Tässä sitä mässyilystä toivutaan. :) Oli taas melkoinen sessio. Söin Frödingen, söin kääretorttua, söin karkkia, söin sipsiä. Ja tietysti ruokaa lisäksi! Oksu-olo ei kuitenkaan tullut kertaakaan, eli kai pohjimmiltaan kaikki sitten meni hyvin. Olin aika varma, että oksu olisi saattanut tulla - johtuu tuosta työelämävalmennuksen pieleen menosta jne. Vaan eipäs vaan tullutkaan!
Vähän nolo sanoa, mutta ainakin aineenvaihdunta on toiminut tuossa vessa-asiassa todella hyvin. :)
Nukuin illalla päiväunetkin. Näin ihan hulluja unia. Olin romuraudallani liikenteessä ja oli joku tietyö. Joku tietyötyttö [sellainen joka näyttää pysähtymismerkkiä ja viittoo ajajia sitten taas lähtemään liikkeelle] käveli kohti mun autoa ja jarrutin ihan hätäpäissä, hän ei yhtään näyttänyt varovan. Ja sitten siinä tietyössä sainkin odotella NELJÄ TUNTIA, ennen kuin pääsin ajamaan taas. Ja oli kuuma kesäpäivä. :) Jotkut odottavista autoilijoista kävivät ostamassa jäätelöäkin jätskikioskista.
Nyt on sitten taas arjen aika.
maanantai 9. helmikuuta 2009
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Postia Kelalle!
Ensin ajattelin, että kun tuo työelämävalmennus noin nolosti lopahti, niin en viitsi siitä edes mitään rahaa itselleni pyytää. Mutta sitten suutuin ja sisuunnuin. Just joo. Miksi IHMEESSÄ minun muka ei pitäisi saada siitä mitään? Vaikka olin siellä vain 2 päivää, niin ne olivat aika HIKISET 2 päivää. Joten pistinpä kirjeen Kelalle, maksakoot sen työmarkkinatuen kahdelta päivältä. Paljonhan siitä ei tule - parikymppiä per päivä - mutta periaate on periaate.
Miehen kanssa tosiaan on puhuttu siitä kokemuksesta.. Kyllähän se niin oli, että se asenne siellä haastattelussa ('mietitään tässä SUN etuja, SUN kannalta..') tavallaan sokaisi mut niin, että en tajunnut pyytää toimenkuvan tarkennusta. Olin niin täynnä sitä positiivisuutta.. kuvittelin, että asia oli sitten selvä. En osannut kuvitella mitään tällaista, koska haastattelu oli niin positiivinen kokemus. Taisin mennä vanhanaikaiseen..? Ei ikinä enää.
Mässäävä hirviö tekee suklaalöydön
Olen jo aika täynnä kaikesta namista! Yöllä alkoi ahtaaminen ja jatkuu yhä vaan. Tosin sen yöllisen jälkeen on tahti vähän hidastunut.. :) Nyt olen ahmintapaussia pitämässä, koska muuten en tosiaan jaksa Mäkkärillä mitään. Olen realisti, tunnen itseni!
Tein melkoisen suklaatilöydön, Ritter Sportin valkosuklaa-hasselpähkinälevy! 100 gramman neliö puhdasta taivasta ja paratiisia. En olisi uskonut valkosuklaatin ja kokonaisten hasselpähkinöiden pelaavan noin hyvin yhteen. Yleensä pähkinä tekee suklaatista hyvin raskasta, ruokaisaa - täyteläistä. Mutta tuossa suklaalevyssä se melkein kuin lisää ilmavuutta, rapeutta - ihan erilaista kuin yleensä pähkinäinen valkosuklaa. Nappasin tuon suklaan mukaan kaupasta eilen ihan sillä lailla epätoivoissani, kun jotain valkosuklaata piti saada. Ja yllätyinkin nyt kovin positiivisesti. Jostain syystä tuo ei myöskään ole niin imelää, etteikö sitä voisi hyvin syödä isojakin määriä. Vedin puolet (50 g) viime yönä ja olisi mennyt toinenkin puoli, mutta kun halusin jemmata sitä loppua. ;)
Miehen kanssa tosiaan on puhuttu siitä kokemuksesta.. Kyllähän se niin oli, että se asenne siellä haastattelussa ('mietitään tässä SUN etuja, SUN kannalta..') tavallaan sokaisi mut niin, että en tajunnut pyytää toimenkuvan tarkennusta. Olin niin täynnä sitä positiivisuutta.. kuvittelin, että asia oli sitten selvä. En osannut kuvitella mitään tällaista, koska haastattelu oli niin positiivinen kokemus. Taisin mennä vanhanaikaiseen..? Ei ikinä enää.
Mässäävä hirviö tekee suklaalöydön
Olen jo aika täynnä kaikesta namista! Yöllä alkoi ahtaaminen ja jatkuu yhä vaan. Tosin sen yöllisen jälkeen on tahti vähän hidastunut.. :) Nyt olen ahmintapaussia pitämässä, koska muuten en tosiaan jaksa Mäkkärillä mitään. Olen realisti, tunnen itseni!
Tein melkoisen suklaatilöydön, Ritter Sportin valkosuklaa-hasselpähkinälevy! 100 gramman neliö puhdasta taivasta ja paratiisia. En olisi uskonut valkosuklaatin ja kokonaisten hasselpähkinöiden pelaavan noin hyvin yhteen. Yleensä pähkinä tekee suklaatista hyvin raskasta, ruokaisaa - täyteläistä. Mutta tuossa suklaalevyssä se melkein kuin lisää ilmavuutta, rapeutta - ihan erilaista kuin yleensä pähkinäinen valkosuklaa. Nappasin tuon suklaan mukaan kaupasta eilen ihan sillä lailla epätoivoissani, kun jotain valkosuklaata piti saada. Ja yllätyinkin nyt kovin positiivisesti. Jostain syystä tuo ei myöskään ole niin imelää, etteikö sitä voisi hyvin syödä isojakin määriä. Vedin puolet (50 g) viime yönä ja olisi mennyt toinenkin puoli, mutta kun halusin jemmata sitä loppua. ;)
lauantai 7. helmikuuta 2009
Noin neljä tuntia enää..
.. ja Suklis SYÖ! :) Kaikkea hyvää on jo tehtynä.. Appelsiinituorejuustolla & appemarmeladilla täytetty unelmatorttu on jääkaapissa kiinteytymässä + kosteutumassa. Leivoin miehelle mustikkamuffinssejakin, hyvin onnistuivat. Otin Frödingen Prinsessakakun jääkaappiin sulamaan. :)
Kaikki tämä kuulostaa varmaan tosi paljolta monen normaalin ihmisen mielestä, mutta Suklis on legendaarinen Mässyjen Markiisitar, Hotkimisen Herttuatar ja Karkin Kuningatar - ei tämä Sukuhirviölle ole mikään ongelma.
Keittelin tuossa makaroonejakin, eli MAKRUJA [se hirviökieli!], koska ajattelin myöhemmin illalla ehkä tehdä tonnikala [tonnari] salaattia. Kaikkea tosin on niin paljon jo, että voi jäädä tekemättä.
Soittelin Äetmuorillekin tänään.. Ja miksikö lauantaina? No kas, kun ei "työssä käyvä" oikein voi enää arkipäivisin soitella. :( Niinpä niin - en tosiaankaan ole kertonut Muorille siitä, että lähdin KIITÄMÄÄN. Ei hän sitä ymmärtäisi, tuomitsisi vain ja saisi oloni entistä huonommaksi. Itse en ole ratkaisua katunut, en hetkeäkään. Rahjatkoot siellä kaikkea kivaa painavaa keskenään ne ihmiset. Tai maksakoot kunnolla siitä joillekin muuttomiehille, kuljetusmiehille, mitä niitä nyt onkaan.
Ostelin muuten kauppasta tänään marmeladia [marmeloa!] ja muuta irtsaria CandyKing-laarista. Kaikki sellainen on kovin tärkeää mulle. Mies lupasi viedä mut Mäkkärille syömään huomenna. ;) En ole siellä käynyt moneen, moneen kuukauteen. Katsotaan nyt jaksanko sinne Mäkkärille.. vähän hirvittää, että jos taas kuvittelen itsestäni liikoja ja en pystykään syömään kaikkea.
