Tämänpäiväinen kauppareissu oli taas hamstraamista. Tuli ostettua jäätelöä ja sen sellaista.. Pirkan keksi-kinuskikeikaus-jäde ja sitten puikkoja, yhtenä niistä Daniela. Ja vähän suklaatiakin jemmailin.. :) Center-toffeenappirullan ja Fami-pikkupalapussin ostin. Ja jotain Kinder maxi-patukkaisia myös. Voi mua!
Sitten tietysti suklaayhdistyksen sivuilta luin, että joissain Citymarketeissa on nähty Maraboun uutuussuklaateja, joita olisin mielelläni maistanut. Mutta nyt en taida tehdä mitään ostosreissua Isoon Kaupunkiin, kun jo olen ostellut.. :(
Miksi, MIKSI, mun pitää aina hamstrata?? Se on niin ärsyttävää. Lääkkeillä sitä ei tapahtunut juurikaan.. nyt ilman lääkitystä olen aloittanut taas. Ei tule Sukliksesta ihmistä.
Ostin muuten myös mustikkirahkaa ostoksilla ollessa - saa sitä sitten Suklis ahtaa kun herkun hetki koittaa! Se muuten koittaa pian, siihen on enää 3 kokonaista vuorokautta! Leivonnan suhteen on kaikki vielä auki..
Ahmimistaipumus?
Ilkeän kuuloinen sana! Mietin onko se minussa geneettisenä ominaisuutena, vai onko se ympäristön, kodin ja kasvatuksen tulosta? Se on kai se ikuisuuskysymys, perimä vai kasvatus?
Periaatteessa syömistapani ovat kai aikalailla sitä samaa kuin Äetmuorillakin. Meillä kotona herkkuja käytettiin jos oltiin surullisia tai masentuneita tai jos haluttiin juhlia. Syömällä reagoitiin asioihin, jotka eivät syömällä parane.
Itse katson olevani siinä mielessä vähän 'parannettu' versio Äetmuorista, että minulla ainakin on ruoka-ruoan [varsinaisen ruoan suhteen siis] melkoisesti enemmän tietoa ja halua noudattaa terveellistä linjaa. Mun ongelma ovat herkut. Oikeastaan en paljon välitä ruoasta, siis mitä noin arkiseen syömiseen tulee. Mulle olisi ihan outo ajatus alkaa mättää jotain ruisleipää apinanraivolla.. ;) Se ei ole minulle KIUSAUS. Itse asiassa olen aina ihmetellyt kovasti [hiljaa mielessäni] niitä ihmisiä, jotka lihovat ruokaa syömällä. Ts. ihmisiä, jotka mättävät ruokaansa rasvaa ja sen sellaista.. syövät hyvin runsasenergisesti.
Mun mielestä sekin on vähän kummallinen käsitys, että rasvainen = hyvä ruoka ja kevyttuotteilla muka AINA tulee pahaa ja ei ole gourmetia.. Hah hah. Joistain todella rasvaisista ruoista tulee närästys ja jää inha 'kelmu' suuhun..
En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä Äetmuorin tapaa vetää sentin kerros voita leivälle. Kun mun mielestä joku tuorejuusto tms. kelpaisi ihan yhtä hyvin tai paljon PAREMMINKIN - tarkoitan, että se on mun mielestä paremman makuista. Tuntuu niin turhalta lihoa jonkun VOIN takia.
Tietysti joku toinen voi ajatella, että on käsittämätöntä mättää naamaansa kilokaupalla herkkuja mässyssä. Esimerkiksi miehen vanhemmat ovat aika raivostuttavia herkkumielessä, ihan oikeasti he ovat ärsyttävän tervehenkisiä. Sanon tämän vaikka pidän heistä tosi paljon! Esimerkiksi viimeksi kun siellä oltiin niin veimme sinne suklaarasian. Heillä ei ollut mitään kiirettä toisaalta avata sitä - se oli pöydällä avaamattomana varmaan pari tuntia - tai toisaalta JEMMATA sitä parempaa aikaa varten. Siinä vierailun loppuvaiheessa he avasivat sen ja ottivat siitä pari maistiaista. Raivostuttavaa.
Joskus tunnistan itsessäni jonkun kummallisen kaunan tai suuttumuksen 'terveitä', normaaleja ihmisiä kohtaan. Mietin ovatko he OIKEASTI sellaisia, vai teeskentelevätkö vain ja piilottelevat jotain tosi rumaa mässysalaisuutta...?
