Minäpä se kävinkin sellaisessa huoltoasemamyymälässä [ne ovat nykyisin paikoitellen tosi isoja ja näyttäviä, oikeastaan kuin ostosparatiiseja] ja ostin pussin suklaatinameja! Witors lukee konvehtien käärepaperissa ja voivathan ne niitä witorseja kai ollakin. 'Suklaataivas' on kokoelman nimi.. Runebergin makeistukku on näistä makeisista vastuussa. 300 gramman paketin on tämä makeisfirma rykäissyt meidän automatkustajien iloksi.. Forssan autokeitaalta ainakin näitä saa! En vaan [vielä] tiedä suosittelisinko, kun en ole maistanut - mässäykseen on vielä 8 kokonaista vuorokautta.
Joskus ennen olen tämän firman samantyyppisiä tuotteita maistellut [terkkuja taas F:n autokeitaalta!] ja ollut ihan tyytyväinen. Tässä pussukassa silmä erottaa 4 erilaista konvehtityyppiä. Tai siis, viisi eriväristä käärepaperia...! Vähän pelkään, että nämä ovat KAIKKI sellaisia hasselpähkinä-vilja-täytteisiä.. :( Ei siinä mitään, hyvää herkkua sellainen on, mutta aika yksipuolista.
Suklis lukee
Yksi kirja pisti lainastossa silmään! Karen McBriden 'Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä'. Oikeastaan lainasin tuon kirjan ihan sen PÄÄOTSIKON takia - se sopi silloisiin tunnelmiini aika hyvin - ja sitten tuo alaotsikko oli oiva ylläri. Niin, niin, sopivaa.. :(
Sain kyllä paljon tästä kirjasta. Mun on vaikea kuvitella Äetmuoria 'narsistiksi', mutta se johtuu siitä että 'narsistilla' on mun ymmärryksessä ollut vaan ihan tietynlainen merkitys. Mutta kun luin kirjaa, niin kovin tutuilta vaikuttivat sen naisten kokemukset siitä, kuinka oma minä ja omat tunteet on piilotettava ja vedettävä vain jotain täydellisen onnellisen lapsen/perheen roolia - koska ÄITI niin haluaa. :(
Mulle 'narsisti' on merkinnyt jotain nuorta kaunista ihmistä, joka on jollain lailla rakastunut omaan kuvaansa. Mutta eihän narsismin tosiaan tarvitse aina olla ULKONAISTA, se voi olla myös tietyn perhekuvion palvomista ja kiillottamista.
Yksi juttu joka tuon kirjan lukemisen jälkeen tuli mieleen on se, että Äetmuori oikeasti taitaa olla S A I R A S ihminen. Ja ihan niin kuin flunssaiset ja muut sairaat, myös tällä tavalla sydämessä tai mielessä sairaat levittävät omaa tautiaan ympärilleen. Ja ehkä ympäristön ihmisten kannattaisi oikeasti tajuta näiden muiden sairaus ja suojata itsensä. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin mene vaikka nuolemaan flunssaisen ihmisen räkää....? Miksi sitten pitäisi hengessä sairaan ihmisen sairaus päästää omaan systeemiinsä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hamsteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hamsteri. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. elokuuta 2010
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Harhat ovat historiaa!
En ole enää nähnyt niitä kummallisia harhoja [kts. edellinen postaus] ja se on HELPOTUS! Oikeasti ajattelin jo hetken verran, että nyt se aivoverenvuoto tulee, tai jotain muuta.. Vaan eipäs vaan tullutkaan, Suklis on entistä ehompi!
Mietin vähän sellaista, että olenko pahempi HAMSTERI nyt ilman lääkitystä kuin silloin lääkityksellä. Tuntuu, että ehkäpä olen. Tänään hamstrasin herkkuiluja varten Kinder Country-patukoita kaksi kappaletta. Otin kaksi, kun ne olivat niin pieniä.. ja ajattelin, että tahdon kunnolla maistaa mistä tässä on kyse. ;) Pettymysten pettymys oli Lidlikäynti, ei ollut Lidlissä nyt sitä Schogetten-kreemitäytteistä levyä.. :( Plääh.
Olin miehen kanssa liikenteessä ja minua hävetti taas hamstraus. Häpeäntunne oli pienempi silloin, kun popsin niitä SSRI-lääkkeitäni. Kumma kuinka sitä oikeasti ON erilainen, ainakin suhtautumisissaan, kuinka lääke oikeasti voi vaikuttaa.
Noh, ainakin jääkaapin viileälaatikko on nyt täynnä herkkuja hyviä. Ja onneksi sipsi ja suolapähkinävarastot täydennettiin myös. Se on inhottavaa, jos oikein herkkuillessa tekee mieli suolaista, eikä sitä sitten missään kaappissa ole. Usein tuo himo tulee keskellä yötä, joten ei sitä oikein voi ponkaista kauppaankaan.. ;)
Suklis ostaa mekon
Ostin tänään mekon Prismasta. Se on sellainen kahvinruskea.. ihan kiva mekko, peittää mun sikamaisen oksettavat pattipolvet ja pikku hihat peittävät läskiset olkapääni. Koko on S, siinä ei tosiaan ole onneksi mitään taskuja eikä mitään kuvioitakaan, ihan vain nätti yksivärinen mekkonen. Pyöreä kaulus.. se vähän harmittaa, olisi saanut olla v-mallinen.
Maksoi 19+jotakin euroa. Hehe, eli käytännössä 20 euroa, mutta kai se sitten asiakkaasta tuntuu paremmalta maksaa 19,99999 kuin tasan 20.
Esileikki
Täytin juuri ESITIETOLOMAKKEEN sitä huomista häpyhuulipatin leikkausta varten! Voi jee mitä kysymyksiä. 'Käytätkö huumeita ja jos, niin mitä ja milloin viimeksi'. Onkohan joku huumeidenkäyttäjä oikeasti niin uuno, että menee tuohon listaamaan käyttöhistoriansa: amfetamiinia vuosina 98-01, siitä sujuva siirto heroiiniin? Ja viimeksi piikitin eilen! Hah!
Osa kysymyksistä oli ärsyttäviä muutenkin, mutta vastasin nyt sitten kaikkiin. En tahdo että enää siellä teurastamossa menee yhtään sen pitempää aikaa kuin mitä silpominen itsessään vie. Jos en täyttäisi esileikkilomaketta nyt, niin ne varmasti pistäisivät minut täyttämään sen siellä - huonompi juttu.
