Niinpä niin, Zuk-Zuk-Zuklis valmistautuu tenttimään ekaa tenttiään PITKÄÄN aikaan! Kirjojakin on jo hommattu ja luku-urakka aloitettu. Tahdon kuitenkin korostaa, että tämä [=vanhojen, läskipäisten opintojen pariin palaaminen, l. niiden täydentäminen] on vain se kakkosvaihtoehto edelleenkin. En vain ole kuullut mitään lähäri-koulusta, joten... -Täytyy aina olla se suunnitelma B.
Silloin Muinoin vähän niin kuin vannoin, että tentit oli sitten tässä.. Mutta niin vain on ihmisen, Sukliksenkin, pakko alistua! Olen oikeasti alkanut ajatella, että tämä maailma on liian suuri, ei sitä vastaan voi taistella. En ole vielä kertonut näistä opintojutuistani kenellekään - niin joo, no mies tietää kyllä - koska en ole valmis niihin reaktioihin. Varmaan jotkut pitävät mua aivan tolkuttomana takinkääntäjänä.. ja osa sitten voi jopa tuntea vahingoniloa. Äetmuori varmaan on tyytyväisyyteensä tukehtua - no, viis siitä.. väliäkö sillä oikeastaan mitä muut miettivät, niin kauan kuin itse olen sinut tämän ratkaisun kanssa. Ja olen. Pidän tätä Projekti Ammatinhankintaa jonkinlaisena vakuutuksena itselleni. Ja vakuuttaminenhan on aina viisasta ainakin miehen mielestä. Itse en ole koskaan ollut niihin niin intona, mutta voihan olla että olen ollut väärässä.
Olen vähän muuttanut OPISKELUTEKNIIKKAANIKIN. Silloin kauan sitten, Ennen Muinoin, Zuklis veti tiukan rajan hupikirjojen ja opiskelumateriaalin välille. Nyt olen luopunut siitä. Luen ihan sängyssäkin, jos siltä tuntuu. Olin silloin ennen aikamoinen tiukkapipo ja mun mielestä asiallisiin juttuihin piti aina varustautua niin, että istui pöydän ääressä ja hyvä ettei vielä selkä suorassa. ;)
Pääsiäiskuulumisia mässäyshengessä
Meni sitten pääsiäisetkin ihan hyvissä merkeissä. En sortunut mihinkään ylilyönteihin! Olen tainnut jo sanoakin, että syömämielessä asiat on nyt paremmin kuin varmaan piiii-iitkään aikaan. En osaa tarkasti sanoa syytä - ehkä osasyy on lisäliikunnassa, siinä miten KOEN vartaloni NYT: vahvana, pystyvänä, jaksavana..?
Mutta, mutta! Silti on ihan pakko sanoa muutama suositus! Maistakaas, herkkusuut, Pingviini Vaniljainen Pullamuru-jätskipikari! Nams, sanon vaan, ja nams luulisi sanovan jokaisen, joka rakastaa jätskiä JA pullaa! Tuon jätskin juju taitaa olla kardemummakastikkeessa, tai niin arvelen mä. Siinä on juuri sopivassa suhteessa kaikkea - oikeasti, suosittelen! Se löytyy tuosta linkistä, kun vaan selaa tarpeeksi alas. Oli todella kiva makuylläri mulle, kardemummafanille.. :)
Samasta linkistä löytyy Fazerina-tuuttikin! Jos tuolle pullamurulle antaisin kouluarvosanan 10, niin Fazerina tulee vahvasti 8 ½ arvosanalla. Pingviinillä on muuten pullamurun lisäksi myös sellainen suklaakeksiversio, jolle antaisin 9. Erittäin hyviä uutuusjädejä siis! Miehelle maistui parhaiten varmaan Pandan Aito-Lakupala-jädetikku. En tajua vaan miksi, mun mielestä ajatuskin lakujätskistä on yöks.. :) Vaan on meillä maut jokaiseen lähtöön, jokaisella ihmisellä on omansa!
Huoraamispohdintoja
Mietin joskus, että HUORAANKO, kun olen periaatteessa valmis suuntaamaan kohti ammattia, jota en välttämättä ihan täysin .. no, kannata/hyväksy/pidä onnellistuttavana itselleni? Mutta sellaiset pohdinnat on tavallaan hedelmättömiä. Ja olenhan mä ollut monessa mielessä melkoinen huora muutenkin. ;) Tarkoitan siis seksuaalisesti. Mietin joskus niitä seikkailuja, voi jee sentään, no, ne ovat mennyttä..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ammatit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ammatit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. huhtikuuta 2012
torstai 5. toukokuuta 2011
Haku päällä
Minulle kävi todella nolo juttu sen hoitoalan hakemukseni kanssa. Tämä nolotus on sitten tavallaan masentanut aika paljon - en ensin tiennyt kirjoittaako edes siitä mitään, koska koko juttu saa Sukliksen vaikuttamaan suunnilleen imbesilliltä. :(
No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis ihan väärässä haussa - tietysti, mun tuurilla.
