Lastenkotilapsi

Minä en olekaan päivittänyt - olen ollut jostain syystä poikkeuksellisen alamaissa, melkein oikein kunnolla masentunut! Suklis Surusilmä, Suklis Surun Tytär kyntää Alakulon merta kuin mikäkin ikäloppu purtilo Itämerta..

Nyt joku miettisi tietysti MIKSI. Vaikea on sanoa selkeää yksittäistä syytä pahalle ololle, joskus näitä vain tulee.. Tuntuu silloin niin toivottomalta kaikki. Osittain kai tämä rahatilannekin tympii. Kun ei sitä ole ja joskus on kauhean vaikeaa olla niin riippuvainen puolisosta. :( Vaikeaa henkisesti siis.

Muutenkaan en ole ollut oikein tyytyväinen itseeni. Tahtoisin olla toisenlainen, vahva ja kaunis ja pärjäävä. Masennus tulee, kun ei voi tahtomisella muuttua. On vain oltava oma itsensä.

Sitten on nyt lokakuussa tullut paljon masentavia uutisia. Ei suoranaisesti meidän sukuun, mutta esim. erään ystäväni appiukko tapettiin. :( Hän oli alkoholisti ja pahoin velkaantunut. Lankoni paras ystävä teki itsemurhan ja samoin eräs miehen metsästysseurakaveri! Että sellainen lokakuu!

Mutta ei se mitään, nyt se on ohi. ;) Koittaa MÄSSY taas, siihen on enää n. 22 tuntia..! Olen ostellut jopa sitä varten juttuja, joten NIIN masentunut en ole ollut.. :) Ja sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on..

.. Sukusalaisuus

K-Mummi - Äetmuorin äiti siis - vietti lapsuudessaan ainakin vuoden lastenkodissa! Ja tässä on se iso paukku: en tiennyt, en koko sinä aikana kun K-Mummi eli!! Ja itse asiassa ÄETMUORIKAAN ei tiennyt! Hän kuuli sen serkultaan. K-Mummin äitihän erosi miehestään. Se oli silloin 1900-luvun alkuaikoina harvinaista ja heillä, äidillä ja 3:lla lapsella, oli sitten kovat ajat taloudellisesti. Niin K-Mummin äiti ratkaisi tilanteen .... seilaamalla yksin Amerikkaan! 'Tienaamaan', näin oli meininki. Ja perhe hajosi tai hajotettiin. Kaksi lapsista, ihan pieni vauva, eli isotätini M, pääsi sukulaisperheeseen. Niin myös n. 10-vuotias poika, isoenoni H. Mutta keskimmäinen lapsi, eli K-Mummi, joutui lastenkotiin. :( Siellä hän sai elellä kunnes äitinsä palasi Amerikasta ja säästettyä rahaa mukanaan. Niillä hän sitten perusti kampaamon, joka toi elannon hänelle ja lapsille.

Kummia salailijoita ovat kaikki Äetmuorin puolen sukulaiset, tai siis tämä meidän sukuhaaramme! K-Mummi ei koskaan puhunut lapsuudestaan ja Äetmuori on aina joutunut turvautumaan serkkuihinsa ja tätiin + enoon, jos on halunnut jotain tietää. K-Mummi ei edes kyselyihin mitenkään vastannut. Osaan kuvitella, että lastenkotiin joutuminen on varmaan ollut jollekin n. 5-vuotiaalle [sen ikäinen K-Mummi silloin oli] järkyttävä kokemus.

En oikein tiedä ihailisinko vai paheksuisinko K-Mummin äidin! Tavallaan se on sankarillista lähteä noin, se on itsenäistä - tuona aikana varsinkin - ja urheaa. Mutta sitten taas tuo, että noin jättää lapsensa.. :( H-isoeno sanoi ainakin ajan 'sukulaisissa' olleen aika karmeaa. Isotäti ei muista siitä mitään, koska hän taas oli vauva.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella ihmisistä, jotka ei tahdo kertoa lapsuudestaan tai jotka sen salaa jälkeläisiltään. Tietysti heillä on siihen OIKEUS, mutta minä en usko että asioista vaikeneminen on aina se paras tapa toimia! Salatessa ei oikein anna muille edes avaimia itsensä ymmärtämiseen.

Ja tässä asiassa olen minä valitettavasti Äetmuorin tytär ja K-Mummin tyttärentytär. :( Itsekin salailen, ja PALJON, salaan mässyongelmat [syömishäiriön] ja monta muutakin asiaa. Kummasti tietyt toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle!

Tomaatti

Katson kuvaa isoäitini äidistä. Huivi päässä, tummiksi ruskettuneet kasvot [sen huomaa, vaikka onkin mustavalkoinen kuva], ryppyjä ja vaaleasävyiset silmät. Siinä hän on, isäni puolen sukulainen. Mietin että tuo nainen voisin olla minä, jos eläisin erilaista elämää. Jos minun pitäisi olla aamusta iltaan pellolla ja lypsyllä ja mitä vielä, niin juuri noin minäkin päivettyisin, tummanruskeaksi. Se on SUKUOMINAISUUS meillä. Semmoinen oli isänäiti, isä ja minä. Ja sitten se, että mullakin on vaaleat silmät. Ja jos eläisin kuten isomummu, niin varmasti pitäisin huivia päässä, tukan olisi oltava pois tieltä.

Yritän arvioida isomummun ikää tuossa kuvassa. Viidenkymmenen tienoilla..? Menneiden aikojen ihmisistä on vaikea sanoa, he 'vanhenivat' nopeammin kuin me. Toisin sanoen ruoka oli huonompaa, yksipuolisempaa, sitä oli vähemmän, työt raskaampia ja kosmetiikka aika olematonta. ;)

En tiedä olenko täällä kertonut mun suvun ensikohtaamista TOMAATIN kanssa? :) Isomummu [juuri tämä kuvassa oleva] oli nähnyt venäläisiä sotilaita matkalla jonnekin ja niiltä soltuilta oli tippunut tomaatti maantielle! Isomummu oli juossut sen nappaamaan ja vienyt ihmeen kotiin. Kotona sitten oli tomaatti juhlallisesti leikattu kappaleiksi. Se vaan, ettei isomummu tiennyt pitäisikö se syödä sellaisenaan, vai suolan vai ehkä sokerin kanssa? Siispä kokeiltiin lohko kerrallaan, yhteen suolaa, toiseen sokeria..

Tämä varmaan kertoo aika paljon erilaisten vihannesten saatavuudesta silloin wanhaan aikaan. ;)

Äetmuori on todellakin aikansa lapsi! Yhteen aikaan hän oli kauhean YLPEÄ siitä, kun sekä hänen ihonsa että mun ruskettuu helposti. Me emme pala juurikaan, vaan rusketumme.. tai jos palamme, niin se muuttuu ihan parissa päivässä rusketukseksi, eikä jää punoittavaksi kuten esim. miehellä. Muorin mielestä se on hienoa.. mutta jos hän miettisi sitä tarkemmin, niin ei taitaisi niin 'hienoa' olla.. :) Se on nimittäin erinomainen ominaisuus maatyöläiselle. ;) Fiinit kaupunkilaiset ja sisälläistujaneidithän ne oli kalpeita, paloivat herkästi ja suojasivat ihoaan. ;) Eli siis heillä oli sellainen iho kuin MIEHELLÄ, jota Muori aina säälii sen palamistaipumuksen vuoksi.

Sukujutut taas mietityttää.. Katsoin tänään FST:ltä sellaisen dokumentin vuodesta 1918, sisällissodasta ja Dragsvikin vankileiristä! Dragsvik 1918 - kauhujen leiri oli ohjelman nimi! :( Ne olot ovat olleet ihan käsittämättömät. Noinko monikaan suomalainen tietää niistä punavankien keskitysleireistä? Ihmiset siellä oli kuvista päätellen ihan samassa kunnossa kuin natsien keskitysleirittämät juutalaiset - pelkkiä luurankoja! Joskus mua harmittaa, kun siitä ei kukaan enää tunnu olevan kiinnostunut [paitsi että en ole varma olinko nyt oikeudenmukainen - tehtiinhän tuo dokkarikin, jonka tänään katsoin, eli kai JOKU nyt ainakin on kiinnostunut, hehe] vuodesta 1918. Aika hurjaa, että monet sen Dragsvikin leirin muodostaneista rakennuksista on yhä pystyssä, eli se ympäristö on hyvin sama nyt kuin silloin luokkasodassa. Tekisi mieli melkein käydä siellä, mutta ei kai se ole mahdollista. Tavallaan aika kummallista, että tuolla ruotsinkielisillä alueilla oli semmoinen historian musta sivu.. eli että ihmisiä teloitettiin, eikä edes tiedetty tarkkaan MONTAKO.. ja sellaista muutakin julmuutta. Olen aina kuvitellut, että ruotsinkieliset ovat olleet jotenkin 'hillitympiä', mutta näyttääkin olevan aivan toisin.

Tuo dokumentti oli kyllä hyvä. Digiboksitin sen, että voin katsoa uudestaankin! Mies ei kylläkään ole yhtään kiinnostunut. :( Tavallaan kumma kuinka demareita äänestävä ihminen voi olla niin välinpitämätön -18:n tapahtumista! Mutta demareista suurin osa onkin nykyisin suoranaisia porvareita. Porvareita, jotka omaa omatuntoaan rauhottaakseen 'äänestävät vasemmistoa' , joka heidän mielestään siis on SDP! :( No, en tahdo sitä nyt ottaa esiin. On demarit kuitenkin ihan hyvä puolue, kyllä niillä on paljonkin hyviä ajatuksia. Nykyisin monilla puolueilla on! Niin kuin olen sanonut, en edes Kokoomusta tai RKP:tä tuomitse mitenkään kauheasti, ne on kuitenkin niin maltillisia ja uskovat myös jonkinlaiseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tavallaan. Persut ja kristilliset nielen vähän huonommin. :( Persut on erityisesti mulle kova pala, vaikka YRITÄN olla suvaitsevainen ja ymmärtää ihmisiä. Äetmuorihan äänestää persuja, hän oli jotain siitä viimeksi uhonnut, kun oli miehen tavannut. Mies kertoi mulle sitten, että äitisi taitaa olla oikeasti aika tiukan linjan perussuomalainen. 'Jippii'. No, ehkä se on mun karma.. että joudun elämässäni vastakkain läheisten ihmisten kanssa?

Piti muuten parkua mies hätiin, kun digipoksitin sitä Dragsvik-dokkaria! :( Olinkin vahingossa jättänyt sen boksin nauhottamaan aina vaan.. ohjelman jo päätyttyäkin! Ja sitten olin ihan äimänä, kun en saanut sitä ohjelmaa näkyviin. :) Itkin miehen apuun ja tulihan hän sitten ja näytti missä olin tehnyt hassusti. :)

3 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :) Kävin tänään kauppassa..! Ja ihan tuossa lähikaupassa [S-market] vaan ja arvatkaas mitä löysin! Exquisan mustikkarahkaa! Nams, ihanaa! Normaalisti tuossa kauppassamme on vaan ollut sitä mansikanmakuista. Nyt ne ovat kai vaihteeksi vaihtaneet makua! Tuo mustikkirahka on juuri suosikkini, sitä myydään kivassa isossa paketissa ja sellainen oli viimeksikin mulla MÄSSYssä. Viimeksi vaan se piti hakea Ison Kaupungin Citymarketista asti! :( No niin, siis ostin sitä mustikkaa.. ja sitten pari Rainbow-rahkaa myös. Kun rahka nyt on namiani numero yksi. :) Menin K-kauppeliinkin ja hain Pirkan tiramisukakkua pakastimesta. Se tosin on aika hämärää, että onko se kakkua vai jäätelöä. :) Kakkupohja siinä on ohkainen.. Ihanaa se silti on! Se ei maistu niin tymysti alkoholilta kuin ne pienet, yksittäispakatut [ja sikamaisen tyyriit] tiramisupurkit.

Ostin myös pari pikkupurkkia B&J:n Cookie dough-jäätelöä. :) Miehelle toin päärynäkingiksen. Hän söi sen tänään jälkkäriksi ja piti siitä.

Paavi ja vainajat

Tässä mun mielestä on kaksi tällä hetkellä ärsyttävintä kirkon juttua. Paavi ja 'ehkäistä ei saa'-politiikkansa ja sitten ihan suomalaisten kirkkojen vainajainkohtelupolitiikka. Tarkoitan tietysti HAUTAUSTA, sen kalleutta ja siitä seuraavia vaivoja.

Luin Lupiinista tympeän jutun toisia arvostelevasta naapurista. Kuinka pitää olla marjapensaat hoidettuina ja jäkä jäkä. Nyt sitten sain tietää muualta, että kuulemma HAUTOJENKIN kanssa on tätä samaa...! Luin jokin aika sitten eräästä toisesta blogista hautausmaavierailusta: joku tuima tätönen oli tullut ojentamaan tätä kertojaa siitä, kun ei ole omaisen hauta riittävän hyvin hoidettu. Riittävän hyvä ei sitten tarkoita vain siistiä, vaan kun pitää olla kukkasta ja ruohoa ja sitä ja tätä! Yhtään ei tämä tätönen miettinyt, josko tällä kirjoittajalla on mahdollisesti pitkä matka haudalle [joillakin saattaa olla satoja kilometrejä, vrt. Siukku, mä ja Isukin hauta], jotkut saattavat olla fyysisesti niin huonossa kunnossa, etteivät pysty kitkemään ja laittamaan, ja jotkut - no, joitakin ei nyt vain KIINNOSTA kähjätä haudalla joka viikko?

Mun mielestä tälle suomalaiselle hautausmaahommalle pitäisi tehdä jotain pikaisesti! Muutenkin nykyisin tuntuu jotenkin niin tyhjältä se, että ruumiit tuhkataan [kuten Isukki] ja SITTEN kuitenkin on hautakivet ja se hauta hoidettavana. Tulen tosi surulliseksi, jos joku lukija ottaa tämän niin, että en olisi rakastanut Isukkia.. koska rakastin ja rakastan! Mutta en silti tajua sen mustan kiven tarkoitusta siellä hautausmaalla. Sen alla ei ole Isukki, ei missään mielessä: DNA tuhoutuu palaessa.

