Rasvapatti!

Häpyhuulen 'kasvain' on tosissaan rasvapatti.. vaaraton/hyvälaatuinen, sanoi lääkäri! Huh helpotusta.. Se leikataan pois, mutta nyt vaan keskustelevat sitten siitä leikkaako gyne vai ihan tavallinen yleislääkäri. Tuo tämänpäiväinen valkotakki oli tosi nuori, varmasti vasta opiskelija tai kandi tai mikälie ja hän sanoi, että hänen pitää kysyä siitä asiasta joltain.. Lääkäri sanoi aika hyvin senkin, että 'tuohan on sellaista aluetta, minne kukaan ei halua arpia'. No niinpä! :)

Ensi viikolla sitten saan tietää siitä enemmän, siitä tulevasta pikku leikkuusta.

Ihmettelen vaan, että MISTÄ tuollaisia patteja tulee! Lääkäri muuten sanoi sitä ihan rasvapatiksi, eli ei rasvakasvaimeksi. Kai se sama asia kuitenkin on! En silti tiedä miksi juuri MULLA on ollut sellainen vyötäröalueella ja nyt sitten tämä alapääjuttu..! :( Joillakin ihmisillä ei koskaan ole sellaista, ei yhtäkään! Olen todellakin hygieeninen ja puhdas ihminen, eli ei ainakaan voi johtua siitä että olisin saastainen tai jotain.. :( Miksi, miksi siis??

Alkaa vähän pelottaa, että jos tuollaisia alkaa nyt tupsahdella muhun aina parin vuoden välein, niin pianhan olen ihan yhtä tilkkutäkkiä koko ihminen, ihan rikki leikelty ja arpinen! Frankensteinin morsian! Miksi ei voida kehittää jotain lääkettä, joka estäisi noiden tulon?? Lekuri sanoi sitäkin, että se saattaa olla vähän tulehtunut, se mun patti. Yökkis.

Tehtiin gynekologinen tutkimuskin ja otettiin papa.

Muotihullu!

Olen nyt pitkästä aikaa oikein innostunut ajatukseen vaateostoksista! Tekisi mieli oikein kierrellä kirppiksiä kaikessa rauhassa ja tölvistellä vaatekaupoissa. :) Olenhan jo kertonutkin mun UFF-hankinnoista [jättisuuret housut + sitten nettikaupasta ne 2 laukkua] ja sitten ostin H&M:ltä pari teepaitaa ja Seppälästä kanssa.

Olen nyt jo jonkin aikaa ollut niin lamassa, ettei edes vaatekauppa ole innostanut mua. Se oli tämä talvi, sen pituus ja kylmyys! Mutta nyt valo lisääntyy, Suklis vilkastuu! :) Tahtoisin vielä jonkun nätin pitkähihaisen tunikan [pitkähkön!] ja sitten leggingsit ja ballerinakengät. Mustat kävelykengät olisi myös todella tarpeen, olen siitäkin kai jo ruikuttanut, mutta se vaatii useamman kirpparikierroksen. Joskus kenkiäkin löytää hyvin kirppareilta. Jotkut sanovat, että ei pitäisi ostaa kenkiä kirppareilta, kun ne ovat jonkun toisen jalkaan muovautuneet. Niille kaikkitietäville mä sanon, että joo ihan kiva. Mutta mulla nyt vaan ON tämä työttömän lortin budjetti, joten jos saan valita 8 euron kirpparikenkien ja 40 euron kenkäkauppakenkien välillä, niin tässä nykyisessä tilanteessa otan ne kahdeksan euron popot, varsinkin jos ovat nätit ja mukavat jaloissa. Ett' silleen!

Tänään tuli Cellbesin kuvasto ja vähän ihmettelin niitäkin hintoja. 20-30 e tunikasta. Ei oikein innosta ostamaan, menen mieluummin kirppikselle ja saan sieltä halvemmalla JA jää vielä postikulutkin pois! :)

Hih.. mietin sellaista, että pitäsköhän lauantaina jättää kevään viimeinen jumppa väliin ja mennä siksi aikaa oikein antaumuksella kiertelemään kirppiksiä ja vaatekauppoja. ;) Mies on menossa käymään yhteen harrastusporukkansa kokoukseen, joten hyvin voisin mennä. ;) Niin, ajattelin tosiaan EHKÄ salata sen mieheltä.. että omistaisin koko päivän vaatteiden kuolaamiselle. Mies ei tuomitse sitä, mutta hän aina päivittelee sitä kuinka VOIN saada kulumaan esim. 4 tuntia ihan helposti vaateostoilla. Sitten joskus hän hiukan ilkkuu noita mun kirppishommia. :( Vaikka en tajua miksi!

Lääkäriin tieni vie..

Pääsiäismässy oli ja meni! Ihan hyvissä merkeissä se meni, vaikka ensin pelkäsin.. kun suklaatimunia oli niin paljon ja itse olen ahne, niin olihan siinä mahdollisuus kokea tosi paha olo. Mutta en vaan kokenut! Otin kai aika rauhallisesti sitten.

Minulla on nyt kehittynyt melkein riippuvuus Pirkan pakastettuun tiramisukakkuun! :( Ensin ajattelin vain kokeilla sitä, mutta nyt sitä täytyy sitten olla kai jo joka mässyilyssä! :(

Parhaat yllätysmunat on muuten mielestäni sellaisia, joissa on joku järjellinen ylläri. Sellainen, josta hyötyy kaikenikäiset! Esim. nyt sellaisia ylläreitä olivat pikkuinen jääkaappimagneetti [Muumiyllätys-munasta!] ja sitten pikkuinen pyyhekumi [en enää muista mistä munasta se tuli]. Tuollaisista on oikeasti hyötyä! Jääkaappimagneetti varsinkin on söpö, Muumien Mörkö!

Söimmekin bää-siäislounaan Mäkkärillä silloin sunnuntaina! Hehe, tosi hyvää oli, vaikka ei kai varmaan kovinkaan monen mieleinen juhlalounas. Viime vuonna tein sellaisia karitsan ulkofilerullia [täytteenä valkosipulia, fetaa yms.] ja ne olivat hyviä, mutta jotenkin liian.. lihaisia! Tarkoitan nyt sitä, että yksi rulla varmaan painoi jo vaikka mitä .. ja melkein pelkkää lihaa! Mies tykkäsi niistä kyllä.

Jännitys tiivistyy

Tänään on muuten sitten Se päivä, kun menen näyttämään häpyhuulipattia lääkärille! :( Hiukan hermostuttaa kyllä. Se patti ei ole todellakaan lähtenyt mihinkään itsestään. Toivoin kyllä, että niin kävisi. Patti on nyt kipeä, jos sitä painaa päältä. Sivuilta se ei juuri kipuile. EIKÄ se ole kipeä siksi, että olisin sorkkinut sitä ja ärsyttänyt..! Huh, tuntuu melkein kuin se olisi kasvanut entisestään, jos mahdollista. Tietysti voi olla, ettei se ole kasvanut vaan että luulottelen vain! Kiva se ei joka tapauksessa ole. Suklis elää nyt tuomion tunnelmissa..!

