Niinpä niin, Zuk-Zuk-Zuklis valmistautuu tenttimään ekaa tenttiään PITKÄÄN aikaan! Kirjojakin on jo hommattu ja luku-urakka aloitettu. Tahdon kuitenkin korostaa, että tämä [=vanhojen, läskipäisten opintojen pariin palaaminen, l. niiden täydentäminen] on vain se kakkosvaihtoehto edelleenkin. En vain ole kuullut mitään lähäri-koulusta, joten... -Täytyy aina olla se suunnitelma B.
Silloin Muinoin vähän niin kuin vannoin, että tentit oli sitten tässä.. Mutta niin vain on ihmisen, Sukliksenkin, pakko alistua! Olen oikeasti alkanut ajatella, että tämä maailma on liian suuri, ei sitä vastaan voi taistella. En ole vielä kertonut näistä opintojutuistani kenellekään - niin joo, no mies tietää kyllä - koska en ole valmis niihin reaktioihin. Varmaan jotkut pitävät mua aivan tolkuttomana takinkääntäjänä.. ja osa sitten voi jopa tuntea vahingoniloa. Äetmuori varmaan on tyytyväisyyteensä tukehtua - no, viis siitä.. väliäkö sillä oikeastaan mitä muut miettivät, niin kauan kuin itse olen sinut tämän ratkaisun kanssa. Ja olen. Pidän tätä Projekti Ammatinhankintaa jonkinlaisena vakuutuksena itselleni. Ja vakuuttaminenhan on aina viisasta ainakin miehen mielestä. Itse en ole koskaan ollut niihin niin intona, mutta voihan olla että olen ollut väärässä.
Olen vähän muuttanut OPISKELUTEKNIIKKAANIKIN. Silloin kauan sitten, Ennen Muinoin, Zuklis veti tiukan rajan hupikirjojen ja opiskelumateriaalin välille. Nyt olen luopunut siitä. Luen ihan sängyssäkin, jos siltä tuntuu. Olin silloin ennen aikamoinen tiukkapipo ja mun mielestä asiallisiin juttuihin piti aina varustautua niin, että istui pöydän ääressä ja hyvä ettei vielä selkä suorassa. ;)
Pääsiäiskuulumisia mässäyshengessä
Meni sitten pääsiäisetkin ihan hyvissä merkeissä. En sortunut mihinkään ylilyönteihin! Olen tainnut jo sanoakin, että syömämielessä asiat on nyt paremmin kuin varmaan piiii-iitkään aikaan. En osaa tarkasti sanoa syytä - ehkä osasyy on lisäliikunnassa, siinä miten KOEN vartaloni NYT: vahvana, pystyvänä, jaksavana..?
Mutta, mutta! Silti on ihan pakko sanoa muutama suositus! Maistakaas, herkkusuut, Pingviini Vaniljainen Pullamuru-jätskipikari! Nams, sanon vaan, ja nams luulisi sanovan jokaisen, joka rakastaa jätskiä JA pullaa! Tuon jätskin juju taitaa olla kardemummakastikkeessa, tai niin arvelen mä. Siinä on juuri sopivassa suhteessa kaikkea - oikeasti, suosittelen! Se löytyy tuosta linkistä, kun vaan selaa tarpeeksi alas. Oli todella kiva makuylläri mulle, kardemummafanille.. :)
Samasta linkistä löytyy Fazerina-tuuttikin! Jos tuolle pullamurulle antaisin kouluarvosanan 10, niin Fazerina tulee vahvasti 8 ½ arvosanalla. Pingviinillä on muuten pullamurun lisäksi myös sellainen suklaakeksiversio, jolle antaisin 9. Erittäin hyviä uutuusjädejä siis! Miehelle maistui parhaiten varmaan Pandan Aito-Lakupala-jädetikku. En tajua vaan miksi, mun mielestä ajatuskin lakujätskistä on yöks.. :) Vaan on meillä maut jokaiseen lähtöön, jokaisella ihmisellä on omansa!
Huoraamispohdintoja
Mietin joskus, että HUORAANKO, kun olen periaatteessa valmis suuntaamaan kohti ammattia, jota en välttämättä ihan täysin .. no, kannata/hyväksy/pidä onnellistuttavana itselleni? Mutta sellaiset pohdinnat on tavallaan hedelmättömiä. Ja olenhan mä ollut monessa mielessä melkoinen huora muutenkin. ;) Tarkoitan siis seksuaalisesti. Mietin joskus niitä seikkailuja, voi jee sentään, no, ne ovat mennyttä..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYhavainnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MÄSSYhavainnot. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. huhtikuuta 2012
perjantai 25. marraskuuta 2011
"Se oli joku hitsaaja vain..."
Äetmuori sanoi tuon vähän niin kuin joku toinen voisi sanoa, että se oli narkkari tai rapajuoppo. Muorille nimittäin ihminen ei ole ihminen, jos ei sillä ole yo-tutkintoa - sen olen kai jo tehnyt selväksi täällä. No, tuo hitsaaja, josta meillä oli puhetta oli Siukkuni 1. avomies, A.K. En tiedä oikein MITEN hän tuli puheeksi Muorin kanssa puhelimessa, jostain vaan se tuli.
En vain voi kuin repiä hiuksiani kun vieläkin kuulee näitä 'Se on joku keittäjä vaan/se on joku pahainen lähihoitsu/se on joku rakennusmies'-juttuja. Näin puhuvilla ei ole aavistustakaan siitä mitä on työelämä tänä päivänä. Jokainen vakityössä oleva - ammattiin katsomatta - on onnekas! Muorin puheetkin voi selittää se, että hän on ollut eläkkeellä jo - ohhoh, niin kuinka kauan taas? 5-kymppisenä hän jäi, vaikken tiedä KUINKA hän sai sen järjestymään, hän itse sanoo että löysi jonkun porsaanreiän.. Hassua muuten miten maahanmuuttaja, joka ei työllisty on 'loinen', mutta suomalainen eläkkeelle livahtava terve ihminen ei tietenkään ole. Ei taida olla kyse siitä, ettei systeemiä saisi väärinkäyttää, vaan kyse on siitä kuka sitä saa väärinkäyttää. ;)
Siukun avomies oli minusta, siis näin pikkusiskon kannalta, ihan kiva. Me tulimme kyllä juttuun hyvin, vaikka A. olikin 'vain' hitsaaja. ;) A. antoi mulle konvehteja joululahjaksi ja antoi mun maistaa kossu-limppari -yhdistelmää ja ajoi autolla lujaa ihan mun mieliksi. :) Siukun ja A:n suhde päättyi, kun A. kaksi kertaa läimäytti Siukkua. 1. kerran hän antoi anteeksi, toista ei. Mikä on minusta ihan okei ja näin pitää ollakin. Itse en ehkä antaisi anteeksi sitä ensimmäistäkään! Mietin joskus olisiko Muori ollut niin kovasti yllyttämässä Siukkua jättämään A:n, jos hän olisi hitsaajan asemasta ollut vaikka menestyvä juristi, poliitikko, tai ekonomi? Kas siinäpä kysymys! Ehkä läimäytyskään ei satu niin paljon, jos sen antaa 'sivistynyt' ja ennen muuta varakas käsi. Ehkä se on silloin kultainen korvapuusti!
Mutta se siitä puhelinkeskustelusta, olihan taas aikamoista juttuhuttua.
23 tuntia ja koittaa... MÄSSY! :)
On tätä taas odotettukin! Mutta jotenkin näin lääkkeitten loputtua tämä mässyasia on muuttunut helpommaksi. En koe läheskään sellaista himoa - siis syömishimoa - mutta ostohaluja sitten taas on. :( Ne ovat kuitenkin helpommin kontrolloitavissa, joten siinä mielessä lääkkeettömänä on hyvä olla. Ostohalut nitistää ihan vain sekin, kun sattuu asumaan täällä 'korvessa', ja lähimpään kauppaan on melkein 10 kilometriä. Jos taas haluaa oikein kunnon kauppaan [mässyttäjän ostosparatiisiin], niin pitää olla valmis huruttelemaan autossaan se 20 km Pikkukaupunkiin.
Jumppaamisesta on taas tullut aika paljon pahentunut pakkomielle. :( Siinä huomaan selkeän huonontumisen: lääkkeitten kanssa en ollut näin 'hullu'. Olen lisännyt vakiojumppaan kaikkia ylimääräisiä sarjoja, ja nyt se kestää tooooodeeeeellaaaa kauan.. :(
Välitystoimintaa
Olen muuten huomannut lääkkeettömänä VÄLITTÄVÄNI asioista ihan toisin kuin lääkkeillä. Ihan vertailussa on helppo huomata, että kiivastun useammin ilman lääkettä - mutta usein se on ihan aiheesta. Esimerkiksi tänään suutuin lukiessani metsästyskoiran kuolemasta jossain Pohjois-Karjalan suunnalla - sen olivat sudet syöneet. Suutuin siitä, että ihmiset itkivät sen koiransa perään, ja pitivät sitä 'perheenjäsenenä' laitettuaan sen ensin itse vaaralle alttiiksi.. En tiedä kuka pistäisi oikeasti perheenjäsenen [vaikkapa lapsen, jota nyt kai tunnetusti perheenjäsenen nimellä kutsutaan] tunnetusti susien vallitsemalla alueella jänisjahtiin..? Siellä alueella oli koiria jo raadeltu niin monta! Eli taitaa olla reilumpaa sanoa, että nämä ihmiset nyt vain olivat valmiita ottamaan sen riskin, ettei koira tule takaisin hengissä, eikä se koira ollut perheenjäsen, vaan metsästysapu. Luultavasti sama porukka hankkii uuden koiran ja sille käy ihan samoin kuin entiselle. Jotkut ihmiset eivät vaan koskaan opi.
Suutahdin myös kun luin erään blogikirjoituksen raiskauksesta. Kirjoitus oli hyvä, minua vain suututti se, kun jotkut ihmiset [nettikeskusteluissa, oikeuslaitoksessa, yms. joka puolella] väheksyvät raiskausta ja ainakin rivien välistä tuntuvat pitävän sitä aina naisen syynä, tai sitten jonain naisen juonena. Lääkkeillä ollessani ajattelen aina, että torvia nyt on joka lähtöön, eikä niistä pidä välittää, mutta lääkkeettömässä todellisuudessa ei aina jaksa olla niin joviaali. ;) Sen verran olen kyllä oppinut, että tietoisesti vältän lukemasta sellaisten ihmisten blogeja, joissa esimerkiksi esiintyy näitä raiskausta vähätteleviä ja uhria syyllistäviä + naista halventavia asenteita. Elämä on liian lyhyt siihen, että tietoisesti itseään ärsyttelisi.. Ja muuten, sanon saman tässä nyt myös: JOS mun kirjoitukset ärsyttävät, loukkaavat, tai tuntuvat pahalta, niin suosittelen lopettamaan niiden lukemisen! Se ei edes loukkaa/suututa mua, ei ollenkaan, koska omalta kohdalta olen tuon ratkaisun tehnyt myös.. Ihan oman mielenrauhan vuoksi! Tiedän senkin, että varmaan jollekin poliittisesti ihan eri kannalla olevalle voi olla ärsyttävää lukea mun poliittisia postauksia. Koska olen kuitenkin kommunisti, enkä aio muuksi muuttua.
Mun on vaikea ymmärtää miestä, joka ei kunnioita toisen oikeutta sanoa ei. Sitten sekin ihmetyttää, että jos joku hullu nainen on joskus valheellisesti syyttänyt miestä raiskauksesta, niin sitten sillä perusteella pitäisi kaikki raiskausilmoituksen tehneet pistää johonkin kolmannen asteen kuulusteluun ja heitä pitäisi automaattisesti pitää joinain rikollisina! Ihan kuin ei muissa rikoksissa ihmiset tekisi myös perättömiä ilmiantoja. Joku ilmoittaa varkaudesta, vaikka itse onkin tehnyt vakuutuspetoksen, joku syyttää toista pahoinpitelystä, solvauksesta, kotirauhan häirinnästä - vaikkei olisi perustetta. Silti ei kai kukaan sano, että jatkossa varkaudesta tai muusta rikoksesta ilmoittavia pitäisi kohdella automaattisesti valehtelijoina ja juonittelijoina?
Jotkut sanovat, että jos nainen menee hutikassa miehen asunnolle ja mies raiskaa, niin se nainen oli tyhmä + ymmärsi antaa ja siksi [!] miestä ei pitäisi rangaista niin kovin. No, MUN mielestä sellaiset tyypit, jotka kulkevat lompsa farkun takataskussa [sellaisia miehiä yhä on..] ovat aikamoisia taunoja, mutta jos heidän lompsansa varastetaan, niin en silti alkaisi heille tästä tyhmyydestä saarnata, saati että ehdottaisin varkaalle pienempää rangaistusta siksi, kun rikoksen uhri oli sellainen tahvo! Kummallisen eri tavalla raiskaukseen suhtaudutaan kuin muihin rikoksiin.. Taitaa siinä edelleen uhri olla suurin syyllinen.
Mun mielestä juttu on niin, että jos toinen osapuoli sanoo ei, niin silloin Sitä ei pistetä Sinne. Väkisin ei panna, ja sillä selvä. Ja jos taas harrastellaan väkisinmakuuta ja siitä tulee seurauksia, niin vika on silloin tasan ja vain omassa itsessä.
Kaikkein järkyttävin oli yksi mies, jonka tunsin joskus vuosia sitten. Hänestä naisella ei enää esileikkitilanteessa ollut oikeutta sanoa, että vaatii kondomin käyttöä! Hänestä [yliopistotutkinto, yliopistovirka - ei tosin suomalaisessa yliopistossa] naisen olisi kai pitänyt sitten jo 1. treffeillä sanoa, että en muuten tee mitään ilman kondomia. Jos nainen meni miehen asunnolle ja siellä aletaan suudella, hyväillä tms, niin sitten miehellä pitää olla oikeus olla naisen kanssa ilman kumia, vaikka nainen haraisi vastaan. Upeaa, todella upeaa. On varmaan ihan turha sanoa, että en tosiaankaan maannut tämän miehen kanssa, vaikka en siihen aikaan mikään siveydensipuli ollutkaan, ja olisin ilman näitä älyttömiä juttuja saattanut hänen kanssaan lempiäkin.
Kohti kunniaa!
Mutta nytpä on tosiaan aika juoda vielä kuppi teetä, sitten nukkumaan, ja aamusta alan leipoa! Teen piparkakkumuffinsseja, ja sitten sellaisen oman ideoimani suklaakakkupohjalla lepäävän appelsiinijuustokakun. Voin joskus laittaa siitä reseptin tänne! Olen tehnyt sitä kerran aiemminkin, ja oli hyvää. Pohja muistuttaa aika paljon Sortavalan rouvien kahvikakkua, ja täyte on taas vähän semmoinen oma juttuni. ;)
Lidlistä on haettu jäätelöitä ja muutenkin on taas kaappit täynnä herkkuja hyviä! Nams! :) Hihii, tämä olkoon Sukliksen pikkujoulu!
