Uusi manner

Uusi manner on mun maailmankartallani, siellä Aasian, Amerikan ja Euroopan kaverina. Mantereen nimi on IDIOTIA, sen ainoa asukas lienen minä, Suklis Tyhjäpää!

Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoin kokeneeni vastoinkäymisen. Oikeastaan se oli Vastoinkäyminen isolla V:llä. :( Sain viime synttäriksi mieheltä lahjaksi söötin pinkin kannettavan tietokoneen. Alkuun ajattelin vaihtaa kokonaan siihen, eli että olisin luopunut pöytäkoneesta. Hetken konetta käytettyä tajusin, ettei se kannata! Mä olen niin sokea [rillien kanssakin], etten oikeasti saa paljon irti niin pikkuruisesta näyttöruudusta! Joten päädyin siihen, että kannettava on kiva matkoilla [haha, siis millä, minne mä nyt muka matkaisin, ellei kesälomakidutusreissuja Möksälle oteta lukuun] ja kipeänä, kun ei voi muuta kuin sängyssä maata.

Olin siinä luulossa, että mies oli asennuksia tehdessään hoitanut jutut niin, että sähköpostit näkyy molemmilla koneilla. :( Näin sen piti mennä, näin siitä puhuttiin. Noh.. nyt sitten kun pitkästä aikaa avasin kannettavan, näin siellä sähköpostin, jota ei kotikoneella näkynyt. Ja melkein purskahdin itkuun! Se posti oli vastaus yhdestä työpaikkahakemuksesta, jonka syksyllä tein. Hakemus oli kehitysvammaisten ohjaajaksi sellaiseen hoitokotiin naapurikunnassa. Kuvittelin siis, että en saanut vastausta - että oli taas yksi hylätty hakemus muiden joukossa.. Mutta se kodin johtaja OLI vastannut ja ehdottanut mulle tutustumiskäyntiä sinne n. viikon kuluttua sen s-postin saamisesta!!! Eihän se tietty sitä tarkoita, että olisin SAANUT sen työn, mutta tuo oli noin 100 kertaa positiivisempi vastaus, kuin mitä olen mistään työpaikkahakemuksesta saanut kai miljoonaan vuoteen. Ja että en saanut sitä postia, että en ollut vastaamassa siihen.. SE kirpaisi. Kovasti. Vietin koko eilispäivän niin syvällä masennuksen syövereissä, ettei kukaan usko. Halusin kuristaa itseni. Halusin kuristaa miehen. Halusin romuttaa kannettavan.

Tällaiset jutut ovat niitä pahimpia. Pahimpia. Muuta ei voi sanoa. Nyt ajattelin, että yrittäisin uudelleen ottaa yhteyttä sen kodin johtajaan. Se paikka, jota hain, on tietysti mennyt. Mutta ajattelin tässä, että jos saisin mahdollisuuden käydä siellä äkkiseltään ja jättää vaikka [tyhmän + tyhjän] CV:ni ja mielikuvan itsestäni, niin voisin tulla kyseeseen jos tulee vielä joskus uusi avoin paikka. :( Tämän parempaa paikkausta jättimokalle en oikein osaa keksiä.

Ehkä Äetmuori oli oikeassa ja olen ''idiootti'. Olo tuntuu aivokääpiömäiseltä. Millaistakohan aivosähkökäyrää mun aivot piirtäisi jollain piirturilla? Varmaan aika TASAISTA! :(

Kosmetiikkajupinaa

Ostin jokin aika sitten Maybellinen One by one-mascaran, ja moitin sitä täällä. Oli siinä ja siinä, etten viskannut koko juttua roskikseen! No, nyt olen käytellyt sitä.. sävy on typerähkö glam brown, joka sattuu olemaan liian vaalea mun makuun.. Joka tapauksessa: tuo mascara on ihan OK. Se ei ole suosikkieni joukossa [Lumenen Sensitive touch ja Maybellinen Great lash], mutta se menettelee. Tuota sävyä ainakin on pakko laittaa kaksi kerrosta, yhdestä tulee vain aneeminen vaikutelma, se ei yksinkertaisesti näy MISSÄÄN. Mietin mahtaako tilanne olla sama muissakin värisävyissä, vai onko se vain tuo ruskea..? Kouluarvosana nykyisellään tuosta tuotteesta on 7. Pitää vaan pistää se kaksi kerrosta, vaikka korpeaisi. Lumenella mulle riittää yksi kerros, ja se on siinä.

Sitten yksi todella fantastinen tuote, jota on PAKKO kehua: Lumenen Sensitive touch SOS-voide! Ostin sen epätoivoisena hetkenä, kun talvi alkoi olla lopuillaan ja iho siksi korpunkuiva ja uhkaavan ärtyinen. Mulle aina on helmikuu se sellainen kuukausi, kun masentaa ja iho alkaa oikeasti väsyä talveen! Ei tuo voide masennukseen sentään auta [hehe], mutta oli kyllä ostamisen arvoinen. Käytän sitä iltapesun jälkeen naamalle, ja muutaman käyttökerran jälkeen - ei siis heti! - naamassa olevat ärtyneet punaiset kuivat läiskät olivat historiaa. Ihon väri tasoittui ja iho rauhoittui. Finnejä ei kuitenkaan tullut.

Tavallaan tahdon kuitenkin varoittaa .. kun 'suosittelen' jotain, niin epäilen itsekin itseäni. Koska olen sen oppinut, että niin kosmetiikassa kuin monessa muussakin jutussa se, mikä sopii yhdelle EI sovikaan toiselle. Mulle tuo voide kuitenkin on ollut mainio! Oma ihoni taitaa olla sellainen klassinen sekaiho, ja etenkin poskien alueelta joskus hyvinkin pintakuiva. Talvella kosteutta ei voi saada tarpeeksi, mutta kesällä mennään hyvin kevyellä Humektan-apteekkirasvalla, tai jopa ilman.

Ja ei, tästä ei todellakaan ole tulossa mitään kosmetiikkablogia! Tunnen liian vähän kiinnostusta ja mulla on liian vähän asiantuntemusta.. Periaatteessa kosmetiikka on mulle sellaista KÄYTTÖTAVARAA, jota ostan kun tarvitsen! Eli en siis todellakaan shoppaile mitään pelkästä 'kokeilunhalusta'! Olen kai liian pihi/köyhimys sellaiseen. Eli tuotteet käytetään loppuun, ja sitten lisää ostamaan.. Ainakin jos tuotteet eivät ole ihan roskaa! Tuo Maybellinen ripsari tosiaan oli vähällä päätyä roskikseen, mutta olenpa vaan sitä käytellyt nyt, nyreksien tosin! Mutta inhottaisi heittää kallista tavaraa roskikseenkin, ja kallistahan ripsari on, vaikka kuinka suosisi kohtuuhintaisia [?] sarjoja! Miettikääs vaan ripsarin KILOHINTAA! :(

Jos löytyy joku hyvä hinta-laatu -suhdetuote, niin siitä voi kyllä sanoa blogissakin sanasen.. Mutta muuten olen aika iloisen tietämätön siitä miltä mikin uutuus naamalla tuntuu ja näyttää! Olen myös aika merkkiuskollinen [Lumene, ja meikkivoiteissa Maybelline], joten siinäkään mielessä en tee mitään isoja kokeiluja.

Vinkutellen

Harvinaista herkkua: Suklis läträä viinin kanssa täällä. Jos sitä voi läträämiseksi sanoa, kun yhden valkkarilasillisen juo. :) Mutta kuitenkin! Me työttömät lortithan tunnetusti voimme huidella kaasussa ihan milloin vaan, kun ei ole aikaista AAMUHERÄTYSTÄ!

Mistä tulikin mieleeni! Olen pikku hiljaa psyykannut itseäni siihen mielentilaan, että uskallan käydä tuolta kylän keskustasta kysymässä töitä. TIEDÄN, etten saa, tiedän ettei täällä oikein OLE työpaikkoja, mutta ajattelin ainakin kysyä. Inhoan torjutuksi tulemista - mullahan on oikein 'ammattilaisen' mielipide siitä että kestän torjuntaa tosi huonosti - mutta sitten on tunto puhdas kun on yrittänyt. Minä ajattelin kysyä, että jos edes osa-aikaista.. Jossain kauppassa.. tms.. Vaikka siis täällä ei nyt ole mitään avoimia työpaikkoja ilmoitettuna.

Inhoan vain sitä kun tämä maailma nykyisin on niin kova [=Sukliksen vakiovalitus] ja Suomi on amerikkalaistumassa. Mitäkö tarkoitan amerikkalaistumisella? Sitä, että pitää olla kauhean rento ja valkohammashymy ja ulospäinsuuntautunut. Jännittäjät ja ujot älkööt vaivautuko! Tämä ilmenee esim. työpaikkahaastatteluissa.

Yksi ystävä juuri vähän aikaa sitten avautui tosi kipeästä kokemuksestaan, joka kyllä oli jo pari vuotta vanha. Hän oli päässyt 'tutun kauppaa' työpaikkahaastatteluun erääseen askartelutarvikekauppaan. Hän oli kovasti halunnut sitä paikkaa ja siksi jännitti sitä haastattelua ja antoi itsestään hermostuneen vaikutelman, vaikka OIKEASTI tämä ihminen ON todella rento, osaa jutella vieraidenkin kanssa ym..! Hän vain ei osaa tuoda sitä esiin haastattelussa, kun toivoo paikkaa niin kovin ja pelkää, ettei saa! No, se kauppan pitäjä/haastattelija oli tutulle oikein ihmetellyt, että olipa hermostunut 'tyttö' ja ettei sellaista voi ottaa asiakaspalveluun. :( Oli oikein ihmetellyt ja pyöritellyt sitä 'hermostumista', mikä tietty sitten nolotti tätä kaveriani, kun tuttunsa kautta siitä kuuli! Se siitä! Ei tullut työpaikkaa, tuli paha mieli!

Niin, kai minä sitten olen samanlainen. :( Pelkään sellaisia kilpailu- tai itsenmyymistilanteita ja siksi epäonnistun niissä. Usein vielä päädyn yrittämään ulkonäön saralla jotain kummallista, saada hiukset esim. asettumaan ihan supersileästi ja sitten päädynkin näyttämään oudolta. :(

Miksi työnantajat ei suostu tajuamaan, että se haastattelutilanne on vaikea? Ja että ihminen ei välttämättä ole parhaimmillaan juuri silloin?

No sellaista se on, armotonta elämää..

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) En olekaan leivonnasta vielä mitään päättänyt! Ehkä pitäisi tehdä joku rahkapiirakka tai juustokakku, koska rahkanhimoni se on vain ennallaan. :) Tavallaan mun tekisi mieleni käydä Lidlissä ja ostaa sellainen uusi Schogetten-levy, joka haukuttiin suklaayhdistyksen arvosteluissa: siinä on marsipaanitäyte. Tietysti voi olla että se marsi onkin hirveän makuista, mutta YLEENSÄ olen kyllä marsin fani! Melkein kaikki marsipaaninen menee.. ja nopsasti.. Tietyssä mielessä voisin hyvin shopata tuon Schogetten, koska en ole nyt hamstrannut mitään!

