Viimeksi Muorin kanssa puhelimessa huomasin taas sen, kuinka pelokas hän on. Hän pelkää kaikkea: sitä että jotkut huumehemmot tulevat kolkuttelemaan meidän ovelle, sitä että minä kaadun talvella ja lyön pääni ja kuolen, sitä että lapsenlapset leikkaavat leipää leikatessaan sormeensa ja vuotavat kuiviin. Ihan kuin nykyisin kukaan edes käyttäisi leipää, jota ei ole viipaloitu valmiiksi! Ihan kuin Siukun taloudessa lapset edes söisivät leipää - nehän ottavat hampurilaisen jääkaapista ja iskevät mikroon!
Se on sinänsä outo juttu tuo viimeinen pelko, koska kuten olen sanonut ei Muori juurikaan OIKEASTI piittaa lapsenlapsistaan. Ei piitannut hänen oma äitinsäkään, K-mummi. Kaikki ihmiset vain eivät ole lapsirakkaita, eivät nauti lasten kanssa olosta. K-mummi jopa kieltäytyi sen ainoan kerran kun Muori oikeasti tarvitsi lastenhoitoapua [Isukin vanhemmat olivat lähdössä matkalle, Isukilla oli joku työhön liittyvä tilaisuus johon Muorin piti myös mennä]. K-mummi vain sanoi, että hän aikookin nyt ottaa koko viikonlopun rennosti, eikä tule lapsenvahdiksi edes yhdeksi illaksi. Kehotti vaan tytärtään hommaamaan jonkun koululaistytön lapsenpiiaksi. Asuimme silloin samassa kaupungissa. Tuo oman äidin ratkaisu muuten loukkasi Äetmuoria mielettömästi ja hän ei sen jälkeen enää koskaan pyytänyt äitiään lapsia vahtimaan. Isukin vanhemmat sitten peruivat matkansa ja hoitivat homman, kuten tavallista.
Tässä oli malliesimerkki siitä millaiset välit lapsenlapsiin on muorinpuoleisessa suvussa. K-mummikin tapasi meitä lapsenlapsia vain Isukin ja Äetmuorin kanssa - ei tullut kuuloonkaan että he olisivat ottaneet meidät luokseen yksin. Me olimme sellainen vanhempien pakollinen lisuke.
No, mutta tuosta pelokkuudesta vielä. Satuin Muorille kertomaan [yritän aina kertoa jotain hassuja juttuja, ettei tulisi riitaa, jotain mahdollisimman neutraalia, mutta se on vaikeaa] että unohdin avaimet koko yöksi tuohon ulko-oveen. Siitä se myrsky alkoi. "Kuka tahansa olisi voinut tulla sisään ja vaikka tappaa teidät! - Kuka tahansa huumehörhö olisi voinut lampsia teidän kotiin!" Muori ei tajua sitä, että moni ihminen täällä muuten pitää ovea KOKO AJAN lukitsematta! Tämä nimittäin on maaseutua, uber-maaseutua! Mitään loistolukaaleja nämä eivät ole, joten jos joku voro sattuisi kiertelemään seudulla, niin tuskin vaivautuisi edes murtautumaan! Tavallisia omakotitaloja!
En yleensä pidä ovia kuitenkaan lukitsemattomina, koska en tykkää siitä että joku vaikka YLLÄTTÄISI Sukliksen yövaatteissa keskellä päivää.. ;) Noloa! Mutta sen takia en pidä ovea lukittuna, että PELKÄISIN.
Muori aina haluaa ajatella pahinta kaikesta. Lapsesta asti sain oppia, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka haluaa mulle pahaa. On raiskaajasetiä ja murhaajasetiä, on hulluja tätejä ja pahoja tätejä ja ilkeitä vieraita lapsia. Itse nykyisin ajattelen niin että oikeastaan suurin osa ihmisistä on ihan OK ja kilttejä ja kunnollisia. Joku pultsarikin voi olla, ei juomisongelma automaattisesti tarkoita että tyyppi olisi juoppo JA raiskaaja! Itse asiassa suurin osa juopoista on aika letkeää väkeä ja suhteellisen vaarattomiakin. Viiden promillen känni ei tee kenestäkään mitään kung fu-tappajamestaria. ;)
Minusta olisi tärkeää opettaa lapset tavallaan olemaan varuillaan - vieraaseen kyytiin ainakaan ei saa mennä - mutta kuitenkin niin, että perusluottamus maailmaan säilyisi. Ihmisen ei ole hyvä elää peläten KAIKKEA. Sitä, että tulee joku tauti [Muorilla on aivan sairas bakteerikammokin ja hän jankuttaa koko ajan käsien pesusta ja siitä kuinka kauppojen kasviksiin ja hedelmiin koskee "kaikenlainen väki" likaisilla käsillään] tai murhaaja iskee. Mun näkökulmasta sellainen vanhemmuus on aika ankeaa, joka on sellaista jatkuvaa pelkoa vain.