Mietin vähän sellaista, että olenko pahempi HAMSTERI nyt ilman lääkitystä kuin silloin lääkityksellä. Tuntuu, että ehkäpä olen. Tänään hamstrasin herkkuiluja varten Kinder Country-patukoita kaksi kappaletta. Otin kaksi, kun ne olivat niin pieniä.. ja ajattelin, että tahdon kunnolla maistaa mistä tässä on kyse. ;) Pettymysten pettymys oli Lidlikäynti, ei ollut Lidlissä nyt sitä Schogetten-kreemitäytteistä levyä.. :( Plääh.
Olin miehen kanssa liikenteessä ja minua hävetti taas hamstraus. Häpeäntunne oli pienempi silloin, kun popsin niitä SSRI-lääkkeitäni. Kumma kuinka sitä oikeasti ON erilainen, ainakin suhtautumisissaan, kuinka lääke oikeasti voi vaikuttaa.
Noh, ainakin jääkaapin viileälaatikko on nyt täynnä herkkuja hyviä. Ja onneksi sipsi ja suolapähkinävarastot täydennettiin myös. Se on inhottavaa, jos oikein herkkuillessa tekee mieli suolaista, eikä sitä sitten missään kaappissa ole. Usein tuo himo tulee keskellä yötä, joten ei sitä oikein voi ponkaista kauppaankaan.. ;)
Suklis ostaa mekon
Ostin tänään mekon Prismasta. Se on sellainen kahvinruskea.. ihan kiva mekko, peittää mun sikamaisen oksettavat pattipolvet ja pikku hihat peittävät läskiset olkapääni. Koko on S, siinä ei tosiaan ole onneksi mitään taskuja eikä mitään kuvioitakaan, ihan vain nätti yksivärinen mekkonen. Pyöreä kaulus.. se vähän harmittaa, olisi saanut olla v-mallinen.
Maksoi 19+jotakin euroa. Hehe, eli käytännössä 20 euroa, mutta kai se sitten asiakkaasta tuntuu paremmalta maksaa 19,99999 kuin tasan 20.
Esileikki
Täytin juuri ESITIETOLOMAKKEEN sitä huomista häpyhuulipatin leikkausta varten! Voi jee mitä kysymyksiä. 'Käytätkö huumeita ja jos, niin mitä ja milloin viimeksi'. Onkohan joku huumeidenkäyttäjä oikeasti niin uuno, että menee tuohon listaamaan käyttöhistoriansa: amfetamiinia vuosina 98-01, siitä sujuva siirto heroiiniin? Ja viimeksi piikitin eilen! Hah!
Osa kysymyksistä oli ärsyttäviä muutenkin, mutta vastasin nyt sitten kaikkiin. En tahdo että enää siellä teurastamossa menee yhtään sen pitempää aikaa kuin mitä silpominen itsessään vie. Jos en täyttäisi esileikkilomaketta nyt, niin ne varmasti pistäisivät minut täyttämään sen siellä - huonompi juttu.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Paineeton
Multa muuten mitattiin verenpaine tuossa muutama päivä sitten! Halusin tietää.. vaikka olen vältellyt SITÄKIN mittausta.. olen pelännyt kauheasti, että verenpaineeni olisi 200/jotakin, koska [omasta mielestäni] syön hurjan suolaisesti. Mutta se olikin 122/84. Jippiii-iiiih! :) En käsitä sitä, olisi voinut luulla sen olevan paljon enemmän, tai voihan olla, että olen hiukan liioitellut mielessäni suolansyöntiäni. Joskus minä nimittäin teen niin, ja sitten PANIKOIN!
Nyt tosin ei ole kovin terve olo, vaan närästää aivan tuhottomasti! Söin tuossa lohta.. tai siis yhdessä söimme, mies ja minä. Laitoin siihen sellaista mausteista kastiketta ja siksi kai närästys on nyt taas riemuissaan. Voi keljuus. :(
Tässä oli terveysraporttia! Noin muuten täytyy kyllä sanoa, että olen aika kiitollinen siitä, että mulla on suhteellisen hyvä terveys. Häpyhuulipatti nyt tietysti on.. mutta esim. eräs miehen työkaveri on nyt ollut pitkään sairaslomalla sellaisen kummallisen HUIMAUKSEN takia - korvassa tasapainoaistiin liittyvä juttu vioittunut ja se voi oikeasti haitata sen miehen koko elämää. Oli oikein oksennellut, kun niin oli huippauttanut päästä, sai hakea tukea seinistä kävellessään! Kamalaa jos ei yhtään ole tasapainoaistia! Samalla miehellä on ollut myös orastava vatsahaava!! Kun kuulee tällaisista niin sitten sitä vasta ymmärtää kuinka terve itse on. Mietin joskus johtuuko se työttömyydestä! Outo ajatus, eikös niin, kun yleensähän meitä TYÖTTÖMIÄ LORTTEJA moititaan sairaiksi.. mutta mun kohdalla se ei pidä paikkaansa! Pikemminkin jotkut työelämässä mukana olevat ne sairastavat, johtuisiko sitten stressistä? Miehen työpaikallakin on aina joku saikulla ja vaikka puhutaan ihan mun itseni ikäisistä ihmisistä, niin saattaa olla terveys ihan p-kana jo.
Hamsteri, mutten minä!
Hassua, nyt kun MINÄ en enää ole hamstrannut keksiä, niin MIES on aloittanut vuorostaan! Osti sellaisen paketillisen 'jaffa'keksejä, mutta kuningatartäytteellä! Ja sitten sellaisia kaura-karpalo-mitälie keksejä.
