"Karjankasvattaja"

Juttelin Äetmuorin kanssa presidentinvaalista. Olin varma, että Soinia äänestää meidän Muori, kun on kovaksi persuksi yltynyt. Mutta EI!! Ja arvata sopii miksi ei?? Koska Soini on .... ta-daa. L Ä S K I ja näyttää sellaisena ihan karjankasvattajalta. Tämä siis suoraa sitaattia Muorilta. Voi hepuliskepulis ja ällitälli sentään!

Mä en voi TAJUTA, kuinka joku voi äänestää tai jättää äänestämättä ihmistä sen painon vuoksi! Onko mikään ihme, että mun suvussa kaikki naiset on painoskitsoja, kun meidän 'matriarkka' on oikeasti tässä suhteessa noin pimeä! No ei siinä mitään - hieno juttu tietysti, ettei Muori äänestä Soinia, mutta se syy on vain niin älytön. Melkein tuskastuin siitäkin, kun hän otti ihan itsestään selvänä sen, ettei 'kukaan' tietysti voi äänestää Haavistoa, koska hän on homoseksuaali. Hahaa, itse taas juuri ajattelin äänestää Haavistoa! Ensin mietin Arhinmäkeä, mutta hänen vasemmistolaisuutensa ei taida olla ihan samoilla linjoilla Sukliksen kommunismin kanssa, joten Arhinmäki ei sitten saa mun ääntä. Haavisto saa, koska vaikuttaa olevan sympaattinen ja tunteva ihminen ja tietää paljon. Lisäksi olen tykännyt hänen tyylistään noissa väittelyissä, hän ei ole sellainen JYRÄ, niin kuin voisi muutamasta muusta ehdokkaasta todeta! Minä en voi vähempää välittää onko presidentti homo, bi tai hetsku, kunhan on ihminen, jolla on sydän ja pää paikallaan!

Miksi muuten 'karjankasvattaja' olisi automaattisesti epäedustava? Miksi lihava ihminen ei voisi olla politiikan areenalla uskottava? Suomessahan tosin naispoliitikkojen kilojen kertymiset ja katoamiset uutisoidaan suorastaan uskonnollisella hartaudella, niin ettei kai meidän Muori ole ainoa kummajainen tässä suhteessa..

Sitten olen kuullut sanottavan, että mitä Haavisto presidenttinä tekisi, kun tulisi vaikka avec-kutsu ameriikkalaisten Valkoiseen taloon. Menisikö hän sinne 'homorakastajan' kanssa? Minä en tajua mikä ongelma tässäkin on. TOTTAKAI Haavisto ottaisi sinne mukaan elämänkumppaninsa! Amerikkalaisten tekisi ihan hyvääkin päästä homofobiastaan, koska heillä se tuntuu ajoittain olevan aika pahana.

Itselläni on presidentinvaalin suhteen nyt turnajaiskestävyys koetuksella. Enää en oikein jaksa katsella näitä viimeisiä tenttejäkään, kun olen tainnut saada yliannostuksen.. ;) Olen kuitenkin sen jo päättänyt, että Pekka Haavisto saa näissä vaaleissa ääneni. Hän ei ole täydellinen [hän ei ole kommunisti, eikä muutenkaan oikeastaan vasemmistolainen kovin kaksisesti], mutta hän on paras mahdollinen noista ehdokkaista.



Kyseessä on kyborgi!

Telkku on viime aikoina hemmotellut meitä 'wanhuksia' näyttämällä ROBOCOP-elokuvat. Nyt viime yönä tuli viimeinen, eli kolmososa. Yritin tihrustaa sitä näyttelijää, että onko se sama kuin kahdessa ekassa - minusta näytti ettei ollut! Ehkä tuon kolmosen juoni oli hiukan [!] kömpelömpi kuin ne kaksi aiempaa, mutta oli se silti aika.. järkyttävää...

Robocop on siis sellainen poliisi, josta otettiin hänen kuoltuaan jotain osia [aivot kai, naama] ja sitten tehtiin runko metallista. Eli kyseessä on kyborgi! Tietysti siinä on sitten joku tietokonekin yms. Nämä leffat oli kovaa kamaa joskus 20 vuotta sitten. Nyt ne ovat paikoin tökeröitä, mutta camp-hengessä katselen.

Kai ne jotenkin ovat muhun vaikuttaneet, koska olen nähnyt niistä jopa unia. :( Viime yönäkin näin taas yhden. Ei robo siinä ollut [onneksi], mutta elin jossain tulevaisuuden aika ankeassa kaupungissa, joka muistutti noiden elokuvien kaupunkia. jota markkinavoimat hallinnoi ja tyrannisoi.

10 tuntia.. :)

.. ja koittaa MÄSSYJÄINEN! Hiiiiii-ooooooo! Minä se ostin kauppasta Pandan valkosuklaakonvehtirasian! Se on aika pieni boksi, 145 grammaa, ja kaikki konvehdit ovat tosiaan valkosukulaatia. Minusta ajatus on mainio, saas nähdä miten toteutus on onnistunut. ;) Näinköhän täytyy oikeasti muuttaa mieltä Panda-firmasta, jota aina ennen olen haukkunut suorastaan raivoisasti?

Leivonnatkin alkaa olla jo valmiina, jääkaapissa tekeytyypi juustokakku ja kohta leivon miehelle muffinsseja.

70+

Sen verran on hakijoita siihen vanhustenhoitoon ja sairaanhoitoon keskittyvässä lähihoitajakoulutuksessa, johon viimeksi hain. Enpä tietenkään malttanut olla kysymättä asiaa työkkäristä, kun sinne pakon edessä soitin. Ai miten niin pakon?? No, kun olin yrittämässä työnhaun uusimista netin kautta, niin eikös se mol.fi alkanut JUMITTAA oikein kunnolla. Tai ehkä se oli minun koneeni, en ole varma? Paniikissa kellon lähestyessä puolta neljää sitten soitin hätähuutomaisen puhelun työkkärin väelle, että jatkavat mun hakua.. muutenhan en ole kelvollinen noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin, jos en ole työttömän statuksella! Onneksi siellä setä sitten auttoi vähän! :) -Hih, tarkoittaakohan tämänpäiväinen, ettei mun ainakaan kannata hakea sellaisiin tietokoneiden korjaamista ja ohjelmointia opettaviin koulutuksiin? ;)

Niin, 70+ hakijaa ja 20 otetaan lähihoitajaopintoihin. Onpa taas 'todennäköistä' tulla valituksi. Työkkärin setä kuitenkin suositteli sitäkin, että yrittäisin itse siis sellaista omaehtoista opiskelua. Hakisin siis ihan koulun kautta lähäriopintoihin - ei työvoimapoliittisella koulutuksella - ja sitten saisin mitä todennköisimmin niihin työmarkkinatuen, koska ne katsotaan [hyvin] työllistäväksi koulutukseksi. Voisi olla suurempi todennäköisyys päästä opintoihin kiinni sitä kautta. Oppisopimusopiskelijana olisin mitä todennäköisimmin palkkatukikelpoinen, sitäkin setä lupaili. Hurjan paljon kaikkea tiedettävää tuista ja erilaisia termejä. :( Palkkatukikelpoinen, omaehtoinen opiskelu.. :( En tiennyt näistä MITÄÄN vielä vähän aikaa sitten. En tiedä niistä paljon vieläkään.

"Ämmä!"

Äetmuorihan se tänään soitteli, juuri kun olin saanut koottua suklaakakkupohjaisen appelsiinijuustokakun. Olin nuollut lusikasta maistiaiseksi sitä appetäytettä, mutta jo muuttui maku happamaksi, kun Muori soitti. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään kunnon asiaa, soitti vain jotain Möksästä ja sen ikkunoista. Hassua kuinka Muori pitää miestä ja minua jonain yleissiivoojina, joiden täytyisi korjata esimerkiksi Siukun, Siukun miehen ja lasten jälkiä. Tämä pätee tosiaan vain yksipuolisesti.

Muorilla on toinenkin aika hassu - tai oikeastaan nolo - tapa. Jostain syystä kaikki 'virallisemmat' naispuoliset tahot ovat hänelle ÄMMIÄ. Hän joutuu käymään sellaisen diabeteksen hoidossa tukevan sairaanhoitajan luona, niin tämä hoitaja on 'diabetes-ämmä'. Kun sosiaaliviraston joku nainen oli ollut pakolaisia auttamassa, niin se on 'sossun ämmä''. En tajua miksi Muori sanoo aina noin. Olen itse nähnyt tuon Muorin diabetes-hoitajan, koska näimme hänet kerran kauppassa, kun olimme Muorin luona käymässä. Muori sitten nyhjäisi mua ja kuiskasi, että 'tuo on sitten se diabetes-ämmä!' Vastaavasti sairaalan röntgenhoitaja oli röntgenämmä, silloin kun Muori joskus muinoin sai käteensä murtuman.

Minusta tuo d-hoitaja ei näyttänyt ollenkaan ÄMMÄLTÄ - tosin on vähän vaikea tietää millainen ihminen sitten näyttäisi ämmältä?? Ei kukaan kai?

Jos minusta tulisi joskus lähihoitaja, niin olisinkohan minä sitten 'lähihoitajaämmä'? Muori aina viittasi K-Mummin palvelutalon hoitajiin sillä tavalla! En tajua sitäkään, koska K-Mummi itse tuntui olevan suht' tyytyväinen, eikä hänellä ollut mitään kähinöitä henkilökunnan kanssa.

Lee-lee-leivoskellen, haa-haa-hamstraillen..

Tosiaan, on juustokakku hyytymässä.. Illalla punttaan pullaa, korvapuusteja ja rahkapullia! Olin tänään kaupoillakin, ja enkös taas langennut hamstraamaan! Oli sellainen aika uutuuden oloinen Ritter Sport-sukulaatilevy.. siinä on täytteenä jotain vaniljaa ja keksiä. Olihan se sitten 'pakko' ostaa. Mies toi mulle vähän aikaa sitten sellaisia Sorinin valkosuklaapalleroita, joita en ole vielä koskaan maistanut, ja Tarjoustalosta löysin sellaisia hasselpähkinäcremellä täytettyjä konvehteja. ;) Joten kyllä mulla nyt kaikkea on! Laitan sitten seuraavaan postaukseen vaikka ARVOSTELUN näistä uusista herkkuista! :)

Mässäys muuten alkaa noin 4 tunnin kuluttua! Hooooooo-iiiiiiii!

Siihen aikaan kun Mummo käärmeen nylki

Minun Mummoni [Isukin äiti, siis] oli tosi monitaitoinen ihminen. Muistelin juuri tässä yhtenä päivänä, miten kätevä ja osaava hän oli. Hän hoiti kukkia, kasviksia ja yrttejä, kasvatti sodan aikana itse pellavaa ja kutoi omasta pellavasta itse liinavaatteita. Hän virkkasi pitsiä, mutta osasi myös käyttää vasaraa ja nauloja.. Mummo teki minulle kerran tikapuut, joilla pääsin Möksällä puuhun, kun kukaan muu aikuinen ei siihen hommaan joutanut.

Mummo ravusti, kalasti katiskoilla, ja onki. Hän myös perkasi kalat. Kesäisin oli saunan takana iso satsi kimaltelevia suomuja. Suomut kimmelsivät kivasti, mutta eivät haisseet hyvältä. Ilmarakoilla (?) me lapset joskus saimme leikkiä. Se oli kuin pieni, valkoinen ilmapallo. Oletan sen siis olleen ilmarakko, koska se oli valkoinen, tyhjä [ilmalla täytetty] pallonen kalan sisuksista.

Mummo tappoi käärmeitä ja ainakin kerran hän myös nylki kyyn! Puhuimme tästä Muorin kanssa puhelimessa viimeksi, Muori taivasteli Mummoa, jonka tekemisiä ei ole koskaan oikein arvostanut. Mummo kuitenkin oli alkujaan maalaisnainen, eikä oikein säikkynyt mitään kalanperkuita tai käärmeen nylkemisiä. Kyllä hän sen nahkan otti, mutta en tiedä MITÄ hän sillä teki. Ja minua harmittaa, etten tiedä. Kuinka se voikin nyt mieltä kiusata!

Mummo oli kyllä mun lapsuuteni sankari. :) Onnellisimmat ajat olivat oikeastaan isovanhempien kanssa. Mummo etenkin jollain tapaa tajusi lapsia, ymmärsi ja antoi aikaa. Se tuntui valtavan hienolta.

