Suklis ostaa rahin ja naamiovaatteet

Minäpä kävin tässä paikallisessa kirpputorissa, joka siis on meidän kotikunnassa! Teinkin aikas hyvän löydön, ostin nimittäin RAHIN, jollaista olemme vähän himoinneet olohuoneeseen. Se on tosi nättikin, ja maksoi vain 5 euroa! Tuo ostos teki mut onnelliseksi, koska ilahdun aina tällaisista tosi halvalla saamistani jutuista. Jos olisin uskovainen, niin sanoisin että tuonne kirppikseen meno oli mun kohdalta jotain johdatusta, koska löysin sieltä myös itselleni naamiovaatteet.

Naamiovaatteet ovat siis sellaisia vaatteita, joissa en näytä yhtään ITSELTÄNI! Ostin jakkupuvun, hii-haa, sellainen beessi jakku/bleiseri ja nilkkoihin asti ulottuva samanvärinen hame! Niissä on hyvä hoitaa opiskeluasioitakin. Mulla on joku [turha??] pelko, että kun menen vanhalle koululle, niin koko maailma tunnistaa mut ja alkaa kysellä että mitä olen tehnyt näinä vuosina valmistumisen jälkeen. Kun ei ole oikein tekemisissä ollut hurraamista. :( Mulla on kyllä aiemminkin ollut naamiovaatteita, joskus vaan tykkään olla ihan kuin joku muu, joku seinään sulautuva ihminen. En tietty muutenkaan ole mitenkään räikeä, Suklis pukeutuu kiltisti kiltteihin vaatteisiin, mutta naamiovaatteet ovat vielä sitten sellaisia seinäruusu potenssiin kymmenen-juttuja.

Joskus mietin miksi mulla on sellainen olo kuin olisin joku pahantekijä, miksi pitäisi mennä seiniä pitkin? Mutta kai meillä kaikilla on joskus sellainen olo.

Niissä naamiovaatteissa näytän 44-vuotiaalta. Taikkas sitten lestadiolaiselta tai länsimaiselta muslimilta, tosin ilman huivia.

Kirppiksen omistaja on aikamoinen persoonallisuus! Hän polttaa tuu-tuu-tupakkaa, se haju hänen tultua sisälle tupakalta oli ihan sama kuin Äetmuorissa pitkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Äetmuori muuten suunnittelee nikotiinipurkan kokeilua, hän haluaa nimittäin vähentää polttamistaan! Enoni pääsi kuulemma eroon tupakasta, kun lääkäri oli pistänyt tiukan: hän ei olisi päässyt erääseen leikkaukseen ilman tupakan lopetusta. Eno sitten lopetti juuri tuommoisen nikotiinipurkan avulla! Muori ei varmaan koskaan lopeta, mutta vähentäminenkin on toki plussaa.

Autoliini tohtorissa

Mun nykivä autoni on sitten kokenut ½ tarvitsemastaan huollosta! Sitten siihen tulee vielä kesäkuun alussa se tosi kallis juttu, sellainen osan vaihto, jonka jälkeen ei enää pitkäisi nykiä nytkytellä! Koko homma tuli yhteensä maksamaan 840 euroa, sen mulle mies kertoi. Olin hyvä etten melkein kyynelissä, kun kuulin. Saiturin sydäntä väänsi! Hitto noita autoja, kun ei niistä ole kuin kulunkeja. On vakuutusta ja on huoltokulua. Sitten vielä bensa on superkallista. Mutta yritäs vaan elää täällä ilman autoa, kun ei täällä edes kulje mikään bussireitti kunnan keskustaan. Silti, no, tuo 840 e oli kyllä ihan hirveä uutinen.

Lopetinpa lääkkeet (taas kerran)

Lopetin aivolääkkeitten ottamisen. 29.10. oli 1. päivä ilman serotoniinisössöjä. Päätös oli äkkinäinen ja niin oli lopetuskin. Olen joskus netissä vaihtanut mielipiteitä/kokemuksia näistä SSRI-lääkkeistä [jotka tietysti ovat omalla tavallaan tosi fantastinen keksintö] ja .. no, en ilmeisesti ole ainoa, jolla ne aiheuttavat myös epäsuotuisaa käytöstä. Mulla omituisin niihin liittyvä juttu on alkohimo. Jokainen mut tunteva tietää, että alkon kanssa olen aika varovainen ja niukasti käyttelen. Siksi onkin niin omituista, kun koko ajan oli himo juosta Alkoon.. ja mikä pahinta: yksi tai kaksi viinilasillista muuttuivat todella helposti kolmeksi tai neljäksi. TIEDÄN, että kaikesta huolimatta olin toki kaukana jostain riskikäytöstä tai suurkulutuksesta, mutta en silti pitänyt siitä ihmisestä, joka olin...