Nyt tosin ei ole kovin terve olo, vaan närästää aivan tuhottomasti! Söin tuossa lohta.. tai siis yhdessä söimme, mies ja minä. Laitoin siihen sellaista mausteista kastiketta ja siksi kai närästys on nyt taas riemuissaan. Voi keljuus. :(
Tässä oli terveysraporttia! Noin muuten täytyy kyllä sanoa, että olen aika kiitollinen siitä, että mulla on suhteellisen hyvä terveys. Häpyhuulipatti nyt tietysti on.. mutta esim. eräs miehen työkaveri on nyt ollut pitkään sairaslomalla sellaisen kummallisen HUIMAUKSEN takia - korvassa tasapainoaistiin liittyvä juttu vioittunut ja se voi oikeasti haitata sen miehen koko elämää. Oli oikein oksennellut, kun niin oli huippauttanut päästä, sai hakea tukea seinistä kävellessään! Kamalaa jos ei yhtään ole tasapainoaistia! Samalla miehellä on ollut myös orastava vatsahaava!! Kun kuulee tällaisista niin sitten sitä vasta ymmärtää kuinka terve itse on. Mietin joskus johtuuko se työttömyydestä! Outo ajatus, eikös niin, kun yleensähän meitä TYÖTTÖMIÄ LORTTEJA moititaan sairaiksi.. mutta mun kohdalla se ei pidä paikkaansa! Pikemminkin jotkut työelämässä mukana olevat ne sairastavat, johtuisiko sitten stressistä? Miehen työpaikallakin on aina joku saikulla ja vaikka puhutaan ihan mun itseni ikäisistä ihmisistä, niin saattaa olla terveys ihan p-kana jo.
Hamsteri, mutten minä!
Hassua, nyt kun MINÄ en enää ole hamstrannut keksiä, niin MIES on aloittanut vuorostaan! Osti sellaisen paketillisen 'jaffa'keksejä, mutta kuningatartäytteellä! Ja sitten sellaisia kaura-karpalo-mitälie keksejä.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Keksi kerrallaan
Keksi kerrallaan ovat mun keksivarastoni pienentyneet. Ja samoin on suklaiden laita! Tuntuu kuin sitä saisi ihan uutta ryhtiä, kuin voisi suhtautua itseensä myönteisemmin sitä mukaa kun todisteet hamstrauksesta ovat katoamassa. Eikä uusia tule, toivottavasti! Jäätelöhamstrauksen tulokset vielä ovat tallella, tietysti, mutta kyllä nekin sieltä vähenevät. Ja voi olla, että joskus tulee päivä kun ostan nameja vain ihan tiukan TARPEEN mukaan! En varastoon pahenemaan! Tätä kohti pyrin ainakin.
Mässäyksen ollessa päällä koen sellaista TURVATTOMUUTTA ajatellessani, että mässyn alettua jotain tiettyä herkkua ei olisikaan, tai sitä ei olisi tarpeeksi. Tämä pelon ja turvattomuuden tunne se saa hamstraamaan. Vaikka järjellä ajatellen yhden herkun puute tarkoittaisi vain keskittymistä niihin moniin muihin.. Se vain on pelottava ajatus, että kaikki ei ole järjestyksessä, kaikkeen ei ole VARAUDUTTU.
Maailman äkillinen muutos?
Turvattomuudesta puheenollen! Olen aika yllättynyt siitä kuinka monella ihan 'tavallisella' ihmisellä on nykyisin joku sopimus vartiointifirmojen kanssa. Sopimus siis kodin turvaamiseksi varkailta. Esim. parilla miehen työkaverilla on. Minusta sitä on vaikea tajuta, koska kumpikin perhe on AINA kotona, kumpikaan ei ole erityisen varakas ja kumpikin elää aika matalan profiilin pientaloseudulla. No, mutta sopimukset on kuitenkin!
Tietysti kaikki saa tehdä halunsa mukaan ja onhan se kai parempi maksaa jollekin firmalle ja saada siitä mielenrauha, kuin vaikka pelätä koko ajan. Silti mua ihmetyttää.. Voisin tajuta tuollaisen varautumisen, jos kyseessä on vaikka H. Harkimo.. Onko rikollisuus lisääntynyt oikeasti, vai ovatko ihmiset nykyisin pelokkaampia kuin ennen? Mikä mahtaa olla totuus?
Siukku on kanssa vähän sellainen, että pelkää murtovarkaita joka käänteessä. Äetmuori on samaa maata! Kumpikin on todella tuskaantunut muhun, joka suhtaudun tähän asiaan aika rauhallisesti, enkä aina suostu menemään mukaan siihen pelkopaniikkiin. Siukku pelkäsi yhteen aikaan kauheasti sitä, että joku murtautuisi MÖKSÄÄMME. :) :) Voi.. jessus sentään! Mitähän se murtomies sieltä veisi, kassillisen hiirenpaskaa vai?
Äetmuori taas pelkää murtovarkaita, mutta hän pelkää myös bakteereja, rottia [pitää vessan kannen aina kiinni kun vessaa ei käytetä, koska jos viemärissä olisi vaikka joku rotta ja se sieltä vaikka hyökkäisi - uskomatonta!], liikennettä, ukkosta jne. jne.
Pelko on oikeastaan jännä juttu. Kaikilla niitä varmasti on, mutta ihmisten suhtautumistapa pelkoon vaihtelee. Pelko voi olla olemassa, mutta ihminen voi päättää ainakin yrittää suhtautua siihen maltillisesti. Jokaisen pelon kanssa se ei ehkä ole mahdollista, mutta monien kanssa kyllä. Olen itse huomannut. Tämä siis pitää paikkansa silloin, kun ihminen oikeasti HALUAA hallita jotain tunnettaan edes jonkin verran, eikä NAUTI siinä vellomisesta.
Joskus tuntuu kuin Muori ei kokisi edes olevansa elossa ilman jotain mielettömän raskaita psykodraamoja, kovia ja rajuja ja kuluttavia tunteita. Äärimmäisiä pelon ja paniikin ja raivon tunteita. Mulle riittää vähempikin elossaolo. ;)
9 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :)
Mässäyksen ollessa päällä koen sellaista TURVATTOMUUTTA ajatellessani, että mässyn alettua jotain tiettyä herkkua ei olisikaan, tai sitä ei olisi tarpeeksi. Tämä pelon ja turvattomuuden tunne se saa hamstraamaan. Vaikka järjellä ajatellen yhden herkun puute tarkoittaisi vain keskittymistä niihin moniin muihin.. Se vain on pelottava ajatus, että kaikki ei ole järjestyksessä, kaikkeen ei ole VARAUDUTTU.
Maailman äkillinen muutos?
