Kuninkaallinen kakku

Leivoin juuri! Tein sellaista Kuningas Oskar II:n kakkua. Se sopiikin [kai], kun Ruåttissa kastettiin pieni tyttövauva äskettäin, tyttövauva, josta ikävä kyllä tulee [tai jo on] median vaanima ammattijulkkis. Estellestä tietty puhun tässä! En ole vielä koskenut siihen kaakkuun, koska odotan iltayötä. Mutta sen verran voin sanoa kreemiä tekovaiheessa maistaneena - ja pohjaa - että hyvältä tuntuu. ;) Mun ohje on sellaisesta kirjasta kuin Herkuttelijan kakkukirja. Sen on kirjoittanut Bisse Grenert niminen ruotsikko. Huomasin tietty, että Oskar II:n kakusta - tai tortusta - on netissäkin monia ohjeita. Jokainen ohje poikkeaa vähän toisesta. Monissa nettiohjeissa pääsisi helpommalla, kun ei tartte tehdä itse nugaata. ;) Mutta tein nyt kumminkin orjallisesti tuon oman kakkukirjani ohjeen mukaan.

Tuon kirjan saimme kihlajaislahjaksi miehen tädiltä! Se on osoittautunut todella hyväksi opukseksi, vaikka onkin pieni ja ohkainen, ei siis NÄYTÄ sellaiselta vakuuttavalta reseptipankilta. Se siinä kiehtoo, että siinä on paljon sellaisia 'isoäidin vahakantisesta vihkosta' [suora sitaatti!] otettuja ohjeita. Niin kuin nyt tuo Oskarin kaakkukin. Siinä on myös aidon ja alkuperäisen prinsessakakun ohje. Monihan sotkee prinsessakakun ja oopperakakun: ooppera on muuten kuin prinsessa, mutta päällisen marsipaani on vaaleanpunainen [prinsessassa se on vaaleanvihreä] ja oopperaan tulee hilloa kakkukerrosten väliin. Aitoon ja alkuperäiseen prinsessakaakkuun ei tule.

Laitan tähän nyt sen reseptin, mutta olen MODERNISOINUT sitä, eli en todellakaan kehota kalttaamaan ja jauhamaan mantelia, vaan käyttämään valmista mantelijauhoa, kuten itsekin tein. Eli tässä näin omin sanoin..

Oskar II:n kakku

Mantelipohjat:

150 g mantelijauhetta
3 dl tomusokeria
4 kananmunan valkuaista

Voikreemi:

4 keltuaista
3/4 dl sokeria
2 dl kahvikermaa
1 ½ tl perunajauhoa
150 g margariinia tai voita huoneenlämpöisenä (itse käytin suolatonta voita)

Nugaa:

½ dl mantelirouhetta
½ dl sokeria

Koristamiseen:

mantelilastuja haluttu määrä

Mantelipohjien valmistus: Siivilöi tomusokeri. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään mantelijauho ja siivilöity tomusokeri ja sekoita seos varovaisesti valkuaisvaahtoon.
Piirrä leivinpaperille n. 23 cm:n kokoinen ympyrä [meillä muuten ruokalautanen sattui olemaan tasan tuon mitan, joten käytin sitä mallina], voitele se kevyesti esim. margariinilla ja jauhota mantelijauheella. Tällaisia ympyröitä tulee kolme, mutta yhdestä on hyvä aloittaa.
Laita kolmannes taikinasta piirtämääsi ympyrään ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. [Sen lyhyempää aikaa ei ainakaan kannata - ei kypsy muuten]. Irrota kakkupohja pelliltä terävää veistä tai lastaa apuna käyttäen. Paista kolme tällaista ympyrää.

Voikreemin valmistus: Sekoita voita lukuunottamatta kaikki muut aineet kattilassa [kannattaa muuten huolellisesti sekoittaa se perunajauhomäärä kermatilkkaan ja laittaa se sellaisena nesteenä kattilaan] ja kuumenna kreemiä miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee. Ota pois levyltä ja sekoita aina silloin tällöin aina jäähtymiseen asti. Sekoita voi notkeaksi ja lisää se kreemiin vähän kerrallaan. [Itse muuten maustoin kreemin voin lisäämisen jälkeen vielä vaniljasokerillakin - se tuntui sopivan..]

Nugaa: Pane sokeri ja mantelirouhe paistinpannuun. Sulata sokeri sekoitellen. Kaada nugaa esim. voidellulle pellille tai lautaselle yms. ja anna sen jäähtyä. Murskaa se sitten huhmaressa.

Kakun kokoaminen ja koristelu: mausta n. 2/3 kreemistä nugaalla. Levitä kreemiä pohjien väliin, ja päällimmäiseksi se 1/3, jossa nugaata ei ole. Paahda mantelilastut paistinpannulla tai uunissa [itse käytin p-pannua, uunissa kirja neuvoo käyttämään 150 astetta ja n. 5 minuuttia.], mutta varo, etteivät ne pala! On syytä sekoitella huolella ja tarkkailla. Sitten jäähtyneet mantelilastut ripotellaan kakun päälle ja halutessasi myös reunoille. Jos tahtoo, voi lastujen päälle vielä sihdata tomusokeria. Valmis!!! Nyt vaan kakku jääkaappiin ja antaa sen siellä seista muutaman tunnin..

-Mun mielestä tuossa kaakussa meni yllättävän paljon aikaa, mutta se johtui tietysti siitä kun paistoin ne pohjat yksitellen. Saas nyt nähdä oliko vaivan väärti.. ;) Nugaastakin on muuten monta eri ohjetta netissä, mutta tuo mun laittama oli tosiaan suoraan siitä kakkukirjasta. Nugaan kanssakin saa olla tarkkana, ettei se pala.





 

Suuret suunnitelmat!

Hain siihen syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen! Kyseessä EI ole työvoimapoliittinen koulutus [niihin on tosi vaikea päästä.. hakijoita voi olla 300 ja avoimia paikkoja 18, joten se kertoo kaiken], vaan se on ihan se varsinainen koulu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että hainko sittenkin 'väärin', tai hullusti! Olen alkanut epäillä, että jos mun sittenkin olisi pitänyt hakea jossain erillishaussa tms.. Koska olen näin VANHA ja mulla on muukin tutkinto kuin se, mitä yleensä käytetään tuossa haussa. :( Pitää varmaan soittaa sinne ja kysyä! Ongelma vaan on se, etten tiedä mihin soittaa. Hain haenyt.fi:n kautta, nettihakemuksella, enkä ole varma pitäisikö soittaa jotenkin .. sinne kouluun suoraan, johon hain, vai sitten tuon nettipalvelimen johonkin puhelinnumeroon, jos sellainen edes on. Inhottaisi ajatella, että haku menisi pieleen vain, koska hain päiväopiskelijaksi [nuorten joukkoon, hehe], enkä aikuispuolelle! -Mun aiemman tutkinnonhan voisi laskea samanlaiseksi VAMMAKSI tai erityistaipumukseksi kuin vaikka lukihäiriö, tai ADHD..:) Saisiko siitä jotain hyvityspisteitä..?

Mua kiinnostavat hoito ja kuntoutus. Toinen kiva juttu on vanhustyö! Mutta saa nyt nähdä. Ensin täytyy selvittää, että sössinkö aitosuklismaiseen tyyliin koko haun. Muutenkin se koko nettihaku oli KUMMA: jostain syystä mun oli vaikea saada sitä hakemusta täytettyä, se kone ei vain totellut, tai vika oli varmaan siinä sivussa [tai sitten se oli mussa]. No, joka tapauksessa olisi hienoa voida auttaa ja tukea ihmisiä! Semmoinen on haluni.

Ja jos sitten tuo koulutushomma menee etelään, niin sitten kai alan oikeasti mennä mukaan johonkin mun arvoja ajavaan kansalaistoimintaan tai poliittiseen juttuun. Ainakaan en aio jäädä suremaan sitä, ettei tärpännyt. Pelkään valintakoetta ja sen matemaattista osiota. :( Mä olen aivan uskomattoman kehno matikassa. Jossain keskustelupalstoilla on sellainen yhteenlasku, joka tekemällä pitää todistaa, ettei ole roskapostaaja. No, minä onnistun joskus tupeksimaan senkin, vaikkei siinä ole muuta kuin vaikka 13 + 14, johon pitää osata vastata. :( Keljuttaa mokoma osaamattomuus. Mulla on varmaan joku numerosokeus. Lähäreiden pitää nykyisin laskea jonkin verran lääkelaskuja, ja se tässä arveluttaa.

Lisäksi on se hankaluus, että mies on aika vahvasti mun lähäri-suunnitelmia vastaan. Hänen mielestä minä en sovellu sille alalle. Ajattelin että nyt haen.. ja JOS läpäisen valintakokeen [jos pääsen siihen siis], niin sitten kerron miehelle ja jutellaan päätänkö ottaa opiskelupaikan vastaan! Mulla on sellainen tunne, että jos läpäisisin valintakokeen, niin hänen asenteensa saattaisi muuttua! Sittenhän olisi ainakin jotain merkkiä siitä, että jotkut katsovat mut soveltuvaksi!