En vain voi kuin repiä hiuksiani kun vieläkin kuulee näitä 'Se on joku keittäjä vaan/se on joku pahainen lähihoitsu/se on joku rakennusmies'-juttuja. Näin puhuvilla ei ole aavistustakaan siitä mitä on työelämä tänä päivänä. Jokainen vakityössä oleva - ammattiin katsomatta - on onnekas! Muorin puheetkin voi selittää se, että hän on ollut eläkkeellä jo - ohhoh, niin kuinka kauan taas? 5-kymppisenä hän jäi, vaikken tiedä KUINKA hän sai sen järjestymään, hän itse sanoo että löysi jonkun porsaanreiän.. Hassua muuten miten maahanmuuttaja, joka ei työllisty on 'loinen', mutta suomalainen eläkkeelle livahtava terve ihminen ei tietenkään ole. Ei taida olla kyse siitä, ettei systeemiä saisi väärinkäyttää, vaan kyse on siitä kuka sitä saa väärinkäyttää. ;)
Siukun avomies oli minusta, siis näin pikkusiskon kannalta, ihan kiva. Me tulimme kyllä juttuun hyvin, vaikka A. olikin 'vain' hitsaaja. ;) A. antoi mulle konvehteja joululahjaksi ja antoi mun maistaa kossu-limppari -yhdistelmää ja ajoi autolla lujaa ihan mun mieliksi. :) Siukun ja A:n suhde päättyi, kun A. kaksi kertaa läimäytti Siukkua. 1. kerran hän antoi anteeksi, toista ei. Mikä on minusta ihan okei ja näin pitää ollakin. Itse en ehkä antaisi anteeksi sitä ensimmäistäkään! Mietin joskus olisiko Muori ollut niin kovasti yllyttämässä Siukkua jättämään A:n, jos hän olisi hitsaajan asemasta ollut vaikka menestyvä juristi, poliitikko, tai ekonomi? Kas siinäpä kysymys! Ehkä läimäytyskään ei satu niin paljon, jos sen antaa 'sivistynyt' ja ennen muuta varakas käsi. Ehkä se on silloin kultainen korvapuusti!
Mutta se siitä puhelinkeskustelusta, olihan taas aikamoista juttuhuttua.
23 tuntia ja koittaa... MÄSSY! :)
On tätä taas odotettukin! Mutta jotenkin näin lääkkeitten loputtua tämä mässyasia on muuttunut helpommaksi. En koe läheskään sellaista himoa - siis syömishimoa - mutta ostohaluja sitten taas on. :( Ne ovat kuitenkin helpommin kontrolloitavissa, joten siinä mielessä lääkkeettömänä on hyvä olla. Ostohalut nitistää ihan vain sekin, kun sattuu asumaan täällä 'korvessa', ja lähimpään kauppaan on melkein 10 kilometriä. Jos taas haluaa oikein kunnon kauppaan [mässyttäjän ostosparatiisiin], niin pitää olla valmis huruttelemaan autossaan se 20 km Pikkukaupunkiin.
Jumppaamisesta on taas tullut aika paljon pahentunut pakkomielle. :( Siinä huomaan selkeän huonontumisen: lääkkeitten kanssa en ollut näin 'hullu'. Olen lisännyt vakiojumppaan kaikkia ylimääräisiä sarjoja, ja nyt se kestää tooooodeeeeellaaaa kauan.. :(
Välitystoimintaa
Olen muuten huomannut lääkkeettömänä VÄLITTÄVÄNI asioista ihan toisin kuin lääkkeillä. Ihan vertailussa on helppo huomata, että kiivastun useammin ilman lääkettä - mutta usein se on ihan aiheesta. Esimerkiksi tänään suutuin lukiessani metsästyskoiran kuolemasta jossain Pohjois-Karjalan suunnalla - sen olivat sudet syöneet. Suutuin siitä, että ihmiset itkivät sen koiransa perään, ja pitivät sitä 'perheenjäsenenä' laitettuaan sen ensin itse vaaralle alttiiksi.. En tiedä kuka pistäisi oikeasti perheenjäsenen [vaikkapa lapsen, jota nyt kai tunnetusti perheenjäsenen nimellä kutsutaan] tunnetusti susien vallitsemalla alueella jänisjahtiin..? Siellä alueella oli koiria jo raadeltu niin monta! Eli taitaa olla reilumpaa sanoa, että nämä ihmiset nyt vain olivat valmiita ottamaan sen riskin, ettei koira tule takaisin hengissä, eikä se koira ollut perheenjäsen, vaan metsästysapu. Luultavasti sama porukka hankkii uuden koiran ja sille käy ihan samoin kuin entiselle. Jotkut ihmiset eivät vaan koskaan opi.
Suutahdin myös kun luin erään blogikirjoituksen raiskauksesta. Kirjoitus oli hyvä, minua vain suututti se, kun jotkut ihmiset [nettikeskusteluissa, oikeuslaitoksessa, yms. joka puolella] väheksyvät raiskausta ja ainakin rivien välistä tuntuvat pitävän sitä aina naisen syynä, tai sitten jonain naisen juonena. Lääkkeillä ollessani ajattelen aina, että torvia nyt on joka lähtöön, eikä niistä pidä välittää, mutta lääkkeettömässä todellisuudessa ei aina jaksa olla niin joviaali. ;) Sen verran olen kyllä oppinut, että tietoisesti vältän lukemasta sellaisten ihmisten blogeja, joissa esimerkiksi esiintyy näitä raiskausta vähätteleviä ja uhria syyllistäviä + naista halventavia asenteita. Elämä on liian lyhyt siihen, että tietoisesti itseään ärsyttelisi.. Ja muuten, sanon saman tässä nyt myös: JOS mun kirjoitukset ärsyttävät, loukkaavat, tai tuntuvat pahalta, niin suosittelen lopettamaan niiden lukemisen! Se ei edes loukkaa/suututa mua, ei ollenkaan, koska omalta kohdalta olen tuon ratkaisun tehnyt myös.. Ihan oman mielenrauhan vuoksi! Tiedän senkin, että varmaan jollekin poliittisesti ihan eri kannalla olevalle voi olla ärsyttävää lukea mun poliittisia postauksia. Koska olen kuitenkin kommunisti, enkä aio muuksi muuttua.
Mun on vaikea ymmärtää miestä, joka ei kunnioita toisen oikeutta sanoa ei. Sitten sekin ihmetyttää, että jos joku hullu nainen on joskus valheellisesti syyttänyt miestä raiskauksesta, niin sitten sillä perusteella pitäisi kaikki raiskausilmoituksen tehneet pistää johonkin kolmannen asteen kuulusteluun ja heitä pitäisi automaattisesti pitää joinain rikollisina! Ihan kuin ei muissa rikoksissa ihmiset tekisi myös perättömiä ilmiantoja. Joku ilmoittaa varkaudesta, vaikka itse onkin tehnyt vakuutuspetoksen, joku syyttää toista pahoinpitelystä, solvauksesta, kotirauhan häirinnästä - vaikkei olisi perustetta. Silti ei kai kukaan sano, että jatkossa varkaudesta tai muusta rikoksesta ilmoittavia pitäisi kohdella automaattisesti valehtelijoina ja juonittelijoina?
Jotkut sanovat, että jos nainen menee hutikassa miehen asunnolle ja mies raiskaa, niin se nainen oli tyhmä + ymmärsi antaa ja siksi [!] miestä ei pitäisi rangaista niin kovin. No, MUN mielestä sellaiset tyypit, jotka kulkevat lompsa farkun takataskussa [sellaisia miehiä yhä on..] ovat aikamoisia taunoja, mutta jos heidän lompsansa varastetaan, niin en silti alkaisi heille tästä tyhmyydestä saarnata, saati että ehdottaisin varkaalle pienempää rangaistusta siksi, kun rikoksen uhri oli sellainen tahvo! Kummallisen eri tavalla raiskaukseen suhtaudutaan kuin muihin rikoksiin.. Taitaa siinä edelleen uhri olla suurin syyllinen.
Mun mielestä juttu on niin, että jos toinen osapuoli sanoo ei, niin silloin Sitä ei pistetä Sinne. Väkisin ei panna, ja sillä selvä. Ja jos taas harrastellaan väkisinmakuuta ja siitä tulee seurauksia, niin vika on silloin tasan ja vain omassa itsessä.
Kaikkein järkyttävin oli yksi mies, jonka tunsin joskus vuosia sitten. Hänestä naisella ei enää esileikkitilanteessa ollut oikeutta sanoa, että vaatii kondomin käyttöä! Hänestä [yliopistotutkinto, yliopistovirka - ei tosin suomalaisessa yliopistossa] naisen olisi kai pitänyt sitten jo 1. treffeillä sanoa, että en muuten tee mitään ilman kondomia. Jos nainen meni miehen asunnolle ja siellä aletaan suudella, hyväillä tms, niin sitten miehellä pitää olla oikeus olla naisen kanssa ilman kumia, vaikka nainen haraisi vastaan. Upeaa, todella upeaa. On varmaan ihan turha sanoa, että en tosiaankaan maannut tämän miehen kanssa, vaikka en siihen aikaan mikään siveydensipuli ollutkaan, ja olisin ilman näitä älyttömiä juttuja saattanut hänen kanssaan lempiäkin.
Kohti kunniaa!
Mutta nytpä on tosiaan aika juoda vielä kuppi teetä, sitten nukkumaan, ja aamusta alan leipoa! Teen piparkakkumuffinsseja, ja sitten sellaisen oman ideoimani suklaakakkupohjalla lepäävän appelsiinijuustokakun. Voin joskus laittaa siitä reseptin tänne! Olen tehnyt sitä kerran aiemminkin, ja oli hyvää. Pohja muistuttaa aika paljon Sortavalan rouvien kahvikakkua, ja täyte on taas vähän semmoinen oma juttuni. ;)
Lidlistä on haettu jäätelöitä ja muutenkin on taas kaappit täynnä herkkuja hyviä! Nams! :) Hihii, tämä olkoon Sukliksen pikkujoulu!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Uutta ja vanhaa
On vähän yli 8 tuntia aikaa.. MÄSSYYN! Ja uskokoon kuka haluaa: tämä on eka 'tyypillinen' mässyttelyni sitten toukokuun alun!
Taisi joku kommenttiosastolla joskus ehdottaa, että kokeilisin karkkipäivää kerran viikossa. Ensin ajattelin sen olevan liian vähän mulle.. ;) Että tarvitsen sen 2 päivää.. Mutta itse asiassa intouduin kokeilemaan sitä - ja se toimi! Pidin siis sellaisen 'karkkihetken' kerran viikossa, että sallin itselleni yhden 'kohtauksen' [kohtauksella tarkoitan yhtäjaksoista n. tunnin mittaista syömishulluttelua] aina tähän asti. Huomasin sen riittävän myös! Pahinta on aina ollut se namin HIMO - nyt huomasin, että sen tyydyttämiseen riittää oikeasti vain sellainen yksi 'kohtaus', eikä enempää tarvittu.
Nyt on perinteisen mässäyksen aika pitkästä aikaa. Tarkoitus on vertailla oloja minimässyn ja tämän tällaisen perinteisen jälkeen. Jos olen kovin maassa henkisesti tai fyysisesti tämän jälkeen, niin sitten se on viimeistään merkki siitä, että karkkipäivä/karkkihetki kerran viikossa olisi nykyistä kannattavampi tapa toimia. Katsotaan!
Mutta nyt on aika KEHAISTA GB Glacen Tip Top-tuuttia! Siinä on maistuvaista ja täyteläistä vaniljajäätelöä ja sellainen kaakao'sydän'. Minusta kaakaotäyte oli lähinnä pehmeän, ilmavan oloista Dubbelnougattia, mutta mistäs mä mitään tiedän. Jos sanotaan, että kaakaotäyte, niin kaakaotäyte se on! Oikeasti, tässä on taas paras tuutti aikoihin. Ilmeisesti siinä tuutin kuorrutesuklaassa on jotain riisisuklaatakin.. siitä luin vasta nyt! Luulin aiemmin niiden olevan jotain popcorn-palasia! Kuva tuutista on tällä sivulla alimpana oikealla! Suklis antaa sille kouluarvosanan 9. Kymppi jää saamatta juuri noiden riisimurojen takia. :)
Olen muitakin uutuusjäätelöitä maistellut. Corneton Enigma [sukulaatijäätelöä kinuskitäytteellä] ei vakuuttanut. Sukujäde oli ihan liian - mautonta, tavanomaista, luonteetonta! Sen Enigman kuvaus löytyy muuten tuolta aiemmin linkatulta sivulta, alimpana vasemmalla. No, ekä joku muu tykkää siitä. :) Enigma saa arvosana 6.
Maailma mallillaan
Olin kipeänä vähän aikaa sitten. Oli kovin kipeä kurkku - ei voinut puhua eikä nauttia ruoastakaan. Hakeuduin arvauskeskukseen ja voi ITKU sitä menoa! Mulle kirjoitettiin lähete nielunäytteeseen. Sitten kun se olisi otettu, niin sitten JOSSAIN VAIHEESSA olisi saanut... hoitaja-ajan! Kuuntelin sitä juttua äimänkäkenä. Hoitajan aikaa olisi sitten ehkä seurannut [taas jossakin vaiheessa] lääkärinaika. JOS tuo mun tila olisi ollut vaikka antibiootteja vaativaa, niin lääkkeen saamiseen olisi siis saattanut kulua todella pitkä aika!
Mietin vaan, että tätäkö tämä hyvinvointiyhteiskunta on? Tätäkö ilmaiset terveyspalvelut? Lähdin terveyskeskuksesta, en mennyt nielunäytteeseen enkä jäänyt odottelemaan hoitajan aikaa [olisin varmaan saanut sen joskus ruskan aikaan]. Painuin kotiin ja paranin ONNEKSI itsekseen. Mietin vaan, että entä jos EN olisi parantunut itsekseni..?
Huvittaa ja raivostuttaa vuoron perään, kun kaikkialla voihkitaan köyhien olevan huonommassa kunnossa ja rapautuvan terveydeltään rikkaita nopeampaan. Sanotaan hienovaraisesti (!) rivien välistä, että köyhä on niin tyhmä, masentunut, kouluttamaton [hahaa!] ja päihdeongelmissa, ettei hän jaksa tai osaa pitää huolta terveydestään, tai kommunikoida älykkään + sivistyneen lääkärin kanssa samalla tasolla. Ai niinkö vai? Voisiko yksi syy köyhien matalampaan elinikään ja sairastelevuuteen olla se, kun hoitoa ei saa? Voisivatko arvoisat tutkijat ajatella tällaista ällistyttävää vaihtoehtoa?
Taitaa nykyisin terveys olla tuurista kiinni. Itse kuntoilen, en ole liikapaino, syön kevyesti ja kasvispainotteisesti. Tämä kyllä pitää mut arkisin kaukana lääkäreistä, mutta sitten KUN tulee joku virusperäinen juttu tms. niin voimaton siihen on ihminen, vaikka asuisi kuntosalilla! Sitten alkaa se merkitä pääseekö hoitoon vai ei. Ja missä vaiheessa. Ehtiikö yleiskunto mennä huonoksi, ehtiikö tulla jotain muita oireita.
Nyt aloittavaan hallitukseen en muuten toivoani pistäisi olojen parantajana. Kadun sitäkin, että äänestin Vasemmistoliittoa enkä mitään OIKEAA vasemmistopuoluetta - tarkoitan siis KOMMUNISTISTA. Olisi pitänyt vain äänestää. Vasemmistoliiton vasemmistolaisuus taitaa olla pelkkä muodollisuus. Oikeistoliitto, sanon minä! :)
Taisi joku kommenttiosastolla joskus ehdottaa, että kokeilisin karkkipäivää kerran viikossa. Ensin ajattelin sen olevan liian vähän mulle.. ;) Että tarvitsen sen 2 päivää.. Mutta itse asiassa intouduin kokeilemaan sitä - ja se toimi! Pidin siis sellaisen 'karkkihetken' kerran viikossa, että sallin itselleni yhden 'kohtauksen' [kohtauksella tarkoitan yhtäjaksoista n. tunnin mittaista syömishulluttelua] aina tähän asti. Huomasin sen riittävän myös! Pahinta on aina ollut se namin HIMO - nyt huomasin, että sen tyydyttämiseen riittää oikeasti vain sellainen yksi 'kohtaus', eikä enempää tarvittu.