Turvattomuudesta puheenollen! Olen aika yllättynyt siitä kuinka monella ihan 'tavallisella' ihmisellä on nykyisin joku sopimus vartiointifirmojen kanssa. Sopimus siis kodin turvaamiseksi varkailta. Esim. parilla miehen työkaverilla on. Minusta sitä on vaikea tajuta, koska kumpikin perhe on AINA kotona, kumpikaan ei ole erityisen varakas ja kumpikin elää aika matalan profiilin pientaloseudulla. No, mutta sopimukset on kuitenkin!
Tietysti kaikki saa tehdä halunsa mukaan ja onhan se kai parempi maksaa jollekin firmalle ja saada siitä mielenrauha, kuin vaikka pelätä koko ajan. Silti mua ihmetyttää.. Voisin tajuta tuollaisen varautumisen, jos kyseessä on vaikka H. Harkimo.. Onko rikollisuus lisääntynyt oikeasti, vai ovatko ihmiset nykyisin pelokkaampia kuin ennen? Mikä mahtaa olla totuus?
Siukku on kanssa vähän sellainen, että pelkää murtovarkaita joka käänteessä. Äetmuori on samaa maata! Kumpikin on todella tuskaantunut muhun, joka suhtaudun tähän asiaan aika rauhallisesti, enkä aina suostu menemään mukaan siihen pelkopaniikkiin. Siukku pelkäsi yhteen aikaan kauheasti sitä, että joku murtautuisi MÖKSÄÄMME. :) :) Voi.. jessus sentään! Mitähän se murtomies sieltä veisi, kassillisen hiirenpaskaa vai?
Äetmuori taas pelkää murtovarkaita, mutta hän pelkää myös bakteereja, rottia [pitää vessan kannen aina kiinni kun vessaa ei käytetä, koska jos viemärissä olisi vaikka joku rotta ja se sieltä vaikka hyökkäisi - uskomatonta!], liikennettä, ukkosta jne. jne.
Pelko on oikeastaan jännä juttu. Kaikilla niitä varmasti on, mutta ihmisten suhtautumistapa pelkoon vaihtelee. Pelko voi olla olemassa, mutta ihminen voi päättää ainakin yrittää suhtautua siihen maltillisesti. Jokaisen pelon kanssa se ei ehkä ole mahdollista, mutta monien kanssa kyllä. Olen itse huomannut. Tämä siis pitää paikkansa silloin, kun ihminen oikeasti HALUAA hallita jotain tunnettaan edes jonkin verran, eikä NAUTI siinä vellomisesta.
Joskus tuntuu kuin Muori ei kokisi edes olevansa elossa ilman jotain mielettömän raskaita psykodraamoja, kovia ja rajuja ja kuluttavia tunteita. Äärimmäisiä pelon ja paniikin ja raivon tunteita. Mulle riittää vähempikin elossaolo. ;)
9 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :)
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Mireille
Ostin Mireille-keksuja tänään, ja pääsiäismunia [mignon] jemmaan lähestyvää herkkuiluviikonloppua varten! Ostin sellaisia Mars-pääsiäismunia myös.. niissä ei ole yllätystä sisällä, vaan ne ovat kokonaan mars-suklaata. Ja ihmeellistä mutta totta, ne maistuvat paremmilta kuin mars-patukat. Olen siis hyvin jo alkamassa perinteistä hamstrausta! Saa nähdä mitä vielä hankin, ennen kuin on viikonloppu käsillä.
Näin kauppassa todella, todella lihavan teinipojan! Surullista, hän istui sellaisella kolmen istuttavalla penkillä yksin ja täytti sen melkein kokonaan. Tuo on yksi sellainen asia, joka on muuttunut mun nuoruudesta: sillon ei oikeasti ollut tuollaisia superlihavia lapsia ja nuoria. Nyt niitä näkyy jo enemmän ja enemmän.
Olinkin aika ovela ja tein ne Mireille+muna-ostokset käteisellä! Kun inhottaa se, jos mies saisi tietää.. vaikka tietäähän hän, että hamstraan.. mutta silti en halua aina tuoda sitä hänelle esille.
Katseltava Kallio
Katsoin taas Kallio-telkkusarjan tänään! Huomasin että minua häiritsee se, että siinä on henkilöitä ja vuoropuhelua! Haluaisin oikeastaan vain keskittyä niihin maisemiin. Harmittaa kun pitää samaan aikaan katsoa sekä ihmisiä, kuunnella niiden puhetta ja sitten ihailla maisemia! Mulle oikeastaan riittäisi sellainen ohjelma, jossa vain kuvattaisiin Kalliota eri puolilta! Ei tarvita mitään tarinaa tai mitään henkilöitä! :) Mutta ei sellaista tule telkkuun.
Mietin tämän jakson seksuaalikysymystä, eli siis miten seksi olisi hyvää.. vaatiiko se jotain käyntejä sex shopissa? Roolileikkejä, vaatteita, pornoelokuvia?
Mun täytyy sanoa, että itse olen AINA kokenut ajatuksenkin jostain "pukeutumisesta" todella naurettavaksi. Tämä siis OMALLA kohdallani, tietysti ymmärrän jos joku muu haluaa roolileikkiä.. itse en tahdo, koska en TARVITSE sitä. Sitä paitsi mulla on jostain syystä tosi hyvin kehittyneet naurunlahjat ja naurettavuuden taju ja tiedän että sellainen iskisi, jos pukeutuisin joksikin dominaksi tai hoitsuksi tai orjaksi. :)
Muutenkin olen kai omalla tavallani tosi estoton [ja sitten taas tietyllä tapaa hurjan estoinen] siinä mielessä, että itse pystyn helposti kuoriutumaan vaatteistani jonkun VIERAAN kanssa ja saamaan upeita orgasmeja. Mullehan on aina ollut haaste pitkäkestoisen ja syvällisen suhteen seksi. Koska itselläni seksihalut hassusti vähenevät tai laimenevat sitä mukaa mitä läheisemmäksi kumppani tulee henkisessä mielessä. Kai mulle seksi on sittenkin jotain kummaa fantasiaa [ilman rooliasuja!], joka menee herkästi pilalle kun se törmää arkeen ja todellisuuteen.
