Ei nykyaika perversiota keksinyt

Luin juuri erästä kirjaa, jossa oli todella kummallinen juttu. Nuori tyttö oli mennyt Ruotsiin ja siellä ruotsalaisperheessä oli tapa, että perheen vammainen poika [33 v.] sai kylpeä yhdessä perheenjäsenten kanssa! Siis ammeessa ihan! Kylläpä tuntuu kummalliselta. Sitten tuo tavallaan au pairin ja vaihto-opiskelijan välimuototyttö joutui myös ottamaan erikoisen 'kylpykaverin', eli siis tämän miehen. Myöhemmin näissä muistelmissaan tyttö sanoo että se tuntui hänestä epämukavalta ja oli yksi syy siihen, että hän vaihtoikin kortteeria. Kuka voi häntä siitä syyttää! Vaikka tietysti se mies oli ihan 'viaton', tavallaan ihan lapsen tasolla. Mutta SILTI!

Mitähän lehdet kirjoittaisi jos tuollainen juttu sattuisi NYT? Joku 15-16-kesäinen immyt pistettäisiin nakuna ammeeseen 33-vuotiaan miehen kanssa, vaikka vammaisenkin.

Joskus joillakin ihmisillä on ajatus, että nykyaika on erityisen paha ja kieroutunut, mutta oikeastaan sellaista on ollut aina. Eikä aina edes 'pahaa' tai 'kieroutunutta', vaan ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset ovat haavoittaneet toisiaan. Joku juttu, toiselle ihan sopivalta tuntuva, voi traumatisoida jonkun muun. Pitää olla herkkyyttä.

Muistan itse kuinka olin tuon ikäisenä [n. 15 v.] aika kauhuissani kun jouduin tilanteeseen, jossa olin paljon mua vanhempien ihmisten kanssa yksissä ja sitten yksi nainen siellä sanoi, että 'eihän me tietenkään tarvita eri pukuhuoneita miehille ja naisille'. Olisi tehnyt mieli kiljaista, että totta h-vetissä me tarvitaan, mutta Zuklis-neitonen oli niin kaino ja vieno siihen aikaan, että oli vaiti vaan. Ja meni komeronkokoiseen veskiin vaihtamaan vaatteet. ;) Tavallaan vähän hassua miten jotkut 40-50 v. ihmiset, jotka itse on menettäneet kaiken ujoutensa, eivät suostu tajuamaan että jotkut teinit voivat olla epävarmoja vartalostaan. Itse olen ollut aina.

En vieläkään kuulu niihin naisiin, jotka saunoisivat mielellään ystäviensä kanssa. Minulle olisi ihan vieras ajatus saunoa hyvin vuoksi kaverin kanssa. Uimahallissa pystyn, mutta se johtuu muiden ihmisten vieraudesta. Riippumatta siitä mitä ihmiset sanoo, niin kyllä suuri osa kuitenkin vertailee.. katselee, vaikka sitten salaa. Huomioi ainakin, kun eihän silmiään kiinnikään voi pitää! Ja mulle se on kauhistus. Olisi aika mahdoton ajatus mulle ottaa kylpykaveriksi joku mies, vaikka olisi vain 5-vuotiaan tasolla. SILTI. No way.

Olen alkanut ymmärtää sen miksi miehet pitävät niin paljon nuorista tytöistä. Koska nuori tyttö ei sano vastaan, nuori tyttö ei usein uskalla pitää puoliaan tai ei osaa. On vaikeaa sanoa itseä paljon vanhemmalle ihmiselle, että nyt äijä ruotuun! Jos esim. 38-vuotias mies alkaa seurustella 35-vuotiaan naisen kanssa, niin se nainen ei kakkoseksi jää elämänkokemuksessa, se nainenkin on luultavasti oppinut matkan varrella oman tahtonsa ja miten sitä tuoda esiin. Mutta kuvitellaan sama 38-vuotias vaikka 19-vuotiaan tytön kanssa. Ellei kyseessä nyt ole ihan poikkeus, niin se 19-vuotias on luultavasti aika mykkänä sen vanhemman, kokeneemman ihmisen edessä.