Nyt on perinteisen mässäyksen aika pitkästä aikaa. Tarkoitus on vertailla oloja minimässyn ja tämän tällaisen perinteisen jälkeen. Jos olen kovin maassa henkisesti tai fyysisesti tämän jälkeen, niin sitten se on viimeistään merkki siitä, että karkkipäivä/karkkihetki kerran viikossa olisi nykyistä kannattavampi tapa toimia. Katsotaan!
Mutta nyt on aika KEHAISTA GB Glacen Tip Top-tuuttia! Siinä on maistuvaista ja täyteläistä vaniljajäätelöä ja sellainen kaakao'sydän'. Minusta kaakaotäyte oli lähinnä pehmeän, ilmavan oloista Dubbelnougattia, mutta mistäs mä mitään tiedän. Jos sanotaan, että kaakaotäyte, niin kaakaotäyte se on! Oikeasti, tässä on taas paras tuutti aikoihin. Ilmeisesti siinä tuutin kuorrutesuklaassa on jotain riisisuklaatakin.. siitä luin vasta nyt! Luulin aiemmin niiden olevan jotain popcorn-palasia! Kuva tuutista on tällä sivulla alimpana oikealla! Suklis antaa sille kouluarvosanan 9. Kymppi jää saamatta juuri noiden riisimurojen takia. :)
Olen muitakin uutuusjäätelöitä maistellut. Corneton Enigma [sukulaatijäätelöä kinuskitäytteellä] ei vakuuttanut. Sukujäde oli ihan liian - mautonta, tavanomaista, luonteetonta! Sen Enigman kuvaus löytyy muuten tuolta aiemmin linkatulta sivulta, alimpana vasemmalla. No, ekä joku muu tykkää siitä. :) Enigma saa arvosana 6.
Maailma mallillaan
Olin kipeänä vähän aikaa sitten. Oli kovin kipeä kurkku - ei voinut puhua eikä nauttia ruoastakaan. Hakeuduin arvauskeskukseen ja voi ITKU sitä menoa! Mulle kirjoitettiin lähete nielunäytteeseen. Sitten kun se olisi otettu, niin sitten JOSSAIN VAIHEESSA olisi saanut... hoitaja-ajan! Kuuntelin sitä juttua äimänkäkenä. Hoitajan aikaa olisi sitten ehkä seurannut [taas jossakin vaiheessa] lääkärinaika. JOS tuo mun tila olisi ollut vaikka antibiootteja vaativaa, niin lääkkeen saamiseen olisi siis saattanut kulua todella pitkä aika!
Mietin vaan, että tätäkö tämä hyvinvointiyhteiskunta on? Tätäkö ilmaiset terveyspalvelut? Lähdin terveyskeskuksesta, en mennyt nielunäytteeseen enkä jäänyt odottelemaan hoitajan aikaa [olisin varmaan saanut sen joskus ruskan aikaan]. Painuin kotiin ja paranin ONNEKSI itsekseen. Mietin vaan, että entä jos EN olisi parantunut itsekseni..?
Huvittaa ja raivostuttaa vuoron perään, kun kaikkialla voihkitaan köyhien olevan huonommassa kunnossa ja rapautuvan terveydeltään rikkaita nopeampaan. Sanotaan hienovaraisesti (!) rivien välistä, että köyhä on niin tyhmä, masentunut, kouluttamaton [hahaa!] ja päihdeongelmissa, ettei hän jaksa tai osaa pitää huolta terveydestään, tai kommunikoida älykkään + sivistyneen lääkärin kanssa samalla tasolla. Ai niinkö vai? Voisiko yksi syy köyhien matalampaan elinikään ja sairastelevuuteen olla se, kun hoitoa ei saa? Voisivatko arvoisat tutkijat ajatella tällaista ällistyttävää vaihtoehtoa?
Taitaa nykyisin terveys olla tuurista kiinni. Itse kuntoilen, en ole liikapaino, syön kevyesti ja kasvispainotteisesti. Tämä kyllä pitää mut arkisin kaukana lääkäreistä, mutta sitten KUN tulee joku virusperäinen juttu tms. niin voimaton siihen on ihminen, vaikka asuisi kuntosalilla! Sitten alkaa se merkitä pääseekö hoitoon vai ei. Ja missä vaiheessa. Ehtiikö yleiskunto mennä huonoksi, ehtiikö tulla jotain muita oireita.
Nyt aloittavaan hallitukseen en muuten toivoani pistäisi olojen parantajana. Kadun sitäkin, että äänestin Vasemmistoliittoa enkä mitään OIKEAA vasemmistopuoluetta - tarkoitan siis KOMMUNISTISTA. Olisi pitänyt vain äänestää. Vasemmistoliiton vasemmistolaisuus taitaa olla pelkkä muodollisuus. Oikeistoliitto, sanon minä! :)
torstai 5. toukokuuta 2011
Haku päällä
Minulle kävi todella nolo juttu sen hoitoalan hakemukseni kanssa. Tämä nolotus on sitten tavallaan masentanut aika paljon - en ensin tiennyt kirjoittaako edes siitä mitään, koska koko juttu saa Sukliksen vaikuttamaan suunnilleen imbesilliltä. :(
No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis ihan väärässä haussa - tietysti, mun tuurilla.
Nolotti ihan mielettömästi. Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..
Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea syksyllä - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute SAATTAA olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.
Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on KESÄ, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.
Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita heidän kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes YRITTÄÄ mitään.
Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta tässä suhteessa - tässä ainoassa suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [MIKSEI muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään pahaa tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli siinä mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)
Mässy ja mielialat
Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua LIHAVAKSI. Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, sieluni taitaa olla läski. Kroppani ei, mutta se onkin pelkkä valepuku.
Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)
En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( TIEDÄN, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes jotain kuitenkin.
Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..
No: hain siis siihen koulutusohjelmaan.. sitten sain e-postia opintotoimistosta! Ja siellä hyvin kiltisti se ihminen sanoi, että olin hakenut ohjelmaan, johon haettiin sellaisia ihmisiä, joilla oli sellainen vanhamuotoinen tutkinto ja jotka halusivat päivittää sen uusimuotoiseksi!! :( Eli olin siis ihan väärässä haussa - tietysti, mun tuurilla.
Nolotti ihan mielettömästi. Mietin pitkään, että kuinka moni ihminen on nähnyt sen mun hakemuksen! Toivottavasti vain se yksi, se kivalta vaikuttava opintotoimiston ihminen. Tuntuu KÄSITTÄMÄTTÖMÄLTÄ miksi minulle niin usein käy näin kaikissa hauissa ja 'byrokratian' parissa touhutessa. Niin: mulla on siis kokemusta väärin täytetyistä asiapapereista.. Viimeksi kun kävin silmälääkärissä ja hain kela-korvausta, niin pyysin sitä silmälääkärin vastaanottoapulaista tarkistamaan sen lomakkeen, kun en yksinkertaisesti luota itseeni näissä jutuissa. Ilmeisesti aihetta epäluottamukseen on..
Se opintotoimiston ihminen ohjeisti mua, että voisin hakea syksyllä - silloin on menossa sellainen haku, johon sovellun. Harmittaa vain se, kun tämä projekti 'Suklikselle ammatti' sen kun siirtyy..!!! Tosin se opintotston ihminen sanoi myös, että työkokemuksen puute SAATTAA olla ongelma sitten syksyn haussa. :( Äh.
Aion silti hakea. Jos olen vielä hengissä ja sielun + ruumiin voimissa syksyllä. Aina keväisin vain tuntuu kuin syksyyn olisi ikuisuus aikaa - edessähän on KESÄ, ja se tuntuu aina mielessä pitemmältä ajanjaksolta kuin vain kolme kuukautta.
Tietysti voisin käydä juttelemassa siellä työkkärissäkin ja kysyä niistä koulutuksista, joita heidän kauttaan saa. [Lue: päätyisinkö palkanlaskijaksi?] Joskus tuntuu kuin olisin niin toivoton tapaus, että mun on turhaa edes YRITTÄÄ mitään.
Yksi juttu joka mua vaivaa suhteessani miehen kanssa on se, ettei hän isommin rohkaise tai innosta mua tähän 'Suklikselle ammatti'-projektiin. Hassu juttu, mutta tässä suhteessa - tässä ainoassa suhteessa! - mies muistuttaa vähän Muoria! Äetmuori silloin aikanaan kun olin nuori, keksi aina kaikkia vikoja ammattisuunnitelmissani. Hoitoalan ihmiset joutuvat koskemaan kaikkeen 'inhottavaan' [haavoihin yms.] ja kosmetologin ammatti on turha ja tyhmä jne. jne. Tässä mielessä mies on vähän samaa maata, hän sanoo ettei osaisi kuvitella mua hoitoalalla [MIKSEI muka??] ja ettei oikeastaan osaa kuvitella alaa, jolle soveltuisin. :( Tiedän ettei hän tarkoita mitään pahaa tällä, mutta tavallaan se masentaa joskus. Luulisi miehen ainakin haluavan, että mä työllistyn ja lakkaan olemasta täällä kotona. Jos mulla olisi työ, niin meillä olisi enemmän rahaa, enkä olisi taloudellisesti riippuvainen hänestä! Eli siinä mielessä hänen kannattaisi yllyttää mua. ;)
Mässy ja mielialat
Kun tuo kevään haku meni metsään, niin heti ensimmäiseksi tahdoin MÄSSÄTÄ suruni pois! Vain vaivoin sain sen halun hillittyä. Joskus tekisi mieli vaan antaa mennä, mässätä joka päivä ja muuttua LIHAVAKSI. Olen kuitenkin lihava nimittäin tämän ruumiini sisällä, sieluni taitaa olla läski. Kroppani ei, mutta se onkin pelkkä valepuku.
Sitten kun on iloinen ja positiivinen, niin mässyajatukset eivät vainoa mieltä läheskään niin paljon. Kävin tässä äskettäin katsomassa Black Swan-elokuvan Isossa Kaupungissa ja sinä päivänä en miettinyt ahmimista ollenkaan. Se elokuva vain vei mukanaan, se ihana kaunis musiikki siinä ja se aika surullinen tarina. Paikoitellen se oli pelottavakin, hui, kaikenlaisia siivekkäitä hirviöitä. :)
En tiedä milloin on seuraava mässy. Ehkä viikon päästä? Tai sitten myöhemmin. Tavallaan tietysti tekisi mieli - tavallaan taas tekisi mieli pitää pitkä paussi, yrittää opetella elämää ilman mässäilyä. Mutta se on vaikeaa. Kuitenkin sitä joskus tahtoo lohtua. :( TIEDÄN, ettei mässäyksestä saava lohdun tunne ole pysyvää [mikä tässä maailmassa olisi?], mutta onpahan edes jotain kuitenkin.
Olen muuten huomannut kyllästyneeni toffee- taikka kinuskijäätelöön! Huomasin sen pääsiäismässyn yhteydessä. Onkohan tämä huolestuttavaa? Nytkin on pakastimessa 2/3 Ainon kinuski-toffee-mikälie jäätelöpaketista jäljellä..
maanantai 15. marraskuuta 2010
Päivät
Multahan on kuolleet isä ja molemmat isoisät. Miehellä on oma isänsä vielä hengissä, onneksi, vaikka onkin joutunut käymään läpi ohitusleikkauksen. Niin, mietin vain sitä kuinka LUONTEVA suhde miehellä on isäänsä. Hän ei nimittäin soittanut isälleen isänpäivänä. Joku voisi tietysti ajatella, että onpas kelvoton poika, mutta mun mielestä se kertoo heidän suhteensa pakottomuudesta ja luontevuudesta. Siinä on luottamusta: tietää, että voi soittaa silloin kun siltä tuntuu, ei silloin kun on 'pakko'. Mieskin oli metsästämässä koko päivän, joten siksikään ei roikkunut puhelimenluurissa ja vanhempansa tietävät ja hyväksyvät sen.
Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.
Luin Veloenan kirjoituksen suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..
Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin JUTELLA. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan käsittämätön ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..
Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli LASTEN osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain kieroutunutta. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!
Mietin joskus jos olisimme olleet POIKIA, olisiko Muori silloinkin pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan älytön: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.
Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin aikuisen hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.
Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei vieläkään näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle PITÄÄ kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? Mistä tyytymätön, mistä pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?
No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse tavallaan uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään rangaistukseksi, vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis IHMINEN.. kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka talitinttinä. :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!
Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä homokohua, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa KIRKOLTA suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin hullu. Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta onhan sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.
Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko ole paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki MUU hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( Mä en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin KUMMITUSJUTTUJA. :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.
Tahdon siis sanoa, että kunnioitan kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia HETI vaan vaikka hetken päästä?
Mässyraportti: yli äyräiden!
No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]
Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan LEIPÄÄ! Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt pettymyksen. Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.
Geisha Harmony-levy on sitten VAROITUKSEN arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.
Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli KAHVIN makuista! Huh! :( Yäks, varsin vahvan kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.
Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten viimeinen ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)
Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.
Luin Veloenan kirjoituksen suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..
Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin JUTELLA. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan käsittämätön ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..
Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli LASTEN osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain kieroutunutta. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!
Mietin joskus jos olisimme olleet POIKIA, olisiko Muori silloinkin pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan älytön: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.
Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin aikuisen hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.
Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei vieläkään näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle PITÄÄ kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? Mistä tyytymätön, mistä pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?
No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse tavallaan uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään rangaistukseksi, vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis IHMINEN.. kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka talitinttinä. :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!
Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä homokohua, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa KIRKOLTA suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin hullu. Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta onhan sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.
Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko ole paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki MUU hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( Mä en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin KUMMITUSJUTTUJA. :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.
Tahdon siis sanoa, että kunnioitan kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia HETI vaan vaikka hetken päästä?
Mässyraportti: yli äyräiden!
No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]
Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan LEIPÄÄ! Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt pettymyksen. Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.
Geisha Harmony-levy on sitten VAROITUKSEN arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.
Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli KAHVIN makuista! Huh! :( Yäks, varsin vahvan kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.
Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten viimeinen ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)
lauantai 29. toukokuuta 2010
Kyllästyminen
Teen listaa asioihin, joihin olen tällä hetkellä kyllästynyt:
1. tee, sen litkiminen litratolkulla
2. pepsi-max, - " -
3. olemaan ainoa pahasti namipakkomielteinen ihminen maailmassa
4. yksinäisyys
5. kiiltävät huulipunat - mattaa ei enää kai saa mistään, ei ainakaan kohtuuhintaan..
On niitä muitakin, mutta tässä nyt alkuun! Joku voisi sanoa, että nuo kaksi ekaa ratkeavat sillä, että en vaan juo. Juu, todella loistava ehdotus. :( Kun se olisikin niin helppoa! Valkoiseen teehen olen jo addiktoitunut.. mun on PAKKO saada sitä [vaikka siis inhoan joskus ainaista teenkittausta], koska siinä on niin paljon antioksidanttia. Ja se kirkastaa ihoa, juominen on terveellistä jne. jne. Pepsi Max taas on vähän niin kuin sellainen paha tapa, josta en pääse.