Ostospöllö

Menin taas vähän munaamaan itseni. :( Tilasin UFFin nettikaupasta 2 käsilaukkua. Siellä on kanta-asiakkaille ollut sellainen kevätkampanja, jossa saa postimaksutta tilata kaikkea. Tilasin tosiaan ne laukut ja sitten eilen sain Matkahuollosta emailia.. jossa oli sen paketin tunnusnumero yms.

Heheh, itse kun en ole kertaakaan aiemmin tilannut MH:n kautta mitään, niin luulin että se tunnus onkin siinä sellainen saapumisnumero, jolla sen voi käydä noutamassa paikallisesta pisteestä! Ja menin sinne sen numerosarjan kanssa! Mh-pisteen täti kokeili sitä tietokoneeseen 2 kertaa ja sanoi, ettei se sovi, että sen täytyy olla virheellinen.

No minä läksin kotiin.. pettyneenä tietysti! Sitten avasin tietsikan ja aloin vähän katsella. Höh, ei se numero ollutkaan mikään saapumisnumero..! Vaan ihan vain seurantanumero, jolla sitä paketin kulkua voi seurata netissä! Se onkin vasta nyt lähtenyt liikkeelle! Hiukan hävettää, kun menin säätämään sinne Mh-pisteeseen nyt tuosta ja kohta joudun sitten sinne uudestaan noutamaan sitä pakettia, kunhan se oikeasti saapuu. :(

Kohtalon päivä, 8.4.!

Silloin on lääkärinaika! Varasin tänään! Siis sen patin vuoksi.. Jotenkin vähän ikävä maku jäi suuhun siitä ajanvaraajasta. Syntyi hiukan sellainen vaikutelma, kuin se ihminen olisi ollut sitä mieltä, että jos se patti ei ole KIPEÄ, niin mitäs sitä sitten lääkärille.. Nuo ajanvaraajat/hoitajat [en ole varma mikä koulutus heillä on] ovat todella erilaisia keskenään. Yksi antaa ajan nikottelematta, toinen on sitä mieltä että jos vielä henki pihisee, niin mitään lääkäriaikoja ei tarvita. Saunaa, viinaa ja tervaa vaan, hih.. :) -Itse asiassa tuo muuten voi lähitulevaisuudessa olla muutakin kuin vain vitsi, siihen malliin Suomi on hoitamassa terveydenhuoltoon liittyviä asioita..

Mies vähän päivitteli sitä että kuinka joudun odottamaan 8.4. asti, no itse tiesin siihen kyllä varautua. Kuten sanottu on ihme että yleensä sain ajan.

Olen joskus hermostuneena vitsaillut tuosta patista, että mulla on varmaan PIMPPASYÖPÄ! :) Se siis on tosissaan vitsi vaan.. huono kai.. Jos se olisi syöpä, niin jotenkin olisi niin tyypillistä mulle, että sen laji olisi tuollainen mahdollisimman nolo. Niin että kun pitäisi kertoa sukulaisille ja ystäville niin silloinkin vielä saisi hävetä. Huh..

Siivonki ohi!

Sain juuri muten siivottuakin! Se ei juuri enää rasita tai vaivaa mua, olen huomannut että sitä puuduttavuutta pääsee PAKOON! Antaa vain ajatustensa lennellä ja rutiinilla tekee siivoa samalla. Sitten yhtäkkiä huomaa, että talo onkin jo siivottu! Ja jos oikein positiiviseksi yltyy niin voi miettiä hommassa kuluneita kaloreita. ;) Se on se extra-bonus!

Pesin petauspatjan ja peitotkin. Tykkään pestä niitä usein, koska .. no, Suklis nauttii siisteydestä. :) Niiden kuivatus vaan on joskus hankalaa, kun kuivauskaapissa tila on rajallinen. Siksi ostimme jokin aika sitten sellaisen ylimääräisen kuivaustelineen. Sitä voi sitten käyttää, jos oikein on ruuhkaa kuivelikaapissa.

2 kokonaista vuorokautta enää!

Ja sitten koittaa ihana herkkuilu! Leivontasuunnitelmat on IHAN auki ja siihen on syy! Mies meni vaakaan ja K A U H I S T U I !!! Hän painaa 103. Hänestä se on ihan liikaa. mä en ole huomannut mitään erikoista, ihan samalta hän näyttää kuin ennenkin! Olen kai kertonut että hänellä on hassu tapa pitää esim. 99 kilon painoa jotenkin paljon 'parempana' kuin 101, vaikka siinä on vain 2 kiloa väliä.

Olen yrittänyt joskus sanoa miehelle, että paino voi helposti heitellä pari kiloa ihan vaikka siksikin, jos on tultu syötyä jotain nestettä kerryttävää - esim. hyvin suolaista safkaa! Itselläni kerran kuukautiset nosti painoa 3 (!!!) kiloa! Tuntuu uskomattomalta varmaan, mutta kuukkarit oli se syy, koska 'paino' lähti pois kuukautisten myötä. Mies kuitenkin aina sanoo, ettei HÄNELLÄ ole kuukautisia, ja siksi ei pitäisi painonkaan niin heitellä.

No, kuitenkin tuo kriisitilanne [miehen paino siis] on nyt vaikuttamassa leivontaan sikäli, että hän haluaa kovasti taas hillitä syömisiään, joten ehkäpä pitäisi leipoa jotain selkeästi 'mun' herkkuani. Ettei tulisi kiusausta hälle, siis ei ainakaan liian suurta kiusausta.

Lääkäriin, lääkäriin..

Aamusta aion vihdoinkin soittaa lääkäriin siitä häpyhuulipatista. Olen lykännyt sitä, mutta en siksi että pelkäsin tai noloilisin [no tietysti vähän nolottaa, muttei toimintaa estävään tapaan], vaan koska oikeasti olen halunnut olla V A R M A ettei kyseessä vain ole joku tyhmä iso finni tms.! Mutta nyt sovimme miehen kanssa, että soitan aamusta. Se patti ei nimittäin todellakaan ole mihinkään mennyt..

Saa sitten nähdä koska saan itse ajan. Varmaan joskus .. toukokuussa! :( Meillä arvauskeskus on aika nihkeä varsinaisiin 'aikoihin' nähden, päivystyspotilaaksi pääsee tietysti lyhyellä varoitusajalla, mutta tämä vaiva tuskin on päivystyksen heiniä. Tai en tiedä? Tai voihan olla, että joku peruutusaika olisi saatavilla piankin, who knows.

Muutenkin olen ollut aktivoitumaan päin, varasin torstaille hieroja-ajan! Niska-hartia! En käy usein koska ei mulla ole varaa ja joskus myös olen niin.. JUMISSA [jumituksessa henkisesti, ei fyysisesti niinkään] että soittaminen on vaikeaa. Mutta nyt sitten tilasin.. Torstaina olen saanut siivongin loppuun ja yleensä se tarkoittaa myös sitä että olen vähän jumissa niskan ja hartian seudulta. Joskus niitä alueita jännittää oikein tiedostamattaan! Hieronta on palkinto siivouksesta!