Kommunistiksi salaa?

Voisinkohan alkaa salaa kommunistiksi? Liittyä vaikka SKP:een salaa mieheltä. Meillä mieskin on vasemmistolainen [ay-aktiivi], mutta ei hän NIIN vasemmalla ole! En usko että hän ihan nikottelematta katselisi, jos minusta tulee ihan tosi-tosi-'komu'! :( Pitääkö valita, rakkaus vai politiikka? Mies taitaa oikeastaan arvomaailmaltaan olla aika sosialidemokraattinen, vaikkei hän mitenkään kuulu puolueeseen.

Tavallaan on tietty myös romanttista.. vähän kuin se kirja ja elokuva "Sophien valinta".. onkin sitten myös SUKLIKSEN valinta.. tosin siitä ei mitään elokuvia tehdä. ;)

No toisaalta olen niin tunnelässy, että varmaan valitsisin rakkauden ennen politiikkaa. Enkä varmaan pystyisi pitämään salassa tuota politiikka-juttua.. höläyttäisin sen heti julki miehelle, etten joutuisi syyllisyyttä kantamaan valehtelusta.

Kyllä politiikka toisaalta tärkeääkin on. Nyt tahdon sanoa seuraavaa! Mulla siis oikeasti on oikea "värisuora" poliittisessa mielessä ympärillä.. Siukku on maltillinen kokoomuslainen ja samoin hänen mies, minun miehen vanhemmat on keskustalaisia, mies on SDP, paras kaverini on vihreä, opiskeluaikojen kaveri taas vasemmistoliittolainen.. eli siis mulla ei oikeasti ole ennakkoluuloja siinä suhteessa eikä mitään ongelmia siinä, jos joku vaikka on oikeistolainen. En siitä riitele ihmisten kanssa, koska minusta asiat saa riidellä, ihmiset ei ja joka tapauksessa me kaikki valitaan kantamme sen perusteella, mitä olemme kokeneet maailmassa.. ja sitten tietty on ajatustyö siihen yhdistyneenä.

Niin, sitä vaan ajattelin sanoa, että oikeasti, työväenliikkeen EI PITÄISI olla kuolemassa ja näivettymässä nyt. Kannattaa funtsia sitä, että Suomessa ihan niin kuin muuallakin Euroopassa silloin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa työväenliikkeen poliittiset edustajat [monesti ihan piikoja, renkejä, kovia kokeneita tarmonpesiä] oikeasti tiesivät mitä on elämän kovuus. He tiesivät sen omien kokemusten kautta. Ja he halusivat sitä lievittää. Vasemmisto on Suomessa tehnyt pienen ihmisen asialle enemmän kuin muut puolueet yhteensä. Tietysti erehdyksiäkin varmaan on tullut, mutta semmoista se on. Mutta kun miettii sitä, että tässä on aate [vasemmistolaisuus siis], jonka OIKEASTI on kehittäneet heikot, vähäväkiset ihmiset PIENEN ihmisen etuja ajatellen, niin olisi kyllä aika hullua multa - koska siis olen sellainen 'pieni ihminen' - äänestää jotain muuta aatesuuntaa! Muista ihmisistä en tietty voi sanoa oikein mitään..

No semmoista, jätän politikoinnin nyt.. Ja ehkä se SKP olisi hulluutta, kun nekin tosiaan vaan vaahtoavat työläisistä. Tarvittaisiin Sukliksen oma puolue, TosiSosi, ajamaan meidän kaikkein heikoimpien asemaa! Meidän, jotka emme ole edes työläisiä, vaan työttömiä lortteja.

Tulevaisuus tukossa?

En ole viime aikoina jaksanut notkua jobsafarin sivuilla, en ole vähään aikaan edes katsellut työpaikkailmoituksia. Kai se t-elämävalmennus vähän masensi, siis se kun se olikin sellaista kuin oli. On vaikea yrittää mitään uudestaan. Pelkään vain munaavani. Olen miettinyt vähän samaa kuin Veloena blogissaan, eli hierojan tutkinnon tekemistä. Mutta se on kallista. Ja siinä joutuisin taas sen tosiasian eteen, että 40 km x 2 JOKA opiskelupäivänä. :( Eli bensakulut ja mahdolliset parkkikulut vielä siihen tutkinnon hinnan päälle. Aika kallis rupeama, mulla kun ei oikeasti ole rahaa. Eikä tietysti valmistumisen jälkeenkään olisi mitään takuita siitä saisinko koulutuksesta edes "omani pois" rahallisesti, kun kumminkin asumme maaseudulla, eikä täällä ole kauheasti kysyntää uusille hierojille. Kunta on iso, ihmisiä vähän ja etäisyydet pitkiä. Ehkä jos asusimme kunnan keskustassa - tai en tiedä.. mutta me asumme reuna-alueella, täällä oli pari vuotta sitten kuntaliitos ja se jätti meidät tietty ihan syrjäseuduksi. ;)

Tavallaan kyllä viehättäisi se, että voisi työskennellä kotoa käsin ja omaan tahtiin. Se olisi hierojan hommassa parasta. Ja tietty se että se on ihmisläheistä niin, että saa tehdä ihmisille hyvää oloa. Useimmat ihmiset menee mielellään hierojalle, se ei ole sellaista kuin esim. terveyskeskukseen meno, vaan ihan puhtaasti tiedossa on rentoutumista, hyvää oloa. Siinä ei siis hieroja joudu kohtaamaan mitään kauhean negatiivisesti liikkeellä olevia ihmisiä.

Yksi opiskelututtuni teki hierojan tutkinnon, osti pritsin ja kai yhä hieroo, en tiedä, en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä sitten vuoden 2000.

Täytyy oikeasti yrittää miettiä mitä elämässä haluaisin tehdä ja missä olen hyvä.

Jos tekisin jotain toimistohommaa.. jotain ihan postimerkkien kiinnitystä jne. niin silloin siinä olisi minulle parasta, että saisin olla YKSIN. En usko pystyväni - paitsi siis ihan pakon edessä - olemaan ihmisten kanssa, se on mulle vaikeaa 'tyypillisissä töissä'. Se hieronta olisi erilaista nimenomaan siksi, koska siinä minä määrittelisin ne rajat ihmisten kanssa olemiselle, tunti tänään, kaksi huomenna, ylihuomenna ei ollenkaan.

Tavallaan mitä enemmän ajattelen asiaa, niin sen paremmin juuri joku hierontatyö saattaisi sopia mulle. Ja koska me ei nyt ihan nälkäkuoleman partaalla olla, tietty on taloudellisesti tiukkaa jne, mutta mun tulot ei ole missään mielessä merkitsevät ihan selviytymisen [ruoan ostamisen] kannalta, joten voisin tehdä sitä omaan tahtiin.

Tai sitten joku osapäivätyö voisi olla hyvä, jonkun 2-4 tuntia varmaan voisin olla ihmisten parissa ahdistumatta kauheasti.

Joskus mietin sitäkin olenko oikeasti liian vanha ja liian paljon työttömänä ollut saadakseni enää langanpäätä auki työelämään. :( Kun 'markkinoille' tulee joka vuosi uusia 18-20-vuotiaita.. Itse kolmikymppisenä yrittää miettiä itselleen sopivaa lokeroa elämästä - säälittävää..

Nalkuttava Suklis

Olimme muuten miehen kanssa kauppassa tänään. En ostellut herkkuja, eikös olekin kumma. ;) Mutta sorruin mäkättämään miehelle, tosi masentavaa, ihan vaan koska hän oli unohtanut kylmälaukun kotiin, eikä se siis ollut auton tavaratilassa kuten normaalisti. Me käytetään sitä, koska meidän ostospaikan ja kodin välillä on 20 km. Pakasteet mielellään pistää sinne.. säilyvät hyvin.. Nyt sitten ei ollut sitä laukkua ja nalkutin siitä vähän. :(

Mies osti itselleen karmeaa sitruuna-lakritsijäätelöä, hyh! :) Hän pitää hassuista jutuista. Minä olen melko varma, että seuraavassa MÄSSYssä leivon juustokakun taas kerran. Joko sen mansikka-valkosuklaan tai Baileyssin. Siinä ne vaihtoehdot taitaa olla. Mietin yhdessä vaiheessa marjapiirakkaakin, mutta en taida lähteä siihen.

Mieli tekee myös Maraboun niitä neljän munan kennoon pakattuja ihania, kreemitäytteisiä pääsiäismunia!

Kirkas keskiviikko!

On vieläkin vähän puusta pudonnut olo. Olin siellä haastattelussa, se oli sovittu kello kymmeneksi. Lähdin hyvissä ajoin, kun piti tuo romurauta tankatakin. Löysin sinne mahdolliseen työpaikkaan todella hyvin, se on tässä lähimmässä, pienessä kaupungissa ja sinne on meiltä kotoa 20 kilometrin matka. Kartan olin kuitenkin tulostanut netistä mukaan, mutta en edes tarvinnut sitä! Kertaakaan ei tarvinnut vilkaistakaan! Suklaahirviö onkin todellinen suunnistaja, vaikkei sitä olisi kouluaikoina uskonut.. :(

Koko homma - haastattelu - oli ohi vartissa!!! Aivan uskomatonta. Olin varautunut pitkälliseen syyniin, semmoiseen kolmannen asteen kuulustelu-tyyppiseen.. jossa oikein olisi ilkuttu mun olematonta työkokemusta [sain sätkyn kun astuin sinne huoneeseen ja huomasin haastattelijalla siinä nenänsä edessä mun surkean, onnettoman torson ceeveen..] ja voivoteltu, että ei me voida ottaa, ei tosiaankaan, ei näillä meriiteillä.. On nimittäin kokemusta sellaisestakin.

Mutta, mutta! Haastattelijoita oli kaksi, nainen ja mies. Ja he kysyivät, OIKEASTI kysyivät, että millaista työtä minä siellä haluaisin tehdä! Ja miettivät miten minä hyötyisin tuosta valmennusjaksosta parhaiten! Olin vähän kuin tyrmätty. Olin odottanut jotain ihan muuta. Ehdin jo eilen piirtää kuvankin (mielikuvan perusteella) siitä sen paikan johtajasta.. mutta mielikuvani, pelkokuvani, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Ei yhtään.

Työ alkaapi näillä näkymin helmikuussa! Jos siis kaikki menee OK työvoimatoimiston kanssa, mutta kun sinne haastattelun jälkeen tallasin, niin sielläkin olivat aika optimistisella mielellä. Sain sellaiset paperit mukaan, niihin pitää sitten ottaa oma, harjoittelupaikan ja työksyn allekirjoitus. Yllättävän pieni paperinippu, oikeastaan vain yksi täytettävä lyhkäinen lomake.

Hirviö kritisoi!

