Kyllä äiti tietää!

Oli taas viikottainen velvollisuuspuhelu Äetmuorille! Inhoan itseäni aina kun ajattelen rumasti ihmisistä, mutta voi ihme hän osaa olla i k ä v y s t y t t ä v ä..! Muorin elämää hallitsee kaikenlainen terveyteen ja tauteihin liittyvien uutisten seuraaminen ja aika usein myös niiden väärinkäsittäminen.

Tänään aiheena oli influenssan vuoksi sairaalahoitoon joutuneet ['kun eivät ole viitsineet ottaa rokotetta!] ja tietysti possuflunssa.. ja sitten nuo muuttuneet D-vitamiinisuositukset. Minua tympii eniten se, että vaikka SANON Muorille ottavani 2 D-vitalla höystettyä kalkkipurutablettia päivässä, niin hän silti jankuttaa sitä 'asiaansa' eli D-vitamiinin merkitystä. Joskus tekisi mieli huutaa väliin, että OTAN sitä s-tanan D-vitskua, piste ja loppu! Vaan niin kuin aina päädyn myöntelemään laimeasti..

Oikeastaan on mielenkiintoista kuinka jotkut ihmiset suhtautuvat näihin terveyden ja hyvinvoinnin yms. laitosten suosituksiin. Jos esimerkiksi maanantaina tulee tieto, että jonkun vitamiinin tai aineen saantia on syytä lisätä, niin jotkut ovat siltä sekunnilta paniikissa ja säntäämässä apteekkiin sitä hakemaan. Ja pelkäävät suunnilleen kynsiään purren, että mitä nyt tapahtuu kun tätä ei ole aiemmin tiedetty! Sitten parin vuoden päästä tuo suositus voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa.. eivätkä ihmiset yhtään mieti tätäkään, vaan ei kun orjallisesti heti noudattamaan uutta suositusta.

Muoria myös ketuttavat sellaiset ihmiset kuin minä, jotka eivät ota esim. kausi-influenssarokotusta. En ole nähnyt siihen tarvetta, koska niin vähän liikun kuitenkaan tuolla 'maailmalla' kotini ulkopuolella. Ja jos sairastun, niin itsepä kipuni kärsin. Muoria varmaan harmittaa kun hän ei VOI vaatia multa jotain paperia, jossa todistaisin käyneeni piikillä.. ;) Minähän aina sanon, että joo, rokotettu on.. tätä voi tietysti halveksia ja sanoa, että miksi et vain sano ettet tahdo tai koe tarvetta? Juu, no, meidän Muorin kanssa se vain ei PÄDE. Hän ihan yksinkertaisesti kieltäytyy hyväksymästä omistaan poikkeavia toimintatapoja. Ja jankuttaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi - tai uskoo saaneensa sen läpi. Tätä tosi tuhoisaa käytösmallia hän on noudattanut koko elämänsä ajan. Mä en ainakaan jaksa enkä viitsi alkaa 'kouluttaa' sellaista ihmistä paremmille tavoille. Hän on nyt saanut sen mitä on tilannut: kaksi aikuista tytärtä, joista kumpikin puhuu omista asioistaan hänelle todella vähän ja senkin valheellisesti. Nimittäin Siukkuni tekee sitä myös.. ;)

Äetmuorille ei riitä se, että sovitaan olevamme eri mieltä. Hän ei lepää ennen kuin käännyttää vastapelurin omalle kannalleen. Ja jos siihen ei suostu, niin saa ihan suoraan kuulla olevansa tyhmä ihminen. Kai se on hänen puoleltaan jotain ihan tajutonta kontrollin tarvetta - enpä tiedä..

Ärsyttävä vajaa tunti taas tosiaan tuli vietettyä, eipä siitä sen enempää.

Atkins-aika lähestyy loppuaan..

Periaatteessa vointini on ollut ihan OK, mutta ajoittain [esimerkiksi viime yönä ennen pesulle menoa] on iskenyt valtava lihasheikkous, voimattomuus vailla vertaa! Hyvä kun on jaksanut tukkansa pestä, käsissä ei vain tunnu olevan voimaa. Mutta tämä kaikki kuulunee asiaan ja joka tapauksessa olen ANSAINNUT sen, koska olen palvonut sokeria! Silti on ihan kiva sekin, jos pian pääsen normaaliin ruokavalioon ja erityisesti saan haukata hedelmää! :)

Olen kyllä erään kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että liikunta tai urheilu on aika mahdotonta tällä ruokavaliolla ainakin MULLE. Kovin kevyttä on liikkumiseni ollut, mutta turvotus ainakin on laskenut kivasti.

Jatkossa aion olla hiilihydraattitietoisempi, vaikka en Atkinsin mukaan.