Syömishäiriöpohdintaa

Viimeksi kommenttiosastolla oli pohdintaa siitä, että mun pitäisi saada hoitosuhde johonkin. Olen miettinyt, että jos .. JOS.. yrittäisin terv. keskuksen kautta uudestaan? Mutta se viimeinen kerta oli niin masentava ja tylyttävä, että se on vaikea mennä sinne uudestaan. Suoraan sanottuna se lekuri oli todella epäuskoisen oloinen ja mulle tuli olo, kuin ruikuttaisin tyhjää. [Ehkä ruikutankin?] Tietysti verrattuna miehen kahteen serkkuun on mulla asiat hyvin! Toinen heistä kävi kirjaimellisesti kuoleman porteilla anoreksiansa kanssa. Hän oli sairaalahoidossa ja todella, todella pahana.. :( Sitten hän 'toipui' - vain sairastuakseen uudelleen ollessaan RASKAANA! Vauva syntyi aika rutkasti alipainoisena. :( Kieltämättä se vähän teki pessimistisen olon. Joskus mietin toipuuko kukaan oikeasti, kokonaan.

Jos pitäisi määritellä asteikolla 0-10 kuinka sairaaksi koen itseni [0 on normaalitila, jossa siis ei ole mitään s-häiriötä ja 10 on se, missä mieheni serkku oli anorektikkona], niin sanoisin 2. Mulla on kuitenkin kaikki veriarvot kohdillaan, verenpaine samoin, ja hyvä lihaskunto. Paino on normaali. Eli en ainakaan ole missään fyysisessä vaarassa. Myönnän kyllä heti ensimmäisenä, että pahempiakin aikoja on ollut. Sellaisia noin nelosen aikoja. Aikoja, kun olen oikeasti ollut aliravittu ja ylirasitettu [fyysisesti siis].

Tällä hetkellä liikun 1 ½ - 2 h/päivä, n. 4-5 kertaa viikossa. Mun mielestä se ei ole kohtuuttoman paljon. Silläkin saralla on huonompia aikoja ollut.

Ehkä tämä blogi tavallaan hämää siinä mielessä, koska tämä oikeasti ON kuvauksen mukaan sellainen mässyblogi, keskittyen siihen kapeaan kaistaleeseen vain. Mutta onhan mun elämässä tietysti muutakin. Tykkään lukea [romaaneja, naistenlehtiä, joskus dekkareita - jos eivät ole kovin verisiä, sekä yhteiskunnallisia juttuja], katsoa leffoja, ulkoilla, askarrella, ja kuvataiteilla. Tahtoisin oppia käsitöitä, ja ehkä alan jonkun kurssin siltä tiimoin työväenopistossa. Jos tämän blogin laajentaisi jotenkin koskemaan mun KOKO elämää, niin ehkä asioista saisi valoisemmankin kuvan. Eli en siis aamulla heti ensimmäiseksi ala miettiä, että aaaah saisipa MÄSSÄTÄ.. saisipa... :) Niitä ajatuksia tulee silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän.

Jotenkin olo on valoisampi kuin vaikka tasan vuosi sitten. En osaa selittää syytä siihen. Veikkaisin, että lisätystä liikunnasta [aiemmin liikuin vain n. tunnin päivässä] on ollut apua. Muutenkin tavoittelen nykyisin kai sellaista tervettä lookkia enemmän kuin nälkäkurki-imagoa. ;) Se nyt ainakin on positiivista. Jumpatessa oikeassa valaistuksessa näen sikspäkin piirtyvän tuolla vatsanahan alla. ;) Onneksi se piirtyy sillä lailla 'naisellisesti' vähän vain, eli en ole mikään muskelimasa sentään. Liikuntaa varmaan pitää jatkaa, koska JOS pääsen siihen lähäri-valintakokeeseen, niin uskon heidän tahtovan sinne hyväkuntoisen ja treenatun oloisia tyyppejä. Siinä haussa varmaan sorsitaan esim. lihavia, TÄSTÄ olen varma. :( Kurjaa tietysti, koska ovathan jotkut lihavat kai todella hyvässä kunnossa. Näin kerran sellaisen telkkariohjelman, jossa oli amerikkalainen, tosi iso [pyöreä, massiivisen ylipainoinen] nainen aerobic-ohjaajana!

Suklis leipoo!

Nyt onkin ollut leivontaperjantai! Tekaisin helpon ja herkullisen ananasaurinkoisen! Tuota ohjetta voi muuten oikeasti suositella. Täytteessä aina sovellan, eli pistän creme fraichea.. yleensä yhden purkin sitä liki 30% rasvaisuudella, ja vajaa pari purkkia sitten sellaista 12% creme fraichea. Sitten jos joku haluaisi tosi kevyen tuosta, niin tekisi sen tietysti pelkällä 12% tuotteella. Tykkään siitäkin, kun täytteessä maistuu ihanainen, raikas ananas! :) Itse annan tuon leivonnaisen olla uunissa ainakin ½ tuntia, eli vähän pitempään kuin ohjeessa. Se muuten oikeasti ON parhaimmillaan PIIITKÄÄÄN jäähdytysajan jälkeen. Mun mielestä voisi suorastaan tehdä sen tarjoamista edeltävänä päivänä, koska vasta oikein pitkän jäähdyttelyn jälkeen se leikkautuu kivasti. Samana päivänä pohja voi olla vähän mössöistä, eli ei tule niin nättejä paloja. Täytteen sokrumäärää ei muuten ainakaan kannata lisätä! Siitä tulee oikein hyvä tuolla määrällä, ehkä jopa vähemmällä. Vaniljasokrua laitan aina lusikallisen enemmän, koska rakastan vaniljan makua [ja tuoksua myös, mun yksi suosikkituoksuistani on Body Shopin vaniljaparfyymiöljy!].

Kjell-Kjell

Mies on dieetillä taas. Hän kauhistui, kun vaaka näytti 105 ja ½ kiloa. Kai se on sitten hänestä liikaa. Nyt hän on jättänyt jälkiruoat kokonaan väliin. Miehellä jälkkäri on aina ollut jäätelö.. niitä meillä on pakastimessa, niitä yksittäispakattuja.. Nyt hän on jättänyt ne siinä toivossa, että paino laskee.

Minä, Suklis, kirjoittelin kauppalappua jossa on sitten mässyssä tarvittavat leivonta-ainekset ja muu. Mies saa torstaina töistä tullessaan käydä kauppan kautta. Nyt olen taas siinä 'vaiheessa', että jotenkin tympii.. listan laatiminen siis. Kun herkkuilu lähestyy, niin motivaatio jostain ihmeen syystä aina putoaa. Joskus tuntuu kuin tykkäisin asioiden suunnittelusta enemmän kuin niiden tekemisestä. :(

Suklis lukee

Mullahan on se ihmeellinen rakkaus Helsinkiin, vaikken ole koskaan siellä asunut ja käynytkin ihan vain pari kertaa elämäni aikana! Mutta niin vain kiehtoo mua Helsinki, erityisesti Kallio ja Punavuori. Siis sellaiset perinteiset työväenalueet!

Näin kirjastossa Kjell Westön romaanin.. nimeltään Älä käy yöhön yksin. Lainasin sen ja olen nyt sen lukenut. Pidin paljon! Tietysti siinä oli paljon vierasta mulle, esim. kaikki musiikkikuviot. Ja sitten joku yläluokkainen suomenruotsalaisuus on mulle aika vierasta, ja siinä kirjassa oli sellaisiakin henkilöhahmoja. Mutta noin muuten se oli kiva. Kertoi Helsingistä, helsinkiläisistä. Siksi sen oikeastaan lainasinkin. ;)

Hiukan kyllä häiritsi siinä sellainen epäuskottavuus. Että joku henkilö teeskentelee kuolleensa ja onkin elossa, piilee jossain.. Tuli vähän sellainen olo, että tämä on jo liiaksi fantasiaa. Tavallisessa elämässä on ihmettä kyllin, ei oikeastaan tarvita mitään pöyristyttäviä juonenkäänteitä! Kirja olisi ollut tosi hyvä ihan ilmankin sitä loppua, jossa löytyy se piileskelevä valekuollut.

Oli kuitenkin kiva taivaltaa hetki Helsingin katuja ja samaistua suurten ikäluokkien nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Joskus olen muuten lukenut K.W.:n kolumneja jostain ilmaisjakelulehdestä. Oliko se Pirkka vai Me vai mikä - joku kaupan lehti kuitenkin kai. Hänellä on usein hyviä pointteja.

Suklis leipoo

Pistin tänä iltana jääkaappiin viilenemään sellaisen tekeleen! Joskus aikaa sitten luin Seitsemän sortin leivonnaiset-kirjaa ja siellä oli Isoäidin piparileipien resepti. Se jäi kummittelemaan päähäni ja nyt tänä iltana punttasin taikinan valmiiksi jääkaappiin. Ohjeessa käskettiin sen seistä kylmässä 3 vrk, mutta itse en aio olla niin pitkän linjan leipuri. ;) Kun sen nyt ke-iltana tein ja pe-iltana leivon, niin ei se taida olla kylmässä kuin 2 vrk, mutta saa luvan riittää!