Kylläpä muuten surettaa se 14-vuotiaan Nora-tytön kuolema! :( Kuinka voi tuollaista käydä, kuka hullu hankki 14-vuotiaalle pullon kirkasta alkoholia? Toivottavasti sen ihmisen OMATUNTO kolkuttaa nyt! Ja paljon! Kolkuttaa niin että rytinä käy. Vaikka en usko, että näin käy. Jotkut ihmiset ovat niin tunnottomia, ettei heillä ole mitään syyllisyydentuntoa. Minä muistan millaista oli olla nuori, mutta olen silti päättänyt jo aikaa sitten, että en itse koskaan viitsisi alaikäiselle ostaa minkäänlaista alkoholia. Eivätpä ole pyytäneet tosin ostamaankaan. Miehelle kerran kävi niin, että kaksi nuorta juippia tuli pyytämään.. kaupasta kalja ostamaan! Minusta ihan hullu valinta pyytää sellaista mieheltä, hän nimittäin on sellainen aika "kunnollisen" näköinen jne.. ihme, että uskalsivat lähestyä häntä näissä merkeissä. Mies tosin kieltäytyi silloin.. ja nämä kaksi vain jankkasivat lisää! Uskomatonta! Joku pultsari tai känniläinen saattaisi olla hyvä valinta, jos haluaisi jonkun pullon tuojan.
Kaikki tämä kuulostaa varmaan tosi paljolta monen normaalin ihmisen mielestä, mutta Suklis on legendaarinen Mässyjen Markiisitar, Hotkimisen Herttuatar ja Karkin Kuningatar - ei tämä Sukuhirviölle ole mikään ongelma.
Keittelin tuossa makaroonejakin, eli MAKRUJA [se hirviökieli!], koska ajattelin myöhemmin illalla ehkä tehdä tonnikala [tonnari] salaattia. Kaikkea tosin on niin paljon jo, että voi jäädä tekemättä.
Soittelin Äetmuorillekin tänään.. Ja miksikö lauantaina? No kas, kun ei "työssä käyvä" oikein voi enää arkipäivisin soitella. :( Niinpä niin - en tosiaankaan ole kertonut Muorille siitä, että lähdin KIITÄMÄÄN. Ei hän sitä ymmärtäisi, tuomitsisi vain ja saisi oloni entistä huonommaksi. Itse en ole ratkaisua katunut, en hetkeäkään. Rahjatkoot siellä kaikkea kivaa painavaa keskenään ne ihmiset. Tai maksakoot kunnolla siitä joillekin muuttomiehille, kuljetusmiehille, mitä niitä nyt onkaan.
Ostelin muuten kauppasta tänään marmeladia [marmeloa!] ja muuta irtsaria CandyKing-laarista. Kaikki sellainen on kovin tärkeää mulle. Mies lupasi viedä mut Mäkkärille syömään huomenna. ;) En ole siellä käynyt moneen, moneen kuukauteen. Katsotaan nyt jaksanko sinne Mäkkärille.. vähän hirvittää, että jos taas kuvittelen itsestäni liikoja ja en pystykään syömään kaikkea.
Kylläpä muuten surettaa se 14-vuotiaan Nora-tytön kuolema! :( Kuinka voi tuollaista käydä, kuka hullu hankki 14-vuotiaalle pullon kirkasta alkoholia? Toivottavasti sen ihmisen OMATUNTO kolkuttaa nyt! Ja paljon! Kolkuttaa niin että rytinä käy. Vaikka en usko, että näin käy. Jotkut ihmiset ovat niin tunnottomia, ettei heillä ole mitään syyllisyydentuntoa. Minä muistan millaista oli olla nuori, mutta olen silti päättänyt jo aikaa sitten, että en itse koskaan viitsisi alaikäiselle ostaa minkäänlaista alkoholia. Eivätpä ole pyytäneet tosin ostamaankaan. Miehelle kerran kävi niin, että kaksi nuorta juippia tuli pyytämään.. kaupasta kalja ostamaan! Minusta ihan hullu valinta pyytää sellaista mieheltä, hän nimittäin on sellainen aika "kunnollisen" näköinen jne.. ihme, että uskalsivat lähestyä häntä näissä merkeissä. Mies tosin kieltäytyi silloin.. ja nämä kaksi vain jankkasivat lisää! Uskomatonta! Joku pultsari tai känniläinen saattaisi olla hyvä valinta, jos haluaisi jonkun pullon tuojan.
torstai 5. helmikuuta 2009
"Kristitty" ex-pomo: muutama huomio ennen Ö-mappia
Elämme torstaita. Enää 2 kokonaista vuorokautta ja minä REPEÄN herkkuin määrästä! Mässingistä on tulossa kaikkien aikojen t a p a h t u m a ... Kai siksi kun olen ollut masentunut tuosta t-elämävalmennuksen todellisuudesta. Kunhan ei vain menisi yrjöilyksi. Oksentaisinko pahan olon pois sisältäni?
Mies kiusasi mua tänään ja yllytti, että mennään Rossoon MÄSSYssä. Erehdyin kertomaan hälle, että Rossolla on nykyisin kaloritaulukot netissä kaikista ruokalistan ruoista, ja että minun all time favourite BBQ Chicken-pannupizza pitää sisällään liki 1500 kilokaloria. Mies tietysti alkoi piinata, että nyt mennään sitten sinne ja sinä syöt BBQ:n. :) En usko että menemme sinne kuitenkaan, on se sen verran suuri se pizza. En välttämättä jaksa sellaista MÄSSYssä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Mutta vannomatta paras. Ehkä monsteri tekee visiitin Rossoon.. ;) Monstereista ei tiedä etukäteen mitä ne saavat päähänsä.
Vielä valmennuksesta, kunnes siirrän sen aivojeni Ö-mappiin..
Sen verran vielä tuosta työelämävalmennuksesta: se "pomo" siellä oli vielä joku kirkon tai seurakunnan AKTIIVI ja luottamushenkilö - tosi pöyristyttävää! Se juuri mua ihmetytti kaikkein eniten. Kun eikös kristityistä sanota että ne pitävät heikomman puolta, eivät riistä, eivät orjuuta tai muutenkaan tee pahaa. ;) No, näyttää niitä olevan moneen junaan. Eikös sellainen kristitty vähän niin kuin palvo kultaista vasikkaa [hui!], joka asettaa säästötavoitteet henkilöstön hyvinvoinnin edelle? Ei kai sitä voi palvoa mammonaa ja Yläkerran Isäntää samaan aikaan, vai mites se nyt meni.
Olin yhdessä vaiheessa niin kiukkuinen, että visioin mielessäni sen pomon saamassa TYRÄÄ kaikesta kantamisesta ja nostamisesta. Tunsin mieletöntä tyydytystä. Mutta eihän hän sellaista työtä varmaan itse omin voimin ala tehdä, kai siihen löytyy taas joku tev-orja tai muu harjoittelija. Soittaa vaikka työvoimatoimistoon ja heti tulee! Palvelu pelaa. Tietysti jos oikein p-ka säkä käy, niin sitten täytyy turvautua siihen olemassa olevaan ammattiapuun näissä kantamis-, kuljetus- ja nostamisjutuissa. Tosin se on se viimeinen vaihtoehto, koska se apu on tietysti maksullista, eikä kunnon johtaja koskaan maksa mistään, minkä voi teettää ilmaiseksi jollain luuseriparalla. Näyttää niin paljon paremmalta vuosiraporteissa tai mitä hemmetin katsauksia ne on, kun on säästetty ja oikein kiristetty vyötä! Siitä saa johtaja uuden sulan hattuunsa.