Mutta semmoista kritiikkiä kyllä antaisin, että työvoimatoimistojen virkailijoiden tietopuolisessa osaamisessa on ammottavia aukkoja! Tuosta työelämävalmennuksesta en voi sanoa saaneeni läheskään kattavia tietoja edes siitä perusprosessista, että miten se on hoidettava. Nyt sitten tiedän kaksi asiaa. Yksi: työelämävalmennusjakson pituus [työmarkkinatuettuna] pitäisi olla n. 1-3 kk, yleensä se on kuitenkin 2 ja 3 kuukautta on MAKSIMI, niin mulle sanottiin sitten tänään.

Veti vähän vakavaksi kun olimme ehtineet harjoittelupaikan kanssa vähän niin kuin sopia jo kolmesta kuukaudesta. :( Ja sitten työkkärissä sanoivat, ettei se harjoittelupaikka tai minä voi sitä päättää, vaan he. Mutta kukaan ei oikeasti sanonut mulle, että se on noin tiukkaa, se aika siis. Käskettiin vaan sopia paikan kanssa! Virkailija itse suositti kolmea kuukautta, kun hänestä sen lyhyemmässä ajassa ei pääse yhtään työpaikkaan 'sisään'! Onneksi en sitten haastattelussa sopinut pitempää jaksoa, vaikka siellä vähän vihjattiin, että semmoinen olisi mahdollista. :( Olisi ollut noloa alkaa 'pakittaa..!

Sitten juttu numero kaksi: työelämävalmennus-paperit [se sopimus mun, työksyn ja harjoittelupaikan välillä] on oltava t-voimatoimistossa vähintään viikkoa ennen valmennuksen alkua. Tätäkään kukaan ei mulle sanonut, vaan ne pari virkailijaa antoi ymmärtää että se menee suunnilleen niin, että haetaan vaan nopsasti jonkun nimi paperiin ja homma on suit sait selvä.

T-toimiston virkailijat ovat joskus vähän ihmeellisiä. Yksi esim. tyrkytti mulle kerran jotain lomaketta, joka jälkeenpäin osoittautui vääräksi lomakkeeksi sitä nimenomaista asiaani varten! Ja yksi kerran kehotti soittamaan firma F:iin ja kysymään tietynlaisia töitä.. ja kun soitin, niin tämä paikallinen firma F. sanoi ettei heillä ole ollenkaan edes sellaista osastoa, missä tällaisia töitä tehdään. Ja tuon neuvon ['soita F:iin!] antoi sellainen virkailija, jonka pitäisi olla spesialisti juuri tämän alueen työvoima-asioissa ja tuntea yritykset + työpaikat. ;)

T-toimistossa täytyy muistaa, ettei ne ihmiset itsekään välttämättä tiedä kaikkea työelämävalmennuksesta tai muistakaan työllistämistoimista (tai oikeastaan mistään). Eivät he sitä myönnä, vaan asiakkaalle syntyy sellainen kuva Asiantuntijasta. On se tietty inhimillistä erehtyä ja olla tietämätön, mutta sitten pitäisi reilusti sanoa sille pöydän toisella puolella istuvalle työttömälle lortille, että hei, mä en itsekään tiedä tätä niin hyvin, otetaan yhdessä selvää.

Oli hyvä päivä, tämä keskiviikko siis, työmielessä! Suunnittelimme jo miehen kanssa vähän että käymme varmaan sitten yhdellä autolla töissä, miehen kaaralla nimittäin, hehe. Aamulla viedään ensiks mies sinne Isoon kaupunkiin (n. 35 km täältä, n. 10 km Pikkukaupungista) työpaikalle, kun hänellä alkaa homma klo 8. Sitten minä ajan sinne Pikkukaupunkiin - onneksi ovat muuten tosi lähekkäin nämä kaupungit, vähän kuin jonossa olisivat - kun siellä alkaa työ klo 9. Sitten neljän hujakoissa haen miehen ja mennään kotiin yhdessä. Kuulostaa sekavalta, mutta käytännössä tulee toimimaan ihan okei.

Ilon hetkeen kuuluu myös -

suklaaostos! Valitettavasti! :( Minä olen kyllä ihan toivoton. Mutta nyt ainakin osoitin jotain malttia. Ostin nimittäin tuosta S-Marketista sellaisen Kathy-suklaarasian, ihan pienen.. vain 125 grammaa sukulaatia siinä sisällä. Maksoi yhden euron ja viisi centtiä. ;) Eli en ole ainakaan mikään hullu tuhlari ollut tänään. En edes käynyt ale-myynneissä, vaikka olin yhdessä aika isossa ostoskeskuksessakin tänään. Ostin ihan vaan purkin suolakurkkuja, enkös olekin kunnollinen ja järkevä! Hih, ostin muuten Kathyn käteisellä, ettei mies nyt sitä sentään saa tietää. Taidan muutenkin salata tuon Kathyn mieheltä, pistin sen kaappiin sillä lailla, ettei se hyökkää silmille sieltä. Miestä kumminkin huvittaisi, kun ostin sen Lidlin rasian.. sen J.D. Grossin ja nyt sitten täytyi toinenkin saada.

Suklaasta puhuakseni: huomenissa lähtee miehen työpaikalle kaksi rasiaa Budapest-konvehteja. ;) Iloitkoon siellä se väki. Ne syövät vaikka pieniä kiviä, jos vain saavat ilmaiseksi. Se on oikeastaan vähän hassua. Mutta hyvä niin, tulevat syödyksi. Yhteensä melkein 600 grammaa budaa, mun lämmin joulutervehdys jälkikäteen miehen kolleeeeegoille. :)

Päätä särkee, pelottaa!

Huomenissa on haastattelu työelämävalmennuspaikkaa varten! Pelottaa. Päätäkin särkee vähän. Pelkään, että 1) minuun suhtaudutaan halveksien kun siis olen työtön, oikea supertyötön oikeastaan tai 2) sanon/teen jotain tyhmää siellä jännitykseni vuoksi ja 3) etten saa sitä paikkaa. :(

Mutta eipä tässä oikeastaan ole mitään hävittävääkään! Jos en saa sitä paikkaa niin sittenhän olen vaan tasan samassa tilanteessa kuin olen nyt ja kuin olen ollut jo vuosia. No big deal. Jos taas suhtaudutaan nöyryyttävästi niin sitten oikeasti kyllä lähden kävelemään sieltä itse, nimittäin mun mielestäni JOKAINEN IHMINEN, jopa sellainen säälittävä 'häviäjä' kuin työtön, on ihmisarvonsa ansainnut. Ihmisiä olemme kumminkin, vaikkemme mahdukaan tähän superrikkaiden oikeistolaisten pärjääjien maailmaan, jossa jokaisella on uusi mersu ja Thaimaaseen lomaillaan kaksi kertaa vuoteen.

Joka tapauksessa se haastattelu kestää luultavasti maksimissaan vain 30-45 minuuttia, joten sellaisen pienen hetken takia on vähän lapsellista alkaa pilata koko edellistä iltaa ja yötä murehtimisilla! :) Katsoin kyllä jo vaatteet valmiiksi huomista koitosta varten. Laitan kai mustat suorat housut ja mustan poolon, harteille silleen huolettoman elegantisti [tai vaan tyhmästi + oudosti] semmonen vaaleanpunainen kukkakuvioinen hartiahuivi. Siis ne kukkakuviot ei ole mitään maatuskahuivi tyyppisiä vaan sillä lailla hienostuneita. ;) Ainakin mun mielestä. Tukka tyypilliseen tapaan semmoiselle nutturantapaiselle jota käytän ja jossa oloni on luonteva. Jos pidän tukkaa auki niin hipelöin sitä koko ajan, kun en ole tottunut auki sitä pitämään. Ja se hipellys voi vaikuttaa hermostuneelta taikkas neuroottiselta. Vaikka olisinkin hermostunut ja neuroottinen, niin en silti halua näyttää siltä. ;)

Nyt sitten mietin sitäkin että suvaitseeko mun romurautani chitty-chitty-bang-bang lähteä käyntiin huomenna aamulla! :( Kun se ei tykkää pakkasesta. Sitä pitäisi oikeastaan kai pitää autotallissa, mutta meidän autotalli on ihan täynnä kaikkea romua, kiitos miehen harrastusten. :( Mies kyllä vei kaattarille (=kaatopaikka!) melkoisen määrän romua tuossa joulun välipäivinä, mutta silti sitä on yllin kyllin autotallissa, ei sinne autoa mahdu!

Vähän oli hassua kun palotarkastaja kävi - ne käynnit on nykyisin pakollisia muuten - ja vilkaisi kerran vaan meidän autotalliin ja sanoi että jaaha, te pidätte tätä siis varastona.. :) :) Oikeassahan palomies oli, mutta kyllä vähän nolotti ja nauratti. Kun heti näki vieraskin, ettei meille kaara mahdu..

Mun autoni on niin hävyttömän likainenkin, 80-luvun lopun japanilainen pikkuauto. Pikapesua se ei ole nähnyt piiitkään aikaan, pitää kai yrittää parkkeerata se sillä lailla, ettei näy.. haastattelijan silmiin.. Se ei nimittäin anna musta hyvää kuvaa, jos auto on saastainen. Ei se sisältäkään mitenkään kauhian siisti ole. En viitsi puunata autoa kun kuitenkin se on vain kulkuväline mulle. Miehen auto on paljon siistimpi.. niin ja uudempi tietty myös. Mutta olen ihan tyytyväinen ajokkiini, kunhan se tosiaan vaan sitten käynnistyisi.

4 kokonaista vuorokautta..

..herkutteluun! :) Nyt kun olen päättänyt välttää övereitä, niin olen miettinyt herkuttelun esteettisyyden lisäämistä. Mulla on semmoinen Mariskoolin halpisversio.. eli ei siis aito Mari - ne on törkeän kalliita eikä mulla ole varaa - johon ajattelin laittaa käärepaperillisia konvehteja. Niistä tulee esteettinen näky, ei ole pelkkää mättämistä sitten. Siihen halpaan mariskoolikopioon ei edes saa laittaa elintarvikkeita ilman paperikääreitä, koska .. no en tiedä, ehkä se lasin väri tai joku muu voisi tarttua niihin. Mutta välttää se mulle. Halusin nimittäin vaan jonkun maljan, jossa pitää namuja. :)

Tahdon syödä pelkoni pois!

Nyt taas tuntuu siltä kuin voisi ahtaa ja ahmia.. Kamalaa sellainen mielihalu. Mutta toisin kuin ennen - ennen itsenäisyyspäiväyrjöjä siis - nyt yritän edes käsitellä sitä halua. Mietin mistä se johtuu. Miksi juuri nyt? Ei tarvitse kauaa miettiä sittenkään: olen tänään tuntenut itseni mielettömän epävarmaksi ja haavoittuvaksi. Ja kun tunnen niin, niin reagoin... ta-daa: ahmimishalulla. Sitä tahtoo tuntea olevansa TURVASSA. Ja vain syömällä on turvassa, on rauhallinen ja lämmin olo. Yleensä vain palelen ja pelkään. Pelkään työttömyyden mielenterveydellisiä vaikutuksia itseeni, pelkään olevani ikuisesti työtön lortti, pelkään olevani totaalinen häviäjä, kummajainen ja kelvoton ihminen.

