Hemmoteltu Kirsi-kakara

Jatkan muistojen parissa, kun viime postauksessa vauhtiin pääsin. Tunsin erään Kirsin lapsena ja tiedättekös millä perusteella naapuruston muut lapset pitivät häntä hemmoteltuna kakarana? Oliko Kirsillä viisi harrastusta, saiko shopata rajoituksetta ostoskeskuksessa? No ei, mutta naapuristossa joitakin lapsia järkytti se, että Kirsi oli nähty itse teossa syömässä kotonaan kokonaisen ananaspurkin [semmoisen pienen, jossa on muutama viipale] ihan itse! Yksin! Joutumatta jakamaan sitä pikkuveli Samin kanssa. :) Tässä vähän osviittaa siitä miten paljon maailma on muuttunut minun lapsuudestani tähän päivään. Nykyisin ei varmaan pidetä yhtään minään, jos joku syö ananaspurkin yksin. Ehkä suorastaan ihmeteltäisiin, että tuo ananasko sille muka riittää namiksi. :)

Saman Kirsin isoäiti oli muuten vanhan kansan nainen. Jos hän halusi hemmotella lapsia, niin hän antoi meille [Kirsille, Samille & leikkikavereille) sokeripalat. Se oli se 'karkki'. :) Vähän on eroa tähän päivään. Minäkin sain sokrua siltä Kirsin isoäidiltä.

12 TUNTIA.. ja...!!!!!

Päivä on puolessa. 12 tuntia MÄSSYyn. Justiin ehdin laittaa pyykkikoneen päälle ja edelliset pyykit kuivamaan. Eilinen oli melkoinen siivoushomma, paljon oli työtä, nyt on onneksi se puoli ohi. Mutta lähden ihan kohta kaupoille, ostan punaista maitoa, hiivaa, leivonta-aineksia siis. Onneksi pistin miehen jo maanantaina ostamaan ne painavat tarvikkeet, vehnisjauhon sun muut. ;) Minä en tykkää raahata painavaa, kuolen semmoisen taakan alle.

Eilen vähän "tärähdin" Lidlissä. :( Ostin nimittäin J.D. Grossin semmoisia tryffeleitä.. niitä on yhdessä pussissa valkosuklaisia, maitosuklaisia ja tummasuklaisia palleroita. :( Valkosuklaiset ovat kai jotain shampanjatryffejä. Ne olivat alessa, joten ostin. Sitten samasta kaupasta hain sitä mansikkavalkosuklaatia.. ja lisäksi hullaannuin ostamaan Mister Choc-kreemitäytteisiä suklaanalleja. :( Ja pussin paprikasipsejä. Olen toivoton!

Suklaayhdistyskään ei ole muuten vielä ainakaan arvostellut niitä Lidlin suklaapallosia. Näin niitä joulun aikaan Lidlissä, nyt sitten myyvät alella. Onneksi niitä oli. :) En tietenkään voi tietää pidänkö niistä. :( Voivathan ne olla pahojakin. Selviääpi yöllä!

Kävin siellä helkutan Tarjoustalossakin ja ostin semmoisen pringlemäisen purkin Marsin "Planets"-suklaatia. Maksoi vain euron se lieriö. ;) Syötin niitä miehelle jo tuossa illalla ja jotenkin petyin vähän.. ne ovat kovin pikkuisia kuulia, kaukana PLANEETOISTA, lähinnä tulee mieleen suklaarusinat. Ne pienet! :( Jos ne muka olisi planeettoja, niin niillä asuva väki olisi mikroskooppisen pientä! Bakteereja ehkä! Jotain silmälle näkymätöntä mikroskooppisakkia. --Nyt alkoi muuten huolestuttaa kun näin sukulaatiyhdistyksen arviot noista planeetoista. Voi olla etten pidä, niin moni siellä on vähän kuin moittinut niitä. Sitkaasta kamasta en ainakaan tykkää. No jos ovat pahoja niin onneksi maksoivat vain euron.. Vaikka harmittaa sekin hävikki, varsinkin kun en ole rikas.

Muorin kanssa puhe-elimessä

Soitin eilen illalla Äetmuorille! Otin ensin torkut ja sitten soitin, joskus tuossa 19:45.. 40 minuutin puhelu. :( Hän on tosiaan vähän todellisuudelle vieras. Hän kuvittelee, että jos vaan laittaa riittävän monta hakemusta, niin JOKU tärppää. Ihan niin kuin ajattelisi että jos lottoaa tarpeeksi usein, niin tulee jättipotti ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin esim. Mummoni lottosi joka viikko kymmenien vuosien ajan kuolemaansa asti, eikä koskaan tullut sitä jack pottia.

