Lopetin aivolääkkeitten ottamisen. 29.10. oli 1. päivä ilman serotoniinisössöjä. Päätös oli äkkinäinen ja niin oli lopetuskin. Olen joskus netissä vaihtanut mielipiteitä/kokemuksia näistä SSRI-lääkkeistä [jotka tietysti ovat omalla tavallaan tosi fantastinen keksintö] ja .. no, en ilmeisesti ole ainoa, jolla ne aiheuttavat myös epäsuotuisaa käytöstä. Mulla omituisin niihin liittyvä juttu on alkohimo. Jokainen mut tunteva tietää, että alkon kanssa olen aika varovainen ja niukasti käyttelen. Siksi onkin niin omituista, kun koko ajan oli himo juosta Alkoon.. ja mikä pahinta: yksi tai kaksi viinilasillista muuttuivat todella helposti kolmeksi tai neljäksi. TIEDÄN, että kaikesta huolimatta olin toki kaukana jostain riskikäytöstä tai suurkulutuksesta, mutta en silti pitänyt siitä ihmisestä, joka olin...
Siispä lopetus. :) Mies kiipeili melkein seinille, sanoi, että mä tarvitsen niitä lääkkeitä + pitäisi puhua lekurille ennen lopetusta. Ja tavallaan se on totta. Toki musta tulee ilman aivolääkitystä sosiaalisesti paljon arempi, vähän erakko, ehkä aika pessimistinenkin. Mutta mieluummin sekin kuin juomari.
Impulssikontrolli on toinen juttu, joka siis tavallaan liittyy tuohon juomiseen ja SSRI-lääkitykseen. Nimittäin lääkityksen kanssa se lakkaa olemasta melkein kokonaan.. Mun tapauksessa.. Ja se ei ole hyvä juttu.
Aion nyt yrittää edes jonkin aikaa olla ilman lääkitystä. Tietysti jos menen erakkoudessa ja arkuudessa äärimmäisyyksiin, niin voinhan aina aloittaa uudestaan. Mutta en vain ole varma siitä, ovatko SSRI-lääkkeet oikeita ihmiselle joka..
- 'kärsii' suurista mielialanvaihteluista
- on tavallaan keskittymiskyvytön
- on joskus vaarallisen impulsiivinen
- ei varsinaisessa mielessä ole 'masentunut' [tyyliin peseytymiset jää väliin jne.]
- on välillä uskomattoman, melkein liian aktiivinen ja vilkas, välillä taas passiivinen kilpikonna
- kärsii unettomuudesta
- on syömishäiriöinen sybariitti
- ei oikein omaa selkeää minäkuvaa [en siis aina oikein tiedä/tunne itseäni, joskus kuvittelen itselleni kaikenlaisia ihan vastakkaisiakin ominaisuuksia, koska en TIEDÄ oikeastaan kuka olen]
- ei oikein tiedä mikä voisi olla elämäntavoite
- kärsii jonkinlaisesta numerosokeudesta [yksinkertaisetkin laskutoimitukset on vaikeita]
- on joskus hiukan epäluuloinen/paranoidi. [Ei pahalla tavalla, mutta vain niin, että en uskalla esim. lääkärillä aina olla rehellinen juttujeni suhteen, koska pelkään niiden tulevan Paperehini ja että sitten joskus niitä käytetään mua vastaan.]
- haluaa epätoivoisesti läheistensä hyväksyntää ja on riippuvainen siitä, vaikka inhoaa tilannetta
- on taipuvainen pakkomielteisiin
- on ihmisarka
On oikeastaan aika kummallista yrittää kuvailla itseään ranskalaisin viivoin. Viivojen väliin jää niin paljon.. En oikein tiedä missä suhteessa elämäni on PAREMPAA lääkkeiden kanssa. Ihmisarkuuteen ne auttavat.. ja unettomuuteen.. Mutta pahentavat taipumista impulsiiviseen hulluiluun. Joskus se voi olla jopa vaarallista. Syömishäiriöön ne eivät auta YHTÄÄN, se on muuten saletti. Melkein pahentavat. Eli suo siellä ja vetelä täällä. Käytä tai älä käytä, lirissä olet kuitenkin.