Nolotti ihan mielettömästi. Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..
Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea syksyllä - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute SAATTAA olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.
Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on KESÄ, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.
Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita heidän kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes YRITTÄÄ mitään.
Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta tässä suhteessa - tässä ainoassa suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [MIKSEI muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään pahaa tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli siinä mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)
Mässy ja mielialat
Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua LIHAVAKSI. Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, sieluni taitaa olla läski. Kroppani ei, mutta se onkin pelkkä valepuku.
Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)
En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( TIEDÄN, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes jotain kuitenkin.
Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..
No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis ihan väärässä haussa - tietysti, mun tuurilla.
Nolotti ihan mielettömästi. Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..
Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea syksyllä - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute SAATTAA olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.
Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on KESÄ, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.
Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita heidän kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes YRITTÄÄ mitään.
Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta tässä suhteessa - tässä ainoassa suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [MIKSEI muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään pahaa tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli siinä mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)
Mässy ja mielialat
Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua LIHAVAKSI. Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, sieluni taitaa olla läski. Kroppani ei, mutta se onkin pelkkä valepuku.
Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)
En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( TIEDÄN, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes jotain kuitenkin.
Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..
tiistai 15. helmikuuta 2011
Siivoten
Suklis siivoaa jälleen. Imuri heiluu kädessä, ja sitten taas moppi. Olen ollut kauhean hajamielinen nyt viime päivät - on niin paljon ajateltavaa.
Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:
- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko kaikki läheisyys väliaikaista ja jos on, niin kuinka sen saa säilymään?
- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se VÄISTÄMÄTÖNTÄ?
- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen onnettomuudesta enemmän kuin vaikka omasta menestyksestä?
- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?
Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että tietääkö tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että kyllä tietää. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen PITÄISI tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.
Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää saa nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja aina kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes tahdo nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että sivutuotteena sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)
Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( EN ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän surulliselta - kerran oikeasti LÄHEISET ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(
Mitä meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se VIRTSANPYLVÄS [hehe] kun täyttää 30?
Tiedän itsekin muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä OLEN muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada AMMATTI. Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin uraohjukseksi - olenhan puhunut hoitoalasta - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi pätevyys.
Mietin menettävätkö kaikki ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan niin vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä on ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.
Tiedotus:
Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan HAMSTRANNUT, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä TÖRKEÄ kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska JOS siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan läskiä Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.
En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän suklaajuustokakkua, koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.
Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:
- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko kaikki läheisyys väliaikaista ja jos on, niin kuinka sen saa säilymään?
- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se VÄISTÄMÄTÖNTÄ?
- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen onnettomuudesta enemmän kuin vaikka omasta menestyksestä?
- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?
Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että tietääkö tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että kyllä tietää. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen PITÄISI tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.
Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää saa nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja aina kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes tahdo nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että sivutuotteena sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)
Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( EN ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän surulliselta - kerran oikeasti LÄHEISET ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(
Mitä meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se VIRTSANPYLVÄS [hehe] kun täyttää 30?
Tiedän itsekin muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä OLEN muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada AMMATTI. Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin uraohjukseksi - olenhan puhunut hoitoalasta - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi pätevyys.
Mietin menettävätkö kaikki ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan niin vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä on ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.
Tiedotus:
Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan HAMSTRANNUT, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä TÖRKEÄ kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska JOS siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan läskiä Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.
En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän suklaajuustokakkua, koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Suklis laskee kaloreita..
.. ja tulokseksi tänään tuli 776. Mutta uskon sen oikeasti olevan samaa luokkaa kuin eilen, eli varmaankin yli 800. En pahemmin luota noihin kalorilaskureihin sittenkään. Minulla on sellaista vaistomaista KALORITAJUA nimittäin.. itse asiassa en välttämättä edes tarvitsisi mitään 'apuvälineitä', mutta käytänpä nyt vain suuntaa antavina..
Nykyiseen ruokavalioon muuten kuuluu KASVISTEN määrän rankka vähentäminen! Suurin osa ihmisistä varmaan sanoisi sitä tyhmäksi, kun aina paasataan siitä, että kasveja pitää syödä puoli kiloa päivässä jne.. No, minä söin, ennen. Mutta onhan niin, ettei ihmiselle ole kunniaksi olla kuin joku laiduntava eläin! En tällä tarkoita sitä kasvisten syöntiä sinänsä, vaan vain tuota määrää! Minä olen syönyt niitä liikaa.