Olen itse vannottanut miestä, että jos sattuisin heittämään lusikan nurkkaan, niin hänen on valittava MAHDOLLISIMMAN halpa arkku. Eikä mitään peijaisia mulle, kiitos!! Inhottaa se, että omaisia rahastetaan törkeästi surussaan! Ja sitten sekin että arkku ja muu on pakollista.. Ja sekin, että vielä hautapaikka maksaa ja siitä on sen iänkaikkinen vaiva, en tajua!! Mun mielestä muistolehdot ovat oikeastaan aika hyvä ajatus.

Suhtaudun nykyisin tosi kielteisesti seurakuntiin. Kunnioitan ihmisiä jotka uskovat ja jotka saa seurakunnista voimaa, mutta mun mielestä ne ovat melkoisia rahastajia. Tietysti ne tekevät paljon hyvääkin, esim. vanhoille ihmisille on kaikkea aktiviteettia ja lapsille. Mutta onhan se hullua, että vaikka ihmiset kuuluisi kirkkoon ja maksaisi veroa KOKO ELÄMÄNSÄ, niin hautapaikka sitten silti on törkeän kallis.

Paavi taas onnistuu multa saamaan verenpaineet koholle, kun mietin niitä kaikkia kehitysmaalaisia, jotka synnyttää 10 lasta ja katsoo kuinka 5 niistä kuolee nälkään tai puhtaan veden puutteeseen tai HIV:hen yms. Ja ei, ei kondomia saa käyttää! Se on oikeasti melkein kuin rikos ihmisyyttä vastaan. Ja muutenkin. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että maapallon väkiluku voisi hyvin olla ½ nykyisestä, eikä totisesti tulisi ihmisistä pulaa! Meidän on PAKKO lopettaa tämä tolkuton lisääntyminen, tai muuten ei kunnian kukko laula!

Miten joku voi uskoa sellaiseen ukkojumalaan, joka käskee synnyttämään, synnyttämään ja synnyttämään, vaikka maapallon resurssit ei mitenkään riitä? Jotkut sanoo, ovat laskeneet, että maapallo PYSTYISI elättämään niin ja niin paljon ihmisiä, jos resurssit jaettaisiin tasaisesti. Mutta onko se mitään elämää, että sinnitellään äärirajoilla..? Mä sanon, että syntyvyyden säännöstely on kaiken aa ja oo.

Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että pallolla on nykyisin 7 .. miljardia.. ihmistä! Voi saakeli, en muuta sano. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Vai oliko se sittenkin lisääntykää ja TUHOTKAA maa?

Tässä tilanteessa paavia ei voi vapauttaa vastuusta, koska hänellä on suuri vaikutusvalta monessa köyhässä maassa! Jos minä olisin hän, niin en voisi nukkua öisin, niin pahoin kyllä tuntuisi sydämessä tuo juttu.. siis se, että kannustan ihmisiä hulluuteen.

Lahjaongelma

On taas se aika vuodesta, kun Kummityttö A:n synttäri lähestyy ja mä olen aivan clueless. Hän sai tässä viime viikolla SKOOTTERIN vanhemmiltaan, ihan tuosta vaan. Minä en yksinkertaisesti tiedä, mitä minä voin ostaa hänelle. Mitä sellaista voin antaa, mikä tuntuisi? Kummityttö A:lle en VOI ostaa lahjaksi kirjaa vaikkapa antikvariaatista. 1. Hän ei lue kirjoja ja 2. Antikvariaatista ostettuja lahjoja ei arvosteta heillä. Olen aika monta kirjaa hälle ostanut [kirjakaupasta] mutta tässä vähän aikaa sitten hän teki aika suorin sanoin selväksi, että hän ei tykkää lukea. Päätin silloin, että kirjoja ei enää. Mikä on sinänsä harmi, olin tavallaan ajatellut Anne Frankin päiväkirjaa - itse rakastin sitä kirjaa n. 12-16 vuotiaana yli kaiken ja se oli koskettava..

Viime jouluna ostin sellaisen kosmetiikkaboksin Sokokselta. Siinä oli minihuulipunia, minikynsilakkoja yms. Se mikä tekee lahjan ostamisen erityisen vaikeaksi on se, kun niitä ei KOSKAAN kommentoida mitenkään. Niistä ei muuten myöskään kiitetä, ei millään tavalla. Eli mä olen tavallaan tosi pimennossa sen suhteen, että osaanko ollenkaan ostaa mitään sopivaa. Vaatetta en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on Valtiosalaisuus.

Mietin jotain korua, nyt kun hän kuitenkin pääsi yläasteelta. Mutta en tiedä.

Itse tehtyä lahjaa en IKINÄ uskaltaisi antaa A:lle, hän ei arvosta sellaisia yhtään.

Myönnän olevani sellainen paskiainen, että olen oikein laskenut vuosia A:n 18-vuotispäivään [olen päättänyt, että sitten en enää osta lahjoja], koska vuosi vuodelta vain käy vaikeammaksi tämä lahjanosto. Eikä aina ole rahaakaan pistää kauheasti johonkin tällaiseen. Joku sanoo, että anna rahaa.. No, se joku ei ehkä tiedä kuinka runsaasti A. saa rahaa vanhemmiltaan ihan arkisinkin. Jos meinaisi antaa rahalahjan, niin sen pitäisi olla VÄHINTÄÄN 50 tai 100 euroa, ja ymmärrettävistä syistä mulla ei oikein ole sellaiseen varaa.

Mä en tajua miksi vanhemmat valitsevat köyhän kummin [mä], ottaisivat sitten sellaisen rikkaan, joka voisi ostaa kaikkea. Kai he ajattelivat silloin mua valitessaan [olin 22], että pääsen hyvään työhön jne. jne.. Heh, no toisin kävi. ;)

6 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluihin! Mietin josko kehittelisin ihan OMAN juustokakun tällä kertaa.. Hedelmäsosetta, flora vispiä, valkosuklaata.. ja pohjaksi jotain suklaakeksejä ja voita..? Kiille mehusta tai hedelmäsoseesta..? Saas nyt nähdä!

Juoppouden perinne

Meidän suvussa on aina ryypätty rajusti. Olin vielä muutama vuosi sitten niin TYHMÄ, että luulin sen olevan 'normaalia'! Kai lähinnä siksi koska meillä siihen suhtauduttiin ihan normaalina asiana. Möksälle mennessä sedällä ja tädillä oli järkyt viinavarastot.. ja mun vanhemmilla [Isukilla, koska se on sanottava että meidän lasten ollessa pieniä Äetmuori ei juonut nimeksikään] sitten omansa ja Isukin vanhemmilla sitten vielä omansa. ;)

Luulin oikeasti että kaikkien lapsuuteen on kuulunut raju ryyppäys [aikuisten siis], mutta eihän se ole niin. Esim. parhaan kaverini vanhemmat eivät tehneet koskaan niin, eivät kai ikinä juuri ottaneet 1-2 drinksua enempää. Ja sitten on miehen vanhemmat! Kun mies oli lapsi niin heidän suvussa oli tapana kerääntyä juhlimaan juhannusta yhdessä koko suvun voimin, sinne miehen kotiin, koska se oli myös miehen isän sisarusten lapsuuskoti. Siellä serkkulauma pelasi lentopalloa ja sulkapalloa ja aikuisilla saattoi olla joku alkoholijuoma, olut tai drinksu, mutta ryyppäämistä humalaan asti ei tapahtunut.

Äetmuorin isäkin, Vaari siis, oli melkoinen denso. Äetmuori jumaloi isäänsä eikä salli siitä koskaan pahaa sanaa sanottavan, mutta mun käsitys koko miehestä on vähän toisenlainen. Mutta se siitä, olenpahan vaan onnellinen etten joutunut elämään sen ihmisen kanssa saman katon alla.

Oikeastaan tahdon tässä pohjustaa tällä juopposaagalla yhtä asiaa. Nimittäin krapulavinkkiä! Jos olet viinamäen miehiä tai naisia, niin käyppäs apteekissa ja osta TREO-poretabletteja! Yhdessä putkilossa on 20 kpl, ja voin vaan sanoa että hyviä ovat. Vaikuttava aine on asetyylisalisyylihappo, se sama kun on esim. asperiinissa. Maku on.. no, samanlainen kuin jo manalle menneessä Alka-Seltzerissä [siinä oli muuten numero uno krapulalääke, mutta sitähän ei sitten enää tehdä] tai samariinissa.

Nyt joku ajattelee: ahaa, Suklis siis on alkanut teit isäin astumaan ja vetää kännejä tylsistymiseensä. Vaan sepä ei ole totta! Totuus on tämä: mulle saattaa tulla 'krapula' ihan esim. 2 viinilasillisesta. :( Eli en siis ole humalassa.. vaan silti saan 'krapun' eli ainakin jysärin.

Mietin pitkään tätä juttua ja oudoksuin. Mutta sitten olimme miehen kavereitten kanssa syömässä ja juomassa hyvin ja mulle selkeni. Ei nimittäin ollut YHTÄÄN krapula seuraavana aamuna, vaikka join e n e m m ä n kuin normaalisti, ja vieläpä erilaisia juomia, alkuun valkkaria ja sitten kermaliköörilasillisen!! Ja arvatkaas miksi ei tullut humalaa, ei krapulaa, ei mitään? No siksi, kun S Ö I N samalla! Niin yksinkertaista se oikeasti on. Pitkään pidin sitä 'syöminen-vähentää-alkoholin-vaikutusta' puhetta pelkkänä Alkon valistuslehtien lässytyksenä, mutta se on oikeasti totta!! Myönnän häpeissäni!! Mulla yksinkertaisesti tulee paha olo viinistä siksi, koska juon sen normaalisti täysin tyhjään mahaan. Eli paras tapa välttää krapulaa on syödä. Huomio erityisesti teille muut "syömisongelmaiset", tässä on pointtia!

Joskus - hmm, mitä siitä nyt on, 4-5 v..? - vuosia sitten olin yhdessä illanvietossa, johon menin täysin tyhjin vatsoin. Ja siellä oli runsas alkotarjoilu, enkä oikein kai osannut sanoa ei tarpeeksi napakasti. :( Ja se oli ihan kamalaa, olin loppuillasta niin sekaisin ja puhuin tyhmiä + käyttäydyin tyhmästi - se hävettää vieläkin, vuosien päästä! :( Inhottaa kun läsnä on joku sellainen ihminen, jota ei normaalisti näe.. joten sille ihmiselle mä olen aina varmasti se rajusti juova typerys.. Enkä saa enää toista tilaisuutta osoittaa, että en oikeasti ole sellainen, että mulle vain oli liikaa se tyhjä maha + juoman tyrkytys.

Jatkossa jos ikinä vaan joudun sosiaaliseen juomistilanteeseen, niin takuulla syön! Koska olen huomannut, että se kannattaa. Ellei siis halua olla joko parin lasin jälkeen krapulainen TAI sitten se pelit sekaisin oleva, sekoileva, humalainen hirvitys! :(

4 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! Ostin tänään K-kauppasta jätskiä [autonromu toimii muuten taas, hih, kyllä oli vaan tavattoman työlästä käynnistää se karjuja!], Classic-kermatoffeepuikkoja ja semmoista.. Ostin pari pääsiäismunaakin, sellaista yllätysmunaa.. Fazerin.. Mutta ne säästetään ihan pääsiäiseen.

Mietin leivontoja. Tekisinköhän porkkanakakkua?? Se on tosi hyvä se ohje, johon tulee ananasmurskaa ja mantelirouhetta.. ja sitten tuorejuustokuorrute.. nams! Toisaalta mokkapalatkin voisi olla herkkua. En nyt osaa päättää! Onhan tässä onneksi vielä aikaa sitä miettiä.

Nainen on naiselle susi?

Mietin miksi niin paljon on ristiriitoja äitien ja tyttärien, miniöitten ja anoppien yms. välillä? Yksi isän täti aina muisteli omaa isoäitiään, miten kauhean kova ja julma hän oli suvun TYTÖILLE. Poikia suosi.. Olen tavallaan tätäkin 'sukutietoa' noukkinut silloin kun aloin miettiä miksi minun sukuni on sellainen kuin on. Nyt on tietty kyse ISÄN puolen suvusta, mutta eipä se tilanne tosissaan ole parempi ollut äidinkään suvussa. K-mummi [Äetmuorin äiti] arvosti + vietti enemmän aikaa poikansa poikalasten kanssa kuin meidän tyttöjen. K-mummi suhtautui myös toisin poikapuolisiin lapsenlapsiinsa kuin meihin tyttöihin. Meihin kohdistui aika paljon ulkonäkö ym. vaatimuksia. Ja oli muutakin ikävää.

Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.

Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?

Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.

Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.

Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)

4 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.

Viisas tyhmä

Mentalist-töllösarjassa oli vajaamielinen, joka ei oikeasti ollutkaan vajaamielinen, vaan vain teeskenteli sellaista! Hän teki murhan, eikä kukaan epäillyt siitä paikallista paksupäätä. Kunnes sitten Patrick Jane tietysti näki sen läpi! Ja paljasti yksinkertaisen kuoren alta ovelan, paatuneen MURHAMIEHEN! Koston huumaaman..!

Mietin tänään kuinka kivaa olisi tavallaan olla 'vajaa' jossain suhteessa. Niin etteivät ihmisten odotukset olisi kovinkaan korkealla. Mutta ei minusta olisi teeskentelemään. En ole yhtä kauaskatsova ja kylmän rauhallinen kuten se Mentalistin Tommy.

Miksi oikeastaan odotamme ihmisiltä menestystä? Keiltä meillä on oikeus odottaa sitä? Vai olisiko niin, ettei keltään? Olen miettinyt tätä, mietin Siukuntyttö A:aa, jota pakotetaan lukioon. Mietin itseäni. Mietin avioliittoa. Itse olen sanonut miehelle, ettei hänen tarvitse opiskella, edetä 'uralla', olla mitään mitä hän ei ole. Koen sen tosi tärkeäksi, koska odotusten luominen katkeroittaa. Ihmiset haluavat olla rakastettuja sellaisenaan.

