Menin sinne työkkäriin keskustelemaan siitä hoitoalan opinnosta - siis että pääsisin työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen! No, pelkäsin suotta ihmisten nuivaa asennetta: siellä oli ihan eri naamat kuin viime käynnilläni. Myös työksyn ihmiset taitavat elää pätkätöiden kurimuksessa. Kerran siellä eräs työvoimaneuvoja sanoikin mulle, ettei hänelle enää ole työtä työkkärissä kuin pariksi kuukaudeksi. Että silleen.
No. Siis se nainen siellä oli ihan ystävällinen, mutta tulihan paukku. :( Koulutukseen, johon otetaan 30 - joista myöhemmin karsitaan vielä 12 pois - on .. yli 110 HAKIJAA! Ja hakuaikaa oli vielä reilusti jäljellä minun hakiessani.. :( Tiesin tietysti sen, että näihin juttuihin on hakijoita.. mutta ajattelin, että olisi ollut ehkä 60.. ei ainakaan yli 100! Voihan... SONTA.. en paremmin sano..!
No työksystä sitten menin kirjastoon. Lainasin Elämisen sietämätön keveys -dvd:n ja itkeä piiskutin dekkarihyllyjen luona. En mitenkään ääneen parkunut, mutta piiskutin ja puhisin. Silmämeikit valui. Tuskan aiheutti juuri tuo epätoivo.. siis noin monta hakijaa! Mitä IHMEEN mahdollisuuksia mulla on päästä?? Lisäksi siinä toivottiin aiempaa kokemusta hoitoalalta. Mitä mulla siis ei tietenkään ole..
Saattaa haave hautautua karun todellisuuden alle.
Kirjoitin kuitenkin hakemuksen tuohon koulutukseen, mutta en usko pääseväni EDES haastateltavaksi. :( Tuntuu todella masentavalta. Mies sanoi, että ehkä näin on paras. Hän ei oikein usko että sopisin hoitoalalle. Itse uskon, että olisin siihen sopiva, koska mun mielestä on oikeasti hienoa pystyä auttamaan muita + tehdä jotain H Y Ö D Y L L I S T Ä ja merkityksellistä. Tiedän potevani ruumiskammoa, mutta koulutushan voisi poistaa sen. Ja oikeastaan se koulutuksen kesto on lyhyt ja harjoittelujaksot 'vaikeissa' paikoissa [=ruumiit ym.] ovat kai aika lyhyitä. Ja onhan siellä muitakin opiskelijoita, joiden kanssa voi tehdä asioita.
No samapa tuo, taidan pohtia näitä turhaan.. Kirjoitin kuitenkin mielestäni hyvän hakemuksen, huimat perustelut.. Hyvä että riitti tila, mikä niille oli annettu.. ;) Vaan taitaa olla turhaa.. Varaudun pettymykseen. Sitten J O S [iso jos] kutsu haastatteluun käy, niin se on sitä suurempi iloinen yllätys. En uskalla toivoa... tahdon toivoa...? Olen sekaisin! :)
Vastuu painaa harteilla
Kun viimeksi kävimme appivanhempien luona, niin appi jutteli vähän mun kanssa kahdestaan. Hän sanoi ihmettelevänsä kun mies on niin vähän tekemisissä veljensä kanssa! He oikeastaan tapaavat aina siellä miehen vanhempien luona. Eivät kauheasti soittele toisilleen. Ei heillä siis ole RIITAA, mutta kumpikin on vaan aika kiireinen töissä ja sitten on harrastukset [miehen veljellä niitä on paljon ja mun miehelläkin enemmän kuin mulla], joten yhteydenpito on aika niukkaa.
No.. appi siis sanoi tuon.. ja minä tietysti heti syyllistymään! :( Kun en ole onnistunut miestä saamaan aktiivisemmaksi sosiaalisessa mielessä! Tavallaan sitten suutuin itselleni. Onko se mun vastuulla kuinka mies pitää yhteyttä veljeensä?? Olisi nimittäin ihan hullua jos joku kuvittelisi sen olevan miehen vastuulla miten mä pidän yhteyttä Siukkuun! Joskus mua vaivaa se kulttuuri, jossa olen kasvanut ja jossa mies on kasvanut... siis se, että VAIMO on hurjan monessa suhteessa 'vastuussa' miehestään. Pitää muistaa omien sukulaisten lisäksi miehen sukulaisten synttärit ja juhlapäivät, tai muuten heitä ei ikinä muistettaisi kortein tms. Ja sitten kai myös se sosiaalinen elämä on vaimon vastuulla..?? VAI ONKO??
Pelkään tietyssä mielessä 'puuttua' rajuin ottein miehen elämäntapaan. Jos kauheasti [=jatkuvasti] alkaisin jankuttaa, että tavataan sun veljeäsi, niin hän saattaisi heittäytyä jukuripääksi, alkaa pitää mua outona ja vastustaa ajatusta ihan periaatteesta. Vai pitäisikö mun? Olen tahtonut tietyssä mielessä antaa miehelle vapauden hoitaa omaa sosiaalista elämää, koska ÄETMUORI oli juuri sellainen hurjan sekaantuva vaimo.. eikä se todellakaan tehnyt hyvää hänen avioliitolleen.
Syyttääköhän appi mua siitä, kun hänen poikansa eivät tapaa useammin toisiaan? :( Se olisi kurja ajatus. Minä aidosti pidän appivanhemmistani ja miehen veljestäkin. Olisi kauheaa jos he ajattelisivat, että esim. minä estäisin 'poikia' tapaamasta? :( Enhän oikeastaan tapaa omaakaan Siukkuani kuin n. kerran vuoteen?
Appivanhemmat ovat itse tosi sosiaalisia ja heillä on aina kaikkia menoja, joka viikonloppu tapaavat ihmisiä. Joskus mietin että mahtavatko he käsittää miten erilainen mies on verrattuna heihin. Mies on tavallaan vähän 'nörtihtävä', en tarkoita pahalla siis. Hän ei vain ole kovin seurallinen. Ehkä se vaikuttaa kun hän oli nuorena ujo - en tiedä.
Olen joskus ehdottanut hänelle myös sellaista, että hän voisi pitää 'poikien illan' ja kutsua muutaman ystävän meille. Minä voisin mennä vaikka Isoon Kaupunkiin leffaan tms., ja pubiin, että saisivat olla rauhassa. VAAN EI.
Pitäisikö tarmokkaammin yrittää yhteen yhyttää miestä + veljeään? Vai antaa olla? Mitä ihmettä se appikin tarkoitti..? :( Syyllisyys painaa...
Suklaahirviö always-forever!
Kävipä muuten hassusti kun tuli huonoja uutisia siitä koulutuksesta.. massiivisesta hakijamäärästä.. Heti sen jälkeen - siis sen kirjastoparun tapahduttua - menin sitten Isoon Kaupunkiin ja kävin kahdessa herkkukaupassa! Ostin LOHTUSUKLAAT itselleni. Oli kaikkia ihania irtokonvehteja, ja sitten paperiin käärittyjä. Löysin yhdestä kauppasta jopa wienernougat-konvehteja..! Siis irtokappaleittain. Tietysti ostin. Ja Sorinia!
Mässy alkaa kello 00:00. Siihen ei ole enää pitkää aikaa ja voi kuinka tarvitsenkaan sitä. Lohduksi! Voin sitten mussutella ja miettiä olemattoman ohuita mahdollisuuksia päästä 'lähäri'koulutukseen ja appiukon sanomisia. ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työkkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työkkäri. Näytä kaikki tekstit
perjantai 9. syyskuuta 2011
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Ilman...kos
Mitä on elää ilman naista kolmekymppisenä? Siihenpä vastaa Timo Hännikäinen kirjallaan "Ilman". Luin sen ja tavallaan symppasin tätä nuorta miestä. Siksi, koska hän kärsi asiasta, jota pitää ongelmana ja periaatteessa mun mielestäni kaikkia kärsiviä kohtaan pitää osoittaa myötätuntoa.
Minä en muuten osaa neuvoa kenellekään kuinka päästä parisuhteeseen. Mun mielestä se on aina ollut tavallaan maailman luonnollisin asia. Ihmiset kohtaavat ja joku kiinnostus ja keskinäinen viehtymys sitten saavat jatkamaan suhdetta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan koe näin. Onhan toisaalta mulle itselleni TYÖNHAKU aika mahdottomuus, ja joillekin ihmisille taas se sujuu kuin tyhjää vaan. Ongelmansa kullakin!
Mun mielestä kielteistä oli Hännikäiseltä löytyvä halveksunta sekä omaa että naisten sukupuolta kohtaan. Ei se välttämättä ainakaan helpota suhteeseen pääsyä! Osaan myös kuvitella ettemme me naiset tykkää siitä, että meidät vuoroin korotetaan jumalaiselle jalustalle ja sitten taas seuraavana hetkenä pidetään typerinä hanhina. Ihminen jonka kuva toisesta sukupuolesta heittelee noin paljon taitaa olla kumppaniehdokkaalle aikamoinen arvoitus.
Mä muuten en erityisemmin pidä siitä, että joku halveksii omaa [tai toista!] sukupuolta. On naisia, jotka pitää toisia naisia ihan kanoina ja joutavina - antaen tietty ymmärtää, että he ITSE ovat kaiken kanamaisuuden ja joutavuuden yläpuolella, eräänlaisia ylinaisia siis. Ja sitten on miehiä, jotka pitää toisia miehiä raakoina barbaareina ja katkerina sitten miettii miksi HE eivät kelpaa naisille, he kun eivät [omasta mielestään] ole raakoja ja barbaarisia. Ei vain vaivauduta miettimään sitä, että a) ovatko toiset miehet oikeasti raakoja ja barbaareja ja b) ovatko omat viat välttämättä parempia kuin se muissa miehissä näkyvä raakuus ja barbaarisuus?