Miksi ajattelen Mummoa nyt? No, ensinnäkin ajattelen häntä aika usein. Ja sitten toinen juttu on tuo lähihoitajaopintoihin pyrkiminen. Olen yrittänyt miettiä kuolleen ihmisen näkemistä ja kokemista, ja Mummo on ainoa jonka olen nähnyt vilahdukselta kuolleena. Mummon hautajaisissa kun oli vanhaan tapaan avoin arkku siinä ennen hautausmenojen alkamista! En nähnyt siitä paljon, mutta sen vain, että Mummo oli.. keltainen. :( Ihmettelin, kuinka hän ollenkaan saattoi sellainen olla. Ja sitten se, että iho oli vahamainen. Kuin joku ulkolaisen omenan kylki. Suu tuntui menneen 'kasaan', sisäänpäin. Ihan kuin Mummolla ei olisi ollut hampaita.

Mulle vainajan käsittely on ollut ajatuksena aina aika kauhea. Oikeastaan se on JÄRJETÖN pelko. Koska en usko mihinkään 'sieluun' kristillisessä mielessä, niin en myöskään usko kummituksiin. Kuollut ihminen ja kuollut eläin ovat sama juttu. Kuolleita nisäkkäitä. Kuolleen laittaminen arkkuun ja hänen pesunsa ovat viimeisiä palveluksia kerran eläneelle ihmiselle. Siinä kunnioitetaan sen ihmisen arvoa ja elämää, ja sillä teolla lohdutetaan + autetaan omaisia. Näin olen nyt yrittänyt ajatella. Ja olen yrittänyt mielikuvitella itseäni kuolleen kanssa.. miltä se tuntuisi..

Siukku sai pahat painajaiset Mummosta, siis hänen näkemisestään kuolleena. Äetmuori oli tosi huolissaan - Siukun onneksi painajaiset sitten loppuivat, koska Muori oli jo kärräämässä Siukkuparkaa lekuriin. ;) Se on hullua, että minä EN nähnyt painajaisia, vaikka olin n. 5 vuotta Siukkua nuorempi, teini-ikäni alussa. Olen aina ajatellut että minä olen se hysteerinen fobiatyttö ja siksi tuntuu kummalta, että Siukku sai painajaiset ja minä sen kun porskutin. Kuitenkin olimme kumpainenkin Mummolle läheisiä.

Avoimesta arkusta Äetmuori ratkutti pitkään.. joskus vieläkin, kun isovanhemmat tulevat puheeksi! Hänestä se avoin arkku oli viimeinen todiste siitä, että Ukko [ja Mummo] olivat... MAALAISIA! Gasp! :) Juntteja, siis. Mitä pahaa maalaisuudessa sitten on, sitä en oikein koskaan tajunnut, enkä muuten tajua vieläkään.

Ukin hautajaisissa ei ollut avointa arkkua, mutta niistä hautajaisista päättivätkin hänen poikansa, elikkä Isukki ja T-setä. Ukki myös tuhkattiin.. Mummo haudattiin ihan vanhaan tapaan tuhkaamattomana. Samaan hautaan he silti sitten pääsivät, tuhkattu ja tuhkaamaton.

Sukliksen kieli laulaa ja salat tulevat julki!

Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoinkin jo Veloenalle, että EN sitten pystynyt pitämään tuota lähihoitajakoulutukseen hakemistani salassa mieheltä. Perjantaina tuli sitten möläytettyä se. Olin ihan oikeasti päättänyt, että en kerro... en, ennen kuin saisin tiedon EDES valintakokeeseen pääsystä! Mutta en pystynyt.. :)

Mies oli vähän sillä lailla, puisteli päätään ja hymyili vinosti, hän sanoi vain, että onpa kahjoa. Hän ei sanonut sitä ilkeästi tai rumasti, vaan jotenkin huvittuneesti. Hän on sen sanonut joskus, että ei usko mun olevan sopiva hoitoalalle. Joskus se aiheuttaa minussakin epävarmuutta, koska hän on niin varma asiastaan. Entä jos en sovikaan? :( Kai se sitten valintakokeessa selviää.

Hullua miten ei oikein voi ajatella muuta kuin 10.10. Silloin päättyy se haku .. ja sitten kai 10 päivää myöhemmin on valintakokeet. Eli varmaan joskus 10-20.10. tiedän olenko päässyt vai en. En tahdo alkaa nostaa toiveita korkealle, koska olen jo nähnyt sen kuinka paljon hakijoita noihin työvoimapoliittisiin koulutuksiin on. Ja paljon sellaisia ihmisiä, joiden tarve kouluttautumiseen + työpaikkaan on varmasti 'kipeämpi' kuin minulla. :( Jos ajatellaan esim. jotain työtöntä yksinhuoltajaa.. Kai noissa pääsemisissäkin katsotaan tilannetta vähän kokonaisvaltaisesti, eli kenellä oikeasti on tarvetta koulutukseen.

Jos en kuule mitään siitä koulutuksesta, niin sitten soitan tähän kunnan omaan palvelutaloon ja kysyn oppisopparimahdollisuudesta. Ensin on kuitenkin saatava tietää kuinka tuossa haussa käy, niin etten tarjoudu sinne 'turhaan' ja sitten vedä sanojani takaisin!

Luin muuten taas yhden uuden hoitoalaa käsittelevän kirjan! Ja tätä voisi suositella kaikille lähärin työstä haaveilevalle, tai muutenkin hoitoalan ihmisille! Kirjan nimi on Olen ammatiltani lähihoitaja. Siinä lähihoitajat kertovat itse työstään! Lisänä on kuviakin. Paljon erilaisia ihmisiä siinä kirjassa onkin, eli siis eri aloilla työskenteleviä, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista [yksi maahanmuuttajakin] kotoisin olevia lähihoitajia. Ainakin minuun teki vaikutuksen haastateltujen kypsyys ja fiksuus. Jos joku vielä pitää lähihoitajia joinain pudokkaina, tyhmyreinä jotka ei ole muualle päässeet, niin kannattaa lukea tuo kirja!

Minä en muuten tiennytkään, että lähärikin VOI työskennellä arvostetusti esim. Englannissa! Joku sanoi keskustelupalstoilla, ettei enkuissa lähäri pääse muuhun kuin kouluttamattomien sairaala-apulaisten kastiin. Mutta tuossa kirjassa sanottiin, että SuPerin ponnistelujen ansiosta lähärin on mahdollista työskennellä enkuissa nimikkeellä registered nurse, second level. Kyllä ammattiliitot oikeasti tekee arvokasta työtä, siis muutenkin kuin vain palkkaneuvotteluissa.

Ei siksi että itse haaveilisin enkuissa asumisesta, mutta onhan se hyvä tietää että tutkintoa sielläkin jonkin verran arvostetaan. Kun tuntui hullulta, että 2-3 vuoden opiskelusta ei jäisi käteen MITÄÄN..

Odotuskannalla muutenkin..

MÄSSYYN on 5 kokonaista vuorokautta. ;) Kyllä mun nyt pitää itsellein mässy sallia, koska olen niin ahdistunut ja tarvitsen lohtua! Minä sitten leivon pullaa, korvapuusteja ja muutamia rahkapulleroita. Varmaan teen kinuskijuustokaakunkin! Ostin sellaista Pirkan italialaista jäätelöä.. Stracciatellaa! Sitä en ole ennen maistanut. No, mun näkemyksen mukaan tuo vaikea sana on ihan turha, koska kyseessä taitaa olla vaniljajätski höystettynä sukulaatikastikkeella ja sukulaatirouheella. ;) Mutta kai se sitten on hienompaa, kun jätskin nimi on sellainen, että saa kielensä solmuun sitä solkatessa!

Suklis käy leijonan luolassa ja itkee kirjastossa

Menin sinne työkkäriin keskustelemaan siitä hoitoalan opinnosta - siis että pääsisin työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen! No, pelkäsin suotta ihmisten nuivaa asennetta: siellä oli ihan eri naamat kuin viime käynnilläni. Myös työksyn ihmiset taitavat elää pätkätöiden kurimuksessa. Kerran siellä eräs työvoimaneuvoja sanoikin mulle, ettei hänelle enää ole työtä työkkärissä kuin pariksi kuukaudeksi. Että silleen.

No. Siis se nainen siellä oli ihan ystävällinen, mutta tulihan paukku. :( Koulutukseen, johon otetaan 30 - joista myöhemmin karsitaan vielä 12 pois - on .. yli 110 HAKIJAA! Ja hakuaikaa oli vielä reilusti jäljellä minun hakiessani.. :( Tiesin tietysti sen, että näihin juttuihin on hakijoita.. mutta ajattelin, että olisi ollut ehkä 60.. ei ainakaan yli 100! Voihan... SONTA.. en paremmin sano..!

No työksystä sitten menin kirjastoon. Lainasin Elämisen sietämätön keveys -dvd:n ja itkeä piiskutin dekkarihyllyjen luona. En mitenkään ääneen parkunut, mutta piiskutin ja puhisin. Silmämeikit valui. Tuskan aiheutti juuri tuo epätoivo.. siis noin monta hakijaa! Mitä IHMEEN mahdollisuuksia mulla on päästä?? Lisäksi siinä toivottiin aiempaa kokemusta hoitoalalta. Mitä mulla siis ei tietenkään ole..

Saattaa haave hautautua karun todellisuuden alle.

Kirjoitin kuitenkin hakemuksen tuohon koulutukseen, mutta en usko pääseväni EDES haastateltavaksi. :( Tuntuu todella masentavalta. Mies sanoi, että ehkä näin on paras. Hän ei oikein usko että sopisin hoitoalalle. Itse uskon, että olisin siihen sopiva, koska mun mielestä on oikeasti hienoa pystyä auttamaan muita + tehdä jotain H Y Ö D Y L L I S T Ä ja merkityksellistä. Tiedän potevani ruumiskammoa, mutta koulutushan voisi poistaa sen. Ja oikeastaan se koulutuksen kesto on lyhyt ja harjoittelujaksot 'vaikeissa' paikoissa [=ruumiit ym.] ovat kai aika lyhyitä. Ja onhan siellä muitakin opiskelijoita, joiden kanssa voi tehdä asioita.

No samapa tuo, taidan pohtia näitä turhaan.. Kirjoitin kuitenkin mielestäni hyvän hakemuksen, huimat perustelut.. Hyvä että riitti tila, mikä niille oli annettu.. ;) Vaan taitaa olla turhaa.. Varaudun pettymykseen. Sitten J O S [iso jos] kutsu haastatteluun käy, niin se on sitä suurempi iloinen yllätys. En uskalla toivoa... tahdon toivoa...? Olen sekaisin! :)

Vastuu painaa harteilla

Kun viimeksi kävimme appivanhempien luona, niin appi jutteli vähän mun kanssa kahdestaan. Hän sanoi ihmettelevänsä kun mies on niin vähän tekemisissä veljensä kanssa! He oikeastaan tapaavat aina siellä miehen vanhempien luona. Eivät kauheasti soittele toisilleen. Ei heillä siis ole RIITAA, mutta kumpikin on vaan aika kiireinen töissä ja sitten on harrastukset [miehen veljellä niitä on paljon ja mun miehelläkin enemmän kuin mulla], joten yhteydenpito on aika niukkaa.

No.. appi siis sanoi tuon.. ja minä tietysti heti syyllistymään! :( Kun en ole onnistunut miestä saamaan aktiivisemmaksi sosiaalisessa mielessä! Tavallaan sitten suutuin itselleni. Onko se mun vastuulla kuinka mies pitää yhteyttä veljeensä?? Olisi nimittäin ihan hullua jos joku kuvittelisi sen olevan miehen vastuulla miten mä pidän yhteyttä Siukkuun! Joskus mua vaivaa se kulttuuri, jossa olen kasvanut ja jossa mies on kasvanut... siis se, että VAIMO on hurjan monessa suhteessa 'vastuussa' miehestään. Pitää muistaa omien sukulaisten lisäksi miehen sukulaisten synttärit ja juhlapäivät, tai muuten heitä ei ikinä muistettaisi kortein tms. Ja sitten kai myös se sosiaalinen elämä on vaimon vastuulla..?? VAI ONKO??

Pelkään tietyssä mielessä 'puuttua' rajuin ottein miehen elämäntapaan. Jos kauheasti [=jatkuvasti] alkaisin jankuttaa, että tavataan sun veljeäsi, niin hän saattaisi heittäytyä jukuripääksi, alkaa pitää mua outona ja vastustaa ajatusta ihan periaatteesta. Vai pitäisikö mun? Olen tahtonut tietyssä mielessä antaa miehelle vapauden hoitaa omaa sosiaalista elämää, koska ÄETMUORI oli juuri sellainen hurjan sekaantuva vaimo.. eikä se todellakaan tehnyt hyvää hänen avioliitolleen.

Syyttääköhän appi mua siitä, kun hänen poikansa eivät tapaa useammin toisiaan? :( Se olisi kurja ajatus. Minä aidosti pidän appivanhemmistani ja miehen veljestäkin. Olisi kauheaa jos he ajattelisivat, että esim. minä estäisin 'poikia' tapaamasta? :( Enhän oikeastaan tapaa omaakaan Siukkuani kuin n. kerran vuoteen?