Miksi nykyisin palvotaan älyä? Se hyvittää kaiken! Ja älykäs ihminen = ilkeä ihminen. Kiltteys on typeryyttä. Itse en halua ajatella näin, en vaikka se tarkoittaisi idiootiksi leimautumista. Itse tiedän netin kautta ainakin yhden ihmisen, joka on Mensa-tasoa älliltään.. mutta ihmisenä .. no! Kuinka sen nyt sanoisi. Häiriintynyt. Pahantahtoinen. Ilkeä. Ystävätön. Eikä tienaa pennin hyrskää, niin kuin Muori sanoisi! Tavallaan ihme, kun ajattelee että ällissä löytyy, mutta kolmekymppinen ei tienaa, eikä ihmissuhteet suju. On siitä kaukana romantiikka. Sitten joku ihminen, joka ei varmasti saisi äo-testissä yli 100, niin sillä ihmisellä voi olla koti, perhe, hän voi olla RAKASTETTU. Eiköhän sittenkin ole tärkeämpiä ominaisuuksia olemassa kuin vain korkea älykkyys! Rakastettavuus, kiltteys, herttaisuus, avuliaisuus, hyvä sydän - niitä tahdon arvostaa minä, Suklis!

Vain vammaiset vapautuvat odotuksista. :( Vai noinkohan HEKÄÄN? Joku omainen ehkä odottaa, että vammasta kärsivä pystyy piirtämään hoitokodin kauneimman talon.. tms.. Mutta kai maailma silti hyväksyy heiltä enemmän 'poikkeavaa käytöstä' kuin meiltä muilta.

Olen itse joskus kuullut ihmisiltä, että 'olet todella erikoinen persoona'. En tiedä onko se kohteliaisuus vai loukkaus?? Jotkut sanovat, että olen lapsellinen monissa asioissa. Sitten taas monessa muussa suhteessa kyyninen. Olen kumminkin aito, mitä sitten olenkin.. Yksi kaverini suositteli politiikkaan alkamista mulle! Mutta olin viisas.. en innostunut.. Tiedän että luultavasti mulle vain naurettaisiin tai mua pilkattaisiin. :( Osaan oikein nähdä mikä MUN osani olisi eduskunnassa. Kaikki Kataiset ja muut piikittelisi. :( Vähän niin kuin Urpilainen potenssiin sata! Se olisi Sukliksen kohtalo. Koska olen idealisti.. ja koska olen kommunisti ja ylpeä siitä.

Hassua, olen kaikista ylpein tavallaan OUDOISTA sukulaisistani! Eli siis niistä kommunisteista. Jotka suljettiin monien toimesta pois suvusta. Joita ei haluttu tavata! Mutta jotka silti marssivat joka vappuna - uskoivat parempaan! Taistelivat sen puolesta! Äetmuori vihaa viittauksia hänen vasemmistolaisiin juuriinsa. Muorihan on itse sitä mieltä, että persut ne vasta ovat poikaa. Ensin häpesin ja olin tosi onneton kun ymmärsin Muorin olevan äärioikealla. Mutta nyt näen hänet enemmänkin sellaisena SÄÄNTÖNÄ. Pienituloinen varhaiseläkeläinen, vähän koulutettu, pienistä oloista, suppea tuttavapiiri, asuu pienellä paikkakunnalla syrjässä. Ja.. no, Muori on aina ollut myös rasisti. Mua sattuu sanoa se, että oma äitini - mutta hän on. Hän inhoaa yhtä lailla mustaa lääkäriä kuin mustaa kerjääjää. Kaikki ne ovat hänelle samaa sakkia. Ja nyt kun Isukki on kuollut, ei ole KETÄÄN vähän pistämässä Muoria ajattelemaan.. meitä, Siukkua ja mua, ei Muori ota tosissaan. Pitää nuorina ja tyhminä. ;) Vaikkemme me ole.. emme ainakaan enää varsinaisesti nuoria.

Mässyä odotellen..

.. kuluu aikani mun.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuihin! Tekisinköhän kinuskikakkua taas ...? On kova kinuskihimo!

Elä, kuin olisit yksin!

Luin kerran yhdestä kirjasta hyvän ajatuksen. Siinä yksi ihminen sanoi ajattelevansa vanhempansa jo kuolleiksi, vaikka ne olivat oikeasti elossa. On se vähän karmaisevaa, mutta tämä ihminen pyrki sillä ajatusharjoituksella suurempaan vapauteen. Kun lakkaa ajattelemasta, mitä äiti/isä/isovanhemmat tuumaavat tästä tai tuosta, niin löytää selvemmin oman äänensä ja halunsa!

Olen joskus miettinyt mitä tekisin, jos Muori olisi kuollut, tai siis ei ainakaan olisi koko aikaa puuttumassa elämääni. [Sanon tässä ja nyt, että EN toivo häntä kuolleeksi, vaikka emme aina tule juttuun niin on hän silti mun äiti ja yleisesti ottaen en muuten toivo KETÄÄN kuolleeksi - en vihaa ketään niin paljon.] Eläisinkö jotenkin toisin?

Lihoisinko? -Ehkä. En tiedä. En. En sittenkään. Nautin mässyämisestä, mutta mulle halu pysytellä normaalina on suurempi kuin halu syödä mitä vaan, milloin vaan, missä vaan.

Leikkaisinko tukan lyhyeksi? -Kenties. Mutta toisaalta mun mies ei pidä lyhyestä, joten.. :(

Oikeastaan Muori ei ole ainoa rajoittava tekijä mun elämässä. Tavallaan mieskin on sellainen. Mutta hyväksyn sen, koska rakastan häntä. Jos olisin absoluuttisen yksin, niin:

1. Asuisin toisin [bye-bye maaseutu, tervetuloa vuokrayksiö Hesan Kalliosta, Turusta, Treelta..]
2. Leikkaisin tukan lyhyeksi
3. Myisin osuuteni kesämöksästä siskolleni [hahaa, vaikken siitä rikastuisikaan!]
4. Alkaisin luultavasti kasvissyöjäksi
5. Lukisin itseni sairaanhoitajaksi [jos mahdollista surkeilla lukiopapereilla], muukin hoitoala käy.

Siinäs ne sitten oli! Tavallaan noita rajoittavia juttuja on siis paljon. Olen tynkäversio itsestäni! TYNKÄ-SUKLIS! Oikea minäni piilee tämän nykyisen takana.. Oikea minäni on lyhyttukkainen! Oikea minäni on kaupunkilainen! Oikea minäni haaveilee 17 neliön kodista ja syö pinaattilettua!

Joku kysyy tietysti, että miksi et toteuta tuota vitoskohtaa NYT, onko sun miehelläsi jotain hoitsuja vastaan. No ei kai, mutta tuo vitoskohta on suoraan yhteydessä ykköskohtaan! En VOI alkaa opiskella nyt, kun lähimpään koulutuspaikkaan on se 40 kilsan matka. Ensinnäkin uskon jo bensakulujen tekevän melkoisen loven kukkaroomme. Ja siksi toisekseen ei mun romurautani ole maailman luotettavin. Mutta JOS siis olisin absoluuttisen yksin, niin tietysti yrittäisin toteuttaa tuota vitosta elämällä jossain suuressa kaupungissa!

Tuo kolmoskohta on taloudellisesti [mun 'tuloilla', eli 0 euroa!] aika merkittäväkin. Tavallaan on kamalaa aina olla huolissaan, että mitäs kulunkia möksästä NYT tulee [siitä tulee aina jotain!] kun en edes viihdy siellä! Parhaimmillaankin siellä oloni on alistunut ja 'kestän' sen vain. En nauti siitä! En tosiaankaan saisi paljon tuosta itikoitten kansoittamasta paikasta, mutta se vähäkin tietysti auttaisi [jos siis olisin absoluuttisen yksin!] pääsemään alkuun jossain isossa kaupungissa, eli siis maksamaan vuokran yms. Mies vaan pitää tuosta kesämöksästä ja hän sinne haluaa. Mulle siellä olo on masentava elämys. Tässä Muori astuu kuvioon mukaan: MIES ymmärtäisi hyvin, jos tahdon jäädä kotiin.. mutta Muori mäkättäisi siitä! En tajua miksi! Hän itse ei ole koskaan siellä viihtynyt! Eikä hänellä ole siihen osaa eikä arpaa, koska 'perimme' sen Isukilta. Muori ja Isukkihan olivat eronneet, eikä Muorilla ole osuutta möksässä.

Mua harmittaa se, kuinka Muori nuoruudessani dominoi kaikkia mun ammatinvalintahaaveita! Kadun tosi paljon, että en pyrkinyt suoraan peruskoulusta sairaanhoito-opistoon. Siihen aikaan se oli mahdollista. Peruskoulutodistukseni oli vielä niin hyvä, että olisin varmasti päässytkin. En tajua sen valkolakin lumoa - tyhmää! Muorin mielestä sairaanhoitajat joutuu tekemään 'inhottavia' asioita, eikä minusta olisi siihen. Mutta en saanut edes tilaisuutta yrittää! Itse uskon, että olisin kyllä tottunut, silloin nuorena kun sitä on muutenkin niin joustava.

No semmoista.. Joskus on mukava miettiä sellaisia vaihtoehtoisia elämiä itselleen. Vaikkeivat ne koskaan toteutuisikaan. Mies esim. inhoaa Helsinkiä ja ajatustakin siellä asumisesta.

6 kokonaista vuorokautta ...

.. MÄSSYilyyn! Ja nyt kävikin mielessäni, kun luin MeNaiset: leipoisinko New York cheesecaken? Siinä oli ohje.. Sopisi todella hyvin tällaiselle rahkafanille kuin minä! Viime aikoina on tehnyt mieli todella paljon kaikkea rahkaa.. Leikkasin jo sen ohjeenkin talteen, eli aika vahva aikomus tässä on! :) Leikkasinkin huolella.. Joskus mulle tulee sellainen pakkomielle, että on leikattava joku resepti talteen kauhean huolellisesti, niin, että siinä oleva kuva tulee kokonaan mukaan ja koko resepti on mahdollisimman säännöllinen neliö tai suorakaide. Taidan olla hiukan hullu! :(

Mut saa ampua, jos..

Äetmuorin kanssa puhelimessa oli taas SESSIOT! Joten aloin tässä miettiä mitkä hänen ominaisuutensa saavat mut raivoon ja miksi! [Sanon siis vielä kerran, että EN riitele Muorin kanssa, en näytä edes suuttumusta - päätin silloin kun muutin kotoa, että nyt kun asumme niin kaukana toisistamme + näemme harvoin, niin en halua pilata sitä tappelulla. Eli siis Muori se on, joka mekastaa mulle.. itse YRITÄN pysyä rauhallisena + järkevänä.]

1. Muori ei ole milloinkaan väärässä. Silloinkin kun hän on väärässä niin hän on oikeassa.
2. Muori ei anna minkään tosiasian tai toisaalta faktatiedon puutteen vaikuttaa näkemyksiinsä.
3. Muori on kärsimätön eikä jaksa kuunnella muuta kuin omaa ääntään.
4. Muori ei itse tajua sitä vahinkoa jonka hän on saanut aikaan lähimpiensä keskuudessa.

Ja nyt, jos musta tulee tuollainen niin annan luvan ampua itseni! :(

Tajusin tässä äskettäin, että Siukkuhan käyttää ihan samaa menetelmää kuin mä Muorin kanssa! :) Nimittäin juttelee merkityksettömiä, neutraaleja juttuja. ;) Muori joskus mulle kertoo Siukun juttuja ja hän kertoo paljon heidän kahdesta kissastaan ja niiden kujeista. Ihan kuten minä on Siukkukin yrittänyt kai keksiä UKKOSENJOHDATTIMEN..! Puhu kissoista + älä puhu tärkeistä asioista = ei riitaa.

Tavallaan tosi sääli ettei kumpikaan meistä Muorin tyttäristä voi uskoutua äidille edes vähimmässäkään. :( Olisi mukavaa, jos äidin kanssa voisi olla edes hiukan kaverillinenkin suhde. Ei aina vain se, että hän käyttää valtaa, ylhäältäpäin hyväksyy tai hylkää [useimmiten hylkää] tekemisemme. Juuri se haluttomuus päästää muita omalle tasolle on yksi syy siihen miksi Muori ei sitten saakaan kuulla elämästä niitä tärkeitä asioita.

8 kokonaista vuorokautta -

- - herkkuiluun! :) Kyllä se taas aika paljolta tuntuu. Olen jo vähän koettanut mietiskellä leipomista - olisikos nyt sen rahkapiirakan aika, jonka viimeksi kinukakulla korvasin? Vai kääretortunko tekisin?

Oksetuksia

Herkuttelu tuli herkuteltua. En oksentanut, mutta läheltä piti! Eka oksetus tuli lauantaina, MÄSSYn ekana päivänä. En tajua miksi semmoinen olo tuli.. en ollut syönyt mitenkään kauheasti. Ja sitten menimme Mäkille. Otin ihan sen tyypillisen annokseni ja voi itku, oksettava olo tuli! :( Niin vahva se oksetus oli, että mietin [kun olimme lähteneet syöttölästä ja istuimme autossa] että jos oksu tulee, niin se tulkoon sitten mun takille. Kun ajattelin etten KESTÄ näin julkisella paikalla miehen pysäyttävän autoaan ja minua laattaamassa tien poskeen! :( Mies kyllä sanoi, että jos oksu tulee, hän pysäyttää ja voin mennä tien varteen. Mutta ei sitä nöyryytystä kestäisi! Varmaan ihmiset ajattelisivat että tuo on niin KÄNNISSÄ tai kankkusessa, että puklailee siksi! Kauheaa sekin olisi, jos joku tuttu vaikka sattumalta näkisi sen..! :( Alkaisi juttu kiertää. 'Se on paitsi TYÖTÖN LORTTI myös oksenteleva JUOPPO..'

Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!

Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.

Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.

Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä

Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.

Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.

Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!

Jemmari

Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!

Mitä saa maksaa henkinen hyvinvointi?

Kasvoin sellaisessa kodissa, jossa näkymättömillä asioilla ei oikeastaan ollut arvoa. Meillä kaikki arvokas oli rahalla mitattavaa. Mietin sitä tänään tosi pitkään, kun mietin tätä uutta suunnitelmaani pistää nokka useammin kodin ulkopuolelle. :) Mietin sitä, että siihen menee rahaa, kun ajaa Pikku Kaupunkiin tai Isoon Kaupunkiin, mutta OLO on oikeasti ihan erilainen, kun on piiskannut itsensä liikkeelle vaikka ihan vaan ikkunaostoksille.

Mitä siis henkinen hyvinvointi saa maksaa? Onko oikeasti tuhlausta 'viskoa' rahaa bensaan, vaikka kerran viikossa että pääsee kaupunkiin ihmisten keskelle?

