Paavi ja vainajat

Tässä mun mielestä on kaksi tällä hetkellä ärsyttävintä kirkon juttua. Paavi ja 'ehkäistä ei saa'-politiikkansa ja sitten ihan suomalaisten kirkkojen vainajainkohtelupolitiikka. Tarkoitan tietysti HAUTAUSTA, sen kalleutta ja siitä seuraavia vaivoja.

Luin Lupiinista tympeän jutun toisia arvostelevasta naapurista. Kuinka pitää olla marjapensaat hoidettuina ja jäkä jäkä. Nyt sitten sain tietää muualta, että kuulemma HAUTOJENKIN kanssa on tätä samaa...! Luin jokin aika sitten eräästä toisesta blogista hautausmaavierailusta: joku tuima tätönen oli tullut ojentamaan tätä kertojaa siitä, kun ei ole omaisen hauta riittävän hyvin hoidettu. Riittävän hyvä ei sitten tarkoita vain siistiä, vaan kun pitää olla kukkasta ja ruohoa ja sitä ja tätä! Yhtään ei tämä tätönen miettinyt, josko tällä kirjoittajalla on mahdollisesti pitkä matka haudalle [joillakin saattaa olla satoja kilometrejä, vrt. Siukku, mä ja Isukin hauta], jotkut saattavat olla fyysisesti niin huonossa kunnossa, etteivät pysty kitkemään ja laittamaan, ja jotkut - no, joitakin ei nyt vain KIINNOSTA kähjätä haudalla joka viikko?

Mun mielestä tälle suomalaiselle hautausmaahommalle pitäisi tehdä jotain pikaisesti! Muutenkin nykyisin tuntuu jotenkin niin tyhjältä se, että ruumiit tuhkataan [kuten Isukki] ja SITTEN kuitenkin on hautakivet ja se hauta hoidettavana. Tulen tosi surulliseksi, jos joku lukija ottaa tämän niin, että en olisi rakastanut Isukkia.. koska rakastin ja rakastan! Mutta en silti tajua sen mustan kiven tarkoitusta siellä hautausmaalla. Sen alla ei ole Isukki, ei missään mielessä: DNA tuhoutuu palaessa.

Olen itse vannottanut miestä, että jos sattuisin heittämään lusikan nurkkaan, niin hänen on valittava MAHDOLLISIMMAN halpa arkku. Eikä mitään peijaisia mulle, kiitos!! Inhottaa se, että omaisia rahastetaan törkeästi surussaan! Ja sitten sekin että arkku ja muu on pakollista.. Ja sekin, että vielä hautapaikka maksaa ja siitä on sen iänkaikkinen vaiva, en tajua!! Mun mielestä muistolehdot ovat oikeastaan aika hyvä ajatus.

Suhtaudun nykyisin tosi kielteisesti seurakuntiin. Kunnioitan ihmisiä jotka uskovat ja jotka saa seurakunnista voimaa, mutta mun mielestä ne ovat melkoisia rahastajia. Tietysti ne tekevät paljon hyvääkin, esim. vanhoille ihmisille on kaikkea aktiviteettia ja lapsille. Mutta onhan se hullua, että vaikka ihmiset kuuluisi kirkkoon ja maksaisi veroa KOKO ELÄMÄNSÄ, niin hautapaikka sitten silti on törkeän kallis.

Paavi taas onnistuu multa saamaan verenpaineet koholle, kun mietin niitä kaikkia kehitysmaalaisia, jotka synnyttää 10 lasta ja katsoo kuinka 5 niistä kuolee nälkään tai puhtaan veden puutteeseen tai HIV:hen yms. Ja ei, ei kondomia saa käyttää! Se on oikeasti melkein kuin rikos ihmisyyttä vastaan. Ja muutenkin. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että maapallon väkiluku voisi hyvin olla ½ nykyisestä, eikä totisesti tulisi ihmisistä pulaa! Meidän on PAKKO lopettaa tämä tolkuton lisääntyminen, tai muuten ei kunnian kukko laula!

Miten joku voi uskoa sellaiseen ukkojumalaan, joka käskee synnyttämään, synnyttämään ja synnyttämään, vaikka maapallon resurssit ei mitenkään riitä? Jotkut sanoo, ovat laskeneet, että maapallo PYSTYISI elättämään niin ja niin paljon ihmisiä, jos resurssit jaettaisiin tasaisesti. Mutta onko se mitään elämää, että sinnitellään äärirajoilla..? Mä sanon, että syntyvyyden säännöstely on kaiken aa ja oo.

Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että pallolla on nykyisin 7 .. miljardia.. ihmistä! Voi saakeli, en muuta sano. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Vai oliko se sittenkin lisääntykää ja TUHOTKAA maa?

