Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiustyyli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiustyyli. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Pitkähiuksiset pimut versus lyhyttukkaiset lyylit

Mietin taas hiusten pituutta, lyhyiden ja pitkien hiusten välittämää messagea. Moni todella ylipainoinen nainen kuvittelee pitkän tukan 'korvaavan' liiat kilot. Mun kokemuksen mukaan miehille naisessa on tärkeintä VARTALO. Edes kasvot eivät ole niin tärkeät. Itselläni oli kerran yksi tuttu tyttö, n. 175 cm mallimittainen tytsi, jonka kasvot olivat suoraan sanottuna melko rumat. Mutta hänellä riitti miehiä, koska useimmat ihastuivat juuri siihen vartaloon. Ihan samalla tavalla tiesin yhden toisen samanmittaisen tytön, jolla muuten oli TODELLA lyhyt tukka.. mutta miehet [joiden väitetään aina jumaloivan pitkää tukkaa] olivat suunnilleen joka puolelta piirittämässä tätä Piaa.

Oikeastaan sellaiset äidit ja kirjat ja lehdet, jotka neuvovat miesseuraa tahtovia naisia käyttämään lyhyttä hametta, kasvattamaan pitkän tukan ja lakkaamaan kynnet vampinpunaisella ym. ovat aika tyhmiä ja.. väärässä! Voi ihan hyvin olla, että kysyttäessä mies sanoo tykkäävänsä pitkästä tukasta [mitä pitempi sen parempi!], mutta tuo mieltymys on laadultaan niin mietoa, ettei se vaikuta juurikaan miehen kumppanivalintaan. Lyhyt hame ja tissit näyttävä paita saattavat olla hyvä look at me-vaatevalinta esim. yhden illan seuraa kalastaessa, mutta siihen se jää.

Minusta oikeasti tuntuu että miehet ja naiset katsovat ihmisiä eri tavalla. Nainen voi ajatella, että siinäpä on naisella upea tukka, ja sitten voi oikein juuttua siihen yksityiskohtaan. Tai voi ihastella toisen naisen käsilaukkua ja ajatella sitä. Mutta mies katsoo kai kokonaisuutta enemmän kuin osasia. Nätti tukka voi olla kiva yksityiskohta, mutta pelastaako se kokonaisuutta..??

Mua Äetmuori aina ämppäsi käyttämään lyhyttä hametta, koska hänen mielestään sääreni olivat niin hyvät. Voi olla että olivat, mutta pitääkö kaikki aina lyödä esiin ja tarjolle niin, ettei asiasta vahingossakaan jää pienintäkään epäilystä? Itsestäni on nykyisin tullut melkoinen housunainen, eli tykkään housuasuista arkena ja juhlassa. Minua yksinkertaisesti ei enää HUVITA useinkaan pukea ylle ohuenohuita sukkia ja mekkoa tai hametta. Ehkä se johtuu nuoruudesta, nuoruustraumoista, kun aina piti teininä olla lyhyt hame. Ehkä siitä samasta syystä pidän nykyisin myös pitkistä hameista, maksipituisista, joiden alle voi livauttaa vaikka ne inhotut ja parjatut ja vainotut [ja siitä huolimatta MYYDYT!] polvisukat. ;)

Sitten sellainenkin juttu: nykyisin I N H O A N sellaista 'kohteliaisuutta', että oletpa seksikäs. Inhoan sitä sanaa, seksikäs. Siitä tulee mieleen sperma ja hiki ja hetkuvat tissit ja märät lakanat. Joskus 17-vuotiaana se oli tietysti ihan eri juttu. Nykyisin kai siksikin osittain tykkään pukeutua 'alakanttiin' [en siis retkusti tai huolimattomasti, vaan alakanttiin 'seksikkyysmielessä'], koska en tahdo kuulla sitä. Ei kiinnosta. Kaikkein typerintä se on silloin, kun mies heittää sen sulle kun päälläsi on supersäädyllinen villatakki ja löysät housut. Tulee vaan mieleen, että onko mielikuvitus niin köyhä, ettei muunlaista 'kivaa' asiaa osaa sanoa.. Kuitenkin tässä kielessämme on aika paljonkin adjektiiveja. Kannattaisi joskus käyttää muutakin kuin vain yhtä tai kahta!

