Prkle, autoni on TAAS jumissa. Eli ei siis kulje, ei lähde liikkeelle! :( Semmoista se on. Sen vaan pitäisi antaa maata tallissa KOKO ajan.. sitten se e h k ä kävisi.. mutta jos annat yhdenkin päivän olla ulkona - tai no joo, ehkä kaksi - niin sitten ei taas suvaitse auto liikkua mihinkään. Ja olen kai sanonut että sen lykkiminen katoksesta talliin on tosi raskas, vaikea homma.. Lumi sitä vaikeuttaa! Olkoon kakka pihalla sitten vaan, en jaksa välittää!
Luulisi kevään viimeistään ratkaisevan tuon ongelman. ;) Sitten kun alkaa kunnon lämpimät niin ei romurauta enää viitsi olla hankala, kun se toimii yleensä ihan OK, jos vaan on lämmin!
Olen joskus mielessäni miettinyt että olisi kätevää olla koulutukseltaan vaikkapa auton asentaja. Sitten osaisin tehdä autolle taikatemput ja saada sen noin vaan kulkemaan. Ja muutenkin, on auton asentajille töitä ainakin jossain. Sellaisille tyhjän jauhajille kuin minä ei ole.
Pääsiäismunat
Olen tässä kauhistellut p-munien hintoja! On se vaan aikamoista, että esim. Duudson-munasta joutuu maksamaan 3-3,29 euroa! Siis se vähän riippuu kaupasta, se hinta. Yllätysmunat ovat törkeän kalliita ottaen huomioon niiden suklaatin usein huonon laadun ja yllärin mahdollisen hölmöyden. Mutta kai niitä silti otan muutaman pääsiäiseksi, yllärimunia siis, en välttämättä duudsoneita. ;) Muutenkin koko duudsonjuttu on mulle tosi vieras. Ne ihmiset ovat OUTOJA! Mies kerran katsoi niiden touhua telkkarista ja oikeasti, siinä voi käydä huonosti! Mies sanoi että on ihme jos ne pojat koskaan saavat lapsia. :( Tässä tarkoitetaan sitä että monissa D-sonien tempuissa on olennaista munien satuttaminen. Ja siellähän siittiöt asuvat. Jos eivät tule murhatuiksi! Niin, en tiedä onko moraalisessa mielessä oikein 'tukea' Duudsonien toimintaa ostamalla muna?
Mässypohdintaa
Viime postauksessa kävi ilmi vakavaa pohdintaa.. Mitä on olla Suklis?? Kuuluuko siihen ehdottomasti oksettava, masun paisuttava, ylenpalttinen mässinki? Voisiko joku muu ratkaisu olla parempi?
Olen sitä tässä pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että periaatteessa on ihan hyvä jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Olen jo NYT rukannut mässinkiä omaan malliini, esim. siihen kuuluu hedelmät! Ja muutenkin, sellainen ruoka. Kunnon ruoka. Ei niinkään sukulaati mitenkään ylenpalttisesti.
Mulle on jotenkin kieroutuneella tavalla tärkeää uskoa, että PYSTYN syömään paljon.. että voisin 'voittaa' jopa miehet. Oma mieheni sanoo etten syö [muka] mässingissä paljon.. mutta itse tiedän, että syön! Tahdon kai jollain tavalla kapinoida myös naisen [=pieniruokaisen, 'järkevästi syövän'] roolia vastaan. Tahdon edes joskus päästää irti, olla hullu, arvaamaton, elää vaistoistani.. kuten miehet! Naiset ängetään pienestä pitäen sellaiseen terveen järkevän muottiin. Hulluus, hassuttelu, epäterveelliset valinnat - ne ovat sallittuja vain miehille ja lapsille. Miten monta kertaa olen Mäkkärillä nähnyt perheen, miehen + lapset nauttimassa hampurilaisateriaa ja naisen näykkimässä salaattia?? Mieheni työpaikalla on ylipainoisia kavereita, mutta vaimot ovat siistejä ja sirpakoita.
Miksi naisten elämässä tuntuu muutenkin olevan niin vähän.. no, iloa?
Miksi moni nainen on miehelleen äitivaimo?
Minä en tahdo olla äitivaimo.