Meillä kotona kaikki puheet 'henkisestä hyvinvoinnista' nyt muutenkin olisi naurettu penkin alle tai sitten niitä olisi pilkattu. Meillä Äetmuori on ainakin sitä mieltä, että kaikki terapiat, itsehoidot, yms. mielialalääkkeet ovat nykyajan hömpötyksiä, eikä niihin pidä yhtään lähteä mukaan. Muori kuitenkin enemmän kuin moni muu TARVITSISI jotain lääkitystä, koska hänellä oikeasti on ongelmia. Mutta itse hän ei sitä näe tai tajua. Eikä kukaan elämäänsä arvostava ihminen mene Muorille ehdottamaan psyykkaria tai jotain lääkitystä, silmillehän se tulee.

Vieläkin kun kirjoitan sanat henkinen hyvinvointi, niin tunnen jotain epämääräistä noloutta. Niin kuin puhuisin kakka- tai pissa-asioista.

Oikeastaan on aika hullua, että tavallaan juuri tuon meikäläisten asenteen vuoksi voi olla että meillä on ollut niin paljon 'onnettomuuksia'. Jos Muori olisi saanut apua ongelmiinsa ja neurooseihinsa, niin ehkä hän ei olisi turvautunut alkoholiin silloin ennen. Ja jos Muori ja Isukki olisivat suostuneet edes harkitsemaan jotain pariterapiaa/perheneuvontaa [semmoiselle meidän perheessä on myös aina osoitettu halveksuntaa], niin ehkä he eivät olisi eronneet. Tai ainakin olisivat hoitaneet asiat toisin.

Muorille kaikki on aina ollut niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Isukki 'petti', joten se oli sitten siinä. Hän ei kai hetkeäkään viitsinyt miettiä Isukin syitä. Tai nähdä sitä asiaa jonain muuna kuin ITSEENSÄ kohdistuneena loukkauksena. Äetmuori on kauhean ylpeä siitä, että hän periaatteidensa vuoksi on valmis potkimaan ihmisen kuin ihmisen pois elämästään. Itse en enää jaksa sellaista ihailla, se tuntuu pikemminkin kauhean kovalta. Ja siltä, että rakkaus on kovin ehdollista. Sitä jatkuu vaan niin kauan, kun toinen ei tuota pettymystä.

Minusta sellainenkin näkymätön arvo on kuin henkinen hyvinvointi! Ja sen rahallista arvoa, ja mitä se saa maksaa - sitä on vaikea arvioida, ellei jopa mahdotonta! Ja siksi aion sallia itselleni sen, että kerta viikossa on lähdettävä johonkin liikkeelle, juotava vaikka kuppi teetä kahvilassa tai kierreltävä kaupungissa.

Kotona henkinen pahoinvointi oli laiskan tekosyy ja selittelyä epäonnistumiselle tai vältellyille tehtäville. Minä en halua ajatella niin.

Syömisestä turvaa haen

Hassua kun oikein MIETTII tekemisiään ja mielihalujaan, niin aina löytyy syy esimerkiksi haluun vetää itsensä ähkyyn. Kun semmoinen esiintyy, niin silloin mulla on usein joku paineita aiheuttava asia mielessä, joku ahdistus tai pelko. Se menee ihan näin, 1-2-3. Ketjua kolmosesta ykköseen on helppo seurata, jos yrittää! Itse olen miettinyt sitä enemmän ja enemmän lääkkeille alettuani.

Kun koen itseeni kohdistuvan paineita tai arvostelua, jotain negatiivista [Muorin tapaaminen/joku hankala sosiaalinen tilanne/suorituspaine], niin nousee MÄSSYhalu. Kun itsensä syö sellaiseksi oikein ähkyksi, niin siitä seuraa ihan fyysinen rentoutuminen ja mielihyvä. Eli oikeastihan sitä silloin hakee rentoutumista itselleen! Edes lyhytaikaisesti. Hyvä hieronta voisi ajaa ihan saman asian!

Mun mielestä syöpöttely ja juopottelu on toisilleen oikeasti aika läheiset sukulaiset. Sen olen tässä nyt tullut huomaamaan. Itse en ole viikkoihin ottanut edes viinilasillista. En oikeastaan halua edes sitä 'yhtä', koska en pidä siitä vähän sekavasta ja tyhmästä olosta, jonka siitä saa. Tietysti se myös rentouttaa..

9 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluihin. :) Juhlaan! Olen todella iloinen siitä, että viime aikaiset herkkuiluni ovat olleet sittenkin aika maltillisia verrattuna joihinkin aikaisempiin! :( Kaupoissakaan ei tule hamstrattua entiseen tahtiin, kun joku järki sanoo: 'et jaksa tätä kuitenkaan!'. Vatsan rajallisuus on realiteetti, sen on kai alkanut hyväksyä.

En tiedä oikein mitä leipoa seuraavassa herkkuilussa. Mies joutuu semmoiseen paksunsuolen tähystykseen [YÖKS! voi raukkaa!] ja hänen pitää kai n. viikkoa ennen sitä alkaa vähän muuttaa ruokavaliota. Joten voi olla, että leivon jotain enemmän omaan makuuni, jotain sellaista, jota hänen ei ainakaan tee mieli ahmia vaan syödä kohtuudella. Mies on muutenkin ollut mörkkinä, paino on taas tasan 100 ja se ottaa häntä päähän.

Kaukaa viisas?

Mässäsin muuten sen Lindtin suklaatirasian.. kokonaan.. jos ei lasketa kahta liköörikonvehtia, jotka syötin miehelle. [En pidä yhtään liköörikonvehdista!] Voisihan tuostakin masentua, mutta ei siinä boksissa ollut kuin 250 grammaa ja kun kahdessa päivässä sen söin, niin se tekee 125 grammaa per päivä. Ei siis ihan niin hirviömäistä kuin on joskus ollut. ;) -Mutta toisaalta meni siitä Wienernougat-rasiastakin jo puolet.. heheh.. Taitaa olla parempi olla laskematta grammoja!

Nyt mua surettaa seuraavan herkkuilun tulo, kun haluaisin siihenkin tuon Lindtin rasian! Ja se tarkoittaa, että mun pitäisi mennä käymään siellä samassa karkkikaupassa, josta tuo ostettiin.. kun siellä on komea ALE! Mutta siinä on ongelma! Se kauppa on Isossa Kaupungissa ja mun pitäisi ajaa sinne itse.. enkä ole ihan varma siitä osaanko sinne kumminkaan! Se ajojärjestely siellä on päin peppua! Jos lähden sinne jyräämään romuraudallani ja ajankin harhaan? Ei muuten olisi eka kerta kun mulle käy niin!

Ehkä pitäisi vaan ottaa se romurauta ja yrittää ajaa sinne kauppaan. Pitäisi melkein tehdä se mahdollisimman PIAN, koska ei niitä rasioita ollut siellä montaakaan! Joku toinen suklaa-ahma voi muuten ostaa ne pois. Pitäisikö ehdottaa miehelle ensi viikonloppuna sinne menoa? Vai mennäkö itse, sen kun tietäisi. No, mietin vielä! :)

Laiskamato on puraissut!

Olen pitkään suunnitellut vaatteitten myymistä huuto.netissä, mutta kun en jaksa alkaa digikuvata niitä. :( Ja laatia kuvauksia. Mutta jos saan itsestäni irti, niin sitten muuten lähtee halvalla, kun en oikeasti halua muuta kuin tyhjentää kaappeja. Mulla on liikaa vaatetta, vaatehuone pursuaa! Ja kuitenkin olen huomannut, että oikeastaan on muutama sellainen suosikkivaate, joita käyttää tosi usein. Monet muut on siellä vaan tilaa viemässä.

Senkin olen huomannut, että en oikeastaan osaa olla jossain hippihenkisessä vaatteessa, jossa on jotain "jalokivi" riipellyksiä jne. En vain osaa, en tunne oloani yhtään itsekseni silloin ja päädyn vaan hypistelemään semmoista asua koko ajan kun käytän sitä. Toinen juttu, joka ei ole mun juttu ovat KUKKAKUOSIT. Joku kukkamekko näyttää aina niin ihanalta, että sorrun sellaiseen, mutta sitten huomaan etten oikeastaan viihdy siinä yhtään. Nytkin mulla on kaksi sellaista mekkoa. Ei niitä tule käytetyksi, vaan tilaa vaan vievät vaatehuoneessa. Keräykseen en raaski viedä, kun ne kuitenkin olivat aika arvokkaita ja lisäksi omalla tavallaan tosi hyvännäköisiä ja harvoin käytettyjä.

Puhelimessa Muorin kanssa

Soitin tänään viikottaisen velvollisuuspuhelun Äetmuorille. 36 tuskaista minuuttia [katsoin sen ajan puhelimestani]. Mua ärsyttää tajuttomasti tuo Muorin hysteria erilaisten sairauksien kanssa. Kuinka ei saisi mennä kauppoihin tai kaupungille, ettei tule sikainfluenssa! Muori oikeasti ajattelee, että aina kun joku tautihysteria on median toimesta lietsottu, niin sitten pitäisi lakata elämästä! Pitäisi vain olla kotona ja purra sormiaan ja odottaa pahinta! Ihan sama vaahtoaminen oli lintuinfluenssan kanssa.

Tiedän sen että hän on "vain" huolissaan, mutta ei sellaista ole kovin kiva kuunnella. Muorin mielestä tällaiset ihmiset kuin minä ovat 'typeriä' - eli siis ne, jotka eivät ala hysteerisiksi. En mä ole koskaan varomaton ja yleensä huolehdin tosi hyvin käsihygieeeeeniasta, koska inhoan flunssia, mutta en myöskään ala hamstrata kotiin paniikkivarastoja [säilykkeitä, pussikeittoja, hengityssuojaimia yms.] ja odotella pahinta.

Tavallaan harmi kun hänellä ei ole parisuhdetta. Jos olisi, niin ehkä hänellä säilyisi joku suhteellisuudentaju noissa peloissa. Nyt vasta oikeastaan viime vuosina olen huomannut, miten PELOISSAAN Muori on, miten tolkuttoman pelottavana hän näkee muun maailman, täynnä pelkästään vaaroja. Ja muut ihmiset sitten, pelkkiä pettureita ja pahantahtoisia, kehenkään ei voi luottaa -paitsi 'omiin ihmisiin' ts. perheeseen. Mitä nyt siitä, että oma kokemukseni on toinen.. perheeltä en ole vaikeina aikoina saanut tukea tipan tippaa, vierailta ja ystäviltä sitä enemmän.

Tänään Muori kertoi kiintoisan lapsuusmuiston. Kuinka hänen veljensä [enoni siis] oli kävellyt unissaan joskus lapsena ja oli ihan kotinsa ulko-ovesta päätynyt kerrostalon rappukäytävään. Kun ovi oli mennyt selän takana kiinni, niin siihen hän oli herännyt. Eno sitten oli soittanut ovikelloa.. ja Vaarini oli postiluukusta vain huutanut, että kuka siellä! Vaikka kyseessä oli kerrostalo, jonka alaovi oli öisin kiinni! Eno oli siihen sopertanut, että "minä"! Ja Vaari oli ollut että "kuka minä??" Täytyi oikein kunnolla nimellä tunnistautua, ennen kuin Vaari avasi oven.

Aina ennen kuvittelin K-mummin vain olevan sellainen elämään pelolla suhtautuva, mutta taisikin koko perhe olla samanlainen Vaaria myöten! Ja muuten enoani neuroottisempaa ja hermostuneempaa ihmistä saa hakea, he ovat siinä suhteessa Muorin kanssa ihan samanlaisia! Vaikka Muori aina kiistää sen, että he olisivat..

Häät hirviön näkökulmasta

Olimme miehen serkun häissä. Mitähän tuohon sanoisi? Ihmettelen jos oikeasti oli hääsuunnittelijaa käytetty, niin kuin sanoivat. Missään sitä ei nimittäin huomannut - häät olivat tismalleen samanlaiset kuin kaikki muutkin häät miehen suvussa. ;) Olisi siis ainakin rahaa säästynyt jos olisi jättänyt koko suunnittelijan pois, kun ei siitä sitten mitään hyötyä ollut.

En ole varma pidänkö tästä nykyisestä suuntauksesta, että koko hääjuhla on koordinoitu kuin joku kuviokellunta. Bestman sitten joka viiden minuutin välein 'tiedottaa' tuosta tai tästä asiasta. Kun se oli tapahtunut pari kertaa, niin vielä hymyilytti, mutta mitä pitemmälle ilta eteni niin sen ahdistuneempi olo tuli. En tiedä tekikö pestmän sen tarkoituksella, oliko se huumoria vai oliko se vahinko, kun hän käytti toistuvasti ilmaisua 'saatte'. "Nyt saatte hakea toisen kierroksen ruokaa.." "Nyt on hääkahvin ja kakun aika, ensin aloittaa morsiuspari perheineen [älä, ihanko totta???] ja sitten saa hääväki mennä pöytäkunnittain ottamaan.."

Huomasi aika tarkkaan, että kyseessä oli kahden perfektionistin juhla. Siinä ei sinänsä ole mitään PAHAA, eikä se tarkoita että nuo häät olisivat olleet jotenkin epäonnistuneet - päinvastoin uskon tulevaisuudessa miehen suvun viittaavan niihin 'onnistuneina häinä', mikä siis tarkoittaa juuri sitä että ne ovat tismalleen samanlaiset kuin muillakin ja että on O H J E L M A A eli juuri sitä bestmanin juontoa ja puuduttavia 'tietokilpailuja' tyyliin "tiesitkö mitä morsian-maija sanoi sulhas-sepolle heidän tavatessaan 12. kertaa Pihtiputaan juna-asemalla?" Hoh-hoijaa. Kun on kaksi A4-arkkia tuollaisia kysymyksiä pohtinut, niin jotenkin tuntuu kuin päässä soisi. Sitten oikeat vastaukset käydään läpi puuduttavan hiiii-ttaaaass-tttiiii...

Jaa, ja nyt tietysti joku läskipää sanoo että 'olet vaan kade'. Vaan enpä ole. Olen ollut aika monissa häissä elämäni aikana, parhaimmat niistä ovat mielestäni olleet serkkuni häät vuonna -91 ja sitten erään ystäväni häät vuonna -94. Huonoimpia häitä en osaa sanoa, en ole tainnut sellaisissa ollakaan. Häissä on aina kaunista se, että ihmiset edes YRITTÄVÄT sitoutua toisiinsa. Ei siihen tietenkään välttämättä mitään avioliittoakaan tarvita, mutta mun mielestä se on kaunis symbolinen teko. Ja pääsääntöisesti morsian ja sulhanen ovat nuoria (20-35 vuotta kai on se ikähaitari noin keskimääräisissä häissä) ja kauniita.