Sitten tajusin yhtäkkiä toisenkin asian. Jos tuo ihminen onnistui saamaan parissa päivässä mulla karvat pystyyn [ja mä olen yleensä kaikista hirviöpuheista huolimatta melkoinen lauhkea lammas], niin kuinkahan moni muu oikeasti inhoaa häntä? Voi olla vihamiehiä kertynyt roima joukko vuosien varrella. En nimittäin nyt jälkeenpäin ajatellen usko olevani ainoa, joka on tuossa paikassa saanut kurat niskaan. Tuo ihminen on ollut jo useamman vuoden vastuussa homman pyörittämisestä, joten eiköhän tämä ole ihan toistuva tapa sitten tämä harjoittelijan/valmennettavan/lortin piinaaminen + pettäminen.
Päässä surisee, herkkukone hurisee..
Hih, onnellinen juttu! Pakastimessa on vielä muutama sellainen mini-eclair, joihin ihastuin sydäntalven MÄSSYissä. :) Ihanaa, että niitä vielä on. Tosin ei monta, mutta enhän monta tarvitsekaan, kun on kuitenkin muutakin niin paljon. Makupalaksi vain.. Tosin vähän tulee haikea olo - löysin muistaakseni ne eclairit siinä vaiheessa, kun tuo tev siinsi mielessä lupaavana ajanjaksona.. :( Yhdistän kai aina niiden maun siihen toivon tunteeseen, joka mulla oli. Ja joka sitten murskaantui.
Tänään mies lajitteli puhtaat pyykit vaatekomeroon. Niiden joukossa oli niitä uusia vaatteita, joita ostin [tai siis kirppariltahan ne oli, mutta uusia MULLE] tuota työtä varten. Tuntui taas sellainen pisto sydämessä - en päässyt edes käyttämään niitä.. Ja enhän olisi muutenkaan niitä siinä hommassa tarvinnut, olisivat vielä vain repeytyneet tai sottaantuneet.
Olisi pitänyt pistää reilusti jotkut työmiehen tahraiset haalarit päälle kun sinne menin töihin. Inhotti istua p-kaisissa autoissa (ihan oikeasti penkit oli likaisina) "paremmilla" ts. toimistotyöhön/istumatyöhön sopivilla vaatteilla. Ja raahata tavaraa likaisissa laatikoissa..
Mutta se siitä, olkoon, menköön, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Minieclairit on kuitenkin niin hyviä, ettei kukaan tai mikään VOI niiden makua tuhota multa. ;) Sen verran olen kuitenkin herkkuhirviö minä.. Häikäilemätön hirviö! Aah, ja se Frödinge, jumalten ruoka!
Slurps! Täytyy huomenna aloittaa siivous aikaisin aamulla. Pitää nimittäin käydä kauppassakin taas. Kunhan en nyt alkaisi hamstrata herkkuja. Minusta ei koskaan tiedä. Tosin jotain voisin kyllä hamstrata nyt, kun Wienernougatitkin ovat loppuneet. Tekisi mieli semmoista Kinder Bueno-patukkaa. Se on kuohkean rapeaa syötävää, mainiota suklaatia. MÄSSY se vain lähestyy ja "varastot" pitää saada täyteen. Yhdessä vaiheessa kauppassa oli Kinder Bueno valkosuklaisena versiona - se oli aivan älyttömän hyvää! Liian hyvää suorastaan. :( Sitä oli mahdotonta vastustaa. Mutta se taisi ollakin vain kausituote. Ei ole aikoihin näkynyt..
Sähköpostia Siukulle!
Siukku yritti tänään soittaa. Olimme juuri silloin syömässä, joten en vastannut. Meillä on vähän kuin sellainen tapa, että ruokapöydästä ei nousta puhelimelle. Laitoin Siukulle sitten sähköpostia hänen työosoitteeseensa. Juttelin kevyesti niitä näitä, mainitsin työn sujuvan hyvin - tiedän nimittäin hänen soittaneen juuri siitä kysyäkseen. EI, en aio kertoa Siukulle lopettaneeni, koska jos kerron Siukulle, niin viiden minuutin sisään Äetmuori saa tietää ja sitten on helvetti valloillaan. :( Valitettavasti. Jos Siukku ei aina juoruaisi musta Äetmuorille, niin ehkä voisin luottaa häneen enemmän. Mutta samapa tuo, en minä nyt niin kauheasti mitään lähiomaisten "tukea" kaipaa, sitä olen jo saanut ystäviltä ja tuttavilta ja tietysti mieheltä - kaikki se tuki lämmittää mieltä, oikeasti.. Ja kiitän siitä! Se lohduttaa Sukliksen sydäntä.
Mies kiusasi mua tänään ja yllytti, että mennään Rossoon MÄSSYssä. Erehdyin kertomaan hälle, että Rossolla on nykyisin kaloritaulukot netissä kaikista ruokalistan ruoista, ja että minun all time favourite BBQ Chicken-pannupizza pitää sisällään liki 1500 kilokaloria. Mies tietysti alkoi piinata, että nyt mennään sitten sinne ja sinä syöt BBQ:n. :) En usko että menemme sinne kuitenkaan, on se sen verran suuri se pizza. En välttämättä jaksa sellaista MÄSSYssä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Mutta vannomatta paras. Ehkä monsteri tekee visiitin Rossoon.. ;) Monstereista ei tiedä etukäteen mitä ne saavat päähänsä.
Vielä valmennuksesta, kunnes siirrän sen aivojeni Ö-mappiin..
Sen verran vielä tuosta työelämävalmennuksesta: se "pomo" siellä oli vielä joku kirkon tai seurakunnan AKTIIVI ja luottamushenkilö - tosi pöyristyttävää! Se juuri mua ihmetytti kaikkein eniten. Kun eikös kristityistä sanota että ne pitävät heikomman puolta, eivät riistä, eivät orjuuta tai muutenkaan tee pahaa. ;) No, näyttää niitä olevan moneen junaan. Eikös sellainen kristitty vähän niin kuin palvo kultaista vasikkaa [hui!], joka asettaa säästötavoitteet henkilöstön hyvinvoinnin edelle? Ei kai sitä voi palvoa mammonaa ja Yläkerran Isäntää samaan aikaan, vai mites se nyt meni.
Olin yhdessä vaiheessa niin kiukkuinen, että visioin mielessäni sen pomon saamassa TYRÄÄ kaikesta kantamisesta ja nostamisesta. Tunsin mieletöntä tyydytystä. Mutta eihän hän sellaista työtä varmaan itse omin voimin ala tehdä, kai siihen löytyy taas joku tev-orja tai muu harjoittelija. Soittaa vaikka työvoimatoimistoon ja heti tulee! Palvelu pelaa. Tietysti jos oikein p-ka säkä käy, niin sitten täytyy turvautua siihen olemassa olevaan ammattiapuun näissä kantamis-, kuljetus- ja nostamisjutuissa. Tosin se on se viimeinen vaihtoehto, koska se apu on tietysti maksullista, eikä kunnon johtaja koskaan maksa mistään, minkä voi teettää ilmaiseksi jollain luuseriparalla. Näyttää niin paljon paremmalta vuosiraporteissa tai mitä hemmetin katsauksia ne on, kun on säästetty ja oikein kiristetty vyötä! Siitä saa johtaja uuden sulan hattuunsa.
Sitten tajusin yhtäkkiä toisenkin asian. Jos tuo ihminen onnistui saamaan parissa päivässä mulla karvat pystyyn [ja mä olen yleensä kaikista hirviöpuheista huolimatta melkoinen lauhkea lammas], niin kuinkahan moni muu oikeasti inhoaa häntä? Voi olla vihamiehiä kertynyt roima joukko vuosien varrella. En nimittäin nyt jälkeenpäin ajatellen usko olevani ainoa, joka on tuossa paikassa saanut kurat niskaan. Tuo ihminen on ollut jo useamman vuoden vastuussa homman pyörittämisestä, joten eiköhän tämä ole ihan toistuva tapa sitten tämä harjoittelijan/valmennettavan/lortin piinaaminen + pettäminen.
Päässä surisee, herkkukone hurisee..