Joskus mietin voiko mua edes millään mittarilla luokitella ihmiseksi, jonka pitäisi käyttää juuri masennuslääkkeitä. Mies on vihjaillut että saattaisin olla bipolaari, eli Piippolan vaari, kuten me sanotaan leikkisästi. Mutta en tiedä. Piippolan vaarit ovat mun lukiotietojeni mukaan sellaisia, jotka harrastavat uhkapelejä. Pelaavat vaikka kaikki rahansa pois. Ja minä taas olen raha-asioissa tosi varovainen!
Kyllästyttää miettiä jotain 'diagnoosia' itselleen. Mitä se sitä paitsi mua auttaisi, vaikka joku valkotakki sanoisi, että juu Suklis sinulla on BÖPR-häiriö ja taipumusta trallalaakäyttäytymiseen. Entä sitten?? Mitä sen jälkeen?? Elelisin täällä kotona miettien, että olen BÖPRSFP-örkki ja trallallaa. Tuskinpa vaan siitä paranisin.
Mulla on nyt ollut maanantaista lähtien 'vieroitusoireet' lääkkeistä, eli sellaisia tunteita päässä. Kuin jokin jysähtäisi siellä. Se ei ole päänsärkyä, vaan ihan omanlaisensa tunne jonka saa kun lopettaa lääkkeet äkkirysäyksellä [mitä ei tietysti saisi tehdä, mutta turha on väistämätöntä lykätäkään]. Toivottavasti se oire menee ohi, se on aina niin tympeä.
Vaatepettymys
Ostin tuossa juhlamekon, kun on tiedossa muutaman kaverin kanssa 'pikkujoulu'. Ostin postimyynnistä, vaikka jo aikoja sitten päätin etten IKINÄ osta postista, koska niissä on usein sellaisia isoja eroja kuvan ja todellisuuden välillä. No eikös sitten käynyt niin, että tuokin 'kullankimaltava' mekko on oikeasti ruskea.. :) Ja paljon enemmän pronssi kuin siinä kuvassa. Eikä se kimmelöikään. Ja LYHYT se on myös - minä vielä olen arka polvien esittelijä, koska ne ovat niin yököttävän patit. Ostin kokoa 38/40, koska uskoin sen olevan vähän pitempi kuin pienemmät koot.. Nyt hirvittää ajatella, jos olisin ostanut pienemmän - kuinka lyhyt helma siinä olisi ollut!!! Lyhyydestä huolimatta aion sitä mekkoani käyttää pikkujouluriehassa, koska se kuitenkin maksoi sen 30 e [25 e mekko, plus sitten kuljetuskulut]. Onneksi se väri kumminkin sopii mulle.. vaikka ei olekaan yhtään sellainen kuin kuvastossa. Tuntuu vaan kuin kaupoissa olisi tarjolla vain mustaa ja punaista, siksi epätoivoissani tilasin postimyynnistä! Inhoan sitä ajatusta, että juhlamekon pitäisi nyt olla musta tai punainen, kun tulee joulu.. Kuka senkin on määrännyt?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykologia. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. marraskuuta 2011
lauantai 30. tammikuuta 2010
Kaasuvalossa
Ta-Miit antoi upean vinkin.. ja linkkasin hänen antamalleen sivulle! Kuinka en ole ennen tiennyt MITÄÄN tästä gaslightingistä?? Kuinka voi olla, että on ollut tuollainen tunnustettu asia/tekniikka, enkä ole tiennyt siitä mitään?