Ja kun tulee se pelko, niin syöminen on lääke. Eikös juu? Paitsi ettei se ole. Sen hetken ajan on aina ihanaa, mutta se hetki menee ohi. Ja ongelmat ovat siellä odottamassa, sen hetken takana. Ihan kuten alkoholisti ei pääse pakoon elämänsä ongelmia perjantaipullolla, koska perjantain jälkeen tulee aina lauantai. Ja moraalinen kankkunen fyysiseen yhdistyneenä. Ole siinä sitten.

Voisiko olla joku muu tapa saavuttaa rauhallinen ja lämmin - turvattu - olo? Mikä se voisi olla? Tätä mietin seuraavaksi. ;) On mulla siis mietittävää.

Tämän päivän turvaton ja pelokas olo johtui siitäkin kun laitoin sähköpostilla SURKEAN cv:n nyt sinne paikkaan, josta haen työelämävalmennettavan hommia..!!!! Siinä se, pähkinänkuoressa! Äyskin miehellekin, kun hän koetti auttaa mua yhden liitetiedoston kanssa.. kas kun olin hermostunut, nimittäin!

Joulun rommi-rusina -ihme!

Ihme juttu kun olin Prismassa tänään. Siellä oli joku konsulentti markkinoimassa + maistattamassa Valion rommi-rusina -rahkaa. Ja maistoin sitä siis semmoisen kertakäyttöteelusikallisen minäkin. Ja se maistui hyvältä. Mutta en ostanut, koska tein syksyllä sellaisen rommirusina-juustokakun ja se maistui.. karmealta! Tuo rahka on kai sellaista, että nälkäisenä [aamupala jäi väliin tänään] ja pienissä määrin nautittuna se voi maistua ihan ookoolta. Petollista kamaa!

Tykkään paljon siitä Valion samaan sarjaan kuuluvasta vaniljarahkasta. Se on tosi namia, suosikkini. Rainbown vaniljarahka on todella aneemista siihen verrattuna! Myös sitä Valion sitruunalla maustettua rahkaa olen käyttänyt joskus kun teen rahkapullia. Hyvää -suosittelen! Kumpainenkin siis. Rommi-rusinaa en suosittele, en tiedä miltä se oikeastaan maistui - minulle ei tullut ekana rommi ja rusina mieleen. Outo maku.

Joulun ostoshelvetti

Olimme myös Tarjoustalossa, kun piti käydä katsomassa olisiko siellä ollut joulukuusen valoihin lamppuja. Aika jännä juttu, siellä oli muutamia suklaajuttuja joihin en ole törmännyt muualla. Esim. sellainen Pringle-purkkia muodoltaan muistuttava pieni lieriö, jossa oli kolmenlaisia suklaanameja, kaikki maitosuklaalla päällystettyjä pallosia. Joissakin oli rapea 'crispy' täyte, joissakin jotain muuta. Planets taisi olla lieriön kyljessä seisova nimi.

Hih, nauratti vähän kun inhokki Budapest-rasiat oli ostettu ihan loppuun koko kaupasta. ;) Ei yhden yhtä perinteistä jäljellä enää.. Vain niitä [myös toki ällöjä] appelsiini-budia oli muutama boksi! Perinteiset oli menneet.. Ihmiset kai ostavat niitä, mutta joskus mietin että miten monessa kodissa ne oikeasti tulevat syödyiksi? Ja ostavatko ihmiset niitä siksi, että TIETÄVÄT toisten pitävän niistä, vai onko se vain sitä että ostataan, kun on AINA ostettu budaa jouluksi? Miettimättä oikeastaan sitä että kannattaako se. Ja voisiko markkinoilla olla jotain parempaa? Se kun ei selviä muuten kuin maistamalla! Oli Tarjoustalossa melkoinen buda-tarjouskin ollut, kai sekin selittää rasioiden menekin: kolme rasiaa (300 g/kpl) kympillä! Kilo p-kaa kympillä, aika hyvin joo. Halvemmalla voisi selvitä kun menisi suoraan lähimpään sikalaan tai talliin vierailulle ja kysyisi, että mitä teillä maksaa kilo sontaa. Voisi saada vaikka vitosella sellaisen satsin. ;)

Alkoi jo melkein ahdistaa kaupoissa. Prismassa oli pysäköinnin ohjaajat töissä. Osoittelemassa ihmisille paikkoja. Onneksi me kumminkin löysimme kuin ihmeen kautta hyvän paikan..!!! En olisi uskonut, semmoinen ryysis siellä oli. Ja sitäkin ihmettelin, että jouluostosaika alkaa ilmeisesti olla vähän OHI jo. Hyllyistä oli paljon tavaraa pois. Säälin niitä, jotka on jättänyt joululahjan ostamiset viime tinkaan! Onneksi itse tarvitsee 'vain' ostaa ruokatarpeita kaupasta - en kestä sitä ihmismassaa, kiukkuisia, väsyneitä ihmisiä paniikki silmissään. Hei ettekö te oikeasti tiedä, ettei mikään laki kiellä ostamassa joululahjoja vaikka loka-marraskuussa jo..??? No, oma on tietty valintansa..

Kävimme Alkossakin, me 'joulujuopot'. Meille kun kuuluu punaviini jouluruoan kanssa. Mutta aina käy niin että minä juon vain yhden lasillisen ja mies sitten pari, loppu saatetaan kaataa poiskin. Ostimme 2 punaviinipulloa [toinen varmaan jää joulun jälkeiseen aikaan] ja yhden pullon kermalikööriä. Sitä tulee siihen kakkuun, jonka leivon.. sitä menee siihen ainakin desilitra. Jäljelle jää n. kaksi desiä juotavaksi meille kahteen pekkaan jouluaattona ja joulupäivänä.

Vähän jo aloimme varautua jouluun.. ostimme joulukalkkunarullan, jossa on paistolämpömittari valmiina. Sen marinoinnin aloitan tiistaina. Saa vuorokauden verran muhia. Ja ostimme muitakin sellaisia joulujuttuja, mm. ruotsalaisia Anna'sin piparkakkuja. Ohuita. Paljon kehuttuja.

"Sulaahirviö", niinpä niin..

Hassua kun yritin kirjautua blogiin, kirjoitin vahingossa sulaahirviö.. :) Haluanko sulattaa itseni? Ehkä! Ehkä alitajuisesti haluan sulattaa hirviön itsessäni, alkaa ihmoksi jälleen. Vaan pystynkö siihen..???

Pipo kireällä joulun kunniaksi? ;)

Olenkos muuten ainua, joka laskee saamansa joulukortit? Meille on nyt tullut 7. Tavallaan harmittaa kun itse pistin reilusti yli 20 menemään.. taisi olla 25. Ja sitten en itse kumminkaan kai saa kymmentä enempää.. ;) Sellainenkin on ikävää, että itse laittaa kortin ja sitten ihminen x soittaa ja kysyy että mikäs teidän osoite olikaan.. laittaakseen kortin siis siinä vaiheessa kun on saanut sellaisen meiltä. Minua aina se vähän masentaa tulee sellainen olo, ettei tuokaan ihminen olisi muistanut meitä ellemme me olisi laittaneet hälle korttia.. johon sitten tuo syyllisenä (?) vastaa. :(

Ensi vuonna taidan kutistaa aika rajusti tuota joulukortitettavien määrää.. ;) Tuleehan se halvemmaksikin. Ja vaikka miten olisi pikkumaista ja kurjaa niin alkaa kai joku vastavuoroisuuden periaate tässä näkyä munkin kohdallani, eli en ehkä enää kauheasti laita sellaisille ihmisille, jotka ei laita meille. En aio korvata joulukortteja millään testiviesteillä kuitenkaan, ne nyt on mun mielestäni taas tosi epämiellyttäviä.. siis se, että puhelin alkaa kirkua kesken jouluaterian tms. :( Ei hyvä! No jokainen tavallaan, jotain ihmistä ne kai ilahduttaa, en tahdo tuomita. Mutta itse meinaan pistää koko värkin [kännyn siis] kiinni jouluksi.

Hullut leivontahaaveet..

Sikäli kun joulu lähestyypi, kasvaa taas leivontahaaveiden määrä. Mutta pidän tietoisesti sen kurissa. Juustokakun teen ja maustekakun. Suolaiseksi jauhelihapasteijoita - tämä on meillä jouluperinne. Alkoi tosissaan jo mieli toimia siihen suuntaan että jos oisin oikein impulssia seurannut, niin olisin leiponut vaikka mitä ihmeitä. ;) Ja sitten tuskaillut taas, kun on kaikkea niin paljon.

Olen horjunut appelsiinijuustokakun ja baileyssin välillä. Tiedän jo itseni siinä mielessä hyvin että luultavasti päädyn baileyssiin, vaikka kuinka nyt muuta mietinkin. Koska se vain on niin hyvää! Ja tuleekin aika helposti oikeastaan. Baileys on siitä jännä kakku, että siihen teen ihan mielelläni keksimuru-voi-pohjan. Yleensä pyrin välttämään sitä keksimurun ja voin yhdistelmää, koska minusta vaaleasta siirapista ja munista & jauhosta syntyvä sokerikakkupohja on melkein yhtä helppotekoinen ja maukas. [Ja kevyempi.] Mutta baileys suorastaan vaatii sen keksimurujutun. En koskaan osta mitään diggestiivikeksua siihen, vaan teen keksimurun Jyväshyvän kaurakekseistä. ;) Se kannattaa meillä, koska meillä ne kaurakeksit maistuu iltateellä tosi hyvin miehelle ja minustakin ne on ihan hyviä. Eli ei tarvitse ostaa jotain keksipakettia kaappiin homehtumaan vain leivontatarkoituksiin. J-hyvän kaurikset on tosi hyviä, kuluu pussi ilman että huomaakaan.

Joskus en tykkää tästä nykytavasta myydä ne kaurikset pussissa. Kun monesti keksit saattavat olla rikki sisällä! Se ei ole kivan näköistä. :(

Julkimoista

Olen joskus sellainen, että seuraan mielelläni julkimoin elämää. Nyt tänään luin IltaSanomien nettiversiosta, että Tapani Kansa on erotettu joulukiertueelta. Ilmeisesti jotain ongelmia on ollut, T. Kansa oli jotenkin kai puhunut enemmän kuin laulanut ja jotkut ihmiset oli pettyneitä. Tilallensa tuli Eino Grön ja joku nainen, sitä naista en "tunne" mistään yhteydestä, ei nimi sanonut mitään [en muista sitä nimeä enään].

Minä hämmästelin tätä T. Kansa-uutista, kunnes jostain luin että mies olisi kärsinyt jostain mielenterveysongelmista ja että niihin saattaa kuulua sellainen 'oudolta' vaikuttava käytös. :( Silloin alkoi tuntua pahalta se, että miehestä sitten kirjoitettiin netissä niin rumasti. Sanottiin pahoja asioita. Olen viime aikoina alkanut sympata aika vahvasti kaikkia 'erilaisia' ihmisiä, kun olen itsekin vähän 'erilainen', siis syömismielessä.

Erilaisuudesta puheen ollen..