Mies kysyi tänään, että miksi olen alkanut vouhkaten uuden vuoden uudistus- ja terveyskuurin. Oikeastaan on vaikea sanoa tarkkaa syytä. Ehkä minäkin kaipaan jotain 'uudistusta' ruokavalioon, jotain uutta haastetta! Kaikkialla ympärillä tuntuu kuin koko maailma tohisisi ja uudistaisi itseään..
Nyt on sitä paitsi jotenkin aikaansaapa olo! Tai sellainen vaihe vuodesta, että JOTAIN on 'pakko' tehdä! Olen muuten taas selaillut kaikkia koulutussivujakin. Ilmeisesti joissain amk:eissa ym. voi aikuisopiskella 'harkinnanvaraisesti' myös työkokemusta omaamaton aikuinen. Eli siis sellainen työtön lortti kuten minä. Nyt mietin, että pitäisiköhän kevään haussa hakea..?? Ongelma tietty on siinä, että tällaisia 'harkinnanvaraisia' opiskelupaikkoja ei ole lähelläkään tätä mun asuinkuntaa/maakuntaa. :( Mutta aika paljonhan aikuisopintojen kanssa kai ollaan valmiita sumplimaan.. eli on kaikkea monimuoto-opetusta + etäopiskelua ym. Serkkuni on nyt sellaisessa koulutuksessa. Hän asuu Espoossa, mutta opiskelee Lahdessa.
Jos lukisi sosiaali- tai terveysalaa, niin ainakin voisi olla melkoinen varmuus edes pätkätöistä. Plus Suklis on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ihminen [jopa suurpääoman edustajia kohtaan, hehe] ja haluaa auttaa sikäli kun VOI. Tietysti nyt joku voisi sanoa, että hae itse apua tuohon syömishommaasi, mutta oikeastaan kaikki ongelmat on mahdollista pistää tärkeysjärjestykseen. Tiedän etten ole hyvä syömätouhuissa, syön väärin jne., mutta on maailmassa kuitenkin paljon vakavampiakin ongelmia.
Äh, tämä vaan tällaisena ajatuksena! :( Jotenkin olen vaan alkanut tajuta sen, että tätä vauhtia + tällä koulutuksella en .. IKINÄ.. tule työllistymään. Jos joku sanoo muuta, niin ei tiedä tilannetta.. Mistään ei tule mitään simsalabim-työpaikkaa ihmiselle, joka on ollut näin pitkään 'syrjässä'. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on joko työelämävalmennus [sitähän tuli kokeiltua, eikä kokemus oikein innosta uusimaan ..] tai uudelleen kouluttautuminen. Lähihoitajilla, ensihoitajilla, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä töitä riittää.. Kuulin autoradiosta tässä yhtenä päivänä, että 70- ja 80-luvuilla syntyneistä ihan huima määrä uudelleen kouluttautuu ainakin kerran. Jotkut jopa useammin työuran aikana.
Turha kai tätä on vatkata. :( Kai sinne amkkiinkin on joka alalle hakijoita ja tuskinpa mä kuitenkaan sellaiseen pääsisin. Edes jonnekin jumalanseläntakaiseen koulutusohjelmaan. Hassua muuten että niitä 'harkinnanvaraisia' koulutuksia olisi ihan mun synnyin- ja kasvinseudullani. Hehehe.. Suklis Returns? ;) Saa nähdä viitsinkö edes hakea, sittenkään. En oikein osaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mutta se on edes ihana unelma.
Maailma on todellakin muuttunut mun nuoruudesta! Nykyisin kaikenlainen opiskelu tuntuu maksavan ihan kauheasti. Oikeasti, vielä 90-luvulla oli aivan erilaista. Näin nyyhkii köyhä vanhus. ;)
Joskus tekisi mieli oikein kirota omaa nuoruutta ja tyhmyyttä! Tietysti osa siitä koulutushössötyksestä [ISO osa!] johtui kotikasvatuksestakin. Kun meillä oli ihan kauhun ajatus se, että olisi mennyt esim. peruskoulusta suoraan opiskelemaan perus- tai sairaanhoitajaksi! E-hei, ylioppilaaksi oli luettava vaikka väkisin. Eikä senkään jälkeen mikä ala vaan kelvannut! Tavallaan on todella tympeää kun vanhemmat siirtävät omia traumojaan ja alemmuuskompleksejaan lapsiinsa.
Mietin miten itse suhtautuisin jos olisin äiti, jonka lapsi ei tahdo käydä sitä valkolakki-yliopisto-kortistonkunkku -kuviota läpi. Enpä usko että ainakaan hermostuisin isommin. Meillä suvussa Siukku on tainnut nielaista Äetmuorin koulutuspropagandan ihan täysin. Siukuntyttö A. on lukion ekalla nyt ja koulu takkuaa PAHASTI. Mutta siitä viis, kunhan se valkolakki tulee. Mitä siitä että hyvällä peruskoulutodistuksella voisi hakea ja päästä opiskelemaan jotain ihan kunnon alaa, kun taas kehnolla lukion todistuksella voit pyyhkiä vaikka sen peffaksi kutsutun ruumiinosan..