Mitä vanhemmaksi tulen niin sen huonommin vain kestän sellaista täydellistä välittömyyden puutetta, joka joissain ihmisissä on. Se että mennään kuviot läpi hampaat irvessä. Tuolla vihittävät olivat kolmekymppisiä, tavallaan ihmettelin että he halusivat häät joita voisin kuvitella kaksikymppisen toivovan. Siinä iässähän on tärkeää se prinsessamekko ja häätietokilpailut ja muut kisailut. Ehkä kestää aika kauan ennen kuin hääperinteet tästä muuttuvat. Itse uskon niiden muuttuvan, koska ihmiset oikeasti menevät naimisiin aina vain myöhemmin ja myöhemmin ja unelmat muuttuvat vanhetessa.

Saimme taas oikein kunnon ällistelyt osaksemme, kun lähdimme 'jo' klo 22. Sitä ei koskaan lakata ihmettelemästä, että miten me emme viihdy koskaan pitempään. Meillä vain oli aika pitkä matka takaisin ja jos nyt suoraan sanotaan, niin ei ole aina hurjan helppoa seurustella ihmisten kanssa, joita me miehen kanssa on edellisen kerran nähty esim. 10 vuotta sitten VILAHDUKSELTA. Ei ole paljonkaan merkityksellistä sanottavaa. Siinä sitten vaan listataan läpi ihmisten jälkikasvun syntymävuodet ja koulunkäynnit ja vanhemman polven sairastelut ja krempat.

Muuten: ei yhtä ainutta kysymystä työtilanteesta. ;) Sen lasken aika isoksi plussaksi lauantaille! Hih, taisivat sittenkin olla yhdet parhaimmista häistä joissa olen ollut. ;)

Mies syöttää hirviötään

Olimme miehen kanssa Mäkkärillä tänään. Söin Chicken El Maco-aterian, se on suosikkini. Sitten menimme yhteen karkkikauppaan ja kas, siellä oli Lindtin sukulaatirasia alessa. Alle viisi euroa! No, mies sitten sanoi, että ostetaan tuo sulle. :) Ja ostimme! Aloitin sen heti ja on tainnut jo puolet mennä.. :( On se vain niin hyvää!

Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan kuin 'Marttyyrit'. Se on ranskalainen kauhuelokuva ja varoitan vaan: se oli tosi syvältä. P-ka. Ei kauhea, ei järkyttävä, vaan vain tosi järjetön ja kyllästyttävä tekele. Muka 2 ihmistä on pyörtynyt sitä katsoessa, mutta mä uskon että joko ne ovat sammahtaneet IKÄVYSTYMISESTÄ, tai sitten se on joku mainoskikka. Ei pyörryttänyt tätä tyttöä, ei sitten tippaakaan. Jos tahdot ikävystyä kunnolla, niin osta vaan mokoma. Siinä meni 15-16 euroa ainakin meillä ihan taivaan tuuliin. Hulluja olimme kun ostimme, mutta se oli HERÄTEOSTOS.

Sitten vielä sen verran sanon, että kuten ajattelinkin ei Maraboun Digestive ole yhtään niin hyvää kuin Fazerin keksicrisp. Jotenkin en pidä Maran maitosuklaasta, se on liian vaaleaa tai makeaa! Ja se keksi siinä on liian isoa rouhoa mun makuun! Fazulla se on parempaa, sellaista murumaista. Kyllä Maran Diggeäkin silti syö, en sitä sano, mutta en osta toiste.

Hääsuma!

Aika kumma juttu, ensi viikonlopusta on kai tulossa aika monia hääjuhlia sisältävä! Nimittäin opiskelukaverini on myös menossa häihin - ei näihin samoihin kuin minä! - ja Siukku sanoi miehensä suvussa myös olevan jotkut häät! Mikäs siinä ensi viikonlopussa on niin kummallista, onkos päivämäärässä joku magiikka? Vai olisiko vain sitä, kun on perinteinen loma-aika [heinäkuu siis] ja ihmiset saapuvilla?

Kaivattu hetki lähestyy..!

Mutta ei häähetki, vaan MÄSSYN aika! :) Eletään nimittäin jo sunnuntaita.. voin siis sanoa, että enää 6 kokonaista vuorokautta herkkuiluihin! Olin tänään käymässä yhdellä kirpputorilla, jossa myydään myös kaikkea muuta halpisjuttua. Näin sielläkin kaikkia herkkuja.. Aloin himoita niitä, mutta en hamstrannut! Muttei sitä toisaalta tiedä menenkö sinne uudestaan vielä ensi viikolla ja sitten saatankin sortua ostamaan. Siellä oli aika jännän näköisiä vohvelijuttuja. suklaisen ja vaniljaisen näköisillä täytteillä. Siis kaksi täytettä aina vohvelissa.. se vaikutti kivalta. Ehkä niitä voisi ostaa. Sellainen pussi niitä täytevohveleita maksoi vain euron, joten ei tulisi kauhean kalliiksi. Ja mieskin saattaisi pitää niistä.

Kuinkahan paljon MÄSSYSSÄ on peräisin lapsuudestani. Kun olin lapsi, niin Äetmuori saattoi tehdä melkein litran vaniljavanukasta sellaiseen kannuun ja sitten kun tulin koulusta, niin hän iski sen pöytään. Se oli tavallaan aika kumma juttu, koska RUOKAA hän ei laittanut, eikä leiponut. Se vaniljavanukas oli oikeastaan ainoa hänen itse tekemänsä juttu, jota hän tarjosi. Ja runsaasti! Aika usein se oli paakkuista, mutta söin sitä kyllä. Vaniljaiset jutut on yhä suosikkejani. En siitä kuitenkaan lihonut, koska olin tosi liikkuvainen lapsi ja teini ja ruoalle en ole koskaan ollut ahnas. Mulle vaan nampit on olleet tärkeitä, ja oma makuni poikkesi niin paljon Muorin mausta, ettei kotona oikein päässyt norsuksi asti paisumaan.

Vieläkin joskus Muorin syömistä pohtiessani mietin MIKSI. Miksi joku haluaa kasvattaa massaa niin hullulla tavalla, eli mättämällä voita leivän päälle sentin kerroksen ja syömällä jotain grillimakkaraa. Kun omat makutottumukseni on niin erilaiset. Tulen arkisin ihan hyvin juttuun vaikka jollain kasvispihvillä tai keitolla.. ja INHOAN runsaasti voideltuja leipiä! Itse asiassa en enää varmaan osaisi syödä voita/margariinia ollenkaan. Niin monet vuodet olen ollut irti siitä ja kaupoissa on kuitenkin kaikkia pikkelssejä ja tuorejuustoja, jotka maistuvat niin paljon paremmalta kuin voi.

Kai me ihmiset sitten ollaan tosi, TOSI erilaisia. Muorille se voi ja voilla voideltu pulla [!] ovat niitä isoja juttuja. Mulle ne ovat ällötys. Muorissa huomaa hänen oman äitinsä, K-mummin, ruokatottumukset ja lapsuuden opit. Osaan kuvitella K-mummin sodan jälkeen oikein riehaantuneen, kun sai vehnästä ja voita. Varmaan hän se oli, joka opetti Muorin voitelemaan pullansa. K-mummi oli kuitenkin sodan päätyttyä vielä nuori ihminen, 25-vuotias, ja varmaan kaikki se kieltäytyminen makeista oli ollut vaikeaa.

Sivuraiteella sukumuistellen

Ihan hullua joskus ajatella K-mummia 25-vuotiaana, kahden lapsen äitiä joka oli joutunut evakkoon ja jännäämään kuollakseen, että tuleeko mies sodasta kotiin vai ei. Ja Vaari vielä haavoittui tosi pahasti, kaksikin kertaa. Jos Vaari olisi kuollut, niin en osaa kuvitella kuinka kehnosti asiat olisi olleetkaan. K-mummin kanssa nimittäin asuivat myös hänen nuorempi siskonsa ja heidän äitinsäkin vielä. Kuinka olisi mahtanut elatuksen kanssa käydä, jos ei olisi ollut miestä taloon palaamassa. K-mummin perhe menetti ihan kaiken sodassa, yhdessä vaiheessa he asuivat kolme naista evakossa yhdessä ainoassa kamarissa jossain maatalossa.. Joka oli niin pieni, että kun kolmen naisen makuupaikat oli lattialle levitetty, niin siellä ei mahtunut kävelemään enää ollenkaan.

K-mummin äidistä oli apua lastenhoidossa, mutta osaan kuvitella että hän oli taakkakin myös. Millaistakohan heidän elämänsä oli sodan jälkeen, kun K-mummi sai miehensä takaisin [joskin haavoittuneena, osittaisena sotainvana ja tuurijuoppona] ja kuitenkin se perhe-elämä oli oman äidin kanssa samassa taloudessa oloa. Samalla tavalla muuten Isukin äiti joutui elämään appiukkonsa kanssa samassa taloudessa, eikä ollut helppoa. Ukkini isä oli aika valittelevainen ukkeli, taipuvainen arvostelemaan Mummoani kauheasti talonpitoon liittyvissä jutuissa. Milloin tuhlattiin polttopuuta ja milloin käytettiin liikaa rahaa ruokaan. Ei varmaan ollut helppoa se elämä.

Ei kuu-kuu-lu kuu-kuu-kautisia

Kuukautiset on taas järkyttävästi myöhässä. Ne ovat sitä aina, kun en ota Primolutteja. En ole vain nyt viitsinyt. Joskus semmoinen pillerin pureminen ärsyttää. Ja joskus uteliaisuus voittaa, sitä haluaa tietää kuinka kauan ne kuukkarit oikein pysyy pois ilman hormooooonilääkitystä. Kerran olin puoli vuotta ilman! No eipä ainakaan tarvitse raskautta pelätä.. ;) Mulla vain on keltarauhashormonin puute, niin se on.

Mikä äitejä vaivaa?!?

Tein blogilöydön! Täällä eräs nainen tilittää äitisuhteestaan. Tuntuu olevan aika vaikeaa ja kamalaakin. Minulla ei ole lapsia, mutta voin hyvin ymmärtää sen miten loukkaavalta tuntuu, jos isovanhemmat (äidin vanhemmat) suhtautuvat välinpitämättömästi tai kielteisesti tyttären lapsiin ja jumaloitsee pojan lapsia. :( Se ei ole tasapuolista!

Mutta ihan sama tilanne oli muuten mun Äetmuorin vanhemmilla: heille äidin veljen lapset (molemmat oli poikia) oli aina niii-iiin ihmeellisiä. Meistä tytöistä he ei paljon piitanneet, ei, vaikka samassa kaupungissa asuttiin monta vuotta. Syy tuohon asenteeseen oli luultavasti aika vanhaa perua, koska K-mummille ja Vaarille mun äiti oli lapsena aina jotenkin toisarvoinen. Äetmuori sai mennä polkupyörää tahtoessaan kesätöihin jo nuoresta, että sai itse tienattua rahat fillariin. Enolle ostettiin UPOUUSI auto, siis ihan pistämätön, tehtaasta suoraan! K-mummi ja Vaari ostivat, maksoivat koko hinnan, eikä pitäneet sitä mitenkään erikoisena. Pitäähän Pojalla Olla!

Mistä h-vetistä se johtuu, että äidit käyttäytyy omia lapsiaan kohtaan niin nurinkurisesti?? Olen tätä miettinyt ja kas vaan kun ei juuri kukaan valita vaikeast ISÄsuhteestaan, tai pahasta appiukosta tms. Useimmiten me naiset ollaan se ongelma, äidit ja anopit. Mistä se johtuu? Vielä jotenkin voisin tajuta ongelmat anopin kanssa, koska se on "perinteinen" vastakkainasettelu.. mutta miksi oma äiti halveksii ja loukkaa tytärtään?

On äitejä, joille oma lapsi on maailman paras. Itse sain Muorilta kuulla jo teininä olevani ihan kelvoton verrattuna kaikkiin ystäviini. Kaverini olivat nätimpiä, hoikempia, fiksumpia. Nyt kun katson vanhoja kuvia, niin tekisi mieleni RAIVOTA! Muorin puheet olivat suoraan keitetystä lampaanpäästä! Ja sitten se, kun Muori sanoi suoraan, että mies on mulle ihan liian hyvä, en "ansaitse" häntä. Se sattui. Muori myös uhkaili aina joskus kertovansa miehelle suoraan millainen minä "oikeasti" olen. Ihan kuin mies ei mua tuntisi, kun on yhdessä eletty ja oltu! Muorin mielestä olen oikeasti vähän hullu ja tyhmä ja omituinen. Kai sitten olen myös ovela, kun olen onnistunut 'salaamaan' nämä ominaisuudet mieheltä? Huh huh..

Miksi vahinko kiertää? Vaikeasta äitisuhteesta kärsinyt siirtää kaikki ongelmansa eteenpäin eikä mikään muutu. Onneksi jotkut oikeasti haluavat ja VOIVAT katkaista ketjun ja ponnistelevat niin tehdäkseen.

Joku psykiatri sanoi jossain julkaisussa, että naiset tulevat HYVIN USEIN valittamaan äitisuhteistaan. Äiti on joko kylmä, tuomitseva, vihamielinen tai jotain muuta. Mä en tiedä onko tämä vain suomalainen piirre, vai onko se muuallakin. Harva mies isästään isommin jauhaa.

En tajua mitä iloa joku nainen saa siitä, että lyttää omaa lastaan. Mulla oli hirveän vaikea oppia luottamaan esim. mieheen, koska ihmissuhteitani on värittänyt pelko. Pelko siitä, että yhtäkkiä kaikki muuttuu, ennen ystävällinen ihminen alkaa syytää suustaan järkyttäviä loukkauksia, että yhtäkkiä saan kokea ääretöntä halveksuntaa ja kertomiani tuskallisia asioita käytetään väärin. Tällaista oli mun lapsuus ja nuoruus ja ajattelin että kai se sitä on hamaan kuolemaan! Mutta onneksi ei ollut! Huomasin että miesten kanssa peli oli reilumpaa. Otettiin ja jätettiin, mutta ihan kuin järkevät ihmiset kuitenkin. Huomasin myös että ystävien kanssa ei onneksi ollut sitä rajua kohtelua, jota Muorilta sain. Muori opetti, ettei ystäviin voi luottaa. Vain HÄNEEN voi ja ehkä hiukan muuhun perheeseen. Mutta itse opin, että vaikeuksissa ollessani juuri ystävät olivat niitä, jotka oikeasti oli mun tukena! Perheeltä en saanut mitään muuta kuin tuomitsemista ja loukkaamista.

