Sain aikaiseksi sellaisen akuuttiajan varauksen tuon minun verestävän suuni vuoksi! Oli aika vaikeaa, koska täällä ajanvaraajat eivät helposti 'anna' aikoja. He panttaavat niitä. Tosin se saamani aika oli 'vain' suuhygienistillä: meidän kunnassa on kai nyt sellainen tapa, että ensin tilanteen tsekkaa se hygienisti ja sitten jos on akuuttihoidon tarve, niin hampilääkäriin. No, se mun verisuisuus EI ainakaan ole ientulehdusta! :) Hih hei ja hurraa, hyvästi karmeanmakuinen Corsodyl! Hygienisti itse asiassa veikkasi sen olevan jonkin sortin ALLERGINEN reaktio esim. tomaattiin tai paprikaan tms. Näille kuulemma voi ihminen herkistyä ihan aikuisiällä.
Olen tosi helpottunut, koska pelkäsin sitä ientulehdusta. Olen lisäksi aina PUHUNUT siitä ientulehduksena! Esim. miehelle sanonut, että 'nyt on taas se ientulehdus..' Hah. Vähän tyhmä olo. :( Lisäksi se hygienisti sanoi, että mun on lakattava harjaamasta hampaita niin voimallisesti. Se aiheuttaa vihlontaa kun poskihampaiden sellaiset hammaskaulat tms. paljastuvat!
Siitä lähtien kun Siukku joutui juurihoitoon [hän joutui siihen JO 25-vuotiaana!] olen myös sairaalloisesti pelännyt, että 'juuris' on vielä minunkin kohtalona! Olen aika kumma näiden sairauksien kanssa. Jos joku kertoo, että hänellä on joku tauti, niin kohta olen vakuuttunut, että mulla on se myös! :( Varsinkin jos joku lähisukulainen kertoo taudistaan. Ajattelen, että Siukku ja mä ollaan geneettisesti melko samat, samojen vanhempien lapset, joten varmaan saan sen minkä hänkin! Mutta itse asiassa mulla ei ole koskaan ollut juurihoitoa [onneksi!] ja vaikuttaahan siihen joutumiseen muutkin asiat kuin vain GEENIT! Esim. juuri se kuinka hampeista pitää huolta! Ei ole sanottua että Siukku tikuttaisi ja lankaisi hampaita kuten minä, enhän mä asu heidän kylppärissään katsomassa kuinka hän hampaitaan huoltaa!
Hullua aina pelätä sitä 'juurista' yli kaiken! Mä en pelkää KIPUA, mutta mun mielestä se juurihoito on ajatuksena aika kauhea. Siis kun hammashan kuolee siinä.. juuriin pistetään jotain hiton betonia! :( Ei kiva. Mutta kuten sanottu, onneksi en ole nyt joutumassa siihen.
Pollyannan pilkkaajat ja naaraskatkeruus
Luen Pollyannaa. Siis sitä Pollyannaa, jossa P. on Bostonissa Ruth-tädin luona, jolta on kadonnut sisarenpoika. Pollyannasta usein puhutaan tosi negatiivisesti. Pollyannalla tarkoitetaan sievistelevää tekopirteää tyttöä, joka hurskastellen koettaa aina löytää asioista hyvää. 'Ai, ydinpommi räjähti - no ainakin saamme nyt kunnon talvet, kun tulee ydintalvi..' Tämä voisi olla hyvä karrikoitu esimerkki! Mutta oikeasti jos miettii asioita, niin Pollyannan elämänasenne ON oikea! Itse voi paremmin kun yrittää edes nähdä ne valoiset puolet! Niitä yleensä on, melkein kaikissa tilanteissa.
Mietin muutenkin tyttökirjoja, tyttökulttuuria ja naiskulttuuria. KETKÄ ovat ne, jotka halveksivat Pollyannaa, jotka ilkkuvat naistenlehtiä? Eivät ne ole miehiä - harvat miehet nyt ovat edes avanneet Pollyannaa tai muita tyttökirjoja.. Kyllä ne olemme me naiset itse. Miksi naisissa [ainakin joissain] on valtava vihamielisyys omaa sukupuolta kohtaan? Miksi naistenlehdet on muka yhtään tyhmempiä kuin miehille tarkoitetut? Miksi naisten kirjat [tai tyttöjen] on tyhmiä ja pilkattavia, mutta poikien ja miesten kirjat ei? Kysyn vaan?