Siispä lopetus. :) Mies kiipeili melkein seinille, sanoi, että mä tarvitsen niitä lääkkeitä + pitäisi puhua lekurille ennen lopetusta. Ja tavallaan se on totta. Toki musta tulee ilman aivolääkitystä sosiaalisesti paljon arempi, vähän erakko, ehkä aika pessimistinenkin. Mutta mieluummin sekin kuin juomari.

Impulssikontrolli on toinen juttu, joka siis tavallaan liittyy tuohon juomiseen ja SSRI-lääkitykseen. Nimittäin lääkityksen kanssa se lakkaa olemasta melkein kokonaan.. Mun tapauksessa.. Ja se ei ole hyvä juttu.

Aion nyt yrittää edes jonkin aikaa olla ilman lääkitystä. Tietysti jos menen erakkoudessa ja arkuudessa äärimmäisyyksiin, niin voinhan aina aloittaa uudestaan. Mutta en vain ole varma siitä, ovatko SSRI-lääkkeet oikeita ihmiselle joka..
- 'kärsii' suurista mielialanvaihteluista
- on tavallaan keskittymiskyvytön
- on joskus vaarallisen impulsiivinen
- ei varsinaisessa mielessä ole 'masentunut' [tyyliin peseytymiset jää väliin jne.]
- on välillä uskomattoman, melkein liian aktiivinen ja vilkas, välillä taas passiivinen kilpikonna
- kärsii unettomuudesta
- on syömishäiriöinen sybariitti
- ei oikein omaa selkeää minäkuvaa [en siis aina oikein tiedä/tunne itseäni, joskus kuvittelen itselleni kaikenlaisia ihan vastakkaisiakin ominaisuuksia, koska en TIEDÄ oikeastaan kuka olen]
- ei oikein tiedä mikä voisi olla elämäntavoite
- kärsii jonkinlaisesta numerosokeudesta [yksinkertaisetkin laskutoimitukset on vaikeita]
- on joskus hiukan epäluuloinen/paranoidi. [Ei pahalla tavalla, mutta vain niin, että en uskalla esim. lääkärillä aina olla rehellinen juttujeni suhteen, koska pelkään niiden tulevan Paperehini ja että sitten joskus niitä käytetään mua vastaan.]
- haluaa epätoivoisesti läheistensä hyväksyntää ja on riippuvainen siitä, vaikka inhoaa tilannetta
- on taipuvainen pakkomielteisiin
- on ihmisarka

On oikeastaan aika kummallista yrittää kuvailla itseään ranskalaisin viivoin. Viivojen väliin jää niin paljon.. En oikein tiedä missä suhteessa elämäni on PAREMPAA lääkkeiden kanssa. Ihmisarkuuteen ne auttavat.. ja unettomuuteen.. Mutta pahentavat taipumista impulsiiviseen hulluiluun. Joskus se voi olla jopa vaarallista. Syömishäiriöön ne eivät auta YHTÄÄN, se on muuten saletti. Melkein pahentavat. Eli suo siellä ja vetelä täällä. Käytä tai älä käytä, lirissä olet kuitenkin.

Joskus mietin voiko mua edes millään mittarilla luokitella ihmiseksi, jonka pitäisi käyttää juuri masennuslääkkeitä. Mies on vihjaillut että saattaisin olla bipolaari, eli Piippolan vaari, kuten me sanotaan leikkisästi. Mutta en tiedä. Piippolan vaarit ovat mun lukiotietojeni mukaan sellaisia, jotka harrastavat uhkapelejä. Pelaavat vaikka kaikki rahansa pois. Ja minä taas olen raha-asioissa tosi varovainen!

Kyllästyttää miettiä jotain 'diagnoosia' itselleen. Mitä se sitä paitsi mua auttaisi, vaikka joku valkotakki sanoisi, että juu Suklis sinulla on BÖPR-häiriö ja taipumusta trallalaakäyttäytymiseen. Entä sitten?? Mitä sen jälkeen?? Elelisin täällä kotona miettien, että olen BÖPRSFP-örkki ja trallallaa. Tuskinpa vaan siitä paranisin.

