Siivoten

Suklis siivoaa jälleen. Imuri heiluu kädessä, ja sitten taas moppi. Olen ollut kauhean hajamielinen nyt viime päivät - on niin paljon ajateltavaa.

Mietin muun muassa, siivouksen lomassa:

- miksi vanhat ystävät muuttuvat joskus ihan tunnistamattomiksi? Kuinka on mahdollista olla todella läheinen ihmiselle vaikka 10 vuotta, mutta sitten huomaa, että se yhteys ihmisten välillä on särkynyt, tai sitä ei enää saa? Tuntuu kuin puhuisi vieraan kanssa. Onko kaikki läheisyys väliaikaista ja jos on, niin kuinka sen saa säilymään?

- missä vaiheessa hylkäämme unelmamme ja vaihdamme ne vanhempiemme unelmiin? Onko se VÄISTÄMÄTÖNTÄ?

- miksi meillä Suomessa ollaan niin avoimen vahingoniloisia ja melkein iloitaan toisen onnettomuudesta enemmän kuin vaikka omasta menestyksestä?

- miksi moni menee luokkakokouksiin ym. sillä mielellä, että on harrastettava raskasta omakehua [taloudellisessa mielessä] ja vertailtava itseä muihin?

Oikeastaan tuo viimeinen ranskalainen viiva liittyy tavallaan siihen laivareissuunkin, joka on tulossa. Kommenttiosastolla oli puhetta siitä, että tietääkö tämä a la carte-ravintolasta paikat varannut + aamiaiset ostanut ihminen, että olen työtön. Vastaus on, että kyllä tietää. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänen PITÄISI tietää tämän S-ystäväni taloudellisesta tilanteesta [he ovat läheisempiä kuin me ja ovat toistensa lasten kummejakin], joka ei myöskään ole hyvä. Se tavallinen tarina: lapset kotihoidossa, iso asuntolaina, rahaa vain välttämättömään.

Totuus on se, että meillä Suomessa on viime aikoina yleistynyt sellainen asenne, että köyhää saa nöyryyttää. Ei tarvitse olla hienotunteinen. En sano ihmisten välttämättä tekevän sitä 'pahuuttaan', vaan vain sellaista lapsellisuuttaan + ajattelemattomuuttaan ehkä. Oma mielihyvä omasta menestyksestä on suuri ja sitä haluaa tuoda julki monin eri tavoin ja aina kun on mahdollisuus. Välttämättä toista ei ehkä edes tahdo nöyryyttää, mutta se nöyryytys tulee siinä - sanotaanko että sivutuotteena sen oman menestyksen julkituomisen paukkeessa. ;)

Ei tämä laivajuttu ole 1. eikä varmaan viimeinen kerta kun törmään samaan ilmiöön. Itse asiassa mua tavallaan häiritsee se, kuinka vanhat ystävyydetkin [nyt en siis puhu laivareissuun lähtijöistä, vaan yleisemmällä tasolla] muuttuvat tosiaan sellaisiksi 'ai kuinka iso talo teillä on ja missä'-tuttavuuksiksi. :( EN ole tuohon tyytymätön siksi, että kadehtisin parempiosaisia, vaan siksi koska se tuntuu niin itkettävän surulliselta - kerran oikeasti LÄHEISET ihmiset eivät enää osaa puhua muusta kuin Afrikan luksussafaristaan tai ostamastaan citymaasturista. :(

Mitä meille tapahtuu ja missä vaiheessa? Onko se VIRTSANPYLVÄS [hehe] kun täyttää 30?