Hih, onnellinen juttu! Pakastimessa on vielä muutama sellainen mini-eclair, joihin ihastuin sydäntalven MÄSSYissä. :) Ihanaa, että niitä vielä on. Tosin ei monta, mutta enhän monta tarvitsekaan, kun on kuitenkin muutakin niin paljon. Makupalaksi vain.. Tosin vähän tulee haikea olo - löysin muistaakseni ne eclairit siinä vaiheessa, kun tuo tev siinsi mielessä lupaavana ajanjaksona.. :( Yhdistän kai aina niiden maun siihen toivon tunteeseen, joka mulla oli. Ja joka sitten murskaantui.
Tänään mies lajitteli puhtaat pyykit vaatekomeroon. Niiden joukossa oli niitä uusia vaatteita, joita ostin [tai siis kirppariltahan ne oli, mutta uusia MULLE] tuota työtä varten. Tuntui taas sellainen pisto sydämessä - en päässyt edes käyttämään niitä.. Ja enhän olisi muutenkaan niitä siinä hommassa tarvinnut, olisivat vielä vain repeytyneet tai sottaantuneet.
Olisi pitänyt pistää reilusti jotkut työmiehen tahraiset haalarit päälle kun sinne menin töihin. Inhotti istua p-kaisissa autoissa (ihan oikeasti penkit oli likaisina) "paremmilla" ts. toimistotyöhön/istumatyöhön sopivilla vaatteilla. Ja raahata tavaraa likaisissa laatikoissa..
Mutta se siitä, olkoon, menköön, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Minieclairit on kuitenkin niin hyviä, ettei kukaan tai mikään VOI niiden makua tuhota multa. ;) Sen verran olen kuitenkin herkkuhirviö minä.. Häikäilemätön hirviö! Aah, ja se Frödinge, jumalten ruoka!
Slurps! Täytyy huomenna aloittaa siivous aikaisin aamulla. Pitää nimittäin käydä kauppassakin taas. Kunhan en nyt alkaisi hamstrata herkkuja. Minusta ei koskaan tiedä. Tosin jotain voisin kyllä hamstrata nyt, kun Wienernougatitkin ovat loppuneet. Tekisi mieli semmoista Kinder Bueno-patukkaa. Se on kuohkean rapeaa syötävää, mainiota suklaatia. MÄSSY se vain lähestyy ja "varastot" pitää saada täyteen. Yhdessä vaiheessa kauppassa oli Kinder Bueno valkosuklaisena versiona - se oli aivan älyttömän hyvää! Liian hyvää suorastaan. :( Sitä oli mahdotonta vastustaa. Mutta se taisi ollakin vain kausituote. Ei ole aikoihin näkynyt..
Sähköpostia Siukulle!
Siukku yritti tänään soittaa. Olimme juuri silloin syömässä, joten en vastannut. Meillä on vähän kuin sellainen tapa, että ruokapöydästä ei nousta puhelimelle. Laitoin Siukulle sitten sähköpostia hänen työosoitteeseensa. Juttelin kevyesti niitä näitä, mainitsin työn sujuvan hyvin - tiedän nimittäin hänen soittaneen juuri siitä kysyäkseen. EI, en aio kertoa Siukulle lopettaneeni, koska jos kerron Siukulle, niin viiden minuutin sisään Äetmuori saa tietää ja sitten on helvetti valloillaan. :( Valitettavasti. Jos Siukku ei aina juoruaisi musta Äetmuorille, niin ehkä voisin luottaa häneen enemmän. Mutta samapa tuo, en minä nyt niin kauheasti mitään lähiomaisten "tukea" kaipaa, sitä olen jo saanut ystäviltä ja tuttavilta ja tietysti mieheltä - kaikki se tuki lämmittää mieltä, oikeasti.. Ja kiitän siitä! Se lohduttaa Sukliksen sydäntä.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Työtön lortti, always forever
Kaksi päivää kestin siinä työelämävalmennuksessa. Nyt on sekin ohi. Lähdin tuosta työstä, koska en fyysisesti [enkä henkisesti] jaksanut sitä. Työtehtävien kohdalle työnantaja oli halunnut laittaa laajasti vain "harjoittelu". Suusanallisesti puhe oli taustatutkimustyöstä, tiedotuksesta, yhteydenpidosta. Käytännössä kuitenkin työ olikin kaikenlaisen painavan ja likaisen nostamista ja kantamista, sellaisen siirtämistä paikasta a paikkaan b. Siihen touhuun kului suuri osa päivästä. Muuttolaatikoita täynnä kirjoja jne. En nyt itseäni ihan heikkona pidä, mutta tuollaisessa työssä olisi tekeminen miehelläkin, saati sitten mun kaltaisella aika pienellä naisella.
Vessassa käyminenkin tuntui jotenkin 'väärältä' - menihän siinäkin työaikaa hukkaan.. Ja näiden kahden työpäivän kuluessa poltin pahasti suuni useamman kerran. Syy: tuntui siltä, kuin en olisi 'saanut' pitää ruokatuntia. Söin valehtelematta kiehuvan kuumaa pussikeittoa SEISAALTANI, hotkien, ja tietysti suu paloi. Molempina päivinä. Sama juttu teen kanssa.
Lisäksi 'pomolla' oli oikeasti aika paljonkin sitä vastaan, että olisin tehnyt 'vain' sopimuksessa mainitut tunnit, 7 ½ h/päivä. Siitä sain kyllä kuulla, ihan suoraan sanottuna. Tuosta työstä saa vain työmarkkinatuen, ei palkkaa ollenkaan, ja silti olisi vain pitänyt olla valmis istumaan siellä iltaan asti. Plus sunnuntaityöt.
Mies on onneksi ollut vankkumaton tuki mulle.. hän katseli tuossa illalla kaikkea materiaalia tästä netistä ja vanhana työntekijäveteraanina keksi useampiakin tapoja, joilla tuossa suoraan sanottuna ihmistä riistetään. Sekin oli virhe - nyt sen tajuan - ettei sitä toimenkuvaa rajattu tarkemmin. Olisi kannattanut laittaa siihen rajaukseksi, että ei fyysistä työtä. Mutta en tajunnut sopimusta tehdessäni tätä, luulin suusanallisesti sovitun riittävän. Mullahan ei ole kokemusta näistä asioista.
Mies sanoi silloin heti alkuun, että tuo on todella laajasti määritelty, tuo 'harjoittelu',, mutta minä se olin joka huiskin hänen epäilyksensä taivaan tuuliin. Ei olisi kannattanut.
Nykyisin on toden totta työnantajan markkinat. Aikaisemmin ajattelin tuon työelämävalmennuksen olevan todella nerokas keksintö, mutta nyt on sen "pimeä puoli" tavallaan paljastunut. Olen kuullut näistä asioista (työelämävalmennuksen epäkohdista) ennenkin, mutta ajattelin sitä vain ihmisten joutavaksi marinaksi netissä.Näinä kahtena työpäivänä en ihan oikeasti NUKKUNUT silmäystä enempää yöllä. Oikeasti. En liioittele. Mietin vain sitä mitä aamulla taas tapahtuisi, mitä kauhean raskasta & likaista olisi tiedossa.
Ja sitä olisi ollut tiedossa, nuo nostot ja kannot eivät olleet mitään poikkeustapauksia, vaan sellaista olisi ollut huomenna ja ensi viikolla ja joka viikko. Nyt tänä iltana nukuin kuin vauva, sammuin heti kun tiesin vain, ettei enää tarvitse sinne mennä. Itkin tänään kotona tätä kaikkea ja mies lohdutteli ja sanoi, että hän ei halua ainakaan minun menevän sinne. Tuntui valtavan hyvältä saada TUKEA, Äetmuorilta en sitä nimittäin ainakaan saa, jos hän saa tietää minun lopettaneen niin sanoo syyn olevan vain ja ainoastaan minussa. Siksipä sovimme miehen kanssa, että en edes kerro uusimmasta käänteestä Muorille. En oikeasti kestäisi sitä reaktiota, suuttumusta, raivoa, pettymystä - se kaikki purkautuisi minuun. Hänen pettymyksensä siis.
Mies sanoi että häntä surettaa se kuinka pettynyt minä olin. Sekin sai aikaan itkumyrskyn, jotenkin tuntui niin hyvältä että joku miettii sitä siltäkin kannalta - minun kannaltani.
