Tahdoton

Huomasin yhtenä päivänä, että kaikista eroistamme huolimatta miehessä ja minussa on yksi yhteinen piirre: kumpikaan emme aina selkeästi tiedä mitä tahdomme. Miehellä se ilmenee ehkä selkeämmin - mun tapauksessa kyse on piirteestä, joka on ollut itseltänikin salassa. Mies ei esim. aina oikein osaa edes sanoa mistä leivonnaisesta hän tykkäisi MÄSSYssä. Mun tapauksessa kyse on eräänlaisesta AJAUTUMISESTA erilaisiin asioihin. Leivonnaisen valinta ei ole mun kohdallani ongelma, mutta se ei tarkoita ettei ongelmaa olisi!

Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.

Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.

Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.

Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?

Pakkopuhelupullaa

Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.

Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.

Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.

Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?

Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.

Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.

Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)

Korkein kalorein

Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.

Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.

On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(

Lisää p-kaa niskaan puhelimessa!

Huh, juuri viime postauksessa ruikutin Äetmuorin kanssa olleesta keljusta puhelinpiinasta, mutta nyt seuraa LISÄÄ samaa sarjaa! -Nyt kuulemma onkin MUN syyni, kun Siukuntyttö A. pitää valkoiseksi värjättyä Mike Monroe-fledaa ja revittelee miten sattuu. No, miten se voisi olla mun syyni, kun näen A:ta kerran vuodessa, n0in 2-3 tunnin ajan ja aina hänen perheensä seurassa? -Sellaiseen ajatushyppäykseen kykeneekin vain Äetmuori! Mä kuulemma en sano tarpeeksi napakasti, että en hyväksy A:n tukkaa, että se on mielestäni ruma, ja että A:n elämäntavat + ystävät ovat huonoja.

Eli mun siis pitäisi kasvattaa siskoni lapset, kun hän ja hänen miehensä 'ovat niin kamalan kiireisiä töissä'. Jälleen sellainen ajatuksellinen gasellinloikka, joka sujuu VAIN Äetmuorilta. Mun pitäisi lisäksi tehdä tämä kasvatustyö netissä, online. Koska Siukku ei ennätä olla netissä ja blaa blaa blaa.

Olin loukkaantunut - en taaskaan näyttänyt sitä Muorille, vaan yritin rauhallisesti selittää jotain siitä, että on vanhempien vastuu, oikeus ja päätös kuinka lapsensa kasvattavat. Siukku + H. ovat antaneet A:lle rahat kampaamokäynteihin, joilla letti on värjätty ja käsitelty - joten heidän täytyy edes jollakin tasolla hyväksyä sellainen tyyli. Alaikäinen joka ei tienaa, kohtaa melkoisia vaikeuksia jos haluaa muuttaa ulkomuotoaan tukkaa värjäämällä tai meikkaamalla. Kaikki sellainen nimittäin kysyy rahaa - ja sitä taas saa vain vanhemmilta.

Muori oli kyllä ihan HULLU taas kerran tänään, en tajua mistä hän saa niitä fantastisia ideoitaan. Yksi oli sekin, että minä olen 'puhunut' A:lle jotenkin ja vaikuttanut siihen, että A. on mitä on! Siis excuse me, A:ta ja perhettä tavatessa olemme lähinnä puhuneet joukolla niitänäitä, mulla ei todellakaan ole niin läheiset välit Siukkuni perheeseen, että kokisin voivani sanoa Siukuntytölle yhtään mitään!

Muori ei tajua mitä on olla teini. Eikö ole hyvä, että teinillä on vaikka vain yksi aikuinen, johon olla yhteydessä vaikka sitten sähköpostilla, joku sellainen aikuinen, joka ei ole sodassa hänen kanssaan?

Katsoin kellosta kuinka kauan puhelu kesti: 50 minuuttia. Huh. Joudumme oikeasti maksamaan siitä, että Muori purkaa pahaa oloaan muhun. Kunpa hän voisi joskus haukkua mut lyhyemmässä ajassa. Varsinkin näin siivotessa tuntuu 50 minuuttia kovin pitkältä ajalta, sen kun voisi käyttää rakentavamminkin vaikkapa pesemällä vessan lattian.

Mies kommentoi jupakkaa: 'sun äitisi mielestä sulle saa ilmeisesti sanoa ihan mitä vaan.' Niinpä.

Olen niin monta, monta kertaa halunnut ehdottaa varovasti Muorille, että kävisi jossain psykiatrilla. Ihan vaikka vain mielenkiinnosta, kertomassa elämästään ja katsomassa miten käy. Mutta sitä en uskalla IKINÄ hänelle ehdottaa. Olen jo sanonutkin, että hänen mielestään psyykkarit ja lääkitykset ovat vain totaalisia häviäjiä varten. Hän ei tule ajatelleeksi, että totaaliseksi häviäjäksi [niin inhottava kuin tuo termi onkin] pääsee kyllä muutenkin kuin vain lääkkeitä käyttämällä.

Yksi kokonainen vuorokausi..! :)

Ja sitten muuten herkkuillaan! Leivontasuunnitelmat ovat ihan auki. Harkitsen kinuskikakkua kuitenkin. Se tulee aika helposti ja on hyvää. Mutta on toki muitakin herkullisia vaihtoehtoja. Mietin suklaajuustokakkua - mutta en ole varma.. -Onhan tässä vielä aikaa pohtia!

Siivous vaati aika paljon itsekuria tänään. Ulkona oli tosi kaunis päivä ja olisin vain halunnut paistatella auringossa. Vaan ei kun ei!

Päässä pyörivät jo mässyostokset, niitä perjantaina mä teen. :)

Politiikkaa puhelimessa

Olin puheissa Äetmuorin kanssa, eli viikottaisen velvollisuuspuheluni soitin. Muori haukkuu Jyrki Kataista kiihkeästi. En minäkään lämpene Kataiselle - mun mielestä hän on jotenkin niin sliipattu ja liukas ja vieteriukkomainen - mutta en tajua KUINKA Muori kuvittelee äänen Perussuomalaisille auttavan meitä kohti parempaa! :(

Muutenkin joskus harmittaa kun Muori ei yhtään kuuntele niitä omia valituksenaiheitaan ja vertaa niitä eri puolueiden ohjelmiin. Hänen kaltaisensa hyvin pienituloisen/pienieläkkeisen ihmisen kannattaisi kyllä äänestää vaikka Vasemmistoliittoa ennemmin kuin Persuja. Ei persuilla edes ole mitään 'linjaa', he lähinnä vain länkyttävät ja vastustavat asioita. Mitään todellisia asioiden parannusehdotuksia ei niillä ole.

Mua joskus oikeasti huolestuttaa persujen määrän kasvu! Miehen veli [!!!] on äänestänyt niitä.. ja miehen isäkin kai jotenkin vähän joissain asioissa symppaa, vaikka onkin keskustalainen arvoiltaan. Anoppi ei onneksi persuista perusta, emmekä mies ja minä. Mutta ihmeen paljon niiden ajatuksia kannattavia vain on. Kai yhteiskunta muuttuu koko ajan kovemmaksi ja oikeistolaisemmaksi. En tajua miksei oikeistolaisille ole riittänyt kokoomus ja RKP, miksi nyt on täytynyt tuollainenkin populistipuolue pistää pystyyn. Toisaalta liikaa ei viitsi alkaa näyttää vastenmielisyyttään persuja kohtaan, koska sillä kiihkeän vastustavalla asenteella voi vaikka lietsoa jonkun vastarannankiisken kannattamaan niitä!

Sitten sekin taas tympi, kun Muori kertoi naapurillaan käyneen varkaita kesämökillä. 'Tietysti venäläisiä'. Mistä hemmetistä hän niiden varkaiden kansallisuuden niin varmasti tietää?? Savossa päin on joitain venäläisiä kesäasukkaita, mutta jos nyt suoraan sanon niin ei heillä ole mitään suurempaa tarvetta rynniä jonkun ikivanhaan möksään varastamaan puoliksi juotua kossupulloa.. Viimeisimmät sillä alueella tehdyt möksämurrotkin on selvitetty ja 'yllätys yllätys', asialla olivat ihan paikalliset teini-ikäiset pojat.. Siis pyhät puhtaat suomalaiset! Onhan se tietysti kätevää kaataa jotkut tuollaiset jutut venäläisten niskaan, ikävämpi sen sijaan kohdata se totuus että oma poika käy varkaissa naapurissa.

3 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :) Mietin että jospa ajaisinkin Isoon Kaupunkiin tässä jonain päivänä ja ottaisin mukaan kylmälaukun + kylmäkalleja! Kun siellä on Citymarket, jossa on Ben&Jerry-jäätelöä. Nyt joku voi sanoa että Suklis, etkö VIELÄKÄÄN ole oppinut läksyäsi, että se jäde on yliarvostettua ja sikamaisen kallista.. No tiedän kyllä sen, mutta jotenkin haluaisin kokeilla vielä 1-2 makua, että voisin varmuudella heittää jonkun yleisen mielipiteen. Ei oikein uppoa tajuntaan, että jotkut kehtaisivat pokkana vain tehdä monia monia makuja, ja sitten kaikki olisivat.. hmm, vähemmän hyviä. Kai mun on PAKKO edes jostain niistä pitää? Cookie dough tosin on sellainen - se on hyvää, sen myönnän mä.

Paikallisessa K:ssakin on b&j:ä, mutta Citymarketissa on paljon sellaisiakin makuja, joita ei paikallisessa ole. Siksi siis sinne..? Voisikohan PERJANTAI olla se päivä, jona hyökkään Cittarin pakastealtaalle? Perjantaina sitten leivonkin, mutta mitä - sitäpä en vielä tiedäkään!

Joskus aikaisemmin mua sapetti kauheasti se, kun kesän tullen kauppojen suklaativalikoimat kävivät kauhean huonoiksi. Nyt sen sijaan olen aika kypsästi suhtautunut siihen asiaan, otan asiat iisisti. :) Nyt vaan sitten on JÄÄTELÖKAUSI.. Ja niin kauan kun CandyKingistä saa mun suosikkeja toffeesuklaakonvehteja, minttusuklaatikonvehteja, suklaa- ja valkosuklaarusinoita, niin kaikki on hyvin. ;)

Hyviä päätöksiä

Päätin soittaa aamusta lääkärille sen alapäässä olevan pahkuran vuoksi. Päätin myös vähentää raivoamistani täällä blogissa, tarkoitan nyt tuota edelliskertaista mäkätystä miehen kotityölaiskuudesta. Kyllä hän on niissä viitsimätön, mutta on mullakin omat ISOT vikani! Teen kotihommia kyllä, painan töitä kuin härkä, mutta sitten taas mussa on muuta.. Esimerkiksi olen kärsimättömämpi ja ailahtelevampi kuin mies. Joskus myös minä olen viitannut kintaalla niille asioille, jotka MIEHESTÄ on tärkeitä. En aina jaksa/viitsi innostua kun hän alkaa neuvoa mulle miten käyttää esim. uutta digiboksin kaukosäädintä, en jaksa innostua kaikista laitehankinnoista ym. Joskus myös sorrun siihen pahimpaan, eli kysyn.. 'mitä tuo maksoi..'. :( [Sanotaan tässä ja nyt että se on suunnilleen p a h i n t a mitä voit sanoa jostain hankinnasta riemuitsevalle ihmolle!] Eli että osaan mäkin hankala olla, siis sen lisäksi että olen työtön lortti ja muutenkin kummallinen.

