Hammashuole(ton)

Sain aikaiseksi sellaisen akuuttiajan varauksen tuon minun verestävän suuni vuoksi! Oli aika vaikeaa, koska täällä ajanvaraajat eivät helposti 'anna' aikoja. He panttaavat niitä. Tosin se saamani aika oli 'vain' suuhygienistillä: meidän kunnassa on kai nyt sellainen tapa, että ensin tilanteen tsekkaa se hygienisti ja sitten jos on akuuttihoidon tarve, niin hampilääkäriin. No, se mun verisuisuus EI ainakaan ole ientulehdusta! :) Hih hei ja hurraa, hyvästi karmeanmakuinen Corsodyl! Hygienisti itse asiassa veikkasi sen olevan jonkin sortin ALLERGINEN reaktio esim. tomaattiin tai paprikaan tms. Näille kuulemma voi ihminen herkistyä ihan aikuisiällä.

Olen tosi helpottunut, koska pelkäsin sitä ientulehdusta. Olen lisäksi aina PUHUNUT siitä ientulehduksena! Esim. miehelle sanonut, että 'nyt on taas se ientulehdus..' Hah. Vähän tyhmä olo. :( Lisäksi se hygienisti sanoi, että mun on lakattava harjaamasta hampaita niin voimallisesti. Se aiheuttaa vihlontaa kun poskihampaiden sellaiset hammaskaulat tms. paljastuvat!

Siitä lähtien kun Siukku joutui juurihoitoon [hän joutui siihen JO 25-vuotiaana!] olen myös sairaalloisesti pelännyt, että 'juuris' on vielä minunkin kohtalona! Olen aika kumma näiden sairauksien kanssa. Jos joku kertoo, että hänellä on joku tauti, niin kohta olen vakuuttunut, että mulla on se myös! :( Varsinkin jos joku lähisukulainen kertoo taudistaan. Ajattelen, että Siukku ja mä ollaan geneettisesti melko samat, samojen vanhempien lapset, joten varmaan saan sen minkä hänkin! Mutta itse asiassa mulla ei ole koskaan ollut juurihoitoa [onneksi!] ja vaikuttaahan siihen joutumiseen muutkin asiat kuin vain GEENIT! Esim. juuri se kuinka hampeista pitää huolta! Ei ole sanottua että Siukku tikuttaisi ja lankaisi hampaita kuten minä, enhän mä asu heidän kylppärissään katsomassa kuinka hän hampaitaan huoltaa!

Hullua aina pelätä sitä 'juurista' yli kaiken! Mä en pelkää KIPUA, mutta mun mielestä se juurihoito on ajatuksena aika kauhea. Siis kun hammashan kuolee siinä.. juuriin pistetään jotain hiton betonia! :( Ei kiva. Mutta kuten sanottu, onneksi en ole nyt joutumassa siihen.

Pollyannan pilkkaajat ja naaraskatkeruus

Luen Pollyannaa. Siis sitä Pollyannaa, jossa P. on Bostonissa Ruth-tädin luona, jolta on kadonnut sisarenpoika. Pollyannasta usein puhutaan tosi negatiivisesti. Pollyannalla tarkoitetaan sievistelevää tekopirteää tyttöä, joka hurskastellen koettaa aina löytää asioista hyvää. 'Ai, ydinpommi räjähti - no ainakin saamme nyt kunnon talvet, kun tulee ydintalvi..' Tämä voisi olla hyvä karrikoitu esimerkki! Mutta oikeasti jos miettii asioita, niin Pollyannan elämänasenne ON oikea! Itse voi paremmin kun yrittää edes nähdä ne valoiset puolet! Niitä yleensä on, melkein kaikissa tilanteissa.

Mietin muutenkin tyttökirjoja, tyttökulttuuria ja naiskulttuuria. KETKÄ ovat ne, jotka halveksivat Pollyannaa, jotka ilkkuvat naistenlehtiä? Eivät ne ole miehiä - harvat miehet nyt ovat edes avanneet Pollyannaa tai muita tyttökirjoja.. Kyllä ne olemme me naiset itse. Miksi naisissa [ainakin joissain] on valtava vihamielisyys omaa sukupuolta kohtaan? Miksi naistenlehdet on muka yhtään tyhmempiä kuin miehille tarkoitetut? Miksi naisten kirjat [tai tyttöjen] on tyhmiä ja pilkattavia, mutta poikien ja miesten kirjat ei? Kysyn vaan?

