Tänäänpä oli melkoinen jakso CSI:ssa! Grissomin tiimi kohtasi miehen, joka oli kuin Saatanan riivaama! Hänen ihonsa oli hyvin kuuma, ruumiinlämpö yli 39! Vaikkei kaveri siis ollut KUUMEINEN. Sitten hän, pieni laiha sintti, hakkasi hengiltä kauhean suuren, vahvan miehen! Ja lisäksi tappoi viimeisillään raskaana olevan naisen! :( Kauhiaa!
Kyllä se mies oli aika hirvittävä. Kuoli sitten bum, ihan noin vain, ilman oikein mitään näkyvää syytä! Kai se pahuus oli liikaa..? Sarjassa ei suoraan sanottu sitä, mutta katsoja pystyi kuvittelemaan, että tyyppi oli RIIVATTU! Huh, Suklis melkein alkoi pelätä.. :( Kun yksin tuommoista katsoo (mies on nukkumassa), niin pelko tulee.. Olisi aika kauheaa, jos yhtäkkiä olisi jossain psykoosissa tms.. rai "riivattuna" ja tekisi hirmutyön!
Muistan tuon jakson vielä ekalta katselukerralta, nuohan on uusintoja nuo CSI:t.
Yksinäisyydestä
Lupiinissa oli pohdinta siitä, ettei oikein ole sosiaalista toimintaa ellei ITSE sitä ala järjestää. Mulle on ollut tavallaan vaikea sopeutua tähän kotimaan osaan juuri sen sosiaalisen kulttuurin erojen vuoksi. Mun kotipaikkakunnalla nimittäin ihmiset kyläili toistensa luona paljon, PALJON useammin kuin mitä täällä.. Ja se oli välitöntä kulttuuria. Ei paljon pahastuttu jos toisella ei ollut seitsemää sorttia tarjolla, syötiin mitä saatiin ja juteltiin. Mutta täällä on toisin.
Yhteen asiaan oli tosi vaikea tottua. Siihen kun ihmiset sanovat JOKA tapaamiskerralla "tulkaahan sitten meillä käymään"! Kuitenkaan nuo ehdottelut ei juuri koskaan tuo mitään vierailuja tullessaan. Olen tulkinnut sen niin, että näissä kuviossa se 'tulkaahan sitten käymään' on yhtä kuin oli kiva nähdä teitä, olette ihan OK-ihmisiä. Ei se sen enempää tarkoita.
Itse en enää viitsi tuohon peliin lähteä, eli olen lakannut sanomasta "tulkaahan sitten käymään", koska mun mielestä se on TURHAA. Tuntuu tyhmältä sanoa niin, kun kuitenkaan asiat ei oikeastaan koskaan etene siihen pisteeseen, että näistä jutuista kehittyisi jotain.
Jos mun vanhalla kotipaikkakunnalla olisi sanottu noin, että tulkaa käymään, niin siitä olisi seurannut suunnilleen välittömästi se, että olisi alettu sopia milloin. Täällä on toisin.
Muutenkaan en aina oikein tykkää täkäläisestä sosiaalisesta kuviosta. Ihmiset kutsutaan kylään, jos on suunniteltu menyyyy-yytä 6 kuukautta, tarjolla on seitsemät sortit, emäntä ja isäntä silmät ristissä väsymyksestä + kireinä, on ostettu superkalliit konjakit Alkosta, esillä uusin huippukallis astiasto jne. jne. Ei sellaisista kohtaamisista edes nauti. Isäntäväki on nääntynyt ja stressattu, vieraat ei oikein tiedä miten päin olisi, että osoittaisivat tarpeeksi arvostusta kaikkea vaivannäköä kohtaan. Joku juo liikaa sitä hienoa konjakkia ja sikailee, kun vieraat lähtee niin isäntäväki riitelee ja sitten kuiskitaan, että ne on eron partaalla. "Lasten vuoksi" kuitenkin jatketaan. :(
Joskus on ikävä nuoruutta. Sitä kun mentiin kylään ystävän luo ja syötiin kupillinen jäätelöä parin kaurakeksin kanssa. Enempää ei vaadittu. Mutta ne keskustelut..!!!! Voi niitä keskusteluja. Nykyisin ei enää keskustella, ei muusta kuin korkeintaan haukutaan päiväkotien hoitajia ja koulujen opettajia ja päivitellään lasten harrastusten kalleutta ja vertaillaan kampaamoja ja kosmetologeja. :( Sosiaaliset kohtaamisetkin on sellaista kilpailua vaan. Kellä on kalleimmin sisustettu koti ja eniten roinaa ja hienoimmat tarjoamukset.