Tälläkin hetkellä olen seksuaalisesti aika neutri. Mulla ei ole tarvetta 'saada', mutta voin kyllä 'antaa'. ;) Ei se ole mulle ongelma, etten saa seksistä oikeastaan mitään fyysistä tyydytystä tällä hetkellä. Kieltäydyn tuntemasta siitä syyllisyyttä. Fyysisen tyydytyksen voin järjestää vaikka itsetyydytyksellä koska vain. Se ei ole mulle välttämättömyys ihmissuhteessa, en tarvitse jotain TOISTA järjestämään sitä mulle.
En tiedä osaisinko itse olla niin kärsivällinen kuin tuo Piitu oli sen miesystävänsä kanssa. Ainakin jos suhde olisi alkuvaiheessa, niin sellainen säätäminen saisi minut varmasti aika nopeasti nostamaan kytkintä. Ei voi mitään, sellainen minä vain olen. En etsi miehestä seksuaaliterapeuttia itselleni, mutta en myöskään itse ala sellaiseksi jollekin miehelle.
Kun itse olen neuroottisista neuroottisin, niin jollakin tavalla sitä on aika herkkä nenä haistamaan neuroosit.. eikä sellaista halua itselleen, omaan parisuhteeseen. Jostain kumman syystä mun vakavat suhteet on aina olleet tavattoman tasapainoisten miesten kanssa, ja hyvä niin. Kauhea ajatus jos olisin yksissä jonkun samanlaisen kanssa kuin mitä itse olen! Vuorotellen rampattaisiin lääkärissä uusimassa masennuslääkereseptit ja vertailtaisiin lääkityksiä ja niiden tehoja. ;) Ja käytäisiin tietty terapiassa, voi visva sentään.
Mies on tavattoman maanläheinen. Hän nukkuu kun on yö, ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat. Vanhempansakin ovat sellaisia. Miestä on oikeastaan vaikea luokitella optimistiksi tai pessimistiksi, koska hänellä ei varsinaisesti ole ODOTUKSIA asioiden suhteen. Niiden tullessa vastaan ne otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Kysyin tässä äsken että mistä mies unelmoi. Hän sanoi, että haluaisi aina vain olla minun kanssani ja asua tässä meidän talossa, elää tätä elämää. Ensin petyin ja halusin LISÄÄ - se on niii-iiin suklismaista! - ja aloin jo jankata, että kerro lisää, mitä vielä, eihän tuossa voi olla kaikki. Mutta sitten lopetinkin heti ja nielin sanat. Eihän sen parempaa haavetta tavallaan voi ollakaan. Eikö olisi huolestuttavampaa jos mies vaikka haaveilisi siitä että pääsee firmansa pääpomoksi ja kaikki alkaisivat pokkuroida ja hän saisi käyttää MahtiValtaa kaikkien yli! Mitä SELLAINEN kertoisi hänestä??
Näin kauppassa todella, todella lihavan teinipojan! Surullista, hän istui sellaisella kolmen istuttavalla penkillä yksin ja täytti sen melkein kokonaan. Tuo on yksi sellainen asia, joka on muuttunut mun nuoruudesta: sillon ei oikeasti ollut tuollaisia superlihavia lapsia ja nuoria. Nyt niitä näkyy jo enemmän ja enemmän.
Olinkin aika ovela ja tein ne Mireille+muna-ostokset käteisellä! Kun inhottaa se, jos mies saisi tietää.. vaikka tietäähän hän, että hamstraan.. mutta silti en halua aina tuoda sitä hänelle esille.
Katseltava Kallio
Katsoin taas Kallio-telkkusarjan tänään! Huomasin että minua häiritsee se, että siinä on henkilöitä ja vuoropuhelua! Haluaisin oikeastaan vain keskittyä niihin maisemiin. Harmittaa kun pitää samaan aikaan katsoa sekä ihmisiä, kuunnella niiden puhetta ja sitten ihailla maisemia! Mulle oikeastaan riittäisi sellainen ohjelma, jossa vain kuvattaisiin Kalliota eri puolilta! Ei tarvita mitään tarinaa tai mitään henkilöitä! :) Mutta ei sellaista tule telkkuun.
Mietin tämän jakson seksuaalikysymystä, eli siis miten seksi olisi hyvää.. vaatiiko se jotain käyntejä sex shopissa? Roolileikkejä, vaatteita, pornoelokuvia?
Mun täytyy sanoa, että itse olen AINA kokenut ajatuksenkin jostain "pukeutumisesta" todella naurettavaksi. Tämä siis OMALLA kohdallani, tietysti ymmärrän jos joku muu haluaa roolileikkiä.. itse en tahdo, koska en TARVITSE sitä. Sitä paitsi mulla on jostain syystä tosi hyvin kehittyneet naurunlahjat ja naurettavuuden taju ja tiedän että sellainen iskisi, jos pukeutuisin joksikin dominaksi tai hoitsuksi tai orjaksi. :)
Muutenkin olen kai omalla tavallani tosi estoton [ja sitten taas tietyllä tapaa hurjan estoinen] siinä mielessä, että itse pystyn helposti kuoriutumaan vaatteistani jonkun VIERAAN kanssa ja saamaan upeita orgasmeja. Mullehan on aina ollut haaste pitkäkestoisen ja syvällisen suhteen seksi. Koska itselläni seksihalut hassusti vähenevät tai laimenevat sitä mukaa mitä läheisemmäksi kumppani tulee henkisessä mielessä. Kai mulle seksi on sittenkin jotain kummaa fantasiaa [ilman rooliasuja!], joka menee herkästi pilalle kun se törmää arkeen ja todellisuuteen.
Tälläkin hetkellä olen seksuaalisesti aika neutri. Mulla ei ole tarvetta 'saada', mutta voin kyllä 'antaa'. ;) Ei se ole mulle ongelma, etten saa seksistä oikeastaan mitään fyysistä tyydytystä tällä hetkellä. Kieltäydyn tuntemasta siitä syyllisyyttä. Fyysisen tyydytyksen voin järjestää vaikka itsetyydytyksellä koska vain. Se ei ole mulle välttämättömyys ihmissuhteessa, en tarvitse jotain TOISTA järjestämään sitä mulle.
En tiedä osaisinko itse olla niin kärsivällinen kuin tuo Piitu oli sen miesystävänsä kanssa. Ainakin jos suhde olisi alkuvaiheessa, niin sellainen säätäminen saisi minut varmasti aika nopeasti nostamaan kytkintä. Ei voi mitään, sellainen minä vain olen. En etsi miehestä seksuaaliterapeuttia itselleni, mutta en myöskään itse ala sellaiseksi jollekin miehelle.
