETUPYLLY!

Minä en oikeastaan tiedä miksi pimppaa pitäisi sanoa. Kai sillä on joku aikuisille disainattu sana? Joku, joka ei ole tolkuttoman rivo. Kai se sitten saa pimppa olla edelleenkin mun mielestä. Meillä kotona jos olisin sanonut pimppi tai pimppa, niin sitä olisi pidetty rumana. Vagina tai emätin taas tarkoittaa sitä sisäosaa. Pissareikä olisi superkorni ilmaus sekin! Miehillä on tässäKIN suhteessa helpompaa, on kikkelit, pippelit, kalut, hepit. On valinnanvaraa. Ja sitten ne rivot ja ronskit kanssa.

JuhannusMÄSSY lähestyy, tunteja laskee Suklis!

No semmoisia juhannusmaisia mietteitä tänään. ;) Suklis on kuitenkin paastonnut kiltisti, mitään en ole tänään syönyt. ;) Kun on valmistauduttava Mässyn Yöhön! Siihen on enää vähän reilut 9 tuntia aikaa. Laukkasin kauppaan tänään ja olihan yllätys kun siellä EI ollut kauhea ryysis. Oltiin ihan varmoja miehen kanssa, että sinne muuten jumitumme. Muttei liikenne ollut raskasta. Tai sitten kaikki oli menossa eri suuntaan kuin me.

Miksiköhän muuten kaikki skitsoaa kauheasti juhannuksesta ja muista 'pakollisista' juhlapäivistä? 'Mitäs tehdään juhannuksena, minnes mennään?', semmoista murehtii vähän joka toinen. Ihanko oikeasti on PAKKO 'mennä' jonnekin kun MUUTKIN menee? Juuri silloin kun tiet on täynnä populaa ja sääkään ei helli. Mutta kai se on sitten pakollista. Tai muuten on 'outo'.

Itse en ole enää aikoihin jaksanut innostua oikein noista pakollisista (?) kuvioista. Vappu on kiva juhla työväenaatteen vuoksi, mutta kun sitä ei enää oikein kukaan muista! :( Siitä on tullut sellaista ördaamista ja ihan vaan 'pelkkää' juhlimista ilman aatteita! Ja ihan sama on juhannuksen kanssa, useimmille sekin on syy juoda pää täyteen.

Jostain syystä ahdistun aivan tolkuttomasti jos mun pitäisi lähteä ajamaan jonnekin ihme paikkaan kauheassa ruuhkassa. Kerran olimme miehen kanssa menossa mun kotoseudulle niin, että joku rekkajono hidasti kulun tosi etanavauhdiksi ja olin kyllä hätää kärsimässä! Ei ole kiva kun on muutenkin pitkä matka, niin vielä sitten jumittaa jossain jonossa. En haluaisi oikein mitään juhlia niin, että sitä edeltäisi tuommoinen autosuma. Voisi juhlamieli mennä..

Hassua muuten autoillessa, kun ajamme miehen kaarassa niin joskus yritän automaattisesti pistää syöksyvyön kiinni hänen lukkoonsa. :) Kun olen niin tottunut oman romurautani systeemiin, ettei se kuskinpuoleinen vyölukko toimi. Mies oikein tänäänkin sanoi, että mitäs hamuilet, kun oli käteni jo tunkemassa vyötä hänen lukkoonsa. :)

Mies tekee huomion!

Tänään muuten mies sanoi, että ei ole eka kerta kun äitini läheisyys [siis maantieteellinen läheisyys, silloin kun olemme siellä hänen seuduillaan käymässä] saa minut ostamaan ihan hölmön kokoisia, liian suuria vaatteita! Viimeksi siellä ollessanihan pistin rahat semmoisiin numeron 42 shortseihin. Mies vaan muistutti mieleen, että viime kesänä tein ihan saman tempun, ostin jotkut sitä kokonumeroa olevat HOUSUT.. kun siis oltiin siellä Muorin läheisyydessä. Ilmeisesti hän saa mut skitsahtamaan totaalisesti mitä tulee vartaloon ja kokoon.