Mulla on nyt ollut maanantaista lähtien 'vieroitusoireet' lääkkeistä, eli sellaisia tunteita päässä. Kuin jokin jysähtäisi siellä. Se ei ole päänsärkyä, vaan ihan omanlaisensa tunne jonka saa kun lopettaa lääkkeet äkkirysäyksellä [mitä ei tietysti saisi tehdä, mutta turha on väistämätöntä lykätäkään]. Toivottavasti se oire menee ohi, se on aina niin tympeä.

Vaatepettymys

Ostin tuossa juhlamekon, kun on tiedossa muutaman kaverin kanssa 'pikkujoulu'. Ostin postimyynnistä, vaikka jo aikoja sitten päätin etten IKINÄ osta postista, koska niissä on usein sellaisia isoja eroja kuvan ja todellisuuden välillä. No eikös sitten käynyt niin, että tuokin 'kullankimaltava' mekko on oikeasti ruskea.. :) Ja paljon enemmän pronssi kuin siinä kuvassa. Eikä se kimmelöikään. Ja LYHYT se on myös - minä vielä olen arka polvien esittelijä, koska ne ovat niin yököttävän patit. Ostin kokoa 38/40, koska uskoin sen olevan vähän pitempi kuin pienemmät koot.. Nyt hirvittää ajatella, jos olisin ostanut pienemmän - kuinka lyhyt helma siinä olisi ollut!!! Lyhyydestä huolimatta aion sitä mekkoani käyttää pikkujouluriehassa, koska se kuitenkin maksoi sen 30 e [25 e mekko, plus sitten kuljetuskulut]. Onneksi se väri kumminkin sopii mulle.. vaikka ei olekaan yhtään sellainen kuin kuvastossa. Tuntuu vaan kuin kaupoissa olisi tarjolla vain mustaa ja punaista, siksi epätoivoissani tilasin postimyynnistä! Inhoan sitä ajatusta, että juhlamekon pitäisi nyt olla musta tai punainen, kun tulee joulu.. Kuka senkin on määrännyt?

Suklis ostaa vaatteita

Täytyy muuten suositella EMMAUS-kirpputoria kaikille! Siellä on - ainaskin siis täällä mun asuinseudulla - vielä aidot 'kirpparihinnat'.. esimerkiksi verrattuna UFFiin, joka alkaa muuten karata kyllä mun budjetin rajoista! Joskus oikein tyrmistyn kun käyn UFFilla ja näen esim. jonkun H&M-paidan maksavan 7-8 euroa. Sitten menen H&M:lle ja näen näitä uusia, tämän kauden paitoja ihan samaan hintaan! Arvata sopii motivoiko se shoppailla UFFilla. :(

Nyt juuri kävi niin muuten tiistaina! Olin Isossa Kaupungissa ja tietysti sitten menin kirpparille, koska OIKEASTI tarvitsen kävelykengät! Löysin kävelykengät, jättihousut ja massiivineuleen Emmauksesta ja arvatkaas mitä koko paketti maksoi! 6 euroa! :) Tuntui ihanalta, kun oli varaa! Mulla tosin on nyt outo kausi vaateostoissa, ostan älyttömän isoa vaatetta, kun on niin usein lihava olo. Ja tahdon paeta, tai olla 'näkymätön'! Eikös olekin outoa. Emmauksessa myyjänä ollut nainen juuri kritisoi UFFia aika kovin sanoin ja olin kyllä paljossa samaa mieltä. Itse en ainakaan ole sellainen, että 'saituuttani' kieltäytyisin maksamasta isoja hintoja, vaan mulla ei yksinkertaisesti ole varaa .. Joskus tällainen juttu unohtuu, kun kirpparit ovat nykyisin niin kaiken kansan juttu. Niin: unohtuu se, että siellä oikeasti käy myös meitä työttömiä ja muita yhteiskunnan reunojen yli pudonneita. Joille säästäväisyys ja kierrätys eivät ole vain hauskoja harrastuksia vaan elinehto. Ja ainoa tapa saada yleensä vaatetta.

Joku voisi tietysti sanoa, että joo joo, miehesi kuitenkin ostaisi sulle vaatetta muualtakin kuin kirppikseltä. Niin varmaan tekisikin, mutta arvata sopii miltä se musta tuntuu. Ja tuntuuko reilulta se, että mies joutuisi [sen lisäksi että maksaa meidän elämisen + asuntolainan] vielä ostamaan kalliit vaatteet mun päälle.