Pidän juuri tuolla hierojalla käymisestä, olen tainnut kertoakin että se paikka on tässä omassa kunnassa, ei sinne ole kuin n. viitisen kilometriä meiltä. Ja sitten se huone [omakotitalon alakerta] jossa hieroja toimii on lämmin [inhottavaa mennä hierottavaksi ja väristä kylmästä siinä..] ja hyvältä tuoksuva, koska hieroja polttaa jotain tuoksukynttilää tai aromaterapialyhtyä tms. Ja musiikki on sellaista new agehtavaa, melkein vain kuin meren ääniä tms. Siinä oikein näkee että on haluttu kiinnittää huomiota viihtyisyyteen ja mun mielestä se on ihanaa. Koska se on kokonaisvaltainen kokemus!! En ole nyt tuon hierojan löytämisen jälkeen edes käynyt siellä entisellä, siis sillä miehellä jolla kävin ennen. Muutuin aika kireäksi kun hän aina haukkui työttömiä ja uteli mun työllisyystilanteista ja sitten se paikka oli aika karu.. aina jotain radion uutisia päällä, joissa kerrotaan melkein aina vain kaikesta kamalasta. Ja hierontapöytäkin oli aika risa.

Torstaina myös saattaa käydä niin, että sillä hierojareissulla tulee mentyä kunnan keskustan kauppaan.. hamstraamaan! Kun herkkuiluhetki lähestyy taas. Nyt en vaan ihan äkkiä osaa sanoa mitä 'tarvitsisin'. Mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa niin torstaihin mennessä olen kyllä keksinyt jotain taas!

Kunpa minullakin

Joskus kadehdin miestä siitä TYÖYHTEISÖSTÄ johon hän kuuluu. En kadehdi siis 'pahalla' tavalla, siis niin kuin tahtoisin sen häneltä pois, vaan se on sellainen haikea tunne, kunpa minullakin-tunne. Miehen työyhteisö on aika miesvaltainen kun suurin osa siellä on koulutukseltaan jotain insinöörejä ja teknikoita, ja jotenkin siellä ei ole ollenkaan sellaista keskinäisen kyyläilyn tunnelmaa kuin joissain akkavaltaisissa hommissa joissa olen ollut. Miehen työpaikalla pomot ja alaiset voi esim. nauraa yhdessä jollekin hupivideolle netissä.. tiedän sellaisia akkavaltaisia paikkoja, joissa leidit vaan vahtii toisiaan, ettei vahingossakaan työnantajan kallista aikaa 'varasteta' edes vessassakäyntiin!

Sanoin miehelle vähän leikkisästi kun hän sanoi näyttäneensä sellaisen hupivideon pomolleen, että etkös pelkää tekeväsi huonon vaikutuksen.. Mies katsoi mua kuin olisin vähän tärähtänyt ja nauroi, ei heillä sellaisia mietitä. Jos kaveri hoitaa työnsä niin kukaan ei huohota selän takana.

Miehet muuten tuntuu olevan paljon järkevämpiä noissa lapsia koskevissa asioissakin. Monella naisvaltaisella työpaikalla ainakin tuntuu olevan niin, että lapsettoman on PAKKO joustaa jumankauta kaikissa loma-asioissa. Ne naiset yksinkertaisesti ovat sitä mieltä että lisääntyminen antaa automaattisesti myös ehdottoman oikeuden valita loma-ajat ihan miten heitä miellyttää. Mutta tuolla miehen työpaikalla on paljon vähemmän sellaista henkeä. Ymmärrän tietty sen, että lapsellisten tunteet käy kuumina loma-asioissa, kun lapset on lomilla tarhoista/kouluista ja on suunnitelmia ja yms.. mutta koettaisivat nyt sen muistaa, että lapsettomallakin voi oikeasti olla elämää ja omia suunnitelmia.

3 kokonaista vuorokautta -

- ja sitten MÄTÄN taas! :) On aika mättämisen, ahmimisen.. herkkuilun! En ole vielä päättänyt leivonnasta sitä enkä tätä. Nyt se asia on auki, täytyy varmaan oikein miettiä nyt aamulla ja päivällä sitä.. Porkkanakakku olisi ihanaa, mutta en tiedä pitääkö mies siitä niin paljon?

Työterveyslääkäristä kokemus tämäkin!

Miehen verenvuoto ei muuten etene MIHINKÄÄN! Työterveyslääkäri oli sanonut nyt ihan suoraan ettei hän osaa sanoa sen syytä [luulisi että se on selvä se syy, liian ahdas peräaukko..] ja muuta ei MUKA voi tehdä kuin että mies joutuu muutaman vuoden välein aina siihen paksusuolen tähystykseen! :( Siis uudestaan ja uudestaan! Sitten lekuri oli määrännyt vielä samoja peräpuikkoja ja rasvaa kuin viimeksi!

Siis kuinka tällainen voi olla mahdollista?? Ihmisen siis odotetaan vuotavan verta ja kärsivän päivittäin. Koska siitähän tässä on kyse! Kyse on ULOSTAMISESTA!! Sitä ei oikein voi välttää! Vai pitäisikö alkaa pidätellä, vain kerran viikossa mennä..?

Mua hämmästyttää se että tuo lääkäriasema jossa työterv. lekuri mesoo, on kuitenkin sellainen kauhean hieno lasipalatsi! Ja on akvaario odotusaulassa ja kaikkea. Mutta sitten kun ihminen oikeasti tarvitsisi apua ja asiantuntevaa lääkäriä, niin tuossa on se mitä saa: EI MITÄÄN!

Joku nyt voi hihittää.. Kaikkea se Suklis kirjoittaa! Mutta olen vähän miettinyt asioita ja olen päättänyt muuttaa suhtautumistani tiettyihin juttuihin. Näissä asioissa [peräsuoliverenvuoto] ei ole mitään hävettävää. Jos niitä häpeää eikä sen vuoksi mene hoitoon, niin ongelmia tulee. Lisäksi ne on juttuja, jotka koskevat meitä kaikkia! On tyhmää häpeillä ja naureskella, koska ei varmaan naurata, jos sattuu oman tai jonkun läheisen kohdalle.

Niin, mua siis vaan suututtaa tuo epäpätevyys! Se, ettei mitään käytännössä tehdä. Vaikka voisi kyllä. Mietin pitäisikö suostutella mies vielä arvauskeskukseen. Joskus sieltä saa tosi hyvääkin apua! Ei aina voi sanoa, että yksityinen on parempi! Vaikka usein olisikin.

Olenpa ollut vihainen tuosta tt-lääkäristä! :( Kun olen huolissani miehestä niin tietysti silloin suututtaa, kun toinen saa vain kärsiä.

0 vuorokautta, eli 23 ½ tuntia...

.. herkkuiluihin. :) Se on mukava ajatus. Tänään melkein sorruin ostamaan suklaata Prismasta, mutta onneksi en tehnyt sitä. Muistin, että mullahan on sitä ja tuota ja tätä kaappissa odottamassa. :) On niin helppoa unohtaa ostaneensa jotain.. kun sen suklaan jemmaa kaapin ylähyllyyn, niin ei sitä usein tule nähtyä.

