Minäpä se kävinkin sellaisessa huoltoasemamyymälässä [ne ovat nykyisin paikoitellen tosi isoja ja näyttäviä, oikeastaan kuin ostosparatiiseja] ja ostin pussin suklaatinameja! Witors lukee konvehtien käärepaperissa ja voivathan ne niitä witorseja kai ollakin. 'Suklaataivas' on kokoelman nimi.. Runebergin makeistukku on näistä makeisista vastuussa. 300 gramman paketin on tämä makeisfirma rykäissyt meidän automatkustajien iloksi.. Forssan autokeitaalta ainakin näitä saa! En vaan [vielä] tiedä suosittelisinko, kun en ole maistanut - mässäykseen on vielä 8 kokonaista vuorokautta.
Joskus ennen olen tämän firman samantyyppisiä tuotteita maistellut [terkkuja taas F:n autokeitaalta!] ja ollut ihan tyytyväinen. Tässä pussukassa silmä erottaa 4 erilaista konvehtityyppiä. Tai siis, viisi eriväristä käärepaperia...! Vähän pelkään, että nämä ovat KAIKKI sellaisia hasselpähkinä-vilja-täytteisiä.. :( Ei siinä mitään, hyvää herkkua sellainen on, mutta aika yksipuolista.
Suklis lukee
Yksi kirja pisti lainastossa silmään! Karen McBriden 'Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä'. Oikeastaan lainasin tuon kirjan ihan sen PÄÄOTSIKON takia - se sopi silloisiin tunnelmiini aika hyvin - ja sitten tuo alaotsikko oli oiva ylläri. Niin, niin, sopivaa.. :(
Sain kyllä paljon tästä kirjasta. Mun on vaikea kuvitella Äetmuoria 'narsistiksi', mutta se johtuu siitä että 'narsistilla' on mun ymmärryksessä ollut vaan ihan tietynlainen merkitys. Mutta kun luin kirjaa, niin kovin tutuilta vaikuttivat sen naisten kokemukset siitä, kuinka oma minä ja omat tunteet on piilotettava ja vedettävä vain jotain täydellisen onnellisen lapsen/perheen roolia - koska ÄITI niin haluaa. :(
Mulle 'narsisti' on merkinnyt jotain nuorta kaunista ihmistä, joka on jollain lailla rakastunut omaan kuvaansa. Mutta eihän narsismin tosiaan tarvitse aina olla ULKONAISTA, se voi olla myös tietyn perhekuvion palvomista ja kiillottamista.
Yksi juttu joka tuon kirjan lukemisen jälkeen tuli mieleen on se, että Äetmuori oikeasti taitaa olla S A I R A S ihminen. Ja ihan niin kuin flunssaiset ja muut sairaat, myös tällä tavalla sydämessä tai mielessä sairaat levittävät omaa tautiaan ympärilleen. Ja ehkä ympäristön ihmisten kannattaisi oikeasti tajuta näiden muiden sairaus ja suojata itsensä. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin mene vaikka nuolemaan flunssaisen ihmisen räkää....? Miksi sitten pitäisi hengessä sairaan ihmisen sairaus päästää omaan systeemiinsä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. elokuuta 2010
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Kaikki säännöt!
Ostin netin kautta All the rules-kirjan, jossa on siis Rules I ja Rules II samassa painoksessa! Ostin muistaakseni suomalaisen kirjakaupan nettisivuston kautta! Kirjoittajat ovat Ellen Fein ja Sherrie Schneider. Rules I on käännetty suomeksi, mutta tätä All the rules-kirjaa ei!
Tietysti on niin, ettei meillä Suomessa OLE sellaista 'deittailukulttuuria' kuin on USAssa. Jostain luin yhden jenkkinaisen olleen vähän äimänä muuttaessaan Eurooppaan, kun huomasi ettei täällä OLE sellaista järjestelmällistä deittipeliä. Ihmiset vaan rakastuvat ja suhde saattaa edetä ihan miten sattuu. ;)
Vaikka noissa kirjoissa on jonkin verran t o d e l l a huvittaviakin juttuja, niin mun mielestä ne sopivat naiselle, jolla on ollut vaikeuksia pitää omat rajansa. Ja sitten mun mielestä niissä on se viisas pointti, että naisille yritetään kertoa jotain.. nimittäin että YLEENSÄ ottaen kannattaa ehkä odottaa miehen lähestyvän naista. Mun mielestä, mun kokemuksen perusteella, tämä on niin totta kuin olla voi. Oikeastaan kaikki pitkäkestoisissa suhteissa olevat kaverini ovat sanoneet samaa: mies huomaa naisen + tekee aloitteen = kestävämpi suhde. Meilläkin oli niin, siis mun miehellä ja mulla. Ja jotenkin kuvaavaa on se, että MONI nainen varmaan olisi erehtynyt pitämään mun miestä ujona, joka ei siis uskaltaisi lähestyä naista. Ja jota siksi pitäisi rohkaista tekemällä 'aloite'. Mutta mut nähdessään hän ei todellakaan ollut ujo eikä pelännyt tehdä aloitetta. Olen näitten kirjojen kirjoittajien kanssa tasan samaa mieltä siitä, että miehet yleensä tietää aika hyvin mitä he tahtovat. Ja mies tarvitsee tietynlaisen.. no, ulkonäköön + olemukseen perustuvan stimulaation ennen kuin lähestyy naista. Jos sellainen nainen lähestyy miestä, joka ei 'sytytä' häntä, niin tuloksena saattaa olla yhden illan juttu yms.. mutta harvemmin pitkää suhdetta!
Osa näiden naisten neuvoista ärsyttää! Saa tukan nousemaan pystyyn pelkästä kiukusta! Mutta on niissä myös totuutta.. :( Olen huomannut itse sen että mitkään määrät tasa-arvopuhetta ei muuta tiettyjä biolooogisia tosiasioita. Niitä ei julkilausumilla muuteta.
Hih.. tein siis HANKINNAN.. tuon kirjan.. :) Pehmeäkantinen se on, maksoi n. 7 e. Eli ei onneksi ainakaan kauhean kallis. Vaikka tietty jokainen euro on aina.. no, euro!