Appivanhemmat ovat itse tosi sosiaalisia ja heillä on aina kaikkia menoja, joka viikonloppu tapaavat ihmisiä. Joskus mietin että mahtavatko he käsittää miten erilainen mies on verrattuna heihin. Mies on tavallaan vähän 'nörtihtävä', en tarkoita pahalla siis. Hän ei vain ole kovin seurallinen. Ehkä se vaikuttaa kun hän oli nuorena ujo - en tiedä.

Olen joskus ehdottanut hänelle myös sellaista, että hän voisi pitää 'poikien illan' ja kutsua muutaman ystävän meille. Minä voisin mennä vaikka Isoon Kaupunkiin leffaan tms., ja pubiin, että saisivat olla rauhassa. VAAN EI.

Pitäisikö tarmokkaammin yrittää yhteen yhyttää miestä + veljeään? Vai antaa olla? Mitä ihmettä se appikin tarkoitti..? :( Syyllisyys painaa...

Suklaahirviö always-forever!

Kävipä muuten hassusti kun tuli huonoja uutisia siitä koulutuksesta.. massiivisesta hakijamäärästä.. Heti sen jälkeen - siis sen kirjastoparun tapahduttua - menin sitten Isoon Kaupunkiin ja kävin kahdessa herkkukaupassa! Ostin LOHTUSUKLAAT itselleni. Oli kaikkia ihania irtokonvehteja, ja sitten paperiin käärittyjä. Löysin yhdestä kauppasta jopa wienernougat-konvehteja..! Siis irtokappaleittain. Tietysti ostin. Ja Sorinia!

Mässy alkaa kello 00:00. Siihen ei ole enää pitkää aikaa ja voi kuinka tarvitsenkaan sitä. Lohduksi! Voin sitten mussutella ja miettiä olemattoman ohuita mahdollisuuksia päästä 'lähäri'koulutukseen ja appiukon sanomisia. ;)

Kasvavat pylväät

Jytkypuolue sai jytkyvoittonsa jytkyvaaleissa. Täytyy myöntää, että vaali-iltana tuli hoettua suorastaan eivoiollatottaa, uudestaan ja uudestaan. :( TIESIN gallupeista, mutta ajattelin, ettei kuitenkaan persujen voitto voisi olla näin suuri. Se oli. :( Mun ehdokas ei päässyt läpi.. Taivuin järjen äänen edessä ja äänestin Vasemmistoliittoa, vaikka se ei olekaan OIKEA kommunistinen puolue. Olisi varmaan pitänyt äänestää vieläkin vasemmalle, mutta aloin järkeillä, ettei ne kuitenkaan pääse läpi. :( Tyhmää järkeillä niin. Pitäisi aina äänestää kuten sydän sanoo!

Ensin tosiaan olin kuin puulla päähän lyöty, pettynyt ja vihainenkin. :( Mutta nyt olen ajatellut, että TÄTÄ juuri on demokratia. :( Tätä tulosta on kunnioitettava. Olisi sekin aika hullua vaihtaa kansaa, jos se äänestää 'väärin'? ;)

Niin keljuna juttuna kuin tätä pidänkin, niin mä muuten EN lähde kuitenkaan ihan tuomiopäivää julistamaan! Kokoomuksella ja keskustalla on yhteensä huimasti enemmän ääniä kuin persuilla. Eduskunnan isot puolueet edelleenkin yhdessä voivat lyödä persut, jos ne ehdottavat jotain hullua. Joten ihan turha nyt seinille kiivetä..

Vaali-iltana telkkarissa pylväät kasvoivat, nousivat, kohosivat, täyttivät ruudun. Suklis tuijotti sitä voimatta asialle mitään. Story of my life.

Sukututkijan murheet

Kun olen halunnut saada jotain muuta mietittävää kuin nuo vaalit, niin olenpa taas innostunut SUKUTUTKIMUKSESTA! :) Se vaan harmittaa, kun esim. Muorilta ei voi oikein kysyä mitään. Tai jos kysyy, niin pitää olla extra varovainen.

Minua harmittaa sekin, kun en ole satavarma siitä miten paljon kouluja äidinpuoleiset isovanhempani ovat käyneet! Kyse on siis ÄITINI vanhemmista, enkä heistä tiedä.. Syy: kun en VOI kysyä Äetmuorilta. Hän ottaa tuollaisen viattomankin kyselyn jotain kritiikkinä vanhempiaan kohtaan. Kai minä nyt hitto vie tiedän, ettei heillä mitään tohtorinhattuja ollut, mutta kiinnostaisi tietää ovatko he kansa- tai keskikoulun käyneitä? Tässähän ne vaihtoehdot oli, koska sen tiedän ettei kumpikaan ollut ylioppilas.

Muorilla on kummallinen tapa suhtautua näihin asioihin. Tietysti hän saattaisi mulle kertoa, mutta sitten saisin kuunnella pitkän saarnan tyyliin 'ei heillä ollut niitä mahdollisuuksia opiskella kuin teillä nykyajan ihmisillä..' Juu, ei varmaan ollut, mutta totta on sekin etteivät K-Mummi ja Vaari olleet mitään lukijatyyppejä muutenkaan!

Muori on nyt ollut intoa piukassa persujen voiton vuoksi, hän kun äänesti niitä. Ehkä vaali-ilossa uskaltaisin kysyä, hyvän mielen tunnelmissa hän voisi ehkä kertoakin? Ellei sitten suuttuisi lopullisesti.

Hakemusskitsoilua

Se yhteishakuun osallistumiseni poiki sellaisen selvityspyynnön siitä syystä, miksi haen harkinnanvaraisessa haussa. Huomenna on pakko pistää se postiin, koska torstai on viimeinen palautuspäivä. Olen lykännyt sitä tavallaan aika tyhmästä syystä. Minusta nimittäin tuntuu todella vaikealta KIRJOITTAA opiskelujeni ja työttömyyteni surkeasta historiasta edes muutamin sanoin. INHOAN sanoa millainen koulutus mulla on, se saa mut oksentamaan. Se kuulostaa niin p-kantärkeältä ja hyödyttömältä [mitä kumpaakin se myös ON]. Mutta kai on pakko.

En silti tiedä miten mun hakuprosessin käy! Jos harkinnanvaraisessa haussa meinaa päästä koulutuksiin, niin on pärjättävä pääsykokeessa TODELLA hyvin, paremmin kuin muut. Ja hoitoalan pääsykokeisiin kuuluu niitä matemaattis-loogisia tehtäviäkin, joissa olen s u r k e a ...!

3 kokonaista vuorokautta!!!!

HIII-IIIIIIIII! Suuri juhlahetki koittaa vain kolmen kokonaisen vuorokauden kuluttua! Olen ostanut pääsiäismunia varastoon. Myös sellaisia ihan ihan pieniä, jotka yleensä jurppivat minua, kun niissä on se foliokääre surkean pikkuruisen herkun peittona. Saa sormet tehdä paljon työtä pikku palkan eteen! :) Ostin niitä sellaisia Sorinin minimunia, niitä löysin Vapaa Valinnasta! Ihme juttu tavallaan, miten Vapaa Valinnasta maalta voi löytää juttuja, joita ei isoissa kaupunkikaupoissakaan välttämättä ole.

Pidätelty itku!

Olin maanantaina kauppassa. Ostin ainekset päivän ruokaan [kuten tavallista] ja sitten näinkin siellä K-kaupassa Pirkan uutuussuklaan! Creme brulee-suklaalevy, tuollaiset noin 150 grammaa herkkutavaraa! Joten OSTIN!

Sitten kauppajonossa mua alkoi oikeasti itkettää. :( Itkettää se oma hamstraukseni! Kun mietin vaan miten paljon kaikkea meillä kaapeissa on. Oli ihan viittä vaille etten parkunut siellä kaupassa. :( Onneksi en nähnyt ketään tuttuja, koska en olisi voinut puhua heille mitään. Kaikki energia ja voima meni sen itkun pidättelemiseen. Mutta samalla aikaa se oli myös jotenkin - en tiedä miten - en siis tiedä että jos olisin joutunut puhumaan, niin olisiko esiin tullut itku vai.. NAURU?? Tämä siinä kummaa oli! :(

No, joka tapauksessa ei ollut kivaa hamstrata. Mun on nyt oikeasti se lopetettava. Selittelen itselleni, että joulu tulee.. Juu, tuleehan se, mutta totuus on edelleen se, että jopa joulunakin on Sukliksella vain yksi vatsa, jonka tilavuus ei ole rajaton. Joten pitäisi hillitä.. Tietysti tämä tilanne helpottaa heti joulun jälkeen, kun kauppojen runsaat sukulaativalikoimat normalisoituu, mutta se ei lohduta mua nyt!

Käskytin miehenkin mässyäni varten ostelemaan kaikkea! Meillähän on se tapa, että minä käyn maanantakina kauppasta maanantaita varten tarvitut ruoka-aineet ja mies sitten samana päivänä käy kauempana, Pikku Kaupungin jättimarketissa, mistä ostaa koko loppuviikon ruoat. Niin, tosiaan, pistin miehen ostamaan itselleni esim. mustikkarahkaa, kun sitä AINA herkkuilussa syön. Itse asiassa en tiedä mitä tapahtuisi jos en saisi sitä!! Silloin herkkuilun rutiini rikkoutuisi ja voisi vaikka - no, en tiedä, SUKLIKSEN maailma kaatua? ;)

Nykyisessä hamstrauksessani harmittaa sekin, kun pitkästä aikaa taas salailen sitä mieheltä.

Mutta se siitä! :)

Aviollista rehellisyyttä a la Suklis

Kerroin muuten miehellekin K-Mummin lastenkotitaustasta, eli siis siitä että Äetmuorin äiti oli tosiaan lastenkodissa jonkin aikaa n. 5-vuotiaana. Yksi juttu jota oikeasti arvostan miehessä on se, ettei hän KOSKAAN käytä näitä sukutarinoita ym. mua vastaan. Eikä hän myöskään kukkoile omalla 'ongelmattomalla' taustallaan. Ei mieskään ole mikään aadelismies, mutta kuitenkin heillä on aina eletty sellaista kunnollista + hiljaisen menestyksekästä elämää, johon ei ole kuuluneet avioerot, rajut perheriidat, sukuriidat perinnöistä ja lastenkodit ja kaupunkien vuokratalot. ;) Mä olen siis tavallani sellainen slummien prinsessa, jos vertaa mieheen. ;)

Kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin miehen oikeasti säälivän mua tiettyjen juttujen vuoksi. Lähinnä siis Äetmuorin taipumusten ym. Hän on aina ystävällinen Äetmuorille, mutta hän on myös sanonut että Ä. on tehnyt mulle - lapsuuteni kautta - paljon pahaa. Joskus kun on ollut myrskyisempää on mies ehdottanut/'uhannut' että kertoo Muorille näistä mun syömishommeleista ja muista ja se on mulle aina kauhistava ajatus. Salaisuuden paljastuminen. Silloin kun sain sen syömishäiriödiagnoosin niin silloin oli se Hetki lähellä. Onneksi ei kuitenkaan tullut. Minä en pelkää rehellisyyttä sinänsä, mutta tuntuu kuin en jaksaisi - oikeasti jaksaisi - alkaa asioita selvitellä Muorin kanssa. On olo kuin olisin aerobicannut 4 tuntia ja joku pyytäisi, että biccaa vielä 4 lisää. Kun ei .. pysty!! Voiko sielun lihakset olla väsyneitä, paahtaa maitohapoilla..??

Joo-joo-joulu!

Mietin vielä tuota joulua. Pitäisiköhän ostaa GLÖGIÄ jouluksi? En oikeastaan syttynyt glögille ennen kuin joskus 5 vuotta sitten. Mietin vaan, että kannattaisiko.

Vapaa valinta?

Olin tänään kaupoilla ja hamstrailin. :( Vähän harmittaa, mutta pakkohan mun on joskus toteuttaa hamsteriuttani. Joskus menee huonommin ja joskus paremmin. Tämä joulunalusaika kauppojen tiukuvine suklaarasiahyllyineen on vähän liikaa Suklikselle!

Löysin Vapaavalinnasta [=maaseudun ihmisten eksoottinen ostosparatiisi] sellaisia appelsiini-crisp-suklaakonvehteja. Ostin niitä oikeastaan miehelle ja hän tykkäsikin niistä. Sitten ostin semmoisen pussin, joka näytti vähän tutulta - sellaisia myydään Forssan autokeitaalla, eli oliskohan se Runebergin makeistukku asialla taas..? Siinä oli tutunnäköisiä konvehteja, sellaisia olen ennenkin maistellut. Nalle Puh-kuvioinen hunajasuklaakonvehti ja joku Disneyn prinsessahahmolla kuvioitu, vaaleanpunainen konvehti myös - tuttua, tuttua! Ostin mä kyllä tarpeellistakin: menin siihen putiikkiin alkujaan ostamaan pipoa ja hanskoja ja löysinkin tarvitsemani. Tietty sitten KOTONA vasta huomasin toisen hanskaparini olevan lasten hansikaspari. :( Äh. Onneksi toinen sentään oli naisten, kuten pitikin. Ja onneksi mulla on pikkuruiset kädet.. ;)

Kaatuuko kapitalismi?