Kynnys asioida t-voimatoimistossa on noussut todella korkealle. Nyt ainakin tiedän, että seuraava kerta [jos sitä tulee] tulee olemaan aika kurja.
Yllätetty
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty tuosta 'valmennuksesta'. Oliko siis tarkoitus antaa mulle valmennusta, niin että voisin tulevaisuudessa hakea MUUTTOMIEHEN hommiin? Ja sitten tosiaan ihmetyttää se puhutun ja todellisuuden välinen valtava ero. Mies sanoi että ainakin heillä on niin, että jos työstä on 10% jotain työtä x, niin silloin se x katsotaan MERKITTÄVÄKSI osaksi toimenkuvaa ja siitä on silloin joku merkintä papereissa. Tuossa sopimuksentekovaiheessa minulle ei sanallakaan mainittu, että tähän työhön kuuluu raskasta nostamista & kantamista. Olisi ollut asiallista mainita, koska onhan esim. selkävaivaisia ihmisiä jotka eivät voi mitään nostaa tai kantaa.
Työaika on toinen juttu. Ihmettelen sitä, kuinka voi olla niin, että jos heillä oli työaika 7 h 15 min. niin tämä paikan johtaja ei heti alkuun edes halunnut SANOA mulle sitä - siis heidän työaikaansa - mun papereihini merkittiin siis se 7 h 30 min, eli enemmän kuin vakiväelle. Ja sitten kun sekään ei olisi riittänyt. Ja kun ei olisi edes ruokatuntia saanut pitää, parissa minuutissa horia se tulikuuma keitto sisuksiin ja sillä hyvä. En minä nyt siitä vartista niin kuohuksissa ole, mutta periaate on minusta periaate.
Koin tuosta tilanteesta SUUTTUMUSTA vasta viime yönä. Ensin olin vain sitä mieltä että voi mua luuseria, minkä tein. Mutta iltayöstä tuli suuttumus.
Jos tätä blogia lukee joku työtön, niin sen neuvon annan, että jos menette työelämävalmennukseen niin määritelkää sopimuksessa tarkasti 1) toimenkuva, tehtävät joita tulette tekemään ja 2) työaika ja siihen kuuluvat tauot. Älkääkä suostuko olemaan hyväksikäytettäviä hölmöjä. Jos toimenkuvaa ei ole määritelty, niin luultavasti voitte joutua luuttuamaan lattioita tai huoraamaan ihan vain siksi, kun sitä ei ole rajattu poiskaan tehtäväluettelosta. Kolmas juttu on sitten tämä: suusanallisiin sopimuksiin en neuvo ketään luottamaan - pitää olla mustaa valkoisella, AINA.
Työelämävalmennettavan kannattaa myös muistaa, että työajaksi voidaan määritellä mitä vain 4-8 tunnin välillä. Eli periaatteessa saman korvauksen rahallisesti saa siitä teki 4 h työtä tai 8 h työtä. Tärkeä muistettava.
Kohti huomispäivää..
..siivoten ja MÄSSYä ajatellen. En aio murehtia enää tuota kokemustani. Mietin sitäkin että kenellä on OIKEUS sanoa, ettei minun kokemukseni, tapani kokea asia, ole vähintään yhtä oikea kuin toistenkin? Minä sentään olin siellä. Muori varmaan sanoisi että liioittelen. Mutta kun en. Olin valmis niin paljoon tuon työn takia, mutta tuohon en. Kyllä menivät vaatteet pyykkiin eilen, hikiset ja likaiset rääsyt. Jos haluaisin tehdä tuollaista fyysisesti raskasta työtä niin voisin saada sellaisen vaikka HETI - palkallisena. Sellaisen työn tekijöistä on pula. Mutta en hakenut sellaista työkokemusta ja mielestäni tein sen myös selväksi.
Mietin vaivaudunko edes kertomaan työkkärissä noista epäkohdista. Tuskin ottaisivat mua vakavasti - olenhan "vain" työtön. Ja työttömänä siis luonnostani työtä kartteleva, mielenterveysongelmainen, päihdepirkko valehtelija. Näinhän se menee. Tavallaan kyllä huolestuttaa että jos joku muu tekee tuon paikan kanssa sopimuksen ja joutuu samaan. Se tässä arveluttaa. Siinä mielessä pitäisi kai edes vihjaista epäkohdista.
"Vaalipuhe"
Miettikää ihmiset muuten kaksi kertaa ennen kuin alatte tapella muka 'ylivahvaa' (!) ay-liikettä vastaan, "joustamatonta" työelämää vastaan ja muutakin työsuojelua vastaan. Siellä missä on vahva ay-liike, eivät ihmiset tee palkatonta ylityötä eikä työntekijää riistetä niin helpolla.
Olen myös alkanut suhtautua ennakkoluuloisemmin kaikkiin näihin työelämän "joustoihin" [lue: ihminen joustaa, joustaa ja joustaa, työnantaja ei], koska ilmeisesti se tarkoittaa nk. pienen ihmisen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, joka halutaan laillistaa. Miettikää itse millaisen maailman haluatte. Maailmanko, jossa ihmiset tekevät täyden työpäivän ja YLI, n. 20 eurolla päivässä? Eli siis työmarkkinatuella. Miettikää haluatteko maailman, jossa työttömällä ihmisellä ei ole ihmisarvoa ja jossa työttömän kanssa tehdyt sopimukset voi noin vain unohtaa tai muutella mielestään sopivammiksi. Miettikää tätä kun äänestätte seuraavan kerran.
Asiaa, vihdoinkin
Kaiken hulluuden keskellä MÄSSY on sentään iloinen asia. No, enää 3 kokonaista vuorokautta siihen. Jos olisin ollut "työssä" niin sitten olisin voinut sanoa että 2. Mutta kun en ole, niin pidän perinteisen mässingin (su ja ma). Kaikkea on valmiina ja aion siitä nauttia. Frödingestä, kääretortusta, kaikesta. En aio nyt murehtia työllistymistä tällä erää enempää. Mies sanoi ettei häntä todellakaan haittaa se, että olen kotona. Mieluummin kotona kuin huonossa työssä, jossa kärsin, niin hän sanoi. Olen ottanut sähköpostilla yhteyttä yhteen vapaaehtoistyötä tekevään kansalaisjärjestöön. Ehkä minun tieni on "kolmannen sektorin tie". Jotenkin vaan tunnen, että haluaisin auttaa ihmisiä - ehkä voin sen tehdä, ehkä en, aika näyttää.
Vessassa käyminenkin tuntui jotenkin 'väärältä' - menihän siinäkin työaikaa hukkaan.. Ja näiden kahden työpäivän kuluessa poltin pahasti suuni useamman kerran. Syy: tuntui siltä, kuin en olisi 'saanut' pitää ruokatuntia. Söin valehtelematta kiehuvan kuumaa pussikeittoa SEISAALTANI, hotkien, ja tietysti suu paloi. Molempina päivinä. Sama juttu teen kanssa.
Lisäksi 'pomolla' oli oikeasti aika paljonkin sitä vastaan, että olisin tehnyt 'vain' sopimuksessa mainitut tunnit, 7 ½ h/päivä. Siitä sain kyllä kuulla, ihan suoraan sanottuna. Tuosta työstä saa vain työmarkkinatuen, ei palkkaa ollenkaan, ja silti olisi vain pitänyt olla valmis istumaan siellä iltaan asti. Plus sunnuntaityöt.
Mies on onneksi ollut vankkumaton tuki mulle.. hän katseli tuossa illalla kaikkea materiaalia tästä netistä ja vanhana työntekijäveteraanina keksi useampiakin tapoja, joilla tuossa suoraan sanottuna ihmistä riistetään. Sekin oli virhe - nyt sen tajuan - ettei sitä toimenkuvaa rajattu tarkemmin. Olisi kannattanut laittaa siihen rajaukseksi, että ei fyysistä työtä. Mutta en tajunnut sopimusta tehdessäni tätä, luulin suusanallisesti sovitun riittävän. Mullahan ei ole kokemusta näistä asioista.
