Seksielämän hidas kuolema?

Mietin, onko nyt seksielämä näivettymässä. Tai TUHOUTUUKO se! Siitä lähtien kun mies silloin kerran sanoi, että tuoksahdan pissalta, on ollut vaikea enää päästä kunnolla sisään 'tunnelmaan'. Ajattelen vain sitä, että haisenko. :( Minä olen ihmeellinen neurootikko. Kai se on selvä, että näin paljon juova [litratolkulla menee nesteitä] myös pissaa usein, enhän mä umpinainen ole, joten saattaa joskus tosi harvoin olla niin, että käy joku tuollainen juttu. Silti - on vaikea antaa itselle anteeksi. Naiselle tuollainen on aika kova isku! Voi siitä leikkiä laskea, olen laskenutkin, mutta syvällä sisimmässä jäytää..! Kuvittelin päässeeni tuosta yli, mutta ei!

Samapa tuo.. mutta olisihan se tietysti mukavaa olla todella seksikäskin, kun parisuhteessa kuitenkin on. Pissasta tulee mieleen VANHUKSET, tena-vaipat ja kaikki sellainen. Tai sitten ihan pienet lapset. Kumpikaan näistä ei ole kovin seksikäs ajatuksena.

Joku läskipää tietysti kysyisi, että miksi juot niin paljon. No niin, katsotaas:
1. Valkoisen ja vihreän teen antioksidanteista ei kai tarvitse luentoa pitää - siinä yksi syy runsaaseen teenkittaamiseeni.
2. Juominen vilkastuttaa aineenvaihduntaa.
2. Juominen kirkastaa ihoa.
3. Juominen ehkäisee ummetusta.
4. Juominen pitää nälän kaukana.
5. Juominen suojaa suonenvedoilta.
Näiden plussien lisäksi on sitten se yksi miinus, eli se YKSI KERTA kun tuoksahdin pissalta! Miehen libiiiidoon se ei muuten ole vaikuttanut, itse siitä skitsoan taas aitoon oikeaan Suklis-tyyliin!

Oikeastaan on hassua kun alapäässä on seksielimet ja pissa- ja kakkaelimet niin lähellä toisiaan, mutta sitä tietoa ei saisi olla, siitä ei saisi puhua - paitsi tietty jotkut uber-perverssit - ettei tunnelmat latistu. Olisipa paljon hygieenisempää, jos sukuelin olisi jossain olkapäässä esimerkiksi. :)

Hirviö päiviä laskee..

.. kokonaisia vuorokausia on enää 4! Nyt alkaa jo tapahtua se tuttu ilmiö - lässähtäminen. Ei oikein enää innostu herkuista. Viime viikolla oli tilanne toinen. Silti uskon nyt tällä kertaa ostavani kaiken sen, mistä olen puhunut. Ihan siksi koska joudun tulikokeeseen eli siihen hääjuhlaan ihmisiä kohtaamaan ja mulla on yleensä ollut tapana palkita itseni jollain extralla sellaisten jälkeen.

Yöteetä juodessa

Tänään totuus pullahti ulos suustani! Mies sanoi että se hänen morsian-serkkunsa oli ollut tosi ilahtunut kun oli kuullut kaasoltaan, että mekin olemme tulossa. Minä aloin sitten sitä jaanata, että ei VOI olla iloinen, varmaan vaan velvollisuudesta kutsui meidät, mua nolottaa jne. jne. Mies oikein hymähti, että sulle varmaan on mahdotonta uskoa joidenkin ihmisten oikeasti ilahtuvan toisten näkemisestä, vaikka siis ei olisi kuin hyvänpäivän tuttu. Minä korjasin, että itsekin ilahdun kun näen ihmisiä, uskon ihmisten ilahtuvan, mutta en usko heidän ilahtuvan MINUN näkemisestäni. Koska olen niin kummallinen ja outo. Pelkään kai että se kummallisuus tunkee huokosistani ulos. Etten voi sitä salata. Siksi joskus pukeudunkin kaikkiin juhliin aika konservatiivisesti, koetan kai sillä lailla 'naamioitua'!

Olen tottunut itsehalveksuntaan. Varmaan sekin tulee lapsuuskodista. Äetmuori ajattelee ja tekee sen myös selväksi, että hänen mielestään olen hullu. Näen muka "unia" [sotken unen ja haaveet] ja mun näkemyksiin tai muistoihin ei voi luottaa. Hämmästys on suuri, jos joku muu sanoo muistavansa jonkun asian ihan samalla tavalla kuin minä. Tuntuu kummalliselta, että Muori on valmis pitämään ketä tahansa vierastakin ihmistä täysijärkisempänä kuin mua.

Mutta samapa tuo. Tiedän senkin, että kun viikolla soitan velvollisuuspuhelun Muorille ja kerron häistä, niin saan kuulla miljoonat epäilykset siitä, osaanko pukeutua sinne ja osaanko laittaa tukkani oikein [ja Muori antaa ymmärtää, että en osaa, että päädyn joka tapauksessa näyttämään tyhmältä tai hullulta]. Mitäpä ihminen ollenkaan tekisi ilman perhettä ja sen antamaa tukea! ;)

5 kokonaista vuorokautta - -

- - ja luvassa on herkkuilua! Alkoikin tehdä mieli Daim-rakeita. Niitä sellaisia pussissa myytäviä pieniä.. Ne ovat aika hyviä. En ole varmaan pariin vuoteen niitä syönyt. Joskus ne rakeet tuntuvat liian kovilta hampaisiin! :( Silti ovat nameja. Pitäisiköhän hankkia niitä seuraavaan herkkujerkkuiluun? Mietin Pigall-patukankin ostamista, vaikka viimeksi kun söin sellaista [siitäkin on aikaa], niin ällötti. Se oli niin rasvaista ja imelää.. jollakin lailla.. :( Mutta nyt tuntuu, kuin voisi taas Pigall mennä. Hassua miten jotkut herkut on sellaisia kausiluonteisia. Niin on Daim-rae ja Pigallkin. Niitä voi syödä joskus.. sitten pitää pitää paussi.. sitten ne maistuvat taas!

Taitaa Sukliksella olla pian kaappi täynnä suklaatia, sellaiset on jutut. ;)

Kellarin kätköistä

Tulimme sieltä möksältä vasta noin puoli kaksitoista yöllä! Oli niin kuuma päivä tuo sunnuntai, että ajattelimme olevan viileämpää ajaa iltasella. Muttei se paljon vaikuttanut! Aika hurjia lämpötiloja näyttivät matkan varrella olevat mittarit. Tienpintakin melkein 50 astetta, ilman lämpötila paikoitellen yli 30. Jo oli!

Mies nautti kyllä möksäilystä, mä en niinkään. :( Tosin itikoiden suhteen tilanne oli nyt tavallista helpompi. Tämä helleviikonloppu tuli niin aikaisin [toukokuussa!] ettei ne inisijät kai vielä ole aktivoituneet. Tuossa sunnuntaina niitä alkoi jo olla.. muttei kauhean paljon. Tajusin silloin lauantaina, kuinka erilaista olisi käydä siellä möksällä, jos ei aina tarvitsisi kammota niitä itikoita. Ja oli sekin mukavaa, kun mies ei joutunut laittamaan sitä tavallista sentin kerrosta ötökkäestoaineita itseensä.. :) Koko möksä nimittäin niitä laittaessa lemuaa estolta, enkä silti tiedä auttaako ne paljon. Jos mies tekee jotain ulkotyötä, niin aina on kauhea musta pilvi itikoita ympärillä, veteli hipiään offia tai ei!