Isukki luultavasti olisi halunnut, että olisi voitu tukea enemmän.. mutta Muori on se, joka perhe-asiat katsoi omaksi oikeudekseen ja reviiriksi. Isukin vika oli siinä, että monien muiden miesten lailla hän antoi periksi ja antoi Muorin huseerata. Hän yritti joskus varovasti sanoa Siukulle ja mulle, että älkää välittäkö siitä Äetmuorista ja sen raivoamisista, mutta itse olen aika herkkä ja ne loukkasi kyllä.

Joskus tuntuu toivottomalta, kun aikuiset ihmiset joutuvat olemaan jotenkin puristuksissa.. kun joku päällepäsmäri huseeraa.. Kallista ihanaa elämää menee hukkaan kun ahdistuu ja stressaa jonkun katkeran vanhan naisen sanoista ja teoista! On helppo sanoa, että älä piittaa. Miten siitä voisi oikeasti olla piittaamatta? Mä en ole niin pitkällä vielä, ehkä jonain päivänä..

Suklis leipoo!

Tein kinuskikakkua! Semmoisen kinujuustokakun, jonka uhkasin tehdä.. Sen verran vaan muuttelin tuota á la Maken ohjetta, että tein kakkuun sokrukakkupohjan enkä siis keksi-voi-seoksesta tulevaa pohjaa. Vispikerman sijasta käytin kuohua ja sitten maustamattoman tuorejuuston sijasta vaniljatuorejuustoa, kun tykkään siitä tosi paljon. ;) Päällyskinuski on vielä tekemättä, teen sen tuossa klo 21 maissa!

Noin viisi (5) tuntia herkkuiluihin. Ihanaa.. Mutta ei ole ihan täysi into päällä. Se on tämä lääkitys!

Pillereistä

Tekis mieli aloittaa uusi meemi. ;)
Mitä lääkkeitä käytät ja mihin tarkoitukseen. Hehehe.. Blogistanissa voisi olla aika paljon ihmisiä, jotka käyttää samoja. Olenkohan itse ainoa Citalopramilla lääkitsevä? Tuskinpa kai.. Mutta jotkut ei ehkä haluaisi luetella lääkkeitään, jotkut voisi HÄPEILLÄ sitä.

Suvussa tapahtuu!

Kummityttö A. ei sitten käynyt ripparia! Hän ei muka ollut pitänyt papista [nuori naispappi] ja oli lopettanut rippakoulun heti parin kerran jälkeen. Mun mielestä asia on ihan OK, mä en itse välitä mistään rippareista [vaikka itse omani kävinkin ihan kiltisti], mutta suku on aika kuohuksissa. Siukun mies H. tulee uskovasta kodista, hänen vanhemmat ovat herätysliikkeessä jne. Joten voi arvata, ettei innostus tästä uusimmasta käänteestä ole kovin suurta siellä.

Äetmuori sanoi, että kyllä A. sen ripparin vielä käy, vaikka sitten ensi vuonna, mutta en olisi niin varma. Siukku nimittäin vähän vihjaili siihen suuntaan, että A. on kokonaan kypsynyt rippikouluun ajatuksenakin. Sitä Siukku ei välttämättä ole Muorille kertonut.

Siukku ja H. olivat yrittäneet lahjoa A:n rippikoulun läpi lupaamalla skootterin lahjaksi, JOS ripille pääsee. Nyt ei pääse ripille, mutta skootterin saa silti.

Minua lähinnä jäi ihmetyttämään se, kun sanottiin että A. oli itkien mennyt rippariin ja itkien siltä tullut pois. Minusta se on aika vahva reaktio. Johonkin. Ei välttämättä pappiin [kukaan muu ribarilaisista ei valittanut], mutta ehkä ikätoverien kiusaamiseen. Olen ennenkin epäillyt, että A. on kiusattu. Merkit viittaavat siihen suuntaan, itkien oli leirikoulustakin tullut pois. Joskus säälin kummityttö A:a, hän elää niin erilaista elämää kuin mitä itse elin teininä. Esimerkiksi iltarippis, jonka kävin.. niin ne tosin pitkät kävelymatkat sinne olivat melkein parasta! Mentiin muutaman tytön joukolla ja hauskaa oli. Mutta A. ei kävellyt, Siukku vei ja haki hänet aina autolla! A:lla ei ole ystäviä, joiden kanssa kävellä. :( Joskus mua inhottaa se, kun Siukku esimerkiksi ei suostu harkitsemaankaan sitä vaihtoehtoa, että A:a kiusattaisiin. Luin juuri aika järkyttävän tilaston.. leijonanosa kiusatuista ei KOSKAAN kerro kenellekään aikuiselle kokemuksistaan! Kiusattu voi tuntea häpeää tai uskoa, ettei aikuiset voi auttaa ja että puuttuminen aikuisten taholta vain pahentaa tilannetta.

Tavallaan ihmettelen Siukkua siinäkin mielessä, että hän ei kenellekään vaivautunut ilmoittamaan siitä, ettei rippijuhlaa nyt tule. Me olimme jo miehen kanssa alkaneet lahjaa katsella. Sitten sekin, että Siukku oli kertonut Äetmuorille HETI tästä.. ettei A. siis pääse ripille.. mutta H:n vanhemmille ei VIELÄKÄÄN ole kerrottu! Mä en tajua! Sitten Siukku usein marttyyrimäisesti sanoo, että tietää ettei H:n perhe pidä hänestä. Niin.. miksi? Mun mielestä on tavallaan ikävää, että Muori tietää asioista, mutta A:n toiset isovanhemmat eivät sitten saa mitään tietoa mistään. Kun kuitenkin he ovat ihan mukavia ihmisiä, vaikka ovatkin uskonnollisia. Ja he kuitenkin ovat A:n mummi ja pappa. Ei ole kovin tasapuolista, että Muori saa kaiken tietää, mutta toisille isovanhemmille ei sanota mitään.

Joskus oikeastaan tekee mieli sanoa, että jotkut 'miniät' tahallaan pyrkivät eristämään perheensä miehen vanhemmista. En tajua miksi, siis jos miehen vanhemmat on tavallisia normaaleja kivoja ihmisiä! Mä en muutenkaan kyllä Äetmuoria valitsisi uskotukseni, jos siis pitäisi valita anopin ja hänen välillään..!

Hong Kongissa

Tehtiin miehen kanssa pikamatka Hong Kongiin. ;) Noin puolen tunnin mittainen! Hehe, nimittäin Hong Kong-TAVARATALOON! Minä toivoin löytäväni sieltä sellaisia neekerinsuukon tapaisia.. mutta eihän siellä niitä ollut! Honkkarissa on joskus ollut.. ne eivät ole Brunbergin suukkoja, vaan jonkun toisen firman. Ne ovat pienempiä ja hitusen makeampia kuin Brunbergin pusut. Nyt jäi suukot saamatta! Mutta ostimme 2 pääsiäismunaa. ;) Fazerin munia olivat, alennuksessa, 50 centtiä kappale! Pakko oli ostaa, niin hyvä alennus oli..! Minusta oli aika herttaista, että mieskin haluaa säästää oman pääsiäismunansa ensi viikonloppuun, kun mulla on MÄSSY. :)

Mies joskus vähän on huvittunut noista herkutteluistani, mutta jotenkin hänkin on tempautunut niihin mukaan! Siis juuri noin, että säästelee jotain siihen juhlahetkeen. Mun mielestä voi olla niin, että mies VAISTOAA tavallaan sen 'juhlatunnelman', sunnuntaitunnelman, ja sitten tempautuu siihen mukaan vähän tahtomattaankin.

Elämää muovipussissa

Kotona lämpötila on taas noussut muutaman asteen. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää kattoamme, niin paljon aikaa ei tarvita kun kotona on sekä kuumaa että hiton kosteaa. Appiukko sanoi ettei se ole ihme, koska nykytalot on kuin muovipusseja. Ne on vuorattu muovilla ja siksi ne myös homehtuvat helposti. :(

Meillä esimerkiksi on täällä sisällä talvisin kylmä ja kesäisin tukahduttavan kuuma. Joskus suututtaa tämä ilmalämpöpumppuinnostuskin! Ehkä sellaisia ei tarvittaisi jos talot rakennettaisiin viisaammin alun alkaen? Ei ilmalämpöpumppelissa kai periaatteessa mitään pahaa ole, säästäähän siinä lämmityskuluissa jne. mutta sen osto ja asennus on 'aika' kallista puuhaa! Meillä ei ainakaan nyt ole siihen varaa. Joskus kesäisin olemme käyttäneet jotain sellaista ilmankierrättäjää.. se on ihan käsittämätöntä miten paljon vettä [=ilmassa olevaa kosteutta] se kerää joskus ihan yhdessä kesäpäivässä. :( Kun ilmankosteus on huiman korkea niin kaikki muuttuu rasittavaksi. Jumppa ja siivous esimerkiksikin.

Kesäisin sisälämpömittarin tuijotus muuttuu rutiiniksi. Sitä aina katsoo ja miettii että joko pitää alkaa pelastaa suklaita alakerran viileyteen. Meillä alakerrassa autotalli on siedettävämmän oloinen lämpötilan puolesta. Ei nimittäin naurata, jos suklaatit kaapissa menevät ihan löllöksi. :(

Ostoksia

Mies osti mulle eilen kalvopuvun! Se on kuin tuulipuku, mutta pitää tuulen lisäksi myös vettä JA kuitenkin hengittää! Ihmeellä oli kyllä hintaakin komiasti, 59 euroa!! :( Minä en olisi niin kallista ostanut, mutta mies oikeasti halusi. Alkuperäinen hinta siinä oli 155 euroa!!! Oli aika suuressa alennuksessa Prismassa! Mä en siitä alennuksesta niin piitannut, koska jos 155 euroa alennetaan 60 euroon, niin mun todellisuudessa se on sama kuin joku kauppaisi vaikka 600 000 euron tavaraa 200 000 tuhannella. Alennus on suuri, muttei se tarkoita että tavara olisi MUN ulottuvilla!

Mulla ei ole nyt ollutkaan mitään varsinaista 'ulkoiluasua', kun vanhasta petti vyötärö tosi pahasti. Olen aika tumpelo, enkä osaa sellaisia korjatakaan. :( Olen tehnyt kävelylenkit ihan farkuissa tai sammareissa. Ei se mua ole haitannutkaan, mutta se tietysti vähän että kaikki tuuli puhaltaa niistä kyllä läpi. :( Ei silloin viitsi kävellä pitkään.

Miestä huvitti vähän kun mä kauhistelin sitä puvun hintaa! Hänellä itsellään on kaksi kalvopukua, toinen maksoi 150 ja toinen 80!! Joskus sitä huomaa näin työttömänä lorttina, että oma rahantaju on ihan erilainen kuin muilla [työssäkäyvillä] ihmisillä. Esimerkiksi mulle 10 euroa on iso raha. Normaalisti kun menen kirpparille vaateostoksille, niin sillä rahalla saan 1-2 vaatetta itselleni.

Jotenkin vähän hassua, että tuollainen ulkoiluvaate on kallein vaatteeni! Nykyisin ostan kaiken kirpputoreilta, siitä on tullut periaate ja tapa. Tuo kalvis saa sitten olla poikkeus.. tuulipukuja en ole täällä paljon kirppiksillä nähnytkään. Kerran näin kirpputorilla toppahaalarin ja sen ostin kyllä, koska talvilenkkeilyyn sellainen on aika ehdoton.

Suklaatakin tuli hamstrattua! Guylianin tryffeleitä.. valko-, maito- ja tummasuklaisia! Seuraava MÄSSY on sitten odottamisen arvoinen. ;) Siihen on enää 5 kokonaista päivää.

Pikku juttu nimeltä taantuma

Soittelin Muorille silloin torstaina. En tiedä missä todellisuudessa hän elää, ei se ainakaan ole sama kuin mulla. Mainitsin että kahdelta ihmiseltä mun lähipiirissä on mennyt työt alta. Kumpikin on nyt työttöminä nimittäin. Sitähän on sanottu että tämä taantuma/lama tulee viemään n. 75 000 - 100 000 työpaikkaa Suomesta.

Muori reagoi tuohon taas niin tyypillisesti. Hänestä on tyhmää olla yksityisellä töissä, kuten nämä kaksi olivat. Mutta eihän kaikki VOI saada jotain suojatyöpaikkaa valtiolta tai kunnalta! Joidenkin on pakko myös olla yksityisellä. Sitä paitsi viime lamasta lähtien julkista sektoria on leikattu aika raskaalla kädellä.. Ei sitä voi enää pitää varmana, että sieltä mitään työtä saa.

Eniten häiritsi se asenne noiden kahden tilanteeseen "no eihän se nyt ole iso juttu jos noin käy, pankit nykyisin neuvottelee asuntolainatkin niin ettei haittaa vaikka olisi työttömäksi jäänyt". Ehkä Muorin mielestä ei ole iso juttu jos ihminen menettää työn josta oikeasti pitää [kuten kävi molemmille näille ihmisille], mutta voin sanoa että se kyllä TUNTUU taloudellisessa tilanteessa, se sekoittaa elämän kuviot aivan kokonaan! Ja pankit on liikelaitoksia, ei ne loppumattomiin ala odotella lyhennyksiä ja velan maksua.