En ole vieläkään päättänyt leivonnasta! On nyt kummallista. Kinuskikakku houkuttaisi niin, mutta tiedän saavani siitä takuuvarman närästyksen! Toisaalta monesti herkkuilussa saan närästyksen, vaikken söisikään kinukakkua vaan jotain ihan muuta.

Kotona omassa ruumiissa

Tietokoneeni on varsinainen romu! Tai ei oikeastaan se, mutta yhteyden kanssa on ollut ongelmia nyt muutaman päivän! Harmittaa kun pitäisi esim. sähköpostit tarkistaa ja sitten ei pääse on-line. :( Kuitenkin pitää maksaa siitä yhteydestä ihan samalla lailla toimii se tai ei! Olen ollut siitä aikas ärtynyt. Nyt kuitenkin taitaa olla ongelma päättynyt. Oikeastaan olisin varmaan voinut blogata jo eilen, mutta en tahtonut ottaa riskiä. Pari kertaa on niin käynyt, että postaus on hävinnyt.. heti! Kun pätkii yhteys.

Kun kylmenee..

Huomaa muuten aika mielenkiintoisia juttuja kun sää kylmenee! Nyt on ollut viitisen astetta viileämpää kuin viime viikolla ja HETI on alkanut suklaahommelit kiinnostaa ihan eri lailla! Olimme tänään Riihimäellä sukulaisissa ja ostin ABC-myymälästä pussillisen Sorinin suklaateja! Oikeastaan en olisi tarvinnut niitä ihan ehdottomasti, koska ostin Sorinia muutaman konvehdin vasta jokin aika sitten. Mutta se pussillinen oli liian iso houkutus - ostin ja nyt sitten olen jo valmiiksi ihaillut niitä, miettinyt seuraavaa MÄSSYä.. :)

Lindtin Almond-levyllisenkin olen jemmannut, hamstrannut kätköihini! Sen se sään viileneminen tekee. Hamstraus ei kuitenkaan ole viisasta, kun en KYKENE syömään enää suuria määriä sukulaatia. :( Suklis voi niin herkästi pahoin tätä nykyä!

Kotona omassa ruumiissa

Olen viime aikoina miettinyt että vaikka olenkin joskus aika sekopää syömishommeleissa, niin en silti vaihtaisi tätä elämää sellaiseen 'tavalliseen'. Mulle olisi suoranaista kärsimystä luopua MÄSSYstä ja alkaa 'herkutella' vain esim. 100 gramman suklaalevyllä ja nauttia arkisin turhia kaloreita terveellisen syömisen nimissä. Niin kauan kun nautin MÄSSYstä ja rajoittamattomasta herkuttelusta, niin niin kauan mun on elettävä juuri näin! Vaihtoehdot on tässä:
1. Joko oppia nauttimaan kohtuudella, pienissä erissä [=tylsää, luonteeni vastaista] tyyliin 100 gramman sukulaatilevy viikossa tai
2. LIHOA syömällä arkisin terveellisesti JA pitämällä mässäilyä.
Mulle kukaan terapeutti ei pysty vakuuttamaan että olen ihan yhtä arvokas esim. 80-kiloisena. Koska TIEDÄN ETTEN OLE. Tiedän tarpeeksi [=liikaa...?] maailmasta ja sen toimintatavoista uskoakseni aikuisten satuja.

Olla kotona omassa ruumiissa on mulle sitä, että ruumis välittää olemuksellaan sellaisen viestin musta, jonka tahdon lähettää. Vaikka se ruumis siitä sitten kärsisikin. Ruumiin on näytettävä mun liittolaiselta, vaikka se [erityisesti nälkäisenä] tuntuu kauhealta viholliselta, joka pitää nujertaa raa'asti!

Kärsimys sen kun jatkuu [miehen, ei mun!]

Nyt taas pitää kirjoittaa nolosta aiheesta elikkäs siitä miehen peräsuolivaivasta. Hänellä on elokuun ihan alusta asti tullut enempi tai vähempi säännöllisesti sitä VERTA kakkatessa! Sitten oli se paksusuolen tähyily.. no, niistä koepaloista mies saa tulokset ensi viikolla. Mutta ei lekuri eikä me uskota sen olevan mikään sellainen tauti.. miehellä vaan on ahdas se aukko ja siitä seuraa tuo vaiva. :(

Mua huolestuttaa oikeasti, kun se vaan JATKUU! Nytkin on taas ollut ja nyt on jo lokakuu! Joskus vaan epäilen noita työterveyslääkäreitä. Hoitaako ne asiat oikeasti, vaan yrittääkö kaikin konstein välttää sairaslomien kirjottamista? Mun mielestä - mä nyt en ole lekuri, mutta näkeehän jotkut asiat ihan ilman valkoista takkiakin - miehen pitäisi päästä sellaiseen pieneen kirurgiseen toimenpiteeseen, jossa sitä vähän laajennetaan. Mutta miksi sitä ei sitten tapahdu? Ei kai voi olla normaalia että ihminen vuotaa verta kuukausikaupalla kun käy veskissä? Mitä järkeä tässä taas on! Miehelle veskiin meno isolle asialle on jo oikea kauhun paikka. Vaan ei siitä kukaan piittaa, lääkärit siis!

Mania

Mielialalääkkeiden haittapuoli [joka ainakin minulla ilmenee, en tiedä onko muilla] on taas päällä. Eli se maaninen tarmo, joka tuntuu tosi pahalta. On kuin olisi koko ajan yliladattu! Tarmoa on kauheasti ja yöllä ei oikeastaan VOI nukkua, kun se tarmo pitää purkaa jotenkin! Olen taas siivonnut kaappeja pahimpaan tarmonpurkutarpeeseen. On se tietysti mukavaa, että kaapit on siistit, mutta mieluummin rauhoittuisin yöllä ja nukkuisin. :(

Tämmöinen tila on mulle tuttua myös Zoloft-ajoilta. Eli jo ennen Citalopramia. Joku noissa SSRI-lääkkeissä vaan on sellainen, että se synnyttää tätä. Usein silloin tulee myös toimittua harkitsemattomasti tavalla tai toisella. KOKEMUSTA ON! :(

Pahin tällainen outo tapaus sattui Zoloftilla joskus vuosia, vuosia sitten. Olin yöllä valveilla, olin juonut alkoholia ja napsin vain kaikkia mahdollisia pillereitä naamaan lääkelaatikosta! Psyykelääkettä, rauhottavaa, allergialääkettä. Sitä ei oikeastaan tee mieli edes AJATELLA, koska siinä tapahtumassa oli jotain mielettömän ahdistavaa - tarkoitan nyt, että ei ole mukavaa tehdä tuollaista, kun tuntuu kuin olisi itsensä ulkopuolella - kuin ei olisi oma itsensä.

Citalolla ei ole tullut mitään itsetuhoimpulsseja. :) Mutta muuten voi tehdä hölmöjä päätöksiä, käyttää esim. suuren summan rahaa TYHMÄSTI, tai sortua johonkin ikävään.

Maalla asuminen on tavallaan 'turvallisempaa' ihmiselle, jolla on näitä impulsiivipuuskia. En VOI nimittäin ihan tuosta vaan tehdä jotain tyhmää, marssia muotiliikkeeseen ja pistää rahaa menemään, kun kaupunkikäynti vaatii jonkin verran suunnitelmia ja varautumista.