Mua harmittaa joskus se, kun ihmiset tuntuvat olevan niin 'järkeviä' kaiken namin suhteen. Esim. suklaayhdistyksen arvosteluissa joskus mulla keittää yli, kun luen niitä. 'Yksi pala tätä herkkua riittää viemään makeanhimon'. -AI RIITTÄÄ VAI? Mulla on asiasta vähän eri näkemys. Oma lukunsa on sitten ne ihmiset, joille kaikki namit on suunnilleen 'hyvä vierasvara/sopii kahvipöytään'. Syöttävät siis vieraille..
Tuntuu joskus kuin olisin yksin tämän herkkupakkomielteeni kanssa.
Siitä päästään neloskohtaan. Olen nyt vähän aktivoitunut, yritän erään yhdistyksen [siellä käsitellään mulle tärkeitä asioita] kautta vähän niin kuin tavata hengenheimolaisia. Olen myös yrittänyt toteuttaa sitä jokin aika sitten aloittamaani projektia, eli siis PUHUA ihmisille, vieraillekin, aina välillä. Yleensä olen tehnyt tätä esim. kauppan jonossa. Olen huomannut, että monet vanhukset varsinkin tykkää, kun saavat vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa. Itselle on aina kova kynnys puhua 'vieraalle', mutta silti vain sitä teen, ihan pari sanaakin riittää, toteamus vaikka pitkästä jonosta tai uutuusjäätelöiden runsaudesta. Toivottavasti en leimaudu oudoksi höpöttelijäksi.. :) Jonkun mielestä joku tällainen juttu on ihan luonnollista, mitä siitä edes kirjoittamaan, mutta mulle arkajalalle se on oikea suuri askel!
Vitoskohdalle vaan en voi mitään! Ei paljon tee mieli uutta huulipunaa ostaa, kun kaikissa on kauheasti kiiltoa. Tahdon MATTAA, on se nyt kumma kun ei löydy.. Kumminkaan en suostu siihen, että jostain huulipunanpätkästä pitäisi maksaa monta kymmentä euroa..
6 kokonaista vuorokautta - -
- - ja on aika taas nautiskella! ;) En ole viime aikoina harrastellut enää Frödingen pakastekakkuja. Mikähän siinäkin on. Kai se niiden hinta mua vähän vieraannutti. Hassua että Frödinge on samoissa hinnoissa Ben & Jerry-purnukan kanssa.
1. tee, sen litkiminen litratolkulla
2. pepsi-max, - " -
3. olemaan ainoa pahasti namipakkomielteinen ihminen maailmassa
4. yksinäisyys
5. kiiltävät huulipunat - mattaa ei enää kai saa mistään, ei ainakaan kohtuuhintaan..
On niitä muitakin, mutta tässä nyt alkuun! Joku voisi sanoa, että nuo kaksi ekaa ratkeavat sillä, että en vaan juo. Juu, todella loistava ehdotus. :( Kun se olisikin niin helppoa! Valkoiseen teehen olen jo addiktoitunut.. mun on PAKKO saada sitä [vaikka siis inhoan joskus ainaista teenkittausta], koska siinä on niin paljon antioksidanttia. Ja se kirkastaa ihoa, juominen on terveellistä jne. jne. Pepsi Max taas on vähän niin kuin sellainen paha tapa, josta en pääse.
Mua harmittaa joskus se, kun ihmiset tuntuvat olevan niin 'järkeviä' kaiken namin suhteen. Esim. suklaayhdistyksen arvosteluissa joskus mulla keittää yli, kun luen niitä. 'Yksi pala tätä herkkua riittää viemään makeanhimon'. -AI RIITTÄÄ VAI? Mulla on asiasta vähän eri näkemys. Oma lukunsa on sitten ne ihmiset, joille kaikki namit on suunnilleen 'hyvä vierasvara/sopii kahvipöytään'. Syöttävät siis vieraille..
Tuntuu joskus kuin olisin yksin tämän herkkupakkomielteeni kanssa.
Siitä päästään neloskohtaan. Olen nyt vähän aktivoitunut, yritän erään yhdistyksen [siellä käsitellään mulle tärkeitä asioita] kautta vähän niin kuin tavata hengenheimolaisia. Olen myös yrittänyt toteuttaa sitä jokin aika sitten aloittamaani projektia, eli siis PUHUA ihmisille, vieraillekin, aina välillä. Yleensä olen tehnyt tätä esim. kauppan jonossa. Olen huomannut, että monet vanhukset varsinkin tykkää, kun saavat vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa. Itselle on aina kova kynnys puhua 'vieraalle', mutta silti vain sitä teen, ihan pari sanaakin riittää, toteamus vaikka pitkästä jonosta tai uutuusjäätelöiden runsaudesta. Toivottavasti en leimaudu oudoksi höpöttelijäksi.. :) Jonkun mielestä joku tällainen juttu on ihan luonnollista, mitä siitä edes kirjoittamaan, mutta mulle arkajalalle se on oikea suuri askel!
Vitoskohdalle vaan en voi mitään! Ei paljon tee mieli uutta huulipunaa ostaa, kun kaikissa on kauheasti kiiltoa. Tahdon MATTAA, on se nyt kumma kun ei löydy.. Kumminkaan en suostu siihen, että jostain huulipunanpätkästä pitäisi maksaa monta kymmentä euroa..
6 kokonaista vuorokautta - -
- - ja on aika taas nautiskella! ;) En ole viime aikoina harrastellut enää Frödingen pakastekakkuja. Mikähän siinäkin on. Kai se niiden hinta mua vähän vieraannutti. Hassua että Frödinge on samoissa hinnoissa Ben & Jerry-purnukan kanssa.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Kytät Lidlissä
Olin muuten miehen kanssa lauantaina Lidlissä ja siellä oli KYTÄT myös! Tarkalleen ottaen 2 poliisismiestä. Minä nyt vaan sanon 'kytät' ihan huvin vuoksi, ei mulla oikeastaan ole poliisia vastaan mitään. Ne ovat pienipalkkaisia ihmisiä, tosi pienipalkkaisia, sen voi jokainen halutessaan tarkastaa. Tietysti joskus ne vaikuttavat vähän turhantarkoilta!
Muistan kun olin 14 niin samanikäinen kaveri kyyti mua polkupyörän tarakalla. Ja uskokaa tai älkää, niin KYTÄT pisti sen vonkusireenin päälle ja väläytti valot! Siis kahden 14-vuotiaan tytön takia, keskellä kirkasta päivää. Sitten yksi kyttä tuli moittimaan meitä, tenttasi syntymäajat ja kaikki ja sanoi että jos oltaisiin oltu 15, niin hän ei olisi jättänyt sitä juttua siihen. Us-ko-ma-ton-ta!!
Sitten kun olin 16, niin kyttäauto pysäytti meidät - taas oli kyse kyytimisestä polkupyörällä, mutta eri kaupungissa Se sama kyttäauto pysäytti meidät 2 x sinä iltana, samasta syystä. Ei ainakaan silloin kytillä ollut kai kauheasti kiireitä, kun viitsivät skitsota jostain noin mitättömästä.
En tiedä mikä pollarit toi Lidliin, ehkä ne ostivat sieltä jotain.
Mässyn analyysiä!
Olen syönyt taas aika paljon, mutta huono olo ei ole ollut. Kai sitä vaan tietää jonkun rajan jälkeen, että nyt riitti! Mignonit ja ne Maraboun kreemitäytteiset munat on kyllä petollisia! On niin helppo ajatella, että 'syön vain 2' ja kaksihan on pieni lukumäärä. Se kuulostaa pieneltä. Mutta oikeasti siinä on melkoinen kasa sukulaatia ja jos ei varo, niin SIITÄ se oikein huono olo voi tulla!
Olimme nyt sundena syömässä Mäkkärillä. Otin Big Mac-aterian! Olipas se hyvää pitkästä aikaa. Sitten kävimme Tarjoustalosta miehelle uuden takin, se on sellainen tuulta ja sadetta pitävä, oikeastaan vähän kuin fleece, jossa on päällysteenä se tuulta ja vettä pitävä kankeli.
Muistan kun olin 14 niin samanikäinen kaveri kyyti mua polkupyörän tarakalla. Ja uskokaa tai älkää, niin KYTÄT pisti sen vonkusireenin päälle ja väläytti valot! Siis kahden 14-vuotiaan tytön takia, keskellä kirkasta päivää. Sitten yksi kyttä tuli moittimaan meitä, tenttasi syntymäajat ja kaikki ja sanoi että jos oltaisiin oltu 15, niin hän ei olisi jättänyt sitä juttua siihen. Us-ko-ma-ton-ta!!
Sitten kun olin 16, niin kyttäauto pysäytti meidät - taas oli kyse kyytimisestä polkupyörällä, mutta eri kaupungissa Se sama kyttäauto pysäytti meidät 2 x sinä iltana, samasta syystä. Ei ainakaan silloin kytillä ollut kai kauheasti kiireitä, kun viitsivät skitsota jostain noin mitättömästä.
En tiedä mikä pollarit toi Lidliin, ehkä ne ostivat sieltä jotain.
Mässyn analyysiä!
Olen syönyt taas aika paljon, mutta huono olo ei ole ollut. Kai sitä vaan tietää jonkun rajan jälkeen, että nyt riitti! Mignonit ja ne Maraboun kreemitäytteiset munat on kyllä petollisia! On niin helppo ajatella, että 'syön vain 2' ja kaksihan on pieni lukumäärä. Se kuulostaa pieneltä. Mutta oikeasti siinä on melkoinen kasa sukulaatia ja jos ei varo, niin SIITÄ se oikein huono olo voi tulla!
Olimme nyt sundena syömässä Mäkkärillä. Otin Big Mac-aterian! Olipas se hyvää pitkästä aikaa. Sitten kävimme Tarjoustalosta miehelle uuden takin, se on sellainen tuulta ja sadetta pitävä, oikeastaan vähän kuin fleece, jossa on päällysteenä se tuulta ja vettä pitävä kankeli.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Auto jumittaa TAAS!
Prkle, autoni on TAAS jumissa. Eli ei siis kulje, ei lähde liikkeelle! :( Semmoista se on. Sen vaan pitäisi antaa maata tallissa KOKO ajan.. sitten se e h k ä kävisi.. mutta jos annat yhdenkin päivän olla ulkona - tai no joo, ehkä kaksi - niin sitten ei taas suvaitse auto liikkua mihinkään. Ja olen kai sanonut että sen lykkiminen katoksesta talliin on tosi raskas, vaikea homma.. Lumi sitä vaikeuttaa! Olkoon kakka pihalla sitten vaan, en jaksa välittää!
Luulisi kevään viimeistään ratkaisevan tuon ongelman. ;) Sitten kun alkaa kunnon lämpimät niin ei romurauta enää viitsi olla hankala, kun se toimii yleensä ihan OK, jos vaan on lämmin!
Olen joskus mielessäni miettinyt että olisi kätevää olla koulutukseltaan vaikkapa auton asentaja. Sitten osaisin tehdä autolle taikatemput ja saada sen noin vaan kulkemaan. Ja muutenkin, on auton asentajille töitä ainakin jossain. Sellaisille tyhjän jauhajille kuin minä ei ole.
Pääsiäismunat
Olen tässä kauhistellut p-munien hintoja! On se vaan aikamoista, että esim. Duudson-munasta joutuu maksamaan 3-3,29 euroa! Siis se vähän riippuu kaupasta, se hinta. Yllätysmunat ovat törkeän kalliita ottaen huomioon niiden suklaatin usein huonon laadun ja yllärin mahdollisen hölmöyden. Mutta kai niitä silti otan muutaman pääsiäiseksi, yllärimunia siis, en välttämättä duudsoneita. ;) Muutenkin koko duudsonjuttu on mulle tosi vieras. Ne ihmiset ovat OUTOJA! Mies kerran katsoi niiden touhua telkkarista ja oikeasti, siinä voi käydä huonosti! Mies sanoi että on ihme jos ne pojat koskaan saavat lapsia. :( Tässä tarkoitetaan sitä että monissa D-sonien tempuissa on olennaista munien satuttaminen. Ja siellähän siittiöt asuvat. Jos eivät tule murhatuiksi! Niin, en tiedä onko moraalisessa mielessä oikein 'tukea' Duudsonien toimintaa ostamalla muna?
Mässypohdintaa
Viime postauksessa kävi ilmi vakavaa pohdintaa.. Mitä on olla Suklis?? Kuuluuko siihen ehdottomasti oksettava, masun paisuttava, ylenpalttinen mässinki? Voisiko joku muu ratkaisu olla parempi?
Olen sitä tässä pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että periaatteessa on ihan hyvä jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Olen jo NYT rukannut mässinkiä omaan malliini, esim. siihen kuuluu hedelmät! Ja muutenkin, sellainen ruoka. Kunnon ruoka. Ei niinkään sukulaati mitenkään ylenpalttisesti.
Mulle on jotenkin kieroutuneella tavalla tärkeää uskoa, että PYSTYN syömään paljon.. että voisin 'voittaa' jopa miehet. Oma mieheni sanoo etten syö [muka] mässingissä paljon.. mutta itse tiedän, että syön! Tahdon kai jollain tavalla kapinoida myös naisen [=pieniruokaisen, 'järkevästi syövän'] roolia vastaan. Tahdon edes joskus päästää irti, olla hullu, arvaamaton, elää vaistoistani.. kuten miehet! Naiset ängetään pienestä pitäen sellaiseen terveen järkevän muottiin. Hulluus, hassuttelu, epäterveelliset valinnat - ne ovat sallittuja vain miehille ja lapsille. Miten monta kertaa olen Mäkkärillä nähnyt perheen, miehen + lapset nauttimassa hampurilaisateriaa ja naisen näykkimässä salaattia?? Mieheni työpaikalla on ylipainoisia kavereita, mutta vaimot ovat siistejä ja sirpakoita.
Miksi naisten elämässä tuntuu muutenkin olevan niin vähän.. no, iloa?
Miksi moni nainen on miehelleen äitivaimo?
Minä en tahdo olla äitivaimo.
9 kokonaista vuorokautta -
- seuraavaan mässinkiin, hedelmäherkkuiluun, ravitsevaan ruokaan - sano sitä miksi haluat. Mä nyt kumminkin sanon MÄSSYksi, kuten aina ennenkin. Koska se ON mässinkiä, sitä se ON.
Luulisi kevään viimeistään ratkaisevan tuon ongelman. ;) Sitten kun alkaa kunnon lämpimät niin ei romurauta enää viitsi olla hankala, kun se toimii yleensä ihan OK, jos vaan on lämmin!
Olen joskus mielessäni miettinyt että olisi kätevää olla koulutukseltaan vaikkapa auton asentaja. Sitten osaisin tehdä autolle taikatemput ja saada sen noin vaan kulkemaan. Ja muutenkin, on auton asentajille töitä ainakin jossain. Sellaisille tyhjän jauhajille kuin minä ei ole.