Mulla muuten on yksi nolo tunnustus. Appivanhempien luona usein 'napsin' keksejä. Esimerkiksi viimeksi siellä oli lautanen, jossa oli muutama keksi. Se oli vain siinä keittiötasolla, kai jäänyt jonkun aiemman vierailun jäljiltä. Niin, kun muut istuivat olkkarissa niin livahdin keittiöön ja söin siitä yhden keksin. :( Saan jotain perverssiä, outoa nautintoa siitä, että söin keksulin. Appivanhemmat ei koskaan kiinnitä huomiota siihen kuinka monta keksiä on lautasella.. he eivät oikeasti huomaa tällaisia asioita, tai eivät välitä. Itse olen toista maata.. No, kuitenkin, jos he huomasivat keksun puuttumisen, niin voivathan he tietysti ajatella että MIES söi sen. ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahminnan syyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahminnan syyt. Näytä kaikki tekstit
tiistai 31. elokuuta 2010
torstai 17. syyskuuta 2009
Viemäri!
Olin tänään miehen kanssa siellä paksusuolentähystyksessä. En siis ollut MUKANA, mutta olin saattamassa + kuskaamassa! Mies sanoi, ettei se ollut niin kauhea juttu kuin mitä hän jo ehti luulla. Eniten koski se, kun se letku pistettiin sisään peräaukosta. Kun se oli sisällä, niin loppu oli sitten helpompaa! Miestä se laittaminen saattoi sattua siksikin, kun hänellä on siellä joku haavauma [vuotaa verta yms.] ja siksi aristaa! En tiedä sattuisiko se tervettä ihmistä.
Lekuri kuitenkin oli sanonut, että näyttääpi normaalilta kaikki 'siellä'! Sitten hän oli aika roisisti sanonut 'että sinä kun olet tuollainen vähän reilumman kokoinen kaveri, niin on tuo viemärikin sitten iso..' VIEMÄRI!!! :( Tarkoittaa siis sitä paksusuolta! Huh! Varmaan itse olisin vähän hermostunut, jos mulle olisi sanottu noin. Kysyin mieheltä siitä lääkäristä ja ei sekään ollut mikään pieni mies ollut! Joten mitäs sitten sanoo. Ehkä se oli vitsi?
Polkerot
Huomasin taas tänään kotiuduttua, että oli sukanpohjat mustana! Ensin kun huomasin sen, niin ajattelin että ei ole totta. Kun siivoan täällä meillä niin tarkkaan! Mutta nyt jo tiedän että sen mustuuden syy onkin POLKEROISSA! Polkerot on mun kengät.. ne ovat mustat, matalakantaiset, käytän niitä kauppareissuilla yms. Ne ovat aika hirveät. Se kengän kärki on kuin joku laatikko.. siksi kai sanon niitä polkeroiksi. Niissä on jotain polkeromaisuutta! :( Sain ne Äetmuorilta kerran, kun ne oli liian pienet hänelle. Mulle ne on liian ISOT, ne on 39-kokonumeroa.
Joku voisi kysyä, että miksi käytän niitä POLKEROITA, jos en niistä pidä. No oikeastaan siksi, kun niissä ei ole nauhoja, ne on helppo vetäistä jalkaan jos on kiiru. Ja kai siksikin, kun ei mulla nyt kauheasti ole kenkiä. Ei siis ole paljon valinnanvaraa. Joten polkerot ne on! Ja käytän niitä usein.. Vaikka ne onkin jäykät ja tyhmän tuntuiset jalassa ja värjää sukat.
Puhelimessa, osa XVIIIIXIIII
Siukku soitti tänään! Nyt hän sanoi, ettei hän olekaan tulossa meille yöksi, vaan menee hotelliin yhteen lähikaupunkiin, kun ei hän halua herätä aikaisemmin aamusta, että ajaisi sitten meiltä sinne kurssilleen.
Mietin vaan, että voi HITTO jos Muori on taas kerran sekaantunut asiaan ja alkanut omaa tulkintaansa sanoa Siukulle, eli 'ei se Suklis halua, että niillä käydään..' Se olisi kyllä JUURI Muorin tapainen tempaus! :( Ja en voi kysyä sitä Siukulta, koska hän kuitenkin kertoisi Muorille ja niin edelleen, niin edelleen --> suuttumusta ja loukkaantumista.
Voi itku jos Muori on taas jotain 'tulkinnut'.. Hänelle olisi kyllä parasta kuunnella ihan tarkkaan mitä minä sanon, ja jättää tulkinnat muille! Hemmetti vie. En siis tiedä onko Muori nyt jotain sanonut, mutta voi olla. Hän ei mielellään mitään asiaa jätä sekaantumatta.
Sanoin kyllä Siukulle, että kyllä me täällä kotona ollaan, kun emme silloin vielä ole möksällekään menossa.
Syömispohdintaa
Kyllä mulla se herkkujen ajatteleminen taitaa tosiaan olla suureksi osin siitä johtuvaa, kun ei elämässä oikein ole ollut sisältöä. Esim. nyt kun ON [on tulossa yksi tuttavapari vierailulle, on tiedossa muutenkin kaikkea ohjelmaa viikon lopuksi], niin en edes mässäilyä mieti. Enkä laske päiviä. Kai se on ollut jotain epätoivoista sisällön kehittämistä.