Tuossa eilen - vai toissapäivänäkö - tuli Kympin uutisissa taas sellainen dieettitiedotus, eli hiilihydraattien karsijoita vähän varoiteltiin. ;) Periaatteessa mä uskon niin, että terve ihminen selviää hetken aikaa poikkeavillakin ruokavalioilla ihan hyvin. Mutta kuukausikaupalla jos jatkaa, niin voihan sillä seurauksia olla. Mun mielestä hiilareita tärkeämpiä karsittavia olisi melkein huonot, pitkälle tuotetut sokerit. JOS siis jotain arkiravinnosta haluaa kitkeä..

Joku taisi jo luulla MÄSSYn olevan mun kohdalla historiaa. ;) Enpä vain taida uskoa niinkään käyvän! Varmasti niitä tulee pidettyä, mutta [toivottavasti] harvemmin ja maltillisemmin. Maltillisella tarkoitan sitä että en tahdo
1. yrjötä mässyssä - niin on käynyt kerran
2. 'sammua' mässyilyn jälkeen - näin on käynyt usein, tulee uni....
3. tuhlata kaikkia rahoja herkkuihin
Jotenkin siinä täytyisi säilyä aktiivisuus ja sellainen maltti, ettei tule kuvottavaa tai inhottavaa oloa. Kohtuuttomuudelta saattaisi suojata tosiaan se, kun arkena syö hedelmää yms. joka kuitenkin on 'makeaa' ja maistuu hyvältä..

En usko koskaan olevani sellainen ihminen, jolle herkuttelu = yksi korvapuusti. Se ei vaan ole.. MINUA. :) Joku tarvitsee enemmän namppia tullakseen nautinnolliseen tilaan, jollekin riittää vähemmän.

Pelkään paljon sitä, että jos nyt alan pitää ruokapäivää niin sitten taas joku päivä alan 'karsia turhia kaloreita'. :( Masentaa kun muistan, että näin kävi aiemminkin. :( Mulla on joku kumma taipumus toimia näin, kun ruoka-ruoka ei kuitenkaan muodosta mitään kiusausta, eikä mulle tule helposti nälän tunnettakaan. Niin sitä sitten luulee, että helpostihan voi karsaista aamupalan ja lounaan pois ja kuka muka tarvitsee iltapalaa.. Pian onkin taas ruokapäivis tyhjää täynnä! Toivotaan kuitenkin parasta.

Nyt jo tunnustan vähän 'lipsuneeni', eli EN olekaan kaikkina päivinä viitsinyt/jaksanut syödä 3 x päivässä! :( :( Mutta ainakin 2 ateriaa olen joka päivä syönyt ja onhan sekin todella hyvä. Ei vain aina huvita laittaa ruokaa ja mättää sitä kitaansa. Olen ajatellut, ettei se nyt näin atkinssilla haittaa [siis se, jos syökin vain 2 x päivässä eikä 3-4], kun kuitenkin ruoka on runsasenergistä ja vahvaa, lihaa ja munia ja kalaa. Voinhan sitten kun siirryn takaisin normaaliin pitää kiinni siitä säännöstä, että 3 x päivässä syön..!

Muori muuten puhelimessa ehti livauttaa ilkeän kommentin naapurimiehestä, joka kaikesta päätellen sairastaa BED:tä [eli siis ahmimishäiriötä]. On se kumma että jotkut ihmiset eivät oikeasti tajua, että syömishäiriö on mielen sairaus ihan siinä missä joku muukin. Masennuksesta aika moni on tietoinen - tosin Muori ei sitäkään tunnusta tai ymmärrä - mutta viimeistään BED:n kohdalla useimpien ymmärryskyky tilttaa. Mua melkein itketti kun kuulin Muorin kertovan sen miehen kujeista, koska oli ihan selvää että hän on S A I R A S joka tarvitsisi apua eikä pilkkaamista + tuomitsemista. Esimerkiksi se mies oli ostanut 2 kinkkua jouluksi ja yhden tammialesta. Syö aika pakonomaisesti, ei häntä kadullakaan näe ilman eväitä! Ja paino on sen mukainen, eli hän on näitä superlihavia.. :(

Samaistun aika hyvin myös ahmatteihin, vaikka oma syömishäiriöni sisältääkin piirteitä anoreksiasta ja bulimiasta. Mulle kuitenkin BED-ihmiset ovat sukulaissieluja.. tavallaan tuo naapuriston mies joka ahmi sitä kinkkua, hän on kuin minä.. mä ilman syöpöttelyt katkaisevia normaaleja/terveyshulluja kausia. :( Meitä erottaa se, että hänen sairautensa laatu on näkyvää - kropastaan näkee, että missä ongelma on - kun taas mä onnistun pitämään omat juttuni omana tietonani.