No, luin tuon nettisivun ja sitten jatkoin siitä vielä! Pääsin psykologisen manipuloinnin sivulle. Siellä oli ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä haavoittuvaisia manipuloinnin kohteita! Yksi niistä ominaisuuksista on emotofobia! Se on negatiivisten tunteiden fobia! Ilmetty minä, minähän se! Suklis 'kaikkien on oltava onnellisia', Suklis 'en koskaan tahdo loukata ketään', Suklis 'luovun omista oikeuksistani ennen kuin pahastutan muut'! :(
Oli siellä muitakin ominaisuuksia. :( Niistäkin moni kuulosti tutulta korvaan. Kyvyttömyys sanoa ei, epäselvä minäkuva, sairas halu miellyttää.. :( Taas siinä Sukliksen piirteitä tietokoneen näytöllä. Voihan.. ällötys! :(
Mutta tuo gasligtning oli oikea väläys! Nimittäin, pystyn nyt heti nimeämään useita sellaisia kertoja, kun Muori on tehnyt juuri sitä! Nyt tiedän sen toiminnan nimen - siitä on apua!
1. Muori väitti kivenkovaan kertoneensa mulle Isukin kuolemasta. Olin tosi hämmentynyt, koska olen aivan varma, että Siukku kertoi mulle siitä. Kirjoitin siitä päiväkirjaankin heti kun se tapahtui - siis että Siukku soitti ja.. No, Muori kuitenkin väittää, että muistan väärin. Muistan väärin siis sen, kuinka mun isäni [Äidille 'vain' ex-mies siinä vaiheessa] kuolema kerrottiin mulle. Epäilin omaa järkeäni tosi pitkään tämän kanssa.
2. Muori väittää toistuvasti "en ole sanonut sitä" jos olen joskus ottanut esiin hänen riidan tiimellyksessä sanomat asiat. Totuus on, että hän on sanonut ne asiat, ne kauheat asiat. Itse en edes osaisi keksiä mitään niin inhottavia. Ennen taas epäilin omaa järkeäni, mutta objektiivisesti katsottuna luultavasti muistan oikein, koska itse en kiihdy Muorin tavoin. Muorin tapa 'livahtaa' vastuusta - ettei hän ole koskaan sanonut mulle niitä asioita, jotka mua on niin kovasti loukanneet - on mahdollisimman outo, ärsyttävä, melkein pelottava. Joskus mietin, että eikö hän OIKEASTI muista, vai onko se tapa saada mut epäilemään järkeäni tai vaan selvitä elämästä pyytämättä koskaan anteeksi.
3. Muori on ainakin kerran sanonut, että epäilee mun kykyä erottaa uni ja todellisuus toisistaan. Sanoin nimittäin nähneeni yhden kirjan Isukin luona, silloin kun Isukki siis vielä oli elossa. Sen jälkeen sitä kirjaa ei enää näkynyt. Kysyin Muorilta, että tietääkö hän mihin Isukki olisi voinut sen laittaa - Muori sanoi, ettei sitä kirjaa ole olemassakaan Isukilla, että 'olet nähnyt taas unta vaan'. Hän ei sanonut sitä mitenkään provosoivasti, vaan ihan tosiasiana: Suklis uneksuu 'taas'. Ja kuinka turhautunut olin, kun yritin ja yritin hänelle sanoa, että kyllä se kirja siellä on.. KUN kirja sitten löytyi vuosien jälkeen, niin Muori oli hitusen verran nolo, mutta ohitti asian tosi nopeasti 'kuitenkin siulla on taipumus kuvitella kaikkea, vaikkei nyt sitten tällä kerralla ehkä..'
4. Muori vääntelee ja muuttelee esim. mun nuoruutta koskevia muistoja. Väittää että olisin 12-vuotiaana laittanut jonkun senssihaku ilmoituksen kirjeenvaihtopalstalle. Olin 16 silloin, kun sen tein, ja oikeasti etsin vain KIRJEkaveria. Ihan viatonta siis. Ja olen oikeassa, koska se lehti ei edes hyväksynyt mitään alle 16-vuotiailta! Mutta Muori väittää kiven kovaan, että jo 12-vuotiaana minä.. Hohhoijaa. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin riittää.
