Lopetinpa lääkkeet (taas kerran)

Lopetin aivolääkkeitten ottamisen. 29.10. oli 1. päivä ilman serotoniinisössöjä. Päätös oli äkkinäinen ja niin oli lopetuskin. Olen joskus netissä vaihtanut mielipiteitä/kokemuksia näistä SSRI-lääkkeistä [jotka tietysti ovat omalla tavallaan tosi fantastinen keksintö] ja .. no, en ilmeisesti ole ainoa, jolla ne aiheuttavat myös epäsuotuisaa käytöstä. Mulla omituisin niihin liittyvä juttu on alkohimo. Jokainen mut tunteva tietää, että alkon kanssa olen aika varovainen ja niukasti käyttelen. Siksi onkin niin omituista, kun koko ajan oli himo juosta Alkoon.. ja mikä pahinta: yksi tai kaksi viinilasillista muuttuivat todella helposti kolmeksi tai neljäksi. TIEDÄN, että kaikesta huolimatta olin toki kaukana jostain riskikäytöstä tai suurkulutuksesta, mutta en silti pitänyt siitä ihmisestä, joka olin...

Siispä lopetus. :) Mies kiipeili melkein seinille, sanoi, että mä tarvitsen niitä lääkkeitä + pitäisi puhua lekurille ennen lopetusta. Ja tavallaan se on totta. Toki musta tulee ilman aivolääkitystä sosiaalisesti paljon arempi, vähän erakko, ehkä aika pessimistinenkin. Mutta mieluummin sekin kuin juomari.

Impulssikontrolli on toinen juttu, joka siis tavallaan liittyy tuohon juomiseen ja SSRI-lääkitykseen. Nimittäin lääkityksen kanssa se lakkaa olemasta melkein kokonaan.. Mun tapauksessa.. Ja se ei ole hyvä juttu.

Aion nyt yrittää edes jonkin aikaa olla ilman lääkitystä. Tietysti jos menen erakkoudessa ja arkuudessa äärimmäisyyksiin, niin voinhan aina aloittaa uudestaan. Mutta en vain ole varma siitä, ovatko SSRI-lääkkeet oikeita ihmiselle joka..
- 'kärsii' suurista mielialanvaihteluista
- on tavallaan keskittymiskyvytön
- on joskus vaarallisen impulsiivinen
- ei varsinaisessa mielessä ole 'masentunut' [tyyliin peseytymiset jää väliin jne.]
- on välillä uskomattoman, melkein liian aktiivinen ja vilkas, välillä taas passiivinen kilpikonna
- kärsii unettomuudesta
- on syömishäiriöinen sybariitti
- ei oikein omaa selkeää minäkuvaa [en siis aina oikein tiedä/tunne itseäni, joskus kuvittelen itselleni kaikenlaisia ihan vastakkaisiakin ominaisuuksia, koska en TIEDÄ oikeastaan kuka olen]
- ei oikein tiedä mikä voisi olla elämäntavoite
- kärsii jonkinlaisesta numerosokeudesta [yksinkertaisetkin laskutoimitukset on vaikeita]
- on joskus hiukan epäluuloinen/paranoidi. [Ei pahalla tavalla, mutta vain niin, että en uskalla esim. lääkärillä aina olla rehellinen juttujeni suhteen, koska pelkään niiden tulevan Paperehini ja että sitten joskus niitä käytetään mua vastaan.]
- haluaa epätoivoisesti läheistensä hyväksyntää ja on riippuvainen siitä, vaikka inhoaa tilannetta
- on taipuvainen pakkomielteisiin
- on ihmisarka

On oikeastaan aika kummallista yrittää kuvailla itseään ranskalaisin viivoin. Viivojen väliin jää niin paljon.. En oikein tiedä missä suhteessa elämäni on PAREMPAA lääkkeiden kanssa. Ihmisarkuuteen ne auttavat.. ja unettomuuteen.. Mutta pahentavat taipumista impulsiiviseen hulluiluun. Joskus se voi olla jopa vaarallista. Syömishäiriöön ne eivät auta YHTÄÄN, se on muuten saletti. Melkein pahentavat. Eli suo siellä ja vetelä täällä. Käytä tai älä käytä, lirissä olet kuitenkin.

Joskus mietin voiko mua edes millään mittarilla luokitella ihmiseksi, jonka pitäisi käyttää juuri masennuslääkkeitä. Mies on vihjaillut että saattaisin olla bipolaari, eli Piippolan vaari, kuten me sanotaan leikkisästi. Mutta en tiedä. Piippolan vaarit ovat mun lukiotietojeni mukaan sellaisia, jotka harrastavat uhkapelejä. Pelaavat vaikka kaikki rahansa pois. Ja minä taas olen raha-asioissa tosi varovainen!

Kyllästyttää miettiä jotain 'diagnoosia' itselleen. Mitä se sitä paitsi mua auttaisi, vaikka joku valkotakki sanoisi, että juu Suklis sinulla on BÖPR-häiriö ja taipumusta trallalaakäyttäytymiseen. Entä sitten?? Mitä sen jälkeen?? Elelisin täällä kotona miettien, että olen BÖPRSFP-örkki ja trallallaa. Tuskinpa vaan siitä paranisin.