Kävimme katsomassa Äetmuoria. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta aina siellä vieraillessa mulle tulee kauhea LÄSKIFIKSAATIO, alan miettiä vain sitä kuinka lihava olen. Suoraan sieltä Muorin luota menimme Prismaan ja ostin numeron 42 (!!!!) sortsit! Mies repi hiuksiaan ja todisteli, että mä hukun niihin, mutta sitäkö olisin kuunnellut! Ei, kun ostin vaan. Ja tietysti ne OLI liian isot, aivan liian isot, mutta kuten sanottu Muorin luona ollessa mulla on aina sellainen olo kuin painaisin 300 kiloa.

Muorin parvekkeen ikkunoissa on nykyisin lasitus. Täytyy sanoa, että en muuten pidä sellaisesta yhtään. Kesäisin se systeemi on kuuma kuin joku kasvihuone! Varmaan syksyllä se on sitten kiva, kun on lämmintä pitkään, mutta kesäisin niistä laseista on vain haittaa.

Muori oli penkonut kellarikomeroaan ja löytänyt mun teiniaikaisen asun, hameen ja puseron. Hän aikoo lähettää ne Kummityttö A:lle, Siukun tyttärelle siis! Olin hiukan että hei haloo??!!?? A. ei missään nimessä tule mahtumaan niihin ja se on selvä! Mies katsoi Muoria ihan avoimen ällistyneenä, mutta hän vaan vaahtosi kuinka niistä A. saa hyvän asun itselleen! Voi tsiii-sus! Ensinnäkin ne on tosi vanhat vaatteet.. mun teiniajoista kun on jo IKUISUUS! Ja siksi toiseksi, A. ei edes vaatekauppojen aikuisten puolelta ole aikoihin löytänyt vaatteita, hän on niin iso. Ostaa isojen tyttöjen puolelta jostain. Lisäksi A. on 10-15 senttiä pitempi kuin minä.

Sitä vaan pelkään, että A. loukkaantuu jos Muori laittaa sinne vaatetta, joka on selkeästi aivan liian pientä. Ottaa pahassa lykyssä sen vaan ilkeänä vihjauksena painostaan. :( En tiedä tekeekö Muori sitä tahallaan [ilkeyttään] vai onko se hänellä hyväntahtoista [A. on lihava, osoitetaas hänelle vaatteiden avulla oikein kuinka lihava onkaan, että kauhistuu ja alkaa laihikselle!] vai onko se oikeasti jotain tietämättömyyttä [Muori ei tajua A:n kokoa]. En jaksa uskoa tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, koska aina Muori vaahtoaa kuinka lihava A. on. Hän syyttää siitä Siukkua, Siukun miestä H:a hän ei edes mainitse, ei kai miehen odoteta mitenkään osallistuvan lasten kasvatukseen?

Muorista on vanhemmiten tullut vähän sellainen outo näissä vaateasioissa. Hän saattaa antaa mulle jotain ikivanhoja vaatteita mukaan, joissa on aito kasarikuosi. Tai sitten hänen säästämiään vaatteita jostain vielä kauempaa.. Hän ei mielellään heitä mitään roskiin. Mitenköhän tuo luonteenpiirre tulee vanhemmiten vahvistumaan..? Pelottaa ajatella. Mulla ei sinänsä ole mitään retrovaatteita vastaan, mutta rajansa kaikella! Kerran hän antoi Isukin vanhan villatakin mulle, joka oli pesussa kutistunut ja lisäksi siinä oli reikiä! :( Jippii!

Mies sanoi huomanneensa, että aina Äetmuorin luona käynnin jälkeen skitsoan painosta ja ulkonäöstä. Häntä se suututtaa, hän kerran sanoi että kaikki se hänen näkemänsä edistys mikä mussa tapahtuu talven aikana ihan kuin taantuu ja katoaa parissa päivässä siellä Kotseudulla Muorin läheisyydessä.

Möksän huussin katto vuotaa! Sekin mua joskus sapettaa, kun se on niin laho koko systeemi ja mätänevä puu tuoksahtaa! Lupiini tuossa edellisen postauksen kommentissaan sanoi inhoavansa "mökin hajua" ja niin inhoan mäkin! Tuossa lauantaina lisäksi tuli kauhia määrä savua sisään kun mies pisti takkaan tulet. Ja ei siellä ole taas aikoihin takkaa poltettu, joten tietty kaikki savu tuli sisään. Kyllä kirvelsi Sukliksen näköelimiä!

Nuo lääkkeet on tainneet siinäkin mielessä auttaa, että olen kuitenkin vähän kärsivällisempi, enkä murjottanut möksällä tai muutenkaan murissut mitään. Viime kesänä oli vieteri aika kireällä, nyt oli jotenkin helpompaa. Ei raivonkarjahduksia, ei ahdistuksen ulinaa! :)

Herkkuhamsteri!

Löysin matkalta semmoisen jonkun pikkumakeisfirman vaniljatoffeen. Semmoinen pikku laatta, 2 x 3 senttiä. Ostin, ajattelin kokeilla sitä MÄSSYssä! Muori laittoi mukaan meille sitä Fazerin uutuussuklaata, pähkinäkrokanttia. Kun ei vaan olisi sulanut ihan mössöksi matkalla! Oli niin tautisen kuuma!

Enää 4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. ;)

Märsyämisestä

Tulihan se ahmimisviikonloppu pidettyä ja onneksi kaikki meni hyvin! Ei oksentamista, ei ripulia, ei edes kurkku tullut kipeäksi [joskus on tullut, kun olen kai herkkuhimossani niellyt liika suuria paloja tai muuten vaan rasittanut kurkkua runsaalla nielemisellä]!

Olimme miehen kanssa lauantaina McDonaldillakin herkkuilemassa. ;) Hih, söinpäs Kana ElMaco-aterian..! Ja tietysti sitten kinuskisundaeta jälkiruoaksi. Se oli herkullista, mutta vähän nautintoa pilasi kun meidän lähellä istui sellainen suunnattoman.. lihava.. :( nainen. Aloin miettiä että nyt jos tämän satsin syön, niin muutun varmaan samanlaiseksi. :( Mies aina sanoo että nuo kammotukseni [=jossain on lihava ihminen ja alan kuvitella olevani samanlainen + ahdistun] ovat järjettömiä. Helppohan se on sanoa, kun ei ole MÄRSYÄJÄ itse!

"Märsyäminen" on Äetmuorin ilmaus halveksittavalle syömiselle. Teininä kun lihoin niin, että oli vaatekoko n. 42, niin Muori aina sanoi että ei muuta voi odottaakaan kun "märsyät" vaan kaikki päivät ja yöt!

Se oli oikeastaan tosi kummallista siinä mielessä, että Muori itse oli kauhea yösyöppö. Ja jos joskus olin ylhäällä kun hän söi, niin heti hän oli mulle kanssa tyrkyttämässä syömistä. Muutenkin nuo kotona asumisen nuoruusvuodet oli kummia. Muori jankutti 'läskeistäni', mutta samaan aikaan kantoi kotiin suklaata, sipsiä, roskaruokaa.. Ne olivat tietty helppo korvike normaaleille aterioille, joita meillä ei saanut. Mutta silti se on niin kummallista. Ensin puhua halveksivaan sävyyn 'märsyämisestä', jota mä muka harrastin.. ja sitten kaksin käsin kantaa herkut kotiin?