Muori valitti viimeksi nähdessämme, että olen muka liian laiha! [Uskomatonta tuubaa, koska EN TODELLAKAAN ole liian laiha!! En!! Olen normaali, ihan oikeasti.] Ei ole 'naisellisuutta' ollenkaan. Naisellisuus = isot tissit. Tämä tissiasia on inhottava!! Kerran eräs mies antoi mulle loistavan neuvon, että kuinka saavuttaa D-kuppi: 'söisit enemmän!' Jotkut ihmiset ei käsitä että sitä voi syödä kuin teuraaksi menevä sika, mutta silti ei tisut kasva! Peppu sen sijaan voi levetä! :)

Yhdelle ystävälleni tuli niin paha rintakompleksi, että hän alkoi suunnitella SILIKONEJA! Siis ihan 'tavallinen' nainen, ei mikään isorikas, ajatteli pistää säästönsä silikoniin, kun ei rintavarustus ollut kyllin uhkea B-kuppisena!! Yritin tosi hienotunteisesti sanoa, että hänellä on kaunis vartalo ja mitään ei ole liikaa tai liian vähän, mutta kyllä se vain häntä vaivasi, rintojen koko siis. Hän ei kuitenkaan hankkinut niitä silikoneja, leikkausten hinnat hirvittivät liikaa. ONNEKSI.

Toisaalta suuririntainen nuori tyttö voi kuulla kummaa vinoilua omistaan! 'Tissit kuin vanhalla mummolla' sanoi kerran yksi exäni sellaisesta tytöstä, jolla oli suuret rinnat. Ja kun ne olivat luonnolliset suuret rinnat, niin ei ne tietenkään ihan suoraan taivaisiin osoittaneet! Eli ei kelvannut. Muutenkin tuo exä oli vähän ihme tyyppi. Hänen parhaalla ystävällään oli huomattavan ylipainoinen tyttöystävä Satu ja eipä kyllä oltu varmaan yhtään sellaista iltaa yhdessä, ettei hän olisi jossain vaiheessa alkanut mulle kauhistella sitä, kuinka lihava tuo Satu oli ja kuinka hänen kaverinsa on sellaisen naisen kanssa. Joskus hän vielä hyräili sitä höhlää laulua 'Sopivasti lihava' jopa tämän Sadun kuuluvilla!! :( Ei siksi että tuo Satu olisi kauheasti piitannut, hän oli aika kipakka luonne ja pystyi kyllä pitämään aika hyvin puolensa.

Pian pullaa mä punttaan..

Voi pullataikinaa varten on jo huoneenlämmössä pehmenemässä. Laskeskelin, että klo 20 mennessä pitäisi olla taikin [taiki = taikina hirviökielellä] valmiina ja nousemassa. Sitten pysyn aikataulussa, eli voin kello 00:00 AHTAA, tai siis pikemminkin herkkuilla kohtuudella, koska en enää oikein PYSTY mihinkään suursuorituksiin. :(

Elämää muovipussissa

Kotona lämpötila on taas noussut muutaman asteen. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää kattoamme, niin paljon aikaa ei tarvita kun kotona on sekä kuumaa että hiton kosteaa. Appiukko sanoi ettei se ole ihme, koska nykytalot on kuin muovipusseja. Ne on vuorattu muovilla ja siksi ne myös homehtuvat helposti. :(

Meillä esimerkiksi on täällä sisällä talvisin kylmä ja kesäisin tukahduttavan kuuma. Joskus suututtaa tämä ilmalämpöpumppuinnostuskin! Ehkä sellaisia ei tarvittaisi jos talot rakennettaisiin viisaammin alun alkaen? Ei ilmalämpöpumppelissa kai periaatteessa mitään pahaa ole, säästäähän siinä lämmityskuluissa jne. mutta sen osto ja asennus on 'aika' kallista puuhaa! Meillä ei ainakaan nyt ole siihen varaa. Joskus kesäisin olemme käyttäneet jotain sellaista ilmankierrättäjää.. se on ihan käsittämätöntä miten paljon vettä [=ilmassa olevaa kosteutta] se kerää joskus ihan yhdessä kesäpäivässä. :( Kun ilmankosteus on huiman korkea niin kaikki muuttuu rasittavaksi. Jumppa ja siivous esimerkiksikin.