Nyt en ole jaksanut/viitsinyt suunnitella tulevia syömisiä. Kai mä aina jotain osaan suuhuni tunkea, siinä on Suklis hyvä. ;)
Lekuri kuitenkin oli sanonut, että näyttääpi normaalilta kaikki 'siellä'! Sitten hän oli aika roisisti sanonut 'että sinä kun olet tuollainen vähän reilumman kokoinen kaveri, niin on tuo viemärikin sitten iso..' VIEMÄRI!!! :( Tarkoittaa siis sitä paksusuolta! Huh! Varmaan itse olisin vähän hermostunut, jos mulle olisi sanottu noin. Kysyin mieheltä siitä lääkäristä ja ei sekään ollut mikään pieni mies ollut! Joten mitäs sitten sanoo. Ehkä se oli vitsi?
Polkerot
Huomasin taas tänään kotiuduttua, että oli sukanpohjat mustana! Ensin kun huomasin sen, niin ajattelin että ei ole totta. Kun siivoan täällä meillä niin tarkkaan! Mutta nyt jo tiedän että sen mustuuden syy onkin POLKEROISSA! Polkerot on mun kengät.. ne ovat mustat, matalakantaiset, käytän niitä kauppareissuilla yms. Ne ovat aika hirveät. Se kengän kärki on kuin joku laatikko.. siksi kai sanon niitä polkeroiksi. Niissä on jotain polkeromaisuutta! :( Sain ne Äetmuorilta kerran, kun ne oli liian pienet hänelle. Mulle ne on liian ISOT, ne on 39-kokonumeroa.
Joku voisi kysyä, että miksi käytän niitä POLKEROITA, jos en niistä pidä. No oikeastaan siksi, kun niissä ei ole nauhoja, ne on helppo vetäistä jalkaan jos on kiiru. Ja kai siksikin, kun ei mulla nyt kauheasti ole kenkiä. Ei siis ole paljon valinnanvaraa. Joten polkerot ne on! Ja käytän niitä usein.. Vaikka ne onkin jäykät ja tyhmän tuntuiset jalassa ja värjää sukat.
Puhelimessa, osa XVIIIIXIIII
Siukku soitti tänään! Nyt hän sanoi, ettei hän olekaan tulossa meille yöksi, vaan menee hotelliin yhteen lähikaupunkiin, kun ei hän halua herätä aikaisemmin aamusta, että ajaisi sitten meiltä sinne kurssilleen.
Mietin vaan, että voi HITTO jos Muori on taas kerran sekaantunut asiaan ja alkanut omaa tulkintaansa sanoa Siukulle, eli 'ei se Suklis halua, että niillä käydään..' Se olisi kyllä JUURI Muorin tapainen tempaus! :( Ja en voi kysyä sitä Siukulta, koska hän kuitenkin kertoisi Muorille ja niin edelleen, niin edelleen --> suuttumusta ja loukkaantumista.
Voi itku jos Muori on taas jotain 'tulkinnut'.. Hänelle olisi kyllä parasta kuunnella ihan tarkkaan mitä minä sanon, ja jättää tulkinnat muille! Hemmetti vie. En siis tiedä onko Muori nyt jotain sanonut, mutta voi olla. Hän ei mielellään mitään asiaa jätä sekaantumatta.
Sanoin kyllä Siukulle, että kyllä me täällä kotona ollaan, kun emme silloin vielä ole möksällekään menossa.
Syömispohdintaa
Kyllä mulla se herkkujen ajatteleminen taitaa tosiaan olla suureksi osin siitä johtuvaa, kun ei elämässä oikein ole ollut sisältöä. Esim. nyt kun ON [on tulossa yksi tuttavapari vierailulle, on tiedossa muutenkin kaikkea ohjelmaa viikon lopuksi], niin en edes mässäilyä mieti. Enkä laske päiviä. Kai se on ollut jotain epätoivoista sisällön kehittämistä.
Nyt en ole jaksanut/viitsinyt suunnitella tulevia syömisiä. Kai mä aina jotain osaan suuhuni tunkea, siinä on Suklis hyvä. ;)
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Tahdon syödä pelkoni pois!
Nyt taas tuntuu siltä kuin voisi ahtaa ja ahmia.. Kamalaa sellainen mielihalu. Mutta toisin kuin ennen - ennen itsenäisyyspäiväyrjöjä siis - nyt yritän edes käsitellä sitä halua. Mietin mistä se johtuu. Miksi juuri nyt? Ei tarvitse kauaa miettiä sittenkään: olen tänään tuntenut itseni mielettömän epävarmaksi ja haavoittuvaksi. Ja kun tunnen niin, niin reagoin... ta-daa: ahmimishalulla. Sitä tahtoo tuntea olevansa TURVASSA. Ja vain syömällä on turvassa, on rauhallinen ja lämmin olo. Yleensä vain palelen ja pelkään. Pelkään työttömyyden mielenterveydellisiä vaikutuksia itseeni, pelkään olevani ikuisesti työtön lortti, pelkään olevani totaalinen häviäjä, kummajainen ja kelvoton ihminen.
