Tuli vain mieleeni noista etu- ja sukunimiasioista vielä! Meidän Äetmuorilla oli vähän kumma tapa suhtautua nimiin jo silloin kun olin lapsi/teini. Hän nimittäin pilkkasi hyvin monien kavereideni nimiä. Esimerkiksi mulla oli yhdessä vaiheessa hyvä ystävä Carita, ja Äetmuorin mielestä Carita on ihan 'koiran nimi'. Niin hän aina sanoi, aina joku nimi oli ihan kuin koiralle tarkoitettu.. puudelin nimi, ei ihmisen.
'Koiran nimi'-tuomion saivat myös semmoiset nimet kuin Rita ja Tiiu. Muori toisaalta myös ihannoi joitain tosi erikoisia nimiä, esim. yhden hänen koulukaverinsa lapsesta [tytöstä] tuli Annami ja se oli Muorin mielestä jotenkin kauhean hienoa. Hänellä oli usein oikein tapana maistella suussaan tuota nimeä ja ihastella että kuinka kaveri oli keksinytkään sellaisen. Me [Siukku + mä] inhosimme ajatustakin tuosta Annami-nimestä. Annami ei ollut Muorin mielestä koiran nimi.
Kai tässä nimiasiassakin mua häiritsee sama asia kuin monessa muussakin Muoriin liittyvässä asiassa: se hänen ehdoton näkemyksensä siitä, että asiat ei koskaan ole MAKUASIOITA, vaan on vain joko oikea tai väärä tapa/nimi.. Ja HÄN tietää sen, mikä on oikea. Hänen makunsa on oikea, muiden on väärä. Hänelle on ihan mahdotonta tajuta, että jollakin toisella ihmisellä on oikeus ajatella jotain asua tai kampausta tai nimeä kauniina, vaikkei se HÄNEN mielestään olisi muuta kuin sairaan ruma. Tämä vimma haluta olla aina oikeassa ulottuu niin pieniin juttuihin kuin hammaslankaan ja hammastikkuihin. Sitä merkkiä ja sitä värkkiä pitää käyttää, mitä Muori käyttää, koska se nyt vain ON viisasta ja paras merkki maailmassa. Huoh.... :(
Sii-sii-siivoillen..
Olen alkanut siivongin taas! Mutta nyt siivoankin hitaammin kuin normaalisti. Mulla on vähän ylimääräistä tehtävää nimittäin, pitää pestä peilit ym. Ja jostain syystä mua on vähän OKSETTANUT viime aikoina, siis on ollut sellainen kuvottava tunne. En tajua miksi, kun kuitenkaan en ole mitään ahminut tms. Yhdessä vaiheessa viime yönä heräsin sellaiseen tunteeseen, kuin ykä tulisi justiinsa! Ei se onneksi tullut. Silti, ei vaan tee mieli rehkiä kauhean nopeasti tätä kämppää nyt puhtaaksi, vaan teen hitaammin. Päätäkin on vähän särkenyt.
9 kokonaista vuorokautta - -
- herkkuiluun! Olen vähän perannut keittiön kaappeja. En enää usko sortuvani siihen, että kotona pitäisi olla 10 erilaista keksipakettia. Tuntuu helpottavalta ajatella, että keksuja on vain 1 tai 2 laatua.. miksi niitä pitäisi olla kymmenkaupalla, avattuja paketteja? Jos on herkkuiluhetki, niin kyllä sitten maistuu keksi kuin keksi, ei siihen tarvita kymmentä eri laatua. Ihan sama juttu se on oikeastaan suklaidenkin kanssa. Jos tahtoo herkkuilun pitää, niin kyllä silloin maistuu suklaa kuin suklaa, ei aina tarvitse olla jotain ihan TIETTYÄ.. tai kauhean monta laatua.
Tuntuu oikeasti kuin TÄSSÄ suhteessa olisi joku positiivinen muutos tulossa mässytapoihin! Varmasti jatkossakin herkkuilen ja mässään, mutta toivon voivani karsia tuota hamsteriominaisuuttani pois. Koska se ahdistaa mua, siitä tulee paha hävettävä olo. Aion yrittää! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nimi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nimi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
torstai 22. huhtikuuta 2010
Perhe on pahin
Tavallaan aika outoa, että Äetmuori yhä kantaa kaunaa siitä, kun olen siirtynyt käyttämään 2. nimeäni. Hän ei vieläkään noteeraa sitä [siis sitä, että se on jopa virallisesti muutettu kutsumanimeksi]. Sitten hän värvää Siukunkin mukaan johonkin lapselliseen peliin: viimeksikin ex-nimeni nimipäivänä tuli 'onnittelusoitto' [=Muori nälvii puhelimessa, kuinka hän nyt vaan viettää aina tätä päivää mun nimipäivänä] ja sitten vielä sähköposti Siukulta [samansisältöinen kuin Muorin soitto]. Eli: taas on Muori yllyttänyt Siukkua, että 'sano nyt sinäkin sille..' Siukuntyttö vielä Facebookissa onnitteli HÄNKIN. Ja huvittavaa on, että ei KUKAAN Siukun perheestä - ei Siukku, ei Siukuntyttö, Siukunpoika tai H. - muista kenenkään merkkipäiviä.. ei edes syntymäpäiviä.. ilman eri muistutusta!
