Shokkiterapiaa?

Minähän en pidä seksin harrastamista pettämisenä, vaikka olisikin joku ihmissuhde päällä. Olen sen sanonut monta kertaa, näin ajattelen. Mutta näin MUN vinkkelistä petos on se, että mun syömishommailuni paljastetaan!! :( Mies teki sen! 2 päivää sitten!

Hän se oli työmatkalla Tanskassa, ja minä olin hänet varustanut lentokenttäostoksia varten KAUPPALAPULLA! Lappu oli käsin kirjoitettu, sukulaati-tietoutta sisältävä ja aika.. yksityiskohtainen. Mies oli ollut tuolla reissullaan yhden työkaverinsa kanssa, eikä hän ollut tajunnut jättää sitä hiton työkaveriaan touhuamaan omiaan.. Kahdestaan oli miehet menneet kauppaan, ja mun mies oli näyttänyt [!!!] listani sille kolleeeeegalleen ja nauranut sitä, että tämmöistä 'käskettiin' tuoda..!!! Sitten mies ei ollut löytänyt niitä mun listaamia sukuja, ja hän oli sen sijasta tuonut.. KAUHEAN määrän kaikkea muuta.. Toki todella hyvää, Lindtiä ja semmoista, mutta se määrä! :( Ihanaa tietty.. mutta ei ole ihanaa, että hän osti kilokaupalla sukulaatia sen työkaverinsa nähden! Päädyn näyttämään ihan HULLULTA! :( Ahneelta sontiaiselta!

Mä en tajua kuinka hän SAATTOI tehdä noin! Olen ollut nyt 2 päivää ihan epätoivoisessa tilassa. Kun kaiken muun 'hyvän' lisäksi tuo työkaveri on sellainen, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä.. ja hän asuukin aika lähellä.. Ja nyt mun on kai pakko alkaa vältellä häntä, koska en voi kohdata sitä ihmistä silmästä silmään noiden miehen ostosten jälkeen! :(

Hitto vie, kyllä tuo mun ziippani tietää, että näiden syömisjuttujen on oltava salaisia!

Tuntuu kuin olisi yllätetty vessasta, ulostushommista. Siltä juuri musta tuntuu! Housut kintuissa!

Yrittääkö mies muka antaa mulle jotain shokkiterapiaa tämän sukulaatihomman voittamiseksi? Se ei onnistu. Neuroosi jyllää..

Mies ei yhtään tajua kuinka nämä ostoshommat on hoidettava! 1. Sano työkaverille, että 'menenpä käymään vessassa'. 2. Livahda kauppaan! 3. Osta suklaat. 4. Poistu. Kuinka vaikeaa se oikein voi olla?

Kyllä väitän, että meidän päässämme raksuttaa..

Aloitin taas aivolääkkeet. 1. pillerin otin sunnuntaina. Heti muuten huomaa eron ainakin seksihaluissa.. :) Ne alkoivat taas uhkaavasti kukoistaa, kun olin ilman lääkettä. Nyt olen taas 'turta', ja melkein on parempi niin. En oikeastaan kaipaa mitään järisyttäviä orgasmeja. Ne kuuluvat toiseen aikaan ja toiselle Zuklikselle!

Lääkityksen ekat päivät tarkoittavat minulle aina sellaista lievää kuvotuksen/pahanolon tunnetta, ajoittaista huimausta, ruokahaluttomuutta, levottomuutta. Tiedän että sitä sanotaan täyden tehon alkavan vasta parin viikon kuluttua, mutta kummallista kyllä 'läski-sitä-ja-läski-tätä' -skitsoamiseni ovat loppuneet kuin seinään. Se EI voi olla plasebo-vaikutusta! Ihanaa, kun olo on siinä suhteessa edes vähän helpottunut. En olisi enää pitkään jaksanut sitä pakkomiellettä.

Veloenan parisuhdekertomukset saivat minut tajuamaan, kuinka pihalla itse olen joskus näissä ruumiinkuva-asioissa. Mietin, että jos mies ihastuisi toiseen naiseen, niin kuinka reagoisin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tärkeintä olisi tietää tuon naisen paino/ulkonäkö/vaatekoko! :( Kyllä tässä jotain pielessä on. Mietin, että jos mies ihastuisi itseäni laihempaan naiseen, niin alkaisin varmasti TAPPODIEETIN siinä paikassa. Ihan varmasti! Jos taas se nainen olisi pyöreämpi.. Sitä en tajuaisi luultavasti ollenkaan? Se olisi omituista, luonnotonta. Suklis-ystävänne kun on vakuuttunut siitä, että mies kuin mies tahtoo laihan naisen ja sillä sipuli. Vaikka väittäisivät muutakin.