Minä pienensin reseptin KOLMANNEKSEEN! Se oli nimittäin ihan tolkuton se alkuperäinen, siitä tulee 100 kappaletta näitä piparileipiä! Sata! Nyt niitä pitäisi tulla n. 30. Sekin on paljon, mutta ajattelin pakastaa osan.

Melkein tuli tenkkapoo, kun kesken leivonnan huomasin, että vaalea siirappi on ihan lopussa! Täytyi oikein pyytää mies apuun, että sain kaiken kaaputettua mukaan ja tuli juuri tarvittava määrä sitä siiraa.. ei yhtään ylimääräistä jäänyt. Mies leikkasi ne pahviset siirappitörpöt [niin, mulla oli 2 avattua, olen possu!] matalammiksi ja sitten olikin helppo lusikalla vedellä sieltä sisällöt. Tavallaan oli hölmöä, etten itse tullut sitä ajatelleeksi.

Kerran pienensin porkkanakakun reseptin ja voi jee, oli viittä vaille ettei se mennyt pieleen koko leivonta. Mä olin koulussa surkea matematiikassa, mutta luulisi nyt vielä mun osaavan jakaa neljällä. ;) Joka tapauksessa olin laskenut jauhoin määrän ihan liian suureksi. Viime tingassa sitten huomasin, ettei tämä voi pitää kutiaan. ONNEKSI huomasin ajoissa - muuten olisi jauhoja tullut 2 x niin paljon kuin mitä piti! Täytyy nyt toivoa, että tuo mun piparileipäresepti oli oikein pienennetty. Mies sanoi, että jatkossa hän voisi 'tarkistaa' mun reseptin pienennykset, jos vaan tahdon. Kai sitä täytyy siihen siirtyä. Mies on kumminkin ihan opiskellut matematiikkaa [hehe, en laske omia lukion lyhyen opintojani matematiikan opiskeluksi] ja osaa takuulla jakolaskun..

Jos tuo ohje on mistään kotoisin, niin sitten laitan sen tänne blogiin! Mutta vielä en, täytyy nimittäin kokeilla mitä siitä tulee!

Hei me leivotaan!

Mässäykset on sitten taas mässätty! Ja olihan hyvää.. kun kaikkea tein, punttasin pullaa ja tein sen sukulaatikaakunkin. Mitenkään kauhean huonoksi olo ei mennyt kertaakaan koko viikonlopun aikana. Huomaan, että silloin menee, jos suunnittelen vaikka mässyjen HARVENTAMISTA. Silloin sitten paniikissa vedän kauhean määrän kaikkea, kun ajattelen että jos en sitten moneen viikkoon saakaan. Oikeastaan tämä nykyinen systeemi on varmaan aika hyvä, kahden viikon välein herkuttelut. Ei pääse 'paine' kasvamaan..

No niin, siis leivoin suklaakakkua, josta sitten tulikin aika erilainen kuin mitä mua inspiroinut ohje oli. Näin se syntyi:

Supersuklainen kakku

Pohja:
100 grammaa dominokeksejä (täytteineen, siis)
40 grammaa sulaa voita

Täyte:
200 grammaa Fazerin Premium 70% suklaata
1 purkki Valion Tiramisu-rahkaa
1 purkki Flora Vispiä
1 ½ - 2 dl hienoa sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
vajaa ½ desilitraa konjakkia
50 grammaa Fazerin tummaa suklaapatukkaa rouhittuna

Tarjoiluun: kermavaahtoa

1. Murskaa dominokeksit esim. pakastuspussin - itse laitan aina 2 pussia päällekäin - sisällä käyttäen kaulinta tai mitä tahansa muusinuijaa. Sulata voi ja sekoita keksimuru ja voi. Ota 20 cm halkaisijan irtopohjavuoka ja leikkaa sen pohjalle sopivankokoinen pyörylä leivinpaperista. Painele keksi-voi -seos leivinpaperipyörylän päälle, älä vuoan reunoille. Painele kevyesti, älä 'junttaa' kauheasti keksejä ja voita, tai tulee kova pohja. Rouhi 50 grammaa suklaata esim. veitsellä. Laita jääkaappiin odottamaan vuoka ja rouhittu suklaa.

[Tässä välissä sanon, että mun mielestä olisin voinut laittaa dominoa reilumminkin tuohon pohjaan, ehkä 150 g ja lisätä himpun verran sitten sitä rasvan määrää. Domino ei nimittäin murustunut ihan samalla lailla kuin esim. kaurakeksi - se täyte siinä vähän sotkee juttuja - ja tuntui että sitä pohja-ainetta tuli aika niukasti. Rasvaa ei myöskään olisi tarvittu ihan noin paljon, kun kerran dominossa on se valkoinen täyte, joka tavallaan 'sitoo' pohjaa myös. Eli seuraavalla kerralla 150 g dominoa ja joku 50-60 g voita.]

2. Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä. Vatkaa Flora Vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää Vispin joukkoon tiramisurahka ja sokerit. Sen jälkeen lisää jäähtynyt, sula suklaa. Nämä siis sekoitetaan kaikki sähkövatkaimella.. Ja lorauta vähän konjakkia joukkoon, testaa maku! Suklaarouheen voi myös lisätä tässä kohtaa.

[Huomaa että sokerin määrä on tosiaankin kovin tulkinnanvarainen juttu! Joku tykkää makeammasta, joku ei.. sitä kannattaa siis maistella! Itse laitoin sokrua reilusti, koska käyttämässäni sukulaatissa oli jo hiukan sellaista runsaskaakaoisen suklaan kitkeryyttä. Taisi sitä vanisokeriakin lupsahtaa vähän enemmän kuin ohje salli. ;) Aina itse maistelen sen, että missä kohtaa on jutut kohdallaan.. ]

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi. Sitten ota n. 3-5 rkl konjakkia - tai vettä - ja kiehauta se ja ota kattila pois liedeltä. Sekoita liivatelehdet kuuman nesteen joukkoon. Anna jäähtyä vähän aikaa ja sekoita liivateseos ohuena nauhana täytteeseen. Tämänkin voi MUN mielestä tehdä sähkövatkaimella - itse teen aina - mutta ei tietenkään pidä oikein urakalla vatkata, vaan ihan vain sen verran, että ainekset sekoittuu.

[Ja nyt muuten sanon, että tuossa oli liikaa liivatelehtiä! Ei se makua haitannut, eikä koostumustakaan varsinaisesti, olipahan vain turhaa tuhlausta pistää kolme! En ole varma olisiko niitä tarvittu OLLENKAAN. No, ehkä 2.. Tumma suklaa käyttäytyy kai vähän eri tavalla kuin valkoinen, valkoinen vaatii enemmän liivatetta, niin olen jostain lukenut. Tosiaan tuosta kakusta tuli aika jämäkkä. Olisi riittänyt vähempi.. Neuvon muita mahdollisia leipureita tosiaan vähentämään sen liivatteen minimiin.]

4. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa esim. foliolla peitettynä vähintään 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään. Maut tasaantuvat kunnolla mielestäni vasta pitemmän hyydytysajan jälkeen! Pyöräytä veitsellä tms. vuoan ja kakun välistä ja poista irtoreuna. Vatkaa 2 dl kuohukermaa vaahdoksi ja mausta sokerilla + vaniljasokerilla. Tarjoa kakku kermavaahdon kanssa. Nautiskele!

Näin siis syntyi herkkukakku. ;) Se oli oikeasti HYVÄÄ.. Mutta tavallaan se ei välttämättä olisi vaatinut edes tuota suklaarouhetta sinne massan joukkoon. Mä nyt tein tällaisen ohjeen, jossa oli paljon omia 'parannusajatuksiani', että jos joku innostuu vaikka kokeilemaan..

Muuten tuo Fazer Premium 70% oli todella hyvää..! Sitä voisi ihan syödäkin, siis herkuttelusuklaanakin. Korkea kaakaoprossa pelotti suotta. ;) Mutta sitä ihmettelen miksi leivonta- ja jälkiruokasuklaa on tehty niin vaikeasti paloiteltavaksi! Paksuja, paljon voimaa vaativia palasia.. En tykkää! Leivontasuklaan haluaisi helposti paloiksi, että sen sitten saisi kätevästi sulaksi. Tätä sukulaatia varmaan käytän toistekin leivonnassa.

Valion Tiramisurahka oli mulle vähän pettymys. Se sopi tähän leivontaan, muttei se mun mielestä ollut juuri kahvin makuista kummempaa. Eli siis en tiedä missä se tiramisu siinä oikein oli. ;)

Jotkut vihaavat Flora Vispiä yli kaiken.. Mä en kuulu siihen koulukuntaan. Kyllä se mun mielestä hyydykekakuissa ajaa ihan saman asian kuin kerma. Eikä maistu mitenkään pahalta.