Mies sanoi silloin heti alkuun, että tuo on todella laajasti määritelty, tuo 'harjoittelu',, mutta minä se olin joka huiskin hänen epäilyksensä taivaan tuuliin. Ei olisi kannattanut.
Nykyisin on toden totta työnantajan markkinat. Aikaisemmin ajattelin tuon työelämävalmennuksen olevan todella nerokas keksintö, mutta nyt on sen "pimeä puoli" tavallaan paljastunut. Olen kuullut näistä asioista (työelämävalmennuksen epäkohdista) ennenkin, mutta ajattelin sitä vain ihmisten joutavaksi marinaksi netissä.Näinä kahtena työpäivänä en ihan oikeasti NUKKUNUT silmäystä enempää yöllä. Oikeasti. En liioittele. Mietin vain sitä mitä aamulla taas tapahtuisi, mitä kauhean raskasta & likaista olisi tiedossa.
Ja sitä olisi ollut tiedossa, nuo nostot ja kannot eivät olleet mitään poikkeustapauksia, vaan sellaista olisi ollut huomenna ja ensi viikolla ja joka viikko. Nyt tänä iltana nukuin kuin vauva, sammuin heti kun tiesin vain, ettei enää tarvitse sinne mennä. Itkin tänään kotona tätä kaikkea ja mies lohdutteli ja sanoi, että hän ei halua ainakaan minun menevän sinne. Tuntui valtavan hyvältä saada TUKEA, Äetmuorilta en sitä nimittäin ainakaan saa, jos hän saa tietää minun lopettaneen niin sanoo syyn olevan vain ja ainoastaan minussa. Siksipä sovimme miehen kanssa, että en edes kerro uusimmasta käänteestä Muorille. En oikeasti kestäisi sitä reaktiota, suuttumusta, raivoa, pettymystä - se kaikki purkautuisi minuun. Hänen pettymyksensä siis.
Mies sanoi että häntä surettaa se kuinka pettynyt minä olin. Sekin sai aikaan itkumyrskyn, jotenkin tuntui niin hyvältä että joku miettii sitä siltäkin kannalta - minun kannaltani.
Kynnys asioida t-voimatoimistossa on noussut todella korkealle. Nyt ainakin tiedän, että seuraava kerta [jos sitä tulee] tulee olemaan aika kurja.
Yllätetty
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty tuosta 'valmennuksesta'. Oliko siis tarkoitus antaa mulle valmennusta, niin että voisin tulevaisuudessa hakea MUUTTOMIEHEN hommiin? Ja sitten tosiaan ihmetyttää se puhutun ja todellisuuden välinen valtava ero. Mies sanoi että ainakin heillä on niin, että jos työstä on 10% jotain työtä x, niin silloin se x katsotaan MERKITTÄVÄKSI osaksi toimenkuvaa ja siitä on silloin joku merkintä papereissa. Tuossa sopimuksentekovaiheessa minulle ei sanallakaan mainittu, että tähän työhön kuuluu raskasta nostamista & kantamista. Olisi ollut asiallista mainita, koska onhan esim. selkävaivaisia ihmisiä jotka eivät voi mitään nostaa tai kantaa.
Työaika on toinen juttu. Ihmettelen sitä, kuinka voi olla niin, että jos heillä oli työaika 7 h 15 min. niin tämä paikan johtaja ei heti alkuun edes halunnut SANOA mulle sitä - siis heidän työaikaansa - mun papereihini merkittiin siis se 7 h 30 min, eli enemmän kuin vakiväelle. Ja sitten kun sekään ei olisi riittänyt. Ja kun ei olisi edes ruokatuntia saanut pitää, parissa minuutissa horia se tulikuuma keitto sisuksiin ja sillä hyvä. En minä nyt siitä vartista niin kuohuksissa ole, mutta periaate on minusta periaate.
Koin tuosta tilanteesta SUUTTUMUSTA vasta viime yönä. Ensin olin vain sitä mieltä että voi mua luuseria, minkä tein. Mutta iltayöstä tuli suuttumus.
Jos tätä blogia lukee joku työtön, niin sen neuvon annan, että jos menette työelämävalmennukseen niin määritelkää sopimuksessa tarkasti 1) toimenkuva, tehtävät joita tulette tekemään ja 2) työaika ja siihen kuuluvat tauot. Älkääkä suostuko olemaan hyväksikäytettäviä hölmöjä. Jos toimenkuvaa ei ole määritelty, niin luultavasti voitte joutua luuttuamaan lattioita tai huoraamaan ihan vain siksi, kun sitä ei ole rajattu poiskaan tehtäväluettelosta. Kolmas juttu on sitten tämä: suusanallisiin sopimuksiin en neuvo ketään luottamaan - pitää olla mustaa valkoisella, AINA.
Työelämävalmennettavan kannattaa myös muistaa, että työajaksi voidaan määritellä mitä vain 4-8 tunnin välillä. Eli periaatteessa saman korvauksen rahallisesti saa siitä teki 4 h työtä tai 8 h työtä. Tärkeä muistettava.
Kohti huomispäivää..
..siivoten ja MÄSSYä ajatellen. En aio murehtia enää tuota kokemustani. Mietin sitäkin että kenellä on OIKEUS sanoa, ettei minun kokemukseni, tapani kokea asia, ole vähintään yhtä oikea kuin toistenkin? Minä sentään olin siellä. Muori varmaan sanoisi että liioittelen. Mutta kun en. Olin valmis niin paljoon tuon työn takia, mutta tuohon en. Kyllä menivät vaatteet pyykkiin eilen, hikiset ja likaiset rääsyt. Jos haluaisin tehdä tuollaista fyysisesti raskasta työtä niin voisin saada sellaisen vaikka HETI - palkallisena. Sellaisen työn tekijöistä on pula. Mutta en hakenut sellaista työkokemusta ja mielestäni tein sen myös selväksi.
Mietin vaivaudunko edes kertomaan työkkärissä noista epäkohdista. Tuskin ottaisivat mua vakavasti - olenhan "vain" työtön. Ja työttömänä siis luonnostani työtä kartteleva, mielenterveysongelmainen, päihdepirkko valehtelija. Näinhän se menee. Tavallaan kyllä huolestuttaa että jos joku muu tekee tuon paikan kanssa sopimuksen ja joutuu samaan. Se tässä arveluttaa. Siinä mielessä pitäisi kai edes vihjaista epäkohdista.
"Vaalipuhe"
Miettikää ihmiset muuten kaksi kertaa ennen kuin alatte tapella muka 'ylivahvaa' (!) ay-liikettä vastaan, "joustamatonta" työelämää vastaan ja muutakin työsuojelua vastaan. Siellä missä on vahva ay-liike, eivät ihmiset tee palkatonta ylityötä eikä työntekijää riistetä niin helpolla.
Olen myös alkanut suhtautua ennakkoluuloisemmin kaikkiin näihin työelämän "joustoihin" [lue: ihminen joustaa, joustaa ja joustaa, työnantaja ei], koska ilmeisesti se tarkoittaa nk. pienen ihmisen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, joka halutaan laillistaa. Miettikää itse millaisen maailman haluatte. Maailmanko, jossa ihmiset tekevät täyden työpäivän ja YLI, n. 20 eurolla päivässä? Eli siis työmarkkinatuella. Miettikää haluatteko maailman, jossa työttömällä ihmisellä ei ole ihmisarvoa ja jossa työttömän kanssa tehdyt sopimukset voi noin vain unohtaa tai muutella mielestään sopivammiksi. Miettikää tätä kun äänestätte seuraavan kerran.