Kesäisin sisälämpömittarin tuijotus muuttuu rutiiniksi. Sitä aina katsoo ja miettii että joko pitää alkaa pelastaa suklaita alakerran viileyteen. Meillä alakerrassa autotalli on siedettävämmän oloinen lämpötilan puolesta. Ei nimittäin naurata, jos suklaatit kaapissa menevät ihan löllöksi. :(

Ostoksia

Mies osti mulle eilen kalvopuvun! Se on kuin tuulipuku, mutta pitää tuulen lisäksi myös vettä JA kuitenkin hengittää! Ihmeellä oli kyllä hintaakin komiasti, 59 euroa!! :( Minä en olisi niin kallista ostanut, mutta mies oikeasti halusi. Alkuperäinen hinta siinä oli 155 euroa!!! Oli aika suuressa alennuksessa Prismassa! Mä en siitä alennuksesta niin piitannut, koska jos 155 euroa alennetaan 60 euroon, niin mun todellisuudessa se on sama kuin joku kauppaisi vaikka 600 000 euron tavaraa 200 000 tuhannella. Alennus on suuri, muttei se tarkoita että tavara olisi MUN ulottuvilla!

Mulla ei ole nyt ollutkaan mitään varsinaista 'ulkoiluasua', kun vanhasta petti vyötärö tosi pahasti. Olen aika tumpelo, enkä osaa sellaisia korjatakaan. :( Olen tehnyt kävelylenkit ihan farkuissa tai sammareissa. Ei se mua ole haitannutkaan, mutta se tietysti vähän että kaikki tuuli puhaltaa niistä kyllä läpi. :( Ei silloin viitsi kävellä pitkään.

Miestä huvitti vähän kun mä kauhistelin sitä puvun hintaa! Hänellä itsellään on kaksi kalvopukua, toinen maksoi 150 ja toinen 80!! Joskus sitä huomaa näin työttömänä lorttina, että oma rahantaju on ihan erilainen kuin muilla [työssäkäyvillä] ihmisillä. Esimerkiksi mulle 10 euroa on iso raha. Normaalisti kun menen kirpparille vaateostoksille, niin sillä rahalla saan 1-2 vaatetta itselleni.

Jotenkin vähän hassua, että tuollainen ulkoiluvaate on kallein vaatteeni! Nykyisin ostan kaiken kirpputoreilta, siitä on tullut periaate ja tapa. Tuo kalvis saa sitten olla poikkeus.. tuulipukuja en ole täällä paljon kirppiksillä nähnytkään. Kerran näin kirpputorilla toppahaalarin ja sen ostin kyllä, koska talvilenkkeilyyn sellainen on aika ehdoton.

Suklaatakin tuli hamstrattua! Guylianin tryffeleitä.. valko-, maito- ja tummasuklaisia! Seuraava MÄSSY on sitten odottamisen arvoinen. ;) Siihen on enää 5 kokonaista päivää.

Pikku juttu nimeltä taantuma

Soittelin Muorille silloin torstaina. En tiedä missä todellisuudessa hän elää, ei se ainakaan ole sama kuin mulla. Mainitsin että kahdelta ihmiseltä mun lähipiirissä on mennyt työt alta. Kumpikin on nyt työttöminä nimittäin. Sitähän on sanottu että tämä taantuma/lama tulee viemään n. 75 000 - 100 000 työpaikkaa Suomesta.

Muori reagoi tuohon taas niin tyypillisesti. Hänestä on tyhmää olla yksityisellä töissä, kuten nämä kaksi olivat. Mutta eihän kaikki VOI saada jotain suojatyöpaikkaa valtiolta tai kunnalta! Joidenkin on pakko myös olla yksityisellä. Sitä paitsi viime lamasta lähtien julkista sektoria on leikattu aika raskaalla kädellä.. Ei sitä voi enää pitää varmana, että sieltä mitään työtä saa.