Pärjäämättömät pohjoiseen, eliitti etelään!
Mietin vähän tuota mun opiskeluhaavetta. Tavallaan se tuo mieleen ajatuksen että Suomi on alueellisestikin kai jakautumassa häviäjiin ja voittajiin. Pohjoiseen + itään pääsee opiskelemaan vähän 'kehnompikin' aines, kun taas etelä ja länsi jätetään voittajille. Näillä seuduilla ei ole tarvis madaltaa rimaa, kun kansakunnan nuorison ja aikuiston aivoeliitti on täällä ja täällä tahtoo pysyä.
Mua ei oikeastaan haittaisi asua vaikka HORNAN TUUTISSA, jos vain siellä tuutterossa olisi [mielekkäitä] töitä!
Nykyiseen ruokavalioon muuten kuuluu KASVISTEN määrän rankka vähentäminen! Suurin osa ihmisistä varmaan sanoisi sitä tyhmäksi, kun aina paasataan siitä, että kasveja pitää syödä puoli kiloa päivässä jne.. No, minä söin, ennen. Mutta onhan niin, ettei ihmiselle ole kunniaksi olla kuin joku laiduntava eläin! En tällä tarkoita sitä kasvisten syöntiä sinänsä, vaan vain tuota määrää! Minä olen syönyt niitä liikaa.
Mies kysyi tänään, että miksi olen alkanut vouhkaten uuden vuoden uudistus- ja terveyskuurin. Oikeastaan on vaikea sanoa tarkkaa syytä. Ehkä minäkin kaipaan jotain 'uudistusta' ruokavalioon, jotain uutta haastetta! Kaikkialla ympärillä tuntuu kuin koko maailma tohisisi ja uudistaisi itseään..
Nyt on sitä paitsi jotenkin aikaansaapa olo! Tai sellainen vaihe vuodesta, että JOTAIN on 'pakko' tehdä! Olen muuten taas selaillut kaikkia koulutussivujakin. Ilmeisesti joissain amk:eissa ym. voi aikuisopiskella 'harkinnanvaraisesti' myös työkokemusta omaamaton aikuinen. Eli siis sellainen työtön lortti kuten minä. Nyt mietin, että pitäisiköhän kevään haussa hakea..?? Ongelma tietty on siinä, että tällaisia 'harkinnanvaraisia' opiskelupaikkoja ei ole lähelläkään tätä mun asuinkuntaa/maakuntaa. :( Mutta aika paljonhan aikuisopintojen kanssa kai ollaan valmiita sumplimaan.. eli on kaikkea monimuoto-opetusta + etäopiskelua ym. Serkkuni on nyt sellaisessa koulutuksessa. Hän asuu Espoossa, mutta opiskelee Lahdessa.
Jos lukisi sosiaali- tai terveysalaa, niin ainakin voisi olla melkoinen varmuus edes pätkätöistä. Plus Suklis on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ihminen [jopa suurpääoman edustajia kohtaan, hehe] ja haluaa auttaa sikäli kun VOI. Tietysti nyt joku voisi sanoa, että hae itse apua tuohon syömishommaasi, mutta oikeastaan kaikki ongelmat on mahdollista pistää tärkeysjärjestykseen. Tiedän etten ole hyvä syömätouhuissa, syön väärin jne., mutta on maailmassa kuitenkin paljon vakavampiakin ongelmia.
Äh, tämä vaan tällaisena ajatuksena! :( Jotenkin olen vaan alkanut tajuta sen, että tätä vauhtia + tällä koulutuksella en .. IKINÄ.. tule työllistymään. Jos joku sanoo muuta, niin ei tiedä tilannetta.. Mistään ei tule mitään simsalabim-työpaikkaa ihmiselle, joka on ollut näin pitkään 'syrjässä'. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on joko työelämävalmennus [sitähän tuli kokeiltua, eikä kokemus oikein innosta uusimaan ..] tai uudelleen kouluttautuminen. Lähihoitajilla, ensihoitajilla, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä töitä riittää.. Kuulin autoradiosta tässä yhtenä päivänä, että 70- ja 80-luvuilla syntyneistä ihan huima määrä uudelleen kouluttautuu ainakin kerran. Jotkut jopa useammin työuran aikana.
Turha kai tätä on vatkata. :( Kai sinne amkkiinkin on joka alalle hakijoita ja tuskinpa mä kuitenkaan sellaiseen pääsisin. Edes jonnekin jumalanseläntakaiseen koulutusohjelmaan. Hassua muuten että niitä 'harkinnanvaraisia' koulutuksia olisi ihan mun synnyin- ja kasvinseudullani. Hehehe.. Suklis Returns? ;) Saa nähdä viitsinkö edes hakea, sittenkään. En oikein osaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mutta se on edes ihana unelma.