Tuo kakku on kyllä nk. aikuiseen makuun.. Lapset ei välttämättä välitä konjakin mausta, eikä kovin tummasta suklaastakaan. Vähän hirvittää kun ajattelen sitä mua inspiroinutta Valion ohjetta, jos joku OIKEASTI mättää viskiä melkein desin tuollaiseen kaakkuun. Mulle se vajaa ½ desiä konjakkia oli ihan enemmän kuin tarpeeksi. Ja kyllä tuo sen kermavaahdon seuraukseen vaati, siinä oli makunautinto täydellinen.

Läskipelko

Olen nyt viime aikoina alkanut pukeutua ihan HULLUSTI. :( Olen ostellut todella, t o d e l l a isoja vaatteita kirppiksiltä ja verhoan kropan niihin. Näen itsekin, että ne ovat ihan liian isoja, SÄKKEJÄ. Mutta teen noin, koska mulla on niin lihava olo. Pelkään olevani lihava, kavahdan sitä ajatusta ja siksi on vartalo saatava piiloon. Miehen mielestä olen ihan hullu, mutta en oikein osaa nyt muutakaan tehdä. Tekisi tavallaan mieli aloittaa aivolääkkeet uudestaan, jos niiden myötä joku järki palaisi, mutta en vaan sitä(kään) saa nyt aikaiseksi. Siispä: jättivaatteita.

Suklaahyllyissä näkyy syksy!

Viime mässäilyssä oli kuin olisi kuollut ja päässyt suklaataivaaseen! Maraboun Sensation Caramel & Crisp se sellaisen vaikutelman aiheutti! Voi LUOJA, että oli hyvää suklaata! Jos maailmassa saisi olla vain yksi suklaa, niin tuo olisi se.. minun valintani! Maistakaas, varsinkin jos tykkäätte maitosuklaan, kreemin, toffeen ja krispin sekoituksesta.

Täytyy seuraavaksi maistaa sitä sisartuotettakin, Cookies & Creamia. Heti seuraavassa herkkuilussa sen teen! Tosin tuota toffeenamiakin on ostettava lisää, koska uskomatonta mutta totta, mä söin koko levyn sitä! Tietysti tuo oli aika pieni levy, mutta silti. Yleensä sukulaatilevyt mulla säilyvät avattuina kuukausitolkulla, kunnes vähä vähältä mä ne nakerran. Mutta nyt vaan oli niin hyvää herkkua, että KAIKKI meni. ;) Meillä muuten mies ei tykännyt tuosta mun suosikistani. Hän ei tykkää toffeesta muutenkaan.

Fazerkin kai tuo joulun lähestyessä markkinoille taas uuden geishavariaation: sellaisia geishakonvehteja, jotka ovat hiukan pallomaisia ja joissa on enemmän täytettä. Ja kai eri täytettäkin kuin perinteisessä geishassa. Kyseessä ovat siis konvehdit, ei levy tai patukka. Toivottavasti ne ovat hyviä, Fazerin levyuutuus cashew-pähkinärouhe nimittäin ainakin oli pet-ty-mys! Mies piti siitä, mutta mun mielestä se oli ihan turha ja kuivakka tuote.

7 kokonaista vuorokautta ..

.. herkkuiluun ja ajattelin TEMPAISTA leivonnassa. Esterhazyn kermatorttu! Tietysti vain jos tuntuu että on rahaa pistää n. 20 euroa sauternes-pullolliseen. :( Marsalaviinikään ei kovin paljon halvempaa ole. Tummaa rommia mulla onneksi löytyy kaapista. Katrin kakut-blogin tekijä tosi kiltisti ja viitseliäästi neuvoi mua vielä sähköpostilla kaakunteossa! Kiitos hänelle siitä. Toivottavasti mun kakkuni onnistuu edes puoliksi niin hyvin kuin tuossa blogissa. :) Tekisi mieli kokeilla jotain tuommoista vaativampaa kakkua. Kun juustokakut hallitsen jo riittävän hyvin, vaikkei ne varmaankaan jonkun kakkutaitajan mielestä ole erityisen kauniita. Mutta se maku, se maku!

Mietin voisikohan sen sauternesin tai marsalan lopun pakastaa? Kerran kokeilin punaviinin pakastamista ja se.. huh, ei ollut kovin hyvä idea! Viinin rakenne meni ihan hassuksi, tuli jotain kummaa sakkaa sinne lasin pohjalle [jossa siis oli sitten sulatettua viiniä]. Mutta ehkä sen sakan - jos sitä tulisi noita makeita viiniä pakastaessakin - voisi sihdata pois, jos tuotetta sitten leivontaan käyttää? Saas nähdä!

Kuin kurssikirjasta suoraan

- on ollut mun käytös aivolääkkeitten lopettamisen jälkeen. :( Jatkuva tunne olen läski-olen läski-olen läski, sosiaalinen eristäytyneisyys.. melkein välttelen kontakteja.. pakkomielteet.. univaikeudet.. Hoh hoijaa, oli taas tosi älykäs veto lopettaa ne, mutta tehty mikä tehty.

Pian..!!

Enää 4 ½ tuntia herkkuiluun! :) Olen taas kuin kuumeessa.. Kuten aina! Onneksi en nyt enää tänään ole ostellut sukulaateja.

Sain leivottua! Tein sellaista unelmatorttua appelsiinitäytteellä. Täytyy muuten sanoa että mun mielestä Rainbown appemarmeladi ei ole esim. Saarioisten marmen veroista. Sanon vaan suoraan.. Tuo reinpoun tuote on jotenkin hurjan hapanta. Monesti kyllä halpistuotteet on ihan kalliimman version veroisia, tätä vaan tahdon korostaa! Toinen halpiskeittiötuote johon olen pettynyt on Xtra korppujauho! Koostumukseltaan jotenkin kauhean 'suurta' - en tykkää. Mutta maidot ja kermat on yhä useammin mulla reinpouta ja ihan tyytyväinen olen. Nytkin käytin reinpou-kuohukermaa kääriksen täytteeseen. Ja rakastan reinpoun hedelmä- ja marjarahkoja!

Hih.. jääkaappissa on taas Frödingen Prinsessakakkukin. :) On se vain niin hyvää. Harmi jos Frödinge ei tuo Suomeen sitä Victorian ja Danielin 'hääkakkua'! :( Se on kai vain Ruotsissa.

Tein miehelle ruoaksi pizzaa. Hän piti siitä kyllä. Nyt miekkonen katsoo Austin Powers-elokuvaa ja rentoutuu. Mä pidän luovaa taukoa leivonnassa ja kerään voimia muffinssien tekoon! Kun sanoin miehelle että hän saa niitä ananasmuffareita, joista pitää.

Suklis astuu laivaan!

Nytpä on mulla uutisia! Yksi kaverini pyysi mukaan laivalle, siis Ruotsinlaivalle, 24 h-risteilylle. Eilen illalla tuli tekstarikutsu ja tänä aamuna vähän lisää juttua.. Ja minä lähden, vaikka se maksaakin! Siitä on hirveän pitkä aika kun olen ollut MISSÄÄN, yhtään missään juhlavammassa sosiaalisessa jutussa ilman miestä. Ja sellaisessa MUN 'puolen' sosiaalisessa jutussa! Melkein kaikki meidän sosiaaliset juhlat ym. on vähän niin kuin miehen kautta tulleita. Se ei todellakaan haittaa mua, mutta joskus haluaisin olla ihmisten kanssa, jotka haluaa olla MUN kanssani, joille mä en ole vain miehen lisäke. :) Olenko hassu?

Nyt joku tietty ajattelee, että ai jaa, tyttöporukassa - miehiäkö sinne mennään iskemään? No voin suoraan sanoa että EI. Tiedän joidenkin olevan sitä mieltä että aviopari ei saisi tehdä tuollaisia reissuja erillään, mutta Sukliksella on sentään aika itsenäinen menneisyys ja muutenkin - olen tainnut seksikokeiluni kokeilla! Joskus mietin että olenko aiempien irstailujeni kautta tullut ihan IMMUUNIKSI seksille? Voi muuten olla että olen. Mutta toisaalta tiedän monta irstailijaa, jotka irstasivat ennen ja nyt, eikä meno muutu, eivät he kyllästy.

Musta joskus tuntuu kuin voisi koko alakerran vaikka leikata irti!

Kerran näin kauhean unen, jossa mulle tehtiin naisten ympärileikkaus! Se oli varsinainen painajainen. Mutta se ei oikeastaan liity nyt tähän laiva-asiaan.

Se risteilyhinta on n. 75 e. Mä tyhmä luulin että risteilyjä saa nykyisin tosi halvalla, mutta mies sanoi että koska se on perjantai-iltana, niin se maksaa .. siksi! :( Harmitti. Myönnän että ensin hiukan - HIUKAN vain - kadutti kun menin lupaamaan kaverilleni, ennen kuin tiesin tuota hintaa. Suklis on kitupiikki! :)

Pelkään aina ajoittain muuttuvani oikeaksi tylsimykseksi, kun kauppoissakin vahtaan eri maitofirmojen tuotteiden hinnoissa olevia usein ihan olemattomia eroja, ja yritän aina 'säästää' vaan. Kai tässä jotain tuulettumista kaipaa!