Aikuistuminen on oikeasti p r o s e s s i . Lain edessä saa 18-vuotias ostaa mietoja juomia, 20-vuotias jo väkeviä. 18-vuotias saa äänestää ja ajaa autoa. Mutta 18-vuotias ei välttämättä osaa pitää puoliaan. 18-vuotias on suojaton. Ainakin itse olin.

Tuollainen 18-vuotias ei ole kokenut useinkaan paljoa pahaa ihmissuhteissa. Silloin ei epäile, uskoo sokeasti vaan. Ja se on tietysti kivaa sille toiselle osapuolelle.

Itseä harmittaa joskus sekin, kun nuorena ja hölmönä annoin painostaa itseni seksiin ilman kondomia. Se nyt ainakin oli älytöntä. Toisaalta mietin miksi jotkut miehet tekevät niin, painostavat, jopa tekevät todella sikamaisen jutun, eli ottavat kumin pois kesken seksin [ilman että sitä huomaa].

Sitten joskus olen antanut painostaa itseni syömään tai juomaan juttuja, joista en pidä. Sekin harmittaa nyt. Etten pystynyt sanomaan ei. Ja kaikkein NOLOINTA on tunnustaa, ettei ole kuin reilu vuosi siitä, kun viimeksi annoin painostaa itseni juomaan yli oman määräni alkoholia. Ei paljon - en ollut 'humalassa', ei ollut krapula - mutta kuitenkin enemmän kuin olisin tahtonut juoda. Milloin oikein lopetan tämän nössöttelyn ja otan kaikissa asioissa päätäntävallan... siis asioissa, jotka koskevat vain minua!

5 kokonaista vuorokautta enää - -

- - ja mässäilen. ;) Enää ja vielä on niitä sanoja, jotka joko vetää naaman iloiseksi tai surulliseksi. Enää on iloinen sana, vielä on surullinen. ;) Mulla on sellainen vahvistuva tunne, että menen Lidliin sukulaatiostoksille. Sen vain jotenkin tuntee.

Vartalo

Kuka senkin sanoi, että vartalon on oltava poikamainen ja kova? Minä en muista, kukaan ei kai varsinaisesti sanonut niin - Äetmuori jankkasi vain sitä että on oltava HOIKKA - mutta siihenhän se johtaa, hoikkuuden ihannointi, poikamaisuuteen ja kovuuteen. Vaatteet ei istu hyvin, jos on muotoja, rinnat ja lantio pitää olla minimissään. Kuin lapsella. Siksikö muuten Muori aina ilmaisi vihaa ja halveksuntaa, jos Siukku tai minä lihoimme - hän halusi/haluaa nähdä meidät aina LAPSINA? Tai ainakin mut, nuorimmaisensa.

Eniten hyväksyntää saan Muorilta silloin kun käyttäydyn lapsekkaasti. Hän ei siedä ajatusta Sukliksesta Aikuisena Naisena. Joskus mietin mitä hän tuumaisi tästä blogista. Varmaan säntäisi kommenttiosastoon [jos siis osaisi käyttää tietokonetta, mitä hän ei osaa] ja sanoisi että kuulkaas älkää te uskoko noita hulluja juttuja, mikään ei ole totta, Suklis on HULLU!! Ja valehtelija kaupan päälle.

Tajusin tänään yhden toisenkin yksinkertaisen jutun. Se miksi olen niin arka ja pelokas ihmissuhteissa [en uskalla oikein ehdottaa tapaamisia, pelkään olevani kummallinen/tyhmä ihmisten seurassa] johtuu siitä, että siihen mut on sanallisesti opetettu. Joku toinen voisi ajatella että no voi jee, onpas simppeli 'totuus' oivallettavaksi. Mutta en aiemmin muistellut lapsuuteni palautteita.. En oikeastaan KOSKAAN saanut sellaista palautetta Muorilta [Isukki ei edes kunnolla ollut mukana perhe-elämässä joten se HÄNESTÄ], että olisin puhunut hyvin seurassa tai ollut hyväksytty. Siksi kai sitten 'kutistuin', muutuin hiljaiseksi, punnitsin joka sanaani ennen kuin sanoin sen ja mieluiten olin aina hiljaa. Etten tekisi 'virheitä' - siis virheitä Muorin mielestä.