Joskus kun olin n. 10-vuotias niin Muori sai televisiosta napattua uuden pelonaiheen: JENGIT! Siitä lähtien hän aina muisti varoitella Siukkua ja mua JENGEISTÄ. Että jenginuoret voi tulla ja haluta meidän taskurahat tai hakata meidät. :) Voi jumatsukka, tuo oli oikeasti huvittavaa, JENGI, paheellinen tuhma JENGI meidän pikkuruisessa provinssikaupungissa?? :) Muorin mielestä meidän käpykylä oli tietysti ihan vertailukelpoinen paheen pesä jonkun Nykin Harlemin kanssa. :)
Mitähän jos onkin niin, että suurin osa ihmisistä on ihan kuten minä itse. Vähän hämmentyneitä, joskus pettyneitä ja väsyneitä, kun arki ei suju. Hyväntahtoisia, mutta epäröivät, että kuinka sen osoittaa. Ihmisiä jotka vaan elää elämäänsä ilman mitään kieroja motiiveja. Muorin mielestä tämä ajattelutapa on tyhmä, koska muut eivät ole kuten minä [ja minä olen HÖLMÖN hyväntahtoinen Muorin mielestä, muuten!] vaan toinen ihminen on HAI ihmisen hahmossa!
Jos olisi mahdollista jutella kuolleiden kanssa niin kysyisin K-mummilta että mitä sellaista hänen elämässään tapahtui, joka sai hänet kasvattamaan tyttärensä pelkäämään kaikkea ja kaikkia?
Eilinen nampinhimo
Viime yönä tuli namihimo! Onneksi se meni aika nopsasti ohi. Seuraava MÄSSY muuten on myös pullanpunttausmässy: olen syönyt pakastimesta kaikki korvapuustit ja nyt pitää tehdä uusi satsi! Pullanpunttaus on joskus aika raskasta kesäiseen aikaan, mutta toisaalta nyt on niin kylmät säät ainakin vielä, että luultavasti tekee vain hyvää saada taikinan vaivaamisesta vähän liikunnan lämpöä jäseniin!
Eilen tuli myös kaksi jaksoa CSI Miamia. Katselin, vaikka raivostutti. Toisessa jaksossa oli sellainen murhaaja, jota oli lapsena hakattu aivan kauheasti sijaiskodissa. Lopussa se haastoi häntä hakanneen läsön ukon.. uhkasi ukkoa aseella. Mutta ei tappanut äijää kuitenkaan. Mua suututti se hikinen läski ukko, raivostuttavaa hakata lapsia! Suklis olisi syöksynyt Petoa päin ja purrut sitä.. ai niin, paitsi etten halua mitään vesikauhua, joten en varmaan olisi purrut.
Niin, siinä CSI:ta katsellessa koin naminhimon. Tuntui taas kauhean pitkältä se aika herkkuiluun, vaikka ei siihen ole kuin 9 kokonaista vuorokautta. Kun ajattelee että kehitysmaissa ihmiset ei koskaan voi pitää mässyä. Siinä on mulle miettimistä!
Kerroinkos muuten viime MÄSSYssä testanneeni Dumle-tuutin ja Fanipalatuutin? Dumle oli parempi, todella toffeinen! Fanipala oli vähän tavanomainen ja sellaista vohvelirouhetta (?) oli siinä tosi vähän. Se oli kuin tavallinen suklaatuutti oikeastaan. Mutta Dumlen otan toistekin. ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste CSI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste CSI. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
5 kokonaista vuorokautta...!
.. Ja tämä hirviö pääsee taas mässyilemään! :) Mietin onko MÄSSY oikeastaan ainoa asia, jossa annan omien tarpeideni sanella säännöt? Olenko niin ehdoton siinä, mitä kaikkea pitää olla.. miten herkuttelen.. koska siinä VOIN vaikuttaa, MINÄ vedän rajat ja olen ohjaksissa?
Mies sallii mulle sen. Hän jopa ymmärtää, että olen valmis sosiaaliseen elämään vain MÄSSYjen ehdoilla. Minulle tuosta MÄSSYstä on oikeastaan tullut suurempi ja tärkeämpi asia kuin vain se, että vedän maarun täyteen suklaata. Se on rajanvetoa, sen suhteen olen häpeämättömän vaativa.
Pystyisinkö joskus elämässäni ottamaan saman vaativuuden käyttöön jonkun muun, OIKEASTI tärkeän asian suhteen?
En sitten käynyt tänään City-Marketissa, vaikka aioin. Taidan mieluummin livahtaa sinne yksinäni vaikka ensi viikolla.