Niin että se siitä, ei enää kotityömarmatusta ainakaan vähään aikaan! :) Sain siivon tehtyä.. aloitin aikasin aamusta, koska heräsin todella aikaisin. Tuntui sitten turhalta enää vetää sikeitä, kun mielessä jo tavallaan ahdistivat tekemättömät työt. Eli ei muuta kuin ylös, tukka nutturalle ja puunaamaan! On kivaa kun on taas siistiä. Mä vain tarvitsen sellaista siistiä ja viihtyisää ympäristöä. Osaan olla joskus aika 'boheemi', mutta en niin boheemi, että voisin elää ihan sottaisessa paikassa.

Vielä pitää kehua miestä siitäkin, että hän kestää mun 'herkkuilujani'! Kuinka moni mies oikeastaan tekisi niin?? On olemassa ihmistyyppi, joka voisi jopa tehdä ultimaatumit: joko menet lääkäriin tuon takia, tai tulee ero. Mies ei onneksi koskaan pakota mua, kai hän tietää että mussa on aimo annos sellaista nuorta hevosta, joka liian tiukkoihin suitsiotteisiin reagoi korskahtamalla ja nousemalla takajaloilleen. [Joskus tosin tuntuu kuin mä korskahtaisin ja nousisin takajaloilleni silloinkin, kun kuolaimia käytellään hellästi, hehe!]

Ja sekin vielä, että moni mies on omalla tavallaan romantikko. Kuinka moni mies haluaa nähdä rakastettunsa AHMIMASSA kuin eläin..? Hamstraamassa nameja? Ostelemassa tolkuttomia määriä kaikkea nannaa? Aika moni mies voisi saada suuren inhon naista kohtaan, joka tekee niin. Vähän sama kuin .. no, anteeksi vaan.. vääntäisi kakat lattialle miehen katsellessa. :( Sama vaikutus: romantiikan tuho. Moni mies haluaa kuvitella naisensa elävän kuin joku keiju, pelkällä ilomielellä vaan. Tai että jos naisessa onkin lihallisuutta, niin sen pitää olla 'järkevää'. Kyllä nainen voi pihvin syödä, mutta ajatus jotain rekkamiesten ateroita vetävästä ahmatista voisi jo olla liikaa. Tai näin ainakin ajattelen. Onneksi mies on mies, eli ei pienistä säikähdä! En osaa kuvitella paljastavani tätä puolta itsestäni kenellekään toiselle miehelle! Joutua kohtaamaan se huvittuneisuuden, epäuskon, hämmennyksen ja vastenmielisyyden pyörre... :(

Puhelinlangat laulaa!

Soitin Äetmuorille. Äetmuori kovasti jaksaa ihmetellä ikäisiään 6-kymppisiä naisia, jotka vieläkin raukat kuvittelevat voivansa löytää rakkauden ja jopa ETSIVÄT sitä. Muistan Muorin tosin olleen samalla kannalla jo 4-kymppisenä. Silloinkin ihminen oli hänestä liian vanha lempimään. Lempi kuuluu nuorille, teineille ja 20+-ihmisille. Ja avioliittoja saa olla vain yksi.

Onneksi tuo on ainakin aihe, josta ei tule riitaa. Riittää kun myöntelee! Siinä mielessä hyvä puhelu tämä, vaikka kestikin 45 minuuttia, mikä on LIIKAA! :(

1 kokonainen vuorokausi ja hirviön hetki koittaa!

Ihan pian siis taas mässäillään! Pitäisi muistaa ostaa jugurttia, syön sitä aina herkkuilussa, kun muuten en sitä saa ollenkaan. Ja sitten mandariinia ja viinirypälettä! Kiivikin voisi olla hyvää. Leivonta-aineita kanssa pitää hakea kauppasta, ei voi mitään! Ja voisipa tarkastella suklaarasiavalikoimia, että olisiko jossain jotain joulujämiä vielä jäljellä.

Stokkalla on tietysti aina hyvät konvehtivalikoimat, mutta en jaksa ajatella nyt ajavani 40 km x 2 vain sukulaatin vuoksi! Sen verran täytyy olla järki päässä.. Hehe, ajankin siis 'vain' 20 km x 2, eli Pikkukaupunkiin!

Sääntöjä

En puhunut puhelimessa Äetmuorin kanssa, vaikka piti. Soitan siis aina kerran viikossa velvollisuuspuhelun, ma-pe -välisenä aikana [en soita viikonloppuna, koska en tahdo pilata weekendiäni sillä]. Tänään yritin soittaa kerran, mutta hän ei vastannut. Sitten mun pitikin lähteä jo liikkeelle, enkä enää ehtinyt olla kotona ennen iltayhdeksää, joten siinäpä se sitten jäi.

Nyt mietin että pitäisikö poiketa tavoista [Säännöstä!] ja soittaa lauantaina. Vai pitäisikö ihan tylysti jättää maanantaihin.

Joskus herään huomaamaan sen, kuinka monia Sääntöjä mulla on elämässäni, siis sellaisia itse kehittelemiäni, jotka kuitenkin rajoittavat ajoittain elämää aika kovin. Sääntöjä on esim. sellaisia kuin tuo viikottainen pakkopullapuhelu Muorille, MÄSSYn ja niukan kalorielämän välinen tarkka vaihtelu [herkkuilu 2 x kuussa], ja sitten tietyt siivoukseen liittyvät jutut. Nyt olen kehitellyt sellaisen Säännön, että otan sen uuden vasta ostetun uuden imurin käyttöön vasta ensi viikon siivongissa. Sitä ennen teen "väli-imuroinnit' vanhalla ämyrillä! Kun olen nyt noin päättänyt, niin en VOI toimia toisin! En VOI noin vain 'päättää', että alanpas käyttää sitä imuria vaikka huomenna. En vaan VOI. :( Tällaisia nämä mun 'Säännöt' on, joskus ne ovat ihan mukavia, mutta joskus aika pakkomielteisiä ja ärsyttäviä.

Mies ei aina tajua tuota pakkopuhelua Muorille, hän sanoo että soita sitten kun susta itsestä tuntuu siltä ja ettei hänkään soita vanhemmilleen viikottain. Mutta mä vaan en VOI toimia noin, Muori jotenkin vaatii meidän suhteelta toista kuin miehen vanhemmat mieheltä. Appiwanhemmilla on elämässään niin paljon kaikkea sisältöä ja Muorilla taas EI ole. :( Joten kai mun on yritettävä edes vähän omalta osaltani tuoda siihen muutakin sisältöä kuin se oluen juonti, tupakan vetäminen ja maahanmuuttajien haukkuminen. :(

Minussa pahaa mieltä pakkopuhelu aiheuttaa siksikin, kun en voi olla YHTÄÄN rehellinen. Koko ajan saa varoa, ettei Muori kiihdy tai ala riitaisaksi. Joskus halveksin oikein itseä, kun saatan vain laimeasti toppuutella jotain Muorin jyrkimpiä mielipiteitä, vaikka ne oikeasti ovat mun mielestä ihan KAMALIA. :( Tarkoitan nyt esim. noita maahanmuuttajia, otan sen esimerkiksi koska siitä viime aikoina on taas ollut puhetta tuon Sellon ampumisjutun yhteydessä. Muori on sitä mieltä, että pysykööt maahanmuuttajat vain omissa kotimaissaan, eikä täällä tarvita pakolaisia eikä oikeastaan muitakaan ulkomaalaisia. Vaikka mun omatunto käskee sanoa, että olen aivan eri mieltä ja että kaikki ihmiset on yhtä hyviä tai pahoja eikä suomalaiset ole yhtään muita parempia, niin en sano. :( Sanon vain, että 'kai niitä nyt tänne töihin ainakin tarvitaan..' ja sitten mutisen vaan jotain laimeaa, että rikastuuhan meidän kulttuuri kuitenkin.. blaa blaa.. Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, niin seisoisin kyllä vähän jämäkämmin sen takana, että kaikki ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia. Mietin olenko itse oikeastaan yhtään sen parempi kuin ne ihmiset, jotka 30-luvulla Saksassa eivät puhuneet natseja vastaan. :( Kurja ajatus.

Kaikesta sitä saa syyllisyyttä kantaa.

6 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Olen miettinyt leivontaa, olisikohan taas vaihteeksi New York cheesecaken vuoro? Pidin siitä tosi paljon kun viimeksi tein, se MeNaisten resepti on helppo ja oikeasti siitä tulee herkullista vähällä vaivalla! Ja vaikka siinä varmaankin on miljoona kilokaloria, niin on se TAVALLAAN myös terveellinen: tuorejuusto on kai maitopohjainen juttu, eli kalsiumia.. ja sitten siinä on kananmunaa, jota normaalisti en paljonkaan saa. Ravitsevaa!

Sukulaatia en ole vielä ainakaan ostellut. Meillä on se appivanhempien antama iso Pandan Juhlapöytä vielä kokonaan avaamatta, joten siitä ainakin osan suklaatinautintoani tulen saamaan. Daim-rakeita tekisi mieli! Niitä kai pitää sitten ostaa. Wienernougatteja mulla on jäljellä se puolikas rasiallista. Ja Fazerin Piparkakkusuklaata! :) Täytyisi kai käydä Lidlissä katsomassa onko siellä vielä joulun suklaarasioita myynnissä!

Kukan paikka

Enää puoli tuntia herkkuiluun! :) Se on mukavaa, ja piristystä kaipaakin taas Äetmuorin kanssa käydyn puhelun jälkeen. Voi että hän osaakin harmittaa mua! Ja sitten tuskaannun itseenikin - sitä tuntuu, että ei pitäisi hermostua.. siitä tulee vain paha olo! Mutta ei voi itseään estääkään.

No, Muori aloitti taas 'kivasti' vihjailemalla, että mies käy vieraissa. Perustelu: mies oli työmatkalla 2 päivää, joten kyllähän siinä nyt on oltava jotain outoa... Ja kun pääsee isoon kaupunkiin, blaa blaa ja pölö pölö. Muori uhosi, että vieraissa kävijät voisivat jättää koko avioliiton sikseen. Kun Muori on näitä ihmisiä, joiden mielestä YKSIKIN syrjähyppy [tyhmä sana!] suorastaan velvoittaa sen 'petetyn' osapuolen jättämään koko jutun sikseen.

No, mä en oikein sanonut siihen juuta enkä jaata. Ensinnäkään mies tuskin hyppää naisten kanssa, hän on siihen ihan liian ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Ja vaikka hän tekisikin niin, niin MULLE se ei olisi mikään syy nostaa kytkintä! Harmitti taas se Muorin ehdottomuus. Ja se, että hänelle se on joku uskomaton HYVE - haluttomuus antaa anteeksi, into kantaa kaunaa. En oikeastaan ole lukenut koskaan mistään semmoisesta filosofiasta, jossa tuollainen pitkävihaisuus ja kaunan kantaminen olisivat ihanteellisia ominaisuuksia ihmiselle. [Sivumennen sanottakoon, että Muori luonnollisestikin olettaa MUIDEN aina antavan anteeksi hänelle, vaikka hän ei annakaan heille. Mutta hänhän on itse tietysti ihan eri asia..]