No ei tuossa sinänsä mitään, huomasinpa vaan taas kerran kuinka vähän myötätuntoa hänellä riittää ihmisille, joille on käynyt huono onni. Hän on vähän kuin sellaista teflonia, ei ole sellaista asiaa jota hän ei selittäisi parhain päin tai josta hän ei pääsisi helposti irti. Kaikkein inhottavimmalla tavalla tämä ilmeni muutama vuosi sitten, kun miehelle rakas isoäiti kuoli. En viitsi siitä jutusta edes alkaa puhua täällä, koska suoraan sanottuna mua karmaisi ja hävetti se, miten vähän Muorille merkitsi edes jonkun läheisen kuolema.. kun kyse vaan oli siitä että hänen mukavuudestaan ei tingitä. Ja ne asiat mitä hän silloin sanoi miehen sukulaisista [jotka hän on muuten nähnyt tasan 2 kertaa, meidän häitä edeltävänä päivänä teellä ja sitten hääpäivänämme]. En tajua miten hän voi suhtautua niin vihamielisesti ihmisiin, joita ei oikeasti edes tunne. Hänellä on niin vähän ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin hän. Kaikki erilaiset asiat ja erilaiset arvot ovat 'vääriä' automaattisesti ja niitä saa pilkata ja irviä.

Huomasin muuten pari päivää sitten asiaa miettiessäni, ettei hän oikeastaan ole pitänyt yhdestäkään Siukun tai mun poikaystävästä/miehestä! Järisyttävä havainto. H. [=Siukun mies] ja mun mies olivat ALUKSI Muorin mielestä aivan ihmeellisiä, mutta sitten kun ilmeni etteivät he täyttäneet Odotuksia [eivät olleet tarpeeksi uratietoisia, eivät asettuneet Muorin tueksi Siukkua ja mua 'järjestykseen' saattaessa, eivät vaan olleet.. no, tarpeeksi!], niin asenne muuttui kuin taikasauvalla olisi heilauttanut. Muori on narskuttanut mulle erinäisiä asioita H:sta ja osaan kuvitella että hän vastaavasti haukkuu mun miestäni Siukulle. :(

Voi mitä elämää!

Nimiriita

Huhtikuu alkaa olla pulkassa. Vanhan nimipäiväni lähestyessä alkaa meillä Äetmuorin kanssa taas se tyypillinen. Äetmuori ei ole koskaan toipunut siitä kun aloin käyttää 1. nimeni asemasta 2. nimeäni. Muutin sen jopa virallisesti. En siis poistanut tuota ekaa nimeäni, vaan järkkäsin vain niin, että se toinen nimeni on nyt virallinen kutsumanimeni. Kun täyttelen virallisia papereita [esim. työkkärissä, krääh!] niin alleviivaan vaan sen toisen nimeni sen merkiksi, että sillä mua kutsutaan.

Muori ei ole mulle antanut sitä anteeksi, että menin muuttamaan juttuja. Hän suoraan sanottuna loukkaantui, eikä suostu kutsumaan mua sillä toisella nimelläni. Hän päinvastoin oikein mielenosoituksellisesti on sanonut, että "xxxx olet ja sellaisena pysyt", sillä selvä. Se on oikeastaan aika kumma, koska Isukin kanssa he antoivat mulle kaksi nimeä. Miksi sitten kastoivat mut kahdella nimellä, jos sitä toista ei saisi käyttää? Muistan vielä Muorin joskus sanoneen, että he halusivat Isukin kanssa antaa mulle ja Siukulle kaksi nimeä molemmille ja että toinen olisi semmoinen kansainvälisempi, jos vaikka muuttaa ulkomaille tai jotain, niin voi sitten käyttää sitä.

Nimijuttu on taas sitä samaa Muorin touhua. Siis sitä, että TEORIASSA hän on ajatellut jotain, mikä käytännössä ei sitten pidä yhtään kutiaan. Teoriassa mun elämä on tietysti mun ja valintani ovat omiani, mutta käytännössä niin ei ole. Muorin on saatava määrätä.

Vanhan nimipäivän lähestyessä Muori sitten aina tekee pointin siitä, että laittaa paketin tai kortin. Ja sitten hän puhelimessa sanoo, että kun hän nyt vaan viettää tätä päivää mun nimipäivänä. Hän tietää, että itse vietän nimipäivää silloin kun on nykyisen kutsumanimeni nimipäivä, mutta hän ei noteeraa sitä. Lisäksi hän on yllyttänyt Siukkuakin, että "älä vaan sinäkään ala käyttää mitään muuta nimeä siskostasi kuin sitä 'oikeaa'".

Muorin mielestä nimeä vaihtavat ihmiset ovat outoja, kummia, tyhmiä. Yksi kaverini vaihtoi nimensä Minnasta Tuuliksi ja siitä Muori sai vettä myllyyn.

Totuus kumminkin on että sekä mulla että Siukullani oli etuniminä sellaiset oman aikansa "muotinimet", jotka saattoivat kuulostaa silloin söpöiltä, mutta nyt ne ovat vähän kuin katsoisi telkusta jotain 70-luvun dokumenttiohjelmaa. Sitä vaan miettii niiden ihmisten kornia tyyliä ja naurattaa kaikki. Lisäksi mulle se etunimi yhdistyi aika keljuihin muistoihin. Halusin tehdä pesäeron muutama vuosi sitten ja siksi aloin käyttää 2. nimeä. Muori ei ole tullut ajatelleeksi, että jos olisin OIKEASTI halunnut, niin olisin voinut luopua kummastakin nimestäni ja ottaa jonkun ihan vieraan, uuden nimen itselleni. Mitä en kumminkaan tehnyt. Kompromissasin.

Mulla kaikissa ratkaisuissa sittenkin aina vaikuttaa se, että mietin Muorin reaktioita. Olen jo kolmikymppinen, silti mietin ja se ärsyttää. Haluaisin olla siinä mielessä vapaa, mutta se on vaikeaa. On vaikeaa olla tajuttoman dominoivan ihmisen perheenjäsen, joka oikeasti haluaa ulottaa sen kontrollinsa koskemaan ihan kaikkea.

Toinen esimerkki on tämä hiusriita. Mä en saisi siis leikata hiuksiani. Olen kolmikymppinen [taas sanon sen], mutta jos tukka lyhenee, niin Muori valehtelematta jauhaa siitä JOKA KERRAN kun tapaamme, moneen kertaan voivottelee, hipelöi tukkaa halveksivasti ja kyselee kaikilta, että eikö olekin kauhean näköinen. Nyt probleemina on se, että olen harkitsemassa nk. pixie cutia. Olen miettinyt tätä juttua pitkään. Pidän hiuksiani enimmän osan aikaa ponnarilla tai oikeastaan nutturalla. Edestä päin näyttää kuin mulla olisi lyhyt tukka. Mitä se oikeastaan enää merkitsisi vaikka oikeasti leikkaisin lyhyeksi? Kokeilun vuoksi! Kasvaahan se takaisin, jos ei miellytä! Ei se ole mikään onnettomuus vaikka joku hiustyyli olisikin erehdys, se ei ole peruuttamatonta. Mutta Muori ei ajattele niin. Hän oikein vuosien päästä saattaa palata siihen, että muistatkos kuinka kauhea tukka sinulla oli silloin ja silloin.

Muorin mielestä tukalla ei saa leikkiä, ei saa kokeilla eri tyylejä, vaan pitää aina olla sama. Se pitkätukkainen tyttö hiukset vapaana. Olin aika ihmeissäni kun näin Muorin nuoruudenkuvan, rippikuva se taisi olla - ja hänellä oli ihan lyhyt tukka siinä. Hän sai kokeilla - mä en saa.

Siukku on pitänyt sen 1. nimensä kutsumanimenä. Me olemme toisaalta niin erilaisia ihmisiä monessakin mielessä. Siukku on paljon enemmän jalat maassa, ei hän muutenkaan alkaisi nimeä muuttaa varmaan missään tilanteessa. Jaa niin no sukunimeä kyllä, kun meni naimisiin. Niin tein tietty mäkin. Mun mielestä miehen nimi oli sointuvampi ja tykkäsin sen luontotematiikasta.

Niin. Älkääs ihmiset kastako lapsianne Helmi Amandaksi, jos ette sallisi sille Helmille Amandan käyttämistä jos tarve niin vaatii! Kastakaa ihan Helmiksi vaan. ;)

Mä olisin oikeastaan aika onnellinen jos saisin nähdä Muorin menevän jonkun psyykkarin luo saamaan diagnoosin. Nimittäin musta oikeasti tuntuu ettei tuollainen kaikkialle ulottuva kontrollintarve, painostaminen ja suoranainen henkinen väkivalta ole normaalia. Mutta en tiedä tarpeeksi psykologiasta tietääkseni millä termillä tuollaista ihmistä kutsutaan! Jotkut ihmiset pehmenee vanhetessaan, mutta ehkä se koskee enemmän miehiä? Mun suvussa ainakin on niin. Mutta Muori ei ole pehmennyt, päinvastoin hän muuttuu aina vain vaikeammaksi ihmiseksi kun aikaa kuluu.

Mietin vieläkin sitä pixie cutia. Millon ihminen on niin aikuinen että saa päättää hiustyylinsä itse? Pitääkö aina, ihan kaikessa, yrittää miellyttää muita? Mä olen tehnyt niin koko elämäni ainakin mitä ulkonäköön tulee. Mieskin tietty tykkää pitkästä tukasta [kuka mies ei tykkäisi], mutta toisaalta hän antaa mun kokeilla. Ja hän tykkäsi siitä kun mulla oli polkka. Mun mielestä polkka oli itselleni vähän niin kuin huonoin hiustyyli, koska se oli niin pitkä, että sen laittaminen vaati taitoa, mutta niin lyhyt, ettei sitä saanut kiinni. Mieluummin ottaisin joko tämmöisen tukan kuin mulla nyt on, tai sitten ihan lyhyen. Polkka tuli aina silmille, sitä sai olla huiskimassa aina korvien taa. Vaikka kai sen olisi voinut soljilla kiinnittää? Soljet joo - ehkä pitäisi sittenkin kokeilla sitä polkkaa TAAS! :) Ei Muori kyllä siitäkään pitänyt.

3 kokonaista vuorokautta..

.. herkkuihin. :) Se mua ilahduttaa, vaikka hiusmurheet vaivaa enkä saisi olla sen niminen kuin tahdon. [Sanon muuten tässä että kaikki muut on kyllä ottaneet tuon nimimuutoksen tosi hyvin vastaan, miehen vanhemmat, ystäväni, muut sukulaiset, yms. Muori on ainoa ongelma.]

Mietin että jos leipoisinkin persikkaisen juustokakun. Näin jo aika lupaavan ohjeen, en nyt enää muista missä blogissa se oli, mutta kyllä sen taas löydän kun etsin! Jotenkin on mukavaa, kun on Kyöpelinvuori-muna odottamassa viikonloppua. :) Mitä vielä sieltä löytyykään, ihana YLLÄRI! Mä olen vähän lapsellinen joskus, tykkään yllätysmunistakin. Se on vaan se jännitys ja se yllätys - se kiehtoo!

Ahmin viime herkkuilussa kaikki marmeladit. Pitää ostaa niitä ainakin lisää. Mies sanoi tänään kaupasta tultuaan, ettei siellä ollut Mövenpickin sorbettia! Sorbettipanikoin, mutta sitten tajusin että voinhan mennä itse kauppeliin vaikka perjantaina ja jos ei Prismelissä silloinKAAN ole, niin sitten menen vaikka Timbuktuun asti sitä hakemaan! :) On sitä jossain oltava Isossa Kaupungissa! Kylmälaukku autoon vaan ja ostamaan! :)

Kommunisti enemmän kuin koskaan

Olen miettinyt politiikkaa paljon. Kenen mielestä voi olla huono asia, jos ihmisillä on pysyvä, varma työpaikka? Takuu leivästä joka päivä? Minusta ainoa ratkaisu on kommunismi. Miettikääs vaikka nyt tätä lamaa/taantumaa/mitälie. Kun nyt sanotaan, että se voi jo helpottaa.. mutta saavatko irtisanotut enää työpaikkaa?? Nousukausi voi tulla, mutta se ei auta niitä, jotka on 'siivottu' pois nyt tässä taantumassa! He ovat edelleen työtä vailla ja tulevat olemaan.. Moni ei enää työllisty koskaan! Koska työmarkkinat ei etsi esim. 40-vuotiaita, vaan 20-vuotiaita. Niitä tulee markkinoille aina lisää.

Kenen mielestä voi olla väärin, että ihminen uskaltaa vaikka ottaa asuntolainan, ettei tarvitse pelätä lainojen jäävän maksamatta ja kodin menevän alta?

Entäs sitten nuo Liliuksen jättipalkkiot! Jos oikeasti olisi kommunistinen yhteiskunta ja valtio omistaisi suuryritykset, niin tuollaisia jättipalkkioita + irtisanomisia + sairaalloista ahnetta voitontavoittelua ei olisi!

Minä ihmettelen sitä että Kokoomus on suurin puolue. Oikeastaan ihmettelen sitä että Keskusta ja SDP on myös niitä suurimpia. Ihmiset ei ehkä ajattele että nämä 3 ajavat turvattomuuden yhteiskuntaa. Kun niille äänen antaa, niin antaa äänen irtisanomisille, jättipalkkioille, turvattomuudelle. En sano että se olisi ratkaisu äänestää Vasemmistoliittoa, koska en ole varma siitä miten 'vasemmalla' ne ovat. Taitaa olla retiisipuolue, päältä punainen sisältä valkoinen! Kai SKP voisi olla ratkaisu.. tai sitten Sukliksen TosiSosi [TosiSosialistit] puolue.

Minusta vaan kommunismi ei koskaan saisi tarkoittaa VÄKIVALTAA! Siihen pitäisi mennä jos enemmistö sitä tahtoisi. Sitten MITÄÄN pidätyksiä, vankeustuomioita yms. ei saisi tulla! Rikkaat ja köyhät pitäisi jättää rauhaan. Ja ihmiset saisi vapaasti muuttaa maasta jos haluaa! Mutta sen omaksuisin sosialistisen maiden historiasta, että jokaiselle pitäisi olla taattu työpaikka. Tällaisia minä mietin.

Kyllä työväenliike on tehnyt paljon ja monet työläiset saivat aikanaan siitä lisäpontta opiskella työn ohella vaikkapa sosialismin teoriaa ja sellaista. Monet työläiset olivat ennen tosi valistuneita. Mietin omaa Äetmuoriani, kuinka erilaiseksi hänenkin elämä olisi tullut, jos hän ei olisi 'hienostellut', pyrkinyt konttorihommaan hinnalla millä hyvänsä, vaan mennyt esim. tehtaaseen ihan suosiolla. Mutta hän ei sitä tehnyt, koska hän halveksi työväenluokkaa [vaikka kuului siihen itse]. Ihan sama juttu oikeastaan Isukin kohdalla. Konttorirotat eivät tienaa ja minusta tuntuu että Isukki ja Äetmuori olisivat olleet onnellisempia jos olisivat tienanneet paremmin - se merkitsi heille niin paljon ja he tunsivat alemmuutta siitä, etteivät saaneet rahaa yhtä paljon kuin jotkut muut.