Ja kun tulee se pelko, niin syöminen on lääke. Eikös juu? Paitsi ettei se ole. Sen hetken ajan on aina ihanaa, mutta se hetki menee ohi. Ja ongelmat ovat siellä odottamassa, sen hetken takana. Ihan kuten alkoholisti ei pääse pakoon elämänsä ongelmia perjantaipullolla, koska perjantain jälkeen tulee aina lauantai. Ja moraalinen kankkunen fyysiseen yhdistyneenä. Ole siinä sitten.
Voisiko olla joku muu tapa saavuttaa rauhallinen ja lämmin - turvattu - olo? Mikä se voisi olla? Tätä mietin seuraavaksi. ;) On mulla siis mietittävää.
Tämän päivän turvaton ja pelokas olo johtui siitäkin kun laitoin sähköpostilla SURKEAN cv:n nyt sinne paikkaan, josta haen työelämävalmennettavan hommia..!!!! Siinä se, pähkinänkuoressa! Äyskin miehellekin, kun hän koetti auttaa mua yhden liitetiedoston kanssa.. kas kun olin hermostunut, nimittäin!
Joulun rommi-rusina -ihme!
Ihme juttu kun olin Prismassa tänään. Siellä oli joku konsulentti markkinoimassa + maistattamassa Valion rommi-rusina -rahkaa. Ja maistoin sitä siis semmoisen kertakäyttöteelusikallisen minäkin. Ja se maistui hyvältä. Mutta en ostanut, koska tein syksyllä sellaisen rommirusina-juustokakun ja se maistui.. karmealta! Tuo rahka on kai sellaista, että nälkäisenä [aamupala jäi väliin tänään] ja pienissä määrin nautittuna se voi maistua ihan ookoolta. Petollista kamaa!
Tykkään paljon siitä Valion samaan sarjaan kuuluvasta vaniljarahkasta. Se on tosi namia, suosikkini. Rainbown vaniljarahka on todella aneemista siihen verrattuna! Myös sitä Valion sitruunalla maustettua rahkaa olen käyttänyt joskus kun teen rahkapullia. Hyvää -suosittelen! Kumpainenkin siis. Rommi-rusinaa en suosittele, en tiedä miltä se oikeastaan maistui - minulle ei tullut ekana rommi ja rusina mieleen. Outo maku.
Joulun ostoshelvetti
Olimme myös Tarjoustalossa, kun piti käydä katsomassa olisiko siellä ollut joulukuusen valoihin lamppuja. Aika jännä juttu, siellä oli muutamia suklaajuttuja joihin en ole törmännyt muualla. Esim. sellainen Pringle-purkkia muodoltaan muistuttava pieni lieriö, jossa oli kolmenlaisia suklaanameja, kaikki maitosuklaalla päällystettyjä pallosia. Joissakin oli rapea 'crispy' täyte, joissakin jotain muuta. Planets taisi olla lieriön kyljessä seisova nimi.
Hih, nauratti vähän kun inhokki Budapest-rasiat oli ostettu ihan loppuun koko kaupasta. ;) Ei yhden yhtä perinteistä jäljellä enää.. Vain niitä [myös toki ällöjä] appelsiini-budia oli muutama boksi! Perinteiset oli menneet.. Ihmiset kai ostavat niitä, mutta joskus mietin että miten monessa kodissa ne oikeasti tulevat syödyiksi? Ja ostavatko ihmiset niitä siksi, että TIETÄVÄT toisten pitävän niistä, vai onko se vain sitä että ostataan, kun on AINA ostettu budaa jouluksi? Miettimättä oikeastaan sitä että kannattaako se. Ja voisiko markkinoilla olla jotain parempaa? Se kun ei selviä muuten kuin maistamalla! Oli Tarjoustalossa melkoinen buda-tarjouskin ollut, kai sekin selittää rasioiden menekin: kolme rasiaa (300 g/kpl) kympillä! Kilo p-kaa kympillä, aika hyvin joo. Halvemmalla voisi selvitä kun menisi suoraan lähimpään sikalaan tai talliin vierailulle ja kysyisi, että mitä teillä maksaa kilo sontaa. Voisi saada vaikka vitosella sellaisen satsin. ;)
Alkoi jo melkein ahdistaa kaupoissa. Prismassa oli pysäköinnin ohjaajat töissä. Osoittelemassa ihmisille paikkoja. Onneksi me kumminkin löysimme kuin ihmeen kautta hyvän paikan..!!! En olisi uskonut, semmoinen ryysis siellä oli. Ja sitäkin ihmettelin, että jouluostosaika alkaa ilmeisesti olla vähän OHI jo. Hyllyistä oli paljon tavaraa pois. Säälin niitä, jotka on jättänyt joululahjan ostamiset viime tinkaan! Onneksi itse tarvitsee 'vain' ostaa ruokatarpeita kaupasta - en kestä sitä ihmismassaa, kiukkuisia, väsyneitä ihmisiä paniikki silmissään. Hei ettekö te oikeasti tiedä, ettei mikään laki kiellä ostamassa joululahjoja vaikka loka-marraskuussa jo..??? No, oma on tietty valintansa..