Ja sitten päästiin joulukukkaskiistaan. Appivanhemmat toi meille tosi kauniin joulutähtikorin. Siinä on todella monta kukkaa, se näyttää kalliilta ja varmasti olikin sitä. Kerroin Muorille, että sain tuollaisen ihan korin, jossa oli oikein lempivärisiäni kukkia. Niin Muori sitten alkoi jankuttaa, että laitat sen keittiöön, keittiön pöydälle.. [Muori kuvittelee virheellisesti mun olevan samanlainen keittiössä istuja kuin hän itse on - väärin meni!] Keittiössä siitä on silmäniloa, vaahtosi Muori. Yritin jotain siihen sanoa, että se on olohuoneessa, kun olksussa me suurin osa aikaa ollaan. Muori vain jankutti sitä omaansa.

Joku voisi ajatella, että kylläpä Suklis suuttuu pienestä. Mutta kun kaikki tuollainen kertoo isommasta asiasta: haluttomuudesta kuunnella, vai pitäisikö jo puhua jostain kyvyttömyydestä. Ja halusta päällepäsmäröidä. Lisäksi sellainen JANKUTUS [johonkin asiaan palaaminen uudestaan ja uudestaan] on ra-sit-ta-vaa! Oikeasti, se on väsyttävää! Joskus tuollaisen puhelun jälkeen on ihan PUHKI!

Ihmettelen miksi Muorin pitää sanoa sama asia monta, monta kertaa. Eikö kerta riittäisi? Ilmeisesti ei.

Mutta en tahdo pilata mielialaani nyt tällä.. :) Vaan menen valmistautumaan MÄSSÄYKSEEN!

Kommunisti = tyhmä??

Poliittinen Suklis kiehuu! Miksi on niin, että ainoa [tällä hetkellä] tuntemani kommunisti on.. no, mun mielestä TYHMÄ! :( Kaiken lisäksi hän on tosi äänekäs aatteensa kanssa, ja mun mielestä se huonontaa asiaa. Tarkoitan nyt, että ihmiset sitä suurisuuta kuunnellessaan saavat sellaisen kuvan, että kommunismi = tyhmää ja kommunisti = tyhmä. :( En väitä itse olevani mikään einstein, mutta vähän enemmän nyt kuitenkin tiedän.. ja harmittaa tavallaan joskus olla tällainen hiljainen hiiri, kun sitten toisaalta moni vähemmänkin tietävä on enemmän äänessä! Mä aina vaadin itseltäni täydellisyyttä ennen kuin avaan suuni. Paha tapa opiskeluvuosilta peruja. Silloin ei suunnilleen uskaltanut suutaan aukaista, ellei siellä ollut satamäärin viittauksia joihinkin aiemmin asiasta kirjoittaneisiin yms. No, vaiensipa mut tehokkaasti..

Oikeastaan uskon meidän kommunistisen vakaumuksen omaavien olevan itse asiassa älykkäämpiä kuin muut. [En taaskaan kehu ITSEÄNI, mutta puhun YLEISELLÄ tasolla.] Koska täytyy olla todella t y h m ä jos kannattaa riistokapitalismia ja sosiaaliturvan heikennyksiä! Sehän johtaa nimittäin meidän kaikkien kärsimykseen, ei vain köyhien! Ihan varmaan isorikaskin kärsii, jos joutuu jatkossa asumaan muurien takana, kun toimeentuloerot sen kun jyrkkenee. Eikö silloin ole lyhytnäköistä [l. tyhmää] kannattaa semmoista politiikkaa, joka johtaa tuohon..?? Periaatteessa ei kenenkään hyvätuloiseksikaan katsotun kannattaisi olla oikeistolainen. Koska melko mahtava osa niistä hyvistä tuloista voi tulevaisuudessa mennä kaikkien vartiointifirmojen tileille.. ja sitten loput menee yksityiseen sairaanhoitoon, jos ja kun sosiaaliturva ajetaan alas! Herra Hyvätuloinen ei sitten välttämättä olisikaan enää hyvätuloinen, vaan hyvämenoinen, hehe. :)

Pitkällä tähtäimellä me KAIKKI, koko Suomen kansa, voitamme siinä jos ensinnäkin kaikille annetaan ilmainen koulutus. Miten muuten Suomessa olisi joku Nokian kaltainenkaan kultamuna, jos ei olisi kaikkia koulutettu?? Olisi muuten moni pienen kansan lahjakas, mutta köyhä, jäänyt ihan vain ojan kaivajaksi. Jos sellaisia siis enää onkaan, ei taida olla. Pienen kansan ei ole varaa hukata YHTÄÄN lahjakkuutta, eikä vaikka vähemmän lahjakastakaan! Siksi mua kylmää kuinka aina yllytetään lukukausimaksuihin tuossa ja tässä oppilaitoksessa!

Agiteeraanko jo oikein kunnolla?? ;) No sitten en tajua muutenkaan tätä yksityistämistä ja villiä markkinataloutta! Suuryritykset pitäisi sosialisoida ja pankit myös. Muuten ei nimittäin lopu tämä ihmisten irtisanominen. Jos valtio, sosialistinen valtio, olisi vastuussa omistajapolitiikasta, niin se ratkaisisi aika monta ongelmaa!

Miksi tämä on joillekin niin vaikea tajuta??

No painotan siis, että EN vihaa oikeistolaisia, enkä muitakaan. Oikeastaan kunnioitan erilaisia mielipiteitä. Oikeistolaisiakin, jos siis puhutaan hoitsu-, pienyrittäjä- & opettajaoikeistolaisuudesta! Mutta sitten en taas tätä vuorineuvosten oikeistolaisuutta kunnioita enkä arvosta!! Siihen vedän rajan. Ja perussuomalaisuuteen, vaikka yritän heitäkin ymmärtää. Vihreisiin olen pettynyt. Mä olen ensisijaisesti sittenkin kommunisti ja vasta sitten viherrän, jos viherrän. Ihminen on kuitenkin mulle tärkein tällä hetkellä, ihmisten hyvinvointi.

Tuo mainitsemani tyhmä kommunisti on ärsyttävä, hän unohtaa kaiken mitä on joskus puhunut, tai mitä hänelle on puhuttu. Ja se näkyy! Mielipidemittelöissä siksi hän vaikuttaa uunolta. Ikävää! :( Sama se vaikka yksityinen ihminen olisikin vähän uuno, mutta kun edustetaan jotain poliittista VAKAUMUSTA.. joka muutenkin on vastatuulessa.. niin pitäisi koettaa vaikuttaa skarpilta.

Toivottavasti tuo P. ei ole pilannut meidän mainetta lopullisesti. Onneksi jokaista sellaista kohti on myös ainakin yksi fiksu..!!

Puhelupiinaa, osa ääretön

Soitin Äetmuorille. Hassua, hän sanoi Siukkuni saaneen tänään flunssan. Siis tänään. No, Muori ihan tuosta vain sanoi sen sikainfluenssaksi! Siis ilman lääkärin lausuntoa tai mitään testejä. Muori diagnosoi puhelimitse! Vähän outoa sinänsä, koska Siukuntyttö oli ollut kipeänä tuossa pari päivää sitten [tavallinen flunssa!], mutta Muorille ei tule mieleenkään, että Siukun tautikin voisi olla tavallista flunssaa!

Toivottavasti Siukulla ei ole possutauti! On mahdollista, että on, mutta on ihan yhtä mahdollista ettei ole.

Odotusta..

Hih, vielä 9 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. On aika säälittävää "laskea" sitä jo nyt, mutta mitä muutakaan tässä odottaisi - kuolemaa vai? Taitaa olla seuraavaksi perinteisen hyydytetyn juustokakun vuoro, mitä siis leivontaan tulee. Sitä ei ole ollut aikoihin. Tykkään siitä mihin tulee Lidlin mansikkavalkosuklaata.

Sikaflunssa - mitä sen jälkeen??

Minua ärsyttää koko vouhotus possutaudista. Sitä ennen oli lintuinfluenssa, muistattekos?? Tiputauti! Ja nyt possutauti! Mitä seuraavaksi tulee [koska JOTAIN tulee aivan varmasti], vuohitautiko? Miten olisi ÄÄLIÖTAUTI? Se tarttuisi vain kaikkiin tämän maailman vesipäisiin hysteerikkoihin.. ;)

Niin. Muori soitti. Ihme on tapahtunut, Äetmuori soittaa MULLE. No, ennen kuin tuosta nyt alkaa riemuita niin sanotaan heti, että puhelu oli taas pelkkää sikatauti sitä, possutauti tuota.. Koko puhelu! Muori soitti ja sanoi, 'tässä minä..' Ja sitten alkoi jankutus! Jo toinen pitkä puhelu tällä viikolla tästä samasta saakelin aiheesta. Alkaa olla mitta täysi!

Muori itse on hysterian partaalla, tai oikeastaan mennyt jo reippaasti sen yli. Hän ei kuulemma aio liikkua mihinkään ennen kuin saa rokotteen! Ja hän pesee kädet sen jälkeen kun on lukenut postinsa - postimieshän on koskenut hänen postiinsa ja voi olla Taudin kantaja! Osa tuosta Muorin vaahtoamisesta oli yksinkertaisesti niin outoa, että olisin valmis sanomaan hänen mielenterveytensä järkkyneen jotenkin. Osan aikaa en edes tiennyt MISTÄ Muori puhui, koska hän ei mitenkään selittänyt mulle asioita tyyliin 'se torniolainen pikkutyttö, joka kuoli', vaan alkoi noin vaan selittää 'se kuolema tuli ihan tunneissa'.. Mulla meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että nyt hän puhuu siitä torniolaisesta.

Julistan meidän taloudessa uuden kirosanan. Se on sikainfluenssa. Se on niin tuhma sana, ettei sitä oikeasti kannata mainita, tai hiillyn kokonaan. Se on S-sana!

Mä en edelleenkään tajua mitä se auttaa menettää malttinsa. Paraneeko tämä tilanne siitä yhtään? Helpottaako oma olo? Miksi Muori tietoisesti kelaa ja kelaa sitä sikatautia, yrittäisi miettiä jotain muuta ja hankkia elämään sitä sisältöä. Alkaisi vaikka pitää mässyjä kuten mä. Ei ehkä ihanteellisin elämänsisältö, mutta aina se jokapäiväisen tupakoinnin ja kaljankittauksen voittaa.

Jos ihmiset tietäsivät kuinka monta ihmistä kuolee vuosittain ihan tavalliseen kausi-influenssaan, niin siitä se paniikki tulisi. ;) Mutta kun eivät tiedä. Tästä possutaudistakin on uutisoitu aika repivällä tavalla. Toimittajat tietysti kirjoittaa raflaavasti, koska haluavat lehtiä ostettavan. Kauhu, jännitys, kriisit - ne myy.

Muori oli muuten hysteerinen lintuinfluenssan ollessa tapetilla. ;) Ja on nyt, ja takuulla on sitten kun tulee se kolmas median pumppaama kauhistus, mikä se sitten onkin.

Nyt taas joku voi sanoa että voi Suklis, kuinka et arvosta tuota rakkautta sua kohtaan. Mutta kun se ei OLE rakkautta. Ymmärtäisin jos äiti tai isä sanoisi aikuiselle lapselle: rakastan sinua ja olen siksi huolissani, pelkään kauheasti että sinä sairastut. Otathan rokotteen jos se vain on mahdollista. Mutta Muori ei sano noin. Hän sanoo: 'sinä et ole koskaan osannut asioita hoitaa, olet ihan hölmö mitä tulee terveysasioihin, istut vain kotona etkä hoida niitä'. Eli huoli muuttuu tilaisuudeksi sanoa pahasti ja lyödä toista lakoon.