Pääsiäismunat
Olen tässä kauhistellut p-munien hintoja! On se vaan aikamoista, että esim. Duudson-munasta joutuu maksamaan 3-3,29 euroa! Siis se vähän riippuu kaupasta, se hinta. Yllätysmunat ovat törkeän kalliita ottaen huomioon niiden suklaatin usein huonon laadun ja yllärin mahdollisen hölmöyden. Mutta kai niitä silti otan muutaman pääsiäiseksi, yllärimunia siis, en välttämättä duudsoneita. ;) Muutenkin koko duudsonjuttu on mulle tosi vieras. Ne ihmiset ovat OUTOJA! Mies kerran katsoi niiden touhua telkkarista ja oikeasti, siinä voi käydä huonosti! Mies sanoi että on ihme jos ne pojat koskaan saavat lapsia. :( Tässä tarkoitetaan sitä että monissa D-sonien tempuissa on olennaista munien satuttaminen. Ja siellähän siittiöt asuvat. Jos eivät tule murhatuiksi! Niin, en tiedä onko moraalisessa mielessä oikein 'tukea' Duudsonien toimintaa ostamalla muna?
Mässypohdintaa
Viime postauksessa kävi ilmi vakavaa pohdintaa.. Mitä on olla Suklis?? Kuuluuko siihen ehdottomasti oksettava, masun paisuttava, ylenpalttinen mässinki? Voisiko joku muu ratkaisu olla parempi?
Olen sitä tässä pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että periaatteessa on ihan hyvä jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Olen jo NYT rukannut mässinkiä omaan malliini, esim. siihen kuuluu hedelmät! Ja muutenkin, sellainen ruoka. Kunnon ruoka. Ei niinkään sukulaati mitenkään ylenpalttisesti.
Mulle on jotenkin kieroutuneella tavalla tärkeää uskoa, että PYSTYN syömään paljon.. että voisin 'voittaa' jopa miehet. Oma mieheni sanoo etten syö [muka] mässingissä paljon.. mutta itse tiedän, että syön! Tahdon kai jollain tavalla kapinoida myös naisen [=pieniruokaisen, 'järkevästi syövän'] roolia vastaan. Tahdon edes joskus päästää irti, olla hullu, arvaamaton, elää vaistoistani.. kuten miehet! Naiset ängetään pienestä pitäen sellaiseen terveen järkevän muottiin. Hulluus, hassuttelu, epäterveelliset valinnat - ne ovat sallittuja vain miehille ja lapsille. Miten monta kertaa olen Mäkkärillä nähnyt perheen, miehen + lapset nauttimassa hampurilaisateriaa ja naisen näykkimässä salaattia?? Mieheni työpaikalla on ylipainoisia kavereita, mutta vaimot ovat siistejä ja sirpakoita.
Miksi naisten elämässä tuntuu muutenkin olevan niin vähän.. no, iloa?
Miksi moni nainen on miehelleen äitivaimo?
Minä en tahdo olla äitivaimo.
9 kokonaista vuorokautta -
- seuraavaan mässinkiin, hedelmäherkkuiluun, ravitsevaan ruokaan - sano sitä miksi haluat. Mä nyt kumminkin sanon MÄSSYksi, kuten aina ennenkin. Koska se ON mässinkiä, sitä se ON.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Mielentila ja mahantila
Nyt on antaa mennä vaan-viikonloppu, eli MÄSSY! Oikeastaan tuo antaa mennä taitaa nykyisin kuvata paremmin näitä aikoja.. MÄSSY on sittenkin liian vahva sana! Ei ole oksu olo, eikä ole tapahtunut ylilyöntiä ja hyvä niin!
Olen nyt oikein tarkkaillut mielentilaanikin, enkä vain mahantilaa. Olen huomannut semmoista, että herkutteluissa mielialani on jotenkin tajuttoman ailahtelevainen ja altis heittelyyn. Voi olla että joku pikku asia alkaa surettaa tai vaivata mieltä tosi paljon. Tai sitten on holtiton, turvaton ja 'rajaton' olo jotenkin. Mistähän sekin johtuu!
Katselin tässä äsken sairaan väkivaltaisen leffan! "Hostel" oli sen nimi. Pelkkää verenlentoa ja sisälmyksiä. Tuli melkein paha olo sen katsomisesta [ihan oikeasti, siitä se johtui eikä ahminnasta!!], kun odotin semmoista vähän älyllisempää trilleriä. Tuo ei sitä ollut. :( Ihme että telkkurissa semmoista näytetäänkin, vaikka olihan se tietty K-18 leffa. Huh, kun ei vaan tulisi mun uniini tuollainen kamala elokuva. Siinä kolme opiskelijapoitsua joutui aikamoiseen ureaan tuolla Sloveniassa tai Slovakiassa, en muista kumpi se oli. Ihmisiä otettiin kiinni ja järkättiin kauheaan kidutustehtaaseen, jossa jotkut raharikkaat ökyt sai maksusta hankkia kiksit tappamalla ja kiduttamalla niitä. :( Aika kovaa kapitalismin kritiikkiä nyt kumminkin. ;) Mutta muuten aika ahdistavaa katsottavaa kyllä! Noista kolmesta pojasta selvisi hengissä vain yksi! Ja häneltä muuten meni muutamia sormia siinä kamppailussa elämänsä puolesta. Yöks ja yrjötys.
Tuli vaan mieleeni
Yksi mahdollinen ammatti mulle voisi olla vaikka astianpesukoneenkorjaaja. Ne tienaavat hyvin ja joskus niiden ei tarvitse tehdä paljonkaan työtä, ei ainakaan kun kyseessä on sellainen asiakas kuin mä. Meillä kävi kerran sellainen tyyppi [tuli muuten tyyriiksi se käynti!] ja oli meillä n. 10 minuuttia, koneessa ei nimittäin ollutkaan mitään varsinaista vikaa. Haittapuoli siinä on se että joskus siinä joutuu tekemisiin inhojen ruoantähteiden kanssa.. kun ne siellä suodattimessa on. Minähän en niihin koskaan koske, huuhtelen astiat tosi hyvin ennen konetta ja jos suodatin on täynnä niin pistän miehen hommiin. :( Ihan sama juttu kuin jos on pesuhuoneen viemäri tukkeessa mun hiuksista.. Mies hoitaa sen! Oksentaisin varmaan jos joutuisin koskemaan niihin inhoihin! Ihme muuten että mulla on yhtään karvoja päässä, kyllä sen verran usein aina saa olla niitä mun kutrejani poistamassa.
Olen nyt oikein tarkkaillut mielentilaanikin, enkä vain mahantilaa. Olen huomannut semmoista, että herkutteluissa mielialani on jotenkin tajuttoman ailahtelevainen ja altis heittelyyn. Voi olla että joku pikku asia alkaa surettaa tai vaivata mieltä tosi paljon. Tai sitten on holtiton, turvaton ja 'rajaton' olo jotenkin. Mistähän sekin johtuu!
Katselin tässä äsken sairaan väkivaltaisen leffan! "Hostel" oli sen nimi. Pelkkää verenlentoa ja sisälmyksiä. Tuli melkein paha olo sen katsomisesta [ihan oikeasti, siitä se johtui eikä ahminnasta!!], kun odotin semmoista vähän älyllisempää trilleriä. Tuo ei sitä ollut. :( Ihme että telkkurissa semmoista näytetäänkin, vaikka olihan se tietty K-18 leffa. Huh, kun ei vaan tulisi mun uniini tuollainen kamala elokuva. Siinä kolme opiskelijapoitsua joutui aikamoiseen ureaan tuolla Sloveniassa tai Slovakiassa, en muista kumpi se oli. Ihmisiä otettiin kiinni ja järkättiin kauheaan kidutustehtaaseen, jossa jotkut raharikkaat ökyt sai maksusta hankkia kiksit tappamalla ja kiduttamalla niitä. :( Aika kovaa kapitalismin kritiikkiä nyt kumminkin. ;) Mutta muuten aika ahdistavaa katsottavaa kyllä! Noista kolmesta pojasta selvisi hengissä vain yksi! Ja häneltä muuten meni muutamia sormia siinä kamppailussa elämänsä puolesta. Yöks ja yrjötys.
Tuli vaan mieleeni
Yksi mahdollinen ammatti mulle voisi olla vaikka astianpesukoneenkorjaaja. Ne tienaavat hyvin ja joskus niiden ei tarvitse tehdä paljonkaan työtä, ei ainakaan kun kyseessä on sellainen asiakas kuin mä. Meillä kävi kerran sellainen tyyppi [tuli muuten tyyriiksi se käynti!] ja oli meillä n. 10 minuuttia, koneessa ei nimittäin ollutkaan mitään varsinaista vikaa. Haittapuoli siinä on se että joskus siinä joutuu tekemisiin inhojen ruoantähteiden kanssa.. kun ne siellä suodattimessa on. Minähän en niihin koskaan koske, huuhtelen astiat tosi hyvin ennen konetta ja jos suodatin on täynnä niin pistän miehen hommiin. :( Ihan sama juttu kuin jos on pesuhuoneen viemäri tukkeessa mun hiuksista.. Mies hoitaa sen! Oksentaisin varmaan jos joutuisin koskemaan niihin inhoihin! Ihme muuten että mulla on yhtään karvoja päässä, kyllä sen verran usein aina saa olla niitä mun kutrejani poistamassa.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Lääke-MÄSSY
Oli siis nyt ensimmäinen mässy lääkkeiden kanssa. Oli siinä eroa, oikeastaan sen huomasi parhaiten 2. päivänä. Ei vaan huvittanut vetää itseään mitenkään erityisen täyteen. Tietysti herkuttelin, mutta varmaan kohtuullisemmin kuin koskaan aiemmin. En sano että tämä johtuu pelkästään lääkkeistä, on siinä ajatustyötäkin ollut takana. Lähinnä kai sellaista ajattelua, että en tahdo mahaani kipeäksi. ;)
Edelleenkin olo on aika väsynyt, uninen siis. Se on yleinen sivuvaikutus tuolla Citalopramilla.
Normaalisti muuten skitsoan aika vahvasti siitäkin, jos jää leivonnaista pois heitettäväksi. :( Jos siis ei kaikki mene. Nyt ei haittaa, vaikka sitä ananaspiirakkaa jäikin ja joudun osan laittamaan roskiin. Parempi niinkin kuin että se piirakka olisi masussa ja olo yliähky ja kipeä.
Oikeastaan kaikkein parhaiten tuon lääkkeen vaikutukset näkyy näin:
- saan unen helposti, nukun riittävästi
- en ajattele kehässä herkkuja, niiden ostoa, jne. jne.
- en ajattele koko ajan mitä leivon
- en ahdistu niin helposti kaikista asioista
- en vedä itseäni tilttiin MÄSSYssä, homma pysyy kohtuudessa
Tavallaan melkein hävettää, kun tajuan itse kuinka erilainen olen nyt kuin silloin ennen lääkettä. :( Hävettää se, etten tajunnut itse miten pihalla olin. Nyt sen tajuaa, kun se entinen olo on vielä tuoreessa muistissa.
Vaan mistä se sitten johtuu, että nykyisin Daim-jäätelö maistuu aivan sairaan hyvältä? :) Sitä voisi syödä melkein miten paljon vaan, sitä ja ihan tavallista pullaa. Muusta ei ole niin väliä.
Edelleenkin olo on aika väsynyt, uninen siis. Se on yleinen sivuvaikutus tuolla Citalopramilla.
Normaalisti muuten skitsoan aika vahvasti siitäkin, jos jää leivonnaista pois heitettäväksi. :( Jos siis ei kaikki mene. Nyt ei haittaa, vaikka sitä ananaspiirakkaa jäikin ja joudun osan laittamaan roskiin. Parempi niinkin kuin että se piirakka olisi masussa ja olo yliähky ja kipeä.
Oikeastaan kaikkein parhaiten tuon lääkkeen vaikutukset näkyy näin:
- saan unen helposti, nukun riittävästi
- en ajattele kehässä herkkuja, niiden ostoa, jne. jne.
- en ajattele koko ajan mitä leivon
- en ahdistu niin helposti kaikista asioista
- en vedä itseäni tilttiin MÄSSYssä, homma pysyy kohtuudessa
Tavallaan melkein hävettää, kun tajuan itse kuinka erilainen olen nyt kuin silloin ennen lääkettä. :( Hävettää se, etten tajunnut itse miten pihalla olin. Nyt sen tajuaa, kun se entinen olo on vielä tuoreessa muistissa.
Vaan mistä se sitten johtuu, että nykyisin Daim-jäätelö maistuu aivan sairaan hyvältä? :) Sitä voisi syödä melkein miten paljon vaan, sitä ja ihan tavallista pullaa. Muusta ei ole niin väliä.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Karkkianalyysi
Ne CandyKing-laarista löytyvät minipääsiäismunat eivät ole hyviä! Täytteet on olleet aika äklöjä, tosi raskaita ja mausteisia. Oikeastaan vain yksi, maitosuklainen krispitäytteinen, on ollut laatuisa! Krääää-äääääh!! (Sukliksen raivonkarjaisu!) Mutta ei se oikeastaan haittaa, paljon muuta hyvää tässä on jo saatu niin, että masu on täynnä. :)
Olimme tänään Mäkkärillä syömässä, otin sellaisen New York Special-jutun.. kanapihvillä! Oli ihan herkkua, mutta niukasti oli kastiketta eli kastia. :( Mies valitti samaa! Minusta nuo Mäkin great tastes of America-jutut ovat vähän.. huijausta.. ne maistuvat kaikki melkein samalta! Mutta kinuskisundae oli namia, kuten aina. Mies otti semmoisen lakritsaflurryn jälkiruoksi, minä aina sanon että se muistuttaa ihan SINITARRAA! ;) Sinitarraa ei varmaan edes enää myydä - vai myydäänkö en ole ainakaan nähnyt - sillä minun lapsuudessa monet kiinnitti julisteita seinälle. Sellainen levy harmaansinistä juttua, siitä otettiin pieniä palasia, pyöriteltiin pallosiksi ja ne pallot liimasivat julisteet seinään. Mutta tahrivat seinän myös. Eikä kiinnitys ollut superpitävä.
Jos nyt vertailen tätä herkuttelua lääkkeettömään, niin onhan tämä ehkä vähän hillitympää ollut. En esim. vedä sämpylöitä vain vetämisen ilosta. Ja leivonnainen kiinnostaa enemmän kuin suklaan lappaaminen naamaan. Missään vaiheessa ei ole ollut oksettava olo, hyvä niin! [Vaikka onhan tässä tietty vielä aikaa...]
Olimme tänään Mäkkärillä syömässä, otin sellaisen New York Special-jutun.. kanapihvillä! Oli ihan herkkua, mutta niukasti oli kastiketta eli kastia. :( Mies valitti samaa! Minusta nuo Mäkin great tastes of America-jutut ovat vähän.. huijausta.. ne maistuvat kaikki melkein samalta! Mutta kinuskisundae oli namia, kuten aina. Mies otti semmoisen lakritsaflurryn jälkiruoksi, minä aina sanon että se muistuttaa ihan SINITARRAA! ;) Sinitarraa ei varmaan edes enää myydä - vai myydäänkö en ole ainakaan nähnyt - sillä minun lapsuudessa monet kiinnitti julisteita seinälle. Sellainen levy harmaansinistä juttua, siitä otettiin pieniä palasia, pyöriteltiin pallosiksi ja ne pallot liimasivat julisteet seinään. Mutta tahrivat seinän myös. Eikä kiinnitys ollut superpitävä.
Jos nyt vertailen tätä herkuttelua lääkkeettömään, niin onhan tämä ehkä vähän hillitympää ollut. En esim. vedä sämpylöitä vain vetämisen ilosta. Ja leivonnainen kiinnostaa enemmän kuin suklaan lappaaminen naamaan. Missään vaiheessa ei ole ollut oksettava olo, hyvä niin! [Vaikka onhan tässä tietty vielä aikaa...]