Äetmuori soittaa!!!
Ihme on tapahtunut, Äetmuori soitti MULLE, enkä mä hälle! Ikävä vaan se sattui juuri kun olin Prismassa! Ja löytänyt [kai] ihan oikean mattahuulipunan kohtuuhintaan. Olen siis etsinyt mattahuulista tosi pitkään. Sellaisia ei enää oikein tunnu olevan missään sarjoissa, ja INHOAN kiiltoa punassa!!! :( No, siis löysin tällaisen L'Orealin hyllystä ja eikös se känny sitten soi! Ja siellä Muori.
Hän soittikin syystä, halusi valittaa iskiastaan. Tunnen tietysti myötätuntoa, ei se ole kivaa, mutta toisaalta myös inhoan puhumista jossain marketissa, kun kersat kirkuu korviin ja mainosten häly haittaa! :( Muorissa on se paha puoli, että jotenkin hän on nyt viimeisten 5-10 vuoden aikana kauhean keskittynyt kaikkiin vaivoihin. Ja niistä puhumiseen. Ymmärtäisin sen, jos silloin tällöin tai jotenkin, no, kohtuudella, mutta kaikki lääkärikäynnit ja kauhistelut ['lääkäri olikin NEEKERI!!'] ja muut ovat vähän rasittavia. Kun en mä voi sille mitään, että Muorin terv. keskuksessa on töissä joku muualta tänne muuttanut lääkäri. Muori aina haukkuu sitä, mutta ei itse tajua että eikö hän voisi vähän puhua vaikka rauhallisempaan tahtiin, ettei se maahanmuuttajalääkäri saa heti kauheaa puheryöppyä niskaan tyyliin sata sanaa per sekunti ja oikein leveällä savon murteella vielä. :( Se ei ole sen ihmisen vika, jos ei vielä ymmärrä näitä juttuja TÄYSIN! Suomi ei ole helppo kieli juuri siksi kun meillä on niin monia eri murteita, ja jotkut ihmiset puhuvat kuin papupata, ei siitä saa suomalainenkaan selvää!
Hamsteri
Ostin 2 korvapuustia sieltä Prismasta [mulla on pakastimessa enää pari rahkapullaa ja kanelia on pakko saada!] ja sitten muutaman irtokarkin. ;) Muuten en hamstrannut.. Eikös olekin hienoa? ;) Odotan herkkuilua, siihen ei enää ole kuin 23 ½ TUNTIA..!
Tietysti on niin, ettei meillä Suomessa OLE sellaista 'deittailukulttuuria' kuin on USAssa. Jostain luin yhden jenkkinaisen olleen vähän äimänä muuttaessaan Eurooppaan, kun huomasi ettei täällä OLE sellaista järjestelmällistä deittipeliä. Ihmiset vaan rakastuvat ja suhde saattaa edetä ihan miten sattuu. ;)
Vaikka noissa kirjoissa on jonkin verran t o d e l l a huvittaviakin juttuja, niin mun mielestä ne sopivat naiselle, jolla on ollut vaikeuksia pitää omat rajansa. Ja sitten mun mielestä niissä on se viisas pointti, että naisille yritetään kertoa jotain.. nimittäin että YLEENSÄ ottaen kannattaa ehkä odottaa miehen lähestyvän naista. Mun mielestä, mun kokemuksen perusteella, tämä on niin totta kuin olla voi. Oikeastaan kaikki pitkäkestoisissa suhteissa olevat kaverini ovat sanoneet samaa: mies huomaa naisen + tekee aloitteen = kestävämpi suhde. Meilläkin oli niin, siis mun miehellä ja mulla. Ja jotenkin kuvaavaa on se, että MONI nainen varmaan olisi erehtynyt pitämään mun miestä ujona, joka ei siis uskaltaisi lähestyä naista. Ja jota siksi pitäisi rohkaista tekemällä 'aloite'. Mutta mut nähdessään hän ei todellakaan ollut ujo eikä pelännyt tehdä aloitetta. Olen näitten kirjojen kirjoittajien kanssa tasan samaa mieltä siitä, että miehet yleensä tietää aika hyvin mitä he tahtovat. Ja mies tarvitsee tietynlaisen.. no, ulkonäköön + olemukseen perustuvan stimulaation ennen kuin lähestyy naista. Jos sellainen nainen lähestyy miestä, joka ei 'sytytä' häntä, niin tuloksena saattaa olla yhden illan juttu yms.. mutta harvemmin pitkää suhdetta!
Osa näiden naisten neuvoista ärsyttää! Saa tukan nousemaan pystyyn pelkästä kiukusta! Mutta on niissä myös totuutta.. :( Olen huomannut itse sen että mitkään määrät tasa-arvopuhetta ei muuta tiettyjä biolooogisia tosiasioita. Niitä ei julkilausumilla muuteta.
Hih.. tein siis HANKINNAN.. tuon kirjan.. :) Pehmeäkantinen se on, maksoi n. 7 e. Eli ei onneksi ainakaan kauhean kallis. Vaikka tietty jokainen euro on aina.. no, euro!
Äetmuori soittaa!!!
Ihme on tapahtunut, Äetmuori soitti MULLE, enkä mä hälle! Ikävä vaan se sattui juuri kun olin Prismassa! Ja löytänyt [kai] ihan oikean mattahuulipunan kohtuuhintaan. Olen siis etsinyt mattahuulista tosi pitkään. Sellaisia ei enää oikein tunnu olevan missään sarjoissa, ja INHOAN kiiltoa punassa!!! :( No, siis löysin tällaisen L'Orealin hyllystä ja eikös se känny sitten soi! Ja siellä Muori.