Maailma on todellakin muuttunut mun nuoruudesta! Nykyisin kaikenlainen opiskelu tuntuu maksavan ihan kauheasti. Oikeasti, vielä 90-luvulla oli aivan erilaista. Näin nyyhkii köyhä vanhus. ;)
Joskus tekisi mieli oikein kirota omaa nuoruutta ja tyhmyyttä! Tietysti osa siitä koulutushössötyksestä [ISO osa!] johtui kotikasvatuksestakin. Kun meillä oli ihan kauhun ajatus se, että olisi mennyt esim. peruskoulusta suoraan opiskelemaan perus- tai sairaanhoitajaksi! E-hei, ylioppilaaksi oli luettava vaikka väkisin. Eikä senkään jälkeen mikä ala vaan kelvannut! Tavallaan on todella tympeää kun vanhemmat siirtävät omia traumojaan ja alemmuuskompleksejaan lapsiinsa.
Mietin miten itse suhtautuisin jos olisin äiti, jonka lapsi ei tahdo käydä sitä valkolakki-yliopisto-kortistonkunkku -kuviota läpi. Enpä usko että ainakaan hermostuisin isommin. Meillä suvussa Siukku on tainnut nielaista Äetmuorin koulutuspropagandan ihan täysin. Siukuntyttö A. on lukion ekalla nyt ja koulu takkuaa PAHASTI. Mutta siitä viis, kunhan se valkolakki tulee. Mitä siitä että hyvällä peruskoulutodistuksella voisi hakea ja päästä opiskelemaan jotain ihan kunnon alaa, kun taas kehnolla lukion todistuksella voit pyyhkiä vaikka sen peffaksi kutsutun ruumiinosan..
Pärjäämättömät pohjoiseen, eliitti etelään!
Mietin vähän tuota mun opiskeluhaavetta. Tavallaan se tuo mieleen ajatuksen että Suomi on alueellisestikin kai jakautumassa häviäjiin ja voittajiin. Pohjoiseen + itään pääsee opiskelemaan vähän 'kehnompikin' aines, kun taas etelä ja länsi jätetään voittajille. Näillä seuduilla ei ole tarvis madaltaa rimaa, kun kansakunnan nuorison ja aikuiston aivoeliitti on täällä ja täällä tahtoo pysyä.
Mua ei oikeastaan haittaisi asua vaikka HORNAN TUUTISSA, jos vain siellä tuutterossa olisi [mielekkäitä] töitä!
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Kommunistiksi salaa?
Voisinkohan alkaa salaa kommunistiksi? Liittyä vaikka SKP:een salaa mieheltä. Meillä mieskin on vasemmistolainen [ay-aktiivi], mutta ei hän NIIN vasemmalla ole! En usko että hän ihan nikottelematta katselisi, jos minusta tulee ihan tosi-tosi-'komu'! :( Pitääkö valita, rakkaus vai politiikka? Mies taitaa oikeastaan arvomaailmaltaan olla aika sosialidemokraattinen, vaikkei hän mitenkään kuulu puolueeseen.
Tavallaan on tietty myös romanttista.. vähän kuin se kirja ja elokuva "Sophien valinta".. onkin sitten myös SUKLIKSEN valinta.. tosin siitä ei mitään elokuvia tehdä. ;)
No toisaalta olen niin tunnelässy, että varmaan valitsisin rakkauden ennen politiikkaa. Enkä varmaan pystyisi pitämään salassa tuota politiikka-juttua.. höläyttäisin sen heti julki miehelle, etten joutuisi syyllisyyttä kantamaan valehtelusta.
Kyllä politiikka toisaalta tärkeääkin on. Nyt tahdon sanoa seuraavaa! Mulla siis oikeasti on oikea "värisuora" poliittisessa mielessä ympärillä.. Siukku on maltillinen kokoomuslainen ja samoin hänen mies, minun miehen vanhemmat on keskustalaisia, mies on SDP, paras kaverini on vihreä, opiskeluaikojen kaveri taas vasemmistoliittolainen.. eli siis mulla ei oikeasti ole ennakkoluuloja siinä suhteessa eikä mitään ongelmia siinä, jos joku vaikka on oikeistolainen. En siitä riitele ihmisten kanssa, koska minusta asiat saa riidellä, ihmiset ei ja joka tapauksessa me kaikki valitaan kantamme sen perusteella, mitä olemme kokeneet maailmassa.. ja sitten tietty on ajatustyö siihen yhdistyneenä.