Itse asiassa mies ei hyväksy täysin sitä [vuosisadan vähättely, hän ei hyväksy ollenkaan] että ostan kenkiä kirppiksiltä. Hän väittää, että ne ovat muokkautuneet jonkun muun jalkojen mukaan ja siksi voivat olla haitallisia mulle! Mutta itse en ole huomannut mitään tällaista, vaikka ostan kaikki kenkäni kirppareilta! Itse asiassa tuo on minusta aika fuulaa, että jalat siitä muka jotenkin kärsisivät!

Jaloista tulikin mieleen. Ostimme apteekista mulle sellaiset silikoniset koukkuvarpaiden oikaisijat. Maksoivat 20 euroa, kyllä kirpaisi. :( Ja nyt vielä tuntuu, että olivat hullunkauppa eli turha ostos! En usko että ne auttavat mitään! Itse asiassa aloin miettiä, että varmaan voisin tehdä sellaisen oikaisijan ITSE. Tarvittaisiin joku tukeva lyhyt muovinen lastanpätkä ja vahvaa kuminauhaa. Painaisin vaan varpaan koukun kiinni siihen lastaan ja varmistaisin kuminauhalla, että siinähän pysyy. Takuulla tehokkaampi kuin nuo silikonijutut! Niin, ajattelin vaan varoittaa, että ei ehkä kannata ostaa sellaisia. Sekin tympäisi, kun paketissa ei ollut mitään OHJETTA sen vempeleen käyttöön! En tajunnut sitäkään, että pitääkö rengasosa aina olla etuvarpaassa, vai pitäisikö se olla juuri siinä varpaassa jossa on koukku. Ärh, harmittavat tuollaiset turhat rahanmenot.

Kun siellä kaupungilla pyörin niin kävinpäs Stokkallakin! Siellä oli joku amerikkalaisten herkkujen teema-aika. Aika aneemiset olivat kuitenkin tarjoomukset. Oli tosin yksiä aika herkun näköisiä chocolate chip cookiesia.. oikein kunnolla suklaisia. Mutta en ostanut. Sitten näin Hershey-suklaata.. Voi jumaliste, varsinaista MILJONÄÄRIEN suklaata! Pussillinen suklaanamuja 6 euroa ja rapiat päälle! Jäivät kyllä sinne kauppaan! Olen vielä kuullut sellaistakin, että Hershey on p*kaa. Siis maultaan. Olisi ollut aika kurjaa ostaa ja sitten pettyä. Ei oikein tee mieli heittää pois mitään syömisiä, koska kaikki on niin kallista.

Sellaista mun tiistaipäivääni siis kuului!

Nyt muuten on ollut aika paljon sellaista herkkuhimoa. Illat ovat pahimpia, kello 20-22 noin suunnilleen. Silloin tuntuu kuin voisin syödä koko maailman, jos joku vaan sen mulle lautaselle laittaisi ja tarjoaisi. Ja on kova makeanhimo. Mutta se menee ohi. Yleensä puolenyön jälkeen olen taas oma hipi-hilpeä (?) itseni. Juon teetä, eikä herkkuin himo vaivaa.

Valintatalon kassissa..

.. on talous vatupassissa! Näin laulettiin telkkumainoksessa Sukliksen lapsuusaikana. Enpä nyt tiedä, mutta sen tiedän ettei euroaikana taida oikein missään kaupassa käymällä pysyä talous vatupassissa.

Olin tänään tuolla kotikuntamme Valintatalossa. Valintatalo on ehdoton meille maaseudun eläjille, sieltä saa suht' huokeaa vaatetta, sieltä voi kätevästi napata jonkun lahjan viemisiksi kaverin lapselle tai pakkotuliaisen aikuiselle. Ja tokihan siellä on myös meikkejä, karkkeja ja muuta kivaa. Valintatalo ja Tarjoustalo ovat sukulaiskauppoja ja siksi Taa-Taan [=Tarjoustalo Sukliksen kielellä] ihania rintsikoita ym. löytyy myös Valtsusta. Tänään ostin sieltä rintsit(kin).. Joku voisi ihmetellä, että onko se nyt laitaa ostaa tuollaisesta romukaupasta rintsit, mutta itse asiassa tuon ketjun rintaliivit ei ole hassumpia. Sieltä löytyy HUOKEAAN hintaan kaarituettomia rintaliivejä ja ainakin se saa mut huutamaan hallelujaa. -Sitten vaan tulee mielipaha, kun alkaa ynnätä päässään että mitäs esim. 7 euroa olikaan taas markoissa. Se on muuten 42 vanhaa markkaa..! Auts.