Äetmuorin tempaukset ovat joskus niin lapsellisia, että oikeasti häpeän niitä miehen kannaltakin. Tuntuu niin nololta, kun hänen vanhempansa ottivat ihan normaalisti tuon mun 'nimenmuutoksen' ja kaikki ystäväni samoin.. No, en ODOTAKAAN että Muori tai Siukku alkaisi kunnioittaa sitä käyttämällä tätä mun 'uutta' nimeä, mutta jotenkin on tympeää kun pitää jopa postit yms. lähettää sillä vanhalla!
Mies sanoi tänään: tuntuu kuin äitisi ei tahtoisi sinun elävän omaa elämääsi ollenkaan. Miestä huvittaa, ärsyttää ja suututtaa Muorin asenne muhun, kuinka Muori puhuu mulle joskus kuin 4-vuotiaalle lässyttäen ja sopottaen. Ja sitten kuinka hän taas ajoittain on niin uskomattoman julma verbaalisesti.
En ole lähtenyt mukaan mihinkään kissanhännänvetoon tuossa nimiasiassa, ts. en ole alkanut selittää kuinka tärkeää mulle on käyttää sitä nykyistä virallista kutsumanimeäni. Kerran selitin, silloin kun se muutos tehtiin, eikä mennyt perille. En enää tahdo tulla kiskotuksi mukaan tähän peliin, selittää ja PUOLUSTELLA omaa kantaani.. miksi siis mielestäni saisin käyttää toista nimeäni.. Siis se oikeus [nimen muutos] on Suomen kansalaiselle taattu LAILLA!!!!!
Olen ihan vaan tyynesti kiittänyt onnitteluista ja sitten puhellut muita. Ja tuntenut itseni kypsäksi kun teen niin. Joskus tosin en ole varma onko se niin kypsää ja fiksua. No, mulle sinänsä sama miksi sanovat, mutta ei helevetti, ne POSTIT nyt kuitenkin kai voisi....????
Kuvittelin aina, että Muori ei nostaisi siitä nimiasiasta meteliä, koska 'uusi' nimeni on aina ollut nimeni, siis se toinen. Ihan niin kuin useimmilla lapsilla kai on kaksi nimeä. On Tarja Susannaa ja Hanna Juliaa. Ihan samalla tavalla olin mä.. ja olen.. Miksi Muori ja Isukki sitten ANTOI mulle sen toisen nimen, jos sitä ei saisi muistaa ollenkaan? Hoh hoi!
Kaikkein inhottavinta on silloin kun Siukku yhtyy tuohon Muorin 'rintamaan'. Vaikka luulisin hänen nyt tajuavan paremmin, mutta ei. Joskus olen saanut niin tarpeekseni molemmista. Kumpikaan ei ole koskaan kohdellut mua niin kuin aikuista, tasavertaista.
Ihmettelen tuota Siukun hommaa siksikin, että eikö hän NÄE kuinka surullinen hahmo Muori oikeastaan on? Takertumisessa menneeseen, omassa tuhoavassa käytöksessään [Muorin jäljeltä ihmissuhteiden maasto on kuin sotatanner, katkenneita ihmissuhteita, verisiä, koskaan arpeutumattomia riitoja yms.] ja ryypiskelyineen. Itse lakkasin pelaamasta Muorin pelejä kun tajusin sen, että - no nyt kuulostan omahyväiseltä! - olen yksinkertaisesti sen YLÄPUOLELLA että alkaisin esim. Siukusta juoruamalla kalastella irtopisteitä Muorilta. Mieluummin vetäydyn pois koko kolmiosta - siis siitä kolmiosta, jonka muodostamme Siukku, Muori ja mä.
Kun olin lapsi, niin Äetmuori oli mun mielestä maailman kaunein, fiksuin ja paras ja ihanin äiti. Sellaista on olla lapsi, sitä se on - se rakkauden ja uskollisuuden määrä vanhempaa kohtaan on sanoinkuvaamattoman suuri. Uskon että vieläkin pystyisin rakastamaan häntä syvästi [eikä velvollisuudentuntoisesti kuten nyt] jos hän ei yrittäisi tartuttaa omaa pahaa oloaan muihin ja dominoida niin ahdistavalla tavalla. Ei mua haittaa ihmisten viat [päihteiden väärinkäyttö, pinnallisuus, ym.] niin kauan jos ne ovat hyväsydämisiä. Monet juopot esimerkiksi ovat. Tosi, tosi hyväntahtoisia. Harmi vaan kun Muori ei ole.
No sellaista, tuli taas päivän valituskiintiö täyteen. ;)
En laske päiviä
En nyt laske päiviä mässyyn, en itse asiassa tiedä paljonko siihen on, taidan pitää seuraavan vasta viikon 18 lopulla. Siis ÄITIENPÄIVÄN tienoilla. ;) Mietin, että jos edes se suojelisi mua .. mahdolliselta.. vatsahaavalta!!
Mulla on nyt taas luulosairausvaihe menossa, silloin saatan jättää mässyn väliin ja pitää pitemmän tauon niissä, koska P E L K Ä Ä N .. juuri tuollaisia lääkärintutkimuksia [letkunnielemistä] ja mahdollisia kamalia sairauksia. Pelkään kai salaman iskevän mua päähän kun pidän herkkuiluja! Sitten pelkään sellaistakin, että jos joutuisin johonkin ihmeelliseen tutkimukseen, niin entä jos jotain kautta lekuri näkisi sen, että elän hullusti? Että väliin paastoan ja sitten taas pidän herkkuiluja?
Välillä stressaan ihan kummia asioita, vaikkapa sellaistakin, että onko sisäelinteni ympärillä rasvaa! Mietin kaikkea tällaista. Olen kai hiukan outo.