Soitin tänään niitä työelämävalmennus-paikkoja, toisin sanoen soitin yhteen paikkaan jossa puhelun vastaanottaja vaikutti.. .. ... TOSI POSITIIVISESTI SUHTAUTUVALTA!!!! Haastatusaika sovittiin tammikuulle!!!! !!!! Mutta, mutta: en vielä halua alkaa intoilla.. hillitsen itseäni.. koska voihan olla kun laitan ceeveen, niin mieli heillä muuttuu.. :( Sitä pelkään.. kun siis se seevee on ihan tyhjää täynnä. :( Eli otan nyt vain tuon puhelun sellaisena kuin se oli: yksi pieni positiivinen kokemus, koska mua ei teilattu, mua ei nöyryytetty, mulle näytettiin keltaista valoa.. :) Tuntui kyllä upealta.

Mies tosin sanoi kun tuli töistä ettei noilla ihmisillä ole siinä mitään hävittävää: he saavat ilmaiseksi ylimääräisen käsiparin sinne tekemään töitä. No onhan se niinkin, mutta silti tuntui hyvältä ettei suoraan sanottu EI. Niin paljon on tuossa työnhaussa tullut takkiin viime aikoina. Pienikin kiltteys piristää.

Nyt on alkanut mietityttää sellainen, että entäs jos mä kummajainen en pystykään työelämään? Jos pääsen sinne niin pystynkö olemaan n. 8 tuntia joidenkin vieraiden seurassa ja tavallaan paineen alla.. suorituspaineen.. kun nyt kumminkin olen ollut vailla töitä niin pitkään? :( Tätä pelkään. Mutta siihen kysymykseen en saa vastausta ennen kuin yritän olla töissä sen 8 tuntia päivässä. Tavallaan olisi tietty ollut parempi joku osa-aikainen työ aluksi. Pehmeä lasku. Mutta kai tästä kaikesta sitten puhun tammikuussa sen ihmisen kanssa.

Muutun mahaksi

Kuukautiskierron puoliväli käsillä. Ja kuten tavallista taas sellainen olo, että antakaa mulle ruokaa, namia, vaikka PAHVIA purtavaksi.. :) Aina sama juttu tässä vaiheessa! On kuin muuttuisin mahaksi, suureksi vatsaksi joka vaan haluaa syödä.

Tietysti tämä olo menee ohi parissa päivässä taas, sen tiedän.. Täytyypi vain jaksaa odotella.

6 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :)

Ennakkoluuloista

Minua joskus vähän harmittaa, kun mies on ruoan ja herkkujen suhteen aika ennakkoluuloinen. Ehdotin eilen, että mitäs jos laittaisin tänä jouluna jälkiruoaksi piparkakkujäädykettä. Vastaus oli 'eiiiiiiiiii!' Siis mies ei edes kysynyt millainen jäädyke se on.. selkeä EI vaan ensimmäisenä. Luultavasti teen sitä jäädykettä itseäni varten kuitenkin ja maistatan miehellä. Ja melko varmasti hän pitää siitä. Tjuuh, uskallan näin ennustella, kun olemme sen verran pitkään yhdessä olleet..

Sitten joskus hänellä on hassu tapa. Saattaa olla että esim. lokakuussa tarjoan jotain keksejä ja hän pitää niistä. Tarjoan niitä uudestaan joulukuussa [hehe en tietenkään välttämättä samasta paketista.. ;)] ja ne ovatkin hänestä ihan pahoja. Siis ne samat keksit, jotka vasta 1-2 kuukautta sitten olivat hyviä.

Olen ollut huomaavinani että miehelläkin tietty vähän vaikuttaa se onko hän väsynyt/ärtynyt kun jotain tarjotaan. Taitaa joskus äkö purkautua sillä lailla esimerkiksi keksien kautta. ;) Mutta on se silti vähän merkillistä. Saman piirteen, eli ennakkoluuloisuuden uusien makujen kanssa, olen huomannut monissa muissa miehissä. Tuntuu kuin miehet ei periaatteesta suostuisi maistamaankaan joitain juttuja, saati myöntämään että ne olisivat hyviä. Kerran pistin piruuttani sinihomejuustoa sellaiseen broileri-makaronivuokaan kaiken muun kaman joukkoon ja mies piti, kehui suu vaahdossa. Kyllä naama vähän venähti kun sanoin, että sinihometta oli. ;) Kun nimittäin virallisen opin mukaan mies inhoaa sinihomejuustoa.

Mutta tällainen ei ole mitenkään ylenmäärin ärsyttävää. Itselläni on hassu/outo tapa.. nimittäin minä petyn aika herkästi ELOKUVIIN. Nyt vähän aikaa sitten ostimme sellaisen ruotsalaisen seikkailuelokuvan Arn Temppeliritari. Katsoimme sen ja molemmat pidimme siitä. Mutta siihen tuli jatkoa, ostimme senkin. Arn - Pohjoinen valtakunta. Ja voi itku mikä pettymys se oli minulle. ;) Ihan vain siksi kun olin käsittänyt sen eka osan lopusta, että Arn palaisi tuossa kakkosessa Ruotsiin. Ja kakkososan nimikin (Pohjoinen valtakunta) vähän siihen suuntaan vihjaisi. Sitten olikin Arn koko ajan vain jossain etelän mailla ja raivostuin! Sanoin miehelle että en tahdo katsoa sitä enempää. Nimittäin oikeasti kuvittelin sen kakkososan sijoittuvan HETI ALUSSA JO Ruotsiin ja Arnin siinä pääsevän yhteen rakastettunsa Cecilian kanssa välittömästi, ensi metreillä. Mutta kissanvillat! Pelkkää miekan heilutusta jossain autiomaassa. :( En sitten katsonut sitä loppuun. Mies sai tehdä sen itsekseen.

Niin että olemme me ihmiset vaan aika outoja. Yksi kenkkuaa ruokapöydässä ja toinen töllöttimen äärellä.

Työvoimatoimistossa

Olin tänään työkkärissä. Täytyy alkaa huomenna soitella työelämävalmennus-paikkoja. Se asia tuskin mihinkään etenee ennen vuoden vaihdetta, mutta jos soitan huomenna, niin saan EHKÄ haastatteluja [haistatteluja?] sovituksi tuonne loppiaiselle. Virkailija oli ihan kiva, vaikka pelkäsin pahinta, eli siis sitä että mut teilataan täysin tai että aletaan jotain udella tai pahalla tavalla tentata, miksi olen tällainen työtön lortti! Toisaalta jos ei olisi meitä työttömiä niin ei olisi virkailijoilla siellä kai töitäkään. ;) Silloin olisivat hekin kuten me!

Meillä oli virkailijan kanssa puhetta yleisemmälläkin tasolla tästä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Nyt on kuulemma uusi tavoite: 2/3 nuorista käyköön läpi AMK:n tai yliopiston! Ei päättäjillä kyllä paljon päätä palella. Ja mihin edes etäisesti alaa vastaavaan hommaan nämä työllistyvät..??? Mutta se on just sitä.. Päättäjätkin on oikeastaan vaan tavallisia suomalaisia äitejä ja isiä ja niillä on kaikilla tämä valkolakkisyndrooma. Eli oman pojun ja oman tytön on tietysti kirjoitettava ylioppilaaksi ja sitten vaan kymmenen vuoden opintoputki siihen päälle. Ja tervetuloa kortistoon sen päätyttyä. ;) Kortisto on kivojen ihmisten kohtaamispaikka, olenhan siellä minäkin, suklaahirviö.

Kun on vasta pari sukupolvea sitten niiailtu ja kumarreltu ylioppilaille ja maistereille suurina herroina, niin kai se sitten jää selkäytimeen vähintään neljän sukupolven ajaksi. Ja nuoret saa maksaa laskun vanhempiensa haaveista, kuten tavallista. Tarkoitus on hyvä, toteutus kusee, sehän se on se vanha tarina.

Kyllä tekee pahaa katsoa miten tätä samaa mallia ollaan nyt ajamassa Kummityttö A:lle. A. ei missään nimessä ole ollenkaan 'akateemista' sorttia, koulu ei hänellä suju kauhean hyvin. Mutta Siukku tyrkyttää lukiota. Ja varmasti pakottaa A:n sinne, halusi A. itse mitä hyvänsä. Ihan samalla tavalla A. on nyt pistetty aloittamaan iltarippikoulu tulevassa tammikuussa. Älytöntä, kun nuori ei ole tipan vertaa kiinnostunut niistä asioista. Mitä tuokin taas palvelee? Ihan hyvin voisi järjestää vaikka tavallista isommat 15-vuotiskemut, jos on sellaisille tarvista, minusta lasta tai nuorta ei pidä pakottaa rippikouluun. Mutta jos vanhemmat ei pakottaisi, niin kuinkas moni sen edes kävisi? ;) Tässähän se ongelma on! Vaan ei tule sekään systeemi pitkään pysymään pystyssä, jos pakolla sinne on nuoret saatava.

Ryypiskelystä

Vielä tuosta juomisesta. Siis jos tavoitteena on saada nuppi turvoksiin, niin miksi ihmiset eivät tee sitä esimerkiksi laittamalla ajoissa vodkaa pakastimeen? Siitä sitten olisi niin helppoa vetää kaali sekaisin, kun siihen kuitenkin pyritään. Miksi suotta ostaa kalliita konjakkeja, liköörejä ja viskejä, jotka eivät ole tehty sitä varten, että niitä juotaisiin litratolkulla? Missä vaiheessa ihminen aikuistuu, kun on juomisesta kyse? Ei kai koskaan, ei Suomessa..

Se miehen työkaveri, jonka juhlassa nyt olimme lauantaina.. Hän on kaksi kertaa oksentanut niin, että olen itse ollut todistamassa. [No hehe, ei, EN ollut veskissä seuraamassa, mutta kuulin veskistä laatan äänet ja myöhemmin tyyppi itse suorastaan kehuskeli saavutuksellaan ja oksu haisi.. Toisen kerran hän laattasi veskin ovi auki..] Molempien yrjöjen syy: konjakin liiallinen nauttiminen. Jotkut ne eivät sitten opi. Minusta on jotenkin ymmärrettävää että joku 17-18-vuotias yrjöää, jos ei tiedä rajojaan ja ei tajua eri alkoholijuomien käyttötapoja. Mutta se että kolmi- tai nelikymppinen tyhmäilee TOISTUVASTI alkaa olla jo aikamoinen hölmöyden osoitus. Ihan sama juttu oikeastaan krapulan kanssa. Syyttäköön itseään se joka sen saa. Krapula muuten on lievän alkoholimyrkytyksen oire, eli jos päätäs särkee dagen efter ja jos kuvottaa + on heikko olo, niin kärsit lievästä alkoholimyrkytyksestä. Pistääkös miettimään enemmän ja vitsailemaan asiasta vähemmän?