Mietin tuota Irlanti-asiaa, sen tarvitsemia JÄTTITUKIA. Jotenkin vain tuli mieleen, että ehkä nyt kapitalismi vetää viime henkäyksiään? Koska se kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Rikas [?] Eurooppakaan ei saa enää laivaansa pysymään pinnalla..!

Politiikasta tuli mieleen: soitin velvollisuuspuhelun Äetmuorille. Hänen juttunsa oli taas sitä tavallista.. eli kuinka työttömät pitäisi 'pistää töihin' esim. vanhusten hoitoon, eli vaihtamaan geriatrikkojen vaippoja ja työntämään vanhuksia ulkona rullatuolissa. Voi .. jehna tuota meidän muoria, kuinka syvällisesti hän asiat miettii! Ensinnäkin sellainen työttömyyskorvauksella tehtävä työ on ainakin mun kirjoissa lähinnä ORJATYÖTÄ. Ja sellaista ei [kai??] Suomessa harjoiteta? Siksi toisekseen tuleekohan nuo persut [Muori kertoi Soinin hekumoineen tuollaisella ajatuksella..] ajatelleeksi mitä ihmeen hyötyä tai iloa on vanhuksille tai työn tekijöille tuollaisesta pakkopullasta?

Mä en tajua sitä miksi työtöntä pitäisi vielä lisää RANKAISTA hänen tilanteestaan? Eikö se enää riitä, että elintaso on mitä on. Pitääkö vielä pistää johonkin 'työhön' ilman palkkaa, jotta 'motivoidaan' laiskaa oikein ja asetetaan ihmisten sylkykupiksi??

Varmasti osa työttömistä tekisi tuollaista työtä mielellään ja ilman mitään ongelmia. Mutta osa, ne mielenterveysongelmaiset [varmaan persujen mielestä nämä on vaan laiskoja lintsareita?], päihdeongelmaiset ja muut kärsisivät siitä, se kävisi heille mahdottomaksi. Ja sitä mukaa myös vanhuksille..

Taitaa moni persuajattelija myös unohtaa sen, että moni työtön tekee jo vapaaehtoistyötä.. No, ehkei se 'riitä'? Työttömän pitää ostaa oikeutensa olla olemassa aina uudestaan ja uudestaan, aina kalliimmasta hinnasta.

Hallittu hamsteri

Löysin K-kauppelista nyt ekan kerran sitä Geisha-uutuuslevyä, jonka piti kai tulla markkinoille vuodenvaihteessa. Eli siis sellaisella pehmeällä mantelitäytteellä varustetusta, 112 gramman sukulaatilevystä on kyse. Ostin, vaikka hinta [likemmäs 3 euroa!] arvelutti ja vahvasti! Toivottavasti se on sen hinnan arvoista. Nykyisin arvioin nameja myös niin, että kuinka toimii hinta-laatu -suhde! Siinä onkin yksi syy miksi en ole hulluna Ben & Jerry-jäätelöihin. Mun mielestä ne yksinkertaisesti on ylihintaisia makuunsa ja muuhun nähden.

En koe tuota Geisha-ostosta hamstraukseksi, koska levy on pieni ja todennäköisesti vedän sen seuraavassa herkkuilussa. Tai siis varmasti. Jätän sen perinteisen Marabou Caramel & Crisp-levynkäisen sitten ostamatta. Eli hamterina jos häärinkin, niin teen sen HALLITUSTI. Se on eri asia kuin ostella ihan mitä sattuu!

Viikonlopun jäätelöksi löysin myös uutuutta, eli Pirkan italialaista Panna cotta-jäätelöä. Hassu juttu muuten, ettei Pirkan tuotesivuilla näyttänyt [vielä?] olevan tuosta tuotteesta mitään! Tai sitten en vaan löytänyt sitä, hain jotenkin väärin. Se vaikuttaa tosi lupaavalta, sellainen kotipakkaus se on, eli olisko siinä n. litra syötävää, siltä se ainakin näytti.

Pirkka-tuotteet on muutenkin viime aikoina vakuuttaneet mua laadukkuudellaan! Ja monet Rainbow-tuotteet on muuten myös todella hyviä. Suotta aina sanotaan, että kallein on parasta. Ei se aina kutiaan pidä!

Suklis harrastaa + hakeutuu ihmisten pariin

Tämähän on mulla ollut vähän kuin pitkäaikaisena projektina. Olen mukana yhdessä Yhdistyksessä, tosin nyt viimeksi en mennyt kokoukseen, mutta olen nyt kesän ja syksyn aikana käynyt kaikissa muissa! :) Ihan vaan siksi, koska mun mielestä on tärkeää mennä Ihmisten Pariin, kun muuten erakoidun ja muutun entistä kummallisemmaksi. :( Olen myös huomannut, että vaikka itsensä piiskaaminen liikkeelle onkin joskus vaiva, niin se KANNATTAA lopulta! Yhdistys-illan jälkeenkin on pirteä olo pitkään.

Sitten toinen Suklis Ihmisten Pariin-projektini on sellainen hassumpi.. Nimittäin meillä kotikunnan kirjastossa on KIRJALLISUUSPIIRI. Olen ollut siellä nyt kerran. Sinne luetaan aina joku kirja, se on romaani tai novellikokoelma, ja sitten siitä keskustellaan. Meillähän siinä piirissä on tosi vähän osallistujia ja mä olen nuorin. Aika uskomatonta, mutta totta se on. Ja kaikki, ihan jokainen siellä, on nainen. Vakiosallistujia on kai n. 5 mä mukaanluettuna. Olen ollut siellä vasta kerran, mutta kai nyt sitten menen jatkossakin.

Tuossa kirjapiirissä on ihan sama motiivi kuin Yhdistystoiminnassakin. On oltava sosiaalinen, vaikka sitten väkisin. Aluksi mietin [sairaalloisesti] että en voi mennä kirjapiiriin. Ajattelin olevani lihavin siellä. Minullahan aina tuo ulkonäkö määrittelee, olenko ansainnut mennä ihmisten pariin. Pelkään niin kovin olevani typerä ja lihava, se lukitsee mut kotiin - se tunne.

Mies tietää kirjapiiristä ja Yhdistyksestä, hän tsemppaa mua aika vahvasti olemaan niissä mukana. Äetmuorille en ole kertonut näistä, hän ei kuitenkaan tajuaisi kumpaakaan. En ole myöskään näistä yhdistys-kirjapiiri -touhuista kauheasti kertonut ystäville tai Facebookissa. Ne ovat sellaisia mun juttuja.

Korppujauhoa..

Minun piti käydä kaupassa, kun korppujauho oli lopussa. Mutta tulihan siellä taas hamstrattua. :( Eli ostin 2 sellaista Kinder-välipalapatukkaa. Milk Slice oli toinen ja toinen sellainen pienempi, siinä on enemmän suklaata. Nämä Kinder-patukat on vanukashyllyssä meidän kaupassa ja mun mielestä ne on hyviä. Vaikka inhoankin sitä telkkumainosta, jossa pikku tyttö piirtää kuvan isästä ja isän hauiksesta ja sitten saa Milk Slicen palkkioksi! Grrrh, entäs me aikuiset herkuttelijat?? Pitäisi kehittää mainos, jossa Suklis vetäisi Milk Slicea kaksin käsin naamaansa. ;) Ja koko kansa säntäisi ostamaan tuotetta..!

Hain sitten Pirkan suklaamousseakin.. kun se on niin hyvää.. Hassua tavallaan, että homma lähti liikkeelle KORPPUJAUHOSTA ja sitten menikin tällaiseksi taas! Saas nähdä miten makeisveron korotus puree mun mässinkeihin. Ettei vaan loppuisi.. tai sitten menee ihan kituliaaksi.

Poli Tiikkaa

Ihmettelin muuten kun kuulin/luin, että hurjan moni perussuomalainen kuvaa itsensä työläiseksi. Tietysti jotain tuollaista on aiemminkin tullut vastaan, siis se tieto, että persuista moni oikeastaan on samoista 'kuvioista' kuin vasemmistolaisetkin. En vain tajua sitä että kuinka he voivat päätyä sellaiseen ratkaisuun, siis persuin äänestämiseen. Mikä siinä puolueessa oikein vetää?? Pitäisi joskus selvittää tämäkin.

Muorihan on jo aikaa sitten ilmoittanut, että hän äänestää niitä. :( Olin järkyttynyt ja nolokin, jotenkin.. Mutta se on Muorin tapa, tarttua johonkin tuollaiseen populismihommaan, joka kuulostaa hyvältä ja yksinkertaistaa asiat. Maahanmuutto = paha, EU = paha, tanhun tanssiminen Köyliön nuorisoseurantalolla = hyvä.

Tänään autolla kun ajelin, niin mietin oikein konkreettisesti KAPINAN mahdollisuutta! Yhtäkkiä, ihan siinä ajaessa kohti kotia, mulle vaan tuli sellainen vahva tunne, että kaikkien on saatava terveydenhuolto ja koulutus ilmaiseksi! Ja nyt se ei ilmaista ole! Tuntuu kummalta että näistä sitten ollaan valmiita tinkaamaan, tai että jotkut voi elää elämäänsä välittämättä sellaisesta epäkohdasta. Että on lapsiperheitä, joilla ei välttämättä ole varaa hoitaa lapsensa terveyttä..!!! Kuka sellaista voi katsoa vierestä tuntematta edes jotain, jotain pakkoa tehdä tai toimia ..?

Mutta kapina on tietysti sellainen, hetken verran vain sitä voi ajatella. Koska musta ei ole väkivaltaan ja useimmat kapinat on sellaisia: katutappelua ym. En tahtoisi tehdä väkisin mitään. Toivon kai vaan ihmisten heräävän tähän tilanteeseen.

Nykyisin on huonoa kun esim. nuorien sieluista kilpailee niin moni erilainen aatesuunta. Periaatteessa moni näkee kommunismin menneen talven lumina. Mulle se ei ole sitä, mutta MONILLE on. Ja sitten se korvataan toisenlaisilla aatteilla, jotka eivät välttämättä ollenkaan niin tehokkaasti reagoisi ihmisten epätasa-arvoon! Tietysti olen yhä raukkis salakommunisti, koska en voi muutakaan. Muori ainakin tulisi ihan hulluksi jos tietäisi - epäillä saattaa jo nyt aika vahvasti, olen joskus varovaisesti antanut näkyä mielipiteitten suuntaa - eikä mieskään kauheasti kommunismia arvosta. Hän on demari, tavallaan - ei siis kuulu puolueeseen, mutta touhuaahan hän AY-hommissa! Mutta silti aatteellisesti joskus olemme kaukana toisistamme! Mies nauraa esim. työväenlauluille, joita mä joskus tykkään kuunnella, kun kirjastosta niitä lainaan.

Sinä tunnet luokkasi lait

Jaahas, on taas mietitty luokkayhteiskuntaa Suomessa! Lehtiartikkelissa! Minä luin.. ja jotenkin alkoi melkein särkeä päätä. Mun mielestä asiat on niin toisin..

En ensinnäkään käsitä sitä miksi useampi työssäkäyvä ei samaistu työväenluokkaan! Tuntuu hullulta että joku jostain poliittisesta syystä mieluummin sanoo itseään esim. keski- tai yläluokkaiseksi, vaikka ihan selkeästi on tavallaan 'pienten ihmisten' edustaja! Omituista. Toisaalta se asenne on mulle tuttu lapsuudenkodista. Meillä vanhemmat oli [naurettavan] ylpeitä ja ollakseen siitä että olivat toimistotyöntekijöitä. ;) Siitä viis, että moni 'työläinen' tehtaassa ym. ansaitsi paremmin.. E-hei, kyllä se on sentään niin paljon parempaa siirtää papereita pinosta a pinoon b! Tai sitten vastata puhelimeen, kun joku vihainen ihminen kaipaa aamulehteään..

Sitten tuo sana työväenluokka.. Mun mielestä pitäisi melkein olla niin, että 'alin' samaistumisen kohde olisi köyhälistö. Moni näkee työväenluokan riistettynä ja alimpana portaana, mutta se ei pidä paikkaansa! Työväenluokkaisella on sentään se työ. Mutta entäs pitkäaikaistyöttömät, jotkut pätkätyöläiset, sairaseläkeläiset, ym.? Ei heitä oikein voi sanoa työväenluokkaisiksi. Kyllä kyseessä on ihan suoraan sanottuna KÖYHÄLISTÖ jonka synnyn on mahdollistanut tämä Suomessa tehty politiikka!