Muorin mielestä minun vain pitää hakea enemmän työtä niin sitten varmasti saan. [Hehe, siis hakea työtä sitten kun tämä nykyinen päättyy.. ;)] Ihan kuin joku työnantaja, sanotaan vaikka 102 456. hakemukseni vastaanottanut päättäisi, että hei onhan hienoa, tuolla ihmisellä ei ole työkokemusta eikä mitään asiallista koulutusta, mutta jotenkin tunnen sisäisen pakon palkata se!

Yksi kaverini jolla on asiat paremmin kuin mulla, on työkkykokemusta siis, sanoi juuri hakeneensa paikkaa, jota oli hänen lisäksi hakenut 154 muuta. 154. Eikä se työ ole isopalkkainen pysyvä homma, vaan pätkä ja huonosti palkattu. :( Tässä on realismia tälle päivälle. Kaveri ei usko saavansa sitä paikkaa, kilpailu on niin kovaa.

Mutta ilon päivä on tämä..

.. silti! Luvassa leivontaa ja 00:00 muutun kauhistuttavaksi viidakon pedoksi, Suklis-hirviöksi, joka on kuin barbaarilauma rynnäkössä. Syön kunnes halkean!

On leivottu, siivottu, ahkeroitu..

Hih, ja tuossa kolmen tunnin kuluttua korjataan SATO tästä kaikesta touhusta. ;) Appelsiinijuustokakun sain tehtyä.. olisi varmaan kannattanut puolittaa se täytteen määrä, kun tein aika pienen kaakun taas, tuollaiseen 20 cm halkaisijan vuokaan. Kiille päälle tuli mehusta ja liivatteesta. Mehukiilteen kanssa olikin eka kerta mulle. Mangojuustokakkuun tuli kiille nimittäin mangopiltistä, joka taipui aika hyvin kiilteeksi: tuli paksu ja jämäkkä. Tuo mehukiille on vähän ohuemman oloinen. -Mutta tulihan vaan korkea kakku! Hyvä jos vuokaan mahtui, hehe.

Jos onnistuu tuo kaakku [se selviää tietysti vasta herkuttelun alettua], niin linkkaan sitten tänne ohjeenkin. Netistä sen löysin.

Löytyi muuten Fazerin uusi Fazerina-versiokin, se caramel. ;) Ja arvata sopii, ostettua tuli. Mutta ajattelin melkein syöttää suurimman osan siitä miehelle. Sillä verukkeella, että maistakoon nyt uutuutta. Mies tykkää siitä perinteisestä Fazerinasta, joten voi tuokin olla hänen makuunsa. Tai sitten ei.

Pistin jo valmiiksi suklaanamuja siihen halpaan mariskooli-kopiooni. :) Odottamaan H-hetkeä!

Tänään oli muuten aivan järkyttävä LÄSKIAHDISTUS.. En viitsi alkaa täällä nyt kertoa, mutta sanotaanko että meni hommat ihan päin seiniä.. Olisi pitänyt mennä yhteen juttuun, vaan en saanut mentyä.. koska koin itseni jotenkin niin tolkuttoman lihavaksi. On se vaan kumma! Onneksi se meni ohi, varsinkin kun nyt on herkkuin aika.

Iltatee

Taas on sellainen olo, kuin tekisi mieleni vetää kaikkea mahdollista kaiken aikaa. 10 kokonaista vuorokautta herkkuhetken aukeamiseen - ei sitä osaa sanoa onko se pitkä aika vai lyhyt. Viime yönä se tuntui lyhyeltä ja nyt tänä iltana pitkältä.

Iltateen laittaminen miehelle on joskus semmoinen haikea paikka. Leikkaan reilun palan Vaasan Mustikkametsä-mustikkapiirakkaa ja laitan lautaselle. Pistän kaveriksi Rainbown [=reinpou hirviökielellä] suklaa-kookosvohveleita, muutaman piparkakun ja kaurakeksin ja 2 suklaakonvehtia. Kyllä, se kaikki tosiaan mahtuu ihan tuollaiselle tavalliselle asetille, pikkulautaselle.. Minä olenkin änkeämisen nero. Vien lautasen miehelle ja samalla korjaan hänen karkkipapereitaan pois, mies kun on natustanut namikkia samalla kun touhuaa tietokoneella. Siinä on konvehtipaperia, suklaapatukkapaperia ja neekerinsuukon paperi myös.

Iltateetarjoilussa tee on vähän niin kuin sivuosassa, siis mitä miehen teehetkeen tulee. :) Ja olen iloinen että edes hän saa kiskoa namia niin paljon kuin haluaa. Nyt uuden vuoden aattoa varten on hälle myös SIPSIÄ kaapissa. :) Ostin Pirkka-sipsua, kun ne ovat paljon halvempia kuin estrellat tai taffelit. Sellaisia hapankerma-sipuli-sipsuja, meidän suosikkimakua.