Toisella ykäkerralla tämä sankari muuten konttasi ulos veskistä, olihan taas niin funny-funny että hihi-hihi-kika-kika-hö-hö-hö. -TYPERÄÄ!!! :(

Joku voisi sanoa että etkös itsekin sikaile herkkujen kanssa. Juu kyllä, mutta 1) en tee sitä julkisesti/seurassa 2) en oksentele toisten ihmisten kodeissa 3) herkkujen syömisestä ei seuraa TYHMIÄ puheita ja ikävystyttäviä hetkiä muille ihmisille. Jos joku kuvittelee olevansa kauheen hauska humalassa, niin voi voi, sääliksi käy. Useimmat kännikkäät pelkästään tyhmistyvät mitä enemmän juovat. Mikäs siinä tietysti jos haluaa heilua humalassa, mutta itse en ainakaan tekisi sitä satunnaisten tuttujen seurassa, kyllä siinä vähintään pitäisi olla luotettavat tosikaverit läsnä, ei mitään sellaisia ihmisiä jotka ehkä tapaat jäykissä tilanteissa kerran vuodessa.

Vuorokausi vaihtunut on!

Keskiviikkoa tässä on elelty jo tunti.. ;) Tarkoittaa sitä, että enää 3 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! Tänään loukkaannuin mieheen tosi paljon. Esitin leivontavaihtoehdoksi sitä ananasaurinkoista [kts. viime postaus] ja mies ei edes muistanut koko leivonnaista. Vaikka syödessä kyllä sitä kehui ja otti lisää. :( Minä jotenkin pahastuin siitä. Joskus tuntuu kuin miehelle olisi ihan sama onko kotona jotain herkullista leivottuna vai ei. Enpä taida sitten sitä ananasjuttua ainakaan tehdä, jos ei edes muista miten paljon piti.. No ei ole toisaalta eka kerta kun vastaavaa sattuu miehen kanssa. Harmittaa kun itse yritän tosi paljon että leivotut jutut olisivat myös miehen mieleen.. Joskus tekisi mieli vaan sitten leipoa omia suosikkeja ja jättää miehen syömiset hänen omaksi harkittavakseen, en oikein jaksa aina tätä kyselyä ja muuta..

Toisaalta pitäisi koettaa ymmärtääkin, koska ehkä miehen suhtautumistapa on terveempi ja 'normaalimpi' kuin omani. :( Ehkä ihmisen ei ole tarkoitus miettiä koko aika leivonnaisia ja herkkujerkkuja. Minä se taidan outo olla ja mies on niin kuin ihmisen pitäisi olla. Ei hän koskaan vedä itseään tilttiin herkkujen kanssa niin kuin minä.

Sairaita uutuuksia Fazerilta

Katsoin sulkaayhdistyksen sivuja. Fazer se tuottaa uutuuksia, tammikuussa -09 kai tulee markkinoille valkosuklaa höystettynä suolalla ja pistaasipähkinällä. Se kuulosti ihan OK tuotteelta. Mutta sitten menee jo överiksi, on kaikkea valkosuklaa-mansikka-BASILIKA-suklaata. Miksi ihmeessä nykyisin pitää SUKLAISIIN sotkea pippurit ja yrtit? :( Ei hyvä! Ällöttäviä yhdistelmiä useimmiten.

Työtön lortti se postia saa

Sain sähköpostin yhdestä paikasta, jota hain. Yllätys yllätys: et tällä kertaa tullut valituksi, blaa blaa.. Hakijoita siihen hommaan (lyhyt sijaisuus toimistossa) oli ollut 19, niistä 3 pääsi haastatteluun. Minä ja 15 muuta emme siis päässeet edes haastattelukierrokselle asti. Valittu oli kauppatieteiden maisteri!!!!! Nimestään päätellen n. 5-10 vuotta mua vanhempi, ainakin siinä ikäluokassa oli paljon sitä nimeä, 'muotinimi' näes.. -Pian varmaan tohtorit ovat sihteereinä ja maisterit vessoja siivoamassa. Kun tätä vauhtia asiat menevät. Ylioppilaslakin ostamisesta tulee vitsi. Lukio rinnastuu peruskoulun käymiseen - kaikki käyvät sen.

Huippu oli yksi ilmoitus, jossa haettiin varastotyöntekijöitä. 'Työ sopii erityisesti yliopisto-opiskelijalle..' Siis voi jumaliste sentäs, työ jossa ilmon kuvauksen mukaan pitää avata pahvilaatikoita ja järjestellä tavaraa hyllyyn. 'Vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa.' No en kyllä ihmettelisi vaikka tuohonkin työhön olisi ollut kymmeniä hakijoita. Harkitsin itsekin, mutta kun se mokoma oli osa-aikainen työ kahtena viikonpäivänä ja tietty n. 40 kilsan päässä täältä. Ynnäilin sitä palkkaa, bensakuluja yms. ja tulin siihen tulokseen, että siitä ei jäisi käteen mitään. Muuten olisin kyllä hakenut, jos olisi ollut vaikka 4 kertaa viikossakin. Mutta muutama tunti kahtena viikonpäivänä oli liian vähän. Niinpä niin, olen siis kauhea 'laiska' ihminen..! Pitäisi varmaan hakea tuollaistakin työtä ja nöyrästi ottaa takkiinsa siinä, että talous menee miinukselle! Laiska mikä laiska?

On tämä kovaa kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Työvoimapula on niin valtava, että Suomessa jokainen aikuinen on työllistetty. Oikein työnantajat kilpailevat ihmisistä. Ollaan valmiita katsomaan sormien välistä vaikka olisitkin vähän kehnosti koulutettu ja vaikkei olisi työkokemusta, eikös niin? Yhä kovenee tahti kun työvoimapula sen kun kasvaa! Niin huutaa valtiovalta. Katsokaas vaan eduskunnan kyselytunteja, sielläkin työvoimapulaan mennään melkein joka kerta jossain muodossa. Kas kun en minä ole huomannut mitään pulaa. Sen huomaan, että vähäarvoisimmistakin töistä tapellaan ja niihin on valtavasti hakijoita. Ihmiset tekevät töitä pilkkahinnalla vailla tietoa huomispäivästä. Kaikki nämä työvoimakoulutukset ja muut.. ihmiset oikeasti tekevät hommaa n. 20 eurolla / työpäivä. Yritykset saavat tosi halvalla ylimääräisen käsiparin, joka parhaansa koettaa sillä nimellisellä palkalla.. Ja tämäkään ei tietty velvoita yritystä mitenkään jatkossa työllistämään ihmistä. Saat mennä sinne huhkimaan pariksi kuukaudeksi ja sitten pois. Yritys voittaa. Ihminen tietysti saa sitten CV:hen merkinnän joka SAATTAA auttaa työllistymisessä tai sitten EI. No minulla muuten ei sitten ole mitään työvoimakoulutusta vastaan, päinvastoin, menen jos vain sellaisen paikan jostain saan. Sanon vaan sen, että Suomi on työntekijän ja työnhakijan kannalta nykyisin tosi huono maa elää. Oikeudeton maa.

Tästä ei julkisuudessa puhuta tarpeeksi. Moni ei halua kertoa olevansa luuseri.. kertoa siis kokemuksistaan.. Enhän itsekään tee niin paitsi anonyymisti. Kaikki haluaa samaistua voittajiin. :( Työvoimatoimistoissa työtöntä kohdellaan kuin p-kaa. Tiedän itse tilanteen, kun olen siellä hakijana ollut. Jotain tässä yhteiskunnassa on tapahtunut, kun ihmiset oikeasti joutuvat tekemään melkein ilmaista työtä. Jos sitäkään saavat. En tiedä mitä se on, mitä tapahtunut on, mutta tuntuu kuin olisivat kaikki voimattomia sen edessä!

Miksi yhteiskuntaa ei voisi muuttaa niin, että työpaikat vaikka jaettaisiin kahtia.. Niin että kaksi ihmistä saisi sen paikan, mitä nyt pitää yksi. Palkka tietysti pienenisi.. kaikilla aloilla sitä ei voisi tehdä, koska palkka ei sitten riittäisi elämiseen!!! Mutta on jotenkin väärin että joillain on tosi isoliksaiset työt ja paljon työtä, kun taas toiset ovat kokonaan ilman. En minä tiedä mikä puolue ajaisi asiaa niin kuin minä sen näen.. En aina usko Vasemmistoliitonkaan kykyyn olla oikeasti HEIKKOJEN puolella. Oikeasti heikko on minusta ihminen, joka EI ole duunari vaan KOKONAAN ilman työtä! :( En tiedä mitä SKP sanoo asioista.. voisiko se olla se porukka, joka välittää? Otan selvää kyllä, koska netistä löytyy kuitenkin kaikki! Puolueiden ohjelmat ja muut.

Vihreät ei piittaa minun kaltaisistani, kun en ole liito-orava. ;) Niille varmaan jonkun oravan onnellisuus on tärkeämpi kuin ihmisen. Ihminen on vaan saastaa palloamme pilaamassa. Kokoomus ja Kepu - hah hah, taitaa siellä ihmisillä olla sama asenne kuin työkkärissä. Työtön on poistokamaa. RKP on ihan vitsipuolue, eikö OIKEASTI tässä maassa ole muuta ongelmaa kuin ruotsin kielen huono asema??? Kyllä jotkut ovat todellisuudelle vieraita. SDP ajaa hyvätuloisten virkamiesten ja duunarien aseman parannusta. Minusta heillä on asiat jo valmiiksi hyvin! SDP ja Kokoomus oikeastaan ovat ihan samojen ihmisten puolueita. Sosiaalipoliikassa ei ole paljon eroa. Kumpikin vetoaa kaupunkilaisiin. Jotkut tutuistani ovat sellaisia, että äänestävät suunnilleen vuoron perään SDP:tä ja Kokkareita. Eli se siitä demarien työväenaatteesta. :( Menenkin katsomaan mitä SKP sanoo. Teen sen heti.

No niin, jos tästä nyt jotain viivan alle jäi tästä vuodatuksesta, niin ainakin se ettei töitä vieläkään ole.

Seevee

Puhuttiin miehen kanssa sitten asioita halki aamutuimaan. Olin pirteä kuin peippo, menin petiin aamukuudelta ja miehen herä [=herätys] oli 6:30. Olin siis ihan valveilla kun hän heräsi. Mies sitten alkoi jutella ja sanoi lukeneensa syömishäiriöistä kertovaa kirjaa "Olen juuri syönyt. Läheiselläni on syömishäiriö" ja sanoi minun käytökseni olevan kuin suoraan siitä kirjasta.

Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.

Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.

Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.

No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.

Seevee, veesee

On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.

Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.

Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!

Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.

Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -

sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.

Kivoja unia, kovaa todellisuutta

Heräsin juuri päiväunilta eli "päikkäreiltä"! Työtön lortti näes voi nukkua vaikka keskellä päivää.. Ja nukuinkin makeasti, kunnes mies herätti soittamalla. Hän soitti, koska halusi tietää mitä kaupasta pitää ostaa. Tein hänelle sähköpostilla kauppalapun. Meillä on tapana, että mies tekee aina maanantaina viikon ruokaostokset minun listani avulla. Hän on töissä kaupungissa, joten iso automarketti on hänelle ihan työmatkan varrella. Siellä on hyvät valikoimat.