Mun mielestä puolen ihmiskunnan leimaaminen kertoo aika syvästä IHMISVIHASTA. Ihmisvihaajan tie parisuhteeseen käy ohdakkeiseksi. Niin se vain on, että katkeruus ei toimi minään lemmenjuomana. :(
En muuten tajua Hännikäisen - enkä muutaman nettimiehen - valitusta siitä, että tutustuakseen naiseen + luodakseen suhteen on 'teeskenneltävä' kiinnostusta naiseen. Mikä tässä on se ongelma? Jos kiinnostusta ei oikeasti tunne, niin miksi sitä MUKA pitää teeskennellä. En tajua. Jos ei kiinnosta jutella nätisti toiselle osapuolelle, niin täytyy kai sitten vaihtaa juttukumppania kunnes löytyy se, josta oikeasti on kiinnostunut.
Jotenkin olen itse ihan eri raiteilla koko ihmissuhdejutussa, eli ei kai edes pitäisi yrittää kommentoida juttuja, jotka mun mielestä ovat ihan kuin toiselta planeetalta. Täytyy vain toivoa, että kaikki yksinäiset löytävät kumppanin.. ja niin käy kyllä sitten kun katkeruus on laimentunut ja ihminen pystyy aidosti olemaan kiinnostunut toisesta.
Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi yrittää ammattiauttajankin apua? Kai niitä on terapiamuotoja joka lähtöön? Saattaisi hyvinkin auttaa!
Suklis pinnaa puhelupiinasta! :)
Olen muuten noudattanut kommenttiosastolla olevia kehotuksia jättää joskus 'velvollisuuspuhelu' Muorille soittamatta! :) Olen nyt kokeillut, että kaatuuko maa.. eipä ole kaatunut.. Ja ihme ja kumma: Muori soitti kerran tänne meillepäin! Yleensä hän ei koskaan tee sitä. No nyt teki. Ei oikeastaan sen isompia puhuttu, hän vaan kertoi että telkussa on joku kiintoisa dokkari. Kai hän vähän halusi kokeilla kepillä jäätä, että mikä on mun mielentila.
Eipä ole mielentila huono eikä hyvä - en vaan oikeasti ole jaksanut sitä puhelimessa pompotusta nyt kun meillä on se remonttivaiva ja muu päällä.
Työkkäri vs. Suklis - uusi ottelu!
Täytyy huomenna soittaa TE-toimistoon! :( Inhottaa alkaa taas asioida heidän kanssaan, koska kokemukseni ovat 'vähän' huonoja, mutta mun on pakko rohkaista mieleni. Saattaa olla, ettei se mun suunnittelema koulutus oikein onnistu. Voi olla, ettei tulisi mitään opintotukea tai vastaavaa ja ilman rahoitusta olisi aika vaikea alkaa opiskella toisella puolella Suomea. :( On vähän kurja olo, mutta mun täytyy varmistaa tuo TE-toimistosta, ennen kuin ihan vaivun suohon. :) Kelan neuvojatyttö sanoi puhelimessa, että saisin sellaisen omaehtoisen opiskelun tuen, mutta kun katsoin nettisivulta niin tajusin, ettei se välttämättä koske aikuisopintoina suoritettavia opintoja, vaan opiskelun olisi oltava täysipäiväistä.
Mutta huomenna selviää lisää. Mies sanoi kerran, että jos menet TEn kanssa juttelemaan näistä niin päädyt koulutukseen.. palkanlaskijaksi tms..! Ensin se hirvitti ihan ajatuksenakin, mutta nyt alan suhtautua siihenkin eri tavalla. Jos tuo hoitoalan juttuni ei onnistu, niin kai sitten alan suunnilleen mihin vaan koulutukseen, josta olisi työllistymisen kannalta hyötyä.
Mässysuunnitelmat -
- ovat ihan auki! En tiedä milloin seuraavan pidän. Nyt pidän taas kerran Pepsi Max-paastoa. :( Jotenkin hullua, kuinka mulla aina on JOKU elintarvike, joka herättää mussa kauhun. Suola on usein sellainen ollut ja nyt on Pepsi. Kun tarpeeksi mielessään pyörittelee kaikkia terveyshaittoja, niin sitten iskee KRIISI päälle ja on aloitettava ankara kuuri ilman syöpää aiheuttavaa/hulluksi tekevää/verenpainetta nostavaa/hautaan saattavaa elintarvike x:ää. :(
Näin muuten K-kauppassa JÄTTIMÄISEN Kinder-munan! Siis ihan kuin tavallinen kinder, mutta paljon isompi. Hintakin oli huima, taisi olla melkein 8 euroa! Huh. Sellainen olisi aika hieno pääsiäiseksi, mutta voi olla etten tuon hinnan vuoksi siihen lähde!
Minä en muuten osaa neuvoa kenellekään kuinka päästä parisuhteeseen. Mun mielestä se on aina ollut tavallaan maailman luonnollisin asia. Ihmiset kohtaavat ja joku kiinnostus ja keskinäinen viehtymys sitten saavat jatkamaan suhdetta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan koe näin. Onhan toisaalta mulle itselleni TYÖNHAKU aika mahdottomuus, ja joillekin ihmisille taas se sujuu kuin tyhjää vaan. Ongelmansa kullakin!
Mun mielestä kielteistä oli Hännikäiseltä löytyvä halveksunta sekä omaa että naisten sukupuolta kohtaan. Ei se välttämättä ainakaan helpota suhteeseen pääsyä! Osaan myös kuvitella ettemme me naiset tykkää siitä, että meidät vuoroin korotetaan jumalaiselle jalustalle ja sitten taas seuraavana hetkenä pidetään typerinä hanhina. Ihminen jonka kuva toisesta sukupuolesta heittelee noin paljon taitaa olla kumppaniehdokkaalle aikamoinen arvoitus.
Mä muuten en erityisemmin pidä siitä, että joku halveksii omaa [tai toista!] sukupuolta. On naisia, jotka pitää toisia naisia ihan kanoina ja joutavina - antaen tietty ymmärtää, että he ITSE ovat kaiken kanamaisuuden ja joutavuuden yläpuolella, eräänlaisia ylinaisia siis. Ja sitten on miehiä, jotka pitää toisia miehiä raakoina barbaareina ja katkerina sitten miettii miksi HE eivät kelpaa naisille, he kun eivät [omasta mielestään] ole raakoja ja barbaarisia. Ei vain vaivauduta miettimään sitä, että a) ovatko toiset miehet oikeasti raakoja ja barbaareja ja b) ovatko omat viat välttämättä parempia kuin se muissa miehissä näkyvä raakuus ja barbaarisuus?
Mun mielestä puolen ihmiskunnan leimaaminen kertoo aika syvästä IHMISVIHASTA. Ihmisvihaajan tie parisuhteeseen käy ohdakkeiseksi. Niin se vain on, että katkeruus ei toimi minään lemmenjuomana. :(
En muuten tajua Hännikäisen - enkä muutaman nettimiehen - valitusta siitä, että tutustuakseen naiseen + luodakseen suhteen on 'teeskenneltävä' kiinnostusta naiseen. Mikä tässä on se ongelma? Jos kiinnostusta ei oikeasti tunne, niin miksi sitä MUKA pitää teeskennellä. En tajua. Jos ei kiinnosta jutella nätisti toiselle osapuolelle, niin täytyy kai sitten vaihtaa juttukumppania kunnes löytyy se, josta oikeasti on kiinnostunut.
Jotenkin olen itse ihan eri raiteilla koko ihmissuhdejutussa, eli ei kai edes pitäisi yrittää kommentoida juttuja, jotka mun mielestä ovat ihan kuin toiselta planeetalta. Täytyy vain toivoa, että kaikki yksinäiset löytävät kumppanin.. ja niin käy kyllä sitten kun katkeruus on laimentunut ja ihminen pystyy aidosti olemaan kiinnostunut toisesta.
Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi yrittää ammattiauttajankin apua? Kai niitä on terapiamuotoja joka lähtöön? Saattaisi hyvinkin auttaa!
Suklis pinnaa puhelupiinasta! :)
Olen muuten noudattanut kommenttiosastolla olevia kehotuksia jättää joskus 'velvollisuuspuhelu' Muorille soittamatta! :) Olen nyt kokeillut, että kaatuuko maa.. eipä ole kaatunut.. Ja ihme ja kumma: Muori soitti kerran tänne meillepäin! Yleensä hän ei koskaan tee sitä. No nyt teki. Ei oikeastaan sen isompia puhuttu, hän vaan kertoi että telkussa on joku kiintoisa dokkari. Kai hän vähän halusi kokeilla kepillä jäätä, että mikä on mun mielentila.
Eipä ole mielentila huono eikä hyvä - en vaan oikeasti ole jaksanut sitä puhelimessa pompotusta nyt kun meillä on se remonttivaiva ja muu päällä.
Työkkäri vs. Suklis - uusi ottelu!
Täytyy huomenna soittaa TE-toimistoon! :( Inhottaa alkaa taas asioida heidän kanssaan, koska kokemukseni ovat 'vähän' huonoja, mutta mun on pakko rohkaista mieleni. Saattaa olla, ettei se mun suunnittelema koulutus oikein onnistu. Voi olla, ettei tulisi mitään opintotukea tai vastaavaa ja ilman rahoitusta olisi aika vaikea alkaa opiskella toisella puolella Suomea. :( On vähän kurja olo, mutta mun täytyy varmistaa tuo TE-toimistosta, ennen kuin ihan vaivun suohon. :) Kelan neuvojatyttö sanoi puhelimessa, että saisin sellaisen omaehtoisen opiskelun tuen, mutta kun katsoin nettisivulta niin tajusin, ettei se välttämättä koske aikuisopintoina suoritettavia opintoja, vaan opiskelun olisi oltava täysipäiväistä.
Mutta huomenna selviää lisää. Mies sanoi kerran, että jos menet TEn kanssa juttelemaan näistä niin päädyt koulutukseen.. palkanlaskijaksi tms..! Ensin se hirvitti ihan ajatuksenakin, mutta nyt alan suhtautua siihenkin eri tavalla. Jos tuo hoitoalan juttuni ei onnistu, niin kai sitten alan suunnilleen mihin vaan koulutukseen, josta olisi työllistymisen kannalta hyötyä.