Mies ei kaikesta huolimatta ole "läski". Hän kun on pitkä ja no - mies - niin voi syödä tosi paljon lihomatta. Vaikkei hän olekaan mikään superliikunnallinen. Niin se vaan on, että isokokoinen mies kuluttaa enempi kuin pienikokoinen nainen. Epäreilua! ;)

Mies ei aina [=koskaan] tajua näitä minun syömishommeleita. Hänestä voisin hellittää, mutta siinäpä se juuri onkin, hellittämisen takana vaanii romahdus. Parempi vaan että jokainen meistä elää niin kuin hyväksi on havainnut. Itse olen ylpeä siitä joulusuorituksestani, oikeasti, tuntuu mahtavalta että en kokenut ähkyä, että osasin pysyä kohtuudessa siinä mielessä. Ja ettei tullut OKSU, vaikka sitä niin pelkäsin! Oikeasti, itsenäisyyspäivän jälkeen ajattelin että oksusta tulee varmaan oikein TAPA ja että nyt olen ainakin tuhoon tuomittu.

Raketit yössä kumahtelee..

Ilta on jo ollut raketinpaukkeinen jopa täällä maaseudulla. Mitähän mahtaa olla kaupungeissa. Minua ei nykyisin oikein miellytä ilotulittaminen. Se tuntuu niin turhalta. Kynttilässäkin on kaunis valo, miksi sitä ei voisi sytyttää ja nauttia siitä. Sitten tulee mieleen että miksi ei paikkakunnilla esim. lapsiperheet tai muut ilotulitushenkiset tee YHTÄ YHTEISTÄ ilotulitusta? Takuulla tulisi halvemmaksikin nuppia kohti kuin tämä että joka talo ostaa ne samat ilotulitteet ja pistää sitten taivaalle ja hampaat irvessä kilpailee naapurin kanssa, että kellä eniten ja hienoimpia raketteja on. ;)

Esim. täällä meillä on tilanne juuri tämä. Joka talous [paitsi me ja pari muuta 'kapinallista'] ostaa ne samat ilotulitteet.. on oikein viime vuosina ollut nähtävissä sellaista kilpailua ilmassa. Ja sitten räiskytellään. Jäljet korjataan ainakin silloin kun omalla tontilla leikitään.

Paljon hienompaa olisi jos yhdessä tekisivät sellaista. Olisi muuten kiva tapa vähän tutustua naapuriin myös. ;) Ihme juttu ettei sellaista yhteisilotulitusta saa aikaan edes täällä maalla, jossa nyt luulisi yhteistoiminnan olevan suurempaa kuin kaupungissa. Täällä vielä oikein kehutaan kylätoimikunnan yms. aktiivisuudella.

Toisaalta tänne on kyllä muuttanut sellaista 'perikaupunkilaista' väkeäkin, joka ei ehkä tajua sitä että pienessä yhteisössä on elettävä vähän eri lailla kuin kaupungissa. Kaupungissa nuori, joka viskaa karkkipaperinsa tielle on vain no - joku anonyymi nuori, mutta täällä kyllä tiedetään mistä talosta ja kenen lapsi. Ja sellainen ei herätä kovin hyvää henkeä naapureissa. Minä en tajua mitä järkeä on muuttaa maalle, jos haluaa edelleenkin elää oikeastaan vain yksin ja anonyyminä. Maalla se ei onnistu. Voi sitä kuvitella vuoden tai kaksi, että tässähän elelen ihan kuten "Hesassa" ikään, mutta katinkontit. ;) Kyllä se maaseudun yhteisöllisyys saa jollain tavalla otteen kaikista ja melkein on hyvä niin. Noista sottaajanuorista tosin en osaa sanoa - jos tänne muuttaa vanhempiensa mukana 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana menee opiskelemaan, niin silloin voi olla ettei välttämättä koe maaseudulla asumisen erilaisuutta kaupunkiin verrattuna.

Ehkä tuo ilotulitus on sitten semmoinen pyhä asia, josta ei saa yhteistä aikaiseksi. ;) Onhan se tavallaan hassuakin, ei pitäisi siitä hermostua, koska kai on tavallaan aika luonnollista että ihmiset haluaa osoittaa sosio-ekonomista tasoaan jollain tavalla. Joku ostaa hienon auton, toinen pistää 500 euroa taivaalle tänä yönä. Minä en osoita sosio-ekoa, koska minulla sellaista tasoa ei ole. ;) Olen tasoton. ;) TYÖTÖN LORTTI, siis. Mutta toivotaan että uusi vuosi vähän sitä tilannetta parantaisi, jollain lailla? Mullahan on se työelämävalmennus-haastattelu heti tuossa vuoden 1. viikolla!!!! Kräääh, pelottaa!

Mutta nyt taidan toivottaa Hyvää Uutta Vuotta 2009 kaikille, niin herkuttelijoille kuin askeeteille, niin työttömille kuin työssä käyville, niin lapsiperheille kuin lapsettomille, niin köyhille kuin rikkaille..! Tehdään tästä hyvä vuosi, elämämme paras, jookosti? :)