Näin sellaista unta, että sain puhelinsoiton yhdestä hakemastani työpaikasta ja että he olivat kiinnostuneita minusta. Hah hah, varsinainen toiveuni. Mutta oli ikävä herätä kesken niin mukavasta unesta!

Tänään umpeutui erään toivetyöpaikkani hakuaika. Huomenna umpeutuu toinen. Molempiin olen laittanut hakemukset.. Täytyy kuitenkin varmaan taas alkaa roikkua Jobsafarin sivulla ja katsella uusia töitä. Kerran hain tehdastyötä, valvomaan jotain prosesseja. Se ei vaatinut mitään alan koulutusta tai kokemusta ("työhön opetetaan!") mutta en siitäkään kuullut mitään. Eivät edes vastanneet hakemukseeni. Minua ei ainakaan voi syyttää "kermaperseeksi", se on ruma ilmaus jolla tarkoitetaan ihmistä, joka hienostelee.. hakee esim. liian hienoja töitä ja sitten valittaa, kun ei saa.

Jostain luin ihan vähän aikaa sitten, että ihmisellä pitäisi olla OIKEUS työhön, oikeus kuulua johonkin yhteisöön (työyhteisöön) ja sillä lailla. Se kosketti kyllä. Kun olisikin niin. Minä mielelläni kuuluisin johonkin yhteisöön.. nyt en kuulu.. on usein aika tarpeeton olo. Meidän yhteiskunnassamme ihmistä mitataan tosi paljon työn kautta. Olet yhtä kuin työsi, olet yhtä kuin palkkasi. Pieni palkka/ei palkkaa = arvoton, iso palkka = arvokas ja merkittävä.

Mietin yhdessä vaiheessa leipuri-kondiittoriksi opiskelua, mutta se on tosi vaikeaa täällä maaseudulla. Minun romurauta ei kestäisi jatkuvaa kymmenien kilsojen ajoa. Eikä oikein olisi rahaakaan sellaiseen. Ja aikuisopiskelijalta vaaditaan kai jotain tiettyä aikaa (½ v. - 1 v.) työkokemusta vähintäänkin. Eli en pääse. Enkä taida olla tarpeeksi näppärä käsistäni. Jos siinä olisi joku pääsykoe niin reputtaisin! :) Joskus olen yrittänyt koristaa kermakakkua hedelmillä ja voi että kun ne lipsuvat sormista.. tippuvat miten sattuu kakun päälle!

MÄSSY on nyt ohi ja jotenkin senkin vuoksi on masentunut olo. Joskus tuntuu kuin nuo MÄSSYt toisivat enemmän masennusta kuin iloa. Touhu on aina valtava, mutta sitten lässähtää. Mutta kai se tästä vielä kohoaa. Huomasin taas kerran, että oikeastaan syön tosi VÄHÄN suklaata, outoa? En pysty kauhean suuriin määriin. Geisha-patukan vedin MÄSSYssä kokonaan. Ja sitten valkosuklaarusinoita, semmoista..

Uusi viikko, soittovelvollisuus

Uusi viikkokin on alkanut, pitäisi soittaa äetmuorille tänään tai huomenna. Siinä taas yksi aika masentava velvollisuus. Kun ei oikein tiedä mitä puhuisi. En tajua kuinka siukkuni voi soittaa sinne joka päivä. Mitä hän oikein puhuu muorin kanssa?? Mutta se on toisaalta eri juttu kun on lapset, niistä on aina jotain kerrottavaa. Minulla on vain paljon salattavaa, MÄSSYt, lapsettomuuden syyt, suruni työttömyyden johdosta yms. Olisi ihan hullu ajatus kertoa äetmuorille ja odottaa lohdutusta! Jotkut ihmiset kai voivat niin tehdä äitiensä kanssa. Minä saan aina vain sellaista moittimista. Jos sanon, että olen surullinen kun ei ole työtä, niin vastaus on:
- mitäs minä sanoin, kun tuommoista alaa aloit lukea!
- sinä et vaan hae tarpeeksi!
- sinä haet huonosti!
- menet työvoimatoimistoon ja vaadit niitä järjestämään sinulle työn! Sinä olet liian lepsu!
- mitäs asutte siellä maalla, ei siellä mitään töitä ole!
Eli mitä vaan sanon, niin kaikki on aina minun vikani. Siksipä en ole enää yli 10 vuoteen puhunut äetmuorille mistään TÄRKEÄSTÄ, en ole kertonut endosta, en siitä miksi olemme lapsettomia, en mielenterveysongelmien aikakaudesta, en tosiaan mistään. Puhutaan säästä ja päivän tapahtumista. Se on sellaista itsesuojelua minun puoleltani.

Senkin olen huomannut, että ei äetmuori tosiaankaan vävyistään tykkää, ei siukun miehestä eikä oikeastaan minunkaan miehestäni. Siukun mies H. on äidin mielestä tallukas ja laiskuri, sivistymätön ja omituisesta perheestä, kun hänen vanhempansa ovat uskovia, herätysliikkeeseen kuuluvia ihmisiä. H. itse ei ole siinä liikkeessä mukana. Minun mies taas on äidin mielestä myös kunnianhimoton ja "idiootti" niin kuin äetmuori kerran puhelimessa sanoi.

Mitähän hän tykkäisi siitä, jos H:n (siukun miehen) tai minun mieheni vanhemmat sanoisivat siukusta ja minusta yhtä rumasti? Mutta ei hän ajattele asiaa näin, ei ollenkaan.

Viimeksi äetmuorin luona huomasin, että hän oli laittanut kuvat isästä, siukusta ja minusta isolle pöydälle. Kuvat olivat siis semmoisia, että niissä ei ollut muita kuin me kolme. Vävyt ja lapsenlapset oli jätetty kokonaan pois. Tuntui vähän vaikealta kun mies oli mukana siellä, mitähän hänkin ajatteli. Varsinkin kun hänen vanhempansa kohtelevat minua aina niin kauniisti. Minä en tajua miksi vävyt ovat nyt niin huonoja äetmuorin mielestä. Joskus nuorena hän oli niin tyytyväistä niin tyytyväistä. Ja kuitenkin H. ja minun mies aina auttavat äetmuoria, asentavat digiboksit, tekevät kylppäriremontit yms. Mutta ei hän ole mistään niistä kiitollinen.

Tukossa!

Olen kirjoitellut kaksi ansioluetteloa, kun haen tässä kahta eri työpaikkaa. Ne ovat aika erilaisia töitä, joten ansioluettelot ovat vähän "muokattuja" aina sen mukaan, mitä ominaisuuksia kulloinenkin työnantaja saattaisi etsiä. Hehe, ei ehkä aivan rehellistä, mutta toisaalta se on makuasia. Tavallaan olen järjestelmällinen, tavallaan nautin uuden oppimisesta. Toisin sanoin olen järjestelmällinen - aina joskus, välillä taas en! Nautin uuden oppimisesta - silloin kun ei ole kiirettä eikä muita tehtäviä painamassa päälle! Yhtenä harrastuksena mainitsin pilateksen, vaikken ole tehnyt sitä kuin pari kertaa. Se kuulosti kuitenkin paremmalta kuin arkinen jumppa.

Tässä ennen viikonloppua pitäisi postata molemmat hakemukset. Inhottaa laittaa niitä menemään, koska olen aika varma siitä etten saa kumpaakaan paikkaa. Minun ansioluetteloni on tosi, tosi lyhyt! Sitä ei voi moittia ainakaan jaarittelevaksi. Kävin kerran erään kurssin, jossa sellainen tipitärkeä täti neuvoi, että mainitkaa vain haettavan paikan kannalta olennainen työkokemus, älkää tehkö CV:stä mitään monen sivun epistolaa. No hitto vie, sitä pelkoa ei ole mulla: työkokemuksen kohdalle tulee vain, että useita lyhytkestoisia työpaikkoja, sijaisuuksia yms. eri aloilla (ja sitten luettelen ne alat). Se "useita lyhytkestoisia" on jokaiselle asiansa osaavalle värvääjälle yhtä kuin luuseri. Tiedän sen ja he tietävät sen. Taidan siis pysyä jatkossakin työttömänä lorttina.

Olen tavallaan tukossa tuon työnhaun kanssa. Keljuttaa ja pelottaa laittaa hakemuksia. Pelkään sitä hiljaisuutta, joka niistä aina seuraa. Tai sitten sitä tekopirteää viestiä, että valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Niin kuin se koskaan kohdistuisi..

Valkolakki vaikka väkivalloin!

Yksi juttu mitä aloin aikuisena inhota omassa lapsuudessani oli se, että äiti opetti meitä siskoksia pitämään meidän perhettä jotenkin parempana kuin kaikkia muita. Vasta rippikouluiässä aloin vakavasti miettiä tätä asiaa ja huomasin, että se käsitys oli ihan vailla perustetta. Emme me niin merkillisiä olleet, oikeastaan ihan tavallisia tai jopa keskitasoa alempana kaikin mittarein.

Meillä äiti aina jankutti, että jos ihminen ei ole ylioppilas, niin hän ei ole mitään. Joten meidän tyttöjen piti lukea lakit. Huvittavaa oikeastaan, kun äiti ja isä itse eivät olleet ylioppilaita. Joskus tuntuu kuin juuri sellaiset ihmiset arvostaisivat koulutusta yli kaiken. Äiti sanoi, ettei heillä isän kanssa ollut samoja mahdollisuuksia kuin minulla ja siskolla. Mutta sekin on oikeasti tuubaa, koska äidillä ja isällä oli omia ikätovereitaan paremmat mahdollisuudet opiskella. Kumpikin tuli ihan OK toimeentulevasta keskiluokkaisesta perheestä. Isän ja äidin ikätovereilla taas oli monesti isot sisarusparvet ja jos ajattelee vaikka jotain pienviljelijöitä tai sotaleskien perheitä, niin on siinä eroa. Isällä ja äidillä oli mahdollisuus, kummallakin vain yksi sisaruskin, mutta kumpikaan ei halunnut opiskella. Unelmista piti sitten yrittää tehdä totta meidän lasten kautta. Poikaystävätkin syynättiin läpi tarkalla sihvilällä: ylioppilas sen olla piti. Naurettavaa, kun asiaa jälkeenpäin muistelee. Hävettävää.

Nykyisin pidän tuotaKIN äitini asennetta ihan tyhmänä. Olen sitä mieltä, ettei vanhempien painostuksesta kenenkään pidä mennä lukioon. Eikä lukioon kannata mennä "vain miettimään" kolmeksi vuodeksi. Jos oikeasti ei ole peruskoulutodistuksessa hurraamista, niin kannattaa suosiolla hakeutua jonnekin muualle, ellei sitten aio vakavissaan alkaa opiskella lukiossa. Lukiossa opiskelutahti kovenee ja huonoilla lukiopapereilla saattaa pärjätä jatko-opintomarkkinoilla huonommin kuin hyvällä peruskoulutodistuksella. Jos siis aikoo hakea aloille, jotka eivät suoranaisesti vaadi yo-tutkintoa, niin melkein kannattaa hakea suoraan peruskoulusta.