Risteily on n. kuukauden päästä.

Joulu tammikuussa?

Mietin tässä pitäisikö liittyä siihen joukkoon, joka alkaa seuraavan joulun lahjojen hankkimisen jo tammikuussa, ja pitkin vuotta aina sopivissa ALE-myynneissä? Olisiko se ihan törkeää? Mua oikeasti vaivasi se miten paljon rahaa kului viime jouluun. Ja sitten oli vielä ne [epäonnistuneet] uuden vuoden pippalot.. ne siis, joihin kutsuimme ihmisiä, jotka ei sitten oikeastaan mitenkään olleet kiinnostuneet meistä missään suhteessa jne. Siitä kerroinkin aikaisemmin!

Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!

Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(

Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!

Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)

Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..

No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!

Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.

0 kokonaista vuorokautta..!!!!

Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)

Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)

L-leivät, b-kakku, j-keksit

Parempaa uutta vuotta toivon kuin meidän uuden vuoden aaton illanistujaiset oli! :( Niin, siis meillä oli vieraita. Jostain syystä KAIKKI tuntui menevän p-seelleen ihan valmisteluista alkaen! On muuten niin tasan tosi se vanha juttu, että illanviettoa varten ei K O S K A A N pitäisi lähteä 'testaamaan' jotain uutta reseptiä, vaan on parasta pysyä niissä jo kokeilluissa resepteissä, joiden tietää toimivan! Eli siis uskokaa nyt kun Sukliskin tuon totuuden toistaa: älkää alkako 'kokeilla' silloin, kun on ihmoja tulossa!! Pysykää varmoissa totutuissa ohjeissa! Kokeilut voi tehdä kun on yksin tai elämänkumppalin kanssa. Silloin niitä ei tartte pahoitella tai hävetä.

Mulla oli kokeilulistalla 3 reseptiä, joita en ollut ennen tehnyt. Lusikkaleivät oli yksi ja banaanikakku oli toinen, juustokeksit kolmas. Banskukakkua olen tietty tehnyt ennenkin, mutta en juuri TUOLLA uudella reseptillä.. joten pitihän se kokeilla.. -VIRHE!!! :(

Mutta ne l-leivät! Otin ohjeen yhdestä blogista [en laita sitä linkkiä tähän, koska en tahdo suututtaa blogin omistajaa tai väittää jotenkin, että HÄN oli syyllinen epäonnistumiseen]. Sitten aloin tehdä. No, heti ensinnäkin se taikina oli niin löysää, etten saanut siitä muotoiltua niitä lusikan pesään meneviä leipiä. Pistin sen jääkaappiin sitten reiluksi ajaksi ja siitä tuli niin haperoa/kovaa, että sitten taas niiden muotoilu oli ihan yhtä vaikeaa, tosin eri tavalla kuin eka kerralla! Pistin kammotukset uuniin ja sitten katsottiin. Joo joo, olivat niin hauraita, että vadelmahilloa kun aloin mättää sisään niin johan ne hajoili! Kun tajusin ettei siitä satsista tule kuin EHKÄ 3 hyvän näköistä pikkuleipää, niin viskasin koko sotkun roskikseen! :( Korvasin pikkuleivät sitten suklaakonvehdeilla.. tarjoomispöydässä siis! Pääsin eroon niistä lusikkaleivistä, kun ne roskikseen katosi, mutta siihen mennessä multa oli mennyt jo aika paljon hyvää tuulta ja tarmoa hukkaan. :( Jatkoin valmistelua aika pahoin mielin. Oli vähän kuin se olisi ollut paha ENNE, se l-leipien kohtalo..! Ja niinhän se OLIKIN, se kävi ilmi myöhemmin!

Seuraavaksi tein banskukakkua. Juuh, olihan tosi hyvä "resepti".. yhden elintarvikefirman sivulta, joka kyllä TOIMI, toisin kuin l-leipien, mutta lopputulos oli ihan hirveä. Siis MUN mielestä, miehen mielestä se kakku oli onneksi hyvää jne.. mutta minun mielestä ihan kauheaa. Siinä oli liikaa banaania. Tai se oli jotenkin liika banaanista.. Kuin olisi ollut kiinteäksi leivottua banaania pelkästään! Vain siteeksi jauhoa! Onneksi mies tykkäsi.. Itse olin ihan että voi EI kun aloin leikata sitä kaakkua paloiksi..! Jos olisi ollut aikaa niin olisin leiponut jonkun toisen kuiviskakun, mutta eihän siinä ollut kun juhlatilanne jo olikin käsillä. Onneksi se sentään oli hyvän muotoista.. väri ei ollut nätti, mutta harvoin b-kakussa onkaan. Se väri oli kuin MAKSALAATIKOLLA. :(

No ne juustokeksit sitten! Se oli muuten toinen blogiohje. Ja toimiva, joo, tuli MAUKASTA. Mutta minä en tiedä millainen taikurileipuri pitää olla, jos aikoo tehdä kuten siinä ohjeessa, eli kaulia sen taikinan ja ottaa siitä muotilla keksejä. Yritin sitä silikonialustalla, ja johan meni pieleen. Se tarttui kiinni siihen s-kelin alustaan kuin takiainen!! Eikä sitä oikeasti saanut irti, siis niitä muotilla otettuja raakoja keksejä!! Jouduin tekemään niin, että pyörittelin sen taikinan käsin palleroiksi, jotka litistin sitten leivinpaperille & paistoin! Toimi se niinkin, mutta sama ongelma kuin l-leipien kanssa oli näiden j-keksienkin osalta: eli hyvä tuuli ja tarmo meni.

Vieraat tulivat [miehen työkavereita vaimoineen] ja ei kestänyt aikaakaan kun tajusin, ettei mua oikeastaan haittaisi yhtään, vaikken koskaan enää näkisi ketään siinä seurueessa ollutta. Se koko juttu oli niin--- arkista ja laimeaa, pikkuporvarillista, typerää.. Juoruilua. :( Oikeastaan ihmettelin että miksi ne ihmiset yleensä TULIVAT. Tietysti olimme kutsuneet, ei siinä mitään, mutta jotenkin musta vain tuntui koko illan ajan, ettei yksikään heistä ollut millään tavalla kiinnostunut MEISTÄ, tai edes miehestä. Mies on aika hiljainen ja jotenkin mua vähän häiritsi se, kun hän ei meinannut edes sen verran saada suunvuoroa, että ehdottaa ihmisille kahvittelua tms. Ihmiset vaan jutteli omiaan ja kukaan ei tosiaan millään tavalla osoittanut mitään huomiota meille. Ei kysynyt mitään, että miten joulut meni, ei mitään.

Mies yritti siinä illan alussa kohottaa maljaa, sanoa muutaman sanan [EI mitenkään jäykästi, vaan sillä lailla että kiva kun tulitte ja vietetään kiva ilta, hauskaa uutta vuotta jne.] mutta sekin oli vaikeaa, ihmiset ei yksinkertaisesti edes silloin välittäneet kuunnella tai seurata, että mitä illan isäntä tekee. Vaikea sitä on puolustella silläkään, että olisi ollut niin paljon ihmisiä, ettei voinut seurata, kun ei niitä ollut kuin 8.

Kaiken tuon vaivannäön ja stressin jälkeen tosiaan sain vain huomata, että turhaa oli työ, oikeastaan. Emmekä tuon illan jälkeen ole YHTÄÄN läheisempiä noiden kutsumiemme ihmisten kanssa, emme tiedä heistä tippaakaan enempää kuin ennenkään, eivätkä he meistä. Kun sanon ettei mua haittaisi vaikken tapaisi enää ketään tuosta sakista, niin en sano sitä VIHALLA. Vaan se on vain sellainen tunne.. yhdentekevyydestä.

Kysyin mieheltä seuraavana päivänä että oliko hänellä hauskaa. Hän oli sillä lailla varovainen.. no joo, tavallaan.. sanoi sen epäröivästi. En tahtonut siitä sen enempää puhua, näin itsekin että häntä häiritsi se juttu millainen tuosta tuli.

5 kokonaista vuorokautta -

mässyttelyyn. Onneksi vain 5. Se nautinto ei petä! Saas muuten nähdä jaksanko leipoa! Jotenkin vähän tuntuu kuin olisi leivontainto vähän hukassa, kun nyt on saanut niin paljon leipoa ja laittaa ja tuli kämmättyäkin! Tai sitten teen jotain takuuherkkuani!

Raportoin!

Tuntuu kuin olisi HIIVATULEHDUS! :( En ole varma, mutta saattaa olla että on. Kurjuuksien kurjuus! Tai sitten se on pissatietulehdus. Tai sitten se ei ole MITÄÄN. Joskus voi olla sellainen hiiva/pissatietulehdusolo, mutta se ei tarkoitakaan mitään, vaan menee ohi! Kunpa niin olisi nyt.