Niin, sitä vaan ajattelin sanoa, että oikeasti, työväenliikkeen EI PITÄISI olla kuolemassa ja näivettymässä nyt. Kannattaa funtsia sitä, että Suomessa ihan niin kuin muuallakin Euroopassa silloin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa työväenliikkeen poliittiset edustajat [monesti ihan piikoja, renkejä, kovia kokeneita tarmonpesiä] oikeasti tiesivät mitä on elämän kovuus. He tiesivät sen omien kokemusten kautta. Ja he halusivat sitä lievittää. Vasemmisto on Suomessa tehnyt pienen ihmisen asialle enemmän kuin muut puolueet yhteensä. Tietysti erehdyksiäkin varmaan on tullut, mutta semmoista se on. Mutta kun miettii sitä, että tässä on aate [vasemmistolaisuus siis], jonka OIKEASTI on kehittäneet heikot, vähäväkiset ihmiset PIENEN ihmisen etuja ajatellen, niin olisi kyllä aika hullua multa - koska siis olen sellainen 'pieni ihminen' - äänestää jotain muuta aatesuuntaa! Muista ihmisistä en tietty voi sanoa oikein mitään..
No semmoista, jätän politikoinnin nyt.. Ja ehkä se SKP olisi hulluutta, kun nekin tosiaan vaan vaahtoavat työläisistä. Tarvittaisiin Sukliksen oma puolue, TosiSosi, ajamaan meidän kaikkein heikoimpien asemaa! Meidän, jotka emme ole edes työläisiä, vaan työttömiä lortteja.
Tulevaisuus tukossa?
En ole viime aikoina jaksanut notkua jobsafarin sivuilla, en ole vähään aikaan edes katsellut työpaikkailmoituksia. Kai se t-elämävalmennus vähän masensi, siis se kun se olikin sellaista kuin oli. On vaikea yrittää mitään uudestaan. Pelkään vain munaavani. Olen miettinyt vähän samaa kuin Veloena blogissaan, eli hierojan tutkinnon tekemistä. Mutta se on kallista. Ja siinä joutuisin taas sen tosiasian eteen, että 40 km x 2 JOKA opiskelupäivänä. :( Eli bensakulut ja mahdolliset parkkikulut vielä siihen tutkinnon hinnan päälle. Aika kallis rupeama, mulla kun ei oikeasti ole rahaa. Eikä tietysti valmistumisen jälkeenkään olisi mitään takuita siitä saisinko koulutuksesta edes "omani pois" rahallisesti, kun kumminkin asumme maaseudulla, eikä täällä ole kauheasti kysyntää uusille hierojille. Kunta on iso, ihmisiä vähän ja etäisyydet pitkiä. Ehkä jos asusimme kunnan keskustassa - tai en tiedä.. mutta me asumme reuna-alueella, täällä oli pari vuotta sitten kuntaliitos ja se jätti meidät tietty ihan syrjäseuduksi. ;)
Tavallaan kyllä viehättäisi se, että voisi työskennellä kotoa käsin ja omaan tahtiin. Se olisi hierojan hommassa parasta. Ja tietty se että se on ihmisläheistä niin, että saa tehdä ihmisille hyvää oloa. Useimmat ihmiset menee mielellään hierojalle, se ei ole sellaista kuin esim. terveyskeskukseen meno, vaan ihan puhtaasti tiedossa on rentoutumista, hyvää oloa. Siinä ei siis hieroja joudu kohtaamaan mitään kauhean negatiivisesti liikkeellä olevia ihmisiä.
Yksi opiskelututtuni teki hierojan tutkinnon, osti pritsin ja kai yhä hieroo, en tiedä, en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä sitten vuoden 2000.
Täytyy oikeasti yrittää miettiä mitä elämässä haluaisin tehdä ja missä olen hyvä.
Jos tekisin jotain toimistohommaa.. jotain ihan postimerkkien kiinnitystä jne. niin silloin siinä olisi minulle parasta, että saisin olla YKSIN. En usko pystyväni - paitsi siis ihan pakon edessä - olemaan ihmisten kanssa, se on mulle vaikeaa 'tyypillisissä töissä'. Se hieronta olisi erilaista nimenomaan siksi, koska siinä minä määrittelisin ne rajat ihmisten kanssa olemiselle, tunti tänään, kaksi huomenna, ylihuomenna ei ollenkaan.
Tavallaan mitä enemmän ajattelen asiaa, niin sen paremmin juuri joku hierontatyö saattaisi sopia mulle. Ja koska me ei nyt ihan nälkäkuoleman partaalla olla, tietty on taloudellisesti tiukkaa jne, mutta mun tulot ei ole missään mielessä merkitsevät ihan selviytymisen [ruoan ostamisen] kannalta, joten voisin tehdä sitä omaan tahtiin.
Tai sitten joku osapäivätyö voisi olla hyvä, jonkun 2-4 tuntia varmaan voisin olla ihmisten parissa ahdistumatta kauheasti.