Kävimme Alkossakin, me 'joulujuopot'. Meille kun kuuluu punaviini jouluruoan kanssa. Mutta aina käy niin että minä juon vain yhden lasillisen ja mies sitten pari, loppu saatetaan kaataa poiskin. Ostimme 2 punaviinipulloa [toinen varmaan jää joulun jälkeiseen aikaan] ja yhden pullon kermalikööriä. Sitä tulee siihen kakkuun, jonka leivon.. sitä menee siihen ainakin desilitra. Jäljelle jää n. kaksi desiä juotavaksi meille kahteen pekkaan jouluaattona ja joulupäivänä.
Vähän jo aloimme varautua jouluun.. ostimme joulukalkkunarullan, jossa on paistolämpömittari valmiina. Sen marinoinnin aloitan tiistaina. Saa vuorokauden verran muhia. Ja ostimme muitakin sellaisia joulujuttuja, mm. ruotsalaisia Anna'sin piparkakkuja. Ohuita. Paljon kehuttuja.
Ja kun tulee se pelko, niin syöminen on lääke. Eikös juu? Paitsi ettei se ole. Sen hetken ajan on aina ihanaa, mutta se hetki menee ohi. Ja ongelmat ovat siellä odottamassa, sen hetken takana. Ihan kuten alkoholisti ei pääse pakoon elämänsä ongelmia perjantaipullolla, koska perjantain jälkeen tulee aina lauantai. Ja moraalinen kankkunen fyysiseen yhdistyneenä. Ole siinä sitten.
Voisiko olla joku muu tapa saavuttaa rauhallinen ja lämmin - turvattu - olo? Mikä se voisi olla? Tätä mietin seuraavaksi. ;) On mulla siis mietittävää.
Tämän päivän turvaton ja pelokas olo johtui siitäkin kun laitoin sähköpostilla SURKEAN cv:n nyt sinne paikkaan, josta haen työelämävalmennettavan hommia..!!!! Siinä se, pähkinänkuoressa! Äyskin miehellekin, kun hän koetti auttaa mua yhden liitetiedoston kanssa.. kas kun olin hermostunut, nimittäin!
Joulun rommi-rusina -ihme!
Ihme juttu kun olin Prismassa tänään. Siellä oli joku konsulentti markkinoimassa + maistattamassa Valion rommi-rusina -rahkaa. Ja maistoin sitä siis semmoisen kertakäyttöteelusikallisen minäkin. Ja se maistui hyvältä. Mutta en ostanut, koska tein syksyllä sellaisen rommirusina-juustokakun ja se maistui.. karmealta! Tuo rahka on kai sellaista, että nälkäisenä [aamupala jäi väliin tänään] ja pienissä määrin nautittuna se voi maistua ihan ookoolta. Petollista kamaa!
Tykkään paljon siitä Valion samaan sarjaan kuuluvasta vaniljarahkasta. Se on tosi namia, suosikkini. Rainbown vaniljarahka on todella aneemista siihen verrattuna! Myös sitä Valion sitruunalla maustettua rahkaa olen käyttänyt joskus kun teen rahkapullia. Hyvää -suosittelen! Kumpainenkin siis. Rommi-rusinaa en suosittele, en tiedä miltä se oikeastaan maistui - minulle ei tullut ekana rommi ja rusina mieleen. Outo maku.
Joulun ostoshelvetti
Olimme myös Tarjoustalossa, kun piti käydä katsomassa olisiko siellä ollut joulukuusen valoihin lamppuja. Aika jännä juttu, siellä oli muutamia suklaajuttuja joihin en ole törmännyt muualla. Esim. sellainen Pringle-purkkia muodoltaan muistuttava pieni lieriö, jossa oli kolmenlaisia suklaanameja, kaikki maitosuklaalla päällystettyjä pallosia. Joissakin oli rapea 'crispy' täyte, joissakin jotain muuta. Planets taisi olla lieriön kyljessä seisova nimi.