Tiedän itsekin muuttuneeni.. En ole enää yhtä impulsiivinen ja seikkailuun valmis kuin nuorempana. Mutta sanoisin, etten ole alkanut kuitenkaan palvoa materiaa tai tehdä siitä elämääni sisältöä. Kuten olen sanonut niin olisin onnellinen [nykyistä onnellisempi..?] paljon pienemmässä lukaalissa. Siinä mielessä OLEN muuttunut, että olen huomannut itsessäni halun saada AMMATTI. Nykyisellä tutkinnollani voisi heittää sitä kuuluisaa vesilintua. Itse asiassa -olen jo vuosia vältellyt koko jutusta puhumista. Ammatin haluaminen ei mulla kuitenkaan tarkoita sitä, että tähtäisin uraohjukseksi - olenhan puhunut hoitoalasta - vaan sitä, että tahtoisin oman, vaikka pikkuruisenkin palkan. Ja sen, että työnhaku olisi helpompaa, kun olisi joku tietty selkeärajainen ammattiala, josta niitä töitä voisi katsoa. Olisi pätevyys.

Mietin menettävätkö kaikki ihmiset myötätuntonsa köyhempiä kohtaan rikastuttuaan? Se on pelottava ajatus. Itse en tahdo ajatella näin. Ja tiedänkin, että esimerkiksi Vasemmistoliiton [jota kai voidaan pitää vasemmistopuolueena, vaikkei olekaan niin vasemmalla kuin mua miellyttäisi] kannattajissa on lääkäreitä ja muita todella isopalkkaisiakin. Miksi sitten joku paljon pienempää palkkaa saava ihminen muuttuu 'näyttäväksi' ja leuhkaksi ihmisiä kohtaan, mutta sitten joku isopalkkainen ei? On lohduttavaa tietää että vielä on ihmisiä joilla on arvoja, jotka eivät välttämättä muutu tilipussin suuruuden mukaan.

Tiedotus:

Mässään muuten tuossa ensi viikonloppuna. ;) Heheee! :) Zuk-zuk-zuklis se on osittain ainakin entisensä. ;) En tosin ole paljonkaan HAMSTRANNUT, mikä on hyvä. Tänään söin muuten jopa 1200 kilokaloria! Huima määrä. Voi vaikuttaa niin, että mässystä tulee kohtuullisempi, kun en ole ihan nälkiintynyt siihen alkaessa. Tuo 1200 on kyllä TÖRKEÄ kalorimäärä! :) Mietin tosin, että kannattaisikohan sittenkin palata vähän entiseen tuossa kalorimäärässä, koska JOS siis haen hoitoalalle, niin ei sinne ainakaan läskiä Suklista oteta. Pitää olla laiha, että jaksaa työn rasitukset, niin ne varmaan järkeilee.

En vielä tiedä mitä leivon! Olen miettinyt vähän suklaajuustokakkua, koska sitten voisi pohjan tehdä voista ja dominokekseistä. Meillä aina on tavallisia domskukeksipötköjä kaapeissa, kun mies syö paketeista banaani- ja ananasdominot, mutta nirsoaa vaniljaisia. Joten siinä saisi ne menemään, ei menisi keksut hukkaan.

Auto jumittaa TAAS!

Prkle, autoni on TAAS jumissa. Eli ei siis kulje, ei lähde liikkeelle! :( Semmoista se on. Sen vaan pitäisi antaa maata tallissa KOKO ajan.. sitten se e h k ä kävisi.. mutta jos annat yhdenkin päivän olla ulkona - tai no joo, ehkä kaksi - niin sitten ei taas suvaitse auto liikkua mihinkään. Ja olen kai sanonut että sen lykkiminen katoksesta talliin on tosi raskas, vaikea homma.. Lumi sitä vaikeuttaa! Olkoon kakka pihalla sitten vaan, en jaksa välittää!

Luulisi kevään viimeistään ratkaisevan tuon ongelman. ;) Sitten kun alkaa kunnon lämpimät niin ei romurauta enää viitsi olla hankala, kun se toimii yleensä ihan OK, jos vaan on lämmin!