Eniten häiritsi se asenne noiden kahden tilanteeseen "no eihän se nyt ole iso juttu jos noin käy, pankit nykyisin neuvottelee asuntolainatkin niin ettei haittaa vaikka olisi työttömäksi jäänyt". Ehkä Muorin mielestä ei ole iso juttu jos ihminen menettää työn josta oikeasti pitää [kuten kävi molemmille näille ihmisille], mutta voin sanoa että se kyllä TUNTUU taloudellisessa tilanteessa, se sekoittaa elämän kuviot aivan kokonaan! Ja pankit on liikelaitoksia, ei ne loppumattomiin ala odotella lyhennyksiä ja velan maksua.

No ei tuossa sinänsä mitään, huomasinpa vaan taas kerran kuinka vähän myötätuntoa hänellä riittää ihmisille, joille on käynyt huono onni. Hän on vähän kuin sellaista teflonia, ei ole sellaista asiaa jota hän ei selittäisi parhain päin tai josta hän ei pääsisi helposti irti. Kaikkein inhottavimmalla tavalla tämä ilmeni muutama vuosi sitten, kun miehelle rakas isoäiti kuoli. En viitsi siitä jutusta edes alkaa puhua täällä, koska suoraan sanottuna mua karmaisi ja hävetti se, miten vähän Muorille merkitsi edes jonkun läheisen kuolema.. kun kyse vaan oli siitä että hänen mukavuudestaan ei tingitä. Ja ne asiat mitä hän silloin sanoi miehen sukulaisista [jotka hän on muuten nähnyt tasan 2 kertaa, meidän häitä edeltävänä päivänä teellä ja sitten hääpäivänämme]. En tajua miten hän voi suhtautua niin vihamielisesti ihmisiin, joita ei oikeasti edes tunne. Hänellä on niin vähän ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin hän. Kaikki erilaiset asiat ja erilaiset arvot ovat 'vääriä' automaattisesti ja niitä saa pilkata ja irviä.

Huomasin muuten pari päivää sitten asiaa miettiessäni, ettei hän oikeastaan ole pitänyt yhdestäkään Siukun tai mun poikaystävästä/miehestä! Järisyttävä havainto. H. [=Siukun mies] ja mun mies olivat ALUKSI Muorin mielestä aivan ihmeellisiä, mutta sitten kun ilmeni etteivät he täyttäneet Odotuksia [eivät olleet tarpeeksi uratietoisia, eivät asettuneet Muorin tueksi Siukkua ja mua 'järjestykseen' saattaessa, eivät vaan olleet.. no, tarpeeksi!], niin asenne muuttui kuin taikasauvalla olisi heilauttanut. Muori on narskuttanut mulle erinäisiä asioita H:sta ja osaan kuvitella että hän vastaavasti haukkuu mun miestäni Siukulle. :(

Voi mitä elämää!

Jäätelöhamsteri

Jos en jo bloggaisi suklaahirviön nimellä, niin varmaan pitäisi ottaa nimeksi jäätelöhamsteri! Semmoinen nimittäin olen myös! Tänään pistin miehen menemään kauppaan ja ostamaan Daim-jäätelön [perusherkkua MÄSSYssä] lisäksi Rainbown Caramel-jädepaketin ja Mövenpickin hedelmäsorbettiboksin! Sillä lailla! No, en edes kuvittele vetäväni sitä kaikkea nyt seuraavassa herkkuilussa, vaan melko varmasti Caramelia ja Mövenpickiä jää vielä seuraavaksi kerraksikin. Mutta Daim-jäden me melko varmasti syömme heti. Meillä se menee ihan yhdellä kertaa, minä otan puolet ja mies puolet. 50/50! :) Avioliitossahan on tärkeää tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus, jakaminen.. hehe hehe!

Nyt alkaa sitten jo kaikki paikat olla piukassa kaikkea namia. Äetmuori muisti meitä laittamalla muutaman Mars-munan yms. Ne ovat samaa suklaata kuin Mars-patukassa, mutta vain munan muodossa. Kiinteitä siis, ei mitään ylläripylläreitä. :) En ole niitä vielä kertaakaan maistanut, mutta Mars on ihan hyvää kyllä, joten varmaan on munamuotoisenakin maistuvaa.