Mutta mitäs jos Muori olikin väärässä? Entä jos EN ollut yhtään omituinen tai tyhmä, vaan ihan normaali? Entäs jos hänellä oli vain se yksi kriteeri - omansa - minkä mukaan arvostella ihmisten puheita ja mielipiteitä?? Ja kaikki siitä poikkeava on outoa tai tyhmää? Niinhän Muori ajattelee KAIKESTA yhä. Jos on eri mieltä kuin hän, niin on hullu/tyhmä/outo! Se koskee muitakin kuin minua, se ulottuu ihan kaikkiin ihmisiin hänen tapauksessaan!

Kai sitten omaksuin Muorin näkemyksen ihannevartalostakin. Ja olemalla siro saa ainakin jotain positiivista huomiota. Kaikki ihmettelee, kuinka voit pysyä solakkana ja niin edelleen. Vaikken minä edes ole mikään solakka, en TODELLAKAAN. Hierojani niin sanoo ja jotkut harrastuskaverit. Mutta ei se ole totta. Itse näen itseni pulleuteen taipuvana normaalina naaraana. Se on ihan sama onko vaatekoko 34 tai 36, silti näen sellaisena itseni. Pursuilevana. Liiallisena. On kuin jossain olisi rajat, piirretty katkoviiva jonka sisälle minun pitäisi mahtua, mutta en koe mahtuvani. Fyysisesti voin mahtua, mutta henkisesti EN. Voin olla normaali kropaltani, mutta henkisesti olen kai aika paljon rajojen ulkopuolella, toisin sanoen outo ja sopimaton.

Jos pidän itseni kurissa fyysisesti, niin ehkä se tarkoittaa että olen henkisestiKIN normaali? No, en tiedä.. Joskus mun on kyllä vaikeaa muistaa syödä, siis ihan RUOKAA, lähinnä himoni kohdistuvat mässyttelyihin. Mässy vaatii vastapainokseen paastoa ja kuria, koska muuten se ei tuntuisi miltään! Tahdon maksimoida mässyilyn vaikutuksen.

Yleistä outoilua

Kirjoitin viime yönä kirjeen jollekin tuntemattomalle. Lähetän sen tässä lähipäivinä. Se on ihan vain.. no, KIRJE. Kerron siinä vähän itsestäni.. kerron että haluan vain kontaktin. Johonkin, jota en koskaan tule tuntemaan. [OU-TO-A!!] Kirjoitin käsin. Aion vähän niin kuin arpapelillä valita vastaanottajan, sen on oltava joku ihan vieras ja toiselta puolelta Suomea! :) Kirjoitin myös että toivon sen ihmisen [joka kirjeen saa] olevan onnellinen! En minä tiedä miksi kirjoitin.

Mies sanoi että veisit sen kirjeen LÄÄKÄRILLE! :( Turhan vahvasti sanottu! Kai me kaikki haemme kontaktia? Mies saa sitä työpaikalla. :( Vaikka ei hän ole mikään 'seukunnälkäinen' (seukku on hirviökieltä ja tarkoittaa seuraa). Miehelläkin on semmoista, että jotkut hänen työkavereistaan ovat FaceBookissa, mutta hän ei lisää heitä kavereikseen! Eivätkä he häntä. Joskus epäilen, että häntä pidetään töissä värittömänä tai tylsänä, koska hän on aika ujo eikä korosta itseään seurassa. 'Hyvä seuramies' on semmoinen tarinaniskijä ja suupaltti. Mies ei ole kumpaakaan!