Hän soittikin syystä, halusi valittaa iskiastaan. Tunnen tietysti myötätuntoa, ei se ole kivaa, mutta toisaalta myös inhoan puhumista jossain marketissa, kun kersat kirkuu korviin ja mainosten häly haittaa! :( Muorissa on se paha puoli, että jotenkin hän on nyt viimeisten 5-10 vuoden aikana kauhean keskittynyt kaikkiin vaivoihin. Ja niistä puhumiseen. Ymmärtäisin sen, jos silloin tällöin tai jotenkin, no, kohtuudella, mutta kaikki lääkärikäynnit ja kauhistelut ['lääkäri olikin NEEKERI!!'] ja muut ovat vähän rasittavia. Kun en mä voi sille mitään, että Muorin terv. keskuksessa on töissä joku muualta tänne muuttanut lääkäri. Muori aina haukkuu sitä, mutta ei itse tajua että eikö hän voisi vähän puhua vaikka rauhallisempaan tahtiin, ettei se maahanmuuttajalääkäri saa heti kauheaa puheryöppyä niskaan tyyliin sata sanaa per sekunti ja oikein leveällä savon murteella vielä. :( Se ei ole sen ihmisen vika, jos ei vielä ymmärrä näitä juttuja TÄYSIN! Suomi ei ole helppo kieli juuri siksi kun meillä on niin monia eri murteita, ja jotkut ihmiset puhuvat kuin papupata, ei siitä saa suomalainenkaan selvää!
Hamsteri
Ostin 2 korvapuustia sieltä Prismasta [mulla on pakastimessa enää pari rahkapullaa ja kanelia on pakko saada!] ja sitten muutaman irtokarkin. ;) Muuten en hamstrannut.. Eikös olekin hienoa? ;) Odotan herkkuilua, siihen ei enää ole kuin 23 ½ TUNTIA..!
torstai 25. maaliskuuta 2010
Kotilo
Olenkin ollut nenä kirjassa viime päivät! Sellainen kirja kuin Oikea kumppani! on ollut tosi valaiseva.. Kirjoittaja Eva Rusz onkin psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti. Tuossa kirjassa siis kerrotaan erilaisista ihmistyypeistä - millaisia olemme parisuhteessa määräytyy aika paljon sen mukaan millainen kiintymysmalli meillä on ollut vanhempiimme. Kiintymysmalleja on esim. välttelevä kiintymysmalli ja vastustava kiintymysmalli. Molemmissa oli mulle vähän tuttua, mutta tuo vastustava malli oli IHAN kuin mun kokemusta!!
Tuota vastustavaa mallia sanotaan myös c-malliksi. Siinä lapset ovat kasvaneet kodissa, jossa vanhemmat ovat oikullisia ja arvaamattomia, ja saattavat esittää [perusteettomia] uhkauksia esim. poislähtemisestään yms. Kirjassa on salanimillä kuvattu ihmisten lapsuuksia ja esim. Filipan, Elisabetin ja Kerstinin lapsuuskuvauksissa on paljon mun lapsuuttani.
Meillä Äetmuori oli sellainen tavattoman epäjohdonmukainen ja ailahteleva. En koskaan tiennyt etukäteen miten hän suhtautuisi asioihin. Joskus hän saattoi katsoa suuriakin mokia läpi sormien ja myhäillä vaan. Oli myös päiviä kun olin 'maailman paras, ihanin tyttö'. Sitten heti seuraavassa hetkessä joku aivan pieni, mitätön asia saattoi suistaa Muorin raivoon - tarkoitan todellista raivoa, pelottavaa tunnemyrskyä. Ja sitten sain kuulla, ettei kukaan ole niin kehno ja kelvoton kuin minä. Juuri se epäjohdonmukaisuus sai mut hämmennyksiin. Sitä oli vähän kaikessa elämän eri osa-alueissa. Olen kertonut meidän syömisestä: kun olin kasvamassa ja yläasteella niin Muori lopetti ruoanlaiton. Mulle ruoka oli Saarioisten pizza tai joku vastaava. Ja kotiin kantoi Muori kaikkia sipsejä ja suklaita. Söin niitä ja kun sitten teininä lihoin [en paljon, en todellakaan, ehkä koko 42] niin sitten Muori syytti mua siitä, että olen läski.
Varmaan Muorilla oli vaikeaa, kun samaan aikaan Isukin kanssa oli jo käytännön asumusero [josta ei kyllä mulle sanottu mitään, olin ihan pimennossa koko tilanteesta ja sekin ahdisti] ja sellaista.. mutta silti, mun mielestä aikuisen ihmisen ei pitäisi olla ihan noin kyvytön kontrolloimaan itseään. Olen itse oppinut omassa parisuhteessa sen, että aina ei TARVITSE todellakaan olla sanomassa niitä kaikkein pahimpia loukkauksia, jos vain sattuu olemaan paha päivä tai suututtaa. Ja jos joku toisen tapa harmittaa, niin suuttuessa voi puhua siitä tavasta, eikä alkaa mollata sitä koko ihmisen persoonaa, alkaa käydä läpi KAIKKEA ulkonäöstä käytökseen ja puhetapaan.. Ikään kuin lytätä koko se ihminen siksi, että joku yksityiskohta ei miellytä.
Muhun lapsuus jätti sellaisen jäljen, että pidän itseäni arvottomana ja pelkään hylätyksi tulemista, tai sitä ettei mua voi kukaan oikeasti rakastaa, jos tuntisi mut. Nyt miehen kanssa olen pääsemässä siitä.. mutta se tunne on yhä, yhä on tarve ostaa hyväksyntää, se huoli siitä kelvollisuudesta..
Tämä kirja nyt kuitenkin oli MULLE avuksi! Siinä oli lisäksi harjoituksia, joita eri kiintymysmallin ihmiset voisivat tehdä tässä ja nyt, omassa tilanteessaan. Ja mietinkin niitä jo! :) Ilmeisesti tuo kirjoittaja on kirjoittanut Aftonbladettiinkin ja muutenkin on Ruotsissa Iso Nimi! Tai olisi vaikka pieni nimi, niin olennaistahan on että kirja on asiaa! Mun kannalta ainakin.
Koti-lo
Olen viime aikoina aika paljon jumitellut täällä kotona, kotilona. Mietin ettei se ole hyvä, pitäisi lähteä liikkeelle Isoon Kaupunkiin tai Pikku Kaupunkiin ihan vaikka vain ikkunaostoksille! Koska masennun, jos istun aina vain täällä kotikullassa, vaikka täällä onkin hyvä olla. Tekisi myös mieli katsoa joku kiva vaatekappale kirppikseltä. Se piristää, kun on joku uusi vaate, no niin 'pinnallinen' mä kai sitten olen. :( En ole nyt piiiiitkään aikaan ostanut mitään vaatetta ja joskus tuntuu kuin 'liikkeellelähtö'-housunikin olisivat melkein ne yhdet ja samat.