Varmaan kaikki tietävätkin sen tyypin, sen naistyypin, jonka mielestä KAIKKI naiset [miinus hän itse] ovat tyhmiä kanoja ja miehet on niiii-iin viisaita ja ihania.. Yritys kalastella pisteitä omaa sukupuolta mollaamalla toimii ainakin joidenkin neanderthalimiesten parissa. Mutta onhan se nyt vaan aika läpinäkyvää, eikö? ;) Pahin juttu on se, jos tällainen nainen saa pojan tai kaksi. Luoja armahda sitä tyttöä, joka joskus tällaisen pojan nai.. Voin muuten sanoa että saa kaupan päälle hirviöanopin. Hyvin usein tällaisen naisen pojat muuten päätyvät tuntemaan vetoa enemmän naisellisiin naisiin.. ehkä vastareaktiona äidilleen? Ja äidille tällaiset naiselliset naiset ovat inhottavia kanoja, luonnon erehdys. :(

Mun mielestä sinänsä naistenlehdissä ei ole pahaa. Mulle tulee nyt MeNaiset, se on sellainen juttu jonka sain LAHJANA.. en siis itse tilannut [no ei mulla olisi varaakaan, hehe] ja olen yllättynyt siitä miten se lehti on muuttunut jostain esim. 80-luvun lopusta! Nytkin viime lehdessä oli lesbopari kannessa ja sitten oli aika hauska ilkkuminen Gustav Hägglundin läski-ei-kuulu-naisellisuuteen -kommentista. ;) Ja yksi aika hauska juttu oli noista paituleista, joita äidit kai saa aina äitienpäivälahjoiksi. :) MN ei ole enää ollenkaan sellainen suppusuinen rouvaslehti niin kuin se oli ennen. Muotijutuissakin on aina joitain kukkarolle sopivia vaihtoehtoja, eikä kaikki ole vain sitä järkyn kallista.

Miksi muuten on pahempi asia tykätä katsoa nättejä muotikuvia kuin tykätä katsoa kuvia joistain autoista ja moottoripyöristä?

Nalkuttava naaras?

Tuo ulkonäkö-meemi, johon minäkin osallistuin on pistänyt minut mietteliääksi. Olen lukenut vastauksia monista blogeista ja näyttääkin olevan aika tavallista, että ihmiset ei käy suihkussa kuin joka 2. tai 3. päivä. Itse menen joka ilta. Nyt vaan pohdin, että olenko ollut turhasta nalkuttava akka, kun olen miehelle joskus naputtanut hänen suihkulaiminlyönneistä? Mies saattaa nimittäin käydä vain joka 3. päivä. :( Mun nalkkuamisella suihkuttelut on muuttuneet vähän useammin toistuviksi kyllä.. mutta nyt mietin olenko nalkunnut AIHEETTA, jos kerran se on niin yleistä jättää suihku väliin.

Hammaspeikon pelko päättyy!

Mutta yhden jutun suhteen olen alkanut tulla epäileväksi! Ja se on hampaiden harjaus. Itse harjaan joka päivä, iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta tiedän ihmisiä, jotka saattaa sen jättää pariksikin päiväksi tekemättä [mies esim.] - eikä heillä SILTI ole yhtään reikää! Syövät karkkia, juovat limua, ei vaan tule reikiä. Itselleni taas on tullut kyllä aika paljonkin poskihampaisiin niitä, vaikka nuorena harjasin hampaat 2 x päivässä. Ja nyt on se hassu juttu: tuntuu kuin itselle ei olisi tullut reikiä sen jälkeen kun harvensin hampipesun kertaan päivässä! Nykyisin ajattelen että ihmisten hammasluussa on oikeasti paljon eroa. Alttius reikiintymiseen ja muihin hammastauteihin voi toisella olla suurempi kuin toisella. Lapsena aina kouluhammaslääkärissä syyllistettiin aika rajusti meitä pikku potilaita, jos oli reikiä! Yksi hammaslääkäri saattoi jopa huutaa siitä! Ja sitten me oltiin onnettomia ja podettiin syyllisyyttä, kun taas joku ihan yhtä paljon karkkia syövä ja harvemmin hampaat harjaava sai kiitosta ... -niin MISTÄ? Siitä, että oli sattunut syntymään perheeseen jossa hammasluu on kovaa, eikä reikiintymiseen ole sellaista taipumusta!