Tässä tilanteessa paavia ei voi vapauttaa vastuusta, koska hänellä on suuri vaikutusvalta monessa köyhässä maassa! Jos minä olisin hän, niin en voisi nukkua öisin, niin pahoin kyllä tuntuisi sydämessä tuo juttu.. siis se, että kannustan ihmisiä hulluuteen.

Lahjaongelma

On taas se aika vuodesta, kun Kummityttö A:n synttäri lähestyy ja mä olen aivan clueless. Hän sai tässä viime viikolla SKOOTTERIN vanhemmiltaan, ihan tuosta vaan. Minä en yksinkertaisesti tiedä, mitä minä voin ostaa hänelle. Mitä sellaista voin antaa, mikä tuntuisi? Kummityttö A:lle en VOI ostaa lahjaksi kirjaa vaikkapa antikvariaatista. 1. Hän ei lue kirjoja ja 2. Antikvariaatista ostettuja lahjoja ei arvosteta heillä. Olen aika monta kirjaa hälle ostanut [kirjakaupasta] mutta tässä vähän aikaa sitten hän teki aika suorin sanoin selväksi, että hän ei tykkää lukea. Päätin silloin, että kirjoja ei enää. Mikä on sinänsä harmi, olin tavallaan ajatellut Anne Frankin päiväkirjaa - itse rakastin sitä kirjaa n. 12-16 vuotiaana yli kaiken ja se oli koskettava..

Viime jouluna ostin sellaisen kosmetiikkaboksin Sokokselta. Siinä oli minihuulipunia, minikynsilakkoja yms. Se mikä tekee lahjan ostamisen erityisen vaikeaksi on se, kun niitä ei KOSKAAN kommentoida mitenkään. Niistä ei muuten myöskään kiitetä, ei millään tavalla. Eli mä olen tavallaan tosi pimennossa sen suhteen, että osaanko ollenkaan ostaa mitään sopivaa. Vaatetta en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on Valtiosalaisuus.

Mietin jotain korua, nyt kun hän kuitenkin pääsi yläasteelta. Mutta en tiedä.

Itse tehtyä lahjaa en IKINÄ uskaltaisi antaa A:lle, hän ei arvosta sellaisia yhtään.

Myönnän olevani sellainen paskiainen, että olen oikein laskenut vuosia A:n 18-vuotispäivään [olen päättänyt, että sitten en enää osta lahjoja], koska vuosi vuodelta vain käy vaikeammaksi tämä lahjanosto. Eikä aina ole rahaakaan pistää kauheasti johonkin tällaiseen. Joku sanoo, että anna rahaa.. No, se joku ei ehkä tiedä kuinka runsaasti A. saa rahaa vanhemmiltaan ihan arkisinkin. Jos meinaisi antaa rahalahjan, niin sen pitäisi olla VÄHINTÄÄN 50 tai 100 euroa, ja ymmärrettävistä syistä mulla ei oikein ole sellaiseen varaa.

Mä en tajua miksi vanhemmat valitsevat köyhän kummin [mä], ottaisivat sitten sellaisen rikkaan, joka voisi ostaa kaikkea. Kai he ajattelivat silloin mua valitessaan [olin 22], että pääsen hyvään työhön jne. jne.. Heh, no toisin kävi. ;)

6 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluihin! Mietin josko kehittelisin ihan OMAN juustokakun tällä kertaa.. Hedelmäsosetta, flora vispiä, valkosuklaata.. ja pohjaksi jotain suklaakeksejä ja voita..? Kiille mehusta tai hedelmäsoseesta..? Saas nyt nähdä!

Kuolaamisesta ja kuolemasta

Viime aikoina olen kuolannut usein öisin. Herään siihen, kun kuola kastelee tyynyn ja sitten posken.. huh! Yäk! Kaikkein inhottavinta se on silloin kun se on kylmää/viileää jo. Ällötys. Mun on aina ollut vaikea elää tuommoisen kanssa, kuolaamisen siis, koska se ei ole naisellista. Ja se on noloa. Kun menen nukkumaan, niin suuni pidän kiinni, mutta kai sitten aukaisen sen jossain vaiheessa yötä KUOLATEN.

Isukin isä sanoi joskus 8-9-kymppisenä, että hänen suunsa on tosi kuiva. Eli voi olla ettei vanhemmiten enää ole kuolaongelmaa! Mutta sitten on kaikkea muuta. Isukin isä, Ukkini siis, oli vanhemmiten niin heikko, että joutui kotonaankin kävelemään vähän kuin seinistä kiinni pidellen.

Mun on nyt viime päivinä taas ollut tavallaan ikävä Ukkia ja Mummoa, eli Isukin vanhempia. On kamalaa, että heitä ei enää ole, etten voi sanoa miten paljon arvoa annan sille, että he antoivat mulle [ja muille lapsenlapsille] AIKAANSA ja kiinnostustaan. Kuinka ison erehdyksen tekevät ne nykyvanhemmat ja isovanhemmat, jotka syytävät vaan rahaa lapsille ja lastenlapsille! Mikään raha ei korvaa yhteistä aikaa ja välittämistä.