Kun itse olen neuroottisista neuroottisin, niin jollakin tavalla sitä on aika herkkä nenä haistamaan neuroosit.. eikä sellaista halua itselleen, omaan parisuhteeseen. Jostain kumman syystä mun vakavat suhteet on aina olleet tavattoman tasapainoisten miesten kanssa, ja hyvä niin. Kauhea ajatus jos olisin yksissä jonkun samanlaisen kanssa kuin mitä itse olen! Vuorotellen rampattaisiin lääkärissä uusimassa masennuslääkereseptit ja vertailtaisiin lääkityksiä ja niiden tehoja. ;) Ja käytäisiin tietty terapiassa, voi visva sentään.
Mies on tavattoman maanläheinen. Hän nukkuu kun on yö, ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat. Vanhempansakin ovat sellaisia. Miestä on oikeastaan vaikea luokitella optimistiksi tai pessimistiksi, koska hänellä ei varsinaisesti ole ODOTUKSIA asioiden suhteen. Niiden tullessa vastaan ne otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Kysyin tässä äsken että mistä mies unelmoi. Hän sanoi, että haluaisi aina vain olla minun kanssani ja asua tässä meidän talossa, elää tätä elämää. Ensin petyin ja halusin LISÄÄ - se on niii-iiin suklismaista! - ja aloin jo jankata, että kerro lisää, mitä vielä, eihän tuossa voi olla kaikki. Mutta sitten lopetinkin heti ja nielin sanat. Eihän sen parempaa haavetta tavallaan voi ollakaan. Eikö olisi huolestuttavampaa jos mies vaikka haaveilisi siitä että pääsee firmansa pääpomoksi ja kaikki alkaisivat pokkuroida ja hän saisi käyttää MahtiValtaa kaikkien yli! Mitä SELLAINEN kertoisi hänestä??
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kumileimasin
Löysin leimasimia laatikollisen tuosta tietokoneen vieressä olevasta kaappista! Mihin lie olen niitä joskus ajatellut käyttää. On kaikenlaisia kuvia, lähinnä eläinten kuvia. Voisin leimailla täällä huvikseni vaikka mitä. :) Mutta en leimaile. Taisivat olla huono ostos. Löysin ne kun lisäsin tulostuspaperia printteriin. Jotkut eläinhahmoista ovat tosi lihavia. Joku sarvikuono ainakin ja norsu. Ehkä pitäisi ottaa semmoinen "puumerkikseen" ja laittaa kaikkiin onnittelukortteihin yms. se leima! On joskus niin norsu olo!
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Mielenterveysjupinaa
Sain viime postaukseen kommentin koskien mahdollista bipolaarisuuttani. Vastaan tässä nyt: olen ihan viime aikoina alkanut epäillä samaa, eli että saattaisin olla [diagnosoimaton] bipolaarisesta mielenhäiriöistä kärsivä. Ennen se ei tullut mieleeni, koska se kuulosti mielestäni liian 'vakavalta' enkä halunnut ajatella sitä mahdollisuutta. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että monet sen sairauden piirteet sopivat minuun, kuin myös se, ettei mielialalääkkeistä aina olekaan apua vaan pikemminkin haittaa!
Olen todella, todella varovainen 'itse-diagnoosien' suhteen! Jokainen teini netissä luulee olevansa skitsofreenikko tai joku muu, vain koska JOTKUT taudinkuvaan kuuluvat piirteet ilmenevät. On vaikea tarkkailla itseään ulkoapäin. Miehen mielestä vaikutan bipolaarilta, mutta senkin olen 'torjunut', koska minusta hän on liian lähellä minua nähdäkseen selvästi. Äetmuorin mielestä minussa ei mitään vikaa olekaan, olen vain niin 1. laiska 2. saamaton 3. kuvittelevainen, että kehitän kaikkia 'ongelmia'. TOISAALTA Äetmuori on MYÖS sitä mieltä, että en pysty erottamaan toden ja fantasian eroa. Hullua! Todellisuudentajussani ei tässä mielessä taas ole koskaan ollut mitään vikaa, enkä tajua kuinka Muori toisaalta voi väittää minun olevan täysin terve JA kykenemätön erottamaan unta ja totta!
Minulle vahva epäily bipolaarista tarkoittaisi sitä, että 'joutuisin' uudestaan menemään lääkäriin, ja edellinen kerta oli varsinaista piinaa! En vain pystynyt olemaan täysin rehellinen ja joka tapauksessa lääkäri torppasi terapiahaaveet. Sain nuo lääkkeet. Vaikka sanoin hänelle, että minulla on ollut aiemmin huonoja kokemuksia SSRI-lääkityksestä juuri sen vuoksi, että ne tekevät ajoittain minut ihan 'hulluksi', eli toimin impulsiivisesti ja harkitsemattomasti ja HULLUSTI, eli tavalla joka poikkeaa rajusti lääkkeettömästä tilasta.
Ongelmani taitaa olla se, että mussa ikään kuin vaihtelee kaksi eri ongelmaa. On toisaalta tämä helposti sosiaalisissa suhteissa/syömishäiriöinen/pakkomielteinen/ihmisten keskellä ahdistuva, jännittävä, masentuva/pessimisti/uneton. Sitten on tämä hyperaktiivinen, yli-itsevarma, hullunrohkea minä. Masennuslääke auttaa tuohon ekaan juttuun, mutta toisen kanssa se vain huonontaa tilannetta.
Muorin ajattelutavat vaikuttavat vielä tavattoman syvällä mussa. TIEDÄN sen, että Muorille minun ongelmieni myöntäminen tarkoittaisi kauheaa paikkaa, koska jotenkin hän silloin joutuisi myös miettimään omaa rooliaan äitinä. Ja siksi kai niitä ei saa myöntää millään. Koska minun epätäydellisyyteni tarkoittaisi hänen epätäydellisyyttään. Kyse ei oikeastaan ole minusta, vaan hänestä - hänen kuvastaan itsestään.
Mies sanoi tänään: sinä olet kolmekymppinen, etkö muka ole tarpeeksi vanha päättämään itse elämästäsi, sen voisit sanoa äidillesi. Mutta kun Muori ei NÄE asiaa niin! Hänelle me - tai ainakin minä - olemme ikuisia lapsia, joita pitää hyvin kovalla kädellä kouluttaa, opettaa ja ojentaa.