Sain muuten tietää että sen häpyhuulirasvapatin kohtalo on tulla leikatuksi gynekologisella polilla. Se on hyvälaatuinen, mutta silti gynepoli kutsuu. Joskus kai kuukauden päästä! Huh!
Äetmuorin tempaukset ovat joskus niin lapsellisia, että oikeasti häpeän niitä miehen kannaltakin. Tuntuu niin nololta, kun hänen vanhempansa ottivat ihan normaalisti tuon mun 'nimenmuutoksen' ja kaikki ystäväni samoin.. No, en ODOTAKAAN että Muori tai Siukku alkaisi kunnioittaa sitä käyttämällä tätä mun 'uutta' nimeä, mutta jotenkin on tympeää kun pitää jopa postit yms. lähettää sillä vanhalla!
Mies sanoi tänään: tuntuu kuin äitisi ei tahtoisi sinun elävän omaa elämääsi ollenkaan. Miestä huvittaa, ärsyttää ja suututtaa Muorin asenne muhun, kuinka Muori puhuu mulle joskus kuin 4-vuotiaalle lässyttäen ja sopottaen. Ja sitten kuinka hän taas ajoittain on niin uskomattoman julma verbaalisesti.
En ole lähtenyt mukaan mihinkään kissanhännänvetoon tuossa nimiasiassa, ts. en ole alkanut selittää kuinka tärkeää mulle on käyttää sitä nykyistä virallista kutsumanimeäni. Kerran selitin, silloin kun se muutos tehtiin, eikä mennyt perille. En enää tahdo tulla kiskotuksi mukaan tähän peliin, selittää ja PUOLUSTELLA omaa kantaani.. miksi siis mielestäni saisin käyttää toista nimeäni.. Siis se oikeus [nimen muutos] on Suomen kansalaiselle taattu LAILLA!!!!!
Olen ihan vaan tyynesti kiittänyt onnitteluista ja sitten puhellut muita. Ja tuntenut itseni kypsäksi kun teen niin. Joskus tosin en ole varma onko se niin kypsää ja fiksua. No, mulle sinänsä sama miksi sanovat, mutta ei helevetti, ne POSTIT nyt kuitenkin kai voisi....????
Kuvittelin aina, että Muori ei nostaisi siitä nimiasiasta meteliä, koska 'uusi' nimeni on aina ollut nimeni, siis se toinen. Ihan niin kuin useimmilla lapsilla kai on kaksi nimeä. On Tarja Susannaa ja Hanna Juliaa. Ihan samalla tavalla olin mä.. ja olen.. Miksi Muori ja Isukki sitten ANTOI mulle sen toisen nimen, jos sitä ei saisi muistaa ollenkaan? Hoh hoi!
Kaikkein inhottavinta on silloin kun Siukku yhtyy tuohon Muorin 'rintamaan'. Vaikka luulisin hänen nyt tajuavan paremmin, mutta ei. Joskus olen saanut niin tarpeekseni molemmista. Kumpikaan ei ole koskaan kohdellut mua niin kuin aikuista, tasavertaista.
Ihmettelen tuota Siukun hommaa siksikin, että eikö hän NÄE kuinka surullinen hahmo Muori oikeastaan on? Takertumisessa menneeseen, omassa tuhoavassa käytöksessään [Muorin jäljeltä ihmissuhteiden maasto on kuin sotatanner, katkenneita ihmissuhteita, verisiä, koskaan arpeutumattomia riitoja yms.] ja ryypiskelyineen. Itse lakkasin pelaamasta Muorin pelejä kun tajusin sen, että - no nyt kuulostan omahyväiseltä! - olen yksinkertaisesti sen YLÄPUOLELLA että alkaisin esim. Siukusta juoruamalla kalastella irtopisteitä Muorilta. Mieluummin vetäydyn pois koko kolmiosta - siis siitä kolmiosta, jonka muodostamme Siukku, Muori ja mä.
Kun olin lapsi, niin Äetmuori oli mun mielestä maailman kaunein, fiksuin ja paras ja ihanin äiti. Sellaista on olla lapsi, sitä se on - se rakkauden ja uskollisuuden määrä vanhempaa kohtaan on sanoinkuvaamattoman suuri. Uskon että vieläkin pystyisin rakastamaan häntä syvästi [eikä velvollisuudentuntoisesti kuten nyt] jos hän ei yrittäisi tartuttaa omaa pahaa oloaan muihin ja dominoida niin ahdistavalla tavalla. Ei mua haittaa ihmisten viat [päihteiden väärinkäyttö, pinnallisuus, ym.] niin kauan jos ne ovat hyväsydämisiä. Monet juopot esimerkiksi ovat. Tosi, tosi hyväntahtoisia. Harmi vaan kun Muori ei ole.
No sellaista, tuli taas päivän valituskiintiö täyteen. ;)
En laske päiviä
En nyt laske päiviä mässyyn, en itse asiassa tiedä paljonko siihen on, taidan pitää seuraavan vasta viikon 18 lopulla. Siis ÄITIENPÄIVÄN tienoilla. ;) Mietin, että jos edes se suojelisi mua .. mahdolliselta.. vatsahaavalta!!