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Hapannaamasta ei kukaan tykkää!
Näin Äetmuori mulle sanoi aina kun käski olemaan pirteä ja iloinen ihmisten kanssa, siis semmoinen ihmisten onnellistuttaja - viis siitä miltä itsestä tuntui. Jotenkin haluan täsmentää asennettani hapannaamaan ja ilonaamaan.. Siis minä uskon ettei kukaan saa kostaa ulkopuolisille vaikka sitä, että on huono päivä. Ihmisille ei saa syyttä tiuskia eikä olla tyly. Mutta kukaan ei myöskään ole velvollinen olemaan kuin naantalin aurinko jos on p-ka päivä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää, mitään pelle hermannia ei tarvitse alkaa esittää. Näin ajattelen.
Miehen tuttu sai kenkää!
Nyt tuntuu taantuma ihan lähipiirissämmekin, miehen yksi opiskelututtava sai kenkää työpaikastaan. Eikä ole ainoa siinä firmassa. Ja onnettomalla tietysti melkoinen asuntolaina ja perhettäkin.. :( Juuri tänään katselin eduskunnan kyselytuntia, niin kuin aina teen.. jos siis vain voin.. ja olihan se uskomatonta tuubaa taas vaihteeksi. Kuinka ne ihmiset siellä oikeasti voi jankata eläkeiän nostamista, kun samaan aikaan ihan normaali-ikäistä väkeä irtisanotaan?? Nytkin tämä LAMA - sanotaan reilusti ja suoraan lama, eikä hyssytellä taantumia - tulee tukitoimista huolimatta ainakin sen 75 000 työpaikkaa viemään. Kyllä mä ymmärrän huoltosuhteen vinoutumat ja muut ja väestön ikääntymisen, mutta tiedän myös etten jaksa nyt eläkeiän nostosta syttyä kauheasti, kun samaan aikaan parhaassa työiässä oleviakin odottaa työttömyys.
Niin keitä ne ihmiset oikeastaan ON, jotka hallitus haluaa kiven kovaan pitää työelämässä yli 6-kymppisenä?? Missä ne ovat? Kun ei kolmikymppisetkään kelpaa. Kaverini Nokialla tosiaan kertoi siitäkin, että firma antaa niitä kultaisia [hehe no ei tietysti kultaisia isojen pomojen malliin] kädenpuristuksia 15 vuotta töissä olleille, siis usein kolmikymppisille, että vuoden palkka käteen jos lähdet pois.
Tässä yhtälössä jokin nyt mättää. Ettei vaan olisi tavoite leikata eläkkeitä. Kun yhä useampi taitaa viettää kuusikymppisyyden ajan kortistossa, niin johan tulee sitten eläkettä vähemmän maksettavaksi, kun se nykyisin kai lasketaan lähinnä jostain tienaamisen keskiarvosta tms.. Kortistossa vietetty aika kätevästi aina pienentää summaa.. tulee siis säästöä..
Muutenkin joskus säälin eläkeläisiä. Kun tuntuu kuin ruoan ja elämisen hinnat olisivat niin kauhean korkeita, niin mihin eläkkeet sitten mahtavat riittää? :( Tietenkään en nyt puhu jostain pankinjohtajista ja muista isoja eläkkeitä nauttivista, vaan niistä köyhimmistä.
Kyllä olisi taas kysyntää TosiSosi-puolueelle ja Suklikselle sen puheenjohtajana! TosiSosi on siis se mun haavepuolue.. Tosi Sosialismi tai Tosi Sosialistit voisi olla sen nimi. Olen siitä joskus ennenkin kirjoitellut. Mutta ei kai kukaan yksin voi oikein mitään. :( On vaan niin kurjaa kun on kuin olisi joku ryöstömeininki politiikassa. Ja aina ne heikoimmat tuntuu häviävän. Sitten jotkut isorikkaat ostelee ökylinnoja ja loistoautoja oikein monta kappaletta. Samaan aikaan joku köyhä mummeli miettii onko varaa ostaa viisi euroa maksava lääke apteekista! Ei kovin kiva vai mitä? Varsinkin kun se mummeli on saattanut koko elämänsä tehdä raskasta työtä, siis ihan fyysisesti raskasta, kun taas nuo ökyt vaan pörssissä pelmuavat.
Mitäs jos alettaisiin eläkesäästötalkoot eduskunnasta? ;) Kun eläkkeen saa kansanedustaja istuttuaan kaksi kautta - yhteensä huikeat 8 vuotta - niin mitäs jos nyt tehtäisiin niin, että sen ison jättieläkkeen saisi istuttuaan kolme tai neljä kautta? -Ai, eikö se sovi teille kansanedustajat.. ohhoh, olenpa yllättynyt..
1 kokonainen vuorokausi enää, mutta moottori on sammuksissa!
Suklis on siivonnut tuulispäänä! Enää sitten huomenna jäljellä loppurutistus. On ollut vähän vaikea siivota, kun nukuttaa niin paljon ja haukotella saa koko aika. :) Se lääke! No nyt sitten kumminkin on MÄSSY jo ovella, mutta moottori sisälläni on sammuksissa! Kunhan nyt edes viitsisin leipoa! Voi jee, en olisi uskonut että tällaista onkaan, siis tätä innottomuutta. En ole tällä viikolla edes kaupoissa ravannut. Huomenna on kai ihan pakko, koska kirjopyykin pesuaine on lopussa. Mun pitäisi pestä pyyhkeitä ja sitten punaista ja ruskeaa pyykkiä. Yksi mun pakkomielteistäni on nimittäin mahdollisimman tyhjä pyykkikori! Luin jostain että jopa alkoholin suurkuluttaja Matti Nykänen pystyy pitämään pyykkikorinsa tyhjänä, joten minusta meillä normaaleilla [eli norskeilla hirviökielellä] ei ole mitään tekosyytä pitää pyykkivuorta! :(
Varmasti leivon, mutta missä on se into, se pakko?? Enkä ole edes suoraan sanottuna muistanut ajatella ja hekumoida sillä tulevalla juhlahetkellä. On vähän kuin olisi puhti pois siinä mielessä. Eikä jaksa suunnitella ostoksia, siis mitä suklaapatukoita ja irtsarikarkkia ostan. On se toisaalta hyväkin, ettei ajatukset ole juuttuneet siihen kehään. Mutta on se surullistakin, jotenkin..
CandyKing-laari kuitenkin saa minusta ostajan lauantaina. :) Jostain syystä tykkään paljon irtokarkkitarjonnasta. Tykkään marmeladinamuista ja sitten niistä CK:ssä olevista suklaanamuistakin. Vaikka ne on usein vähän harmahtavia väriltään ja sillä lailla.. mutta ovat ne hyviä myös. Marmeladeista ne isot värilliset kuulat ovat suosikkejani ja sitten ne prinsessamarmeladit, jotka taas ovat pienempiä.
Ehkä pitää mennä huomenna K-kauppaan, koska siellä on sitä namia Pirkka-kääretorttua, johon ihastuin viime herkutteluissa.
Miehen tuttu sai kenkää!
Nyt tuntuu taantuma ihan lähipiirissämmekin, miehen yksi opiskelututtava sai kenkää työpaikastaan. Eikä ole ainoa siinä firmassa. Ja onnettomalla tietysti melkoinen asuntolaina ja perhettäkin.. :( Juuri tänään katselin eduskunnan kyselytuntia, niin kuin aina teen.. jos siis vain voin.. ja olihan se uskomatonta tuubaa taas vaihteeksi. Kuinka ne ihmiset siellä oikeasti voi jankata eläkeiän nostamista, kun samaan aikaan ihan normaali-ikäistä väkeä irtisanotaan?? Nytkin tämä LAMA - sanotaan reilusti ja suoraan lama, eikä hyssytellä taantumia - tulee tukitoimista huolimatta ainakin sen 75 000 työpaikkaa viemään. Kyllä mä ymmärrän huoltosuhteen vinoutumat ja muut ja väestön ikääntymisen, mutta tiedän myös etten jaksa nyt eläkeiän nostosta syttyä kauheasti, kun samaan aikaan parhaassa työiässä oleviakin odottaa työttömyys.
Niin keitä ne ihmiset oikeastaan ON, jotka hallitus haluaa kiven kovaan pitää työelämässä yli 6-kymppisenä?? Missä ne ovat? Kun ei kolmikymppisetkään kelpaa. Kaverini Nokialla tosiaan kertoi siitäkin, että firma antaa niitä kultaisia [hehe no ei tietysti kultaisia isojen pomojen malliin] kädenpuristuksia 15 vuotta töissä olleille, siis usein kolmikymppisille, että vuoden palkka käteen jos lähdet pois.
Tässä yhtälössä jokin nyt mättää. Ettei vaan olisi tavoite leikata eläkkeitä. Kun yhä useampi taitaa viettää kuusikymppisyyden ajan kortistossa, niin johan tulee sitten eläkettä vähemmän maksettavaksi, kun se nykyisin kai lasketaan lähinnä jostain tienaamisen keskiarvosta tms.. Kortistossa vietetty aika kätevästi aina pienentää summaa.. tulee siis säästöä..
Muutenkin joskus säälin eläkeläisiä. Kun tuntuu kuin ruoan ja elämisen hinnat olisivat niin kauhean korkeita, niin mihin eläkkeet sitten mahtavat riittää? :( Tietenkään en nyt puhu jostain pankinjohtajista ja muista isoja eläkkeitä nauttivista, vaan niistä köyhimmistä.
Kyllä olisi taas kysyntää TosiSosi-puolueelle ja Suklikselle sen puheenjohtajana! TosiSosi on siis se mun haavepuolue.. Tosi Sosialismi tai Tosi Sosialistit voisi olla sen nimi. Olen siitä joskus ennenkin kirjoitellut. Mutta ei kai kukaan yksin voi oikein mitään. :( On vaan niin kurjaa kun on kuin olisi joku ryöstömeininki politiikassa. Ja aina ne heikoimmat tuntuu häviävän. Sitten jotkut isorikkaat ostelee ökylinnoja ja loistoautoja oikein monta kappaletta. Samaan aikaan joku köyhä mummeli miettii onko varaa ostaa viisi euroa maksava lääke apteekista! Ei kovin kiva vai mitä? Varsinkin kun se mummeli on saattanut koko elämänsä tehdä raskasta työtä, siis ihan fyysisesti raskasta, kun taas nuo ökyt vaan pörssissä pelmuavat.
Mitäs jos alettaisiin eläkesäästötalkoot eduskunnasta? ;) Kun eläkkeen saa kansanedustaja istuttuaan kaksi kautta - yhteensä huikeat 8 vuotta - niin mitäs jos nyt tehtäisiin niin, että sen ison jättieläkkeen saisi istuttuaan kolme tai neljä kautta? -Ai, eikö se sovi teille kansanedustajat.. ohhoh, olenpa yllättynyt..
1 kokonainen vuorokausi enää, mutta moottori on sammuksissa!
Suklis on siivonnut tuulispäänä! Enää sitten huomenna jäljellä loppurutistus. On ollut vähän vaikea siivota, kun nukuttaa niin paljon ja haukotella saa koko aika. :) Se lääke! No nyt sitten kumminkin on MÄSSY jo ovella, mutta moottori sisälläni on sammuksissa! Kunhan nyt edes viitsisin leipoa! Voi jee, en olisi uskonut että tällaista onkaan, siis tätä innottomuutta. En ole tällä viikolla edes kaupoissa ravannut. Huomenna on kai ihan pakko, koska kirjopyykin pesuaine on lopussa. Mun pitäisi pestä pyyhkeitä ja sitten punaista ja ruskeaa pyykkiä. Yksi mun pakkomielteistäni on nimittäin mahdollisimman tyhjä pyykkikori! Luin jostain että jopa alkoholin suurkuluttaja Matti Nykänen pystyy pitämään pyykkikorinsa tyhjänä, joten minusta meillä normaaleilla [eli norskeilla hirviökielellä] ei ole mitään tekosyytä pitää pyykkivuorta! :(
Varmasti leivon, mutta missä on se into, se pakko?? Enkä ole edes suoraan sanottuna muistanut ajatella ja hekumoida sillä tulevalla juhlahetkellä. On vähän kuin olisi puhti pois siinä mielessä. Eikä jaksa suunnitella ostoksia, siis mitä suklaapatukoita ja irtsarikarkkia ostan. On se toisaalta hyväkin, ettei ajatukset ole juuttuneet siihen kehään. Mutta on se surullistakin, jotenkin..
CandyKing-laari kuitenkin saa minusta ostajan lauantaina. :) Jostain syystä tykkään paljon irtokarkkitarjonnasta. Tykkään marmeladinamuista ja sitten niistä CK:ssä olevista suklaanamuistakin. Vaikka ne on usein vähän harmahtavia väriltään ja sillä lailla.. mutta ovat ne hyviä myös. Marmeladeista ne isot värilliset kuulat ovat suosikkejani ja sitten ne prinsessamarmeladit, jotka taas ovat pienempiä.
Ehkä pitää mennä huomenna K-kauppaan, koska siellä on sitä namia Pirkka-kääretorttua, johon ihastuin viime herkutteluissa.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Juhlan kaipuu
Johtuuko aivolääkkeestä vai mistä lie, mutta olen alkanut ajatella ihan uusiakin juttuja. Nuo minun "MÄSSYni" nyt esimerkiksikin. Nehän eivät ole oikeastaan olleet sellaista hillitöntä ahmimista sitten itsenäisyyspäivän. Jotenkin minusta tuntuu kuin niistä saamani ilo olisikin ehkä kokonaisvaltaisempaa.. ei se vain herkuista tule. Siihen liittyy niin paljon muutakin. Sitä kun koti on kaunis ja puhdas [mä siivoan aina ennen herkkuja] ja usein laitan kauniin liinan pöydälle yms. Ei se ole vaan sellaista että alan ahtaa ja lappaa ympäristöstä välittämättä. Ehkä se MÄSSY on jotain juhlan kaipuuta myös. Halua kokea vähän arjesta poikkeava tunnelma. Ja onko se oikeastaan paha että siihen liittyy syöminen? Kaikki ihmiset oikeastaan syö juhlassa eri tavalla kuin arjessa. Ja on mukavaa touhuta, leipoa, laittaa. Onko se pelkästään negatiivinen juttu, oikeastaan?
Miksi oikeastaan pitäisi hävetä sitä, että tykkää leipoa ja myös syödä niitä itse tekemiään tuotoksia? Tämä on taas niin Äetmuoria, niin Äetmuoria että. Muorihan ei suostunut edes oman perheensä [meidän lasten ja Isukin] kanssa syömään. Häntä kai jotenkin hävetti syödä, olen näin sen ymmärtänyt. Sitten hän söi yksikseen yöllä karuja voileipiä, voikkareita joissa oli voita sentin kerros ja päällä jotain ihan älyttömän rasvaista leikkelettä. Tietyssä mielessä mun käytöksessä on samaa salailua. Mutta ehkä pitäisi muuttaa sitä, yrittää muuttaa sitä salailua. Mies esim. sanoo ettei hän tajua minun häpeääni, koska hänen mielestään en edes MÄSSYssä syö määrällisesti mitenkään paljon, vaikka se mun mielestä tuntuukin oikein valtavalta syöpöttelyltä. Mikä sitten mahtaa olla totuus, objektiivinen sellainen?