Joskus mietin sitäkin olenko oikeasti liian vanha ja liian paljon työttömänä ollut saadakseni enää langanpäätä auki työelämään. :( Kun 'markkinoille' tulee joka vuosi uusia 18-20-vuotiaita.. Itse kolmikymppisenä yrittää miettiä itselleen sopivaa lokeroa elämästä - säälittävää..
Nalkuttava Suklis
Olimme muuten miehen kanssa kauppassa tänään. En ostellut herkkuja, eikös olekin kumma. ;) Mutta sorruin mäkättämään miehelle, tosi masentavaa, ihan vaan koska hän oli unohtanut kylmälaukun kotiin, eikä se siis ollut auton tavaratilassa kuten normaalisti. Me käytetään sitä, koska meidän ostospaikan ja kodin välillä on 20 km. Pakasteet mielellään pistää sinne.. säilyvät hyvin.. Nyt sitten ei ollut sitä laukkua ja nalkutin siitä vähän. :(
Mies osti itselleen karmeaa sitruuna-lakritsijäätelöä, hyh! :) Hän pitää hassuista jutuista. Minä olen melko varma, että seuraavassa MÄSSYssä leivon juustokakun taas kerran. Joko sen mansikka-valkosuklaan tai Baileyssin. Siinä ne vaihtoehdot taitaa olla. Mietin yhdessä vaiheessa marjapiirakkaakin, mutta en taida lähteä siihen.
Mieli tekee myös Maraboun niitä neljän munan kennoon pakattuja ihania, kreemitäytteisiä pääsiäismunia!
Tavallaan on tietty myös romanttista.. vähän kuin se kirja ja elokuva "Sophien valinta".. onkin sitten myös SUKLIKSEN valinta.. tosin siitä ei mitään elokuvia tehdä. ;)
No toisaalta olen niin tunnelässy, että varmaan valitsisin rakkauden ennen politiikkaa. Enkä varmaan pystyisi pitämään salassa tuota politiikka-juttua.. höläyttäisin sen heti julki miehelle, etten joutuisi syyllisyyttä kantamaan valehtelusta.
Kyllä politiikka toisaalta tärkeääkin on. Nyt tahdon sanoa seuraavaa! Mulla siis oikeasti on oikea "värisuora" poliittisessa mielessä ympärillä.. Siukku on maltillinen kokoomuslainen ja samoin hänen mies, minun miehen vanhemmat on keskustalaisia, mies on SDP, paras kaverini on vihreä, opiskeluaikojen kaveri taas vasemmistoliittolainen.. eli siis mulla ei oikeasti ole ennakkoluuloja siinä suhteessa eikä mitään ongelmia siinä, jos joku vaikka on oikeistolainen. En siitä riitele ihmisten kanssa, koska minusta asiat saa riidellä, ihmiset ei ja joka tapauksessa me kaikki valitaan kantamme sen perusteella, mitä olemme kokeneet maailmassa.. ja sitten tietty on ajatustyö siihen yhdistyneenä.
Niin, sitä vaan ajattelin sanoa, että oikeasti, työväenliikkeen EI PITÄISI olla kuolemassa ja näivettymässä nyt. Kannattaa funtsia sitä, että Suomessa ihan niin kuin muuallakin Euroopassa silloin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa työväenliikkeen poliittiset edustajat [monesti ihan piikoja, renkejä, kovia kokeneita tarmonpesiä] oikeasti tiesivät mitä on elämän kovuus. He tiesivät sen omien kokemusten kautta. Ja he halusivat sitä lievittää. Vasemmisto on Suomessa tehnyt pienen ihmisen asialle enemmän kuin muut puolueet yhteensä. Tietysti erehdyksiäkin varmaan on tullut, mutta semmoista se on. Mutta kun miettii sitä, että tässä on aate [vasemmistolaisuus siis], jonka OIKEASTI on kehittäneet heikot, vähäväkiset ihmiset PIENEN ihmisen etuja ajatellen, niin olisi kyllä aika hullua multa - koska siis olen sellainen 'pieni ihminen' - äänestää jotain muuta aatesuuntaa! Muista ihmisistä en tietty voi sanoa oikein mitään..
No semmoista, jätän politikoinnin nyt.. Ja ehkä se SKP olisi hulluutta, kun nekin tosiaan vaan vaahtoavat työläisistä. Tarvittaisiin Sukliksen oma puolue, TosiSosi, ajamaan meidän kaikkein heikoimpien asemaa! Meidän, jotka emme ole edes työläisiä, vaan työttömiä lortteja.
Tulevaisuus tukossa?