Suklis onkin YÖRUIKUTTAJA! :) Anteeks-vanteeks vaan. :)
8 kokonaista vuorokautta..
.. herkutteluihin. ;) En ole vielä miettinyt leivontasuunnitelmia. Ostin tänään lähikaupasta kolme neekerinsuukkoa (2 x vanilja, 1 x banaani). Ne kaksi vaniljaa on mun MÄSSYyn, sitten se banaani oli miehelle. Meidän tuo pieni lähikauppa on hyvä siinä mielessä, että myyvät siellä irtosuukkoja. Meillä miehen kanssa menee niiden kanssa maut ristiin, kun minä tykkään mokasta ja vaniljasta, mies taas banskusta ja joskus mansikasta.
Sinne lähikauppaankin menin ihan asian vuoksi muuten, kun tarvitsin makaroneja lihamakaronilaatikkoa varten. Eli en vaaniskellut herkkuja siis...!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste namihamstraus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste namihamstraus. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. toukokuuta 2009
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Elämää muovipussissa
Kotona lämpötila on taas noussut muutaman asteen. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää kattoamme, niin paljon aikaa ei tarvita kun kotona on sekä kuumaa että hiton kosteaa. Appiukko sanoi ettei se ole ihme, koska nykytalot on kuin muovipusseja. Ne on vuorattu muovilla ja siksi ne myös homehtuvat helposti. :(
Meillä esimerkiksi on täällä sisällä talvisin kylmä ja kesäisin tukahduttavan kuuma. Joskus suututtaa tämä ilmalämpöpumppuinnostuskin! Ehkä sellaisia ei tarvittaisi jos talot rakennettaisiin viisaammin alun alkaen? Ei ilmalämpöpumppelissa kai periaatteessa mitään pahaa ole, säästäähän siinä lämmityskuluissa jne. mutta sen osto ja asennus on 'aika' kallista puuhaa! Meillä ei ainakaan nyt ole siihen varaa. Joskus kesäisin olemme käyttäneet jotain sellaista ilmankierrättäjää.. se on ihan käsittämätöntä miten paljon vettä [=ilmassa olevaa kosteutta] se kerää joskus ihan yhdessä kesäpäivässä. :( Kun ilmankosteus on huiman korkea niin kaikki muuttuu rasittavaksi. Jumppa ja siivous esimerkiksikin.
Kesäisin sisälämpömittarin tuijotus muuttuu rutiiniksi. Sitä aina katsoo ja miettii että joko pitää alkaa pelastaa suklaita alakerran viileyteen. Meillä alakerrassa autotalli on siedettävämmän oloinen lämpötilan puolesta. Ei nimittäin naurata, jos suklaatit kaapissa menevät ihan löllöksi. :(
Ostoksia
Mies osti mulle eilen kalvopuvun! Se on kuin tuulipuku, mutta pitää tuulen lisäksi myös vettä JA kuitenkin hengittää! Ihmeellä oli kyllä hintaakin komiasti, 59 euroa!! :( Minä en olisi niin kallista ostanut, mutta mies oikeasti halusi. Alkuperäinen hinta siinä oli 155 euroa!!! Oli aika suuressa alennuksessa Prismassa! Mä en siitä alennuksesta niin piitannut, koska jos 155 euroa alennetaan 60 euroon, niin mun todellisuudessa se on sama kuin joku kauppaisi vaikka 600 000 euron tavaraa 200 000 tuhannella. Alennus on suuri, muttei se tarkoita että tavara olisi MUN ulottuvilla!
Mulla ei ole nyt ollutkaan mitään varsinaista 'ulkoiluasua', kun vanhasta petti vyötärö tosi pahasti. Olen aika tumpelo, enkä osaa sellaisia korjatakaan. :( Olen tehnyt kävelylenkit ihan farkuissa tai sammareissa. Ei se mua ole haitannutkaan, mutta se tietysti vähän että kaikki tuuli puhaltaa niistä kyllä läpi. :( Ei silloin viitsi kävellä pitkään.