Mies sai sitten ostaa mulle marmeladiakin .. CandyKing-laarista! Oikein laitoin lappuun, että minkä VÄRISIÄKIN niiden marmelopallojen on oltava. :) Kas kun Suklis ei sitruunamausta niin välitä. Lilat ja punaiset on parhaita, oranssi menettelee. Mutta EI keltaista! Se on niin tarkkaa. Niin ja Dallaspitkonkin sai mies kiikuttaa kotiin.

Juuri tuossa tein pikku inventaariota pakastimessa ja huomasin siellä olevan vielä pienen pätkän sitä Pirkan herkullista kääristä, sitä vaaleaa jossa on joku kaakaokreemi täytteenä. Namskis ja maiskis. Katsotaan pääsenkö nyt tekemään siitä[kin] lopun.

Ja pyykkikone sen kun laulaa! Nyt onkin jo kolmas koneellinen menossa tänä pänä. Minua joskus ärsyttää se, kun mies on tajuttoman tarkka siitä, että kirjopyykki pitää jaotella hurjan moneen eri ryhmään. En nyt muutenkaan pese sinistä ja punaista yhdessä, mutta en tajua miksi nyt ei voisi 30 asteessa pestä moneen kertaan pestyjä vihreitä, sinisiä ja keltaisia yhdessä. Mulla keltainen on vähän semmoinen väri, että joskus pesen sen punaisten kanssa ja joskus sinisten. Mies aina äkisee, jos on keltainen ja sininen ollut yhdessä. Mutta muuten ei meillä varmaan koskaan pestäisi keltaisia, jos en laittaisi niitä muiden [yhä vajaiden, huom!!] koneellisten joukkoon. Violetin eri sävyt on muuten myös sellaisia, joista me miehen kanssa joskus taitetaan peistä. Toinen sanoo että ne on pestävä sinisen kanssa, toinen kannattaa punaista. On tämä vaikeaa. ;) No onneksi ei sen vakavampia riidan aiheita ole.

Valkoinen vaara!

Keväisin naistenlehdet usein alkaa sen valkoisista vaatteista rummuttamisen. Mies toi mulle Ilonan tänään [kun pyysin!] ja siinäkin oli taas kerran sitä valkoisten farkkujen ylistyslaulua! Ja 'pieni valkoinen mekko' [vrt. little black dress] yms. yms. Voi että jos olisin vielä vaikka 5 vuotta nuorempi niin menisin halpaan. Mutta niin monet valkoiset housut olen jättänyt käyttämättä, että tiedän jo paremmin! Onko ne sitten kivat siellä komerossa, siellä niitä voi ihastella. Päälle jos vedät, niin ne ovat LIKAISET, tahraiset ja töhryiset alta aikayksikön. Joka ainoa likaspotti näkyy armottomasti. Mitään et voi tehdä, missään et voi istua, ainainen huoli ja murhe. Ei kiitos valkoista mulle! Ei siis sen ihanan polvipituisen hihattoman mekkoni lisäksi, jota oikeasti KÄYTÄN.

Toinen hauska juttu on se että nyt tunnen itseni riittävän hyvin etten mene pitkien mekkojen tarjoamaan lankaan! Telkkussakin mainostetaan niitä, joku blondi on maxipituisessa mekossa ja mekko on upea, isoja näyttäviä kuvioita. Juuh, jonkun 180 senttisen mallin päällä. Nyt tiedän jo tarpeeksi tajutakseni että jos mun kokoinen pieni nainen vetää semmoisen päälleen, niin ei hyvältä näytä. Eikä TUNNU - niiden helmojen kanssa on ihmeessä. Olen huomannut että oikeastaan ainoat mekot joita KÄYTÄN ovat joko polvi- tai minimittaisia. Pitkät mekot on sellaisia, että joka kevät tulee hinku ostaa - mutta sitten sitä tajuaa, etteivät nämä ole minun juttuni. Ne voivat olla jonkun muun juttu, mutta ei minun. Kun autoilee niin pitkät helmat ei ole käytännölliset. Pyöräilystä nyt puhumattakaan.