Nyt kun on ollut tämä talvi niin kylmä, niin olen lähinnä viihtynyt untuvatoppatakissa ja unohtanut kaikki tosi ihanat vaatteet, kun ei ole tehnyt mieli palella! Mutta nyt vähitellen alkaa tuntua kuin kevät tulisi! Joten voisi ajatella taas ihanan turhamaisestikin.
Tuota vastustavaa mallia sanotaan myös c-malliksi. Siinä lapset ovat kasvaneet kodissa, jossa vanhemmat ovat oikullisia ja arvaamattomia, ja saattavat esittää [perusteettomia] uhkauksia esim. poislähtemisestään yms. Kirjassa on salanimillä kuvattu ihmisten lapsuuksia ja esim. Filipan, Elisabetin ja Kerstinin lapsuuskuvauksissa on paljon mun lapsuuttani.
Meillä Äetmuori oli sellainen tavattoman epäjohdonmukainen ja ailahteleva. En koskaan tiennyt etukäteen miten hän suhtautuisi asioihin. Joskus hän saattoi katsoa suuriakin mokia läpi sormien ja myhäillä vaan. Oli myös päiviä kun olin 'maailman paras, ihanin tyttö'. Sitten heti seuraavassa hetkessä joku aivan pieni, mitätön asia saattoi suistaa Muorin raivoon - tarkoitan todellista raivoa, pelottavaa tunnemyrskyä. Ja sitten sain kuulla, ettei kukaan ole niin kehno ja kelvoton kuin minä. Juuri se epäjohdonmukaisuus sai mut hämmennyksiin. Sitä oli vähän kaikessa elämän eri osa-alueissa. Olen kertonut meidän syömisestä: kun olin kasvamassa ja yläasteella niin Muori lopetti ruoanlaiton. Mulle ruoka oli Saarioisten pizza tai joku vastaava. Ja kotiin kantoi Muori kaikkia sipsejä ja suklaita. Söin niitä ja kun sitten teininä lihoin [en paljon, en todellakaan, ehkä koko 42] niin sitten Muori syytti mua siitä, että olen läski.
Varmaan Muorilla oli vaikeaa, kun samaan aikaan Isukin kanssa oli jo käytännön asumusero [josta ei kyllä mulle sanottu mitään, olin ihan pimennossa koko tilanteesta ja sekin ahdisti] ja sellaista.. mutta silti, mun mielestä aikuisen ihmisen ei pitäisi olla ihan noin kyvytön kontrolloimaan itseään. Olen itse oppinut omassa parisuhteessa sen, että aina ei TARVITSE todellakaan olla sanomassa niitä kaikkein pahimpia loukkauksia, jos vain sattuu olemaan paha päivä tai suututtaa. Ja jos joku toisen tapa harmittaa, niin suuttuessa voi puhua siitä tavasta, eikä alkaa mollata sitä koko ihmisen persoonaa, alkaa käydä läpi KAIKKEA ulkonäöstä käytökseen ja puhetapaan.. Ikään kuin lytätä koko se ihminen siksi, että joku yksityiskohta ei miellytä.
Muhun lapsuus jätti sellaisen jäljen, että pidän itseäni arvottomana ja pelkään hylätyksi tulemista, tai sitä ettei mua voi kukaan oikeasti rakastaa, jos tuntisi mut. Nyt miehen kanssa olen pääsemässä siitä.. mutta se tunne on yhä, yhä on tarve ostaa hyväksyntää, se huoli siitä kelvollisuudesta..
Tämä kirja nyt kuitenkin oli MULLE avuksi! Siinä oli lisäksi harjoituksia, joita eri kiintymysmallin ihmiset voisivat tehdä tässä ja nyt, omassa tilanteessaan. Ja mietinkin niitä jo! :) Ilmeisesti tuo kirjoittaja on kirjoittanut Aftonbladettiinkin ja muutenkin on Ruotsissa Iso Nimi! Tai olisi vaikka pieni nimi, niin olennaistahan on että kirja on asiaa! Mun kannalta ainakin.
Koti-lo
Olen viime aikoina aika paljon jumitellut täällä kotona, kotilona. Mietin ettei se ole hyvä, pitäisi lähteä liikkeelle Isoon Kaupunkiin tai Pikku Kaupunkiin ihan vaikka vain ikkunaostoksille! Koska masennun, jos istun aina vain täällä kotikullassa, vaikka täällä onkin hyvä olla. Tekisi myös mieli katsoa joku kiva vaatekappale kirppikseltä. Se piristää, kun on joku uusi vaate, no niin 'pinnallinen' mä kai sitten olen. :( En ole nyt piiiiitkään aikaan ostanut mitään vaatetta ja joskus tuntuu kuin 'liikkeellelähtö'-housunikin olisivat melkein ne yhdet ja samat.
Nyt kun on ollut tämä talvi niin kylmä, niin olen lähinnä viihtynyt untuvatoppatakissa ja unohtanut kaikki tosi ihanat vaatteet, kun ei ole tehnyt mieli palella! Mutta nyt vähitellen alkaa tuntua kuin kevät tulisi! Joten voisi ajatella taas ihanan turhamaisestikin.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Ei nykyaika perversiota keksinyt
Luin juuri erästä kirjaa, jossa oli todella kummallinen juttu. Nuori tyttö oli mennyt Ruotsiin ja siellä ruotsalaisperheessä oli tapa, että perheen vammainen poika [33 v.] sai kylpeä yhdessä perheenjäsenten kanssa! Siis ammeessa ihan! Kylläpä tuntuu kummalliselta. Sitten tuo tavallaan au pairin ja vaihto-opiskelijan välimuototyttö joutui myös ottamaan erikoisen 'kylpykaverin', eli siis tämän miehen. Myöhemmin näissä muistelmissaan tyttö sanoo että se tuntui hänestä epämukavalta ja oli yksi syy siihen, että hän vaihtoikin kortteeria. Kuka voi häntä siitä syyttää! Vaikka tietysti se mies oli ihan 'viaton', tavallaan ihan lapsen tasolla. Mutta SILTI!