Tätä touhupuuskaakin voi yrittää hillitä. Olen ajatellut että jos nyt saan jonkun IDEAN (varmasti saan), niin toteutan sen, jos vielä viikon päästä olen sitä mieltä, että ajatus on hyvä. Etten nyt tässä näinä päivinä tee päätöstä, koska tunnistan tämän tilan, hyperaktiivisuuden, pakkomielteisyyden ja impulssiherkkyyden.

Lääkäreiden kuitenkin kannattaisi vähän tarkemmin perehtyä näiden niin herkästi määräämiensä lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Joskus tuntuu kuin niitä määrättäisiin pelkästään sillä, että ihminen menee vastaanotolle. 'Olet väsynyt - ahaa, masennusta, tässä lääkkeet!' 'Olet uneton - ahaa, selvä tapaus, kyllä nämä SSRI:t auttaa!'

Joku suuri SSRI-lääkkeitä markkinoiva yhtiö on kai ollut melkoisissa oikeustaisteluissa, koska jotkut lääkityksellä olleista ovat tehneet murhia yms., eikä siitä ole takuuta etteikö lääke olisi voinut vaikuttaa jotain. Itselläni ei ikinä ole ollut halua vahingoittaa toisia, mutta impulsiivista itsetuhojuttua on ollut joskus ilmassa, vuosia sitten. Ei enää.

Sellaista kuuluu Sukliksen elämään! Mutta se on tietysti vain yksi puoli tästä kaikesta. Onhan toki MÄSSYn odotuskin. ;)

Suklaahirviö on aina suklaahirviö!

Olen siivonnut yötä myöten. Mulla oli kello 12 se lääkärinaika ja jännitin sitä - en saanut nukuttua viime yönä - joten sitten kun palasin kotiin, siivosin makuuhuoneen ja sen jälkeen nukahdin ihan tunniksi vain. Eihän se riittänyt. Piti ottaa toinen torkku (2 h) vielä illalla. Lopputuoksena oli semmoinen, että sain keittiön siivottua vasta n. 10 jälkeen illalla! Huomiseksi on vielä tehtävää, sitten on taas siivo saatettu päätökseen.

Se lääkäri meni ihan hyvin. En ollut sisällä kuin 10 minuuttia, vaikka puolen tunnin ajan varasinkin. En vaan tahtonut tilittää mitään, ei oikein ollut mitään sanottavaa. Olen saanut nyt omasta kokemuksesta sen kuvan, että terv. keskuksen kautta on todella vaikea päästä terapiaan. Minun on siis tyydyttävä tähän lääkehoitoon.

Sovimme että voin nostaa sitä Citalopram-annostusta 20 milligrammasta 40 milliin. Tarkoittaa siis kahta tabua päivässä nykyisen yhden sijaan. Kun 40 mg auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon paremmin kuin 20 mg. Suklaahirviö on aina suklaahirviö, lääkärissäkin. :) Huomasin nimittäin lekurin kirjahyllyssä Pandan Juhlapöydän konvehtirasian! [Voi lääkäriparkaa!] Näytti vähän siltä kuin se olisi ollut lahja, oli siinä joku korttikin nimittäin. Huomasin sen samalla kun juttelin sen valkotakin kanssa, en siis mitenkään 'nuuskinut', kunhan vaan katse vaelteli huoneessa.

Meillä arvauskeskuksessa on nyt kaikki 'lääkärit' todella nuoria, taitavat olla sijaisia tai muuten jotenkin pätkää tekeviä. Pari uutta, nuorta sairaanhoitajaa on myös tullut. Tänään juttelin yhden sellaisen kanssa tuolla, näytti ihan pikkutytöltä kaksine letteineen ja suppusuineen. :) Hyvin kaunis tyttö, muuten. Näytti siltä, että ei ole voinut valmistua kuin ehkä ihan vuosi, pari sitten. Hurjaa ajatella niin nuoren näköisen tytön joutuvan kohtaamaan joka päivä kuolevia [meillä on arvauskeskuksen 'yhteydessä' vanhusten dementiaosastokin] ja vakavasti sairaita ihmisiä. Toivottavasti hän jaksaa työssään, joka ei varmasti ole sieltä kevyimmästä päästä!

Suklis shoppaa!

Kävin sitten siellä K-kaupassa! Ajattelin, että miksi ei. Ensin menin apoteekkiin ja ostin taas kerran kasan lisäravinteita. Harmitti vaan kun se apteekin nainen ei halunnut oikein myydä mulle rautaa! :( Kun hän sanoi ettei sitä pitäisi syödä 'turhaan', vaan vain jos on hemoglobiini alhainen! Mulla ei teknisesti ottaen ole.. mutta haluaisin silti varmuudeksi syödä! Kumma apteekin ihminen, kun ei halua tehdä voittoa! Yleensä ne haluavat. Ostin kumminkin B-vitamiinia ja kalkkiakin.

K-kauppa on vastapäätä apoteekkia, joten sinne askel joutuisasti riensi. ;) Sain ne pakkomielteeni, eli Maraboun kreemitäytteiset pääsiäismunat! Ja ostin itselleni Kinder bueno-patukan JA kinderpatukan, siis sellaisen missä ei ole vohvelia.. Ostin miehelle pääsiäispatukoita, niitä semmoisia suklaakuorrutettuja marmeladijuttuja! Ja otin hälle irtokonvehtiakin taas. Mies tykkää suklaasta ja natustaa mielellään irtokonvehtia ja suklaapatukkaa. Oli vielä varauduttava MÄSSYYN kahdella geisha-nappirullalla! :) Geisha on suosikkini numero yksi. Mutta se on parasta konvehtina tai nappirullassa! Patukassa maitosuklaatin osuus täytteeseen verrattuna on liian suuri! Sipsiäkin ostin ja jäätelöä! Daim-jädeä tietty ja sitten pikkupurnukan törkeän kallista Pirkka keksi-kinuskikeikausjäätelöä. Ei se IHAN niin kallista ole kuin Ben&Jerry, mutta ero on aika minimaalinen! :( Mutta en ole ostanut sitä kai sitten viime kesän?

Nyt sitten täytyy vielä muistaa sokeri.. ja ainekset leivontaan. Ne voin hakea perjantainakin. Siihen mennessä on päätettävä se juustokakun laatu, minkä siis teen.

Mikrokauhu!

Mietin uskaltaisinko sitten MÄSSYssä pistää sen Pirkka-pahvijäätelöpurnukan hetkeksi mikroon? Usein laitan jäätelön mikroon [tosin syvällä lautasella ollen] n. 10 sekunniksi, siellä se pehmenee! Nyt vaan mietin, että mitenhän mikro reagoisi pahvirasiaan? Ben&Jerryn VOI laittaa mikroon, luin kerran siitä paketista. Ja sekin on pahvinen tötsä! Mutta noinkohan se onnistuupi Pirkalla? Mulla on vähän MIKROKAUHU, koska viime kesänä kävi jotain kauheaa! Olin harrastuskurssilla vanhassa talossa, jossa oli mikro. Laitoin sinne kupillisen vettä, ajattelin laittaa teetä, muulla tavalla siellä ei voinut teetä tehdäkään. No sitten jotenkin siellä katossa ylhäällä tuli sellainen sähköpurkaus! Ja mikro toimi ihan oudosti. No se mikro olikin vanhempi kuin jumala. Säikähdin kauheasti, se oli pelottava näky siellä katossa! Siihen jäi teenkeitot! Mietin jos se kuppi jotenkin provosoi mikron! Siksi olen vähän arka mikrottaja tätä nykyä.