Olkoon! Oikeasti, tuollaisten ylihysteeristen ihmisten kannattaisi harkita psyykelääkitystä. Ihmeesti ahdistukset katoavat. Tosin en usko ihan pienen annoksen auttavan noin pahoissa tapauksissa. ;) Pitäisi varmaan eläinlääkärin kirjoittaa resepti.. jollekin lääkkeelle, jota ravihevosten rauhoittamiseen käytetään! :)

0 kokonaista vuorokautta!

On jippii-olo! Aineksia kinuskikakkuun olen ostanut.. Ja löysin muuten Fazun piparkakkusuklaatia tänään kaupasta! Sopii arvata kuka osti levyllisen! Minä Suklishan se. Nyt vaan odotellaan 23 ½ tuntia!

Sikaflunssa ja Muorin paniikki

Tuli äkkiä mieleeni, että vielä ennen kuolemaani [ennen kuin possuflunssa hengen Suklikselta vie, hehe] tahdon oppia ITKEMÄÄN. Osaan tietysti itkeä.. mutta yksin, salassa! Tahdon oppia tekemään niin .. ihmisten edessä! Siis itselleni tuttujen, ei ventovieraiden. Ei se olisi temppu eikä mikään järjestää joku 'performanssi' kaupungin kadulla, ilman syytä. Se olisi näyttelyä. Tahdon oppia itkemään kun itkettää. Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.

Ja sitten. Ennen wainajalaan siirtymistä tahtoisin yhden kerran sanoa Muorille, että minusta hänen suhtautumisensa ovat välillä outoja. Huomaa: en halua loukata. En halua sanoa, että hän on loukannut mua syvästi. Tahdon vain sanoa sen, yrittää antaa hänelle avaimen sen näkemiseen, että hän muiden mielestä voi olla hajottava, jyräävä persoonallisuus [itse en tietenkään käyttäisi noita sanoja, vaan lieventäisin tyyliin 'oletko huomannut että joskus saatat olla hiukan päällekäyvältä vaikuttava' tms.]. Tahdon tehdä tämän ennen kuin manan majoille mä meen.

Possumainen puhelu

Ajattelin tätä kaikkea tiistaisen puhelupiinan jälkeen. En ole jaksanut edes blogata, niin piippuun se veti! Soitin kerran viikossa-velvollisuuspuhelun Äetmuorille. En ehtinyt kuin sanoa 'hei, tässä minä' kun jo alkoi. Sikainfluenssa sitä, sikainfluenssa tätä, hae rokoite! Jankuti-jankuti. Ja koko ajan se maailmanlopun tunnelma siinä puhelussa. Ja kaikki ne väärät tiedot, joita Muorilla oli!

Ensinnäkin rokotetta EI saa ainakaan toistaiseksi vain oman halunsa perusteella perusterve aikuinen ihminen. Siksi toiseksi monin paikoin - ainakin MUN kunnassa - rokotetaan vasta riskiryhmiä! Eli se EI auta, että mä menen rääkymään terv. keskukseen rokotetta! Päinvastoin, se vain HAITTAA lääkärien ja hoitajien työtä! Sitä heillä on tarpeeksi.

Muorilla oli ihan oikeasti muutama järkyttävä väärinkäsitys tässä koko jutussa. Olisiko hän pikkupäissään seurannut uutisia, vai miten on niin huonosti tieto perille mennyt??

Siitä puhelusta tuli paha olo. Kun vain YRITIN edes vaihtaa puheenaihetta, tai edes mainita jotain vaikka miehestä tms., niin heti hän vain jatkoi sitä sikainfluenssajankutusta. Nyt joku voisi sanoa että ole iloinen, sun äitisi rakastaa sua niin paljon. Mutta kun se ei ole edes sitä, ei ainakaan kaikin osin. Vaan koko ajan sellainen vaikutelma, että mä en osaa hakeutua rokotukseen, mä en ole kiinnostunut terveydestäni, mä en halua elää [!!!] tarpeeksi ottaakseni rokotuksen! Voi.. {sensuroitu}.

En tiedä mistä Muori on saanut sen päähänsä että olisin joku desperado tai elämää vihaava ihminen!!! Se on taas sitä hänen omaa luulotteluaan! Mulle elämä maittaa.. elämähän tarkoittaa myös herkkuilua ja sitä en voisi tehdä jos olisin vainaa! :)

No, tuollaiset puhelut ovat raskaita. Kun tuntuu ettei maailmassa ole muuta kuin tauteja, uhkia ja kuolemaa. Toisia ihmisiä pitää välttää: tartuttavat vain Taudin! Mun mielestä sikaflunssa on sittenkin aika pieni murhe. Kun kotioven sulkee, niin autolla voi ajaa itsensä hengiltä! Ainakin jos auto on niin ruosteromu kuin mulla! ;) Tai sitten teoriassa joku hullu voi tulla ja puukottaa. Tai taivaalta voi tippua meteoriitti päähän. Tai, tai, tai.. Sitä voi joko murehtia näitä ja tulla hulluksi, tai ajatella ettei meillä alun alkaenkaan ole muuta omaa kuin NYKYHETKI. Vain ja ainoastaan tämä nyt, tämä nyt joka elää kun mä näpyttelen näitä kirjaimia, juuri näitä. Ennen kuin postaan tämän näkyville, niin voin olla jo kuollut. Voin olla. Kovin todennäköistä se tosin ei ole!

Säälinkin Muoria - hänen maailmansa on ruma, ankea ja ahdas. Täynnä karmeita ulkomaalaisia, jotka tulee Suomeen vaan rohmutakseen sosiaaliturvaa ja täynnä tautisia ihmisiä, jokainen vastaantulija voi olla Taudin Kantaja, hui! Ikävä vaan että sitä rumuutta ja ankeutta pitää levittää toisten kiusaksi.

Kun Muori on tautihysteriassa [lintuinfluenssapaniikki oli hänellä ennen röh-röhhiä] niin silloin PIENIKIN poikkipuoliseksi tulkittava sana on virhe. Silloin ei voi kuin myönnellä: juu soitan arvauskeskukseen, juu hankin rokotuksen.. Huvittavaa, taisi Siukkukin olla livauttanut Muorille valheen tai pari, niin ymmärsin.. Kun hän sanoi kahden teininsä 'muka' jo saaneen rokotuksen. ;) En jaksa uskoa VIELÄ parin perusterveen teinin sellaista saaneen. ;) Kun monin paikoin vasta riskiryhmiä piikitetään..

Ja ettei Muori edes ajattele miten hiton epätodennäköistä mun sairastuminen on! Kun menee päiväkausia, etten kotoa lähde mihinkään! Mistä mä sen taudin saisin?? Kaupan kassoja kyllä käy sääliksi.. :( He ovat niin paljon kontaktissa ihmisten kanssa, siinä se todennäköisyys kasvaa. Ja opettajat, muutkin ihmisten kanssa olevat. Mutta entäpä erakkomainen Suklis? Tuulesta taudin saa.. ;)

Ja hyvät uutiset:

Eletään perjantaita. Enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuihin! ;) Ja kinuskikakkua sen olla pitää, näin olen melko varmasti leivonnan osalta päättänyt.

Mitä olen velkaa?

Olin taas puhelimessa Äetmuorin kanssa, puolen tunnin piina. Mietin mitä olen syntymästäni velkaa? Kuinka paljon mun pitää sen synnyttämisen vuoksi kestää sitä, että asioitani urkitaan, että mua väheksytään ihmisenä?

En pyytänyt syntyä. Pitääkö pyytää anteeksi sitä, ettei musta tullut sellaista kuin olisi pitänyt? Että olen aina viallinen ja väärä?

Olen kolmekymppinen lapseton nainen. Sitä sopii miettiä. Millainen Ä Ä L I Ö alkaa sellaiselle ihmiselle lepertää vauvajuttuja, jakaa sukulaisnaisten synnytyskertomuksia, jopa lyödä lehdestä leikatun synnytyspelkoartikkelin ja iskeä sen käteeni?? Aivan oikein, vastaus kysymykseen on mun äitini. Hän olettaa, että niin kauan kun en kerro HÄNELLE lapsettomuuteni syitä ja koko tarinaa, niin niin kauan hän saa myös jankuttaa vauvajuttujaan ihan rajoituksetta. Vähän niin kuin että kerro mulle, tai jatkan tätä ikuisesti [tai ainakin siihen asti kun ilmoitan vaihdevuosistani!]. Ja kun tätä vertaa miehen vanhempiin, jotka ei koskaan ole SANALLAKAAN viitanneet tähän lapsiasiaan..! No ei voi kuin sanoa, että miestä on vanhempia jaettaessa onnestanut - mua ei.

Olen väsynyt tähän "mun pitää yrittää ajatella vaan positiivisesti äidistäni, blaa blaa, paha minä kun ajattelen tuhmasti". Miksi h-vetissä mun pitäisi ajatella positiivisesti, kun tuossa ei mitään positiivista OLE?

Lapsettomuus ei ole mulle kipeä pala, mutta tiedän ihmisiä, jotka oikeasti alkaisivat ITKEÄ [tai popsia vahvoja rauhoittavia] tuollaisten puheluiden jälkeen! Voiko Muori rehellisesti edes odottaa mun kertovan mitään hänelle mun elämästäni [saati sitten sen intiimeistä puolista!], kun hänen suhtautumistapansa on ollut mitä on? Olen läksyni oppinut tässä suhteessa, en kerro hänelle MITÄÄN.

Ja muutenkin taas tänään, voi jee! Olen aina syyttänyt itseäni, jos puhelut menee torumiseksi ja syyttelyksi. "Tyhmä Suklis, etkö osaa keksiä tarpeeksi neutraaleja puheenaiheita, ettei se mene tuohon!" Mutta kyse ei ole siitä! Voin puhua vaikka iltakävelyistä, kaupungin parkkitilan puutteesta, tarpeesta remontoida kylppäri - KAIKKEEN hän pääsee käsiksi, kaikesta hän löytää jotain paheksunnan aihetta. Vika ei ole mun kekseliäisyydessä, vika on Muorissa.

Olipa tosi 'kivaa' kuulla serkkuni vaimon synnytyskertomus yksityiskohdittain! Kuinka Hannan synnytys oli alkanut hänen serkkunsa häissä, kuinka taksilla oli menty sairaalaan, kuinka istukka ei ollut irronnut --> leikkaussaliin tuore äiti joutui. Olipas kivaa. Mahtavan mielenkiintoista. Mulle oikeasti riittäisi se, että saan tietää poikavauvan syntyneen. En kaipaa tätä kaikkea ylimääräistä. Seuraavaksi varmaan saan kuulla eloisan kuvauksen p-kalla käynnistä.

En mä näin lapsettomana ihmisenä kauheasti SYTY synnytyskertomuksista. Tietysti kun joku tuttu bloggaaja kertoo, niin silloin sitä lukee ja kiinnostuu, mutta se johtuu siitä HENKILÖSTÄ! Kun luen jonkun blogia, niin silloin olen kiinnostunut koko sen ihmisen henkilöstä ja siihen kuuluu synnytys ja vauva! Mutta serkkuni ja hänen vaimonsa näin viimeksi vuosia sitten Isoäiti K:n hautajaisissa! Se muuten oli ainoa kerta kun yleensä olen tuota serkun vaimoa nähnyt! Mulle hän on vieras ihminen. Joten en oikein kiinnostua näistä niin..