1 kokonainen vuorokausi - -

-- - ja suklaahirviö alias jäätelöhamsteri on työssä! Leuat jauhaa.. Hmmh, unohtui muuten sittenkin jotain, piti käydä apteekissa ja ostaa Pepcid Duo'a [=närästyslääke!]. Yksi miehen työkaveri vannoo sen nimiin, sanoo Rennien olevan ihan harrastelijoita varten, Pepcid Duo sen sijaan on tosi tavaraa!

Himoja vailla

On outoa, kun ei osaa sanoa oikeastaan yhtään sellaista herkkua, jota olisi nyt PAKKO saada. Johon olisi himo. Citalopram on tainnut tehdä siitä lopun! Tavallaan se on helpottavaa, tavallaan pelottavaa. Osaan kuvitella aika montakin semmoista syötävää, jota olisi ihan kiva saada, joka olisi hyvää - mutta siinä ei ole sitä pakonomaista tarvetta saada sitä nyt, heti, pakosti.

Tuntuu kuin seuraavaan MÄSSYyn olisi ikuisuus - sehän on sitten 12.4. - mutta oikeastaan se ei ole ikuisuus syömismielessä, siis että kaihoaisin syötävää, vaan tuntuu kuin siihen juhlahetkeen olisi pitkä aika. Olisi pitkä aika siihen kohonneeseen tunnelmaan ja odotukseen. Olen jo pitkään epäillytkin, että tästä oikeasti on kyse. Ei niinkään mättämisestä, vaan siitä juhlasta, ilomielestä.

Mulla on yleensä arkisin aika jumittuneet ruokasysteemit. Syön paljon samoja ruokia. Ihan koska se on niin helppoa, kauppalaputkin muistuttaa toisiaan tosi paljon. Nyt tällä viikolla kuitenkin otin painonvartijain keittokirjan [tietysti painonvartijain, en sentään ala löysäillä syömisten kanssa, hehe!] ja laitan kahta sellaista ruokaa, joita en ole ennen kokeillut. Tietty ne ovat sitä minun superkevyt-superrasvaton -linjaa taas, mutta ainakin ovat uusia. Koska minusta tuntuu että ihan pelkästään ruokia vaihtelemallakin saa syömiseen juhlantuntua ja jännitystä. Ei siis aina tarvitse "mättää", vaan vaihtelu luo iloista odotusta.

Suosittelisinko Citalopramia syömishäiriöisille: TOTTA IHMEESSÄ, kyllä vaan! Etenkin jos se seksielämän pieni puutuminen ei haittaa. Ja oikeastaan pitää vähän pistää arvot järjestykseen siinä suhteessa.

Gossip girliä katsellessa, valkoista miettiessä

Mä olen GG-fani, vaikka kai se sarja on periaatteessa teineille suunnattu. ;) On kuitenkin kivaa katsoa kauniita vaatteita ja ihmisiä. Ja onhan siinä niitä aikuistenkin ihmissuhdekiemuroita. Katselin nytkin taas GG:n, kun uudet jaksot alkoivat tänään. Se white party pisti miettimään. Mulla on oikeastaan vain yksi kokovalkoinen kesämekko, jossa olen kotonani. Valkoinen on sellainen väri, että AINA joka kevät tai kesä haaveilen valkoisista farkuista ja valkoisista vaatteista, mutta sitten järki palaa päähän. Valkoisissa farkuissa jalkani näyttävät [omasta mielestäni] paksuilta pötkylöiltä! Ja valkoinen housujen värinä ei ole käytännöllinen - se likaantuu. Ei tarvitse kuin autossa istua, niin jo on lahkeessa joku tahra, tai pepussa. :( Etenkin nilkat ja pohkeet ovat tahramagneetteja!