Toisen posken kääntämisestä

Yksi ystäväni kerran kysyi multa, mitä mä teen silloin, kun Äetmuori raivoaa mulle jostain. Eli siis miten puhun, mitä sanon. Kerroin hälle ja voin kertoa täälläkin. Kun Muori raivoaa esim. puhelimessa, niin pyrin pitämään oman ääneni mahdollisimman tasaisena, rauhoittavana, hiljaisena, sanavalinnat mahdollisimman neutraaleina, etten ärsytä lisää. Myöntelen, pysyn rauhallisena. En väitä vastaan. Enkä siis "anna takaisin".

Olen joskus miettinyt, että olisiko pitänyt? Mutta silloin kun muutin pois kotoa [en ollut vielä 19 täyttänyt, lähdin oikeasti niin pian kuin voin, muutin avoliittoon - joskus mietin oliko se jotain pakoa] niin päätin, että en tahdo riidellä Muorin kanssa. Tietysti teini-iässä meillä oli ollut erimielisyytemme, vaikka silloinkin lähimmäs riitaa pääsin kai sillä, että sulkeuduin vain huoneeseeni. Kun muutin kotoa niin ajattelin, että meillä on niin pitkä välimatka ja näemme niin harvoin, etten tahdo pilata niitä aikoja riitelyyn. Vielä hullummalta tuntui se ajatus, että olisi maksanut puhelinlaskua riitelemisestä, josta ei siis muuta tule kuin paha mieli. Mutta sain hyvin pian huomata, että Muori ei ajatellut samalla tavalla ollenkaan. Hän oikeasti ajatteli ja ajattelee, että välimatkasta huolimatta hänen on saatava kontrolloida meidän elämää. Ja se kontrolli oikeasti ulottuu kaikkeen. Olen sanonutkin: en saa leikata tukkaa lyhyeksi, en saa käyttää ruskeaa väriä vaatteissa [Muori vihaa ruskeaa], en saa meikata "väärin", en saisi olla lapseton, jne. Niin pientä asiaa ei ole, ettei se olisi kontrollin ja riidan arvoinen.

Eli siinä tietopläjäys niille, joita Sukliksen "riitelytapa" on ehkä askarruttanut. Sellaista ei ole.

Hermostuttavia asioita:

- huominen lääkärinaika! Taas olen puoli tuntia kuin tulisilla hiilillä!
- perjantainen illanistujainen, johon joudumme miehen kanssa menemään. Pelkään taas, että mua pidetään läskinä! Näen aina vain itseni läskinä, eikä siinä auta vaikka kuinka käyttäisin S-koon vaatetta. Läski = läski = läski. Edes lääke ei auta tähän! :( Pelottaa, se perjantainen siis. Mietin ensin, että laitan kauniin mekon. Mutta sitten aloinkin miettiä, etten voi näyttää paksuja pohkeenpampuloitani! Inhoan niitä. Ja oikeastaan inhoan myös käsivarsiani. Pelkään myös, että ahdistun siinä illanvietossa, että alkaa tukehduttaa! Mies sanoi, ettei meidän tarvitse siellä koko iltaa olla ja hyvä niin. Varmaan taas joudun juoksemaan vaatekaupat ja kirpparit läpikotaisin läpi, jos tuo mekkoahdistus oikein pahenee.. täytyy torstaina shopata jotain muuta päälle pantavaa. Sanoin juuri miehelle, että jotkut mahdollisimman löysät mustat housut voisi olla hyvät. :(

Herkuttelun järjestelykuviot

Nyt kun perjantaina menee se ilta siellä illanistujaisessa, niin torstaina on viimeistään riennettävä kauppaan! Siis muuhunkin kuin vaatekauppaan. ;) Pitää mennä K-kauppaan, sieltä ainakin saa niitä Maraboun pääsiäismunia [mulla on pakkomielle!]. Ja sitten pitää varmaan ostaa sokrua lisää, leivontaa varten nimittäin. Ja Lidlissä pitäisi käydä. Taitaa olla parasta pistää vaan jotkut matalakorkoiset kengät jalkaan, tulee Suklikselle paljon kävelyä torstaina! Tietty voisin jo huomenna lekurin jälkeen käydä siellä K:ssa, se kun on vähän kuin matkan varrella. Eikä sitten torstaille rysähtäisi kaikki, vaateostot ja mässyostot.

Ne on aika käteviä ne Famin minipala-versiot pussissa! Niitä pitää varmaan ostaa taas. Hih!

Lääkeraivoa

En oikein tiedä noista Citaloprameista. On epäilevä olo. Tietysti ne on jo auttaneet siihen, että uni tulee.. Mutta luin, että saattaa esiintyä ruokahalun kasvamista --> lihomista. Vielä ei ole ollut sellaista ilmassa, mutta pelkään, että JOS.. Jos alkaa ilmassa olla jotain sellaista, niin mömmöt lentävät mäkeen, heti ja välittömästi. First things first! Tietysti saattaa käydä myös niin, että ruokailuhalu vähenee ja ihmo laihtuu. Niinkin sanoi pakkausseloste.

Miksi oikeastaan suostuin alkamaan nuo pillerit? Koen että lääkärikään ei ollut mulle täysin rehellinen niiden suhteen. Koska sanoi ruokahalun muutosten olevan HARVINAISIA sivuvaikutuksia, mutta pakkausselosteessa ne luokiteltiin YLEISIKSI. Oliko valkotakki siis epärehellinen vai tietämätön?? Miten on.

Miksi edes menin sinne lääkäriin?? Mies siitä oikeastaan ämppäsi tosi paljon, että mun pitäisi mennä. Ehkä pitäisi luottaa enemmän itseensä ja olla menemättä vaan. Ei noista paikoista saa mitään konkreettista apua. Kyllä kai on niin että pitää vaan kestää ne ahdistukset. Nyt olen jo tehnyt hirveän erehdyksen, olen vatuloinut sille lääkärille kaikkea, kertonut itsestäni.. ja se kaikki tulee kirjoitetuksi ylös, siitä tulee mustaa valkoisella. Joskus sitä voidaan käyttää mua 'vastaan' jollain tavalla. Siis en tarkoita mitään salaliittoa tai "pahaa" tarkoitusta, ainahan ne sanovat tarkoittavansa vain mun parasta... Tarkoitan siis, että myöhemmin jonkun toisen käynnin yhteydessä voi tulla esiin, että olen valitellut hulluusongelmia.. ja se sitten leimaa mut ja vaikuttaa.. siitä on mulle haittaa.. :(

Oikeastaan on miehen syy, että nyt sitten olen tässä jamassa. Että on ne TYPERÄT karjalle suunnitellut lihotuslääkkeet. Viiniäkään ei voi juoda! Kun ei kuulemma sovi yhteen sen mömmön kanssa! Ja pyh!