Mässysuunnitelmat -
- ovat ihan auki! En tiedä milloin seuraavan pidän. Nyt pidän taas kerran Pepsi Max-paastoa. :( Jotenkin hullua, kuinka mulla aina on JOKU elintarvike, joka herättää mussa kauhun. Suola on usein sellainen ollut ja nyt on Pepsi. Kun tarpeeksi mielessään pyörittelee kaikkia terveyshaittoja, niin sitten iskee KRIISI päälle ja on aloitettava ankara kuuri ilman syöpää aiheuttavaa/hulluksi tekevää/verenpainetta nostavaa/hautaan saattavaa elintarvike x:ää. :(
Näin muuten K-kauppassa JÄTTIMÄISEN Kinder-munan! Siis ihan kuin tavallinen kinder, mutta paljon isompi. Hintakin oli huima, taisi olla melkein 8 euroa! Huh. Sellainen olisi aika hieno pääsiäiseksi, mutta voi olla etten tuon hinnan vuoksi siihen lähde!
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Häpeä
Veloenan blogissa pohdittiin yhdessä vaiheessa häpeää. Aloin miettiä mitä se minulle tarkoittaa. Minä puhun häpeästä usein. Tuo hävettää ja tämä! Syömishommeleihini häpeä liittyy aika vahvasti myös. Mitä sillä häpeällä sitten tarkoitan? Mulle häpeä on sitä, että olen käyttäytynyt omasta mielestäni oudosti, poikkeavasti, naurettavasti. Että olen vaikuttanut hullulta tai tyhmältä. Että tuntuu kuin musta puhuttaisiin oudon käytökseni vuoksi ja siksi on tuskaa tavata ihmisiä taas.
Mulla on joskus käynyt niin, että olen hävennyt käyttäytymistäni [joka on siis ollut outoa, kummaa tms. omasta mielestäni] niin, että olen jopa juurinut jonkun nupullaan olevan lupaavan ihmissuhteen pois! :( Kun minusta on tuntunut vaikealta tavata uudestaan ihmisiä, jotka ehkä on nähneet sen mun kummallisuuteni.. En jaksa uskoa ihmisten haluavan tavata mua uudestaan, kuvittelen että he ovat vaan kohteliaita. Joskus on ollut niin, että joku ihminen jossain tilaisuudessa on tavannut mut ja ehdottaa uutta tapaamista. Sitten saatan olla tarttumatta täkyyn, koska mielestäni olen tehnyt jotain tyhmää tai outoa siinä tilaisuudessa! :(
En voi hävetä mitään "väärin tekoa" toisia kohtaan, ilkeyttä, kovuutta tms. koska en koskaan ole sellainen, oikeasti. Mutta häpeän jos sanon jotain tavallisuudesta poikkeavaa [sitä tapahtuu kyllä joskus], sellaista mitä ei ehkä odottaisi ihmiseltä siinä tilanteessa. Sitten joskus häpeän sitä [äh, kuulostaa niin tyhmältä!] että saatan katsoa tapittaa ihmisiä jos olen oikein kiinnostunut heidän sanomisistaan. Silmät jotenkin suurenee ja katse kiinnittyy puhujaan/keskustelukumppaniin. Pelkään että se näyttää oudolta. Joskus mussa on omasta mielestäni jotain eläintä muistuttavaa kun teen niin, en tiedä mitä eläintä. Mutta ihmiseltä en ainakaan näytä. En tarkoita että KUOLAISIN kuin joku PETO tms.. mutta siinä vaan on jotain eläinmäistä, ehkä näytän norpalta.. Norpalta varmaan juu, siis silmät jne.. Kiinnostunut norppa. Suikulapuikula! :(
Meillä kotona kai opetettiin häpeämään näitä asioita, jos siis sanoi tai teki jotain kummaa. Juuri siis sitä omituisuutta ja "tyhmyyttä" opetettiin häpeämään. Muori aina antoi palautetta käytöksestäni juhlissa tai ihmisten seurassa. "Mitä sinä sillä lailla menit sanomaan, se oli ihan turhaa/tyhmää/omituista". Niin hän tekee vielä nytkin, vaikka olen jo vankasti aikuisen iässä. ;) Huomaan että häpeän niitä asioita joita mut on opetettu häpeämään.
Ne parit kerrat kun olen juonut itseni oikein kunnolla tuiteriin ja tehnyt jotain noloa.. NE ovat myös järkyttävän häpeällisiä! Kerran esim. olin itkuinen juotuani paljon.. ja tämä tapahtui seurassa.. tosin kaikki olivat enemmän tai vähemmän mäsässä, joten ei kai sitä niin huomannut.. Tosin yksi ihminen oli melkein vesiselvä ja se on vaivannut mua siitä lähtien.. että hän näki mun humalaisen hulluuteni. :( Sitten muistan vieläkin yhdet lukion kotibileet, jossa join niin liikaa, että "filmi katkesi".. viittä vaille sammuin kaverini huoneeseen ja OKSENSIN. :( Siitä on ihmisikä mutta vieläkin naama vetää punaiseksi kun muistan! Tuo aikuisiän itkukänni oli siinä mielessä kurja juttu että siihen vaikutti kyllä se, kun en osannut sanoa ei. :( Ihmiset vaan täytti mun lasia ja hullu kun olin niin join, vaikken ollut taas oikein syönyt mitään sinäpänä. En vaan (muka) voinut sanoa ei, kun oli kaadettu valmiiksi. Siitä nolostelusta olen onneksi päässyt jo eroon enkä enää koskaan juo jos joku väkisin kaataa. Sanon ei kiitos, enkä juo.
Joskus tyhmästi häpeän myös joidenkin muiden puolesta.. Vaikka ihmiset itse eivät häpeäisi yhtään! :) Outo mä oon..
"Yllättävä" kirje työkkäristä!
T-voimatoimisto lähestyy. Huomaavaisesti ilmoittivat ettei mulla ole oikeutta työvoimakorvausrahoihin, kun en ole jatkanut työnhakijana oloa, ts. en ole ilmoittanut sinne itsestäni! Voi jehna ja juutas! Pistäkää vaan "karenssi" vaikka päälle, vaikka miljoonaksi vuodeksi. I couldn't care less, kun en muutenkaan mitään saa. Hoh hoijaa. Onneksi Suomen metsissä riittää puustoa, että voivat väsätä noita aivan absoluuttisen turhia papereitaan..
Täytyy varmaan taas käydä netissä katsomassa jos olisi jotain töitä tällä seudulla. En ole vähään aikaan siellä käynyt, kai se on tämä kaikki kun on masentanut sittenkin.. vaikka sitä yrittää olla, kuin ei välittäisi.. silti sitä vain välittää! Ehkä joku osa-aikatyö olisi paras vaihtoehto, jos siis palkkatyöstä puhutaan. Koska minusta tuntuu että sopeutuminen viiden päivän työviikkoon kahdeksan tunnin työpäivin voisi olla aika kova pala sittenkin näin alkuun. En tiedä. :(
Mulla on joskus käynyt niin, että olen hävennyt käyttäytymistäni [joka on siis ollut outoa, kummaa tms. omasta mielestäni] niin, että olen jopa juurinut jonkun nupullaan olevan lupaavan ihmissuhteen pois! :( Kun minusta on tuntunut vaikealta tavata uudestaan ihmisiä, jotka ehkä on nähneet sen mun kummallisuuteni.. En jaksa uskoa ihmisten haluavan tavata mua uudestaan, kuvittelen että he ovat vaan kohteliaita. Joskus on ollut niin, että joku ihminen jossain tilaisuudessa on tavannut mut ja ehdottaa uutta tapaamista. Sitten saatan olla tarttumatta täkyyn, koska mielestäni olen tehnyt jotain tyhmää tai outoa siinä tilaisuudessa! :(
En voi hävetä mitään "väärin tekoa" toisia kohtaan, ilkeyttä, kovuutta tms. koska en koskaan ole sellainen, oikeasti. Mutta häpeän jos sanon jotain tavallisuudesta poikkeavaa [sitä tapahtuu kyllä joskus], sellaista mitä ei ehkä odottaisi ihmiseltä siinä tilanteessa. Sitten joskus häpeän sitä [äh, kuulostaa niin tyhmältä!] että saatan katsoa tapittaa ihmisiä jos olen oikein kiinnostunut heidän sanomisistaan. Silmät jotenkin suurenee ja katse kiinnittyy puhujaan/keskustelukumppaniin. Pelkään että se näyttää oudolta. Joskus mussa on omasta mielestäni jotain eläintä muistuttavaa kun teen niin, en tiedä mitä eläintä. Mutta ihmiseltä en ainakaan näytä. En tarkoita että KUOLAISIN kuin joku PETO tms.. mutta siinä vaan on jotain eläinmäistä, ehkä näytän norpalta.. Norpalta varmaan juu, siis silmät jne.. Kiinnostunut norppa. Suikulapuikula! :(
Meillä kotona kai opetettiin häpeämään näitä asioita, jos siis sanoi tai teki jotain kummaa. Juuri siis sitä omituisuutta ja "tyhmyyttä" opetettiin häpeämään. Muori aina antoi palautetta käytöksestäni juhlissa tai ihmisten seurassa. "Mitä sinä sillä lailla menit sanomaan, se oli ihan turhaa/tyhmää/omituista". Niin hän tekee vielä nytkin, vaikka olen jo vankasti aikuisen iässä. ;) Huomaan että häpeän niitä asioita joita mut on opetettu häpeämään.
Ne parit kerrat kun olen juonut itseni oikein kunnolla tuiteriin ja tehnyt jotain noloa.. NE ovat myös järkyttävän häpeällisiä! Kerran esim. olin itkuinen juotuani paljon.. ja tämä tapahtui seurassa.. tosin kaikki olivat enemmän tai vähemmän mäsässä, joten ei kai sitä niin huomannut.. Tosin yksi ihminen oli melkein vesiselvä ja se on vaivannut mua siitä lähtien.. että hän näki mun humalaisen hulluuteni. :( Sitten muistan vieläkin yhdet lukion kotibileet, jossa join niin liikaa, että "filmi katkesi".. viittä vaille sammuin kaverini huoneeseen ja OKSENSIN. :( Siitä on ihmisikä mutta vieläkin naama vetää punaiseksi kun muistan! Tuo aikuisiän itkukänni oli siinä mielessä kurja juttu että siihen vaikutti kyllä se, kun en osannut sanoa ei. :( Ihmiset vaan täytti mun lasia ja hullu kun olin niin join, vaikken ollut taas oikein syönyt mitään sinäpänä. En vaan (muka) voinut sanoa ei, kun oli kaadettu valmiiksi. Siitä nolostelusta olen onneksi päässyt jo eroon enkä enää koskaan juo jos joku väkisin kaataa. Sanon ei kiitos, enkä juo.