Ostin myös khakishortsit ja tuubitopin. Ja sitten käteen tarttui Mocca-tryffelipatukka, jollaisen olen joskus vuosia sitten syönyt mutta nyt jo ihan kokonaan unohtanut sen maun. Tuossa linkissä se on viides suklaapatukka ylhäältä katsottuna! Kun en enää sitä makuelämystä muista, niin ostin.. ja pistin heti jääkaappiin, ettei sula. -Se tuubistoppi vähän mietityttää mua. En ole vielä sitä sovittanut, koska ihoni on vähän sweaty ja en tahdo likastaa toppia. Mutta.. mutta.. AINOA saatavilla oleva koko oli XL. :( Joten OTIN sen. Jos joku tuomitsee niin sanonpa vaan, että pakko oli ostaa.. kun maksoi vain viisi euroa!! Miten usein tuommoisen topin saa vitosella?? Otin sen siis ja nyt pelkään, että jos se onkin liian suuri. Mutta tuollaiset joustojututhan ovat kai siitä hyviä, ettei koko oikeasti merkitse niin paljon? Argh. Ärr-murr. Oli kyllä kumma tilanne, kun värejä oli monta erilaista, mutta kokoja vain yksi!

Mies sanoi, että on tyhmää ostaa vaatetta vain siksi että se on alessa, jos sitä ei sitten voi käyttää. Minä olen samaa mieltä, mutta uskon oikeasti että tuota tuubista VOI käyttää. Miehen mielestä on outoa, jos S-koon nainen ostaa XL:ää, mutta hän ei käsitäkään vaatteiden erilaisten materiaalien merkitystä! Ei tietenkään MIES voisi ostaa ihan väärän kokoisia housuja, koska miesten housut on usein ihan venymätöntä kangasta. Silloin olisikin hölmöä käyttää paljon suurempia tai pienempiä housuja kuin mitä oma koko on. Mutta joustavat kankaat ja stretsit on asia IHAN erikseen.

Ostin Valtsusta myös semmoisia geelikyniä.. ja petyin KAUHEASTI, koska kotona huomasin niiden kynien olevan ihan nysiä! Oikeasti, jostain kumman syystä ne on vain n. mun etusormen mittaisia. Mitä hittoa sellaisilla kynillä tekee? Miksi, voi miksi en katsonut kunnolla sitä pakettia. Luulin niiden olevan sellaisia kuin Tiimarin geelikynät, vaan ei.

Rasvapatti!

Häpyhuulen 'kasvain' on tosissaan rasvapatti.. vaaraton/hyvälaatuinen, sanoi lääkäri! Huh helpotusta.. Se leikataan pois, mutta nyt vaan keskustelevat sitten siitä leikkaako gyne vai ihan tavallinen yleislääkäri. Tuo tämänpäiväinen valkotakki oli tosi nuori, varmasti vasta opiskelija tai kandi tai mikälie ja hän sanoi, että hänen pitää kysyä siitä asiasta joltain.. Lääkäri sanoi aika hyvin senkin, että 'tuohan on sellaista aluetta, minne kukaan ei halua arpia'. No niinpä! :)

Ensi viikolla sitten saan tietää siitä enemmän, siitä tulevasta pikku leikkuusta.

Ihmettelen vaan, että MISTÄ tuollaisia patteja tulee! Lääkäri muuten sanoi sitä ihan rasvapatiksi, eli ei rasvakasvaimeksi. Kai se sama asia kuitenkin on! En silti tiedä miksi juuri MULLA on ollut sellainen vyötäröalueella ja nyt sitten tämä alapääjuttu..! :( Joillakin ihmisillä ei koskaan ole sellaista, ei yhtäkään! Olen todellakin hygieeninen ja puhdas ihminen, eli ei ainakaan voi johtua siitä että olisin saastainen tai jotain.. :( Miksi, miksi siis??