Mässäykset menivät mukavasti. Olen huomannut, että entistä enemmän keskityn itse RUOKAAN herkkuilussa. En enää ostele suklaatirasioita.. jäi se Lidlin rasiakin ostamatta.. Kyllä sen vain tietää, ettei suklaatista masuaan tyytyväiseksi saa. Suklaatin osuus mässyissä on sittenkin aika pieni. Toisaalta, meni viimeksi koko paketti sorbettia, sitä Mövenpickin. :) Nam!

Pian on vuosi siitä kun OKSENSIN (Kts. viime itsenäisyyspäivän tietämien postaukset) mässäilyn seurauksena. Kun siis söin niin paljon, että .. yli tuli! Olen aika hyvin jo unohtanut koko jutun, koska se oli poikkeus mässäilyjeni historiassa.

Hassua kyllä, herkkuilu koittaa taas 6.12. Ihan kuten viime vuonna! Hih, saas nähdä toistaako historia itseään..

Baileyskakku on liian makeaa makuuni! Sen huomasin nyt viimeksi. Ei sitä oikeastaan kannata tehdä [ehkä] sittenkään. Pulla maistuu hyvin, onneksi tajusin tehdä niitä rahkapullia - nams. :)

Tiramisu tekeytyy, Suklis äkeytyy?

Tuntuu kuin tiramisun tekeminen olisi EHKÄ ollut erehdys!! En osaa vielä sanoa oliko. Kerron sitten taas kun mässyraportoin. Tein kuitenkin sellaisen kakun, ohjeessa ei ole vikaa, se on varmasti hyvä ohje chocomumin kautta. Mutta kun minusta kakku näyttää melkein "tavalliselta" kermakakulta! :( Ja vielä ilman kunnon täytettä, kun siinähän on vain se vaahtotäyte. Tietysti maku voi vielä palkita vaivannäön ja ehkä se on herkullista, mutta nyt, vielä, epäilyttää!

Mahdoinko laittaa kostukkeeksi tarpeeksi kahvin ja manteliliköörin sekoitusta, sehän on nimittäin oikeastaan se juttu joka antaa siihen maun. :( Ainoa juttu! Saas nähdä menikö läskiksi leivonnat. Tuo tiramisu on jännä juttu! Jotkut kaupan tiramisut voi olla todella herkullisia ja silloin aina miettii, että varmasti itse teen. Mutta leivottuaan voi herätä huomaamaan, että onkin tiramisun kauppaversioiden ystävä. Mun leivonnassa vaivannäön pitää olla suhteessa tulokseen. Tarkoittaa tosiaankin sitä, että leivonnasta on vaivaa, joten tuloksen on parasta olla päätä huimaavan hyvä.

Olkoon nyt kaakku jääkaapissa keskiyöhön asti, kun 00:00 alkaa perinteisesti se herkkuilu. Olenkin yllättävän vaatimattomasti varustautunut siihen nyt.

Jos tiramisun leivonta oli erehdys, niin sitten vaan mietin pitäisikö jättää asia sikseen vai kokeilla vielä yhtä toista ohjetta, joka mulla siihen on.

Porkkanakakku oli yksi sellainen juttu, että kerta kokeilua riitti sen kanssa, kiitos vain. Ei yksinkertaisesti vain OLE mun juttuni. Tyyliin 'ihan hyvää, ihan OK'. mutta ei siis todellakaan sellaista, jota viitsisi leipoa - lopputulos ei ole sen arvoinen. [En toisaalta myöskään osta porkkanakakkua kaupasta..]

Minä rikon kaikkia sääntöjä ja teen tiramisun sokerikakkupohjaan. Se keksijuttu ei vain oikein ole mua varten! Enkä muutenkaan viitsisi ajaa 40 km Isoon Kaupunkiin ostamaan niitä keksuleita. Ja olen sokrukakkufani, oikeasti. :)

Ainakin vielä kakku näyttää pysyvän kasassa oikein hyvin, vaikka joku kommenttilootassa oli sanonut omansa lässähtäneen, tai siis niiden täytteiden yrittäneen levitä. Minä vatkasin munat ja sokerin kunnolla, sen luulisi auttavan. Helpolla pääsisi kun tekisi tiran johonkin kulhoon, mutta mä olen niin tosikko, etten suostu sanomaan kulhossa olevaa 'kakkua' kakuksi, kyllä se on sitten ihan selkeästi jälkiruoka tai vanukas tms. Suklis Ryppyotsa! :)

Jäätelövarastotkin on taas täydennetty. :) Kokeilen eka kertaa Totally Hazel-jäätelöä. Ostin semmoisen puikon.. Totally Brown on ihan hyvää, saa nähdä onko siskonsa samaa sorttia!

Täyttä laukkaa!

Suklis, tuo korskuva orhi [tai tamma oikeastaan] laukkasi tänään häntä putkella jäätelöauton luo! Alkoi hirvittää, että jos kuljen onneni ohi, jos jätskiauto ehtii lähteä ennen kuin minä sinne ennätin.. Mutta olinpas nopea, nopsa kuin tuuli! -Niin, olen siis taas ostellut. :( Mutta tällä kertaa vika ei oikeastaan ole [kokonaan] mun, vaan MIES se oli joka alkoi ämpätä siitä jätskiautosta!! Hän sieltä juttuja halusi ja alkoi sitten osoitella esitteestä että tämähän vois olla sun makuusi.. ja tuo.. ota tuota nyt ainakin..!! Eli en ole yksin syyllinen!

Vähän silti harmittaa se, kun kaapit taas pursuaa kaikkea. :( En taida koskaan oppia. Onneksi nyt ainakin iso osa niistä on semmoisia herkkuja, jotka tulee syödyksi satavarmasti: se Lindtin rasia ja wienernougatit yms.

Tänään tein yhden törkeän jutun vielä: ostin Frödingen Prinsessakakun!! :( Kun itse olen leiponut vain kääretorttua ja se menee meillä tosi nopeaan, niin piti ostaa se Prinsessa. Piti! Muuten olisi voinut tulla onneton MÄSSY. Nyt uunissa valmistuu appelsiinikakku, sellainen kahvikakun tyyppinen.. Mutta sitähän tuskin edes syön, kun ajattelin vähän sitä maanantain vierastamme.. ja miestä.. hän tykkää semmoisista..

Jaa. Aina kun 'ammun yli' niin tarvitsee vain alkaa miettiä syitä siihen. Ettei vain nyt olisi se, kun pian pitää taas mennä Kotiseudulle käymään ja Äetmuoria tapaamaan? Olen yleensä aina ihan hermona ennen sitä, joko mässään tai sitten paastoan [yleensä molemmat, vuoronperään]. Ja olen tiuskea ja hermostunut, äkeä ja surkea.

Nyt kuitenkin kurja olo edes naamioituu joksikin aikaa. Ei ole enää edes KOLMEA TUNTIA jäljellä.. niin HIRVIÖ ottaa vallan!!

Kun katson peiliin..

.. niin mitä näen? Näenkö hamsterin naaman, herkkuhamsterin, kaikkea hamstraavan, pupeltavan ja säilyttelevän JYRSIJÄN? Onko se minun omakuvani, sitäkö olen?

Kun katson itseäni niin näen hiukan vauhkon ja aran naisen. Sovittelevan. Konflikteja välttävän, pehmeän. Ulkonaisesti ei minun jyrsijänsieluani näe, mutta siellä se jossain piileskelee. Ennen muuta näen ihmisen, jolla on salaisuuksia. Suurin niistä on se, että yksinkertaisimmat asiat ovat minulle niitä kaikkein vaikeimpia.

Mikä äitejä vaivaa?!?

Tein blogilöydön! Täällä eräs nainen tilittää äitisuhteestaan. Tuntuu olevan aika vaikeaa ja kamalaakin. Minulla ei ole lapsia, mutta voin hyvin ymmärtää sen miten loukkaavalta tuntuu, jos isovanhemmat (äidin vanhemmat) suhtautuvat välinpitämättömästi tai kielteisesti tyttären lapsiin ja jumaloitsee pojan lapsia. :( Se ei ole tasapuolista!

Mutta ihan sama tilanne oli muuten mun Äetmuorin vanhemmilla: heille äidin veljen lapset (molemmat oli poikia) oli aina niii-iiin ihmeellisiä. Meistä tytöistä he ei paljon piitanneet, ei, vaikka samassa kaupungissa asuttiin monta vuotta. Syy tuohon asenteeseen oli luultavasti aika vanhaa perua, koska K-mummille ja Vaarille mun äiti oli lapsena aina jotenkin toisarvoinen. Äetmuori sai mennä polkupyörää tahtoessaan kesätöihin jo nuoresta, että sai itse tienattua rahat fillariin. Enolle ostettiin UPOUUSI auto, siis ihan pistämätön, tehtaasta suoraan! K-mummi ja Vaari ostivat, maksoivat koko hinnan, eikä pitäneet sitä mitenkään erikoisena. Pitäähän Pojalla Olla!