Mulla on nyt ollut maanantaista lähtien 'vieroitusoireet' lääkkeistä, eli sellaisia tunteita päässä. Kuin jokin jysähtäisi siellä. Se ei ole päänsärkyä, vaan ihan omanlaisensa tunne jonka saa kun lopettaa lääkkeet äkkirysäyksellä [mitä ei tietysti saisi tehdä, mutta turha on väistämätöntä lykätäkään]. Toivottavasti se oire menee ohi, se on aina niin tympeä.

Vaatepettymys

Ostin tuossa juhlamekon, kun on tiedossa muutaman kaverin kanssa 'pikkujoulu'. Ostin postimyynnistä, vaikka jo aikoja sitten päätin etten IKINÄ osta postista, koska niissä on usein sellaisia isoja eroja kuvan ja todellisuuden välillä. No eikös sitten käynyt niin, että tuokin 'kullankimaltava' mekko on oikeasti ruskea.. :) Ja paljon enemmän pronssi kuin siinä kuvassa. Eikä se kimmelöikään. Ja LYHYT se on myös - minä vielä olen arka polvien esittelijä, koska ne ovat niin yököttävän patit. Ostin kokoa 38/40, koska uskoin sen olevan vähän pitempi kuin pienemmät koot.. Nyt hirvittää ajatella, jos olisin ostanut pienemmän - kuinka lyhyt helma siinä olisi ollut!!! Lyhyydestä huolimatta aion sitä mekkoani käyttää pikkujouluriehassa, koska se kuitenkin maksoi sen 30 e [25 e mekko, plus sitten kuljetuskulut]. Onneksi se väri kumminkin sopii mulle.. vaikka ei olekaan yhtään sellainen kuin kuvastossa. Tuntuu vaan kuin kaupoissa olisi tarjolla vain mustaa ja punaista, siksi epätoivoissani tilasin postimyynnistä! Inhoan sitä ajatusta, että juhlamekon pitäisi nyt olla musta tai punainen, kun tulee joulu.. Kuka senkin on määrännyt?

Suklis lopetti lääkityksen! :)

Heipparallaa, Aku Ankka! Jätin lääkkeet yli viikko sitten, viime viikon torstaina. On ollut outo olo - päässä välillä 'sykkii'. Sitä kestää onneksi vain sekunnin tai pari. Muistan sen aikaisemmilta lääkkeiden lopetuksiltani. Hassua että vaikka lääkkeitä ei kai verikokeissa näy yhtään, jos niiden lopettamisesta on parikin päivää, niin näitä 'vieroitusoireita' voi silti olla pitempäänkin.

Miksi lopetin lääkkeet? Jaa: no vaikka siksi, että en tykkää nukkua kuin joku hemmetin laiskiainen. :) Ja sitten se, mistä en kauheasti ole puhunut: omituinen tarve JUODA, siis juoda alkoholia. Mitä mulla ei ole sitten taas ilman lääkkeitä. Se halu tyssäsi kuin seinään heti kun lopetin medisiinit. :)

Mies oli aivan kauhuissaan kun lopetin. Hänestä se oli huono ratkaisu. Itse en ole ainakaan VIELÄ huomannut itsessäni mitään 'hälyyttävää', mitä sellainen sitten voisikin olla. Pikemminkin kauhistuttaa jotkut ajatukseni, joita mulla oli lääkityksellä. Ne eivät olleet itsetuhoisia tai muiden tuhoamiseen keskittyviä, mutta eivät ne ole OMIANIKAAN olleet. Ihan kuin joku olisi pistänyt ne minuun injektioneulalla tai jotain. Ihan vieraita ajatuksia.

Kokeilen nyt elää näin! Sitten kai sen tietää oliko hullu ratkaisu, jos alkavat blogipostaukset olla tällaisia: xkrirrrggh/&%¤ hksoemb´hkd8ö.gi]figj(ö+=dfgk. Hahaa! :)

Suklis tekee suklaalöydön!

Minäpäs löysin jotain ihmeen ihanaa S-Marketista! Kerronpa mitä se on! Taitaapi olla Rainbow'n uutuussuklaa Delizione. Tai ainakaan en itse ole nähnyt sitä suklaatia ennen, joten aika uutuudelta se mulle vaikuttaa. Kyseinen reinpoun suklaa tulee sadan gramman paketissa ja on patukan muotoinen silti. Vaikka sadan gramman suklaasta saisi levynkin mallisen. No, tässä suklaatissa on KAIKKI hyvä yhdessä paketissa: hunajaa, mantelia ja nougattia! :) Nams ja maiskis, ostin heti ja aion mässyssä kokeilla. Toivottavasti se hunaja-juttu ei kuitenkaan tule ihan niin kovansitkeässä muodossa kuin esim. Tobleronessa.

Ostin Tarjoustalosta sellaisen Center nougat-nappirullan myös.. Oli pakko jemmata se jääkaapin viileälokeroon, se nimittäin oikeasti suli ihan lötköksi.. :(

5 kokonaista vuorokautta -

- ja herkkuilen taas. Vaikka olisi + 100 astetta lämmintä. Itse asiassa muuten voin tunnustaa että mulla on joku järjetön pelko hellettä kohtaan. Ajattelen joskus, että entä jos se 30 astetta ei olekaan maksimi. Jos lämpö vain nousee.. ja nousee.. :(