Muorin elämä on tietysti niin tyhjääkin, että hänen kälynsä soitto [ja synnytyskertomuksen kuuleminen] on hälle iso juttu. Se on tietysti surullista, mutta onko mun velvollisuus tuntea siit ä syyllisyyttä? Muori ei ole koskaan, ei ikinä HARRASTANUT mitään. Ei silloin kun me lapset oltiin pieniä, eikä nyt. Onko se mun vika? Pitäisikö MUN pakottaa Muorin maailma isommaksi? Eikö hän itse ole siitä millään tavalla vastuussa?

Älkää ihmiset tehkö lapsia, jos vain haluatte jonkun kontrolloitavan ja höykytettävän, ikuisen nyrkkeilysäkin itsellenne. Oikeasti! Hoivaviettiä voi toteuttaa vaikka hankkimalla hamsterin.

Olen taas pyhää kiukkua täynnä!

Voi jos edes kerran uskaltaisin ehdottaa Muorille terapiaa ja/tai psyykelääkkeitä! Mutta vaikka kuinka kiltisti sen sanoisin, niin hän ottaisi sen kuolettavana loukkauksena. Eli olen hiljaa. Vaikka näen, että ongelmia on.

Muistan kun olin nuori. Muorilla oli tapana sanoa, että mun synnyttyä hän toivoi ja rukoili saavansa elää vielä ainakin 10 vuotta. Lapsi oli syy toivoa saavansa elää. Että siis saisi mut "isoksi" ennen kuolemaa. Muuta syytä ei ollut sitä toivoa. Sama äiti sanoi Isukille: "joudun vielä tuota lasta raahaamaan perässäni aika monta vuotta.." Revipä siitä sitten. Arvatkaas miltä tuollaiset puheet [kumpikin niistä] tuntuvat lapsesta?

Tekisi mieli joskus tokaista Muorille, että lapsia ei ole eikä tule. Eikä ihan pieni syy siihen ole oma lapsuuteni! Siitäpäs saisi. Mutta en tee sitäKÄÄN. Muori vain heittäytyisi marttyyriksi, alkaisi luetella kaikki ne asiat, jotka olen saanut [lämpö, ruoka, kalliit ratsastustunnit] ja joita en arvosta yhtään, nyyh ja byyh.

Niin, mitä olen velkaa? Kamala sanoa, mutta aina kun olen ehdottanut Muorille, että hän tulisi jouluksi meille, niin olen myös toivonut hänen sanovan ei. Niin hän sanookin. Olen tuntenut siitä syyllisyyttä - etten halua olla oman äitini kanssa JOULUNA! Mitähän siitä tulisi, kaikki jouluvalmisteluni, ruokani, leivonnaiseni tietysti haukuttaisiin. Muori osaa sanoa EI kutsulle, mutta hän myös syyllistää siitä ein sanomisestaan.

Muorin veljellä on keuhkoahtauma. Hän on joutunut siksi lopettamaan tupakoinninkin. Muorin veli on paljossa samanlainen kuin siskonsa. Mietin joskus: heidän kotielämänsä täytyi olla helvetillistä. Muu ei voi selittää tuollaisia ihmisiä.

Oksetuksia

Herkuttelu tuli herkuteltua. En oksentanut, mutta läheltä piti! Eka oksetus tuli lauantaina, MÄSSYn ekana päivänä. En tajua miksi semmoinen olo tuli.. en ollut syönyt mitenkään kauheasti. Ja sitten menimme Mäkille. Otin ihan sen tyypillisen annokseni ja voi itku, oksettava olo tuli! :( Niin vahva se oksetus oli, että mietin [kun olimme lähteneet syöttölästä ja istuimme autossa] että jos oksu tulee, niin se tulkoon sitten mun takille. Kun ajattelin etten KESTÄ näin julkisella paikalla miehen pysäyttävän autoaan ja minua laattaamassa tien poskeen! :( Mies kyllä sanoi, että jos oksu tulee, hän pysäyttää ja voin mennä tien varteen. Mutta ei sitä nöyryytystä kestäisi! Varmaan ihmiset ajattelisivat että tuo on niin KÄNNISSÄ tai kankkusessa, että puklailee siksi! Kauheaa sekin olisi, jos joku tuttu vaikka sattumalta näkisi sen..! :( Alkaisi juttu kiertää. 'Se on paitsi TYÖTÖN LORTTI myös oksenteleva JUOPPO..'

Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!

Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.

Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.

Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä

Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.

Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.

Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!

Jemmari

Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!

Mestarivälttelijä Suklis!

Soitin Äetmuorille tänään sen velvollisuuspuhelun! Hahaa, olin aika ovela kun olin pihalla.. sanoin että olen juuri kauppaan menossa ja tässä äkkiä soittelen! ;) Joten ei tarvinnut puhua pitkään. Tuo oli kyllä aika ovelaa multa, mutta en usko että sitä konstia voi käyttää USEIN, koska ei varmaan Muori uskoisi jos koko ajan sanon käyväni kauppoilla. :)

Mulla on taas edessä SIIVOUKSEN YÖ! Siivoan öisin.. usein.. Koska näin muutenkin valvoskelen. Viime yönä katsoin hölmöä elokuvaa Kauhun kilometrit. Siinä yksityisautoilija joutuu tavallaan kuin kaksintaisteluun hullun rekkakuskin kanssa, joka vainoaa häntä ja aikoo ajaa hänet kuolemaan. En vielä päässyt sitä loppuun, joten en tiedä miten siinä loppuviimeksi oikein käy! Toivottavasti kukaan rekkakuski ei ala vainota Suklista tien päällä! :(

Mies kertoi tänään jutun työkaveristaan, joka ei kuulemma KOSKAAN imuroi! Tyyppi vain keräilee suuret [massiiviset] pölypallot käsin lattialta, mutta imuriin ei kosketa. Kumma heppu. Kumminkin tällä miehellä vaimoineen on kai neljä kissaa, joten luulisi siinä taloudessa imuroitavaakin kertyvän! Ei aina jaksa ymmärtää! Vaimo kai siellä sitten aina saa riehua imurinvarressa. No, niinhän se on tosin meilläkin, mutta mä en olekaan työelämässä ja tämän kaverin vaimo taas ON!

Mitenköhän jotkut miehet kehtaa vain katsella vierestä, kun joskus niitä puolta pienemmät naiset raatavat fyysisestikin raskaita kotitöitä? Eikö niistä tunnu pahalta? Mulla ainakin tulisi kauhea syyllisyys ja paha olo, jos mies vaikka tekisi täällä hiki hatussa juttuja ja mä vaan makaisin. Joskus mieleen tulee sellainen inhottava ajatus, että miehet joko ei rakasta vaimojaan, tai sitten niiden so called 'rakkaus' on niin p-seestä [syvältä!], ettei sitä oikein itse viitsisi rakkaudeksi sanoakaan.

Joskus mietin että periaatteessa itsellinen nainen ei oikein tarvitse miestä mihinkään. Spermatkin saa pankista. ;) Moni mies on vain taakka perheessä, perheen 3. lapsi. Ei kanna mitään vastuuta, odottaa täyttä palvelua. Miksi sellaista pitää? Lemmikkieläimeltäkin sentään saa rakkautta ja hellyyttä, moni mies ei anna edes sitä. Ehkä ihmiskunta on ainakin lännessä menossa kohti yksinelämistä, tai sitten kohti sellaisia ei-sitovia ihmissuhteita, jotka ei rakennu uhrautuvaisuuden varaan, kuten perinteinen avioliitto. Koska pian ei kukaan enää HALUA olla se uhrautuva kotiorja. Ja kuka niitä siitä syyttäisi.

2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun ja..

.. Ostin Alkosta Bailey's likööriä kakkua varten. Semmoista ajattelin tehdä.. Tietysti on vielä mahdollisuus muuttaa mieltä, kun säilyyhän se Baileys avaamattomana!

Porkkanakakku on muuten hyvää!

En kadu että kokeilin porkkanakakkua 2. kerran! Ja eri reseptillä tällä kertaa! Kokeilemani resepti sisälsi ananasmurskaa ja pähkinärouhetta, olisiko siinä ollut se juju? Oli nimittäin herkullista! Superhyvää! Ja kuorrutus kruunasi namin. Tietysti söin sitä vain niukan siipaleen, koska ei ollut MÄSSY, ja se oli vieraille leivottu. Ajattelin leipoa jotain sellaista, josta itse en tykkäisi.. mutta päädyinkin tekemään herkun! Tahattoman herkun!

Eka porkkanakakkukokeilu oli pettymysten pettymys! Hyi helkkari! Kakku oli kuiva kuin Saharan erämaa! Ja muutenkin vähän kuin joku porkkanakakku for dummies.. Vaivannäköä se vaatii, jos aikoo onnistua.

Nyt kokeilemaani reseptiä muuttelin sen verran, että tein puolikasannokset kakkua ja täytettä. Koska en kasannut pohjia päällekäin, vaan tein vain yksikerroksisen tortun. Ja korvasin vaniljauutteen vaniljasokerilla. Hyvin tuntui toimivan. Niin juu ja se voi jota käytin EI ollut suolatonta, koska suolatonta voita ei ole meidän kaupoissa täällä kotikunnassa. Olisi ollut aika pitkä matka lähteä etsimään sitä Pikku Kaupungista 20 km:n päästä! Ja olisiko sielläkään ollut, olisi voinut tulla ajoreissu Isoon Kaupunkiin 2 x 40 km. Joten käytin normaalisuolaista.

Suklis välttelee puhelinta

Soitan huomenna [tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN] Muorille, en jaksanut nyt tänä pänä sitä alkaa tehdä. Kun puhelun jälkeen on aina semmoinen olo kuin olisi kuokkinut 8 h suota. :( En osaa ajatellakaan enää jonkun soittavan vanhemmilleen ihan mielellään, nauttivansa siitä. Mulle se on velvollisuus.

Kaverini kysyi, että miksi MINUN pitää aina soittaa Muorille, eikö hän ollenkaan soita mulle. Jouduin selittämään, että Muori kokisi ylpeydelleen käyvän, jos hän joutuisi soittamaan. Hän haluaa ajatella, että me Siukun kanssa haemme häntä käsiimme. Kai se sitten on jotain lääkettä hänen itsetunnolle, en tiedä. Useimmat aikuiset ihmiset kyllä sanovat, että soittavat 50/50 vanhempiensa kanssa, vuoronperään tai ainakin noin suunnilleen. Ettei se ole täysin yksipuolista yhteydenpitoa.

Usein toivon, että Muori löytäisi vaikka jonkun miesystävän, muttei se kovin todennäköistä ole. On niin paljon hänen ikäisiään terveitä, aktiivisia ja pirteitä naisia, hyvin hoidettujakin. Ja on paljon vähemmän sen ikäisiä vapaita miehiä tarjolla. Muori puhuu halveksuen naapurissa asuvasta naisesta, joka on keski-ikäinen [40+] ja jolla on MARSU! Muorista marsu on lasten lemmikki ja on ihan hullua, että aikuinen nainen ottaa semmoisen. Ottaisi Muorikin vaan jonkun semmoisen, niin keskittyisi enemmän siihen ja neuroottisuus vähenisi!