Mitähän lehdet kirjoittaisi jos tuollainen juttu sattuisi NYT? Joku 15-16-kesäinen immyt pistettäisiin nakuna ammeeseen 33-vuotiaan miehen kanssa, vaikka vammaisenkin.
Joskus joillakin ihmisillä on ajatus, että nykyaika on erityisen paha ja kieroutunut, mutta oikeastaan sellaista on ollut aina. Eikä aina edes 'pahaa' tai 'kieroutunutta', vaan ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset ovat haavoittaneet toisiaan. Joku juttu, toiselle ihan sopivalta tuntuva, voi traumatisoida jonkun muun. Pitää olla herkkyyttä.
Muistan itse kuinka olin tuon ikäisenä [n. 15 v.] aika kauhuissani kun jouduin tilanteeseen, jossa olin paljon mua vanhempien ihmisten kanssa yksissä ja sitten yksi nainen siellä sanoi, että 'eihän me tietenkään tarvita eri pukuhuoneita miehille ja naisille'. Olisi tehnyt mieli kiljaista, että totta h-vetissä me tarvitaan, mutta Zuklis-neitonen oli niin kaino ja vieno siihen aikaan, että oli vaiti vaan. Ja meni komeronkokoiseen veskiin vaihtamaan vaatteet. ;) Tavallaan vähän hassua miten jotkut 40-50 v. ihmiset, jotka itse on menettäneet kaiken ujoutensa, eivät suostu tajuamaan että jotkut teinit voivat olla epävarmoja vartalostaan. Itse olen ollut aina.
En vieläkään kuulu niihin naisiin, jotka saunoisivat mielellään ystäviensä kanssa. Minulle olisi ihan vieras ajatus saunoa hyvin vuoksi kaverin kanssa. Uimahallissa pystyn, mutta se johtuu muiden ihmisten vieraudesta. Riippumatta siitä mitä ihmiset sanoo, niin kyllä suuri osa kuitenkin vertailee.. katselee, vaikka sitten salaa. Huomioi ainakin, kun eihän silmiään kiinnikään voi pitää! Ja mulle se on kauhistus. Olisi aika mahdoton ajatus mulle ottaa kylpykaveriksi joku mies, vaikka olisi vain 5-vuotiaan tasolla. SILTI. No way.
Olen alkanut ymmärtää sen miksi miehet pitävät niin paljon nuorista tytöistä. Koska nuori tyttö ei sano vastaan, nuori tyttö ei usein uskalla pitää puoliaan tai ei osaa. On vaikeaa sanoa itseä paljon vanhemmalle ihmiselle, että nyt äijä ruotuun! Jos esim. 38-vuotias mies alkaa seurustella 35-vuotiaan naisen kanssa, niin se nainen ei kakkoseksi jää elämänkokemuksessa, se nainenkin on luultavasti oppinut matkan varrella oman tahtonsa ja miten sitä tuoda esiin. Mutta kuvitellaan sama 38-vuotias vaikka 19-vuotiaan tytön kanssa. Ellei kyseessä nyt ole ihan poikkeus, niin se 19-vuotias on luultavasti aika mykkänä sen vanhemman, kokeneemman ihmisen edessä.
Aikuistuminen on oikeasti p r o s e s s i . Lain edessä saa 18-vuotias ostaa mietoja juomia, 20-vuotias jo väkeviä. 18-vuotias saa äänestää ja ajaa autoa. Mutta 18-vuotias ei välttämättä osaa pitää puoliaan. 18-vuotias on suojaton. Ainakin itse olin.
Tuollainen 18-vuotias ei ole kokenut useinkaan paljoa pahaa ihmissuhteissa. Silloin ei epäile, uskoo sokeasti vaan. Ja se on tietysti kivaa sille toiselle osapuolelle.
Itseä harmittaa joskus sekin, kun nuorena ja hölmönä annoin painostaa itseni seksiin ilman kondomia. Se nyt ainakin oli älytöntä. Toisaalta mietin miksi jotkut miehet tekevät niin, painostavat, jopa tekevät todella sikamaisen jutun, eli ottavat kumin pois kesken seksin [ilman että sitä huomaa].
Sitten joskus olen antanut painostaa itseni syömään tai juomaan juttuja, joista en pidä. Sekin harmittaa nyt. Etten pystynyt sanomaan ei. Ja kaikkein NOLOINTA on tunnustaa, ettei ole kuin reilu vuosi siitä, kun viimeksi annoin painostaa itseni juomaan yli oman määräni alkoholia. Ei paljon - en ollut 'humalassa', ei ollut krapula - mutta kuitenkin enemmän kuin olisin tahtonut juoda. Milloin oikein lopetan tämän nössöttelyn ja otan kaikissa asioissa päätäntävallan... siis asioissa, jotka koskevat vain minua!
5 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja mässäilen. ;) Enää ja vielä on niitä sanoja, jotka joko vetää naaman iloiseksi tai surulliseksi. Enää on iloinen sana, vielä on surullinen. ;) Mulla on sellainen vahvistuva tunne, että menen Lidliin sukulaatiostoksille. Sen vain jotenkin tuntee.
Mitähän lehdet kirjoittaisi jos tuollainen juttu sattuisi NYT? Joku 15-16-kesäinen immyt pistettäisiin nakuna ammeeseen 33-vuotiaan miehen kanssa, vaikka vammaisenkin.
Joskus joillakin ihmisillä on ajatus, että nykyaika on erityisen paha ja kieroutunut, mutta oikeastaan sellaista on ollut aina. Eikä aina edes 'pahaa' tai 'kieroutunutta', vaan ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset ovat haavoittaneet toisiaan. Joku juttu, toiselle ihan sopivalta tuntuva, voi traumatisoida jonkun muun. Pitää olla herkkyyttä.