Mulla on nyt taas luulosairausvaihe menossa, silloin saatan jättää mässyn väliin ja pitää pitemmän tauon niissä, koska P E L K Ä Ä N .. juuri tuollaisia lääkärintutkimuksia [letkunnielemistä] ja mahdollisia kamalia sairauksia. Pelkään kai salaman iskevän mua päähän kun pidän herkkuiluja! Sitten pelkään sellaistakin, että jos joutuisin johonkin ihmeelliseen tutkimukseen, niin entä jos jotain kautta lekuri näkisi sen, että elän hullusti? Että väliin paastoan ja sitten taas pidän herkkuiluja?
Välillä stressaan ihan kummia asioita, vaikkapa sellaistakin, että onko sisäelinteni ympärillä rasvaa! Mietin kaikkea tällaista. Olen kai hiukan outo.
Sain muuten tietää että sen häpyhuulirasvapatin kohtalo on tulla leikatuksi gynekologisella polilla. Se on hyvälaatuinen, mutta silti gynepoli kutsuu. Joskus kai kuukauden päästä! Huh!
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Kuunaama
Mies kertoi eilen aika hassun jutun. Joku siellä heidän työpaikalla [nuori mies, tuotannossa] on saamassa lapsen! Ja lapsen tuleva äiti on aika vakaasti päättänyt antaa lapselle nimeksi KUNAMA! Tuo nuori tuleva isä on kai aika epätoivoinen, koska ei käänny odottajan pää tässä asiassa. Kunama tai ei mitään. Oli kuulemma nuori mies sanonut että entäs jos siitä lapsesta tulee poika?? Avokki on vaan puhunut tuosta Kunamasta, joka siis hänen käsityksensä mukaan on tytön nimi [mun mielestä se voisi yhtä hyvin olla pojan nimi, tai planeetan nimi, tai kasvin tai eläimen nimi] ja hän on varma että tyttö tulee lapsestakin. Huoh, no tulevaisuudessa kun tämä "Kunama" menee kouluun, niin sitten saa osakseen lällätystä tyyliin "Kuunaama"! :)
Nimiasiat on tietty täysin makuasioita, niistä ei oikeasti voi kiistellä! Eli siinä mielessä tuo eka kappale oli tarpeeton. Jotenkin vaan sitä toivoisi että vanhemmat sitten joko 1. antaisivat toisen nimen, joka olisi tavallisempi tai 2. eivät ainakaan suuttuisi jos lapsi aikuisena päättää vaihtaa nimeä.. Ei nimittäin ole helppoa olla aina se lapsi, jonka nimi on 'outo'. Mulla on kokemusta asiasta, omasta lapsuudesta!
Säkkijärven (tai Suklaahirviön) polkka!
Olin kampaamossa. Tukka on nyt PITKÄN polkan tyyppinen. Sen saa kiinni, mutta pituutta siitä lähti n. 10 cm pois. Sai mennäkin! Kampaamossa vähän kauhisteltiin yhdessä tuota Nykäsen Matin uutta heiliä, 23-vuotiasta opiskelijaa!
En tajua miksi joku sellainen alkaa yksiin Nykäsen kanssa. Jotkut naiset tahtoo mieheltä rahaa, sitä ei M.N.:llä varmaan ole enempää kuin Sukliksellakaan.. ;) Jotkut nuoremmat naiset hakee vanhoista äijistä turvaa tai isukkihahmoa, mutta siihen rooliin M.N. ei sovi, hakkaava alkoholin suurkuluttaja kun on. Monet alkon suurkuluttajat muuten ovat myös aika epäkypsiä, ikuisia pikkulapsia. Niitä saa hoivata, ei ne hoivaa! Sitten on vaihtoehto 3: kun menee jonkun julkimon kainaloon, niin pääsee [joutuu??] julkimoksi itsekin. Jotkut naiset haluaa sitä, siitä voi olla apua esim. mallinuralla tai jos tahtoo muuten jonkun pilipalityön median palveluksessa. Pääsee ainakin juontamaan rintsikoissa jotain telkkarin yöchättiä. ;)
Mullahan oli yhteen aikaan sellainen vaihe, että rrrrakastajani olivat n. 20-30 vuotta vanhempia. Nyt olen sitä mieltä että mut olisi pitänyt lukita jonnekin suljetulle osastolle, en oikeasti ollut järjissäni.. ihan pähkähullua!
Lii-lii-liivatetta..
Leipaisin persikkajuustokakun! Ohjeessa käskettiin laittaa 6 liivatetta, mutta mä laitoin vaan 4. Koska jätin pari desiä jogurttia pois tuosta ohjeesta.. Oli vähän pakko, ei olisi muuten se täyte mahtunut mun vuokaan! Mulla kun on semmoinen 20 cm:n halkaisijan vuoka, kun ei me kaksi ihmistä tarvita sen suurempaa! Varmaan se jugurtti olisi ollut nannaa siinä myös, mutta sitten olisi tullut vuoasta yli.. ei olisi jäänyt tilaa kiilteelle ollenkaan. :( Semmoinen on huonompi juttu.
Endo!
Endometrioosi muistuttelee taas itsestään, semmoista tunnetta on tuolla masussa. Joskus kuukautisten aikana on paha olo, kun ajattelen että vuodan sisäisesti. En vaan siis ulos, vaan myös sisään. Kun sitä riivatun endoa on kohdun ulkopinnallakin. :( Kuukautisten pitäisi tulla nyt tässä viikonlopun aikana taas.