Minä en tiedä mikä puolue ajaa köyhälistön asiaa! Olen kommunisti, mutta jotenkin en osaa samaistua Vasemmistoliittoon - he ovat mun mielestä työväenluokan asialla mikä on hyvä tietysti.. mutta köyhälistö, työelämän ulkopuolelle joutuneet, saisi ihan oikeasti saada oman puolustajansa! :( Itse asiassa en pidä vasemmistoliittolaisia edes kommunisteina.. he ovat vain yhden pienen askeleen vasemmalle demareista.. Tarvittaisiin joku uusi muutosvoima! Muttei sellaista näy.

Kyllä mä olen valmis myöntämään sen, että Suomessa monilla menee nykyisin paremmin kuin koskaan. Mutta meneekö riittävän monilla riittävän hyvin, niin että se korvaa ne kaikki muut kokemukset, kokemukset systeemin ulkopuolelle tippumisesta ja köyhyydestä? Millaisella hinnalla tämä 'osalla menee hyvin'-onnela on ostettu? Ketkä on tallottu jalkoihin, keiden yli on kävelty? -Siinäpä se!

Nykyisin koko luokka-ajattelu on tietty vähän vaikeaa.. On vaikea sijoittaa ihmistä, koska maailma on muuttunut. Esim. mun vanhempien nuoruudessa akateemisesti koulutettu oli vielä Herra isolla H:lla. Ja voi olla varma hyvästä pysyvästä työpaikasta. Mutta nykyisin akateeminen työttömyys on räjähtämässä käsiin! Ihmiset istuvat joskus yli 6 vuottakin yliopiston penkkiä päätyäkseen kortiston kunkuiksi. Mihin tällainen ihminen sijoittuu? Yläluokkaanko, tutkinnon vuoksi, vai työväenluokkaan? Vai köyhälistöön. Leipäjonoissakin on nykyisin akateemisia. Luin itse sellaisen leipäjonossa olevista kertovan lehtiartikkelin ja siinä oli mustaa valkoisella. -Ja sitten taas ne ihmiset, joilla on vakituinen Virka. Kuuluvatko he työväenluokkaan, vai sittenkin keskiluokkaan ihan siksi, että työ on varma + pysyvä ja tulot sitä mukaa myös..? Joku virassa oleva lähihoitaja voi tienata paljon enemmän kuin akateeminen pätkätyöläinen, jos pätkien välit on pitkiä! Ja monesti ne ovat.

Koulutuspolitiikka on tietysti semmoinen juttu, että siitä puhumista Sukliskin kavahtaa! :) Tiedän sen olevan osa aluepolitiikkaa: päättäjät haluavat korkeakouluja vähän sinne tänne omille alueilleen ja sinne opiskelupaikkoja. Siihen katsomatta saako ne valmistuneet töitä! Mutta asia ei ihan niin helppo ole, että lakkautetaan 80% yliopistoista ja ammattikorkeista ja koulutetaan vaan työtarjonnan mukaan nuoria. Mitäs ne muut sitten tekevät, ne jotka eivät sitten saa opiskelupaikkaa kun Suomessa ei enää olisi kuin 1 yliopisto? Onhan koulutus muutakin kuin vain sitä, että katsotaan työllistymistä. Kyllä se antaa ihmiselle paljon, vaikkei koskaan työllistyisikään omalle alalle. Mä en muutenkaan tiedä mitkä koulutuspoliittiset ratkaisut auttaisivat tässä työllisyystilanteessa. Riittäisikö niitä perustyöpaikkoja, suorittavia töitäkään, kaikille? Nykyisin vaan ihan yksinkertaisesti työstä on pula. Ja on työnantajan markkinat. Tuntuu ikävältä syyllistää itsensä kouluttaneet nuoret, että jaahas, opiskelitte sitten jotain taide tai kulttuurihommelia, koska olitte tyhmiä ettekä halua työllistyä. :( Kun kuitenkaan kyse ei ole siitä..

Joskus tuntuu kuin ei täällä Suomessa VOISI elää 'oikein'! Jos koulutat itsesi työllistymättä omalle alalle olet luuseri ja haihattelija, sinun olisi pitänyt tietää paremmin. Jos et kouluta itseäsi ja etsit vaan niitä suorittavan portaan juttuja, niin olet laiska ja varmasti tyhmä, kun et edes kouluissa pärjää.. Ja tuntuu kuin kaupan kassoillakin pitäisi nykyisin olla joku tradenomi-tutkinto. :(

Politiikasta Polkaan

Olin kauppassa tänään[kin]. Ajattelin, että käynpä nyt, niin ei tarvitse maanantaina mennä. Kauppassa tietysti sitten tuli ostettua sukulaatia.. Maraboun Polkaa ostin, sellaisen pikku suklaalevyn! Ajattelin lähinnä syöttää sen miehelle. Kun hän pitää minttusuklaasta. Sitten ostin sen Maraboun caramel & crisp-levyn itseäni varten, kun tulee ensi viikonloppu. Ja jotain jäätelöitä.. Geisha-tuutin näin uutuutena - saa nähdä mitä sitten siitä ajattelen.

Enää 4 kokonaista vuorokautta.. ;) Hih ja sitten syön! Ja leivon! Kyllä aika vakaasti näyttää siltä, että tulossa on mansikkavalkosuklaakakku. Sitä varten pitäisi vaan vääntäytyä Lidliinkin.

Mammutit, mammutit, napajäällä..

Olimme miehen kanssa Mammuttimarkkinoilla Citymarketissa. Miehellä on nyt vapaata ja niin hän vaan lähti mua kyytimään.. mikä on HYVÄ, koska menimme siis miehen autolla ja hän hoiti parkkeeraamisen. Ison Kaupungin Cittarin parkkipaikat on oikein mun pelkoni kohde.. Pari kertaa olen raapaissut sellaista tyhmää parkkihallin pylvästä autonromullani! Ne paikat vain ovat niin ahtaita. :( Tai sitten mä olen surkea parkkeeraaja.

Mammutti oli mulle oikeastaan vain mahdollisuus bongailla suklaita. Ostin kuitenkin vain yhden jutun, eli Maraboun Caramel & Crisp-levyn. Meidän paikallisesta Koosta se on loppu. Eikä ihme, niin hyväähän se on.. Ei tuolla Mammutissa oikein ollut mitään haluamisen/ostamisen arvoista. Tarkoitan nyt, että monet tarjouksessa olevat jutut siellä olivat aika hyödyttömiä mun kannalta. Tai muuten vain ei huvittanut, en tuntenut mitään himoa ostaa. Taisinkin kyllä olla ainoa. ;)

Koko päivän olin toivottoman hajamielinen. Mun piti katsoa Van Houtenin leivontasuklaata Cittarista ja unohdin sen. Mun piti katsoa yksiä ihan tiettyjä keksejä sieltä - ja unohdin. Lopulta päädyin ottamaan leivontasuklaaksi Fazerin Premiumia, siinä on 70% kaakaota. Niin tummaa en ole vielä koskaan käyttänyt leivonnassa.. enkä ole maistanutkaan sellaisia kuin muutaman kerran. Muistaakseni Maraboun joku 70 prosenttinen on ollut oikein hyvääkin. Saa nähdä mitä tuo Fazun sitten on ja kuinka se sopii mun sukulaatikakkuun. Luulisi sen olevan hyvää, kun kuitenkin suklaan tummuus 'laimenee' yhdistettynä muutamaan kermavaahtodesiin ja rahkapurkkiin.

Haimme Alkosta pikkupullon konjakkia, joten nyt on sekin tehty. Kaikki valmiina leivontaa varten.

Varpaat, osa 2

Mieheltä muuten poistetaan aamusta VARPAANKYNSI! Se on vaivannut pitkään, ollut puolittain irti. [Juu, suoraan herkullisesta suklaakakusta varvasvaivoihin, hehe!] Hänellä on aika kahdeksalta työterveysasemalla.

Ihme juttu, miehellekin sanoin tuosta varvasasiasta jo kuukausia sitten.. mutta ei, hänen täytyi saada sitä lääkärille menoa 'kypsytellä'..

Joskus tuntuu haikealta kun miehellä on tuo työterveysasemansa. Siellä ei lekurit ole koskaan myöhässä, oikeasti.. ja pääsee halutessaan aina samalle, eikä lääkärit vaihdu lennossa. Tavallaan ei ole mikään ihme, että työssäkäyvien ja meidän työttömien lorttien välillä on kovia terveyseroja jälkimmäisten tappioksi. Tosin poikkeuksiakin on: mulla esim. on ihanteellinen verenpaine [ihme, kun kumminkin mässyssä vedän aina salmiakkia ja sen pitäisi sitä nostaa] ja kolesteroliarvot kohdillaan. Miehellä taas on verenpaines koholla ja samoin tuo kole. Joskus se huolestuttaa mua.. :( Mutta sitten pitää taas ryhdistäytyä ja ajatella ettei mies todellakaan ole AINOA jolla sama juttu on. Eivät kaikki ole sellaisia terveyshysteerikkoja kuin minä [paitsi siis mässyissä, silloin lentää mulla terveysopit nurkkaan ja olen eläin].

Ostan, mutten osta

Olen aikas ylpeä itsestäni. ;) Ainakin vähän. En ostanut nimittäin nyt sellaisia AIVAN turhia herkkuja, kuten joskus on käynyt. Kävin kauppassa, mutta ostin ruoka-aineita perjantaille ja sitten oikeastaan ainoa mässäykseen liittyvä ostos oli pakastepiiras ja pakastelihapasteijat! Minusta se on aika hyvin. Yleensä olen ihan hulluna ostelemassa kaikkea.. :(

Minut on saanut kuriin vilkaisu keittiön kaappiin! Voi että! Joskus hävettää kun miettii, että maailmassa niin moni näkee nälkää ja mä sitten jemmailen kaikkia nameja ja herkuttelen niillä kuin joku ruhtinas. Joskus tuntuu kuin en tajuaisi, OIKEASTI tajuaisi, vatsani vetävyyttä. Ja sitten sekin, ettei aikuisen makumaailma ole sama kuin teinin. Kyllä sitä makeanhimoisena nuorena tuli joskus vedettyä vaikka kokonainen suklaarasia, mutta nyt en enää pysty siihen.

Joka tapauksessa on hienoa pystyä edes hiukan hillitsemään itseään! Kyllä se on voitto, vaikka pieni olisikin.

Omar-pussin ostin, mutta omarit olikin ihan loppu ja niillä tykkään herkutella. Eli se ei ollut turha osto. ;)

Hih, enää 22 ½ tuntia herkkuiluun! Nyt sitten paastotaan tämä perjantai.

Hassua kuinka joskus olen ihan vainohullu kauppoissa. Kun viimeksi ostin jätskiä ja suklaatia [varastoon!] kauppasta, niin minusta tuntui kuin eräs asiakas olisi katsonut kieroon mua ja ostoksiani. Sellainen mies, jonka ostoskorissa oli banaaneja ja viinirypäleitä. Mutta voihan se olla että kuvittelen. Lääkkeitten lopettamisen jälkeen en muuta mietikään, kuin että koko maailma kyylää ja vahtii Suklista + pitää Suklista läskinä. Mistä mä oikeastaan varmuudella senkään voin tietää mikä sitä rypälemiestä jurppi. Ehkä se ei edes katsonut ostoksiani, vaan mietti omiaan.

Suklis joogaa - ensimmäisen ja viimeisen kerran

Minä se tein uuden aluevaltauksen, kokeilin joogaa! Mutta se jäi kyllä yhteen kertaan! Mun mielestä se oli huono kokemus.. tai sanotaanko että kävi selväksi ettei se ole mua varten. Tietysti nyt voisi sanoa, että mistäs sen tietää vaikka joku TOINEN joogan laji [tämä nyt kokeilemani oli olevinaan hathaa] sopisi paremmin.. Ja ei sitä tiedäkään, mutta mun paikkakunnalla tämä nyt kokeiltu oli ainoa tarjolla oleva. Jos haluaisi jotain muuta, niin se tietää 40 x 2 kilometriä harrastamaan ja kotiin. Ei kiitos.

Mikä siinä siis nyppi? Ensinnäkin mua vanhana tanssijana häiritsi se, ettei ohjaaja korjannut millään tavalla ihmisten tekemiä liikkeitä, vaikka ne olisivat maallikonkin silmiin olleet ihan pielessä. Mun mielestä kannattaa korjata, jos joku tekee väärin, jos esim. joku venytys ei kohdistu lähellekään oikeaa aluetta. Ja sitten: mun mielestä tuo nyt pidetty juttu ei ollut liikuntaa [oli kylmä koko ajan, vesipullolle ei edes tullut tarvetta] eikä mietiskelyä. En tiedä mitä se sitten oli. Tuntui lähinnä tehottomalta ja laiskalta venyttelyltä. Ja se ikävystytti. Useammin kuin kerran tuli vilkuiltua kelloon - paha merkki.. Jos olisin kehdannut, niin olisin lähtenyt kesken pois, mutta se olisi ollut mun mielestä aika mielenosoituksellista ja vähän rumaakin.. joten jäin..