Melkein-onnettomuus
Mulla oli tänään päällä todella leveälahkeiset housut [mies sanoi lahkeita 'purjeiksi'!] ja melkein kempsahdin nurin yksissä pitkissä portaissa kaupungilla! Tarttui tuo kiva kymmensenttinen korkoni siihen purjelahkeeseen ja hetken ajan ajattelin Sukliksen lopun olevan käsillä!
On se ihme miten paljon ajatuksia voi ihmisen pää käydä läpi muutamassa sekunnissa. Mietin 'ohhoh tässäkö henki menee, enpä ainakaan ahminut itseäni hengiltä' ja sitten ehdin vielä ajatella, että on noloa tällä lailla retkahtaa. Onneksi en sitten mennyt nurin, kyllä siinä oli Varjelus mukana, niin kuin mummoni olisi sanonut.
Ruudun täydeltä ruipeloita
Olen nyt katsellut niitä Mäkkärin aterioiden mukana ostettuja CSI Miami-jaksoja. Niitä mulla ei ollut ennestään, se vasta oli hyvä juttu. :) Joku CSI Miami-kausi mulla on ennestään, mutta tuo se ei ollut. Kyllä se Horatio Caine vasta on miesten mies. :) CSI Miami on hyvää katsottavaa siksikin, että joskus sen jaksot sivuavat MALLIMAAILMAA ja näen ruudun täydeltä ruipeloita. Sellainen auttaa mua muistamaan miksi on tärkeää olla ahmimatta hallitsemattomasti, miksi tarvitaan MÄSSYn ja arjen vaihtelut ja juuri tämä ruokajärjestykseni.
Lyhyt puhelinpiina
Soitin Äetmuorille. Lyhyestä virsi kaunis! Puhuin puoli tuntia ja sitten kehitin jutun ['joku on ovella!'] että pääsin katkaisemaan. Häpesin itseäni kun keksin kaikkia sattumuksia "Töissä"!
Mies sallii mulle sen. Hän jopa ymmärtää, että olen valmis sosiaaliseen elämään vain MÄSSYjen ehdoilla. Minulle tuosta MÄSSYstä on oikeastaan tullut suurempi ja tärkeämpi asia kuin vain se, että vedän maarun täyteen suklaata. Se on rajanvetoa, sen suhteen olen häpeämättömän vaativa.
Pystyisinkö joskus elämässäni ottamaan saman vaativuuden käyttöön jonkun muun, OIKEASTI tärkeän asian suhteen?
En sitten käynyt tänään City-Marketissa, vaikka aioin. Taidan mieluummin livahtaa sinne yksinäni vaikka ensi viikolla.
Melkein-onnettomuus
Mulla oli tänään päällä todella leveälahkeiset housut [mies sanoi lahkeita 'purjeiksi'!] ja melkein kempsahdin nurin yksissä pitkissä portaissa kaupungilla! Tarttui tuo kiva kymmensenttinen korkoni siihen purjelahkeeseen ja hetken ajan ajattelin Sukliksen lopun olevan käsillä!
On se ihme miten paljon ajatuksia voi ihmisen pää käydä läpi muutamassa sekunnissa. Mietin 'ohhoh tässäkö henki menee, enpä ainakaan ahminut itseäni hengiltä' ja sitten ehdin vielä ajatella, että on noloa tällä lailla retkahtaa. Onneksi en sitten mennyt nurin, kyllä siinä oli Varjelus mukana, niin kuin mummoni olisi sanonut.
Ruudun täydeltä ruipeloita
Olen nyt katsellut niitä Mäkkärin aterioiden mukana ostettuja CSI Miami-jaksoja. Niitä mulla ei ollut ennestään, se vasta oli hyvä juttu. :) Joku CSI Miami-kausi mulla on ennestään, mutta tuo se ei ollut. Kyllä se Horatio Caine vasta on miesten mies. :) CSI Miami on hyvää katsottavaa siksikin, että joskus sen jaksot sivuavat MALLIMAAILMAA ja näen ruudun täydeltä ruipeloita. Sellainen auttaa mua muistamaan miksi on tärkeää olla ahmimatta hallitsemattomasti, miksi tarvitaan MÄSSYn ja arjen vaihtelut ja juuri tämä ruokajärjestykseni.
Lyhyt puhelinpiina
Soitin Äetmuorille. Lyhyestä virsi kaunis! Puhuin puoli tuntia ja sitten kehitin jutun ['joku on ovella!'] että pääsin katkaisemaan. Häpesin itseäni kun keksin kaikkia sattumuksia "Töissä"!
torstai 27. marraskuuta 2008
"Paha" ja peräruiske
8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! I-päiväMÄSSYYN! Kun päiviä on jäljellä 8, niin silloin yleensä toivoni nousee, että vielä kaikki järjestyy. Kun päiviä on yli 10, niin se vasta on huono juttu. Silloin masentaa!
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)