9 kokonaista vuorokautta -
- seuraavaan mässinkiin, hedelmäherkkuiluun, ravitsevaan ruokaan - sano sitä miksi haluat. Mä nyt kumminkin sanon MÄSSYksi, kuten aina ennenkin. Koska se ON mässinkiä, sitä se ON.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäismunat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäismunat. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. maaliskuuta 2010
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Muna murskana!
Mies toi tänään mulle kaksi mignonia, pääsiäisherkkutäydennystä! Ihmettelin kun iltatorkulta heräsin, että mites toinen on folioon kääritty, onko se joku uusi Fazerin juttu. Mutta ei, mies oli tiputtanut sen lattialle ja kuori oli särkynyt, siksi folio. On siis nyt yksi muna murskana. ;) Vaan ei kai se makuun vaikuta! Melkein parempi vaan, että on kuoriminen tavallaan aloitettu jo. Laiska Suklis riemuitsee!
Itsekin ostin tänään kauppasta pääsiäismunaa. Kaksi Disney-munaa nimittäin! Itselleni vaaleanpunaisen ja miehelle sinisen.
Nyt pitää sitten olla oikeasti ostamatta lisää yllätysmunia. Koska mies toi niitäkin pari kappaletta tullessaan, siis mignon lisäksi. Oikeastaan noita yllärimunia ei kannattaisi ostaa ollenkaan, koska ne ovat tosi kalliita siihen nähden mitä rahalla sitten saa! Mutta niin vaan joka pääsiäisenä pitää niitä olla. ;)
Rippijuhla-ahdistus
Siukuntyttö A:n rippijuhla on siis toukokuussa ja mua ahdistaa. Kun ajattelin ostaa korun, en tietysti mitään ristiä, vaan jonkun mahdollisimman monikäyttöisen ja aikaa kestävän! A. ei ole sitä tyyppiä, joka kulkisi risti kaulassa. Ja semmoisen hän varmaan saa isänsä vanhemmilta, luulisin. No kumminkin, mua vaivaa se lahja-asia. :( Koska tahdon oikeasti antaa korun, mutta jotenkin mua mietityttää että onko se "tarpeeksi". A. saattaa odottaa rahaakin lahjaksi, mutta se on ongelma. Mulla nimittäin ei OLE rahaa, oikeasti, kun en saa rahaa mistään. 0 euroa kuussa on tulot. Siukku ja H. ovat kumpikin opettajia ja tietysti heillä on enemmän rahaa, A. tulee kuulemma saamaan SKOOTTERIN siitä hyvästä, että käy rippiksen. Niin selvähän se on, että en VOI mennä sinne korun kanssa ja esim. 20 euron seteli rahalahjaksi. 20 euroa ei nimittäin ole mitään A:lle, ei yhtään mitään. Hänellä oli jo 10-12-vuotiaana ihan normaalia se, että lompakossa oli sata euroa ihan vain käyttörahana. Ja hän saattoi hukata 50 euron setelin jonnekin eikä sitä pidetty minään.
Minä en tietty sitä tuomitse, koska jokainen käyttää rahansa niin kuin tahtoo, mutta tietty tuollainen luo paineita sukulaisille. Meillä ei ole varaa lahjoa A:ta korulla JA rahalla, ei ainakaan kun rahaa pitäisi sitten olla paljon. Siukku on joskus halveksien kertonut mulle H:n vanhemmista, he on saattaneet lahjoittaa A:lle esim. 10 euroa. Siukusta se on naurettavan vähän. Mutta toisaalta H:lla on paljon sisaruksia joilla on suuret perheet, H:n vanhemmilla on kai parikymmentä lastenlasta jo. Kuinka he voisivat antaa KAIKILLE esim. 100 euroa menemättä itse konkurssiin?
Tavallaan olen ihan surkeana siitä tulevasta juhlasta, koska pelkään että sitten jälkeenpäin puhutaan, jos en anna rahaa. Toisaalta mietin mihin tuon ikäinen, kotona asuva, tarvitsee rahaa lahjaksi? Ymmärrän raha-lahjan tosi hyvin yo-juhlassa, valmistujaisjuhlassa, hääjuhlassa. Koska niissä saattaa olla, että ihminen lähtee omilleen hyvinkin tyhjin käsin. Mutta tiedän että monissa kodeissa rippikoulu käydään juuri siksi, että nuori odottaa rahaa lahjaksi sukulaisilta. Monet ripille päässeet sitten vertailevat "saalistaan".