Toivottavasti työväenopisto ei pistä mua maksamaan koko kurssimaksua - yli 50 euroa - jos nyt ekan kerran jälkeen lopetan tähän! :( Olen kuullut että periaatteessa 2 x saisi kokeilla maksutta. Mä en tarvitse edes sitä 2. kertaa tietääkseni, ettei tuo nyt ollut mun juttuni. Täytyy aamusta soittaa sinne ja kysyä!

Ohjaaja oli sinänsä ihan symppis, tosi-tosi pyöreä ihminen ja mun mielestä on positiivista, ettei kaikki liikunnan ohjaajat ole jotain kukkakeppejä! Lisäksi hän oli persoonaltaan rauhoittava. Siellä oli aika paljon iäkkäämpää väkeä mukana ja uskon heidän muuten saaneen paljonkin tuosta. Hämmästyin vähän kun näin osanottajat, taisin itse olla nuorimmasta päästä!

Kai minulle liikunta on sitten sitä, että pitää tulla hiki. Ehkä kannattaa vaan jatkaa entisellä linjalla näitä liikuntajuttuja. Mun mielestä on parempi vaikka jumpata kotona yksin, jos siitä kuitenkin saa sen mitä liikunnasta hakee, eli kroppa pitää kuosinsa + tulee pysyttyä fyysisesti hyvässä kunnossa. Ehkä voisin jatkaa tuota joogaa [jos se semmoista oli], jos siihen liittyisi mulla joku sosiaalinen elementti. Esim. jos siellä kävisi jonkun ystävän kanssa. Silloin liikunnallisuus voisi olla sivuseikka ja yhdessä harrastaminen korostuisi. Mutta näinhän ei mun tapauksessa ollut asian laita.

Tällä hetkellä ei mua oikeastaan nyt sitten kiinnostakaan mikään uusi liikuntaharrastus. Tuota joogaa odotin aika innoissani, mutta nyt en enää siitä ole kiinnostunut. Käsillä tekeminen ja taiteilu on nyt niitä, jotka eniten innostaa. ;) Ja joista on valmis maksamaan.

3 kokonaista vuorokautta - -

-- ja MÄSSÄÄN! :) Hih! Minähän se oikeastaan voisin mennä johonkin kansalais- tai työväenopistoon opettamaan.. nimittäin mässäilyn jaloa taitoa! Pitää osata niin monta asiaa: on osattava hamstrata, on osattava salailla, on osattava päästää irti! Suk-suk-suklis voisi opettaa SITÄ! :) No, se oli oikeastaan vitsi se. Mutta piti kertomani hamstrauksistani: ostin tänään sen Maraboun Cookies & cream-uutuussuklaalevyn! Caramel & Crisp oli loppunut.. Voi harmi! Saa nähdä tyydynkö tuohon cookiesiin, vai lähdenkö jostain kauempaa hakemaan tuota viimeksi kokeilemaani ja rakastamaani karamellikrispiä.

Sitten ostin vielä Tuplan vohvelisuklaapatukkaversion. Sitäkin kokeilen, uutuus kun se on, vaikka en uskokaan sen olevan niin kovin mieleeni. Ostin myös Pirkan keksikinuskikeikausjädeä ja muitakin jätskipuikkoja. Näin sitä valmistaudutaan.

Kauppareissu

Tämänpäiväinen kauppareissu oli taas hamstraamista. Tuli ostettua jäätelöä ja sen sellaista.. Pirkan keksi-kinuskikeikaus-jäde ja sitten puikkoja, yhtenä niistä Daniela. Ja vähän suklaatiakin jemmailin.. :) Center-toffeenappirullan ja Fami-pikkupalapussin ostin. Ja jotain Kinder maxi-patukkaisia myös. Voi mua!

Sitten tietysti suklaayhdistyksen sivuilta luin, että joissain Citymarketeissa on nähty Maraboun uutuussuklaateja, joita olisin mielelläni maistanut. Mutta nyt en taida tehdä mitään ostosreissua Isoon Kaupunkiin, kun jo olen ostellut.. :(

Miksi, MIKSI, mun pitää aina hamstrata?? Se on niin ärsyttävää. Lääkkeillä sitä ei tapahtunut juurikaan.. nyt ilman lääkitystä olen aloittanut taas. Ei tule Sukliksesta ihmistä.

Ostin muuten myös mustikkirahkaa ostoksilla ollessa - saa sitä sitten Suklis ahtaa kun herkun hetki koittaa! Se muuten koittaa pian, siihen on enää 3 kokonaista vuorokautta! Leivonnan suhteen on kaikki vielä auki..

Ahmimistaipumus?

Ilkeän kuuloinen sana! Mietin onko se minussa geneettisenä ominaisuutena, vai onko se ympäristön, kodin ja kasvatuksen tulosta? Se on kai se ikuisuuskysymys, perimä vai kasvatus?

Periaatteessa syömistapani ovat kai aikalailla sitä samaa kuin Äetmuorillakin. Meillä kotona herkkuja käytettiin jos oltiin surullisia tai masentuneita tai jos haluttiin juhlia. Syömällä reagoitiin asioihin, jotka eivät syömällä parane.

Itse katson olevani siinä mielessä vähän 'parannettu' versio Äetmuorista, että minulla ainakin on ruoka-ruoan [varsinaisen ruoan suhteen siis] melkoisesti enemmän tietoa ja halua noudattaa terveellistä linjaa. Mun ongelma ovat herkut. Oikeastaan en paljon välitä ruoasta, siis mitä noin arkiseen syömiseen tulee. Mulle olisi ihan outo ajatus alkaa mättää jotain ruisleipää apinanraivolla.. ;) Se ei ole minulle KIUSAUS. Itse asiassa olen aina ihmetellyt kovasti [hiljaa mielessäni] niitä ihmisiä, jotka lihovat ruokaa syömällä. Ts. ihmisiä, jotka mättävät ruokaansa rasvaa ja sen sellaista.. syövät hyvin runsasenergisesti.

Mun mielestä sekin on vähän kummallinen käsitys, että rasvainen = hyvä ruoka ja kevyttuotteilla muka AINA tulee pahaa ja ei ole gourmetia.. Hah hah. Joistain todella rasvaisista ruoista tulee närästys ja jää inha 'kelmu' suuhun..

En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä Äetmuorin tapaa vetää sentin kerros voita leivälle. Kun mun mielestä joku tuorejuusto tms. kelpaisi ihan yhtä hyvin tai paljon PAREMMINKIN - tarkoitan, että se on mun mielestä paremman makuista. Tuntuu niin turhalta lihoa jonkun VOIN takia.

Tietysti joku toinen voi ajatella, että on käsittämätöntä mättää naamaansa kilokaupalla herkkuja mässyssä. Esimerkiksi miehen vanhemmat ovat aika raivostuttavia herkkumielessä, ihan oikeasti he ovat ärsyttävän tervehenkisiä. Sanon tämän vaikka pidän heistä tosi paljon! Esimerkiksi viimeksi kun siellä oltiin niin veimme sinne suklaarasian. Heillä ei ollut mitään kiirettä toisaalta avata sitä - se oli pöydällä avaamattomana varmaan pari tuntia - tai toisaalta JEMMATA sitä parempaa aikaa varten. Siinä vierailun loppuvaiheessa he avasivat sen ja ottivat siitä pari maistiaista. Raivostuttavaa.

Joskus tunnistan itsessäni jonkun kummallisen kaunan tai suuttumuksen 'terveitä', normaaleja ihmisiä kohtaan. Mietin ovatko he OIKEASTI sellaisia, vai teeskentelevätkö vain ja piilottelevat jotain tosi rumaa mässysalaisuutta...?

Mulla muuten on yksi nolo tunnustus. Appivanhempien luona usein 'napsin' keksejä. Esimerkiksi viimeksi siellä oli lautanen, jossa oli muutama keksi. Se oli vain siinä keittiötasolla, kai jäänyt jonkun aiemman vierailun jäljiltä. Niin, kun muut istuivat olkkarissa niin livahdin keittiöön ja söin siitä yhden keksin. :( Saan jotain perverssiä, outoa nautintoa siitä, että söin keksulin. Appivanhemmat ei koskaan kiinnitä huomiota siihen kuinka monta keksiä on lautasella.. he eivät oikeasti huomaa tällaisia asioita, tai eivät välitä. Itse olen toista maata.. No, kuitenkin, jos he huomasivat keksun puuttumisen, niin voivathan he tietysti ajatella että MIES söi sen. ;)

Siivousraivo

Olen taas siivonnut hiki päässä! Nyt on koti vessainsiivoa vaille valmis, tässä saa jo huokaista helpotuksesta ja juoda kupin teetä.

Yksi harmittava piirre itsessäni on tämä, etten osaa siivota buddhalaisen tyynesti! Yleensä ottaen olen joko tylsistyneen robottimaisessa tilassa, tai sitten ihan suoraan sanottuna vihainen! Kuin p-seeseen ammuttu karhu! Tavallaan on kurjaa miehen lomailut ja mun samanaikaiset siivoilut, koska nartunluonto voi siinä hyvin purkautua.. viattomaan kohteeseen! :(

Tällä siivonkikerralla päädyin olemaan aika rauhallinen, mutta vähän piti 'naputtaa' tuosta, kun mies usein pitää eteisen hattuhyllyä jonain tavaran yleisenä säilytystilana. Siellä oli nytkin vaikka mitä! Semmoinen roinan kerääminen vain vaikeuttaa mun työtä, kun joudun nostelemaan kamaa ja imuroimaan alta ja sitten pinoamaan ne takaisin! Joten sanoin asiasta, ja onneksi mies vei ne roinat autotalliin, tai jonnekin tuonne alakertaan.

Vaikken olekaan mikään Äetmuorin paras ja suurin ymmärtäjä, niin mietin vain miten vihainen HÄNEN on täytynyt joskus olla, kahden lapsen äidin, kun tulivat Isukin kanssa töistä samalla autolla. Ja Isukki oikaisi sohvalle, kun Äetmuori tarttui imuriin [koira oli pöllyttänyt jauhopussin sisällöt pitkin keittiötä], tai kattiloihin alkaakseen ruoanlaiton. Kuinkahan monessa suurten ikäluokkien perheissä elämä oli juuri tuota? Äiti teki kaiken ja säilönnät päälle. Säilöi marjat ja säilöi katkeruuden, etikkaisen ja kirvelevän maun. Se mun mielestä on nykyisin ihan käsittämätöntä, että vanhemmat KUMPIKIN oli palkkatyössä, mutta Äetmuori teki kaiken kotona. Mukaanlukien kasvatti meidät lapset ja hoiti. Isukkihan ei edes muistanut Siukun ja mun syntymäpäiviä ja oli aina soittamassa Muorille silloin kun niitä jostain syystä häneltä kysyttiin! Oikeastaan ei tarvitse kysyä mistä on katkerat akat tehty. Jatkuvasta itsensä uhraamisesta, liian vähästä vapaa-ajasta, väkisin väännetystä marttyyrin osasta. Josta ei kiitosta herunut. 'Parhaimmassa' tapauksessa kävi tosiaan niin kuin Muorille: eli saat kaiken muun hyvän lisäksi vielä tietää miehesi heiluvan toisten naisten kanssa...

No, se siitä! Kyllä me olemme melkoinen suku, näitä katkeria akkoja piisaa ja sitten on paljon juoppoja. Oikeastaan Suomessa on muuten aika paljon juoppoja. Mun lapsuudessa tuntui kuin vähän jokaisen isälle olisi joskus maistunut paremmin kuin hyvin.

Tuleekohan minustakin katkera akka? En pidä sitä siinä mielessä todennäköisenä, kun kuitenkin mulla ON vapaa-aikaa paljon ja en joudu 'uhrautumaan' yhtä paljon kuin Muori. Tietty oma ajattelutapakin vaikuttaa, pitää vaan yrittää nähdä se lasi [en tarkoita snapsilasia!] puolitäytenä.

22 tuntia -

- ja taas olen porsaana kaukalon äärellä! JOS olen. Jostain syystä nimittäin maaruni on kummallisen kipeä. :( Olenkohan juonut liikaa teetä?

Muuten nyt muistaessani pitääkin kertoa hauskoista kekseistä, jotka löysin Tarjoustalosta! Cremio taisi olla niiden nimi, pitäisi varmaan suurennuslasilla käydä se pussi läpi niin näkisin valmistusmaan. Jotenkin vaikutti Italialta? Tai joltain eteläisen Euroopan maalta nyt kuitenkin. Hauskoja keksuja, on sellaisia joissa tavallisen keksin sisällä on suklainen täyte, sitten on myös kaakaokeksejä joissa on sama täyte. Ostin noita tavallisia.. ja olen nyt syöttänyt niitä miehelle iltateellä ja hän on tykännyt ainakin! Tarjoustalosta voi joskus tehdä löytöjä.