Miestä huvitti vähän kun mä kauhistelin sitä puvun hintaa! Hänellä itsellään on kaksi kalvopukua, toinen maksoi 150 ja toinen 80!! Joskus sitä huomaa näin työttömänä lorttina, että oma rahantaju on ihan erilainen kuin muilla [työssäkäyvillä] ihmisillä. Esimerkiksi mulle 10 euroa on iso raha. Normaalisti kun menen kirpparille vaateostoksille, niin sillä rahalla saan 1-2 vaatetta itselleni.
Jotenkin vähän hassua, että tuollainen ulkoiluvaate on kallein vaatteeni! Nykyisin ostan kaiken kirpputoreilta, siitä on tullut periaate ja tapa. Tuo kalvis saa sitten olla poikkeus.. tuulipukuja en ole täällä paljon kirppiksillä nähnytkään. Kerran näin kirpputorilla toppahaalarin ja sen ostin kyllä, koska talvilenkkeilyyn sellainen on aika ehdoton.
Suklaatakin tuli hamstrattua! Guylianin tryffeleitä.. valko-, maito- ja tummasuklaisia! Seuraava MÄSSY on sitten odottamisen arvoinen. ;) Siihen on enää 5 kokonaista päivää.
Pikku juttu nimeltä taantuma
Soittelin Muorille silloin torstaina. En tiedä missä todellisuudessa hän elää, ei se ainakaan ole sama kuin mulla. Mainitsin että kahdelta ihmiseltä mun lähipiirissä on mennyt työt alta. Kumpikin on nyt työttöminä nimittäin. Sitähän on sanottu että tämä taantuma/lama tulee viemään n. 75 000 - 100 000 työpaikkaa Suomesta.
Muori reagoi tuohon taas niin tyypillisesti. Hänestä on tyhmää olla yksityisellä töissä, kuten nämä kaksi olivat. Mutta eihän kaikki VOI saada jotain suojatyöpaikkaa valtiolta tai kunnalta! Joidenkin on pakko myös olla yksityisellä. Sitä paitsi viime lamasta lähtien julkista sektoria on leikattu aika raskaalla kädellä.. Ei sitä voi enää pitää varmana, että sieltä mitään työtä saa.
Eniten häiritsi se asenne noiden kahden tilanteeseen "no eihän se nyt ole iso juttu jos noin käy, pankit nykyisin neuvottelee asuntolainatkin niin ettei haittaa vaikka olisi työttömäksi jäänyt". Ehkä Muorin mielestä ei ole iso juttu jos ihminen menettää työn josta oikeasti pitää [kuten kävi molemmille näille ihmisille], mutta voin sanoa että se kyllä TUNTUU taloudellisessa tilanteessa, se sekoittaa elämän kuviot aivan kokonaan! Ja pankit on liikelaitoksia, ei ne loppumattomiin ala odotella lyhennyksiä ja velan maksua.
No ei tuossa sinänsä mitään, huomasinpa vaan taas kerran kuinka vähän myötätuntoa hänellä riittää ihmisille, joille on käynyt huono onni. Hän on vähän kuin sellaista teflonia, ei ole sellaista asiaa jota hän ei selittäisi parhain päin tai josta hän ei pääsisi helposti irti. Kaikkein inhottavimmalla tavalla tämä ilmeni muutama vuosi sitten, kun miehelle rakas isoäiti kuoli. En viitsi siitä jutusta edes alkaa puhua täällä, koska suoraan sanottuna mua karmaisi ja hävetti se, miten vähän Muorille merkitsi edes jonkun läheisen kuolema.. kun kyse vaan oli siitä että hänen mukavuudestaan ei tingitä. Ja ne asiat mitä hän silloin sanoi miehen sukulaisista [jotka hän on muuten nähnyt tasan 2 kertaa, meidän häitä edeltävänä päivänä teellä ja sitten hääpäivänämme]. En tajua miten hän voi suhtautua niin vihamielisesti ihmisiin, joita ei oikeasti edes tunne. Hänellä on niin vähän ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin hän. Kaikki erilaiset asiat ja erilaiset arvot ovat 'vääriä' automaattisesti ja niitä saa pilkata ja irviä.