Mullahan on muutenkin nyt vähän jo hermot taas kireinä, koska ensi viikonloppuna menemme käymään tuolla mun synnyinseudullani. :( Olen huomannut että noin viikko ennen sitä alan olla aika ailahtelevainen ja hermostunut. Tarkkaa syytä on siihen vaikea sanoa, kai se on se kokonaisvaltainen hyväksynnän puute ja kelpaamattomuus. Miestä ei Muorin tapaaminen hermostuta, mutta tietty hän elää mukana kun mun on vaikeaa. Muori ei koskaan sano suoraan miehelle mitään kielteistä hänestä.. mutta melko varma saa olla, että Siukulle hän on haukkunut miestä, ihan niin kuin mulle on haukkunut Siukun miestä..! Muorille ei riitä se, että H. (=Siukun mies) käy töissä ja on sentään Opettaja (=Muorin mielestä hienointa maailmassa). H:n syntejä ovat päivätorkkujen nukkuminen, 'hulluun uskovaisperheeseen' syntyminen, nahjuksen tapa hoidella perhettään ja lapsiaan. Näin muutama mainitakseni! On sitä lisääkin.

Työtön syyllistyy!

Yksi juttu joka mua haittaa on se, kun ihmiset [hyvää tarkottaen...?] alkavat päivitellä työttömyyttä ja oikein sanoa, että 'itse en VOISI olla työttömänä, kärsisin siitä niin kovin, kun ei olisi mitään toimea..' Onhan tosi kiva tietää tuokin. Sitten samaan aikaan annetaan ymmärtää, että työttömässä keskustelukaverissa on jotain pahasti pielessä, kun vaan on työtön. Yleensä nuo päivittelijät itse ovat vakinaisissa viroissa jossain.. joten eivät joudu siihen asemaan, että joutuisivat OIKEASTI valitsemaan vaikka työttömyyden ja markettisiivoojan uran välillä! Helppohan silloin on sanoa.

Herkkuhimo-raportti

Nyt ei vielä ole mitenkään tarvetta laskeskella päiviä seuraavaan herkutteluun! :) Eikä ole naminhimoa.. ihme kyllä! On tässä arkielossakin hyvät puolet, kun ei tarvitse pelätä. Mässyyn liittyy nimittäin nautinnon lisäksi mulla aina pelkoakin.. Pelkoa, että "menee yli" ja vaikka oksennan. Tai että masu tulee kauhean kipeäksi, tai että ripuloin. Ei se niin ole, että mässyn tullen noin vain nauttisin täysillä, pelko on aina läsnä.

Levoton

Tänä aamuna herätin miehen siihen, että nauroin sängyssä. Hihitin, oikeastaan! Mulle joskus tulee sellaisia.. etten voi hillitä nauruani. Nyt oli sellainen hetki. Oikeastaan syy oli ihan tyhmä: aloin muistella yhtä nuoruuteni suosikkilevyä, Hectoria, ja sen paria kappaletta jotka olivat mukasyvällisiä ja tekotaiteellisia. Ensin ajattelin niitä laulujen sanoja mielessäni, sitten varovasti hyrehdin ja sitten aloinkin hihittää ja mies heräsi.

Mies aina noissa tilanteissa kysyy "mikäs nyt on", sillä lailla vähän väsyneenhuvittuneella äänellä. Hän ei nimittäin ole ekaa kertaa pappia kyydissä! :)

Sanoin kerran psykiatrille [vuosia sitten], että eikö kuitenkin ole hyvä NAURAA, ettei ITKE.. Mutta psykiatri ei ollut samaa mieltä! Hänestä oli samantekevää nauraako vai itkeekö, jos se on hysteeristä..! Ja mun naurut joskus on.

Inhottaa herättää mies noilla kiherryksillä!

Miesmietintöjä

Oikeastaan vähän hullua, että olen avioliitossa miehen kanssa, mutta en ole paljon hänestä kirjoittanut, siis hänen ominaisuuksistaan! Olen enemmän tilittänyt Äetmuoristakin! Nyt ajattelin pohtia asioita negaaaaaation kautta, eli siis miettiä mitä mies ei ikinä tekisi.
- hän ei koskaan käyttäisi vaaleanpunaista paitaa/vaatteita
- hän ei käyttäisi miesten kosmetiikkaa (kosteusvoiteita, silmänympärysrasvoja)
- hän ei värjäisi tukkaansa
- hän ei kasvattaisi tukkaa pitkäksi
- hän ei harrastaisi joogaa
- hän ei hankkisi korviksia tai lävistyksiä
- hän ei ostaisi vaatteita kirpputorilta
- hän ei alkaisi kasvissyöjäksi
- hän ei menisi vappumarssille

Noista asioista jotkut ovat sellaisia, joita itse teen. Mua ei kuitenkaan haittaa se, että mies on erilainen. Oikeastaan on aika omahyväistä yrittää suhteessa tietoisesti "kasvattaa" (!) toista! Ihan kuin joku voisi suoraan sanoa, että oma elämäntapa on parempi kuin toisen! Mä voisin mennä vappumarssiin tai alkaa harrastaa joogaa, mutta tähän asti en ole tehnyt kumpaakaan. Oikeastaan nuo jutut on mulle aika ulkonaisia sittenkin.. se on tärkeintä että ihmissuhde noin muuten toimii! Että voi jakaa tärkeät asiat yhdessä!

Miehessä pidän siitäkin, että hän on oikeasti tosi hyväntahtoinen ihminen. Paljon vähemmän ilkeä kuin minä, hän oikeastaan suhtautuu olankohautuksella sille, että jotkut on hankalia tai vaikeita. Hän ei stressaa siitä kuten mä. Haluaisin itse osata suhtautua samoin. Mutta en voi!

Joskus mies on kyllä tosi muutosvastarintainen! :( Se mua harmittaa. Jos hän on kerran johonkin tottunut tai saanut jonkun asian päähänsä, niin se ei muuten sieltä lähde! Sitten jos sitä asiaa alkaa joku ulkopuolinen ajaa, niin mies muuttuu entistäkin härkäpäisemmäksi! :( Yksi tällainen asia on esim. pienessä talossa asuminen. MINÄ haluaisin sitä yli kaiken, mutta miehellä on se mitä Veloena sanoo NELIÖFIKSAATIOKSI! :( Se on oikeasti aika ärsyttävää! En tajua mistä mies on sen saanut. Toinen tosi raivostuttava juttu on se kun mies pitää valehtelematta 15-20 vuotta vanhoja neuleita & collegapuseroita meidän vaatehuoneessa, joka on muutenkin pieni! Hän käytti niitä vaatteita joskus 30 kiloa sitten ja ne on ihan auttamattomia kasari/ysärijuttuja, joita ei oikeasti varmaan koskaan enää tule päälleen laittamaan..! Miksi hän sitten ei suostu siihen, että ne laitettaisiin keräykseen? Mitään järkiperäistä syytä häneltä ei siihen saa. :(

Vaikka on kai meillä kaikilla omat oudot juttumme! Mä stressaan puhelinsoitoista Äetmuorille.. mies itse ei stressaa ollenkaan soittojaan vanhemmilleen. Hänelle monet asiat on luonnollisempia kuin mulle.

