Tahdoton

Huomasin yhtenä päivänä, että kaikista eroistamme huolimatta miehessä ja minussa on yksi yhteinen piirre: kumpikaan emme aina selkeästi tiedä mitä tahdomme. Miehellä se ilmenee ehkä selkeämmin - mun tapauksessa kyse on piirteestä, joka on ollut itseltänikin salassa. Mies ei esim. aina oikein osaa edes sanoa mistä leivonnaisesta hän tykkäisi MÄSSYssä. Mun tapauksessa kyse on eräänlaisesta AJAUTUMISESTA erilaisiin asioihin. Leivonnaisen valinta ei ole mun kohdallani ongelma, mutta se ei tarkoita ettei ongelmaa olisi!

Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.

Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.

Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.

Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?

Pakkopuhelupullaa

Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.

Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.

Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.

Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?

Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.

Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.

Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)

Korkein kalorein

Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.

Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.

On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(

Kauhistus kylppärissä

Meillä on viemärikriisi. Sanon vaan, että luojan kiitos meillä on kaksi vessaa! Taloa ostaessa ajattelin, että jopas on tyhmää: kyllä yhden veskin pitäisi kahdella ihmiselle riittää. Niin räknäili alati optimistinen Suklis. Onneksi tässä talossa on 2! Muuten voisi tulla aika tiukat paikat.. siirtyä tekemään tarpeet ämpäriin tai kehitellä joku retkivessa remontin ajaksi..

Meillä nimittäin viime viikolla laukesi yläkerran vessa. Laukeamisella tarkoitan sitä, ettei se enää vetänyt.. ollenkaan.. :( Alkuun koetettiin kaikki hyvät ja vähemmän hyvät kotikonstit. Mies riehui karhupumpun ja rassin kanssa saamatta muuta aikaan kuin itselleen oikein kunnon hien. Vessa oli ja pysyi tukkeessa.

Sitten mies kaatoi sinne muutaman ämpärillisen kuumaa vettä. Joskus se on auttanut. Hetken aikaa tuntui, että hei, taisi auttaa nytkin! Eli toisin sanoen vessa veti - mutta hitaasti. Olimme voitonriemuisia, kunnes mies meni jotain tekemään autotalliin ja huomasi KAUHUNÄYN! Vesi - jonka oletimme sujahtaneen sievästi putkesta läpi - olikin virrannut komiasti talon rakenteisiin ja autotallin katto ja seinä olivat tiplutetut!

Nyt tässä on sitten käynyt kosteusmittaajaa ja remontintekijää monenlaista. ONNEKSI vakuutusyhtiö on jo alustavasti sanonut, että korvaavat. Mutta omavastuu tässä on silti ja pankin kanssa on neuvoteltu pienestä lisälainasta. Varsinkin kun kai ne korjaukset pitää ensin maksaa ja sitten vakuutusyhtiö ne korvaa.

Ensin näytti siltä että täytyy repiä lattiat auki varmaan kolmesta huoneesta, mutta kosteusmittaaja sanoi vahingon olevan 'vain' yläkerran vessassa, seinässä, autotallin seinässä ja katossa. Mies alkoi tietysti intoilla, että jos rempataan niin tehdään sitten kunnolla ja hommataan yläkerran vessaan lattialämmitys. Mun mielestä on yks ja hailee [Äetmuorin lempisanontaa käyttääksein] onko veskissä lattia lämmin vai ei, koska en itse ainakaan asustele siellä ja sen lyhyen aikaa kärsii jalat vähän viileämpääkin lämpötilaa. Mutta tietty jos hän ehdottomasti tahtoo, niin sitten.

Oli muuten aika kurjaa alkuun [siis kun tämä tilanne kylppärissä alkoi], kun mies tavallaan syytti siitä MUA. Eli että olisin mättänyt Jotain (?) veskiin.. jotain sellaista, mitä sinne ei saisi laittaa. En tiedä tarkkaan mitä mies kuvitteli mun sinne viskoneen, luuliko terveyssiteitä sieltä löytyvän vai mitä, ainakin hiuksista vihjaili jotain. Mä nyt en vaan voi sille mitään, että karvoja putoaa päästä. Kyllä osa niistä viemäriinkin joutuu. Mutta sen vaan sanoin ja sanon, etten ole viskellyt ainakaan siteitä vessaan! En koskaan!

Omituista että se vakuutusyhtiön MIES oli muuten sanonut heti ensimmäiseksi miehelle, että ei kai vain 'NAISVÄKI' ole heittänyt sinne jotain! Aika uskomatonta. Varmaan ei olisi sanonut sitä, jos olisin mä ollut puhelimessa. Miksi naisia aina epäillään?

Mies lisäksi joskus syyttää mua siitä, että käytän liikaa paperia! Omasta mielestäni en käytä liikaa, vaan normaalisti. Tosin se taitaa olla määrittelykysymys mikä on liikaa ja mikä normaalisti. Tiedän tietty sen, että hän itse käyttää vähemmän kuin mä. Mutta ei se silti tee minusta suurkuluttajaa.

Pahinta oli kun tänne tuli viemärinavausfirma kahtena (!) päivänä. Toisella kertaa heillä oli sellainen kameratähystin.. Mies sanoi, että sittenpä nähdään mikä sen tukoksen on saanut aikaan! Ja kun mun mielestä se kamerasysteemi oli aika karskia ja rumaa, niin sitten hän sanoi, että jos sun tuntosi on puhdas niin miksi se kamera haittaa.. :(

Vaan selvisipä ainakin se, ettei tukos ole meidän syytä! Siellä on jotain SAOSTUMAA, jotain sellaista - en tiedä oikein mitä - melkein laastimaista tavaraa. Kalkkia ehkä, tai jotain muuta vastaavaa. Ainakin mun maine sitten puhdistui. ;)

Viime viikonlopun mässäys tuli siis vietettyä vähän masentuneissa tunnelmissa. Mutta nyt jo vähän kirkastuu. Lattia on revitty auki ja kuivausjutut ovat paikoillaan, viikon päästä sitten tulevat katsomaan päästäänkö remontissa eteenpäin.

Leivoin sellaisen suklaakakun, johon tulee konjakkia [ohjeessa oli viskiä, mutta mitäs mä ohjeista] ja tummaa suklaatia. Itse en oikeastaan kauheasti pitänyt siitä. Sitä jäi yli - piti heittää pois tänään. En tiedä mikä siinä mätti. Ohje näköjään käski laittaa 5 liivatelehteä - mä laitoin 4, tai oikeastaan en sitäkään, kun jätin osan liivateliemestä käyttämättä. Hyvin kakku silti hyytyi.