Nimiasiat on tietty täysin makuasioita, niistä ei oikeasti voi kiistellä! Eli siinä mielessä tuo eka kappale oli tarpeeton. Jotenkin vaan sitä toivoisi että vanhemmat sitten joko 1. antaisivat toisen nimen, joka olisi tavallisempi tai 2. eivät ainakaan suuttuisi jos lapsi aikuisena päättää vaihtaa nimeä.. Ei nimittäin ole helppoa olla aina se lapsi, jonka nimi on 'outo'. Mulla on kokemusta asiasta, omasta lapsuudesta!
Säkkijärven (tai Suklaahirviön) polkka!
Olin kampaamossa. Tukka on nyt PITKÄN polkan tyyppinen. Sen saa kiinni, mutta pituutta siitä lähti n. 10 cm pois. Sai mennäkin! Kampaamossa vähän kauhisteltiin yhdessä tuota Nykäsen Matin uutta heiliä, 23-vuotiasta opiskelijaa!
En tajua miksi joku sellainen alkaa yksiin Nykäsen kanssa. Jotkut naiset tahtoo mieheltä rahaa, sitä ei M.N.:llä varmaan ole enempää kuin Sukliksellakaan.. ;) Jotkut nuoremmat naiset hakee vanhoista äijistä turvaa tai isukkihahmoa, mutta siihen rooliin M.N. ei sovi, hakkaava alkoholin suurkuluttaja kun on. Monet alkon suurkuluttajat muuten ovat myös aika epäkypsiä, ikuisia pikkulapsia. Niitä saa hoivata, ei ne hoivaa! Sitten on vaihtoehto 3: kun menee jonkun julkimon kainaloon, niin pääsee [joutuu??] julkimoksi itsekin. Jotkut naiset haluaa sitä, siitä voi olla apua esim. mallinuralla tai jos tahtoo muuten jonkun pilipalityön median palveluksessa. Pääsee ainakin juontamaan rintsikoissa jotain telkkarin yöchättiä. ;)
Mullahan oli yhteen aikaan sellainen vaihe, että rrrrakastajani olivat n. 20-30 vuotta vanhempia. Nyt olen sitä mieltä että mut olisi pitänyt lukita jonnekin suljetulle osastolle, en oikeasti ollut järjissäni.. ihan pähkähullua!
Lii-lii-liivatetta..
Leipaisin persikkajuustokakun! Ohjeessa käskettiin laittaa 6 liivatetta, mutta mä laitoin vaan 4. Koska jätin pari desiä jogurttia pois tuosta ohjeesta.. Oli vähän pakko, ei olisi muuten se täyte mahtunut mun vuokaan! Mulla kun on semmoinen 20 cm:n halkaisijan vuoka, kun ei me kaksi ihmistä tarvita sen suurempaa! Varmaan se jugurtti olisi ollut nannaa siinä myös, mutta sitten olisi tullut vuoasta yli.. ei olisi jäänyt tilaa kiilteelle ollenkaan. :( Semmoinen on huonompi juttu.
Endo!
Endometrioosi muistuttelee taas itsestään, semmoista tunnetta on tuolla masussa. Joskus kuukautisten aikana on paha olo, kun ajattelen että vuodan sisäisesti. En vaan siis ulos, vaan myös sisään. Kun sitä riivatun endoa on kohdun ulkopinnallakin. :( Kuukautisten pitäisi tulla nyt tässä viikonlopun aikana taas.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Nimiriita
Huhtikuu alkaa olla pulkassa. Vanhan nimipäiväni lähestyessä alkaa meillä Äetmuorin kanssa taas se tyypillinen. Äetmuori ei ole koskaan toipunut siitä kun aloin käyttää 1. nimeni asemasta 2. nimeäni. Muutin sen jopa virallisesti. En siis poistanut tuota ekaa nimeäni, vaan järkkäsin vain niin, että se toinen nimeni on nyt virallinen kutsumanimeni. Kun täyttelen virallisia papereita [esim. työkkärissä, krääh!] niin alleviivaan vaan sen toisen nimeni sen merkiksi, että sillä mua kutsutaan.
Muori ei ole mulle antanut sitä anteeksi, että menin muuttamaan juttuja. Hän suoraan sanottuna loukkaantui, eikä suostu kutsumaan mua sillä toisella nimelläni. Hän päinvastoin oikein mielenosoituksellisesti on sanonut, että "xxxx olet ja sellaisena pysyt", sillä selvä. Se on oikeastaan aika kumma, koska Isukin kanssa he antoivat mulle kaksi nimeä. Miksi sitten kastoivat mut kahdella nimellä, jos sitä toista ei saisi käyttää? Muistan vielä Muorin joskus sanoneen, että he halusivat Isukin kanssa antaa mulle ja Siukulle kaksi nimeä molemmille ja että toinen olisi semmoinen kansainvälisempi, jos vaikka muuttaa ulkomaille tai jotain, niin voi sitten käyttää sitä.
Nimijuttu on taas sitä samaa Muorin touhua. Siis sitä, että TEORIASSA hän on ajatellut jotain, mikä käytännössä ei sitten pidä yhtään kutiaan. Teoriassa mun elämä on tietysti mun ja valintani ovat omiani, mutta käytännössä niin ei ole. Muorin on saatava määrätä.
Vanhan nimipäivän lähestyessä Muori sitten aina tekee pointin siitä, että laittaa paketin tai kortin. Ja sitten hän puhelimessa sanoo, että kun hän nyt vaan viettää tätä päivää mun nimipäivänä. Hän tietää, että itse vietän nimipäivää silloin kun on nykyisen kutsumanimeni nimipäivä, mutta hän ei noteeraa sitä. Lisäksi hän on yllyttänyt Siukkuakin, että "älä vaan sinäkään ala käyttää mitään muuta nimeä siskostasi kuin sitä 'oikeaa'".