Se valkoinen kesämekko, josta pidän ja jota myös oikeasti pidän, on Lindexiltä ostettu, noin 160 senttisen lapsen mekko. ;) Alemyynnistä. Pituudeltaan se on juuri passeli, nippa nappa polven alapuolelle. Riittävän lyhyt siis, etteivät helmat kerää mitään sättää autosta tms. Riittävän pitkä että peittää mun polvet [minulla on polvikompleksi]. Yläosa on smokkirypytyksen tyyppistä juttua, joten mekkoa voi hyvin käyttää ilman liivejä - se on hihaton. Se on romanttinen ja ihana mekko, muistaakseni intianpuuvillaa, ja siinä tuli tehtyä hyvä ostos huokealla. Joskus saatan ostaa lasten vaatteita, koska monesti ne ovat nykyisin ihan aikuisten malliin. Usein lastenvaatteet myös ovat aitoa materiaalia - useammin kuin aikuisten, siltä tuntuu - ja esim. tuo intianpuuvillainen mekkoni on ihanan vilpoinen kesällä, ei hiosta.

Valkoinen on siis vaikea väri! Sitä tekee mieli ostaa, mutta ennen ostamista kannattaa pistää mietintämyssy oikein syvälle päähän ja kysyä: tuleeko tätä oikeasti käytettyä ja missä..?? Joskus sitä vain näkee jonkun ihanan vaatteen ja alkaa ostaa ajattelematta, ettei oikeastaan sen käyttämiseen tule paljonkaan tilaisuuksia. Itse ostan nykyisin juhlavaatteetkin mieluiten kirppiksiltä, koska minusta on älytöntä hassata monta kymmentä euroa asuun, jota käytän kerran tai kaksi kertaa. Olen joskus miettinyt sellaista, että tekisin periaatepäätöksen ostaa VAIN käytettyjä vaatteita, eli ihan oikeasti sitoutuisin ikinä olemaan ostamatta mitään uutena. Se olisi aika helppo päätös minulle, vaikka käsilaukkujen kanssa se ei toimisi. Tuo Lindexin valkoinen kesämekkokaan muuten ei ENÄÄ ole uusi, ostin sen kyllä uutena mutta siitä on jo pari vuotta aikaa. Olen ylpeä siitä että selvisin sen perjantain illanistujaisen vanhalla mustalla mekollani, etten sitten alkanut ostella mitään viime tingan paniikkiostoksia. Sukkahousut ostin, koska ne oikeasti tarvitsin. Viime tingan paniikkiostot epäonnistuvat melkein aina, sen verran olen oppinut.. eli niitä kannattaa välttää!

Sorbettia seuraavaksi

Kumma kun aurinko paistaa, ja tulee valoa lisää, niin sitä alkaa herkkutottumukset muuttua. Tajusin juuri sellaisen jutun, että seuraavassa herkuttelussa pitää muistaa ostaa Mövenpickin sorbettia tänne meille! Siitä tykkään oikeasti, vaikka se onkin 'kevyttä' ja 'tervehenkistä'! Se on niin hyvää.. siinä on mangoa ja mitä passionhedelmää vielä. Ihanaa syötävää, mutta tietty vähän voi vihlaista hampeissa. ;)

Suklis vaateostoksilla

Oli pakko vähän "sallia" itselleen vaateostoja, kun alkaa se 'työkin' tuossa maanantaina! Kävin ihan vaan kahdella kirpputorilla, UFFilla ja KirppisCenterissä, joten mikään kauhea tuhlari en ole ollut. ;) Ostin harmaat housut (4,50 e), sitten kaksi sellaista harmaata ohutta neuletta, toinen ihan vaaleanharmaa, melkein kuin hopeanharmaa, toinen enempi kuin tumma lyijynharmaa. Ja kummassakin vähän sellaista "kimmellystä" - kuulostaa varmaan oudolta mutta ne näytti hyvältä!

Ne harmaat housut ovat rautaa! Koko 36, vaaleamman harmaalla pohjalla iiiiihan ohuita tummemman harmaita raitoja, joita tuskin huomaa. Lahkeet levenee alaspäin. Aika matala malli vyötäröltä. Toisen neuleen kokoa en tiedä, ostin silmämääräisesti. Toinen oli S. En usko sen toisenkaan olevan mitenkään väärän kokoinen mulle, osaan aika hyvin nimittäin nähdä oman kokoni vaateostoksilla. Kummassakin neuleessa on semmoinen v-kaula-aukko. Toinen on oikeastaan neuletakki..