Kaikkea sontaa sitä ihmiselle syötetäänkin. Joskus itse asiassa musta tuntuu kuin olisin ITSE AINOA tervejärkinen ihminen, ehkäpä onkin niin, ja muissa on vika! Jotkuthan voivat olla jopa kateellisia mulle ja siksi haluta lääkitykselle. En tarkoita että mies olisi tällainen, mutta varmasti ihmisillä on outoja motiiveja.

Hyvässä lykyssä saan noista p-koista vielä rytmihäiriön!! Pakkausselosteessa sanottiin että jotain sydämen lyöntijuttuja voi tulla. Varmaan minulle tulee, mulle tulee aina, mulla on huono onni aina näissä asioissa.

Ehkä nykyisin terveet ihmiset pistetään lääkitykselle ja sairaat ne jyllää yhteiskunnassa. Tällaista mietin ainakin minä, Suklis! En aio sitoutua noihin lääkkeisiin kuin siihen asti, kun on seuraava lekuriaika. Sitten jos mieleni on vielä tämä sama kuin tänään, niin sanon että jätän ne. Lääkärit nykyisin määrää noita kirottuja SSRI-mömmöjä kuin antaisivat lapselle karkkia. Ja itse omistavat lääketehtaiden osakkeita - jokainen resepti on siksi kirjoittamisen arvoinen. ;)

Olin HULLU, kun menin sinne!! Oikeasti! Nyt tosiaan on minusta taas kirjoitettu joku paperi. Mistä senkin tietää kuka niitä lukee. Pienessä kunnassa juttu leviää.. :(

Sanon kyllä miehelle huomenna, että minua ei saa enää painostaa lääkäriin.

9 kokonaista vuorokautta - - -

- - herkutteluun! :) Tavallaan olen ollut viime aikoina tosi ylpeä itsestäni. MÄSSYt eivät ole menneet överiksi. Mikä sekin todistaa että se itsenäisyyspäivän laatanheitto oli yksittäistapaus! Sen perusteella ei mua voi tuomita.

Tympii vain kun en jaksa INNOSTUA mässäilystä täysillä. Johtuukohan sekin tuosta kirotusta lääkkeestä. Viimeinenkin ilo elämästä menee. Seksihalut myös. Nuo lääkkeet tekee ihmisestä ihan neutrin.

Tänään olin kaupassa enkä viitsinyt edes ostaa suklaatia, vaikka totuus on että hamstraus olisi kyllä aloitettava hyvissä ajoin! Muuten voin unohtaa jotain MÄSSYstä. Kinder Buenoa ainakin pitäisi ostaa. Söin sen melkein loppuun viime MÄSSYssä.

Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaati oli muuten huonoa. Kuvittelin että olisin alkanut pitää siitäKIN, koska Ritter Sportin hasselpähkinävalkosuklaati maistui mulle. Mutta oli niissä eroa. Ritter oli ohkaisempaa, palaset järkevämmän kokoisia, siinä se suklaati ja pähkinä toimi hyvin yhdessä. Minusta Pirkka oli jotenkin mautonta.. :( Ja palaset aivan järkyttävää kokoluokkaa. Kai se sitten on fiiniä kun ne on niin suuria, että sopisivat jättiläisen suuhun.

Työvoimatoimiston ylläri!

Työkkärissäkin kävin. Odotin saavani kurat niskaan oikein kunnolla, mutta ihme kyllä niin ei käynyt! Se neuvoja olikin ihan rauhallinen eikä ainakaan alkanut moittia. Kylläpä helpotti, olin nimittäin aika onneton kun menin sinne, ajattelin että nyt siellä alkaa se myllytys, mutta eipäs vaan käynyt niin. Oikeastaan se virkailija puhui paljon itsestään ja pojastaan, joka valmistuu yliopistosta nyt. Parempi niinkin kuin puhua mun työelämävalmennuskokemuksesta tai kyvyttömyydestäni työllistyä. Seuraavan kerran menen sinne huhtikuun lopussa vasta.

"Vallaton"

Lääkäri kysyi tänään vaikka mitä kun olin vastaanotolla. Hän teki muistiinpanoja ja sanoi, ettei yhden kerran perusteella pysty tekemään diagnoosia. Minä sain reseptin ja sitten uuden ajan tuossa maaliskuun puolessa välissä, kun lääkkeen vaikutus on jo jonkin verran alkanut.

Yksi juttu mitä hän kysyi oli että onko minulla sellaista "vallatonta" käytöstä esim. päihteen vaikutuksen alla, tai "vallattomia" kausia noin muuten. Minusta se sana VALLATON oli aika HULVATON. :) Tuli mieleen Ville Vallaton.

Minulle kävi kerran teini-ikäisenä niin, että humalassa kävin kadulle makaamaan. Sillä hetkellä halusin kyllä kuolla, mutta se oli hetkellinen tunne. Autoja ei tullut joten nousin jossain vaiheessa ylös siitä kadulta. Oli kumminkin syksy, nimittäin.

Olenhan minä myös humalassa joskus tehnyt kaikkea todella tyhmää. Esim. joskus olen löytänyt itseni pillerikaapilta lappamasta nappia naamaan. Se on todella outoa, koska en ole niinä hetkinä ollut mielestäni yhtään OMA ITSENI. Vaan joku muu! En tiedä kuka. Mutta onneksi sellaista vallattomuutta ei ole nyt ollut vähään aikaan.

Seksuaalikäytöksessä myös olen joskus ollut todella VALLATON, niin vallaton, etten tahdo oikein siitä täällä puhuakaan, koska ottamani riskit ovat olleet semmoisia, että useimmat ihmiset varmaankin halveksisivat mua ihan suoraan. Tai suuttuisivat. Mutta nekin ovat menneisyyttä.

Oikeastaan ei pitäisi rypeä menneessä. Olen monessa suhteessa saanut itseni KURIIN, en tietenkään kaikessa.. Syöminen on mulle melkoista vallattomuutta sekin. ;) Ainakin MÄSSYissä. En tiedä miksi päädyn pahoinpitelemään itseäni kaikin tavoin. Päihtein, ruoalla tai miehillä. Siis tarkoitan, että ENNEN päädyin kohtelemaan itseäni kaltoin. En nyt ole aikoihin päihteillyt kunnolla [=esim. sekakäyttänyt], enkä ole maannut miesten kanssa [paitsi tietysti omani].

Oli kyllä kauhia sessio se lääkärin luona olo. :( Olo oli niin vaivaantunut, niin nolo ja häpeilevä. Sitten se lekuri sanoi, että nämä eivät ole heikkouksia [kun mä sanoin, että olen yrittänyt olla antamatta heikkouksilleni valtaa] vaan sisäsyntyisiä, sairauksia, niitä ei voi valita eikä niissä ole mitään häpeämistä. Tietysti se helpotti, mutta sitten tulin myös ajatelleeksi, että helppohan lekurin on sanoa. ;) Hänellä kun ei ole näitä ongelmia. Jos olisi, niin voisi niitä myös hävetä, kuten minä.

