Suklis joogaa - ensimmäisen ja viimeisen kerran

Minä se tein uuden aluevaltauksen, kokeilin joogaa! Mutta se jäi kyllä yhteen kertaan! Mun mielestä se oli huono kokemus.. tai sanotaanko että kävi selväksi ettei se ole mua varten. Tietysti nyt voisi sanoa, että mistäs sen tietää vaikka joku TOINEN joogan laji [tämä nyt kokeilemani oli olevinaan hathaa] sopisi paremmin.. Ja ei sitä tiedäkään, mutta mun paikkakunnalla tämä nyt kokeiltu oli ainoa tarjolla oleva. Jos haluaisi jotain muuta, niin se tietää 40 x 2 kilometriä harrastamaan ja kotiin. Ei kiitos.

Mikä siinä siis nyppi? Ensinnäkin mua vanhana tanssijana häiritsi se, ettei ohjaaja korjannut millään tavalla ihmisten tekemiä liikkeitä, vaikka ne olisivat maallikonkin silmiin olleet ihan pielessä. Mun mielestä kannattaa korjata, jos joku tekee väärin, jos esim. joku venytys ei kohdistu lähellekään oikeaa aluetta. Ja sitten: mun mielestä tuo nyt pidetty juttu ei ollut liikuntaa [oli kylmä koko ajan, vesipullolle ei edes tullut tarvetta] eikä mietiskelyä. En tiedä mitä se sitten oli. Tuntui lähinnä tehottomalta ja laiskalta venyttelyltä. Ja se ikävystytti. Useammin kuin kerran tuli vilkuiltua kelloon - paha merkki.. Jos olisin kehdannut, niin olisin lähtenyt kesken pois, mutta se olisi ollut mun mielestä aika mielenosoituksellista ja vähän rumaakin.. joten jäin..

Toivottavasti työväenopisto ei pistä mua maksamaan koko kurssimaksua - yli 50 euroa - jos nyt ekan kerran jälkeen lopetan tähän! :( Olen kuullut että periaatteessa 2 x saisi kokeilla maksutta. Mä en tarvitse edes sitä 2. kertaa tietääkseni, ettei tuo nyt ollut mun juttuni. Täytyy aamusta soittaa sinne ja kysyä!

Ohjaaja oli sinänsä ihan symppis, tosi-tosi pyöreä ihminen ja mun mielestä on positiivista, ettei kaikki liikunnan ohjaajat ole jotain kukkakeppejä! Lisäksi hän oli persoonaltaan rauhoittava. Siellä oli aika paljon iäkkäämpää väkeä mukana ja uskon heidän muuten saaneen paljonkin tuosta. Hämmästyin vähän kun näin osanottajat, taisin itse olla nuorimmasta päästä!

Kai minulle liikunta on sitten sitä, että pitää tulla hiki. Ehkä kannattaa vaan jatkaa entisellä linjalla näitä liikuntajuttuja. Mun mielestä on parempi vaikka jumpata kotona yksin, jos siitä kuitenkin saa sen mitä liikunnasta hakee, eli kroppa pitää kuosinsa + tulee pysyttyä fyysisesti hyvässä kunnossa. Ehkä voisin jatkaa tuota joogaa [jos se semmoista oli], jos siihen liittyisi mulla joku sosiaalinen elementti. Esim. jos siellä kävisi jonkun ystävän kanssa. Silloin liikunnallisuus voisi olla sivuseikka ja yhdessä harrastaminen korostuisi. Mutta näinhän ei mun tapauksessa ollut asian laita.

Tällä hetkellä ei mua oikeastaan nyt sitten kiinnostakaan mikään uusi liikuntaharrastus. Tuota joogaa odotin aika innoissani, mutta nyt en enää siitä ole kiinnostunut. Käsillä tekeminen ja taiteilu on nyt niitä, jotka eniten innostaa. ;) Ja joista on valmis maksamaan.

3 kokonaista vuorokautta - -

-- ja MÄSSÄÄN! :) Hih! Minähän se oikeastaan voisin mennä johonkin kansalais- tai työväenopistoon opettamaan.. nimittäin mässäilyn jaloa taitoa! Pitää osata niin monta asiaa: on osattava hamstrata, on osattava salailla, on osattava päästää irti! Suk-suk-suklis voisi opettaa SITÄ! :) No, se oli oikeastaan vitsi se. Mutta piti kertomani hamstrauksistani: ostin tänään sen Maraboun Cookies & cream-uutuussuklaalevyn! Caramel & Crisp oli loppunut.. Voi harmi! Saa nähdä tyydynkö tuohon cookiesiin, vai lähdenkö jostain kauempaa hakemaan tuota viimeksi kokeilemaani ja rakastamaani karamellikrispiä.

Sitten ostin vielä Tuplan vohvelisuklaapatukkaversion. Sitäkin kokeilen, uutuus kun se on, vaikka en uskokaan sen olevan niin kovin mieleeni. Ostin myös Pirkan keksikinuskikeikausjädeä ja muitakin jätskipuikkoja. Näin sitä valmistaudutaan.