Hih, nauratti vähän kun inhokki Budapest-rasiat oli ostettu ihan loppuun koko kaupasta. ;) Ei yhden yhtä perinteistä jäljellä enää.. Vain niitä [myös toki ällöjä] appelsiini-budia oli muutama boksi! Perinteiset oli menneet.. Ihmiset kai ostavat niitä, mutta joskus mietin että miten monessa kodissa ne oikeasti tulevat syödyiksi? Ja ostavatko ihmiset niitä siksi, että TIETÄVÄT toisten pitävän niistä, vai onko se vain sitä että ostataan, kun on AINA ostettu budaa jouluksi? Miettimättä oikeastaan sitä että kannattaako se. Ja voisiko markkinoilla olla jotain parempaa? Se kun ei selviä muuten kuin maistamalla! Oli Tarjoustalossa melkoinen buda-tarjouskin ollut, kai sekin selittää rasioiden menekin: kolme rasiaa (300 g/kpl) kympillä! Kilo p-kaa kympillä, aika hyvin joo. Halvemmalla voisi selvitä kun menisi suoraan lähimpään sikalaan tai talliin vierailulle ja kysyisi, että mitä teillä maksaa kilo sontaa. Voisi saada vaikka vitosella sellaisen satsin. ;)
Alkoi jo melkein ahdistaa kaupoissa. Prismassa oli pysäköinnin ohjaajat töissä. Osoittelemassa ihmisille paikkoja. Onneksi me kumminkin löysimme kuin ihmeen kautta hyvän paikan..!!! En olisi uskonut, semmoinen ryysis siellä oli. Ja sitäkin ihmettelin, että jouluostosaika alkaa ilmeisesti olla vähän OHI jo. Hyllyistä oli paljon tavaraa pois. Säälin niitä, jotka on jättänyt joululahjan ostamiset viime tinkaan! Onneksi itse tarvitsee 'vain' ostaa ruokatarpeita kaupasta - en kestä sitä ihmismassaa, kiukkuisia, väsyneitä ihmisiä paniikki silmissään. Hei ettekö te oikeasti tiedä, ettei mikään laki kiellä ostamassa joululahjoja vaikka loka-marraskuussa jo..??? No, oma on tietty valintansa..
Kävimme Alkossakin, me 'joulujuopot'. Meille kun kuuluu punaviini jouluruoan kanssa. Mutta aina käy niin että minä juon vain yhden lasillisen ja mies sitten pari, loppu saatetaan kaataa poiskin. Ostimme 2 punaviinipulloa [toinen varmaan jää joulun jälkeiseen aikaan] ja yhden pullon kermalikööriä. Sitä tulee siihen kakkuun, jonka leivon.. sitä menee siihen ainakin desilitra. Jäljelle jää n. kaksi desiä juotavaksi meille kahteen pekkaan jouluaattona ja joulupäivänä.
Vähän jo aloimme varautua jouluun.. ostimme joulukalkkunarullan, jossa on paistolämpömittari valmiina. Sen marinoinnin aloitan tiistaina. Saa vuorokauden verran muhia. Ja ostimme muitakin sellaisia joulujuttuja, mm. ruotsalaisia Anna'sin piparkakkuja. Ohuita. Paljon kehuttuja.
tiistai 9. joulukuuta 2008
Joulukalenterin yhdeksäs luukku aukeaa!
Huomaattekos, ei mitään mainintaa MÄSSYstä! :) Puhutaan vaikka joulukalenterista sen sijaan. Ja joulun odotuksen ihanuudesta.
Olen nyt ihan tietoisesti yrittänyt opetella arkipäivästä, tästä päivästä, nauttimista. Etten elä vain siinä.. sen yhden jutun odotuksessa!
Olen muuten huomannut kuinka paljon ruoka-nami-riippuvaisen elämä muistuttaa päihdeongelmaisen elämää. Sitähän se on monen alkoholistin elämä, perjantaipullon odottelua läpi viikon.
Miettinyt olen taas sukujuttujakin, kun jotkut terapeutit suosittelee sitä SUKUPUUN piirtämistä.. että ihminen miettisi lähisuvun tapoja ja ongelmia.. Isoisäni - Äetmuorin isä - oli tuurijuoppo. Saattoi olla selvänä pitkät ajat ja sitten taas vetää melkoisen juoppotuurin päälle. Olen miettinyt hänen elämäänsä, ehkä hänellä oli sama vahva kontrollin tarve kuin minulla. Hän oli muuten suora kuin lankku ja monissa asioissa tiukka periaatteen mies. Ehkä se tiukkuus sitten piti saada ajoittain pois juoppoilulla. Ehkä se tiukkuuden vaatimus oli liikaa? Äetmuorin isä tosin ei ollut missään suhteessa ruokaan tai namppiin innostunut, laihanlainen oli ja muutenkin hänelle VIINA oli se juttu. Mutta oikeastaanhan on ihan sama pahoinpiteleekö itseään ruoalla vai viinalla. Riippuvuus on riippuvuutta.
Jos joku terapeutti kysyisi miksi pidän MÄSSYjä, niin mitä sanoisin? Voisin listata muutamankin syyn.