Olemmekohan me naiset vähän urautuneita? Eräs sukulaisnainen oli tosi tyrmistynyt, kun hänen miehellään oli suhde VANHEMPAAN naiseen. Hän ei oikein käsittänyt sitä. Kun yleensä se käsitys on, että mies haluaa aina itseään [reilusti] nuoremman naisen. En tiedä mitä se nainen mietti enemmän, sitä että miehellä oli ylipäätään suhde, vai sitä että se oli vanhempaan naiseen. Mulle paino tai vartalon muoto on ihan sama juttu kuin tuolle sukulaisnaiselle oli ikä.

Pystyisikö mies ihastumaan rintavaan naiseen? -Se voisi itse asiassa olla luultavaakin. Meillä mies on aina ihaillut uhkeaa povea - en sitten tajua miksi hän on mun kanssa. ;) Mutta niin vaan hän ihastelee D+-kupin kaunottaria. Kerran näin, kun autolla ajoimme, että miehen pää oikein kääntyi kun sellainen suuririntainen nainen pyöräili ohi! Kääntyi, vaikka nainen ei ollut hoikka. Ou-to-a. Vaikka kaipa suurin osa miehistä on sellaisia - tykkäävät suurista rinnoista.

Nyt joku ajattelee, että onpa Suklis pinnallinen, kun miettii ihastumista vain ulkonäköasiana. Mutta juttu nyt vain ON niin, että ensimmäiseksi ihmisessä huomaamme sen ulkonäön. Sen perusteella lähestymme, tai emme lähesty! Persoonallisuudesta ei paljon ole apua, jos ei pääse edes siihen lähestymisvaiheeseen. Persoonaan tutustutaan vasta, kun ulkonäkö on antanut kimmokkeen lähestymiselle. Kyllä väitän, että meidän päässämme raksuttaa koko ajan, ja ihmisen tavattuamme mietimme ehkä tiedostamatta, että kyllä... tai ei.

En muuten ole hamstrannut herkkujakaan nyt! Se nyt ainakin on hyvä juttu. Alkoi jo ärsyttää se oma norkoilu kauppojen herkkuosastoilla. Siellä kyllä saan aikani kulumaan. Yhden aika tyhmän jutun tein kyllä - tilasin postimyynnistä talvitakin! :( Se vain TAPAHTUI. Takki on musta villakangastakki, ja perustelin ostosta sillä, että mustaa villakangastakkia tarvitaan aina. Se on niin perusjuttu talvipukeutumisessa. Olihan siinä tietty ALE, eli takkeliini maksoi 40 e, mutta 40 e on SEKIN iso raha, ja nyt tunnen syyllisyyttä.

Olen vain niin kyllästynyt metsästämään takkeja kirppareilta, koska nyt viime aikoina en ole siellä törmännyt mihinkään nättiin. Yksi takki oli kyllä, mutta se oli kokoa 44, enkä MITENKÄÄN voinut kompromissata niin paljon. Kyllä joskus kompromissaan kokonumeron tai pari, jos on pakko, mutta liika on liikaa. Esim. nyt tuo postimyynnin takki on kokoa 40. En varmaan voi enää ikinä käyttää mitään sen pienempää, tai siltä ainakin tuntuu. Mulla nyt vain ON niin pitkät kädet, tai leveät hartiat [hui!], että hihat ei noissa pienemmissä koissa riitä. Yritetty on. Kerran ostin tangolta sovittamatta [hullu Suklis!] 36:n numeron takin, ja vaikka se muuten oli nätti, niin hihat olivat.. ihan.. liian.. lyhyet! Käytän sitä takkia kyllä, mutta yritän julkisuudessa välttää sitä, että se hihaongelma näkyisi. Eli en liikuta käsiä paljonkaan. Näyttää varmaan tyhmältä sellainen puu-ukkona liikkuminen ja toimiminen. ;) Miehellä on muuten ihan sama ongelma kuin mulla, eli hihapulma! Kai me sitten kumpikin olemme hartevia pitkäkäsiä! :)

Pohjakosketus?

Heti aluksi täytyy muuten kiittää kommentoijia edellisessä postauksessa! Tuntui kuin melkein olisin haukkonut henkeäni - mutta siitä myöhemmin! Nyt itse asiaan, eli pohjakosketukseen [jos se sellainen oli]. Koen nimittäin olevani velkaa ihmisille sen, etten postaa otsikolla, jolla ei ole mitään tekemistä itse postauksen sisällön kanssa. Sellainen olisi.. outoa?