Varmaan kaikki tietävätkin sen tyypin, sen naistyypin, jonka mielestä KAIKKI naiset [miinus hän itse] ovat tyhmiä kanoja ja miehet on niiii-iin viisaita ja ihania.. Yritys kalastella pisteitä omaa sukupuolta mollaamalla toimii ainakin joidenkin neanderthalimiesten parissa. Mutta onhan se nyt vaan aika läpinäkyvää, eikö? ;) Pahin juttu on se, jos tällainen nainen saa pojan tai kaksi. Luoja armahda sitä tyttöä, joka joskus tällaisen pojan nai.. Voin muuten sanoa että saa kaupan päälle hirviöanopin. Hyvin usein tällaisen naisen pojat muuten päätyvät tuntemaan vetoa enemmän naisellisiin naisiin.. ehkä vastareaktiona äidilleen? Ja äidille tällaiset naiselliset naiset ovat inhottavia kanoja, luonnon erehdys. :(
Mun mielestä sinänsä naistenlehdissä ei ole pahaa. Mulle tulee nyt MeNaiset, se on sellainen juttu jonka sain LAHJANA.. en siis itse tilannut [no ei mulla olisi varaakaan, hehe] ja olen yllättynyt siitä miten se lehti on muuttunut jostain esim. 80-luvun lopusta! Nytkin viime lehdessä oli lesbopari kannessa ja sitten oli aika hauska ilkkuminen Gustav Hägglundin läski-ei-kuulu-naisellisuuteen -kommentista. ;) Ja yksi aika hauska juttu oli noista paituleista, joita äidit kai saa aina äitienpäivälahjoiksi. :) MN ei ole enää ollenkaan sellainen suppusuinen rouvaslehti niin kuin se oli ennen. Muotijutuissakin on aina joitain kukkarolle sopivia vaihtoehtoja, eikä kaikki ole vain sitä järkyn kallista.
Miksi muuten on pahempi asia tykätä katsoa nättejä muotikuvia kuin tykätä katsoa kuvia joistain autoista ja moottoripyöristä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naisasia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naisasia. Näytä kaikki tekstit
perjantai 20. toukokuuta 2011
torstai 4. helmikuuta 2010
Patti yhä paikallaan..
.. mutta en enää niin paljon mieti syöpämahdollisuutta! Kyllä se häpyhuulen pahkura varmasti on rasvapatti. Kuinka taas päästinkään itseni karkaamaan käsistä viime yönä! :( Huolestutti vain niin, kun nykyisin on kaikki lehdet täynnä kaikkia 'taistelin viisi vuotta syöpää vastaan', 'elämäni ilman toista rintaa' ym. juttuja! Joskus tuntuu kuin koko maailma sairastaisi syöpää, tai ainakin tulisi sellaisen saamaan hyvin pian.
Suklis kärttyinen kodinhengetär!
Minä se vaan olen siivonnut ja siivonnut! Taas on ollut lähellä palaa pinna miehen kanssa - en vaan ole polttanut, hyvä minä! :) En tahtoisi valittaa, mutta joskus ärsyttää tavattoman paljon se, kun hän ei tee edes sitä VÄHÄÄ, mistä joskus on sovittu. Lisäksi tuntuu myös kuin mies ei ainoastaan olisi tekemättä mitään, vaan myös SABOTOISI mun hommia parhaansa mukaan. Tarkoittaa sitä, että hänen jälkiään saa kaiken muun lisäksi olla aika usein korjaamassa. Tyyliin likaiset vaatteet jätetään makuuhuoneen arkun päälle ja sinne ne pinoutuvat. Piiiitkän tenttauksen jälkeen [kestää useamman päivän kun mies harkitsee] hän sitten suostuu kertomaan mulle, mitkä menee pyykkiin. Minä sitten kiikutan pyykkikoriin ja pesen ne.
Hän ei koskaan totea, että ohhoh, pöydän pinnan vaikka voisi pyyhkiä, näyttää kuin siinä olisi joku tahra. Hän SAATTAA sellaisen tehdä, jos pyytäisin - en ole pyytänyt juuri tätä, joten en tiedä - mutta siis vasta pyyntöjen jälkeen ja sittenkin 'ihan kohta', eli tarkoittaa sitä että taitaisin itse sittenkin päätyä sen tekemään. Ihmettelen miten ihminen voi vaan kulkea jonkun selvän sotkun ohi korjaamatta sitä. En minä turhista nipota, mutta esim. pöytä nyt vain sattuu olemaan se pinta, josta SYÖDÄÄN - eikö olisi kivaa, jos se olisi puhdas?? Oma-alotteinen ei hän näissä hommissa todellakaan ole.
Kai sitten olen kauhea bitch ja pikkumainen akka ja vaikka mitä. Niin, silloin kun nainen pitää jotain asiaa tärkeänä, niin hän tietysti on tajuton bitch ja tärkeänä pidetty asia on OIKEASTI ihan joutava ja niin edespäin.. Mutta esim. miessukupuolen tarpeet tietysti ovat mahdottoman tärkeitä, miesten ylimalkainen asenne kodinhoitoon on joustavaa joviaalisuutta ja suurisieluisuutta parhaimmillaan, eikös juu? Kun 2 kuukautta vanhan lapsen isä lähtee kahdeksi viikoksi E-Afrikkaan ystäviensä kanssa, niin tarvitseehan mies toki rentoutumista isyyden paineista. Kun 2-kuukautisen lapsen äiti lähtee viikonlopuksi kylpylään, niin jopa on laiska äidinkutale, kehno kerta kaikkiaan! Kodinhoito = turhaa ja joutavaa, seksi + nettiporno + urheilunseuraaminen = saakelin tärkeää. Näin se on! [No, onneksi mies ei sentään harrasta tuota nettipornoa tai urkkahulluutta, se olisi varmaan viimeinen pisara, hehe!]