Alkaa vähän pelottaa, että jos tuollaisia alkaa nyt tupsahdella muhun aina parin vuoden välein, niin pianhan olen ihan yhtä tilkkutäkkiä koko ihminen, ihan rikki leikelty ja arpinen! Frankensteinin morsian! Miksi ei voida kehittää jotain lääkettä, joka estäisi noiden tulon?? Lekuri sanoi sitäkin, että se saattaa olla vähän tulehtunut, se mun patti. Yökkis.

Tehtiin gynekologinen tutkimuskin ja otettiin papa.

Muotihullu!

Olen nyt pitkästä aikaa oikein innostunut ajatukseen vaateostoksista! Tekisi mieli oikein kierrellä kirppiksiä kaikessa rauhassa ja tölvistellä vaatekaupoissa. :) Olenhan jo kertonutkin mun UFF-hankinnoista [jättisuuret housut + sitten nettikaupasta ne 2 laukkua] ja sitten ostin H&M:ltä pari teepaitaa ja Seppälästä kanssa.

Olen nyt jo jonkin aikaa ollut niin lamassa, ettei edes vaatekauppa ole innostanut mua. Se oli tämä talvi, sen pituus ja kylmyys! Mutta nyt valo lisääntyy, Suklis vilkastuu! :) Tahtoisin vielä jonkun nätin pitkähihaisen tunikan [pitkähkön!] ja sitten leggingsit ja ballerinakengät. Mustat kävelykengät olisi myös todella tarpeen, olen siitäkin kai jo ruikuttanut, mutta se vaatii useamman kirpparikierroksen. Joskus kenkiäkin löytää hyvin kirppareilta. Jotkut sanovat, että ei pitäisi ostaa kenkiä kirppareilta, kun ne ovat jonkun toisen jalkaan muovautuneet. Niille kaikkitietäville mä sanon, että joo ihan kiva. Mutta mulla nyt vaan ON tämä työttömän lortin budjetti, joten jos saan valita 8 euron kirpparikenkien ja 40 euron kenkäkauppakenkien välillä, niin tässä nykyisessä tilanteessa otan ne kahdeksan euron popot, varsinkin jos ovat nätit ja mukavat jaloissa. Ett' silleen!

Tänään tuli Cellbesin kuvasto ja vähän ihmettelin niitäkin hintoja. 20-30 e tunikasta. Ei oikein innosta ostamaan, menen mieluummin kirppikselle ja saan sieltä halvemmalla JA jää vielä postikulutkin pois! :)

Hih.. mietin sellaista, että pitäsköhän lauantaina jättää kevään viimeinen jumppa väliin ja mennä siksi aikaa oikein antaumuksella kiertelemään kirppiksiä ja vaatekauppoja. ;) Mies on menossa käymään yhteen harrastusporukkansa kokoukseen, joten hyvin voisin mennä. ;) Niin, ajattelin tosiaan EHKÄ salata sen mieheltä.. että omistaisin koko päivän vaatteiden kuolaamiselle. Mies ei tuomitse sitä, mutta hän aina päivittelee sitä kuinka VOIN saada kulumaan esim. 4 tuntia ihan helposti vaateostoilla. Sitten joskus hän hiukan ilkkuu noita mun kirppishommia. :( Vaikka en tajua miksi!

Lökäpöksy!

Ostin muuten eilen yhdet housut UFFilta! Vähän hassu juttu, mulla oli olevinaan kova kiire siellä, joten sovittamiseen aikaa ei omasta mielestäni ollut mitenkään. Löysin mustat housut, jotka vaikuttivat tosi täydellisiltä, mutta niissäpä ei ollut MINKÄÄNLAISTA kokomerkintää! En tiedä mistä se johtuu, ettei sitä ollut, olisiko se sitten edelliseltä omistajalta tippunut jonnekin.. vaikka eikö ne yleensä ole aika hyvin kiinni vaatteissa?? Toinen vaihtoehto on tietty se, että hombret olivat käsinommellut. Eli itse tehdyt! Mutta jos olivat, niin ainakin työn jälki oli tosi taitajan, joten veikkaanpa että tehdasvalmisteiset niiden on oltava.

Ostin ne housut.. 8 e maksoivat! Kotona ihan innoissani sovitin niitä ja voi... JÖSSES...!!! Ne ovat suuret, massiiviset, kolossaaliset, valtavat! Isot kuin maailmankaikkeus! Galaktiset housut! Ja nyt vain mielessäni kytee kysymys MIKSI? Miksi ostin jättimäiset housut? Kuinka saatoin luulla niiden olevan presiis oikeaa kokoa mulle? Taidan oikeasti olla hullu.