Muistan itse kuinka olin tuon ikäisenä [n. 15 v.] aika kauhuissani kun jouduin tilanteeseen, jossa olin paljon mua vanhempien ihmisten kanssa yksissä ja sitten yksi nainen siellä sanoi, että 'eihän me tietenkään tarvita eri pukuhuoneita miehille ja naisille'. Olisi tehnyt mieli kiljaista, että totta h-vetissä me tarvitaan, mutta Zuklis-neitonen oli niin kaino ja vieno siihen aikaan, että oli vaiti vaan. Ja meni komeronkokoiseen veskiin vaihtamaan vaatteet. ;) Tavallaan vähän hassua miten jotkut 40-50 v. ihmiset, jotka itse on menettäneet kaiken ujoutensa, eivät suostu tajuamaan että jotkut teinit voivat olla epävarmoja vartalostaan. Itse olen ollut aina.
En vieläkään kuulu niihin naisiin, jotka saunoisivat mielellään ystäviensä kanssa. Minulle olisi ihan vieras ajatus saunoa hyvin vuoksi kaverin kanssa. Uimahallissa pystyn, mutta se johtuu muiden ihmisten vieraudesta. Riippumatta siitä mitä ihmiset sanoo, niin kyllä suuri osa kuitenkin vertailee.. katselee, vaikka sitten salaa. Huomioi ainakin, kun eihän silmiään kiinnikään voi pitää! Ja mulle se on kauhistus. Olisi aika mahdoton ajatus mulle ottaa kylpykaveriksi joku mies, vaikka olisi vain 5-vuotiaan tasolla. SILTI. No way.
Olen alkanut ymmärtää sen miksi miehet pitävät niin paljon nuorista tytöistä. Koska nuori tyttö ei sano vastaan, nuori tyttö ei usein uskalla pitää puoliaan tai ei osaa. On vaikeaa sanoa itseä paljon vanhemmalle ihmiselle, että nyt äijä ruotuun! Jos esim. 38-vuotias mies alkaa seurustella 35-vuotiaan naisen kanssa, niin se nainen ei kakkoseksi jää elämänkokemuksessa, se nainenkin on luultavasti oppinut matkan varrella oman tahtonsa ja miten sitä tuoda esiin. Mutta kuvitellaan sama 38-vuotias vaikka 19-vuotiaan tytön kanssa. Ellei kyseessä nyt ole ihan poikkeus, niin se 19-vuotias on luultavasti aika mykkänä sen vanhemman, kokeneemman ihmisen edessä.
Aikuistuminen on oikeasti p r o s e s s i . Lain edessä saa 18-vuotias ostaa mietoja juomia, 20-vuotias jo väkeviä. 18-vuotias saa äänestää ja ajaa autoa. Mutta 18-vuotias ei välttämättä osaa pitää puoliaan. 18-vuotias on suojaton. Ainakin itse olin.
Tuollainen 18-vuotias ei ole kokenut useinkaan paljoa pahaa ihmissuhteissa. Silloin ei epäile, uskoo sokeasti vaan. Ja se on tietysti kivaa sille toiselle osapuolelle.
Itseä harmittaa joskus sekin, kun nuorena ja hölmönä annoin painostaa itseni seksiin ilman kondomia. Se nyt ainakin oli älytöntä. Toisaalta mietin miksi jotkut miehet tekevät niin, painostavat, jopa tekevät todella sikamaisen jutun, eli ottavat kumin pois kesken seksin [ilman että sitä huomaa].
Sitten joskus olen antanut painostaa itseni syömään tai juomaan juttuja, joista en pidä. Sekin harmittaa nyt. Etten pystynyt sanomaan ei. Ja kaikkein NOLOINTA on tunnustaa, ettei ole kuin reilu vuosi siitä, kun viimeksi annoin painostaa itseni juomaan yli oman määräni alkoholia. Ei paljon - en ollut 'humalassa', ei ollut krapula - mutta kuitenkin enemmän kuin olisin tahtonut juoda. Milloin oikein lopetan tämän nössöttelyn ja otan kaikissa asioissa päätäntävallan... siis asioissa, jotka koskevat vain minua!
5 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja mässäilen. ;) Enää ja vielä on niitä sanoja, jotka joko vetää naaman iloiseksi tai surulliseksi. Enää on iloinen sana, vielä on surullinen. ;) Mulla on sellainen vahvistuva tunne, että menen Lidliin sukulaatiostoksille. Sen vain jotenkin tuntee.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Ahdistaa ja ei
Lapsena ja teininä pimeys ei ahdistanut mua ollenkaan. Oikeastaan en edes miettinyt sitä, tai jos mietin niin pidin 'jännänä' vain. Nyt huomaan että se on joskus alkanut vaivata. Tuntuu kurjalta, kun mies lähtee töihin pimeällä ja palaa pimeällä! Se on tilanne joskus kuukauden päästä. Nythän on vielä viiden aikaan iltapäivästä hämärää ainakin. Pian ei ole, on ihan pilkkopimeää!
Kaikkein pahinta on jos on KOKO valoisan, vähän ajan, unten mailla! Niin että käy sänkyyn pimeällä ja herää siitä pimeällä. Siksi koetan ihan tietoisesti elää tätä aikaa niin, että näen päivänvalon! Siitä tulee parempi olo.
Mun vuorokausirytmin sekoittumisessa on sekin huono puoli, että sellainen 'aktiiviaika' jää vähiin. Mun on jo pitkään pitänyt 1) varata hampilääkäriaika 2) varata kampaaja 3) ottaa yhteyttä yhteen harrastuspiiriin jonka TOIVON ehkä laajentavan mun sosiaalista kuviota, mutta kun herää iltapäivästä niin äkkiä on virallinen Suomi jo sulkeutunut! Niin ja verikokeessa pitäis käydä, mutta kun en oikein ole sinne kyennyt. Kun tuntuu vaikealta olla juomatta klo 22 jälkeen! Itselleni se on vielä ihan valveillaoloaikaa.. parasta teenkittausaikaa!
