Haku päällä

Minulle kävi todella nolo juttu sen hoitoalan hakemukseni kanssa. Tämä nolotus on sitten tavallaan masentanut aika paljon - en ensin tiennyt kirjoittaako edes siitä mitään, koska koko juttu saa Sukliksen vaikuttamaan suunnilleen imbesilliltä. :(

No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis ihan väärässä haussa - tietysti, mun tuurilla.

Nolotti ihan mielettömästi. Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..

Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea syksyllä - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute SAATTAA olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.

Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on KESÄ, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.

Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita heidän kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes YRITTÄÄ mitään.

Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta tässä suhteessa - tässä ainoassa suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [MIKSEI muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään pahaa tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli siinä mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)

Mässy ja mielialat

Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua LIHAVAKSI. Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, sieluni taitaa olla läski. Kroppani ei, mutta se onkin pelkkä valepuku.

Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)

En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( TIEDÄN, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes jotain kuitenkin.

Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..