[No siis, tuosta miehen kommentista vielä, ettei se ollut niinkään kriittinen MUA kohtaan kuin Muoria. Mies on sanonut että häntä inhottaa, kun hän ensin kursii mun itsetuntoa kasaan ja sitten se kaikki romahtaa parissa päivässä kun ollaan Muorin seuduilla käymässä.]
Sanoisin että omassa perheessäni on ollut jotain uskomattoman toimimatonta, jotain todella paljon pielessä, mutta on vaikea sanoa oikeastaan mitä. Se perustuu koko käsitykseen toisista ihmisistä [=vihollisia, kieroja, niihin ei voi luottaa] ja maailmasta [=paha paikka]. Ja käsitykseen minusta [=tyhmä, liian hyväsydäminen, kykenemätön päättämään järkevästi asioita].
Olen omassa elämässäni yrittänyt avata uusia ovia. Olen tietoisesti etsiytynyt kaukaisempienkin sukulaisten yhteyteen ja muutenkin avautua ulospäin, ainakin nyt viime aikoina. Olen halunnut ajatella, että maailmassa on paljon hyvää, kaikki ihmiset eivät ole vihollisiani ja voin luottaa muihin kuin vain Muoriin.
Silti en voi auttaa näitä mielentilojeni heilahduksia. Se on yli minun ymmärrykseni.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - MÄSSYyn! :) Vieläkään ei leivontasuunnitelmat ole varmoja. Jotain tietysti teen.. ehkä ne mokkapalat.. Tänään kauppassa sorruin hamstraamaan, ostin Daim-patukan ja Dove-patukan ja yhden Susun. Niin, ja Daim-jädeä myös, sen melkein litran purnukan! Ne kaikki ovat siis herkkuilua varten. Saas nyt nähdä mitä oikein leivonkaan, mokkikset olisi miehen suosikki, mutta kun miehellä on toisaalta se kauhea paksusuolen tähystys tiedossa, niin voi olla ettei hän voi viikonloppuna semmoista rasvaista syödä! Tähy on nimittäin keskiviikkona, siis ensi viikonlopun jälkeisenä!
Olen todella, todella varovainen 'itse-diagnoosien' suhteen! Jokainen teini netissä luulee olevansa skitsofreenikko tai joku muu, vain koska JOTKUT taudinkuvaan kuuluvat piirteet ilmenevät. On vaikea tarkkailla itseään ulkoapäin. Miehen mielestä vaikutan bipolaarilta, mutta senkin olen 'torjunut', koska minusta hän on liian lähellä minua nähdäkseen selvästi. Äetmuorin mielestä minussa ei mitään vikaa olekaan, olen vain niin 1. laiska 2. saamaton 3. kuvittelevainen, että kehitän kaikkia 'ongelmia'. TOISAALTA Äetmuori on MYÖS sitä mieltä, että en pysty erottamaan toden ja fantasian eroa. Hullua! Todellisuudentajussani ei tässä mielessä taas ole koskaan ollut mitään vikaa, enkä tajua kuinka Muori toisaalta voi väittää minun olevan täysin terve JA kykenemätön erottamaan unta ja totta!
Minulle vahva epäily bipolaarista tarkoittaisi sitä, että 'joutuisin' uudestaan menemään lääkäriin, ja edellinen kerta oli varsinaista piinaa! En vain pystynyt olemaan täysin rehellinen ja joka tapauksessa lääkäri torppasi terapiahaaveet. Sain nuo lääkkeet. Vaikka sanoin hänelle, että minulla on ollut aiemmin huonoja kokemuksia SSRI-lääkityksestä juuri sen vuoksi, että ne tekevät ajoittain minut ihan 'hulluksi', eli toimin impulsiivisesti ja harkitsemattomasti ja HULLUSTI, eli tavalla joka poikkeaa rajusti lääkkeettömästä tilasta.
Ongelmani taitaa olla se, että mussa ikään kuin vaihtelee kaksi eri ongelmaa. On toisaalta tämä helposti sosiaalisissa suhteissa/syömishäiriöinen/pakkomielteinen/ihmisten keskellä ahdistuva, jännittävä, masentuva/pessimisti/uneton. Sitten on tämä hyperaktiivinen, yli-itsevarma, hullunrohkea minä. Masennuslääke auttaa tuohon ekaan juttuun, mutta toisen kanssa se vain huonontaa tilannetta.
Muorin ajattelutavat vaikuttavat vielä tavattoman syvällä mussa. TIEDÄN sen, että Muorille minun ongelmieni myöntäminen tarkoittaisi kauheaa paikkaa, koska jotenkin hän silloin joutuisi myös miettimään omaa rooliaan äitinä. Ja siksi kai niitä ei saa myöntää millään. Koska minun epätäydellisyyteni tarkoittaisi hänen epätäydellisyyttään. Kyse ei oikeastaan ole minusta, vaan hänestä - hänen kuvastaan itsestään.
Mies sanoi tänään: sinä olet kolmekymppinen, etkö muka ole tarpeeksi vanha päättämään itse elämästäsi, sen voisit sanoa äidillesi. Mutta kun Muori ei NÄE asiaa niin! Hänelle me - tai ainakin minä - olemme ikuisia lapsia, joita pitää hyvin kovalla kädellä kouluttaa, opettaa ja ojentaa.
[No siis, tuosta miehen kommentista vielä, ettei se ollut niinkään kriittinen MUA kohtaan kuin Muoria. Mies on sanonut että häntä inhottaa, kun hän ensin kursii mun itsetuntoa kasaan ja sitten se kaikki romahtaa parissa päivässä kun ollaan Muorin seuduilla käymässä.]
Sanoisin että omassa perheessäni on ollut jotain uskomattoman toimimatonta, jotain todella paljon pielessä, mutta on vaikea sanoa oikeastaan mitä. Se perustuu koko käsitykseen toisista ihmisistä [=vihollisia, kieroja, niihin ei voi luottaa] ja maailmasta [=paha paikka]. Ja käsitykseen minusta [=tyhmä, liian hyväsydäminen, kykenemätön päättämään järkevästi asioita].