No niin. Menin siis Suomi24-palveluun keskustelupalstalle ruikuttamaan yhtä mua vaivannutta terveysongelmaa! :( Juuh, tiedetään - tämän alemmas ei juuri voi enää päästä, vaikka porautuisi sitten maan ytimeen asti. Kuitenkin.. Mulla on suussa sellainen ongelma, joka toistuu noin muutaman kerran [?] vuodessa. Eli siis suun alaosassa [alahampaiden ja ienten alapuolella] on sellainen verinen ja punoittava alue. Ikenet sinänsä ei näytä pahoilta ja siksi olen miettinyt voiko se olla ientulehdus? Ongelma-alue on siis ienten alapuolella. Joskus se kattaa koko poskihampaiden alueen! Tai siis sen alueen siellä 'pohjalla', posken ja hampaiden välissä. Tästä alennuin ruikuttamaan suoli24:ssä, mutten oikeastaan saanut mitään ongelmaa selittävää vastausta. :( Miehellä on myös tämä sama vaiva joskus. Se häviää n. 2-3 päivässä jos käyttää Corsodyl-suuvettä hampaidenpesun yhteydessä. Ilman Corsoa sen paraneminen voi viedä n. viikon.

Ja ihan vaan jos joku miettii: KYLLÄ, harjaan hampaat päivittäin. KYLLÄ, käyn säännöllisesti [1 x vuosi] hampilääkärissä ja EI, en tupakoi. Olen alkanut miettiä, että voisiko tämä ilmiö olla joku puutostauti?? Minulla kun ei ole mitään herpeksiä eikä muitakaan - eikä miehelläkään. Inhoan Corson käyttöä. Se maistuu niin pahalta, ettei sitä voi ihminen edes kuvitella, ennen kuin JOUTUU sen käyttäjäksi. Se tappaa bakteerit suusta.

Mietin vaan, että jos joku tietää ratkaisun, niin sopii sanoa. :) Ja jos joku sanoo, että mikset mene hammaslääkäriin, niin sen verran totean, että meidän kunnassa akuuttiaikojen saaminen on aika vaikeaa ja sitten kun ajan saa, niin ongelma on jo historiaa. Siksi siis suoleen menin sitä valittamaan.

Salattu tieto?

Viime postausta kommentoivat ihmiset olivat kohtuuttoman kilttejä, kiitos heille siitä!! Mulle oli ihan OUTO ajatus se, että joku voisi oikeasti ajatella miehen toivovan mun kotonaoloa, etten saisi työtä + riippumattomuutta, jolloin 'saattaisin' harkita uudestaan liittoamme! Tarkoitan sen ajatuksen outoudella sitä, että mun on vaikea nähdä kuinka joku haluaisi pitää kiinni MINUSTA niin paljon. Koska en kai näe itseäni sen arvoiseksi? Mutta tuo uusi ja tuore näkökulma tietysti ansaitsee tarkastelun myös - vaikka se vaikuttaa ensiajattelulta järkyttävältä oudolta ja HULLULTA!! En ole tottunut ajattelemaan itsestäni niin. Enkä myöskään pitämään itseäni herttaisena ihmisenä tms.. Pelkään itse politikoivani liikaa. Se 'vaiva' tosin on vähän vähentynyt eduskuntavaalien jälkeen! Mieskin huomasi, etten enää paasaa politiikkaa niin paljon kuin ennen. Jollain tavalla tuo persujen vaalivoitto vei musta ponnen..! Tuntuu kuin en enää tuntisi ihmisiä enkä tajuaisi mitään. Mutta nyt olen jo vähän ennalleni palautunut ja olen taas puhunut täällä kotona yhteiskunnallisistakin asioista!! Politiikkapaasto ei kauaa jatkunut! :)

Edelleenkin aion hakea siinä syksyn haussa! Siis terveydenhoitoalaa! Tiedän, että haave voi kaatua valintakokeeseen [ne laskut!], mutta aion yrittää ainakin! Eikä se palkanlaskijaksi päätyminenkään enää niin pahalta tunnu. Kunhan olisi vain jotain. Mutta siinäkin on tietysti se matematiikka kummittelemassa!

Mietin sitä, kun mies sanoi ettei oikein osaa kuvitella mulle sopivaa alaa.. Hän EI siis sanonut sitä ilkeyttään [tunnistan kyllä ilkeilyn], vaan varmaan se oli ihan vilpitöntä. Miksi aina ajattelen, että jollain toisella [Äetmuorilla, miehellä tms.] olisi joku gnosis.. joku salattu tosi tieto minusta, jota itselläni ei ole? Koska kun mies sanoi tuon, niin mietin.. apua!! En voi hakea.. mietin, että jotenkin hän tuntee mut paremmin kuin minä itse? :(

Ehkä se johtuu lapsuudesta - sekin? Kun lapsena - ja lapsuuden jälkeenkin - Muori aina antoi/antaa ymmärtää, että hän tietää mua paremmin mikä mulle on hyväksi? Tuntui kuin joku ulkopuolella tietäisi aina mua paremmin. Se voi jatkua nyt, kun olen aikuinen ja avioliitossa. On myös pelottava ajatus alkaa ajatella, että MINÄ voisin tietää parhaiten itse omalta kohdalta..? Voinko, oikeasti..