Maailma on oikeastaan aika lailla jaettu voittajiin ja häviäjiin. Mä olen jo geenieni puolesta häviäjä. Isukista tuli vanhemmiten aikamoinen erakko ja hänellä oli paljon samoja ongelmia kuin mulla. Äetmuorin taas taitavat kaikki lukijat jo tietääkin, eipä hänestä sen enempää. Kun olisi edes toinen vanhemmista ollut N O R M A A L I !!!!

Illalla syötiin miehen kanssa kanaa. Aamupalat jätinkin väliin - rangaistus MÄSSYstä, näes.

Suklis raportoi!

Nyt on taas MÄSSYt vietetty! Viikonloppu kului kuin siivillä.. hehe tosin taisivat olla jumbojetin siivet eikä pikkulinnun, kun ovat kannattaneet Sukliksen ylensyötettyä kroppaa nyt.. :)

Seuraapi raportointia! No ensinnäkin ne J.D. Grossin (Lidl) tryffelit! Kolme erilaista palleroa, valkosuklainen, maitosuklainen ja tummasuklainen. Oli erehdys ostaa. :( Niissä oli kaikissa aivan mahdoton alkoholinmaku! Minä en viero alkoholin makua suklaatissa noin yleensä ottaen, jos se on mieto ja hillitty, mutta nämä oli kyllä kaikkea muuta. Paras maultaan oli maitosuklainen. Siinä se alkoholi oli joten kuten edes aisoissa pysyvä. Sitten ne Lidlin kreemitäytteiset maitosuklaanallet! Ne kai pyrkivät Kinder-tyyppisyyteen, mutta minusta Kinder hoitaa homman paremmin. Nuo nallet oli toki käteviä, yksittäispakattuja jne. ja söpöjä, mutta joku siinä maussa vähän 'tökki'. Sekä suklaan että kreemin maussa.

Tosi löytö sen sijaan oli Pirkan alle euron maksanut kaakao-hasselpähkinäkääretorttu! Oikeasti herkullista. Vaalea kääretorttupohja ja täytteenä kaakaoista, hennosti hasselmakuista kreemiä.. nam! Lisäksi alaosassa oli jotain tumman suklaan tyyppistä kuorrutetta.. Yhä vain parani. Tortun päällä oli tomusokeri-vesi (?) kuorrute, valkeita viiruja. Suklis suosittelee! 200 gramman paketti silkkaa nautintoa.

Sitten kerron leivonnasta! Tein sen Karamelli Cakes-blogin ohjeen mukaan mansikka-valkosuklaatijuustokakkua. Ja olihan muuten yksi herkullisimmista kaakuista, joita koskaan olen maistanut. Kiitos Karamelli Cakes-blogille! :) Itse vain muokkasin ohjetta sen verran, että tein keksivoipohjan sijasta sokrukakkupohjan. Täytteeseen laitoin kolmen hilloruokalusikallisen sijasta neljä. Tuli enemmän mansikkaista makua. ;) Ja sokrua laitoin myös enemmän kuin mitä tuossa ohjeessa oikeasti oli. ;) Sekä vaniljasokrua että tavallista.. Ja semmoinen juttu.. huomasin täytteen olevan tosi tymäkkää, joten käytin ohjeessa laitetun 4 liivatteen sijasta vain kolme liivatelehteä ja ERITTÄIN hyvin hyytyi, joten ainakin jatkossa edelleen aion laittaa 3 enkä 4. Mehukiilteessä huomasin, että vajaalle parille mehudesille 4 liivatetta oli liikaa. Seuraavan kerran laitan vain kolme. Huomasin tietty juuri tipan elintarvikeväriä laitettuani, että se väri oli mennyt vanhaksi lokakuussa -08! Tosi hyvin se silti toimi.. onneksi sitä ei oikeasti tullut laitettua kiilteeseen kuin tippa, joten ei tullut mahatautia tai muutakaan. ;) Kakku katosi jäkiksestä ihan viikonlopun aikana, vaikka syöjiä on meillä vain kaksi. Se kertoo jotain sen mausta. Todella hyvä ja hieno kakku ja sopivan näyttävän näköinen. Tätä neuvon leipomaan jos tulee vieraita, joihin haluaa tehdä vaikutuksen.

Suklis Hakee Apua!

Minulla on muuten huomenna lääkäriaika. Tarkoitus on puhua näistä syömis-Systeemeistä ja muistakin ongelmista, joita mulla on. Syöminen ei ole niistä tärkein, mutta se on yksi ilmenemismuoto monille muille, haitallisille + elämää rajottaville jutuille. Hermostuttaa kyllä 'vähän' - ei sitä oikein tiedä millainen vastaanotto tulee olemaan. :( Sanoin miehelle jo että eniten pelkään, jos se lekuri pitää mua jonain huomiota hakevana diivana. :( Koska EN sellainen ole! Mulle on valtava kynnys mennä TUOLLAISEN ASIAN [=nolojen juttujen] vuoksi lääkäriin. En muutenkaan asu millään isolla paikkakunnalla, joten on siinä sekin riski että tieto leviää. Turha tulla mulle puhumaan mitään vaitiolovelvollisuuksista, ei olisi nimittäin eka kerta kun kuulee tällaisessa pienessä maalaiskunnassa juttujen leviävän.

Ja vaikkei mitään 'vuotaisikaan' niin silti mulle on vaikea mennä sinne lääkäriin, mun on vaikea tunnustaa että olen uskomattoman omituinen syömisjutuissa. Ettei tällaista ihmisen perusasiaa osaa hoitaa. Se on sama kuin sanoisi, että ei osaa käydä vessassa. Ja melkein yhtä noloakin. En oikeastaan tiedä MILLAISTA apua haluaisin saada... joku terapia tuntuu kauhean pitkältä prosessilta.. mietin kai että jos olisi joku lääke jolla mut voisi parantaa? Tai pikaterapia? Masennuslääke ei kuitenkaan voi olla oikea ratkaisu, olen nimittäin käyttänyt niitä jo, montaa merkkiä ja monta vuotta. Rauhottavat ei myöskään 'hoida hommaa'. Niistäkin on kokemusta. Mutta täytyyhän jotain vaihtoehtoja olla. En silti tahtoisi siihen mitä yksi psyykkari kerran mulle ehdotti monta vuotta sitten, siis sitä .. jossa käydään monta kertaa viikossa pölisemässä.. ollaan jollain sohvalla tai jotenkin niin, ettei katsota sitä terapeuttia. Olikohan se psykoanalyysi jota hän ehdotti, olen ehtinyt unohtaa.. vai psykoterapia.. Suklis kauhistui moista ehdotusta nuoruutensa päivinä ja laukkasi tiehensä!

"Paha" ja peräruiske

8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! I-päiväMÄSSYYN! Kun päiviä on jäljellä 8, niin silloin yleensä toivoni nousee, että vielä kaikki järjestyy. Kun päiviä on yli 10, niin se vasta on huono juttu. Silloin masentaa!

"Paha"

Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'

Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.

Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??

MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!

Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.

Peräruiskefanit

Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..

Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.

Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.

Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.

Kauppaan..?

Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.

Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)