5. Muori syyttelee muita patologisiksi valehtelijoiksi [esim. kummitätiäni], ja muutenkin syyttelee muita niistä jutuista, joita itse tekee.
Niin monta vuotta ajattelin: mä olen väärässä/mä muistan väärin/hui, olen hullu, en osaa erottaa unta ja totta/olen tyhmä, sanon outoja asioita, mun on parasta olla hiljaa. Kesti muuten aika kauan kun tajusin, että kyllä se on mun ÄITINI, jolla on joku ihmeellinen ongelma. En osannut ajatella niin nuorempana - monelle lapselle ja nuorellekin äiti on vieläkin se, joka on oikeassa.. vaikka ei olisikaan! Mutta vanhemmathan ovat omia yksilöitään, itsenäisiä yksilöitä, heillä on oma menneisyytensä ja usein n. 20-40 vuotta elettyä elämää takanaan jo ennen kuin he saivat meidät. Mitä sinä aikana on tapahtunut, niinä vuosina? Millaisen lapsuuden vanhempamme elivät? Olen yrittänyt yllyttää Muoria kertomaan omasta lapsuudestaan [se ei ole vaikeaa, hän muistelee mielellään] muodostaakseni siitä kuvaa. Ja olen muodostanutkin. Silti moni asia on hämärän peitossa. Ehkä pysyvästikin.
En sano sitä etteikö mulla olisi ongelmia, ettenkö itse olisi 'viallinen'. Tietysti olen, ei kai tarvitse kuin lukea tätä blogia niin jo selviää.. :( Siis ainakin se syömishommeli. Ja se, että olen melkoinen pelkuri ja saamaton työnhakija, onnettoman epäkäytännöllinen ja neurootikkokin vielä. Ja salakommunisti, kun en uskalla julkisesti - tai kun en tiedä tarpeeksi.. -Plus tietty se, että olen LÄÄKITYKSELLÄ, eli siis melkoinen häviäjä. Mutta rehellisyydessä pysyminen ei koskaan ole mulle ollut ongelma, eikä myöskään omien tekojeni, tekemättä jättämisten ja sanomisteni myöntäminen. Sillä saralla on Muorissa vikaa.
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty!
Vaikea keskittyä edes siihen että on..
.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Ja mitä siitä sitten seuraa! Nykyisin olen ihan kumma keksiahmatti! Keksi maistuu mulle paremmin melkein kuin suklaa! Tämä tunnustus on sanottava hiljaa.. muuten menee maine suklaahirviön! Dominoista tykkään, ja sitten kauralastuista. Myös piparkakut on hyviä!
Ankea autouutinen
.. kerrottakoon myös! Mulla olisi tänään ollut hammaslääkäri, mutta en päässyt sinne! Piti soittaa ja peruuttaa tuossa 7.30 aikaan! Mies oli yrittänyt käynnistää kaaraani, kun se h-lääkäriin meno oli tiedossa klo 10 aikaan. Mies ajatteli, että jos hän sitä aikaisin aamusta käynnistelisi, niin olisi mun sitten helpompi siitä jatkaa. Mutta eihän tuo rakkine liikahtanutkaan! AKKU kuulemma oli kärsinyt pakkasista.. ei 'jaksanut pyörittää' sanoi mies. Akku täytyy laittaa lämpimään.. ja sitten takaisin autoon, niin sitten autoni rullaa taas. Kyllä harmitti, kun olin henkisesti valmistautunut siihen h-lääkäriin juuri nyt. Nyt sitten piti aika siirtää helmikuulle. Olin aika nolona puhelimessa, koska inhoan tuollaisia viime tipan peruutuksia. Olisihan tietty ollut taksilla menon mahdollisuus, mutta se - kuten kaikki tiedämme - on kallista lystiä.