3 kokonaista vuorokautta...

.. herkkuiluun! Mutta sen toteaa mekaanisesti. Saas nyt nähdä, mitä leivon. Olisikohan Baileyskakku mitään pitkästä aikaa? Se tai kääretorttu? Bai-bai-baileys Zuk-zuk-zuklikselle. :) Hihii, olen ollut ihan HULLU, hysteerinen tänään! Tokaisin miehelle tuossa kun hän meni nukkumaan, että sä olet sellainen easy rider. :) En tajua MISTÄ mä sen easy riderin keksin! Ja sitten hihitin hysteerisesti perään!

Irti julmurin kahleista

Tuon niminen oli eräs typerä lehtinen, jonka luin ihan nuorena! Siinä oli tarina julmasta kannakselaisesta kartanonisännästä [venäläisestä], joka yritti kaikin konstein saada yhtä suomalaista maalaistyttöä.. seksiorjakseen!! Mutta tietysti tuli komea kreivi, joka rakastui tyttöön ja sitten NE päätyivät yhteen!

No, irti kahleista kumminkin! Oli julmuri kuka tai mikä hyvänsä. Mietin vaan tuota kun olen tänään taas puhunut Äetmuorin kanssa puhelimessa. Joskus hän todella ärsyttää mua, enkä voi sille mitään.. vaikka salaan sen, niin itseä se jää ahdistamaan pitkäksi aikaa.

Tänään homman nimi oli tällaista: Siukku oli kai soittanut Muorille ja kysellyt HÄNELTÄ, että voiko hän tulla meille yhdeksi yöksi kuun lopussa. Mua alkoi ärsyttää se, että tässä pitää käyttää MUORIA jonain välikätenä - miksi Siukku ei voi kysyä multa suoraan? En tajua. No, sanoin että kyllä se varmaan käy, jos emme vaan ole möksällä silloin. Siihen viikkoon nimittäin sattuu miehen loma ja meidän perinteinen viimeinen möksäkäyntimme.

TIETYSTI Muorin piti siihen tavalliseen tapaansa aloittaa se "sehän on vain yksi yö.. kai siskosi saa tulla teidän lattiallenne yhdeksi yöksi.." Tuo on Muorin vakiotaktiikka. Yrittää saada ihmiset puolustuskannalle, syyllistymään, suostumaan tuosta vaan. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään sitä vastaan että Siukku tulee, JOS siis olemme kotona silloin! Eikö tämä nyt ole ihan itsestään selvä asia?? Miehen lomaa ei ainakaan voi siirtää, kun se on aiemmin jo sovittu ja lukkoon lyöty.

Tuon puhelun jälkeen mulla oli taas oikein kunnon päänsärky. Vielä joskus alle 2-kymppisenä en nähnyt Muorin puheiden läpi, mutta nyt näen, näen sen taktiikan ja se OKSETTAA mua. Ensinnäkin hän on aina työntämässä nenänsä joka ainoaan asiaan, kuului se hänelle tai ei [useimmiten ei]. Ja sitten aina ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen. Jos esim. nyt käy niin, että se pahanonnen päivä on juuri sellainen, kun olemme möksällä, niin sitten Muori ja Siukku taas saavat keskenään puhua, että ei se Suklis tykkää että sinne tullaan.. Vielä joskus alle 2-kymppisenä olisin varmaan alkanut vakuutella, että älkää VAAN kuvitelko, että ei oltaisi tervetulleita.. Nyt en enää jaksa. Jos aikuiset ihmiset ei tajua tällaista perusasiaa, niin olkoot tajuamatta.

En edes aio Siukulta kysyä koko asiasta. Puhukoon meille, jos puhuttavaa on. Muorin välityksellä en ala kenenkään yöpymisiä tai yöpymättä jättämisiä järjestellä.

Nyt ei Suklis ole edes bloggaamaan ehtinyt.. koska olen LUKENUT.. äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa! Mulle suositteli eräs bloggari semmoista kuin Anja Laurilan kirjoittamaa Äiti ja tytär, vallan ja rakkauden kehissä. Luin sen.. Aluksi se ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta sitten siinä oli yhden naisen kokemus, joka olisi voinut olla suoraan meidän perheestä! Eli sellainen äiti, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, on vain 'omistautunut' lapsille.. ja sitä kautta käyttänyt valtaansa heihin. Olipas hullua, ihan oikeasti olisi voinut olla mun kirjoittamani se juttu!

Mässyraportti

Mässyilyt on taas mässyilty! Kumma juttu, en sen ihan 1. herkkuannoksen jälkeen syönytkään yhtään suklaata! Ei vain tehnyt mieli. Jäätelö kyllä maittoi. Snickers-jäätelöpatukasta en kyllä tykännyt.. eikä mieskään.. molemmista se oli liian pähkinäinen! Snickers ei suklaapatukkanakaan ole mun suursuosikki!

Siivoton Suklis!

Menin eilen nukkumaan ilman suihkua! :( Yökkis. Mutta olin jotenkin niin väsynyt.. huomaa heti kun syksy tulee, unentarve taitaa kasvaa iltojen lyhentyessä! Yhtäkkiä väsähdin ja sitten tuli Nukkumatti. Oli inhottavaa nukkua ilman pesulla käyntiä. Mulle on pakko aina suihkuttaa itseni iltaisin. Vaan eilen oli poikkeus. Nyt tuntuu kuin olisi SUPERLIKAINEN, vaikken tietenkään oikeasti ole. Joskus ennen wanhaan ihmiset kävivät vain kerran VIIKOSSA pesulla, joten kai mun täytyisi olla vähän vähemmän hienohelma. ;)

Puhuin Muorin kanssa puhelimessa. Hänellä on kovat murheet. Nyt hän haukkui televisiosarjoja, koska hänestä Maria Kallio-telkkusarjassa näyttelijä [Minna Haapkylä] oli ihan vääränlainen Mariaksi ja Marian miestä esittävä Petteri Summanen vasta olikin tosiväärä. Äetmuori on Leena Lehtolaisensa lukenut ja tietää, että Marian miehellä Antilla pitäisi olla pituutta pari metriä ja kotkan konkonokka! Ja kun Summanen ei ole yhtään sellainen, niin siitäkös poru pääsi. Puhelu kesti yli 40 minuuttia [kyllä vaan pidän kirjaa ajasta - 20 minsaa kestän vielä aika hyvin, 40 kiristää hermoja, paitsi silloin kun on joku tuommoinen 'vaaraton' puheenaihe].

Yksi juttu Muorissa mua vaivaa. Se on tämä, kun hän valittaa usein [kauppan tuotteista, kunnassa olevista ongelmista yms.] mutta hän ei koskaan TEE asioille mitään. Tekemisellä tarkoitan nyt sitä, että jos on esim. joku ongelma kunnan palveluiden tms. kanssa, niin sinne voi ottaa yhteyttä! Kirjoittaa kirjeen tai soittaa! Tai jopa mennä käymään + juttelemaan! Muori aina kauhean vimmassa haukkuu asioita, mutta kun sanon että kirjoittaisi tms.. niin sitten hän yhtäkkiä onkin, että 'en mie, ei se kannata, ei ne välitä'. Vaikka itse olen huomannut että se AUTTAA, kun ottaa yhteyttä! Vähintään saa jonkun vastauksen, vaikkei ongelma sillä poistuisi. Ja sitten jos riittävän moni valittaa, niin asiat oikeasti VOI muuttua! Kiittävän palautteenkin antaminen on tärkeää!

Musta tuntuu, että Muorin yleinen paha olo johtuu siitäkin, kun hän ei tee mitään tuollaista.. ota yhteyttä tms.. koska se voisi ainakin ihmisen itsensä sisälle saada sen tunteen, että tässä on tehty JOTAIN. Se on tärkeä tunne. No samapa tuo, jokainen tietysti päättää itse miten elää, mutta turha on valittaa sukulaisille joitain juttuja, joihin he eivät voi yhtään vaikuttaa. Valituspuheluun käytetyn enerkian voisi käyttää vaikkapa kirjoittamalla hyvän nasevan kirjeen ongelmakohdista. Miksei vaikka telkkuriinkin voisi kirjoittaa, jos joku telkkusarja on ärsyttävä! Palaute kannattaa aina.

2 kokonaista vuorokautta...!!!!

Minne aika lentää, se taikurin siivin entää, Suklis kohti herkkuja rientää! Näin loruilen minä! Onpas aika nyt taas kulunut. Täytyy siivota kuin HULLU nyt tänään (to) ja huomenna (pe). Kämppä puhtaaksi katosta lattiaan, krääääh!

Sovimme miehen kanssa, että mokkapalat teen! Hän sanoi että niitä voi hyvin syödä vaikka siis tulee se paksusuolen tähyily keskiviikkona. Tärkeää on kuulemma välttää pähkinää ja siemeniä ja semmoista. Leivontajuttu on siis päätetty.

Ärsytyslistalla:

-ihmiset, jotka hautovat parin viikon ajan mielessään, että sitten kahden viikon kuluttua olisi kiva käydä X:n luona. X:lle itselleen he soittavat edellisenä päivänä, että nyt sopisi käydä. Ärsyttävää. Sitten vielä suututaan, jos juuri se päivä ei sitten käy, eli jos on tehty suunnitelmia aikaisemmin jotain muuta juttua varten. Yrjö!

Hurmiossa, kohta kai turmiossa!

Enää 1 kokonainen vuorokausi MÄSSYYN! Jippiii! Vaikka turha kai on riemuita kun ei yhtään tiedä missä kunnossa mun suklaaraukat oikein on. :( Tämä koko koti on kuin joku hiton sauna. Uskomattoman kuuma osaakin olla, ja kostea. Ihan kuin jossain tropiikissa. Lääh! Ilmalämpöpumppuun ei edelleenkään ole varaa, ei varmaan koskaan ole, enkä muutenkaan oikein uskaltaisi siihen lähteä, kun en ole varma auttaako se PALJON. Sillä hinnalla nimittäin odottaisin siltä aika paljon!! :(

Siivonnut olen silti, vaikka onkin koti kuumankostea höyrykaappi. Kesällä varmaan kuluu enemmän kaloria siivotessa ja sehän on aina hyvä. ;)

Juttelin Äetmuorin kanssa puhelimessa tänään, 39 tuskantäyteistä minuuttia sairauksien pohdintaa ja kaikenlaista syyttelyä. Muori on muuten aika kumma siinä mielessä, että hänhän ei vävyistään pidä [olen sanonut sen ennen ja sanon taas, Muori itse sitä ei varmaan myöntäisi mutta kaikesta näkee ja kuulee, että vävyt on hänelle olleet pettymys], mutta silti hän ottaa itsestään selvänä sen, että vävyjen pitää rempata hänen asuntonsa ja tehdä siellä kaikkea työtä. Nytkin taas Muori sanoi, että 'kun tulette tänne niin miehesi PITÄÄ sitten ottaa mukaan näitä ja noita työkaluja, että laittaa sen ja tuon asian kuntoon täällä'. Ei kyse ole siitä ettenkö soisi Muorille sitä, että vävyt hälle kaikkea laittelee, mutta mua ärsyttää se, että hän MÄÄRÄÄ sen. Ei pyydä, ei kysy, vaan käskee. Eikä sittenkään millään tavalla arvosta mun miestäni eikä Siukunmies H:a. H. etenkin käy joskus sääliksi, kun Muori on häntä mullekin haukkunut. En yhtään epäile etteikö hän haukkuisi mun miestä taas Siukulle. H. sentään remontoi viime kesänä ilmaiseksi koko Muorin kylppärin uuteen uskoon.