Makeanhimon aika

Pahin naminhimo on mulla yleensä tuossa n. klo 20-22. Illalla siis! On se kumma että aina siihen samaan aikaan se tulee! Tänään oikein katsoin kadehtien kun mies söi Dominon uutuusmakua, sitä kausituotetta, banaaninmakuista dominoa. Suklis vain kuolasi vieressä..

Onneksi vuorokausi vaihtui juuri ja se tietää enää 6 kokonaista vuorokautta herkkuihin. ;)

Ujouden kadehdittavuudesta

Muistelin kouluaikoja. Meidän luokalla oli kaksi todella, todella ujoa lasta. Sari K. ja Janne K. Molempien sukunimi alkoi K:lla, mutta ei se sama sukunimi ollut. :) No, kumpikin oli tosi punasteleva ja vähäpuheinen. Sari K. sentään sanoi jotain luokassa jos opettaja kysyi, mutta Janne K:n en oikeasti kuullut puhuvan KERTAAKAAN kaikkina niinä vuosina kun olin hänen kanssaan samassa koulussa! Hän ei edes vastannut jos joku koulututtu sanoi vaikka kadulla hei! Kai hänellä oli jotain ystäviä kuitenkin, muutama yhtä vaitonainen poika. Tiesin sen, koska yhdessä vaiheessa asuimme melkein naapurissa Janne K:n perheen kanssa.

Se Janne K. oli muuten ala-asteella (!) tuplannut yhden luokan! Se on aika harvinaista tuplata tuossa vaiheessa. En tiedä johtuiko se tuosta ujoudesta, voi hyvin olla, koska mitään fyysistä sairautta hänessä ei ollut. Perhekin oli suht normaali, tosin muistan Janne K:n isän joskus maistavan vähän liikaa viinaa. Mutta ei hän siitä väkivaltaiseksi tullut, pikemminkin tosi ystävälliseksi ja alkoi 'ottaa kontaktia' naapureihinkin. ;) Myös meihin, siis.

Nuo kaksi avoimesti ja julkeasti ujoa ihmistä kiinnostivat mua mielettömästi lapsena. Meillä Äetmuori inhosi lapsia, jotka ei saaneet sanaa suustaan ja möllöttivät vaan hiljaa tai osoittivat vierastusta, ujostusta yms. Meillä aina puhuttiin 'ujo-piimästä' jos joku oli ujo. Mua Siukun kanssa prässättiin aika rajusti siihen, että osasimme vastata reippaasti ja kuuluvalla äänellä kysymyksiin ja olimme [teko]pirteitä. Kaikki semmoiset, jos tunnustin esim. potevani esitelmäjännitystä - kaikki semmoiset tuomittiin. Muori sanoi ettei ole mitään syytä jännittää. Vaikka oikeastaan syitä oli hemmetin monia. Mene nyt kikattavan ylikiihtyneen vekaralauman eteen tankkaamaan jotain tikusta asiaa-esitelmää ja opettajan mukarohkaisevan haahmon tukemana siinä sitten kärsit.. Kyllä siinä syitä oli jännitykseen! Ja toimiiko piirtoheitin, onko kalvot hyvät jne.

Oikeastaan vanhemman ei koskaan kannattaisi MITÄTÖIDÄ lapsen tuntemuksia, koska se ei auta lasta! Ei saisi saada lasta tuntemaan että on hölmö jos jännittää tai pelkää. Sitten ei nimittäin tee oikein enää mieli kertoa peloistaan vanhemmalle. Sitä sulkeutuu. Koska ei halua että joutuu pelon lisäksi vielä kokemaan häpeää pelkäämisestään. Niin kävi mulle, en sitten enää viitsinyt kotona puhua mitään jännäilyistäni. Kestin ne mieluummin ihan yksin, koska sitten ei ainakaan tarvinnut hävetä.

Mies sanoi eilen että äidilläsi on varmaan monta kertaa ollut hyvä tarkoitus, mutta hänen tekemisensä ovat silti usein aivan järkyttävän vääriä.

Mua suoraan sanottuna kävi kateeksi se Sari K. [hänestä tuli muuten laboratoriohoitaja aikuisena!] ja Janne K. Kateeksi kävi että he uskalsivat olla ujoja, uskalsivat olla puhumatta, ihan sillä lailla avoimesti olla sitä mitä he olivat. Ja en tiedä, ehkä se johtui siitä että he olivat niin suoraan sitä mitä olivat - niin tuntui kuin muu luokkakin olisi hyväksynyt heidät semmoisina kuin he olivat.

Mulla oli monesti lapsena ja nuorena tuskallisen ujo olo mutta jouduin hampaat irvessä pinnistämään iloisen 'reippaan' tytön roolia ja se sattui kyllä.

4 kokonaista päivää..

.. herkkuiluihin. Mutta into on pois! Tuon sanoo, muttei se 'sytytä'. Vähän kuin käynnistäisi autoa eikä se vain käynnisty. :( Minä muuten kippaan taas teetä litrakaupalla. Lääke on saanut sen aikaan, ettei enää tunne tarvetta tehdä niin, mutta minä teen koska olen huomannut muuten saavani ummetuksen! Valkoinen ja vihreä tee ei ilmeisesti koveta vatsaa kuten musta! Joten tässä sitä taas litkitään isoja kupillisia. On se silti vähäisempää kuin ennen.

Mietin että jos tekisinkin ihan marjapiirakkaa! Semmoista, johon tulee marjoja ja rahkaa, paistetaan uunissa. En ole vielä päättänyt. Toinen vaihtoehto on se appelsiinijuustokakku, jonka ohje siis oli Pirkan pääsiäisruokalehdessä. Voi tietty olla että päädynkin johonkin kolmanteen vaihtoehtoon!

Miehellä on kova syyllisyys kun hän meni ostamaan kaupasta jättipussin juustosuikeroita ja on nyt syönyt niitä paljon. Hän pelkää että verenpaine nousee! :( Se on ollut vähän koholla kyllä. Pitäisi varmaan hommata kotimittari, niin sitten hän voisi itse tarkata tilannetta. Miestä on nyt närästänytkin viime aikoina paljon, voi se johtua tietty suklaatinsyönnistäkin. Ostimme pari Bounty-patukkaa viime kauppareissulla ja ne on nyt menneet. Mies tykkää kookossuklaatista, minä taas en - kuivaa on!

Työväenluokasta askel alaspäin

Mikä mahtaa olla sellainen luokka, joka on työväenluokasta vielä alaspäin? Olisiko ALAluokka, ihan reilusti? Suklis työläistyttö ei olekaan työläistyttö, vaan ihan reilusti alaluokan tyttö. :) Tarkoitan siis sitä, kun olen työtön lortti ja sellaiseksi jään.