Mä en oikeastaan tiedä mitä uskoisin kuoleman jälkeisestä elämästä. Kuulun kirkkoon, kun en ole viitsinyt siitä erotakaan.. tekeehän kirkko kumminkin paljon hyvää sosiaalityötä ja hyväntekeväisyyttä eli ruokkii köyhiä, jotka valtio unohtaa ilomielin. Mutta tavallaan kai buddhalaisuus on lähimpänä omaa ajatteluani. Yhteen aikaan haaveilin matkasta jonnekin kauas itään ja buddhalaisluostariin asettumisesta. Toisaalta joskus tunnen vetoa vanhoihin suomalaisiin käsityksiin.. mutta en ole mikään "pakana", enkä ainakaan mikään satanisti. :) Mä uskon siihen, että pitäisi yrittää elää hyvin tässä maailmassa, koska se tuottaa onnea nyt meidän kanssamme eläville ihmisille, mutta sillä saattaa olla vaikutusta myös tuonpuoleisessa. Mä en ainakaan haluaisi syntyä uudestaan vaikka joksikin PUNKIKSI ja idän uskontojen mukaan niin käy, jos ei elä hyvin. ;) Esim. jos kuppaa, huijaa toisia ja imee heiltä rahat niin voi päätyä verta imeväksi punkiksi.. kai.. Jos taas elää hyvin niin voi päästä vapaaksi jälleensyntymisestä .. tai ainakin syntyä parempiin oloihin kuin nyt.

Mä en tiedä missä Mummo ja Ukki ovat nyt. Varmaa on se että kaikki elollinen on yhtä ja mikään ei katoa - se vaan muuttaa muotoaan. Mummo sai perinteisen arkkuhautauksen, hän kuoli 80-luvulla. Ukki tuhkattiin omasta toivomuksestaan, se oli vuonna -99. Ukkini oli harvinainen miesleski, eli n. 15 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Yleensä naiset jäävät leskiksi ja mieslesket taas kuolevat pian vaimojensa jälkeen. Mutta niin ei ollut Ukkini laita.

Mummoni on ruumiillaan ruokkinut maata ja matoja. Ukkini on yhtynyt höyrynä taivaan pilviin ja satanut alas. Kun katson taivasta, katson Ukkiani. Kun katson ruohoa, on se Mummoni. Nuorempana olin ihan paniikissa kun ajattelin kuolemaa, että maatuisin maassa! Halusin tuhkauksen! Mutta nyt luultavasti haluan perinteisen arkkuhautauksen [tai mieluiten niin, että arkku olisi esim. pahvia tai jotain muuta helposti maatuvaa, ei ainakaan tammea tai jotain paksua, raskasta..]. Minua ei enää pelota madot ja muut. Niidenkin täytyy syödä. ;) Sitä paitsi ei ole mitään rumaa tai pahaa siinä että elollinen aines muuttaa muotoaan! Ihmisenkin mätänemisprosessi alkaa muuten HETI kuoleman jälkeen, vaikka sitä ei näy päällepäin kuin vasta jonkun ajan kuluttua.

Jos mut haudataan maaseudulle [kun täällä kerran elän] niin voisin varmaan hyvin saada arkkuhautauksen. Tahtoisin tietty sen olevan mahdollisimman ekologinen! Tuhkaus taas on melkein pakko isoissa kaupungeissa nykyisin. Ei mulla sitäkään vastaan mitään ole, tahdonpa vaan sanoa etten pelkää sitä ajatusta maatumisesta. Se oli sitä aikaa kun tuli luettua jotain tyhmiä Stephen Kingin kauhuromaaneja ja haudoista nousevia puolimätiä kalmoja.. TYHMÄÄ! Katsoin viime yönäkin sellaisen kauhuelokuvan, joka varmaan nuorempana olisi saanut mut kiljumaan kauhusta ("Elävien kuolleiden yö"), mutta viime yönä kiljuin naurusta paikoitellen..! Varmaan joku 13 v. olisi ihan tärinöissään - sellaisten ei pitäisi katsoa tuollaisia elokuvia. Vaan kolmekymppinen Suklis ei pelkää!

Ensi viikolla..

.. onkin luvassa lääkärikäynti! Jutellaan siitä miten Citalopramit on vaikuttaneet! Se on keskiviikkona, se lääkäri siis. Ja sitten on tiedossa siivousta. Lauantai ja sunnuntai ovat MÄSSYä. :)

En ole kauheasti ajatellut MÄSSYä, mutta tosiaan, niitä Maraboun kreemitäytteisiä pääsiäismunia saatan joutua ostamaan rasiallisen, koska ne ovat niin hyviä! Ja olen ansainnut sellaisen, tai kaksi. ;)