Mistä h-vetistä se johtuu, että äidit käyttäytyy omia lapsiaan kohtaan niin nurinkurisesti?? Olen tätä miettinyt ja kas vaan kun ei juuri kukaan valita vaikeast ISÄsuhteestaan, tai pahasta appiukosta tms. Useimmiten me naiset ollaan se ongelma, äidit ja anopit. Mistä se johtuu? Vielä jotenkin voisin tajuta ongelmat anopin kanssa, koska se on "perinteinen" vastakkainasettelu.. mutta miksi oma äiti halveksii ja loukkaa tytärtään?

On äitejä, joille oma lapsi on maailman paras. Itse sain Muorilta kuulla jo teininä olevani ihan kelvoton verrattuna kaikkiin ystäviini. Kaverini olivat nätimpiä, hoikempia, fiksumpia. Nyt kun katson vanhoja kuvia, niin tekisi mieleni RAIVOTA! Muorin puheet olivat suoraan keitetystä lampaanpäästä! Ja sitten se, kun Muori sanoi suoraan, että mies on mulle ihan liian hyvä, en "ansaitse" häntä. Se sattui. Muori myös uhkaili aina joskus kertovansa miehelle suoraan millainen minä "oikeasti" olen. Ihan kuin mies ei mua tuntisi, kun on yhdessä eletty ja oltu! Muorin mielestä olen oikeasti vähän hullu ja tyhmä ja omituinen. Kai sitten olen myös ovela, kun olen onnistunut 'salaamaan' nämä ominaisuudet mieheltä? Huh huh..

Miksi vahinko kiertää? Vaikeasta äitisuhteesta kärsinyt siirtää kaikki ongelmansa eteenpäin eikä mikään muutu. Onneksi jotkut oikeasti haluavat ja VOIVAT katkaista ketjun ja ponnistelevat niin tehdäkseen.

Joku psykiatri sanoi jossain julkaisussa, että naiset tulevat HYVIN USEIN valittamaan äitisuhteistaan. Äiti on joko kylmä, tuomitseva, vihamielinen tai jotain muuta. Mä en tiedä onko tämä vain suomalainen piirre, vai onko se muuallakin. Harva mies isästään isommin jauhaa.

En tajua mitä iloa joku nainen saa siitä, että lyttää omaa lastaan. Mulla oli hirveän vaikea oppia luottamaan esim. mieheen, koska ihmissuhteitani on värittänyt pelko. Pelko siitä, että yhtäkkiä kaikki muuttuu, ennen ystävällinen ihminen alkaa syytää suustaan järkyttäviä loukkauksia, että yhtäkkiä saan kokea ääretöntä halveksuntaa ja kertomiani tuskallisia asioita käytetään väärin. Tällaista oli mun lapsuus ja nuoruus ja ajattelin että kai se sitä on hamaan kuolemaan! Mutta onneksi ei ollut! Huomasin että miesten kanssa peli oli reilumpaa. Otettiin ja jätettiin, mutta ihan kuin järkevät ihmiset kuitenkin. Huomasin myös että ystävien kanssa ei onneksi ollut sitä rajua kohtelua, jota Muorilta sain. Muori opetti, ettei ystäviin voi luottaa. Vain HÄNEEN voi ja ehkä hiukan muuhun perheeseen. Mutta itse opin, että vaikeuksissa ollessani juuri ystävät olivat niitä, jotka oikeasti oli mun tukena! Perheeltä en saanut mitään muuta kuin tuomitsemista ja loukkaamista.

Isukki luultavasti olisi halunnut, että olisi voitu tukea enemmän.. mutta Muori on se, joka perhe-asiat katsoi omaksi oikeudekseen ja reviiriksi. Isukin vika oli siinä, että monien muiden miesten lailla hän antoi periksi ja antoi Muorin huseerata. Hän yritti joskus varovasti sanoa Siukulle ja mulle, että älkää välittäkö siitä Äetmuorista ja sen raivoamisista, mutta itse olen aika herkkä ja ne loukkasi kyllä.

Joskus tuntuu toivottomalta, kun aikuiset ihmiset joutuvat olemaan jotenkin puristuksissa.. kun joku päällepäsmäri huseeraa.. Kallista ihanaa elämää menee hukkaan kun ahdistuu ja stressaa jonkun katkeran vanhan naisen sanoista ja teoista! On helppo sanoa, että älä piittaa. Miten siitä voisi oikeasti olla piittaamatta? Mä en ole niin pitkällä vielä, ehkä jonain päivänä..

Suklis leipoo!

Tein kinuskikakkua! Semmoisen kinujuustokakun, jonka uhkasin tehdä.. Sen verran vaan muuttelin tuota á la Maken ohjetta, että tein kakkuun sokrukakkupohjan enkä siis keksi-voi-seoksesta tulevaa pohjaa. Vispikerman sijasta käytin kuohua ja sitten maustamattoman tuorejuuston sijasta vaniljatuorejuustoa, kun tykkään siitä tosi paljon. ;) Päällyskinuski on vielä tekemättä, teen sen tuossa klo 21 maissa!

Noin viisi (5) tuntia herkkuiluihin. Ihanaa.. Mutta ei ole ihan täysi into päällä. Se on tämä lääkitys!

Pillereistä

Tekis mieli aloittaa uusi meemi. ;)
Mitä lääkkeitä käytät ja mihin tarkoitukseen. Hehehe.. Blogistanissa voisi olla aika paljon ihmisiä, jotka käyttää samoja. Olenkohan itse ainoa Citalopramilla lääkitsevä? Tuskinpa kai.. Mutta jotkut ei ehkä haluaisi luetella lääkkeitään, jotkut voisi HÄPEILLÄ sitä.

Kuunaama

Mies kertoi eilen aika hassun jutun. Joku siellä heidän työpaikalla [nuori mies, tuotannossa] on saamassa lapsen! Ja lapsen tuleva äiti on aika vakaasti päättänyt antaa lapselle nimeksi KUNAMA! Tuo nuori tuleva isä on kai aika epätoivoinen, koska ei käänny odottajan pää tässä asiassa. Kunama tai ei mitään. Oli kuulemma nuori mies sanonut että entäs jos siitä lapsesta tulee poika?? Avokki on vaan puhunut tuosta Kunamasta, joka siis hänen käsityksensä mukaan on tytön nimi [mun mielestä se voisi yhtä hyvin olla pojan nimi, tai planeetan nimi, tai kasvin tai eläimen nimi] ja hän on varma että tyttö tulee lapsestakin. Huoh, no tulevaisuudessa kun tämä "Kunama" menee kouluun, niin sitten saa osakseen lällätystä tyyliin "Kuunaama"! :)

Nimiasiat on tietty täysin makuasioita, niistä ei oikeasti voi kiistellä! Eli siinä mielessä tuo eka kappale oli tarpeeton. Jotenkin vaan sitä toivoisi että vanhemmat sitten joko 1. antaisivat toisen nimen, joka olisi tavallisempi tai 2. eivät ainakaan suuttuisi jos lapsi aikuisena päättää vaihtaa nimeä.. Ei nimittäin ole helppoa olla aina se lapsi, jonka nimi on 'outo'. Mulla on kokemusta asiasta, omasta lapsuudesta!

Säkkijärven (tai Suklaahirviön) polkka!

Olin kampaamossa. Tukka on nyt PITKÄN polkan tyyppinen. Sen saa kiinni, mutta pituutta siitä lähti n. 10 cm pois. Sai mennäkin! Kampaamossa vähän kauhisteltiin yhdessä tuota Nykäsen Matin uutta heiliä, 23-vuotiasta opiskelijaa!

En tajua miksi joku sellainen alkaa yksiin Nykäsen kanssa. Jotkut naiset tahtoo mieheltä rahaa, sitä ei M.N.:llä varmaan ole enempää kuin Sukliksellakaan.. ;) Jotkut nuoremmat naiset hakee vanhoista äijistä turvaa tai isukkihahmoa, mutta siihen rooliin M.N. ei sovi, hakkaava alkoholin suurkuluttaja kun on. Monet alkon suurkuluttajat muuten ovat myös aika epäkypsiä, ikuisia pikkulapsia. Niitä saa hoivata, ei ne hoivaa! Sitten on vaihtoehto 3: kun menee jonkun julkimon kainaloon, niin pääsee [joutuu??] julkimoksi itsekin. Jotkut naiset haluaa sitä, siitä voi olla apua esim. mallinuralla tai jos tahtoo muuten jonkun pilipalityön median palveluksessa. Pääsee ainakin juontamaan rintsikoissa jotain telkkarin yöchättiä. ;)

Mullahan oli yhteen aikaan sellainen vaihe, että rrrrakastajani olivat n. 20-30 vuotta vanhempia. Nyt olen sitä mieltä että mut olisi pitänyt lukita jonnekin suljetulle osastolle, en oikeasti ollut järjissäni.. ihan pähkähullua!

Lii-lii-liivatetta..