Ketoosia kohti?

Niin, nyt on 2. päivä 'elämäntaparemonttia' meneillä. Joidenkin mielestä Atkins-ruokavalio on tietenkin kaukana remontista, vaan pikemminkin huononnus. ;) Itselläni tämä kokeilu on juuri tällainen Atkins, koska 1. tahdon kokeilla vähähiilihydraattisempaa ravintoa ja 2. tahdon kokea KETOOSIN!! Ja Atkinsissa keho ajetaan siihen ketoosiin, koska 2 ensimmäistä viikkoa ovat hyvin rajoittavat..

Miksi siis Atkins, jos tarkoitus ei ole laihtua? Juu, ei ole tavoitteena pudottaa painoa, vaan poistaa sokeririippuvuus. Siitä kärsin, oikeasti. Ja tosiaan tarkoitus on kokea se KETOOSI! Atkins itse on sanonut, että 'ketoosi on parempaa kuin seksi'. Mullahan on niin, että esim. mässyissä olen etsinyt 'kiksejä' - ja niitä saa, kun ahtaa ensin paastonneena [mun mässyjähän edeltää aina päivän täyspaasto] itsensä ähkyyn sokerista, rasvasta yms. - joten ehkä ketoosin kautta saan 'terveellisempiä' kiksejä?

Painotan siis edelleen sitä, että kahden viikon jälkeen en aio jatkaa tällä rankalla systeemillä [joka laihduttaa] vaan siirtyä toivottavasti vähän hillitympään vähähiilihydraattisuuteen. :) Se voi olla sitten vaikka Antti Heikkilän tyyli tai Atkinsin 'pysyvä' vhh-tyyli [jossa ei siis pyritä laihtumaan vaan ylläpitämään paino.]

Lisätavoite on katkaista ärsyttävä riippuvuus Pepsi Maxiin! Sen mustan myrkyn juominen ja hampaiden jatkuva uittaminen siinä ovat tulleet niin tärkeiksi mulle. :( Siinä on jotain etovaa! Atkinssissa ei saa juoda Pepsi Maxia [kofeiinin takia kai], joten nyt on mulla pakolliset pari viikkoa, joiden aikana toivottavasti katkaisen pepsi-kierteen.

Mies kammosi, että nyt olen taas menossa huonompaan suuntaan ja dieettaamassa.. mutta ymmärsi sentään, kun selitin! Tänä iltana, 2. päivän iltana siis, alkoi hengitys tuoksahtaa hiukan siltä, miltä pitää - eli ei kovin hyvältä! Hih, veskissä olen käynyt pikku asialla, mutta iso asia .. ei todellakaan ole enää isoa asiaa. :)

Muuten on sanottava, että olo on yllättävän hyvä. Olen syönyt kumpanakin päivänä 3 kertaa päivässä ja se on mulle aivan uskomaton juttu! Niin monta vuotta olen syönyt vain kerran päivässä! On melkein kummallista sekin, kun ruokien jälkeen ei väsytä! Aiemmin AINA ruoan jälkeen oli pakko mennä nokosille, väsähdin ihan täysin ja melkein 'sammuin'! Aiempaa ruokavaliotani voisi kai kuvailla runsashiilihydraattiseksi.

Mä muuten sanon tässä ja nyt, että EN ole mikään kiihkoilija vhh-Atkins -linjalla. En myöskään ole kiihkoilija sitä vastaan. Itse otan tämän ihan kokeiluna. Jos olo jossain vaiheessa 'romahtaa', niin siihen loppuu kokeilukin. Eikä minulla ole mitään tarvetta puolustaa tai mollata mitään ruokavaliota. Sanon tämän blogissakin, koska olen nyt netissä törmännyt aikamoisiin 'kansanvalistajiin', joilla jokaisella on se oma totuus.. Jotkut saarnaavat melkein kuin ammatikseen Atkinsia vastaan, toiset vannovat Montignacin nimeen ja kolmas kehuu kasvisruokavalion olevan se onnen ovi.

Nykyisin itse ajattelen niin, että ihmiset todellakin ON yksilöitä. Yhdelle voi sopia sellainen, mikä toiselle tekisi sairaudet ja pahan olon. Esimerkiksi moni valittaa Atkinsissa parin ekan päivän olevan kamalia: huimaa, on päänsärky, vetämätön olo. Mulla ainoa kielteinen oire on tähän asti ollut viime yönä ollut lievä päänsärky. Muuten olen ollut tosi aktiivinen, ollut pihalla ja oikein omaksi ällistyksekseni on ne päivätorkut jääneet! Uni ei vain tule! Tuntuu kuin olisi virtaa..