- MÄSSY antaa elämään sisältöä. Kun on työtön, niin elämässä joskus tuntuu olevan aika vähän vaihtelua. Jos olisi töissä niin olisi totisesti muutakin miettimistä kuin oma maha ja sen lappaminen täyteen! Olisi myös enemmän ihmiskontakteja ja ehkä myös sosiaalista menoa. Nyt MÄSSY on se touhun antaja.. Pitää touhukkaana, pakottaa oikein liikkeelle kun pitää kaupunkiin asti ajaa ostamaan herkkujerkkuja. Jos en lähtisi herkkuin ostoon niin voisin olla liikkeellä vielä entistä vähemmän.
- Namppi tai ruoka lohduttaa. On turvallinen olo kun maha on täysi. On kuin olisi huolehdittu jostain perusturvan tuojasta.. on olo kuin vauvalla. Itsellä on jotenkin niin selkeät rajat, maha [täysi] määrittää ne. Tässä minä olen!
- Ahmiminen toimii myös vähän kuin benji-hyppy, siinä on myös jännityselementti. Siis se, että pystyykö ruoan pitämään sisällään, kuinka paljon sitä pystyy vetämään jne. Extremeä.
- Mässinki rankaisee. Sitä rankaisua odottaa. Sitä että saattaa sattua, tuntua pahalta. Koska sitä ajattelee että sen on ansainnut. Onko se masokismia, en tiedä. On siinä jotain samaa.
- Ahminta tuo rauhallisen olon, tyynen olon. Kun on ihan täpötäysi niin ei tee mieli sinkoilla minnekään, tehdä pakonomaisesti kotihommia tms. On rauhallinen ja tyyni hyvä olo. Usein silloin unikin tulee tosi hyvin! Ja on lämmin! Normaalisti minä palelen AINA. :(
Tämmöisiä syitä tulee mieleen. Nyt yritän jotenkin purkaa näitä, miettiä miten muuten saisin turvallisen ja hyvän olon.. ettei tarvitsisi AHTAA. Olen asettanut itselleni sellaisen rajan, että jos jouluna menee 'överiksi' [= jos yrjöän taas tai jos tulee edes kipeäksi maha ahminnasta!], niin uusi vuosi alkaa terapian merkeissä. Mutta tahdon yrittää itse. Tahdon yrittää järkeillä tätä asiaa, eikö vain tätäkin voisi terveen järjen avulla ratkaista aikuinen ihminen.
Oikeastaan ihan olennaisin juttu itseni kohdalla on - kun asiaa olen miettinyt - TYÖLLISTYMINEN. Näen sen aika selkeästi. Monet ongelmista on sellaisia jotka tulevat, kun ei ole oikein mielekästä tekemistä. Tarmo kääntyy silloin kaikkeen joutavaan tai jopa haitalliseen toimintaan, esim. äärimmäisen yksityiskohtaisten ahmintojen järjestämiseen. Tätä syömistilannettani ei voi pitää minään yksittäisenä, irrallisena ongelmana, vaan se liittyy koko elämäntilanteeseeni.
Siksipä soitin eilen työkkäriin eli työksyyn. Olen taas siellä nyt kirjoilla. Inhoan sitä, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Olen kuullut kaikenlaisista projekteista, että jos on tarpeeksi työttömyyspäiviä niin voisi päästä johonkin projektiin työllistettäväksi. Siksi haluan olla kirjoilla työksyssä. Tuollainen projekti olisi luultavasti ainoa toivoni. Se, tai sitten joku työvoimapoliittinen koulutus tai työelämävalmennus. Kohdelkoot minua siellä työksyssä sitten miten lystäävät, mutta minä en nyt voi sille mitään että olen heidän riesoinaan. Ja kai he palkan siitä kuitenkin saavat, että ihmiset sinne tulevat.
Mies on kyllä tosi tosi gentlemanni! Ei ole yhtään puhunut siitä YRJÖEPISODISTA. Onneksi ei ole. Hän raukka on joutunut oksennuksen ja kakan maailmaan minun myötäni. Hän on kyllä samaa mieltä kanssani siitä, että vahva osasyy tähän tilanteeseen on se lapsuuskodin malli.
Olen nyt ihan tietoisesti yrittänyt opetella arkipäivästä, tästä päivästä, nauttimista. Etten elä vain siinä.. sen yhden jutun odotuksessa!
Olen muuten huomannut kuinka paljon ruoka-nami-riippuvaisen elämä muistuttaa päihdeongelmaisen elämää. Sitähän se on monen alkoholistin elämä, perjantaipullon odottelua läpi viikon.