Leipaisin persikkajuustokakun! Ohjeessa käskettiin laittaa 6 liivatetta, mutta mä laitoin vaan 4. Koska jätin pari desiä jogurttia pois tuosta ohjeesta.. Oli vähän pakko, ei olisi muuten se täyte mahtunut mun vuokaan! Mulla kun on semmoinen 20 cm:n halkaisijan vuoka, kun ei me kaksi ihmistä tarvita sen suurempaa! Varmaan se jugurtti olisi ollut nannaa siinä myös, mutta sitten olisi tullut vuoasta yli.. ei olisi jäänyt tilaa kiilteelle ollenkaan. :( Semmoinen on huonompi juttu.

Endo!

Endometrioosi muistuttelee taas itsestään, semmoista tunnetta on tuolla masussa. Joskus kuukautisten aikana on paha olo, kun ajattelen että vuodan sisäisesti. En vaan siis ulos, vaan myös sisään. Kun sitä riivatun endoa on kohdun ulkopinnallakin. :( Kuukautisten pitäisi tulla nyt tässä viikonlopun aikana taas.

Suklis raportoi!

Nyt on taas MÄSSYt vietetty! Viikonloppu kului kuin siivillä.. hehe tosin taisivat olla jumbojetin siivet eikä pikkulinnun, kun ovat kannattaneet Sukliksen ylensyötettyä kroppaa nyt.. :)

Seuraapi raportointia! No ensinnäkin ne J.D. Grossin (Lidl) tryffelit! Kolme erilaista palleroa, valkosuklainen, maitosuklainen ja tummasuklainen. Oli erehdys ostaa. :( Niissä oli kaikissa aivan mahdoton alkoholinmaku! Minä en viero alkoholin makua suklaatissa noin yleensä ottaen, jos se on mieto ja hillitty, mutta nämä oli kyllä kaikkea muuta. Paras maultaan oli maitosuklainen. Siinä se alkoholi oli joten kuten edes aisoissa pysyvä. Sitten ne Lidlin kreemitäytteiset maitosuklaanallet! Ne kai pyrkivät Kinder-tyyppisyyteen, mutta minusta Kinder hoitaa homman paremmin. Nuo nallet oli toki käteviä, yksittäispakattuja jne. ja söpöjä, mutta joku siinä maussa vähän 'tökki'. Sekä suklaan että kreemin maussa.

Tosi löytö sen sijaan oli Pirkan alle euron maksanut kaakao-hasselpähkinäkääretorttu! Oikeasti herkullista. Vaalea kääretorttupohja ja täytteenä kaakaoista, hennosti hasselmakuista kreemiä.. nam! Lisäksi alaosassa oli jotain tumman suklaan tyyppistä kuorrutetta.. Yhä vain parani. Tortun päällä oli tomusokeri-vesi (?) kuorrute, valkeita viiruja. Suklis suosittelee! 200 gramman paketti silkkaa nautintoa.

Sitten kerron leivonnasta! Tein sen Karamelli Cakes-blogin ohjeen mukaan mansikka-valkosuklaatijuustokakkua. Ja olihan muuten yksi herkullisimmista kaakuista, joita koskaan olen maistanut. Kiitos Karamelli Cakes-blogille! :) Itse vain muokkasin ohjetta sen verran, että tein keksivoipohjan sijasta sokrukakkupohjan. Täytteeseen laitoin kolmen hilloruokalusikallisen sijasta neljä. Tuli enemmän mansikkaista makua. ;) Ja sokrua laitoin myös enemmän kuin mitä tuossa ohjeessa oikeasti oli. ;) Sekä vaniljasokrua että tavallista.. Ja semmoinen juttu.. huomasin täytteen olevan tosi tymäkkää, joten käytin ohjeessa laitetun 4 liivatteen sijasta vain kolme liivatelehteä ja ERITTÄIN hyvin hyytyi, joten ainakin jatkossa edelleen aion laittaa 3 enkä 4. Mehukiilteessä huomasin, että vajaalle parille mehudesille 4 liivatetta oli liikaa. Seuraavan kerran laitan vain kolme. Huomasin tietty juuri tipan elintarvikeväriä laitettuani, että se väri oli mennyt vanhaksi lokakuussa -08! Tosi hyvin se silti toimi.. onneksi sitä ei oikeasti tullut laitettua kiilteeseen kuin tippa, joten ei tullut mahatautia tai muutakaan. ;) Kakku katosi jäkiksestä ihan viikonlopun aikana, vaikka syöjiä on meillä vain kaksi. Se kertoo jotain sen mausta. Todella hyvä ja hieno kakku ja sopivan näyttävän näköinen. Tätä neuvon leipomaan jos tulee vieraita, joihin haluaa tehdä vaikutuksen.

Suklis Hakee Apua!

Minulla on muuten huomenna lääkäriaika. Tarkoitus on puhua näistä syömis-Systeemeistä ja muistakin ongelmista, joita mulla on. Syöminen ei ole niistä tärkein, mutta se on yksi ilmenemismuoto monille muille, haitallisille + elämää rajottaville jutuille. Hermostuttaa kyllä 'vähän' - ei sitä oikein tiedä millainen vastaanotto tulee olemaan. :( Sanoin miehelle jo että eniten pelkään, jos se lekuri pitää mua jonain huomiota hakevana diivana. :( Koska EN sellainen ole! Mulle on valtava kynnys mennä TUOLLAISEN ASIAN [=nolojen juttujen] vuoksi lääkäriin. En muutenkaan asu millään isolla paikkakunnalla, joten on siinä sekin riski että tieto leviää. Turha tulla mulle puhumaan mitään vaitiolovelvollisuuksista, ei olisi nimittäin eka kerta kun kuulee tällaisessa pienessä maalaiskunnassa juttujen leviävän.

Ja vaikkei mitään 'vuotaisikaan' niin silti mulle on vaikea mennä sinne lääkäriin, mun on vaikea tunnustaa että olen uskomattoman omituinen syömisjutuissa. Ettei tällaista ihmisen perusasiaa osaa hoitaa. Se on sama kuin sanoisi, että ei osaa käydä vessassa. Ja melkein yhtä noloakin. En oikeastaan tiedä MILLAISTA apua haluaisin saada... joku terapia tuntuu kauhean pitkältä prosessilta.. mietin kai että jos olisi joku lääke jolla mut voisi parantaa? Tai pikaterapia? Masennuslääke ei kuitenkaan voi olla oikea ratkaisu, olen nimittäin käyttänyt niitä jo, montaa merkkiä ja monta vuotta. Rauhottavat ei myöskään 'hoida hommaa'. Niistäkin on kokemusta. Mutta täytyyhän jotain vaihtoehtoja olla. En silti tahtoisi siihen mitä yksi psyykkari kerran mulle ehdotti monta vuotta sitten, siis sitä .. jossa käydään monta kertaa viikossa pölisemässä.. ollaan jollain sohvalla tai jotenkin niin, ettei katsota sitä terapeuttia. Olikohan se psykoanalyysi jota hän ehdotti, olen ehtinyt unohtaa.. vai psykoterapia.. Suklis kauhistui moista ehdotusta nuoruutensa päivinä ja laukkasi tiehensä!

On leivottu, siivottu, ahkeroitu..

Hih, ja tuossa kolmen tunnin kuluttua korjataan SATO tästä kaikesta touhusta. ;) Appelsiinijuustokakun sain tehtyä.. olisi varmaan kannattanut puolittaa se täytteen määrä, kun tein aika pienen kaakun taas, tuollaiseen 20 cm halkaisijan vuokaan. Kiille päälle tuli mehusta ja liivatteesta. Mehukiilteen kanssa olikin eka kerta mulle. Mangojuustokakkuun tuli kiille nimittäin mangopiltistä, joka taipui aika hyvin kiilteeksi: tuli paksu ja jämäkkä. Tuo mehukiille on vähän ohuemman oloinen. -Mutta tulihan vaan korkea kakku! Hyvä jos vuokaan mahtui, hehe.

Jos onnistuu tuo kaakku [se selviää tietysti vasta herkuttelun alettua], niin linkkaan sitten tänne ohjeenkin. Netistä sen löysin.

Löytyi muuten Fazerin uusi Fazerina-versiokin, se caramel. ;) Ja arvata sopii, ostettua tuli. Mutta ajattelin melkein syöttää suurimman osan siitä miehelle. Sillä verukkeella, että maistakoon nyt uutuutta. Mies tykkää siitä perinteisestä Fazerinasta, joten voi tuokin olla hänen makuunsa. Tai sitten ei.

Pistin jo valmiiksi suklaanamuja siihen halpaan mariskooli-kopiooni. :) Odottamaan H-hetkeä!

Tänään oli muuten aivan järkyttävä LÄSKIAHDISTUS.. En viitsi alkaa täällä nyt kertoa, mutta sanotaanko että meni hommat ihan päin seiniä.. Olisi pitänyt mennä yhteen juttuun, vaan en saanut mentyä.. koska koin itseni jotenkin niin tolkuttoman lihavaksi. On se vaan kumma! Onneksi se meni ohi, varsinkin kun nyt on herkkuin aika.