Muorin mielestä nimeä vaihtavat ihmiset ovat outoja, kummia, tyhmiä. Yksi kaverini vaihtoi nimensä Minnasta Tuuliksi ja siitä Muori sai vettä myllyyn.
Totuus kumminkin on että sekä mulla että Siukullani oli etuniminä sellaiset oman aikansa "muotinimet", jotka saattoivat kuulostaa silloin söpöiltä, mutta nyt ne ovat vähän kuin katsoisi telkusta jotain 70-luvun dokumenttiohjelmaa. Sitä vaan miettii niiden ihmisten kornia tyyliä ja naurattaa kaikki. Lisäksi mulle se etunimi yhdistyi aika keljuihin muistoihin. Halusin tehdä pesäeron muutama vuosi sitten ja siksi aloin käyttää 2. nimeä. Muori ei ole tullut ajatelleeksi, että jos olisin OIKEASTI halunnut, niin olisin voinut luopua kummastakin nimestäni ja ottaa jonkun ihan vieraan, uuden nimen itselleni. Mitä en kumminkaan tehnyt. Kompromissasin.
Mulla kaikissa ratkaisuissa sittenkin aina vaikuttaa se, että mietin Muorin reaktioita. Olen jo kolmikymppinen, silti mietin ja se ärsyttää. Haluaisin olla siinä mielessä vapaa, mutta se on vaikeaa. On vaikeaa olla tajuttoman dominoivan ihmisen perheenjäsen, joka oikeasti haluaa ulottaa sen kontrollinsa koskemaan ihan kaikkea.
Toinen esimerkki on tämä hiusriita. Mä en saisi siis leikata hiuksiani. Olen kolmikymppinen [taas sanon sen], mutta jos tukka lyhenee, niin Muori valehtelematta jauhaa siitä JOKA KERRAN kun tapaamme, moneen kertaan voivottelee, hipelöi tukkaa halveksivasti ja kyselee kaikilta, että eikö olekin kauhean näköinen. Nyt probleemina on se, että olen harkitsemassa nk. pixie cutia. Olen miettinyt tätä juttua pitkään. Pidän hiuksiani enimmän osan aikaa ponnarilla tai oikeastaan nutturalla. Edestä päin näyttää kuin mulla olisi lyhyt tukka. Mitä se oikeastaan enää merkitsisi vaikka oikeasti leikkaisin lyhyeksi? Kokeilun vuoksi! Kasvaahan se takaisin, jos ei miellytä! Ei se ole mikään onnettomuus vaikka joku hiustyyli olisikin erehdys, se ei ole peruuttamatonta. Mutta Muori ei ajattele niin. Hän oikein vuosien päästä saattaa palata siihen, että muistatkos kuinka kauhea tukka sinulla oli silloin ja silloin.
Muorin mielestä tukalla ei saa leikkiä, ei saa kokeilla eri tyylejä, vaan pitää aina olla sama. Se pitkätukkainen tyttö hiukset vapaana. Olin aika ihmeissäni kun näin Muorin nuoruudenkuvan, rippikuva se taisi olla - ja hänellä oli ihan lyhyt tukka siinä. Hän sai kokeilla - mä en saa.
Siukku on pitänyt sen 1. nimensä kutsumanimenä. Me olemme toisaalta niin erilaisia ihmisiä monessakin mielessä. Siukku on paljon enemmän jalat maassa, ei hän muutenkaan alkaisi nimeä muuttaa varmaan missään tilanteessa. Jaa niin no sukunimeä kyllä, kun meni naimisiin. Niin tein tietty mäkin. Mun mielestä miehen nimi oli sointuvampi ja tykkäsin sen luontotematiikasta.
Niin. Älkääs ihmiset kastako lapsianne Helmi Amandaksi, jos ette sallisi sille Helmille Amandan käyttämistä jos tarve niin vaatii! Kastakaa ihan Helmiksi vaan. ;)
Mä olisin oikeastaan aika onnellinen jos saisin nähdä Muorin menevän jonkun psyykkarin luo saamaan diagnoosin. Nimittäin musta oikeasti tuntuu ettei tuollainen kaikkialle ulottuva kontrollintarve, painostaminen ja suoranainen henkinen väkivalta ole normaalia. Mutta en tiedä tarpeeksi psykologiasta tietääkseni millä termillä tuollaista ihmistä kutsutaan! Jotkut ihmiset pehmenee vanhetessaan, mutta ehkä se koskee enemmän miehiä? Mun suvussa ainakin on niin. Mutta Muori ei ole pehmennyt, päinvastoin hän muuttuu aina vain vaikeammaksi ihmiseksi kun aikaa kuluu.
Mietin vieläkin sitä pixie cutia. Millon ihminen on niin aikuinen että saa päättää hiustyylinsä itse? Pitääkö aina, ihan kaikessa, yrittää miellyttää muita? Mä olen tehnyt niin koko elämäni ainakin mitä ulkonäköön tulee. Mieskin tietty tykkää pitkästä tukasta [kuka mies ei tykkäisi], mutta toisaalta hän antaa mun kokeilla. Ja hän tykkäsi siitä kun mulla oli polkka. Mun mielestä polkka oli itselleni vähän niin kuin huonoin hiustyyli, koska se oli niin pitkä, että sen laittaminen vaati taitoa, mutta niin lyhyt, ettei sitä saanut kiinni. Mieluummin ottaisin joko tämmöisen tukan kuin mulla nyt on, tai sitten ihan lyhyen. Polkka tuli aina silmille, sitä sai olla huiskimassa aina korvien taa. Vaikka kai sen olisi voinut soljilla kiinnittää? Soljet joo - ehkä pitäisi sittenkin kokeilla sitä polkkaa TAAS! :) Ei Muori kyllä siitäkään pitänyt.