Katkera (f)emakkokin vielä! :)
No kai tämä tunne menee ohi, mulla on kai vain PMS päällä taas.. :(
2 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Hih! Nyt tuntuu yhtäkkiä kuin leivontasuunnitelmat ei olisikaan valmiita [=kinuskikakkua], vaan haluaisinkin vielä harkita. Toisaalta on vaikea tietää mikä muu voisi olla yhtä hyvää! Kiusaus olisi tehdä baileys-kakku, mutta olen jo oppinut, että yhden palan jälkeen siihen vähän .. no, ei kyllästy, mutta sitä ei voi syödä sellaisia määriä kuin kinukakkua.
Muorillekin kai pitäisi soittaa, mutta en ole jaksanut. Joka aiheesta hän aina keksii jotain sanomista, läksytettävää tai jankutettavaa. Kai se on kuitenkin PAKKO soittaa, joko nyt torstaina tai sitten perjantaina viimeistään. Kerään voimia!
Suklis kärttyinen kodinhengetär!
Minä se vaan olen siivonnut ja siivonnut! Taas on ollut lähellä palaa pinna miehen kanssa - en vaan ole polttanut, hyvä minä! :) En tahtoisi valittaa, mutta joskus ärsyttää tavattoman paljon se, kun hän ei tee edes sitä VÄHÄÄ, mistä joskus on sovittu. Lisäksi tuntuu myös kuin mies ei ainoastaan olisi tekemättä mitään, vaan myös SABOTOISI mun hommia parhaansa mukaan. Tarkoittaa sitä, että hänen jälkiään saa kaiken muun lisäksi olla aika usein korjaamassa. Tyyliin likaiset vaatteet jätetään makuuhuoneen arkun päälle ja sinne ne pinoutuvat. Piiiitkän tenttauksen jälkeen [kestää useamman päivän kun mies harkitsee] hän sitten suostuu kertomaan mulle, mitkä menee pyykkiin. Minä sitten kiikutan pyykkikoriin ja pesen ne.
Hän ei koskaan totea, että ohhoh, pöydän pinnan vaikka voisi pyyhkiä, näyttää kuin siinä olisi joku tahra. Hän SAATTAA sellaisen tehdä, jos pyytäisin - en ole pyytänyt juuri tätä, joten en tiedä - mutta siis vasta pyyntöjen jälkeen ja sittenkin 'ihan kohta', eli tarkoittaa sitä että taitaisin itse sittenkin päätyä sen tekemään. Ihmettelen miten ihminen voi vaan kulkea jonkun selvän sotkun ohi korjaamatta sitä. En minä turhista nipota, mutta esim. pöytä nyt vain sattuu olemaan se pinta, josta SYÖDÄÄN - eikö olisi kivaa, jos se olisi puhdas?? Oma-alotteinen ei hän näissä hommissa todellakaan ole.
Kai sitten olen kauhea bitch ja pikkumainen akka ja vaikka mitä. Niin, silloin kun nainen pitää jotain asiaa tärkeänä, niin hän tietysti on tajuton bitch ja tärkeänä pidetty asia on OIKEASTI ihan joutava ja niin edespäin.. Mutta esim. miessukupuolen tarpeet tietysti ovat mahdottoman tärkeitä, miesten ylimalkainen asenne kodinhoitoon on joustavaa joviaalisuutta ja suurisieluisuutta parhaimmillaan, eikös juu? Kun 2 kuukautta vanhan lapsen isä lähtee kahdeksi viikoksi E-Afrikkaan ystäviensä kanssa, niin tarvitseehan mies toki rentoutumista isyyden paineista. Kun 2-kuukautisen lapsen äiti lähtee viikonlopuksi kylpylään, niin jopa on laiska äidinkutale, kehno kerta kaikkiaan! Kodinhoito = turhaa ja joutavaa, seksi + nettiporno + urheilunseuraaminen = saakelin tärkeää. Näin se on! [No, onneksi mies ei sentään harrasta tuota nettipornoa tai urkkahulluutta, se olisi varmaan viimeinen pisara, hehe!]
Katkera (f)emakkokin vielä! :)
No kai tämä tunne menee ohi, mulla on kai vain PMS päällä taas.. :(
2 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Hih! Nyt tuntuu yhtäkkiä kuin leivontasuunnitelmat ei olisikaan valmiita [=kinuskikakkua], vaan haluaisinkin vielä harkita. Toisaalta on vaikea tietää mikä muu voisi olla yhtä hyvää! Kiusaus olisi tehdä baileys-kakku, mutta olen jo oppinut, että yhden palan jälkeen siihen vähän .. no, ei kyllästy, mutta sitä ei voi syödä sellaisia määriä kuin kinukakkua.