Minun aikoinani moni tyttö pääsi peruskoulupohjalta sairaanhoito-opistoon, koska siinä vaiheessa todistus oli hyvä. Yo-pohjalta pääsy kävi kivisemmäksi, jos siis ei ollut opiskelu innostanut lukiossa.

Ja kaikkea opiskelua olennaisempaa on työkokemus! Sen olen saanut itse katkerasti oppia. Melkein kannattaisi hakea kesätöihin ja iltatöihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sitäkin kannattaa miettiä, että mille alalle oikeasti haluaa. Mitkä alat vetävät, missä on töitä. Eläminen kuitenkin maksaa ja korkeakaan koulutus ei takaa isoa palkkaa, jos on ala "väärä". Eikä edes töitä se takaa.

Suklaahirviön arkiherkku

Ajattelin laittaa tänne reseptin usein syömääni jälkiruokaan. Tässä annoksessa on omien laskujeni mukaan noin 200 kilokaloria kaikkinensa. Tämä ei ole mikään superherkkumousse, vaan arkinen jälkiruoka, joka maultaan ja koostumukseltaan tuo mieleen lähinnä tavallista paksumman kaakaojuoman. Parasta tässä on minusta se, että on tosiaan "varaa" (kalorimielessä!) syödä itse koko iso annos! Ahmatti on nimittäin aina ahmatti!

3 dl rasvatonta maitoa
2 rkl perunajauhoa
sokeritonta makeutusjauhetta (esim. Canderel) maun mukaan
2 tl sokerintonta kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
(1 tl vanilja- tai vanilliinisokeria, jos maistuu)

Sekoita kylmään rasvattomaan maitoon perunajauho, makeutusjauhe ja kaakaojauhe. Sekoita niin, että perunajauhot eivät jää paakkuiseksi. Kuumenna liedellä koko ajan hämmentäen, kunnes keitos kiehahtaa. Anna kiehua - sekoittaen koko ajan - minuutin tai pari, että vähän saostuu. Ota pois liedeltä ja sekoita kiisseliin teelusikallinen vaniljasokeria, tai mausta se manteli- tai rommiaromilla. Tarjoa hiukan jäähtyneenä, tai kylmänä oman maun mukaan. Itse syön tuon aina sellaisena aika lämpöisenä, tekee hyvää näin viileänä vuodenaikana!

Minä laitan reilusti Canderelia, koska sokeriton kaakajauhe on tavallaan aika katkeran makuista. Ja oikeasti - sokeritonta kaakajauhetta riittää tuo 2 teelusikallista, vaikka se vähältä tuntuukin! Käytän muuten teflonkattilaa ja puuhaarukkaa tuossa kiisselinkeitossa. Ei pala pohjaan mömmö!

Suklaahirviö alkaa kommariksi?

No tietysti juu alkoivat jo MÄSSYhaaveet. Melko todennäköisesti perkaan kaappeja, heitän pois vanhoja suklaateja ja menen Lidliin ostoksille, vaikka kuinka yritin itseäni estää. Tunnen sen jo ilmassa, se on väistämätöntä. Minun on vain pakko saada sellainen Lidlin suklaatirasia, jossa on monenlaista makua. Odottakaas vaan kun tulee lauantai. Se ei ole MÄSSYlauantai, vaan ihan tuollainen tavallinen väliviikon lauantai. Mutta silloin on aikaa ja mahdollisuuksia ostella, ihan sitä seuraavaa viikonloppua ajatellen! Lidliin tieni käy!

Se kommarius?

Suklaahirviö ei ole kovin poliittinen ihminen. Oikeastaan ei ollenkaan. Nytkin on kunnallisvaalimainosta tupannut sisään ovista ja ikkunoista, silti en tiedä ketä äänestää. Kotona meillä halveksittiin sitä, jos joku ei äänestänyt. Aina piti äänestää, vaikka sitten aku ankkaa.

Nyt itse vanhempana olen alkanut kyseenalaistaa tuon kotini asenteen. Miksi pitää äänestää, jos ei tunne ketään ehdokasta, kaikkien tausta ja entiset luottamustoimet ovat samaa jiiba-jaabaa ja hölpönpölppöä? Pitääkö oikeasti antaa ääni jollekin tyypille ja olla vaikuttunut, kun kaveri on ollut sosiaalilautakunnassa luottamustoimessa? Takaako se jotenkin että se ihminen ajaa asioita hyvin?

Joskus minun on ikävä Neuvostoliittoa. Tuntuu että Neukkulan romahtamisen jälkeen maailmassa on vain yksi totuus ja se on raaka kilpailu. Ulkoistamiset, irtisanomiset, työnantajan markkinat. Eivät voitot vaan sikasuuret voitot. Mitä meidänkin maallemme käy jos kaikki työpaikat siirretään täältä Aasiaan? Kun Neuvostoliitto oli pystyssä, niin ainakin sitä voitiin käyttää vähän kuin lyömäaseena ja se vähän hillitsi tätä yletöntä voiton saalistamista. Se oli kilpaileva talousjärjestelmä, haastaja tälle meidän systeemille.

Neuvosto-Virossakin ihminen sai heti töitä valmistuttuaan. Monesti tultiin suoraan oppilaitoksista kyselemään. Palkat olivat useimmiten surkeita, ei niillä juuri elänyt, mutta silloin kaikilla edes OLI töitä. Nykyisin Suomessa joudut kauheaan viidakkoon jos haet työtä. Sinun on markkinoitava itseäsi hampaat irvessä ja olet ihan yksin koko hakuprosessissa. Silti jopa pitkälle koulutettujen työttömyys on rajua. Meidän alueella jopa insinöörit ja vastaavat käytännön koulutetut ovat suuressa määrin työttöminä, neljännes akateemisesta työttömyydestä muodostuu heistä.

Minua ahdistaa tämä että ihmisiä koulutetaan, mutta työllistetä ei. Kuinka voi elää? Kuinka voi ottaa lainaa ja opiskella sillä ja sitten ei tietoa mistään työstä? Toisaalta miksi edes kouluttaa itseään ja opiskella peruskoulun jälkeen, jos kuitenkin joutuu tehtaalle kokoonpanohommiin? Niiden tekemiseen ei tarvita valkolakkia eikä maisterintutkintoa. Taisi olla Tuomas Enbusken ohjelmassa sekin totuus, ettei koulutus kannata. Ja eihän se kannata: vuosia vain menee opiskellessa ja ne vuodet ovat pois tienaamisesta. Lopulta kuitenkin päädyt liukuhihnatöihin, olit opiskellut tai et.

Vaikken ole poliittinen ihminen, niin joskus toivon että meillä olisi järjestelmä, joka takaisi ihmisille töitä. Otettakoon sitten vaikka Nallelta ja muilta ökyrikkailta siivu heidän voitoistaan ja annetaan nuorten työllistämiseen. Voi voi ökyparkaa, jos ei olekaan enää varaa ostaa vaimolle kuin 5 uutta minkkiturkkia per vuosi! Kun ennen oli 10.

Muutenkin on irvokasta, että joka työpaikka vain vähentää henkilöstöä ja ne vähät jäävät saavat tehdä työtä niska limassa. Miehen työpaikalla tilanne on tämä. Mies tekee nyt ne työt, joita ennen oli kaksi ihmistä tekemässä. Ei ihme jos on hermo kireällä aina välillä. Minä työtön lortti sen sijaan olen joutilaana.

Hain taas yhtä sellaista työpaikkaa, ihan muuten tehtaasta vaan. Enkä saanut. Että silleen.

Mistä pidän, mistä en

Huomasin MÄSSYssä nyt viimeksi yhden asian: oikeastaan pidän eniten kotona tehdystä mustikkarahkasta (purkki rahkaa + sokeria + vaniljasokeria + kohmeisia pakastemustikoita = simppeli rahkaherkku) ja pullasta. Miksi sitten kasaan kaapit täyteen kaikkia erilaisia suklaita? Siellä ne sitten vanhenevat ja lopulta heitän ne pois. Kun vain malttaisin pitää tämän opetuksen mielessäni seuraavaa MÄSSYä odotellessa! Jotenkin taas pelkään, että menen Lidliin ja ostelen älyttömyyksiä. Toistan itseäni - joka MÄSSYn jälkeen on hetken järki päässä ja sitten se taas pimenee.

MÄSSYni tosiaan koostui sunnuntaista ja maanantaista. Maanantaina keskityin enimmäkseen normaaliin, suolaiseen puoleen - ruoka-ruokaan. Oikeastaan makeanhimo tyydyttyy pian ja vähäisellä vaivalla. Järkeni tietää sen ja kokemus vahvistaa asian. Mutta aina silti hamstraan suklaateja ja häpeän sitä sitten. Nyt tänään teki mieli alkaa heittää pois raivossa kaikkea turhaa suklaanamia kaapeista. Kun en jaksa niitä, enkä oikeastaan kaikista edes pidä. Kotikasvatus kuitenkin estää heittämästä pois, kun kotona aina paheksuttiin ruoan pois heittoa. Nyt jo jotkut marsipaanisuklaat ovat 6 kuukautta "yli-ikäisiä".. pitäisi kai linkaista ne suosiolla roskikseen. Kun onhan Liidelissä nyt uudet varastot marsipaanisukua, jos tarve tulee!

Työtön lortti

Minulla siis ei ole töitä ja se masentaa. Tänään soitin yhteen työpaikkaan, mutta masennuin siitä kun nainen puhelimessa kertoi vähän muista hakijoista. Siis lähinnä heidän koulutuksestaan ja siitä, että hakijoita on ollut paljon. En sitten hakenut sitä työtä, koska ajattelin etten kumminkaan pääse siihen.

Taas järki sanoo, että en saa takuulla mitään työtä, jos en edes hae niitä. Mutta on vaikea hakea ja tulla aina torjutuksi. Mies sanoi eilen että minä haen aina vain kummallisia työpaikkoja, en yhtään mieti missä olisin onnellinen ja mikä olisi osaamistani vastaavaa. Haen vain jotakin, summanmutikassa, epätoivoissani.

Varmaan minulle unelmatyö olisi jossain suklaatehtaassa uusien makuyhdistelmien luominen ja maistelu. Fazerille en ainakaan pääsisi, olen suoli24-palstalla sen verran usein ja näkyvästi sitä firmaa mollannut (enkä ilman syytä!!).

Kumma kyllä kaikki naispuoliset tuttavani ovat enemmän tai vähemmän samassa kehnossa jamassa kuin olen itse! Yhdellä ainoastaan on vakituinen, pitkäkestoinen työ, mutta se taas on kaukana hänen omasta alastaan, siis siitä mitä opiskeli. Huomasin tämän oudon jutun tänään kun oikein aloin ajatella kaveripiiriäni. Miehillä pyyhkii paremmin ja monessa taloudessa, muillakin kuin meillä, mies on se joka tienaa. Taisi Martin Saarikangas olla profeetta oikein, kun 90-luvulla totesi että naiset kotiin. On toteutunut tämä ennustus monin paikoin.. -Kyllä ne vuorineuvokset kaiken tietävät!