Harhat ovat historiaa!

En ole enää nähnyt niitä kummallisia harhoja [kts. edellinen postaus] ja se on HELPOTUS! Oikeasti ajattelin jo hetken verran, että nyt se aivoverenvuoto tulee, tai jotain muuta.. Vaan eipäs vaan tullutkaan, Suklis on entistä ehompi!

Mietin vähän sellaista, että olenko pahempi HAMSTERI nyt ilman lääkitystä kuin silloin lääkityksellä. Tuntuu, että ehkäpä olen. Tänään hamstrasin herkkuiluja varten Kinder Country-patukoita kaksi kappaletta. Otin kaksi, kun ne olivat niin pieniä.. ja ajattelin, että tahdon kunnolla maistaa mistä tässä on kyse. ;) Pettymysten pettymys oli Lidlikäynti, ei ollut Lidlissä nyt sitä Schogetten-kreemitäytteistä levyä.. :( Plääh.

Olin miehen kanssa liikenteessä ja minua hävetti taas hamstraus. Häpeäntunne oli pienempi silloin, kun popsin niitä SSRI-lääkkeitäni. Kumma kuinka sitä oikeasti ON erilainen, ainakin suhtautumisissaan, kuinka lääke oikeasti voi vaikuttaa.

Noh, ainakin jääkaapin viileälaatikko on nyt täynnä herkkuja hyviä. Ja onneksi sipsi ja suolapähkinävarastot täydennettiin myös. Se on inhottavaa, jos oikein herkkuillessa tekee mieli suolaista, eikä sitä sitten missään kaappissa ole. Usein tuo himo tulee keskellä yötä, joten ei sitä oikein voi ponkaista kauppaankaan.. ;)

Suklis ostaa mekon

Ostin tänään mekon Prismasta. Se on sellainen kahvinruskea.. ihan kiva mekko, peittää mun sikamaisen oksettavat pattipolvet ja pikku hihat peittävät läskiset olkapääni. Koko on S, siinä ei tosiaan ole onneksi mitään taskuja eikä mitään kuvioitakaan, ihan vain nätti yksivärinen mekkonen. Pyöreä kaulus.. se vähän harmittaa, olisi saanut olla v-mallinen.

Maksoi 19+jotakin euroa. Hehe, eli käytännössä 20 euroa, mutta kai se sitten asiakkaasta tuntuu paremmalta maksaa 19,99999 kuin tasan 20.

Esileikki

Täytin juuri ESITIETOLOMAKKEEN sitä huomista häpyhuulipatin leikkausta varten! Voi jee mitä kysymyksiä. 'Käytätkö huumeita ja jos, niin mitä ja milloin viimeksi'. Onkohan joku huumeidenkäyttäjä oikeasti niin uuno, että menee tuohon listaamaan käyttöhistoriansa: amfetamiinia vuosina 98-01, siitä sujuva siirto heroiiniin? Ja viimeksi piikitin eilen! Hah!

Osa kysymyksistä oli ärsyttäviä muutenkin, mutta vastasin nyt sitten kaikkiin. En tahdo että enää siellä teurastamossa menee yhtään sen pitempää aikaa kuin mitä silpominen itsessään vie. Jos en täyttäisi esileikkilomaketta nyt, niin ne varmasti pistäisivät minut täyttämään sen siellä - huonompi juttu.

Oikeus pelätä

Menin Veloenan kommenttiosastossa myöntämään pelkoni hellettä ja toisaalta kovaa pakkasta kohtaan. Olen aina pelännyt näitä kumpaakin. Pelkään, että oikein kylmä sää olisi vaikka merkki siitä, että maapallo olisi etääntymässä auringosta. Sitten kuumalla pelkään, että auringon toiminta on tehostunut, tai että lähennymme aurinkoa. Pelosta tekee pahan se, ettei tilanteelle VOISI mitään, jos siis oikeasti kävisi noin. Samalla tunnen suuttumustakin, koska suuri osa ihmisistä ei käsitä tätä pelkoa. Monet ottavat itsestään selvänä sen, että aamulla aurinko nousee, maailma jatkaa menoaan. Vaikka oikeasti se voi loppua ihan milloin vain.

Lapsuuden kipeisiin kokemuksiin kuului mulla se, että monille peloilleni naurettiin tai ne mitätöitiin. Tai sitten jopa suututtiin, koska ne olivat 'hölmöjä'. Ymmärrän ja hyväksyn täysin vanhempien halun rohkaista lapsia.. viedä pelot pois.. mutta lapsen nöyryyttäminen [peloista ilkkuvaan sävyyn kertominen isossa seurassa ym.] ei ole oikea tapa. Se vain sulkee ihmisen. Sitten näitä asioita YHÄ pelkää, mutta siitä ei vain puhu.

Mulle merkitsee paljon sekin, että saan 'luvan' pelätä outoja asioita. Ettei sitä yritetä viedä pois. En ole koskaan kaivannut jatkuvaa rauhoittelua tai 'paapomista', ehkä vain sitä, että joku hyväksyisi mut tällaisena kuin olen.

Olen nyt aika sovussa sen asian kanssa, ettei ehdotonta rakkautta ole tässä maailmassa. Tai jos on, niin se on H Y V I N harvinaista. Paljon harvinaisempaa kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Moni sanoo rakastavansa lastaan ehdoitta [Muori usein viljeli tätä ilmausta], mutta käytännön teot ja sanat osoittavat ihan muuta. Eiväthän ne suuret sanat koskaan suuta ole halkaisseet! Uskon myös, että on ihmisiä jotka kykenevät rakastamaan enemmän kuin toiset. On myös ihmisiä, jotka ovat sopivampia vanhemmiksi kuin toiset. On surullista jos ihmisellä ei ole itsetuntemusta nähdä ja myöntää omaa tosiolemustaan.

Kun itse en enää omaa lapsettomuutta niin pohdi, niin sen sijaan olen alkanut pohtia miksi jotkut ihmiset laittavat lapsia, varsinkin kun on ilmeistä etteivät he ole onnellisia vanhempina [vaikka muuta sanoisivatkin, edelleenkin on se ero sanomisten ja käytännön välillä]. Muori esim. aina sanoo lasten olleen parasta elämässään, taa-da-daa-da jne. Miksi sitten hän oli ja on niin tyytymätön meihin, miksi olemme molemmat omalla tavallamme epäonnistuneet? Edes Siukku ei ole saanut osakseen täyttä hyväksyntää, vaikka on elänyt elämänsä aika pitkälti 'kuten pitää'. 2 lasta, tiilitalo, 2 autoa, vakituinen virka + työ ja koossa pysynyt avioliitto. Mutta se ei riitä!

Sain varmasti kaiken hoivan ja hellyyden kun olin n. 0-5-vuotias, mutta lapset kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Jotkut ihmiset eivät osaa tai pysty reagoimaan siihen.

En tiedä haluaisinko olla syntymätön, syntymättä jäänyt. Vai pitääkö olla 'kiitollinen elämän lahjasta'. En mieti nyt asiaa tältä kannalta, mietin vain isääni ja äitiäni ja mitä HEIDÄN onnellinen elämänsä olisi oikeasti saattanut vaatia. Minun on vaikea käsittää edelleenkin sitä, että ihminen joka ei ole perhekeskeinen, eikä oikeasti ole kiinnostunut lapsista, haluaa silti lapsia ja laittaa niitä maailmaan myös. Sitten ollaan pettyneitä, kun lapsesta ei tule sellaista kuin pitäisi.. ja syyllistetään lapset siitä, että oltiin kotiäitejä ja siksi [VAIN siksikö?] jäätiin uraputkesta.

Mua kai taas tämä teema vaivaa, kun oli puhelimessa vähän ajatustenvaihtoa asian tiimoilta. Olin aina kuvitellut, että omalta osaltani peli on selvä: olen tämän ikäinen eikä mulla ole lapsia, luulisi nyt koko maailman jo tajuavan, että näin se nyt on. Mutta silti kai elämäni erikoisuus ja outous PAKOTTAA ihmiset vielä 'yrittämään', että näkisi Sukliskin valon ja perheytyisi. Siitä viis olisiko sitä sopiva siihen hommaan vai ei..

Tiramisua!

Mutta jospa nyt Zuk-Zuk-Zuklis puhuisi jostain merkityksellisestä + todellisesta. :) Ostin K-kauppan pakastealtaasta taas sitä ihanaa tiramisukakkua.. Pirkan! Olen sitä ennenkin syönyt ja nyt varmaan mässyssä siitä nauttii paljon, kun on näin k u u m a ...! Löysin muuten sellaisen Maraboun Chocolicious CrispIt-sukulaatipatukan, jossa on karamellisoitua keksirouhetta tms.. maitosukulaatissa. Testaan sen myös herkkuilussa.

Hain tänään kauppasta myös mustikkarahkaa..! :) Nams! Pitäisi varmaan myös valjastaa mies menemään Lidliin ja ostamaan sieltä hedelmäsorbettia. Lidlin sorpetti on oikeastaan ihan hyvää.. vaikkei se ole Mövenpickin veroista.

Leivontasuunnitelmat.. no, ovat olleet vähän JÄISSÄ. ;) Ymmärrettävää kai kun sisällä on se +31. Ajatus paahtavasta uunista ei oikein houkuta. Mutta kai mä leivon. :) Koska kuitenkin on mässy. Ja on leivonnaisia, jotka tulevat aika vähällä fyysisellä ponnistuksella, esim. kääretorttu. Taidan tehdä sellaisen, suklaa-appelsiinikääriksen! Valitettavasti pitäisi paistaa kuivakakkukin, koska pakastimessa ei sitä enää ole ja pidän aina jotain semmoista vierasvarana pakastimessa.

Tunnelman pilaaja

Tänään minulla onkin ollut vatsa sekaisin! Se on todella inhottavaa! Olin tuolla kunnan keskustassa, päällä kevyt kesämekko [seksikäs ja sievä punainen viettelys] ja tunnelma oli katossa. Onhan kesä, on ostokset - mässyyn varautumiset siis - ja kaikki on ihanaa. Sitten tapahtui - vatsassa väänsi ja käänsi. Tulikin aika nopea lähtö sieltä ostoksilta kotiin! Onneksi kuitenkin ehdin hamstrata syöpöttelyä varten yhden Dreamy Caramel-geishapatukan ja pari Pirkan Daniela-jäätelösandwichiä. Tunnelma 'vähän' läsähti masuoikuttelun takia!

Vatsa sekaisin tarkoittaa siis tässä tapauksessa ripulia. Syytä voin vain arvailla! Saattaa olla, että se johtui vanhentuneesta broilerista, jota söin pakastimesta tuossa eilen. Pakastimen ylähyllylle oli jäänyt aika pitkäksi aikaa sellainen kananpojan rintafilepihvi ja söin sen tietämättä kuinka kauan se on pakastimessa ollut. Eikä se tosiaan ole mikään sellainen paikka, jossa tavara IKUISESTI säilyy, muistan lukeneeni joitain suosituksia pakastetun ruoan käytön suhteen. Tämä oli sellainen jo uunissa kypsennetty ja sitten pakastettu juttu. En osaa oikein muutakaan 'syyllistä' keksiä tähän hätään, koska syömäni kasvikset ainakin olivat puhtaita - pesen ne aina - ja muutahan en sitten toisaalta edes syönyt koko päivänä. Vai olisiko sittenkin joku kasvis jäänyt kunnolla pesemättä..?

Olen muuten joskus miettinyt mitähän mahtaisi tapahtua, jos ihmiset söisivät niitä jäätyneitä MAMMUTTEJA, joita silloin tällöin löytyy jostain.. napajäästä? Hih, jo varmaan tulisi mahatauti, jos joku otus on tuhansia vuosia lojunut luonnonpakastimessa. :) Ja onhan joku jäätynyt muinaisihminenkin säilynyt aika hyvässä kuosissa. Siitä vaan kannibaalien grillijuhla pystyyn! Kuinkahan mahtaisi osallistujien käydä!

Hieman äidillistä rohkaisua ja kannustusta

Mies sai työssään sellaisen palkinnon. Taatusti ansaitun, sen vaan sanon, hän kun puurtaa hommaa kuin työjuhta. No, minä sitten erehdyin kertomaan siitä Äetmuorille kerran puhelimessa. Kun hän aina haluaa 'tietää kaiken' ja inhoaa sitä, jos kuulee joltain kolmannelta tällaisen asian.