Voi kun ensimmäiseksi pääsisin eroon siitä ajatuksesta, että ihmiset aina [muka] valehtelevat mulle! He valehtelevat [muka]
- osoittaessaan myötätuntoa pieleen menneen t-elämävalmennuksen vuoksi
- sanoessaan että en mätä valtavia määriä naamaani herkkuhetkissä
- sanoessaan etten näytä lihavalta porsaalta
Rasittavaa! :( Vika voi tosiaan olla minussa. Mistä se epäluottamus tulee.
Alko Holi
Olen miettinyt omaa suhdetta alkoholiinkin. Nykyisin vältän sitä aika paljon. Yksi syy voi olla kun nykyisin saan krapulan TOSI helposti. Oikeastaan muutama lasillinen viiniä riittää. Vaikka kuinka laimennan sitä vedellä ja juon runsaasti vettä, niin silti seuraavana aamuna hinta lankeaa maksettavaksi, eikä se ole mun mielestä sen arvoista. Toinen juttu on sitten se, että vaikka esim. olenkin tavallaan ihmisarka.. vaikka salaan sen.. mutta olen silti, siis sosiaaliset tilanteet tuntuvat monesti tosi epämukavilta.. niin en pidä silti siitä millaiseksi alko mut tekee. Monen mielestä olen hauskempi pikku tuiterissa kuin selvänä [oikeasti uskomatonta!!], mutta itse en näe sitä niin.
Alko voi saada ihmisen avoimemmaksi, siis puhuu kaikkea sellaista mitä ei välttämättä ilman sitä puhuisi. Mulle siitä intiimiydestä tulee aina kova morkkis, kadun sitä säännöllisesti. Yleensä parin lasillisen jälkeen muutun tosi ihmisiä rakastavaksi ;) ja sellaiseksi nauravaiseksi ja avoimeksi, mutta en pidä siitä. Jotenkin on aina tuntunut kuin silloin antaisin ihmisille materiaalia mua vastaan. :( Hullu vainoharha taas! Mutta silti en pidä siitä.
Pari kertaa olen myös alkon avustuksella puhunut tosi pölhöjä juttuja [siis tyhmiä, ei mitenkään rumia tms. vaan ty-pe-ri-ä] ja ne kerrat on tuntuneet kuolettavan noloilta. En tajua miehen työkavereita jotka vielä keski-iän koittaessakin saattaa yrjötä jossain juhlassa ja pitää sitä vitsinä. Itse varmaan kuolisin häpeästä. Minusta yrjöäminen puolijulkisesti [vessassa, mutta niin että kaikki kuulee ja tietää] on suunnilleen yhtä noloa kuin ulostaminen julkisesti! :(
Mulla perhetaustassa on sellaista alkon väärinkäyttöäkin. Isukki joi ajoittain aika paljon. Ja Isukin veli myös. Ei se Isukilla ollut säännöllistä tai jokapäiväistä, mutta aika usein kuitenkin. Hän ei tosin muuttunut mitenkään epämiellyttäväksi humalassa, ei riitaisaksi vaan päinvastoin - vähän semmoiseksi kuin minäkin - mutta silti se joskus nolotti mua.. erityisesti sitten kun mies tuli kuvioihin ja tietysti hän tajusi missä mennään jossain vaiheessa. Mies kuitenkin oli aina tosi ymmärtäväinen jos Isukki esim. soitti maistissa meille tai muuten joskus jos oli humalassa. Mua se enemmänkin hävetti. Äetmuorista olen sanonut, että uskon hänen juovan aika paljonkin joskus. Ja hän teki sitä kyllä silloin kun olin teini. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joille alko ei aina sovi. Hänestä se teki/tekee joskus vähän aggressiivisen. Esim. mun teiniaikoina hän saattoi huudella väliin tosi loukkaavia kommentteja, jos puhuin jonkun kaverini kanssa puhelimessa. Tietty sitten kaverikin kuuli ne kommentit.
Sivuhuomautus
Miksi muuten me naiset pidämme itseämme niin hemmetin hyvinä ihmissuhteissa? Olen alkanut miettiä että tavallaan mies hoitaa jutut paljon mua paremmin. Itse pidän itseäni keittiöpsykologina ja fiksaajana, mutta mies hoitaa käytännön tasolla asiat järkevämmin. Rakastaa mua sellaisena kuin olen, eikä "pakota" puhumaan mun kipeistä lapsuusjutuista.. antaa puhua jos haluan, ei pakota, ei yllytä "keskusteluun" kuten jossain naistenlehtijutuissa varmaan kehotetaan.. Mies ei myöskään stressaannu ja ärry esim. Äetmuorin kummallisuuksista, hänestä ne vaan on parasta jättää omaan arvoonsa eikä miettiä niitä sen enempää. Itse etsin epätoivoisesti harmoniaa enkä löydä sitä ja ahdistun. Haluan kipeästi että kaikilla olisi hyvä, että kaikki olisi sovussa ja onnellisia enkä suostu tajuamaan, etten minä voi vaikuttaa joidenkin ihmisten onnellisuuteen, koska jotkut ihmiset ei välttämättä halua edes olla onnellisia, vaan ovat siihen liian katkeria. Yritän miellyttää kovasti, olla ystävällinen ja aurinkoinen ja sitten petyn kun saan esim. Äetmuorilta siitä huolimatta kurat niskaan. (Tästä muuten mun täytyy huomenna muistaa postata lisää - miellyttämisestä, naamiosta!) Mies taas on ihan kuin ELÄIN siinä mielessä, että hän vaan.. ON. Ei miellytä ketään, ei suututa ketään, kunhan elää vaan. Pääsisinpä itse joskus samaan.
3 kokonaista vuorokautta enää..
.. ja koittaa juhlahetki. :) Olen lueskellut paljon leivontablogeja, etsin niistä innoitusta. Tavallaan harmittaa kun tekisi mieli pääsiäisherkkuja jo maistella. :( Inhottaa, koska tiedän että pitäisi odottaa. Mutta toisaalta esim. Mignon-munat ovat NIIIN hyviä - tuntuisi surulliselta jos niitä saisi sitten vaan silloin pääsiäisviikonlopun herkuttelussa. Niitä on kaupassa niin harvoin. Olisikohan siinä tarpeeksi vahva tekosyy ostaa niitä jo nyt? :)
Miksi oikeastaan pitäisi hävetä sitä, että tykkää leipoa ja myös syödä niitä itse tekemiään tuotoksia? Tämä on taas niin Äetmuoria, niin Äetmuoria että. Muorihan ei suostunut edes oman perheensä [meidän lasten ja Isukin] kanssa syömään. Häntä kai jotenkin hävetti syödä, olen näin sen ymmärtänyt. Sitten hän söi yksikseen yöllä karuja voileipiä, voikkareita joissa oli voita sentin kerros ja päällä jotain ihan älyttömän rasvaista leikkelettä. Tietyssä mielessä mun käytöksessä on samaa salailua. Mutta ehkä pitäisi muuttaa sitä, yrittää muuttaa sitä salailua. Mies esim. sanoo ettei hän tajua minun häpeääni, koska hänen mielestään en edes MÄSSYssä syö määrällisesti mitenkään paljon, vaikka se mun mielestä tuntuukin oikein valtavalta syöpöttelyltä. Mikä sitten mahtaa olla totuus, objektiivinen sellainen?
Voi kun ensimmäiseksi pääsisin eroon siitä ajatuksesta, että ihmiset aina [muka] valehtelevat mulle! He valehtelevat [muka]
- osoittaessaan myötätuntoa pieleen menneen t-elämävalmennuksen vuoksi
- sanoessaan että en mätä valtavia määriä naamaani herkkuhetkissä
- sanoessaan etten näytä lihavalta porsaalta
Rasittavaa! :( Vika voi tosiaan olla minussa. Mistä se epäluottamus tulee.
Alko Holi
Olen miettinyt omaa suhdetta alkoholiinkin. Nykyisin vältän sitä aika paljon. Yksi syy voi olla kun nykyisin saan krapulan TOSI helposti. Oikeastaan muutama lasillinen viiniä riittää. Vaikka kuinka laimennan sitä vedellä ja juon runsaasti vettä, niin silti seuraavana aamuna hinta lankeaa maksettavaksi, eikä se ole mun mielestä sen arvoista. Toinen juttu on sitten se, että vaikka esim. olenkin tavallaan ihmisarka.. vaikka salaan sen.. mutta olen silti, siis sosiaaliset tilanteet tuntuvat monesti tosi epämukavilta.. niin en pidä silti siitä millaiseksi alko mut tekee. Monen mielestä olen hauskempi pikku tuiterissa kuin selvänä [oikeasti uskomatonta!!], mutta itse en näe sitä niin.
Alko voi saada ihmisen avoimemmaksi, siis puhuu kaikkea sellaista mitä ei välttämättä ilman sitä puhuisi. Mulle siitä intiimiydestä tulee aina kova morkkis, kadun sitä säännöllisesti. Yleensä parin lasillisen jälkeen muutun tosi ihmisiä rakastavaksi ;) ja sellaiseksi nauravaiseksi ja avoimeksi, mutta en pidä siitä. Jotenkin on aina tuntunut kuin silloin antaisin ihmisille materiaalia mua vastaan. :( Hullu vainoharha taas! Mutta silti en pidä siitä.
Pari kertaa olen myös alkon avustuksella puhunut tosi pölhöjä juttuja [siis tyhmiä, ei mitenkään rumia tms. vaan ty-pe-ri-ä] ja ne kerrat on tuntuneet kuolettavan noloilta. En tajua miehen työkavereita jotka vielä keski-iän koittaessakin saattaa yrjötä jossain juhlassa ja pitää sitä vitsinä. Itse varmaan kuolisin häpeästä. Minusta yrjöäminen puolijulkisesti [vessassa, mutta niin että kaikki kuulee ja tietää] on suunnilleen yhtä noloa kuin ulostaminen julkisesti! :(
Mulla perhetaustassa on sellaista alkon väärinkäyttöäkin. Isukki joi ajoittain aika paljon. Ja Isukin veli myös. Ei se Isukilla ollut säännöllistä tai jokapäiväistä, mutta aika usein kuitenkin. Hän ei tosin muuttunut mitenkään epämiellyttäväksi humalassa, ei riitaisaksi vaan päinvastoin - vähän semmoiseksi kuin minäkin - mutta silti se joskus nolotti mua.. erityisesti sitten kun mies tuli kuvioihin ja tietysti hän tajusi missä mennään jossain vaiheessa. Mies kuitenkin oli aina tosi ymmärtäväinen jos Isukki esim. soitti maistissa meille tai muuten joskus jos oli humalassa. Mua se enemmänkin hävetti. Äetmuorista olen sanonut, että uskon hänen juovan aika paljonkin joskus. Ja hän teki sitä kyllä silloin kun olin teini. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joille alko ei aina sovi. Hänestä se teki/tekee joskus vähän aggressiivisen. Esim. mun teiniaikoina hän saattoi huudella väliin tosi loukkaavia kommentteja, jos puhuin jonkun kaverini kanssa puhelimessa. Tietty sitten kaverikin kuuli ne kommentit.
Sivuhuomautus
Miksi muuten me naiset pidämme itseämme niin hemmetin hyvinä ihmissuhteissa? Olen alkanut miettiä että tavallaan mies hoitaa jutut paljon mua paremmin. Itse pidän itseäni keittiöpsykologina ja fiksaajana, mutta mies hoitaa käytännön tasolla asiat järkevämmin. Rakastaa mua sellaisena kuin olen, eikä "pakota" puhumaan mun kipeistä lapsuusjutuista.. antaa puhua jos haluan, ei pakota, ei yllytä "keskusteluun" kuten jossain naistenlehtijutuissa varmaan kehotetaan.. Mies ei myöskään stressaannu ja ärry esim. Äetmuorin kummallisuuksista, hänestä ne vaan on parasta jättää omaan arvoonsa eikä miettiä niitä sen enempää. Itse etsin epätoivoisesti harmoniaa enkä löydä sitä ja ahdistun. Haluan kipeästi että kaikilla olisi hyvä, että kaikki olisi sovussa ja onnellisia enkä suostu tajuamaan, etten minä voi vaikuttaa joidenkin ihmisten onnellisuuteen, koska jotkut ihmiset ei välttämättä halua edes olla onnellisia, vaan ovat siihen liian katkeria. Yritän miellyttää kovasti, olla ystävällinen ja aurinkoinen ja sitten petyn kun saan esim. Äetmuorilta siitä huolimatta kurat niskaan. (Tästä muuten mun täytyy huomenna muistaa postata lisää - miellyttämisestä, naamiosta!) Mies taas on ihan kuin ELÄIN siinä mielessä, että hän vaan.. ON. Ei miellytä ketään, ei suututa ketään, kunhan elää vaan. Pääsisinpä itse joskus samaan.
3 kokonaista vuorokautta enää..
.. ja koittaa juhlahetki. :) Olen lueskellut paljon leivontablogeja, etsin niistä innoitusta. Tavallaan harmittaa kun tekisi mieli pääsiäisherkkuja jo maistella. :( Inhottaa, koska tiedän että pitäisi odottaa. Mutta toisaalta esim. Mignon-munat ovat NIIIN hyviä - tuntuisi surulliselta jos niitä saisi sitten vaan silloin pääsiäisviikonlopun herkuttelussa. Niitä on kaupassa niin harvoin. Olisikohan siinä tarpeeksi vahva tekosyy ostaa niitä jo nyt? :)
perjantai 21. marraskuuta 2008
Seksistä ja suklaasta
En aio pitää mitään paljastusblogia, mutta kerron yhden jutun, jonka uskon olevan aika yleinen naisten keskuudessa. Minä nimittäin saan suuremman nautinnon suklaasta ja MÄSSYstä kuin seksuaalielämästä. Onkos kauhea tunnustus? "Vika" ei ole miehessä eikä kai itsessänikään. Pystyn saavuttamaan 'huipun' [KORNIA!!!], mutta minulla ei aina ole siihen tarvetta. Oikeastaan se tarve on hyvin harvinainen. Pystyn itsekin siihen vastaamaan.. ;)
Meidän aikamme on sellainen, että seksi on kaikki kaikessa. Nykyisin ei voi enää puhua oikeudesta nauttia, taitaa pikemminkin olla velvollisuus nauttia. Mutta minä en ole kovin 'seksuaalinen' ihminen! Kaikki eivät ole. Minusta meidän suhteemme miehen kanssa ei ole sellainen, että se perustuisi seksille. Seksi on mukana, mutta se ei ole se tärkein. Meillä on molemmilla aika paljon muitakin kiinnostuksen kohteita. Anonyyminä voin paljastaa, että meillä seksiä on ehkä noin kerran viikossa. Mutta toisaalta se ei ole niin, että joka maanantai.. vaan saattaa olla, että jonain viikkona on useamman kerran, sitten saattaa olla että on parin viikon paussi ilman mitään. Minusta sekin on aika luonnollista.