No mä nyt vaan taas mietin kaikkea, nämä on omia mielipiteitäni eikä kai mitään totuuksia.. Me naiset suhtaudutaan vaatteisiin niin vakavasti, kuvittelemme että juuri joku merkkihame tekee meistä maagisesti jotenkin vastustamattomia. Miehet taas katsovat sitä ihmistä vaatteiden alla, eivätkä juuri piittaa jostain kuosista tai kuvioista tai muotiväreistä.

Joku voisi nyt olettaa että mun message on se, että ajattelen vain mitä miehet mistäkin pitää.. mutta itse asiassa ajattelen päinvastoin! Jos nainen viihtyy housussa paremmin kuin hameessa, niin antaa mennä. Ja tukka poikki vaan, jos ei innosta pitkä. Ihmiset joko pitää sinusta, tai sitten ei, eikä tällaisilla valinnoilla oikeastaan ole sen kanssa paljonkaan tekemistä.

Lei-lei-leivontaa..

Suunnittelen seuraavaa leivontaa! Mietin kääretorttua, vaikka tein sitä aika äskettäin. Mutta sellainen unelmatorttu appelsiinitäytteellä vain ON hyvää, joten miksi ei? Mutta mun täytyy sitä vielä miettiä. Pullaa ei tarvitse vielä leipoa, kun sitä on pakastimessa yksi pussi jäljellä.

Enää 4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Karvattomuuden kallis hinta

Leikkasin partahöylällä nilkkani ihan verille! Kun ajelin säärikarvoja, siis. Se on karvattomuuden kallis hinta, verellä lunastettu, hehe! Mä olen sellainen köyhimys, että ajelen ihan vain Bic-terillä, joita ostan. Ostan aina sellaisen pussillisen niitä kertakäyttömuovihöyliä ja sitten käyttelen niitä kunnes terät ruostuvat tai tylsistyvät.

Pitäisi varmaan hankkia taas joku oikein lady-suunnattu karvanajelin! Ei kuitenkaan sähköistä, koska vieron semmoisia laitteita. Ihan joku sellainen tuunattu versio kertakäyttöhöylästä passaisi! Inhottavaa on nimittäin kun jalassa on nilkan kohdalla n. 7 cm pitkä kipeä rupi. Siitä tuli vertakin kahden päivän ajan! :( Ja nyt se mokoma kutisee kauheasti! Vaikea olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä.

Joskus kadehdin miehiä, kun ei ne ajele.. paitsi partaa! Itselläni on tapana ajaa aina kerran viikossa bikiniraja, sääret ja kainalot. Kerta viikossa riittää näin talvella, mutta kesällä saatan ajella useamminkin. Kerran näin jumpassa naisen, jolla oli ihan ajelemattomat kainalokarvat. Olen varmaan aika hienostelija, mutta se jotenkin sävähdytti, itse en viitsisi niin lähteä hihattomassa paidassa liikkeelle.

Olen aikuisikänä käynyt läpi varmaan kaikki yleisimmät karvanpoistotavat aina näistä Veet-voiteista sähköisiin ajureihin ja fiineihin käsikäyttöisiin ja kertakäyttöteriin. Siksi olenkin nyt ollut useamman vuoden kertakäyttöterissä. En ole huomannut noissa tavoissa paljonkaan eroa.. Toki joku Veet tekee karvanpoistosta pysyvämmän kuin tavallinen ajelu, MUTTA se myös sottaa [ainakin mun tapauksessa] ja on hinnaltaan aika suolainen. Joskus tuntuu kuin ei karvanpoistoon olisi mitään ihmekikkaa, kaikki on vaan valintoja huonon ja vielä huonomman vaihtoehdon välillä. ;)

Miesten takia?

On olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat naisten ajelevan karvoitusta vain miesten takia. Se ei muuten pidä kutiaan ainakaan mun tapauksessani. Itse ajelen lähinnä itseni vuoksi ja sitten vähän jumppakavereita ajatellen. Ei mun olisi mikään PAKKO esim. ajella sääriä - voisihan ne verhota kesälläkin ohuisiin kesähousuihin, eikä mitään näkyisi. Mutta mulle se karvanpoisto onkin .. tosiaan, mun OMA juttu. Vaikka sitten veri tirsuaisi, kuten kävi sen nilkan kanssa! :)

Tietysti on ihmisiä joiden mielestä naiset tekevät KAIKEN miesten vuoksi. Mua sellainen ajattelutapa raivostuttaa. Ihan kuin nainen ei voisi itsensä takia joskus toivoa kaunista asukokonaisuutta tms..!!!

Yhdessä ulkonäköasiassa myönnän ajattelevani MIEHIÄ - tai siis oikeastaan vain 'omaani' - ja se on hiusten pituus! Jos olisin yksin tässä maailmassa, niin tukka lähtisi-- varmasti! Pixie cut, olenhan sanonut. Mutta meillä mies ei pidä lyhythiuksisista naisista, joten suosin sellaista 'puolipitkää' hiusmallia. Elikkäs pitempi kuin peruspolkka, mutta ei kuitenkaan ulotu olkapäille. Sen saa kiinni pikku ponnarille, mutta sitä voi helposti pitää myös auki. Se on sellainen hiuspelkurin ratkaisu!

Olen kyllä ajatellut PÄTKÄISTÄ tukan sittenkin! Meillä mies nimittäin ei aina kuuntele mua.. olen sanonut, että en pidä ajamattomasta parrasta, mutta silti hän esim. loma-aikaan päästää itsensä irti ja on parransänkisenä. Joskus melkein nolottaa.. :( Joten jos hän ei aja partaa mun mieliksi, niin onkos mun sitten pakko olla pitkätukka hänen mielikseen? ;) Ajattelin vähän niin kuin pedagogisista syistä e h k ä vielä pätkäistä tukan ja sitten selittää tämän jutun hänelle. :) Ehkä se saa miehen tarttumaan parranajokoneeseen lomalla ja vastalahjaksi mä taas voin antaa tukan kasvaa taas tähän puolipitkään lookkiin! Reilua? ;)

Äetmuori tietysti on sitä mieltä, että miehen mieliksi pitäisi antaa tukan roikkua vaikka POLVIIN! Hän vieroo ajatusta lyhyttukkaisesta Sukliksesta ja jos pätkäisen, niin saan kuulla siitä jankutusta seuraavat 10 vuotta. Mutta onko tämä pää mun vai onko se Muorin? Tämä vaan kiinnostaa..

Herkkuhaaveet jäissä? :(

Seuraavaan herkkuiluhetkeen [herkkis sukliskielellä!] on 8 kokonaista vuorokautta ja haaveet on jumissa! En keksi oikeastaan mitään mielitekoa, jota jaksaisin kiihkeästi odottaa. Voi tylsyys! Mietin leivontaa, mitä sitten tekisi? Mansikka-valkosuklaatijuustokakku on pirtsakan värinen punaisine kiilteineen ja ihanan makuinenkin - mutta onhan sitä jo tultu syötyä. Kaikessa tuntuu nyt olevan jotain vikaa, en osaa sanoa mitä oikein himoitsisin.

Viimeksi oli kyllä hyvää se appelsiinimarmeladi-vaniljavanukas-kermavaahto täyte siinä unelmatortussani. Ehkä pitäisi kehitellä joku kermakakku, tai vastaava. Kääretortussa oli se hyvä puoli, että se tuli myös helposti syötyä mässyssä. Ei ahdistanut leivonnaisen suuri koko! Joskus nimittäin on ahdistavaa, jos kaakku on suuri kuin mikäkin ja siellä se jääkaapissa odottaa.. ja tiedän sen - sitten AHDISTUN!

En tahtoisi enää mässyissä ahdistua! Tahtoisin herkutella, mutta kokea koko ajan että herkkuin määrä on sellainen, että selviän urakasta.