No siinä taas saimme, sekä mies että minä! Onneksi vaan mies ei ollut kuulemassa anopin 'onnitteluja', vaan vain minä. Inhottavaa se oli silti. Äetmuorin ensimmäinen reaktio tuohon palkintoon oli valehtelematta tämä: 'mistä hyvästä se tuli?' Muorin mielestä kun miehen hommat ovat yhtätyhjänkanssa. Sitten yhä vain parani. Äetmuori alkoi udella, että koska mies oikein 'ylennetään' ja koska tulee joku hienompi titteli. Olen varmasti 100 kertaa selittänyt hänelle miehen työpaikan organisaatiota, mutta sekös menisi perille. Muorille vain tittelit ja arvot merkitsevät jotain. Mies voisi tienata vaikka vaivaiset viisi euroa kuussa, jos vain titteli olisi jotain 'hienoa' Muorin ymmärryksen mukaan.

Kerran hän oli ihan tohkeissaan siitä, kun joku siellä hänen naapurustossaan on titteliltään 'toimitusjohtaja'. Muori ymmärtää sen, että tj on 'jotain hienoa'. Kyseinen mies joskus itsekin naureskelee tittelilleen, koska hänellä on pieni vaatimaton kahden hengen yritys [hän ja vaimo] ja se tj on vähän niinkuin huumorimielelläkin käyntikortissa.

Totuus on, että mies ei ehkä koskaan tule 'ylenemään' ja 'etenemään urallaan' siihen malliin kuin Muori toivoisi. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että hän toimii jo asiantuntijatehtävässä, johon hän pyrki ja jossa hän + työpaikka tahtovat hänen pysyvänkin.

Ihmettelen kuinka Muorilla on VARAA - MUN äitinä, työttömän lortin äitinä - mollata miestä ja hänen työtään. Ja varsinkin kun ajattelee hänen omaa koulutustaan + työpaikkojaan. Muori on aina ollut aivan käsittämättömän kunnianhimoinen - mun ja Siukun puolesta! Ja meidän miestemme! Siukun mieskin on Äetmuorin mielestä melkoinen luuseri, koska ei edes yritä rehtoriksi pyrkiä vaan pysyy 'vain' aineenopettajana. Ihan hullua! Siukun mies H. on harvinaisen tyytyväinen juuri siinä asemassa jossa hän on - hän ei TAHDO rehtoriksi, hän on sen sanonut monta kertaa - mutta Muorin mielestä se on todistus H:n kehnoudesta.

Siukuntyttö A., kummityttöni siis, on viime vuoden aikana järjestänyt itselleen aika järkyttävät teinitukat.. :) Valkoiseksi värjätty, II-IIISO pörröpää.. Ja siihen sopivat vaatteet + meikit. Ja Muori ihmettelee, miksi Siukun perhe ei käy häntä katsomassa! Eiväthän ne raukat uskalla, koska Muori tulee silmille heti, jos joku vain tekee jotain hänen pirtaansa sopimatonta. Hän kyllä antaisi A:n kuulla kunniansa.. Pari vuotta sitten A. värjäsi tukkansa ruskeaksi ja koko sen ajan kun Siukun perhe oli Äetmuorin luona, niin Muori vain huiski A:aa pois silmistään ja sanoi 'hyi, ruma, mene pois'.

Ihme ettei Muori itse tajua sitä millaisena muut hänet kokevat. Omasta mielestään hän on tietysti aivan super, koska 'sanoo asiat rehellisesti' [= loukkaa ihmisiä välittämättä vähääkään heidän tunteistaan] ja 'näyttää tunteensa' [=raivoaa hallitsemattomasti].

3 kokonaista vuorokautta...

.. ja taas herkkuillaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa ostaa Frödingen Prinsessakakun. Muistelen sitten sitä syömällä Victorian ja Danielin häitä! :) Yritän olla ajattelematta Äetmuoria ja hänen ainanegatiivista asennettaan, tai se masentaa mua liikaa.

Noinkohan piankin tulee uusi kuninkaallinen vauva Ruotsin kuninkaanlinnaan? :) No, mikäs on tullessa, kun on armeija lastenhoitajia ja varhaiskasvattajia huolehtimassa tenavasta. Kun tulee itku tai likainen vaippa, niin ei kun komennat jotain pienipalkkaista hoitaman homman. Ja kavereiden kanssa iltamenot jatkunevat ennallaan, kun on aina lastenvahti käden ulottuvilla!

Yhdistymisen vaikeudesta

Se Yhdistys, jolle laitoin sähköpostia taannoin, lähestyi nyt mua! No, ei siinä muuta paitsi että suunniteltu kokoontumispaikka on mulle ihan vieras, enkä tiedä kuinka ajaa sinne. Nyt se on vasta suunniteltu paikka, eli TOIVOTTAVASTI se siitä muuttuu vielä! :( Olen aika toivoton Isossa Kaupungissa, en oikeastaan tunne muuta kuin keskusta-alueen. Minun näkökulmastani muuta ei kannatakaan tai tarvitse tuntea! Ja nyt sitten tämä.. Hmmh, katsotaan nyt tyssääkö YHDISTYMINEN jo ihan alkuvaikeuksiin! :(

Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!

Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..

Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)

Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.

Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..

Kauppassa!

Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.

Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.

Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)

Suklis lukee

.. Claire Castillon novellikokoelmaa Äidin pikku pyöveli. Ja jo 1 ½ novellin lukemisen jälkeen tietää, että R A K A S T A A tätä kirjaa! Huu ja humpsista, saavat kyytiä kaikki perinteiset äiti-idyllit..! Suosittelen, tämä on rajoja rikkovaa kirjallisuutta, ihan oikeasti! Toivottavasti se rohkaisee ihmisiä keskusteluun.. myöntämään tunteiden koko kirjon!

Mun itseni oli aikanaan vaikea ajatella, että Äetmuori OIKEASTI voisi tuntea negatiivisia tunteita mua kohtaan. Hän aina SANOI rakastavansa mua/meitä.. mutta miksi sitten hänen toimensa olivat niin täysin erilaisia? Kuinka ihminen voi sanoa rakastavansa, ja sitten kuitenkin lyödä henkisesti lyttyyn ja mitätöidä kaikin eri tavoin? Vaati aikaa hyväksyä se, että vaikka kaikki vanhemmat varmasti SANOVAT rakastavansa lapsiaan, niin monesti sen on vain huulten heiluttamista. Tai sitten se rakkauden tunne on hyvin pieni. Ehkä samanlaisen rakkauden voisi suunnata marsuun. Rakkaus on mun mielestä paljon enemmän tekoja kuin sanoja. Kuka tahansa narkkaava ja lastaan seksikaupitteleva mutsi voi SANOA rakastavansa ja esittää 10 000 'hyvää' syytä toimilleen.. mutta teothan ne paljastavat meidän todellisen luonteemme.

Meillä Äetmuori aina puhui Ehdottomasta Rakkaudesta, mutta olen itse tullut huomaamaan, että hänen rakkautensa ei itse asiassa kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Nyt taas joku ajattelee, että aina se Suklis tätä jauhaa.. mutta kehotan mahdollista lukijaa muistamaan, että en kirjoita tätä vihaisesti tai edes katkerasti. Tämä nyt vaan on tosiasia. Itse asiassa on harvinaista kyetä ehdottomaan rakkauteen.

Itse olen nyt jotenkin sovinnossa sen ajatuksen kanssa, että ellei välillämme olisi biologista sidettä, niin en valitsisi Äetmuorin kaltaista ihmistä lähipiiriini. Tämä vaan on niitä elämän sattumuksia. Itse asiassa soitin Muorille tänään sen viikottaisen velvollisuuspuheluni.. se meni ihan hyvin, pitää vaan pitää huoli siitä, että on aina jotain neutraalia puhuttavaa.

Meidän suhde [Muorin ja mun] on saanut minut ajattelemaan todella radikaalin erilaisella tavalla myös lapsuudesta, lapsista ja vanhemmista. Joskus nuorena nimittäin oikeasti uskoin biologisen siteen olevan sellainen, että se simsalabim luo ihmisten välille jonkun ihmeellisen, maailmaa suuremman rakkauden. Nyt tajuan, ettei se ole niin. Olen alkanut suhtautua aivan eri tavalla esim. ADOPTIOLAPSIIN. Mut kai lapsena opetettiin tavallaan säälimään adoptoituja.. ja heidän vanhempiaan, jotka olivat joutuneet tyytymään 'b-luokan vanhemmuuteen' [a-luokan vanhemmus on sitä TODELLISTA vanhemmuutta, eli biologista] paremman puutteessa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, että ei ole mitään syytä miksi adoptiovanhempi ei voisi rakastaa lasta aivan yhtä paljon - tai enemmän/paremmin - kuin biologinenkin.

Muorilla on yksi adoptiolapsi asumassa siellä naapurustossa. Hän aina sitä ihmettelee, kun R. on niin hyväkäytöksinen tyttö, 'vaikka onkin adoptoitu ja kaikkea'. R. on Venäjältä adoptoitu.

Kai suuri osa suomalaisista vähän koulutetuista ja hiukan ennakkoluuloisista ihmisistä ajattelee samaan malliin Muorin kanssa. Siinäkin olen ehkä oppinut jotain armollisuutta..? Aikaisemmin Muorin rasismi ja ennakkoluuloisuus saivat mut tuntemaan valtavaa häpeää ja joskus tulista suuttumusta [jonka salasin], mutta nyt ajattelen että se ei ole MUN häpeäni, jos joku ihminen - vaikka sitten äitini - ajattelee mun mielestä hölmöllä tavalla asioista. Ihminen vastaa vain omista ajatuksista ja teoista! Ja sitten se suuttumuskin on laantunut, koska sellainen on ihminen.. me käymme sotia, me emme tahdo hyväksyä erilaisuutta. Jos suuttuisin Muorin kaikista ennakkoluuloista niin saisin olla vihainen koko ajan, ja se taas olisi omaa elämänlaatuani heikentävää. Eikä se auttaisi mitään!

Ostoksilla!

Olin tänään kauppoilla. Kävin Lidlissä - ostin Schogetten marsipaanisuklaalevyn maistettavaksi. Onneksi siinä on vain 100 grammaa, eli jos se on kökkö, niin ei ainakaan paljon mene haaskuun! Toinen tuntematon suklaa tuli ostettua myös, nimittäin Geisha uutuuspatukka. Dreamy caramel on sen nimi! Ostin patukan, koska mietin taas että JOS en tykkää.. niin sitten syötävää on vähän. Kyllä sitä levynäkin myydään. Mä suoraan sanoen epäilen, että voiko perinteistä geishaa mikään voittaa. Mutta maistetaan, kerron sitten! :)

Kävin siellä Cittarissakin, minä hulluparka! Ostin miehelle Ben & Jerry Chunky Monkey-purkin, mutta sitten tulinkin omalta kohdaltani järkiini. EN ostanut itselleni B&J Phish Foodia, kuten vähän aioin.. Luin nimittäin sen purkin kyljestä mitä siinä on ja sitten joku älynväläys iski mieleeni. Joo, suklaiset pikku kalakuviot ovat kiva ja söpö keksintö, mutta kannattaako vain sen vuoksi pistää 5+ euroa menemään? Ei! Ja sitten muutenkin - onko joku suklaajäätelö toffeeraidalla ja vaahtokarkkiraidalla nyt niin ihmeellinen makuelämys..? Ei! Johan siinä Baked Alaskassa huomasin, ettei sitä vaahtokarkkia oikein edes havaitse.. Mihin se tilanne olisi tuossa toisessa jätskissä muuttunut?

Oikeasti, minulle vaan nuo B&J:t eivät ole sen hinnan arvoisia, parasta nyt vaan myöntää se. Ne ideat vain ovat niin sööttejä ja lystejä, että sitä tuntee suoranaista pakkoa kokeilla.. Mutta sitten tosiaan auttaa se, kun katsoo mitä se OIKEASTI pitää sisällään, se jäätelö. Mun mielestä monen B&J-jäätelön heikkous on niukassa kastikeosuudessa. Itse tykkään runsaasti kostutetuista.. No, taidan pysytellä vanhoissa suosikeissani, Rainbown Karamelli on oikeasti hyvää.. eikä maksa mansikoita! Kallein ei aina ole parasta, ei jäätelömarkkinoillakaan.

Hommasin niitä neekerinpusuja. :) Miehelle banaanitäytteellä, mulle vanitäytteellä. Ja rahkapatukoita ostin myös!

Sitten kun ajoin romurautani pihaan, sitten vasta tajusin unohtaneeni ostaa appelsiinin, jota tarvitsen huomenna leivontaan! :( Hitto vie, kun ainoa unohtamani asia on joku noin pieni mutta silti niin olennainen. 'Saan' siis ajaa taas huomenna 2 x 8-10 km kauppaan tuonne keskustaan!

Mutta ei sekään mitenkään isosti masenna, herkkuilu kun nimittäin on enää 23 ½ tunnin päässä..!