Muorillekin kai pitäisi soittaa, mutta en ole jaksanut. Joka aiheesta hän aina keksii jotain sanomista, läksytettävää tai jankutettavaa. Kai se on kuitenkin PAKKO soittaa, joko nyt torstaina tai sitten perjantaina viimeistään. Kerään voimia!
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Feministin raivoa
Suklis on tyrmistynyt. 20-vuotias mies on harrastanut seksiä 12-vuotiaan tytön kanssa. Vapaaehtoista, muistetaan mainita. Voihan sensuroitu, eikö jotkut kiimaiset kollit osaa edes LAPSIA jättää rauhaan?? Ja mua ei erityisemmin kiinnosta tietää oliko tytöllä mensut ja rintavarustus, koska 12-vuotias on lapsi, piste ja loppu! Vaikka olisi kroppa kuin Pamela Andersonilla Peivatsin aikaan ja vaikka olisi kuinka intona petipuuhiin.
Joskus oikeastaan koko miessukupuoli tympii mua. Tiedän, todellakin TIEDÄN, että nuo 12-vuotiaan hässijät ovat todella pieni vähemmistö - mutta silti. Arvatkaas ketkä tekee 90% väkivaltarikoksista? Ja ketkä raiskaa? No miehethän ne asialla on. Joskus siinä on jotain pelottavaa kun sitä alkaa ajatella.
Feministi herää Sukliksessa! Muutenkin joskus suututtaa muutama asia. Esimerkiksi meidän perheessä aina Äetmuori vaati meiltä tytöiltä [Siukulta ja multa] ymmärrystä Isukille. Isukki [aikuinen mies!] ei osannut ilmaista tunteitaan, Muori opasti, ja siksi meidän piti ilmaista tunteemme Isukille. Piti halata, piti sanoa että rakastettiin. Isukki tykkäsi siitä, vaikka ei osannut vastata siihen, näin Muori sanoi. En tiedä tykkäsikö vai ei! Tuntuu kuin kokonaiset miessukupolvet olisi hemmoteltu siihen pisteeseen, että saavat olla minkälaisia mörököllejä vaan, koska [gasp!] 'onhan he miehiä'! Voi nerokkuutta! Samalla tavalla sitten hyväksytään se, että nämä luomakunnan kruunut asuu kotiaan kuin sikolättiä, ei vaivaudu pakastepizzaa kummoisempaa ruoanlaittoa opettelemaan, käy vieraissa, laiminlyö äitinsä ja isänsä merkkipäivät ja jne jne. LOPUTTOMIIN.
Juuh, kunpa olisin syntynyt mieheksi! Ajatella, saisi olla ihan minkälainen sika vaan, ja silti lauma naisia ihastelisi ympärillä.
Toinen juttu. Olen huomannut, että NAISET antaa kauhean helposti todella positiivista palautetta miehille. Minä olen saanut kuulla moneen otteeseen naisilta, kuinka mulla on hyvä mies. Ja ONHAN hän sitä tietty. Mietin vaan, että on se vaan kumma kun miehen kaverit/tutut [miespuoliset siis!] ei samalla tavalla sano musta. Ja naiset taas - tuntuu vähän kuin naiset arvostelisi miehiä paljon lepsumman mittapuun mukaan kuin toisia NAISIA. Miehet on ihania, jos viitsii kerran vaivautua roskapussin viemään, mutta toiselle naiselle ei tunnustusta suotaisi sitten millään!
Ja näin tämä kuvio vaan jatkuu sukupolvesta toiseen. Masentaa! Ja raivostuttaa.
Pelkosisarukset: tervehtimiskammo ja viittaamispelko
Voin olla äkösäkki, mutta se ei johdu naminhimosta!! Oikeastaan nyt ei ole naminhimoa ollenkaan! Eikä ole sellaisia 'vieroitusoireita' joita saattaa joskus olla mässäilyn jälkeen. Silloin saattaa ensimmäinen mässytön viikko olla vaikea.. mutta NYT ei ole. Oikeastaan tekisi mieli mennä ulos kävelemään ja ehkä menenkin. Joskus mulla on ollut vaikeaa mennä kävelylle, koska pelkään ajoittain ihmisten tervehtimistä. [Kornia ja hullua, tiedetään!] Pelkään sitä, että ääneni on kimakka tai epäaito tai jännittynyt. Pelkään, että nyökkään liian aikaisin tai liian myöhään. Tämä pelko on varmaan sukua sille kouluaikaiselle VIITTAAMISPELOLLENI.
Tietysti aina tervehdin ihmisiä, vaikka pelkäänkin.. Maalla ei oikein voi asua tervehtimättä, täällä kaikki tervehtii kaikkia ja se on kivaakin. Mutta kyllä se jännitystä luo!
Joskus oikeastaan koko miessukupuoli tympii mua. Tiedän, todellakin TIEDÄN, että nuo 12-vuotiaan hässijät ovat todella pieni vähemmistö - mutta silti. Arvatkaas ketkä tekee 90% väkivaltarikoksista? Ja ketkä raiskaa? No miehethän ne asialla on. Joskus siinä on jotain pelottavaa kun sitä alkaa ajatella.