Nämäkin ongelmat ei tavallaan ole ongelmia, tai jos ovat, niin ne ovat ITSE LUOTUJA, pitäisi vain pistää niille kampoihin. Joka päivä päätän, että HUOMENNA herään ajoissa, soittelen.. tms.. mutta niin vaan se 'huominen' aina siirtyy ja siirtyy.. :)
Suklis lukee ja ihmettelee
Olen lukenut sellaista kirjaa kuin Säännöt. Se on amerikkalaisten Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin parisuhde/seurusteluopas! Siitä on paljon kohuttu, tai siis silloin ainakin kun se oli uusi, 90-luvulla! Jopa Sinkkuelämä-sarjassa mainittiin se kerran. Olen lueskellut, ihmetellyt amerikkalaisen kulttuurin ja suomalaisen välistä eroa!
Jotain eroja nimittäin ON! Mun vaikutelma on se, että amerikkalaiset ovat vieläkin tosi paljon konservatiivisempia kuin suomalaiset, siis mitä sukupuoliin tulee. Tuossa kirjassa väitetään niiden asenteiden olevan BIOLOGIAA, mutta mun mielestä kulttuuriympäristökin vaikuttaa. Ei Suomeen VOI kaikkia noita sääntöjä soveltaa! Mutta siihen uskon mäkin, että suurin osa pysyvistä suhteista alkaa niin, että MIES on aktiivinen, 'pyydystää' naista siis. Kun mietin omaa suhdehistoriaa, niin se on selvääkin selvempi juttu. Ja kun mietin tuttuja ja ystäviä - melkein kaikkien pitkäkestoiset suhteet ovat alkaneet noin. En tiedä mistä se johtuu - mystistä!
Siitä olen eri mieltä kirjoittajien kanssa, että seksi 1. treffeillä olisi ehdoton suhteentappaja. Itsellä on ollut kokemusta sellaisesta, että suunnilleen heti on siirrytty sänkyyn.. ja mies sen kun roikkuu perässä, vaikka ITSE sen otti ihan seksinä vain ja oli asian miehenkin kanssa selväksi puhunut. En sitten tiedä kannattaako sellaisessa tilanteessa 'antaa' :) heti, jos ITSE haluaa pitkäkestoista, vakavaa suhdetta..? En tiedä. Mun mielestä 'antaminen' ja 'saaminen' eivät ole niin olennaisia juttuja aikuisten parisuhteissa.
Jotenkin vähän huvittavaa, että toinen noista kirjoittajista ainakin erosi äskettäin! Säännöt-kirjassa hän lupaa, että jos noudattaa Sääntöjä, niin ei koskaan eroa. ;) Mies pysyy kumppanina vanhaksi asti! Avioliitto on romanttinen ja onnellinen. Se on paljon luvattu se.
Jotkut lukiolaisille ja college-opiskelijoille suunnatuista neuvoista ovat oikeasti HOOPOJA! Kuten esim. se, että lukiolaistytön kannattaisi käyttää töistään saamat rahat manikyyreihin ja muotivaatteisiin. Hei haloo?? Eli ei siis säästää esimerkiksi opiskeluja varten tai muuten vaan pahan päivän varalle? Voin käsi sydämellä sanoa, ettei miehet pahemmin piittaa siitä onko naisella lakatut kynnet, itse lakatut, manikyristin lakkaamat vai kokonaan lakkaa vailla! Se ei ole ihan 1. asia heidän mielessään. Jos itse manikyyristä nauttii, niin antaa mennä sitten vaan. Miesten vuoksi sitä ei kannata harrastaa! Sitten tekijät neuvovat lukiolaistyttöjä pukeutumaan niin kuin musiikkivideoiden mimmit. Viis siitä, että se voi olla täydessä ristiriidassa tytön persoonan kanssa ja hänen kehitysvaiheensa kanssa ja lähettää siis todella vääriä signaaleja. Ihan outo neuvo! Mitähän tyttöjen vanhemmat semmoisesta tuumaavat..??
Tekijät sanovat, että jos nainen on 18-vuotias ja neitsyt, niin hän saattaa haluta sitoutumista [kihlasormus?] ennen seksiä. Jos taas on 39-vuotias ja eronnut, niin 'vain' kuukauden (!) odotus ennen seksiä riittää! :) Heh.. Ja pitäisi aina olla pitkät hiukset, koska miehet pitää niistä. Jotkut noista neuvoista on suoraan kuin Äetmuorilta! :( Ehkä Muori voisi luoda itselleen uuden uran vanhoilla päivillään kirjoittamalla jonkun tuommoisen kirjan.
6 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja HIRVIÖIDYN! Kumma miten makeanhimo kasvaa suorassa suhteessa pimeyden ja kylmyyden lisääntymisen kanssa! Koko ajan pitäisi masun saada herkkua, niin uskottelee ainakin mun aivo. Sukliksen primitiivinen liskoaivo! Jaah, pitääköhän käydä Lidlistä sellainen ihana suklaatirasia kuin viimekin vuonna. Sellainen, jonka aikaan muuten oksensin - se oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Ei se oksu siitä suklaatista kyllä johtunut. Korkeintaan siitä, että olin vetänyt LIIKAA sitä - kaikkea liikaa. Enpä ole sen jälkeen laatannut!
Mietin joskus voiko täyteen masuun KUOLLA? Oletetaan että mä vedän paljon herkkuja, ei mitenkään tavattomasti mutta niin kuin normaalimässingissä teen. Jos teen jonkun äkkinäisen liikkeen tms. niin voinko kuolla siihen täyteen masuun? Että vatsalaukku repeäisi tms.? Ei tätä kehtaa lääkäriltä ainakaan kysyä!
Kaikkein pahinta on jos on KOKO valoisan, vähän ajan, unten mailla! Niin että käy sänkyyn pimeällä ja herää siitä pimeällä. Siksi koetan ihan tietoisesti elää tätä aikaa niin, että näen päivänvalon! Siitä tulee parempi olo.