Mutta se Muorista, tahdon mieluummin pohtia vaikka MÄSSYä, siitä ainakin tulee hyvä mieli toisin kuin puheluiden pohtimisesta.

Olen leivontajuttujen suhteen ihan jumissa! Kun en tiedä siitä rahkapiirakasta, että tekisinkö sen vai en. :( Vai pitäisikö tehdä mustikka-valkosuklaajuustokakkua? Sellaisen saisi aika helposti kasaan muuntelemalla vähän sitä mansikka-valkosuklaajuustiksen ohjetta, jota yleensä käytän. Kyllä on nyt hankalaa päätöksenteko! Koko pellillistä en ainakaan viitsisi ehkä tehdä rahkista, koska se voi olla aika iso satsi sittenkin. Sitä ohjetta pitää joko pienentää, tai sitten täytyypi jättää kokonaan se suunnitelmista pois. Mustikkavalkosuklaa-juustis olisi varmaan ihanaa.. mutta saa nyt nähdä!

Pyjamapäivä

Heräsin kun ovikello soi iltapäivällä. Ovella postinkantaja paketin kanssa. Mies oli tilannut tietokonejuttuja ja jättipaketti tuotiin ovelle. Mua harmitti, kun olin pyjamassa ja ihan suoraan sängystä noussut! Harmaa pyjama päällä ja pyjamassa vielä lehmänkuvia. Silmät sikkarassa, tukka pörrössä. Bravo, hyvä minä. Kohta varmaan alkaa kylällä juttu kiertää, että minä se vaan makaan kaikki päivät.. Yritin esittää ovelasti FLUNSSAISTA sille postimiehelle! En sanonut mitään, mutta olin niistävinäni ja hytiseväni siinä ovella, ihan kuin siis olisi kuume ja yleisflunssa päällä! Eikös vaan Suklis olekin viekas? ;)

Oli se silti noloa. Mutta toisaalta voisinhan olla vaikka vuorotyötä tekevä! Semmoiset usein nukkuvat päivän, jos ovat öisin työssä.

Suklis rohkaistuu puhelimeen!

Soitin tänään puhelimella! Eikös vaan ole ihme. Vaikeaa se silti oli. Toisaalta kun nyt olen tehnyt ja puhunut 'vieraan' kanssa puhelimessa, niin on hyvä olo - pystyin, uskalsin! Mulle sekin on voitto. Kun yleensä välttelen viimeiseen asti kaikkea tällaista.

Huomenna pitää soittaa Äetmuorille. Lasken, että enää 4 kertaa [soitan siis hälle kerran viikossa] sellaista, kun pitää teeskennellä, että töissähän tässä käydään.. Kun se t-elämävalmennukseni olisi päättynyt siis 30.4., jos en olisi sitä lopettanut itse aikaisemmin.

Joskus mietin millä oikeudella Äetmuori oikeastaan katsoo asiakseen suuttua mun tekemisistä, haukkua ja arvostella. Hän näkee mua muutaman kerran vuodessa touko-syyskuun välisenä aikana. Mä en kerjää HÄNELTÄ rahaa elämiseeni, eli mitään syytä sille raivoamiselle esim. tästä työn jättämisestä ei olisi. Mutta tiedän että hän sen silti tekisi. Hän reagoi melkein kaikkeen suuttumalla. Ihan kuin hänellä ei olisi muuta tunnetta kuin sellainen tolkuton vihastuminen.

Mietin miksi oikeastaan hän ei halua suoda mulle onnea? Siis sitä että oikeastaan olen ihan onnellinen näinkin, vaikka olen työtön lortti ja siinä mielessä hyödytön. Mutta mulla on hyvä parisuhde ja pari oikein hyvää ystävää. Miksi ei saisi olla tyytyväinen siihen miten asiat ovat? Onko se häneltä jotain katkeruutta - koska hän ei ole onnellinen, niin ei muutkaan saa olla?

Sekin vaivaa, etten voi koskaan sanoa hänelle että kärsin siitä kun hän raivoaa elämäni ratkaisuista, kärsin siitä että hän saarnaa ja jäkättää asioista kymmeneen ja sataan kertaan aina samoista. Hänestä hänellä pitää olla OIKEUS sanoa, koska hän on "Äiti" ja "sitä äidit tekevät". Mutta on ahdistavaa tulla kohdelluksi kuin 4-vuotias. Se jähmettää koko suhteen jotenkin vääristyneeksi, se ei pääse kehittymään. Mietin voisiko se Muorin kohdalla olla sitäkin, että jos hän oikeasti vaivautuisi sisäistämään Siukun ja mun iät [ettemme siis ole 4-vuotiaita] niin se pakottaisi myös HÄNET sisäistämään oman ikänsä?

Muori on ulkonäkönsä suhteen todella välinpitämätön nykyisin, mutta yhdestä asiasta hän ei jousta: hän värjää tukkansa aina. Luonnostaan se olisi nyt harmaa. Mutta Muori värjää sen kotona ja kaikista väreistä karmeimmalla: pikimustalla. :( Kirsti Paakkas-mustalla! Sellaisella, joka sopii huonosti jopa kaikkein raikasihoisimmalle vanhalle naiselle, puhumattakaan olutta ja tupakkia käyttävästä Muorista, jonka iho ei ole heleimpiä. :( 5-kymppisenä Muori sanoi lopettavansa tukan värjäämisen siihen, kun täyttää 60. 60-vuotiaana hän sanoi, että homma loppuu 65-vuotiaana. Nyt hän on 65, mutta hiusten värjäämisen lopettamisesta ei ole puhettakaan. Huvittavaa on että Muorin veljen vaimo sanoi muuten Siukulle ja mulle, että pistäkääs korvan taakse mitä äitinne sanoo, ei hän kuitenkaan lopeta. ;) Silloin ajattelin, että ohhoh, mutta oikeassapa oli tätini.

Se Muorin suosima musta oli hyvän näköinen hänellä kun hän oli kaksikymppinen [Muori on niitä naisia, jotka valitsevat tietyn tyylin 2-kymppisinä ja pysyvät sille uskollisina vielä 6-kymppisinä]. Silloin hänen tupakanpolttonsa ei näkynyt ihossa, nuoren ihmisen rypyttömässä ihossa. Mutta kaikki kauneusoppaat kehottavat kypsempiä naisia välttämään jyrkkiä epäaitoja värejä hiuksissa ja meikissä. Ne eivät ainakaan nuorenna! Mä en tajua naisia, jotka eivät koskaan katso peiliin ja myönnä, että 50-vuotias ei ole sama kuin 20-vuotias. Sellaiset naiset muuttuvat monesti oman nuoruudenkuvansa karikatyyreiksi. Näin kävi Muorille.

Säälistä

Oikeastaan silloin tunnen tuskastumisen sijasta sääliä, kun ajattelen Äetmuoria nuorena tyttönä ja lapsena. Se hänen kotinsa ei ollut mikään maailman ihanteellisin kasvuympäristö. Muori jumaloi isäänsä yhä, mutta tietyistä kertomuksista olen päätellyt Vaarin olleen isänä epäoikeudenmukainen ja kaikkea muuta kuin tasapuolinen. Äetmuori sai painua kesätöihin ja ostaa itselleen omilla rahoilla polkupyörän, kun taas Äetmuorin veljelle ostettiin Vaarin rahoilla UPOUUSI auto. Siis suoraan kaupasta! Äetmuorin menemisiä myös rajoitettiin ja veli sai mennä ja tulla mielensä mukaan. Muori on kertonut kysyneensä vanhemmiltaan miksi, ollensa surullinen ja vihainen, mutta kuulemma Vaari ja K-mummi olivat vain nauraneet hänen tunnettaan keittiön pöydän ääressä. Kun ajattelen sitä, niin haluaisin puolustaa Muoria, sitä nuorta tyttöä joka hän oli. Ja tekisi mieli ladata päin naamaa muutama totuus Vaarille ja K-mummille!

Suklis Puhelinhäirikkö

CSI oli tänään aika mielenkiintoinen. Mac Taylor sai niitä häiriösoittoja taas! Tasan kello 3:33 [hehe olipas tarkka psykopaatti-ahdistelija!] aina tulee soitto. Aiemmin soittaja ei sanonut mitään, mutta tässä jaksossa se piruili jotain tyyliin "onkos rankka päivä", kun kaikki oli mennyt vähän poskelleen labrassa! Mac Taylor-parka!

No kumminkin! Tuo jakso toi mieleeni ajan joskus 10 vuotta sitten kun .. no, MULLAKIN oli tapana soitella. :( Ihmisille siis. Saatoin ottaa puhelinluettelon ja soittaa jollekin ihan sillä lailla satunnaisesti. Valita vaikka nimen Mäkinen sieltä luettelosta ja soittaa ekalle Mäkiselle. Tai sitten vaan pistin sormen johonkin luettelon kohtaan ja soitin sinne! Olin silloin vähän "hullu". Enää en ole tehnyt sitä siis todella pitkään aikaan.

Joskus tein niin yöllä ja tunnen siitä yhä syyllisyyttä, että herätin ihmiset. En sanonut heille mitään, halusin vain kuulla ihmisen ÄÄNEN puhelimessa ja sitten suljin! Ei se ollut pahantahtoista. Oli vain sellainen olo, että on kuultava ääni siellä toisessa päässä.

No en minä kuitenkaan ole se tyyppi, joka on soitellut Mac Taylorille. ;)

Pakko ajaa kauppaan?

Pian on pakko tehdä kauppareissu! Sipulia ei ole ja sitä tarvitaan mun huomiseen ruokaan. On se vaan kumma, kun en enää halua kauppaan mennä. Lääke on vienyt ilon kauppareissuista. Kuitenkin pitäisi mennä, koska jotenkin epäilen ettei pääsiäisMÄSSY tule sujumaan hyvin vain kahden Maraboun kreemipääsiäismunan voimin. Niitä nimittäin jäi vain kaksi edellisestä herkkuilusta ja mä olen aika ahnas niille! :( Joten K-kaupassa pitäisi käydä hakemassa niitä, en ole niitä S-marketissa täällä nähnytkään. Mignoneitakin on enää vain kaksi.

Hemmoteltu Kirsi-kakara

Jatkan muistojen parissa, kun viime postauksessa vauhtiin pääsin. Tunsin erään Kirsin lapsena ja tiedättekös millä perusteella naapuruston muut lapset pitivät häntä hemmoteltuna kakarana? Oliko Kirsillä viisi harrastusta, saiko shopata rajoituksetta ostoskeskuksessa? No ei, mutta naapuristossa joitakin lapsia järkytti se, että Kirsi oli nähty itse teossa syömässä kotonaan kokonaisen ananaspurkin [semmoisen pienen, jossa on muutama viipale] ihan itse! Yksin! Joutumatta jakamaan sitä pikkuveli Samin kanssa. :) Tässä vähän osviittaa siitä miten paljon maailma on muuttunut minun lapsuudestani tähän päivään. Nykyisin ei varmaan pidetä yhtään minään, jos joku syö ananaspurkin yksin. Ehkä suorastaan ihmeteltäisiin, että tuo ananasko sille muka riittää namiksi. :)

Saman Kirsin isoäiti oli muuten vanhan kansan nainen. Jos hän halusi hemmotella lapsia, niin hän antoi meille [Kirsille, Samille & leikkikavereille) sokeripalat. Se oli se 'karkki'. :) Vähän on eroa tähän päivään. Minäkin sain sokrua siltä Kirsin isoäidiltä.