Feministi herää Sukliksessa! Muutenkin joskus suututtaa muutama asia. Esimerkiksi meidän perheessä aina Äetmuori vaati meiltä tytöiltä [Siukulta ja multa] ymmärrystä Isukille. Isukki [aikuinen mies!] ei osannut ilmaista tunteitaan, Muori opasti, ja siksi meidän piti ilmaista tunteemme Isukille. Piti halata, piti sanoa että rakastettiin. Isukki tykkäsi siitä, vaikka ei osannut vastata siihen, näin Muori sanoi. En tiedä tykkäsikö vai ei! Tuntuu kuin kokonaiset miessukupolvet olisi hemmoteltu siihen pisteeseen, että saavat olla minkälaisia mörököllejä vaan, koska [gasp!] 'onhan he miehiä'! Voi nerokkuutta! Samalla tavalla sitten hyväksytään se, että nämä luomakunnan kruunut asuu kotiaan kuin sikolättiä, ei vaivaudu pakastepizzaa kummoisempaa ruoanlaittoa opettelemaan, käy vieraissa, laiminlyö äitinsä ja isänsä merkkipäivät ja jne jne. LOPUTTOMIIN.
Juuh, kunpa olisin syntynyt mieheksi! Ajatella, saisi olla ihan minkälainen sika vaan, ja silti lauma naisia ihastelisi ympärillä.
Toinen juttu. Olen huomannut, että NAISET antaa kauhean helposti todella positiivista palautetta miehille. Minä olen saanut kuulla moneen otteeseen naisilta, kuinka mulla on hyvä mies. Ja ONHAN hän sitä tietty. Mietin vaan, että on se vaan kumma kun miehen kaverit/tutut [miespuoliset siis!] ei samalla tavalla sano musta. Ja naiset taas - tuntuu vähän kuin naiset arvostelisi miehiä paljon lepsumman mittapuun mukaan kuin toisia NAISIA. Miehet on ihania, jos viitsii kerran vaivautua roskapussin viemään, mutta toiselle naiselle ei tunnustusta suotaisi sitten millään!
Ja näin tämä kuvio vaan jatkuu sukupolvesta toiseen. Masentaa! Ja raivostuttaa.
Pelkosisarukset: tervehtimiskammo ja viittaamispelko
Voin olla äkösäkki, mutta se ei johdu naminhimosta!! Oikeastaan nyt ei ole naminhimoa ollenkaan! Eikä ole sellaisia 'vieroitusoireita' joita saattaa joskus olla mässäilyn jälkeen. Silloin saattaa ensimmäinen mässytön viikko olla vaikea.. mutta NYT ei ole. Oikeastaan tekisi mieli mennä ulos kävelemään ja ehkä menenkin. Joskus mulla on ollut vaikeaa mennä kävelylle, koska pelkään ajoittain ihmisten tervehtimistä. [Kornia ja hullua, tiedetään!] Pelkään sitä, että ääneni on kimakka tai epäaito tai jännittynyt. Pelkään, että nyökkään liian aikaisin tai liian myöhään. Tämä pelko on varmaan sukua sille kouluaikaiselle VIITTAAMISPELOLLENI.
Tietysti aina tervehdin ihmisiä, vaikka pelkäänkin.. Maalla ei oikein voi asua tervehtimättä, täällä kaikki tervehtii kaikkia ja se on kivaakin. Mutta kyllä se jännitystä luo!
torstai 1. tammikuuta 2009
Näe nälkää, narttunainen!
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi... -Herkkuja siis! :) Vaan ei auta kuin odotella. 9 kokonaista vuorokautta enää/vielä.. Kun vuorokausi vaihtuu ja olen vaikka minuutin elänyt perjantaita, niin sitten saa sanoa että 8 enää. Näin se mun laskuni menee.
Muisteloita murkinoista
Aloin taas kerran miettiä, kun miettiä pitäisi, jos aikoo tätä syömisongelmaa ratkoa. Mietin mennyttä ja muistoja, muistoja niistä tilanteista missä käsitellään naista ja ruokaa.
Muisto numero 1. Paikka: kaverin perheen mökki, aika: 80-luvun loppupuoli. Oli ilta ja kaverin perheen mökillä oli siis kaverin perhe + minä ja sitten sinne tuli myös kaverini täti ja setä ja heidän kaksi lastaan, sellaisia n. 10-13-vuotiaita poikia molemmat. Keitettiin nakkia ja syötiin niitä iltapalaksi. Mulle kävi niin, että kattilasta nakkia ottaessani ne olivat kiinni toisissaan. Tuli kolme nakkia yhden sijaan. Niitä oli kyllä reilusti, joten otin ne sitten ja söin. Kaverin serkkupoika sitten katseli mua jotenkin inhoavan huvittuneesti ja sanoi, että sähän syöt enemmän kuin mä. Mietin vaan olisiko sanonut sitä, jos olisin ollut poika..?