En ole viime aikoina jaksanut notkua jobsafarin sivuilla, en ole vähään aikaan edes katsellut työpaikkailmoituksia. Kai se t-elämävalmennus vähän masensi, siis se kun se olikin sellaista kuin oli. On vaikea yrittää mitään uudestaan. Pelkään vain munaavani. Olen miettinyt vähän samaa kuin Veloena blogissaan, eli hierojan tutkinnon tekemistä. Mutta se on kallista. Ja siinä joutuisin taas sen tosiasian eteen, että 40 km x 2 JOKA opiskelupäivänä. :( Eli bensakulut ja mahdolliset parkkikulut vielä siihen tutkinnon hinnan päälle. Aika kallis rupeama, mulla kun ei oikeasti ole rahaa. Eikä tietysti valmistumisen jälkeenkään olisi mitään takuita siitä saisinko koulutuksesta edes "omani pois" rahallisesti, kun kumminkin asumme maaseudulla, eikä täällä ole kauheasti kysyntää uusille hierojille. Kunta on iso, ihmisiä vähän ja etäisyydet pitkiä. Ehkä jos asusimme kunnan keskustassa - tai en tiedä.. mutta me asumme reuna-alueella, täällä oli pari vuotta sitten kuntaliitos ja se jätti meidät tietty ihan syrjäseuduksi. ;)
Tavallaan kyllä viehättäisi se, että voisi työskennellä kotoa käsin ja omaan tahtiin. Se olisi hierojan hommassa parasta. Ja tietty se että se on ihmisläheistä niin, että saa tehdä ihmisille hyvää oloa. Useimmat ihmiset menee mielellään hierojalle, se ei ole sellaista kuin esim. terveyskeskukseen meno, vaan ihan puhtaasti tiedossa on rentoutumista, hyvää oloa. Siinä ei siis hieroja joudu kohtaamaan mitään kauhean negatiivisesti liikkeellä olevia ihmisiä.
Yksi opiskelututtuni teki hierojan tutkinnon, osti pritsin ja kai yhä hieroo, en tiedä, en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä sitten vuoden 2000.
Täytyy oikeasti yrittää miettiä mitä elämässä haluaisin tehdä ja missä olen hyvä.
Jos tekisin jotain toimistohommaa.. jotain ihan postimerkkien kiinnitystä jne. niin silloin siinä olisi minulle parasta, että saisin olla YKSIN. En usko pystyväni - paitsi siis ihan pakon edessä - olemaan ihmisten kanssa, se on mulle vaikeaa 'tyypillisissä töissä'. Se hieronta olisi erilaista nimenomaan siksi, koska siinä minä määrittelisin ne rajat ihmisten kanssa olemiselle, tunti tänään, kaksi huomenna, ylihuomenna ei ollenkaan.
Tavallaan mitä enemmän ajattelen asiaa, niin sen paremmin juuri joku hierontatyö saattaisi sopia mulle. Ja koska me ei nyt ihan nälkäkuoleman partaalla olla, tietty on taloudellisesti tiukkaa jne, mutta mun tulot ei ole missään mielessä merkitsevät ihan selviytymisen [ruoan ostamisen] kannalta, joten voisin tehdä sitä omaan tahtiin.
Tai sitten joku osapäivätyö voisi olla hyvä, jonkun 2-4 tuntia varmaan voisin olla ihmisten parissa ahdistumatta kauheasti.
Joskus mietin sitäkin olenko oikeasti liian vanha ja liian paljon työttömänä ollut saadakseni enää langanpäätä auki työelämään. :( Kun 'markkinoille' tulee joka vuosi uusia 18-20-vuotiaita.. Itse kolmikymppisenä yrittää miettiä itselleen sopivaa lokeroa elämästä - säälittävää..
Nalkuttava Suklis
Olimme muuten miehen kanssa kauppassa tänään. En ostellut herkkuja, eikös olekin kumma. ;) Mutta sorruin mäkättämään miehelle, tosi masentavaa, ihan vaan koska hän oli unohtanut kylmälaukun kotiin, eikä se siis ollut auton tavaratilassa kuten normaalisti. Me käytetään sitä, koska meidän ostospaikan ja kodin välillä on 20 km. Pakasteet mielellään pistää sinne.. säilyvät hyvin.. Nyt sitten ei ollut sitä laukkua ja nalkutin siitä vähän. :(
Mies osti itselleen karmeaa sitruuna-lakritsijäätelöä, hyh! :) Hän pitää hassuista jutuista. Minä olen melko varma, että seuraavassa MÄSSYssä leivon juustokakun taas kerran. Joko sen mansikka-valkosuklaan tai Baileyssin. Siinä ne vaihtoehdot taitaa olla. Mietin yhdessä vaiheessa marjapiirakkaakin, mutta en taida lähteä siihen.
Mieli tekee myös Maraboun niitä neljän munan kennoon pakattuja ihania, kreemitäytteisiä pääsiäismunia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)