Mun vuorokausirytmin sekoittumisessa on sekin huono puoli, että sellainen 'aktiiviaika' jää vähiin. Mun on jo pitkään pitänyt 1) varata hampilääkäriaika 2) varata kampaaja 3) ottaa yhteyttä yhteen harrastuspiiriin jonka TOIVON ehkä laajentavan mun sosiaalista kuviota, mutta kun herää iltapäivästä niin äkkiä on virallinen Suomi jo sulkeutunut! Niin ja verikokeessa pitäis käydä, mutta kun en oikein ole sinne kyennyt. Kun tuntuu vaikealta olla juomatta klo 22 jälkeen! Itselleni se on vielä ihan valveillaoloaikaa.. parasta teenkittausaikaa!
Nämäkin ongelmat ei tavallaan ole ongelmia, tai jos ovat, niin ne ovat ITSE LUOTUJA, pitäisi vain pistää niille kampoihin. Joka päivä päätän, että HUOMENNA herään ajoissa, soittelen.. tms.. mutta niin vaan se 'huominen' aina siirtyy ja siirtyy.. :)
Suklis lukee ja ihmettelee
Olen lukenut sellaista kirjaa kuin Säännöt. Se on amerikkalaisten Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin parisuhde/seurusteluopas! Siitä on paljon kohuttu, tai siis silloin ainakin kun se oli uusi, 90-luvulla! Jopa Sinkkuelämä-sarjassa mainittiin se kerran. Olen lueskellut, ihmetellyt amerikkalaisen kulttuurin ja suomalaisen välistä eroa!
Jotain eroja nimittäin ON! Mun vaikutelma on se, että amerikkalaiset ovat vieläkin tosi paljon konservatiivisempia kuin suomalaiset, siis mitä sukupuoliin tulee. Tuossa kirjassa väitetään niiden asenteiden olevan BIOLOGIAA, mutta mun mielestä kulttuuriympäristökin vaikuttaa. Ei Suomeen VOI kaikkia noita sääntöjä soveltaa! Mutta siihen uskon mäkin, että suurin osa pysyvistä suhteista alkaa niin, että MIES on aktiivinen, 'pyydystää' naista siis. Kun mietin omaa suhdehistoriaa, niin se on selvääkin selvempi juttu. Ja kun mietin tuttuja ja ystäviä - melkein kaikkien pitkäkestoiset suhteet ovat alkaneet noin. En tiedä mistä se johtuu - mystistä!
Siitä olen eri mieltä kirjoittajien kanssa, että seksi 1. treffeillä olisi ehdoton suhteentappaja. Itsellä on ollut kokemusta sellaisesta, että suunnilleen heti on siirrytty sänkyyn.. ja mies sen kun roikkuu perässä, vaikka ITSE sen otti ihan seksinä vain ja oli asian miehenkin kanssa selväksi puhunut. En sitten tiedä kannattaako sellaisessa tilanteessa 'antaa' :) heti, jos ITSE haluaa pitkäkestoista, vakavaa suhdetta..? En tiedä. Mun mielestä 'antaminen' ja 'saaminen' eivät ole niin olennaisia juttuja aikuisten parisuhteissa.
Jotenkin vähän huvittavaa, että toinen noista kirjoittajista ainakin erosi äskettäin! Säännöt-kirjassa hän lupaa, että jos noudattaa Sääntöjä, niin ei koskaan eroa. ;) Mies pysyy kumppanina vanhaksi asti! Avioliitto on romanttinen ja onnellinen. Se on paljon luvattu se.
Jotkut lukiolaisille ja college-opiskelijoille suunnatuista neuvoista ovat oikeasti HOOPOJA! Kuten esim. se, että lukiolaistytön kannattaisi käyttää töistään saamat rahat manikyyreihin ja muotivaatteisiin. Hei haloo?? Eli ei siis säästää esimerkiksi opiskeluja varten tai muuten vaan pahan päivän varalle? Voin käsi sydämellä sanoa, ettei miehet pahemmin piittaa siitä onko naisella lakatut kynnet, itse lakatut, manikyristin lakkaamat vai kokonaan lakkaa vailla! Se ei ole ihan 1. asia heidän mielessään. Jos itse manikyyristä nauttii, niin antaa mennä sitten vaan. Miesten vuoksi sitä ei kannata harrastaa! Sitten tekijät neuvovat lukiolaistyttöjä pukeutumaan niin kuin musiikkivideoiden mimmit. Viis siitä, että se voi olla täydessä ristiriidassa tytön persoonan kanssa ja hänen kehitysvaiheensa kanssa ja lähettää siis todella vääriä signaaleja. Ihan outo neuvo! Mitähän tyttöjen vanhemmat semmoisesta tuumaavat..??
Tekijät sanovat, että jos nainen on 18-vuotias ja neitsyt, niin hän saattaa haluta sitoutumista [kihlasormus?] ennen seksiä. Jos taas on 39-vuotias ja eronnut, niin 'vain' kuukauden (!) odotus ennen seksiä riittää! :) Heh.. Ja pitäisi aina olla pitkät hiukset, koska miehet pitää niistä. Jotkut noista neuvoista on suoraan kuin Äetmuorilta! :( Ehkä Muori voisi luoda itselleen uuden uran vanhoilla päivillään kirjoittamalla jonkun tuommoisen kirjan.
6 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja HIRVIÖIDYN! Kumma miten makeanhimo kasvaa suorassa suhteessa pimeyden ja kylmyyden lisääntymisen kanssa! Koko ajan pitäisi masun saada herkkua, niin uskottelee ainakin mun aivo. Sukliksen primitiivinen liskoaivo! Jaah, pitääköhän käydä Lidlistä sellainen ihana suklaatirasia kuin viimekin vuonna. Sellainen, jonka aikaan muuten oksensin - se oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Ei se oksu siitä suklaatista kyllä johtunut. Korkeintaan siitä, että olin vetänyt LIIKAA sitä - kaikkea liikaa. Enpä ole sen jälkeen laatannut!
Mietin joskus voiko täyteen masuun KUOLLA? Oletetaan että mä vedän paljon herkkuja, ei mitenkään tavattomasti mutta niin kuin normaalimässingissä teen. Jos teen jonkun äkkinäisen liikkeen tms. niin voinko kuolla siihen täyteen masuun? Että vatsalaukku repeäisi tms.? Ei tätä kehtaa lääkäriltä ainakaan kysyä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)