Muisto numero 2. Paikka: miehen vanhempien luona, aika: 2000-luku. Oltiin kahvipöydässä ja läsnä oltiin me miehen kanssa, appivanhemmat ja miehen veli. Paljon oli kaikenlaista tarjolla, anoppi tykkää leipoa ja tekee hyviä juttuja. Kuitenkin oli niin, että ne tarjolla olevat oli aika.. hehe, raskasta sorttia. ;) Oli kermakakkua ja suklaapiirakkaa. Joten välttääkseni liikoja kaloreita otin sellaista marjasurvoksella täytettyä kääretorttua ja kehuin sitä. Kun kehotettiin ottamaan santsia niin otin sitten taas sitä kääristä ja sanoin, että kun se on niin hyvää. Miehen veli siinä sitten katseli ja sanoi: sähän olet syönyt sitä enemmän kuin mä. Se oli ihan samalla tavalla sanottu kuin joskus melkein 20 vuotta sitten kaverin perheen mökillä. Mietin taas: katsooko miehen veli sitäkin miten paljon mies syö..? Ja kommentoiko sitä koskaan? -Ei. [Tiedoksi vaan että mies muuten vetää aina vähintään pari kertaa yhtä paljon kuin minä. ;)] Ja senkin sanon, että kääristä oli reilusti, eli en ollut tosiaankaan viemässä jonkun toisen palaa siinä, kun otin 2 viipaletta..! Niin en tekisi koskaan.
Kun oikein alan miettiä niin vastaavia tapahtumia nousee esiin muitakin. Kaikissa opetuksena se, ettei nainen tai tyttö saa syödä paljon [eikä oikeastaan kohtuullisestikaan, oikeastaan kaikki on liikaa. Liian tai sopivan määritelmät ovat mielivaltaisia ja riippuvat täysin tilanteesta ja kulloisestakin määrittelevästä miehestä], ei saa nauttia näkyvästi syömisestään, eikä ainakaan saa "syödä kuin pojat/miehet". Ja sitten tämä: miehellä/pojalla on OIKEUS näpäyttää sanallisesti naista/tyttöä, joka ylittää rajan. Naiset eivät koskaan tee vastaavaa miesten suhteen: pikemminkin naiset hellästi ihmettelevät sitä, jos miehelle ei maistu. Tai tuputtavat ruokaa, ihastelevat kun mies syö.
Muisto numero 3. Paikka: luokkakaverin koti, aika: 80-90-luvun taite. Läsnä luokkakaverin kaksi siskoa ja siskojen poikaystävät ja jotain muita poikia. Ja mistä nämä pojat puhuivat: siitä kuinka vähän heidän tyttöystävänsä painoivat! Yhden tyttökaveri painoi 54 kiloa, toinen pisti paremmaksi: oma muru oli vain 52 kiloinen. Että tällaista.
Muisto numero 4. Paikka: miehen työpaikka, aika: 90-00-lukujen vaihde. Miehen työkaveri suorastaan HELLÄSTI kertomassa ja kerskumassa sillä miten VÄHÄN hänen vaimonsa syö. Vaimo ei jaksa ravintolassa pizzasta kuin neljänneksen tai maksimissaan puolet, kertoi J. Ja kehuskeli, että hän sitten syö loppuun sen vaimon ruoan. Olisiko kertonut vaimon syömätavoista, jos vaimo olisi ollut kovempi syömään kuin hän itse. Osaako kukaan kuvitella sen menevän näin: "Tuo Marjukka se sitten on hyvä syömään, syö aina koko pizzansa ravintolassa ja tilaa santsiakin, tai sitten syö multa osan.." Osaatteko kuvitella miestä kertomassa - kerskumassa - tällaisesta??
RUOAN SUHTEEN PÄTEE SAMAT SÄÄNNÖT KUIN SEKSIIN. Mikä on miehelle sopivasti, on naiselle liikaa. Huoran raja on liukuva, se riippuu aina määrittelijästä. Jollekin miehelle viiden miehen kanssa maannut nainen on huora. Jollekin miehelle huora on 100 miehen kanssa maannut. Joka tapauksessa olennaista on, että se RAJA löytyy melkein kaikilta miehiltä. Harva niistä ajattelee kuten nainen ajattelee miehistä, että mikä on ollut ennen tätä suhdetta on ollutta ja mennyttä. Harva nainen määrittelee uutta suhdetta aloittaessaan, että tuo mies on pukki kun sillä on ollut 20/200 seksikumppania ennen minua. Mutta yritäpä vaan, jos nainen olet, mennä miehelle sanomaan että minulla oli ennen sinua 134 miestä. Jää muuten suhde TOSI lyhyeksi.. ;)
Et saa tunkea sitä liian kiihkeästi sisääsi alapäästä, mutta et saa myöskään tunkea sitä liikaa sisään suuaukostasi. Kunnon naisen ruumis on tyhjä ruumis, tai sitä täytetään harkinnalla. Ja sitä kahlitsee kontrolli.