Mutta sitä en osaa sanoa onko tämä PITKÄAIKAISTA, tämä positiivinen juttu. Ja tietenkään en jatka, jos kävisi niin että lihon!! Yksi ihminen netissä sanoi lihoneensa atkinsilla, ja se ei käy. :) Tosin en tiedä seurasiko hän ruokavaliota tarkasti.

Johonkin ruokavalioon 'höyrähtäneet' osaavat joskus olla ärsyttäviä. :( Esim. miehen yksi työkaveri on nähnyt valon ja syö Montignac-oppien mukaan. Ei siinä mitään, hyvä juttu ihmiselle itselleen, mutta kun hän kuulemma SAARNAA siitä kaikille muillekin + selittää niitä oppeja kiinnosti se ihmisiä tai ei. ;) On kai kahvi- ja ruokatunnit aikamoisia luentoja nykyisin, hehe. Itse en ainakaan aio ryhtyä tämmöiseksi.. Varsinkin kun olen tavallaan luonnostaan epäluuloinen 'ruokavalioita' kohtaan. Itse olen kai tähän asti syönyt kaloreita tarkkaillen ja minusta se on ollut yllättävän hyvä tyyli. Koska silloin ei tarvitse luopua mistään yksittäisestä elintarvikkeesta tai ravinnon lajista. Atkinshan on juuri tällainen paljon poissulkeva ja siksi olen tavallaan aika realistinen tämän ohjelman keston suhteen.

Olen koekaniini, oman itseni koekani! Testaan miten elimistö reagoi.. Ja jos menee metsään niin tiedotan siitäkin. Nyt vielä on kaikki vaihtoehdot avoimia, joko tämä voi toimia tai sitten ei. 2 viikkoa olkoon koeaika.

Miestäkin hiukan kiinnostaa vähentää hiilihydraatteja ruokavaliosta, mutta hän tyytyy siihen että luopuu iltateellä nautitusta pullasta/piirakasta. Olen siis aina laittanut miehelle sellaisen herkkulautasen illalla.. karkkia, pullaa tms. Hän pitää siitä, mutta nyt on kauhistunut käytyään VAAKASSA. Vaaka oli näyttänyt 106 kiloa.

Tavallaan on ärsyttävää, että mies [joka kai luokiteltaisiin lievästi ylipainoiseksi BMI:n mukaan] pystyy kuitenkin herkkuilemaan kohtuudella - siis määrän suhteen - arkisin. :( Ei hänellä ole sitä pakonomaista tarvetta mättää.. ja se taas on mun ongelma, vaikka itse taas kuulun painomielessä normaalien kastiin!

Mies oli muuten tänään käymässä vanhempiensa luona. Minä en mennyt, vaikka olisin mielelläni kyllä.. mutta kun olen sellainen 'perfektionisti', että jos alan jonkun ruokavalion, niin sitten noudatan sitä viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Joten ei vierailua anoppilaan: siellä olisi taas ollut ruokaa ja sitten olisi atkins-kokeilut vesittyneet! No, appivanhemmat laittoivat miehen mukana 2 sukulaatirasiaa.. Suklaahirviö minussa ilahtui, tuore atkinssaaja taas kiristeli hampaita. ;) No, säilyyhän ne toisaalta. Saimme Pandan juhlapöydän [miehelle suurempi ilo kuin mulle, hehe] ja sitten sellaisen Fazerin Geishakonvehtirasian. Anoppi oli laittanut itse tekemiään pikkuleipiäkin mukaan ja arvata sopii, että ärsytti laittaa ne pakastimeen. ;) Mutta niin vain piti tehdä. Nyt on nimittäin Atkinsin Aika ja Ketoosin Kausi!!

Onkohan ketoosissa olo oikeasti sellaista kuin olisi pilvessä? Toivoa sopii.

Tjaah, Suklis onkin saanut herkutella fetalla ihan kiitettävästi. Löysin kivan fetan, jossa sadassa grammassa on hiilareita alle 0,1. Hehe, maistunut on. ;) Jotenkin hullua syödä ihan päinvastoin kuin ennen. Mutta huomaan sen, että tässä ruokavaliossa vähemmästä tulee täysi olo..

x kokonaista vuorokautta herkkuihin..?

Nyt en osaa sanoa milloin on seuraava mässinki. Ketoosi on ainakin ennen koettava ja tutkittava vhh-ruokavalion edut ja haitat. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin kyllä se tässä taas jossain vaiheessa tulee. Tavallaan olisi hienoa jos siihen mennessä sellainen pahin sokeririippuvuus olisi saatu pois. Niin että voisin edes YRITTÄÄ herkkuilla kohtuudella. :( Siis niin, ettei mulle tule moraalista krapulaa jäljestäpäin, tai etten ole ihan sairaalloisessa ähkyssä. Onnistuisikohan?