Asiaa, vihdoinkin
Kaiken hulluuden keskellä MÄSSY on sentään iloinen asia. No, enää 3 kokonaista vuorokautta siihen. Jos olisin ollut "työssä" niin sitten olisin voinut sanoa että 2. Mutta kun en ole, niin pidän perinteisen mässingin (su ja ma). Kaikkea on valmiina ja aion siitä nauttia. Frödingestä, kääretortusta, kaikesta. En aio nyt murehtia työllistymistä tällä erää enempää. Mies sanoi ettei häntä todellakaan haittaa se, että olen kotona. Mieluummin kotona kuin huonossa työssä, jossa kärsin, niin hän sanoi. Olen ottanut sähköpostilla yhteyttä yhteen vapaaehtoistyötä tekevään kansalaisjärjestöön. Ehkä minun tieni on "kolmannen sektorin tie". Jotenkin vaan tunnen, että haluaisin auttaa ihmisiä - ehkä voin sen tehdä, ehkä en, aika näyttää.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Hyvää ja huonoa, mukavaa ja epämukavaa
Kaikkea tätä oli ensimmäinen valmennuspäivä! Minusta huonoa oli se, että tuntui kuin ei olisi saanut syödäkään rauhassa, lounas ja tee tuli nautittua niin nopeasti, että suuni paloi. Muutenkin vähän mietin, että mikä siellä on asenne työajan suhteen. Minusta jos on sovittu 7 ½ tuntia, niin silloin se on se, enkä itse välttämättä pelkän työmarkkinatuen eteen viitsi "ylityötä" alkaa tehdä. Joskus tulee vähän surullinen olo kun miettii kaikkea tällaista, onko harjoittelija/työtön/työllistetty vain joku laillinen orja.
Hyvää oli se, että päivä kului nopeasti! Tosi nopeasti! Huomaamatta. Ja sitten oli mukavaa jutella sen toisen ihmisen kanssa siellä menneistä ajoista. Opiskelimme vähän samaan aikaan, hän oli muutamaa vuotta vanhempi mua. Olemme lisäksi kotoisin vähän samalta seudulta.. Siksikin kivaa jutella. :)
Kauppassa!
Menimme miehen kanssa yhdessä kauppaan viikon ruokaostoksia tekemään. Ostin Frödingen. ;) Valmiiksi, weekendiä ja MÄSSYÄ odottamaan. Saas nähdä olenko sitten niin innoissani, että OKSENNAN, kuten kävi itsenäisyyspäivänä. Toivottavasti niin ei käy. Oli sen verran kallis se Frödinge. ;)
Ostin Daim-jäätelöäkin.
Mutta nyt taidan vähän SIIVOTA! Vaikkei kyllä huvittaisi. Tekisi mieli vain lösiä nojatuolissa ja lukea tai katsoa telkkua. Mikähän siinäkin on.
Hyvää oli se, että päivä kului nopeasti! Tosi nopeasti! Huomaamatta. Ja sitten oli mukavaa jutella sen toisen ihmisen kanssa siellä menneistä ajoista. Opiskelimme vähän samaan aikaan, hän oli muutamaa vuotta vanhempi mua. Olemme lisäksi kotoisin vähän samalta seudulta.. Siksikin kivaa jutella. :)
Kauppassa!
Menimme miehen kanssa yhdessä kauppaan viikon ruokaostoksia tekemään. Ostin Frödingen. ;) Valmiiksi, weekendiä ja MÄSSYÄ odottamaan. Saas nähdä olenko sitten niin innoissani, että OKSENNAN, kuten kävi itsenäisyyspäivänä. Toivottavasti niin ei käy. Oli sen verran kallis se Frödinge. ;)
Ostin Daim-jäätelöäkin.
Mutta nyt taidan vähän SIIVOTA! Vaikkei kyllä huvittaisi. Tekisi mieli vain lösiä nojatuolissa ja lukea tai katsoa telkkua. Mikähän siinäkin on.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Hermostunut hirviö
Huomenna.. huomenna... alkaa työelämävalmennus! Hiukan hirvittää kyllä. Pelottaa. Vaikka nyt niinä kahtena kertana kun olen siellä paikassa käynyt ovat ihmiset olleet kivoja, niin eihän sitä tiedä vaikka se muuttuisi huomenna. :( Tänään purin mieltäni oikein miehellekin, kerroin kauhistuksistani. Minulla on ihmeellisiä pelkoja. Aloin ajatella sellaista, että entäs jos siellä paikassa joku kertoo vaikka hauskan vitsin ja alan nauraa, enkä pysty lopettamaan sitä? Tai entäs jos ne ihmiset vain jotenkin tajuavat minun olevan h u l l u ja lähettävät maitojunalla kotiin?
Tuo nauruasia ei ole ihan tuulesta temmattu pelko. Mulla on nimittäin aina ollut tavattoman huono "pokka" ja olen saattanut nauraa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muistan kerran yläasteella käytösnumeroni laskettiin kympistä ysiin ihan vain siksi, kun en pystynyt olemaan hihittämättä tunnilla. :( Se kyllä tympäisi. Piti kotona selitellä, että miksi numero laski.. :( No, kun ei nyt vaan huomenna kävisi mitään sellaista.
En tiedä miksi mulle on niin tärkeää, että ihmiset on 'kivoja'. Kestän vain aika huonosti sellaista inhottavaa ilmapiiriä. Vaikka kai sellaiseen tottuu, jos sellaisessa joutuu joka päivä olemaan?
Elän vatsani kautta, mahani on maailmani!
Syömähullu on syömähullu aina vaan! Olen jo "työ"lounaatkin miettinyt valmiiksi. Mulla on Rainbown [reinpoun hirviökielellä!] kiinalaista kanakeittoa. Se on kevyttä. Annoksessa on vain 50 kcal. Voin sallia sellaisen itselleni. Aamupalaa eli aamaria en edes syö, jos pitää aikaisin herätä. Ne jäävät siis nyt aina väliin. Minä en ole koskaan pystynyt syömään aamaria, jos olen menossa työhön/kouluun tms. Aamari kuuluu vain rentoutuneeseen aamuun.
Olihan muuten hyvä kun sattui kaapista se reinpoun keittopaketti kouraan. Ne keitot menee vanhaksi maaliskuussa, joten nyt onkin korkea aika murkinoida ne pois.
Piti pistää tänään Kelalle sähköpostiakin, toivottavasti vastaavat, kun mua alkoi mietityttää se korotettu ylläpitokorvaus, johon kai olen myös oikeutettu työmarkkinatuen lisäksi. Että pitääkö se hakea jotenkin erikseen, vai tuleeko se automaattisesti.
Hirviön kiireet
Mietin miten joillekin on mahdollista olla työssäkäyvä JA pyöreä? Minulla on jo nyt mahdottomia vaikeuksia järjestellä MÄSSYJÄ ja saada niitä rimmaamaan sosiaalisen elämän ja siivousten kanssa. Mullahan on oma SYSTEEMI. Kotityösysteemi ihan kuten on syömäsysteemikin. Kaikki pitää tehdä juuri tietyllä tavalla.. siivot ja muut.. ;)
Nyt oikein harmittaa kun jostain syystä juuri nyt sellaiset ihmiset, joiden kanssa en normaalisti ole juuri edes tekemisissä, tahtovat tavata. :( Kun nyt olisi tämäkin tapahtunut vaikka joskus maaliskuussa, kun olisi saanut rauhassa tottua tuohon työkuvioon, vaan ei. Juuri NYT, nyt pitää. No en kehtaa ihmisille sanoa, että ei oikein kiinnostaisi juuri nyt. ;) Loukkaantuvat vielä. Pitää siis vain kestää. Mutta kurjaa se on. Varsinkin kun nuo ihmiset eivät ole mitään sydänystäviä muutenkaan.
Onkohan itsekästä tai pahaa, kun mulla on periaatteessa niin, että vain joka toinen viikko olisin valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen? Joka toinen taas en, koska sillon siivoan ja sitten viikonloppuna MÄSSYttelen. Mutta olipa itsekästä tai ei, niin siitä viis. Onhan ihmisillä syitä ja kiireitä, jollakin on MÄSSYkiire, jollakin kiire lastensa, uran tai opintojen kanssa. Eli miksi siis murehtisin. MÄSSYkiire ei ole yhtään sen turhempi kuin nuo muutkaan. :)
Olen päättänyt ajoittaa pakkopuhelinsoitot Äetmuorille työstä paluun hetkiin. Kun olemme autossa miehen kanssa ja matkalla kotiin. Silloin soitan. ;) Siinä on silloin n. puoli tuntia aikaa puhua. Sitten voi hyvin pätkäistä sillä syyllä, että nyt ollaan kotona jo.