Olen joskus mielessäni miettinyt että olisi kätevää olla koulutukseltaan vaikkapa auton asentaja. Sitten osaisin tehdä autolle taikatemput ja saada sen noin vaan kulkemaan. Ja muutenkin, on auton asentajille töitä ainakin jossain. Sellaisille tyhjän jauhajille kuin minä ei ole.

Pääsiäismunat

Olen tässä kauhistellut p-munien hintoja! On se vaan aikamoista, että esim. Duudson-munasta joutuu maksamaan 3-3,29 euroa! Siis se vähän riippuu kaupasta, se hinta. Yllätysmunat ovat törkeän kalliita ottaen huomioon niiden suklaatin usein huonon laadun ja yllärin mahdollisen hölmöyden. Mutta kai niitä silti otan muutaman pääsiäiseksi, yllärimunia siis, en välttämättä duudsoneita. ;) Muutenkin koko duudsonjuttu on mulle tosi vieras. Ne ihmiset ovat OUTOJA! Mies kerran katsoi niiden touhua telkkarista ja oikeasti, siinä voi käydä huonosti! Mies sanoi että on ihme jos ne pojat koskaan saavat lapsia. :( Tässä tarkoitetaan sitä että monissa D-sonien tempuissa on olennaista munien satuttaminen. Ja siellähän siittiöt asuvat. Jos eivät tule murhatuiksi! Niin, en tiedä onko moraalisessa mielessä oikein 'tukea' Duudsonien toimintaa ostamalla muna?

Mässypohdintaa

Viime postauksessa kävi ilmi vakavaa pohdintaa.. Mitä on olla Suklis?? Kuuluuko siihen ehdottomasti oksettava, masun paisuttava, ylenpalttinen mässinki? Voisiko joku muu ratkaisu olla parempi?

Olen sitä tässä pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että periaatteessa on ihan hyvä jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Olen jo NYT rukannut mässinkiä omaan malliini, esim. siihen kuuluu hedelmät! Ja muutenkin, sellainen ruoka. Kunnon ruoka. Ei niinkään sukulaati mitenkään ylenpalttisesti.

Mulle on jotenkin kieroutuneella tavalla tärkeää uskoa, että PYSTYN syömään paljon.. että voisin 'voittaa' jopa miehet. Oma mieheni sanoo etten syö [muka] mässingissä paljon.. mutta itse tiedän, että syön! Tahdon kai jollain tavalla kapinoida myös naisen [=pieniruokaisen, 'järkevästi syövän'] roolia vastaan. Tahdon edes joskus päästää irti, olla hullu, arvaamaton, elää vaistoistani.. kuten miehet! Naiset ängetään pienestä pitäen sellaiseen terveen järkevän muottiin. Hulluus, hassuttelu, epäterveelliset valinnat - ne ovat sallittuja vain miehille ja lapsille. Miten monta kertaa olen Mäkkärillä nähnyt perheen, miehen + lapset nauttimassa hampurilaisateriaa ja naisen näykkimässä salaattia?? Mieheni työpaikalla on ylipainoisia kavereita, mutta vaimot ovat siistejä ja sirpakoita.

Miksi naisten elämässä tuntuu muutenkin olevan niin vähän.. no, iloa?

Miksi moni nainen on miehelleen äitivaimo?

Minä en tahdo olla äitivaimo.

9 kokonaista vuorokautta -

- seuraavaan mässinkiin, hedelmäherkkuiluun, ravitsevaan ruokaan - sano sitä miksi haluat. Mä nyt kumminkin sanon MÄSSYksi, kuten aina ennenkin. Koska se ON mässinkiä, sitä se ON.

Risuja

Nyt saa Ben & Jerry-jäätelö runsaasti risuja Suklikselta! Olen jo aiemminkin pitänyt sitä yliarvostettuna, ylihypetettynä jenkkijankkina, mutta nyt olen jo suorastaan suuttunut!

Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!

Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.

Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?

B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..

Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..

[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]

Mässyraportti

Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.

Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(

Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!

Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.

Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)