Suklis on HULLU. :(

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kuunaama

Mies kertoi eilen aika hassun jutun. Joku siellä heidän työpaikalla [nuori mies, tuotannossa] on saamassa lapsen! Ja lapsen tuleva äiti on aika vakaasti päättänyt antaa lapselle nimeksi KUNAMA! Tuo nuori tuleva isä on kai aika epätoivoinen, koska ei käänny odottajan pää tässä asiassa. Kunama tai ei mitään. Oli kuulemma nuori mies sanonut että entäs jos siitä lapsesta tulee poika?? Avokki on vaan puhunut tuosta Kunamasta, joka siis hänen käsityksensä mukaan on tytön nimi [mun mielestä se voisi yhtä hyvin olla pojan nimi, tai planeetan nimi, tai kasvin tai eläimen nimi] ja hän on varma että tyttö tulee lapsestakin. Huoh, no tulevaisuudessa kun tämä "Kunama" menee kouluun, niin sitten saa osakseen lällätystä tyyliin "Kuunaama"! :)

Nimiasiat on tietty täysin makuasioita, niistä ei oikeasti voi kiistellä! Eli siinä mielessä tuo eka kappale oli tarpeeton. Jotenkin vaan sitä toivoisi että vanhemmat sitten joko 1. antaisivat toisen nimen, joka olisi tavallisempi tai 2. eivät ainakaan suuttuisi jos lapsi aikuisena päättää vaihtaa nimeä.. Ei nimittäin ole helppoa olla aina se lapsi, jonka nimi on 'outo'. Mulla on kokemusta asiasta, omasta lapsuudesta!

Säkkijärven (tai Suklaahirviön) polkka!

Olin kampaamossa. Tukka on nyt PITKÄN polkan tyyppinen. Sen saa kiinni, mutta pituutta siitä lähti n. 10 cm pois. Sai mennäkin! Kampaamossa vähän kauhisteltiin yhdessä tuota Nykäsen Matin uutta heiliä, 23-vuotiasta opiskelijaa!

En tajua miksi joku sellainen alkaa yksiin Nykäsen kanssa. Jotkut naiset tahtoo mieheltä rahaa, sitä ei M.N.:llä varmaan ole enempää kuin Sukliksellakaan.. ;) Jotkut nuoremmat naiset hakee vanhoista äijistä turvaa tai isukkihahmoa, mutta siihen rooliin M.N. ei sovi, hakkaava alkoholin suurkuluttaja kun on. Monet alkon suurkuluttajat muuten ovat myös aika epäkypsiä, ikuisia pikkulapsia. Niitä saa hoivata, ei ne hoivaa! Sitten on vaihtoehto 3: kun menee jonkun julkimon kainaloon, niin pääsee [joutuu??] julkimoksi itsekin. Jotkut naiset haluaa sitä, siitä voi olla apua esim. mallinuralla tai jos tahtoo muuten jonkun pilipalityön median palveluksessa. Pääsee ainakin juontamaan rintsikoissa jotain telkkarin yöchättiä. ;)

Mullahan oli yhteen aikaan sellainen vaihe, että rrrrakastajani olivat n. 20-30 vuotta vanhempia. Nyt olen sitä mieltä että mut olisi pitänyt lukita jonnekin suljetulle osastolle, en oikeasti ollut järjissäni.. ihan pähkähullua!

Lii-lii-liivatetta..

Leipaisin persikkajuustokakun! Ohjeessa käskettiin laittaa 6 liivatetta, mutta mä laitoin vaan 4. Koska jätin pari desiä jogurttia pois tuosta ohjeesta.. Oli vähän pakko, ei olisi muuten se täyte mahtunut mun vuokaan! Mulla kun on semmoinen 20 cm:n halkaisijan vuoka, kun ei me kaksi ihmistä tarvita sen suurempaa! Varmaan se jugurtti olisi ollut nannaa siinä myös, mutta sitten olisi tullut vuoasta yli.. ei olisi jäänyt tilaa kiilteelle ollenkaan. :( Semmoinen on huonompi juttu.

Endo!

Endometrioosi muistuttelee taas itsestään, semmoista tunnetta on tuolla masussa. Joskus kuukautisten aikana on paha olo, kun ajattelen että vuodan sisäisesti. En vaan siis ulos, vaan myös sisään. Kun sitä riivatun endoa on kohdun ulkopinnallakin. :( Kuukautisten pitäisi tulla nyt tässä viikonlopun aikana taas.