Olen omassa elämässäni yrittänyt avata uusia ovia. Olen tietoisesti etsiytynyt kaukaisempienkin sukulaisten yhteyteen ja muutenkin avautua ulospäin, ainakin nyt viime aikoina. Olen halunnut ajatella, että maailmassa on paljon hyvää, kaikki ihmiset eivät ole vihollisiani ja voin luottaa muihin kuin vain Muoriin.
Silti en voi auttaa näitä mielentilojeni heilahduksia. Se on yli minun ymmärrykseni.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - MÄSSYyn! :) Vieläkään ei leivontasuunnitelmat ole varmoja. Jotain tietysti teen.. ehkä ne mokkapalat.. Tänään kauppassa sorruin hamstraamaan, ostin Daim-patukan ja Dove-patukan ja yhden Susun. Niin, ja Daim-jädeä myös, sen melkein litran purnukan! Ne kaikki ovat siis herkkuilua varten. Saas nyt nähdä mitä oikein leivonkaan, mokkikset olisi miehen suosikki, mutta kun miehellä on toisaalta se kauhea paksusuolen tähystys tiedossa, niin voi olla ettei hän voi viikonloppuna semmoista rasvaista syödä! Tähy on nimittäin keskiviikkona, siis ensi viikonlopun jälkeisenä!
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Täyttä laukkaa!
Suklis, tuo korskuva orhi [tai tamma oikeastaan] laukkasi tänään häntä putkella jäätelöauton luo! Alkoi hirvittää, että jos kuljen onneni ohi, jos jätskiauto ehtii lähteä ennen kuin minä sinne ennätin.. Mutta olinpas nopea, nopsa kuin tuuli! -Niin, olen siis taas ostellut. :( Mutta tällä kertaa vika ei oikeastaan ole [kokonaan] mun, vaan MIES se oli joka alkoi ämpätä siitä jätskiautosta!! Hän sieltä juttuja halusi ja alkoi sitten osoitella esitteestä että tämähän vois olla sun makuusi.. ja tuo.. ota tuota nyt ainakin..!! Eli en ole yksin syyllinen!
Vähän silti harmittaa se, kun kaapit taas pursuaa kaikkea. :( En taida koskaan oppia. Onneksi nyt ainakin iso osa niistä on semmoisia herkkuja, jotka tulee syödyksi satavarmasti: se Lindtin rasia ja wienernougatit yms.
Tänään tein yhden törkeän jutun vielä: ostin Frödingen Prinsessakakun!! :( Kun itse olen leiponut vain kääretorttua ja se menee meillä tosi nopeaan, niin piti ostaa se Prinsessa. Piti! Muuten olisi voinut tulla onneton MÄSSY. Nyt uunissa valmistuu appelsiinikakku, sellainen kahvikakun tyyppinen.. Mutta sitähän tuskin edes syön, kun ajattelin vähän sitä maanantain vierastamme.. ja miestä.. hän tykkää semmoisista..
Jaa. Aina kun 'ammun yli' niin tarvitsee vain alkaa miettiä syitä siihen. Ettei vain nyt olisi se, kun pian pitää taas mennä Kotiseudulle käymään ja Äetmuoria tapaamaan? Olen yleensä aina ihan hermona ennen sitä, joko mässään tai sitten paastoan [yleensä molemmat, vuoronperään]. Ja olen tiuskea ja hermostunut, äkeä ja surkea.
Nyt kuitenkin kurja olo edes naamioituu joksikin aikaa. Ei ole enää edes KOLMEA TUNTIA jäljellä.. niin HIRVIÖ ottaa vallan!!
Kun katson peiliin..
.. niin mitä näen? Näenkö hamsterin naaman, herkkuhamsterin, kaikkea hamstraavan, pupeltavan ja säilyttelevän JYRSIJÄN? Onko se minun omakuvani, sitäkö olen?
Kun katson itseäni niin näen hiukan vauhkon ja aran naisen. Sovittelevan. Konflikteja välttävän, pehmeän. Ulkonaisesti ei minun jyrsijänsieluani näe, mutta siellä se jossain piileskelee. Ennen muuta näen ihmisen, jolla on salaisuuksia. Suurin niistä on se, että yksinkertaisimmat asiat ovat minulle niitä kaikkein vaikeimpia.
Vähän silti harmittaa se, kun kaapit taas pursuaa kaikkea. :( En taida koskaan oppia. Onneksi nyt ainakin iso osa niistä on semmoisia herkkuja, jotka tulee syödyksi satavarmasti: se Lindtin rasia ja wienernougatit yms.
Tänään tein yhden törkeän jutun vielä: ostin Frödingen Prinsessakakun!! :( Kun itse olen leiponut vain kääretorttua ja se menee meillä tosi nopeaan, niin piti ostaa se Prinsessa. Piti! Muuten olisi voinut tulla onneton MÄSSY. Nyt uunissa valmistuu appelsiinikakku, sellainen kahvikakun tyyppinen.. Mutta sitähän tuskin edes syön, kun ajattelin vähän sitä maanantain vierastamme.. ja miestä.. hän tykkää semmoisista..
Jaa. Aina kun 'ammun yli' niin tarvitsee vain alkaa miettiä syitä siihen. Ettei vain nyt olisi se, kun pian pitää taas mennä Kotiseudulle käymään ja Äetmuoria tapaamaan? Olen yleensä aina ihan hermona ennen sitä, joko mässään tai sitten paastoan [yleensä molemmat, vuoronperään]. Ja olen tiuskea ja hermostunut, äkeä ja surkea.
Nyt kuitenkin kurja olo edes naamioituu joksikin aikaa. Ei ole enää edes KOLMEA TUNTIA jäljellä.. niin HIRVIÖ ottaa vallan!!
Kun katson peiliin..
.. niin mitä näen? Näenkö hamsterin naaman, herkkuhamsterin, kaikkea hamstraavan, pupeltavan ja säilyttelevän JYRSIJÄN? Onko se minun omakuvani, sitäkö olen?
Kun katson itseäni niin näen hiukan vauhkon ja aran naisen. Sovittelevan. Konflikteja välttävän, pehmeän. Ulkonaisesti ei minun jyrsijänsieluani näe, mutta siellä se jossain piileskelee. Ennen muuta näen ihmisen, jolla on salaisuuksia. Suurin niistä on se, että yksinkertaisimmat asiat ovat minulle niitä kaikkein vaikeimpia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)