Miettinyt olen taas sukujuttujakin, kun jotkut terapeutit suosittelee sitä SUKUPUUN piirtämistä.. että ihminen miettisi lähisuvun tapoja ja ongelmia.. Isoisäni - Äetmuorin isä - oli tuurijuoppo. Saattoi olla selvänä pitkät ajat ja sitten taas vetää melkoisen juoppotuurin päälle. Olen miettinyt hänen elämäänsä, ehkä hänellä oli sama vahva kontrollin tarve kuin minulla. Hän oli muuten suora kuin lankku ja monissa asioissa tiukka periaatteen mies. Ehkä se tiukkuus sitten piti saada ajoittain pois juoppoilulla. Ehkä se tiukkuuden vaatimus oli liikaa? Äetmuorin isä tosin ei ollut missään suhteessa ruokaan tai namppiin innostunut, laihanlainen oli ja muutenkin hänelle VIINA oli se juttu. Mutta oikeastaanhan on ihan sama pahoinpiteleekö itseään ruoalla vai viinalla. Riippuvuus on riippuvuutta.
Jos joku terapeutti kysyisi miksi pidän MÄSSYjä, niin mitä sanoisin? Voisin listata muutamankin syyn.
- MÄSSY antaa elämään sisältöä. Kun on työtön, niin elämässä joskus tuntuu olevan aika vähän vaihtelua. Jos olisi töissä niin olisi totisesti muutakin miettimistä kuin oma maha ja sen lappaminen täyteen! Olisi myös enemmän ihmiskontakteja ja ehkä myös sosiaalista menoa. Nyt MÄSSY on se touhun antaja.. Pitää touhukkaana, pakottaa oikein liikkeelle kun pitää kaupunkiin asti ajaa ostamaan herkkujerkkuja. Jos en lähtisi herkkuin ostoon niin voisin olla liikkeellä vielä entistä vähemmän.
- Namppi tai ruoka lohduttaa. On turvallinen olo kun maha on täysi. On kuin olisi huolehdittu jostain perusturvan tuojasta.. on olo kuin vauvalla. Itsellä on jotenkin niin selkeät rajat, maha [täysi] määrittää ne. Tässä minä olen!
- Ahmiminen toimii myös vähän kuin benji-hyppy, siinä on myös jännityselementti. Siis se, että pystyykö ruoan pitämään sisällään, kuinka paljon sitä pystyy vetämään jne. Extremeä.
- Mässinki rankaisee. Sitä rankaisua odottaa. Sitä että saattaa sattua, tuntua pahalta. Koska sitä ajattelee että sen on ansainnut. Onko se masokismia, en tiedä. On siinä jotain samaa.
- Ahminta tuo rauhallisen olon, tyynen olon. Kun on ihan täpötäysi niin ei tee mieli sinkoilla minnekään, tehdä pakonomaisesti kotihommia tms. On rauhallinen ja tyyni hyvä olo. Usein silloin unikin tulee tosi hyvin! Ja on lämmin! Normaalisti minä palelen AINA. :(
Tämmöisiä syitä tulee mieleen. Nyt yritän jotenkin purkaa näitä, miettiä miten muuten saisin turvallisen ja hyvän olon.. ettei tarvitsisi AHTAA. Olen asettanut itselleni sellaisen rajan, että jos jouluna menee 'överiksi' [= jos yrjöän taas tai jos tulee edes kipeäksi maha ahminnasta!], niin uusi vuosi alkaa terapian merkeissä. Mutta tahdon yrittää itse. Tahdon yrittää järkeillä tätä asiaa, eikö vain tätäkin voisi terveen järjen avulla ratkaista aikuinen ihminen.
Oikeastaan ihan olennaisin juttu itseni kohdalla on - kun asiaa olen miettinyt - TYÖLLISTYMINEN. Näen sen aika selkeästi. Monet ongelmista on sellaisia jotka tulevat, kun ei ole oikein mielekästä tekemistä. Tarmo kääntyy silloin kaikkeen joutavaan tai jopa haitalliseen toimintaan, esim. äärimmäisen yksityiskohtaisten ahmintojen järjestämiseen. Tätä syömistilannettani ei voi pitää minään yksittäisenä, irrallisena ongelmana, vaan se liittyy koko elämäntilanteeseeni.
Siksipä soitin eilen työkkäriin eli työksyyn. Olen taas siellä nyt kirjoilla. Inhoan sitä, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Olen kuullut kaikenlaisista projekteista, että jos on tarpeeksi työttömyyspäiviä niin voisi päästä johonkin projektiin työllistettäväksi. Siksi haluan olla kirjoilla työksyssä. Tuollainen projekti olisi luultavasti ainoa toivoni. Se, tai sitten joku työvoimapoliittinen koulutus tai työelämävalmennus. Kohdelkoot minua siellä työksyssä sitten miten lystäävät, mutta minä en nyt voi sille mitään että olen heidän riesoinaan. Ja kai he palkan siitä kuitenkin saavat, että ihmiset sinne tulevat.
Mies on kyllä tosi tosi gentlemanni! Ei ole yhtään puhunut siitä YRJÖEPISODISTA. Onneksi ei ole. Hän raukka on joutunut oksennuksen ja kakan maailmaan minun myötäni. Hän on kyllä samaa mieltä kanssani siitä, että vahva osasyy tähän tilanteeseen on se lapsuuskodin malli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)