T-voimatoimisto lähetti muuten ihanan kirjeen, olisi suurenmoisen hyödyllinen kurssi tiedossa kevätkesästä! "Tiedosta omat voimavarat ja työnhaun niksit" jne! Voi ihanuutta, nuo kurssit ovat mahtavia! Olin kerran yhdellä ja sieltä sai kyllä fantastisen hienoja neuvoja. 'Tulosta cv jollekin muulle kuin valkoiselle paperille tai käytä laadukasta tulostuspaperia'. Ja mä hullu tein niin, kertoo kai jotain epätoivon syvyydestä. Ja p-kat siitä mitään apua ollut. :) 'Pitää tehdä muista erottuva cv' - joo paljon auttaa, jos työkokemuksen kohdalla on tyhjää. Viime vuonna muuten jätin menemättä toiselle tuollaiselle kurssille ja työkkärissä yksi eukko suuttui siitä oikein kunnolla. Uhkasi karenssilla - no mä sanoin siihen lempeästi ja ystävällisesti, että mulle se on oikeastaan samantekevää onko karenssi vai ei, kun en kuitenkaan saa mitään rahaa. Eukkoa harmitti se aivan uskomattoman paljon, olisi varmaan ilomielin nähnyt mut uikuttamassa armoa. :)

Olen miettinyt että mitä jos en enää olisikaan työkkärin asiakas. Jos vaan jättäisin sen. Syitä jättämiseen:
- rahallisesti siitä ei ole mitään hyötyä
- olen nyt kokenut t-elämävalmennusta, eikä nuo työkkärin tuollaiset systeemit enää oikein innosta
- oli t-voimatmston asiakas tai ei, niin silti ne on ne samat työpaikat joita haetaan esim. netin kautta. T-voimatmsto ei tarjoa mitään 'extraa'
- henkisesti se on rasittavaa mennä sinne, kun aika moni siellä kohtelee työnhakijoita kuin sontaa

En vaan koe että hyötyisin mitään tuosta työkkäristä. Oikeastaan kaikkein eniten kiinnostaisi nyt uudelleen kouluttautuminen johonkin sellaiseen työhön, jota voisi tehdä kotona ja yksityisyrittäjänä [se hierojahomma]. Sen etenemiseen tai etenemättä jäämiseen ei työkkärin asiakkuus vaikuta ollenkaan.

Herkkuaatoksia

Nyt olen vähän miettinyt seuraavaa herkuttelua. Siihen on 6 kokonaista vuorokautta! Lauantai ja sunnuntai [ensi viikolla] on siis MÄSSYpäivät. Mietin että jos miehen kanssa ostaisimme Kyöpelinvuori yllätysmunat itsellemme vielä. :) Nythän varmaan niitä kohta saa alennuksesta, kun on bää-siäinen ohi. Tykkäsin viime herkkuilussa muuten tosi paljon sellaisista Lidlin tummalla suklaatilla kuorrutetuista marsipaanimunista! Oikeastaan ne ei olleet MUNIA, siis ei kokonaan sellaisia pyöreitä, vaan ne oli vähän kuin puolikkaita munia muodoltaan. Ihania. Lidl on oikeastaan lähin paikka mistä mä marsipaanihullu saan lohtua riippuvuuteeni. :) Onneksi niitä marsipaanimunia on vielä. Marsipaani jakaa mielipiteet aikas tehokkaasti. On sellaisia ihmisiä jotka ei siedä sitä. En itsekään kauheasti siitä tykännyt lapsena. Mutta nyt aikuna maistuu. :) [Aiku = aikuinen hirviökielellä!]

Mistähän se johtuu että mun suklaatimakuni on niin oikullinen? Yhdessä vaiheessa tykkäsin Pandan tummasta suklaatista, nyt se sitten jotenkin maistuu kuin joltain halpissuklaatilta. Ei kiehdo. Yhteen aikaan tykkäsin siitä Fazerin sinisestä omar-palasilla höystettynä, mutta nyt se on jotenkin liika makea, tekisi vaan mieli sitä Keksicrisp-levyä.

En muuten ole nähnyt herkuista unia nyt pitkään aikaan. Joskus ennen näin kyllä, semmoisia unia joissa mätin kaksin käsin kaikkea namppia suuhun. :) Hullua!

Työtön lortti, always forever

Kaksi päivää kestin siinä työelämävalmennuksessa. Nyt on sekin ohi. Lähdin tuosta työstä, koska en fyysisesti [enkä henkisesti] jaksanut sitä. Työtehtävien kohdalle työnantaja oli halunnut laittaa laajasti vain "harjoittelu". Suusanallisesti puhe oli taustatutkimustyöstä, tiedotuksesta, yhteydenpidosta. Käytännössä kuitenkin työ olikin kaikenlaisen painavan ja likaisen nostamista ja kantamista, sellaisen siirtämistä paikasta a paikkaan b. Siihen touhuun kului suuri osa päivästä. Muuttolaatikoita täynnä kirjoja jne. En nyt itseäni ihan heikkona pidä, mutta tuollaisessa työssä olisi tekeminen miehelläkin, saati sitten mun kaltaisella aika pienellä naisella.

Vessassa käyminenkin tuntui jotenkin 'väärältä' - menihän siinäkin työaikaa hukkaan.. Ja näiden kahden työpäivän kuluessa poltin pahasti suuni useamman kerran. Syy: tuntui siltä, kuin en olisi 'saanut' pitää ruokatuntia. Söin valehtelematta kiehuvan kuumaa pussikeittoa SEISAALTANI, hotkien, ja tietysti suu paloi. Molempina päivinä. Sama juttu teen kanssa.

Lisäksi 'pomolla' oli oikeasti aika paljonkin sitä vastaan, että olisin tehnyt 'vain' sopimuksessa mainitut tunnit, 7 ½ h/päivä. Siitä sain kyllä kuulla, ihan suoraan sanottuna. Tuosta työstä saa vain työmarkkinatuen, ei palkkaa ollenkaan, ja silti olisi vain pitänyt olla valmis istumaan siellä iltaan asti. Plus sunnuntaityöt.

Mies on onneksi ollut vankkumaton tuki mulle.. hän katseli tuossa illalla kaikkea materiaalia tästä netistä ja vanhana työntekijäveteraanina keksi useampiakin tapoja, joilla tuossa suoraan sanottuna ihmistä riistetään. Sekin oli virhe - nyt sen tajuan - ettei sitä toimenkuvaa rajattu tarkemmin. Olisi kannattanut laittaa siihen rajaukseksi, että ei fyysistä työtä. Mutta en tajunnut sopimusta tehdessäni tätä, luulin suusanallisesti sovitun riittävän. Mullahan ei ole kokemusta näistä asioista.

Mies sanoi silloin heti alkuun, että tuo on todella laajasti määritelty, tuo 'harjoittelu',, mutta minä se olin joka huiskin hänen epäilyksensä taivaan tuuliin. Ei olisi kannattanut.

Nykyisin on toden totta työnantajan markkinat. Aikaisemmin ajattelin tuon työelämävalmennuksen olevan todella nerokas keksintö, mutta nyt on sen "pimeä puoli" tavallaan paljastunut. Olen kuullut näistä asioista (työelämävalmennuksen epäkohdista) ennenkin, mutta ajattelin sitä vain ihmisten joutavaksi marinaksi netissä.Näinä kahtena työpäivänä en ihan oikeasti NUKKUNUT silmäystä enempää yöllä. Oikeasti. En liioittele. Mietin vain sitä mitä aamulla taas tapahtuisi, mitä kauhean raskasta & likaista olisi tiedossa.