No täytyy tässä nyt vielä miettiä. Jotenkin inhottaa koko juttu, haluaisin olla iloisen tietämätön ihmisten odotuksista. Esim. H:n vanhemmat eivät varmaan edes TIEDÄ, että ainakin Siukku odottaisi heiltä enemmän rahalahjoja lapsilleen. Ei Siukku nimittäin sitä suoraan sano. Mutta toisaalta ei hän myöskään pelkää puhu kuinka joku antoi niin ja niin paljon rahaa lahjaksi lapsille. Kai hän toivoo, että H:n vanhemmat ottaisivat onkeensa. ;)
Me olemme Siukun kanssa niin erilaisia tässä raha-asiassakin. En ole 'pahuuttani' saita, mulla vain ei oikeasti OLE rahaa. Ja jotenkin tuntuisi inhottavalta alkaa mieheltä kupata vielä kymmeniä euroja, eikö se riitä että hän elättää mut, pitääkö vielä mun ihan hyvin toimeentuleville sukulaisille rahaa antaa. :(
Miksi mun pitää aina olla niin epävarma ja stressata lahjoistakin. Miksi en voi ajatella, että lahja on lahja, eikä lahjahevosen suuhun saa katsoa. Mutta kun tiedän ja tunnen sukulaiseni, niin se on vaikeaa. Äh!
Itsekin ostin tänään kauppasta pääsiäismunaa. Kaksi Disney-munaa nimittäin! Itselleni vaaleanpunaisen ja miehelle sinisen.
Nyt pitää sitten olla oikeasti ostamatta lisää yllätysmunia. Koska mies toi niitäkin pari kappaletta tullessaan, siis mignon lisäksi. Oikeastaan noita yllärimunia ei kannattaisi ostaa ollenkaan, koska ne ovat tosi kalliita siihen nähden mitä rahalla sitten saa! Mutta niin vaan joka pääsiäisenä pitää niitä olla. ;)
Rippijuhla-ahdistus
Siukuntyttö A:n rippijuhla on siis toukokuussa ja mua ahdistaa. Kun ajattelin ostaa korun, en tietysti mitään ristiä, vaan jonkun mahdollisimman monikäyttöisen ja aikaa kestävän! A. ei ole sitä tyyppiä, joka kulkisi risti kaulassa. Ja semmoisen hän varmaan saa isänsä vanhemmilta, luulisin. No kumminkin, mua vaivaa se lahja-asia. :( Koska tahdon oikeasti antaa korun, mutta jotenkin mua mietityttää että onko se "tarpeeksi". A. saattaa odottaa rahaakin lahjaksi, mutta se on ongelma. Mulla nimittäin ei OLE rahaa, oikeasti, kun en saa rahaa mistään. 0 euroa kuussa on tulot. Siukku ja H. ovat kumpikin opettajia ja tietysti heillä on enemmän rahaa, A. tulee kuulemma saamaan SKOOTTERIN siitä hyvästä, että käy rippiksen. Niin selvähän se on, että en VOI mennä sinne korun kanssa ja esim. 20 euron seteli rahalahjaksi. 20 euroa ei nimittäin ole mitään A:lle, ei yhtään mitään. Hänellä oli jo 10-12-vuotiaana ihan normaalia se, että lompakossa oli sata euroa ihan vain käyttörahana. Ja hän saattoi hukata 50 euron setelin jonnekin eikä sitä pidetty minään.
Minä en tietty sitä tuomitse, koska jokainen käyttää rahansa niin kuin tahtoo, mutta tietty tuollainen luo paineita sukulaisille. Meillä ei ole varaa lahjoa A:ta korulla JA rahalla, ei ainakaan kun rahaa pitäisi sitten olla paljon. Siukku on joskus halveksien kertonut mulle H:n vanhemmista, he on saattaneet lahjoittaa A:lle esim. 10 euroa. Siukusta se on naurettavan vähän. Mutta toisaalta H:lla on paljon sisaruksia joilla on suuret perheet, H:n vanhemmilla on kai parikymmentä lastenlasta jo. Kuinka he voisivat antaa KAIKILLE esim. 100 euroa menemättä itse konkurssiin?