Hyvästi tuskaliikunta!

Olen oppinut uuden asian itsestäni! En tahdo enää ainakaan MAKSAA rääkkijumpasta. Ensi syksynä alan joogatunnit, sen verran olen päättänyt jo tässä ja nyt. Jos tahdon rääkkijumppaa, niin sitähän voin aina tehdä kotona, mutta en enää tahdo maksaa siitä, että saan rääkkiä esim. joka tiistai klo 18-19. Entä jos en silloin ole yhtään sillä tuulella?? Entä jos juuri silloin joku diskomusa tai tekno repii korvia, ihmisten läsnäolo ja jaettu hikoilu ahdistaa? Tulee vain paljon poissaoloja, tai sitten yleistä pahaa mieltä ja epämukavuutta.

Huomasin kerran kun jumppassa pidettiin PELKÄSTÄÄN venyttelylle omistettu tunti, että minä oikeasti pidän enemmän juuri sellaisesta, rauhallisesta ja pakottomasta. Siitä että saan rauhassa tunnustella miltä tuntuu ruumiin sisällä, miltä tuntuu kun takareidet venyvät KIIREETTÄ, pakottomasti. Hellästi. Ja olin hurjan rentoutunut tuon tunnin jälkeen, mitä ei muuten aina voi sanoa rääkkijumpasta.

Ja musiikkikin vaikuttaa! Venyttelytunnilla oli jotain 'new age'-tyyppistä, pehmeää musiikkia. Oikeastaan vain sointuja ja luonnon ääniä. Tai siltä ne kuulostivat. ;) Pidin siitäkin. Ei millään pahalla mutta joskus rääkkijumpassa oikein inhottaa se musiikki. Kerrankin siellä oli Yötä. Jotain 'Pettävällä jäällä', joka siis on niin surullinen ja masentava kappale kuin olla voi. Tai sitten on jotain ällöttävän, pelottavan pirteää materialismille omistettua tyttöbiisiä. Yöks.

Miksi liikunnan oikeastaan pitäisi olla epämiellyttävää ja siitä saatavan nautinnon lähellä masokismia? Tuleeko se kouluajoilta? Koululiikuntahan oli sellaista KAMPPAILUA. Opettaja pyrki vimmaisesti 'saamaan meitä hikeen' ja me yritimme aivan yhtä vimmaisesti säästyä hikoamiselta. :) Syntyi tahtojen taistelu. Opettaja saarnasi syyttävään sävyyn oikeanlaisesta liikunnasta [=hikiliikunta] ja vääränlaisesta liikunnasta [=kaikki muu liikunta] ja me kuuntelimme itsepäisinä, taipumatta.

Miksi itselleen ei saisi liikunnan kauttakin olla HYVÄ?

Rääkkijumpan päätteeksi normaalisti tehtävä venyttely on lyhyt ja hätäinen. Hop hop, siinä sanotaan lihaksille, venykääs nyt mahdollisimman pian, että ette ole kipeät huomenna.. että voi rääkätä sitten taas. Se venyttely ei ole mikään itsetarkoitus, se on vain pakollinen kuvio. Välttämättömyys, joka hoidetaan pian alta pois. Vähän kuin hammaslääkärikäynti tai auton kilometrihuolto.

Mulle sopisi muutenkin parhaiten sellainen liikuntatunti, joka olisi aamusta/aamupäivästä. Tai ainakin ennen klo 16. Jos liikuntatunti on illalla, niin sitten vain koko päivän 'odotan' sitä ja se rajoittaa tekemisiäni. Kun pitää muistaa, että mentävä on. Mieluiten tekisin niin, että aamulla klo olisi herättämässä ja sieltä sitten liikuntaan.

No niin, eli siis joogelia syksyllä. Mutta ei mitään astangajoogelia, vaan jotain rauhallista, mietteliästä, pakotonta. Onneksi monissa kansalaisopistoissakin on nykyisin päiväryhmiä, ainakin joissain aineissa. On otettu huomioon siis meidät työttömät lortitkin. ;) Tai miksei vaikka eläkeläiset tai muut, joilla on 'hyvä' syy olla päivisin kotona.

Mää-mää-mässylammas!

Suklis Mässylampaana määkii! Huomasin että Citymarketissa olisi mammuttimarkkinat! Mammumarkkinoilla yleensä kannattaa käydä, koska ainakin pari kertaa silloin on Cittarista löytynyt Milka-suklaatia! :) Se on suosikkini [yksi niistä].

Mutta olen nyt mietiskellyt mässinkiä ja tullut siihen tulokseen, ettei mun oikeastaan PITÄISI ostella.. koska se ostelu jotenkin 'stressaa' mua, siis se että kaappit on liian täynnä! Eikös kuulostakin hassulta? Koen sitten sellaista pakkoa syödä sen kaikki ja pelkään, etten pystykään. Olenpas mä kummallinen.

Mutta silti vaan sanon, että 7 kokonaista vuorokautta.. kaivattuun hetkeen! :)