Ja sitä olisi ollut tiedossa, nuo nostot ja kannot eivät olleet mitään poikkeustapauksia, vaan sellaista olisi ollut huomenna ja ensi viikolla ja joka viikko. Nyt tänä iltana nukuin kuin vauva, sammuin heti kun tiesin vain, ettei enää tarvitse sinne mennä. Itkin tänään kotona tätä kaikkea ja mies lohdutteli ja sanoi, että hän ei halua ainakaan minun menevän sinne. Tuntui valtavan hyvältä saada TUKEA, Äetmuorilta en sitä nimittäin ainakaan saa, jos hän saa tietää minun lopettaneen niin sanoo syyn olevan vain ja ainoastaan minussa. Siksipä sovimme miehen kanssa, että en edes kerro uusimmasta käänteestä Muorille. En oikeasti kestäisi sitä reaktiota, suuttumusta, raivoa, pettymystä - se kaikki purkautuisi minuun. Hänen pettymyksensä siis.

Mies sanoi että häntä surettaa se kuinka pettynyt minä olin. Sekin sai aikaan itkumyrskyn, jotenkin tuntui niin hyvältä että joku miettii sitä siltäkin kannalta - minun kannaltani.

Kynnys asioida t-voimatoimistossa on noussut todella korkealle. Nyt ainakin tiedän, että seuraava kerta [jos sitä tulee] tulee olemaan aika kurja.

Yllätetty

Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty tuosta 'valmennuksesta'. Oliko siis tarkoitus antaa mulle valmennusta, niin että voisin tulevaisuudessa hakea MUUTTOMIEHEN hommiin? Ja sitten tosiaan ihmetyttää se puhutun ja todellisuuden välinen valtava ero. Mies sanoi että ainakin heillä on niin, että jos työstä on 10% jotain työtä x, niin silloin se x katsotaan MERKITTÄVÄKSI osaksi toimenkuvaa ja siitä on silloin joku merkintä papereissa. Tuossa sopimuksentekovaiheessa minulle ei sanallakaan mainittu, että tähän työhön kuuluu raskasta nostamista & kantamista. Olisi ollut asiallista mainita, koska onhan esim. selkävaivaisia ihmisiä jotka eivät voi mitään nostaa tai kantaa.

Työaika on toinen juttu. Ihmettelen sitä, kuinka voi olla niin, että jos heillä oli työaika 7 h 15 min. niin tämä paikan johtaja ei heti alkuun edes halunnut SANOA mulle sitä - siis heidän työaikaansa - mun papereihini merkittiin siis se 7 h 30 min, eli enemmän kuin vakiväelle. Ja sitten kun sekään ei olisi riittänyt. Ja kun ei olisi edes ruokatuntia saanut pitää, parissa minuutissa horia se tulikuuma keitto sisuksiin ja sillä hyvä. En minä nyt siitä vartista niin kuohuksissa ole, mutta periaate on minusta periaate.

Koin tuosta tilanteesta SUUTTUMUSTA vasta viime yönä. Ensin olin vain sitä mieltä että voi mua luuseria, minkä tein. Mutta iltayöstä tuli suuttumus.

Jos tätä blogia lukee joku työtön, niin sen neuvon annan, että jos menette työelämävalmennukseen niin määritelkää sopimuksessa tarkasti 1) toimenkuva, tehtävät joita tulette tekemään ja 2) työaika ja siihen kuuluvat tauot. Älkääkä suostuko olemaan hyväksikäytettäviä hölmöjä. Jos toimenkuvaa ei ole määritelty, niin luultavasti voitte joutua luuttuamaan lattioita tai huoraamaan ihan vain siksi, kun sitä ei ole rajattu poiskaan tehtäväluettelosta. Kolmas juttu on sitten tämä: suusanallisiin sopimuksiin en neuvo ketään luottamaan - pitää olla mustaa valkoisella, AINA.

Työelämävalmennettavan kannattaa myös muistaa, että työajaksi voidaan määritellä mitä vain 4-8 tunnin välillä. Eli periaatteessa saman korvauksen rahallisesti saa siitä teki 4 h työtä tai 8 h työtä. Tärkeä muistettava.

Kohti huomispäivää..

..siivoten ja MÄSSYä ajatellen. En aio murehtia enää tuota kokemustani. Mietin sitäkin että kenellä on OIKEUS sanoa, ettei minun kokemukseni, tapani kokea asia, ole vähintään yhtä oikea kuin toistenkin? Minä sentään olin siellä. Muori varmaan sanoisi että liioittelen. Mutta kun en. Olin valmis niin paljoon tuon työn takia, mutta tuohon en. Kyllä menivät vaatteet pyykkiin eilen, hikiset ja likaiset rääsyt. Jos haluaisin tehdä tuollaista fyysisesti raskasta työtä niin voisin saada sellaisen vaikka HETI - palkallisena. Sellaisen työn tekijöistä on pula. Mutta en hakenut sellaista työkokemusta ja mielestäni tein sen myös selväksi.

Mietin vaivaudunko edes kertomaan työkkärissä noista epäkohdista. Tuskin ottaisivat mua vakavasti - olenhan "vain" työtön. Ja työttömänä siis luonnostani työtä kartteleva, mielenterveysongelmainen, päihdepirkko valehtelija. Näinhän se menee. Tavallaan kyllä huolestuttaa että jos joku muu tekee tuon paikan kanssa sopimuksen ja joutuu samaan. Se tässä arveluttaa. Siinä mielessä pitäisi kai edes vihjaista epäkohdista.

"Vaalipuhe"

Miettikää ihmiset muuten kaksi kertaa ennen kuin alatte tapella muka 'ylivahvaa' (!) ay-liikettä vastaan, "joustamatonta" työelämää vastaan ja muutakin työsuojelua vastaan. Siellä missä on vahva ay-liike, eivät ihmiset tee palkatonta ylityötä eikä työntekijää riistetä niin helpolla.

Olen myös alkanut suhtautua ennakkoluuloisemmin kaikkiin näihin työelämän "joustoihin" [lue: ihminen joustaa, joustaa ja joustaa, työnantaja ei], koska ilmeisesti se tarkoittaa nk. pienen ihmisen häikäilemätöntä hyväksikäyttöä, joka halutaan laillistaa. Miettikää itse millaisen maailman haluatte. Maailmanko, jossa ihmiset tekevät täyden työpäivän ja YLI, n. 20 eurolla päivässä? Eli siis työmarkkinatuella. Miettikää haluatteko maailman, jossa työttömällä ihmisellä ei ole ihmisarvoa ja jossa työttömän kanssa tehdyt sopimukset voi noin vain unohtaa tai muutella mielestään sopivammiksi. Miettikää tätä kun äänestätte seuraavan kerran.

Asiaa, vihdoinkin

Kaiken hulluuden keskellä MÄSSY on sentään iloinen asia. No, enää 3 kokonaista vuorokautta siihen. Jos olisin ollut "työssä" niin sitten olisin voinut sanoa että 2. Mutta kun en ole, niin pidän perinteisen mässingin (su ja ma). Kaikkea on valmiina ja aion siitä nauttia. Frödingestä, kääretortusta, kaikesta. En aio nyt murehtia työllistymistä tällä erää enempää. Mies sanoi ettei häntä todellakaan haittaa se, että olen kotona. Mieluummin kotona kuin huonossa työssä, jossa kärsin, niin hän sanoi. Olen ottanut sähköpostilla yhteyttä yhteen vapaaehtoistyötä tekevään kansalaisjärjestöön. Ehkä minun tieni on "kolmannen sektorin tie". Jotenkin vaan tunnen, että haluaisin auttaa ihmisiä - ehkä voin sen tehdä, ehkä en, aika näyttää.