Tavallaan olen ihan surkeana siitä tulevasta juhlasta, koska pelkään että sitten jälkeenpäin puhutaan, jos en anna rahaa. Toisaalta mietin mihin tuon ikäinen, kotona asuva, tarvitsee rahaa lahjaksi? Ymmärrän raha-lahjan tosi hyvin yo-juhlassa, valmistujaisjuhlassa, hääjuhlassa. Koska niissä saattaa olla, että ihminen lähtee omilleen hyvinkin tyhjin käsin. Mutta tiedän että monissa kodeissa rippikoulu käydään juuri siksi, että nuori odottaa rahaa lahjaksi sukulaisilta. Monet ripille päässeet sitten vertailevat "saalistaan".
No täytyy tässä nyt vielä miettiä. Jotenkin inhottaa koko juttu, haluaisin olla iloisen tietämätön ihmisten odotuksista. Esim. H:n vanhemmat eivät varmaan edes TIEDÄ, että ainakin Siukku odottaisi heiltä enemmän rahalahjoja lapsilleen. Ei Siukku nimittäin sitä suoraan sano. Mutta toisaalta ei hän myöskään pelkää puhu kuinka joku antoi niin ja niin paljon rahaa lahjaksi lapsille. Kai hän toivoo, että H:n vanhemmat ottaisivat onkeensa. ;)
Me olemme Siukun kanssa niin erilaisia tässä raha-asiassakin. En ole 'pahuuttani' saita, mulla vain ei oikeasti OLE rahaa. Ja jotenkin tuntuisi inhottavalta alkaa mieheltä kupata vielä kymmeniä euroja, eikö se riitä että hän elättää mut, pitääkö vielä mun ihan hyvin toimeentuleville sukulaisille rahaa antaa. :(
Miksi mun pitää aina olla niin epävarma ja stressata lahjoistakin. Miksi en voi ajatella, että lahja on lahja, eikä lahjahevosen suuhun saa katsoa. Mutta kun tiedän ja tunnen sukulaiseni, niin se on vaikeaa. Äh!
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Jäynä se on pienikin jäynä!
Rakennusmiehet on alkaneet "kostaa" pahaa oloa + irtisanomisia sotkemalla rakentamiaan taloja. ;) Kaikkein ökyimpiin palatseihin on järjestetty "ylläreitä", seinän taa mätänemään puoliksi syötyjä hampurilaisaterioita, rivouksia kirjoitettuna kaapistojen taa, pissalla kasteltuja haalareita lautalattian alle jne. Hah! :) Ei saisi tietty nauraa, mutta naurattaa se silti! Tässä linkki uutiseen! Onkohan tuo ihan SABOTAASIA? Vaan kyllä mä sen ymmärrän.. tavallaan.. Ei se tietty ole niiden taloon muuttajien vika jos raksamiehet irtisanotaan, mutta se paha olo purkautuu noin.
Itse en ole tuollaista tehnyt, mutta tavallaan kai olen myös itse syyllistynyt jonkinlaiseen SABOTAASIIN. Se oli 8-9 vuotta sitten. Olin silloin töissä yhdessä ihan järkyssä paikassa. Siellä ei oikeasti olisi kai saanut vessaankaan mennä, kaikki asiat piti hoitaa juosten jne. Kun lähdin sieltä niin tavallaan 'kostin' pomon p-kamaisuuden niin, että poistin tietokoneelta parit varaukset. ;) Ei ehkä kovin kiva temppu, mutta miksi sen piti toisaalta alkaa räkyttää mulle, kun sanoin lähteväni? Hän oli ihan kuin se olisi joku henkilökohtainen loukkaus HÄNTÄ kohtaan! Tosi naurettavaa. Olin aika ovela.. järjestin sen pikku jäynän niin, että ne varaukset joita siinä tuli poistettua sattui aika kauas ajallisesti siitä mun lähdöstä. ;)
Kai se oli vähän semmoinen näkymätön kosto. Ne naiset siellä toimistossa [terveiset vaan sulle turhantärkeä juoksujalka-Anne!] luultavasti luuli sitä tietokonevirheeksi. Ja kai se VOISI olla semmoinen, ellen olisi itse ollut asialla! Kiukutti vaan se pomo niin paljon. Sen mielestä kukaan ei osannut tehdä mitään oikein. Valitti jopa mun kukkienkastelutavastani! Muka se aluslautanen oli liian täynnä vettä. Mun kun piti kukat siellä kastella, kun ne oli sen vakituisen työssäolijan kukkia. Parhaani tein! Sitten kaiken lisäksi vielä mulla oli ripuli sen ajan kun olin siellä töissä. Ja inhosin sitä kun mun vessassa oloa katsottiin pahalla! Mitä olisi pitänyt tehdä! Varmaan kakata housuun, ostaa joku vaippa. Ei se mahatauti ollut mun syyni. Ei sitä tahallaan kukaan hanki.