Miksi harmaata? Siinä vasta kysymys. Normaalisti en käytä harmaata ollenkaan. Ehkä halusin ostaa jotain "vakuuttavaa" t-elämävalmennusta varten. Normaalisti olen sellainen lähinnä mustassa, violetissa, ruskeassa ja pastelliväreissä viihtyvä nainen, mutta niin paljon kuin babypinkkiä rakastankin, niin ehkä se olisi väärä message? :( Jossain väriopaskirjassa sanottiin, että harmaaseen pukeutuva viestii arvokkuutta ja iäkkyyttä, kypsyyttä. Semmoisia messageja minä haluan lähettää nyt.

Namia en ostanut ollenkaan tänään, en siis jemmannut yhtään namppia, eikös ole IHME tämä? Yleensä aina kun liikkeelle lähden niin ostan jotain. Ja laitan kaappiin odottamaan .. herkkuilua.. Mutta tänään en sitä tehnyt.

Tänään tunsin oloni vähän surulliseksi kun söimme miehen kanssa. Kun jotenkin tajusin sen, että hän KUULUU työpaikalleen.. hän kokee olevansa siellä kuin kotonaan... kaikki häntä kuuntelee ja hän tekee tärkeitä juttuja. :( Sitten tajusin kuinka hullua se on, että minä en voi sanoa samaa. Miehellä on töissä se oma koppinsa, missä hän työskentelee, oma tietokone ja oma puhelin, kaikki. Hän tuntee sen paikan kuin omat taskunsa. Hän on osa yhteisöä. Sellainen pysyvä osa. Tietysti olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kuten sanottu se korostaa oman tilanteeni erilaisuutta.

Jännittää..

.. mutta ei niinkään se maanantai, vaan se, millainen MÄSSY on seuraavan kerran, kun sellaisen vietän. :) Onko erilaista elää 8-16 arkea ja sitten pitää MÄSSY? Kyllä se varmaankin tulee olemaan erilaista. Kunhan en vaan reagoisi kuin pahatapainen vekara ja alkaisi valittaa, kun ei ole täysiMÄSSY. :) Minusta ei koskaan tiedä! Sen vaan sanon, että parhaani teen herkkuilun onnistumiseksi! Ostan sen Frödingen. Ja vedän kaakkua naamaan niin paljon kuin vaan mieli tekee ja kuinka paljon nyt satun jaksamaankin.

Lidlissä on muuten joku amerikkalaisten herkkujen kampanja menossa. Täytyy varmaan huomenna poiketa siellä vähän "katsomassa". ;)

Jos minulla olisi lapsia, niin olisikohan silloinkin vain MÄSSYN lumoissa? Tyrkkäisinkö syliin pyrkivät lapset pois, jos estäisivät herkutteluani? Miten voisin silloin salata MÄSSYn lapsilta? En nimittäin usko että lasten kuuluisi törmätä sellaiseen ilmiöön. En haluaisi pistää tätä ongelmaani kiertämään. Siinä mielessä on tietysti hyvä, että EI ole lapsia - en joudu miettimään näitä asioita. Mutta myönnän tietysti sen että lapsettomuus on ollut mulle kipeäkin asia.

Wanha Rrrakastaja

Kuulin eilen että yksi vanha 'suhteeni' on kuollut! Hän oli aika paljon mua vanhempi, 34 vuotta vanhempi. Meillä ei ollut varsinaista SEKSIsuhdetta, kunhan sellaista yleistä kähmintää ja nakuilua. :) Varmaan se olisi mennyt ihan full contact sportiksi, jos en olisi ollut niin oikukas otus ja lähtenyt siitä kävelemään. Jotenkin hullua ajatella, että häntä ei ole enää. Minne hän on mennyt? Onko elämää kuoleman jälkeen..? Muistan häntä ihan hyvällä. Elämä on oppimista, me ihmiset olemme toistemme opettajia ja oppilaita. Kaikesta ja kaikista voi oppia jotain.