Mireille

Ostin Mireille-keksuja tänään, ja pääsiäismunia [mignon] jemmaan lähestyvää herkkuiluviikonloppua varten! Ostin sellaisia Mars-pääsiäismunia myös.. niissä ei ole yllätystä sisällä, vaan ne ovat kokonaan mars-suklaata. Ja ihmeellistä mutta totta, ne maistuvat paremmilta kuin mars-patukat. Olen siis hyvin jo alkamassa perinteistä hamstrausta! Saa nähdä mitä vielä hankin, ennen kuin on viikonloppu käsillä.

Näin kauppassa todella, todella lihavan teinipojan! Surullista, hän istui sellaisella kolmen istuttavalla penkillä yksin ja täytti sen melkein kokonaan. Tuo on yksi sellainen asia, joka on muuttunut mun nuoruudesta: sillon ei oikeasti ollut tuollaisia superlihavia lapsia ja nuoria. Nyt niitä näkyy jo enemmän ja enemmän.

Olinkin aika ovela ja tein ne Mireille+muna-ostokset käteisellä! Kun inhottaa se, jos mies saisi tietää.. vaikka tietäähän hän, että hamstraan.. mutta silti en halua aina tuoda sitä hänelle esille.

Katseltava Kallio

Katsoin taas Kallio-telkkusarjan tänään! Huomasin että minua häiritsee se, että siinä on henkilöitä ja vuoropuhelua! Haluaisin oikeastaan vain keskittyä niihin maisemiin. Harmittaa kun pitää samaan aikaan katsoa sekä ihmisiä, kuunnella niiden puhetta ja sitten ihailla maisemia! Mulle oikeastaan riittäisi sellainen ohjelma, jossa vain kuvattaisiin Kalliota eri puolilta! Ei tarvita mitään tarinaa tai mitään henkilöitä! :) Mutta ei sellaista tule telkkuun.

Mietin tämän jakson seksuaalikysymystä, eli siis miten seksi olisi hyvää.. vaatiiko se jotain käyntejä sex shopissa? Roolileikkejä, vaatteita, pornoelokuvia?

Mun täytyy sanoa, että itse olen AINA kokenut ajatuksenkin jostain "pukeutumisesta" todella naurettavaksi. Tämä siis OMALLA kohdallani, tietysti ymmärrän jos joku muu haluaa roolileikkiä.. itse en tahdo, koska en TARVITSE sitä. Sitä paitsi mulla on jostain syystä tosi hyvin kehittyneet naurunlahjat ja naurettavuuden taju ja tiedän että sellainen iskisi, jos pukeutuisin joksikin dominaksi tai hoitsuksi tai orjaksi. :)

Muutenkin olen kai omalla tavallani tosi estoton [ja sitten taas tietyllä tapaa hurjan estoinen] siinä mielessä, että itse pystyn helposti kuoriutumaan vaatteistani jonkun VIERAAN kanssa ja saamaan upeita orgasmeja. Mullehan on aina ollut haaste pitkäkestoisen ja syvällisen suhteen seksi. Koska itselläni seksihalut hassusti vähenevät tai laimenevat sitä mukaa mitä läheisemmäksi kumppani tulee henkisessä mielessä. Kai mulle seksi on sittenkin jotain kummaa fantasiaa [ilman rooliasuja!], joka menee herkästi pilalle kun se törmää arkeen ja todellisuuteen.

Tälläkin hetkellä olen seksuaalisesti aika neutri. Mulla ei ole tarvetta 'saada', mutta voin kyllä 'antaa'. ;) Ei se ole mulle ongelma, etten saa seksistä oikeastaan mitään fyysistä tyydytystä tällä hetkellä. Kieltäydyn tuntemasta siitä syyllisyyttä. Fyysisen tyydytyksen voin järjestää vaikka itsetyydytyksellä koska vain. Se ei ole mulle välttämättömyys ihmissuhteessa, en tarvitse jotain TOISTA järjestämään sitä mulle.

En tiedä osaisinko itse olla niin kärsivällinen kuin tuo Piitu oli sen miesystävänsä kanssa. Ainakin jos suhde olisi alkuvaiheessa, niin sellainen säätäminen saisi minut varmasti aika nopeasti nostamaan kytkintä. Ei voi mitään, sellainen minä vain olen. En etsi miehestä seksuaaliterapeuttia itselleni, mutta en myöskään itse ala sellaiseksi jollekin miehelle.