Huomasin muuten pari päivää sitten asiaa miettiessäni, ettei hän oikeastaan ole pitänyt yhdestäkään Siukun tai mun poikaystävästä/miehestä! Järisyttävä havainto. H. [=Siukun mies] ja mun mies olivat ALUKSI Muorin mielestä aivan ihmeellisiä, mutta sitten kun ilmeni etteivät he täyttäneet Odotuksia [eivät olleet tarpeeksi uratietoisia, eivät asettuneet Muorin tueksi Siukkua ja mua 'järjestykseen' saattaessa, eivät vaan olleet.. no, tarpeeksi!], niin asenne muuttui kuin taikasauvalla olisi heilauttanut. Muori on narskuttanut mulle erinäisiä asioita H:sta ja osaan kuvitella että hän vastaavasti haukkuu mun miestäni Siukulle. :(
Voi mitä elämää!
Meillä esimerkiksi on täällä sisällä talvisin kylmä ja kesäisin tukahduttavan kuuma. Joskus suututtaa tämä ilmalämpöpumppuinnostuskin! Ehkä sellaisia ei tarvittaisi jos talot rakennettaisiin viisaammin alun alkaen? Ei ilmalämpöpumppelissa kai periaatteessa mitään pahaa ole, säästäähän siinä lämmityskuluissa jne. mutta sen osto ja asennus on 'aika' kallista puuhaa! Meillä ei ainakaan nyt ole siihen varaa. Joskus kesäisin olemme käyttäneet jotain sellaista ilmankierrättäjää.. se on ihan käsittämätöntä miten paljon vettä [=ilmassa olevaa kosteutta] se kerää joskus ihan yhdessä kesäpäivässä. :( Kun ilmankosteus on huiman korkea niin kaikki muuttuu rasittavaksi. Jumppa ja siivous esimerkiksikin.
Kesäisin sisälämpömittarin tuijotus muuttuu rutiiniksi. Sitä aina katsoo ja miettii että joko pitää alkaa pelastaa suklaita alakerran viileyteen. Meillä alakerrassa autotalli on siedettävämmän oloinen lämpötilan puolesta. Ei nimittäin naurata, jos suklaatit kaapissa menevät ihan löllöksi. :(
Ostoksia
Mies osti mulle eilen kalvopuvun! Se on kuin tuulipuku, mutta pitää tuulen lisäksi myös vettä JA kuitenkin hengittää! Ihmeellä oli kyllä hintaakin komiasti, 59 euroa!! :( Minä en olisi niin kallista ostanut, mutta mies oikeasti halusi. Alkuperäinen hinta siinä oli 155 euroa!!! Oli aika suuressa alennuksessa Prismassa! Mä en siitä alennuksesta niin piitannut, koska jos 155 euroa alennetaan 60 euroon, niin mun todellisuudessa se on sama kuin joku kauppaisi vaikka 600 000 euron tavaraa 200 000 tuhannella. Alennus on suuri, muttei se tarkoita että tavara olisi MUN ulottuvilla!
Mulla ei ole nyt ollutkaan mitään varsinaista 'ulkoiluasua', kun vanhasta petti vyötärö tosi pahasti. Olen aika tumpelo, enkä osaa sellaisia korjatakaan. :( Olen tehnyt kävelylenkit ihan farkuissa tai sammareissa. Ei se mua ole haitannutkaan, mutta se tietysti vähän että kaikki tuuli puhaltaa niistä kyllä läpi. :( Ei silloin viitsi kävellä pitkään.
Miestä huvitti vähän kun mä kauhistelin sitä puvun hintaa! Hänellä itsellään on kaksi kalvopukua, toinen maksoi 150 ja toinen 80!! Joskus sitä huomaa näin työttömänä lorttina, että oma rahantaju on ihan erilainen kuin muilla [työssäkäyvillä] ihmisillä. Esimerkiksi mulle 10 euroa on iso raha. Normaalisti kun menen kirpparille vaateostoksille, niin sillä rahalla saan 1-2 vaatetta itselleni.
Jotenkin vähän hassua, että tuollainen ulkoiluvaate on kallein vaatteeni! Nykyisin ostan kaiken kirpputoreilta, siitä on tullut periaate ja tapa. Tuo kalvis saa sitten olla poikkeus.. tuulipukuja en ole täällä paljon kirppiksillä nähnytkään. Kerran näin kirpputorilla toppahaalarin ja sen ostin kyllä, koska talvilenkkeilyyn sellainen on aika ehdoton.