No, luin tuon nettisivun ja sitten jatkoin siitä vielä! Pääsin psykologisen manipuloinnin sivulle. Siellä oli ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä haavoittuvaisia manipuloinnin kohteita! Yksi niistä ominaisuuksista on emotofobia! Se on negatiivisten tunteiden fobia! Ilmetty minä, minähän se! Suklis 'kaikkien on oltava onnellisia', Suklis 'en koskaan tahdo loukata ketään', Suklis 'luovun omista oikeuksistani ennen kuin pahastutan muut'! :(
Oli siellä muitakin ominaisuuksia. :( Niistäkin moni kuulosti tutulta korvaan. Kyvyttömyys sanoa ei, epäselvä minäkuva, sairas halu miellyttää.. :( Taas siinä Sukliksen piirteitä tietokoneen näytöllä. Voihan.. ällötys! :(
Mutta tuo gasligtning oli oikea väläys! Nimittäin, pystyn nyt heti nimeämään useita sellaisia kertoja, kun Muori on tehnyt juuri sitä! Nyt tiedän sen toiminnan nimen - siitä on apua!
1. Muori väitti kivenkovaan kertoneensa mulle Isukin kuolemasta. Olin tosi hämmentynyt, koska olen aivan varma, että Siukku kertoi mulle siitä. Kirjoitin siitä päiväkirjaankin heti kun se tapahtui - siis että Siukku soitti ja.. No, Muori kuitenkin väittää, että muistan väärin. Muistan väärin siis sen, kuinka mun isäni [Äidille 'vain' ex-mies siinä vaiheessa] kuolema kerrottiin mulle. Epäilin omaa järkeäni tosi pitkään tämän kanssa.
2. Muori väittää toistuvasti "en ole sanonut sitä" jos olen joskus ottanut esiin hänen riidan tiimellyksessä sanomat asiat. Totuus on, että hän on sanonut ne asiat, ne kauheat asiat. Itse en edes osaisi keksiä mitään niin inhottavia. Ennen taas epäilin omaa järkeäni, mutta objektiivisesti katsottuna luultavasti muistan oikein, koska itse en kiihdy Muorin tavoin. Muorin tapa 'livahtaa' vastuusta - ettei hän ole koskaan sanonut mulle niitä asioita, jotka mua on niin kovasti loukanneet - on mahdollisimman outo, ärsyttävä, melkein pelottava. Joskus mietin, että eikö hän OIKEASTI muista, vai onko se tapa saada mut epäilemään järkeäni tai vaan selvitä elämästä pyytämättä koskaan anteeksi.
3. Muori on ainakin kerran sanonut, että epäilee mun kykyä erottaa uni ja todellisuus toisistaan. Sanoin nimittäin nähneeni yhden kirjan Isukin luona, silloin kun Isukki siis vielä oli elossa. Sen jälkeen sitä kirjaa ei enää näkynyt. Kysyin Muorilta, että tietääkö hän mihin Isukki olisi voinut sen laittaa - Muori sanoi, ettei sitä kirjaa ole olemassakaan Isukilla, että 'olet nähnyt taas unta vaan'. Hän ei sanonut sitä mitenkään provosoivasti, vaan ihan tosiasiana: Suklis uneksuu 'taas'. Ja kuinka turhautunut olin, kun yritin ja yritin hänelle sanoa, että kyllä se kirja siellä on.. KUN kirja sitten löytyi vuosien jälkeen, niin Muori oli hitusen verran nolo, mutta ohitti asian tosi nopeasti 'kuitenkin siulla on taipumus kuvitella kaikkea, vaikkei nyt sitten tällä kerralla ehkä..'
4. Muori vääntelee ja muuttelee esim. mun nuoruutta koskevia muistoja. Väittää että olisin 12-vuotiaana laittanut jonkun senssihaku ilmoituksen kirjeenvaihtopalstalle. Olin 16 silloin, kun sen tein, ja oikeasti etsin vain KIRJEkaveria. Ihan viatonta siis. Ja olen oikeassa, koska se lehti ei edes hyväksynyt mitään alle 16-vuotiailta! Mutta Muori väittää kiven kovaan, että jo 12-vuotiaana minä.. Hohhoijaa. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin riittää.