Unikeko!

Minulle kävikin hassu juttu. Menin lyhyille (!) torkuille tuossa n. klo 20 ja sitten nukuinkin aina 4:30 asti aamulla! Heräsin hetkeksi ja sitten takaisin unten maille... seuraavan kerran silmäni avasin 11:30! Ihan hullua! Yleensä nukun aika kevyesti.. heräilen usein.. siis tällaisena arki-aikana, MÄSSYssä tietysti uni tulee kuin pikkuvauvalle, kun on maha täysi ja lämmin olo.

Mies sanoi ettei raaskinut mua herättää kun kerrankin nukuin niin sikeään. :) Heräsin sitten oloasu päällä, huovat päällä ja torkkutyyny pään alla, sen sijaan että olisin ollut pyjamassa ja peittojen alla. Inhotti vaan kun jäi siis iltapesu väliin.

Reinpoun mannekiini

Pandalla on nykyisin sellaisia suklaalla kuorrutettuja hedelmänpaloja, pienessä laatikossa, suklaarusinain malliin. Meillä mies tykkää tästä uutuudesta kovin ja olihan se ihan hyvää munkin mielestä, ihme ja kumma. Pitää varmaan ostaa niitä lisää. Minusta ne on hyvä lisuke herkuttelussa, mutta pelkästään niistä ei tule kuin vihaiseksi. Ne ovat vain lisä! Varsinaisen herkun on oltava jotain ihan muuta.

Näin Prismassa sellaisen Reinpoun keksilaatikon.. Halpa dominokopio, suklaakeksien välissä SALMIAKKITÄYTE! Mietin tosi pitkään että ostaisinko semmoisen miehelle, mutta jätin sitten silloin lauantaina ostamatta. Vaikka yleensä mies kyllä pitää tuommoisesta kaikesta. Ostinkin Kekkeri-keksejä. :) Eli siis karnevaalikeksien halpiskopiota. Tuossa linkissä sanotaan niiden sopivan lastenkutsuille, mutta meillä kekkerit menee aika nopeaan erityisesti miehen suuhun. Pitääkin vähän irvailla miehelle tuosta "lastenkutsu"-jutusta. ;) Heheh.. kiusoitella! Me olemmekin oikeita Reinpoun superystäviä, meiltä löytyy kaapista myös noita kookossuklaa-vohvelipaloja. Minä nyt alankin oikeaksi Rainbown mainostajaksi tässä blogissa!

Oikeastaan perinteiset tai minttudominot ovat ainoa sellainen juttu, jossa olen tarkka siitä että ne on dominoita, eikä halpismerkkiä. Appivanhemmillakin on vähän jännä kokemus tästä. Anoppi oli kerran ostanut reinpou"dominoa" ja laittanut niitä kahvipöytään. Appiukko harvemmin mitenkään katsoo mitä siellä on tarjolla, kunhan syö. Mutta sillä kertaa hän oli kommentoinut - tietämättä siis ettei ne ole dominoja - että mikäs näitä keksejä vaivaa, ovat ihan kuin kostuneita tai vanhentuneita.. Ja vitsi oli siinä että se oli vasta avattu paketti, kaikki ihan kunnossa, päiväykset ja muut! Eli ihan oikeasti sillä ON väliä, onko se dominoa vai halpista! Mutta mitä tulee noihin muihin, niin esim. Reinpoun kookossuklaativohvelit on musta parempia kuin vaikka Fanipalat. Ja kekkerit on parempia kuin karnevaalit.

"Työ"elämään varautumista

Ajattelin käydä apteekista kofeiinitabletteja! Siis sitä ajatellen kun alkaa se työelämävalmennus. Katsokaas kun suklishirviö on tottunut valvomaan yöllä ja nukkumaan päivällä, ennen kun saan rytmin normalisoitua, niin voi olla pari päivää aika "väsy" - jos en siis ole niin täpinöissäni henkisesti, että se ylikierroksilla käyminen ottaa väsyn pois. ;) Joka tapauksessa on viisasta varautua KAIKKEEN, siksi ne piristävät kofeiinitabletit on hyvä ostaa varalle. Napsin niitä sitten jos alkaapi väsyttää. On jotenkin niin noloa nuokkua siellä untelona! Kun pitää tehdä hyvä vaikutus!

Olen jo vähän kertonut tuosta tulevasta työjaksosta, esim. yhdelle vanhalle opiskelukaverille kerroin, kun hän kirjoitti ja kysyi että koskas voisimme nähdä. Informoin vaan, että arkipäivät tulee olemaan aika täydet tuosta helmikuun alusta asti. Mutta onhan illat ja sitten viikonloput. Vaikka jos ihan suoraan sanotaan niin uskon että aluksi voi olla tosi vaikea tottua siihen, että "oma" aika jää vähiin. Kun on vuosikaudet elänyt näin, täällä kotona, niin se totutteleminen uuteen vie aikaa. Moni "normaali" ihminen ei välttämättä tätä edes tule ajatelleeksi. Monelle semmoiselle joka menee koulusta suoraan töihin se päivärytmi (8 h työtä, illat vapaat) on luonnollinen. Mulla se tarkoittaa sopeutumista ihan toisenlaiseen elämäntapaan. Sitä tavallaan vähän pelkäänkin, että olenko sitten kauhean masentunut/väsynyt. Mutta silti olen tosi innokas aloittamaan ja motivoitunutkin. Se on sellainen outo suhtautumistapa, siinä on pelkoa uuden edessä ja intoa. :) Varmaan vähän oudon kuuloista. Nyt viimeksi kun kävin siellä paikassa allekirjoituttamassa papereita, niin oli semmoinen olo kuin olisin voinut jäädä sinne vaikka heti. :) Tuntui kotoisalta ja mulle se merkitsee tavattoman paljon.

Tuossa vuonna 2000 olin jokusen viikon ihan KAUHEASSA työpaikassa. Se oli lomasijaisuus. Se oli toimistotyötä ja .. no, ihan oikeasti hirveää. Siellä se toinen toimistonainen valehtelematta juoksi joka paikkaan - hän oli juuri saanut sen virkansa vakinaistettua ja halusi kai osoittaa olevansa sen arvoinen. Ja juoksi vessaankin, tai oikeastaan juoksi silloin harvoin kun siellä kävi - hän harvemmin vessaili. Taisi olla umpinainen koko nainen. ;) Mulla oli valtava syyllisyys siitä kun itse JOUDUIN käymään vessassa ja aika useinkin. :( En tiedä mistä se johtuu, mulla oli kirjaimellisesti paska säkä, koska heti kun olin mennyt sinne töihin sain jonkunlaisen vatsaflunssan.. toisin sanoen ripulia riitti! Se oli kyllä ihan kauheaa ja noloa.

Siihen työhön kuului myös ajanvarausta ja arvatkaas muuten kuka sai kuunnella haukut, jos jostain syystä asiakkaan ja ammattilaisen tiet ei kohdanneet.. Niinpä niin, toimistoväki tietysti. Jotenkin se oli tosi raskasta. Minä en koskaan ole tajunnut niitä ihmisiä, jotka soittavat ja haukkuvat asiakaspalvelijat/sivulliset lyttyyn, jos jokin menee pieleen. Koska eihän se sen ihmisen vika ole, joka joutuu vastaamaan puhelimeen.