Suklaatakin tuli hamstrattua! Guylianin tryffeleitä.. valko-, maito- ja tummasuklaisia! Seuraava MÄSSY on sitten odottamisen arvoinen. ;) Siihen on enää 5 kokonaista päivää.
Pikku juttu nimeltä taantuma
Soittelin Muorille silloin torstaina. En tiedä missä todellisuudessa hän elää, ei se ainakaan ole sama kuin mulla. Mainitsin että kahdelta ihmiseltä mun lähipiirissä on mennyt työt alta. Kumpikin on nyt työttöminä nimittäin. Sitähän on sanottu että tämä taantuma/lama tulee viemään n. 75 000 - 100 000 työpaikkaa Suomesta.
Muori reagoi tuohon taas niin tyypillisesti. Hänestä on tyhmää olla yksityisellä töissä, kuten nämä kaksi olivat. Mutta eihän kaikki VOI saada jotain suojatyöpaikkaa valtiolta tai kunnalta! Joidenkin on pakko myös olla yksityisellä. Sitä paitsi viime lamasta lähtien julkista sektoria on leikattu aika raskaalla kädellä.. Ei sitä voi enää pitää varmana, että sieltä mitään työtä saa.
Eniten häiritsi se asenne noiden kahden tilanteeseen "no eihän se nyt ole iso juttu jos noin käy, pankit nykyisin neuvottelee asuntolainatkin niin ettei haittaa vaikka olisi työttömäksi jäänyt". Ehkä Muorin mielestä ei ole iso juttu jos ihminen menettää työn josta oikeasti pitää [kuten kävi molemmille näille ihmisille], mutta voin sanoa että se kyllä TUNTUU taloudellisessa tilanteessa, se sekoittaa elämän kuviot aivan kokonaan! Ja pankit on liikelaitoksia, ei ne loppumattomiin ala odotella lyhennyksiä ja velan maksua.
No ei tuossa sinänsä mitään, huomasinpa vaan taas kerran kuinka vähän myötätuntoa hänellä riittää ihmisille, joille on käynyt huono onni. Hän on vähän kuin sellaista teflonia, ei ole sellaista asiaa jota hän ei selittäisi parhain päin tai josta hän ei pääsisi helposti irti. Kaikkein inhottavimmalla tavalla tämä ilmeni muutama vuosi sitten, kun miehelle rakas isoäiti kuoli. En viitsi siitä jutusta edes alkaa puhua täällä, koska suoraan sanottuna mua karmaisi ja hävetti se, miten vähän Muorille merkitsi edes jonkun läheisen kuolema.. kun kyse vaan oli siitä että hänen mukavuudestaan ei tingitä. Ja ne asiat mitä hän silloin sanoi miehen sukulaisista [jotka hän on muuten nähnyt tasan 2 kertaa, meidän häitä edeltävänä päivänä teellä ja sitten hääpäivänämme]. En tajua miten hän voi suhtautua niin vihamielisesti ihmisiin, joita ei oikeasti edes tunne. Hänellä on niin vähän ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin hän. Kaikki erilaiset asiat ja erilaiset arvot ovat 'vääriä' automaattisesti ja niitä saa pilkata ja irviä.
Huomasin muuten pari päivää sitten asiaa miettiessäni, ettei hän oikeastaan ole pitänyt yhdestäkään Siukun tai mun poikaystävästä/miehestä! Järisyttävä havainto. H. [=Siukun mies] ja mun mies olivat ALUKSI Muorin mielestä aivan ihmeellisiä, mutta sitten kun ilmeni etteivät he täyttäneet Odotuksia [eivät olleet tarpeeksi uratietoisia, eivät asettuneet Muorin tueksi Siukkua ja mua 'järjestykseen' saattaessa, eivät vaan olleet.. no, tarpeeksi!], niin asenne muuttui kuin taikasauvalla olisi heilauttanut. Muori on narskuttanut mulle erinäisiä asioita H:sta ja osaan kuvitella että hän vastaavasti haukkuu mun miestäni Siukulle. :(
Voi mitä elämää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)