Joskus tyhmästi häpeän myös joidenkin muiden puolesta.. Vaikka ihmiset itse eivät häpeäisi yhtään! :) Outo mä oon..
"Yllättävä" kirje työkkäristä!
T-voimatoimisto lähestyy. Huomaavaisesti ilmoittivat ettei mulla ole oikeutta työvoimakorvausrahoihin, kun en ole jatkanut työnhakijana oloa, ts. en ole ilmoittanut sinne itsestäni! Voi jehna ja juutas! Pistäkää vaan "karenssi" vaikka päälle, vaikka miljoonaksi vuodeksi. I couldn't care less, kun en muutenkaan mitään saa. Hoh hoijaa. Onneksi Suomen metsissä riittää puustoa, että voivat väsätä noita aivan absoluuttisen turhia papereitaan..
Täytyy varmaan taas käydä netissä katsomassa jos olisi jotain töitä tällä seudulla. En ole vähään aikaan siellä käynyt, kai se on tämä kaikki kun on masentanut sittenkin.. vaikka sitä yrittää olla, kuin ei välittäisi.. silti sitä vain välittää! Ehkä joku osa-aikatyö olisi paras vaihtoehto, jos siis palkkatyöstä puhutaan. Koska minusta tuntuu että sopeutuminen viiden päivän työviikkoon kahdeksan tunnin työpäivin voisi olla aika kova pala sittenkin näin alkuun. En tiedä. :(
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Työväenluokasta askel alaspäin
Mikä mahtaa olla sellainen luokka, joka on työväenluokasta vielä alaspäin? Olisiko ALAluokka, ihan reilusti? Suklis työläistyttö ei olekaan työläistyttö, vaan ihan reilusti alaluokan tyttö. :) Tarkoitan siis sitä, kun olen työtön lortti ja sellaiseksi jään.
T-voimatoimisto lähetti muuten ihanan kirjeen, olisi suurenmoisen hyödyllinen kurssi tiedossa kevätkesästä! "Tiedosta omat voimavarat ja työnhaun niksit" jne! Voi ihanuutta, nuo kurssit ovat mahtavia! Olin kerran yhdellä ja sieltä sai kyllä fantastisen hienoja neuvoja. 'Tulosta cv jollekin muulle kuin valkoiselle paperille tai käytä laadukasta tulostuspaperia'. Ja mä hullu tein niin, kertoo kai jotain epätoivon syvyydestä. Ja p-kat siitä mitään apua ollut. :) 'Pitää tehdä muista erottuva cv' - joo paljon auttaa, jos työkokemuksen kohdalla on tyhjää. Viime vuonna muuten jätin menemättä toiselle tuollaiselle kurssille ja työkkärissä yksi eukko suuttui siitä oikein kunnolla. Uhkasi karenssilla - no mä sanoin siihen lempeästi ja ystävällisesti, että mulle se on oikeastaan samantekevää onko karenssi vai ei, kun en kuitenkaan saa mitään rahaa. Eukkoa harmitti se aivan uskomattoman paljon, olisi varmaan ilomielin nähnyt mut uikuttamassa armoa. :)
Olen miettinyt että mitä jos en enää olisikaan työkkärin asiakas. Jos vaan jättäisin sen. Syitä jättämiseen:
- rahallisesti siitä ei ole mitään hyötyä
- olen nyt kokenut t-elämävalmennusta, eikä nuo työkkärin tuollaiset systeemit enää oikein innosta
- oli t-voimatmston asiakas tai ei, niin silti ne on ne samat työpaikat joita haetaan esim. netin kautta. T-voimatmsto ei tarjoa mitään 'extraa'
- henkisesti se on rasittavaa mennä sinne, kun aika moni siellä kohtelee työnhakijoita kuin sontaa
En vaan koe että hyötyisin mitään tuosta työkkäristä. Oikeastaan kaikkein eniten kiinnostaisi nyt uudelleen kouluttautuminen johonkin sellaiseen työhön, jota voisi tehdä kotona ja yksityisyrittäjänä [se hierojahomma]. Sen etenemiseen tai etenemättä jäämiseen ei työkkärin asiakkuus vaikuta ollenkaan.
Herkkuaatoksia
Nyt olen vähän miettinyt seuraavaa herkuttelua. Siihen on 6 kokonaista vuorokautta! Lauantai ja sunnuntai [ensi viikolla] on siis MÄSSYpäivät. Mietin että jos miehen kanssa ostaisimme Kyöpelinvuori yllätysmunat itsellemme vielä. :) Nythän varmaan niitä kohta saa alennuksesta, kun on bää-siäinen ohi. Tykkäsin viime herkkuilussa muuten tosi paljon sellaisista Lidlin tummalla suklaatilla kuorrutetuista marsipaanimunista! Oikeastaan ne ei olleet MUNIA, siis ei kokonaan sellaisia pyöreitä, vaan ne oli vähän kuin puolikkaita munia muodoltaan. Ihania. Lidl on oikeastaan lähin paikka mistä mä marsipaanihullu saan lohtua riippuvuuteeni. :) Onneksi niitä marsipaanimunia on vielä. Marsipaani jakaa mielipiteet aikas tehokkaasti. On sellaisia ihmisiä jotka ei siedä sitä. En itsekään kauheasti siitä tykännyt lapsena. Mutta nyt aikuna maistuu. :) [Aiku = aikuinen hirviökielellä!]
Mistähän se johtuu että mun suklaatimakuni on niin oikullinen? Yhdessä vaiheessa tykkäsin Pandan tummasta suklaatista, nyt se sitten jotenkin maistuu kuin joltain halpissuklaatilta. Ei kiehdo. Yhteen aikaan tykkäsin siitä Fazerin sinisestä omar-palasilla höystettynä, mutta nyt se on jotenkin liika makea, tekisi vaan mieli sitä Keksicrisp-levyä.
En muuten ole nähnyt herkuista unia nyt pitkään aikaan. Joskus ennen näin kyllä, semmoisia unia joissa mätin kaksin käsin kaikkea namppia suuhun. :) Hullua!
T-voimatoimisto lähetti muuten ihanan kirjeen, olisi suurenmoisen hyödyllinen kurssi tiedossa kevätkesästä! "Tiedosta omat voimavarat ja työnhaun niksit" jne! Voi ihanuutta, nuo kurssit ovat mahtavia! Olin kerran yhdellä ja sieltä sai kyllä fantastisen hienoja neuvoja. 'Tulosta cv jollekin muulle kuin valkoiselle paperille tai käytä laadukasta tulostuspaperia'. Ja mä hullu tein niin, kertoo kai jotain epätoivon syvyydestä. Ja p-kat siitä mitään apua ollut. :) 'Pitää tehdä muista erottuva cv' - joo paljon auttaa, jos työkokemuksen kohdalla on tyhjää. Viime vuonna muuten jätin menemättä toiselle tuollaiselle kurssille ja työkkärissä yksi eukko suuttui siitä oikein kunnolla. Uhkasi karenssilla - no mä sanoin siihen lempeästi ja ystävällisesti, että mulle se on oikeastaan samantekevää onko karenssi vai ei, kun en kuitenkaan saa mitään rahaa. Eukkoa harmitti se aivan uskomattoman paljon, olisi varmaan ilomielin nähnyt mut uikuttamassa armoa. :)
Olen miettinyt että mitä jos en enää olisikaan työkkärin asiakas. Jos vaan jättäisin sen. Syitä jättämiseen:
- rahallisesti siitä ei ole mitään hyötyä
- olen nyt kokenut t-elämävalmennusta, eikä nuo työkkärin tuollaiset systeemit enää oikein innosta
- oli t-voimatmston asiakas tai ei, niin silti ne on ne samat työpaikat joita haetaan esim. netin kautta. T-voimatmsto ei tarjoa mitään 'extraa'
- henkisesti se on rasittavaa mennä sinne, kun aika moni siellä kohtelee työnhakijoita kuin sontaa
En vaan koe että hyötyisin mitään tuosta työkkäristä. Oikeastaan kaikkein eniten kiinnostaisi nyt uudelleen kouluttautuminen johonkin sellaiseen työhön, jota voisi tehdä kotona ja yksityisyrittäjänä [se hierojahomma]. Sen etenemiseen tai etenemättä jäämiseen ei työkkärin asiakkuus vaikuta ollenkaan.
Herkkuaatoksia
Nyt olen vähän miettinyt seuraavaa herkuttelua. Siihen on 6 kokonaista vuorokautta! Lauantai ja sunnuntai [ensi viikolla] on siis MÄSSYpäivät. Mietin että jos miehen kanssa ostaisimme Kyöpelinvuori yllätysmunat itsellemme vielä. :) Nythän varmaan niitä kohta saa alennuksesta, kun on bää-siäinen ohi. Tykkäsin viime herkkuilussa muuten tosi paljon sellaisista Lidlin tummalla suklaatilla kuorrutetuista marsipaanimunista! Oikeastaan ne ei olleet MUNIA, siis ei kokonaan sellaisia pyöreitä, vaan ne oli vähän kuin puolikkaita munia muodoltaan. Ihania. Lidl on oikeastaan lähin paikka mistä mä marsipaanihullu saan lohtua riippuvuuteeni. :) Onneksi niitä marsipaanimunia on vielä. Marsipaani jakaa mielipiteet aikas tehokkaasti. On sellaisia ihmisiä jotka ei siedä sitä. En itsekään kauheasti siitä tykännyt lapsena. Mutta nyt aikuna maistuu. :) [Aiku = aikuinen hirviökielellä!]
Mistähän se johtuu että mun suklaatimakuni on niin oikullinen? Yhdessä vaiheessa tykkäsin Pandan tummasta suklaatista, nyt se sitten jotenkin maistuu kuin joltain halpissuklaatilta. Ei kiehdo. Yhteen aikaan tykkäsin siitä Fazerin sinisestä omar-palasilla höystettynä, mutta nyt se on jotenkin liika makea, tekisi vaan mieli sitä Keksicrisp-levyä.