Äetmuori oli joskus töissä sanomalehdessä ja joutui vastaamaan puheluihin, kun ihmiset soittivat ja haukkuivat ihan raivossa, jos oli jäänyt aamulehti saamatta. Ja minkä Äetmuori sille voi, ei hän ollut mikään jakajapäällikkö, pelkkä puhelimeen vastaaja vain. Se lehden puuttuminen saattoi johtua siitä että joku jakaja oli alkanut ryypätä [semmoista sattui], tai oli tullut äkkiä kipeäksi. Kyllä minä sen ymmärrän että soitetaan ja sanotaan että halutaan se lehti, joka on siis jäänyt saamatta ja kysytään että miksi se ei tullut. Mutta ihan sivullisen ihmisen haukkuminen tuntuu tosi lapselliselta ja typerältä. Itse en koskaan tee sellaista. Vaikka olen joutunut soittamaan .. esim. viimeksi sähkölaitokselle, kun meiltä meni sähköt. Täytyy aina muistaa, ettei se puhelimeen vastaaja ole siitä vastuussa, eikä se suoraan sanottuna auta yhtään alkaa sitä ihmistä haukkua.

Ihan samalla tavalla inhoan ihmisiä, jotka aiheetta pomottaa tarjoilijoita ja muuta asiakaspalveluväkeä. Mulla ei ole kokemusta tarjoilijan työstä, joskus 18-vuotiaana olin yhdessä kahvilassa töissä pari viikkoa, eikä se oikeastaan ollut tarjoilua, kun siellä oli vähän niin kuin itsepalvelu. Mutta osaan kuvitella että se työ on raskasta ja siinä saa muutenkin olla aina kiireessä, kun pitää ihmisille tuoda lounasruoat yms. tosi nopeasti.

Mutta nytpäs pitääkin laittaa miehelle sähköpostilla kauppalappua, koska on maanantai ja ostospäivä! Pitää viikon ruoat taas hänen raukan ostaa. Suklismonsteri ryhtyy kirjoitustyöhön, toisenlaiseen kuin tämä bloggaus.

Himoa vastaan!!!

Taistelen himoa vastaan ostaa tämä Royal-suklaarasia! Sitä on alennusmyynnissä sekä K-kauppelissa että sitten Tarjoustalossa. :( Eli mahdollisuus olisi se ostaa.. mutta en tahdo! Olen lukenut suklaayhdistyksen arviot ja tiedän, että tuossa boksissa on liikaa tummaa suklaatia mun makuun. Minä olen nimittäin maitosuklaata ja valkosuklaata suosiva suklaahirviö! Tumma suklaa saa olla sellainen satunnainen nami siellä joukossa.

Melkein tulee paniikki kun mietin leivonnaisia seuraavaan herkkujerkutteluun. :( Miksi se nyt on niin vaikea päättää tai nähdä eri vaihtoehtoja? Tuntuu kuin pää olisi ihan tyhjä. Täytyy kai taas selailla vähän leivonnaisarkistoani. Sinne olen nimittäin ihan word-tiedostona tallentanut suosikkiohjeitani. Kerran kävi vahingossa niin, että tulostin alkoi printata ulos tuota 30 sivun pakettia! Eli on mulla se myös ihan paperilla - vahingossa saatuna! Ja niin tumpelo olen tietokoneen kanssa, etten saanut edes sitä printtausta loppumaan, vaan piti nöyrästi katsoa kun kone mokoma sylki koko kolkytplus sivua ulos!

Mietin vähän tämmöistä mansikka-valkosuklaatikakkua, jonka ohjeen näin Karamelli cakes-blogissa. Mutta se olisi taas hyydytetty liivatekakku ja minähän jo sanoin haluavani vähän jotain muuta - uutta haastetta.. :) Mutta on se myös niin namin oloinen.. Mitenhän tässä nyt käy!

Kyllä mun nyt vaan pitää tulla toimeen suklaapatukoilla ja unohtaa tuo Royal! Järki käteen! Sukupatukat on muutenkin hyvä vaihtoehto: ne on pieniä, joten niitä voi ostaa monta ja leikata esim. patukasta aina sopivia paloja herkutteluun. Ja levyjä en ainakaan oikein viitsi ostaa, ne on niin isoja.. kauhia määrä samaa makua.. ei kiinnosta.

Mikähän siinä on että heti joulun jälkeen täytyy kauppojen luopua suklaatirasioista? Ihan kuin niitä saisi vain jouluna ja pääsiäisenä syödä.

Kaapissa on vielä se appivanhempien lahjoittama Pandan Arkipöytäkin avaamattomana. Ehkä pitää ottaa se mukaan seuraavaan herkutteluun. Onhan siinä pari hyvääkin konvehtia. Miehelle voin sitten loput syöttää. ;)

Taisinko oikein nähdä että nykyisin olisi sitä Maraboun Daim-levyä myös patukkana? Siis sitä, missä on suurin osa suklaata ja daimia vain mausteeksi? Kaupassa olin näkevinäni. Täytyisi kai semmoinen ostaa jossain välissä, koska siitä suklaatista tykkään. Levy on vain tuntunut niin isolta ostolta. Jää sitten avattuna sinne kaapin pohjalle lojumaan.

Miehen painokriisi

Mies kävi muuten vaakassa maanantaina ja kauhistui, kun paino oli 99 kiloa 800 grammaa. Minä lohdutin, että on se silti vielä alle 100! Mutta meillä kauhistuttiin ja nyt mies tahtoo keventää ruokavaliota. Mutta sitten toisaalta hän on herkun peräänkin. Esimerkiksi on vihjaillut eilen + toissapäivänä, että jäätelöä pitäisi olla. Nyt mietin että jos ostan sitä hänelle, sitä hänen himoamaansa Daim-jäätelöä, niin olen ikävässä tilanteessa. Kun sitten voi olla että syyttää minua jos tulee maaginen tasaluku painon suhteen täyteen. Mutta voi syyttää mua sittenkin, jos kotona ei ole namikkia. :(

Joskus olen tehnyt sellaista, että olen kuorinut hälle omenan jälkiruoaksi eli JÄLKKÄRIKSI. Hän syö sen kyllä, mutta sitten kun minä menen jonnekin työhuoneeseen tai pyykinpesuun niin hän meneekin kaapille ottamaan dominoja tms. namia. Minusta on OK että hän syö - OIKEASTI! - mutta joskus olen vaan vähän vaikeassa tilanteessa. Haluaisin että hän on onnellinen ja tyytyväinen, viihtyy kotona ja herkuttelee, mutta tahdon tietty myös tukea painonhallinnassa. Saan mieheltä sillä lailla ristiriitaisia viestejä hänen haluistaan.

Mies muuten maistoi sellaisen Fazer Exclusive pistaasimaitosuklaapatukan, jossa on hitunen suolaakin. Ja piti! Paljon! Vähän arvelinkin niin. Koska miestä ei haittaa makujen (salmiakki+suklaa yms.) sotkeminen keskenään ja koska hän on pistaasifani! Ostin niitä 2 kpl.. ja ajattelin maistaa toista sitten seuraavassa herkkuhetkessä. Varmaan maistan vain yhden palan ja syötän loput miehelle.