Jos liikaa seksiä haluava nainen on huora, niin mikä on nainen, joka haluaa liikaa ruokaa/herkkuja? Läski tietysti, jos se näkyisi hänestä, jos hän olisi lihava. Mutta jos ei näy, jos on kuten minä - salasyöppö, jolla on Systeemi, joka ehkäisee lihomisen? Onko paljon herkkua haluava nainen myös taipuvaisempi olemaan huora? Kysehän on nautinnon hakemisesta molemmissa tapauksissa, tai lohdun. Sekä seksiä että ruokaa voi käyttää lohdun hakemiseen, turvan hakemiseen..?
Minä olen tehnyt juttuja seksuaalisesti, jotka varmaan määrittelisivät minut "huoraksi" suurimman osan silmissä. Olen myös syönyt tavalla, joka ei ole naiselle sopiva. Jos olisin varsinainen naistutkija niin tutkisin tätä, naisen seksuaalisuuden ja syömisen välistä suhdetta, koska sellainen suhde ON.
Ja sitten muuten haistattaisin tutkimuksessani paskat niille pojille ja miehille, jotka katsovat asiakseen kommentoida tyttöjen ja naisten syömistä. Ja neuvoisin kaikkia naisia pitämään ihan huoletta seksielämänsä [ennen avioitumista] yksityisasianaan jos siltä tuntuu.
Sanon vaan miehestä sen verran..
Mies ei onneksi muuten KOSKAAN, ikinä eikä milloinkaan ole puhunut mulle nalkuttaen, että kylläpä syöt paljon! Pikemminkin mies jankuttaa siitä että hän on huolissaan, koska syön niin vähän. [Ei tarvitsisi olla, koska oikeasti en minä syö vähän! Mutta on herttaista että hän välittää.] Mies on sanonut että hänestä jopa MÄSSYT - anteeksi, siis herkkuhetket ;) - ovat hyvä juttu, koska edes silloin sitten saan kaloreita ja energiaa, eikä minua palele. Eli onneksi on tämmöisiäkin miehiä. Mutta paljon on myös niitä paskiaisia.
Muisteloita murkinoista
Aloin taas kerran miettiä, kun miettiä pitäisi, jos aikoo tätä syömisongelmaa ratkoa. Mietin mennyttä ja muistoja, muistoja niistä tilanteista missä käsitellään naista ja ruokaa.
Muisto numero 1. Paikka: kaverin perheen mökki, aika: 80-luvun loppupuoli. Oli ilta ja kaverin perheen mökillä oli siis kaverin perhe + minä ja sitten sinne tuli myös kaverini täti ja setä ja heidän kaksi lastaan, sellaisia n. 10-13-vuotiaita poikia molemmat. Keitettiin nakkia ja syötiin niitä iltapalaksi. Mulle kävi niin, että kattilasta nakkia ottaessani ne olivat kiinni toisissaan. Tuli kolme nakkia yhden sijaan. Niitä oli kyllä reilusti, joten otin ne sitten ja söin. Kaverin serkkupoika sitten katseli mua jotenkin inhoavan huvittuneesti ja sanoi, että sähän syöt enemmän kuin mä. Mietin vaan olisiko sanonut sitä, jos olisin ollut poika..?
Muisto numero 2. Paikka: miehen vanhempien luona, aika: 2000-luku. Oltiin kahvipöydässä ja läsnä oltiin me miehen kanssa, appivanhemmat ja miehen veli. Paljon oli kaikenlaista tarjolla, anoppi tykkää leipoa ja tekee hyviä juttuja. Kuitenkin oli niin, että ne tarjolla olevat oli aika.. hehe, raskasta sorttia. ;) Oli kermakakkua ja suklaapiirakkaa. Joten välttääkseni liikoja kaloreita otin sellaista marjasurvoksella täytettyä kääretorttua ja kehuin sitä. Kun kehotettiin ottamaan santsia niin otin sitten taas sitä kääristä ja sanoin, että kun se on niin hyvää. Miehen veli siinä sitten katseli ja sanoi: sähän olet syönyt sitä enemmän kuin mä. Se oli ihan samalla tavalla sanottu kuin joskus melkein 20 vuotta sitten kaverin perheen mökillä. Mietin taas: katsooko miehen veli sitäkin miten paljon mies syö..? Ja kommentoiko sitä koskaan? -Ei. [Tiedoksi vaan että mies muuten vetää aina vähintään pari kertaa yhtä paljon kuin minä. ;)] Ja senkin sanon, että kääristä oli reilusti, eli en ollut tosiaankaan viemässä jonkun toisen palaa siinä, kun otin 2 viipaletta..! Niin en tekisi koskaan.
Kun oikein alan miettiä niin vastaavia tapahtumia nousee esiin muitakin. Kaikissa opetuksena se, ettei nainen tai tyttö saa syödä paljon [eikä oikeastaan kohtuullisestikaan, oikeastaan kaikki on liikaa. Liian tai sopivan määritelmät ovat mielivaltaisia ja riippuvat täysin tilanteesta ja kulloisestakin määrittelevästä miehestä], ei saa nauttia näkyvästi syömisestään, eikä ainakaan saa "syödä kuin pojat/miehet". Ja sitten tämä: miehellä/pojalla on OIKEUS näpäyttää sanallisesti naista/tyttöä, joka ylittää rajan. Naiset eivät koskaan tee vastaavaa miesten suhteen: pikemminkin naiset hellästi ihmettelevät sitä, jos miehelle ei maistu. Tai tuputtavat ruokaa, ihastelevat kun mies syö.