Yksi ystäväni sanoi että hän ei "anna" [typerä sana oikeastaan, ystävä ei sitä käyttänyt, minä nyt vaan tässä koen sen sopivaksi] miehelleen, ellei mies järjestä kauheita lämmittelyjä etukäteen ja joka seksikerran pitäisi olla kuin joku romanttisen romaanin RRRRakastelu. Minä en ole sellainen. Minusta tuntuu ettei suomalaisten avioliitoista olisi MITÄÄN pian jäljellä, jos kaikki odottaisivat AINA jotain superluksusviettelyitä. Arki kuitenkin on arkea! Meille seksiin liittyy myös paljon sellaista huumoria. Noloa ja hassua ja lapsekastakin. Omia sanoja, omia termejä. Roisia pilailuakin. Yksi juttu mitä kauhean nuoret ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi tai hyväksyneeksi on se, että seksikin muuttaa muotoaan ihmissuhteessa. Se ei pysy sellaisena kuin alussa, ihan niin kuin mikään muukaan ei pysy. Kaikki, ihan kaikki, elää muutosta suhteessa. Jos et pysty sitä hyväksymään, niin älä ala suhteeseen!
No kumminkin. Mulle nyt vaan MÄSSY on takuuvarma nautinto. Ja yksityinen. Ja siihen liittyy juhlan tuntu. Kun on koti siivottu sitä varten ja kaikkea. MÄSSYn aikana harvemmin harrastamme seksiä, koska minusta MÄSSY on nautintona niin suuri, ettei sitä pidä mennä 'sotkemaan' millään muulla.
Oikeastaan mua on aina kiinnostaneet tietyt sellaiset elämänmuodot, joissa asketismi on tärkeässä osassa. Esim. joissain idän uskonnoissa sellaista on. Buddhalaisillakin on luostarinsa ja omat perinteensä. Nykyaikana ei suostuta uskomaan, että joku ihminen edes voisi elää ilman seksiä. Vaikka sellaisia ihmisiä on ollut kautta aikojen ja jotkut ovat eläneet onnellisen elämän.
Enpä kauppahan kerinnyt..
En mennyt kauppaan tänään, mutta huomenna on luultavasti pakko. Mies tarvitsee leipää, sitä ei ole yhtään kaapissa, eikä hälle maistu mun suosimani Uotilan maalaisruislimppu (joka muuten myös alkaapi olla lopussa..). Kauraihmettä ostettiin viimeksi, sen pitäisi alentaa kolesteroliakin! Sopii miehelle, jolla on ollut siinä vähän ongelmia. :( Pelkään vaan vähän mennä kauppaan, kun aina kumminkin sorrun ostamaan/hamstraamaan jotain.. MÄSSYä varten. :( Lidlissä olisi kiva käydä marsipaaniostoksilla, mutta jos käyn, niin se jää lauantaille. Huomenna en lähde kirkonkylää kauemmas kaupoille.
1 kokonainen vuorokausi -
MÄSSYyn! :) On nimittäin ollut jo perjantai puolen tunnin ajan. Lauantaina teen ostoksia MÄSSYä varten - ja huomenna kai myös, pahaa pelkään mä! - ja leivon. Aika vahvasti tuntuu että on baileyskakku tulossa. Muutun suklaahirviöksi lauantain ja sunden vastaisena yönä, 00:00, se on jo PERINNE!
Meidän aikamme on sellainen, että seksi on kaikki kaikessa. Nykyisin ei voi enää puhua oikeudesta nauttia, taitaa pikemminkin olla velvollisuus nauttia. Mutta minä en ole kovin 'seksuaalinen' ihminen! Kaikki eivät ole. Minusta meidän suhteemme miehen kanssa ei ole sellainen, että se perustuisi seksille. Seksi on mukana, mutta se ei ole se tärkein. Meillä on molemmilla aika paljon muitakin kiinnostuksen kohteita. Anonyyminä voin paljastaa, että meillä seksiä on ehkä noin kerran viikossa. Mutta toisaalta se ei ole niin, että joka maanantai.. vaan saattaa olla, että jonain viikkona on useamman kerran, sitten saattaa olla että on parin viikon paussi ilman mitään. Minusta sekin on aika luonnollista.
Yksi ystäväni sanoi että hän ei "anna" [typerä sana oikeastaan, ystävä ei sitä käyttänyt, minä nyt vaan tässä koen sen sopivaksi] miehelleen, ellei mies järjestä kauheita lämmittelyjä etukäteen ja joka seksikerran pitäisi olla kuin joku romanttisen romaanin RRRRakastelu. Minä en ole sellainen. Minusta tuntuu ettei suomalaisten avioliitoista olisi MITÄÄN pian jäljellä, jos kaikki odottaisivat AINA jotain superluksusviettelyitä. Arki kuitenkin on arkea! Meille seksiin liittyy myös paljon sellaista huumoria. Noloa ja hassua ja lapsekastakin. Omia sanoja, omia termejä. Roisia pilailuakin. Yksi juttu mitä kauhean nuoret ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi tai hyväksyneeksi on se, että seksikin muuttaa muotoaan ihmissuhteessa. Se ei pysy sellaisena kuin alussa, ihan niin kuin mikään muukaan ei pysy. Kaikki, ihan kaikki, elää muutosta suhteessa. Jos et pysty sitä hyväksymään, niin älä ala suhteeseen!
No kumminkin. Mulle nyt vaan MÄSSY on takuuvarma nautinto. Ja yksityinen. Ja siihen liittyy juhlan tuntu. Kun on koti siivottu sitä varten ja kaikkea. MÄSSYn aikana harvemmin harrastamme seksiä, koska minusta MÄSSY on nautintona niin suuri, ettei sitä pidä mennä 'sotkemaan' millään muulla.
Oikeastaan mua on aina kiinnostaneet tietyt sellaiset elämänmuodot, joissa asketismi on tärkeässä osassa. Esim. joissain idän uskonnoissa sellaista on. Buddhalaisillakin on luostarinsa ja omat perinteensä. Nykyaikana ei suostuta uskomaan, että joku ihminen edes voisi elää ilman seksiä. Vaikka sellaisia ihmisiä on ollut kautta aikojen ja jotkut ovat eläneet onnellisen elämän.
Enpä kauppahan kerinnyt..
En mennyt kauppaan tänään, mutta huomenna on luultavasti pakko. Mies tarvitsee leipää, sitä ei ole yhtään kaapissa, eikä hälle maistu mun suosimani Uotilan maalaisruislimppu (joka muuten myös alkaapi olla lopussa..). Kauraihmettä ostettiin viimeksi, sen pitäisi alentaa kolesteroliakin! Sopii miehelle, jolla on ollut siinä vähän ongelmia. :( Pelkään vaan vähän mennä kauppaan, kun aina kumminkin sorrun ostamaan/hamstraamaan jotain.. MÄSSYä varten. :( Lidlissä olisi kiva käydä marsipaaniostoksilla, mutta jos käyn, niin se jää lauantaille. Huomenna en lähde kirkonkylää kauemmas kaupoille.
1 kokonainen vuorokausi -
MÄSSYyn! :) On nimittäin ollut jo perjantai puolen tunnin ajan. Lauantaina teen ostoksia MÄSSYä varten - ja huomenna kai myös, pahaa pelkään mä! - ja leivon. Aika vahvasti tuntuu että on baileyskakku tulossa. Muutun suklaahirviöksi lauantain ja sunden vastaisena yönä, 00:00, se on jo PERINNE!
lauantai 8. marraskuuta 2008
Rommirusina - never again
Rommirusinajuustokakku ei ole hyvää. Vika ei todellakaan ole ohjeessa, vika on siinä etten minä pidä rusinoista. En ainakaan niin paljon kuin tuo kakku edellyttää. Pohjani onnistui kyllä hyvin, oli sopivan kaakaoinen ja pehmeä kakkupohja, mutta täyte on "sitä ihtiään".
Muutenkin alkaa joskus koko kakkujen leipominen arveluttaa. Kun suurimman nautinnon [=nautilus minun kielelläni] saan kuitenkin PULLASTA. Korvapuusteista, rahkapullista, vaniljakierteistä. Ja joku hedelmäinen tai marjainen juustokakku on parempaa kuin nuo perin raskaat alkoholiviritykset.
Suklaasta olen havainnut seuraavaa: saan nautiluksen suurimman ihan tavallisista levyistä. Eli esim. Fazerin keksicrisp.. tai nyt tuo piparkakkusuklaa, joka on oikeasti hiuksia nostattavan hyvää! Jätän suosiolla konvehdit juhlaan. Enhän nytkään ole siihen Milkaan koskenut.
Ehkä minun pitäisi kakkujen asemasta keskittyä hiomaan pullaleipurin taitoni täydellisyyteen. Korvapuustit ovat aika hyvin hallinnassa jo, ja vaniljakierteet, mutta kunnon rahkapiirakkaa voisin vielä yrittää täydellistää. Nykyisellään siinä on ongelmana se, että kun teen niitä pikku piiraita, niin lasilla painamani syvennys pullassa jää kovin matalaksi, eli rahkaa on liian niukasti makuuni. Pitäisi vain litsata paremmin. Pidän sellaisesta, että rahkaa on KUNNOLLA. Utelin eilenkin kaupan leipuripisteestä, että onko heidän rahkapullapiiraissaan liivatetta. En udellut siksi, että kuuluisin kasvissyöjiin, jotka kammoavaa liivaa, vaan kun halusin vain tietää miten kaupan piiraisiin syntyy se ihana kiiltävä pinnoite. Liivatetta on, sanoi kaupan tyttö. Hyvä tietää omia leipomuksia ajatellen.
Jos vielä jotain juustokakkua väsään, niin siinä pitää olla marjaa tai hedelmää. Viinakset pois. ;) Tehdäänkin sellainen kakku, jota Johannes Virolainenkin olisi voinut syödä. Tai joku viinaa kammoava lestaaadiolainen.
Lestadiuksen lapset tarkkailussa
Miehen työkavereista kaksi on muuten Laestadiuksen oppeja seuraavia. Eli siis lessuja, lestiksiä - lestadiolaisia. Käsittääkseni ovat vanhoillislestadiolaisia. Tuo lestadioliike on jakautunut aika moneen eri alalahkoon, on esikoisia ja on vanhoillisia ja on leeviläisiä ja mitä niitä kaikkia on. Miehen työkaverit ovat vielä kumpikin pari vuotta alle tai vuosi päälle 30, mutta toisella on jo neljä lasta ja toisella kuusi. Onneksi heillä on hyvät palkat.
Miehen työkaveriuskovat ovat sellaisia, että he osallistuvat aina työkaverein rientoihin niin, että esim. pikkujoulussa syövät jouluruuan ja sitten poistuvat, kun juominen alkaa.
Itse en haluaisi olla lestadiolainen [mitä ihmettä he siellä muutenkaan meistä ajattelisivat, kun ei meillä ole lapsia, ei yhden yhtä!], koska minusta se on liian rajoittavaa ja synkkää puuhaa. Mutta jotenkin on hyvä asia, että nämä miehen työkaverit ainakin ovat PERHEKESKEISIÄ arvoiltaan. Isät ei huitele missä sattuu "harrastamassa", vaan ovat kotona, tekevät kotihommia ja ovat lasten kanssa. Joskus minusta tuntuu kuin me valtaväestöön kuuluvat olisimme passanneet poikamme niin piloille ja saaneet tytöt haaveilemaan niin kummia, ettei sitten perhe-elämästä tule mitään. Äidin passaamat pojat eivät miehinä tajua sitä, ettei naista saa jättää yksin lasten ja kotitöiden taakan alle eikä kotoa paeta, jos siellä ei aina ole jänskää. Saippuaoopperain kasvattamat tytöt eivät naisina tajua sitä, ettei arki ole mitään kauniita ja rohkeita, eikä se mies jaksa aina olla joku romanssisankari. Ja sitten tuleekin jo e r o ! ! ! !
Muutenkin alkaa joskus koko kakkujen leipominen arveluttaa. Kun suurimman nautinnon [=nautilus minun kielelläni] saan kuitenkin PULLASTA. Korvapuusteista, rahkapullista, vaniljakierteistä. Ja joku hedelmäinen tai marjainen juustokakku on parempaa kuin nuo perin raskaat alkoholiviritykset.
Suklaasta olen havainnut seuraavaa: saan nautiluksen suurimman ihan tavallisista levyistä. Eli esim. Fazerin keksicrisp.. tai nyt tuo piparkakkusuklaa, joka on oikeasti hiuksia nostattavan hyvää! Jätän suosiolla konvehdit juhlaan. Enhän nytkään ole siihen Milkaan koskenut.
Ehkä minun pitäisi kakkujen asemasta keskittyä hiomaan pullaleipurin taitoni täydellisyyteen. Korvapuustit ovat aika hyvin hallinnassa jo, ja vaniljakierteet, mutta kunnon rahkapiirakkaa voisin vielä yrittää täydellistää. Nykyisellään siinä on ongelmana se, että kun teen niitä pikku piiraita, niin lasilla painamani syvennys pullassa jää kovin matalaksi, eli rahkaa on liian niukasti makuuni. Pitäisi vain litsata paremmin. Pidän sellaisesta, että rahkaa on KUNNOLLA. Utelin eilenkin kaupan leipuripisteestä, että onko heidän rahkapullapiiraissaan liivatetta. En udellut siksi, että kuuluisin kasvissyöjiin, jotka kammoavaa liivaa, vaan kun halusin vain tietää miten kaupan piiraisiin syntyy se ihana kiiltävä pinnoite. Liivatetta on, sanoi kaupan tyttö. Hyvä tietää omia leipomuksia ajatellen.
Jos vielä jotain juustokakkua väsään, niin siinä pitää olla marjaa tai hedelmää. Viinakset pois. ;) Tehdäänkin sellainen kakku, jota Johannes Virolainenkin olisi voinut syödä. Tai joku viinaa kammoava lestaaadiolainen.
Lestadiuksen lapset tarkkailussa
Miehen työkavereista kaksi on muuten Laestadiuksen oppeja seuraavia. Eli siis lessuja, lestiksiä - lestadiolaisia. Käsittääkseni ovat vanhoillislestadiolaisia. Tuo lestadioliike on jakautunut aika moneen eri alalahkoon, on esikoisia ja on vanhoillisia ja on leeviläisiä ja mitä niitä kaikkia on. Miehen työkaverit ovat vielä kumpikin pari vuotta alle tai vuosi päälle 30, mutta toisella on jo neljä lasta ja toisella kuusi. Onneksi heillä on hyvät palkat.
Miehen työkaveriuskovat ovat sellaisia, että he osallistuvat aina työkaverein rientoihin niin, että esim. pikkujoulussa syövät jouluruuan ja sitten poistuvat, kun juominen alkaa.
Itse en haluaisi olla lestadiolainen [mitä ihmettä he siellä muutenkaan meistä ajattelisivat, kun ei meillä ole lapsia, ei yhden yhtä!], koska minusta se on liian rajoittavaa ja synkkää puuhaa. Mutta jotenkin on hyvä asia, että nämä miehen työkaverit ainakin ovat PERHEKESKEISIÄ arvoiltaan. Isät ei huitele missä sattuu "harrastamassa", vaan ovat kotona, tekevät kotihommia ja ovat lasten kanssa. Joskus minusta tuntuu kuin me valtaväestöön kuuluvat olisimme passanneet poikamme niin piloille ja saaneet tytöt haaveilemaan niin kummia, ettei sitten perhe-elämästä tule mitään. Äidin passaamat pojat eivät miehinä tajua sitä, ettei naista saa jättää yksin lasten ja kotitöiden taakan alle eikä kotoa paeta, jos siellä ei aina ole jänskää. Saippuaoopperain kasvattamat tytöt eivät naisina tajua sitä, ettei arki ole mitään kauniita ja rohkeita, eikä se mies jaksa aina olla joku romanssisankari. Ja sitten tuleekin jo e r o ! ! ! !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)