Kun itse olen neuroottisista neuroottisin, niin jollakin tavalla sitä on aika herkkä nenä haistamaan neuroosit.. eikä sellaista halua itselleen, omaan parisuhteeseen. Jostain kumman syystä mun vakavat suhteet on aina olleet tavattoman tasapainoisten miesten kanssa, ja hyvä niin. Kauhea ajatus jos olisin yksissä jonkun samanlaisen kanssa kuin mitä itse olen! Vuorotellen rampattaisiin lääkärissä uusimassa masennuslääkereseptit ja vertailtaisiin lääkityksiä ja niiden tehoja. ;) Ja käytäisiin tietty terapiassa, voi visva sentään.

Mies on tavattoman maanläheinen. Hän nukkuu kun on yö, ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat. Vanhempansakin ovat sellaisia. Miestä on oikeastaan vaikea luokitella optimistiksi tai pessimistiksi, koska hänellä ei varsinaisesti ole ODOTUKSIA asioiden suhteen. Niiden tullessa vastaan ne otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Kysyin tässä äsken että mistä mies unelmoi. Hän sanoi, että haluaisi aina vain olla minun kanssani ja asua tässä meidän talossa, elää tätä elämää. Ensin petyin ja halusin LISÄÄ - se on niii-iiin suklismaista! - ja aloin jo jankata, että kerro lisää, mitä vielä, eihän tuossa voi olla kaikki. Mutta sitten lopetinkin heti ja nielin sanat. Eihän sen parempaa haavetta tavallaan voi ollakaan. Eikö olisi huolestuttavampaa jos mies vaikka haaveilisi siitä että pääsee firmansa pääpomoksi ja kaikki alkaisivat pokkuroida ja hän saisi käyttää MahtiValtaa kaikkien yli! Mitä SELLAINEN kertoisi hänestä??

Hirveä huomio

Tajusin juuri, että jos tapaisin miehen nyt, niin en varmaan alkaisi mihinkään suhteeseen hänen kanssaan! :( Luultavasti jo ensimmäisillä treffeillä havainnoisin häntä ja huomaisin tiettyjä juttuja kuten esim. mökkihulluus ja luontohulluus.. Ja nuo hulluudet olisivat karsivia tekijöitä mulla suhteen aloittamisessa. :( Kamalaa sanoakin tämä! Ja vaikka mies on hyvännäköinen, niin en usko SENKÄÄN auttavan.. kiittäisin treffeistä ja sanoisin luultavasti vain, että olemme liian erilaisia ihmisiä tai jotain! :(

Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.

Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)

Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.

Kapinakevät

Ei ole vuosi 1918, mutta mulla on taas kerran kapinakevät! Kun mökkikauden avaus lähestyy, niin se tulee, se kapinallinen tunne. Joskus musta tuntuu kuin oikeasti olisin KADONNUT. Kuin mua ei olisi. On vain jonkun toisen elämä, joka ei ole näköiseni.

Tiedän, että oikeasti kuuluisin Helsingin Kallioon. Kuuluisin sinne muiden kaltaisteni joukkoon, mutta olen silti täällä. Minulla pitäisi olla pieni koti, ehkä 17 neliötä. Mutta asun isossa. Minut on elämä heittänyt isoon!

Rakastan miestä, mutta joissain suhteissa olemme niin erilaisia. Kuin kuu ja maa! Esimerkiksi nyt juuri se kesämökkeily. Mies nauttii siitä niin täysillä, hänestä on ihanaa päästä pilkkomaan puuta ja uimaan ja saunomaan puilla lämmitettävässä saunassa. Ei häntä haittaa se, että mökissä on sisällä olleet hiiret talvea pitämässä ja itse taas saan siitä suunnilleen kohtauksen. Vaikka tiedänkin että hiiret on geneettisesti hyvin lähellä meitä ja ne on meidän sukulaisiamme.

Me olemme muuttuneet, mies ja minä. En oikeastaan tajunnut Isossa Kaupungissa asuessamme, että mies haluaa kuitenkin niin kovin kesämökkeilyä ja jättitaloa. Isossa Kaupungissa hän vain lähinnä touhusi tietokoneella, se oli hänen harrastuksensa. Emme me osallistuneet juuri taloyhtiön talkoisiin tai muihin.. joten kai kuvittelin, ettei miestä kiinnosta kauheasti sellainen kaikki. Mutta olin väärässä. Miestä kyllä kiinnostaa, hän ei vain ollut kovin innostunut siitä taloyhtiön väestä.