Ensin olin ihan masentunut, mutta sitten alkoi elämä voittaa! Voinhan tehdä niin, että ostan vyön niihin housuihin! Ja sitten käytän jotain tosi niukkaa yläosaa. Niin että syntyisi vaikutelma kuin olisin tarkoituksella valinnut jättihousut ja sitten luonut vastakohtaa pikku pikku yläosalla. Ainakin joskus sellainen tyyli on ollut muodissa. :( Mutta vyö niihin on saatava, muuten ne retkahtavat ihan kauhean alas. Toivottavasti onnistun luomaan vaikutelman tarkoituksellisesta tyylistä, enkä vain näytä naiselta joka on tyhmyyksissään mennyt ostamaan liian isot housut! :)

UFF on kuitenkin kiva paikka. Menin sinne, koska Suklaata & korkokenkiä-blogissa oli kuva ihanasta UFF-mekosta ja ajattelin shopata samalla vähän jotain vastaavaa [en löytänyt, tietenkään!] ja sitten katsoa niitä kipeästi tarvitsemiani pöksyjä. UFFilla oli samaan aikaan mun kanssa yksi sellainen parivaljakko, kaksi miestä, toinen oli ihan selvästi krapulassa/kännissä, vanha viina haiskahti, ja sitten toinen oli vähän virkeämpi mutta silti aika rähjäinen hänkin. Musta oli hienoa, että me kaikki oltiin samassa jonossa! Siellä oli pari hattupäistä eläkeläisrouvaa, sitten ne viinamäen miehet ja mä. Oikea läpileikkaus yhteiskunnasta! Tykkään siitä että vaatteita voi ostaa noin konstailemattomasti, ettei tarvitse miettiä olenko nyt pukeutunut parhaimpiini, kun menen vaatekauppaan. Kaikki on tuonne tervetulleita ja mun mielestä se on kivaa - siinä on sellaista tasa-arvon henkeä. Sama koskee useimpia kirppareita. Mun mielestä on hyvä kun ei ihmisille nyrpistetä nokkaa eikä snobbailla.

Mitenköhän paljon fatso-vaatteita mulla olisi kaapeissa, jos KAIKKI vaatteet kaupoissa + kirppareilla olisi ilman kokomerkintää ja ostajan pitäisi vain katsomalla arvioida sopiiko ne vai ei? :(

Saattaa tietysti olla, että tuo ostos oli nyt jotain seurausta siihen, kun syömishommailuni [ruumiinkuvani] on nyt taas vaihteeksi menossa huonompaan päin. On taas alkanut pakkojumppailu ja muukin hulluilu, en tiedä miksi. Kun tietäisinkin. Samaan aikaan on jotenkin hyperaktiivinen olo. Ne usein kuuluvat yhteen.

Mitähän kokoa nuo housut oikeasti mahtavat olla? Olisipas hauska tietää!

Yksi [1] kokonainen vuorokausi herkkuiluun!

Vuorokausi tuossa juuri vaihtui, joten nytpä on perjantai ja kun perjantai on jo 'risa', sitä on kulunut puolisen tuntia, niin enää on yksi ehjä kokonainen vuorokausi herkutteluun! Kävin muuten Lidlissä tänään [hamstraamassa] ja ostin Bellaromin mansikka-valkosuklaata. Mässyleivonnainen on nimittäin mansikkavalkosuklaatijuustokakku! Mies toivoi sitä joten saakoon toivonsa! :)

Sitten kun olin Lidlissä niin sorruin tietty ostamaan pari sikäläistä Milbona-jogurttia mässäilyä varten. Ne ovat kivaa vaihtelua Prisman tai S-marketin jogurtteihin. Ja sitten ostin laatikollisen niitä Lidlin 'neekerinsuukkoja', joita on tummasuklaakuorrutteella, maitosuklaatikuorrutteella ja valkosuklaakuorrulla. Ne ovat pienempiä kuin Brunbergin suukot, mutta aika nameja, tosin joidenkin mielestä ne eivät ole Brunbergin veroisia yhtään. Mutta mulle maittaa! Pidän siitä vaniljatäytteestä. Nykyisin ei taida Brunbergin suukkoja monestakaan paikasta saada vanitäytteellä! Täällä ainakin useimmiten on tarjona mansikkamaku tai sitten mokka. Mokka on OK, mutta vani on se kaikkein paras! :(