En muuten ole nähnyt herkuista unia nyt pitkään aikaan. Joskus ennen näin kyllä, semmoisia unia joissa mätin kaksin käsin kaikkea namppia suuhun. :) Hullua!
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Niin paljon mahaan mahtua voi!
Nyt Suklis MÄSSYä viettää! On se vaan kumma, kuinka tilava on ihmisen mahalaukku silloin kun se on tarpeellista. Olen syönyt suklaamunia, jäätelöä, sipsiä, kaikkea hyvää! Enkä vielä ole lähelläkään lopettamista. :) Onneksi ei kuitenkaan okseta.. en ole ylittänyt RAJAA! [Ainakaan vielä!]
Söin Disney-yllärimunan ja sain siitä sellaisen prinsessakuvioidun pyyhekumin! Se oli hyvä yllätys, semmoista tarvitsee aina. Mies sai omastaan Mikki Hiiri-sorminuken, mutta en usko hänen käyttävän sitä kauheasti. :)
Katsoin juuri "CSI Miamin", jonka mies mulle digiboksitti eilen illalla. Kun minulle nimittäin tulikin iltatorkku, enkä jaksanut sitä katsoa REAALIAJASSA. Olipas se jakso! Horatio jahtasi kiinni jonkun mafioson, joka oli tappanut nuoren miehen. Mies oli vahingossa ajanut mafioson tyttären yli ja aiheutti tytön kuoleman! Mafioso ei suostunut hyväksymään sitä vahingoksi, hän halusi silmän silmästä! Ja lahtasi kultakutrin [tuli vähän Pikku Prinssi mieleen siitä blondista pojasta] kuristamalla. Hui! Oli se sääli, koska mies oli vielä niin nuori ja oikeasti komea, eikä tehnyt sitä yliajoa tahallaan. H. ei kuitenkaan lannistunut ennen kuin kriminaali oli nalkissa!
Nyt on masu niin täysi, että taidan vähän lepäillä sängyssä. Antaa ruoan laskeutua ja sulautua siellä vatsassa.
Työvoimamietteitä
Tajusin juuri että mulla on seuraava t-voimatoimistoaika tuossa kymmenen päivän päästä! En tiedä MITÄ siellä sitten oikeastaan sanon. Voisin tietty kertoa haaveestani opiskella hierojaksi, mutta se haave on vain haave, koska koulutus on niin kallis eikä mulla ole varaa siihen ainakaan nyt. Muutenkin on taas mennyt usko koko t-voimatoimistoon. Oikeastaan se liittyy siihen työelämävalmennuksen pieleen menemiseen. Jotenkin alkoi vaan tuntua siltä, että jos tämä on se mitä työkkäri tarjoaa [t-elämävalmennusta työmarkkinatuella, joka sitten onkin jotain muuttomiehen hommiin verrattavaa raskaitten kapineitten kantamista ja raahaamista], niin en taida ihan sen tyyppistä apua kuitenkaan etsiä. Mikä taas jättää mut jälleen aika tyhjän päälle.
Söin Disney-yllärimunan ja sain siitä sellaisen prinsessakuvioidun pyyhekumin! Se oli hyvä yllätys, semmoista tarvitsee aina. Mies sai omastaan Mikki Hiiri-sorminuken, mutta en usko hänen käyttävän sitä kauheasti. :)
Katsoin juuri "CSI Miamin", jonka mies mulle digiboksitti eilen illalla. Kun minulle nimittäin tulikin iltatorkku, enkä jaksanut sitä katsoa REAALIAJASSA. Olipas se jakso! Horatio jahtasi kiinni jonkun mafioson, joka oli tappanut nuoren miehen. Mies oli vahingossa ajanut mafioson tyttären yli ja aiheutti tytön kuoleman! Mafioso ei suostunut hyväksymään sitä vahingoksi, hän halusi silmän silmästä! Ja lahtasi kultakutrin [tuli vähän Pikku Prinssi mieleen siitä blondista pojasta] kuristamalla. Hui! Oli se sääli, koska mies oli vielä niin nuori ja oikeasti komea, eikä tehnyt sitä yliajoa tahallaan. H. ei kuitenkaan lannistunut ennen kuin kriminaali oli nalkissa!
Nyt on masu niin täysi, että taidan vähän lepäillä sängyssä. Antaa ruoan laskeutua ja sulautua siellä vatsassa.
Työvoimamietteitä
Tajusin juuri että mulla on seuraava t-voimatoimistoaika tuossa kymmenen päivän päästä! En tiedä MITÄ siellä sitten oikeastaan sanon. Voisin tietty kertoa haaveestani opiskella hierojaksi, mutta se haave on vain haave, koska koulutus on niin kallis eikä mulla ole varaa siihen ainakaan nyt. Muutenkin on taas mennyt usko koko t-voimatoimistoon. Oikeastaan se liittyy siihen työelämävalmennuksen pieleen menemiseen. Jotenkin alkoi vaan tuntua siltä, että jos tämä on se mitä työkkäri tarjoaa [t-elämävalmennusta työmarkkinatuella, joka sitten onkin jotain muuttomiehen hommiin verrattavaa raskaitten kapineitten kantamista ja raahaamista], niin en taida ihan sen tyyppistä apua kuitenkaan etsiä. Mikä taas jättää mut jälleen aika tyhjän päälle.
torstai 26. helmikuuta 2009
Lääkeraivoa
En oikein tiedä noista Citaloprameista. On epäilevä olo. Tietysti ne on jo auttaneet siihen, että uni tulee.. Mutta luin, että saattaa esiintyä ruokahalun kasvamista --> lihomista. Vielä ei ole ollut sellaista ilmassa, mutta pelkään, että JOS.. Jos alkaa ilmassa olla jotain sellaista, niin mömmöt lentävät mäkeen, heti ja välittömästi. First things first! Tietysti saattaa käydä myös niin, että ruokailuhalu vähenee ja ihmo laihtuu. Niinkin sanoi pakkausseloste.
Miksi oikeastaan suostuin alkamaan nuo pillerit? Koen että lääkärikään ei ollut mulle täysin rehellinen niiden suhteen. Koska sanoi ruokahalun muutosten olevan HARVINAISIA sivuvaikutuksia, mutta pakkausselosteessa ne luokiteltiin YLEISIKSI. Oliko valkotakki siis epärehellinen vai tietämätön?? Miten on.
Miksi edes menin sinne lääkäriin?? Mies siitä oikeastaan ämppäsi tosi paljon, että mun pitäisi mennä. Ehkä pitäisi luottaa enemmän itseensä ja olla menemättä vaan. Ei noista paikoista saa mitään konkreettista apua. Kyllä kai on niin että pitää vaan kestää ne ahdistukset. Nyt olen jo tehnyt hirveän erehdyksen, olen vatuloinut sille lääkärille kaikkea, kertonut itsestäni.. ja se kaikki tulee kirjoitetuksi ylös, siitä tulee mustaa valkoisella. Joskus sitä voidaan käyttää mua 'vastaan' jollain tavalla. Siis en tarkoita mitään salaliittoa tai "pahaa" tarkoitusta, ainahan ne sanovat tarkoittavansa vain mun parasta... Tarkoitan siis, että myöhemmin jonkun toisen käynnin yhteydessä voi tulla esiin, että olen valitellut hulluusongelmia.. ja se sitten leimaa mut ja vaikuttaa.. siitä on mulle haittaa.. :(
Oikeastaan on miehen syy, että nyt sitten olen tässä jamassa. Että on ne TYPERÄT karjalle suunnitellut lihotuslääkkeet. Viiniäkään ei voi juoda! Kun ei kuulemma sovi yhteen sen mömmön kanssa! Ja pyh!
Kaikkea sontaa sitä ihmiselle syötetäänkin. Joskus itse asiassa musta tuntuu kuin olisin ITSE AINOA tervejärkinen ihminen, ehkäpä onkin niin, ja muissa on vika! Jotkuthan voivat olla jopa kateellisia mulle ja siksi haluta lääkitykselle. En tarkoita että mies olisi tällainen, mutta varmasti ihmisillä on outoja motiiveja.
Hyvässä lykyssä saan noista p-koista vielä rytmihäiriön!! Pakkausselosteessa sanottiin että jotain sydämen lyöntijuttuja voi tulla. Varmaan minulle tulee, mulle tulee aina, mulla on huono onni aina näissä asioissa.
Ehkä nykyisin terveet ihmiset pistetään lääkitykselle ja sairaat ne jyllää yhteiskunnassa. Tällaista mietin ainakin minä, Suklis! En aio sitoutua noihin lääkkeisiin kuin siihen asti, kun on seuraava lekuriaika. Sitten jos mieleni on vielä tämä sama kuin tänään, niin sanon että jätän ne. Lääkärit nykyisin määrää noita kirottuja SSRI-mömmöjä kuin antaisivat lapselle karkkia. Ja itse omistavat lääketehtaiden osakkeita - jokainen resepti on siksi kirjoittamisen arvoinen. ;)
Olin HULLU, kun menin sinne!! Oikeasti! Nyt tosiaan on minusta taas kirjoitettu joku paperi. Mistä senkin tietää kuka niitä lukee. Pienessä kunnassa juttu leviää.. :(
Sanon kyllä miehelle huomenna, että minua ei saa enää painostaa lääkäriin.
9 kokonaista vuorokautta - - -
- - herkutteluun! :) Tavallaan olen ollut viime aikoina tosi ylpeä itsestäni. MÄSSYt eivät ole menneet överiksi. Mikä sekin todistaa että se itsenäisyyspäivän laatanheitto oli yksittäistapaus! Sen perusteella ei mua voi tuomita.
Tympii vain kun en jaksa INNOSTUA mässäilystä täysillä. Johtuukohan sekin tuosta kirotusta lääkkeestä. Viimeinenkin ilo elämästä menee. Seksihalut myös. Nuo lääkkeet tekee ihmisestä ihan neutrin.