Muisto numero 3. Paikka: luokkakaverin koti, aika: 80-90-luvun taite. Läsnä luokkakaverin kaksi siskoa ja siskojen poikaystävät ja jotain muita poikia. Ja mistä nämä pojat puhuivat: siitä kuinka vähän heidän tyttöystävänsä painoivat! Yhden tyttökaveri painoi 54 kiloa, toinen pisti paremmaksi: oma muru oli vain 52 kiloinen. Että tällaista.
Muisto numero 4. Paikka: miehen työpaikka, aika: 90-00-lukujen vaihde. Miehen työkaveri suorastaan HELLÄSTI kertomassa ja kerskumassa sillä miten VÄHÄN hänen vaimonsa syö. Vaimo ei jaksa ravintolassa pizzasta kuin neljänneksen tai maksimissaan puolet, kertoi J. Ja kehuskeli, että hän sitten syö loppuun sen vaimon ruoan. Olisiko kertonut vaimon syömätavoista, jos vaimo olisi ollut kovempi syömään kuin hän itse. Osaako kukaan kuvitella sen menevän näin: "Tuo Marjukka se sitten on hyvä syömään, syö aina koko pizzansa ravintolassa ja tilaa santsiakin, tai sitten syö multa osan.." Osaatteko kuvitella miestä kertomassa - kerskumassa - tällaisesta??
RUOAN SUHTEEN PÄTEE SAMAT SÄÄNNÖT KUIN SEKSIIN. Mikä on miehelle sopivasti, on naiselle liikaa. Huoran raja on liukuva, se riippuu aina määrittelijästä. Jollekin miehelle viiden miehen kanssa maannut nainen on huora. Jollekin miehelle huora on 100 miehen kanssa maannut. Joka tapauksessa olennaista on, että se RAJA löytyy melkein kaikilta miehiltä. Harva niistä ajattelee kuten nainen ajattelee miehistä, että mikä on ollut ennen tätä suhdetta on ollutta ja mennyttä. Harva nainen määrittelee uutta suhdetta aloittaessaan, että tuo mies on pukki kun sillä on ollut 20/200 seksikumppania ennen minua. Mutta yritäpä vaan, jos nainen olet, mennä miehelle sanomaan että minulla oli ennen sinua 134 miestä. Jää muuten suhde TOSI lyhyeksi.. ;)
Et saa tunkea sitä liian kiihkeästi sisääsi alapäästä, mutta et saa myöskään tunkea sitä liikaa sisään suuaukostasi. Kunnon naisen ruumis on tyhjä ruumis, tai sitä täytetään harkinnalla. Ja sitä kahlitsee kontrolli.
Jos liikaa seksiä haluava nainen on huora, niin mikä on nainen, joka haluaa liikaa ruokaa/herkkuja? Läski tietysti, jos se näkyisi hänestä, jos hän olisi lihava. Mutta jos ei näy, jos on kuten minä - salasyöppö, jolla on Systeemi, joka ehkäisee lihomisen? Onko paljon herkkua haluava nainen myös taipuvaisempi olemaan huora? Kysehän on nautinnon hakemisesta molemmissa tapauksissa, tai lohdun. Sekä seksiä että ruokaa voi käyttää lohdun hakemiseen, turvan hakemiseen..?
Minä olen tehnyt juttuja seksuaalisesti, jotka varmaan määrittelisivät minut "huoraksi" suurimman osan silmissä. Olen myös syönyt tavalla, joka ei ole naiselle sopiva. Jos olisin varsinainen naistutkija niin tutkisin tätä, naisen seksuaalisuuden ja syömisen välistä suhdetta, koska sellainen suhde ON.
Ja sitten muuten haistattaisin tutkimuksessani paskat niille pojille ja miehille, jotka katsovat asiakseen kommentoida tyttöjen ja naisten syömistä. Ja neuvoisin kaikkia naisia pitämään ihan huoletta seksielämänsä [ennen avioitumista] yksityisasianaan jos siltä tuntuu.
Sanon vaan miehestä sen verran..
Mies ei onneksi muuten KOSKAAN, ikinä eikä milloinkaan ole puhunut mulle nalkuttaen, että kylläpä syöt paljon! Pikemminkin mies jankuttaa siitä että hän on huolissaan, koska syön niin vähän. [Ei tarvitsisi olla, koska oikeasti en minä syö vähän! Mutta on herttaista että hän välittää.] Mies on sanonut että hänestä jopa MÄSSYT - anteeksi, siis herkkuhetket ;) - ovat hyvä juttu, koska edes silloin sitten saan kaloreita ja energiaa, eikä minua palele. Eli onneksi on tämmöisiäkin miehiä. Mutta paljon on myös niitä paskiaisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)