7 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!
PääsiäisMÄSSY on 7 kokonaisen vuorokauden kuluttua. On aika siis kulunut ihan kivasti. Mies yllätti mut tänään ihanalla tavalla, hän toi 2 rasiallista niitä Maraboun kreemitäytteisiä suklaamunia mulle herkuttelupäiviä varten! :) Hih! Siinä on jo enemmän kuin tarpeeksi, olisi yksi rasiakin riittänyt. Mutta mies pelaa varman päälle! Sitten huomasin muistaneeni väärin. Ei mulla ole kahta mignon-munaa, vaan vain 1! Eli niitä on PAKKO ostaa lisää ennen mässäystä. Tai muuten menee pieleen koko juttu.
Itse en ole tuollaista tehnyt, mutta tavallaan kai olen myös itse syyllistynyt jonkinlaiseen SABOTAASIIN. Se oli 8-9 vuotta sitten. Olin silloin töissä yhdessä ihan järkyssä paikassa. Siellä ei oikeasti olisi kai saanut vessaankaan mennä, kaikki asiat piti hoitaa juosten jne. Kun lähdin sieltä niin tavallaan 'kostin' pomon p-kamaisuuden niin, että poistin tietokoneelta parit varaukset. ;) Ei ehkä kovin kiva temppu, mutta miksi sen piti toisaalta alkaa räkyttää mulle, kun sanoin lähteväni? Hän oli ihan kuin se olisi joku henkilökohtainen loukkaus HÄNTÄ kohtaan! Tosi naurettavaa. Olin aika ovela.. järjestin sen pikku jäynän niin, että ne varaukset joita siinä tuli poistettua sattui aika kauas ajallisesti siitä mun lähdöstä. ;)
Kai se oli vähän semmoinen näkymätön kosto. Ne naiset siellä toimistossa [terveiset vaan sulle turhantärkeä juoksujalka-Anne!] luultavasti luuli sitä tietokonevirheeksi. Ja kai se VOISI olla semmoinen, ellen olisi itse ollut asialla! Kiukutti vaan se pomo niin paljon. Sen mielestä kukaan ei osannut tehdä mitään oikein. Valitti jopa mun kukkienkastelutavastani! Muka se aluslautanen oli liian täynnä vettä. Mun kun piti kukat siellä kastella, kun ne oli sen vakituisen työssäolijan kukkia. Parhaani tein! Sitten kaiken lisäksi vielä mulla oli ripuli sen ajan kun olin siellä töissä. Ja inhosin sitä kun mun vessassa oloa katsottiin pahalla! Mitä olisi pitänyt tehdä! Varmaan kakata housuun, ostaa joku vaippa. Ei se mahatauti ollut mun syyni. Ei sitä tahallaan kukaan hanki.
7 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!
PääsiäisMÄSSY on 7 kokonaisen vuorokauden kuluttua. On aika siis kulunut ihan kivasti. Mies yllätti mut tänään ihanalla tavalla, hän toi 2 rasiallista niitä Maraboun kreemitäytteisiä suklaamunia mulle herkuttelupäiviä varten! :) Hih! Siinä on jo enemmän kuin tarpeeksi, olisi yksi rasiakin riittänyt. Mutta mies pelaa varman päälle! Sitten huomasin muistaneeni väärin. Ei mulla ole kahta mignon-munaa, vaan vain 1! Eli niitä on PAKKO ostaa lisää ennen mässäystä. Tai muuten menee pieleen koko juttu.
Tunnisteet:
mässyostokset,
pääsiäismunat,
sabotaasi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)