Tänään olin kaupassa enkä viitsinyt edes ostaa suklaatia, vaikka totuus on että hamstraus olisi kyllä aloitettava hyvissä ajoin! Muuten voin unohtaa jotain MÄSSYstä. Kinder Buenoa ainakin pitäisi ostaa. Söin sen melkein loppuun viime MÄSSYssä.
Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaati oli muuten huonoa. Kuvittelin että olisin alkanut pitää siitäKIN, koska Ritter Sportin hasselpähkinävalkosuklaati maistui mulle. Mutta oli niissä eroa. Ritter oli ohkaisempaa, palaset järkevämmän kokoisia, siinä se suklaati ja pähkinä toimi hyvin yhdessä. Minusta Pirkka oli jotenkin mautonta.. :( Ja palaset aivan järkyttävää kokoluokkaa. Kai se sitten on fiiniä kun ne on niin suuria, että sopisivat jättiläisen suuhun.
Työvoimatoimiston ylläri!
Työkkärissäkin kävin. Odotin saavani kurat niskaan oikein kunnolla, mutta ihme kyllä niin ei käynyt! Se neuvoja olikin ihan rauhallinen eikä ainakaan alkanut moittia. Kylläpä helpotti, olin nimittäin aika onneton kun menin sinne, ajattelin että nyt siellä alkaa se myllytys, mutta eipäs vaan käynyt niin. Oikeastaan se virkailija puhui paljon itsestään ja pojastaan, joka valmistuu yliopistosta nyt. Parempi niinkin kuin puhua mun työelämävalmennuskokemuksesta tai kyvyttömyydestäni työllistyä. Seuraavan kerran menen sinne huhtikuun lopussa vasta.
Miksi oikeastaan suostuin alkamaan nuo pillerit? Koen että lääkärikään ei ollut mulle täysin rehellinen niiden suhteen. Koska sanoi ruokahalun muutosten olevan HARVINAISIA sivuvaikutuksia, mutta pakkausselosteessa ne luokiteltiin YLEISIKSI. Oliko valkotakki siis epärehellinen vai tietämätön?? Miten on.
Miksi edes menin sinne lääkäriin?? Mies siitä oikeastaan ämppäsi tosi paljon, että mun pitäisi mennä. Ehkä pitäisi luottaa enemmän itseensä ja olla menemättä vaan. Ei noista paikoista saa mitään konkreettista apua. Kyllä kai on niin että pitää vaan kestää ne ahdistukset. Nyt olen jo tehnyt hirveän erehdyksen, olen vatuloinut sille lääkärille kaikkea, kertonut itsestäni.. ja se kaikki tulee kirjoitetuksi ylös, siitä tulee mustaa valkoisella. Joskus sitä voidaan käyttää mua 'vastaan' jollain tavalla. Siis en tarkoita mitään salaliittoa tai "pahaa" tarkoitusta, ainahan ne sanovat tarkoittavansa vain mun parasta... Tarkoitan siis, että myöhemmin jonkun toisen käynnin yhteydessä voi tulla esiin, että olen valitellut hulluusongelmia.. ja se sitten leimaa mut ja vaikuttaa.. siitä on mulle haittaa.. :(
Oikeastaan on miehen syy, että nyt sitten olen tässä jamassa. Että on ne TYPERÄT karjalle suunnitellut lihotuslääkkeet. Viiniäkään ei voi juoda! Kun ei kuulemma sovi yhteen sen mömmön kanssa! Ja pyh!
Kaikkea sontaa sitä ihmiselle syötetäänkin. Joskus itse asiassa musta tuntuu kuin olisin ITSE AINOA tervejärkinen ihminen, ehkäpä onkin niin, ja muissa on vika! Jotkuthan voivat olla jopa kateellisia mulle ja siksi haluta lääkitykselle. En tarkoita että mies olisi tällainen, mutta varmasti ihmisillä on outoja motiiveja.
Hyvässä lykyssä saan noista p-koista vielä rytmihäiriön!! Pakkausselosteessa sanottiin että jotain sydämen lyöntijuttuja voi tulla. Varmaan minulle tulee, mulle tulee aina, mulla on huono onni aina näissä asioissa.
Ehkä nykyisin terveet ihmiset pistetään lääkitykselle ja sairaat ne jyllää yhteiskunnassa. Tällaista mietin ainakin minä, Suklis! En aio sitoutua noihin lääkkeisiin kuin siihen asti, kun on seuraava lekuriaika. Sitten jos mieleni on vielä tämä sama kuin tänään, niin sanon että jätän ne. Lääkärit nykyisin määrää noita kirottuja SSRI-mömmöjä kuin antaisivat lapselle karkkia. Ja itse omistavat lääketehtaiden osakkeita - jokainen resepti on siksi kirjoittamisen arvoinen. ;)
Olin HULLU, kun menin sinne!! Oikeasti! Nyt tosiaan on minusta taas kirjoitettu joku paperi. Mistä senkin tietää kuka niitä lukee. Pienessä kunnassa juttu leviää.. :(
Sanon kyllä miehelle huomenna, että minua ei saa enää painostaa lääkäriin.
9 kokonaista vuorokautta - - -
- - herkutteluun! :) Tavallaan olen ollut viime aikoina tosi ylpeä itsestäni. MÄSSYt eivät ole menneet överiksi. Mikä sekin todistaa että se itsenäisyyspäivän laatanheitto oli yksittäistapaus! Sen perusteella ei mua voi tuomita.
Tympii vain kun en jaksa INNOSTUA mässäilystä täysillä. Johtuukohan sekin tuosta kirotusta lääkkeestä. Viimeinenkin ilo elämästä menee. Seksihalut myös. Nuo lääkkeet tekee ihmisestä ihan neutrin.
Tänään olin kaupassa enkä viitsinyt edes ostaa suklaatia, vaikka totuus on että hamstraus olisi kyllä aloitettava hyvissä ajoin! Muuten voin unohtaa jotain MÄSSYstä. Kinder Buenoa ainakin pitäisi ostaa. Söin sen melkein loppuun viime MÄSSYssä.
Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaati oli muuten huonoa. Kuvittelin että olisin alkanut pitää siitäKIN, koska Ritter Sportin hasselpähkinävalkosuklaati maistui mulle. Mutta oli niissä eroa. Ritter oli ohkaisempaa, palaset järkevämmän kokoisia, siinä se suklaati ja pähkinä toimi hyvin yhdessä. Minusta Pirkka oli jotenkin mautonta.. :( Ja palaset aivan järkyttävää kokoluokkaa. Kai se sitten on fiiniä kun ne on niin suuria, että sopisivat jättiläisen suuhun.
Työvoimatoimiston ylläri!
Työkkärissäkin kävin. Odotin saavani kurat niskaan oikein kunnolla, mutta ihme kyllä niin ei käynyt! Se neuvoja olikin ihan rauhallinen eikä ainakaan alkanut moittia. Kylläpä helpotti, olin nimittäin aika onneton kun menin sinne, ajattelin että nyt siellä alkaa se myllytys, mutta eipäs vaan käynyt niin. Oikeastaan se virkailija puhui paljon itsestään ja pojastaan, joka valmistuu yliopistosta nyt. Parempi niinkin kuin puhua mun työelämävalmennuskokemuksesta tai kyvyttömyydestäni työllistyä. Seuraavan kerran menen sinne huhtikuun lopussa vasta.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Työvoimatoimiston pelko!
Pitäisi sinne t-voimatoimistoon mennä käymään kai, kun en nyt jostain syystä pääse puhelimella läpi. Tulee vain että "numerovalintanne on virheellinen". En tajua miksi, kun kuitenkin työkkärin nettisivulla ne numerot on.
Kun seuraavan kerran ajan Pikkukaupunkiin, niin menen sinne.. kai se on pakko.. :( Ilmoitin sähköpostilla siitä t-elämävalmennuksen lopetuksesta, toivottavasti niillä edes sähkis toimii, vaikkei luuri toimikaan.
Pelottaa vaan mennä sinne, jos [siis KUN!!!] he siellä kuitenkin syyttävät varmasti yksistään minua siitä valmennuksen loppumisesta. Olen varautunut aika inhottavaan kohteluun. Oikeastaan se juuri on pahinta työttömänä olossa. Itsellä on jo valmiiksi p*ska olo, ja sitten kun menet tuollaisiin paikkoihin, joissa teoriassa sua pitäisi AUTTAA, niin siellä vaan kasataan lisää p*skaa niskaan. Vaikka jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en tajua sitä työkkärin asennetta. Mä en esim. tuolla valmennuksellani tuottanut heille mitään vaivaa, hoidin itse kaikki paperit, sen verran vaivasin, että sain allekirjoituksen t-voimatoimiston ihmiseltä. Oliko se paljon vaadittu? Muutenkin jos nyt asiaa oikein pohditaan, niin hehän saavat palkkansa huolimatta siitä työllistynkö minä vai en. Eli ystävällisyys tai edes neutraali asenne ei maksaisi heille yhtään mitään. Jostain kai kertoo jotain se, ettei tällaiseen positiiviseen asenteeseen viitsitä vaivautua. Onkohan ne katkeria siellä työkkärissä, jos heillä vaikka on mielestään pieni palkka? Ja kuinkahan se mahdollisesti olisi meidän "asiakkaiden" vika?
Eikö siellä yksikään tule ajatelleeksi, että kohtelemalla ihmisiä huonosti nousee kynnys siellä asiointiin ja ihminen masentuu - se ei paranna todennäköisyyttä työn saamisellekaan. Toisaalta varmaan on kivaa saada kohdella ihmisiä kuin saastaa. Se varmaan antaa aika paljon tyydytystä, jos vaikka on ollut kotona riitaa miehen kanssa lasten kuskaamisista tai joku oikein sottainen avioero meneillään.
Kymmenen kokonaista vuorokautta - -
-- seuraavaan MÄSSYyn! :) Kun seuraava onkin jo 21.2-22.2. lauantaina ja sunnuntaina, ei sunnuntaina ja maanantaina kuten normaalisti! Mulla on nimittäin 23.2 (ma) lääkärinaika, joten en tietystikään silloin mitään mässinkejä pidä. Siksi piti vähän rukata aikataulua. :)
En ole vielä tietenkään päättänyt mitään leivonnaisia, koska ihan tässä vasta edellinen mässinki loppui. :) Mutta sen tiedän, että pullan punttaus kuuluu kuvioon. Söin viimeiset korvapuustit pakastimesta nyt tässä herkkuhetkessä, joten sitten seuraavaan kuuluu korvapuustin leivonta. :) Pullataikinan teko käsin on sellainen hyvä tilaisuus voimistaa käsiä ja sormia. Ja onhan se tuoksu aina ihana, kotona paistetun pullan tuoksu.