Onneksi meidän välisemme rakkaus on suurta. Se saa mut rakastamaan miestä silloinkin kun hän tekee jotain itselleni totaalisen vierasta. :) Mutta sen vaan sanon, että avioliitto oikeasti vaatii paljon, paljon sopeutumista. Pitää olla suurta suvaitsevaisuutta. Mulla ei aina ole, mutta yritän löytää sen itsestäni ja antaa sen kasvaa. Koska mieskin suvaitsee mua ja mun erilaisuuttani.

Silti.. joskus mietin että jos vaan jättäisin menemättä möksälle! ;) Kun oikeastaan musta on siellä vain vaivaa. Ja muutenkin kun en siitä nauti. Viime kesänä mies vietti siellä 5 päivää yksin. Taitaa olla ihan hyvä jos tänä kesänä on sama kuvio. :) Hän pääsee nauttimaan mökkeilystä ja mä saan silti olla täällä kotona mukavuuksien keskellä. Silti syyllistyn, kun en pysty nauttimaan ja olemaan innostunut.. Ja tietty ikävöin miestä, jos hän on poissa. Me olemme niin tottuneita toisiimme, mieskin sanoo ettei voi nukkua ilman mua.

Suklis IRCcaa!

Olen roikkunut IRCissä, ensimmäisen kerran moniin moniin vuosiin. IRCnetin #finland-kanavalta mut voi löytää yön ihan pimeimpinä tunteina. ;) Harmi vaan, että suurin osa porukasta silloin lähinnä idlailee, valveilla ei ole kovinkaan montaa keskustelijaa. Yksin on tylsää pamista. ;)

Ihmeellistä miten äkkiä IRC-toiminnot ja komennot palaa mieleen. Vaikka tosiaan siitä täytyy olla melkein 10 vuotta, kun viimeksi..

IRCcaan suklaahirviön tai sukliksen nimellä. Mua miellyttää sen androgyynisyys. En tahdo ainakaan profiloitua naiseksi. Tai jos vaikka myöntäisin olevani nainen, niin tahdon jotenkin sanoa, että en ole viehättävä tms. Koska en oikeasti halua ainakaan aiheuttaa mitään netti-ihastumisia. Happily married Suklis, vaikka mies kuinka kesämökkeilisi. ;)

Levoton

Tänä aamuna herätin miehen siihen, että nauroin sängyssä. Hihitin, oikeastaan! Mulle joskus tulee sellaisia.. etten voi hillitä nauruani. Nyt oli sellainen hetki. Oikeastaan syy oli ihan tyhmä: aloin muistella yhtä nuoruuteni suosikkilevyä, Hectoria, ja sen paria kappaletta jotka olivat mukasyvällisiä ja tekotaiteellisia. Ensin ajattelin niitä laulujen sanoja mielessäni, sitten varovasti hyrehdin ja sitten aloinkin hihittää ja mies heräsi.

Mies aina noissa tilanteissa kysyy "mikäs nyt on", sillä lailla vähän väsyneenhuvittuneella äänellä. Hän ei nimittäin ole ekaa kertaa pappia kyydissä! :)

Sanoin kerran psykiatrille [vuosia sitten], että eikö kuitenkin ole hyvä NAURAA, ettei ITKE.. Mutta psykiatri ei ollut samaa mieltä! Hänestä oli samantekevää nauraako vai itkeekö, jos se on hysteeristä..! Ja mun naurut joskus on.

Inhottaa herättää mies noilla kiherryksillä!

Miesmietintöjä

Oikeastaan vähän hullua, että olen avioliitossa miehen kanssa, mutta en ole paljon hänestä kirjoittanut, siis hänen ominaisuuksistaan! Olen enemmän tilittänyt Äetmuoristakin! Nyt ajattelin pohtia asioita negaaaaaation kautta, eli siis miettiä mitä mies ei ikinä tekisi.
- hän ei koskaan käyttäisi vaaleanpunaista paitaa/vaatteita
- hän ei käyttäisi miesten kosmetiikkaa (kosteusvoiteita, silmänympärysrasvoja)
- hän ei värjäisi tukkaansa
- hän ei kasvattaisi tukkaa pitkäksi
- hän ei harrastaisi joogaa
- hän ei hankkisi korviksia tai lävistyksiä
- hän ei ostaisi vaatteita kirpputorilta
- hän ei alkaisi kasvissyöjäksi
- hän ei menisi vappumarssille

Noista asioista jotkut ovat sellaisia, joita itse teen. Mua ei kuitenkaan haittaa se, että mies on erilainen. Oikeastaan on aika omahyväistä yrittää suhteessa tietoisesti "kasvattaa" (!) toista! Ihan kuin joku voisi suoraan sanoa, että oma elämäntapa on parempi kuin toisen! Mä voisin mennä vappumarssiin tai alkaa harrastaa joogaa, mutta tähän asti en ole tehnyt kumpaakaan. Oikeastaan nuo jutut on mulle aika ulkonaisia sittenkin.. se on tärkeintä että ihmissuhde noin muuten toimii! Että voi jakaa tärkeät asiat yhdessä!