Näin minä elämää ja kiirettä järjestelen, minä suklaahirviö!
Päiväunista luopumisen jälkeen illat ovat alkaneet tuntua tosi pitkiltä. Se on hyvä juttu, mutta on siinä huonot puolensakin. Hyvä puoli on se, että tuntuu kuin olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea. Huono puoli on se, että joskus tulee nälkä myöhään illalla.
-Ehkä pitäisikin alkaa RYYPISKELLÄ joka toinen viikonloppu. Joka toinen weekend palvoa vatsaa [=mässätä] ja joka toinen weekend pitää bakkanaalia.
Suklaahaaveet
Paikallisessa K-kaupassa oli Mozartin kuulat melkoisessa alessa, jotain kolme euroa ja xxx centtiä. En ostanut niitä ja nyt tavallaan harmittaa se.. :( Mozartin kuulat nimittäin ovat hyviä.. Lidlissä näin Wienernougat-rasioitakin aikamoisessa alennuksessa. En ostanut. En tiedä kadunko vai en. Varmaa on vain se, että nyt suklaatihyllyni kotona kaipaa täydennystä! Viime MÄSSYssä jouduin syömään Fazerin Omar-suklaalevyä ja se on jo aika paha tilanne se. Vaikka se levy onkin yksi parhaista Fazun levyistä, niin silti se ei ole parasta mahdollista nassutettavaa.
Mies herkutteli Bountyllä tänään ruoan jälkeen. :) Hän pitää Bountystä. Minusta se on kuivaa, pahaa. En ole muutenkaan kookoksen ylin ystävä. Joskus leivon sellaista kookos-kuivakakkua ja se on hyvää kyllä.
Huomenna pitää kaupassa olla oikein valppaana, miettiä kaikkea mitä MÄSSYssä tarvitaan. Varautua. Ajatelkaas vaan, huomenna hirviö tietää jo miten t-elämävalmennus on lähtenyt sujumaan. Saas nähdä mitkä on mielialat silloin!
Tuo nauruasia ei ole ihan tuulesta temmattu pelko. Mulla on nimittäin aina ollut tavattoman huono "pokka" ja olen saattanut nauraa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muistan kerran yläasteella käytösnumeroni laskettiin kympistä ysiin ihan vain siksi, kun en pystynyt olemaan hihittämättä tunnilla. :( Se kyllä tympäisi. Piti kotona selitellä, että miksi numero laski.. :( No, kun ei nyt vaan huomenna kävisi mitään sellaista.
En tiedä miksi mulle on niin tärkeää, että ihmiset on 'kivoja'. Kestän vain aika huonosti sellaista inhottavaa ilmapiiriä. Vaikka kai sellaiseen tottuu, jos sellaisessa joutuu joka päivä olemaan?
Elän vatsani kautta, mahani on maailmani!
Syömähullu on syömähullu aina vaan! Olen jo "työ"lounaatkin miettinyt valmiiksi. Mulla on Rainbown [reinpoun hirviökielellä!] kiinalaista kanakeittoa. Se on kevyttä. Annoksessa on vain 50 kcal. Voin sallia sellaisen itselleni. Aamupalaa eli aamaria en edes syö, jos pitää aikaisin herätä. Ne jäävät siis nyt aina väliin. Minä en ole koskaan pystynyt syömään aamaria, jos olen menossa työhön/kouluun tms. Aamari kuuluu vain rentoutuneeseen aamuun.
Olihan muuten hyvä kun sattui kaapista se reinpoun keittopaketti kouraan. Ne keitot menee vanhaksi maaliskuussa, joten nyt onkin korkea aika murkinoida ne pois.
Piti pistää tänään Kelalle sähköpostiakin, toivottavasti vastaavat, kun mua alkoi mietityttää se korotettu ylläpitokorvaus, johon kai olen myös oikeutettu työmarkkinatuen lisäksi. Että pitääkö se hakea jotenkin erikseen, vai tuleeko se automaattisesti.
Hirviön kiireet
Mietin miten joillekin on mahdollista olla työssäkäyvä JA pyöreä? Minulla on jo nyt mahdottomia vaikeuksia järjestellä MÄSSYJÄ ja saada niitä rimmaamaan sosiaalisen elämän ja siivousten kanssa. Mullahan on oma SYSTEEMI. Kotityösysteemi ihan kuten on syömäsysteemikin. Kaikki pitää tehdä juuri tietyllä tavalla.. siivot ja muut.. ;)
Nyt oikein harmittaa kun jostain syystä juuri nyt sellaiset ihmiset, joiden kanssa en normaalisti ole juuri edes tekemisissä, tahtovat tavata. :( Kun nyt olisi tämäkin tapahtunut vaikka joskus maaliskuussa, kun olisi saanut rauhassa tottua tuohon työkuvioon, vaan ei. Juuri NYT, nyt pitää. No en kehtaa ihmisille sanoa, että ei oikein kiinnostaisi juuri nyt. ;) Loukkaantuvat vielä. Pitää siis vain kestää. Mutta kurjaa se on. Varsinkin kun nuo ihmiset eivät ole mitään sydänystäviä muutenkaan.
Onkohan itsekästä tai pahaa, kun mulla on periaatteessa niin, että vain joka toinen viikko olisin valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen? Joka toinen taas en, koska sillon siivoan ja sitten viikonloppuna MÄSSYttelen. Mutta olipa itsekästä tai ei, niin siitä viis. Onhan ihmisillä syitä ja kiireitä, jollakin on MÄSSYkiire, jollakin kiire lastensa, uran tai opintojen kanssa. Eli miksi siis murehtisin. MÄSSYkiire ei ole yhtään sen turhempi kuin nuo muutkaan. :)
Olen päättänyt ajoittaa pakkopuhelinsoitot Äetmuorille työstä paluun hetkiin. Kun olemme autossa miehen kanssa ja matkalla kotiin. Silloin soitan. ;) Siinä on silloin n. puoli tuntia aikaa puhua. Sitten voi hyvin pätkäistä sillä syyllä, että nyt ollaan kotona jo.
Näin minä elämää ja kiirettä järjestelen, minä suklaahirviö!
Päiväunista luopumisen jälkeen illat ovat alkaneet tuntua tosi pitkiltä. Se on hyvä juttu, mutta on siinä huonot puolensakin. Hyvä puoli on se, että tuntuu kuin olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea. Huono puoli on se, että joskus tulee nälkä myöhään illalla.
-Ehkä pitäisikin alkaa RYYPISKELLÄ joka toinen viikonloppu. Joka toinen weekend palvoa vatsaa [=mässätä] ja joka toinen weekend pitää bakkanaalia.
Suklaahaaveet
Paikallisessa K-kaupassa oli Mozartin kuulat melkoisessa alessa, jotain kolme euroa ja xxx centtiä. En ostanut niitä ja nyt tavallaan harmittaa se.. :( Mozartin kuulat nimittäin ovat hyviä.. Lidlissä näin Wienernougat-rasioitakin aikamoisessa alennuksessa. En ostanut. En tiedä kadunko vai en. Varmaa on vain se, että nyt suklaatihyllyni kotona kaipaa täydennystä! Viime MÄSSYssä jouduin syömään Fazerin Omar-suklaalevyä ja se on jo aika paha tilanne se. Vaikka se levy onkin yksi parhaista Fazun levyistä, niin silti se ei ole parasta mahdollista nassutettavaa.
Mies herkutteli Bountyllä tänään ruoan jälkeen. :) Hän pitää Bountystä. Minusta se on kuivaa, pahaa. En ole muutenkaan kookoksen ylin ystävä. Joskus leivon sellaista kookos-kuivakakkua ja se on hyvää kyllä.
Huomenna pitää kaupassa olla oikein valppaana, miettiä kaikkea mitä MÄSSYssä tarvitaan. Varautua. Ajatelkaas vaan, huomenna hirviö tietää jo miten t-elämävalmennus on lähtenyt sujumaan. Saas nähdä mitkä on mielialat silloin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)