Korvapuustien lisäksi varmaan teen sitten jonkun piirakan tai juustokakun. Ja suklaa pitää valita huolella. Nyt oli niin, että se Ritter Sportin valkosuklaa hasselpähkinällä oli tosi hyvää.. mutta se vähän niin kuin loppui kesken! Eli seuraavan kerran sitä pitää olla enemmän. Se Ritter Sport oli tosiaankin positiivinen yllätys!
Kello juoksee kovaa vauhtia. Tunnin päästä pitääkin alkaa ruoanlaitto. Mies pääsee töistä tänään aikaisemmin, koska hänellä on illalla harrastus. No, jos työttömyydestä JOTAIN hyvää pitää sanoa, niin ainakin se on tämä tiistaipäivä: siis että saan pöperöt pöytään siihen mennessä, kun mies tulee kotiin, ettei jää harrastus väliin.
Kun seuraavan kerran ajan Pikkukaupunkiin, niin menen sinne.. kai se on pakko.. :( Ilmoitin sähköpostilla siitä t-elämävalmennuksen lopetuksesta, toivottavasti niillä edes sähkis toimii, vaikkei luuri toimikaan.
Pelottaa vaan mennä sinne, jos [siis KUN!!!] he siellä kuitenkin syyttävät varmasti yksistään minua siitä valmennuksen loppumisesta. Olen varautunut aika inhottavaan kohteluun. Oikeastaan se juuri on pahinta työttömänä olossa. Itsellä on jo valmiiksi p*ska olo, ja sitten kun menet tuollaisiin paikkoihin, joissa teoriassa sua pitäisi AUTTAA, niin siellä vaan kasataan lisää p*skaa niskaan. Vaikka jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en tajua sitä työkkärin asennetta. Mä en esim. tuolla valmennuksellani tuottanut heille mitään vaivaa, hoidin itse kaikki paperit, sen verran vaivasin, että sain allekirjoituksen t-voimatoimiston ihmiseltä. Oliko se paljon vaadittu? Muutenkin jos nyt asiaa oikein pohditaan, niin hehän saavat palkkansa huolimatta siitä työllistynkö minä vai en. Eli ystävällisyys tai edes neutraali asenne ei maksaisi heille yhtään mitään. Jostain kai kertoo jotain se, ettei tällaiseen positiiviseen asenteeseen viitsitä vaivautua. Onkohan ne katkeria siellä työkkärissä, jos heillä vaikka on mielestään pieni palkka? Ja kuinkahan se mahdollisesti olisi meidän "asiakkaiden" vika?
Eikö siellä yksikään tule ajatelleeksi, että kohtelemalla ihmisiä huonosti nousee kynnys siellä asiointiin ja ihminen masentuu - se ei paranna todennäköisyyttä työn saamisellekaan. Toisaalta varmaan on kivaa saada kohdella ihmisiä kuin saastaa. Se varmaan antaa aika paljon tyydytystä, jos vaikka on ollut kotona riitaa miehen kanssa lasten kuskaamisista tai joku oikein sottainen avioero meneillään.
Kymmenen kokonaista vuorokautta - -
-- seuraavaan MÄSSYyn! :) Kun seuraava onkin jo 21.2-22.2. lauantaina ja sunnuntaina, ei sunnuntaina ja maanantaina kuten normaalisti! Mulla on nimittäin 23.2 (ma) lääkärinaika, joten en tietystikään silloin mitään mässinkejä pidä. Siksi piti vähän rukata aikataulua. :)
En ole vielä tietenkään päättänyt mitään leivonnaisia, koska ihan tässä vasta edellinen mässinki loppui. :) Mutta sen tiedän, että pullan punttaus kuuluu kuvioon. Söin viimeiset korvapuustit pakastimesta nyt tässä herkkuhetkessä, joten sitten seuraavaan kuuluu korvapuustin leivonta. :) Pullataikinan teko käsin on sellainen hyvä tilaisuus voimistaa käsiä ja sormia. Ja onhan se tuoksu aina ihana, kotona paistetun pullan tuoksu.
Korvapuustien lisäksi varmaan teen sitten jonkun piirakan tai juustokakun. Ja suklaa pitää valita huolella. Nyt oli niin, että se Ritter Sportin valkosuklaa hasselpähkinällä oli tosi hyvää.. mutta se vähän niin kuin loppui kesken! Eli seuraavan kerran sitä pitää olla enemmän. Se Ritter Sport oli tosiaankin positiivinen yllätys!
Kello juoksee kovaa vauhtia. Tunnin päästä pitääkin alkaa ruoanlaitto. Mies pääsee töistä tänään aikaisemmin, koska hänellä on illalla harrastus. No, jos työttömyydestä JOTAIN hyvää pitää sanoa, niin ainakin se on tämä tiistaipäivä: siis että saan pöperöt pöytään siihen mennessä, kun mies tulee kotiin, ettei jää harrastus väliin.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Kirkas keskiviikko!
On vieläkin vähän puusta pudonnut olo. Olin siellä haastattelussa, se oli sovittu kello kymmeneksi. Lähdin hyvissä ajoin, kun piti tuo romurauta tankatakin. Löysin sinne mahdolliseen työpaikkaan todella hyvin, se on tässä lähimmässä, pienessä kaupungissa ja sinne on meiltä kotoa 20 kilometrin matka. Kartan olin kuitenkin tulostanut netistä mukaan, mutta en edes tarvinnut sitä! Kertaakaan ei tarvinnut vilkaistakaan! Suklaahirviö onkin todellinen suunnistaja, vaikkei sitä olisi kouluaikoina uskonut.. :(
Koko homma - haastattelu - oli ohi vartissa!!! Aivan uskomatonta. Olin varautunut pitkälliseen syyniin, semmoiseen kolmannen asteen kuulustelu-tyyppiseen.. jossa oikein olisi ilkuttu mun olematonta työkokemusta [sain sätkyn kun astuin sinne huoneeseen ja huomasin haastattelijalla siinä nenänsä edessä mun surkean, onnettoman torson ceeveen..] ja voivoteltu, että ei me voida ottaa, ei tosiaankaan, ei näillä meriiteillä.. On nimittäin kokemusta sellaisestakin.
Mutta, mutta! Haastattelijoita oli kaksi, nainen ja mies. Ja he kysyivät, OIKEASTI kysyivät, että millaista työtä minä siellä haluaisin tehdä! Ja miettivät miten minä hyötyisin tuosta valmennusjaksosta parhaiten! Olin vähän kuin tyrmätty. Olin odottanut jotain ihan muuta. Ehdin jo eilen piirtää kuvankin (mielikuvan perusteella) siitä sen paikan johtajasta.. mutta mielikuvani, pelkokuvani, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Ei yhtään.
Työ alkaapi näillä näkymin helmikuussa! Jos siis kaikki menee OK työvoimatoimiston kanssa, mutta kun sinne haastattelun jälkeen tallasin, niin sielläkin olivat aika optimistisella mielellä. Sain sellaiset paperit mukaan, niihin pitää sitten ottaa oma, harjoittelupaikan ja työksyn allekirjoitus. Yllättävän pieni paperinippu, oikeastaan vain yksi täytettävä lyhkäinen lomake.
Hirviö kritisoi!
Mutta semmoista kritiikkiä kyllä antaisin, että työvoimatoimistojen virkailijoiden tietopuolisessa osaamisessa on ammottavia aukkoja! Tuosta työelämävalmennuksesta en voi sanoa saaneeni läheskään kattavia tietoja edes siitä perusprosessista, että miten se on hoidettava. Nyt sitten tiedän kaksi asiaa. Yksi: työelämävalmennusjakson pituus [työmarkkinatuettuna] pitäisi olla n. 1-3 kk, yleensä se on kuitenkin 2 ja 3 kuukautta on MAKSIMI, niin mulle sanottiin sitten tänään.
Veti vähän vakavaksi kun olimme ehtineet harjoittelupaikan kanssa vähän niin kuin sopia jo kolmesta kuukaudesta. :( Ja sitten työkkärissä sanoivat, ettei se harjoittelupaikka tai minä voi sitä päättää, vaan he. Mutta kukaan ei oikeasti sanonut mulle, että se on noin tiukkaa, se aika siis. Käskettiin vaan sopia paikan kanssa! Virkailija itse suositti kolmea kuukautta, kun hänestä sen lyhyemmässä ajassa ei pääse yhtään työpaikkaan 'sisään'! Onneksi en sitten haastattelussa sopinut pitempää jaksoa, vaikka siellä vähän vihjattiin, että semmoinen olisi mahdollista. :( Olisi ollut noloa alkaa 'pakittaa..!
Sitten juttu numero kaksi: työelämävalmennus-paperit [se sopimus mun, työksyn ja harjoittelupaikan välillä] on oltava t-voimatoimistossa vähintään viikkoa ennen valmennuksen alkua. Tätäkään kukaan ei mulle sanonut, vaan ne pari virkailijaa antoi ymmärtää että se menee suunnilleen niin, että haetaan vaan nopsasti jonkun nimi paperiin ja homma on suit sait selvä.
T-toimiston virkailijat ovat joskus vähän ihmeellisiä. Yksi esim. tyrkytti mulle kerran jotain lomaketta, joka jälkeenpäin osoittautui vääräksi lomakkeeksi sitä nimenomaista asiaani varten! Ja yksi kerran kehotti soittamaan firma F:iin ja kysymään tietynlaisia töitä.. ja kun soitin, niin tämä paikallinen firma F. sanoi ettei heillä ole ollenkaan edes sellaista osastoa, missä tällaisia töitä tehdään. Ja tuon neuvon ['soita F:iin!] antoi sellainen virkailija, jonka pitäisi olla spesialisti juuri tämän alueen työvoima-asioissa ja tuntea yritykset + työpaikat. ;)
T-toimistossa täytyy muistaa, ettei ne ihmiset itsekään välttämättä tiedä kaikkea työelämävalmennuksesta tai muistakaan työllistämistoimista (tai oikeastaan mistään). Eivät he sitä myönnä, vaan asiakkaalle syntyy sellainen kuva Asiantuntijasta. On se tietty inhimillistä erehtyä ja olla tietämätön, mutta sitten pitäisi reilusti sanoa sille pöydän toisella puolella istuvalle työttömälle lortille, että hei, mä en itsekään tiedä tätä niin hyvin, otetaan yhdessä selvää.