3 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se mua ilahduttaa, vaikka hiusmurheet vaivaa enkä saisi olla sen niminen kuin tahdon. [Sanon muuten tässä että kaikki muut on kyllä ottaneet tuon nimimuutoksen tosi hyvin vastaan, miehen vanhemmat, ystäväni, muut sukulaiset, yms. Muori on ainoa ongelma.]
Mietin että jos leipoisinkin persikkaisen juustokakun. Näin jo aika lupaavan ohjeen, en nyt enää muista missä blogissa se oli, mutta kyllä sen taas löydän kun etsin! Jotenkin on mukavaa, kun on Kyöpelinvuori-muna odottamassa viikonloppua. :) Mitä vielä sieltä löytyykään, ihana YLLÄRI! Mä olen vähän lapsellinen joskus, tykkään yllätysmunistakin. Se on vaan se jännitys ja se yllätys - se kiehtoo!
Ahmin viime herkkuilussa kaikki marmeladit. Pitää ostaa niitä ainakin lisää. Mies sanoi tänään kaupasta tultuaan, ettei siellä ollut Mövenpickin sorbettia! Sorbettipanikoin, mutta sitten tajusin että voinhan mennä itse kauppeliin vaikka perjantaina ja jos ei Prismelissä silloinKAAN ole, niin sitten menen vaikka Timbuktuun asti sitä hakemaan! :) On sitä jossain oltava Isossa Kaupungissa! Kylmälaukku autoon vaan ja ostamaan! :)
Muori ei ole mulle antanut sitä anteeksi, että menin muuttamaan juttuja. Hän suoraan sanottuna loukkaantui, eikä suostu kutsumaan mua sillä toisella nimelläni. Hän päinvastoin oikein mielenosoituksellisesti on sanonut, että "xxxx olet ja sellaisena pysyt", sillä selvä. Se on oikeastaan aika kumma, koska Isukin kanssa he antoivat mulle kaksi nimeä. Miksi sitten kastoivat mut kahdella nimellä, jos sitä toista ei saisi käyttää? Muistan vielä Muorin joskus sanoneen, että he halusivat Isukin kanssa antaa mulle ja Siukulle kaksi nimeä molemmille ja että toinen olisi semmoinen kansainvälisempi, jos vaikka muuttaa ulkomaille tai jotain, niin voi sitten käyttää sitä.
Nimijuttu on taas sitä samaa Muorin touhua. Siis sitä, että TEORIASSA hän on ajatellut jotain, mikä käytännössä ei sitten pidä yhtään kutiaan. Teoriassa mun elämä on tietysti mun ja valintani ovat omiani, mutta käytännössä niin ei ole. Muorin on saatava määrätä.
Vanhan nimipäivän lähestyessä Muori sitten aina tekee pointin siitä, että laittaa paketin tai kortin. Ja sitten hän puhelimessa sanoo, että kun hän nyt vaan viettää tätä päivää mun nimipäivänä. Hän tietää, että itse vietän nimipäivää silloin kun on nykyisen kutsumanimeni nimipäivä, mutta hän ei noteeraa sitä. Lisäksi hän on yllyttänyt Siukkuakin, että "älä vaan sinäkään ala käyttää mitään muuta nimeä siskostasi kuin sitä 'oikeaa'".
Muorin mielestä nimeä vaihtavat ihmiset ovat outoja, kummia, tyhmiä. Yksi kaverini vaihtoi nimensä Minnasta Tuuliksi ja siitä Muori sai vettä myllyyn.
Totuus kumminkin on että sekä mulla että Siukullani oli etuniminä sellaiset oman aikansa "muotinimet", jotka saattoivat kuulostaa silloin söpöiltä, mutta nyt ne ovat vähän kuin katsoisi telkusta jotain 70-luvun dokumenttiohjelmaa. Sitä vaan miettii niiden ihmisten kornia tyyliä ja naurattaa kaikki. Lisäksi mulle se etunimi yhdistyi aika keljuihin muistoihin. Halusin tehdä pesäeron muutama vuosi sitten ja siksi aloin käyttää 2. nimeä. Muori ei ole tullut ajatelleeksi, että jos olisin OIKEASTI halunnut, niin olisin voinut luopua kummastakin nimestäni ja ottaa jonkun ihan vieraan, uuden nimen itselleni. Mitä en kumminkaan tehnyt. Kompromissasin.
Mulla kaikissa ratkaisuissa sittenkin aina vaikuttaa se, että mietin Muorin reaktioita. Olen jo kolmikymppinen, silti mietin ja se ärsyttää. Haluaisin olla siinä mielessä vapaa, mutta se on vaikeaa. On vaikeaa olla tajuttoman dominoivan ihmisen perheenjäsen, joka oikeasti haluaa ulottaa sen kontrollinsa koskemaan ihan kaikkea.