Miehessä pidän siitäkin, että hän on oikeasti tosi hyväntahtoinen ihminen. Paljon vähemmän ilkeä kuin minä, hän oikeastaan suhtautuu olankohautuksella sille, että jotkut on hankalia tai vaikeita. Hän ei stressaa siitä kuten mä. Haluaisin itse osata suhtautua samoin. Mutta en voi!

Joskus mies on kyllä tosi muutosvastarintainen! :( Se mua harmittaa. Jos hän on kerran johonkin tottunut tai saanut jonkun asian päähänsä, niin se ei muuten sieltä lähde! Sitten jos sitä asiaa alkaa joku ulkopuolinen ajaa, niin mies muuttuu entistäkin härkäpäisemmäksi! :( Yksi tällainen asia on esim. pienessä talossa asuminen. MINÄ haluaisin sitä yli kaiken, mutta miehellä on se mitä Veloena sanoo NELIÖFIKSAATIOKSI! :( Se on oikeasti aika ärsyttävää! En tajua mistä mies on sen saanut. Toinen tosi raivostuttava juttu on se kun mies pitää valehtelematta 15-20 vuotta vanhoja neuleita & collegapuseroita meidän vaatehuoneessa, joka on muutenkin pieni! Hän käytti niitä vaatteita joskus 30 kiloa sitten ja ne on ihan auttamattomia kasari/ysärijuttuja, joita ei oikeasti varmaan koskaan enää tule päälleen laittamaan..! Miksi hän sitten ei suostu siihen, että ne laitettaisiin keräykseen? Mitään järkiperäistä syytä häneltä ei siihen saa. :(

Vaikka on kai meillä kaikilla omat oudot juttumme! Mä stressaan puhelinsoitoista Äetmuorille.. mies itse ei stressaa ollenkaan soittojaan vanhemmilleen. Hänelle monet asiat on luonnollisempia kuin mulle.

Makeanhimon aika

Pahin naminhimo on mulla yleensä tuossa n. klo 20-22. Illalla siis! On se kumma että aina siihen samaan aikaan se tulee! Tänään oikein katsoin kadehtien kun mies söi Dominon uutuusmakua, sitä kausituotetta, banaaninmakuista dominoa. Suklis vain kuolasi vieressä..

Onneksi vuorokausi vaihtui juuri ja se tietää enää 6 kokonaista vuorokautta herkkuihin. ;)

Nalkuttava naaras?

Tuo ulkonäkö-meemi, johon minäkin osallistuin on pistänyt minut mietteliääksi. Olen lukenut vastauksia monista blogeista ja näyttääkin olevan aika tavallista, että ihmiset ei käy suihkussa kuin joka 2. tai 3. päivä. Itse menen joka ilta. Nyt vaan pohdin, että olenko ollut turhasta nalkuttava akka, kun olen miehelle joskus naputtanut hänen suihkulaiminlyönneistä? Mies saattaa nimittäin käydä vain joka 3. päivä. :( Mun nalkkuamisella suihkuttelut on muuttuneet vähän useammin toistuviksi kyllä.. mutta nyt mietin olenko nalkunnut AIHEETTA, jos kerran se on niin yleistä jättää suihku väliin.

Hammaspeikon pelko päättyy!

Mutta yhden jutun suhteen olen alkanut tulla epäileväksi! Ja se on hampaiden harjaus. Itse harjaan joka päivä, iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta tiedän ihmisiä, jotka saattaa sen jättää pariksikin päiväksi tekemättä [mies esim.] - eikä heillä SILTI ole yhtään reikää! Syövät karkkia, juovat limua, ei vaan tule reikiä. Itselleni taas on tullut kyllä aika paljonkin poskihampaisiin niitä, vaikka nuorena harjasin hampaat 2 x päivässä. Ja nyt on se hassu juttu: tuntuu kuin itselle ei olisi tullut reikiä sen jälkeen kun harvensin hampipesun kertaan päivässä! Nykyisin ajattelen että ihmisten hammasluussa on oikeasti paljon eroa. Alttius reikiintymiseen ja muihin hammastauteihin voi toisella olla suurempi kuin toisella. Lapsena aina kouluhammaslääkärissä syyllistettiin aika rajusti meitä pikku potilaita, jos oli reikiä! Yksi hammaslääkäri saattoi jopa huutaa siitä! Ja sitten me oltiin onnettomia ja podettiin syyllisyyttä, kun taas joku ihan yhtä paljon karkkia syövä ja harvemmin hampaat harjaava sai kiitosta ... -niin MISTÄ? Siitä, että oli sattunut syntymään perheeseen jossa hammasluu on kovaa, eikä reikiintymiseen ole sellaista taipumusta!