En usko että enää kouluhammaslääkärissä on sellaista natsimeininkiä kuin mun nuoruudessa. En tiedä kummat oli pahempia, hammashoitsut vai hammaslääkärit. Ja sitten vielä se, että siihen aikaan ei mitään puudutuksia tarjoiltu.. ei siis ainakaan lapsille! Aikuisille saattoi olla eri juttu. Ja mullakin oli pari tosi syvää reikää poskihampaissa lapsena, jotka vaati aika pitkän porausajan. Muistan vieläkin kun oli otsa tuskanhiessä. Ei sille kukaan mitään tehnyt, se oli sitä aikaa, katsottiin että se piti kestää vaan. Nykyisin hammaslääkäri kysyy [se ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä mua!] puudutetaanko, jos vaan on porausta tiedossa!

Niin olin itse kaksikymppinen kun mua ensimmäisen kerran puudutettiin hammaslääkärissä. Ja nyt kun katsoo esim. Siukun perhettä, miten lapset säästetään kaikelta kivulta. Esim. Siukun poika ei pidä hammaslääkäristä ja kun hänelle piti tehdä siellä jotain, niin Siukku menikin yksityiselle puolelle, jossa sai pojalle NUKUTUKSEN.. ihan vain siksi, kun T. ei pidä hammaslääkäreistä. Ei muuta syytä! Se tuli tosi kalliiksi, se T:n hoito yksityisellä, mutta he maksoivat. Meillä ei kyllä Äetmuori ja Isukki olisi ikinä suostuneet laittamaan meitä lapsia yksityiseen!

Siukku hommasi siskontyttö A:lle hammasraudat yksityisellä puolella. Oli pakko ottaa yksityisellä, koska julkinen korvaa vaan nuo terveydellisistä syistä raudotetut. Siukuntyttö A:lla se oli esteettistä oiontaa. En ole ihan varma oliko se 'tarpeellista', mun nähdäkseni ne hampaat oli ihan suorassa, mutta Suomeen on viime aikoina rantautunut tämä Amerikan tapa raudoittaa kaikki lapset. USAssahan se kuuluu oikeasti asiaan, vuosi-pari raudoissa yleensä esiteini-iässä. Siukku on siinä suhteessa kuin Muori, että haluaa tyttönsä olevan kaunis ja on valmis maksamaan siitä. Mutta onnettomuudeksi vaan se ei paljon auta, vaikka olisi mimmoiset helmihampaat, jos on niin reilusti liikapainoa. :(

En aina ymmärrä Siukkua siinä suhteessa. Hän käyttää monta tonnia A:n hammasoiontaan, ostaa uusimmat muotivaatteet ja pleikkarit, mutta sitten tuon painon suhteen hän on mielestäni syyllinen A:n lihomiseen. Hän ei juuri enää laita ruokaa, tilaavat pizzaa vaan kaikki päivät. A. saattaa käydä hampurilaispaikassa ihan välipalalla tai iltapalalla, siis sen lisäksi että sitten kotona syödään rasvaista ja energiapitoista. Minusta Siukku tavallaan sabotoi A:n nuoruuden. Ei varmaan ole helppoa olla yksi koulunsa lihavimmista tytöistä tuossa iässä [14 v.]. Sitä paitsi mulla on teoria lihavista tytöistä: päätyvät helpommin sellaisiksi yhden illan seksileluiksi miehille/pojille, päätyvät liian usein suhteissaan miesten kynnysmatoiksi. Kun pitää yrittää aina 'ostaa' sitä hyväksyntää ja on ainainen epävarmuus omasta vartalosta.

Mutta se hampaista! Niin se on, että Zuk-Zuk-Zuklis alkaa olla vapaa hammaspeikon pelosta! Kyllä se niin on, että hammasluut ovat erilaisia, yhdellä se on kestävämpää ja toisella vähemmän kestävää. Yksilöllistä!

Mässypäivä nro 2.

Kaikkea olen syönyt jo näin aamusta. Mars-pääsiäismunat on olleet yllättävän hyviä. Se on ihan periaatteessa samaa suklaata kuin suklaapatukassa, mutta vain munan muodossa. Ja hyvää on! Yllätysmunia on jäljellä enää yksi, sellainen Nalle Puh-muna! Syön sen tänään. Tavallaan harmittaa, kun yllärimunia olikin nyt niin vähän.