Yhden kaverini isä oli metallityömies ja hän oli kyllä tosi valistunut. Hän luki paljon sanomalehteä ja kirjallisuutta. Sitten hän toimi ay-liikkeessä ja hänestä tuli sen varapuheenjohtaja. Ja tienasi ihan hyvin koko ajan. Nyt hänellä on maksettuna oma rivitaloasuntonsa, jossa asui siis se kaverini perhe oikeastaan siitä lähtien kun kaverini oli 6-vuotias. Kun taas miettii Äetmuorin ja Isukin elämää, jatkuvia muuttoja, aina vaan huonompaan asuntoon, aina vaan huonommalle seudulle.

Isukki menetti työnsä silloin kun kaikilla muilla tuntui Suomessa menevän hyvin. Eli siis 80-luvun puolessavälissä. Sitten hän teki kaikkensa päästäkseen sairaseläkkeelle ja pääsikin, mielenterveyssyistä. Äetmuori ja Isukki eivät ajatelleet että esim. 5000 vanhaa markkaa kuussa oli silloin ehkä iso raha, mutta sen arvo ei oikein esim. nykyisin vastaa sitä mitä se oli silloin. Kun ihminen jää sairaseläkkeelle niin se oli [ja on kai vieläkin] aika lopullinen päätös. Se on aika huima päätös 4-kymppiseltä.

Sitten Muori teki saman päätöksen, jäi vähän yli 50-vuotiaana eläkkeelle [mutta ei mielenterveyssyistä - minusta kyllä olisi kannattanut vedota siihen!!]. Ja nyt sitten on pienet tulot. Minusta tuntuu että Siukku antaa Muorille joskus rahaa. Itse en VOI antaa, koska mulla ei oikeasti ole tuloja, enkä kehtaa mieheltä pyytää rahaa annettavaksi Muorille. Kun kuitenkin hän jo mua elättää. :( Annoin Muorille kyllä silloin kun Isukki kuoli ja Siukun kanssa 'perimme'. Jos nyt voi perimisestä puhua. Muorihan ei oikeastaan saanut mitään, nimittäin, koska hän ja Isukki olivat eronneet. Tästä avioerosta Muori ei koskaan kertonut mulle, sain sen tietää oikeastaan verotoimiston ja poliisilaitoksen kautta. :( Inhottavaa.

Minulle Muori aina puhuu itsestään Isukin leskenä, vaikka tosiaan he olivat eronneet. Siukku tiesi erosta ja hän sitten teki sen, että jätti perunkirjoituksesta pois sen kohdan, jossa puhuttiin Isukin ja Muorin omaisuuden osituksesta yms. Jouduin pyytämään kopion verotoimistosta, siis sellaisen jossa oli se puuttuvat kohta.. ja siitä sain tietää äitini ja isäni eronneen. En vieläkään tajua MIKSI Muorista se piti salata multa. Varsinkin kun en koskaan ole mitenkään ollut raivoisa ihminen, reagoinut kiivaasti tms.

Kylläpä mä nyt rönsyilen. :) Pointti kuitenkin oli se että minusta Isukki ja Äetmuori tavallaan maksoi kalliin hinnan 'hienostelustaan'. Lisäksi esim. Äetmuori ei ole yhtään niin valistunut ja lukenut kuin moni ihan reilu tehdastyöläinen on.

Äetmuorin perheessä harrastettiin aina jotain kummaa hienostelua! K-mummi ja Vaari oli aika köyhiä mutta SILTI piti enolle ostaa upouusi auto, käyttää rahat sellaiseen joutavaan, ostaa 20-vuotiaalle pojalle pistämätön auto! Että kaikki näkisi, että on tässä millä mällätä. :( Ihan hullua. Elämistä yli varojen.

Lääke, sen monet vaikutukset

Nyt kun olen puhunut kommunismista ja perheen hulluudesta niin täytyypä muuten listata taas sellaisia Citalopramin vaikutuksia, jotka olen huomannut.
- tietokoneen räpläys on vähentynyt
- kakkublogeissa surffailu on vähentynyt
- suklaayhdistyksen sivulla roikkuminen on vähentynyt
- töllöttimen tuijotus on vähentynyt, ei enää esim. jaksa katsoa CSI uusintoja, vaikka ennen kyllä katsoin nekin aina!
- jaksan lukea romaania [mulla oli jostain syystä ennen lääkettä jotenkin niin levoton olo, etten oikein jaksanut keskittyä esim. romaaniin, usein saatoin lukea ekan sivun ja sitten jättää sen, olin liika levoton lukemaan].

Nämä on kaikki tietysti sellaista ulkonaista.. ehkä näitä vaikutuksia on, koska jokin sisällä on muuttunut. Esim. kakkublogit ja suklaayhdistys ei enää niin innosta, koska herkkujen ajattelu ylipäätään on vähentynyt. Ja koska olo on rauhallisempi, niin ei enää tarvita töllöä ja tietsikkaa niin paljon. Voi puuhata jotain rauhallisempaa.

Pyjamapäivä

Heräsin kun ovikello soi iltapäivällä. Ovella postinkantaja paketin kanssa. Mies oli tilannut tietokonejuttuja ja jättipaketti tuotiin ovelle. Mua harmitti, kun olin pyjamassa ja ihan suoraan sängystä noussut! Harmaa pyjama päällä ja pyjamassa vielä lehmänkuvia. Silmät sikkarassa, tukka pörrössä. Bravo, hyvä minä. Kohta varmaan alkaa kylällä juttu kiertää, että minä se vaan makaan kaikki päivät.. Yritin esittää ovelasti FLUNSSAISTA sille postimiehelle! En sanonut mitään, mutta olin niistävinäni ja hytiseväni siinä ovella, ihan kuin siis olisi kuume ja yleisflunssa päällä! Eikös vaan Suklis olekin viekas? ;)

Oli se silti noloa. Mutta toisaalta voisinhan olla vaikka vuorotyötä tekevä! Semmoiset usein nukkuvat päivän, jos ovat öisin työssä.

Suklis rohkaistuu puhelimeen!

Soitin tänään puhelimella! Eikös vaan ole ihme. Vaikeaa se silti oli. Toisaalta kun nyt olen tehnyt ja puhunut 'vieraan' kanssa puhelimessa, niin on hyvä olo - pystyin, uskalsin! Mulle sekin on voitto. Kun yleensä välttelen viimeiseen asti kaikkea tällaista.

Huomenna pitää soittaa Äetmuorille. Lasken, että enää 4 kertaa [soitan siis hälle kerran viikossa] sellaista, kun pitää teeskennellä, että töissähän tässä käydään.. Kun se t-elämävalmennukseni olisi päättynyt siis 30.4., jos en olisi sitä lopettanut itse aikaisemmin.

Joskus mietin millä oikeudella Äetmuori oikeastaan katsoo asiakseen suuttua mun tekemisistä, haukkua ja arvostella. Hän näkee mua muutaman kerran vuodessa touko-syyskuun välisenä aikana. Mä en kerjää HÄNELTÄ rahaa elämiseeni, eli mitään syytä sille raivoamiselle esim. tästä työn jättämisestä ei olisi. Mutta tiedän että hän sen silti tekisi. Hän reagoi melkein kaikkeen suuttumalla. Ihan kuin hänellä ei olisi muuta tunnetta kuin sellainen tolkuton vihastuminen.

Mietin miksi oikeastaan hän ei halua suoda mulle onnea? Siis sitä että oikeastaan olen ihan onnellinen näinkin, vaikka olen työtön lortti ja siinä mielessä hyödytön. Mutta mulla on hyvä parisuhde ja pari oikein hyvää ystävää. Miksi ei saisi olla tyytyväinen siihen miten asiat ovat? Onko se häneltä jotain katkeruutta - koska hän ei ole onnellinen, niin ei muutkaan saa olla?

Sekin vaivaa, etten voi koskaan sanoa hänelle että kärsin siitä kun hän raivoaa elämäni ratkaisuista, kärsin siitä että hän saarnaa ja jäkättää asioista kymmeneen ja sataan kertaan aina samoista. Hänestä hänellä pitää olla OIKEUS sanoa, koska hän on "Äiti" ja "sitä äidit tekevät". Mutta on ahdistavaa tulla kohdelluksi kuin 4-vuotias. Se jähmettää koko suhteen jotenkin vääristyneeksi, se ei pääse kehittymään. Mietin voisiko se Muorin kohdalla olla sitäkin, että jos hän oikeasti vaivautuisi sisäistämään Siukun ja mun iät [ettemme siis ole 4-vuotiaita] niin se pakottaisi myös HÄNET sisäistämään oman ikänsä?

Muori on ulkonäkönsä suhteen todella välinpitämätön nykyisin, mutta yhdestä asiasta hän ei jousta: hän värjää tukkansa aina. Luonnostaan se olisi nyt harmaa. Mutta Muori värjää sen kotona ja kaikista väreistä karmeimmalla: pikimustalla. :( Kirsti Paakkas-mustalla! Sellaisella, joka sopii huonosti jopa kaikkein raikasihoisimmalle vanhalle naiselle, puhumattakaan olutta ja tupakkia käyttävästä Muorista, jonka iho ei ole heleimpiä. :( 5-kymppisenä Muori sanoi lopettavansa tukan värjäämisen siihen, kun täyttää 60. 60-vuotiaana hän sanoi, että homma loppuu 65-vuotiaana. Nyt hän on 65, mutta hiusten värjäämisen lopettamisesta ei ole puhettakaan. Huvittavaa on että Muorin veljen vaimo sanoi muuten Siukulle ja mulle, että pistäkääs korvan taakse mitä äitinne sanoo, ei hän kuitenkaan lopeta. ;) Silloin ajattelin, että ohhoh, mutta oikeassapa oli tätini.

Se Muorin suosima musta oli hyvän näköinen hänellä kun hän oli kaksikymppinen [Muori on niitä naisia, jotka valitsevat tietyn tyylin 2-kymppisinä ja pysyvät sille uskollisina vielä 6-kymppisinä]. Silloin hänen tupakanpolttonsa ei näkynyt ihossa, nuoren ihmisen rypyttömässä ihossa. Mutta kaikki kauneusoppaat kehottavat kypsempiä naisia välttämään jyrkkiä epäaitoja värejä hiuksissa ja meikissä. Ne eivät ainakaan nuorenna! Mä en tajua naisia, jotka eivät koskaan katso peiliin ja myönnä, että 50-vuotias ei ole sama kuin 20-vuotias. Sellaiset naiset muuttuvat monesti oman nuoruudenkuvansa karikatyyreiksi. Näin kävi Muorille.

Säälistä

Oikeastaan silloin tunnen tuskastumisen sijasta sääliä, kun ajattelen Äetmuoria nuorena tyttönä ja lapsena. Se hänen kotinsa ei ollut mikään maailman ihanteellisin kasvuympäristö. Muori jumaloi isäänsä yhä, mutta tietyistä kertomuksista olen päätellyt Vaarin olleen isänä epäoikeudenmukainen ja kaikkea muuta kuin tasapuolinen. Äetmuori sai painua kesätöihin ja ostaa itselleen omilla rahoilla polkupyörän, kun taas Äetmuorin veljelle ostettiin Vaarin rahoilla UPOUUSI auto. Siis suoraan kaupasta! Äetmuorin menemisiä myös rajoitettiin ja veli sai mennä ja tulla mielensä mukaan. Muori on kertonut kysyneensä vanhemmiltaan miksi, ollensa surullinen ja vihainen, mutta kuulemma Vaari ja K-mummi olivat vain nauraneet hänen tunnettaan keittiön pöydän ääressä. Kun ajattelen sitä, niin haluaisin puolustaa Muoria, sitä nuorta tyttöä joka hän oli. Ja tekisi mieli ladata päin naamaa muutama totuus Vaarille ja K-mummille!

Suklis Puhelinhäirikkö

CSI oli tänään aika mielenkiintoinen. Mac Taylor sai niitä häiriösoittoja taas! Tasan kello 3:33 [hehe olipas tarkka psykopaatti-ahdistelija!] aina tulee soitto. Aiemmin soittaja ei sanonut mitään, mutta tässä jaksossa se piruili jotain tyyliin "onkos rankka päivä", kun kaikki oli mennyt vähän poskelleen labrassa! Mac Taylor-parka!

No kumminkin! Tuo jakso toi mieleeni ajan joskus 10 vuotta sitten kun .. no, MULLAKIN oli tapana soitella. :( Ihmisille siis. Saatoin ottaa puhelinluettelon ja soittaa jollekin ihan sillä lailla satunnaisesti. Valita vaikka nimen Mäkinen sieltä luettelosta ja soittaa ekalle Mäkiselle. Tai sitten vaan pistin sormen johonkin luettelon kohtaan ja soitin sinne! Olin silloin vähän "hullu". Enää en ole tehnyt sitä siis todella pitkään aikaan.

Joskus tein niin yöllä ja tunnen siitä yhä syyllisyyttä, että herätin ihmiset. En sanonut heille mitään, halusin vain kuulla ihmisen ÄÄNEN puhelimessa ja sitten suljin! Ei se ollut pahantahtoista. Oli vain sellainen olo, että on kuultava ääni siellä toisessa päässä.

No en minä kuitenkaan ole se tyyppi, joka on soitellut Mac Taylorille. ;)

Pakko ajaa kauppaan?

Pian on pakko tehdä kauppareissu! Sipulia ei ole ja sitä tarvitaan mun huomiseen ruokaan. On se vaan kumma, kun en enää halua kauppaan mennä. Lääke on vienyt ilon kauppareissuista. Kuitenkin pitäisi mennä, koska jotenkin epäilen ettei pääsiäisMÄSSY tule sujumaan hyvin vain kahden Maraboun kreemipääsiäismunan voimin. Niitä nimittäin jäi vain kaksi edellisestä herkkuilusta ja mä olen aika ahnas niille! :( Joten K-kaupassa pitäisi käydä hakemassa niitä, en ole niitä S-marketissa täällä nähnytkään. Mignoneitakin on enää vain kaksi.