En usko että enää kouluhammaslääkärissä on sellaista natsimeininkiä kuin mun nuoruudessa. En tiedä kummat oli pahempia, hammashoitsut vai hammaslääkärit. Ja sitten vielä se, että siihen aikaan ei mitään puudutuksia tarjoiltu.. ei siis ainakaan lapsille! Aikuisille saattoi olla eri juttu. Ja mullakin oli pari tosi syvää reikää poskihampaissa lapsena, jotka vaati aika pitkän porausajan. Muistan vieläkin kun oli otsa tuskanhiessä. Ei sille kukaan mitään tehnyt, se oli sitä aikaa, katsottiin että se piti kestää vaan. Nykyisin hammaslääkäri kysyy [se ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä mua!] puudutetaanko, jos vaan on porausta tiedossa!

Niin olin itse kaksikymppinen kun mua ensimmäisen kerran puudutettiin hammaslääkärissä. Ja nyt kun katsoo esim. Siukun perhettä, miten lapset säästetään kaikelta kivulta. Esim. Siukun poika ei pidä hammaslääkäristä ja kun hänelle piti tehdä siellä jotain, niin Siukku menikin yksityiselle puolelle, jossa sai pojalle NUKUTUKSEN.. ihan vain siksi, kun T. ei pidä hammaslääkäreistä. Ei muuta syytä! Se tuli tosi kalliiksi, se T:n hoito yksityisellä, mutta he maksoivat. Meillä ei kyllä Äetmuori ja Isukki olisi ikinä suostuneet laittamaan meitä lapsia yksityiseen!

Siukku hommasi siskontyttö A:lle hammasraudat yksityisellä puolella. Oli pakko ottaa yksityisellä, koska julkinen korvaa vaan nuo terveydellisistä syistä raudotetut. Siukuntyttö A:lla se oli esteettistä oiontaa. En ole ihan varma oliko se 'tarpeellista', mun nähdäkseni ne hampaat oli ihan suorassa, mutta Suomeen on viime aikoina rantautunut tämä Amerikan tapa raudoittaa kaikki lapset. USAssahan se kuuluu oikeasti asiaan, vuosi-pari raudoissa yleensä esiteini-iässä. Siukku on siinä suhteessa kuin Muori, että haluaa tyttönsä olevan kaunis ja on valmis maksamaan siitä. Mutta onnettomuudeksi vaan se ei paljon auta, vaikka olisi mimmoiset helmihampaat, jos on niin reilusti liikapainoa. :(

En aina ymmärrä Siukkua siinä suhteessa. Hän käyttää monta tonnia A:n hammasoiontaan, ostaa uusimmat muotivaatteet ja pleikkarit, mutta sitten tuon painon suhteen hän on mielestäni syyllinen A:n lihomiseen. Hän ei juuri enää laita ruokaa, tilaavat pizzaa vaan kaikki päivät. A. saattaa käydä hampurilaispaikassa ihan välipalalla tai iltapalalla, siis sen lisäksi että sitten kotona syödään rasvaista ja energiapitoista. Minusta Siukku tavallaan sabotoi A:n nuoruuden. Ei varmaan ole helppoa olla yksi koulunsa lihavimmista tytöistä tuossa iässä [14 v.]. Sitä paitsi mulla on teoria lihavista tytöistä: päätyvät helpommin sellaisiksi yhden illan seksileluiksi miehille/pojille, päätyvät liian usein suhteissaan miesten kynnysmatoiksi. Kun pitää yrittää aina 'ostaa' sitä hyväksyntää ja on ainainen epävarmuus omasta vartalosta.

Mutta se hampaista! Niin se on, että Zuk-Zuk-Zuklis alkaa olla vapaa hammaspeikon pelosta! Kyllä se niin on, että hammasluut ovat erilaisia, yhdellä se on kestävämpää ja toisella vähemmän kestävää. Yksilöllistä!

Mässypäivä nro 2.

Kaikkea olen syönyt jo näin aamusta. Mars-pääsiäismunat on olleet yllättävän hyviä. Se on ihan periaatteessa samaa suklaata kuin suklaapatukassa, mutta vain munan muodossa. Ja hyvää on! Yllätysmunia on jäljellä enää yksi, sellainen Nalle Puh-muna! Syön sen tänään. Tavallaan harmittaa, kun yllärimunia olikin nyt niin vähän.