Toinen esimerkki on tämä hiusriita. Mä en saisi siis leikata hiuksiani. Olen kolmikymppinen [taas sanon sen], mutta jos tukka lyhenee, niin Muori valehtelematta jauhaa siitä JOKA KERRAN kun tapaamme, moneen kertaan voivottelee, hipelöi tukkaa halveksivasti ja kyselee kaikilta, että eikö olekin kauhean näköinen. Nyt probleemina on se, että olen harkitsemassa nk. pixie cutia. Olen miettinyt tätä juttua pitkään. Pidän hiuksiani enimmän osan aikaa ponnarilla tai oikeastaan nutturalla. Edestä päin näyttää kuin mulla olisi lyhyt tukka. Mitä se oikeastaan enää merkitsisi vaikka oikeasti leikkaisin lyhyeksi? Kokeilun vuoksi! Kasvaahan se takaisin, jos ei miellytä! Ei se ole mikään onnettomuus vaikka joku hiustyyli olisikin erehdys, se ei ole peruuttamatonta. Mutta Muori ei ajattele niin. Hän oikein vuosien päästä saattaa palata siihen, että muistatkos kuinka kauhea tukka sinulla oli silloin ja silloin.
Muorin mielestä tukalla ei saa leikkiä, ei saa kokeilla eri tyylejä, vaan pitää aina olla sama. Se pitkätukkainen tyttö hiukset vapaana. Olin aika ihmeissäni kun näin Muorin nuoruudenkuvan, rippikuva se taisi olla - ja hänellä oli ihan lyhyt tukka siinä. Hän sai kokeilla - mä en saa.
Siukku on pitänyt sen 1. nimensä kutsumanimenä. Me olemme toisaalta niin erilaisia ihmisiä monessakin mielessä. Siukku on paljon enemmän jalat maassa, ei hän muutenkaan alkaisi nimeä muuttaa varmaan missään tilanteessa. Jaa niin no sukunimeä kyllä, kun meni naimisiin. Niin tein tietty mäkin. Mun mielestä miehen nimi oli sointuvampi ja tykkäsin sen luontotematiikasta.
Niin. Älkääs ihmiset kastako lapsianne Helmi Amandaksi, jos ette sallisi sille Helmille Amandan käyttämistä jos tarve niin vaatii! Kastakaa ihan Helmiksi vaan. ;)
Mä olisin oikeastaan aika onnellinen jos saisin nähdä Muorin menevän jonkun psyykkarin luo saamaan diagnoosin. Nimittäin musta oikeasti tuntuu ettei tuollainen kaikkialle ulottuva kontrollintarve, painostaminen ja suoranainen henkinen väkivalta ole normaalia. Mutta en tiedä tarpeeksi psykologiasta tietääkseni millä termillä tuollaista ihmistä kutsutaan! Jotkut ihmiset pehmenee vanhetessaan, mutta ehkä se koskee enemmän miehiä? Mun suvussa ainakin on niin. Mutta Muori ei ole pehmennyt, päinvastoin hän muuttuu aina vain vaikeammaksi ihmiseksi kun aikaa kuluu.
Mietin vieläkin sitä pixie cutia. Millon ihminen on niin aikuinen että saa päättää hiustyylinsä itse? Pitääkö aina, ihan kaikessa, yrittää miellyttää muita? Mä olen tehnyt niin koko elämäni ainakin mitä ulkonäköön tulee. Mieskin tietty tykkää pitkästä tukasta [kuka mies ei tykkäisi], mutta toisaalta hän antaa mun kokeilla. Ja hän tykkäsi siitä kun mulla oli polkka. Mun mielestä polkka oli itselleni vähän niin kuin huonoin hiustyyli, koska se oli niin pitkä, että sen laittaminen vaati taitoa, mutta niin lyhyt, ettei sitä saanut kiinni. Mieluummin ottaisin joko tämmöisen tukan kuin mulla nyt on, tai sitten ihan lyhyen. Polkka tuli aina silmille, sitä sai olla huiskimassa aina korvien taa. Vaikka kai sen olisi voinut soljilla kiinnittää? Soljet joo - ehkä pitäisi sittenkin kokeilla sitä polkkaa TAAS! :) Ei Muori kyllä siitäkään pitänyt.
3 kokonaista vuorokautta..
.. herkkuihin. :) Se mua ilahduttaa, vaikka hiusmurheet vaivaa enkä saisi olla sen niminen kuin tahdon. [Sanon muuten tässä että kaikki muut on kyllä ottaneet tuon nimimuutoksen tosi hyvin vastaan, miehen vanhemmat, ystäväni, muut sukulaiset, yms. Muori on ainoa ongelma.]
Mietin että jos leipoisinkin persikkaisen juustokakun. Näin jo aika lupaavan ohjeen, en nyt enää muista missä blogissa se oli, mutta kyllä sen taas löydän kun etsin! Jotenkin on mukavaa, kun on Kyöpelinvuori-muna odottamassa viikonloppua. :) Mitä vielä sieltä löytyykään, ihana YLLÄRI! Mä olen vähän lapsellinen joskus, tykkään yllätysmunistakin. Se on vaan se jännitys ja se yllätys - se kiehtoo!
Ahmin viime herkkuilussa kaikki marmeladit. Pitää ostaa niitä ainakin lisää. Mies sanoi tänään kaupasta tultuaan, ettei siellä ollut Mövenpickin sorbettia! Sorbettipanikoin, mutta sitten tajusin että voinhan mennä itse kauppeliin vaikka perjantaina ja jos ei Prismelissä silloinKAAN ole, niin sitten menen vaikka Timbuktuun asti sitä hakemaan! :) On sitä jossain oltava Isossa Kaupungissa! Kylmälaukku autoon vaan ja ostamaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)