5. Muori syyttelee muita patologisiksi valehtelijoiksi [esim. kummitätiäni], ja muutenkin syyttelee muita niistä jutuista, joita itse tekee.
Niin monta vuotta ajattelin: mä olen väärässä/mä muistan väärin/hui, olen hullu, en osaa erottaa unta ja totta/olen tyhmä, sanon outoja asioita, mun on parasta olla hiljaa. Kesti muuten aika kauan kun tajusin, että kyllä se on mun ÄITINI, jolla on joku ihmeellinen ongelma. En osannut ajatella niin nuorempana - monelle lapselle ja nuorellekin äiti on vieläkin se, joka on oikeassa.. vaikka ei olisikaan! Mutta vanhemmathan ovat omia yksilöitään, itsenäisiä yksilöitä, heillä on oma menneisyytensä ja usein n. 20-40 vuotta elettyä elämää takanaan jo ennen kuin he saivat meidät. Mitä sinä aikana on tapahtunut, niinä vuosina? Millaisen lapsuuden vanhempamme elivät? Olen yrittänyt yllyttää Muoria kertomaan omasta lapsuudestaan [se ei ole vaikeaa, hän muistelee mielellään] muodostaakseni siitä kuvaa. Ja olen muodostanutkin. Silti moni asia on hämärän peitossa. Ehkä pysyvästikin.
En sano sitä etteikö mulla olisi ongelmia, ettenkö itse olisi 'viallinen'. Tietysti olen, ei kai tarvitse kuin lukea tätä blogia niin jo selviää.. :( Siis ainakin se syömishommeli. Ja se, että olen melkoinen pelkuri ja saamaton työnhakija, onnettoman epäkäytännöllinen ja neurootikkokin vielä. Ja salakommunisti, kun en uskalla julkisesti - tai kun en tiedä tarpeeksi.. -Plus tietty se, että olen LÄÄKITYKSELLÄ, eli siis melkoinen häviäjä. Mutta rehellisyydessä pysyminen ei koskaan ole mulle ollut ongelma, eikä myöskään omien tekojeni, tekemättä jättämisten ja sanomisteni myöntäminen. Sillä saralla on Muorissa vikaa.
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty!
Vaikea keskittyä edes siihen että on..
.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Ja mitä siitä sitten seuraa! Nykyisin olen ihan kumma keksiahmatti! Keksi maistuu mulle paremmin melkein kuin suklaa! Tämä tunnustus on sanottava hiljaa.. muuten menee maine suklaahirviön! Dominoista tykkään, ja sitten kauralastuista. Myös piparkakut on hyviä!
Ankea autouutinen
.. kerrottakoon myös! Mulla olisi tänään ollut hammaslääkäri, mutta en päässyt sinne! Piti soittaa ja peruuttaa tuossa 7.30 aikaan! Mies oli yrittänyt käynnistää kaaraani, kun se h-lääkäriin meno oli tiedossa klo 10 aikaan. Mies ajatteli, että jos hän sitä aikaisin aamusta käynnistelisi, niin olisi mun sitten helpompi siitä jatkaa. Mutta eihän tuo rakkine liikahtanutkaan! AKKU kuulemma oli kärsinyt pakkasista.. ei 'jaksanut pyörittää' sanoi mies. Akku täytyy laittaa lämpimään.. ja sitten takaisin autoon, niin sitten autoni rullaa taas. Kyllä harmitti, kun olin henkisesti valmistautunut siihen h-lääkäriin juuri nyt. Nyt sitten piti aika siirtää helmikuulle. Olin aika nolona puhelimessa, koska inhoan tuollaisia viime tipan peruutuksia. Olisihan tietty ollut taksilla menon mahdollisuus, mutta se - kuten kaikki tiedämme - on kallista lystiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)