Oli hyvä päivä, tämä keskiviikko siis, työmielessä! Suunnittelimme jo miehen kanssa vähän että käymme varmaan sitten yhdellä autolla töissä, miehen kaaralla nimittäin, hehe. Aamulla viedään ensiks mies sinne Isoon kaupunkiin (n. 35 km täältä, n. 10 km Pikkukaupungista) työpaikalle, kun hänellä alkaa homma klo 8. Sitten minä ajan sinne Pikkukaupunkiin - onneksi ovat muuten tosi lähekkäin nämä kaupungit, vähän kuin jonossa olisivat - kun siellä alkaa työ klo 9. Sitten neljän hujakoissa haen miehen ja mennään kotiin yhdessä. Kuulostaa sekavalta, mutta käytännössä tulee toimimaan ihan okei.
Ilon hetkeen kuuluu myös -
suklaaostos! Valitettavasti! :( Minä olen kyllä ihan toivoton. Mutta nyt ainakin osoitin jotain malttia. Ostin nimittäin tuosta S-Marketista sellaisen Kathy-suklaarasian, ihan pienen.. vain 125 grammaa sukulaatia siinä sisällä. Maksoi yhden euron ja viisi centtiä. ;) Eli en ole ainakaan mikään hullu tuhlari ollut tänään. En edes käynyt ale-myynneissä, vaikka olin yhdessä aika isossa ostoskeskuksessakin tänään. Ostin ihan vaan purkin suolakurkkuja, enkös olekin kunnollinen ja järkevä! Hih, ostin muuten Kathyn käteisellä, ettei mies nyt sitä sentään saa tietää. Taidan muutenkin salata tuon Kathyn mieheltä, pistin sen kaappiin sillä lailla, ettei se hyökkää silmille sieltä. Miestä kumminkin huvittaisi, kun ostin sen Lidlin rasian.. sen J.D. Grossin ja nyt sitten täytyi toinenkin saada.
Suklaasta puhuakseni: huomenissa lähtee miehen työpaikalle kaksi rasiaa Budapest-konvehteja. ;) Iloitkoon siellä se väki. Ne syövät vaikka pieniä kiviä, jos vain saavat ilmaiseksi. Se on oikeastaan vähän hassua. Mutta hyvä niin, tulevat syödyksi. Yhteensä melkein 600 grammaa budaa, mun lämmin joulutervehdys jälkikäteen miehen kolleeeeegoille. :)
Koko homma - haastattelu - oli ohi vartissa!!! Aivan uskomatonta. Olin varautunut pitkälliseen syyniin, semmoiseen kolmannen asteen kuulustelu-tyyppiseen.. jossa oikein olisi ilkuttu mun olematonta työkokemusta [sain sätkyn kun astuin sinne huoneeseen ja huomasin haastattelijalla siinä nenänsä edessä mun surkean, onnettoman torson ceeveen..] ja voivoteltu, että ei me voida ottaa, ei tosiaankaan, ei näillä meriiteillä.. On nimittäin kokemusta sellaisestakin.
Mutta, mutta! Haastattelijoita oli kaksi, nainen ja mies. Ja he kysyivät, OIKEASTI kysyivät, että millaista työtä minä siellä haluaisin tehdä! Ja miettivät miten minä hyötyisin tuosta valmennusjaksosta parhaiten! Olin vähän kuin tyrmätty. Olin odottanut jotain ihan muuta. Ehdin jo eilen piirtää kuvankin (mielikuvan perusteella) siitä sen paikan johtajasta.. mutta mielikuvani, pelkokuvani, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Ei yhtään.
Työ alkaapi näillä näkymin helmikuussa! Jos siis kaikki menee OK työvoimatoimiston kanssa, mutta kun sinne haastattelun jälkeen tallasin, niin sielläkin olivat aika optimistisella mielellä. Sain sellaiset paperit mukaan, niihin pitää sitten ottaa oma, harjoittelupaikan ja työksyn allekirjoitus. Yllättävän pieni paperinippu, oikeastaan vain yksi täytettävä lyhkäinen lomake.
Hirviö kritisoi!
Mutta semmoista kritiikkiä kyllä antaisin, että työvoimatoimistojen virkailijoiden tietopuolisessa osaamisessa on ammottavia aukkoja! Tuosta työelämävalmennuksesta en voi sanoa saaneeni läheskään kattavia tietoja edes siitä perusprosessista, että miten se on hoidettava. Nyt sitten tiedän kaksi asiaa. Yksi: työelämävalmennusjakson pituus [työmarkkinatuettuna] pitäisi olla n. 1-3 kk, yleensä se on kuitenkin 2 ja 3 kuukautta on MAKSIMI, niin mulle sanottiin sitten tänään.
Veti vähän vakavaksi kun olimme ehtineet harjoittelupaikan kanssa vähän niin kuin sopia jo kolmesta kuukaudesta. :( Ja sitten työkkärissä sanoivat, ettei se harjoittelupaikka tai minä voi sitä päättää, vaan he. Mutta kukaan ei oikeasti sanonut mulle, että se on noin tiukkaa, se aika siis. Käskettiin vaan sopia paikan kanssa! Virkailija itse suositti kolmea kuukautta, kun hänestä sen lyhyemmässä ajassa ei pääse yhtään työpaikkaan 'sisään'! Onneksi en sitten haastattelussa sopinut pitempää jaksoa, vaikka siellä vähän vihjattiin, että semmoinen olisi mahdollista. :( Olisi ollut noloa alkaa 'pakittaa..!
Sitten juttu numero kaksi: työelämävalmennus-paperit [se sopimus mun, työksyn ja harjoittelupaikan välillä] on oltava t-voimatoimistossa vähintään viikkoa ennen valmennuksen alkua. Tätäkään kukaan ei mulle sanonut, vaan ne pari virkailijaa antoi ymmärtää että se menee suunnilleen niin, että haetaan vaan nopsasti jonkun nimi paperiin ja homma on suit sait selvä.
T-toimiston virkailijat ovat joskus vähän ihmeellisiä. Yksi esim. tyrkytti mulle kerran jotain lomaketta, joka jälkeenpäin osoittautui vääräksi lomakkeeksi sitä nimenomaista asiaani varten! Ja yksi kerran kehotti soittamaan firma F:iin ja kysymään tietynlaisia töitä.. ja kun soitin, niin tämä paikallinen firma F. sanoi ettei heillä ole ollenkaan edes sellaista osastoa, missä tällaisia töitä tehdään. Ja tuon neuvon ['soita F:iin!] antoi sellainen virkailija, jonka pitäisi olla spesialisti juuri tämän alueen työvoima-asioissa ja tuntea yritykset + työpaikat. ;)
T-toimistossa täytyy muistaa, ettei ne ihmiset itsekään välttämättä tiedä kaikkea työelämävalmennuksesta tai muistakaan työllistämistoimista (tai oikeastaan mistään). Eivät he sitä myönnä, vaan asiakkaalle syntyy sellainen kuva Asiantuntijasta. On se tietty inhimillistä erehtyä ja olla tietämätön, mutta sitten pitäisi reilusti sanoa sille pöydän toisella puolella istuvalle työttömälle lortille, että hei, mä en itsekään tiedä tätä niin hyvin, otetaan yhdessä selvää.
Oli hyvä päivä, tämä keskiviikko siis, työmielessä! Suunnittelimme jo miehen kanssa vähän että käymme varmaan sitten yhdellä autolla töissä, miehen kaaralla nimittäin, hehe. Aamulla viedään ensiks mies sinne Isoon kaupunkiin (n. 35 km täältä, n. 10 km Pikkukaupungista) työpaikalle, kun hänellä alkaa homma klo 8. Sitten minä ajan sinne Pikkukaupunkiin - onneksi ovat muuten tosi lähekkäin nämä kaupungit, vähän kuin jonossa olisivat - kun siellä alkaa työ klo 9. Sitten neljän hujakoissa haen miehen ja mennään kotiin yhdessä. Kuulostaa sekavalta, mutta käytännössä tulee toimimaan ihan okei.
Ilon hetkeen kuuluu myös -
suklaaostos! Valitettavasti! :( Minä olen kyllä ihan toivoton. Mutta nyt ainakin osoitin jotain malttia. Ostin nimittäin tuosta S-Marketista sellaisen Kathy-suklaarasian, ihan pienen.. vain 125 grammaa sukulaatia siinä sisällä. Maksoi yhden euron ja viisi centtiä. ;) Eli en ole ainakaan mikään hullu tuhlari ollut tänään. En edes käynyt ale-myynneissä, vaikka olin yhdessä aika isossa ostoskeskuksessakin tänään. Ostin ihan vaan purkin suolakurkkuja, enkös olekin kunnollinen ja järkevä! Hih, ostin muuten Kathyn käteisellä, ettei mies nyt sitä sentään saa tietää. Taidan muutenkin salata tuon Kathyn mieheltä, pistin sen kaappiin sillä lailla, ettei se hyökkää silmille sieltä. Miestä kumminkin huvittaisi, kun ostin sen Lidlin rasian.. sen J.D. Grossin ja nyt sitten täytyi toinenkin saada.
Suklaasta puhuakseni: huomenissa lähtee miehen työpaikalle kaksi rasiaa Budapest-konvehteja. ;) Iloitkoon siellä se väki. Ne syövät vaikka pieniä kiviä, jos vain saavat ilmaiseksi. Se on oikeastaan vähän hassua. Mutta hyvä niin, tulevat syödyksi. Yhteensä melkein 600 grammaa budaa, mun lämmin joulutervehdys jälkikäteen miehen kolleeeeegoille. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)