12 TUNTIA.. ja...!!!!!

Päivä on puolessa. 12 tuntia MÄSSYyn. Justiin ehdin laittaa pyykkikoneen päälle ja edelliset pyykit kuivamaan. Eilinen oli melkoinen siivoushomma, paljon oli työtä, nyt on onneksi se puoli ohi. Mutta lähden ihan kohta kaupoille, ostan punaista maitoa, hiivaa, leivonta-aineksia siis. Onneksi pistin miehen jo maanantaina ostamaan ne painavat tarvikkeet, vehnisjauhon sun muut. ;) Minä en tykkää raahata painavaa, kuolen semmoisen taakan alle.

Eilen vähän "tärähdin" Lidlissä. :( Ostin nimittäin J.D. Grossin semmoisia tryffeleitä.. niitä on yhdessä pussissa valkosuklaisia, maitosuklaisia ja tummasuklaisia palleroita. :( Valkosuklaiset ovat kai jotain shampanjatryffejä. Ne olivat alessa, joten ostin. Sitten samasta kaupasta hain sitä mansikkavalkosuklaatia.. ja lisäksi hullaannuin ostamaan Mister Choc-kreemitäytteisiä suklaanalleja. :( Ja pussin paprikasipsejä. Olen toivoton!

Suklaayhdistyskään ei ole muuten vielä ainakaan arvostellut niitä Lidlin suklaapallosia. Näin niitä joulun aikaan Lidlissä, nyt sitten myyvät alella. Onneksi niitä oli. :) En tietenkään voi tietää pidänkö niistä. :( Voivathan ne olla pahojakin. Selviääpi yöllä!

Kävin siellä helkutan Tarjoustalossakin ja ostin semmoisen pringlemäisen purkin Marsin "Planets"-suklaatia. Maksoi vain euron se lieriö. ;) Syötin niitä miehelle jo tuossa illalla ja jotenkin petyin vähän.. ne ovat kovin pikkuisia kuulia, kaukana PLANEETOISTA, lähinnä tulee mieleen suklaarusinat. Ne pienet! :( Jos ne muka olisi planeettoja, niin niillä asuva väki olisi mikroskooppisen pientä! Bakteereja ehkä! Jotain silmälle näkymätöntä mikroskooppisakkia. --Nyt alkoi muuten huolestuttaa kun näin sukulaatiyhdistyksen arviot noista planeetoista. Voi olla etten pidä, niin moni siellä on vähän kuin moittinut niitä. Sitkaasta kamasta en ainakaan tykkää. No jos ovat pahoja niin onneksi maksoivat vain euron.. Vaikka harmittaa sekin hävikki, varsinkin kun en ole rikas.

Muorin kanssa puhe-elimessä

Soitin eilen illalla Äetmuorille! Otin ensin torkut ja sitten soitin, joskus tuossa 19:45.. 40 minuutin puhelu. :( Hän on tosiaan vähän todellisuudelle vieras. Hän kuvittelee, että jos vaan laittaa riittävän monta hakemusta, niin JOKU tärppää. Ihan niin kuin ajattelisi että jos lottoaa tarpeeksi usein, niin tulee jättipotti ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin esim. Mummoni lottosi joka viikko kymmenien vuosien ajan kuolemaansa asti, eikä koskaan tullut sitä jack pottia.

Muorin mielestä minun vain pitää hakea enemmän työtä niin sitten varmasti saan. [Hehe, siis hakea työtä sitten kun tämä nykyinen päättyy.. ;)] Ihan kuin joku työnantaja, sanotaan vaikka 102 456. hakemukseni vastaanottanut päättäisi, että hei onhan hienoa, tuolla ihmisellä ei ole työkokemusta eikä mitään asiallista koulutusta, mutta jotenkin tunnen sisäisen pakon palkata se!

Yksi kaverini jolla on asiat paremmin kuin mulla, on työkkykokemusta siis, sanoi juuri hakeneensa paikkaa, jota oli hänen lisäksi hakenut 154 muuta. 154. Eikä se työ ole isopalkkainen pysyvä homma, vaan pätkä ja huonosti palkattu. :( Tässä on realismia tälle päivälle. Kaveri ei usko saavansa sitä paikkaa, kilpailu on niin kovaa.

Mutta ilon päivä on tämä..

.. silti! Luvassa leivontaa ja 00:00 muutun kauhistuttavaksi viidakon pedoksi, Suklis-hirviöksi, joka on kuin barbaarilauma rynnäkössä. Syön kunnes halkean!

5 kokonaista vuorokautta...!

.. Ja tämä hirviö pääsee taas mässyilemään! :) Mietin onko MÄSSY oikeastaan ainoa asia, jossa annan omien tarpeideni sanella säännöt? Olenko niin ehdoton siinä, mitä kaikkea pitää olla.. miten herkuttelen.. koska siinä VOIN vaikuttaa, MINÄ vedän rajat ja olen ohjaksissa?

Mies sallii mulle sen. Hän jopa ymmärtää, että olen valmis sosiaaliseen elämään vain MÄSSYjen ehdoilla. Minulle tuosta MÄSSYstä on oikeastaan tullut suurempi ja tärkeämpi asia kuin vain se, että vedän maarun täyteen suklaata. Se on rajanvetoa, sen suhteen olen häpeämättömän vaativa.

Pystyisinkö joskus elämässäni ottamaan saman vaativuuden käyttöön jonkun muun, OIKEASTI tärkeän asian suhteen?

En sitten käynyt tänään City-Marketissa, vaikka aioin. Taidan mieluummin livahtaa sinne yksinäni vaikka ensi viikolla.

Melkein-onnettomuus

Mulla oli tänään päällä todella leveälahkeiset housut [mies sanoi lahkeita 'purjeiksi'!] ja melkein kempsahdin nurin yksissä pitkissä portaissa kaupungilla! Tarttui tuo kiva kymmensenttinen korkoni siihen purjelahkeeseen ja hetken ajan ajattelin Sukliksen lopun olevan käsillä!

On se ihme miten paljon ajatuksia voi ihmisen pää käydä läpi muutamassa sekunnissa. Mietin 'ohhoh tässäkö henki menee, enpä ainakaan ahminut itseäni hengiltä' ja sitten ehdin vielä ajatella, että on noloa tällä lailla retkahtaa. Onneksi en sitten mennyt nurin, kyllä siinä oli Varjelus mukana, niin kuin mummoni olisi sanonut.

Ruudun täydeltä ruipeloita

Olen nyt katsellut niitä Mäkkärin aterioiden mukana ostettuja CSI Miami-jaksoja. Niitä mulla ei ollut ennestään, se vasta oli hyvä juttu. :) Joku CSI Miami-kausi mulla on ennestään, mutta tuo se ei ollut. Kyllä se Horatio Caine vasta on miesten mies. :) CSI Miami on hyvää katsottavaa siksikin, että joskus sen jaksot sivuavat MALLIMAAILMAA ja näen ruudun täydeltä ruipeloita. Sellainen auttaa mua muistamaan miksi on tärkeää olla ahmimatta hallitsemattomasti, miksi tarvitaan MÄSSYn ja arjen vaihtelut ja juuri tämä ruokajärjestykseni.

Lyhyt puhelinpiina

Soitin Äetmuorille. Lyhyestä virsi kaunis! Puhuin puoli tuntia ja sitten kehitin jutun ['joku on ovella!'] että pääsin katkaisemaan. Häpesin itseäni kun keksin kaikkia sattumuksia "Töissä"!

Noin neljä tuntia enää..

.. ja Suklis SYÖ! :) Kaikkea hyvää on jo tehtynä.. Appelsiinituorejuustolla & appemarmeladilla täytetty unelmatorttu on jääkaapissa kiinteytymässä + kosteutumassa. Leivoin miehelle mustikkamuffinssejakin, hyvin onnistuivat. Otin Frödingen Prinsessakakun jääkaappiin sulamaan. :)

Kaikki tämä kuulostaa varmaan tosi paljolta monen normaalin ihmisen mielestä, mutta Suklis on legendaarinen Mässyjen Markiisitar, Hotkimisen Herttuatar ja Karkin Kuningatar - ei tämä Sukuhirviölle ole mikään ongelma.

Keittelin tuossa makaroonejakin, eli MAKRUJA [se hirviökieli!], koska ajattelin myöhemmin illalla ehkä tehdä tonnikala [tonnari] salaattia. Kaikkea tosin on niin paljon jo, että voi jäädä tekemättä.

Soittelin Äetmuorillekin tänään.. Ja miksikö lauantaina? No kas, kun ei "työssä käyvä" oikein voi enää arkipäivisin soitella. :( Niinpä niin - en tosiaankaan ole kertonut Muorille siitä, että lähdin KIITÄMÄÄN. Ei hän sitä ymmärtäisi, tuomitsisi vain ja saisi oloni entistä huonommaksi. Itse en ole ratkaisua katunut, en hetkeäkään. Rahjatkoot siellä kaikkea kivaa painavaa keskenään ne ihmiset. Tai maksakoot kunnolla siitä joillekin muuttomiehille, kuljetusmiehille, mitä niitä nyt onkaan.

Ostelin muuten kauppasta tänään marmeladia [marmeloa!] ja muuta irtsaria CandyKing-laarista. Kaikki sellainen on kovin tärkeää mulle. Mies lupasi viedä mut Mäkkärille syömään huomenna. ;) En ole siellä käynyt moneen, moneen kuukauteen. Katsotaan nyt jaksanko sinne Mäkkärille.. vähän hirvittää, että jos taas kuvittelen itsestäni liikoja ja en pystykään syömään kaikkea.

Kylläpä muuten surettaa se 14-vuotiaan Nora-tytön kuolema! :( Kuinka voi tuollaista käydä, kuka hullu hankki 14-vuotiaalle pullon kirkasta alkoholia? Toivottavasti sen ihmisen OMATUNTO kolkuttaa nyt! Ja paljon! Kolkuttaa niin että rytinä käy. Vaikka en usko, että näin käy. Jotkut ihmiset ovat niin tunnottomia, ettei heillä ole mitään syyllisyydentuntoa. Minä muistan millaista oli olla nuori, mutta olen silti päättänyt jo aikaa sitten, että en itse koskaan viitsisi alaikäiselle ostaa minkäänlaista alkoholia. Eivätpä ole pyytäneet tosin ostamaankaan. Miehelle kerran kävi niin, että kaksi nuorta juippia tuli pyytämään.. kaupasta kalja ostamaan! Minusta ihan hullu valinta pyytää sellaista mieheltä, hän nimittäin on sellainen aika "kunnollisen" näköinen jne.. ihme, että uskalsivat lähestyä häntä näissä merkeissä. Mies tosin kieltäytyi silloin.. ja nämä kaksi vain jankkasivat lisää! Uskomatonta! Joku pultsari tai känniläinen saattaisi olla hyvä valinta, jos haluaisi jonkun pullon tuojan.